Kuvia ja kuulumisia Rukalta

Terkkuja Rukalta! Olenkin ehtinyt postailemaan Instan puolelle täältä reissujuttuja, mutta vasta tänään ennätin kirjoittelemaan kuulumisia myös tänne blogin puolelle. Jonkin sortin pienen loman yritys on nimittäin viime päivinä ollut tavoitteena. Tulin keskiviikkona tänne Rukalle ystäväni luokse ja päivät ovat vierähtäneet chillatessa, Ruka-juttuja ihmetellessä ja tietty päivisin koulu- ja työjuttujen parissa. Kuten jo viime vuonna tuli todettua, on etätyöskentely Rukalta käsin ehkä parasta ikinä! Alunperin suunnittelimme reissua tänne koko perheen voimin, mutta lumettomuuden vuoksi muutimme suunnitelmia ja lykkäsimme perhereissua myöhemmäksi. Kunnes tänne sitten tottakai satoi lumi heti seuraavana päivänä siitä kun saavuin. Perus 😀 Viime yön jäljiltä onkin sitten lunta vaikka muille jakaa. Täytyy yrittää tänään lunastaa lupaukseni hoitaa lumityöt täällä nyt kun kerran luntakin piisaa!

Nyt koronan aikana olen viettänyt niin paljon aikaa kotosalla kun oikeastaan koko arki opinnoista ja töistä lähtien pyörii kodin seinien sisällä, että pienet kotimaan reissut ovat syksyn aikana tuoneet kieltämättä ihanaa vaihtelua perusarkeen. Mikäs nyt piristäisi marraskuun keskellä paremmin kuin piipahdus luonnon (ja lumen!) keskellä pohjoisessa? Täällä nimittäin iskee aina semmoinen tietynlainen rauha, eikä arjen stressistä ole tietoakaan. Ja kyllä, nykyään aina kun lähden pois Helsingistä, alan yhä enemmän haikailla muutosta pois Pk-seudun hälinästä.

Pilvisten päivien jälkeen heräsin eilen aivan ihanaan pakkasaamuun ja lähdin heti yökkärissä ottamaan muutaman kuvan auringonnoususta. Niin kaunista! Mun missiohan on jo pari vuotta ollut epätoivoisesti bongata elämäni ensimmäisiä revontulia ja perjantaina yritin taas kerran turhaan taivaan oltua illalla ensimmäistä kertaa reissuni aikana pilvetön. Kuulemma pohjoisempana oli näkynyt alkuillasta revontulia, mutta täällä Rukalla ei vielä ainakaan onnestanut. Bongailu jatkuu siis edelleen! 😀

Uskokaa tai älkää, mutta kävin täällä myös (jopa kahdesti) pikaisesti rinteessä palauttelemassa mieleen noita viime vuoden lumilautailun alkeita. Ensin tuli turhautumista, sitten pieniä onnistumisen fiiliksiä, kunnes taas kerran fiilis, että ehkä jätän nämä lautailuhommat muille kaaduttuani jäätyneessä rinteessä pari kertaa häntäluulleni. Saa nähdä innostunko lajista vielä joskus vai pitäydynkö suosiolla muissa lajeissa, haha.

Eilen piipahdettiin päivällä Riisitunturilla ja yritän tänään illemmalla siirtää kuvasaldoa sieltä koneelle. Illan suussa lähdettiin saunomaan Rukatonttuun ja käytiin uimassa jäätävän kylmässä vedessä viidesti. Mun kylmävesiuinti-innostus sai siis vihdoinkin jatkoa ja rikoin jopa oman ennätykseni kylmäuinnin suhteen. Tänään olisikin sitten tarkoitus tehdä pieni retki Valtavaaralle ja viettää viimeistä kokonaista päivää täällä pohjoisessa ennen huomista kotiinpaluuta.

Pizzeria Ruka on ehdottomasti yksi parhaista jutuista Rukalla jos minulta kysyy! 🙂

Ah, tänään himottaisi niin paljon ottaa uusinta sauna+kylmävesiuinnin suhteen, oli nimittäin AIVAN IHANAA!

Kivaa sunnuntaita ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Elämyshakuisuudesta takaisin tavallisuuteen?

Luin viikonloppuna Hesarista todella mielenkiintoisen jutun elämystaloudesta ja kuinka pitkään nousukiidossa ollut elämyshakuisuus on koronakriisin myötä kokenut taantuman. Ainakin näin toistaiseksi. Juttu löytyy täältä, suosittelen lukaisemaan! Inspiroiduinkin tuon jutun luettuani pohtimaan elämyshakuisuutta ja myös vähän muista näkökulmista. Aihe on nimittäin kiinnostanut minua henkilökohtaisesti jo pidemmän aikaa esimerkiksi matkailun suhteen, koska kyllä, myönnän itsekin hakevani matkailulta niitä kokemuksia ja elämyksiä. Oli kyseessä sitten kotimaan lähikohde tai kaukainen saari. Aikaisemmin olenkin kirjoitellut täällä elämyshakuisesta luonteesta, jonka itse ehdottomasti allekirjoitan. Ja henkilökohtaisesti täytyy todeta, että koronakriisi on vaikuttanut jonkin sortin pienen henkilökohtaisen kriisin muodossa juuri tuohon elämyshakuiseen minääni. Kun on tottunut toteuttamaan itseään elämysten ja matkailun avulla, rakentanut unelmiaan näiden varaan, on kieltämättä ollut pakko sopeutua uuteen tilanteeseen, jossa itsensä toteuttamisen suhteen on ollut jollain tapaa ”lukossa” ja ne aikaisemmat unelmat toistaiseksi jäissä määrittelemättömään tulevaisuuteen asti.

