Matkakohteita, joista unelmoin juuri nyt.. X5

Ah, kuinka olenkaan kärsinyt matkakuumeesta viime viikkoina! Selailen edelleen päivittäin niitä kuvia Moorealta ja koko tuo matkahulluus on nyt levinnyt jotenkin myös kymmenen muun kohteen haaveiluun. Noh, ajattelin eilen illalla, että miksi en tekisi postausta kohteista, jotka juuri nyt ovat matkahaaveiden listallani?

Moorea, Tahiti ja Bora Bora. No, näistä olen jauhanut jo ennestään ja sinänsä kun lentää Tahitille, niin olisi varmasti suotavaa yöpyä myös siellä tovi ennen paattireissua Moorealle. Ja nyt kun olen tässä asiaa tuumaillut, miksi ei sitten samalla reissulla ehkä käydä myös Bora Boralla? Ranskan Polyneesiaan nyt tuskin ihan joka talvi lentää. Ja oikeasti, Moorea on niin maanpäällinen paratiisi Ranskan Polyneesiassa! Melkein alan itkemään kun selailen kuvia sieltä. Malediivit ja Havaiji oikeasti kalpenevat siinä rinnalla, vaikka molemmat ihan älyttömän kauniita ovatkin (ja no miten nyt muutenkaan määritellään ”kaikkein kaunein?”, sehän on aina subjektiivista. Toisen mielestä Portugalin rannikko voi olla kaikkein kaunein, kolmannen mielestä Helsingin saaristo tai Suomen lappi, eikä kukaan ole sen enempää oikeassa!) Laguunit, todella laid back-meininki, mustahiekkarannat, Monoi-öljyn tuoksuttelu.. Ah! Ultimate-haaveeni olisi viettää Tahitin saarilla esimerkiksi kuukausi (haha), viikko Tahitilla, viikko Bora Boralla (olen tutkinut tästä kaiken, lennot ovat melko nopeat Papeetesta) ja pari viikkoa Moorealla. Ja tosiaan, mulla on edelleen se hotellivaraus voimassa Moorealle, saa nähdä tuleeko peruttua 😀

..ja oikeasti, voiko joku sanoa, että sydän EI pomppaisi näistä kuvista?!

St. Lucia. Siis tämä tuli mieleeni ihan yhtäkkiä kesälomalla. Muistin aivan äkkiä olleeni joskus Karibian risteilyllä eräällä saarella, joka oli jostain syystä jäänyt mieleen ehdottomasti kauneimpana. Otin googlen karttahaun käteen ja sehän se oli, St. Lucia Karibialla! Jostain ihmeen syystä vuoristoiset paratiisisaaret kiehtovat minua eniten, mutta voi elämä kun St. Lucia on kaunis!! Tänne on aivan pakko päästä lähivuosina.

Byron Bay, Australia. Aussikuume on taas pikkuhiljaa noussut, tällä kertaa himotuslistalla Byron Bay. Viimeisimmät Australian matkani olivat vuosina 2010 ja 2011, silloin kohteina Sydney ja Cairns. Kumpaankaan näistä ei tosin ole mitään erityistä ”pakko päästä takaisin”-hinkua, vaan enemmän juuri Byron Bayihin, jossa en aikuisiällä ole käynyt. Ainiin ja siellä on muuten myös Crystal Castle- kristallipuisto! En muuten voi uskoa, että tuo puisto mainittiin myös Jo Nesbo:n Lepakkomiehessä, jonka juuri kesälomalla kuuntelin 😀 Sen jälkeen Aussi-innostus vieläpä jotenkin eskaloitui.

Kauai, Havaiji. Havaiji on semmoinen paikka, johon haluan aina takaisin. Jotenkin sitä tunnelmaa ja fiilistä siellä on vaikea selittää, jossei ole itse kokenut. Paitsi se edelliskerran ryysis Waikikilla oli kyllä kieltämättä jotain ihan älytöntä jopa minun mielestä! Ihan kuin turistien määrä olisi yhtäkkiä triplaantunut? Onneksi olimme osan reissusta North Shorella. Jopa minulle tuli tällä kertaa semmoinen fiilis, etten enää kovin mielelläni menisi tuon jälkeen Waikikille, kuin ehkä ihan maksimissaan muutamaksi yöksi.. Sen sijaan ei-niin-tunnetuista saarista Kauai on ollut jo kauan mietinnässä ja se onkin alkanut nyt kiinnostaa entistäkin enemmän! Havaijilla Island hopping saarten välillä on suht helppoa (ja ennen oli kai ihan ”edullistakin”(.  Kauai on äärimmäisen kaunis ja esimerkiksi Oahuun verrattuna todella hiljainen.

