Matkavlogi: Maailman pisin lentoreitti ja loma Cookinsaarille

Lupasin pari postausta takaperin yrittää vihdoinkin saada editoitua Uuden-Seelannin lentojen ja Cookinsaarten videon. Tänään sainkin sen vihdoinkin valmiiksi! Eihän tässä mennytkään kun semmoiset melkein 4 kk saada homma kasaan, ups 😀 Video on tosiaan kuvattu helmi-maaliskuun vaihteessa Uuden-Seelannin ja Cookinsaarten reissultamme. Kuvatessani tuota alkupäätä meni homma hieman plörinäksi kun sain kamalan flunssan, jonka jälkeen jotenkin unohdin koko kuvaamishomman. Videomateriaali on siis pääasiassa ensimmäiseltä Rarotongan päivältä ja Aitutakin päiväretkeltä.

Alunperin oli tarkoitus tehdä myös Uuden-Seelannin etapilta oma videonsa, mutta pasmat menivät niin sekaisin koronahommeleista, että unohdin homman tyystin myös siellä ja kannoin mukana enimmäkseen järkkäriä. Yhden videon sain kuitenkin kasaan. Jos haluat tietää a) maailman parhaimman lentokenttähotellin Aucklandissä b) kurkistaa miltä näytti Aitutakin paratiisisaarilla, niin kurkkaa videolta!

Ps. Tämä oli toinen editoimani video, joten antakaa armoa 😀 Äänieditointia en edelleenkään osaa tehdä, joten kotivideomeiningillä mennään, haha.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Matkailumietteitä ja kotimaan matkakohteet haavelistallani

Mielessäni on jo useamman viikon ajan ollut kirjoitella mietteitäni matkailusta juuri nyt tai pikemminkin matkailun loppumisesta toistaiseksi. Ainakin näin omalla kohdallani ja varmasti monen muunkin. (Ennenkö aloitan niin täytyy mainita, että jouduinpa myös hieman muokkailemaan tätä postausluonnosta, koska olin luonnostellut tekstiä jo yli kuukausi sitten kun kotimaankaan matkailu ei vielä ollut saanut vihreää valoa ja moni asia oli viikkojen varrella muuttunut!). Kevään tilanne on vaikuttanut erityisen radikaalisti matkailusektoriin ja olen itse harmitellut tätä kovasti, vaikkei tilanteelle nyt mitään voikaan. Monen maan ja alueen talous nojaa vahvasti juuri matkailuun, jonka vuoksi tilanne on ollut erityisen kurja noin monestakin kulmasta. Olin jo viime vuoden puolella suunnitellut vieväni myös omaa yritystoimintaani enemmän matkailupainotteiseksi, jonka vuoksi lannistuin ehkä erityisen paljon tästä kaikesta ja suunnitelmien mennessä uusiksi moneltakin osalta.

Itse olen tottunut siihen, että mielessä on aina jotain matkasuunnitelmia, olivatpa ne sitten pitkän tähtäimen tai lähikuukausien. Matkainspiraatio ja kuvitteellisten reissusuunnitelmien teko tuovat itselleni hurjasti hyvää mieltä, sekä myös inspiraatiota. Se, mikä viime kuukausista onkin puuttunut, onkin kaikenlainen matkailuun liittyvä suunnittelu. Myös ne kuvitteelliset inspiraatiohaaveilut. Kuten edellisessä postauksessani ohimennen mainitsinkin, ovat varovaiset pitkän tähtäimen matkahaaveet hiipineet mieleeni vasta aivan viime viikon aikana. Ja puhun nyt semmoisista yli vuoden aikahaitarin haaveilusta, mitään lentoja tai majoituksia en vielä lähtisi selailemaan, koska ennen mitään haaveilun ulkopuolista  kaukomatkojen suunnittelua en halua tehdä ennenkö tuntuu, että ”tämä kaikki” on kunnolla ohi, ainakin näin toistaiseksi. Tällä erää on ihan jo kesämökkireissu tuntunut tarpeeksi eksoottiselta kokemukselta kaiken jälkeen 😀