Ja kyllä, kieltämättä asia kuulostaa nyt hieman hullulta. Kuinka pitkään maailman edes olisi mahdollista jatkua ennallaan oletuksella, että meistä jokainen tavoittelee sata lasissa yhä hullumpia elämyksiä? Enkä vain tarkoita tätä ympäristön näkökulmasta, vaan mitä siitä seuraisi meille? Kun on saavuttanut jo elämyksiä, joista osa vain voi haaveilla, mitäs sitten seuravaaksi? Uusia, uudelleen elämyskiksejä antavia kokemuksia voi olla yhä vaikeampi keksiä tai saavuttaa. Vähän kuin astronautti kävisi kuussa, mutta joutuisi olosuhteiden pakosta lennättämään leijoja lopun ikänsä. Okei, vähän huono vertaus 😀 Pointti nyt oli lähinnä se, että kun ollaan pisteessä, jossa lähes kaikesta on tehty unelmoimalla tai rahalla saavutettavaa, sitten nämä viedäänkin pois, mitä jää jäljelle?

Tuossa Hesarin artikkelissä kiteytti tämä lainaus asian mielestäni täydellisesti: ”Muutos synnyttää kapitalistisessa logiikassa tarpeen luoda illuusiota merkityksellisyydestä eli lisäarvon tekemiseen tyhjästä” (Martti Kalliala, Elämysten jälkeen, HS 26.10.20) Ehkäpä juuri ne ”menneiden vuosien” perusjutut, jotka vaativat pienen shokin kautta sopeutumista, mutta joista kenties ajan myötä muodostuu niitä arjen uusia unelmia. Kiitollisuutta aivan tavallisista perusasioista. Elämyksiä, jotka tuottivat meille valtavasti iloa ennen koko elämystalouden aikakautta.

Mitä sitten voisi sanoa markkinoinnista ja mainonnasta? Ennen keskityttiin markkinoinnissa ja brändäyksessä enemmänkin konkreettisiin aiheisiin. Rantalomaa ja löhöilyä. Rehellistä kotiruokaa. Hyvänmakuisia virkistysjuomia. Nykyään taas haetaan enemmänkin next level-juttuja, asioita joita et ehkä edes osannut kuvitella haluavasi kokea. Rantaloma onkin eksklusiivinen elämys rantabubgalowissa yksityisellä saarella merikilpikonnia bongaillen. Kukapa nyt ei moista haluaisi tavoitella? Rehellinen kotiruoka on nyt tottakai vastuullista, räätälöity juuri sinun kiireisen työmyyrän tarpeisiin ja höystetty superterveellisillä ainesosilla, jotka hoitavat suolistoasi tavoilla, joita et ennen tätä edes tiennyt olevan olemassa. Virkistävä virvoitusjuoma auttaa sinua balansoimaan stressiä, auttaa keskittymään ja ehkäpä jopa paremmaksi ihmiseksi? Ja kyllähän nämä seikat vetoavat ihmisiin. Se, että ostamalla tämän asian x tulen paremmaksi ihmiseksi / tervehdyn / olen vihdoin onnellinen. Aivan joo, mutta mitäs näiden jälkeen? Kun kuluttajan odotukset on astetettu elämyksellisen korkealle jo aivan perushyödykkeiden suhteen, odotetaan tietysti jotain vieläkin uudempaa ja ihmeellisempää. Kuinka pitkälle elämyshakuisuudessa ja uusien elämysten hakemisessa voidaan mennä?

Todellisuudessa ollaan kuitenkin menty siihen pisteeseen, että konkreettisten tavaroiden sijaan keskitytään yhä enemmän uusiin, erilaistettuihin palveluihin, jotka tarjoavat materialistisen kuluttamisen sijaan jotain aivan uutta ja aineettomia elämyksiä. Esimerkkejä? Äänikirjat, rentoutuskellunta, meditaatio, hyvinvointiin ja terveyteen panostavat konsultoinnit, sekä kehontoimintojen mittaus ja analyysi. Eikä siinä, maailma muuttuu yhä hektisemmäksi ja suorituskeskeisemmäksi, joten itse ainakin iloitsen juuri näistä palveluista ja arjen pienistä elämyksestä omassa arjessani. Mutta mikä on innovaatiopalveluiden seuraava taso? Saavutetaanko se vai palataanko hiljalleen niihin vanhoihin, aivan tavallisiin ”perusjuttuihin”, jotka vielä 90-luvulla tuntuivat vähintään yhtä luksukselta kuin nykypäivän äänikirja tai älypuhelin.

