Enemmän tai vähemmän hulluja haaveita – juttuja bucket listillä juuri nyt

Olen aikaisemmin kirjoittanut paljon unelmistani ja siitä, kuinka pyrin parhaani mukaan tavoittelemaan elämässä juuri niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä ja joista haaveilen. Vaikka tulevaisuuden suunnittelu ja unelmointi ehkä tuntuvat tässä maailman tilanteessa oudolta tai jopa mahdottomalta, haluan ainakin itse yrittää orientoida mieltäni ”aikaan poikkeustilan jälkeen” sen sijaan, että antaisin aivan ylitsepääsemättömälle ahdistukselle valtaa, vaikka se jossain määrin alkaa olla jo joku perusolettamus näiden kuluneiden viikkojen jälkeen. Ainakin omalla kohdalla luovat pienet tavoitteet tai haaveet tulevasta myös toivoa siitä, mitä ehkä tapahtuu ”sitten joskus” 🙂 Jossei muuta, niin on ainakin viettänyt aikaa tuumaillen ehkä jopa hieman hulluja juttuja, joita joskus kenties haluaisi toteuttaa.

Ette varmasti ole välttyneet Tyynenmeren saarhyppely ja island life-haaveiltani, viime syksynä mainitsin myös lapsuuden haaveestani kirjoittaa joskus kirja. Listasin tähän postaukseen pieniä ja suuria, lyhyen sekä pitkän aikavälin haaveita, joita minulla on. Oikeastaan oli tarkoitus julkaista postaus jo helmikuussa ennen tätä kaikkea härdelliä, kunnes tämä sitten taas perinteisesti jäi jumittelemaan jonnekin tuonne luonnosten sekamelskaan. Tänään listasin siis muutamia suuria tai pieniä bucket list-juttuja tulevaan.

Haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä jossain päin maailmaa. Tämä on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa ja olenkin yrittänyt pohtia, että minkälainen vapaaehtoistyö voisi olla minua varten. Kriisialueelle toki auttamisen puolesta haluaisin, mutta toisaalta pelkään, että se olisi liian rankka kokemus, varsinkin kun ei ole minkään sortin kokemusta hoito- tai auttamistyöstä, edes kriisialueiden ulkopuolella. Viime vuoden lopulla bongasinkin aivan sattumalta erään luontoaiheisen apujärjestön, joka ajaa asiaa, joka itseäni ehdottomasti kiinnostaa eniten: Korallien hoitaminen ja pelastaminen! Meinasin jo heti ilmoittautua vapaaehtoiseksi 😀 Olen jo aikaisemmin miettinyt vuosia, että haluaisin auttaa mm. luonnonrantojen puhtaanapidossa merivirtojen tuomien muovijätteiden siivoamisessa. Ajatus siitä, että avustani olisi jotain hyötyä tai hyvä tarkoitus, on jotenkin ihana, heh. Ja ellen olisi perheellinen, olisin kyllä jo ajat sitten pakannut kamani ja heittäytynyt saarielämään!

Ps. Vaikka usein ajattelen, ettei saisi elämässä harmitella niitä asioita, joita on jättänyt tekemättä tai tehnyt, mutta erästä asiaa olen harmitellut jo vuosia. Nimittäin sitä, etten hakenut lukion jälkeen lukemaan maantiedettä! Aine oli lukiossa suosikkini ja kirjoitin siitä E:n, joten mantsan opiskelut olisivat olleet jotenkin luonnollinen jatkumo varsinkin kun olen oikeasti todellinen maantiedenörtti 😀

Toivoisin eniten sitä, että saisin käyttööni kokonaisen kuukauden, jonka aikana saisin tehdä aivan mitä haluan ja mennä mihin tahansa haluan. Muutama viikko ilman yhtäkään palaveria, deadlinea, arjen päivittäistä suorittamista ja turhaa stressiä. Saisiko tämmöisen edes kerran kymmenessä vuodessa? Olen jo pitkään unelmoinut siitä, että kerrankin olisi edessä tilanne, jolloin olisi mahdollisuus tehdä jotain kirjaimellisesti extempore ilman viikkojen tai kuukausien suunnittelua. Perheellisenähän tämä on vielä aivan mahdoton yhtälö. Mutta oikeasti, te joille tämä on mahdollista, olette niin onnekkaita. Itseasiassa olen jo liian pitkään toivonut, että jostain ilmaantuisi edes yksi kokonainen viikko ilman mitään buukkauksia, että voisi tehdä jotain radikaalia ja lähteä vaikka viikoksi Lappiin ihmettelemään. Edit: Nyt koronan aikanahan tämä konkretisoituu puoliksi. Ainoa vaan, ettei oikein voi lähteä mihinkään 😀

Jos joskus muuttaisimme ulkomaille, haluaisin pistää pystyyn jonkinlaisen Bed & Breakfast-majoituksen. En ole koskaan aikaisemmin oikeastaan haaveillut minkään sortin majoitustoiminnasta, mutta vasta tässä lähivuosina alkanut tuumailla, että idea voisi oikeastaan olla aika kiva! Majoituksen oheen voisi kehitellä jotain kivaa toimintaa, kuten järjestää vaikkapa surffireissuja ja kyhätä ohessa käsitöitä, heh.

