Julkaistu

Ministyle ja matkustaminen lapsen kanssa

Yhteistyössä Polarn O. Pyret (=tuotteet saatu / sisältää kaupallisia linkkejä)

 

Muistin taannoin erään blogin kautta saamani kysymyksen silloin kun olin  raskaana. ”Mitäs nyt kun et enää pääsekään lapsen kanssa enää matkustamaan samalla tavalla?”. Jäin tuolloin tuumailemaan kysymystä hetkeksi, koska en rehellisyyden nimissä ollut ajatellut lapsen olevan este matkustaa. Kuten ei myöskään monelle muulle asialle. Miksi se olisi?

Nyt muutama vuosi jälkeenpäin voin todeta, ettei lapsi kyllä ole juurikaan muuttanut matkailutottumuksiamme. Miksei lapsen kanssa sitten muka voisi matkustaa? Tämän reilun parin vuoden aikana olemme reissanneet perheenä paljon, jonka lisäksi olen tehnyt muutaman lyhyemmän oman matkan pojan ollessa kotona isänsä kanssa. Lapsen kanssa matkustaminen vaatii tottakai tietynlaista asennoitumista. Olen itse matkustaessa melko mukavuudenhaluinen esimerkiksi majoitusten suhteen. En yleensä varaa mitään viiden tähden hotelleja, mutten myöskään halua yöpyä hostelleissa tai jaetuissa huoneissa. Ei sillä, että niissä olisi mitään vikaa, mutta haluan reissatessa tietynlaiset mukavuudet, joihin kaikilla tietysti on oikeus.

Mitä tulee reissaamiseen perheenä, majoitumme erinomaisesti juuri samalla tavalla kuin mitä ennen lasta. Suosimme apartment-tyylisiä majoituksia, Airbnbtä ja toki sitten myös ihan niitä hotelleita. Mitä tulee majoittumiseen, en koe että lapsi olisi muuttanut mitään. Suurin ero onkin sitten lentojen ja kohteiden suhteen. Ensinnäkin, lennot eivät ole enää läheskään niin leppoisia ja rentouttavia kuin ennen (ainakaan aina :D), eikä mielellään ota yhtä vaihtoa pidempiä reittejä yhteen putkeen ilman parin päivän hengähdystaukoa. Mitä tulee kohteisiin, ovat tietyt kohteet ehkä valikoituneet pois laskuista. Jotenkin esimerkiksi Väli- ja Etelä-Amerikka, sekä monet Afrikan maat jotenkin jännittäisivät lapsen kanssa, joten kohteita miettii nykyään vähän laajemmalta skaalalta, luonnollisesti.


Mitä tulee lapsen kanssa reissaamiseen, on siinä tottakai omat haasteensa. Päivät vaativat varsinkin vauvan kanssa enemmän suunnittelua, aina ei ihan extempore lähdetäkään mihinkään (lähteminen myös kestää aina ikuisuuden) ja esimerkiksi aikaerojen kanssa on vaikeampaa kun et voikaan itse lepäillä lapsen ollessa hereillä. Perheenä reissaaminen sujuu hyvin, mutta pienen lapsen kanssa kaksin voisi jo olla haastavaa. Silti en ole koskaan kokenut, että perheenä matkustaminen olisi jotenkin katastrofaalista tai yliraskasta. Omalla tavallaan se on jopa antoisampaa kuin mitä ennen lasta. Kun näet pienen nauttivan uudesta ympäristöstä, hiekkaleikeistä ja kaikesta ihmeellisestä, se ainakin tekee omasta lomastani huomattavasti onnistuneemman. Itseäni ei tosiaankaan haittaa, ettei lomapäiviä voi enää suunnitella pelkästään omien mieltymyksien perusteella. Usein suunnittelemme puolison kanssa niin, että yhteiden ajan lisäksi kumpikin ehtii tehdä myös omia juttujaan: Mies surffaamassa ja minä ehkä lenkeillä tai shoppailemassa.

Hiekka- ja rantaleikit ovat pojan mielestä ihan ehdottomasti kohokohtia reissussa!!

Olen itse reissannut vauvasta asti todella paljon perheeni kanssa ja tietyllä tapaa uskon, että sekin on syynä suhtautumiseeni aiheeseen. Vanhempani eivät ole koskaan valittaneet meidän lasten kanssa matkustamisesta ja urheasti lähteneet maailmanympärysmatkoille kuukausiksi. Ehkä siksi olen itsekin kasvanut siihen ajatukseen, ettei asiassa ole mitään ihmeellistä, kunhan nyt asennoituu oikein, eikä välttämättä odota, että kaikki aina menisi ihan niin kuten on suunnitellut. Meidän kohdalla ovat ehkä lennot olleet ne haastavimmat osat matkasta, mutta niistäkin on kuitenkin selvitty paremmin kuin olisi odottanut. Nyt lähiaikoina ehkä vieläkin paremmin kun poika tietää, että olemme lentokoneessa ja on jo pelkästään siitä todella innoissaan. Mutta vaikeinta on todella aktiivisen taaperon kanssa ehdottomasti se kun pitäisi istua paikallaan vöissä.. Voisi ainakin kuvitella, että matkustaminen helpottuu lapsen kasvaessa. Sen olen ainakin tähän saakka huomannut. Kerta kerralta esimerkiksi lennot sujuvat yhä helpommin ja pienen kanssa on seurallisempaa reissata tämän ymmärtäessä jo enemmän missä ollaan ja mitä tehdään 🙂