Syksyinen auringonlasku Luostolla

Oikeastaan olen tällä hetkellä asennoitunut siihen, ettei vuonna 2020 välttämättä reissata ollenkaan. Täytyy sanoa, että olen ajatuksen kanssa vieläpä täysin sujut. Toisin kuin joku ehkä olisi arvellut, en tosiaankaan ole ollut ensimmäisten joukossa kärkkymässä rajojaan avaavia maita vain sen tähden, että olisi pakko päästä jonnekin. Nyt kun rajoja nimettyihin maihin on varovaisesti avattu, olen tuumaillut, että jos tilanne edelleen sallii, voisin jossain välissä harkita minireissua Tanskaan tai Islantiin, mutta toistaiseksi on täysin hyvä täällä kotimaan kamaralla. Viime kuukausina olen kuitenkin alkanut yhä enemmän haaveilla uusista kohteista kotimaan matkailun saralla!

Yksi alkuperäisistä kesän reissuhaaveistani oli Suomen Lapin ja Norjan roadtrip asuntoautolla. Tätä tuumailimmekin jo aikaisemmin, mutta touko-kesäkuun vaihteessa kun reissun tekeminen olisi lomatilanteen vuoksi ollut vielä mahdollista, pysyivät rajat Norjaan kiinni ja suositus välttää kotimaan matkailua edelleen voimassa, jonka vuoksi jäi roadtrip silloin luonnollisesti tekemättä. Tämä pysyy siis edelleen listallamme! Innostuin silti listailemaan kotimaan kohteita, jotka minua kiinnostaisivat erityisen paljon kesä- tai syysmatkailun osalta. Koen, että jos jollain muotoa voin blogini kautta innostaa ihmisiä matkailemaan Suomessa, löytämään upeita kotimaisia kohteita ja samalla käyttämään lomarahoja täällä Suomessa, haluan ehdottomasti tehdä sen!

Itseäni kiinnostavat kotimaan kohteista erityisesti…

 

Muonio. Ah, olen halunnut Muonioon jo lähes parin vuoden ajan. Muoniossa on mitattu todistetusti maailman puhtain ilmanlaatu, joka osaltaan kertoo jotain. En ole koskaan käynyt läntisessä Lapissa ja erityisesti Muonion seutu, sekä Pallas-Yllästunturin kansallispuisto ovat ehdottomasti must-see-listallani!

Kesäinen Ruka ja Kuusamo kiinnostavat hurjasti ihastuttuani Ruka-Kuusamoon parilla visiitillä ystäväni luona viime syksynä ja alkuvuodesta. Talvinen vaellus Riisitunturille jäi meillä talvella väliin pojan saadessa pulkkaretkillä kunnon raivareita, mutta ehkäpä ensi talvena? Myös kesäiset vaellukset Ruka-Kuusamo-akselilla kävellen tai pyörällä himottavat kovasti, koska maisemat ovat kertakaikkisen kauniit! Nyt hommattuani sen maastopyörän olen yhä enemmän alkanut haaveilla tunturipyöräilystä Lapissa!

Kesäkohteista puheenollen haluaisin myös käydä Inarissa ja Utsjoella kesällä, tämä itseasiassa olikin yksi suunnitelmani sen kotimaan roadtripin suhteen. Haaveenani olisi käydä Inarin pienissä kylissä, kuten Nellimissä ja Lemmenjoen kansallispuistossa. Olen nimittäin aina halunnut päästä huuhtomaan kultaa Lappiin, joka on ehdottomasti edelleen yksi haaveistani. Jostain syystä vei aivan pohjoinen Lappi ja Ivalo-Inari-akseli, sekä täydellinen luonnonrauha sydämeni viime vuoden visiitillä. Pakko päästä uudestaan!