Marrakech, Marokko. Tämä on ollut himotuslistalla jo vuosia! Jostain syystä Marokkoon lähteminen on kuitenkin hieman jännittänyt a) pienen vauvan / lapsen kanssa b) naispuolisen ystävän kanssa. Kuulemani mukaan on suositeltavaa, että matkaporukassa olisi edes joku mies, vaikka eräs ystävämme kertoikin, että tyttöporukallakin olisi täysin ok lähteä. Silti jotenkin jännittää!

Himotuslistallani oli lisäksi vuosia Samoa, mutta jostain kumman syystä on Samoa-innostus jotenkin nyt laantunut. Tottakai edelleen sinne haluaisin, mutta Moorea ja St. Lucia jotenkin kiilaavat nyt edelle.

Mihin te lähtisitte näistä jos saisitte valita yhden?

 

Ensimmäinen kuva oma, loput Googlen kuvahausta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Unelmana talvi ulkomailla ja ajatuksiani juurettomuudesta

Olen välillä intoutunut kirjoittelemaan teille unelmistani, pienistä ja suurista. Vuoden aikana muutamat unelmat ovat nostaneet päätään ja olen esimerkiksi saanut blogistani jopa enemmän positiivista voimaa ja energiaa, kuin koskaan aikaisemmin. Tämän työstäminen on nimittäin yksi unelmistani. Voisiko olla parempaa kuin se, että saat tehdä jotain, mistä nautit, kirjoittaa ja jäsentää ajatuksiasi. Missä vain ja milloin vain. Tiedätte myös ikuisen matkakuumeeni ja kamalan kaamosangstini. Jo vuosia olen haaveillut viettäväni edes kerran elämässäni talven ulkomailla. Talven pimeys ja kylmyys yllättävät minut vuodesta toiseen rankkuudellaan ja viime talven kaamosmasennuksen kourissa kirosin mielessäni ”ei enää ikinä”. Niille, jotka nauttivat talvikuukausista, on sitä todella vaikea selittää, mutta jos jollain tavalla yrittäisin selittää miltä pimeä vuodenaika minusta tuntuu, voisin helposti kuvailla, että tunnen itseni osittain kuolleeksi. Energiatasot ovat nollissaan, kaikki on pakkopullaa ja mieliala täysin maassa. Vuosi toisensa jälkeen. Yksi suurimmista unelmistani olisikin viettää edes se yksi talvi jossain lämpimässä, toki loputtomiin tämä ei edes ole mahdollista. Muutamien vuosien päästä alkaa pojalla koulu, jolloin ei enää noin vain lähdetäkään pitkiksi ajoiksi minnekään.

 Sanoisinko, että tämän kuluvan vuoden aikana on hinku lähteä talveksi ulkomaille vain kiihtynyt. Yksinkertainen syy tähän on esimerkiksi juuri se, että koen itseni todella masentuneeksi Suomen talven keskellä. Tämä taas vaikuttaa elämässäni melkeinpä kaikkeen. Verraten tätä tilanteeseen, jossa voisin elää ja tehdä töitä talven ajan auringossa ja paikassa, jossa tunnen itseni onnelliseksi, vieläpä huomattavasti virkeämmällä ja tehokkaammalla työtempolla. Kamala myöntää, mutta viime talvi oli aivan kamala. Eikä edes ollut ensimmäinen moinen talvi. Joinain viikkoina oli fiilis lähinnä semmoinen, että olisi tehnyt mieli vaan maata sängynpohjalla. Näin elokuussa en haluaisi edes ajatella tulevaa talvea, mutta tunnen ahdistuvani jo pelkästä ajatuksesta. Me olemme kaikki erilaisia ja itse olen aina ollut semmoinen ”kauas haikaileva”, jotenkin tunnen itseni levottomaksi ja juurettomaksi, jos joudun olemaan samassa paikassa liian kauan, tekemään samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Minulle tämä on selvästi joku sisäänrakennettu juttu.

