Los Angeles: Kokemuksia, nähtävyyksiä ja vinkkejä

Ensin mietin, etten tällä kertaa tekisi ollenkaan virallista ”matkapostausta”, koska olen tehnyt Los Angelesista jo roppakaupalla postauksia ja sivusin matkaa muutenkin jo reissun päällä. Mutta, koska tällä kertaa kiersimme myös niitä ”perinteisiä” nähtävyyksiä ajattelin, että postauksesta voisi olla jollekulle hyötyä. Tässäpä tulee siis perinteinen matkapostaus, heh.

Lensimme Tukholman kautta SAS:illa, viimeksi valitsimme reitiksi Norwegianin, mutta koska surffilauta, oli kuulemma SAS parempi vaihtoehto. Tunti Tukholmaan ja sieltä reilun 10h lento, joka sujui tosi kivasti molempiin suuntiin, enkä ollut edes nuutunut lennon jälkeen, whaat! Ihan ihme juttu, varsinkin pienen lapsen kanssa reissatessa. Enemmän toki verotti ekoina päivinä se 10h aikaero..  Lennot varaamme tosiaan aina Momondon kautta.

Majoituimme samassa Airbnb:ssä kuin viimeksi, majoitus ei ole edullisemmasta päästä varsinkaan Hermosassa ja meidän majoitus kustansi 175€ yöltä ja oli siis ”edullinen”, tosin jaoimme hinnan neljään, eli totisesti kyllä oli edullinen jos miettii, että hotelli olisi maksanut kahdelta saman hinnan. Los Angelesin monissa rantakaupungeissa kiellettiin lyhytaikaiset majoitukset tänä vuonna määräajaksi, joka tarkoittaa että Airbnb:t sun muut ovat kiellettyjä alle 30 päivän ajalta, mutta minulla oli tallessa edellisen vuokraajan sähköposti, niin sain tähän sitä kautta yhteyden ja kämppä hoidettua. Sijainti on ihan ideaali, rantsuun kävelee ehkä 2min ja muutenkin kaikki tarvittava varustus, harmi kyllä ettei enää kovin helpolla irtoa vuokrakämppää ihan rannasta :/

Nähtävyydet, jotka tällä kertaa jäivät pois, olivat Universal Studios ja Venice Beach. Veniceen meidän oli tarkoitus tehdä rantastrandiä pitkin koko päivän pyöräretki Hermosasta käsin (ajomatka pyörällä on kuulemma noin 2h suuntaansa), mutta koska matkaseurueestamme kaikki paitsi yksi onnekas sairasti sen ikävän oksennustaudin, jäi tuo odotettu pyöräreissu sitten väliin.. Olen itse käynyt Venicessä viimeksi joskus 2002 (olin silloin yläasteella ja muistan kuinka ihmettelin kaikkia ihme bongikauppoja ja hihhuliliikkeitä siellä silloin :D) ja sinänsä harmi, että ollaan ajettu siitä ohi varmaan joka kerta autolla matkalla Santa Monicasta Hermosaan ja aina ollaan kuikuilemassa auton ikkunasta, hei, tuolla on se Californicationin talo, hei kohta tulee Venice-merkki!! Ja silti ei taaskaan käyty siellä, vaikka nytkin ajettiin ohi, tosin kello oli siinä vaiheessa jo liian paljon. No, ehkä ensi kerralla sitten !!!! Pakko! 😀

