Tiedättekö kun on niitä ihmisiä, jotka ovat aina menossa ja sitten taas niitä, jotka tykkäävät kyhnyttää kotona? En tiedä tuleeko yllätyksenä, mutta kuulun itse niihin tyyppeihin, jotka yksinkertaisesti rakastavat olla kotona. Jos pitäisi valita, että vietänkö illan yömyöhään ravintolassa tai baarissa vai kotona katsellen Netflixiä ja syöden herkkuja, valitsisin aivan heittämällä jälkimmäisen. Olen siis virallisesti kotihiiri! Mutta kun kotona on ihanaa. Onko siinä sitten jotain väärää?

Oma aika ja semmoinen tietynlainen rauha ovat aina olleet itselleni tärkeitä juttuja. Vaikka olemme perhe ja vietämme valtaosan ajasta tottakai yhdessä (mikä on ilman muuta maailman parasta aikaa), tarvitsen kuitenkin välillä omia hetkiä. Niitä kun luen ennen yöunia kaikessa rauhassa kirjaa, mietin omia juttujani tai ihan vain olen, ilman mitään häslinkiä. Vaikka olen ollut lapsesta saakka melko sosiaalinen ja ystäväpiiri on ollut laaja, olen aina ollut myös tietyllä tasolla introvertti. Siis tyyppi, joka haluaa joskus vetäytyä sinne omaan kuoreensa ja ahdistuu, mikäli altistuu viikon aikana liikaa sosiaalisille kontakteille. Välillä minullakin on niitä päiviä kun ei oikeastaan huvittaisi puhua kenellekään ja yksinkertaisesti olla vain yksin. Omat hetkeni ovat niitä kun laitan ajatuksiani kasaan, mietin ja ideoin. Kuulostaa oudolta, mutta vähän kuin viettäisi aikaa itsensä kanssa. Tuolloin tavallaan lataa akkuja päivän jälkeen. Itselleni on yksinkertaisesti välttämätöntä, että saan joskus olla poissa ihmispaljoudesta, ihan vain rauhassa.

Itselleni koti on zen-paikka, jossa on hyvä olla ja huokuu tietynlaista turvaa. Erityisesti pidän nykyisestä kodistamme, viihdyn täällä jostain syystä paljon enemmän kuin esimerkiksi aiemmassa Käpylän asunnossamme. Tiedän tyyppejä, jotka ovat lähes jatkuvasti menossa. Töissä, työmatkoilla, harrastuksissa tai näkemässä kavereita ja joille koti on oikeastaan vain paikka, jossa käydään nukkumassa, nopeasti suihkussa ja vaihtamassa vaatteet. Itselleni kodin merkitys on olla tietynlainen turvapaikka, semmoinen missä saan näyttää miltä tahansa, tehdä mitä tahansa ja jossa tunnen hyvää fiilistä, sekä olevani  juurikin ”turvassa”. Kotona voi laittaa puhelimen äänettömälle ja vain kadota peiton alle maailmalta, jos siis siltä tuntuu.

Okei, seuraava saattaa kuulostaa hieman ylemmän hihhuliasteen horinalta, mutta itse pyrin siihen, että koti on positiivisen energian keskittymä. Mitä tämä sitten meinaa? Olen pyrkinyt tekemään kodista juuri semmoisen, jossa meillä on hyvä ja viihtyisä olla. Ei liikaa tavaraa, muttei liian vähääkään. Esineitä, jotka tuovat mieleen hyviä muistoja. Yläkerta on oma pieni koloni ja olen pyrkinyt (tuon lilan seinän lisäksi, hehe) sisustamaan sen omaan tyyliini harmoniseksi asioilla, jotka tuovat minulle hyvää oloa ja mieltä. Simpukoita, kivoja taidemuistoja ja kristalleja, jotka poistavat kodistamme negatiivisia energioita ja tuovat kotiin hyvää onnea. Esimerkiksi tuo Tuisan suolalamppu on ollut niin mainio juttu! Se puhdistaa huoneilmaa ja on todella kiva tunnelmallinen lukuvalo myös. Nyt olisi tarkoitus myös paneutua oikein kunnolla niihin aromaterapeuttisiin öljyihin ja testailla kuinka ne vaikuttavat fiilikseen kotona.Kun tekee töitä myös kotona, on ilmapiirillä erityisesti väliä. Mukavassa ja miellyttävässä ympäristössä tekee tehokkaammin töitä ja on vähemmän stressaantunut. Jos nyt karkeasti vertaa vaikka hektistä avokonttoria ja rauhallista kotitoimistoa. Toisaalta, vaihtelu virkistää aina työskentelypaikankin suhteen ja joskus on tietysti mukava viettää aikaa myös jossain ihan muualla kun töissä tai kotona. Itsekään en tietenkään jaksaisi aina kyhnyttää kotona neljän seinän sisällä, mutta kyllä, suurimman osan ajasta nautin kyllä kotona olemisesta. Viikolla odotan innolla perjantaita ja perheen omaa illanviettoa, telkkarin katsomista ja herkuttelua. Mielestäni kotona on yksinkertaisesti ihanaa!

Muita kotihiiriä?

Onko teidän mielestä ok nauttia kotona olemisesta ja välillä myös yksinolosta?