Julkaistu

Tropiikissa tapahtunutta

Lähipäivät ollaan kierrelty ympäri Mooreaa. Saarta kiertävä tie on noin 60km, joten sen ajaa ympäri melko nopsaa. Eri puolet saaresta ovat kovin erilaisia, eikä täällä kyllä kannata jäädä kököttämään yhteen paikkaan koko reissun ajaksi. Olemme olleet täällä vasta vajaan viikon, joka tosin tuntuu aivan ikuisuudelta, aika on kuin pysähtynyt. Ilman mitään aktiviteetteja tai mahdollisuutta liikkua, voisi aika käydä pitkäksi parin viikon aikana, mutta vielä ei itselläni ole mitään hinkua pois Moorealta. Parin päivän päästä vaihdamme majoitusta eri paikkaan ja sitä kyllä odotan jo innolla! 🌸

Mitä sitten olemme tehneet ensimmäisen Moorea-viikon aikana?

 

Ostettu hedelmiä paikallisesta hedelmäkojusta ja käyty keräilemässä omia hedelmiä tieltä. Rakastan reissussa hedelmiä ja syön niitä päivittäin. Lemppareitani on papaija ja ananas, täällä on tullut syötyä myös paljon mangoa, karambolaa ja jokunen passionhedelmäkin. Näistä vain papaija ja ananas on ostettuja, karambolaa kasvaa meidän majatalon pihassa (omistaja tuo melkein joka päivä aina terassille kasan), puusta pudonneita mangoja ollaan käyty autolla keräämässä erään mangopuun alta ja eräs pyöräilevä ranskalaismies opasti meidät yksi päivä passionhedelmäpuun luokse hotellia vastapäätä. Siinä lähellä kasvaa muuten myös avokadopuu ja eilen kävin itse ”saalistamassa” tien varren puusta kepin avulla ensimmäisen papaijan. Täällä voisi helposti elää melkein omavaraisesti kasvattamalla omat hedelmät tai käydä päivittäin keräilemässä niitä, ihan älytöntä! On melkein helpompi käydä itse keräämässä omat hedelmät kuin lähteä ostamaan niitä 😀

Ihasteltu auringonlaskuja. Ne ovat aivan henkeäsalpaavan kauniita täällä. Tai no, mikä nyt ei sitten olisi 😀 Auringonlaskun jälkeen olen köllötellyt melkein kaikkina iltoina laiturilla yön pimeydessä katselemassa tähtiä ja bongailemassa tähdenlentoja, joka ilta bongaa usein ainakin 3. Ei tietysti täydy unohtaa toivoa 💫 Ainiin ja kuuta en ole jostain syystä nähnyt täällä vielä kertaakaan!

Uitu haiden kanssa. Kylläpä vaan! Postailin IG storiesiin aikaisemmin lähes 3-metrisistä haista, jotka asustelevat meidän majapaikan laiturin alla koralliriutan kyljessä. Alkuun oltiin näistä aivan paniikissa ja ei voitu uskoa korviamme, kun omistaja vinkkasi meitä menemään uimaan haiden kanssa. Parina iltana ollaan oltu katsomassa laiturilla kun haille syötetään tonnikalan pää, jolloin koko parvi ui esiin. Uskokaa tai älkää, nyt uskaltauduttiin jo uimaankin hai-apajille, hui! Korallit ovat myös aivan mielettömän kauniita tuossa heti laiturin edustalla. Hailajit tässä edustalla ovat ei-aggressiivista sorttia (nurse shark, lemon shark ja muutama pienempi black tip), muuten nyt ei tietysti veteen uskallettaisi. Kuulemma sama pieni hai-populaatio asustaa aina samassa paikassa ja ajan myötä tottuu ihmisiin. Siksi haita tulee kohdella hyvin, koska jos populaatiosta lähtee yksilöitä pois, voi tilalle tulla riutalta uusia yksilöitä, jotka eivät ole tottuneet ihmisiin.

Aamumelonta kajakilla on aivan mieletöntä täällä. (Ja tosi hyvää treeniä yläkropalle, kun kuumassa noin yleisesti tulee päivisin vain löhöiltyä). Välillä voi pysähtyä ihastelemaan vuorimaisemia, bongailemaan pintaan nousevia kilpikonnia, kaloja, koralliriuttaa tai vain ihmettelemään. Viimeksi meloimme Tommin kanssa laguuniin ja bongattiin rauskuja.