Sosiaalinen media on tietty ollut vahvassa osassa luomassa näitä mielikuvia siitä, että elämä voisi olla parempaa. Tavoittelemaan unelmiaan ja vielä vähän enemmän. Ajattelemaan, että jos tuo henkilö onnistuu elämään unelmaansa, nähdä yhä upeampia paikkoja, kyllä minäkin haluan. Mutta muuttuuko elämä tosiaan paremmaksi kun saavuttää näitä kadehdittavia kokemuksia ja elämyksiä? Itse lapsesta saakka eri matkakohteita ja unelmasaaria kartoista ja kirjoista tutkineena, sekä niistä unelmakarttoja listanneena huomaan todellisen eron tässä entiseen. Kohteet, joiden olemassaolosta valtaväestö ei vielä muutama vuosi takaperin tiennyt yhtikäs mitään, ovat yhä enemmän Instagramin ansiosta ”instagrammable”-kohteita, jonne matkataan kivojen kuvien ja elämysten perässä. Ja kukapa ei haluaisi itsekin paikkaan, joka näyttää lukuisten kauniiden somekuvien perusteella maanpäälliseltä taivaalta. Ja ei, pointtini ei tosiaankaan ollut millään muotoa ulkoistaa itseäni tästä ilmiöstä. Olenhan itsekin vuosien varrella osallistunut jakamaan unelmieni matkakuvia ja onneani siitä kun pääsen näkemään paikkoja, joista olen lapsesta asti haaveillut. Kunnes sitten tuli korona. Ja elämykset, mukaanlukien juuri tuo unelmien hakeminen matkailulla meni totaalisen jäihin. Mitäs nyt sitten ja tästä eteenpäin?

Jos mietin asiaa omalta kohdaltani, olen havahtunut kevään jälkeen nauttivani yhä enemmän aivan tavallisista arkisista asioista. Niistä samoja, joita olisin helposti voinut toteuttaa 20 vuotta sitten. Rantasaunasta, avantouinnista, palapeleistä, kovakantisista konkreettisista kirjoista, käsitöistä ja kävelyistä yksikseni metsän hiljaisuudessa. Ensi vuonna ajattelin opetella sienestämisen alkeet! Ja kuten kaikki trendit kiertävät, uskon tämän äärimmilleen paisuneen uusien ja erikoisempien elämysten hakemisen palaavan pikkuhiljaa pisteeseen, jossa iloitaan aivan niistä perusjutuista, jotka on jo ehtinyt unohtaa. Viitteitä tästä on ollut jo pitkään! Muutama vuosi sitten kun aloitin neulomisharrastuksen, en tiennyt lähipiiristäni juuri ketään neulovaa. Vuosien varrella taas olen huomannut, että yhä useampi on innostunut siitä ja saan verkkokauppani sähköpostiin aiheesta säännöllisesti viestiä. Ehkäpä blogitkin tekevät hiljalleen voimakkaan paluun tämän jo pitkään jatkuneen ”nopean somen aikakauden” jälkeen? Itse ainakin olen jo kauan vahvasti uskonut tähän.

Olen innostunut luonnossa retkeilystä yhä enemmän ja tutustuttanut metsäretkille myös ystäviäni, jotka eivät ole käyneet metsässä suunnilleen lapsuutensa jälkeen. Jos trendi etenee näin, ehkäpä myös tietoisuus ja arvostus ympäristöstä lisääntyy, unohtamatta niitä aivan pieniä arjen juttuja, joista iloita. Joskus suurin ilo voi olla se, että teet pitkästä aikaa jotain aivan tuiki tavallista. Adrenaliinipiikin perässä ei välttämättä tarvitse haaveilla matkasta kuuhun. Myönnän edelleen haaveilevani viettäväni vielä joku päivä pidemmän aikaa pienellä saarella, toivon mukaan työstäen esimerkiksi kanditutkimustani tai graduani, mutta sen hetki ei ole nyt eikä tosiaankaan vielä huomennakaan.

Valehtelisin jos väittäisin ettei matkailu unelmieni kohteisiin olisi tehnyt minua onnellisiksi. Ja juurikin niiden elämysten kautta, joita mietin edelleen päivittäin. Samalla kuitenkin tietysti tiedostan, ettei ajatus vastaavanlaisten elämysten hakemisessä ole pitkässä juoksussa kestävä. Siitä syystä olenkin hakenut tietynlaista kompromissia siitä, että voisin kartuttaa tietämystäni opintojen kautta esimerkiksi juuri näiden itseäni kiehtovien paikkojen maantieteestä, ekologiasta ja kulttuurista. Ja juuri sen voin tehdä täältä kotoa käsin 🙂 Ja mikä parasta, tekee minut valtavan onnelliseksi erityiseksi sillä ajatuksella, että voisin jonain päivänä mahdollisesti käyttää opittua tietämystäni auttamaan näitä kohteita esimerkiksi tutkimusnäkökulmasta ja tarjota matkailun sijaan aivan konkreettista, kestävää apua.

Oma ajatukseni koronakriisin keskellä ja elämyshakuisuuden koettua kolahduksen onkin kääntää asia päälaelleen. Kehittää elämyksiä niistä arjen pienistä unohdetuista jutuista. Miettiä vaikka asioita omasta lapsuudestaan, joita rakasti yli kaiken tai palata ikivanhan harrastuksen pariin.

