Matkakohteiden topit ja flopit

Minulta on postausta matkakohteiden suosikeistani ja itseasiassa viime viikolla sain postaustoiveen kohteista, jotka syystä tai toisesta eivät matkailumielessä minua kiinnosta. Päätin tehdä tämmöisen kombinaation, jossa listaan kohteita, jotka ovat top-listallani, paikkoja joihin en lähtisi uudelleen ja niitä, jotka syystä tai toisesta eivät ensisijaisesti nappaa.

Joskus vuosia ja vuosia sitten olen muistaakseni tehnyt tämmöisen matkakohteiden topit ja flopit-postauksen, mutta ajattelin nyt vähän räväyttää ja tehdä tämän uudelleen. Ehkä suurimmat matkapettymykseni löytyvät yli 10 vuoden takaa. Esimerkiksi Egyptin Luxor, jossa kävi inhottava kourimis-insidentti ja hotellin vanhempi miestarjoilija tuli ottamaan minua rinnoista kiinni aamupalalinjastossa ottaessani ruokaa ja virnuili vielä omahyväisesti kun hämmennyin täysin. Olin siis tuolloin 18v. Sen jälkeen en ole tosiaankaan edes harkinnut reissaavani Egyptiin.

Usein matkakokemuksiin vaikuttavat juurikin melko subjektiiviset seikat. Ja kyllä, esimerkiksi Egypti-casessa oli myös muita tekijöitä, joiden vuoksi en kohteesta oikein pitänyt, mutta pointtina lähinnä se, että toisen inhokkikohde voi olla toisen elämän ihanin paikka, joten näissäkin on kyse paljolti subjektiivisista kokemuksista. Koska nyt en jaksa listata tähän mitään aivan ikivanhoja kohteita, päätin ottaa mukaan vain paikkoja, joissa olen käynyt viimeisten viiden vuoden aikana, plus yhden ikivanhan vakkari-traumatisoijan 😀

Top-kohteet:

 

Euroopan kohteista on Biarritz ehkä aivan ykkössuosikkini! Ensi vuonna toivoisin, että pääsisimme Biarritziin perhelomalle taas yhdessä. (Tommi kuulemma harmistuisi jos lähtisin sinne ilman häntä, heh). Biarritzhan oli myös meidän naperon ensimmäinen ulkomaan kohde 3kk ikäisenä, jonne suuntasimme heti seuraavana kesänä uudestaan. Hyvää ruokaa, rento meininki, surffia ja ihania pieniä putiikkeja. Silloin muutama vuosi takaperinhän jopa harkitsimme Biarritziin muuttamista!

Uusi-Seelanti yllätti kyllä kaikin puolin positiivisesti ja tuntuu kauhealta sanoa sen olleen viime talven reissulla kohde, jota odotin ehkä vähiten. Syynä tosin ehkä osittain se, etten juurikaan tiennyt Uudesta-Seelannista mitään muuta kuin, että siellä on paljon lampaita, kauniita vuorimaisemia ja L.O.T.R-meininkiä. Ja todellisuudessa niiiin paljon muuta, ettei meidän kaksi ja puoli viikkoamme Pohjoissaarella riittäneet suunnilleen mihinkään. Äärimmäisen mukavia ihmisiä, kaikki yksinkertaisesti pelittää täydellisesti ja ah, ne maisemat. NZ on ihan paras!

Seychellit on yksi upeimmista rantakohteista, jossa olen ikinä käynyt. Vaikka mies alkuun epäilikin, oli myös tämä aivan myyty Seychelleille. Kohde oli meidän naperon ensimmäinen kaukomatka ja sinne(kin) olen haahuillut takaisin jo pari vuotta. Kohteena todella kallis (erityisesti majoitukset ja ruoka), mutta ehdottomasti upea kerran elämässä-kohde, jos arvostaa upeita rantoja. Itse jaksoin päivä toisensa jälkeen ihmetellä juurikin Seychellien kauneutta, joskus kiinnostaisi nähdä myös Praslinia ja La Digueta.

Okei.. Pääsisikö takaisin NYT?!?!

Viime vuoden kotimaan kohteesta on mieleeni jäänyt ehdottomasti Ivalo ja Inari, joihin rakastuin valtavasti. Okei, pari syyslomareissua Pyhälle ja Luostolle ovat ehdottomasti olleet syksyn kohokohtia, iski jo valinnan vaikeus tämän suhteen, mutta valitsen silti Ivalon / Inarin! Jostain syystä viehätti erämaameininki erityisen paljon, heh.

Kööpenhamina on lähikohteista ehdottomasti suurin yllättäjä lähivuosilta. Köpis oli ihana ja harmittelinkin, että matkasin sinne ensimmäistä kertaa vasta näin kolmekymppisenä. Esimerkiksi Tukholmaan verrattuna oli Kööpenhamina rennompi ja en edes tiedä mikä siinä niin kovin viehätti.

