Lapsen kanssa reissuun!

Ihanaa perjantaita! Miten onkaan, että aloitan postaukset jokaikinen perjantai, viikonloppu tai maanantai aina juuri toitottamalla kyseistä viikonpäivää tai alkavaa viikonloppua, haha. Syksy on alkanut tällä viikolla konkretisoitua ja laitoin keskiviikkona töihin lähtiessäni ensimmäistä kertaa pipon päähän ja ohuen villakangastakin päälle. Ja joo, olen jo varmaan muutaman viikon ajan törmännyt tuolla suunnilleen toppatakkeihin sonnustautuneisiin ihmisiin, samalla kun olen itse hiihdellyt vielä melkeinpä t-paidassa.

Lähdemme viikonloppuna tosiaan Rovaniemen kautta Pyhä-Luostolle ja olen tästä taas vaihteeksi melko innoissani. Olen varmaan jo pari viikkoa jauhanut pojalle päivittäin, että kohta mennään! En muista mainitsinko jo, että tarkoitus olisi käydä taas myös Lampivaaran ametistikaivoksella. Varasin meille itseasiassa pojan kanssa Luostolta kivan majoituksen, joten nähdään tällä kertaa viime vuoden Pyhätunturin lisäksi myös Luostotunturia. Tämä on muistaakseni neljäs kerta kun lennän pojan kanssa kahdestaan ja meidän vuoden takainen Rovaniemen lento oli jokseenkin katastrofi, muistaakseni jopa ihan kumpaankin suuntaan.

Pojalla oli tuolloin meneillään joku vaihe kun paikallaan ei maltettu pysyä ollenkaan ja ymmärrätte, että turvavöissä pysyminen nousun ja laskun aikana oli melkoista säätöä, koska tuohon asti olimme lentäneet lähinnä ”vauvapaikalla”, eli pitäneet lasta lennolla aina sylissä niissä vauvoille tarkoitetuissa turvavöissä, jotka kiinnitetään omaan. Koska meidän napero fanittaa lentokoneita ehkä maailman eniten, opetin tälle tuolloin viime vuoden Lapin lennolla, että kun turvavyön merkkivalo palaa, on tullut kapteenilta käsky olla kiltisti vöissä. Ja tadaa, noiden katastrofilentojen jälkeen ei ole enää ollut ainuttakaan ongelmaa edes pitkillä lennoilla ja pieni selvästi osaa kunnioittaa ”kapteenin käskyä” (okei, ja ehkä lieviä uhkauksia siitä, että lentokoneesta joutuu pois jos käyttäytyy huonosti, eikä kuuntele kapteenia :D).

Olen aikanaan kirjoittanut muutamaankin otteeseen ajatuksiani olettamuksesta, ettei lapsen kanssa voi matkustaa. Kuulin jo raskausaikana kyselyitä siitä, että mitäs nyt kun matkustelu loppuu kun perheeseen syntyy lapsi ja olin aina yhtä ihmeissäni. Miksi lapsen pitäisi muuttaa elämässä asioita? Tai siis miksi lapsen kanssa muka ei voisi matkustaa? Se on selvää, että lapsen kanssa reissaaminen on luonnollisesti hieman erilaista kuin ilman lasta, mutta ei se nyt missään nimessä mikään mahdottomuus ole.

Itse olen lapsena ollut perheeni kanssa kahdella maailmanympärysmatkalla, enkä ole koskaan kuullut vanhempieni päivittelevän sitä, että matkustaminen lapsen kanssa olisi ollut jotenkin hankalaa. Kun kerron uudelle ihmiselle meidän maailmanympärysmatkastamme on reaktio usein hämmästelyä siitä, että oli varmasti haastavaa tehdä maailmanympärysmatka 2-vuotiaan kanssa. Heh, no itseasiassa ei edes ollut. Jostain syystä en näe reissaamista pienen lapsen kanssa missään määrin ongelmana tai haasteena. Toki, asenne ratkaisee tässäkin ja jos noin muuten kokee matkustamisen stressaavana, on se pienen lapsen kanssa luultavasti kaksinverroin stressaavampaa.