Yksi unelmistani on joskus asua niin, että pääsisin omalta pihalta suoraan metsään. (Okei tai rannalle!!) Ja siis kunnon metsään, enkä pienelle metsäpläntille, jonka vierestä kulkee motari. Monelle pienemmissä kaupungeissa asuville suomalaisille tämä on varmasti todellisuutta ja täysin normaali juttu, mutta pitkään Helsingissä asuneena on jotenkin täysin vieraantunut moisesta käsitteestä, vaikka tietysti täältäkin löytyy luontoa. Olen itsekin asunut nuorempana lähellä metsää Jyväskylässä, mutten kuitenkaan niin ”metsässä”, että sinne ihan lähtisi retkeilemään tai olisi täysin erossa liikenteen melusta. Ehkä tähän liittymätön toinen asumiseen liittyvä seikka on, että haluaisin joskus oman oikean työhuoneen, enkä pelkkää työnurkkausta, jonka voisin sitten sisustaa omanlaisekseni.

Yksi bonus-unelma olisi joskus kokeilla, miltä tuntuu elää ns. omavaraisena  (eli siis aka ”haaksirikkoutuneena” :D) pienellä saarella Tyynellämerellä. Voisin ainakin kuvitella, että tämmöisiä kreisejä elämys-retreateja ehkä järjestettäisiin jossain maksusta! Olisi aika siisti kokemus kokeilla jonkun johdolla selviytymistaitoja vaikka viikon (tai edes viikonlopun) ajan, haha. Kuulostaako oudolta? 😀

 

Mitä lyhyen ja pitkän aikavälin haaveita teillä on? 🌴

 

Entä mitä tekisitte jos saisitte kuukauden (tai edes viikon) käytettäväksi miten haluatte?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Uusi-Seelanti: Raglanin kohokohtia ja vinkkejä x 9

Jatkoimme jo viime viikolla matkaa Raglanista reissun seuraavaan kohteeseen, mutta halusin vielä palata omassa postauksessaan Raglan-juttuihin, enpä nimittäin vielä edes tainnut postailla kylästä mitään! Ihastuimme Raglaniin vuosi takaperin maailmanympärysmatkalla ja meille oli oikeastaan päivänselvää, että tulemme tällä kertaa takaisin Raglaniin. Vuosi takaperin vietimme kylässä neljä yötä, tällä kertaa kokonaisen viikon. Raglan on pieni ja boheemi noin 3000 vakituisen asukkaan surffikylä Uuden-Seelannin pohjoissaaren länsirannikolla. Aucklandistä ajaa Raglaniin noin pari tuntia.

Ruuhkaa pääkadulla 😉

Raglanin rannat ovat mustaa hiekkaa ja kylä on erityisen tunnettu surffistaan, kuten legendaarisesta Manu Baystä, joka on ehkä joillekin tuttu takavuosien ikonisesta Endless Summer-elokuvasta. Jos etsii oikeasti rentoa menoa, rauhaa ja pienen kylän meininkiä, on Raglan hyvä valinta. Kylä on täynnä pieniä persoonallisia kahviloita ja ravintoloita, sekä putiikkeja, jotka myyvät yhä erikoisempia juttuja. Taidekulttuuri on kylässä vahvasti läsnä, eikä ilman kenkiä kylällä kävelevä missään nimessä erikoisuus 🙂 Raglan on siis oikeastaan kuin Australiassa Byron Bay, paitsi vielä toistaiseksi huomattavasti pienempi ja vähemmän kaupallinen.

Esimerkiksi Waihiin verrattuna pidämme Raglanissa siitä, että tarjontaa on huomattavasti enemmän esimerkiksi ravintoloiden suhteen ja noin yleisesti kulttuuri enemmän läsnä. Raglanissa törmääkin taiteeseen, käsitöihin ja yleisesti boho-meininkiin. Myös luomu- ja lähituotannon suosiminen on vahvaa, paikalliset (myös ravintolat) suosivatkin ensisijaisesti paikallisten pienyrittäjien ja viljelijöiden tuotteita. Raglan on heittämällä Tommin suosikki Uudessa-Seelannissa ja luultavasti myös omani, vaikka usein tykästynkin eniten paikkoihin, joissa ranta on aivan kylän tuntumassa. Raglanin läpi taas virtaa joki ja maisemat ovat hyvin erilaiset moneen muuhun Uuden-Seelannin pikkukylään verrattuna.

Tässä muutamia vinkkejäni Raglaniin ja lähiseudulle, joita halusin nostaa esille:

 

Luomu- ja terveyskaupat ovat todella pop. Itse olen bongannut Raglanissa kaksi erilaista terveyskauppaa, jotka myyvät luomu- ja lähituotettuja elintarvikkeita, sekä muita herkkuja. Ensimmäinen vierailemani terveyskauppa (ja kylän ensimmäinen, vuodesta 1996 palvellut) The Herbal Dispensary ja WOK. Kannattaa myös ostaa testiin paikallisesta ruokakaupasta Raglan Food Co:n kookosjugu, joka on niiin superhyvää! Myydään tosin myös muualla Uuden-Seelannin ruokakaupoissa, mutta jokatapauksessa.