Haluaisin mainita tähän loppuun myös kaikkien aikojen lempparini Los Angelesin (rantakaupungit), Ranskan Polynesian ja Havaijin, mutta olen jauhanut niistä varmasti jo niin moneen otteeseen, että jätän suosiolla pois listauksesta 😀

Flopit:

 

Berliini. Olimme Seychelleille matkatessa yhden päivän Berliinissä, harmaana ja sateisena tammikuisena päivänä. Kiertelimme kaupungin keskeisimpiä nähtävyyksiä, kävimme syömässä ja noin melko perusjuttuja. Olen melko varma, että kokemukseni olisi ollut varsin erilainen toisena vuodenaikana, mutta itselleni jäi siitä lähinnä tuon yhden päivän perusteella fiilis, että pois ja äkkiä. Holokausti-monumentti oli ahdistava, enkä saanut muistakaan nähtävyyksistä kamalasti irti. Mutta! Tuolla alempana kirjoittelenkin, että voisin ehdottomasti antaa Berliinille joskus uuden mahdollisuuden.

Gardajärvi. Jos voisi lyhyesti kuvata paikkaa: Järvi, jonka paljon toisiaan muistuttavat kylät ovat täynnä turisteja ja identtistä Kiinassa valmistettua matkamuistokrääsää. En muista olenko ikinä käynyt paikassa, josta en oikeasti löytänyt kertakaikkiaan mitäään mitä olisin edes harkinnut ostavani (okei, ei nyt sillä että olisi ollut pakko, mutta saan krääsäkaupoista noin yleisesti lievää allergiaa). Pahimmasta päästä ei tuo missään nimessä ollut ja järvi on aivan valtavan kaunis jos lähtee veneilemään, mutta järven rannikot ja niiden kylät eivät kyllä ole kovin erikoisia tai toisistaan erilaisia. En lähtisi uudestaan, vaikka Italia noin yleisesti paljon kiinnostaakin!

Egypti. Olen edelleen jotenkin niin traumatisoitunut vuoden 2006 Luxorin reissusta, etten enää sen jälkeen tule luultavasti koskaan menemään Egyptiin. Lähdimme äitini ja isäpuoleni kanssa jollain halvalle äkkilähdölle lukioni lukulomalla ja yövyimme ”Luxorin parhaassa hotellissa”. Koin oloni naisena niin esineellistetyksi ja oloni ahdistuneeksi, etten rehellisesti halua enää koskaan matkustaa mihinkään vastaavaan. Hotellin miestarjoilija (noin 60v) tuli eräänä aamuna aivan pokkanaan puristamaan minua takaapäin rinnoista lappaessani ruokaa lautaselle ja vielä virnuili perään ylimielisesti. Hotellin uima-altaalla ei saanut senkään vertaa rauhaa allaspoikien huutaessa ja vihellellessä valehtelematta aivan jatkuvasti. Ja tämä oli vain pelkästään hotellin alueella, jossa luulisi saavansa turistina olla edes jotenkuten rauhassa. Ja tosiaan, olin tällöin 18-vuotias 🙁 Egyptin kulttuuri, historia ja pyramidit kiinnostavat hurjasti, olen pienestä asti ollut niistä todella lumoutunut, mutta suoraan sanoen ei Egyptiin reissaaminen inspaa enää ollenkaan ja suorastaan kaikki kohteet, joissa naisten asema on huono, saavat nykyään ällörefleksin.

Jostain syystä ei matkustaminen näihin kohteisiin kiinnosta..

 

Etelä-Amerikka. En tosiaankaan tiedä miksi, mutta Etelä-Amerikka ei jostain syystä ole koskaan oikein kiinnostanut minua. Äitini yritti aikanaan pariinkin otteeseen innostaa minua lähtemään Brasiliaan, mutta jostain syystä en vain kokenut, että maa kiinnostaisi minua niin paljoa. Eniten ehkä ahdistaa rikollisuus, en välitä matkustaa kohteissa, joissa saa jatkuvasti olla varuillaan taskuvarkaiden suhteen tai kokee, ettei naisena uskalla iltaisin kävellä yksin kaduilla. Tämä on ehkä syy, miksi Etelä- ja Väliamerikan matkailu on omalta osaltani tähän asti ollut nollasaldolla. Voi olla, että tässä on osittain kyse myös tietynlaisesta stereotypiasta tietyn maanosan suhteen, enkä rehellisesti haluaisi sortua moiseen, mutta jostain syystä asia vain mietityttää.

Keski-Eurooppa. Saksa, Puola, Tsekki, Unkari.. Jostain syystä en ole kohteena lainkaan kiinnostunut Keski-Euroopan kaupunkikohteista. Itseasiassa ainoat, jotka minua kiinnostavat matkailumielessä, ovat Sveitsi, Pohjois-Italia, Puolan Auschwitz ja Itävaltojen Hallstatt. Ehkäpä juuri se ”kaupunkilomailu” on se, joka näissä tympii, koska olen todella valikoiva kaupunkimatkailija. Luulen, että voisin ehdottomasti pitää esimerkiksi Keski-Euroopan roadtripistä vuorilla ja pikkukylissä. Ala-asteella innostuin opiskelemaan koulussa ylimääräisenä kielenä Saksaa, mutta innostus loppui melko nopeasti kun kieltä ei oppinutkaan ihan hetkessä. Koko Saksa-innostus lopahti kai jotenkin siihen 😀 Mutta! Olen harkinnut, että antaisin joskus Berliinille uuden mahdollisuuden! Rakastuin kuitenkin Köpikseen ja uskon, että Berliini voisi olla juttuni, jos vain reissaisi sinne paremmalla ajalla ja toiseen vuodenaikaan.