Jännitin tietysti itsekin ensimmäisiä pitkiä lentoja lapsen kanssa, mutta näin reilun kolmen vuoden kokemuksella lapsen kanssa reissatessa täytyy todeta, että homma helpottuu ajan myötä. Kahden ikävuoden jälkeen on reissaaminen ollut huomattavasti helpompaa kuin ensimmäisinä ikävuosina nyt kun poika osaa jo eri tavalla nauttia asioista matkalla ja syödä ravintoloissa suurinpiirtein samaa ruokaa kun mekin. Pienen lapsen kanssa reissaaminen on toki aina erilaista ja vaatii varautumista erinäisiin skenaarioihin, muttei missään nimessä ole mikään este reissaamiselle. Ja tässäkin asiassa helpottuu homma sen myötä kun uskaltaa lähteä lapsen kanssa reissuun, eikä turhaan jännitä tai stressaa sitä, kuinka hankalaa se on 🙂

Ensi viikolla siis tulossa kuulumisia meidän Lapin syysreissusta 🙂

 

Kivaa viikonloppua!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Päivä Tukholmassa ja second hand-vinkkejä

Palasimme sunnuntai-aamuna takaisin päivä Tukholmassa-risteilyltä ja täytyy todeta, että oli aivan huippua! Nyt taas huomasi, kuinka tehokkaasti pienikin reissu irtauttaa ajatukset arjen jutuista ja toki pieni vaihtelu kotihengailulle tekee välillä hyvääkin. Jos joku teistä miettii kivaa viikonloppureissua pienen lapsen kanssa, niin ehdottomasti suositus Tukholman risteilylle. Erityisesti siksi, että laivalla on lapsen kanssa todella helppoa ja vaivatonta. Seikka on varmasti kyllä täysin itsestäänselvyys kaikille paitsi minulle, jotenkin en nimittäin aikuisiällä ole juurikaan risteillyt kun ihan muutaman kerran. Nolottaa edes sanoa ääneen, kuinka varsinkin nuorempana ajatteli, että mitä kauemmas reissaa, sen parempi. Nykyään taas rakastan lähimatkailua, oli se sitten Ruotsin risteily, Jyväskylän viikonloppu reissu tai luontopainotteinen miniloma Lapissa. Näitä ehdottomasti lisää myös jatkossa!

Pojan vauva-aikana olemme menneet Viikkarilla kerran reittimatkalla äitini luokse Tukholmaan. Lapsena Tukholmassa asuessamme tuli reissattua laivoilla yhdensuuntaisia matkoja ihan kiitettävästi ja siihen kieltämättä vähän kyllästyi. Risteily perheen kanssa on kuitenkin niin eri juttu ja tulee tietty kiinnitettyä huomiotakin aivan eri asioihin. En tiedä muuten hengailimmeko vain täysin väärissä paikoissa (esim. leikkipaikassa, lol) väärään aikaan, mutta mitään kännimenoa tai hyttibileitä en itse ainakaan tällä reissulla huomannut ollenkaan. Ehkäpä meno laivoilla on muutenkin rauhoittunut tässä vuosien varrella. Suuri osa matkustajista oli ulkomaisia turisteja.

