Viidakkomaisemia ja vesiputouksia

Jätimme eilen Ubudin taaksemme ja suuntasimme reissun viimeiseen kohteeseen Uluwatuun. Rakastuin Ubudiin aivan hurjasti ja täytyy todeta, että se on heittämällä yksi kauneimmista paikoista, joissa olen koskaan käynyt. Aikaisemmin olen hifistellyt täysillä vain rantapaikkoja, mutta nyt viime vuosina ovat juurikin tämmöiset rauhalliset ja luonnonläheiset kohteet alkaneet kiehtoa yhä enemmän. Ubud veti näköaloillaan ehdottomasti vertoja Moorean vuorimaisemille. Ubud on juuri semmoinen paikka (kuten Mooreakin), jossa voi uppoutua ikuisuudeksi vain ihailemaan maisemia sen koommin mitään pähkäilemättä ja vain rentoutua ilman huolen häivää.

Heittämällä olisin viihtynyt Ubudissa viikonkin verran, mutta voin kuvitella, että joku muu saattaisi kyllästyä jo parissa päivässä. Toki, nähtävää kyllä riittää jos on retkien ja aktiviteettien perään. Paljon onkin kiinni siitä missä majoittuu ja mitä haluaa nähdä. Lyhyen matkan päästä löytyy riisipeltoja, temppeleitä, taidemyyjäisiä ja vesiputouksia. Aivan ehdoton suositus kuitenkin kaikille Balille matkaaville! Harmittaa, ettei ole tullut käytyä Ubudissa aikaisemmin. Ehdottomasti #happyplace -tägien arvoinen! ;D Rauhallisten päivien ja luontomaisemien jälkeen oli jopa outoa palata takaisin ihmisvilinään ja liikenteen keskelle. Mitä ”vanhemmaksi” tulee, alkaa kaivata yhä enemmän niitä todella rauhallisia matkakohteita ilman kamalaa ryysistä.

Laitan vielä myöhemmin koottuna hotellivinkkejä, mutta tämä Ubudin Pita Maha Resort & Spa oli aivan ihana. Ei tosin aivan halvimmasta päästä, mutta näistä kannattaa bongailla tarjouksia! Me halusimme panostaa hotelleihin juurikin Ubudissa ja valita semmoiset hotellit, joissa luonto olisi läsnä ja saisi rentoutua kaikessa rauhassa. Tuo allas oli upea ja vitsit mitkä maisemat oli istuskella tuossa altaan reunalla lukemassa tai ihan vain ihmettelemässä!

Poikkesimme matkalla kuskimme suosittelemana Tegenunganin vesiputouksella, joka on kuulemma Balin suurin ja ihmismäärästä päätellen myös ruuhkaisin. Pari kuvaa etäämmältä ja pois – ruuhkaiset nähtävyydet eivät ole minua varten ja luinkin nyt myöhemmin netistä, että vesiputouksille kannattaisi suunnata heti aikaisin aamusta. Sen jälkeen kun bongaili Tahitilla spontaanisti luonnon vesiputouksia sieltä täältä, ei tämmöiset tuhannen ihmisen ihmettelykohteet ja väenpaljous jaksa inspata, vaikkakin toki vaikuttava näky olikin. Silti luulen, että Balilta löytyisi varmasti monia vähemmän tunnettuja vesiputouksia?

Olen itse paljolti semmoinen, että ennemmin jätän ne perinteiset ja ruuhkaisimmat nähtävyydet matkoilla väliin, keskittyen niiden sijaan vaikka luontoon tai aivan yksinkertaisiin pieniin juttuihin. Poikkean kivalle pikkukujalle tai rauhoitun rannalla. Loppupeleissä kun tuntuu monesti, että niille nähtävyyksille raahautuu vain kuvien vuoksi, eikä muista keskittyä itsessään siihen elämykseen. Tai sitten vain kokee, että joku paikka on ”pakko nähdä”, koska kaikki muutkin. Olen itsekin paljon stressannut sitä, että pitäisi reissuilla nähdä sitä ja tätä, mutta mitä vikaa loppupeleissä on sillä, ettei suunnittele kamalasti ennakkoon? Uskon itse, että kun menet fiiliksen mukaan, koet juuri ne kivoimmat jutut ja näet itsellesi parhaimmat asiat.

