Talvisen Ivalon matkan huippuhetkiä ja reissuvinkkejä

Majoituksesta saatu media-alennus / sisältää affiliate-linkkejä

Tänään halusin kirjoitella tarkemmin meidän Ivalon reissun huippuhetkistä ja elämyksistä. Matka jatkui eilen Ivalosta Inarin kylään, reissujuttuja täältä tulossa vielä myöhemmin. Yövyimme ensimmäiset 3 yötä Aurora Village Ivalon lasi-iglussa, joka oli aivan mieletön kokemus! Aurora Village on noin 15minuutin ajomatkan päässä Ivalon lentokentältä ja noin 5minuutin ajomatkan päässä Ivalon keskustasta, aivan Ivalojoen tuntumassa. Kuten olen varmaan kymmenesti kirjoittanut, on Lapin lasi-iglussa yöpyminen ollut haaveenani vuosia ja vaikkemme päässeet revontulia näkemään, oli kokemus todella upea. Todellakin ”bucket-list”-elämys kaikille kotimaan matkailusta tai noin yleisesti matkailusta kiinnostuneille, jotka etsivät hieman erilaisia matkailuelämyksiä. Matkailun suhteen on itseäni alkanut kiehtoa yhä enemmän ääripäät ja tasapainona tropiikin kohteille juuri kotimaan lähimatkailu, erityisesti monimuotoinen Lappi.

Reissun aikana menin lumimaailman keskellä todelliseen zen-moodiin ja päivien tavoitteena oli ulkoilla aina valoisan aikaan (11-13), mutta noin muuten ei tullut juurikaan edes katsottua kelloa. Hiihtämään lähtiessäni en parin tunnin ulkoilun aikana nähnyt välttämättä ketään ja mietin useampaan otteeseen, että meidän suomalaisten pitäisi reissata enemmän tänne aivan pohjoiseen! Monelle suomalaiselle tarkoittaa matkustaminen Lappiin juurikin niitä perinteisiä laskettelukeskuskohteita ja -keskittymiä, enkä nyt tietysti väitä, että näissä kohteissa mitään väärää olisi, mutta totesin itse, että perinteisten laskettelukeskittymien ulkopuolella aukeaa aivan erilainen Lappi ja uudenlainen maailma. Juuri tämmöistä Lappi-reissua olin kaivannutkin jo kauan.

Saavuimme Ivaloon keskiviikko-iltapäivänä ja hämärä oli ehtinyt jo laskeutua päästessämme perille. Kävimme illalla ostamassa Ivalon kylältä hieman herkkuja ja tutkailimme samalla hieman meininkiä noin 3000 asukkaan Ivalossa. Seuraavana päivänä pääsimme tutkailemaan lähimaastoa päivänvalossa, kävimme pulkkaretkellä, pulkkamäessä ja otimme rennosti. Kävin itse kahtena päivänä hiihtämässä Ivalojoen päällä, yhteensä noin 3 tuntia. Okei ja myönnettäköön, että saatoin myös (melkein) eksyä haahuiltuani suksien kanssa omissa maailmoissani varmaan 5km jokea eteenpäin, haha. Aurora Villagessa oli aivan loistava tarjonta vaikka mitä välineitä suksista potkukelkkoihin ja pulkkiin, jotka olivat vieraille maksuttomia.

Auringonlasku ja nouseva kuu hiihtolenkillä 🙂

Jos täytyy mainita kaksi ehkä mieleenpainuvimpaa elämystä, oli lasikattoinen sauna ja palju iltapimeässä, sekä seuraavana päivänä puulämmitteinen sauna joen rannalla avantouinnin kanssa ehdottomasti upeita kokemuksia näin suomalaisellekin. Vuokrasimme lasikattoisen saunan torstai-illalle, jolloin olimme koko perhe paljuilemassa pikkupakkasessa. Ihailimme lämpimistä poreista, sekä saunan ikkunasta kuuta ja tähtitaivasta. Huhheijaa kuinka siistiä! Olimme aivan ällikällä lyötyjä siitä, millainen elämys tuommoinen hieman erilainen saunailta voi olla näin suomalaisellekin. Wau!

Seuraavaksi aamuksi olimme varanneet jokisaunan ja avantouinnin yhdeksitoista, juuri aamuhämärän väistyessä. Tiesin heti jokisaunan nähdessäni, että minähän menen pulahtamaan avantoon (ekaa kertaa ikinä) ja lopulta kävin pulahtamassa varmaan viidesti. Eikä edes ollut paha. En osaa valita kumpi näistä saunakokemuksista oli siistimpi, molemmat nimittäin jäivät mieleen ehdottomasti reissun kohokohtina. Pienikin nautti saunaelämyksistä, lumileikeistä ja erityisesti paljussa pulikoinnista.