Muistan pienenä kun rakastin Silja Serenadea ja Symphonyä. Muistan edelleen sen leikkipaikan promenade-kannella, jossa oli joku semmoinen merirosvolaiva-pallomerisysteemi ja jätti-simpukka, jonka sisään pystyi mennä hengailemaan. Ainiin ja osallistuin pienenä laivoilla aina piirrustuskilpailuihin. Kerran voitin pääpalkinnon, jonka jouduin hakemaan lavalta ja muistan kuinka paljon jännitti! Olin siis about 5-vuotias, haha. Tämä tosin taisi olla Sally Albatrossilla (kuka muistaa? :D) Leikkipaikka on tosiaan uudistunut jo aikapäiviä sitten ja poika viihtyi aika kiitettävästi Silja Landissä liukumäkeä laskien, junarataleikeissä, piirtäen ja mitäköhän vielä. Kun yhdistetään laiva ja leikkipaikka, ei ilmeisesti voi koskaan mennä pieleen ainakaan lapsen mielestä. Tommi ja poika kävivät heti ensimmäisenä iltana spa-osastolla saunomassa ja pulikoimassa, seuraavana päivänä kävimme koko perhe kylpemässä porealtaissa ja taas, oli pienen mielestä aivan parasta 😀

En ole viime vuosina käynyt Tukholmassa juuri ollenkaan, enkä oikein edes tiedä miksi. Emme olleet laatineet päivälle mitään sen kummempaa ohjelmaa ja ajattelimme, että menemme täysin fiiliksen mukaan. Ostimme varmuuden vuoksi laivalta SL:n paikallisliikenteen vuorokausiliput ja päätimme, että menemme ainakin Södermalmille kiertelemään muutama second hand-liike. Södermalm on itselleni alue, jota en tunne Tukholmassa juuri ollenkaan ja paikka, joka on (noloa kyllä) ollut visiittilistalla varmasti jo yli 10 vuotta. Toki olen Söderissä piipahtanut, mutta oikeastaan vain läpimenomatkoilla. Tukholman parhainta second hand-tarjontaa löytyy juurikin Södermalmilta, jonka voisi ehkä rinnastaa vähän Tukholman Kallioksi. Alue, jonka yleisilme on viimeisen kymmenen vuoden aikana siistiytynyt aivan huomattavasti.

Otimme Tunnelbanan Gärdetistä suoraan Mariatorgetille, josta kävelimme Hornsgatanille, jonka varrella sijaitsee valtaosa tunnetuimmista second hand-liikkeistä. Tarjontaa löytyi todella laidasta laitaan: Punaisen ristin kirpputori, vähän UFF:in tyylistä myymälää, sisustustavaraan ja astioihin painottuvaa myymälää, kun taas sitten ns. designer-tavaraa myyviä putiikkeja. Stadsmissionens Second Hand tarjosi ehkä parhaimman valikoiman naisten, miesten, lasten ja kodin tavaraa ”Uff-tyyliin”. Punaisen ristin kirppis oli ohi kävellessämme vielä kiinni, joten se jäi väliin. Ainakaan oman kokemukseni mukaan ei Tukholman second hand-valikoima ollut yhtä hyvä kuin esimerkiksi Köpiksen, mutta varmasti löytyy hyviä putiikkeja, joista en itse vain tiedä mitään.

Omia suosikkejani Hornsgatanin second hand-tarjonnasta olivat seuraavat putiikit:

 

Myrorna (Hornsgatan 96). Monipuolinen valikoima tavaraa. Yläkerrasta löytyy vaatetarjonta, alakerrasta lasitavaraa ja kodinsisustusta. Vaatevalikoima oli sekoitus edullisia ja kalliimpia merkkejä. Farkkuvalikoimaa löytyi mm. Tiger of Swedeniä, Acnea, Whyrediä yms, harmi vaan ettei omaa kokoani. Täältä löysin ne IG Storiesissa vilahtaneet Swedish Hasbeens-puusandaalit!

Filippa K Second hand (Hornsgatan 77). Tämä oli ihan lempparini, eikä putiikkia voisi sisään astellessaan kuvitella second hand-liikkeeksi. Myynnissä on siis vain ja ainoastaan Filippa K:n tuotteita second handinä. Todella monipuolinen valikoima äärimmäisen hyväkuntoista tavaraa. Ei tosin edullisimmasta päästä, mutta suositus!

