Tahiti taputeltu, mihinkäs seuraavaksi?

Nämä kolme viikkoa Ranskan Polynesiassa ovat olleet aivan mielettömiä, varsinkin maisemien ja kokemusten suhteen. Tahiti ja Moorea ovat todella erilaisia, mutta ehkä omaan mieleeni on Moorea tähän asti ollut kaikessa kauneudessaan ykkönen. Sitten taas kun mietin näitä Tahitin mustahiekkarantoja ja sateenkaaria, en enää osaakaan sanoa. Jos tulette Ranskan Polynesiaan, käykää edes parilla eri saarella! Paikat nimittäin eroavat aivan hurjasti ja avartaa nähdä kuinka erilainen meininki (maisemista puhumattakaan) voikaan olla kun hyppää muutaman kymmenen kilometriä saarelta toiselle.

Tahiti on muuten tunnettu tupla-sateenkaaristaan. Pakko myöntää, että ovat kyllä aivan superkauniita 🌈💕

Haaveilen vielä joskus pääseväni käymään jollain pienemmällä atollilla Ranskan Polynesiassa, katsomassa taas aivan erilaista menoa Tahitiin ja Mooreaan verrattuna. Ja joo, myönnettäköön, että Tyynenmeren muista kolkista kiinnostaa se Samoa edelleen hurjasti.. Ehkäpä siis vielä joskus! Vähän ehkä kaivelee, ettei saanut Samoaa yhdistettyä tähän samaan reissuun kun samalla suunnalla kerran ollaan, mutta ei voi mitään 🙂

Matkamme maailman ympäri ei ole ihan vielä edes puolessavälissä, eli kohteita on vielä edessä. Seuraava etappimme on Uusi-Seelanti. Lennämme tänään illalla Aucklandiin, josta vuokraamme auton ja kierrämme muutaman eri kohteen läpi pohjoisella saarella. Näillä näkymin jää eteläinen saari nyt pois, joka hieman harmittaa, mutta reiluun pariin viikkoon ei voi mahduttaa ihan kaikkea. Ei varmasti yllätä, että kohteet on valittu melko surffipainotteisesti ja ajattelin, että voisin itsekin raahautua pitkästä aikaa Uudessa-Seelannissa surffaamaan! Meinasin eilen illalla saada sydärin kun Tommi kysyi pokkanaan, että tarvitseeko sinne viisumin.. Eh. Saman kysymyksen olin kysynyt Tommilta yli kuukausi sitten ja kuulemma ei tarvinnut. Paniikkihiki alkoi nousta otsalle kun tuli joku oikosulku, että olenko ihan oikeasti muka unohtanut tarkastaa tämän? Tutkin nimittäin ennen matkaa aina mahdolliset viisumiseikat! Onneksi Suomi on mukana Visa Waiver-maissa, eli lyhyeen vierailuun saa viisumin maahan tullessa.

Pienen surffitreenit saivat jatkoa 😉 Ekaa kertaa treenailtiin vuosi sitten Havaijilla! Ei ihan huonoja paikkoja aloittaa, heh. Pieni tykkää aivan hurjasti! Saa nähdä millainen minisurffari tästä kehkeytyy. On jo nimittäin nyt ihan kreisi vesipeto. Vauvana vihasi jo pelkästään suihkua ja kylpyä niin paljon, että ehdittiin jo miettiä, että välittääkö tämä poika vedestä lainkaan 😀

Olen ollut Uudessa Seelannissa itse lapsena ja hämäriä muistikuvia löytyy, mutta rehellisyyden nimissä en tiedä maasta juurikaan. Tai siis siitä, että mitä siellä kannattaa tehdä ja missä kannattaa käydä? Lampaita, maori-kulttuuria, lumihuippuisia vuoria ja eteläisellä saarella Taru Sormusten Herrasta-maisemia, nämä ovat selviä juttuja, mutta noin muuten en oikeastaan tiedä mitä odottaa, hassua! En ole pitkään aikaan reissannut paikkaan, joka olisi kohteena niin vieras, ettei oikein tiedä mitä tulemaan pitää.

Olen ollut täällä aivan sekaisin päivistä ja kohta vielä enemmän kun ylitämme International Date Linen ja hyppäämme samalla kokonaan yhden päivän yli. Ennen oltiin 12h Suomesta jäljessä täällä ja huomenna sitten taas 11h edellä. Tänään on muuten täysikuu ja joku superkuu, vähän kyllä harmittaa että jää se nyt näkemättä tämän vuorokausi-hypyn vuoksi, mutta ei voi mitään 😀

Tuntuu kyllä haikealta jättää Tahiti ja Ranskan Polynesia, mutta toisaalta kolmen tropiikki-viikon jälkeen kaipaakin ehkä vähän jo vaihteeksi viileämpää säätä (tai siis alle +30c lämpöasteita, heh)  ja paluuta ”ihmisten ilmoille” rennon saarihengailun jälkeen. Uskon, että myös Uusi-Seelanti on upea!