Filippiinit. Itseasiassa tämä lukeutui vielä vuosia takaperin kohteisiin, joissa ehdottomasti haluaisin käydä, mutta parin vuoden aikana on mielipiteeni muuttunut mm. perehdyttyäni syvemmin maan hallintoon, huumesotaan ja nyt viimeisimpänä lasten asemaan. (Yle Areenasta löytyy muuten hyviä dokkareita aiheesta!) En halua tukea turismin kautta maata, joka pyrkii systemaattisesti kitkemään huumekauppaa teloittamalla useimmiten hyvin köyhiä pikkurikollisia, lapsiin kohdistuvaa ihmiskauppaa ja hyväksikäyttöä unohtamatta 🙁

Lontoo. Ah, Lontoo oli ala-asteella unelmieni matkakohde, koska Spice Girls for life! Kuinka tohkeissani olinkaan joskus vuonna 96-97 kun pääsin Lontooseen ja ostin kaikilla rahoillani spaissarikamaa. Tuolta reissulta on jäänyt itseasiassa kivoina muistoina mieleen erityisesti British Museum ja Egypti-aiheiset jutut! Vanhassa valokuvakansiossani on jopa valokuvia, joita olen ottanut museon sarkofageista ja muista Egyptijutuista, haha. Silti, en ole tuon jälkeen kertaakaan kokenut kiinnostusta lähteä Lontooseen muuta kuin välilaskulla. En edes tiedä miksi kaupunki ei kiinnosta yksinkertaisesti ollenkaan. Suoraan sanoen en keksi ainuttakaan syytä, miksi varaisin matkan Lontooseen. Enkä tässäkään kohdassa väitä, että monen muun suosikkikohteessa olisi jotain vikaa, se ei vain henkilökohtaisesti kiinnosta minua ollenkaan. Naapurimaata Irlantia voisin kuitenkin ehdottomasti harkita!

New York oli pitkään omalla evvk-listallani, vaikka vuosia takaperin suorastaan rakastin Nykiä! En edes osaa perustella tähän muuta kun sen, että talvella viileät kohteet eivät juurikaan ole juttuni. Olen ollut New Yorkissa usein aina jonkun toisen kohteen yhteydessä, esimerkiksi Karibialle lentäessä. Nyt olen pitkästä aikaa alkanut jopa jossain määrin tuumailemaan, että haluaisin käydä Nykissä joskus kesällä!

Arabiemiraatit. Ei vaan nappaa! Dubaissa olin 2007, enkä ole tuon jälkeen rehellisesti kokenut minkään sortin kovaa kiinnostusta lähteä uudelleen. Muistaakseni harkitsin Dubaita vielä joskus noin viisi vuotta takaperin helppona aurinkokohteena, mutta sen jälkeen tuli joku no-no reaktio. Eniten pidän kohteista, joissa pääsen aitoon luontoon, luonnonrannoille ja toivon mukaan pakoon pilvenpiirtäjiä – nämä eivät juurikaan toteudu Dubaissa ja itseäni ahdisti siellä juuri se, että kaikkialle kuljetaan autolla. Rannoille, ostareille, nähtävyyksiin. Haluan itse ainakin kävellä ympäriinsä ja ihmetellä paikan meininkiä, eivätkä keinotekoiset rannat ole ykkösvalintani. Qataria tuumasin kohteena vielä pari vuotta takaperin, koska olen käynty siellä vain välilaskulla. Ensinnäkin siksi, että arabikulttuuri kiinnostaa oikeasti mm. ruoan puolesta (jos poliittinen tilanne olisi eri, haluaisin oikeasti käydä esimerkiksi Iranissa :D) ja koska en ole Qatarissa käynyt, en osaa sanoa juuta tai jaata siitä, että onko kohde samanlainen kuin Dubai?

Kiina. Jostain kumman syystä en koskaan ole kokenut kiinnostusta lähteä Kiinaan, enkä edes tiedä miksi? Ehkä mielessäni on stereotyyppinen kuva suurkaupungin ilmansaasteista, eläimien kurjista oloista ja juridisista seikoista, jotka eivät esimerkiksi työolojen suhteen aivan ole omien arvojeni mukaisia. Toki, voin olla väärässäkin! Kulttuurin puolesta ovat Kiina ja Venäjä listallani kohteita, joissa haluaisin mielenkiinnosta käydä, mutta sitten taas Kiinan suurkaupungeissa saasteet, puhtaan luonnon vähyys (tai se, ettei sitä käytännössä siis ole) kaupunkikeskittymien läheisyydessä ovat seikkoja, joiden vuoksi reissaaminen sinne ei juurikaan kiinnosta.