Judits Second hand (Hornsgatan 75). Tästä tykkäsin myös. Juditsilla on vaatteiden lisäksi hyvä valikoima laukkuja, asusteita ja kenkiä. Brändejä aina Acnesta Isabel Marantiin ja pienempiin, tuntemattomiin brändeihin. Voisin kuvitella, että täältä voisi hyvällä tuurilla löytää vaikka mitä aarteita, jos vain koot osuvat yhteen! Urkin netistä, että myös miehille löytyy ilmeisesti oma Judits Herr second hand.

Lopulta emme keksineet yhtäkään syytä, miksi olisimme lähteneet T-Centralin kuhinaan ja vietimme koko päivän Söderissä, jossa myös äitini ja siskoni tulivat piipahtamaan. Löysimme Nytorgsgatanilta Tommille myös surffikaupan 654 Surf, jota vastapäätä oli kätevästi myös Acnen liike 😀 Götgatan on Söderissä paikka, josta löytyy ketjuliikkeitä toisensa perään, mutta jos etsii pienempiä brändejä ja massasta poikkeavaa tarjontaa, ei kannata jäädä pyörimään sinne.

Jos jokin miinus tai kehityskohta täytyy antaa Silja Linelle, on se maidottomien ruokien vähyys. (Kasvipohjaisia ”maitoja” kyllä löytyi, josta plussa!) Poikamme noudattaa ainakin toistaiseksi maidotonta ruokavaliota ja harmitti, ettei maidottomuutta oltu huomioitu oikeastaan millään tavalla buffetin tarjonnassa, ottaen huomioon kuinka moni lapsi tai aikuinen nykyään noudattaa maitotonta ruokavaliota. Jälkiruoista ei ollut vesimelonin lisäksi ainuttakaan maidotonta vaihtoehtoa (ainakaan mitä äkkiseltään katsoin) ja myös lasten buffetin letut olivat tehty maitoon, vaikka mielestäni monet tuotteet voisi loppupeleissä valmistaa maidottomiksi todella pienellä vaivalla ja kustannuksella. Kuten tekemällä ne letut esimerkiksi veteen tai kasvipohjaiseen juomaan.

Onnistunut miniloma siis kaikin puolin! Ja jos teillä on jatkoa ajatellen suositella näiden lisäksi muita second hand-keitaita Tukholmassa, niin otan ilomielin vinkkejä vastaan 🙂

 

Muita kesän aikana risteilleitä?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Lappi-haaveita ja syksyn matkasuunnitelmia

Huhhei, toivottavasti viikonloppu meni teillä kivasti? Viikko alkoi minulla tänään niin perinteisissä maanantai-fiiliksissä, että kieltämättä kävi mielessä se perinteinen peiton alle hautautuminen kaihtimet suljettuna sen sijaan, että olisi lähtenyt ovesta ulos. Peruin perjantaina sopivasti päättyneen Whim-tilaukseni, jotta voisin aktivoida sen taas uudelleen maanantaina (koska jos voi säästää kausikortista kaksi päivää, niin miksei sitä tekisi, hehheh. Nimim. Säästeliäs87) ja en edelleenkään ymmärrä miten jokin niin yksinkertainen asia voi mennä mönkään.

 AB-zonen sijaan ostin lipun jostain kumman syystä BC-zonelle, koska maanantai. Yritin perua tilausta (ei onnistunut) ja onnistuin vielä sähläämään perään toisen kauden sitä oikeaa AB-lippua, älkää edes kysykö miten. Seisoin lähes hapettomassa ruuhkajunassa aamulla hiki valuen ja pelkäsin koko matkan ajan, että lipuntarkastajat tulevat ja joudun selittämään koko tämän sekavan tarinan aamun kommelluksista. Onneksi Whimiltä vastattiin nopeasti viestiini ja homma vihdoin korjattu. Enpä edes tiedä miksi päätin jakaa tämän mielenkiintoisen tarinan tänne, mutta semmoista tänään 😀