Cook’s Bay. Kävimme lounaalla bayn rannalla. Jos joskus vielä tulen tänne uudelleen, voisi Pao Pao ja Cook’s Bayn ranta olla ihana paikka majoittua 🙂

Ensi viikolla voisin yrittää tehdä jonkinlaisen tietopaketin Mooreasta 🙂 Jos teillä on jotain matkaan liittyviä postausideoita, niin niitäkin saa ehdottaa! Budjetista  on ainakin tulossa postaus lähiviikkoina.

 

Terkkuja 🌸🌈

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Ihanasti offline

Täytyy todeta, että offline-aika täällä reissussa on tehnyt niin hyvää. Eikä vain pelkästään netittömyys ja mobiiliverkon puute, vaan myös suuri 12 tunnin aikaero Suomeen. Päivisin on Suomessa yö, eikä netissä tapahdu mitään ja silloin kun olen itse yöunilla, ovat suurimmat actionit käynnissä siellä suunnalla. Selaankin sitten aamulla kaikki Suomessa päivällä tapahtuneet jutut, viestit, mailit, kommentit sun muut yhdellä kertaa kymmenessä minuutissa.

Jotenkin ihanan stressitöntä, ettei tarvitse olla jatkuvasti pitkin päivää kuittailemassa kaiken maailman ilmoituksia. Sitä kun tekee kotona varmaan parin tunnin edestä päivässä (ellei jopa enemmänkin), mutta vasta täällä reissussa on jotenkin herännyt siihen, kuinka paljon sitä puhelinta tuleekaan normaalisti kyttäiltyä. (Ja ehkä myös sitä, kuinka itsestäänselvyytenä pitää toimivaa nettiä, haha.) Olen jopa nyt miettinyt karsivani puhelimen appsejä rankalla kädellä. Loppupeleissä niiden joukossa on paljon semmoisia, jotka lähettävät jatkuvasti turhia ilmoituksia ja jollain tapaa vaatii huomiotasi, oli se kerran päivässä tai useammin. Kun appsejä ja ilmoituksia on kymmeniä, on helposti vastaanottamassa vaikka mitä keskittymiskykyä häiritsevää informaatiota pitkin päivää. Ajatus katkeaa joka kerta kun havahdut kuittaamaan uuden ilmoituksen. Vähän sama homma semmoisen huomaamattoman someselaamisen kanssa. Katsoo läpi tuttujen storieseja tai selaa IG feediä vain koska on vaistomaisesti tottunut siihen. Mitä sitä ennen vanhaan teki kaiken tuon ajan, jonka käyttää nykyään somen kahlaamiseen? Normaaliin kommunikaatioon? Hengailuun? Rentoutumiseen?

Täällä on myös ollut aivan pihalla siitä, mitä ihmisille kuuluu. Tiedättekö kun normaalisti pysyy niin hyvin selvillä ihmisten kuulumisista somen perusteella. Joku on reissussa, tietty aihe puhututtaa tai muita arjen perusjuttuja. Hitaan netin vuoksi en ole päässyt katsomaan käytännössä kenenkään kuulumisia ja juuri eilen tuumailin, etten oikeastaan tiedä juurikaan, mitä muille kuuluu. No, tämän vuoksihan sitä ennen vanhaan juuri kyseli ystäviltä niitä kuulumisia. Nykyään ei välttämättä tarvitse, koska valtaosa ystävistä on somessa ja asioista pysyy pakostikin kärryillä sitä kautta. Toisaalta taas on harmi tehdä oletuksia muiden kuulumisista sen perusteella, mitä näkee somessa, koska usein se on vain murto-osa siitä, mitä oikeasti tapahtuu. Hassu kokemus palata lomalla tietyllä tapaa ajassa taaksepäin, hyvällä tapaa siis.

Se, että on täysin eri aikavyöhykkeellä, on ainakin itselleni luonut tunteen siitä, että on aivan jossain eri maailmassa (tai siis tavallaanhan olemmekin, heh), eikä Suomea juurikaan edes mieti. Netti on liian hidas pyörittämään uutissivustoja tai IG:tä, joten täällä on kyllä kertakaikkisen pimennossa kaikesta, joka on kyllä ihanaa. Välillä kaipaa sitä, ettei tarvitsisi törmätä niihin samoihin ankeisiin uutisiin tai olla jatkuvasti tietoinen kaikesta. Täällä pääsee kyllä varsin tehokkaasti toteuttamaan kunnon informaatio-detoxia! Ja sitä on kyllä kaivannutkin.