Bohemian Gypsy. Boheemi lifestyle-liike, johon rakastuin jo viime vuonna. Liike myy paljon mm. virkattuja vaatteita ja asusteita, sekä paikallisten pienyrittäjien valmistavia mini-eriä vaatteista. Viime vuonna ostin erään kierrätyskankaasta valmistetun tuubitopin ja tällä kertaa hypistelin paikallisesti valmistettuja, käsin kuvio-painettuja trikoita, joista en tosin onnistunut löytämään sopivaa kokoa. Noin yleisesti on Raglan täynnä pieniä uniikkeja putiikkeja, eikä ketjuliikkeistä ole tietoakaan.

Manu Bay. Vaikkei itse surffaisikaan, kannattaa käydä katsastamassa Manu Bayn kuuluisa surffibreikki autolla edes kerran. Manu Bayssä ei ole juuri ”mitään” (tai siis kahviloita, ravintoloita tms), joten koko päiväksi ei aktiviteettia riitä (ellei siis surffaa), mutta kymmenien surffareiden seuraaminen vedessä on hauskaa puuhaa hetken ajan 🙂

Raglan Fish. Raglanin sataman kupeessa oleva Raglan Fish myy tuotetta kalaa ja fish and chips-annoksia syötäväksi joko paikanpäällä tai otettavaksi mukaan. Ja jossen vielä ole maininnut, niin fish & chipsit ovat täällä siis kovin juttu ikinä (okei sitten Englannin ja Australian, heh). Jos haluat testata todella autenttista fish & chips -meininkiä, pidin itse hurjasti Raglan Fishistä, vaikkakaan fritattua kalaa ja ranskiksia ei pysty kovin montaa kertaa reissun aikana syömään. Ainakaan siis minä, vaikka niistä kovasti pidänkin 😀 Paikalliset ovat suorastaan suurkuluttajia ja käydessämme sunnuntaina Raglan Fishissä, oli se suorastaan paikallisten kokoontumispaikka, heh.

Ulo’s Kitchen. Viime vuoden reissulla tykästyimme Ulo’siin, joka aikaisemmin toimi melko UG-meiningeissä Raglanin koulun tiloissa keskustan ulkopuolella, mutta pari kuukautta takaperin oli ravintola avannut aivan Raglanin keskustaan ihanan pienen ravintolan, jossa söimme tällä(kin) kertaa useaan kertaan. Ravintola tarjoilee ns. ”fuusio-aasialaista”, eli eri tyyliin maustettuja bowleja, sushia ja nuudelikeittoa. Itse tykästyin eniten Sriracha Salmon Boxiin ja viimeisenä päivänä sticky chili-wingseihin, jotka olivat ehkä parhaimpia ikinä syömiäni!

Bridal Veil Falls-vesiputous. Vajaan 30 minuutin ajomatkan päässä Raglanista sijaitsee Bridal Veil Fallsin vesiputous, josta emme jostain syystä edes olleet viime reissulla kuulleet. Tällä kertaa lähdimmekin pienelle päiväretkelle vesiputoukselle, joka oli ehdottomasti pienen (noin 15min) patikoinnin arvoinen ja käppäily itse menomestoille onnistui hyvin myös lapsen kanssa. Jos reissaat Raglaniin, suosittelen ehdottomasti katsastamaan samalla reissulla putouksen! Myös reitti perille on kivaa maalaistietä farmien keskellä.

Ruapuken rannikkotie. Paluumatkalla Bridal Veil Fallseilta Raglaniin päätimme hetken mielijohteesta valita reitiksi kotimatkalle näköalareitin Ruapuken kautta. Reitti oli kiertelevine hiekkateineen lopulta monin verroin pidempi kuin olimme luulleet, mutta näköalojen puolesta ehdottomasti sen arvoinen. Aivan kreisit näkymät pitkin rannikkoa, maatiloja ja metsiä, jotka vaihtelivat nopeasti. Huom! Reitille kannattaa varata aikaa ja erityisesti bensaa. Reitillä ei nimittäin ollut käytännössä mitään, ei edes kenttää puhelimessa 😀

Raglanissa on aivan mielettömän ihania Airbnb-kohteita aina puumajoista tiny houseihin! Itse emme tosin moisessa yöpyneet, vaan vuokrasimme keskustan tuntumasta perinteisen yläkerta-asunnon omakotitalosta ihan jo siksi, että kuukauden reissu asetti oman budjettinsa majapaikoille, mutta jos haluaa hifistellä majoituksen suhteen, on se ehdottomasti Raglanissa mahdollista. Ja noin yleisesti ovat Uuden-Seelannin Airbnb:t ehdottomasti parhaimpia, joita olen koskaan nähnyt 🙂 Raglan on melko suosittu kohde ja majoituksia rajallisesti, joten yöpaikka kannattaa varata ajoissa.