Ja hei, jos teillä on vinkkejä Aucklandiin tai yleisesti pohjoiselle saarelle, niin ne ovat todella tervetulleita!! Kiitos jo etukäteen 🙂

 

Minua myös kiinnostaisi, että minkä kohteen matkajutut ovat kiinnostaneet tai kiinnostavat teitä eniten tällä reissulla? Los Angeles, Ranskan Polynesia vai Uusi-Seelanti? 🌎✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Moorea: Kaikki oleellinen paratiisisaaresta

Terkkuja Tahitilta, jonne saavuimme eilen! 🌴 Ranskan Polynesia ja Moorea tuntuivat kiinnostavan teitä kovasti kohteina. Teen myöhemmin vielä oman postauksensa Tahitista, mutta nyt olisi luvassa lupaamani pläjäys Moorean osalta.

Miten Moorealle pääsee?

 

Edullisin ja mielestäni varsin vaivaton tapa päästä tänne Tahitilta on lautta, joita kulkee Tahitin ja Moorean välillä muutamia kertoja päivässä. Liikennöiviä lauttayhtiöitä on 2, Aremiti ja Terevau, lippu yhteen suuntaan maksoi meidän perheeltä noin reilut 25€, aikuiselta noin 10€. Lauttamatka kesti noin 30 minuuttia ja näkymät Moorealle saapuessa ovat todella kauniit. Itsessään lennot Tahitille ovat todella pitkät ja KALLIIT. Yleensä vaihtelevat lentojen hinnat noin 1300-2000€ välillä hieman ajankohdasta riippuen. Reittejä on erilaisia enkä ole niihin ihan kamalasti perehtynyt, mutta suoria lentoja löytyy ainakin Uudesta Seelannista, Tokiosta ja Kaliforniasta. Yhtiöistä tänne lentää ainakin Air New Zealand, Air France ja Air Tahiti Nui.

Mihin kannattaa varautua?

 

Ilmasto on todella kuuman kostea ympäri vuoden (ja vuorokauden, heh). Kun meillä on talvi, on täällä sadekausi ja ”low season” (marras-huhtikuu), jolloin sateet ovat yleisempiä, mutta lämpötilat korkeammat. Kuivalla kaudella taas saadaan nauttia jopa viileämmistä illoista, me tosin ei olla päästy niitä kokemaan 😀 Myös uv-säteily on äärimmäisen voimakasta, vaikka olisikin pilvistä. Meillä oli päivittäin käytössä suojakertoimet 30 ja 50.

Netti ei todellakaan toimi samalla nopeudella mihin me Euroopassa olemme tottuneet. Painotan kohtaa ei todellakaan. Ellei ajoittain käy tuuri. Eihän tuo nyt lomalla kai mikään katastrofi ole, mutta tänne ei ehkä kannata jättää hoidettavaksi mitään juoksevia asioita netissä 😀

Hintataso on korkea ja hyödykkeiden saatavuus voi olla todella rajallista. Akuutit jutut täältä varmasti löytää, mutta kannattaa ehdottomasti ottaa kaikki tarpeellinen mukaan kotoa, eikä laskea sen varaan, että ostaisi täältä. Jos jonkin tuotteen täältä löytää, on hinta luultavammin paljon enemmän kuin mitä Suomessa olisit maksanut (esim. aurinkorasvat yms). Apteekkeja löytyy ihan kohtuullisesti, mutta valikoima on todella kallista ja tietty vähän eri kuin meillä Suomessa. Noin yleisesti voisin sanoa, että hintataso esimerkiksi ravintoloissa on suunnilleen Suomen luokkaa, mutta sitten taas esimerkiksi ruokakaupoissa jopa paljon korkeampi.

Julkista liikennettä ei käytännössä ole. Bussiliikenne on kai noin periaatteessa olemassa, mutta olen nähnyt täällä bussin liikenteessä ehkä parin hassun kerran. Käsittääkseni ne kulkevat aina vähän niin ja näin, aina ennen ja jälkeen lauttojen liikennöinnin. Takseja on, mutta niitäkin melko harvassa ja taksilla matkustaminen on todella kallista. Jos varaat majoituksen hiljaiselta seudulta, kannattaa varmistaa onko lähellä ruokapaikkoja tai kauppoja. Muuten ei oikein pääse mihinkään ilman vuokra-autoa.