Santa Monica. Tästä on hyvä aloittaa ja mielestäni Loseissa on aivan must nähdä ainakin pari erilaista rantakaupunkia. Ehkä yleisimmät ovat Santa Monica ja juuri se Venice.. Ja Santa Monicasta löytyy se erinomainen ostari, Santa Monica Place! Odotin sitä niin innolla, mutta loppupeleissä ostin vain sen pojan Patagonian. Keskitimme ”shoppailupäivän” kuitenkin tuonne ja kävimme samalla pierillä ihmettelemässä. Santa Monicassa törmää paljon kodittomiin, mutta näky ei ole vielä mitään Hollywoodin hörhöihin verrattuna. Jenkeissä on oikeasti todella surullista juuri niiden huono-onnisten näkeminen. Kaikkialla ei tosiaankaan ole asiat ja yhteiskunnan tuki yhtä vahva kun meillä Suomessa. Sormet eivät riittäneet laskemaan, montako laitapuolen kulkijaa nukkui tuossa kivenheiton päässä tämän kuvan ottamispaikasta, puun alla, koska ilmeisesti muuta paikkaa ei heillä ilmeisesti ole :/ Omaisuutta kärrätään ympäriinsä ostoskärryyn survottuna, aina mukana seuraavaan tilapäiseen ”kotiin”.

Ja toki, mitä tulee näihin ei-niin-onnekkaisiin tapaamisiin, johtuu kadulle ajautuminen luultavasti edes osittain omista valinnoista, päihdeongelmista ja usein myös mielenterveysongelmista. Mutta jos meillä Suomessa joudut työttömäksi, et todellakaan joudu kadulle. Toki moni meillä Suomessa kamppailee ongelmiensa lisäksi myös byrokratian kanssa, mutta ymmärrätte varmasti pointtini, kaikilla ei ole valita, että menenkö Kelan toimistoon vai roskakatokseen seuraavaksi yöksi. Olen itsekin aina haaveillut muuttamisesta Kaliforniaan, mutta ajatus Jenkeissä asumisesta on niin ristiriitainen. Vaikka aina hehkutetaankin sitä amerikkalaista unelmaa, on moni asia siellä kuitenkin tosi huonosti ja Suomen mittapuulla ihan hullua. Jos sinulla riittää rahaa, ei varmasti ole mitään huolta, mutta niin monet asiat, jotka ovat meille suomalaisille niin päivänselviä, ovat muualla vain etuoikeutettujen saatavilla. No, kaikella siis hyvät ja huonot puolensa. Tuolla Hermosassa, jossa aina majoitumme, elää tosin semmoisessa omassa kuplassa. Alue on siisti, ei hörhöjä (satunnaisia harmittomia rantapummeja lukuunottamatta) ja on melko turvallista. Toki, tonttien hinnat liikkuvatkin sitten useissa miljoonissa.. Eron huomaakin sitten heti kun ajaa esimerkiksi Santa Monicaan ja muille enemmän ”liike-elämän alueille”.

Malibu. Yksi lemppareistani (samoin kuin Holen Malibu, jota on yksi kaikkien aikojen lempparibiiseistäni, juuri eilen viimeksi kuuntelin <3). Leppoisa rantakaupunki ja ökyrikkaiden asuinalue. Hieman erillään muista kaupunkikeskittymistä, Santa Monicasta ajaa ehkäpä 20min Malibuun. Joskus haluaisin majoittua Malibussa, silloin tosin pitäisi melkolailla vuokrata auto, koska tuolta on hankala muuten päästä yhtään mihinkään. Sinänsä en ole ihan kamalasti Malibussa seikkaillut rantaa lukuunottamatta ja siksi haluaisin joskus viettää siellä enemmän aikaa. Ehkäpä siis jos pitäisi valita vaihtoehtoinen paikka missä yöpyä, olisi se varmasti Malibu! Ihana, rento ja leppoinen meininki.

Silver Lake on kasvava trendialue (tai no okei, hipster-alue) Sunset Bulevardin alkupäässä. Ja sinne oli päästävä! Okei, Silver Lake on edelleen äärimmäisen rähjäinen, mutta kaduille on alkanut ilmestyä hieman skandityylisiä trendikahviloita, erikoisia myymälöitä ja vähän semmoista Kallio/Punavuori-meinkinkiä. Myös Moon Juicella on myymälä Silver Lakessa ja silloin puhutaan oikeasti trendialueesta. Uskon, että tulevina vuosina alue kehittyy huimaa vauhtia, kuulemma asuntojen hinnat ovat jo lähteneet hurjaan nousuun.