Kävin useana aamuna lenkkeilemässä ympäri Raglania. Pari kertaa sataman ympäri ja sitten tuolla joella, sekä hiekkasärkillä ja lähimmällä rannalla. Aamulenkit ovat muuten ihan paras keino tutustua paremmin matkakohteisiin! Monet paikalliset uivat tuossa joessa keskustan tuntumassa, mutta kunnollista hiekkarantaa ei siis löydy kävelymatkan päästä. Lähin kunnollinen hiekkaranta taitaa olla Ngarunui beach noin 5min ajomatkan päässä. Ainiin ja hiking trackejä löytyy myös useita Raglanin alueelta.

 

Onko joku teistä käynyt Raglanissa? 🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Waipu Cove ja farmstay-unelmaa

Saavuimme pari päivää sitten Raglanista Waipu Coveen Northlandiin. Teimme päätöksen tulla tänne melko viime tingassa ja taisimme taas varata majoituksen suunnilleen edeltävänä päivänä vai olikohan se kahta yötä aikaisemmin. Northland (eli Uuden-Seelannin pohjoisin kärki) oli omalla to-go-listallani ja erityisesti kaikkein pohjoisin kärki Cape Reinga, sekä 90 mile beach houkuttelivat. Tilanteen hieman muututtua noin yleisesti pähkäilimme aluksi, että tulemmeko Northlandiin ollenkaan ja pidimme toisena vaihtoehtona East Capea ja Gisbornea. Koska ajomatka molempiin on todella pitkä, päädyimme ottamaan ensimmäiseksi etapiksi Waipu Coven Northlandin itärannikolla, Aucklandin pohjoispuolella, jonne ajoimme vajaat 4 tuntia Raglanista. Buukkasimme mukavan näköisen Airbnb:n noin minuutin ajomatkan päästä Waipu Coven rannalta ja lopulta kävi ilmi, että majoituksemme oli aivan maatilan kupeessa. Jess!

En muista olinko edes sanonut täällä, mutta mainitsin aikaisemmin reissulla Tommille, että yksi NZ-unelmistani olisikin yöpyä täällä farmstay bnb:ssä, jotka siis ovat todella yleisiä ja kiva keino nähdä Uuden-Seelannin farmielämää. Siispä olin niin fiiliksissä kun saavuimme tänne! Aamuisin olemme bongailleet keittiön ikkunasta lehmiä parin metrin päästä ja eilen kävin käppäilemässä naapurin upean boutique farmstayn kulmilla katselemassa mustia lampaita. Majapaikkamme omistaja toi meille myös kennollisen tuoreita luomumunia naapurin tilalta. Haaveilen tällä hetkellä siitä, että jäisimme tänne vielä päiväksi tai pariksi tuonne naapurin luksus-farmstayhin 😀 Jokatapauksessa, suosittelen jokaiselle Uudessa-Seelannissa reissaavalle farmstay-yöpymistä edes yöksi tai pariksi. Meidän Airbnb-majoituksemme on tämä ja naapurin boutique farmstay tämä. Ainiin ja kun rekisteröidyt Airbnb:hin tämän linkkini kautta, saat 30€ alennuksen ensimmäisestä yöpymisestä.

Kreisiä ajatella, että tämä taitaa oikeasti olla ensimmäinen kertani aikuisiällä missään maatilalla! Ei sillä, etteivätkö maatilat kiinnostaisi, vaan maatilakulttuuri Suomessa on kovin erilaista, enkä äkkiseltään edes keksi syytä, miksi olisin kotona maatilalla vieraillut. Karjan kasvattaminen täällä pohjoissaarella on ainakin todella yleistä. En ole asiantuntija, mutta näin mututuntumalla voisin kuvitella, että karjan tehotuotanto on täällä huomattavasti harvinaisempaa kuin Suomessa ja panostus on enemmänkin pienten maatilayrittäjien ”vapaalaiduntamisessa” (okei, onko tämä edes sana :D).

Waipu ja Waipu Cove ovat luultavasti pienimmät kylät, joissa olemme täällä tähän mennessä majailleet. Ravintoloita on vain pari hassua ja kaupat harvassa, mutta eipä ole haitannut. Eilen satoi ajoittain ja sään kirkastuttua illalla lähdimme koko perhe Waipu Coveen rantsuun. Itse ehkä pidän rannasta täällä eniten kaikista Uuden-Seelannin rannoista. Vesi on melko lämmintä, hiekka vaaleaa ja maisema taustalla häämöttävien saarten osalta todella kauniita. Pieni pääsi taas harjoittelemaan surffauksen alkeita, noin muuten juoksinkin tämän perässä ympäri rantaa, heh. Illalla katselin terassilta tähtitaivasta, joka on täällä aivan upea! Ja erityisesti täällä maatilan kupeessa, jossa valosaastetta ei ole käytännössä ollenkaan. Wau!

Huomenna lähdemme siis täältä ja edelleen on hieman avoinna, että mihin seuraavaksi. Tilanne lentojemme kanssa varmistuu siis huomenna, jonka jälkeen teemme päätöksiä paluun suhteen.

 

Onko joku teistä yöpynyt farmstayssä?