Ruokakaupat ja ravintolat ovat auki vähän niin ja näin. Useimmat ovat päivällä kiinni ”siestan aikana” (about klo 12-15) ja esimerkiksi sunnuntaisin saattavat monet paikat olla kiinni. Esimerkiksi uudenvuoden päivänä ei käytännössä mikään ollut auki ja monet ravintolat pitivät vuodenvaihteen jälkeen jonkun ihmeen viikon loman. Suhtautuminen businekseen ei todellakaan ole siis samanlaista kun Suomessa, mikä nyt toisaalta ehkä oli vain positiivinen seikka, että semmoisiakin kolkkia löytyy.

Majoittuminen Moorealla

 

Yöpyminen ei Ranskan Polynesiassa todellakaan ole halvimmasta päästä ja jos haluaa yöpyä rannalla ja kohtalaisissa majoituksissa, saa niistä maksaa ainakin 100-200€ yöltä mikäli haluaa majoittua lähellä rantaa ja kohtuullisissa puitteissa. Jos on valmis karsimaan puitteissa ja yöpymään kauempana rannasta, voi Airbnb:n saada helpostikin jopa alle 100€/yö (parhaimmat kohteet kannattaa varata ajoissa). Hienommat hotellit (Intercontinental, Sofitel, Hilton jne..) maksavat noin 300€ yöltä ja siitä ylöspäin. Kesän jälkeen olen kahlannut läpi varmaan valtaosan Moorean hotellitarjonnasta, jonka seurauksena on muodostunut jonkinlainen käsitys siitä, mistä saa mitäkin ja mihin hintaan.

Koska ravintoloissa syöminen on täällä melko hintavaa, kannattaa ehkä varata majoitus, jossa on keittiö. Hotelleissamme maksoivat esimerkiksi aamupalat noin 20-25€, joten vaikkei lomalla jaksaisikaan kokkailla, säästää jo siinä melkoisen summan kun tekee aamupalat itse. Paikallisista kaupoista löytyy hyvin kaikki perus-elintarvikkeet, tosin varaudu siihen, että 4 kpl paketti mini-jugurtteja saattaa maksaa 5€, eikä esimerkiksi kaikkia kasviksia löydy pienistä kaupoista. Tomaatti ja kurkkukin ovat todella kiikun kaakun, että onko kaupassa niitä. Logistiikan vuoksi kaikki, mitä ei tuoteta tai viljellä täällä, on todella kallista. Kannattaa siis panostaa paikallisiin tuotteisiin, hedelmiin, kalaan yms. Me tehtiin usein aamulla paahtoleipää, pilkottiin hedelmiä, paistettiin munia ja pojan suurimmaksi herkuksi osoittautuneita banaanipannareita, joihin ei tarvinnut muuta kuin munia ja paikallisia banaaneja. Kerättiin myös tosi paljon avokadoja, mangoja ja muita hedelmiä, joten osittain tuli elettyä myös niillä, haha. Ja huom! Paikallisten kaupoissa on melko suppeat valikoimat hedelmiä, joten kannattaa ehdottomasti ostaa hedelmät teiden hedelmäkojuista!! 🙂 Käsittääkseni paikalliset kasvattavat pääasiassa omat hedelmänsä?

Moorean etappi oli meillä jaettuna kahteen. Viikko Haapitissa Länsi-rannalla ja toinen viikko Tiahurassa saaren luoteisosassa. Täällä saattaa helposti kyllästyä jos jumittuu liian pitkäksi aikaa samaan paikkaan ja mielestäni oli kiva yöpyä kahdessa täysin erilaisessa paikassa. 

Ensimmäinen majoituksemme oli majatalo Linareva Moorea Beach Resort, joka oli kyllä aivan mieletön. Eri kokoisia bungaloweja, aivan käsittämättömät maisemat, omistajat toivat meille usein hotellin pihan hedelmäpuiden hedelmiä, majoitukseen kuuluivat myös kajakit. Ranta ei tosin ollut ihan parhaimmasta päästä (kivinen), mutta sitten taas korallit edustavalla todella kauniita. Tämä oli todellinen rentoutumispaikka, jossa saa olla ilman minkäänlaista häiriötä ja täydessä zen-moodissa vaikka koko loman ajan. Omistaja syötti myös useina iltoina laiturin päädyssä haita, jota sai mennä katselemaan. Se oli kyllä todella erilainen kokemus! Bongattiin myös kajakkireissuilla usein kilpikonnia ja rauskuja. Kävelyetäisyydellä on vain yksi ravintola (tosi hyvä pizzeria!), joten muihin ravintoloihin ja kauppoihin mennäkseen tarvitsee auton. Linareva on muuten kuulemma parhaillaan myynnissä 2,5 miljoonalla eurolla!