 

Kivaa viikonloppua! 🌈🌎✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

I love Venice

Yksi oman LA-visiittini kohokohdista oli käydä Venicessä, joka harmillisesti viime reissulla jäi pois. Olen käynyt viimeksi Venice Beachillä noin 15v takaperin ja muistan vieläkin tuolloin 9-luokkalalaisena ihmetelleeni kaikkia outouksia, ihme putiikkeja, ennustajia ja ihan myös silkkaa krääsää. Suurin ”nähtävyyshän” Venicellä on ollut aina itse rantakatu, eli Ocean Front Walk. Katutaitelijoita, kummajaisia, muscle beach ja ikävä kyllä, paljon myös kodittomia. Ihmispaljous ja kamala härdelli, itse ahdistuin edelleen rantakadulla, mutta eniten Venicessä kiinnostikin kadut ja boheemit seudut pois rannasta. Californication on yksi suosikkisarjoistani ikinä ja muutamaan otteeseen olen bongaillut sarjan asuintaloja parilta kujalta kun ollaan ajettu Venicen läpi autolla. Vielä jäi käymättä Venicen kanaaleilla, mutta seuraavalla kerralla sitten!

Venice on nykypäivänä aivan super hipster. Tai no, Silver Lake taitaa olla tällä hetkellä huomattavasti hipsterimpi, mutta jos etsit Los Angelesissa boheemia, erilaista ja ennen kaikkea katutaiteen ansiosta todella kaunista paikkaa vierailla, mene Veniceen! Alueelta löytyy todella monipuolisesti kivoja putiikkeja, kivikauppoja, terveyskahviloita ja kauniita kadunkulmia kuvattavaksi. Ja tietysti myös ennustajaeukkoja, krääsäkojuja ja katutaitelijoita, mikäli haluaa katsastaa myös sen ”perinteisen Venicen”. Rakastuin ihan hurjasti!

Vuokrasimme yhdeksi päiväksi auton (lastenistuimen ja navigaattorin kanssa noin 80€) ja parkkeerasimme auton Rose Avenuelle, lähelle Moon Juicea (joka muuten on aika syrjässä ja paljon pienempi kuin Silver Laken putiikki), josta kävelimme rantsuun muutaman korttelin. Kaoottisen rantakävelyn jälkeen etsittiin lounaspaikaksi Poke Bowl-paikka, syötiin lounaat, ihmeteltiin vintageputiikkia ja käppäilimme rannasta Venicen yli mailin mittaiselle ostoskadulle Abbot Kinney Blvd:ille, joka on näin hatusta heittämällä ehkä noin vajaan kilometrin päässä rantakadusta, hieman hassusti erillään keskellä hiljaisempaa seutua.

Weed-kauppa

Abbot Kinneyn varrelta löytyy liikkeitä ja ravintoloita moneen lähtöön. Oma suosikkini oli mm. TOMS:in liike, josta ostin alesta pojalle semmoiset mörkötöppöset! Liikkeet ovat pääasiassa pienempiä ketjuja ja putiikkeja, mitään H&M-tyylisiä kauppoja et tuolta löydä, vaikka ostoskatu todella monipuolinen onkin. Valikoimaa on enemmän pieniltä suunnittelijoilta, pohjoismaisia brändejä, mehubaareja, sekä myös kivikauppoja! Vähän siis kuin vaikkapa Punavuoressa tai Kalliossa.

Ja siis huh, niistä kivikaupoista puheenollen. Niitä on tuolla ihan kaikkialla. Lisäksi aivan todella kalliilla! En itse ostanut mitään, vaikka monia juttuja kävinkin hypistelemässä, mm. planeettasuihkeita (vähän siis kuin ne kukkatipat) ja kristalli-ihorollereita, jotka ovat täällä(kin) kova sana. Eli, jos käyt muuallakin, ei kannata ostaa ainakaan kaikkia hihhulijuttuja ja kiviä Venicestä, muualta voi saada ainakin puolet halvemmalla 😀

Oli aivan pakko käydä hakemassa terveysmehu Kreation Organicilta. Kyseinen mehu oli myös kallein ikinä ostamani, 9 dollaria… Terveellisyydellä todellakin rahastetaan täällä. Ihmettelin myös take-away-terveysmehuja eri tarpeisiin, kuten ihon hyvinvointiin, vatsavaivoihin, detoxiin.. Voisi tulla aika pian konkurssi kun hakisi päivittäin 9 dollarin mehun! Mutta näköjään myy jenkeille. Aloin myös harkita taas kerran (näin hieman vuosia jälkijunassa, heh) mehulingon ostamista kun palaamme Suomeen.