Aihe nyt lähti aika rajusti sivuraiteille tuosta alkuperäisestä aiheesta, mutta tarkoitus olikin käsitellä tuota elämystaloutta myös muista näkökulmista ja omiin kokemuksiini peilaten. Kannattaa tosiaan lukea tuo postauksen alussa linkittämäni Hesarin juttu! Oli paras lukemani artikkeli aikoihin 🙂

Mitäs te tuumaatte aiheesta? Entä mielipiteenne siihen, mitä on edessä seuraavaksi? ✨

 

Ja ps. Näin lapsuudesta saakka maailmaa nähneenä täytyy kyllä todeta, että tässä vuoden aikana kotimaassa kokemani elämykset ovat ehkäpä niitä, jotka ovat kaikkein vahvimpana jääneet mieleeni ikimuistoisina. Elämysten perässä ei siis tosiaankaan tarvitse reissata toiselle puolelle maailmaa 🌏

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Miniloma Muotkalla + 3 asiaa, jotka opin Lapista

Majoitus saatu yhteistyönä

Majoituimme viimeiset neljä yötä Lapin reissulla Muotkassa Wilderness Hotel Muotkassa ja voi elämä kuinka mieletön paikka! Olin haaveillut Muotkasta jo parin kuukauden ajan tutkittuani Inari-Saariselkä-akselilta kivoja (rauhallisempia kohteita) syysreissuun ja kansallispuiston läheisyydestä. Yllättäen sitten havahduinkin selailemassa kuvia Muotkalta ja lähiseuduilta suunnilleen päivittäin, odotinkin tulevaa reissua todella innolla! Tämä oli toinen kertani Wilderness Hotelsin majoituksissa, viime joulukuussa majoituimme Wilderness Hotel Inariin aivan Inarijärven rannalle (postaus täällä). Voin todella lämpimästi suositella myös Inarin majoitusta, mutta jos näistä kahdesta on pakko valita niin nousi Muotkan majoitus ehdottomasti suosikikseni. Itseasiassa jopa kohteena yhdeksi suosikkipaikoikseni ikinä! Ja tämä onkin jo todella kova ranking omalla listallani 😀

Ihmisvilinää ja meininkiä ei Muotkalta juurikaan löydy, mutta jos luonnonrauha ja oma aika keskellä Lapin luontoa houkuttelee, on tämä ehdottomasti sinun paikkasi. Lähimmät kaupat löytyvät Saariselältä (noin 12km päästä), Ivalosta taas ajaa perille noin 45min. Otimme tulomatkalla taksin, paluumatkalla taas bussikuljetuksen Ivaloon, joka haki kätevästi suoraan majoituksen edestä ja kustansi muistaakseni 13€. Hyvät kulkuyhteydet löytyvät siis ehdottomasti! Olin jopa aivan unohtanut, että olen lapsena käynyt Saariselällä talvella, mutta muistikuvat ovat näin lähes 25 vuoden jäljiltä melko hatarat.

Täytyy todeta, että tämä reissu oli kaikin puolin melkoinen aktiiviloma! Tuli liikuttua luonnossa kävellen ja pyörällä, sekä koettua vaikka mitä kivaa. Ensimmäisen kerranhan kävin tällä reissulla pulahtamassa saunasta uimassa Ivalossa ensimmäisenä iltana, mutta Muotkalla jäin kylmävesiuintiin suorastaan koukkuun ja uimassa useaan otteeseen. Yksi reissun kohokohdista oli ehdottomasti Wilderness Hotel Muotkan UPEA savusauna, josta pääsi näppärästi pulahtamaan tunturipuroon virkistäytymään. Ja minähän menin, oli kyllä aivan hemmetin kylmää ja on kuulemma aina, koska vesi virtaa tuntureilta.

Parina päivänä lainasimme maastopyörät ja lähdimme retkelle Kiilopäähän. Toisena päivänä teimme reilun 15km lenkin Kiilopään rinteille katsomaan maisemia, jotka olivat mielettömät. Harmiksemme osui kohdalle sateista keliä ja toiveissa olisi ollut vielä viimeisenä päivänä käydä katsastamassa pyörällä Kiilopään suunnalla Luulampi, joka jäi vähän harmittamaan edellisellä pyöräretkellä. Urho Kekkosen kansallispuisto sijaitsee aivan kivenheiton päässä Muotkalta, joten pyöräily ja patikointimaastoja riittää enemmänkin kuin mitä loman aikana luultavasti ehtii taivaltaa. Harmittaa, ettei noiden vajaan neljän päivän aikana ehtinyt retkeillä enemmänkin, vaikka toki paljon tulikin nähtyä.

Sunnuntaina oli aurinkoista ja saimme hotellilta mukaan eräoppaan seuraksemme Pyhä-Nattaselle, joka sijaitsee noin 40minuutin ajomatkan päässä etelän suuntaan Sompion luonnonpuistossa. Ja onneksi lähdimme! Pyhä-Nattanen on ehdottomasti yksi upeimmista luonnonkohteista, joissa olen tähän asti käynyt! Teimme 7km reitin (Pyhä-Nattasen polku), joista ensimmäinen 2km oli metsäpolkua ja 2km kipuamista kiviä pitkin Pyhä-Nattasen huipulle. Tuota haastavampaa reittiä ei suositella huonokuntoisille tai missään nimessä kivien liukkauden vuoksi huonolla säällä tehtäväksi, mutta maisemat olivat kiivetessä aivan upeat. Huipulta lähtee alaspäin helpompi reitti alas, jota sitten kipusimmekin alas.

Pyhä-Nattasen maisemia on kehuttu Suomen kauneimpien joukkoon ja allekirjoitan tämän täysin. Huippu on vanhaa kalliopaasia ja rapautumiskiveä. Pyhä-Nattanen on saamelaisille pyhä paikka ja toorien on uskottu olevan jumalien koteja. Maisemat olivat aivan mielettömät! Huipulla on pystyssä vanha palovartijan tupa, jota käytetään nykyään autiotupana ja on siis avoinna retkeilijöille. Kävin kurkkimassa sisälle tupaan ja ehdin jo haaveilla siitä kuinka tunnelmallista sieltä olisi herätä aamulla ja katsoa ulos maisemia! Ehdottomasti yksi juttu lisää bucket listille!