Intia. Oikeastaan en edes osaa perustella tätä, koska jollain tapaa Intia kiinnostaa ja sitten taas ei. Olen välillä ehkä jossain määrin mustavalkoinen matkailumieltymyksieni kanssa ja todennut, että jotkut kohteet eivät kiinnosta itseäni, enkä edes tiedä miksi. Sri Lanka sen sijaan on kiinnostanut jo kauan, mutta asiat, joka nykyään pienen lapsen kanssa reissatessa aina mietityttävät, ovat kohteiden hygieniataso ja turvallisuus (ja toki pahimmat malaria- ja dengue-alueet). Nämä ovat seikkoja, jotka lapsen saannin jälkeen ovat rajanneet pois monia kohteita, joissa ehkä muuten haluaisin reissata.

 

Onko teillä matkakohteiden top- ja flop-kohteita?

 

Löytyykö omista suosikeistani inhokkeja tai toisinpäin?

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 41 kommenttia.

Vuoden 2020 matkasuunnitelmia

Suuntaan itse tänään kiertelemään matkamessuille, jotka viime vuonna harmillisesti jäivät väliin ollessamme juuri samaan aikaan Ranskan Polynesiassa, joka tosin ehkä näistä kahdesta vaihtoehdosta kuitenkin epäilemättä oli se, jossa itse mielummin hengailin tammikuisena päivänä. Jokatapauksessa! Tuumailtuani tässä lähipäivinä matkamessujen ohjelmaa, intouduin myös miettimään omia matkasuunnitelmiani tälle vuodelle, koska en ole niistä tainnut hetkeen mitään päivittää, vaikka lupasin palata NZ-asiaan tarkemmin heti kun suunnitelmat etenevät!

Helmikuun lopulla lähdemme vajaaksi kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin. Myös tällä kerralla päädyimme Pohjoiseen saareen ja pieniin surffikyliin. Ehkäpä vielä joskus saamme aikaan tehdä sen 3kk NZ-visitin, että ehtii koluta koko maata perusteellisesti. Yksi haaveistani on ehdottomasti nimittäin nähdä myös Eteläistä Uutta-Seelantia. Meidän matkasuunnitelma on vielä melko auki, luultavasti menemme ainakin Raglaniin (koska lemppari), mutta täytyy vielä kartoittaa muita kivoja surffikyliä, koska ei myöskään viitsisi kopioida meidän vuoden takaista reittiä, vaikka se kovin kiva olikin, haha. Itseäni kiinnostaa kovasti ainakin 90 mile beach, Cape Reinga ja Coromandel. Saa vinkkailla jos teille tulee mieleen kivoja (surffiystävällisiä kyliä), viimeksi sain teiltä hurjasti hyviä NZ-vinkkejä!

Maaliskuun alkupään vietämme itseasiassa aivan muualla kuin Uudessa-Seelannissa, tadaa! Lennämme Aucklandiin, jossa emme itseasiassa edes viimeksi virallisesti käyneet, tasaamme yhden yön jetlageja ja suuntaamme viikoksi Cookinsaarille. Ette tiedä kuinka tohkeissani olen! Jahkailin pitkään Samoan ja Cookinsaarten välillä, kunnes sitten puntaroimme näitä kahta ja päädyin Cookinsaariin. Ehdin välissä jo vakavissani miettiä myös Tahitia ja uutta saarihimotustani Huahinea, mutta järki tuli vastaan ja totesin, että haluan seuraavan kerran Ranskan Polynesiaan reissatessani kiertää useampia saaria ja viipyä useamman viikon. En malta odottaa, että pääsen postailemaan Cookinsaarista, joka myöskin on ollut yksi saarihaaveistani jo kauan ja varsinkin meille suomalaisille melko tuntematon kohde. Ainiin hahaha! Löysin miehelle viime viikolla jo työpaikan Bora Boralta, koska kyllä, saatan randomisti selailla avoimia työpaikkoja kirjaimellisesti ympäri maailmaa (koska superduper utelias luonne :D), mutta ei toistaiseksi oikein innostunut ideasta. Hittolainen!

Keväälle ei ole sen kummempia reissusuunnitelmia tuon kuukauden pläjäyksen jälkeen, mutta olen elätellyt pääsiäiseksi haaveita jostain pienestä kotimaan reissusta omalla autolla koirat messissä esimerkiksi Lappiin. Tätä täytyy vielä suunnitella, mutta Lappi-kuume on taas yltynyt aivan mahdottomaksi.

Kesäkuulle olen varannut tyttöjen reissun ystävieni Viivin ja Jutan kanssa, jolloin lähdemme kolmestaan Los Angelesiin. Olen ehkä NÄIN innoissani ja ehdin jo varata itselleni upgraden bisnekseen, tosin jälleen kerran epäonnekkaasti ja jouduin jonotuslistalle. Saa nähdä miten sen kanssa käy 😀 Näin on nimittäin käynyt jo varmaan viidesti. Sen kerran kun haluaisin ottaa lentopisteillä upgraden kaukolennolle, ei sitä tietenkään ole juuri sille lennolle saatavilla. Täytyypi soitella Finnairille ja kysyä jonotustilannetta. Juuri pari viikkoa takaperin varasin meille ihanan beach housen ja tarkoitus olisi varata vielä osaksi aikaa majoitus myös toisesta paikasta, kunhan saadaan tuumailtua missä haluamme majailla. Päässäni on pyörinyt jo sata ideaa siitä, mitä kaikkea tehdään, kuten mennään hikingpolulle Hollywood Hillseille ja sen semmoista.