9 dollarin mehusta on paraskin tulla hymy huulille 😀

Mitä itse hieman jäin kaipailemaan, olivat käsityö- ja miniyrittäjien liikkeet. Jotenkin veikkaan, että niille on Silver Lake otollisempi paikka, koska Venice on jo loppupeleissä nykyään melko ”kaupallinen” alue. Silver Lakessa on enemmän semmoinen ”DIY”-meininki. Silti, vähänkö olisi upeaa avata tuonne oma mini-pipoputiikki, joka myisi pipojen lisäksi villasukkia ja muuta ”kotikutoista”?! (Minä se jaksan jauhaa tästä, pitäisi varmaan myös tehdä asialle jotain, haha :D)

 

Kuten arvelinkin, oli yksi päivä Venicessä (minulle) liian lyhyt aika. Seuraavalla Losin reissulla haluaisin olla Venicessä ainakin muutaman yön. Ehdoton suositus siis! Mutta jos menette, harpatkaa pois rantakadulta 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Vuoden ensimmäinen paratiisisaarella

Hyvää uutta vuotta täältä paratiisista! Saavuimme lauantaina vihdoinkin Tahitin kautta pienemmälle sisarsaarelle Moorealle ja nämä viimeiset pari päivää ovat kuluneet lähinnä kauniita maisemia ihmetellessä. Okei, olen ehkä vähän tuskaillut myös äärimmäisen huonon netin kanssa, joten ymmärrettävistä syistä ei postaustahti ole välttämättä nyt vielä lähipäivinäkään yhtä aktiivista täältä keskeltä Tyyntä Valtamerta, mutta yritän parhaani 😀 Tällä hetkellä olen yrittänyt about 2h saada tätä postausta julkaistuksi. Täällä siis rentoillaan seuraavat viikot ainoina stressin aiheina wifin toimivuus ja se, kuinka yrität selittää 2-vuotiaalle rantahirmulle, että ihan kokoajan ei voi päästä rannalle tai veteen. Se nimittäin käy oikeasti työstä!

Lensimme Los Angelesista Tahitille 8h Air Francen yölennolla. Aikaisin aamulla perillä Papeetessa ja kentältä taksi kohti lauttaterminaalia. Eli kovin vaivatonta ei tänne reissaaminen todellakaan ole. Olimme sopineet tapaavamme täällä jo ennestään lomailleen ystäväpariskuntamme kanssa terminaalissa ja ottavamme saman lautan Moorealle, jossa vietämme yhdessä seuraavat 9 päivää, jonka jälkeen jäämme vielä toviksi tänne oman perheen kesken. 

Olen haaveillut matkasta Moorealle viimeiset 10 vuotta ihan rehellisyyden nimissä viikottain (ellen välillä jopa päivittäin), joten ette usko kuinka onnellinen olen kun vihdoin ja viimein istuskelen tässä terassilla aamukahvin kanssa kuuntelemassa meren kohinaa tuolta kaukaiselta riutalta. Eilen makoilin illan pimeydessä laiturin päällä ihmettelemässä tähtitaivasta (aivan mieletön) ja bongailin tähdenlentoja. Täällä uppoutuu kyllä niin eri asioihin, kuin mitä koriarjessa. Huh. En muista edes milloin olisin viimeksi ”ehtinyt” ihastella kunnon tähtitaivasta. Muutamaan otteeseen olen melkein alkanut itkemään, koska maisemat täällä ovat yksinkertaisesti maailman kauneimmat.