Hiihtolenkki Inarijoella

Olen kahtena edellisenä syksynä ollut Pyhä-Luostolla ja rakastunut kumpaankin, vaikkakin täytyy sanoa Pyhän luonnon olevan ehkä jopa ylitse Luoston. Lampivaaran ametistikaivoksella olen käynyt louhimassa ametisteja molemmilla kerroilla ja viime syksynä ostin jopa kaivoksen osakkeen, jonka myötä pääsen tästä lähtien louhimaan ilmaiseksi, jee 😀 Lampivaaran kaivoksella olisi kiva päästä käymään myös kesäaikaan ja suosittelen muutenkin kaikille! Aivan mieletön paikka kokea, vaikkei ametistien louhimisesta nyt innostuisikaan.

Eteläisemmistä kohteista olen kevään aikana tutkaillut Torronsuon kansallispuistoa Forssan tuntumassa. Suoalueen maisemat ovat hyvin erikoiset ottaen huomioon eteläisen sijainnin. Torronsuolle lähtisin vaikka heti, jos olisi varmuutta, että myös meidän lapsukainen jaksaa käppäillä mukana edes jonkin sortin vaellusreitillä. Sijainti Torronsuolle on Helsingistä reilut 100 km.

Viime vuosina olen kokenut myös jonkinlaista innostusta lähteä itään ja erityisesti Koli kiinnostaa! Ainiin ja Sorjosen maisemien jälkeen myös Lappeenranta, ah!

Kaupunkikohteista on entinen kotikaupunkini Jyväskylä edelleen listallani täydellisenä kesäkohteena, josta löytyy kattavasti näkemistä ja tekemistä koko perheelle. Toiveenani olisi vielä tänä kesänä viettää muutamaa yötä pidempi aika Jyväskylässä.

Lähikohteista kivoja suosikkejani päiväretkille tai kävelylle ovat Porvoon vanhakaupunki, Helsingin Käpylä-Kumpula-Annalan aseli, sekä Vanhankaupungin koski. Ainiin ja tietty Puu-Vallila! Plus kaikki mielettömät viher- ja luontoalueet, joissa on tullut lähiviikkoina käytyä. Niistä voisi ehkä tehdä jopa oman postauksensa 🙂

Näin viimeisenä täytyy tehdä listaan myös yksi lisäys, joka kiilasi heti kotimaan to-go-listalleni! Hesari listasi joku aika takaperin Suomen rantakohteiden helmiä (juttu esim täällä), joista ihastuin yllättäen Kainuun Ärjänsaareen, joka toi heti mieleeni pienen aution saaren jossain keskellä valtamerta! 😀 Aivan pakko päästä viimeistään ensi kesänä!

 

Mitkä ovat teidän suosikkejanne kotimaan matkailun saralla? Löytyykö näistä listaamistani joku teidän lemppari? 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Enemmän tai vähemmän hulluja haaveita – juttuja bucket listillä juuri nyt

Olen aikaisemmin kirjoittanut paljon unelmistani ja siitä, kuinka pyrin parhaani mukaan tavoittelemaan elämässä juuri niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä ja joista haaveilen. Vaikka tulevaisuuden suunnittelu ja unelmointi ehkä tuntuvat tässä maailman tilanteessa oudolta tai jopa mahdottomalta, haluan ainakin itse yrittää orientoida mieltäni ”aikaan poikkeustilan jälkeen” sen sijaan, että antaisin aivan ylitsepääsemättömälle ahdistukselle valtaa, vaikka se jossain määrin alkaa olla jo joku perusolettamus näiden kuluneiden viikkojen jälkeen. Ainakin omalla kohdalla luovat pienet tavoitteet tai haaveet tulevasta myös toivoa siitä, mitä ehkä tapahtuu ”sitten joskus” 🙂 Jossei muuta, niin on ainakin viettänyt aikaa tuumaillen ehkä jopa hieman hulluja juttuja, joita joskus kenties haluaisi toteuttaa.