Reissulla opin esimerkiksi nämä 3 ”Lappi-faktaa”:

 

Suomessa ei elä poroja luonnonvaraisena, vaan kaikilla poroilla on omistaja. Tämä tuli itselleni aivan uutena ja ehkä näin kaupunkilaisena vähän hölmönäkin tietona. Olin itse pitänyt itsestäänselvänä, että poroja elää myös luonnonvaraisena, mutta näin ei tosiaankaan ole. Suomessa voi periaatteessa alkaa kasvattamaan poroja ilman, että olisi saamelaisia juuria (Norjassa kuulemma taas ei), mutta käytännössä se on todella vaikeaa. Saamelaiseen perheeseen syntyvä lapsi saa jo syntyessään lahjaksi ensimmäiset poronsa (ja poromerkkinsä!), josta poronkasvatus sitten alkaa. Toki porot elävät ja kasvavat Suomessa vapaana, sekä populaatio kasvaa (ainakin käsittääkseni) luonnostaan, mutta tiettyjä rajauksia alueissa on poroaitausten muodossa. Jos joku poro eksyisi aivan muille maille, menee sen omistaja kuulemma noutamaan sen kotiin 😀 Aikomukseni on ensi vuonna opiskella syvemmin maaseudun kehittämistä koulussa, joten siitäkin näkökulmasta kuuntelin korvat höröllä kaikkea perinteisistä elinkeinoista ja porotaloudesta!

Lapissa elää ihmisiä taloissa, joissa ei ole sähköä ja tämä on jopa aivan tavallista. Mihinkäs sitä nyt sähköä tarvitsisi jos on tottunut koko elämänsä asustelemaan sähköttä? Myös tämän kuullessani iski minuun melkoinen kaupunkijuntti-fiilis, koska olin tottakai ajatellut, että nykypäivän Suomessa on sähköverkosto melkeinpä aivan ”universaali” juttu. Näin ei kuitenkaan tosiaankaan ole ja erityisesti Lapin syrjäseuduilla elää paljon ihmisiä taloissa ja mökeissä, joissa ei ole sähköjä, eikä ole koskaan ollutkaan. Ja hyvin pärjätään! Itseltäni vaatisi ehkä melkoista sinnikkyyttä ryhtyä elämään lähes sähkötöntä elämää, mutta arvostan suuresti ihmisiä, jotka sitä nykypäivänä elävät.

Tunturipuroista voi huoletta juoda vettä, joten pitkilläkään vaelluksilla ei ole hätää, vaikkei jaksaisi kantaa mukaan litrakaupalla juomavettä mukaan! Toki nyt itsekin tiesin, että tunturipurojen vesi on puhdasta, mutten nyt rehellisyyden nimissä ollut edes ajatellut asiaa sen pidemmälle. Maistoinpa kuitenkin itsekin juoda vettä suoraan purosta ja kyllä, oli melkoisen hyvää vettä jos näin voi sanoa! 😀

Kertokaa, tiesittekö te nämä?!

 

Jos vierailet Saariselällä tai lähistöllä, suosittelen nähtäväksi ainakin seuraavia kohteita: Kiilopää ja Pyhä-Nattanen! Ja majoituksena Saariselältä aivan ehdottomasti Wilderness Hotel Muotkaa. Tai jos vierailet lähistöllä, soita ainakin Muotkalle ja varaa tuo savusauna! Oli jo itsessään kokemuksena aivan mieletön 🙂

Itseäni jäi näiden lisäksi kiinnostamaan mm. Suomen eteläisin saamelaiskylä Vuotso, joka sijaitsee aivan automatkan varrella Pyhä-Nattaselle. Harmittaa, etteivät kelit suosineet revontulia, mutta ehkäpä sitten taas seuraavalla kerralla. Vaikka Muotka oli näin syksylläkin aivan upea, on se kuulemma lumen tultua aivan omalla levelillään ja todellinen ”winter wonderland”. Ja se onkin vielä PAKKO kokea!

Ps. Wilderness Hotel Muotkan henkilökunta vinkkasi tarjouksesta, mikäli miniloma Muotkalla kiinnostaa teitäkin! Hintaan 349€ yövyt 1 yön aurora cabinissä (lasi-iglu) skumpalla ja 2 yötä hotellihuoneessa, aamupala sisältyy hintaan. Tarjous on voimassa 25.10 asti ja 17.11-30.11. Lisätiedot löytyy täältä!

Oletteko käyneet Saariselällä tai Muotkalla? ✨    

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Reissukuvia ja kuulumisia Ivalosta

Majoituksesta saatu media-alennus

Terkkuja Lapista! Saavuimme torstaina Ivaloon, jonne olin haikaillut takaisin viime vuodesta asti kun ensimmäisen kerran piipahdimme tänne koko perheen voimin. (Postaus viime joulukuulta löytyy muuten täältä). Olin jo pitkään suunnitellut pientä ruskareissua Lappiin ja tämmöinen neljän yön miniloma tulikin hyvään saumaan tässä melko intensiivisen työ- ja opiskelurupeaman keskellä. Saatattekin muistaa, että olen useaankin otteeseen kirjoittanut siitä kuinka erityisesti pohjoinen Lappi on alkanut viime vuosina kiehtomaan ja viime vuoden reissulla tämä vain vahvistui. Ivalosta ja Inarista löytyy jonkinlaista Lapin mystiikkaa, joka itseäni kiehtoo valtavasti ja saa luultavasti palaamaan tänne vielä useaan otteeseen.