Kesälle haaveilen itse jonkinlaisesta kotimaan roadtripistä, josta olemme itseasiassa puhuneet miehen kanssa jo pitkään. Jos saisimme äitini asuntoauton lainaan, olisi mieletöntä viettää viikon-parin karavaanarielämys, kierrellä Suomen Lappia ja poiketa myös Lofooteilla, joka myöskin on ollut haavelistallamme jo aivan liian pitkään! Olisi ihana viettää vaikkapa juhannus karavaanarina ympäri erämaita ajellen. Ja kyllä, mies on yrittänyt jo vuosia suostutella minua lähtemään roadtripille, mutta vasta tässä parin vuoden aikana olen alkanut tosissani lämmetä ajatukselle. Kesäinen Lappi olisikin hyvä sauma kokeilla moista perheenä!

Syksyn ja loppuvuoden reissusuunnitelmat, sekä noin yleisesti kaikki muutkin suunnitelmat ovat vielä harvinaisen auki. Saapi nähdä mitä matkakohde-inspiksiä tulee, kunhan ensin saamme tuon kuukauden reissun alta pois. En muuten malta odottaa, että pääsen käyttämään flipflopeja kokonaiseksi kuukaudeksi. Tämä puolen vuoden odotus aurinkoa on rehellisyyden nimissä ajanut jo melkein hulluuden partaalle ja kyllä, matkakuume oireilee minussa jo (taas kerran) ihan fyysisesti 😀 Tämmöinen epämääräinen talvi ei vain kertakaikkiaan ole minua varten!

 

Oletteko jo tehneet matkasuunnitelmia vuodelle 2020? ✨  

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Matkavlogi Ivalosta ja Inarista

Olen jo jonkin aikaa tuumaillut, että haluaisin pitkästä aikaa tehdä videoita. Tajusin nimittäin jouluna, että olen tehnyt ensimmäiset (nyttemmin aivan syystä piilotetut) YouTube-videoni melkein kymmenen vuotta sitten, kreisiä! Hassua ajatella, ettei tuolloin edes tunnettu koko tubettamisen käsitettä. Mietin jo ensin julkaisevani tb-hengessä vanhoja videoita, kunnes niitä katsoessa koin niin suurta myötistä, että päädyin pitämään videot edelleen piilotettuina, haha.

Koska olen itse äärimmäisen laiska a) katsomaan ylinpäänsä mitään videosisältöjä b) opettelemaan editointia, olen toistaiseksi pysynyt tekstisisällössä, jonka koen itselleni mieluisimmaksi tavaksi tuottaa sisältöä. Tämän vuoden aikana olen kuitenkin alkanut tuumailla ajatusta matkavideoiden teosta! Niitä kun ei suomeksi oikeastaan lainkaan tehdä. Jos itse seuraisin aktiivisesti YT-videoita, katsoisin kaikkein mieluiten juuri matkavideoita eri kohteista.

Päätin joulukuun alussa Ivaloon lähtiessäni, että kuvaisin testimielessä reissulta videon (puhelimella haha), jonka kanssa opettelisin jonkinkaisia editoinnin alkeita. Tässä onkin siis ensimmäinen matkavideoni: Perheen kanssa Lapissa Ivalossa ja Inarissa! Antakaa armoa videon suhteen, tämän suhteen en tosiaankaan tehnyt mitään sen kummempaa suunnitelmaa, kunhan vain kuvasin randomisti. Mietinkin, että haluaisin kuvata toisen videon ainakin maaliskuun Uuden-Seelannin matkalta ja Tyynenmeren seikkailulta 🌴

Mitäs tuumaatte? ✨

 

Ja toivoisitteko jatkossa myös reissuvideoita?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Unelmien loma Lapin Inarissa ja ajatuksia matkalta

Majoitus saatu yhteistyönä / sisältää affiliate-linkin

Meinasin eilen alkaa itkemään lähtiessämme Inarista lentokentälle päin. Sama juttu on tänä syksynä ollut joka kerta kun olen lähtenyt kotia kohti näiltä pohjoisen reissuilta. Mitä enemmän olen reissannut täällä Suomessa suurten kaupunkien ulkopuolelle, sitä enemmän olen alkanut vieroksumaan tätä kaupunkielämää. Viikonloppuna ehdin jo tuumailla, että onko Helsinki enää minua varten? Tämä harmaa ja vesisateinen Helsingin talvi nimittäin inspaa vuosi vuodelta vain vähemmän. Vaikka aina jaksankin jauhaa siitä, kuinka lämpö ja aurinko ovat juttuni, ei talvi Lapissa kuitenkaan häiritse lainkaan. Ja nyt kun pohdiskelen, en Jyväskylässä asuessani angsteillut talvesta samalla tavalla, vaan se on astunut kuvioon vasta näinä Helsingin vuosina.

Taksi Lappi-style. Kuinka cool!