Välillä jotenkin tuntuu siltä kuin kuuluisin jonnekin muualle. Vaikka arki ja elämä onkin täällä, Helsingissä, on sieluni osittain jossain ihan muualla. Olen nuoresta saakka tuntenut näin ja sitä on todella hankala selittää muille. (Äh, aloin juuri itkemään tätä kirjoittaessani!) En ole elämäni aikana asunut esimerkiksi yli kymmentä vuotta samassa kodissa, olen aina reissannut paljon ja käynyt kolmea eri peruskoulua. Ehkä tietynlainen juurettomuus johtuu siitä, ettei niitä juuria ole ehtinyt kunnolla syntymään mihinkään tiettyyn paikkaan? Että olen aina kokenut itseni vapaaksi silloin, kun tulen ja menen. Silloin kun elämä vie, eikä tarvitse jäädä paikoilleen kahleisiin. Vihaan sitä, kun asiat eivät muutu ja elämä ei tuo uusia haasteita.

Mikä kuitenkin ahdistaa vieläkin enemmän on se, että pelkää niiden omien haaveiden jäävän juuri sinne haaveilun tasolle. Sehän olisi katastrofi! En itse halua olla se, joka harmittelee vuosien päästä, että miksei tullut tehtyä sitä ja tätä. Aikaisemmin olen harmitellut esimerkiksi sitä, etten koskaan lähtenyt vaihtoon opiskellessa. Asia, jolle silloinkin keksi jotenkin niin tyhmiä syitä, että miksi ei lähtisi.. Olen todennut, että haaveilun suhteen käy harmittavan usein niin, että jahkailee, lykkää ja hautaa asioita, kunnes ne sitten unohtuvat kokonaan vain tullakseen mieleen joskus myöhemmin, jolloin toteuttamattomia asioita harmittelee. Lapsen kanssa kun tulee jossain vaiheessa vastaan koulu, jolloin ei enää ihan tuosta vain lähdetäkään kuukausiksi pois. Ja toisaalta sitten, nyt kun poika on vielä pieni, haluaisi ehkä viettää aikaa juurikin tiiviimmin yhdessä perheenä. Niitä lapsuusvuosia kun ei enää saa takaisin ja pian eletään jonkun teiniangstin keskellä kun me vanhemmat ollaan kamalinta seuraa koko maailmassa.

Mutta eihän se lähteminen ole tietysti aivan niin yksinkertaista. Mitenkäs meidän koti? Koirat? Töistä puhumattakaan. Olen jo vuosia säästänyt juuri tämmöisiä haaveita varten, joten en koe rahan olevan suurin este. Mutta sitten ne muut asiat. Onhan siinä kuitenkin jonkin verran järjesteltävää. Toki, useimmat asiat ovat juurikin järjesteltävissä, mutta silti. Muutaman kuukauden ajan olen myös selaillut eestaas lentoja maailmanympärysmatkalle. Jotenkin joku sisälläni vain sanoo kokoajan vain kovempaan ääneen, että se on nyt jos koskaan. Hinku on vaan jotenkin ihan mieletön, vaikken muutama vuosi taaksepäin oikeasti realistisella tasolla ollut koskaan tosissani selannut mitään tämän tyylistä. Siis useamman kuukauden mittaista reissua. Noin yleisestihän selaan lentoja ja kohteita googlen kuvahaulla harva se päivä, mutta useimmiten se on vain ollut semmoista ankean päivän piristystä.

Asia, jota en itsekään oikein edes osaa selittää on tietynlaista arjen kahleista vapautumista. Vuosi vuodelta semmoinen perinteinen arki on alkanut tympiä yhä vain enemmän. Tiedättekö, että tekee päivästä toiseen asioita, joihin ei juurikaan voi vaikuttaa. Keskiviikko ei juurikaan poikkea perjantaista ja joka viikko lähtee käyntiin taas se sama oravanpyörä. Mutta onko sen pakko mennä niin? Itse haen arkeeni vaihtelua toki blogilla, etäpäivillä, jolloin voin hakea inspiraatiota työskentelemällä eri paikoista käsin ja vaihtelevilla työjutuilla. Mutta arkeahan se on. Viikko starttaa maanantaista ja viimeistään keskiviikkona odotatkin jo perjantaita. Eihän se perinteinen ja yleisesti tunnettu tapa ole se ainoa ja pakollinen tapa elää. Jossei koskaan tee mitään radikaalia, hyppää unelmiaan kohti tai kokeile muita juttuja, miten voisi koskaan tietää edemmäs siitä perinteisestä ”Mitä jos…?”.