Näiden kahden reissun perusteella täytyy sanoa, että jos kaipaa kotimaan matkalta koskematonta luontoa, rentoutumista, rauhallisuutta ja ikimuistoisia elämyksiä, suunnatkaa tänne! Itse olen vuoden sisällä nimittäin kokenut täällä aivan maailmanluokan elämyksiä, kuten avantouintia, tynnyrisaunassa saunomista, paljussa rentoutumista tähtitaivaan alla, hiihtämistä Ivalojoen päällä ja nyt viimeisimpänä sähköpyörällä seikkailua Ivalon metsissä mm. erämaajärviä bongaillen. Unohtamatta tietty lasi-iglussa yöpymistä, joka jo itsessään on aivan mieletön kokemus ja oli omalla bucket listilläni ennen viime vuotta ties kuinka kauan! Sinänsä hassua, kuinka omassa kotimaassaan voi kokea pieniä juttuja, jotka nykyään kaupunkilaisena tuntuvat olevan jotenkin (mukamas) vaikeasti saavutettavissa. Täällä taas osaa ottaa pienistäkin jutuista ilon irti 🙂

Majoituimme ensimmäisen yön Ivalossa Aurora Village Ivalossa, jossa vierailimme myös viime vuoden perhereissulla. Vaikutuin jo viime kerralla valtavasti Aurora Villagen puitteista ja palveluista, tämänkin kerran jälkeen voin vain suositella! Tekemistä ja näkemistä löytyy hurjasti ympäri vuoden ja jos jossain mieli lepää niin täällä pohjoisessa. Bongasin myös tarjouksen majoituksesta loppuvuodelle, josta löytyy lisätietoa täältä mikäli Lappiloma kiinnostaa. Aloin itse nimittäin jo haaveilla tulevani tänne taas pian uudelleen 😀

Erämaajärvet- ja purot ovat muuten ehkä siistein juttu ikinä! Voisin pysähdellä ihmettelemään niitä vaikka loputtomiin. En tiedä mikä niissä kiehtoo niin kovin!

Aurora Villageen oli muuttanut viime vuoden jälkeen myös heppoja ja pieni poni, jota kävimme moikkailemassa!

Syksyisestä Lapista löytyy paljon aktiviteetteja ja ehkä suosikkini täällä on ollut pyöräily! Tykkään noin yleisesti kovasti ulkoilla metsällä, mutta tänä vuonna on pitkästä aikaa iskenyt myös intoilu pyöräilyyn ja täältä pohjoisestahan vasta löytyykin erinomaiset apajat siihen. Vuokrattiin torstaina pienen metsäretken jälkeen sähköavusteiset fatbiket Aurora Villagesta reiluksi tunniksi ja huhhei kuinka siistiä! 😀 Olisin voinut ajella vaikka koko loppupäivän, haha! Voisin lähteä tänne uudelleen jo pelkästään aktiivilomalle, viime vuonnahan intouduin täällä hiihtämään Ivalojoen jäällä, joka oli myöskin aivan huippua.

Illalla poikettiin rantaan tunniksi saunomaan tynnyrisaunassa ja uskaltauduinpa muutamaan otteeseen pulahtamaan veteenkin. Näinä parina viime päivänä on kyllä tullut illalla tehokkaasti uni saunomisten, kylmävesiuintien ja liikkumisen jälkeen. Loppulomalle onkin listalla vielä revontulien bongaus, toivotaan että onnestaisi niiden kanssa tällä kertaa!

Huristelimme eilen Saariselän suuntaan matkan toiseen kohteeseen ja täältä tulossa matkakuulumisia myöhemmin. Vaikka vielä onkin pari yötä reissua jäljellä, on nyt jo ehtinyt (taas kerran) iskeä semmoinen haikeus kotiinpaluusta. Tietty pieni koti-ikävä on aina päällä kun reissaa ilman perhettä, mutta täällä Ivalo-Inari-akselilla vain on joku jännä juttu, joka kiehtoo. Ehkäpä voisi alkaa tässä suunnittelemaan jotain pientä joulureissua tänne?! Joulu Lapissa onkin toinen juttu, joka ollut haaveissa jo pari vuotta.

Viime viikolla tein jotain jopa historiallista ja neuloin pitkästä aikaa pipon ihan itselleni! Testasin uutta lankayhdistelmää ja tulos oli todella kiva 🙂

Seuraavaksi kirjoittelen kuulumisia täältä Saariselältä ✨

Onko teillä Lappi-innostusta havaittavissa?💙🤍

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Miniloma Hanasaaressa ja kiinnostavat kotimaan kohteet x5

Kaupallinen yhteistyö: 100 syytä matkailla Suomessa & Visit Espoo

Viikonlopusta selvitty! Tai voiko näin nyt edes sanoa? Haha! Vietimme viikonloppuna aivan ihanan staycation-miniloman ja kuten viime viikolla kauhistelinkin, olimme ensimmäistä kertaa yötä ilman lasta. Kylläpäs oli outoa. Ja hiljaistakin. Loppupeleissä haettiin napero pois jo ennen aikojaan heti seuraavana aamupäivänä, koska ikävä oli meillä niin kova. Ajattelin kuitenkin hieman kirjoitella kokemuksia siitä, miten homma sitten menikään. Ehkäpä joku siellä juuri jännittelee lapsen jättämistä hoitoon ja niin, jännitinhän minä itsekin. Oikeastaan aivan liian pitkään!