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kotiinpaluuta ja koronamietteitä

Huhhei, eipä tältä viime päivien korona-kaaokselta ole voinut välttyä edes täällä toisella puolella maapalloa. Oikeastaan en ole juurikaan muuta osannut tässä edes miettiä kuin tätä koronatilannetta, vaikka ennen näitä viimeisimpiä käänteitä mietin jo uutisten blokkaamista muutamiksi päiviksi. Jotenkin keskittymiskyky on ollut täysin nollissa viime päivinä, vaikka kuinka haluaisi pitää yllä täällä blogissa ns. normaalia arkea, postailla matkajuttuja ja muuta, tuntuu se kieltämättä kovin väärältä. Huolimatta siitä, että elämä tosiaan jatkuu, vaikka korona jyllääkin.

Moni onkin Instassa kysellyt, että mitä aiomme tehdä ja palaammeko kotiin aikaisemmin? Viimeiset kolme päivää tai heti UM:n tiedotteen julkaisun jälkeen olemme seuranneet lentoyhtiöiden tilannetta ja kytänneet päivityksiä omien lentojemme suhteen. Odotamme parhaillamme lentolippumme välittäneeltä matkatoimistolta kuittausta mahdolliseen aikaistamiseen, itse lentoyhtiön kanta taas oli, että meidän tulisi odottaa vielä muutama päivä lentojen vahvistumista ja tehdä päätös lentojen aikaistamisesta sitten. Kuulemma lentoja ei saisi heidän päästään muuttaa maksutta ennenkö vahvistus lentojen perumisesta tulee. Tästä samaisesta syystä emme ole vielä varanneet mitään majoituksia seuraavien 3 yön jälkeen, koska jatko sen jälkeen on totaalisen auki. Siihen saakka yritämme elää päivä kerrallaan mahdollisimman normaalisti täällä. Jos vielä vajaa viikko sitten olimme täällä aivan hyvillä mielin, niin onhan se kieltämättä muuttunut tilanteen mentyä odottamattomaan suuntaan. Voin vain kuvitella miten kaikki mietityttää teitä siellä Suomessa.

Aivan suoraan sanottuna en ole viime päiviin asti kokenut matkamme keskeyttämistä kenenkään eduksi. Jos suositellaan välttämään kaikkea matkustamista (nyt siis myös täällä NZ:n päässä ja btw myös Cookinsaaret sulkivat juuri rajansa), en näe millään muotoa meidänkään eduksemme sitä, että matkaisimme kenties ns. pahimmalla hetkellä yhtään mihinkään tai yleisesti kohteeseen, jossa tilanne on huomattavasti pahempi kuin mitä täällä. (Vaikkakin tilanne elää jatkuvasti myös täällä, tänään julkaistun tiedon mukaan on tapauksia todettu nyt 28 ja mielestäni Uuden-Seelannin viranomaiset ovat olleet muutenkin melko ripeitä toimenpiteiden kanssa, ehkäpä täällä ei haluta tehdä samoja virheitä kuin monessa muussa maassa). Uusiin superkalliisiin tuhansien eurojen lentolippuihin investointi ei tällä hetkellä oikein inspaa, joten seuraavien muutaman päivän suunnitelmana on tarkkailla tilannetta täältä, silläkin riskillä, että lentoreitteihin tulee radikaaleja muutoksia. Oikeastaan aivan viimeinen asia, jota tällä hetkellä toivoisin, olisi lentää yhtään mihinkään. Social distancing Uuden-Seelannin pikkukylissä kuulostaa näitä kahta verratessa huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta. Alkuvuoden useiden viikkojen flunssakierteen ja parin viikon takaisen influenssan (ja negatiivisen koronatestin) jälkeen en rehellisyyden nimissä haluaisi ottaa itselleni tai lapselleni minkään sortin riskiä koronan saamisesta. Jos tässä halutaan minimoida riskejä, niin tämä on nimenomaan sitä.

Olemme myös asennoituneet siihen, että jos tilanne sen vaatisi, olemme varautuneita jäämään tänne pidemmäksi aikaa. Niin kauan kun on kyse viranomaisten suosituksista (ei siis vielä toistaiseksi pakottavista määräyksistä), koen jokaisella aikuisella ihmisellä olevan valmiudet arvioida se, mikä omalla kohdalla on tämmöisessä tilanteessa se paras mahdollinen vaihtoehto. Eli lähteäkö sitten tänään vai vasta muutaman päivän päästä. Mikäli olisimme monessa muussa maailman kolkassa tai huonon terveydenhuollon maassa, olisi tilanne huomattavasti eri, mutta tällä hetkellä koen Uuden-Seelannin olevan paikka, jossa meidän on turvallista tarkkailla tilanteen etenemistä. Se mikä tässä tuottaa päänvaivaa, on tietysti tilanteen eläminen ja jatkuva epävarmuus, päivä kerrallaan-hengessä. Itse luotan siihen, että tilanne Suomessa saadaan varmasti pian hallintaan. En henkilökohtaisesti jaksa uskoa, että eläisimme vielä parin kuukauden päästä poikkeustilassa, mutta kuten sanoinkin ja me kaikki tiedämme- tilanne elää, eikä kukaan tiedä mitä tapahtuu viikon päästä tai edes huomenna.