Heh, onpas tänään herkkispäivä, jotenkin niin paljon nousi ajatuksia esille. Onko siellä muita ikuisia haikailijoita?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 26 kommenttia.

Vinkkejä Kööpenhaminaan osa 2

Köpiksen minilomalta on kotiuduttu, mutta vielä olisi muutamia matkavinkkejä jaettavaksi loppumatkalta. Tässä postauksessa onkin nähtävyys- ja aktiviteettivinkkien lisäksi myös useampi vintage putiikki-suositus ja ravintoloita. Jos Kööpenhamina kiinnostaa kohteena, kurkkaa myös aiempi postaukseni Vinkkejä Kööpenhaminaan osa 1 .

Vuokraa pyörä. Kööpenhaminassa kaikki ajavat pyörällä (kukaan ei muuten kuitenkaan käytä kypärää, iik!). Monissa paikoissa mainostetaan pyörien vuokraamista ja se onkin näppärä tapa kierrellä ympäri kaupunkia, varsinkin näin kesäisin! Monet hotellit ja kahvilat vuokraavat pyöriä tunti- tai päivätaksalla, omasta hotellistamme olivat kaikki pyörät vuokrassa, joten päädyimme vuokraamaan pyörät Nyhavnin sataman kupeesta Copenhagen Bicyclesiltä. Vuokra 3h ajalle oli 90DKK (eli noin 12€), mutta useamman päivän vuokra tulikin jo huomattavasti suhteessa edullisemmaksi. Suosittelen lämpimästi pyörän vuokraamista, todella näppärä ja edullinen tapa kierrellä paikkoja. Olisi pitänyt vuokrata jo aiemmin!

Christiania Freetown aka  Kööpenhaminan ”anarkistikaupunki” / vapaakaupunki. Tänne menemistä heitin aluksi lähinnä vitsillä, kunnes tajusin, että vapaakaupunki on oikeasti ihan suosittu nähtävyys, eikä ainakaan päivällä mikään ainakaan kovin vaarallinen paikka 😀 Christianshavnin kupeessa sijaitseva Christiania on vanha kasarmialue, jonka hipit ottivat haltuunsa 70-luvulla. Siitä asti onkin alueen suhteen käyty melkoista vääntöä ja sen kohtalo on jatkuvasti avoin. Noin 1000 ihmisen kommuuni vastustaa kovia huumeita, jotka ainakin noin periaatteessa ovat alueella kiellettyjä, mutta kannabiskauppaa käydään täysin avoimesti, eikä kannabismyönteisyys voi jäädä näkemättä keneltäkään. Sen voin sanoa, että Christiania on yksi oudoimmista paikoista, joissa olen ikinä käynyt.

Kuvaaminen on jyrkästi kielletty erityisesti pääkadulla Pusher Streetillä, jossa käytiin täysin avoimesti kannabiskauppaa. Alueella oleskeli myös jos jonkinmoista hiippailijaa, joten ihan ensimmäisenä en lähtisi illalla Christianian puistoihin hengailemaan. Myös poliisi näkyi katukuvassa ainakin pariin otteeseen, joten alue on jatkuvasti kovan seurannan alla. Se kuitenkin jäi lopulliseksi mysteeriksi, että mikä kannabiksen laita tuolla on, koska poliiseista huolimatta toiminta oli todella järjestäytynyttä kaupan suhteen poliiseista huolimatta, vaikka kannabis onkin Tanskan laissa kielletty. Kai kanta on, että se on ”periaatteessa” sallittu Christianian alueella. Jotenkin todella hämmentävää! Vapaakaupunkia on pidetty myös tietynlaisena yhteiskunnallisena kokeena, jossa huumeidenkäyttäjille on tarjottu oma alue, jotta rikollisuus kaduilla pysyisi ainakin jossain määrin poissa. Ja kai tämä on toiminutkin.