Vietimme miehen kanssa vuorokauden miniloman Espoon Hanasaaressa ja näin alkuun täytyy hehkuttaa: Hanasaari on aivan upea paikka! Mies hurautti lauantaina pojan isoisälleen hoitoon puolenpäivän aikoihin, jonka jälkeen suuntasimmekin Hanasaareen. Samalla jännitti, mutta kuitenkin olin todella innoissani, koska luotin kaiken menevän hoidossa hyvin. Jos joku teistä siellä nyt tuumailee lyhyttä lapsivapaata tai muuten vain rentouttavaa lähilomaa, voin todella lämpimästi suositella Hanasaarta. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta kohteessa ja olimme molemmat puolison kanssa aivan fiiliksissä! Merelliset maisemat, upea sauna- ja allasosasto, mahdollisuus pulahtaa uimaan meressä (itsehän kävin tottakai, heh), taidetta ja sijainti todella hyvien kulkuyhteyksien päässä Länsiväylän varrella. 

Kävimme heti päivällä tutkailemassa lähimaisemia ja fiilistelin meidän hotellihuonetta. Illalla suuntasimme syömään viiden ruokalajin maistelumenun hotellin Restaurant PLATS:iin ja vaikka en aikaisemmin ole ollut maistelumenujen ystävä, oli tämä aivan älytön kokemus! Tommi kehui ruokia jopa parhaimmiksi ravintolaruoiksi ikinä. Menisimme ehdottomasti uudelleen! Otimme maistelumenun ilman punaista lihaa ja saimme mm. friteerattua maa-artisokkaa, selleriä eri muodoissa, nieriää, parsakaalipyrettä, sekä paljon kauden kasviksia ja sieniä. Illalla suuntasimme (aivan ruokakoomassa) saunaosastolle iltauinnille ja itse fiilistelin uinnin jälkeen kylpytakissa ulkona nousevaa kuuta ja tähtitaivasta tovin. Niin rentouttavaa!

Tässä välissä täytyy mainita, että otimme parikin facetime-videopuhelua lapsukaisen ja isoisän suuntaan, jossa kaikki oli ok (tosin, aamulla pieni jo halusi kotiin :D). Nukahdin jo kympin maissa ja nukuin makoisat 10h yöunet. Ainiin, olen itse todella tarkka nukkumismukavuuden suhteen ja tuolla oli todella hyvä sänky! 😀 Aamulla oli melkoista herätä merelliseen maisemaan ilman kiirettä mihinkään. Kävin ennen lähtöä vielä pari kertaa pulahtamassa meressä, vaikka vielä illalla arvoin, että uskallanko. Eipä ollut edes paha! Saimme myöhäisen uloskirjautumisen ja aamupäivän chillailun jälkeen suuntasimme koko perhe napero mukaanlukien Espoon Nuuksion kupeeseen Suomen Luontokeskus Haltiaan. Noloa kyllä, mutta en itse ole vielä koskaan käynyt Nuuksiossakaan, mutta se on jo pidemmän aikaa ollut listalla pienen vaelluksen muodossa! Tällä kertaa emme olisi voineet pidemmälle vaellukselle lähteä, mutta kiersimme lapsen kanssa Haltian lähiluontoa, jossa on itseasiassa myös lapsille oma 200m luontopolku. Lisäksi Haltian kupeesta lähtee myös muita merkittyjä lyhyempiä ulkoilureittejä.

Haltiassa pääsee tutustumaan Suomen luontoon erilaisten vaihtelevien luontonäyttelyiden muodossa. Tällä hetkellä oli vahvasti teemana uhanalainen liito-orava ja näyttelyssä oli mahdollisuus ryömiä onkaloissa eri eläinten, kuten karhun ja linnun pesiin. Itse pidän valtavasti luontomuseoista ja tämä olikin erityisesti lapsen mieleen! Kävimme ensimmäisen kierroksen jälkeen ulkona ihastelemassa lähiluontoa ja yläkerrassa lounastamassa, mutta palasimme vielä kiertämään näyttelyn toiseen kertaan, koska poika oli siitä niin valtavan innoissaan! Suosittelen 🙂 Miniloman jäljiltä oli rentoutunut fiilis ja tuntui siltä kun olisi lomaillut jossain kauempanakin. Todellisuudessa olimme vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa ja siltikin koimme + näimme kaikkea uutta. Jatkossa siis ehdottomasti enemmän lähimatkailua ja staycationeita, aivan parhautta! Ja täytyy vielä mainita tuosta Hanasaaresta, että se sopii erinomaisesti myös perhe-kohteeksi, eikä vain tämmöiseen pariskunta-staycationiin.

Kotimaan matkailu on yleisesti asia, johon olen viime vuosina halunnut panostaa yhä enemmän ja varsinkin tänä vuonna haluan osoittaa tukeni kotimaisille matkailuyrittäjille valitsemalla matkakohteeksi Suomen. Mitä enemmän reissailee kotimaan rajojen sisällä, sitä enemmän olen ainakin itse ollut lumoutunut niistä helmistä, joita meiltä löytyy! Suomi on täynnä maailmanluokan nähtävää ja mikä parasta, puhtaassa luonnossa ja ilman väenpaljouksia. Luontomatkailu onkin juttu, josta itse olen erityisesti innostunut. Kotimaassa reissatessa ehtii jo viikonlopunkin aikana näkemään ja kokemaan vaikka mitä, joka tietty onkin lähimatkailun parasta antia! Itse haluan loppuvuoden aikana panostaa yhä enemmän minireissuihin, jolloin ei tarvitse lähteä edes kauas tai päivää-paria pidemmäksi aikaa kokeakseen uusia elämyksiä. Lähden itseasiassa ensi viikolla Lappiin, joten lisää kotimaan reissujuttuja tulossa pian!