Sitten pienen ”tyylijuttuihin” 😀 Aikaisemmin ostin kaikki lastenvaatteet käytettynä. Nyt syksyllä on pitänyt uusia pojan vaatevarastoa oikein urakalla ja olen muutenkin ollut melko kiireinen, joten olen ostanut myös lastenvaatteita uutena. Ehdoton kriteerini lastenvaatteille on se, että ne ovat valmistettu luomupuuvillasta GOTS-merkinnällä. Kävin juuri muutama viikko takaperin Polarn O. Pyretin myymälässä ja POP on yksi suosikeistani mitä tulee lastenvaateketjuihin. Myös eco-vaatteita löytyy hurjasti! POP:in verkkokaupassa muuten alkoi jouluale ja paljon tuotteita -50%, valikoima täällä. Eräs juttu, jota myös pyrin suosimaan on lastenvaatteiden ostaminen alennusmyynneistä. Käyttöikä on kuitenkin vielä tässä vaiheessa suhteellisen lyhyt ja jos voit samalla omalla toiminnalla vähentää hävikkiä, niin miksei sitä tekisi? Eräs lahjakortilla näiden kuvien tuotteiden lisäksi ostamani pehmoinen liikennevalopaita on muuten juuri nyt alessa, löytyy täältä!

Minin asussa seuraavat tuotteet:

Hengittävä ja lämmin kuviollinen merinovillapaita

Vihreät puuvillalegginsit

Raitapipo fleecevuorella

Tennarit Vans (ostettiin nuo edelliseltä reissulta täältä :))

Tuo merinovillapaita on ollut täällä reissussa todella hyvä! Kotonakin käytämme pojalla talvisin ja syksyisin merinovillaisia kerrastoja, jotka lämmittävät, mutta myös hengittävät. Kaliforniassa ovat illat todella viileitä varsinkin näin talvisin, jonka vuoksi pakkasin mukaan reippaasti myös lämpimiä vaatteita ja kevyen untuvatakin, joka myös säätelee hyvin lämpöä. Tai oikeastaan koko perheellä on täällä kevytuntsikat mukana!

Nuo POP:in legginsit ovat muuten tosi hyviä! Niitä tarvitsee aina ja itsekin olen hurahtanut ostamaan näistä osta 3 maksa 2-tarjouksella, joka on nytkin voimassa näistä ja muutamista muistakin perustuotteista. Värejä ja kokoja löytyy todella laajasti. Jos olen johonkin ”hurahtanut” lastenvaatteiden suhteen, ovat ne kivat colleget (yleensä ostan hieman oversized, jotta on kasvuvaraa) ja simppelit puuvillaleggarit eri väreissä. Plus tietty kivat tennarit, heh ;D

Loppuun voisin todeta, ettei kaikkien todellakaan täydy matkustaa lapsen kanssa. Samoin on ihan ok jännittää lapsen kanssa matkustelua. Eihän kaikkia edes kiinnosta reissaaminen! Itse kuitenkin näen sen rikkautena koko perheelle ja kyllä, juuri sen omakohtaisen kokemukseni perusteella.

Mitä ajatuksia teillä on lapsen kanssa reissaamisesta?

 

Ps. Nuo rannalla kiertävät roska-autot ovat ihan lemppareita! Eniten poika oli eilen innoissaan kun nähtiin illalla paikallinen paloauto vilkkuvat valot päällä. Ehkä siis tuli selväksi, että ihan kaikki mahdolliset autot ja varsinkin työkoneet ovat varsin kova juttu.. 😀

Pps. Instagramiin tulossa vielä tänään arvonta, jossa kahdella on mahdollisuus voittaa itselleen äidin ja lapsen D-vitamiinisuihkeet. Löydät minut Instagramista @iines ✨ Pysykää kuulolla! 🌸

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Ristiriitaisia ajatuksia ja voisinko asua Jenkeissä?