Jos pääsemme palaamaan normaalisti kotiin ensi viikolla alkuperäisen matkasuunnitelman mukaisesti, olen varautunut henkisesti tulevaan kahden viikon karanteeniin ja oikeastaan jopa odotan sitä, heh. Viikko perheen kesken kotosalla pitkään nukkuen, chillaten, käsitöitä tehden ja Netflixin parissa, voisihan sitä huonomminkin mennä. Jos saan paljastaa, olen oikeastaan koko talven kaivannut maailman eniten juuri viikkoa-paria, joina voisin vain rauhassa oleskella kotona ilman stressiä mistään. Kuukauden reissun jälkeen tuntuu koti varmasti myös pitkästä aikaa maailman kivoimmalta paikalta.

Asia, josta (minäkin) olen koko homman suhteen ollut erityisen huolissani, on pienyrittäjien tilanne tässä ennalta arvaamattomassa ja poikkeuksellisessa tilanteessa. Olen täällä vitsaillut miehelle, että olen kotiin paluun jälkeen todennäköisesti melkolailla työtön yrittäjä ja kirjaimellisesti työtön ensimmäistä kertaa elämässäni. Jep. Kyllähän tässä melkolailla ahdistaa jo näin etukäteen. Täytyy sanoa, että vaikka lomautukset ja YT-neuvottelut ovat aivan yhtälailla p*rseestä niin olisin itse henkilökohtaisesti huomattavasti rauhallisemmin mielin jos olisin nyt tai ollut viimeisen vuoden aikana palkkatöissä. Tietysti yrittäjyydessä on aina riskinsä, mutta tällä kertaa on tilanne tuottanut harmia erityisesti niille pienyrittäjille, jotka ovat muutenkin toimeentulon suhteen haavoittuvimmillaan. Lähipiirissäni on useita freelancereitä, taiteilijoita ja muita pienyrittäjiä, joiden kohdalla tuleva on tällä hetkellä harvinaisen auki 🙁 Jos minulta kysyy, niin tämä jos mikä on viimeinen todiste siitä, että perusturva olisi ehdottomasti kaikkien etu, joka vastaavanlaisissa tilanteissa auttaisi monen pahimman ahdingon yli.

Jos haluan jotenkin vetää yhteenvedon koko hommasta niin jostain syystä haluan uskoa, että kaikella on tarkoitus ja kaiken tämän jälkeen osaamme vähintään ajatella asioita uudesta perspektiivistä tai uutena alkuna, kuten eräs lukijani asian hyvin ilmaisi. Viimeistään tämä ehkä opettaa meille arjen kiireestä, elämän prioriteeteista tai arvostamaan niitä arjen pieniä, kenties itsestäänselviä asioita. Kun jupakasta selviää, osaamme olla yhä kiitollisempia kaikesta siitä, mitä meillä on.

 

Yritän pakertaa kasaan niitä muutamia lupaamiani postauksia. Tässä on ollut hieman tosiaan pasmat sekaisin kaiken kanssa, joten olen unohtanut nekin aivan tyystin 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Matkapostaus Cookinsaaret: Vinkkejä, hintatasoa ja kokemuksia

Cookinsaarista on tullut paljon kyselyitä ja erityisesti lentojen hinnat, sekä yleinen hintataso kiinnostivat. Lupasin tehdä aiheesta ihan oman pakettinsa ja listasin tähän postaukseen omia vinkkejäni omatoimimatkalle Cookinsaarille. Kohteena jäi Cookinsaaret mieleen paikkana, johon ehdottomasti haluan vielä joskus palata – toivottavasti pidemmäksikin aikaa. Kohde on suomalaisille melko tuntematon, enkä itse aikanaan kohdetta tutkiessani löytänyt juurikaan tietoa tai kokemuksia Cookinsaarista suomeksi. Toivottavasti tämä infopaketti siis auttaa teitä, jotka haaveilette Cookinsaarten unelmalomasta tai suunnittelette reissua sinne.

Päällimmäisenä jäi kohteesta mieleen todella rento meininki, äärimmäisen ystävälliset paikalliset ja kaunis luonto. Hintatason suhteen yllätyimme positiivisesti, koska loppujen lopuksi ei kohde ollut kovin kallis, ainakaan verrattuna siihen mihin olimme asennoituneet. Cookinsaaret mahdollistavatkin siis myös budjettimatkailun, mikäli semmoinen Tyynellämerellä kiinnostaa. Esimerkiksi Tahitin hintatasoon verrattuna oli kohde suorastaan ”halpa”, mutta Tahiti toki olikin kalliudellaan aivan ääripäätä. Sanoisinko, että esimerkiksi Rarotongan hintataso oli suunnilleen sama kuin Uudessa-Seelannissa. Saaria pidetään myös äärimmäisen turvallisena matkakohteena ja paikalliselta taksikuskilta kuulimme, että Hillary Clintonin vieraillessa saarilla, oli kohde ainoita, joissa tämä liikkui ilman suurta turvamiesjoukkoa, koska saarten vaaraluokitus on todella minimaalinen.