Hollywood. Ja tämä minun on aivan pakko sanoa, sekä varoituksena ja ihan vain siksi, että jos joskus sinne suuntaat, on pettymyksesi ehkä pienempi. Koska Hollywood Boulevard ja tähtikatu ovat ehkä kamalin turistinähtävyys. Oikeasti. Täyteen ahdettu katu, jossa ihmiset tunkevat tähdille ottamaan kuvia, samalla ties mitkä tyypit repivät sinua hihoista ja yrittävät tyrkyttää ties mitä. Hörhöjä on todella paljon ja tuon, sanoisinko parinsadan, maksimissaan muutaman sadan metrin mittaisen kadun ”pääosan” jälkeen. Krääsäliikkeitä, melko turha ostari ja siis oikeastaan silkkaa turismia.

Jos Hollywood kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti käydä katsomassa. Ihan vain siksi, että voit kertoa käyneesi. Enää en itse mene sinne kertaakaan, ellei ole ihan pakko. Aivan järkky paikka, josta haluaa pois heti ensimmäisten minuuttien aikana. Kaikki semmoinen luksus, glamour sun muu, joka yleensä yhdistetään Hollywoodiin, ovat niin kaukana todellisuudesta. Jos etsit semmoista, suuntaa mielummin esimerkiksi Rodeo Drivelle tai yleisesti Beverly Hillsiin. Tai jos leffajutut kiinnostaa, niin käytä päivä vaikka Universalilla, samalla reissulla voit käydä piipahtamassa Hollywood Boulevardilla pikavisiitillä 😀

Ainiin ja mitä vielä tulee Hollywoodiin, niin Hollywood-kylttihän on tottakai yksi huisi nähtävyys. Alkuun mietittiin, että olisimme käyneet kyltin näköalapaikalla, mutta sitten tuumattiin, että voi mennä liian hankalaksi alkaa etsiä reittiä sinne kun ei päästy puhelimilla nettiin. Näköalapaikkoja on nimittäin pari ja se toinen kai on huonompi. Olen joskus yläasteella käynyt siellä kyltillä ja niin, onhan se aika pieni todellisuudessa. Pitääkin kaivaa eräs todella koominen kuva minusta kasiluokkalaisena kyltin kanssa, täytyy laittaa vaikka IG Storiesiin, haha 😀 Joku saattaa ehkä bongata kyltin häämöttämässä tuolla muutama kuva ylempänä Silver Lakesta otetussa Sunset Boulevardin kuvasta.

Beverly Hills. Kaikki varmasti tietää, että Beverly Hills on julkkisten ja rikkaiden alue. Silti tykkään semmoisesta perinteisestä ”Cali-fiiliksestä” siellä. Ikonisin shoppailukatu on tietty monista leffoistakin tuttu Rodeo Drive, jonka varrelta löytyy ihan kaikki luksusputiikit. Parin korttelin päästä löytyy myös isompia tavarataloja, kuten Saks 5th Avenue, Neiman Marcus. Barneys jne.. Eli jos etsii luksushoppailua, on tuo ehdottomasti paikka, johon suunnata. Ja tietty noin muutenkin kiva paikka nähdä.