Mitkä kotimaan minilomakohteet sitten kiinnostaisivat minua loppuvuodelle?

 

Kohteet on napattu 100 Syytä-sivuilta ja klikkaamalla kunkin kohteen linkkiä, pääset tarkempiin kohdetietoihin inspiroitumaan ja löytämään monia muita kotimaan matkailun helmiä! Nämä kaikki ovat kohteita, joissa en vielä itse ole koskaan käynyt (Inaria lukuunottamatta), vaikka monista olen jo pitkään haaveillutkin.

Muonio (klik!). Tämä on ollut listallani jo yli vuoden ja itseasiassa ykköskohteena paikoista, joissa en vielä koskaan ole käynyt. Toivottavasti viimeistään ensi talvena pääsisin vihdoinkin käymään Muoniossa. Faktapläjäys: Lapin länsirajalla sijaitsevassa Muoniossa on mitattu maailman puhtain ilmanlaatu! Erityisesti Muonion ulkoilu- ja retkeilymahdollisuudet kiinnostavat.

Koli (klik!). Myös Koli on kiinnostanut kauan ja itseasiassa viime keväänä aloin harkita sitä toden teolla. Kolilla pääset ihailemaan Suomen tunnetuimpaa kansallismaisemaa ja retkeilyreittejä löytyy niin kokeneille vaeltajille, kuin myös lyhyemmistä luontokävelyistä pitäville.

Lappeenranta ja Saimaa (klik!). Olen kerran käynyt Lappeenrannassa LUT:in pääsykokeissa ja jopa yöpynytkin siellä yhden yön. Valitettavasti en päässyt juurikaan kiertelemään kaupunkia, mutta sen jälkeen kun viime talvena katsoimme kaikki Sorjosen kaudet, iski melkoinen Lappeenranta-innostus! Ja varsinkin Saimaan maisemiin. Alunperin mietin kaupunkia kesälomakohteeksi, mutta sitten se jotenkin jäi. Pakko kuitenkin päästä! Ah, mielessäni on vieläkin hotellin aamupalan eteläkarjalaiset herkut! Jos erityisesti Saimaa kiinnostaa, kannattaa kurkata tämä täsmäsivu sen osalta.

Salpausselkä Geopark (klik!). Luontojutut kiinnostavat aina ja päiväretken muodossa voisi reissu Salpausselän harjupoluille olla mainio valinta. Erilaisia maastomuodostelmia on tullut tänä vuonna päntättyä melkoisesti ja olisi kiinnostavaa päästä tutkailemaan suppamaisemia ja harjuja in action. Geopark-alueella on kattavat mahdollisuudet alueen tutkailluun niin kävellen kun pyörälläkin.

Suomen pohjoisin roadtrip / Inari-Saariselkä (klik!). Tiedättekin ehkä, että Inari kiehtoo minua valtavasti ja olenkin jo viime vuodesta saakka haaveillut pohjoisen roadtripistä! (Juuri viimeksi viime viikolla kun tiirailin erämaamajoituksia juurikin sieltä :D). Saariselkä, Inari, Nuorgam, Utsjoki, Nellim, sekä sitten Urho Kekkosen ja Kevon kansallispuistot ovat paikkoja, jotka haluan ehdottomasti nähdä ja kokea!

100 Syytä-sivuston vinkkipankki auttaa löytämään itseään kiinnostavia kohteita ja aktiviteettaja, mikäli ei tiedä mistä lähtisi liikkeelle kotimaan elämysmatkan suunnittelussa! Löydät vinkkipankin täältä.

Ja heh, palatakseni aiheeseen siitä, miltä tuntui ensimmäinen yö puolison kanssa ilman lasta: Kuten tekin viestittelitte, niin totisesti me vanhemmat olimme niitä, jotka seikkaa jännittivät eniten. Nyt kun lapsen ensimmäinen yökyläily (vihdoinkin) on koettu ja ajatus lapsellekin jo tutumpi, niin kynnys tähän on jatkossa varmasti matalampi. Turhaan siis jännitettiin! Oudointa oli kuitenkin se, että saimme ensimmäistä kertaa vuosiin nauttia illallisesta pitkän kaavan mukaan ilman häiriöitä. Haha, uskokaa tai älkää, mutta tämä oli näiden reilun neljän vuoden aikana toinen (kyllä!!!) kertamme illallistamassa yhdessä ilman lasta. Edellinen kertahan oli keväällä 2017 😀 Ehkäpä täytyy pian alkaa suunnitella loppuvuodeksi uutta viikonlopun pariskuntareissua vaikkapa näihin ylempänä vinkkaamiini kohteisiin 🙂

Oletteko te käyneet Hanasaaressa?

Entäpä jossain näistä listaamistani kohteissa?

 

Olisi myös kiinnostavaa kuulla, että onko kiinnostus kotimaan matkailuun lisääntynyt teilläkin vuonna 2020? 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.