Eilisen postauksen julkaisemisen jälkeen aloin oksentelemaan ja seuraavat tunnit vietinkin sitten peiton alla. Luojan kiitos meni huono oli ohi iltapäivästä ja pääsin jo uloskin käppäilemään. Vatsatauti tästä olisi puuttunutkin. Ollaan jo mietitty, että onko tässä majoituksessa joku kirous. Viimeksi koko meidän porukka sai täällä vatsataudin, nyt minä ja ihan ekalla kerralla poika. Eikä edes ikinä sairasteta minkään sortin vatsatauteja! Syytän kyllä tätä paikallista ruokaa, joka on pääasiassa GMO-viljeltyä.

 Suhtautumiseni Jenkkeihin on todella ristiriitainen. Tiedättekö kun kaikki on toisaalta niin upeaa, överiä, ei tarvitse tietyllä tavalla nöyristellä ja asiat ovat ovat hyvin, jos siis olet onnekas ja hyväosainen. Huonoja puolia täällä sitten myös riittää. Itse olen nykyään pyrkinyt mm. suosimaan luomujuttuja ja ostamaan ruokakaupasta GMO-vapaita juttuja aina kun mahdollista. Geenimanipuloidun ruoan (ja siis kaikkien muidenkin viljeltävien tuotteiden) tuotanto on jotain niin sairasta, etten itse voi sitä ymmärtää. Luojan kiitos GMO on kielletty EU:ssa!!!! Se tästä maailmasta vielä puuttuisi, että siemenkartellit ulottuisivat EU:hunkin. Onneksi Jenkitkin ovat yhä enemmän alkaneet tiedostaa GMO-juttuja ja luomuruoka on kasvattanut valtavasti suosiotaan. Niiden terveyshaitoistakin on tehty lukuisia tutkimuksia, silti GMO-teollisuus rullaa, koska raha. Siinä kun on kyse niin paljon muustakin kuin pelkästään haitallisten torjunta-aineiden käytöstä. Suomessa on ravinto äärimmäisen puhdasta, joten ei ihmekään, että kroppa reagoi, vaikka yrittäisikin myös matkalla valita suhteellisen terveellisiä ja GMO-vapaita tuotteita. No, GMO-ruoka nyt on vain yksi asia mainittavaksi.

Kävin keskiviikkona yhdessä uudessa kivi/hihhulikaupassa tässä lähellä, joka oli viime reissullamme juuri avannut. Viimeksi kauppa oli aivan tyhjä, mutta nyt se suorastaan kuhisi porukkaa. Meni ehkä minuutti kun ilmeisesti paikan omistaja tuli luokseni höpöttelemään niitä näitä ja kutsumaan perjantain äänimaljatunnille. Minulle tuli naisesta tosi ahdistavat fiilikset, tiedättekö ne kohtaamiset kun toisesta huokuu semmoinen teennäisyys. Muka kiinnostaa kamalasti, mutta oikeasti ei kyllä ollenkaan. Nainen (tottakai) päivitteli sitä, että olen Suomesta (wau) ja pyysi käymään yläkerrassa meditointihuoneessa, jossa oli norjalais-ruotsalais-swahili-nainen (jonka nimi tämän täytyi kysyä toiselta työntekijältä), jonka kanssa voisi kuulemma olla ”special connection” ja hyviä keskusteluita, ilmeisesti sen vuoksi, että molemmilla oli pohjoismaisia sukujuuria (:D).

Hankala selittää tilannetta tässä tarkemmin, mutta sain todella negatiiviset energiat tuosta henkilöstä, joka niin yritti kuitenkin liputtaa ”ihania juttuja” ja mielistellä minkä ehti. Epäaitous paistaa helposti läpi. Loppupeleissä kävin siellä yläkerrassa ja kokeilin maata maailman oudoimmalla kristallitäytteisellä lämpöpatjalla (koska se norjalais-ruotsalais-swahili-nainen pyysi testaamaan, kuka btw oli UK:sta), mutta livahdin karkuun niin nopeasti kuin vain pääsin. Se mikä täällä eniten ahdistaa, on ihmisten teennäisyys. Enkä nyt yleistä, koska eivät kaikki amerikkalaiset todellakaan ole teennäisiä mielistelijöitä, mutta onhan heitä. Itse olen siinä mielessä todella suomalainen, etten todellakaan jaksa jaaritella lämpimikseni silloin kun ei ihan oikeasti kiinnosta, kumpaa tahansa osapuolta siis. Ja mitä nyt tulee näihin new age-hihhulijuttuihin, jotka suorastaan kukoistavat täällä. Homma on mennyt jo niin kaupalliseksi, ettei noilta voi välttyä juuri missään. Raha on siis tullut peliin tähänkin juttuun. Mietinkin, että luultavasti tuota uuden kivikaupan naista ei kiinnosta juurikaan hyvinvointi, vaan pelkästään bisnes. Toisinkuin se suosikki-kivikauppani, josta aina jaksan jauhaa ja jonka omistaja on oikeasti sydän pelissä hommassa, aidosti.