Tänään vietämme vielä päivän täällä Uluwatussa ja sitten kotiin! Täällä olisi viihtynyt kyllä taas pidempäänkin, mutta mielelläni olisin napannut myös miehen ja naperon messiin 🙂

 

Rentouttavaa sunnuntaita 💕✨

 

 

Kuvat minusta Jutta

Sisältää kaupallisen linkin

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Bali: Day 4

Reissupäivät ovat hujahtaneet hurjaa vauhtia ja tuntuu, että jokaiselle päivälle on riittänyt paljon tehtävää ja nähtävää, vaikka alkuun ehkä ajatteli päivien kuluvan aamusta iltaan lähinnä köllötellen. Tuli jo kamala paniikki, että ehdinkö tekemään edes tätä postausta kun tuntuu, että on ollut tänään ja yleisesti viime päivät jatkuvasti menossa.


Olemme nyt kolmatta päivää Ubudissa ja olen tykännyt paikasta aivan hurjasti! Majoitumme kirjaimellisesti keskellä viidakkoa ja näkymät ovat henkeäsalpaavan kauniit. Vaihdoimme tänään hotellia ja tämä uusi hotla on aivan mieletön! Ilmasto on täällä paljon kosteampi kuin meren äärellä, minkä kyllä huomaa melko tehokkaasti esimerkiksi siitä, että hiki virtaa norona ja tukka on kostea 24/7, vaikka kuinka yrittäisi taltuttaa märkää lättänäkampausta, haha!

Eilen startattiin päivä aamujoogalla, tänään kävin vartalonhoidossa taas vaihteeksi, olen jäänyt ihan koukkuun noihin hoitoihin. Teen vielä myöhemmin erikseen postauksen Bali-vinkeistäni ja tuo tämänpäiväinen hoitola pääsee kyllä sille listalle. Kosmetologini EBW:stä suositteli Ubudissa Nur Salonia, joka tarjoaa perinteisiä balilaisia hoitoja ja oli kyllä melkoinen kokemus. Ensin tunnin kokovartalohieronta (täysin nakuna) ulkoilma-mökissä, jonka jälkeen hoitaja levitti koko vartalolle kosteuttavan avokado-aloeveranaamion. Tämän jälkeen minut käskettiin suihkuun seisomaan ja nainen heitti päälleni kauhalla vettä kylpyammeesta pestäkseen naamion pois. Iholleni levitettiin vielä kauttaaltaan jogurttia, joka myös huuhdottiin samaisella kauhataktiikalla pois. Lopuksi pääsin vielä lämpimään kylpyyn terälehtien kanssa ja katselin katon lovesta taivasta ja lintuja puissa 🙂 Aivan ihana! Vielä himottaisi käydä täällä kasvohoidossa.

Aloin jo haaveilla, että muuttaisimme perheen kanssa ensi talveksi Balille. Sadekausi ei kylläkään ole aivan ihanteellinen ajankohta täällä, mutta näiden parin kuukauden aikana on alkanut yhä enemmän taas pohtimaan ideaa talvesta ulkomailla.. Lähteminen ei tietysti ole koskaan aivan yksinkertaista. Koti täytyy saada vuokralle, koirille luotettava hoitaja ja toki myös rahaa säästöön. Vietimme 2015 kuukauden Indonesiassa reissaten ja tuolloin pääsi melko hyvin kiinni paikalliseen kulttuuriin ja menoon. Silti tämä on ensimmäinen kertasi kun kiertelen itse Balin saarta muutenkin kun rantakylissä. Pidän täällä erityisesti siitä, että paikalliset ovat aidosti ihania ja ystävällisiä.

Täällä on tullut syötyä pääasiassa paikallisia nuudeli- ja riisiruokia. Omat suosikkini ovat perinteiset nasi goreng ja mie goreng, sekä soijapavuista tehty tempe. Kasvisruokaa löytyy täältä aivan tosi hyvin! Paikallisen ruoan saa yleensä maksimissaan muutamalla eurolla, mutta on niidenkin hinnoissa eroja. Muistan ekalla Balin reissulla syöneeni alle euron mie gorengia, mutta nyt ei ole osunut silmään missään alle parin euron nuudeli- tai riisiannosta. Tänään vedin tosin dinneriksi pastaa ja pizzaa kun toivoi jo pientä vaihtelua riisille ja nuudeleille, hehe.