2nd hand-liikkeet. Niitä täällä nimittäin piisaa ja myös näistä löytyy hyvin erilaista tyylijakoa aina hintavammista merkistä enemmän hipster-tyylisiin kirppisliikkeisiin. Eräs asia on kuitenkin näissäkin samaa, nimittäin korkeat hinnat. Vaikka vaate olisikin käytetty, eikä edes mitään sen erityisempää merkkikamaa. Yksi omista ehdottomista suosikeistani oli Second Wardrobe Nørrebrossa (Egegade 2), josta ostin pari juttua. Toki kirppisliikkeissä on aina paljon tuurista kiinni, että mitä sitä löytää, mutta huhheijaa sitten kun osuu eteen semmoinen hyvä apaja! Sitten taas 2nd hand liikkeet, joista en itse henkilökohtaisesti löytänyt mitään mieleistä olivat esimerkiksi Prag ja Wasteland, mutta uskon että nämä voivat monelle muulle olla todellisia aarreaittoja! Norrebrossa oli myös paikallisen Punaisen ristin kirppiksiä ja varsinkin toisessa näistä oli aivan mielettömät (ja vielä aika edulliset) astia-apajat. Laseja, vateja, marmorisia pieniä leikkuulautoja ja vaikka mitä ihanaa pikkurahalla. Harmi, ettei käsimatkatavaroissa oikein kanna kilokaupalla tavaraa..

”Luksus-vintagekaupoista” suosittelisin myös erityisesti kahta, joissa oli aivan mielettömän ihana valikoima vaatteita, farkkuja, laukkuja, kenkiä ja muita asusteita. Ensimmäisenä kaupungin keskustassa sijaitseva Magnolias Luksus 2ndhand (Købmagergade 5) ja toisena lyhyen kävelymatkan päässä ytimestä sijaitseva Lula 2ndhand Luxury (Antonigade 9). Merkkeinä aina Acnesta Balenciagaan, Louboutiniin ja Isabel Marantiin, sekä pienempiä tanskalaisia merkkejä. Erityisesti huima valikoima esimerkiksi Acnen farkkuja, joita sovittelin hellepäivänä hikinoro otsalta valuen, huhhei. Nuo ovat putiikkeja, joihin ihan ehdottomasti palaan uudelleen. Näistä kahdesta ehkä jopa parempi ja hieman edullisempi valikoima oli tuolla Lulassa.

Kuvassa Bakkekilde Luxury Vintage keskustan tuntumassa (Pistolstræde 4), joka oli ehkä aavistuksen liian fiini omaan makuuni. Valikoimassa oli erityisesti top finest-merkkejä, kuten Lounoutin, Chanel, Prada.. Sanoisinko, että jos etsii vintagea hienoimmilta merkeiltä tai juuri menneiden vuosikymmenten aarteita, voi tämä olla oikea paikka.

Hotellimme Wakeup Copenhagen sijaitsi aivan keskustan kupeessa ja oli edullisimmasta päästä majoituksesta ja ehkä jollain tapaa Omppu-hotellin tyylinen. Melko riisuttu hotelli siis, kuitenkin kaikilla palveluilla, joita hotellilta kaipaa ja ehdottomasti hyvä hinta-laatusuhde muiden hotellien hintoihin nähden. Aamupala ei kuulunut hintaan, mutta ostin sen kerran ja pakko myöntää, ettei ollut kovin häävi, joten suosittelen etsimään muualta jonkun kivan aamiaiskahvilan. Hotellilta käveli noin 5-10min Nyhavniin ja kaupoille, joten sijainnista iso plussa. Lähellä oli myös paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita.

Sitten vielä lopuksi pari ravintolavinkkiä. Illastimme esimerkiksi seuraavissa ravintoloissa, jotka kaikki olivat saaneet kohtuullisen hyvät arvostelut. Pastaa, pihviä ja salaatteja. Pakko sanoa, että ruoka näissä kaikissa oli aivan mielettömän hyvää! Tosin, taas tullaan siihen pointtiin, että myös illallistaminen on melko hintavaa. Ensimmäisenä iltana kävimme italialaisessa ravintolassa La Vecchia Signora (Grønnegade 12) oli lähes täynnä ja oli ihan hilkulla, että saimme ilman varausta pöydän. Synttäridinnerini söimme Retour Steakissa (Borgergade 16)joka oli saanut todella hyvät arvostelut ja voisin melkeinpä sanoa, että oli yksi ehdottomasti parhaimmista ikinä syömistäni pihveistä! Esimerkiksi lounaspaikaksi on Fredco’s Deli-salaattibaari (Grønnegade 32) hyvä valinta! Salaatteja saa eri koossa ja myös mukaan. Aamupalasta voin lämpimästi suositella FAR’s DRENGiä (Ny Adelgade 7). Aivan ihana paikka! Hyvää kahvia ihania acaibowleja, chia puddingeja, vohvelia sun. muuta. Itseasiassa nämä kaikki olivat melkolailla samalla akselilla hotellimme lähistöllä.