En muista mainitsinko täällä jo keväällä varaamastani Tukholman risteilystä? Risteily kuitenkin lähestyy ja kuukausien odottelun jälkeen täytyy kyllä hämmästellä sitä, kuinka innoissaan voi ylinpäänsä olla Tukholman risteilystä, haha. Edellisestä kerrasta laivalla taitaa olla jo muutama vuosi ja olemme jo pitkään puhuneet Tommin kanssa himotuksista päästä laivan buffaan. Toki, ensimmäinen risteily perheenä jänskää myös sen suhteen, että mitä poika tulee tuumaamaan laivasta ja leikkipaikasta! Emme kesän aikana tehneet yhteistä kesälomareissua, joten siitäkin syystä olemme innolla odottaneet päästä laivalle. Ensi viikolla tulossa siis raporttia siitä, mitä 3-vuotias tuumaa laivareissusta. Buffat on tietty varattu jo ennakkoon (ettei nyt vain kävisi hassusti, ettei päästäisi sinne :D) ja kiva päästä pitkästä aikaa myös kiertelemään Tukholmaan, vaikkei nyt mitään sen kummempaa ohjelmaa päivälle olekaan. Haluaisin käydä Acnella vilkaisemassa uusia farkkuja, mutta noin muuten mennään varmasti ihan fiiliksen mukaan.

Tiedätte, että olen maailman innokkain matkakohteiden ja majoitusten selailija. Jos yleensä rentoudun viikonloppuiltoina tutkien vaikkapa Tyynenmeren saaria, tein viikonloppuna jotain aivan päinvastaista. Käytin nimittäin useamman tunnin siihen, että urkin kuvia Lapista ja kivoja majoituksia sieltä. Nyt on nimittäin iskenyt päälle semmoinen Lappi-himotus, että huhheijaa. Eniten tuli urkittua Pyhä-Luoston seutua ja Inari-Saariselkä-akselia. Haaveeni on jo muutaman vuoden ajan ollut päästä yöpymään talvella iglussa ja hyvällä tuurilla bongailla revintulia, mutta voi jösses kuinka paljon Lapin majoituksista saa sydäntalvella maksaa! Hyvä herätä näin syyskuun kynnyksellä ideaan siitä, että haluaisi viettää joulun Lapissa kun majoitustarjonnan perusteella olisi ilmeisesti pitänyt herätä asiaan jo alkuvuodesta.

Näillä näkymin saatamme lähteä taas ensi kuussa Pyhä-Luostolle pojan kanssa ”mini-syyslomalle”, olen nimittäin haikaillut takaisin Pyhälle ja Luostolle aina viime syksyisen reissumme jälkeen. Toki myös ametistikaivoksella tekisi mieli taas piipahtaa, unohtamatta lenkkejä tunturissa, ihan parasta! Olen jo nyt aivan innoissani 🙂 Kuvituksena siis syksyisiä Lappi-kuvia viime vuoden reissulta. Täytyy vielä suunnitella mahdollista talven reissua Pohjoiseen! Onko teillä suunniteltuna reissua Lappiin syksyksi tai talveksi? Minne päin?

Onko teidän joukossa Lappi-tietäjiä? Onko esimerkiksi marraskuu kovin ankeaa aikaa vierailla Lapissa?

 

Entä onko teillä antaa kivoja vinkkejä Lappi-kohteista tai iglu-majoituksista?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Vielä joskus maailmanympärysmatkalle?

Miettiessäni matkahaaveita aikaisemmin viime viikolla, hiipi mieleeni muistoja maailmanympärysmatkaltani ja aloin pohtia sitä, että voisinko lähteä uudelleen maailmanympärysmatkalle? (Tai siis heh, voisiko joku muka sanoa tämmöiseen ei?) Tekisinkö jotain asioita toisin reissun suunnittelun suhteen? Jos maailmanympärysmatkan budjettiasiat kiinnostaa, olen tehnyt aiheesta postauksen, joka löytyy täältä. Ja juu, toki maailmanympärysmatkan muistot pyörivät mielessä edelleen päivittäin, joten kuvituksena reissukuvia sekalaisessa järjestyksessä.