Ja jos joku siellä miettii, että haluaisi reissata Loseihin, muttei oikein tiedä mihin majoittua.. Paljon toki riippuu siitä, mitä lomaltasi haet, mutta jos itse saisin neuvoa, älä ainakaan Hollywoodissa. Tai jos haluat ottaa sieltä hotellin, niin älä ainakaan koko lomasi ajaksi. Pian saat todella huonon näkemyksen kaupungista, eikä Hollywood ole paikka, jossa olisi kovin mukava viettää aikaa, ainakaan montaa päivää. Olen joskus yöpynyt siellä ja myös Santa Monicassa, enkä rehellisyyden nimissä oikein välitä kummastakaan. Ennemmin kuitenkin Santa Monica, kuin Hollywood, mutta jos itse saisin suositella (ja varsinkin jos reissaatte perheenä!!), valitsisin jonkun rauhallisen rantakaupungin, jossa voi heposti rentoutua ja josta pääsee sitten kiertelemään paikkoja vuokraamalla auton. Esimerkiksi Hollywoodista taas on todella hankala päästä mihinkään, taksit ovat todella kalliita ja etäisyydet pitkiä. Meidän vuokra-auto maksoi 100 dollaria päivältä ja vuokrasimme siis kahdeksi päiväksi.

Harmi, etten sinänsä osaa sanoa siitä Venicestä sen enempää, näppituntumani kuitenkin on, että se voisi olla kiva paikka majoittua esimerkiksi pariskunnille, jotka hakevat boheemia kokemusta. Miksei ehkä perheellekin? Jos joku on lähivuosina käynyt siellä, niin kertokaa toki!! Ainiin ja Venicessä on myös Moon Juice ja yllin kyllin ties mitä psychic- ja tarotjuttuja, siksi myös harmittaa, ettei ehditty sinne, haha.

Muita L.A-faneja? 

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Terkkuja ja kuvia Los Angelesista

Hei ja terkkuja Kaliforniasta! Ekat reissupäivät menivät paljolti jet lagistä toipuessa ja yleisesti chillaten. Sitten sairastimme koko perhe jokainen vuorollaan mukavan vuorokauden vatsataudin, joten semmoisia lomakuulumisia täältä! En ole lähes viikkoon tehnyt kertakaikkiaan mitään blogijuttuja kommenttien julkaisua lukuunottamatta. Kieltämättä kyllä pieni loma on tehnyt terää myös blogin ja yleisesti somen suhteen. Eihän nyt lomalla kuulu stressata mistään, saati sitten postaamisesta tai kuvaamisesta.

Eilinen vierähti autoillessa kun kävimme ystäväpariskunnan kanssa katsastamassa Silver Lake, Hollywood ja Beverly Hills. On järkyttävää todeta, että tämä on yksi niistä paikoista, joissa ei yksinkertaisesti pärjäisi ilman autoa. Kulkeminen paikasta toiseen on joko täysin mahdotonta tai äärimmäisen aikaavievää/hankalaa julkisen liikenteen avulla, eikä sitä harrasta muuta kuin ne, joilla ei ole varaa autoon. Saa olla todella onnekas omasta ”lyhyestä” työmatkasta ja reitistä, joka sujuu vikkelästi julkisilla. Eipä ole ihan itsestäänselvyys kaikkialla. Täällä nyt ei ole muutenkaan mikään tapa kävellä paikasta toiseen, mutta voin kuvitella kuinka ”autolla kaikkialle”-kulttuuriin tottuu nopeasti silloin kun se on päivänselvä juttu, eikä muuhunkaan oikein kannusteta.

Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi, jonka aikana kiersimme läpi kaikki paikat, joita oli tarkoitus nähdä ja loppumatkan pärjäämmekin sitten polkupyörällä ja kävellen. Toissapäivänä kiersimme Santa Monican ostaria, sekä ajoimme lempparipaikkaani Malibuun. Hitto, jos voittaisin Euro Jackpotissa, niin tekisin kaikkeni hommatakseni viisumin tänne ja ostaisin talon Malibusta aivan rannasta. En ehkä liikkuisi sieltä enää mihinkään..

Pakko silti todeta, että ehkä kaikista paikoista mukavin, ainakin näin perheenä reissaavalle on tuttu ja turvallinen Hermosa Beach. Ihanan rauhallinen rantsumeininki, paikasta toiseen ajellaan pyörällä (tai lenkkeillään!) ja lähimaastosta löytyy melkeinpä kaikki, jota ainakin itse kaipaamme lomalta 🙂 Ehdottomasti omassa lomapaikkojen top 3:ssa!