Silti rakastan Kaliforniaa ja USA on aina ollut lempikohteeni reissata. Voisin ihan helposti asustaa täällä esimerkiksi talven turistiviisumilla, mutta en tiedä haluaisinko asua Yhdysvalloissa loppuikääni? Luultavasti en. Ehkä jos olisin todella rikas, eikä tarvitsisi huolehtia ”tavallisten ihmisten ongelmista”. Tietyllä tavalla ei koskaan voi tietää mitä täällä tapahtuu, Suomessa kun on niin lintukodossa. Juuri eilen luin paikallisia uutisia ja silmään osui juttu siitä, kuinka naisten kuolleisuus synnytysten yhteyksissä on lähes samaa luokkaa kun monissa ”puoli-kehittyvissä maissa”. Jotenkin aivan älytöntä. Yhdysvallat kun ehkä ulospäin näyttää maalta, jossa kaikki on mahdollista, unelmat saavutettavissa ja ollaan edelläkävijöitä, mutta silti ovat monet asiat aivan retuperällä ja vaikkapa Pohjoismaihin verrattuna todella jälkijunassa. (Alkoi juuri naurattaa kun muistin sen taannoisen Trump-jutun kun tämä sanoi, ettei Suomessa ole maastopaloja kun ollaan niin ahkeria haravoimaan, vähänkö repeiltiin Tommin kanssa aiheesta tehdyille meemeille :D)

Mutta, kaikissa kulttuureissa on ne omat puolensa, eikä nyt oikein voi mennä sanomaan, että toinen olisi parempi kuin toinen. Tottakai suomalaisena on kasvanut sisään suomalaiseen yhteiskuntaan ja osaa arvostaa sitä eri tavalla, kuten sitten toisaalta täälläkin asukkaat kokevat oman maansa maailman parhaimpana paikkana asua. Se, mitä arvostan Amerikassa, on se kuinka erilaisuutta ei katsota kieroon. Voit tehdä erikoisia juttuja ja olla oma itsesi ilman, että kukaan pitää outona. Suomalaiset ovat melko homogeenisia ja välillä tuntuu, että pitäisi osata sulautua massaan, koska erilaisuutta pidetään liian outona. Jos menestyt, pitäisi sitä tietyllä tavalla piilotella, ettei vain muita ala ärsyttämän. Tiedättekö mitä tarkoitan?

 Itsekin olen monesti kokenut ihme jurinaa esimerkiksi sen suhteen, että käytän paljon rahaa matkustamiseen. Jos sanon, että olen lähdössä Havaijille, saattaa joku ärsyyntyä ja tulla kateelliseksi, vaikka periaatteessa kellä tahansa muulla on mahdollisuus samaan. Mutta asia olisi täysin eri, jos kertoisin käyttäneeni 10 000€ autoon, jollainen löytyy about jokatoisella. Se, että tekee massasta poikkeavaa, aiheuttaa suomalaisissa välillä tietynlaista reagointia, josta en tykkää sitten ollenkaan. Tuntuu, että ainoa hyväksytty tapa olla aiheuttamatta minkään sortin ärsyyntymistä tai arvostelua, olisi toimia kaiken suhteen juuri tismalleen samalla tavalla kuin kaikki muutkin, koska demokratia. Kenenkään ei pitäisi saada mitään enempää kuin toinen, vaikka olisikin itse nähnyt vaivaa sen eteen, tai ellei edes olisi kyse mistään kovin kummoisesta asiasta.

 

Samaa vai eri mieltä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Julkaistu

Tästä alkaa matka maailman ympäri!

Reissu lähestyy ja hommia on tosiaan ollut sen mukaisesti nämä edelliset päivät. Sunnuntaina hommasin pakkausjuttuja ja muita pakollisia asioita kertakaikkiaan koko päivän. Muutama tilauspipo olivat vielä vaiheessa ja kun olin saanut omat pakkailut hyvälle mallille, hoidin pipojutut reilaan ja tyhjennettiin kylppäriä tulevan rempan tieltä. Eilen sama homma, pääsin vasta illalla istahtamaan alas koko päivän juoksemisen ja asioiden hoitamisen jäljiltä. Ja siis huhheijaa tuo pakkailu! En ole aikaisemmin ottanut pakkausjutuista minkään sortin stressiä, mutta myönnän tällä kertaa hieman siihen sortuneeni..