Ette varmasti ole välttyneet Tyynenmeren saarhyppely ja island life-haaveiltani, viime syksynä mainitsin myös lapsuuden haaveestani kirjoittaa joskus kirja. Listasin tähän postaukseen pieniä ja suuria, lyhyen sekä pitkän aikavälin haaveita, joita minulla on. Oikeastaan oli tarkoitus julkaista postaus jo helmikuussa ennen tätä kaikkea härdelliä, kunnes tämä sitten taas perinteisesti jäi jumittelemaan jonnekin tuonne luonnosten sekamelskaan. Tänään listasin siis muutamia suuria tai pieniä bucket list-juttuja tulevaan.

Haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä jossain päin maailmaa. Tämä on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa ja olenkin yrittänyt pohtia, että minkälainen vapaaehtoistyö voisi olla minua varten. Kriisialueelle toki auttamisen puolesta haluaisin, mutta toisaalta pelkään, että se olisi liian rankka kokemus, varsinkin kun ei ole minkään sortin kokemusta hoito- tai auttamistyöstä, edes kriisialueiden ulkopuolella. Viime vuoden lopulla bongasinkin aivan sattumalta erään luontoaiheisen apujärjestön, joka ajaa asiaa, joka itseäni ehdottomasti kiinnostaa eniten: Korallien hoitaminen ja pelastaminen! Meinasin jo heti ilmoittautua vapaaehtoiseksi 😀 Olen jo aikaisemmin miettinyt vuosia, että haluaisin auttaa mm. luonnonrantojen puhtaanapidossa merivirtojen tuomien muovijätteiden siivoamisessa. Ajatus siitä, että avustani olisi jotain hyötyä tai hyvä tarkoitus, on jotenkin ihana, heh. Ja ellen olisi perheellinen, olisin kyllä jo ajat sitten pakannut kamani ja heittäytynyt saarielämään!

Ps. Vaikka usein ajattelen, ettei saisi elämässä harmitella niitä asioita, joita on jättänyt tekemättä tai tehnyt, mutta erästä asiaa olen harmitellut jo vuosia. Nimittäin sitä, etten hakenut lukion jälkeen lukemaan maantiedettä! Aine oli lukiossa suosikkini ja kirjoitin siitä E:n, joten mantsan opiskelut olisivat olleet jotenkin luonnollinen jatkumo varsinkin kun olen oikeasti todellinen maantiedenörtti 😀

Toivoisin eniten sitä, että saisin käyttööni kokonaisen kuukauden, jonka aikana saisin tehdä aivan mitä haluan ja mennä mihin tahansa haluan. Muutama viikko ilman yhtäkään palaveria, deadlinea, arjen päivittäistä suorittamista ja turhaa stressiä. Saisiko tämmöisen edes kerran kymmenessä vuodessa? Olen jo pitkään unelmoinut siitä, että kerrankin olisi edessä tilanne, jolloin olisi mahdollisuus tehdä jotain kirjaimellisesti extempore ilman viikkojen tai kuukausien suunnittelua. Perheellisenähän tämä on vielä aivan mahdoton yhtälö. Mutta oikeasti, te joille tämä on mahdollista, olette niin onnekkaita. Itseasiassa olen jo liian pitkään toivonut, että jostain ilmaantuisi edes yksi kokonainen viikko ilman mitään buukkauksia, että voisi tehdä jotain radikaalia ja lähteä vaikka viikoksi Lappiin ihmettelemään. Edit: Nyt koronan aikanahan tämä konkretisoituu puoliksi. Ainoa vaan, ettei oikein voi lähteä mihinkään 😀

Jos joskus muuttaisimme ulkomaille, haluaisin pistää pystyyn jonkinlaisen Bed & Breakfast-majoituksen. En ole koskaan aikaisemmin oikeastaan haaveillut minkään sortin majoitustoiminnasta, mutta vasta tässä lähivuosina alkanut tuumailla, että idea voisi oikeastaan olla aika kiva! Majoituksen oheen voisi kehitellä jotain kivaa toimintaa, kuten järjestää vaikkapa surffireissuja ja kyhätä ohessa käsitöitä, heh.