Toinen majoitus oli Linarevasta rantatietä pohjoisen suuntaan Tiahurassa Hotel Les Tipaniers. Perinteisiä polynesialaisia bungaloweja, todella kiva ranta valkoista hiekkaa ja kävelyetäisyydellä kylä (Mooreassa ei muuten ole kaupunkia, eikä mitään keskusta-keskittymää), jossa oli ravintoloita, kauppoja ja pieniä putiikkeja. Rannassa pääsee helposti snorklaamaan ja lähettyvillä on myös aikaisemmin mainitsemani Intercontinental Moorea Resort. Muistaakseni Les Tipaniersin huone oli (ilman ilmastointia, garden view, mutta ihan lähellä rantaa) noin 150€ /yö. Huoneessa olisi periaatteessa majoittunut 4 henkilöä ja keittiövarustus löytyi myös.

En oikein osaa sanoa kumpi oli ”parempi”, Linarevassa oli ehkä tietyllä tapaa elämyksellisempi meininki, rauhallisempaa, mutta sitten Tiahurassa enemmän fasiliteetteja lähellä ja parempi ranta. Molemmat olivat siis kivoja ja niin erilaisia, että on vaikea verrata. Riippuu myös paljon siitä mitä kaikkea hakee lomalta. Esimerkiksi lapsen hiekkaleikkien ja uimisen kannalta oli Les Tipaniersin ranta huomattavasti parempi (hienoa valkoista hiekkaa).

Mitä nähdä ja tehdä?

 

Saaren kiertäminen ympäri autolla. Sanoisinko, että ilman autoa voi Moorean matkakokemus mennä osittain hukkaan. Auton vuokraaminen ei myöskään ole ihan halvimmasta päästä täällä (noin 100€ hujakoilla päivässä, hieman autosta riippuen), mutta suosittelisin kuitenkin vuokraamaan auton edes muutamaksi päiväksi. Saman rahan saa helposti menemään ohjattuihin retkiin, jos meinaa nähdä paikkoja. Autolla kiertää kätevästi monet paikat omaan tahtiin, ellei sitten halua ottaa veneretkeä esimerkiksi läheisille mini-saarille, motuille. Jos olisimme ottaneet jonkin retken, olisi juuri joku päivän piknik- ja snorklausreissu pikkusaarelle voinut olla kiva! Pienen lapsen kanssa ovat koko päivän retket hieman haastavia, eikä esimerkiksi snorklaamaan pääse yhdessä, joten jäi nyt meiltä välistä.

Rannat eivät ole (tai siis minun mielestäni) kovin häävejä saaren etelä- tai itä-osissa. Mitään kilometrien mittaisia rantaviivoja ei Moorealta löydy, mutta kauneimmat hiekkarannat sijoittuvat saaren pohjoiskolkkiin (luode ja koillinen), esimerkiksi Hauru, Tiahura, Temae ja Maharepa. Jos rantojen bongailu kiinnostaa, niin autolla on helppo kierrellä saarta rantatietä pitkin ja pysähtyä kun kiva ranta osuu kohdille. Jos haluaa majoituksen hyvältä rannalta, kannattaa ehkä varata se noiden rantojen lähettyviltä.

Cook’s bay ja Opunohu Bay ovat kaksi lahtea saaren pohjoispuolella. Molemmat ovat aivan ehdottomasti must-see-paikkoja! Itse pidin ehkä enemmän Cooks baystä, vaikka molemmat ovatkin hurjan kauniita.

Belverde lookout. Näköalapaikka, josta näkee koko pohjoisen osan rannasta, molemmat bayt, sekä niitä erottavan vuoren. Lookoutille pääsi kiemuraista tietä autolla ihan ylös asti, tosin huipulla oli meneillään jotkut aivan ihme paikallisten bileet. Musiikki soi aivan täysillä kajareista, juotiin kaljaa ja hengailtiin. Melko erikoista 😀

Ruokailu paikallisten suosimissa pikkupaikoissa (snak). Tonnikala on täällä tosi hyvää, muutenkin kannattaa ehdottomasti panostaa kalaruokiin. Paikallinen herkku on tonnikala-cevichen tyylinen salaatti, jossa raaka tonnikala on miedosti kypsennetty sitrusmehussa ja öljyssä tai kookosmaidossa. Tuli myös syötyä yllättävän hyviä pizzoja Moorealla! Paikallinen erikoisuus on valkoinen pizza, jossa tomaattikastikkeen tilalla on kermakastike tai creme fraiche-kastike. Joissain pizzoissa creme oli tosin ehkä liiankin kermainen omaan makuuni. Ehkäpä parhaat pizzat olivat Cook’s bayn rannalla Allo Pizzassa, jossa kävi todellinen kuhina ja paikallisetkin jonottivat hakemaan sieltä pizzaa, sekä Linarevan lähellä Pizza Daniel Mano Ariissa. Pizzan hinnat liikkuivat suunnilleen noin 12-16€ välillä, eli Suomen hinnoissa.