Eniten olin odottanut reissulta Silver Lakea, josta on pikkuhiljaa kehittymässä uusi Venice aka hipster-alue. Tarkoituksena olisi postailla myöhemmin enemmän alueesta ja putiikeista, joten pysykää kuulolla sen suhteen!

Ja Moon Juicelta lähti eilen autoevääksi CBD-pirtelö! Saapi nähdä milloin näitä alkaa saada Suomesta, Briteissähän on jo 🙂

Pieni herra alkaa olla jo hieman mahdottomana ranta-intoiluidensa kanssa, joten nyt suuntana rantsu!

Palaillaan taas reissukuulumisten kanssa 🦄🌈🌸✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.

Kuulumisia Lapista

Noniin! Terkkuja jo toistamiseen täältä Lapista. Tulimme maanantaina Pyhätunturille äitini ja isäpuoleni kanssa. Lensimme pojan kanssa Rovaniemelle, joka tuntui hieman yksinkertaisemmalta vaihtoehdolta kuin istua puolikas vuorokausi autossa naperon kanssa. Sinänsä toivon ehdottomasti, että reissaamme viimeistään ensi kesänä Lappiin koko perheen voimin vaikkapa sillä autolla.

Anyway, ei varmasti yllätä, että olen aivan lumoissani Lapista! (Nykyään olen kyllä täpinöissäni ihan kaikista paikoista, joihin menen 😀 Eihän siinä, hyvä juttu vaan!) Edellisen kerran olen ollut pariin otteeseen Sallassa joskus yli 10 vuotta sitten ja Saariselällä joskus ikuisuus sitten, joten ehkäpä oli aikakin jo avartaa näkemystä tämän kotimaan matkailun suhteen. Aloin itseasiassa jopa jo haaveilla kesämökistä täältä.. Olisi ihana viettää pidemmän aikaa täällä kesäisin ja talvilomilla.

Ainakin omalla kohdallani Lappiin reissaaminen menee aina semmoiseen epämääräiseen ”olisi ihana pitkästä aikaa päästä, mutta en ikinä saa vain aikaiseksi”-kategoriaan, joten onneksemme pistimme viimeinkin töpinäksi. Seuraavana kiinnostaisi Kittilä / Levi / Ivalo – akseli vieläkin Pohjoisempana. Ja hei, ruska on aivan parasta aikaa tulla tänne! Ei vielä liian kylmä, henkeäsalpaavan kauniit maisemat, metsät pullollaan mustikoita (ja puolukoita), eikä enää edes itikoita. Itselleni tämä on myös ensimmäinen kerta Lapissa syksyllä.

Eilen satoi koko päivän, joten ei tullut kuuloonkaan kantaa kameraa mihinkään mukaan. Uhmasin kuitenkin keliä ja lähdin lenkille tunturiin. Kipusin reippaillen Pyhätunturin huipulle, josta näkyvyys kylläkin oli täysi nolla sateen vuoksi, mutta tulipahan ainakin puolentoista tunnin mittainen reipas treeni! Tunturilenkkeily on kyllä ihan parasta ja tehotreeniä jaloille 😀

Eilen tuumailin lenkillä kuinka onnekas saa olla kun on syntynyt näin puhtaaseen ja kauniiseen maahan, kuin Suomi. Kuulostaa melko kliseeltä, mutta esimerkiksi Helsingin arjen syövereissä unohtaa helposti pysähtyä ja mietiskellä asiaa syvemmin. Olen itse ainakin Helsinkiin muutettuani etääntynyt huomattavasti luonnosta, joka on sinänsä harmi. Jokainen tarvitsisi arjessa välillä niitä pieniä hengähdystaukoja luonnossa. Onhan toki Etelässäkin luontoa, mutta jostain syystä tuntuu, että sinne metsään lähteminen autolla ruuhkien keskellä on jotenkin niin paljon hankalampaa. Mikään ei rauhoita kiireen ja stressin keskellä paremmin kuin luonto. Ja toki, rakastan edelleen lämpöä ja tropiikkia, mutta viime vuosina on alkanut enemmän arvostaa myös sitä mikä meillä on täällä ihan lähellä ja kaikkien ulottuvilla. Joskus täytyy siis käydä kaukana nähdäkseen lähelle, hassua sinänsä että pätee myös tähän.