Cookinsaaret lyhyesti

 

Cookinsaaret ovat itsehallinnollinen saariryhmä Tyynellämerellä ja Uuden-Seelannin itsehallintoalue. Pääkaupunki Avarua sijaitsee noin 13 000 asukkaan saarella Rarotongalla. Hajanainen saariryhmä on jaettu pohjoisiin ja eteläisiin saariin, joiden etäisyys on jopa useiden tuntien lentomatkan päässä toisistaan. Sadekausi on päällä yleensä joulu-huhtikuussa, jolloin turistien määrä on pienempi ja majoitusten hinnat alhaisemmat. Meidän lomaviikkomme aikana satoi ajoittain, pääasiassa kuitenkin nopeita trooppisia sadekuuroja, jotka menivät ohi muutamissa minuuteissa.

Valuuttana toimii Uuden-Seelannin dollari. Vaihdoin valtaosan matkavaluutasta jo Suomessa. Koska korttien toimiminen voi olla paikan päällä epävarmaa ja automaatteja on rajallisesti, suosittelen ottamaan käteinen mukaan jo saarten ulkopuolelta. Saarten virallinen kieli on englanti.

Viisumi. Cookinsaarille ei tarvitse viisumia, mutta passin on oltava voimassa 6kk reissulta paluun jälkeen. Maahantulon yhteydessä myönnetään oleskelulupa 30 päivälle, jonka ylittävältä ajalta on anottava pidennettyä oleskelulupaa. Mikäli lennät Uuden-Seelannin kautta, tulee Uuteen-Seelantiin hakea NZeTA-matkustuslupa.

Lennot. Kohde on Suomesta käsin kirjaimellisesti toisella puolella maapalloa, joten matka Cookinsaarille ei totisesti ole sieltä lyhyimmästä tai halvimmasta päästä. Nopein lentoreitti Rarotongalle on Aucklandistä, mutta mikäli Uusi-Seelanti ei kuulu reissusuunnitelmiin, lentää Air New Zealand (joka siis operoi kaikki Cookinsaarten ulkoiset lennot) ainakin Los Angelesista ja muistaakseni myös Sydneystä. Toki, lennot Uuteen-Seelantiin kustantavat jo melkoisesti ja lyhyimmät lentoreitit Suomesta ovat noin 25h luokkaa. Maksoimme Aucklandin lennoista noin 900€ / henkilö ja lennot Rarotongalle olivat noin 400€ / henkilö (mukaanlukien ateriat ja ruumaan checkattu laukku). Väliä Auckland – Rarotonga lentävät myös halpalentoyhtiöt Jetstar ja Virgin Australia, eli mikäli käsimatkatavaroilla (ja ilman aterioita) reissaaminen ei ole mahdoton idea, voi lennot hyvinkin saada 200€ hintaan. Cookinsaarten sisäisiä lentoja operoi Air Rarotonga, joka lentää mm. 45min päähän Aitutakille.

Majoitukset. Kivoja hotelleja ja asuntomajoituksia löytyy saarelta laidasta laitaan. Alunperin katselin itse erityisesti Airbnb-majoituksia, mutta koska emme olleet aikaisemmin käyneet saarella, emme olleet juurikaan selvillä meiningeistä, kauppojen käytännöistä ja muusta, joten perheystävällinen hotelli kivan rannan tuntumassa tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta. Hotellimme oli Moana Sands Beachfront Hotel, jonka itseasiassa bongasin ”seurantalistalleni” (kuten ehkä olenkin todennut, selailen majoituksia usein ihan huvikseni mahdollisia tulevia reissuja ajatellen :D) jo vuosi takaperin. Majoitus kustansi 8 yöltä noin 1000 euroa.

Palautteet perheystävällisyydestä, hyvästä hinta-laatusuhteesta ja erinomaisesta rannasta (tämän seikan tutkin yleensä todella tarkkaan, haha) saivat tekemään päätöksen kyseisestä majoituksesta ja olimme todella tyytyväisiä. Hotellimme kuski kertoi, että hotellin ranta on itseasiassa yksi parhaista paikoista snorklata koko saarella. Erityisesti lapsen kanssa oli ranta aivan loistava pulikointiin ja hiekkaleikkeihin! Aamiainen oli mannermainen aamiainen ja melko pelkistetty (hedelmiä, mysliä, paahtoleipää), mutta meidän makuun ihan ok. Lisämaksusta sai halutessaan tilata esimerkiksi munia ja pannukakkuja. Mikäli reissaisin uudelleen, majoittuisin ehkä Airbnb:ssä jossain samalla puolella saarta kuin missä tällä kertaa, nimittäin jos voisi jollain tapaa vetää Cookinsaarten elämyksen vielä enemmän luksukseksi, olisi se yksityinen ranta!

Vinkkejä

 

Ruokailu. Tutkiessani ruokapaikkoja Rarotongalta törmäsin useimmiten suosituksiin Muri Night Marketista, joka on paikallisten suosima ravintolakeskittymä Muri Beachillä. Kävimme kerran taksilla Muri Night Marketilla ja jos haluaa paikallista meininkiä, sekä erilaisia ruokia, on tuo luultavasti oikea paikka. Useana päivänä söimme hotellimme läheisessä suositussa Charlie’s rantabaarissa ika mataa (raakaa kalaa kookosmaidossa) ja sashimia (raakaa tonnikalaa), jotka olivatkin varmasti reissun aikana eniten syömämme ruoat. Saaren toinen night market Punanga Nui Market löytyy toiselta puolelta saarta, lentokentän lähettyviltä.