Moorea on aivan loistava matkakohde varsinkin jos tykkäät jostain seuraavista: Sukeltaminen, snorklaaminen ja vaellus. Sekä tietysti myös ihan nauttimiseen ja köllöttelyyn 😉

Sofitel Moorea Ia Ora Resort kuvattuna Toatea lookoutilta. Aivan mielettömät maisemat!! Olimme matkalla Temae-beachille 🙂

Tämä on Club Bali Hai-hotellilta Cook’s Bayn rannalta, jossa pysähdyimme lounaalla. Hotelli oli tosi kiva!

Vastailen mielelläni muihinkin kysymyksiin kommenttiboksissa! 🌴🦄🌈🌸

 

Loppuun on todettava, että Moorea on aivan ehdoton ”kerran elämässä” kohde jos rakastaa tropiikkia, kaunista luontoa, maisemia, rentoa meinkinkiä ja lämpöä 🙂 Samassa yhteydessä kannattaa katsastaa myös Tahiti, edes parin päivän minivisiitillä kun kerran noin kauas matkaa!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kuinka selvitä aikaerosta taaperon kanssa?

Sain teiltä postaustoiveen liittyen siihen, kuinka selättää jetlag taaperon kanssa. En ollutkaan aikaisemmin hoksannut kirjoittaa aiheesta, vaikka asia varmasti monia pienten lapsen kanssa reissaavia mietityttääkin. Usein jetlag on jo ilman lastakin raastava riesa ja tottakai täytyy aikaeroväsymyksen kourissakin mennä lapsen ehdoilla. Meillä ei ole jetlagin suhteen onneksi ollut mitään ylitsepääsemättömiä haasteita, vaikkakin onhan se välillä melkoista rumbaa, jos aikaero on suuri (kuten Loseihin matkatessa 10h). Uudelle aikavyöhykkeelle siirtyessä ovat pari ensimmäistä päivää usein pahimmat, mutta uuteen aikaan tottuu kyllä nopeasti, varsinkin jos siirtyy uuteen aikaan jo matkalla kohteeseen 🙂

Jetlag näkyy lapsessa usein väsymyksenä ja sanoisinko, että jos lapsi on selvästi todella väsynyt, ei tätä tule yrittää pakolla pysymään hereillä, vaikka yrittäisikin itse sinnitellä. Sisäinen kello on todella vahva ja usein (tai ainakin meidän poika) herää ensimmäisinä päivinä aamulla / yöllä melkolailla samoihin aikoihin huolimatta siitä, venyttääkö nukkumaanmenoa tunnilla-parilla vai ei. Kun pahin väsymys hellittää, voi valvomistakin pikkuhiljaa pidentää. Jos kohteessa on aamu tai päivä silloin kun saavumme perille, yritämme toki, että lapsi nukkuisi mahdollisimman pitkään jo lennolla, jotta pysyisi perillä hereillä iltaan saakka. Joskus olemme säädelleet tätä esimerkiksi niin, että lykkäämme päikkäreitä esimerkiksi alkamaan vasta lennoilla.

Jos on tottunut reissaamaan ilman lasta ja silti tuskaillut aikaeroväsymyksen kanssa, niin onhan se toki hieman eri levelillä kun mukana on myös jetlag-lapsukainen. Tottakai myös itse reissaaminen puuduttaa, vaikkei aikaero olisikaan kovin suuri. Vaikka olisit itse kuinka väsynyt, et voi nukkua milloin haluat, vaan kaikki täytyy aikatauluttaa lapsen päivärytmin kanssa. Jenkkeihin lentäessä heräillään ekoina öinä aina ensimmäisen kerran joskus aamukahden-kolmen korvilla, mutta pyrimme siihen, että nousemme sängystä vasta aikaisintaan neljän tai viiden aikoihin. Hyvällä lykyllä nukahtaa koko perhe vielä uudelleen.

Tarkoitukseni ei ole missään nimessä neuvoa ketään kuinka toimia, koska jokainen äiti tuntee lapsensa ja varmasti tietää, mikä toimii omassa tilanteessa parhaiten.