Uusi reissu pallon ympäri ei lähiaikoina tosiaankaan ole ajankohtainen, mutta en sulje pois sen mahdollisuutta joskus tulevaisuudessa. Vastaukseena omaan kysymykseeni: Voisin ehdottomasti lähteä uudelleen maailmanympärysmatkalle! Ja juu, onhan se haaveena vielä edelleen, sitten  joskus. Teimme perheeni kanssa kaksi maailmanympärysmatkaa ollessani lapsi ja vaikka en ensimmäisestä aivan järin paljoa muistakaan, toisesta kyllä tiettyjä seikkoja.

Vaikka matka maailman ympäri maksaakin paljon (ja rahaahan siihen saa uppoamaan vaikka millä mitalla jos vain on varaa ja reipas ideoimaan :D), antoi se ainakin itselleni kokemuksena asioita, joita ei voi rahassa mitata. Ja budjettiinkin voi ilman muuta vaikuttaa kohteiden valinnalla! Omat kohteemme olivat kaikki melko kalliita ja mikäli olisimme valinneet reitille hintatasoltaan edullisempia maita, olisi budjetti pienentynyt huomattavasti.

Ennen kaikkea tiivis yhdessäolo perheen kanssa on pitkässä reissussa (itselleni ainakin) se merkittävin asia. Vaikka pitkä reissu tietyllä tavalla koetteleekin monella tapaa, antaa ja opettaa se kuitenkin sitäkin enemmän. Eikä itseäni ole missään vaiheessa harmittanut, että käytin vuosien aikana kerryttämiä säästöjäni perheemme yhteiseen matkaan, päinvastoin. Juuri niitä unelmia varten säästäminen on aivan jutun ydin ainakin omalla kohdallani, vaikka se unelma säästämisen aloitushetkellä vielä olisikin hämärän peitossa. Oikeasti, aina on hyvä hetki alkaa säästämään!

Oman matkamme pituus oli reilut 2,5kk, joka toisaalta oli passeli, mutta toki aivan liian lyhyt, mikäli toiveissa on mahduttaa matkalle enemmän kohteita ja mantereita. Reittimme Helsinki-(Oslo)- Los Angeles- Tahiti- Moorea- Uusi-Seelanti / Auckland – Brisbane – (Singapore)- Helsinki (suluissa välilaskut), oli meille todella mieleinen sitä Australian kulttuurishokkia huolimatta, palattuamme juuri Raglanin pienestä hippikylästä takaisin valtateiden ja liikennevalojen pariin. Jälkeenpäin myös parin päivän välilasku paluumatkalla Singaporessa olisi ollut fiksu vaihtoehto helpottamaan pitkiä lentoja lapsen kanssa. Jos toinen reissu joskus tulisi ajankohtaiseksi, haluaisin olla maailmalla ainakin vähintään 4kk.

En unohda ikinä sitä vapauden tunnetta, jonka koin siinä vaiheessa kun lähdimme reissuun! Lähes kolme kuukautta seikkailua edessä ja talvi lämpimässä. Ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista jutuista. Vaikka loppua kohdin koinkin pientä koti-ikävää, ei se oikeastaan johtunut siitä, että olisin halunnut takaisin kotiin, vaan enemmänkin siitä, että matkalaukkuelämä on pidemmän päälle melko raskasta. Kun reissaa parisen kuukautta niin, että yövyt maksimissaan viikon kerrallaan yhdessä majoituksessa (joskus vain 3-5 päivääkin), saa laukkuja olla pakkaamassa ja purkamassa aivan koko ajan. Pienen lapsen kanssa opettelet tietysti uudet rutiinit ja systeemit aina joka paikassa uudelleen, eikä koskaan oikein pääse asettumaan omien tavaroiden ja rutiinien suhteen kodiksi samalla tavalla, kuin kotona. Noh, tämä tulee varmasti väistämättä vastaan ressatessa, mutta kun sen kokee niin tietää mitä tarkoitan ja toki, joku toinen voi varmasti kokea asian eri tavalla.