Yksi unelmistani on joskus asua niin, että pääsisin omalta pihalta suoraan metsään. (Okei tai rannalle!!) Ja siis kunnon metsään, enkä pienelle metsäpläntille, jonka vierestä kulkee motari. Monelle pienemmissä kaupungeissa asuville suomalaisille tämä on varmasti todellisuutta ja täysin normaali juttu, mutta pitkään Helsingissä asuneena on jotenkin täysin vieraantunut moisesta käsitteestä, vaikka tietysti täältäkin löytyy luontoa. Olen itsekin asunut nuorempana lähellä metsää Jyväskylässä, mutten kuitenkaan niin ”metsässä”, että sinne ihan lähtisi retkeilemään tai olisi täysin erossa liikenteen melusta. Ehkä tähän liittymätön toinen asumiseen liittyvä seikka on, että haluaisin joskus oman oikean työhuoneen, enkä pelkkää työnurkkausta, jonka voisin sitten sisustaa omanlaisekseni.

Yksi bonus-unelma olisi joskus kokeilla, miltä tuntuu elää ns. omavaraisena  (eli siis aka ”haaksirikkoutuneena” :D) pienellä saarella Tyynellämerellä. Voisin ainakin kuvitella, että tämmöisiä kreisejä elämys-retreateja ehkä järjestettäisiin jossain maksusta! Olisi aika siisti kokemus kokeilla jonkun johdolla selviytymistaitoja vaikka viikon (tai edes viikonlopun) ajan, haha. Kuulostaako oudolta? 😀

 

Mitä lyhyen ja pitkän aikavälin haaveita teillä on? 🌴

 

Entä mitä tekisitte jos saisitte kuukauden (tai edes viikon) käytettäväksi miten haluatte?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Uusi-Seelanti: Raglanin kohokohtia ja vinkkejä x 9

Jatkoimme jo viime viikolla matkaa Raglanista reissun seuraavaan kohteeseen, mutta halusin vielä palata omassa postauksessaan Raglan-juttuihin, enpä nimittäin vielä edes tainnut postailla kylästä mitään! Ihastuimme Raglaniin vuosi takaperin maailmanympärysmatkalla ja meille oli oikeastaan päivänselvää, että tulemme tällä kertaa takaisin Raglaniin. Vuosi takaperin vietimme kylässä neljä yötä, tällä kertaa kokonaisen viikon. Raglan on pieni ja boheemi noin 3000 vakituisen asukkaan surffikylä Uuden-Seelannin pohjoissaaren länsirannikolla. Aucklandistä ajaa Raglaniin noin pari tuntia.

Ruuhkaa pääkadulla 😉

Raglanin rannat ovat mustaa hiekkaa ja kylä on erityisen tunnettu surffistaan, kuten legendaarisesta Manu Baystä, joka on ehkä joillekin tuttu takavuosien ikonisesta Endless Summer-elokuvasta. Jos etsii oikeasti rentoa menoa, rauhaa ja pienen kylän meininkiä, on Raglan hyvä valinta. Kylä on täynnä pieniä persoonallisia kahviloita ja ravintoloita, sekä putiikkeja, jotka myyvät yhä erikoisempia juttuja. Taidekulttuuri on kylässä vahvasti läsnä, eikä ilman kenkiä kylällä kävelevä missään nimessä erikoisuus 🙂 Raglan on siis oikeastaan kuin Australiassa Byron Bay, paitsi vielä toistaiseksi huomattavasti pienempi ja vähemmän kaupallinen.