Yövyimme viimeisen yön Inarissa Wilderness Hotel Inarissa. Olin varannut meille kyydin Aurora Villagesta Ivalosta Wilderness Hotel Inariin ja matka kesti pikkubussilla noin reilut puoli tuntia. On hauska huomata, kuinka maisemat muuttuivat hurjasti jo noinkin lyhyellä matkalla. Ei mennyt kauaakaan kun pääsimme ihailemaan autosta Inarijärven maisemia ja porojakin tuli bongattua. Ja ainiin, jokainen on varmasti kuullut lapsuudessaan sen vanhan jutun Inarijärvestä, kuinka sen jäälle mahtuisivat kaikki maapallon ihmiset? No, maapallon asukasluku on tänä päivänä jo liian suuri tähän, mutta laskelmien mukaan reilut 4 miljardia ihmistä mahtuisi helpostikin Inarijärven jäälle. Aika kreisiä!

Pidän matkustaessa siitä, että pääsee näkemään monipuolisesti erilaisia paikkoja ja monilla reissuilla varaankin majoituksen parista tai jopa useammasta eri paikasta, saadakseni mahdollisimman kattavan kuvan kohteesta. Piipahdus Inarissa oli mieletön, vaikkakin todella erilainen kuin Ivalo, joka ihastutti jokineen. Ainut asia, joka jäi oikeastaan harmittamaan oli, ettemme ehtineet olla Inarissa kauempaa. Tälle reissulle vähintään 3 yötä olisi ollut ideaali, eli jatkossa Lappiin siis vähintään viikon reissuille, heh! 😉 Alkuperäinen tarkoitukseni oli myös päästä käymään Inarin kylällä saamelaismuseo Siidassa, joka aikataulusyistä jäi väliin ja harmittelen sitä kovasti. Tässäpä siis yksi syy palata uudelleen!

Tässä muutamia tekemiäni huomioita Inarista ja Ivalosta:

Kaamos on outo juttu jopa näin suomalaiselle. Pimeä tulee jo yhden aikoihin iltapäivällä ja aamulla on hämärää vielä kymmeneen saakka. Valoisaa on siis vain muutaman tunnin päivästä. Lumen äärellä ei hämärä ainakaan itseäni häiritse ja fiilis on tunnelmallinen, mutta tunne siitä, että on jatkuva ilta on vain ”outo” suomalaisellekin.

Kunnon talvi ja Suomen lumisen talven arvostaminen on jotain, mitä haluan viedä eteenpäin omalle lapselleni. Lumiset talvet ja kova pakkanen olivat omassa lapsuudessani Jyväskylässä aivan perusjuttu, mutta viime vuosina olen karusti todennut, etteivät näille PK-seudulla varttuville pienille ole lainkaan itsestäänselvyys. Oli todella liikuttavaa huomata, kuinka lapsi nauttii lumesta ja talvesta, asioista jotka itselleni lapsena olivat tuikitavallisia.

Hiljaisuus ja silmänkantamattomiin jatkuva luonto ovat jotain niin älytöntä (ainakin näin nykyisin kaupunkilaiselle), että Lapin luonnon keskellä suorastaan mykistyy. Käppäillessäni lenkillä ja hiihtämässä Inarijärven jäällä tuumasin, että Lapissa jos jossain unohtaa kaikki suuren maailman murheet. Ja sitä nimenomaan ainakin itse arjessani nykyään kaipaan.

Wilderness Hotel Inari oli juuri semmoinen paikka, jossa olisin helposti viettänyt unelmieni joulun.  Kerroinkin IG-storieseissani, että minuun hiipi reissussa joulufiilis ensimmäistä kertaa vuosiin. Samalla sain myös jotain tunne-flashbackejä sieltä lapsuuteni Saariselän matkalta (about vuodelta 1997, heh) ja tunnelma oli todella samanlainen. Ehkäpä olen kaikki nämä vuodet haahuillut juuri sen samaisen Lappifiiliksen perässä. Pääsimme yöpymään upouusissa, vasta viikko takaperin valmistuneissa Panorama Chaleteissa, jotka soveltuvat 2-4 hengen yöpymiseen. Chaletissa on erillinen makuuhuone, sekä olohuoneessa levitettävä sohva. Lisäksi mökeistä löytyy (upea) oma sauna, sekä sisustustakka. Ihastuin mökkiin niin kovin, että haaveilin jo jääväni asumaan tuonne järvimaisemiin. Aivan mielettömän hieno majoitus! Itseäni kiinnostaisi testata myös muut Wilderness Hotellit, erityisesti Nangussa ja Nellimissä.