Jos lähtisimme joskus uudelleen maailmanympärysmatkalle, olisi tavoitteena järjestää niin, että jokaisessa kohteessa oli reippaasti aikaa aina yhdelle etapille, edes 1-2 viikkoa. (Ja tarkoitan tällä siis esimerkiksi kylää/ kaupunkia, en yksittäistä maata.) Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa halusimme toki nähdä useita paikkoja ja joissain majoituksissa yövyimme vain ihan muutaman yön. Kohteita en aivan kovin tosissani ole tälle hypoteettiselle ehkä joskus-matkalle tuumaillut, mutta yksi haaveistani olisi pidemmän reissun yhteydessä tai muuten vain mennä joskus Balille pidemmäksi aikaa, esimerkiksi pariksi kuukaudeksi ja tietty taas jollekin Tyynenmeren saarelle, heh 😀

 

Onko matka maailman ympäri teillä haaveissa? ✨

 

Mikä olisi unelmareittinne? 🌎

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Matkahaaveita juuri nyt

En ole hetkeen listaillut reissuhaaveita ja ajattelinkin, että olisi hauska pitkästä aikaa tehdä tämmöinen ”paikkoja, joihin tahtoisin matkustaa”-postaus. Eikä tämä nyt tarkoita, että olisin lähdössä kaikkiin näihin paikkoihin tai edes yhteen, mutta matkahaaveilu on ehdottomasti ruokaa reissuaddiktin sielulle ja (melkein) yhtä kivaa, kuin itse reissuun lähteminen. Voisin oikeastaan todeta, että haaveilu ja matkojen suunnittelu on merkittävä osa matkakokemusta. Tiedättekö, samalla tavalla kun voisi sanoa, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Samaa voisi todeta haaveilusta. Selailen eri kohteita, majoituksia ja kuvia ties mistä maailman kolkista lähes päivittäin, vaikken välttämättä olisikaan edes reissuun lähdössä. Kertakaikkiaan rakastan kartoittaa kauniita ja erikoisia paikkoja, ihan vain huvikseni. Tällä hetkellä ei meillä ole aikaisemmista vuosista poiketen edelleenkään minkäänlaisia reissusuunnitelmia loppuvuodelle ja voipi olla, että seuraava matka tulee ajankohtaiseksi vasta ensi vuoden puolella. Sillä välin voikin hyvillä mielin keskittyä niihin reissuhaaveisiin..

Minulla oli pitkään haavelistallani Karibia pitkästä aikaa tai lähinnä St. Lucian saari. Viime vuonna selailin ahkeraan British Airwaysin lentoja St. Lucialle, mutta yllättävää kyllä ei kohde enää jostain syystä ole top-listallani, ainakaan siis juuri nyt. Vaikkakin viime viikolla hieman ehkä haaveilin Karibian kohteista Guadeloupesta ja Martiniquesta bongattuani eräät tarjouslennot..

Uusi-Seelanti kiinnostaa meitä edelleen ja viime talven Pohjoissaaren reissun jälkeen nimenomaan myös Etelä-saari, vaikkakin varmasti kolutaan molempia, sitten jos tai kun Uuteen-Seelantiin vielä lähdemme. Kaikin puolin aivan ihana maa, jossa riittää nähtävää ja ehdottomasti kohde, joka yllätti ennen kaikkea positiivisesti.