Kuinka Ivaloon?

Koska Ivalo sijaitsee Helsingistä katsottuna käytännössä melkein niin kauimmaisessa kolkassa Suomea kuin vain on mahdollista, on lentäminen helpoin tapa päästä Ivaloon. Lähin juna-asema on Rovaniemellä, joten junalla matkatessa voi noin 300 km matkan Rovaniemi-Ivalo välillä ajaa toki myös autolla. Lento Helsingistä kestää noin 1h 40min, Helsinki-Ivalo-väliä operoi ainakin Finnair ja Norwegian. Lentojen hinnat vaihtelevat vähän ajankohdasta riippuen keskimäärin noin 100-200€ välillä.

Kenelle sopii matka Inariin ja Ivaloon?

Ivalossa ei ole hiihtokeskusta, eli mikäli odottaa matkalta laskettelua, ei sitä valitettavasti ole Ivalon reissulla luvassa. Lähin laskettelukeskus taitaa sijaita Saariselällä, noin 25km päässä Ivalosta. Inarin kylä taas sijaitsee 34km päässä Ivalosta. Sen sijaan, jos etsit rauhallista luontoa, ulkoilua hiljaisuudessa ilman hiihtokeskusten hälinää ja nimenomaan autenttista Lappia, on Ivalon loma todennäköisesti sinulle mieleinen. Aloin viime kesänä haaveilla matkasta juurikin aivan pohjoiseen Lappiin ja siitäpä tämä reissun suunnittelu sitten lähtikin. Moni lappilainen muuten mieltää pohjoisen Lapin ja Inarin seudun juurikin autenttiseksi Lapiksi.

Itse tykkäsin erityisesti juuri luonnonrauhasta ja siitä, ettei Ivalossa totisesti törmää after ski-bileporukoihin. Voisin ehdottomasti tulla uudelleen ja varmasti tulenkin. Erityisesti Inarin pienet saamelaiskylät kiinnostavat kovasti. Aloin jo haaveilla kesän roadtripistä Ivaloon ja Inariin, kesäisin ei kuulemma ole lainkaan turisteja, mutta nähtävää ja tehtävää kuitenkin riittää. 

Jos kaipaat Lapin reissulta luontoa, rauhaa ja revontuli-bongailua lasi-iglussa, voin itse ehdottomasti suositella Aurora Villagea, oli kyseessä sitten rauhallinen viikonloppu-getaway tai romanttinen pariskuntaloma. Puitteet ja palvelut saivat meiltä ehdottomasti täyden kympin. Itse olimme matkalla perheenä, johon kohde oli erinomainen, mutta vieraat koostuvat kuitenkin pääasiassa ulkomaisista pariskunnista. Perheomisteinen Aurora Village on auki syyskuusta alkukevääseen ja kauden ulkopuolella kysynnän mukaan tilauksesta. Palvelu oli erinomaista, henkilökunta avuliasta ja lisäpisteitä itseltäni saivat mm.  ilmainen lentokenttäkuljetus, sekä hyvä valikoima urheiluvarusteita (suksia, luistimia, fat-bikeja), sekä pulkkia vieraiden maksuttomaan käyttöön.

  

 

Onko joku teistä käynyt Ivalossa tai Inarissa?

 

Entä haaveiletteko matkasta pohjoiseen Lappiin? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Ensimmäinen päivä Ivalossa puhelinkuvina

Sisältää affiliate-linkin

Majoituksesta saatu media-alennusta / Aurora Village Ivalo

Terkkuja täältä Ivalosta! Eilen oli niin outoa ennen kentälle lähtöä herätä aamulla hiljaiseen kotiin vietyämme koirat hoitoon jo edellisenä iltana ja Tommi jäi vielä pojan kanssa sänkyyn nukkumaan. Ja kyllä, olin laittanut kellon soimaan 6.30, vaikkei nyt periaatteessa edes olisi tarvinnut niin aikaisin nousta. Meidän napero oli jo viikkoja intoillut tulevasta lennosta Lappiin ja voi elämä sitä kiukun määrää lähtöä edeltävänä päivänä kun olisi halunnut lähteä lentokoneeseen ihan nyt HETI! Lentokoneet ovat tälle kyllä semmoinen intoilun aihe, että huhheijaa. Tunnistaa Finnairin, Norwegianin ja SAS:in logotkin vaikka unissaan 😀

Saavuimme eilen iltapäivällä Ivaloon ja ensimmäinen huomioni oli kaamoshämärä. Ulkona hämärsi jo yhden jälkeen iltapäivällä, mikä tuntui oudolta. Ivalon lentokentällä tuntui, että olemme ainoita suomalaisia kaikkien ulkomaalaisten turistien keskellä. Ja tosiaan, suomalaisia turisteja ei täällä juurikaan näy, joka on outoa. Tuntuu kuin olisi jossain satumaailmassa, eikä lainkaan Suomessa. Olen kerran ollut lapsena Saariselällä, mutta itselleni on tämä pohjoisin kolkka Suomessa, jossa olen tähän mennessä ollut.