Pakkaaminen pidemmälle reissulle on nimittäin huomattavasti haasteellisempaa kun parin tai muutaman viikon matkalle. Kun kohteita ja ilmastoja on erilaisia, tulee vaatetus miettiä näiden mukaan. Mahdollisimman monikäyttöisiä asukokonaisuuksia, tavaroita, joita ei ehkä jaksa ihan ekana lähteä reissusta ostamaan ja mitäköhän vielä.. Ymmärrätte kuitenkin varmasti pointin 😀 Tällä kertaa otin pojalle itseasiassa jopa ”oman laukun”, eli American Touristerin cabin bagin, jonne saa helposti kaikki lennoilla tarvittavat kamat ja sitten loppumatkasta myös ruumaan, mikäli tavaraa on siihen mennessä kerääntynyt enemmän.

Tähän mennessä ollaan todettu parhaimmiksi nikseiksi pitkillä lennoilla taaperon kanssa mm. seuraavat: Netflixistä puhelimeen offlinena ladatut lastenohjelmat, erinäiset naksut ja mitä näitä nyt onkaan. Myös ne koneiden viihdenäytöt pelastavat niin paljon!! Poika tosin odottaa ihan superinnolla lentokoneeseen pääsemistä ja on moneen otteeseen luvannut olla kiltisti. Katsotaan 😀 Myös pari kivaa kirjaa ja piirrustusvehkeet otan tällä kertaa koneeseen, poika on nyt innostunut niistä kovasti!

 

Anyway, pian ollaan jo ekalla lennolla Osloon, joten seuraavat turinat luvassa sitten Loseista. Heippa Suomi, nähdään taas ensi vuonna! ?✨???

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Heippa Suomi!


Jo kesällä ankeilin tulevaa talvea ennakkoon ja jonkin asteinen syysmasennus ehti iskeä jo ennenkö kesä edes ehti kunnolla päättyä. Silloin, kuten monena muunakin syksynä, haaveilin taas kerran syksystä ja talvesta ulkomailla. Kaukana kylmästä, aamuja ilman väsyneen taaperon kanssa tappelua toppavaatteiden pukemisesta ja sitä rataa. Tiedän, melko pieniä juttuja ja normiarkea, mutta toisaalta.. Pitäisikö sen sitten olla semmoista, vuodesta toiseen? Juuri pari viikkoa sitten kärräsin poikaa aamulla tarhaan kamalassa flunssassa ja tuumailin, että taas uusi päivä ja sama rumba. Enhän ole ainoa, jota juuri tuo perusarki on alkanut turhauttaa? Erityisesti näin talvisin. Toki arki on maailmassa kaikkialla, mutta itselläni ainakin piristää jo pienet vaihtelut elämää huomattavasti. Esimerkiksi aurinko tai lämpö. Kulunut kevät ja kesä olivat niin ihanaa aikaa, etten edes muista milloin kesästä olisi saanut nauttia vastaavalla tavalla. Se nyt olisi liian täydellistä jos meillä Suomessa olisi kaiken muun hyvän lisäksi vielä ihanteellinen ilmastokin. Ei, tämä ei yksinkertaisesti ole minua varten.

Vaikka rakastan äitiyttä ja perhe-elämää, on siinä myös se kääntöpuoli. Arki kun on melko rutiinien täyteistä. Samat hommat päivästä toiseen, työt, laahustaminen toimistolle räntäsateessa, se kun et näe aurinkoa viikkokausiin ja luulet jo tulevasi hulluksi pelkästä siitä kun katsot ikkunasta ulos silkkaa harmautta. Ehkä minä vain olen muuttunut, koska vielä vuosia taaksepäin en ajatellut lainkaan näitä samoja asioita näin vahvoin mielipitein. Se oli enemmänkin semmoista ”äh, vihaan räntää ja kylmyyttä”-jaarittelua, jolle ei loppupeleissä olisi tosissaan edes tehnyt mitään. Vähän ärsytti, muttei asiaa jotenkin edes ajatellut sen kummemmin. Ehkä elämässä keskittyi niin eri asioihin, ettei pysähtynyt kunnolla kuuntelemaan sitä, mitä sisin oikeasti sanoo. Ja kyllä, sitä se juurikin oli, ettei yksinkertaisesti uskaltanut tehdä mitään asian eteen.


Mutta ihmeitä tapahtuu ja asiaan tulee muutos. Kyllä, me lähdemme talveksi evakkoon. Lämpöön. Huhhei. Nyt pääsen kertomaan sen ääneen täälläkin! Onhan tässä riittänyt organisoimista, miettimistä, budjetointia ja pirunmoista säästämistä koirien hoidon ja alivuokralaisen suhteen. Enää pari viikkoa ja sanomme Suomelle heipat maaliskuuhun saakka. Vietämme joulun ensimmäisessä kohteesta, josta jatkamme eteenpäin. Vuodenvaihteen ja siitä viikon eteenpäin vietämme erään ystäväpariskuntamme kanssa toisessa kohteessa. Matkajuttuja ja erilaista arkea on siis luvassa täällä talvikuukausina, ainakin toivon, että ne tuovat aurinkoa myös teidän arkeenne. Blogijutut pyörivät toki normaalisti reissusta ✨??