Aitutakin laguunia kutsutaan maailman kauneimmaksi ja Aitutaki on Rarotongan jälkeen Cookinsaarten eniten vierailtu saari. Erillinen postaus Aitutakin päiväretkestä löytyy täältä. Saarten sisäisiä lentoja operoi Air Rarotonga, joka lentää myös Rarotongalta Aitutakille, mikäli haluaa yöpyä Rarotongan lisäksi myös muualla. Eräs haaveeni onkin vielä joskus viettää rauhallinen saari-getaway Aitutakilla!

Muri Beach on yksi Rarotongan suosituimmista kohteista laguuni- ja motu-näkymineen. Alunperin katselin juuri Murilta meille majoituksia, mutta totesin olevan täysi mahdottomuus löytää sieltä majoitusta, joka sallisi pienen lapsen. Muri Beachin alueelta löytyy myös paljon ravintola- ja kauppakeskittymää. Murilla tehdään laguuniristeilyitä glass bottom boatilla, joilla on mahdollisuus päästä seilaamaan laguunille ja käydä vierailemassa pienillä motuilla. Jos olisin skipannut Aitutakin laguuniristeilyn, olisin ehdottomasti halunnut Murin laguuniristeilylle, joka meiltä nyt siis jäi ajanpuutteen vuoksi väliin.

Kivoja ranta-aktiviteetteja ovat esimerkiksi snorklaus ja kajakointi. Hotellimme tarjosi maksutta lainaan välineitä näihin ja snorklausapajat olivat Cookinsaarilla ehkä kauneimmat tähän astisista paikoista!

Cookinsaarten kulttuuriin pääsee tutustumaan esimerkiksi Highland Paradise-kulttuurikeskuksessa, jossa järjestetään ohjattuja kierroksia, yksityiseventtejä ja käsittääkseni myös omatoimikierroksia. Olen käynyt joskus Havaijilla Polynesian Culture Centerissä, josta jäi todella omituiset vibat ja rahastuksen maku, mutta jostain syystä olisin ollut kiinnostunut käymään Highland Paradisessa, joka nyt siis jäi meiltä sairasteluiden vuoksi väliin.

Myös erilaisia vaellusreittejä löytyy käsittääkseni monipuolisesti ainakin Rarotongalla, mikäli vaeltaminen esimerkiksi jollekin näköalapaikalle kiinnostaa.

Rarotongaa kiertää ympäri molempiin suuntiin paikallinen bussi ja koska saarta kiertää käytännössä vain yksi tie, on liikkuminen todella helppoa. Auto- ja skootterivuokraamoja löytyy saarelta runsaasti.

Huomioi erityisesti nämä seikat!

Vaikka Cookinsaaret ovat erityisesti perhematkailijoiden suosiossa ja saarilla rakastetaan lapsia, on todella monilla hotelleilla ja majoituksilla rajoituksia lasten majoittamisen suhteen. Meillä tämä rajasi pois monia hyviä majoituksia ja viime syksynä selatessani majoituksia Aitutakilta (joka oli alkuun ensisijainen himotuskohteeni Cookeilla), oli lapsille avoimia majoituksia saatavilla vain pari. Käsittääkseni johtuu tämä siitä, että kohde on monen häämatkailijan ja rauhaa etsivän suosiossa, jonka myötä majoitukset sitten rajoittavat osassa paikkoja pienten lasten majoittamista, ehkä?

Kuten olen ehkä muidenkin saarikohteiden kohdalla maininnut, kannattaa myös tänne kantaa kaikki oleellinen särkylääkkeistä ja aurinkorasvoista lähtien mukaan kotoa, koska niiden saanti voi olla rajallista. Apteekkeja löytyy saarelta muutamia ja yleisimmät apteekkitarvikkeet ovat saatavilla, mutta en missään nimessä jättäisi reseptilääkkeitä tai aurinkovoiteita täältä hankkimisen varaan. Aurinko on todella polttava, joten korkea UV-suoja (vähintään SK30-50) on aivan ehdoton. Hyttysiä on jonkin verran, joten myös hyttyssuoja kannattaa ottaa mukaan.

Mitään erityisiä rokotuksia ei kohteeseen vaadita. Koko perheeltämme löytyy A+B-hepatiittirokotteet, jotka ovat oleellinen rokotussuoja täällä ja yleisesti melkein missä tahansa muuallakin reissatessa. Lisänä toki kaikki Suomen rokotusohjelman mukaiset perusrokotteet. Saaret eivät myöskään ole malaria-aluetta.

Kaiken kaikkiaan oli kohde todella mieleinen ja positiivinen yllätys. Nousi ehdottomasti kaikkien aikojen suosikkikohteideni joukkoon!

 

Mikäli teillä tulee mieleen lisää kysyttävää niin vastailen mielelläni jos postauksesta jäi jotain oleellisia seikkoja pois 🌴

 

 

     

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.