Tulipa melkoinen luontokuvapläjäys!

Huomenna paluu varmasti taas normiaiheisiin 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Ametistikaivoksella Lapissa

Saatatte ehkä muistaa aikaisemman touhotukseni ametistikaivoksella vierailun suhteen. No, viimeinkin eilen sitten pääsin käymään kaivoksella ja samalla toteutui yksi matkaunelmistani. Ette tiedä kuinka täpinöissäni olen edelleen, näin viime yönä untakin kaivoksesta. Alunperin ajattelin postailla tänään muita Lappi-kuulumisia, mutta kirjoittelen sittenkin nyt ensin ametistikaivoksesta, kuten ehdin eilen IG:n puolella luvata. Ehkäpä huomenna siis luvassa muita kuulumisia Pyhätunturilta.

Lampivaaran ametistikaivos sijaitsee Pyhä-Luostolla, parin tunnin ajomatkan päässä Rovaniemeltä ja noin 20 minuutin ajomatkan päässä Pyhältä. Kaivos on ainoita maailmalla, jossa pääsee itse louhimaan jalokiviä. Mitään massaturismia ei tuolla (ainakaan vielä) ole todellakaan havaittavissa ja aivan ehdottomasti aitoa Lappi-meininkiä. Jotenkin arvelisin, että näin kivijuttujen yleistyttyä viimeaikoina, tulee myös vierailijoiden määrä kaivoksella lisääntymään.

Ensimmäiset viralliset ametistilöydöt on tehty Lampivaaralla vasta 80-luvulla, mutta luultavasti saamelaiset ovat olleet tietoisia tunturin ametistipitoisuudesta jo pidempään. Kuulemma Lampivaara on ainoa paikka Suomessa, jossa on tavattu näin suuria ametistiesiintymiä. Itse en ennen kevättä edes tiennyt, että meillä Suomessa louhitaan ametistia, kuinka siisti juttu! Kuulemma ametisteja ei (ainakaan toistaiseksi) louhita Luostolla kaupalliseen tai teolliseen tarkoitukseen, vaan ainoastaan kaivoksen oman myymälän myyntiin, käsittääkseni pienille jälleenmyyjille, sekä myös kaivoksessa vieraileville turisteille. (Ainakin Eerikinkadun Seraphinessa olen nähnyt Luoston ametisteja!) Ametistin lisäksi louhitaan kaivoksella myös mm. savukvartsia, lumikvartsia ja kolmiväristä kvartsiyhdistelmää shamaanikiveä, joka on melko arvokas. Myös näitä oli myytävänä kaivoksella.

Jokainen vierailija saa ottaa mukaansa yhden, maksimissaan käteen mahtuvan louhitun ametistin, jos löytää useamman, saa niitä ostaa mukaansa pienestä lisämaksusta. Itse maksoin pienistä lisäkivistä 2€ ja lisäksi ostin myymälästä muistoksi myös pari muuta kiveä, jotka olivat myöskin Lampivaaran kaivoksesta louhittuja. Hinnat vaihtelivat suunnilleen 2 € ja 300€ välillä. Väri, kirkkaus ja koko ovat kriteereinä arvon määrittämiselle. Periaatteessa, jos sattuisi käymään tuuri ja löytäisit louhiessasi priimalaatuisen käteen mahtuvan ametistin, saisit pitää sen. Kuulemma kilohinta todella hyvälaatuisille ametisteille voi olla jopa 50 000€/kg, huhhuh. Kaivoksella pääsee myös ihailemaan todella isoja ametistimöhkäleitä ja jos vain budjetti sattuu antamaan periksi, ovat kaikki kivet myytävänä. (Tosin, eivät ihan edullisia..)