Matkareitistä sun muusta kirjoittelen tarkemmin varmasti myöhemmin, mutta sen voin paljastaa, että jonkin sortin maailmanympärysmatka on nyt buukattu. Huhhei. Olen niin onnellinen, helpottunut ja innoissani, että tekisi mieli itkeä. Tuntuu siltä, että tämä on asia, jota yksinkertaisesti nyt itse ja me perheenä tarvitsemme kaiken tämän arjen härdellin ja taannoisen työuupumukseni keskellä. Sinänsä hassua, että vaikka koko matka oli syksyn Kalifornian reissulla vasta todella ajatuksen tasolla, kertoi tapaamani ennustaja tästä paljon. Matkan aikana tulee luovuuteni korostumaan, toteutan siellä itseäni kirjoittaen (en siis ollut kertonut blogistani) ja irtioton tarkoitus on tietyllä tavalla eheytyä takaisin omaksi itsekseni.

 

Eipä minulla muuta! Joulua odotellessa ????

 

Ps. Huomasin muuten juuri , että Tokmannin verkkokauppa myy sitä eilen hehkuttamaani essencen 3,50€ ripsi-primeria, sekä muutenkin tosi laajasti essenceä, mikäli kiinnostaa!

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 20 kommenttia.

Julkaistu

Los Angeles – Täsmävinkit, kokemukset ja must-see nähtävyydet

Ensin mietin, etten tällä kertaa tekisi ollenkaan virallista ”matkapostausta”, koska olen tehnyt Los Angelesista jo roppakaupalla postauksia ja sivusin matkaa muutenkin jo reissun päällä. Mutta, koska tällä kertaa kiersimme myös niitä ”perinteisiä” nähtävyyksiä ajattelin, että postauksesta voisi olla jollekulle hyötyä. Tässäpä tulee siis perinteinen matkapostaus, heh.

Lensimme Tukholman kautta SAS:illa, viimeksi valitsimme reitiksi Norwegianin, mutta koska surffilauta, oli kuulemma SAS parempi vaihtoehto. Tunti Tukholmaan ja sieltä reilun 10h lento, joka sujui tosi kivasti molempiin suuntiin, enkä ollut edes nuutunut lennon jälkeen, whaat! Ihan ihme juttu, varsinkin pienen lapsen kanssa reissatessa. Enemmän toki verotti ekoina päivinä se 10h aikaero..  Lennot varaamme tosiaan aina Momondon kautta.

Majoituimme samassa Airbnb:ssä kuin viimeksi, majoitus ei ole edullisemmasta päästä varsinkaan Hermosassa ja meidän majoitus kustansi 175€ yöltä ja oli siis ”edullinen”, tosin jaoimme hinnan neljään, eli totisesti kyllä oli edullinen jos miettii, että hotelli olisi maksanut kahdelta saman hinnan. Los Angelesin monissa rantakaupungeissa kiellettiin lyhytaikaiset majoitukset tänä vuonna määräajaksi, joka tarkoittaa että Airbnb:t sun muut ovat kiellettyjä alle 30 päivän ajalta, mutta minulla oli tallessa edellisen vuokraajan sähköposti, niin sain tähän sitä kautta yhteyden ja kämppä hoidettua. Sijainti on ihan ideaali, rantsuun kävelee ehkä 2min ja muutenkin kaikki tarvittava varustus, harmi kyllä ettei enää kovin helpolla irtoa vuokrakämppää ihan rannasta :/

Nähtävyydet, jotka tällä kertaa jäivät pois, olivat Universal Studios ja Venice Beach. Veniceen meidän oli tarkoitus tehdä rantastrandiä pitkin koko päivän pyöräretki Hermosasta käsin (ajomatka pyörällä on kuulemma noin 2h suuntaansa), mutta koska matkaseurueestamme kaikki paitsi yksi onnekas sairasti sen ikävän oksennustaudin, jäi tuo odotettu pyöräreissu sitten väliin.. Olen itse käynyt Venicessä viimeksi joskus 2002 (olin silloin yläasteella ja muistan kuinka ihmettelin kaikkia ihme bongikauppoja ja hihhuliliikkeitä siellä silloin :D) ja sinänsä harmi, että ollaan ajettu siitä ohi varmaan joka kerta autolla matkalla Santa Monicasta Hermosaan ja aina ollaan kuikuilemassa auton ikkunasta, hei, tuolla on se Californicationin talo, hei kohta tulee Venice-merkki!! Ja silti ei taaskaan käyty siellä, vaikka nytkin ajettiin ohi, tosin kello oli siinä vaiheessa jo liian paljon. No, ehkä ensi kerralla sitten !!!! Pakko! 😀