Kolmen päivän reissulle ehdimme mielestäni nähdä ja tehdä yllättävän paljon. Ainoa asia, joka oikeastaan jäi harmittamaan, oli ettemme ehtineet käydä Kööpenhaminan tivolissa! No, seuraavalla kerralla sitten. Ehdottomasti kaupunki, johon haluan palata uudelleen 🙂

 

Onko näissä teille tuttuja paikkoja?

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Rantaunia ja unelmieni matkasta haaveilua

Olen muutamaan otteeseen jakanut täällä juttuja unista, joita olen nähnyt. Jo vuosia ovat tietyt unet noudattaneet toistuvasti samaa kaavaa. Näen säännöllisesti tietynlaisia unia ja palaan muutamiin paikkoihin unissani aina uudelleen. Yksi näistä paikoista on eräs rantaparatiisi, josta näin ensimmäisen kerran unta ehkä joskus viime vuonna. Sen jälkeen olen palannut tuohon samaiseen paikkaan unimatkoilla ainakin muutaman kerran. Viimeksi juuri viime viikolla.

Joka kerta uni noudattaa samaa kaavaa: Salaisten reittien ja esteiden kautta löydän tieni täysin autiolle rannalle, jota matkaan ilman kenkiä, samalla kahlaten lämpöisessä turkoosissa vedessä. Samalla tihuttaa vettä, mutta on silti lämmin. Tuossa unessa tulee aina tunne siitä, että tämä on ”maailman ihanin paikka”. Kerran-pari on kai käynyt niin, etten olekaan salareittien kautta löytänyt rantaa ja sitten olenkin herännyt. Nyt olen alkanut tuumailemaan, että missä tuo unelmapaikkani sijaitsee? Ensimmäisillä kerroilla sain jotain viitteitä, että se olisi jossain Karibialla, viimeisen unen perusteella taas Mauritiuksella.

Unet ovat mielen matka tiedostamattomaan. Asioihin, jotka saattavat olla käsittelemättä jossain mielen sopukoissa tai muuten vain asioita, jotka kumpuavat pintaan jostain alitajunnasta. Ainakin itselleni unet ovat välillä kuin katsoisi jännää elokuvaa. Juonineen ja tarkasti kuvaillun ympäristön kera. Usein tarvitsen aamulla jännittävän unen jälkeen muutaman minuutin ”käsittelyaikaa”, jotta ehdin käydä unta hetken läpi mielessäni ennenkö nousen ylös ja aloitan aamuhommat.

No anyway, unijorinat sikseen, mutta pysytään silti ranta-aiheessa. Ei varmasti tule teille enää näiden vuosien jälkeen yllätyksenä, että rakastan rantaelämää ja olen aivan sataprosenttisen vakuuttunut, että olen elänyt entisessä elämässäni jollain paratiisisaarella. Jostainhan tuo paratiisihinku johtaa juurensa. Kaikista paikoista tässä maailmassa ne paikat, jotka ovat jostain syystä aina kiehtoneet eniten, ovat Tahiti ja Moorea Ranskan Polynesiassa. Siis aivan virallisesti maapallon toisella puolella, jota kauemmas ei oikeastaan edes voisi mennä. No, molemmilla saarilla olen käynyt aikaisemmin. Lapsena kahdella maailmanympärysmatkalla, sekä vuonna 2010 Polynesian risteilyllä Havaijilta Australiaan. Tosin, silloin vietimme vain yhden päivän per saari, mutta aina siitä saakka olen lähes päivittäin haaveillut palaavani sinne, ihan siis kunnolliselle lomalle.