Ensimmäistä majoitusta Aurora Villagea ja Wilderness Hotel Inaria on mahdoton verrata keskenään, koska ovat todella erilaisia. Siinä missä Aurora Village on intiimimpi ja rauhallinen Lappi-elämys, on taas Wilderness Hotel Inari enemmän lomakylämäinen ja soveltuu todella hyvin myös lapsiperheille. Se, kumpi näistä soveltuu parhaiten kellekin, riippuu paljolti siitä, mitä lomaltaan hakee. Jos toivot enemmän yksityisyyttä ja rauhaa, voi Aurora Village olla sinua varten, jos taas enemmän menoa, muita ihmisiä ja aktiviteettejä, voi taas Wilderness Hotel Inari olla hyvä valinta. Molemmat kuitenkin erinomaisia! Jos näistä kahdesta täytyy puntaroida sopivampi pienen lapsen kanssa yöpymiseen, on valintani ehkä Wilderness Hotel Inari, vaikkei ensimmäisessäkään majoituksessa ollut ongelmia lapsen kanssa yöpymisen suhteen. Ravintolan kupeessa oli myös pieni leikkinurkkaus lapsille, jossa meidän napero viihtyi niin hyvin, ettei meinannut saada sieltä ollenkaan pois 😀

Parasta Wilderness Hotel Inarissa oli ehdottomasti Inarijärven läheisyys, hotelli sijaitsi siis aivan järven rannalta, josta pääsi helposti jäälle kävelemään, hiihtämään tai moottorikelkkailemaan. Myös majoitusta löytyy monipuolisesti aina perinteisestä kelomökistä moderneihin Panorama chaleteihin. Lisäksi löytyy myös lasi-igluja / revontulimökkejä! Se täytyy mainita, että ruoka ja varsinkin aamupala olivat aivan erinomaisia. Kulkuyhteydet Ivalossa ja Inarissa ovat loistavat. Olin varannut meille eilen paikallisen lentokenttäkuljetuksen, joka on helppo tapa matkata Ivalon lentokentän ja Inarin välillä. Kuljetus maksoi aikuiselta 27€ ja lapselta 10€.

Jos täytyy kiteyttää koko reissu en voi kuin todeta, että täydellinen! Juuri semmoinen Lappiloma, josta olin haaveillutkin ja ikimuistoisia elämyksiä koko perheelle. Myös kahdessa erilaisessa kohteessa yöpyminen oli hyvä valinta, vaikkakin toisessa etapissa olisi mielellään viettänyt pidemmänkin aikaa. Ivalo ja Inari veivät ainakin oman sydämeni. Pakko päästä uudestaan!

 

Ps. Kurkkaa myös aikaisempi postaukseni Ivalon etapista ja lasi-iglussa yöpymisestä täältä.

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Talvisen Ivalon matkan huippuhetkiä ja reissuvinkkejä

Majoituksesta saatu media-alennus / sisältää affiliate-linkkejä

Tänään halusin kirjoitella tarkemmin meidän Ivalon reissun huippuhetkistä ja elämyksistä. Matka jatkui eilen Ivalosta Inarin kylään, reissujuttuja täältä tulossa vielä myöhemmin. Yövyimme ensimmäiset 3 yötä Aurora Village Ivalon lasi-iglussa, joka oli aivan mieletön kokemus! Aurora Village on noin 15minuutin ajomatkan päässä Ivalon lentokentältä ja noin 5minuutin ajomatkan päässä Ivalon keskustasta, aivan Ivalojoen tuntumassa. Kuten olen varmaan kymmenesti kirjoittanut, on Lapin lasi-iglussa yöpyminen ollut haaveenani vuosia ja vaikkemme päässeet revontulia näkemään, oli kokemus todella upea. Todellakin ”bucket-list”-elämys kaikille kotimaan matkailusta tai noin yleisesti matkailusta kiinnostuneille, jotka etsivät hieman erilaisia matkailuelämyksiä. Matkailun suhteen on itseäni alkanut kiehtoa yhä enemmän ääripäät ja tasapainona tropiikin kohteille juuri kotimaan lähimatkailu, erityisesti monimuotoinen Lappi.

Reissun aikana menin lumimaailman keskellä todelliseen zen-moodiin ja päivien tavoitteena oli ulkoilla aina valoisan aikaan (11-13), mutta noin muuten ei tullut juurikaan edes katsottua kelloa. Hiihtämään lähtiessäni en parin tunnin ulkoilun aikana nähnyt välttämättä ketään ja mietin useampaan otteeseen, että meidän suomalaisten pitäisi reissata enemmän tänne aivan pohjoiseen! Monelle suomalaiselle tarkoittaa matkustaminen Lappiin juurikin niitä perinteisiä laskettelukeskuskohteita ja -keskittymiä, enkä nyt tietysti väitä, että näissä kohteissa mitään väärää olisi, mutta totesin itse, että perinteisten laskettelukeskittymien ulkopuolella aukeaa aivan erilainen Lappi ja uudenlainen maailma. Juuri tämmöistä Lappi-reissua olin kaivannutkin jo kauan.

Saavuimme Ivaloon keskiviikko-iltapäivänä ja hämärä oli ehtinyt jo laskeutua päästessämme perille. Kävimme illalla ostamassa Ivalon kylältä hieman herkkuja ja tutkailimme samalla hieman meininkiä noin 3000 asukkaan Ivalossa. Seuraavana päivänä pääsimme tutkailemaan lähimaastoa päivänvalossa, kävimme pulkkaretkellä, pulkkamäessä ja otimme rennosti. Kävin itse kahtena päivänä hiihtämässä Ivalojoen päällä, yhteensä noin 3 tuntia. Okei ja myönnettäköön, että saatoin myös (melkein) eksyä haahuiltuani suksien kanssa omissa maailmoissani varmaan 5km jokea eteenpäin, haha. Aurora Villagessa oli aivan loistava tarjonta vaikka mitä välineitä suksista potkukelkkoihin ja pulkkiin, jotka olivat vieraille maksuttomia.