Santa Monica. Tästä on hyvä aloittaa ja mielestäni Loseissa on aivan must nähdä ainakin pari erilaista rantakaupunkia. Ehkä yleisimmät ovat Santa Monica ja juuri se Venice.. Ja Santa Monicasta löytyy se erinomainen ostari, Santa Monica Place! Odotin sitä niin innolla, mutta loppupeleissä ostin vain sen pojan Patagonian. Keskitimme ”shoppailupäivän” kuitenkin tuonne ja kävimme samalla pierillä ihmettelemässä. Santa Monicassa törmää paljon kodittomiin, mutta näky ei ole vielä mitään Hollywoodin hörhöihin verrattuna. Jenkeissä on oikeasti todella surullista juuri niiden huono-onnisten näkeminen. Kaikkialla ei tosiaankaan ole asiat ja yhteiskunnan tuki yhtä vahva kun meillä Suomessa. Sormet eivät riittäneet laskemaan, montako laitapuolen kulkijaa nukkui tuossa kivenheiton päässä tämän kuvan ottamispaikasta, puun alla, koska ilmeisesti muuta paikkaa ei heillä ilmeisesti ole :/ Omaisuutta kärrätään ympäriinsä ostoskärryyn survottuna, aina mukana seuraavaan tilapäiseen ”kotiin”.

Ja toki, mitä tulee näihin ei-niin-onnekkaisiin tapaamisiin, johtuu kadulle ajautuminen luultavasti edes osittain omista valinnoista, päihdeongelmista ja usein myös mielenterveysongelmista. Mutta jos meillä Suomessa joudut työttömäksi, et todellakaan joudu kadulle. Toki moni meillä Suomessa kamppailee ongelmiensa lisäksi myös byrokratian kanssa, mutta ymmärrätte varmasti pointtini, kaikilla ei ole valita, että menenkö Kelan toimistoon vai roskakatokseen seuraavaksi yöksi. Olen itsekin aina haaveillut muuttamisesta Kaliforniaan, mutta ajatus Jenkeissä asumisesta on niin ristiriitainen. Vaikka aina hehkutetaankin sitä amerikkalaista unelmaa, on moni asia siellä kuitenkin tosi huonosti ja Suomen mittapuulla ihan hullua. Jos sinulla riittää rahaa, ei varmasti ole mitään huolta, mutta niin monet asiat, jotka ovat meille suomalaisille niin päivänselviä, ovat muualla vain etuoikeutettujen saatavilla. No, kaikella siis hyvät ja huonot puolensa. Tuolla Hermosassa, jossa aina majoitumme, elää tosin semmoisessa omassa kuplassa. Alue on siisti, ei hörhöjä (satunnaisia harmittomia rantapummeja lukuunottamatta) ja on melko turvallista. Toki, tonttien hinnat liikkuvatkin sitten useissa miljoonissa.. Eron huomaakin sitten heti kun ajaa esimerkiksi Santa Monicaan ja muille enemmän ”liike-elämän alueille”.

Malibu. Yksi lemppareistani (samoin kuin Holen Malibu, jota on yksi kaikkien aikojen lempparibiiseistäni, juuri eilen viimeksi kuuntelin <3). Leppoisa rantakaupunki ja ökyrikkaiden asuinalue. Hieman erillään muista kaupunkikeskittymistä, Santa Monicasta ajaa ehkäpä 20min Malibuun. Joskus haluaisin majoittua Malibussa, silloin tosin pitäisi melkolailla vuokrata auto, koska tuolta on hankala muuten päästä yhtään mihinkään. Sinänsä en ole ihan kamalasti Malibussa seikkaillut rantaa lukuunottamatta ja siksi haluaisin joskus viettää siellä enemmän aikaa. Ehkäpä siis jos pitäisi valita vaihtoehtoinen paikka missä yöpyä, olisi se varmasti Malibu! Ihana, rento ja leppoinen meininki.

Silver Lake on kasvava trendialue (tai no okei, hipster-alue) Sunset Bulevardin alkupäässä. Ja sinne oli päästävä! Okei, Silver Lake on edelleen äärimmäisen rähjäinen, mutta kaduille on alkanut ilmestyä hieman skandityylisiä trendikahviloita, erikoisia myymälöitä ja vähän semmoista Kallio/Punavuori-meinkinkiä. Myös Moon Juicella on myymälä Silver Lakessa ja silloin puhutaan oikeasti trendialueesta. Uskon, että tulevina vuosina alue kehittyy huimaa vauhtia, kuulemma asuntojen hinnat ovat jo lähteneet hurjaan nousuun.