 

Huoneen netti ei taas vaihteeksi oikein pelitä ja sain nyt kolmen tuskaisen tunnin odottelun jälkeen lisättyä nämä muutamat kuvat 😀 Nyt pakko aivan mennä nukkumaan!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Hey Bali

Heippa täältä Balilta! Saavuimme vihdoin perille viime yönä. Seisottuamme tuskaisen tunnin (tai ylikin) passintarkastusjonossa, ryntäsimme tullijonoon ennen sadan henkilön kiinalaista turistilössiä ja jännittämään, että olisiko kuskimme meitä vastassa tuloaulassa. Kieltämättä vähän nauratti nähdessämme todellisuuden sen suhteen, ettemme olleet tosiaankaan ainoita, joita oli kuski vastassa.. Alapas etsiä omaa nimeäsi sieltä oikeasti jopa satojen heiluvien nimikylttien seasta! Tuollaista kylttimäärää en ole nähnyt missään, koskaan, vaikka Balillakin on tullut pari kertaa aikaisemmin käytyä. Eli turisteja täällä piisaa kyllä edelleen yhä enemmän ja enemmän. No, onneksi nimikyltti ja löytyi kuitenkin melko ripeästi, heh.

Olemme järjestäneet täällä kaikki alkureissun kyydit majoitukselta toiselle ennakkoon, koska ei jaksa mitään säätöä hintojen tai muun kanssa. Lomalla kun haluaa päästä mahdollisimman helpolla. Ensimmäinen majoituskin on yllättänyt todella positiivisesti!

Selailin eilen vielä illalla hotellilla uutisista vaalien tulostilannetta ja pääsin yöunille vasta puoli kolmen maissa. Kieltämättä hieman väsytti aamulla kun herätyskello soi yhdeksän jälkeen aamupalalle. Tänään onkin pakko mennä aikaisemmin nukkumaan, jotta saa kuitattua näitä parin yön vähäisiä unia. Ensimmäisenä päivänä olemme ottaneet harvinaisen rennosti. Hengattu uima-altaalla ja käyty pyörimässä täällä Canggussa. Uin hotellin altaassa matkaa mutta, vielä näin ensimmäisenä päivänä ei käynyt mielessäkään lähteä lenkille tai etsimään mitään sen kummempia aktiviteetteja.

Ennen meidän dinneriä kävin tänään tunnin aromaterapia-hieronnassa, joka oli niiin hyvä! (Ainiin ja maksoi hurjat 15€). Balilainen nainen nousi välillä selkäni päälle ja rusautti vaikka mitkä jumit auki, huhhei. Mietin jo, että pitäisikö ottaa haasteeksi käydä täällä joka päivä jossain hemmotteluhoidossa 😀

Ainiin ja ps. Ne sade-ennusteet eivät todellakaan pitäneet paikkaansa! Ainakaan tänään. Aurinko on paistanut ja hiki virrannut, yay ;D

 

Kivaa viikkoa! ✨

 

Osa kuvista Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kirottu kevätväsymys

Mainitsinkin jo aikaisemmin siitepölyä manatessani siitä, että olen muutaman viikon ajan kärsinyt aivan lamaannuttavasta väsymyksestä. Parin päivän takainen ruokamyrkytys tästä vielä puuttuikin ja nyt poika on taas vaihteeksi kovassa yskässä, koska ilmeisesti tunnollinen lapsi sairastaa aina perinteisesti viikonloppuisin 😀 Blaah! No, monille kevätväsymys on varmasti tuttu juttu, itse tosin epäilen syyksi lähinnä näitä allergioita, joiden vuoksi kaiken maailman infektiot pitkittyvät usein viikkoja kestäviksi. Viime syksynähän sairastin varmaan kuukauden mittaista flunssaa, jonka sitten todettiin pitkittyneen juurikin allergioista johtuen ja lääkärin mukaan kuulemma ihan normijuttu, vaikkakin aika hemmetin ärsyttävää. Allergiat eivät koskaan vaivaa matkoilla, joten olen todennut juuri siitepölyjen ja talvisin myös todella kuivan sisäilman olevan niitä, jotka triggeröivät allergiaoireita.

Eihän siinä, tähän on tullut vuosien varrella totuttua, mutta kieltämättä tuntuu allergioiden pahentuneen tässä lähivuosina. Itselläni kevät aiheuttaa lähes poikkeuksetta aina lamaannuttavaa väsymystä, tosin nyt olen tehnyt taas vaihteeksi jonkin sortin kotitohtorointia ja pohtinut, että voivatko aivoni ja serotoniinitasoni muka enää regoida yhtäkkiseen valon lisääntymiseen kun olen juuri reilu kuukausi sitten tullut lähes 3kk mittaiselta reissulta valon keskeltä? Tästä syystä tulin päätelmään syyttää allergiaa ja taannoista räkätautia, joka varmasti kytee päällä edelleen 😀 Oireileeko teillä muilla siitepölyallergia voimakkaana väsymyksenä?