Auringonlasku ja nouseva kuu hiihtolenkillä 🙂

Jos täytyy mainita kaksi ehkä mieleenpainuvimpaa elämystä, oli lasikattoinen sauna ja palju iltapimeässä, sekä seuraavana päivänä puulämmitteinen sauna joen rannalla avantouinnin kanssa ehdottomasti upeita kokemuksia näin suomalaisellekin. Vuokrasimme lasikattoisen saunan torstai-illalle, jolloin olimme koko perhe paljuilemassa pikkupakkasessa. Ihailimme lämpimistä poreista, sekä saunan ikkunasta kuuta ja tähtitaivasta. Huhheijaa kuinka siistiä! Olimme aivan ällikällä lyötyjä siitä, millainen elämys tuommoinen hieman erilainen saunailta voi olla näin suomalaisellekin. Wau!

Seuraavaksi aamuksi olimme varanneet jokisaunan ja avantouinnin yhdeksitoista, juuri aamuhämärän väistyessä. Tiesin heti jokisaunan nähdessäni, että minähän menen pulahtamaan avantoon (ekaa kertaa ikinä) ja lopulta kävin pulahtamassa varmaan viidesti. Eikä edes ollut paha. En osaa valita kumpi näistä saunakokemuksista oli siistimpi, molemmat nimittäin jäivät mieleen ehdottomasti reissun kohokohtina. Pienikin nautti saunaelämyksistä, lumileikeistä ja erityisesti paljussa pulikoinnista.

Kuinka Ivaloon?

Koska Ivalo sijaitsee Helsingistä katsottuna käytännössä melkein niin kauimmaisessa kolkassa Suomea kuin vain on mahdollista, on lentäminen helpoin tapa päästä Ivaloon. Lähin juna-asema on Rovaniemellä, joten junalla matkatessa voi noin 300 km matkan Rovaniemi-Ivalo välillä ajaa toki myös autolla. Lento Helsingistä kestää noin 1h 40min, Helsinki-Ivalo-väliä operoi ainakin Finnair ja Norwegian. Lentojen hinnat vaihtelevat vähän ajankohdasta riippuen keskimäärin noin 100-200€ välillä.

Kenelle sopii matka Inariin ja Ivaloon?

Ivalossa ei ole hiihtokeskusta, eli mikäli odottaa matkalta laskettelua, ei sitä valitettavasti ole Ivalon reissulla luvassa. Lähin laskettelukeskus taitaa sijaita Saariselällä, noin 25km päässä Ivalosta. Inarin kylä taas sijaitsee 34km päässä Ivalosta. Sen sijaan, jos etsit rauhallista luontoa, ulkoilua hiljaisuudessa ilman hiihtokeskusten hälinää ja nimenomaan autenttista Lappia, on Ivalon loma todennäköisesti sinulle mieleinen. Aloin viime kesänä haaveilla matkasta juurikin aivan pohjoiseen Lappiin ja siitäpä tämä reissun suunnittelu sitten lähtikin. Moni lappilainen muuten mieltää pohjoisen Lapin ja Inarin seudun juurikin autenttiseksi Lapiksi.

Itse tykkäsin erityisesti juuri luonnonrauhasta ja siitä, ettei Ivalossa totisesti törmää after ski-bileporukoihin. Voisin ehdottomasti tulla uudelleen ja varmasti tulenkin. Erityisesti Inarin pienet saamelaiskylät kiinnostavat kovasti. Aloin jo haaveilla kesän roadtripistä Ivaloon ja Inariin, kesäisin ei kuulemma ole lainkaan turisteja, mutta nähtävää ja tehtävää kuitenkin riittää. 

Jos kaipaat Lapin reissulta luontoa, rauhaa ja revontuli-bongailua lasi-iglussa, voin itse ehdottomasti suositella Aurora Villagea, oli kyseessä sitten rauhallinen viikonloppu-getaway tai romanttinen pariskuntaloma. Puitteet ja palvelut saivat meiltä ehdottomasti täyden kympin. Itse olimme matkalla perheenä, johon kohde oli erinomainen, mutta vieraat koostuvat kuitenkin pääasiassa ulkomaisista pariskunnista. Perheomisteinen Aurora Village on auki syyskuusta alkukevääseen ja kauden ulkopuolella kysynnän mukaan tilauksesta. Palvelu oli erinomaista, henkilökunta avuliasta ja lisäpisteitä itseltäni saivat mm.  ilmainen lentokenttäkuljetus, sekä hyvä valikoima urheiluvarusteita (suksia, luistimia, fat-bikeja), sekä pulkkia vieraiden maksuttomaan käyttöön.

  

 

Onko joku teistä käynyt Ivalossa tai Inarissa?

 

Entä haaveiletteko matkasta pohjoiseen Lappiin? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.