Tässä eräs päivä havahduinkin siitä, että mitä hittoa! Kaikki nämä vuodet olen haaveillut ja haaveillut, käynyt lukuisissa maissa, sekä lisäksi vielä toitottanut blogissa kaikille muille, että tehkää niitä asioita, joista unelmoitte. Ja silti en ole jostain ihmeen syystä kuitenkaan sitten toteuttanut tätä omaa matkaunelmaani. Joku aika kuitenkin havahduin siihen, että ei hemmetti. Ensi vuonna sen täytyy tapahtua. Lähden Moorealle tai Tahitille, yksin vaikka. (Saatoin myös ehkä jo hieman tohkeissani varata jo hotellinkin, vaikka koko reissu onkin vasta aivan suunnittelun asteella……) Jotain noiden unien on täytynyt kertoa. Nimenomaan siitä, että palaan sinne paikkaan, josta unissani haaveilen. Ja juuri tuosta paratiisiin palaamisesta olen oikeassa elämässäni haaveillut, joten hemmetti soikoon, mitä tässä nyt enää jahkailemaan!

Oli miten oli, se on nyt päätetty. Ensi vuonna lähden kaikkien aikojen unelmieni lomalle, vaikka mikä oli. Jos alkaa näyttää siltä, että hommat ei etene, niin voisiko joku ystävällisesti tulla tekemään jotain ja esimerkiksi blokkaamaan puhelimestani, ettei sillä voi hakea googlen kuvahausta Tahitia ja Mooreaa ainakaan jokaikinen päivä 😀 (Kannattaa muuten kokeilla tuota kuvahakua.)

Tulin juuri äsken kentältä kotiin ja taidan nyt nauttia tästä lämmöstän terassilla, sulkea silmät ja kuvitella olevani Moorealla, heh.

 

Mikä on teidän koko maapallon numero 1 unelmakohde?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 19 kommenttia.

Vinkkejä Kööpenhaminaan osa 1

Monia varmasti kiinnostaa Köpiksen turinat ja mielipiteeni kaupungista. Saatatte muistaa, että olen jo parin vuoden ajan ”haaveillut” reissusta Kööpenhaminaan. Aivan älytöntä, että viime vuosina on tullut reissattua sinne ja tänne, mutta sitten kaikki nämä vuodet on näinkin läheinen kohde ollut täydessä pimennossa. Ja oikeasti, mikä harmi! Rakastuin nimittäin kaupunkiin jo ensimmäisenä päivänä. Jos kävelet yleisimmillä nähtävyyksillä tai pää-ostoskatua, et varmasti huomaa eroa Tukholman, Amsterdamin tai Kööpenhaminan lähellä, mutta heti kun poikkeaa pienemmille kujille ja kauemmas ryysiksestä – wau! Harmittaa todella, että tulin Köpikseen vasta nyt, aivan mieletön paikka ja yleinen tunnelma kaupungissa on tietyllä tavalla rennon boheemi, mutta silti aavistuksen hienostunut. No, tanskalainen.

Bongasin lennot tänne keväällä tarjouksesta muistaakseni reilulla 50 eurolla. Näitä hyviä hintoja on tullut välillä bongailtua, joten kannattaa pysyä silmät auki hyville lentodiileille! (Ja tästä tulikin mieleen, että Lentodiileissä on juuri nyt viikonloppulentoja Köpikseen alle 70€!!! Kurkatkaa!) Yhteensä tuli kolmen yön reissu maksamaan lentoineen ja majoituksineen noin reilut 200€, joten eipä paha ollenkaan. Voisin ehdottomasti tulla tänne joskus toiste esimerkiksi syksyllä. Mukava ja helppo kaupunki, jossa löytyy varmasti jokaiselle jotain. Kesäsesongin ulkopuolella turisteja varmasti on vähemmän, mutta mielestäni juuri kesä on varmasti ihan loistavaa aikaa vierailla Kööpenhaminassa. Muualla kuin pahimmilla nähtävyyksillä ja pää-ostoskadulla oli jopa yllättävän rauhallista, joten en koe, että väenpaljous olisi vaivannut.