Esimerkiksi Waihiin verrattuna pidämme Raglanissa siitä, että tarjontaa on huomattavasti enemmän esimerkiksi ravintoloiden suhteen ja noin yleisesti kulttuuri enemmän läsnä. Raglanissa törmääkin taiteeseen, käsitöihin ja yleisesti boho-meininkiin. Myös luomu- ja lähituotannon suosiminen on vahvaa, paikalliset (myös ravintolat) suosivatkin ensisijaisesti paikallisten pienyrittäjien ja viljelijöiden tuotteita. Raglan on heittämällä Tommin suosikki Uudessa-Seelannissa ja luultavasti myös omani, vaikka usein tykästynkin eniten paikkoihin, joissa ranta on aivan kylän tuntumassa. Raglanin läpi taas virtaa joki ja maisemat ovat hyvin erilaiset moneen muuhun Uuden-Seelannin pikkukylään verrattuna.

Tässä muutamia vinkkejäni Raglaniin ja lähiseudulle, joita halusin nostaa esille:

 

Luomu- ja terveyskaupat ovat todella pop. Itse olen bongannut Raglanissa kaksi erilaista terveyskauppaa, jotka myyvät luomu- ja lähituotettuja elintarvikkeita, sekä muita herkkuja. Ensimmäinen vierailemani terveyskauppa (ja kylän ensimmäinen, vuodesta 1996 palvellut) The Herbal Dispensary ja WOK. Kannattaa myös ostaa testiin paikallisesta ruokakaupasta Raglan Food Co:n kookosjugu, joka on niiin superhyvää! Myydään tosin myös muualla Uuden-Seelannin ruokakaupoissa, mutta jokatapauksessa.

Bohemian Gypsy. Boheemi lifestyle-liike, johon rakastuin jo viime vuonna. Liike myy paljon mm. virkattuja vaatteita ja asusteita, sekä paikallisten pienyrittäjien valmistavia mini-eriä vaatteista. Viime vuonna ostin erään kierrätyskankaasta valmistetun tuubitopin ja tällä kertaa hypistelin paikallisesti valmistettuja, käsin kuvio-painettuja trikoita, joista en tosin onnistunut löytämään sopivaa kokoa. Noin yleisesti on Raglan täynnä pieniä uniikkeja putiikkeja, eikä ketjuliikkeistä ole tietoakaan.

Manu Bay. Vaikkei itse surffaisikaan, kannattaa käydä katsastamassa Manu Bayn kuuluisa surffibreikki autolla edes kerran. Manu Bayssä ei ole juuri ”mitään” (tai siis kahviloita, ravintoloita tms), joten koko päiväksi ei aktiviteettia riitä (ellei siis surffaa), mutta kymmenien surffareiden seuraaminen vedessä on hauskaa puuhaa hetken ajan 🙂

Raglan Fish. Raglanin sataman kupeessa oleva Raglan Fish myy tuotetta kalaa ja fish and chips-annoksia syötäväksi joko paikanpäällä tai otettavaksi mukaan. Ja jossen vielä ole maininnut, niin fish & chipsit ovat täällä siis kovin juttu ikinä (okei sitten Englannin ja Australian, heh). Jos haluat testata todella autenttista fish & chips -meininkiä, pidin itse hurjasti Raglan Fishistä, vaikkakaan fritattua kalaa ja ranskiksia ei pysty kovin montaa kertaa reissun aikana syömään. Ainakaan siis minä, vaikka niistä kovasti pidänkin 😀 Paikalliset ovat suorastaan suurkuluttajia ja käydessämme sunnuntaina Raglan Fishissä, oli se suorastaan paikallisten kokoontumispaikka, heh.