Tässä kuitenkin omia vinkkejäni aikaerosta selviämiseen taaperon kanssa, jotka ovat meidän kohdallamme tepsineet:

 

Siirry mahdollisuuksien mukaan uuden kohteen aikaan ja päivärytmiin jo heti kohteessa. Ulkoilu päivänvalossa ja puuhastelu auttavat usein piristymään lentojen jälkeen ja silloin, kun ollaan vyöhykkeellä jossa on päivä silloin kun Suomessa olisi yö. Yritämme usein ajoittaa niin, että lapsi nukkuu kunnon päiväunet (tai jopa kahdet) päiväsaikaan, muttei kuitenkaan niin pitkiä, että päikkärit söisivät yöunia. Rantaleikit ja aktiivisena pysyminen ovat kuitenkin olleet ne kaikkein tehokkaimmat keinot!

Jos kohteessa on ilta tai yö perille saavuttaessa, suosittelisin yrittää mukautua tulevaan rytmiin jo kotona tai lennoilla. Nukkua esimerkiksi kunnon päiväunet ennen matkaa niin, että lapsi pysyisi aktiviteettien ja välipalojen voimin hereillä ainakin osan lennosta, jolloin uni tulee varmasti perillä hyvin silloin, kun kohteessa mentäisiin muutenkin nukkumaan.

Rutiinit! Siirrymme ruokailujen ja muiden rutiinien kanssa myös heti uuteen aikaan. Jos perillä on aamu, syömme aamiaisen, nukutamme päikkäreille kun kello näyttää sen verran jne. Itse olen kokenut, että esim päikkäreiden lykkääminen (tai välistä jättäminen) ovat jetlagistä toipumisen suhteen huonoja juttuja! Parhaiten toimii kun pysyy kiinni normaaleissa päikkäriajoissa ja antaa lapsen nukkua reippaat unet, jos vain uni maittaa. Näin lapsi jaksaa hyvällä lykyllä valvoa illalla myöhempään kuin ei olisi nukkunut päiväunia ollenkaan, joka saattaa sekoittaa rytmiä entisestään.

Kun lapsi on yliväsynyt tai selvästi todella väsynyt, anna tämän nukkua. Ei ole sen arvoista pitää pientä väkisin hereillä, pian se kostautuu yliväsy-raivareilla, joille on vaikea saada loppua. Ensimmäisille päiville ei ehkä kannata reissuissa buukata mitään hienoja illallisia, voin nimittäin kokemuksella kertoa, että voi mennä hieman plörinäksi, vaan suosiolla antaa aikaerosta toipumiselle aikaa.

Yleensä lykkäämme (varsinkin Jenkeissä) nukkumaanmenoa iltaisin aina asteittain. Tunti päivässä myöhemmin nukkumaan, usein pahin jetlag on muutamassa päivässä selätetty. Pikkuhiljaa unet siirtyvät myöhemmäksi. Meille kotiinpaluu on ollut Jenkeistä usein helpompi. Viimeksi nukuttiin koko perhe paluumatkan jälkeen 12h yöunet putkeen, sen jälkeen parina päivänä menimme vähän aikaisemmin nukkumaan ja jetlag oli aikalailla sillä selätetty.

Onko teillä jotain muita vinkkejä jetlagin voittamiseen?

 

Onko ollut samoja keinoja käytössä ja kuinka teidän perheessä on selvitty? 🌎

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Niin kaunista, mutta niin rumaa

Sadekausi antaa täällä parastaan ja viimeiset päivät on satanut enemmän tai vähemmän. Ensimmäisellä viikolla pääsimme nauttimaan niin paljon auringosta ja lämmöstä, etteivät pienet sadekuurot edes itseäni haittaa. Jollain tapaa on jopa tunnelmallista katsella vuorimaisemaa, jonka ylle kerääntyy sadepilvimassoja. Täällä on äärimmäisen kaunista, vaikka sataisi. Ehkäpä se ei siksi juurikaan menoa haittaa. Kun viettää aikalailla jokaisen päivän bikineissä, ei ole niin vaarallista vaikka välillä vähän kastuisikin.

Tänään tuli enemmän sadekuuroja ja koska lähitienoo alkaa olla toiseen suuntaan jo ravintoloiden ja putiikkien osalta tutkittu, päätimme lähteä piipahtamaan Intercontinental Moorea-hotellissa noin kilometrin kävelymatkan päässä. Olen piipahtanut ICT:ssä edellisellä Moorean päivän pikavisiitillä vuonna 2010 ja silloin se jäi mieleeni äärimmäisen kauniina paikkana. Ehkä jollain asteella olin haaveillut majoittumisesta ICT:ssä, mutta se olisi tuonut melkoisen loven bujetille ja jollain tapaa haluaisi myös boikotoida suuria hotelliketjuja.