Intouduin eilen selailemaan kuvia reissusta, pääasiassa Moorealta ja voi jösses! En edelleenkään voi käsittää millaisessa paratiisissa olimme. En ole varmasti missään viettänyt yhtä leppoisia päiviä kun Moorealla. Parin viikon kohdalla alkoivat jo aivot pehmentyä chillailusta ja island lifesta, mutta eihän siinä, tuskin teki kovin huonoakaan 😀 Tuli ihan kamala ikävä takaisin!

Olen tosiaan jo parikin kertaa maininnut lähteväni reissuun, mutten edes tajunnut mainita, että minne 😀 Lähdemme pääsiäisenä Jutan kanssa tyttöjen rentoilureissulle Balille. Kirjoittelinkin jo aikaisemmin, että olen niin kovasti haaveillut jonkinlaisesta retreat-tyyppisestä lomasta ja alunperin mietimmekin varaavamme jonkin jooga- tai hyvinvointi-retreatin, mutta niitä ei ollutkaan kovin helppoa löytää meidän matkan ajankohdille, tai olivat sitten aivan sikahintaisia. Varasin meille pari aivan ihanaa spa resortia Ubudista, jonne olen haaveillut pääseväni jo vuosia! Meidän Indonesian reissut Tommin kanssa ovat olleet enemmän seikkailu-tyylisiä, pieniä surffikyliä Jaavalla ja Lombokilla, Gili-saaria ja Seminiyakissa hengailua, mutta nyt on kiva nähdä Balilla myös enemmän tuota sisämaata ja ihan vain rentoilla, vaikka emme Ubudissa ihan koko reissua vietäkään. Tämä reissu on kuitenkin paljolti suunniteltu joogan ja rentoilun ehdoilla. Vajaa vuosi sitten reissasimme Jutan kanssa Malediiveille, joten tämä meidän keväinen tyttöjen reissu alkaa olla jo jonkin sortin perinne, haha.

No, rantakuvat Moorealta sopivat erinomaisesti kuvituksena tälle perjantaille 🌴

 

Kivaa viikonloppua!! 🌸✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kaukokaipuun teoria ja ajatuksia onnellisuudesta

Viikonloppu hujahti taas ohi vauhdilla, perheen kesken kotona chillaillen. Ei ehtinyt mennä montaakaan viikkoa kun poika sai reissun jälkeen ensimmäisen räkätaudin tarhasta, joka on yllättäen ollut taas sitkeää sorttia. Ehdin jo yli viikon ihmetellä, että säästyisinkö tosiaankin tällä kertaa viheliäiseltä pikkulasten flunssalta, mutta ei.. Sunnuntaista asti on olo ollut kuin jyrän alle jäänyt, kurkkukipuinen, voimaton ja nuhainen. Kaikkia jäseniä kolottaa, eikä ajatus tunnu kulkevan ollenkaan. Eihän tässä ehtinytkään olla välissä kun pisin jakso terveenä lastentaudeista naismuistiin, melkein 4kk 😀 Konkretian huomasi kyllä reissussa: Ei päiväkotia = ei flunssia. Ja vanha tuttu flunssakierre jatkuu heti kun ollaan takaisin kotiarjessa. Jos kiireen hokeminen jollain tasolla nolottaa, pätee sama homma flunssiin. Pienen lapsen kanssa kun tuntuu, että jonkinlainen pöpö jyllää aivan jatkuvasti ja ehkäpä olen allergikkona vain herkkä niille kaiken maailman infektioille. Sinänsä koomista, että veto on aina eniten poissa näitä pieniä nuhia sairastaessa, vaikka lämpö pysyisikin vain reilun 37C tienoilla.

Teille ei varmasti tule kovin suurena yllätyksenä se, että olen viime viikkoina alkanut todenteolla haaveilla kesän perään. Muistellut viime kesän lämpöisiä päiviä terassillamme neuloen, lukien, meditoiden ja ihan vain aurinkoisista päivistä nauttien. Vaikka reissaamisessa onkin myös ne kääntöpuolensa, ei pitkänkään auringossa vietetyn matkan jälkeen päästä eroon siitä faktasta, etteivät pimeys, kylmyys ja talvi vain ole minua varten. Toki olen nauttinut maaliskuun alun aurinkoisista säistä ja pikkupakkasista kun ulkoilu on ollut täydellistä, mutta kieltämättä tämä lähipäivien loska ja harmaus on taas kerran saanut pienen talviahdistuksen nousemaan esiin. Ajatuksen siitä, että haluanko oikeasti olla enää talvia Suomessa? Jos vain suinkin olisi mahdollista järjestää asiat niin, että pako aurinkoon olisi mahdollinen. Toistaiseksi tämä on vain haave, mutta siitähän ne suuremmat teot usein lähtevätkin.