Ulo’s Kitchen. Viime vuoden reissulla tykästyimme Ulo’siin, joka aikaisemmin toimi melko UG-meiningeissä Raglanin koulun tiloissa keskustan ulkopuolella, mutta pari kuukautta takaperin oli ravintola avannut aivan Raglanin keskustaan ihanan pienen ravintolan, jossa söimme tällä(kin) kertaa useaan kertaan. Ravintola tarjoilee ns. ”fuusio-aasialaista”, eli eri tyyliin maustettuja bowleja, sushia ja nuudelikeittoa. Itse tykästyin eniten Sriracha Salmon Boxiin ja viimeisenä päivänä sticky chili-wingseihin, jotka olivat ehkä parhaimpia ikinä syömiäni!

Bridal Veil Falls-vesiputous. Vajaan 30 minuutin ajomatkan päässä Raglanista sijaitsee Bridal Veil Fallsin vesiputous, josta emme jostain syystä edes olleet viime reissulla kuulleet. Tällä kertaa lähdimmekin pienelle päiväretkelle vesiputoukselle, joka oli ehdottomasti pienen (noin 15min) patikoinnin arvoinen ja käppäily itse menomestoille onnistui hyvin myös lapsen kanssa. Jos reissaat Raglaniin, suosittelen ehdottomasti katsastamaan samalla reissulla putouksen! Myös reitti perille on kivaa maalaistietä farmien keskellä.

Ruapuken rannikkotie. Paluumatkalla Bridal Veil Fallseilta Raglaniin päätimme hetken mielijohteesta valita reitiksi kotimatkalle näköalareitin Ruapuken kautta. Reitti oli kiertelevine hiekkateineen lopulta monin verroin pidempi kuin olimme luulleet, mutta näköalojen puolesta ehdottomasti sen arvoinen. Aivan kreisit näkymät pitkin rannikkoa, maatiloja ja metsiä, jotka vaihtelivat nopeasti. Huom! Reitille kannattaa varata aikaa ja erityisesti bensaa. Reitillä ei nimittäin ollut käytännössä mitään, ei edes kenttää puhelimessa 😀

Raglanissa on aivan mielettömän ihania Airbnb-kohteita aina puumajoista tiny houseihin! Itse emme tosin moisessa yöpyneet, vaan vuokrasimme keskustan tuntumasta perinteisen yläkerta-asunnon omakotitalosta ihan jo siksi, että kuukauden reissu asetti oman budjettinsa majapaikoille, mutta jos haluaa hifistellä majoituksen suhteen, on se ehdottomasti Raglanissa mahdollista. Ja noin yleisesti ovat Uuden-Seelannin Airbnb:t ehdottomasti parhaimpia, joita olen koskaan nähnyt 🙂 Raglan on melko suosittu kohde ja majoituksia rajallisesti, joten yöpaikka kannattaa varata ajoissa.

Kävin useana aamuna lenkkeilemässä ympäri Raglania. Pari kertaa sataman ympäri ja sitten tuolla joella, sekä hiekkasärkillä ja lähimmällä rannalla. Aamulenkit ovat muuten ihan paras keino tutustua paremmin matkakohteisiin! Monet paikalliset uivat tuossa joessa keskustan tuntumassa, mutta kunnollista hiekkarantaa ei siis löydy kävelymatkan päästä. Lähin kunnollinen hiekkaranta taitaa olla Ngarunui beach noin 5min ajomatkan päässä. Ainiin ja hiking trackejä löytyy myös useita Raglanin alueelta.

 

Onko joku teistä käynyt Raglanissa? 🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Waipu Cove ja farmstay-unelmaa