Isot resortit on rakennettu niin, ettei turistien edes tarvitse lähteä niistä ulos näkemään oikeaa kulttuuria ja menoa. Kuulemma monet turistit jämähtävät hotellille, syövät siellä, käyvät hotellin tarjoamissa aktiviteeteissa ja retkillä, samalla tietty virtaavat turistien rahat suurille ketjuille ilman, että paikallinen talous ihan kamalasti siitä hyötyy, koska suurin siivu menee ICT:n, Hiltonin, Sofitelin ja mitä näitä nyt onkaan taskuihin. Sinänsä surullista, että myös Ranskan Polynesiassa on nähty talousahdinkoa viime vuosina.

Turismi on vähentynyt vuoden 2008 jälkeen ihmisten ostovoiman heiketessä, se kun on todella tärkeä osa Tahitin, Moorean ja yleisesti Ranskan Polynesian taloudesta, vaikka valtaosa paikallisista elääkin omavaraisesti (wau, miettikää!). Sinänsä ihan ymmärettävää, että ihmiset valitsevat laskusuhdanteen aikaan ehkä hieman muunlaisia lomakohteita, kuin kalliita ja eristyksissä olevia pieniä saaria Tyynellä Valtamerellä. Kaksipiippuinen juttu, koska aina kuitenkin joku kärsii, matkustivat ihmiset tai ei.

En tiedä vaikuttaako sadekausi vai mikä, mutta täällä on vuodenvaihteen jälkeen ollut todella vähän turisteja. Intercontinentalkin oli suorastaan autio. Muutama hassu ihminen tuli vastaan, mutta noin muuten näyttivät bungalowit suurinpiirtein tyhjiltä, eikä respassakaan ollut toistensa kanssa juttelevan henkilökunnan lisäksi ainuttakaan ihmistä. Ja täytyy myöntää, että ovathan nuo ICT:n puitteet kieltämättä melko kauniit, olisi kyllä harmittanut jos olisin jättänyt kameran hotellille. Kyllähän täällä varmasti viettäisi rentouttavan viikon ihan vain laguunissa köllötellen..

Se, mikä kuitenkin pilasi fiiliksen aivan totaalisesti, olivat hotellin alueella sijaitsevan Moorea Dolphin Centerin kolme delfiiniä, jotka ovat eläneet hotellin laguunialtaassa 90-luvulta saakka. Kaksi delfiiniä uivat ympyrää altaassa muutaman turistin uidessa into piukeana kolmannen kanssa viereisessä rajatussa altaassa. Tuntui jotenkin niin väärältä. Olemme keskellä paratiisia, paikassa jossa hait, rauskut ja kilpikonnat elävät vapaina meressä, sekä sitten löytyy vielä tämmöinen paikka, missä delfiinejä pidetään altaissa, pelkästään meidän turistien iloksi. Alkoi kyllä harmittaa niin paljon 🙁 Toivon, ettei tuonne tuotaisi enää tämän jälkeen uusia delfiinejä.. Nämä yksilöt nyt eivät enää vapaudessa selviäisi, mutta toivoisin aikojen muuttuneen sen verran, että tämmöiset paikat alkaisivat pian olla tiensä päässä. Sinänsä myös miettii, että miten millään viiden tähden hotelliketjulla edes on nykyään pokkaa tarjota turisteille ”delfiinitarhaa”, vaikka nyt olisi kuinka perusteltu tutkimusseikoilla ja mitä lie :/

 

Näköjään myös täällä paratiisissa, pienellä saarella on nurja puolensa. Täytyypä tulevina vuosina tutkailla, mitä tuolle dolphin centerille käy 😔

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Lomafaktoja x 8

Kolme viikkoa reissua takana! Listasin muutamia lomafaktoja, jotka ovat päteneet täällä, tai lomillani yleisesti..

Rakastan trooppisia myrskyjä. Tai siis ”myrskyjä”, en nyt tietenkään mitään hurrikaaneja tai myrskyjä, jotka repivät talojen katot irti ja aiheuttavat megatulvia, mutta ukkosta ja sadetta, silloin kun ei sada ihan kokoajan. Semmoista kun palmut heiluvat, sade ropisee ja tuuli vähän ujeltaa. On ihanaa herätä yöllä sateeseen ja jatkaa unia makoisasti. Täällä Moorealla sataa varsinkin reippaasti juuri öisin. Ja tästä puheenollen alkoi juuri joku aivan megamyräkkä, olen täällä ihan täpinöissäni!!