Jos vielä reissaamme Uuteen-Seelantiin, haluaisin yhdistää matkaan jonkin seuraavista saarikohteista:

Cookinsaaret

Samoa

Fidzi

Okei, Ranskan Polynesia ei todellakaan olisi myöskään huono vaihtoehto… Moorea pyörii mielessä edelleen varmaan päivittäin 😀

Aivan lempparipuuhaa esimerkiksi viikonloppuiltaisin on pistää googlen kuvahaku, sekä karttatoiminto rullaamaan ja tutkia eri Tyynenmeren saaria. En ymmärrä itsekään miten voin olla tästä hommasta niin kiinnostunut 😀 Usein jonkun saaren löydettyäni katson myös majoitustarjontaa ja muutaman kerran olen löytänyt niin älyttömiä autenttisia rantahökkeleitä, että on mennyt jo yli ymmärryksen, haha. Uudesta-Seelannista on todella hyvät lentoyhteydet Tyynenmeren saarille ja lentoajat muutamia tunteja. (Olen tottakai tutkinut seikan jo ajat sitten :D) Ja juu, minulla on joku vahva fiksaatio juuri Tyynenmeren alueeseen.. Olen edelleen varma, että olen jossain edellisessä elämässäni viettänyt tyytyväisenä saarielämää jollain pienellä saarella. Ja kyllä, jos täytyisi mainita niitä kohteita, joihin kaikkein eniten haluaisin reissata, olisivat ne nämä saaret! Ehkä ultimaalinen unelma olisi joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tehdä joku Tyynenmeren Island hopping-reissu, huhhei!

Perth, Australia. En usko, että olemme aivan hetkeen menossa takaisin Australiaan.  Maailmanympärysmatkalla jäi hieman harmittamaan, ettemme ottaneet Australian etapiksi Perthiä, joka on meillä kummallakin Australiasta semmoinen ”halutaan nähdä”-kohde. Gold Coast ei jotenkin innosta enää ollenkaan, vaikkakin Byron Bayhin ja sen läheisiin pikkukaupunkeihin voisin ehdottomasti mennä uudelleen. Jos vertaa Gold Coastia ja Sydneytä, pidin itse huomattavasti enemmän Sydneystä.

Kööpenhaminan minireissu jäi nyt kesältä pois kun suuntasimme Santorinille, mutta haaveilen syksylle viikonloppureissua Köpikseen kiertelemään 2nd hand-putiikkeja. Viimeksi tein niin loistavia löytöjä Köpiksestä ja nimenomaan useiden nykyisten lempparivaatteideni muodossa, että siitä asti on kutkuttanut päästä uudelle 2nd hand-kierrokselle. Jostain syystä on minireissu Osloon tai Bergeniin alkanut myös houkutella.

Malediivit ja Seychellit kiinnostavat molemmat talvikohteena hurjasti. Muutama tuttava on joskus kysynyt, että kumpi on kohteena kivempi, Malediivit vai Seychellit, enkä ole osannut tähän kovin suoraviivaisesti vastata. Molemmat ovat todella kivoja kohteita, joskin todella erilaista. Jos etsii huoletonta köllöttelylomaa ja takuuvarmaa lämpöä, onnistuu se toki molemmissa, mutta ehkä hieman helpommin jollain Malediivien resorttisaarella, joskin kovin kultturillisia elämyksiä ei tuolloin pääse kokemaan. Seychelleillä taas on enemmän nähtävää, koskematonta luontoa ja luonnonrantoja. Hieman kaksipiippuinen juttu siis! Mikäli kuitenkin haluaa enemmän aktiviteetteja ja nähtävää, on Seychellit ehkä parempi valinta.

Kuten jo alkukesästä kirjoittelin, kiinnostaa Lappi edelleen. Voisin lähteä vaikka heti! Pidin hurjasti Luostosta ja Pyhästä, mutta Lapissa ja Pohjoisessa kiinnostaa oikeastaan moni paikka Kainuusta ja Rukasta aina Ivaloon ja Kirtilään asti. Ehkäpä ensi kesänä lähdemme vihdoinkin sinne Lapin ja Norjan autoreissulle?

 

Mitkä ovat teidän tämän hetken reissuhimotuksia tai unelmien kohteet-listalla? 🌎

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 9 kommenttia.