Ja niin.. Moni teistä varmasti tuumaili reissun aikana, että hälveneekö kaukokaipuuni pidemmän reissun aikana kun kotia ehkä alkaa arvostaa eri tavalla? Vaikka kotona onkin ihanaa ja voisin varmasti viettää täällä aikaa ihan höperöitymiseen asti, on totuus kuitenkin, ettei se kaukokaipuu kadonnut mihinkään. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin ja todennut, että teidän lukijoiden joukosta löytyy useita samoin ajattelevia, mikä on helpottavaa. Vain toinen samalla tavalla ajatteleva tietää, että kaukokaipuu voi pahimmillaan oireilla jopa melkein fyysisen kivun tavoin. Kai homma on nyt jollain asteella todistettu tämän oman empiirisen tutkimuksenikin perusteella, ettei kaukokaipuusta pääse hevillä eroon. Faktahan on se, ettei kaikkea voi saada. Vai voiko? Täydellistä lämmintä ilmastoa, pelaavaa yhteiskuntaa, jossa sosiaaliturva on vertaansa vailla ja ilmaista koulutusta. Okei, ehkä joku Uusi-Seelanti kiilaa kyllä hyvinvointivaltiona melko lähelle Suomea. Toisaalta, toimiiko se hyvinvointivaltiokaan loppupeleissä minään takuuna onnellisuudelle? Nykyään tuntuu usein, että mitä ”paremmin” menee tilastojen ja ehkä talouden mittareihin katsottuna, sitä onnettomampia ihmiset todellisuudessa ovat. Ristiriitaista kenties? Ei raha lisää onnea, vaan päinvastoin.

Jokunen saattaa ehkä myös huokaista siellä ruudun toisella puolella, että jo on aikoihin eletty, vaikka kahden ja puolen kuukauden maailmanympärysmatkasta ei ole montaakaan viikkoa, haahuilee tämä yksi jo takaisin lämpöön. Niin, tämä onkin asia, jota ei oikein osaa selittää. Olen aina ollut kaukomaille haaveileva, itsensä muuttaminen on ehkä helpommin sanottu, kuin tehty. Mutta sitten: Minä olen tämmöinen ja olen aina ollut,  miksi minun pitäisikään yrittää muuttaa itseäni? Eräs oma (ei niinkään mihinkään kovin tieteelliseen aineistoon perustuva :D) teoriani, johon ihan tosissani uskon on, että kullekin kehotyypille on tietynlainen ideaalinen ilmasto ja lämpötila, jossa keho toimii optimaalisesti. Olen esimerkiksi todennut konkreettisesti, että kehoni ja esimerkiksi aineenvaihduntani toimii aivan eri tavalla eri lämpötiloissa. Talvisin, pimeällä ja kylmällä saan helposti turvotuksia, ummetusta, allergiat vaivaavat ja olen huomattavasti alakuloisempi, kun taas lämpö ja aurinko tuovat tunteen siitä, että keho toimii ”kuten pitääkin” ja myös mieliala on korkeammalla.

Luulenkin, että jotkut herkemmät ihmiset reagoivat esimerkiksi auringonvalon määrään ja puutteeseen herkemmin, jolloin esimerkiksi välittäjäaineiden tuotanto heittelee tai laskee rajummin. Onhan kaamosmasennus yleinen käsite ja oireilee osittain samalla tavalla, mutta uskon myös siihen, että eri ihmisten kesken ja eri kehotyypeillä on juuri se tietynlainen optimitila, jossa elimistö toimii parhaimmillaan. Kuulostaako ihan huuhaalta? 😀 Ainakin tämän oman lähes koko elinikäni jatkuneen henkilökohtaisen tutkimukseni puitteissa näyttäisi pätevän itseeni, haha. Vähän sama homma kun yksilöllisen vuorokausi- ja unirytmin kanssa. Jonkun elimistön biokemia toimii tietyn rytmin mukaan, miksi sen yksilölliseen toimintaan ei voisi vaikuttaa esimerkiksi valo ja lämpötila?

 

Tulipas syvällistä analyysiä tänään.

Allekirjoittaako joku tämän teoriani? 😀 🌴✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.