Saavuimme pari päivää sitten Raglanista Waipu Coveen Northlandiin. Teimme päätöksen tulla tänne melko viime tingassa ja taisimme taas varata majoituksen suunnilleen edeltävänä päivänä vai olikohan se kahta yötä aikaisemmin. Northland (eli Uuden-Seelannin pohjoisin kärki) oli omalla to-go-listallani ja erityisesti kaikkein pohjoisin kärki Cape Reinga, sekä 90 mile beach houkuttelivat. Tilanteen hieman muututtua noin yleisesti pähkäilimme aluksi, että tulemmeko Northlandiin ollenkaan ja pidimme toisena vaihtoehtona East Capea ja Gisbornea. Koska ajomatka molempiin on todella pitkä, päädyimme ottamaan ensimmäiseksi etapiksi Waipu Coven Northlandin itärannikolla, Aucklandin pohjoispuolella, jonne ajoimme vajaat 4 tuntia Raglanista. Buukkasimme mukavan näköisen Airbnb:n noin minuutin ajomatkan päästä Waipu Coven rannalta ja lopulta kävi ilmi, että majoituksemme oli aivan maatilan kupeessa. Jess!

En muista olinko edes sanonut täällä, mutta mainitsin aikaisemmin reissulla Tommille, että yksi NZ-unelmistani olisikin yöpyä täällä farmstay bnb:ssä, jotka siis ovat todella yleisiä ja kiva keino nähdä Uuden-Seelannin farmielämää. Siispä olin niin fiiliksissä kun saavuimme tänne! Aamuisin olemme bongailleet keittiön ikkunasta lehmiä parin metrin päästä ja eilen kävin käppäilemässä naapurin upean boutique farmstayn kulmilla katselemassa mustia lampaita. Majapaikkamme omistaja toi meille myös kennollisen tuoreita luomumunia naapurin tilalta. Haaveilen tällä hetkellä siitä, että jäisimme tänne vielä päiväksi tai pariksi tuonne naapurin luksus-farmstayhin 😀 Jokatapauksessa, suosittelen jokaiselle Uudessa-Seelannissa reissaavalle farmstay-yöpymistä edes yöksi tai pariksi. Meidän Airbnb-majoituksemme on tämä ja naapurin boutique farmstay tämä. Ainiin ja kun rekisteröidyt Airbnb:hin tämän linkkini kautta, saat 30€ alennuksen ensimmäisestä yöpymisestä.

Kreisiä ajatella, että tämä taitaa oikeasti olla ensimmäinen kertani aikuisiällä missään maatilalla! Ei sillä, etteivätkö maatilat kiinnostaisi, vaan maatilakulttuuri Suomessa on kovin erilaista, enkä äkkiseltään edes keksi syytä, miksi olisin kotona maatilalla vieraillut. Karjan kasvattaminen täällä pohjoissaarella on ainakin todella yleistä. En ole asiantuntija, mutta näin mututuntumalla voisin kuvitella, että karjan tehotuotanto on täällä huomattavasti harvinaisempaa kuin Suomessa ja panostus on enemmänkin pienten maatilayrittäjien ”vapaalaiduntamisessa” (okei, onko tämä edes sana :D).

Waipu ja Waipu Cove ovat luultavasti pienimmät kylät, joissa olemme täällä tähän mennessä majailleet. Ravintoloita on vain pari hassua ja kaupat harvassa, mutta eipä ole haitannut. Eilen satoi ajoittain ja sään kirkastuttua illalla lähdimme koko perhe Waipu Coveen rantsuun. Itse ehkä pidän rannasta täällä eniten kaikista Uuden-Seelannin rannoista. Vesi on melko lämmintä, hiekka vaaleaa ja maisema taustalla häämöttävien saarten osalta todella kauniita. Pieni pääsi taas harjoittelemaan surffauksen alkeita, noin muuten juoksinkin tämän perässä ympäri rantaa, heh. Illalla katselin terassilta tähtitaivasta, joka on täällä aivan upea! Ja erityisesti täällä maatilan kupeessa, jossa valosaastetta ei ole käytännössä ollenkaan. Wau!

Huomenna lähdemme siis täältä ja edelleen on hieman avoinna, että mihin seuraavaksi. Tilanne lentojemme kanssa varmistuu siis huomenna, jonka jälkeen teemme päätöksiä paluun suhteen.

 

Onko joku teistä yöpynyt farmstayssä?

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.