Eniten Ranskan Polynesiassa ja Tahitissa mietitytti pitkän välimatkan lisäksi hintataso. Se on nimittäin todella korkea ja olimme jo varautuneet siihen, että kaikesta saa maksaa aivan törkeästi. Kun ollaan pienillä saarilla, todella kaukana kaikesta (ja btw suurinpiirtein niin kaukana Suomesta kun maapallolla vain voi olla) , on logistiikka suuri haaste ja täten myös hyödykkeiden hinnat todella korkealla. Mutta sitten taas, puhutaan kuitenkin luksusluokan lomasaarista ja viiden tähden resortit ovat varmasti osasyy siihen, että hintataso on korkea. Loppupeleissä olimme ehkä varautuneet jopa vieläkin korkeampiin hintoihin, joten olemme olleet jopa jossain määrin positiivisesti yllättyneitä siitä, ettei esimerkiksi ruokailu maksa ihan niin paljoa kuin mitä odotimme, jos siis vähän katsot missä syöt.

Meillä on vielä muutaman päivän ajan auto vuokrattuna, niin käytetään päivät hyväksi ja kierrellään saarta ympäri. Varsinkin rannat ovat kovin erilaisia saaren eri puolilla, äärimmäisen kauniita kuitenkin kaikkialla.

 

Nyt kun netti (tuntien odottelun jälkeen) vihdoin näyttää rullaavan edes jotenkuten, niin julkaisen postauksen. Palataan myöhemmin! ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Asiat, jotka edelleen ihmetyttävät Jenkeissä x 5

Päivät Kaliforniassa alkavat pikkuhiljaa käymään vähiin. Toisaalta harmittaa, mutta sitten taas olen jo aikapäiviä sitten asennoitunut Tahitiin jopa siinä määrin, että tämä Losin kylmyys on alkanut totisesti tympimään, haha. Tai siis  onhan täälläkin parhaillaan talvi. Vaikka välillä päästäänkin päivisin lähes +20c lukemiin, on todella viileää heti kun ei ole auringossa. Monina päivinä ei ole lähellekään edes tarennut ilman kevytuntsikkaa. Eihän tämä tietty yllätyksenä tullut, voittaahan aurinko ja +18c lämpötila pimeyden, sekä räntäsateen.

Nyt viimeisimpänä sai myös Tommi tämän meidän kiertämän lastenflunssan, joka on niin perkeleen sitkeä, että arghhh!! Oletteko te muuten tänä syksynä /talvena olleet normaalia enemmän flunssassa tai sairaana? Tuntuu, että meillä on pyörinyt joku pöpö harva se viikko ja tarhahenkilökuntakin on ollut säännöllisesti sairaana, joten sieltäpä ne pöpöt tosiaan ovat luultavammin lähtöisin.

Listasin muutamia juttuja, jotka kerta toisensa jälkeen pistävät ihmetyttämään täällä Kaliforniassa (ja no, Jenkeissä yleisesti)…

 

Koiria ulkoilutetaan tosi paljon vaunuissa. Siis lastenvaunut, joissa köllöttelee koira. Jotenkin en ymmärrä tätä alkuunkaan. Eivätkö kyseiset koirat yksinkertaisesti (esimerkiksi iän vuoksi) jaksa lähteä ulkoilemaan pitkiksi ajoiksi, ovatko ne vain niin ”tottuneet” tuohon köllöttelyyn, onko omistajat laiskoja vai mitä ihmettä? Näin ulkopuolisin silmin, tietämättä yksilökohtaisia syitä, käy kyllä sääliksi. Mutta ehkä jotkut koirat sitten tykkäävät köllötellä vaunuissa ja ihmetellä maailman menoa? Hmmm..

Amerikkalaisnaisten hiukset ovat aina kuin suoraan kampaajalta tulleena. Siis oikeasti! Monesti joutuu jopa tiirailemaan, että onko tukka peruukki, koska on yksinkertaisesti niin tiptop. T. Minä, joka föönaa hiukset ehkä kerran viikossa ja on tyytyväinen jo siihen, että hyvällä lykyllä saa aamulla pahimmat pyörteet taltutettua… 😀 Tässä tulee taas se, että ulkonäkö (ja täydelliset hiukset) ovat amerikkalaisille tosi tärkeä juttu, vähän sama kuin suora ja vitivalkoinen hammasrivi.