Köpiksessä on myös Kristallikatu ;D

Tässä muutamia kokemuksia ja vinkkejäni näin alkureissun kokemusten perusteella:

 

Köpis on shoppailuparatiisi. Sanoisinko, että täältä löytyy ostosmahdollisuudet jokaiseen makuun ja melkeinpä kaikki liikkeet, jotka edes keksii päähänsä aina ketjumyymälöistä luksusbrändeihin. Etsitpä sitten H&M:ää tai Chanelia, löytyvät liikkeet täältä, tosin mahdollisesti hieman Suomea korkeampaan hintaan.. Samsoe & Samsoe, Ganni, Isabel Marant, Acne Studios (ja Acnen ”outlet” Acne Archives, josta en tosin itse löytänyt mitään) ja vaikka mitä muuta. Itse tein parhaimmat ostokseni pienistä putiikeista ja 2nd hand-liikkeistä, joissa hinnat eivät myöskään ole kovin alhaisia, mutta valikoima todella kivaa ja massasta poikkeavaa. Tanskalainen pukeutumistyyli on myös paljon omaan mieleeni. Jos jonkun vinkin voin antaa niin ainakin sen, että Köpikseen ei kannata lähteä tili tyhjänä. Itselläni nimittäin kului rahaa ja paljon, vaikken ollut ennakkoon mitään erityistä ostoslistaa tehnytkään. Ihan liikaa kivoja juttuja ja ihania kauppoja (yhdistettynä melko korkeisiin hintoihin, heh). Onneksi tulee nykyään harvemmin juurikaan shoppailtua, joten tämä oli todellakin ansaittua! Yritän myöhemmin saada tehtyä jonkun ostospostauksen.

Pieni merenneito, tottakai yleiset jutut ensin läpi. Itselleni tulee nimittäin Kööpenhaminasta ja Tanskasta yleisesti mieleen heti ensimmäisenä Pieni merenneito-patsas ja Lego Land 😀 Patsaalle on jonkin verran kävelymatkaa keskustasta, mutta hyvällä säällä käy patsaskierros helposti aamu- tai iltakävelystä. Varaudu kuitenkin, ettet luultavammin ole ainut, joka on tullut ottamaan merenneito-patsaasta kuvaa.

Aivan ihana kristalli- ja hihhulikauppa. Ei varmasti tule yllärinä, että googletan tämmöiset jutut uuteen paikkaan reissatessa aina. Nytkin suuntasin heti ekana päivänä tutkimaani kristalli- ja kivikauppaan Tessie’siin (Fiolstræde 14), lyhyehkön kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta. Kivien lisäksi myydään kaupassa myös muunlaista ”spiritual-kamaa”, eli suitsukkeita, kortteja, patsaita, amuletteja, astioita ja ties mitä, eivätkä hinnatkaan mielestäni olleet mitenkään mahdottomia. Jos kivijutut yhtään kiinnostaa, niin käykää ihmeessä pyörähtämässä!

Nyhavnin kanaali värikkäine taloineen on myös yksi perinteisemmistä nähtävyyksistä, jossa myös me kävimme räpsimässä pakolliset turrekuvat. Kanaalin varsi on täynnä ihmisiä ja ravintoloita, turre-varoitus siis tälle akselille, mutta kaunis paikka ehdottomasti!

Poikkea kivoissa kahviloissa tai mehubaareissa. Pienemmiltä kujilta nimittäin löytyy paljon söpöjä pieniä kuppiloita ja tanskalaiset ovat ainakin oman reissuni kokemuksella todella ihanaa väkeä. Mukavia, rentoja ja leppeitä. Ehdottomasti siis juuri hyggeilijöitä.

Jos on aikaa, voi kaupunkia kiertää stressittömästi kävellen. Me kävelimme ensimmäiset pari päivää kaikkialle. Hotellimme oli melko keskeisellä paikalla, josta oli helppo poiketa ympäriinsä. Kävellen on muutenkin kivaa kierrellä uutta kaupunkia kun voi rauhassa ihmetellä ja pysähtyä esimerkiksi kivoihin kahviloihin kun siltä tuntuu! Poikkesimme esimerkiksi eilen aamulla mehuille Big Apple-mehubaariin 🙂 Loppupeleissä etäisyydet ovat täällä melko lyhyitä, eikä paikasta toiseen käveleminen vie ihan kamalasti aikaa.

Toivottavasti näistä on ainakin jollekin teistä iloa. Muita Köpikseen rakastuneita tai muita vinkkejä näiden lisäksi? 

 

Ps. Teen myös näistä toisen osan, kunhan saadaan reissu finaaliin! Muita vinkkejä olen postannut mm. IG:n Storiesissa. Yritän tänään myös tehdä sinne erillisen kiinnitetyn julkaisun Köpiksen tarinoista ja vinkeistä 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.