Rakastan lomilla aamupaloja. Hedelmät, pannarit ja hyvä kahvi, niistä on hyvät aamut tehty. Vaikka Suomessa syönkin yleensä melko vaatimattoman aamupalan (kaurapuuroa ja jotain random-pakastemarjoja sekaisin), tykkään lomalla panostaa enemmän aamiaisjuttuihin. Täällä olen muutamana aamuna tehnyt munista ja paikallisista banaaneista meille banaanipannareita, nam!

Tällä reissulla on kyllä laiskistunut niin paljon! Moorealla tuntuu, että jo pelkkä lyhyt 20 metrin kävelymatka on päivällä tosi raskas ja haluaisi vain maata 😀 Tiedättekö, sitten kun juokset täällä ympäri pihaa pojan perässä hippaa, on illalla lähinnä tunne kuin olisit päivän aikana tehnyt jonkun suuremmankin urheilusuorituksen, haha. Pelkkä ravintolaan tai kauppaan raahautuminen on ihan järkky uurastus.

Voisin olla joka päivä vain pelkissä bikineissä. En juksaa yhtään kun sanon, ettei Moorealla varsinkaan tarvitse vaatteita tai kenkiä yhtään mihinkään! Parilla eri huljuvalla koltulla pärjäisi helposti varmaan kuukauden kun pyykkäisi niitä aina vuorotellen. Vaihdan heti aamulla bikinit päälle ja vasta illalla pois kun puen unishortsit jalkaan, ne on kyllä taas yksi pakollinen vaatekappale missä tahansa, haha.

En koskaan nuku lomalla myöhään. Tai no okei, en kyllä oikein koskaan muulloinkaan, mutta reissuissa tuntuisi jotenkin tuhlaukselta nukkua liian myöhään. On ihanaa kun voi toimia ja rytmittää päivät auringon mukaan, tuntuu että keho pääsee heti tietynlaiseen tasapainoon täällä. Menet nukkumaan tunti-pari auringonlaskun jälkeen ja heräät auringon noustua. Eipä ole uniongelmista tietoakaan. Ollaan koko porukka yleensä kympin maissa unilla ja vähän ennen seiskaa herään yleensä keittämään aamukahveja.

Lomilla en meikkaa käytännössä ikinä. Tai aivan poikkeustapauksissa. Täällä olen kolmen viikon aikana meikannut kolmesti, kahdesti Loseissa ja täällä Moorealla yhden kerran meidän dinneriä (ja okei kuvia) varten, mutta näiden kolmen kuukauden aikana jäävät meikkauskerrat todennäköisesti laskettaviksi kahden käden sormilla. Varsinkin tropiikissa on meikkaaminen inhottavaa, eikä siinä ole oikein mitään järkeäkään kun tuntuu, että ripsari ja peiteaine valuvat hien mukana pois about minuutissa. En voisi kuuna päivänä kuvitella laittavani täällä meikkivoidetta! Jossain vaiheessa voisin muuten esitellä kompaktit lomameikit, jotka on täällä mukana. Normaalisti kannan reissuun mukaan aivan maksimissaan ripsarin, peiteaineen ja huulikiillon.

Syön lomamatkoilla todella vähän herkkuja. Viime vuosina olen ehkä herkutellut matkoilla hieman enemmän, kuten pannariaamiaisilla (heh), mutta herkuttelu ei ole reissussa millään muotoa samanlaista kuin kotona. Kaupasta ei tule koskaan ostettua sipsejä tai makeaa, eivätkä jälkkärit ole muutenkaan minun juttuni. Tosin, nyt sorruin täällä ottamaan pizzeriasta jälkkäriksi banaani-nutellapizzan! Oli aika…imelää 😀

Pakkaan reissuun aina aivan liikaa vaatetta mukaan, vaikka luulen pakkaavani melko vähän. Tälläkin kertaa, vaikka kuvittelisi, ettei matkalaukkuun voi edes mahtua liikaa tavaraa lähes kolmeksi kuukaudeksi. Kerta toisensa jälkeen sitä kuitenkin huomaa, kuinka pärjäisi jälleen kerran niin paljon vähemmälläkin tavaralla. Tosin, nyt on reitillä hieman erilaisia ilmastoja, joten pakkaaminen oli senkin vuoksi vähän normaalia haastavampaa.

Samoja juttuja? 🦄

 

Ps. Kuvissa ovat kotimaiselta HallaxHallalta ennen joulua tilaamani bikinit. Pakko kehua, että jos etsit bikineitä, jotka sopivat erityisesti aktiiviseen menoon, niin suosittelen noita 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.