Kun amerikkalaiset tulevat kauempaa viettämään esimerkiksi tänne joulua, otetaan mukaan ihan jäätävät kasat joulukoristeita- ja rekvisiittaa. Näin tämmöisiä hotellihuoneita useita ikkunan läpi rannassa! Joulu on täällä tosi tärkeä juttu. Aloin jo miettimään, että teinkö itse väärin kun en ottanut meille tänne jouluksi mukaan edes tonttulakkeja… 😀

Tippaaminen on jotenkin aina yhtä monimutkaista. Edelleen! Paikallinen kaverimme antoi hyväksi ohjeeksi, että ravintolassa hyvä määrä on tipata tuplat veroista. Eli jos verojen määrä laskussa on 3 dollaria, on hyvä määrä tippiä 6 dollaria. Mutta sitten kun ne tippimäärät vaihtelevat myös toimialan mukaan. Välillä menee aivan pää pyörälle ja tiedän esimerkiksi tippaavani esimerkiksi taksikuskeille ihan liikaa, koska alkaisi jotenkin säälittää jos jättäisi liian vähän 😀 Yksi syy, miksi täällä on hyvä pitää aina reippaasti käteistä mukana on se, että pääsee esimerkiksi ravintoloissa huomattavasti helpommalla (varsinkin jos seurue on isompi), voi vaan heittää käteiset pöytään, antaa erotus juomarahaksi ja poistua paikalta. Ja siis itselleni on edelleen epäselvää tietyissä tilanteissa, että pitääkö tipata vai ei? Esimerkiksi jos hotellin työntekijä lähtee näyttämään sinulle huoneen sijainnin ja kantaa esimerkiksi yhden laukun, pitäisi tästä (ainakin ilmeisesti) tipata? Ainakin monessa muussa maassa ollaan vastaavanlaisessa tilanteessa suorastaan käsi ojossa asioista, jotka näin suomalaisen silmin ovat ihan perus-aspahommaa. Entäs sitten kun hakee ravintolasta take-away-ruokaa, eikä tarjoilija käytännössä tee muuta kuin ota tilauksen vastaan ja rahasta? Jotenkin näin pihinä suomalaisena ajatus 15-20% tipistä tuossa tilanteessa tuntuu oudolta. Siksi tämä tippaus-asia on ainakin itselleni edelleen paljon reissanneena välillä ihan mysteeri.

Kaikessa on sokeria. Siis ihan kaikessa. Ostimme mahdollisimman moniviljaleipää ja yök, leipä oli makeaa! En siedä ollenkaan makeita leipiä tai joululimppua, joten makea leipä on todellakin minulle hyi. Makeutettu paahtoleipä! Onko se monivilja nyt muka niiin pahaa?! Koko sokeriteollisuus on jotenkin niin kieroutunutta ja muutenkin asia, joka täällä vähän harmittaa on se, että melkein kaikesta joutuu miettimään, että mitäköhän kaikkea tässäkin on. Ja sitten kun katsoo ainesosaluetteloa, on siinä niin pitkä lista kaikkia niin outoja nimiyhdistelmiä ja epäilyttävän kuuloisia juttuja, ettei ota alkuunkaan selkoa.

Esittelin IG:ssä ostamiani tarot-kortteja, joita olen tässä viimeisen viikon aikana opiskellut ja ihan hyvin päässyt jo kärryillekin! Olen tehnyt itselleni readingsejä ja tarot on niin kiehtova juttu kun siihen perehtyy. Saa nähdä olenko Suomeen palatessa niin haka, että voin lukea muillekin halukkaille korteista 😉 Itse ostin nämä Rider-Waite-kortit ja sitten tuon Tarot Biblen, jota myydään esim täällä. Tuo kirja selittää todella kattavasti kaikki kortit, korttien historiaa, ideologiaa, sekä eri tekniikoita tulkintaan 🙂 Nuo omat readingsit ovat käyneet ehdottomasti järkeen ja olen poiminut esimerkiksi ensimmäisten joukossa erään minulle tärkeän kortin, joka oli ihkaensimmäinen ikinä poimimani tarot-kortti aikalailla itseasiassa päivälleen tasan 3v sitten! Voin kirjoittaa aiheesta blogiin myöhemmin!

Kuvien kuoret ovat muuten Ideal of Swedenin uusimman yhteistyömalliston kuoret Debi Flüggen kanssa. Nuo omat tähtikuoreni löytyvät täältä. Vinkkaisin muuten, että kaikki Idealin kuoret ovat parhaillaan ”Osta yhdet, saa toiset ilmaiseksi”-tarjouksessa 🙂

 

Kivaa viikonloppua näin hieman myöhässä! 

’

Sisältää kaupallisia linkkejä. Kuoret saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.