Hollywood. Ja tämä minun on aivan pakko sanoa, sekä varoituksena ja ihan vain siksi, että jos joskus sinne suuntaat, on pettymyksesi ehkä pienempi. Koska Hollywood Boulevard ja tähtikatu ovat ehkä kamalin turistinähtävyys. Oikeasti. Täyteen ahdettu katu, jossa ihmiset tunkevat tähdille ottamaan kuvia, samalla ties mitkä tyypit repivät sinua hihoista ja yrittävät tyrkyttää ties mitä. Hörhöjä on todella paljon ja tuon, sanoisinko parinsadan, maksimissaan muutaman sadan metrin mittaisen kadun ”pääosan” jälkeen. Krääsäliikkeitä, melko turha ostari ja siis oikeastaan silkkaa turismia.

Jos Hollywood kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti käydä katsomassa. Ihan vain siksi, että voit kertoa käyneesi. Enää en itse mene sinne kertaakaan, ellei ole ihan pakko. Aivan järkky paikka, josta haluaa pois heti ensimmäisten minuuttien aikana. Kaikki semmoinen luksus, glamour sun muu, joka yleensä yhdistetään Hollywoodiin, ovat niin kaukana todellisuudesta. Jos etsit semmoista, suuntaa mielummin esimerkiksi Rodeo Drivelle tai yleisesti Beverly Hillsiin. Tai jos leffajutut kiinnostaa, niin käytä päivä vaikka Universalilla, samalla reissulla voit käydä piipahtamassa Hollywood Boulevardilla pikavisiitillä 😀

Ainiin ja mitä vielä tulee Hollywoodiin, niin Hollywood-kylttihän on tottakai yksi huisi nähtävyys. Alkuun mietittiin, että olisimme käyneet kyltin näköalapaikalla, mutta sitten tuumattiin, että voi mennä liian hankalaksi alkaa etsiä reittiä sinne kun ei päästy puhelimilla nettiin. Näköalapaikkoja on nimittäin pari ja se toinen kai on huonompi. Olen joskus yläasteella käynyt siellä kyltillä ja niin, onhan se aika pieni todellisuudessa. Pitääkin kaivaa eräs todella koominen kuva minusta kasiluokkalaisena kyltin kanssa, täytyy laittaa vaikka IG Storiesiin, haha 😀 Joku saattaa ehkä bongata kyltin häämöttämässä tuolla muutama kuva ylempänä Silver Lakesta otetussa Sunset Boulevardin kuvasta.

Beverly Hills. Kaikki varmasti tietää, että Beverly Hills on julkkisten ja rikkaiden alue. Silti tykkään semmoisesta perinteisestä ”Cali-fiiliksestä” siellä. Ikonisin shoppailukatu on tietty monista leffoistakin tuttu Rodeo Drive, jonka varrelta löytyy ihan kaikki luksusputiikit. Parin korttelin päästä löytyy myös isompia tavarataloja, kuten Saks 5th Avenue, Neiman Marcus. Barneys jne.. Eli jos etsii luksushoppailua, on tuo ehdottomasti paikka, johon suunnata. Ja tietty noin muutenkin kiva paikka nähdä.

Ja jos joku siellä miettii, että haluaisi reissata Loseihin, muttei oikein tiedä mihin majoittua.. Paljon toki riippuu siitä, mitä lomaltasi haet, mutta jos itse saisin neuvoa, älä ainakaan Hollywoodissa. Tai jos haluat ottaa sieltä hotellin, niin älä ainakaan koko lomasi ajaksi. Pian saat todella huonon näkemyksen kaupungista, eikä Hollywood ole paikka, jossa olisi kovin mukava viettää aikaa, ainakaan montaa päivää. Olen joskus yöpynyt siellä ja myös Santa Monicassa, enkä rehellisyyden nimissä oikein välitä kummastakaan. Ennemmin kuitenkin Santa Monica, kuin Hollywood, mutta jos itse saisin suositella (ja varsinkin jos reissaatte perheenä!!), valitsisin jonkun rauhallisen rantakaupungin, jossa voi heposti rentoutua ja josta pääsee sitten kiertelemään paikkoja vuokraamalla auton. Esimerkiksi Hollywoodista taas on todella hankala päästä mihinkään, taksit ovat todella kalliita ja etäisyydet pitkiä. Meidän vuokra-auto maksoi 100 dollaria päivältä ja vuokrasimme siis kahdeksi päiväksi.

Harmi, etten sinänsä osaa sanoa siitä Venicestä sen enempää, näppituntumani kuitenkin on, että se voisi olla kiva paikka majoittua esimerkiksi pariskunnille, jotka hakevat boheemia kokemusta. Miksei ehkä perheellekin? Jos joku on lähivuosina käynyt siellä, niin kertokaa toki!! Ainiin ja Venicessä on myös Moon Juice ja yllin kyllin ties mitä psychic- ja tarotjuttuja, siksi myös harmittaa, ettei ehditty sinne, haha.

Muita L.A-faneja? 

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.