Mitä sitten tuumasin? AIVAN IHANA PAIKKA! Itsessään jo paikka oli aivan mieletön kokemus, mutta näin kristallityyppinä oli todella mielenkiintoista kuulla kotimaisista kvartseista, niiden synnystä ja tottakai päästä louhimaan myös itse jalokiviä. Olisin voinut jäädä louhimaan vaikka koko päiväksi, mutta noin kymmenen minuutin louhinnan tuloksena löysin saven seasta pienen kourallisen vaaleita mini-ametisteja, sekä pikkuriikkisen tumman ja todella kirkkaan hippusen, joka olisi suuremmassa koossa ollut todella arvokas. Hitto kun jäi vaivaamaan, että mitä kimpaleita sinne jäikään!


Sinänsä kaivokselle pääseminen ei ole mikään aivan yksinkertainen juttu. Pyhä-Luoston kansallispuiston parkkipaikalta kävelee kaivokselle ja Lampivaaran kahviolle 2,5km. Alueella kulkee eri mittaisia vaellusreittejä, joten halutessaan voi kaivosvierailun yhdistää esimerkiksi päivän mittaiseen pidempään vaellukseen. Opastettuja kierroksia itse kaivokselle tehdään aina tasatunnein ja vierailu maksaa 18e, sisältäen yhden itse louhitun kiven. Nouseminen tunturin laitaa huipulle itse kaivokselle on myös melko hieno kokemus itsessään ja maisemat aivan upeat. Tänne ehdottomasti uudelleen, voisi olla todella kiva kokemus myös talvella, vaikka ehkä louhimisen kannalta kevät, kesä ja syksy ovatkin ehkä parasta aikaa. Ainakin noin näppien jäätymisen kannalta, louhiminen ja maa-aineksen kaivaminen on nimittäin helpompaa paljain sormin.

 

Laitan myöhemmin kuvaa louhimistani kivistä <3

Onko kukaan muu käynyt? Mitä tuumasitte?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Matkakohteita, joista unelmoin juuri nyt.. X5

Ah, kuinka olenkaan kärsinyt matkakuumeesta viime viikkoina! Selailen edelleen päivittäin niitä kuvia Moorealta ja koko tuo matkahulluus on nyt levinnyt jotenkin myös kymmenen muun kohteen haaveiluun. Noh, ajattelin eilen illalla, että miksi en tekisi postausta kohteista, jotka juuri nyt ovat matkahaaveiden listallani?

Moorea, Tahiti ja Bora Bora. No, näistä olen jauhanut jo ennestään ja sinänsä kun lentää Tahitille, niin olisi varmasti suotavaa yöpyä myös siellä tovi ennen paattireissua Moorealle. Ja nyt kun olen tässä asiaa tuumaillut, miksi ei sitten samalla reissulla ehkä käydä myös Bora Boralla? Ranskan Polyneesiaan nyt tuskin ihan joka talvi lentää. Ja oikeasti, Moorea on niin maanpäällinen paratiisi Ranskan Polyneesiassa! Melkein alan itkemään kun selailen kuvia sieltä. Malediivit ja Havaiji oikeasti kalpenevat siinä rinnalla, vaikka molemmat ihan älyttömän kauniita ovatkin (ja no miten nyt muutenkaan määritellään ”kaikkein kaunein?”, sehän on aina subjektiivista. Toisen mielestä Portugalin rannikko voi olla kaikkein kaunein, kolmannen mielestä Helsingin saaristo tai Suomen lappi, eikä kukaan ole sen enempää oikeassa!) Laguunit, todella laid back-meininki, mustahiekkarannat, Monoi-öljyn tuoksuttelu.. Ah! Ultimate-haaveeni olisi viettää Tahitin saarilla esimerkiksi kuukausi (haha), viikko Tahitilla, viikko Bora Boralla (olen tutkinut tästä kaiken, lennot ovat melko nopeat Papeetesta) ja pari viikkoa Moorealla. Ja tosiaan, mulla on edelleen se hotellivaraus voimassa Moorealle, saa nähdä tuleeko peruttua 😀

..ja oikeasti, voiko joku sanoa, että sydän EI pomppaisi näistä kuvista?!

St. Lucia. Siis tämä tuli mieleeni ihan yhtäkkiä kesälomalla. Muistin aivan äkkiä olleeni joskus Karibian risteilyllä eräällä saarella, joka oli jostain syystä jäänyt mieleen ehdottomasti kauneimpana. Otin googlen karttahaun käteen ja sehän se oli, St. Lucia Karibialla! Jostain ihmeen syystä vuoristoiset paratiisisaaret kiehtovat minua eniten, mutta voi elämä kun St. Lucia on kaunis!! Tänne on aivan pakko päästä lähivuosina.

Byron Bay, Australia. Aussikuume on taas pikkuhiljaa noussut, tällä kertaa himotuslistalla Byron Bay. Viimeisimmät Australian matkani olivat vuosina 2010 ja 2011, silloin kohteina Sydney ja Cairns. Kumpaankaan näistä ei tosin ole mitään erityistä ”pakko päästä takaisin”-hinkua, vaan enemmän juuri Byron Bayihin, jossa en aikuisiällä ole käynyt. Ainiin ja siellä on muuten myös Crystal Castle- kristallipuisto! En muuten voi uskoa, että tuo puisto mainittiin myös Jo Nesbo:n Lepakkomiehessä, jonka juuri kesälomalla kuuntelin 😀 Sen jälkeen Aussi-innostus vieläpä jotenkin eskaloitui.

Kauai, Havaiji. Havaiji on semmoinen paikka, johon haluan aina takaisin. Jotenkin sitä tunnelmaa ja fiilistä siellä on vaikea selittää, jossei ole itse kokenut. Paitsi se edelliskerran ryysis Waikikilla oli kyllä kieltämättä jotain ihan älytöntä jopa minun mielestä! Ihan kuin turistien määrä olisi yhtäkkiä triplaantunut? Onneksi olimme osan reissusta North Shorella. Jopa minulle tuli tällä kertaa semmoinen fiilis, etten enää kovin mielelläni menisi tuon jälkeen Waikikille, kuin ehkä ihan maksimissaan muutamaksi yöksi.. Sen sijaan ei-niin-tunnetuista saarista Kauai on ollut jo kauan mietinnässä ja se onkin alkanut nyt kiinnostaa entistäkin enemmän! Havaijilla Island hopping saarten välillä on suht helppoa (ja ennen oli kai ihan ”edullistakin”(.  Kauai on äärimmäisen kaunis ja esimerkiksi Oahuun verrattuna todella hiljainen.

Marrakech, Marokko. Tämä on ollut himotuslistalla jo vuosia! Jostain syystä Marokkoon lähteminen on kuitenkin hieman jännittänyt a) pienen vauvan / lapsen kanssa b) naispuolisen ystävän kanssa. Kuulemani mukaan on suositeltavaa, että matkaporukassa olisi edes joku mies, vaikka eräs ystävämme kertoikin, että tyttöporukallakin olisi täysin ok lähteä. Silti jotenkin jännittää!

Himotuslistallani oli lisäksi vuosia Samoa, mutta jostain kumman syystä on Samoa-innostus jotenkin nyt laantunut. Tottakai edelleen sinne haluaisin, mutta Moorea ja St. Lucia jotenkin kiilaavat nyt edelle.

Mihin te lähtisitte näistä jos saisitte valita yhden?

 

Ensimmäinen kuva oma, loput Googlen kuvahausta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.