Hotellimme on Aurora Village Ivalo*, joka tarjoaa majoitusta lasi-iglussa ja erinäisiä aktiviteetteja aivan Ivalo-joen varrella. Kirjoittelen enemmän matkakokemuksia myöhemmin, tänään olisi tarkoitus tutustua lähialueeseen paremmin päivänvalossa ja käydä ulkoilemassa. Kävimme illalla laskemassa pulkalla, saimme kyydin Ivalon keskustaan ruokakauppaan, josta kävimme hakemassa herkkuja ja evästä. Loppuillan chillailimmekin täällä meidän lasi-iglussa koko perhe ja pötköttelimme sängyssä kaikessa rauhassa. Eilen oli pilvistä, eikä ollut toivoakaan nähdä revontulia tai tähtitaivasta, mutta keskellä yötä herätti Tommi minut katsomaan taivasta, joka oli hetkeksi kirkastunut täysin ja iglun ikkunoista avautui upea tähtitaivas. Ihan mieletöntä!

Lapin lasi-iglussa yöpyminen on ollut haaveenani vuosia ja kuinka innoissani olenkaan tätä minireissua odottanut. Vaikka noin yleisesti rakastankin lämpöä ja rantalomia, rakastun Lappiin ja Suomen luontoon yhä vain enemmän joka kerta. Tänään pitäisi olla paremmat mahdollisuudet revontuliin ja saimme täältä hotellilta saapuessamme koodin revontuli-sovelluksen lataamiseen, joka antaa paikallisen reaaliaikaisen hälytyksen heti kun revontulia on näkyvillä. Kuulemma mahdollisuudet revontuliin ovat hyvät 3 yön reissulla, joten pidetään peukkuja!

Nyt laitan kamppeet valmiiksi ja lähden hiihtoladulle! Palataan taas myöhemmin reissukuulumisilla 💕

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Matkakassatavoite 10 000€: Mihin säästän ja miten?

Toivottavasti ette aivan kyllästy näihin matkahaaveilujuttuihin, ne tuskin tulevat olemaan ainakaan vähenemään päin tässä lähiaikoina. Kerroin lokakuussa aloittavani säästämiseen toiseen pidempään reissuun ja ajattelin tänään hieman avata sitä, miten ajattelin käytännön tasolla säästämisen aloittaa ja edetä sen suhteen. Edellistä ”matkakassaahan” säästin käytännössä vuosia, toki alkuun ihan muuten vain ja ajatus pidemmästä matkasta muotoutui sitten myöhemmin. Koska säästämisen aiheet ovat blogissa säännöllisesti toivottu aihe, käsittelen sitä tänään hieman eri kantilta, eli matkakassan näkökulmasta 😉

Tällä hetkellä on tavoitteeni saada kasaan 10 000€, aikarajana vuoden 2020 loppu. Jonkin verran säästöjä löytyy ennestään, mutta kuten edellisenkään reissun kohdalla, en halua nytkään joutua tilanteeseen, jossa palaan reissusta tili tyhjänä ja kaikki säästöt käytettynä. Ennemmin asetan tavoitteen yläkanttiin ja varaudun niin, että säästöjä jää kaikesta huolimatta myös pesämunaksi ja pahan päivän varalle. Kuten edellisellä kerralla, on tavoitteeni myös seuraavalla pidemmällä reissulle tehdä ainakin osittain töitä reissussa. Viime reissukassani koostui useista eri säästöistä. Olin säästänyt rahastoihin vuosia, sain vanhan työpaikkani henkilöstörahasto-osuuksia ja loppuvaiheessa myin myös tavaraa kirpputorilla, josta sain kätevästi tuhat euroa matkarahaa. Tästä tulikin mieleen, että varasto on edelleen pullollaan kaikkea vanhaa tavaraa, jota pitäisi viedä myyntiin kirpparille.

Itse tykkään säästää myös ”ihan muuten vaan”, mutta tehokkaimmin kuitenkin motivoi se konkreettinen tavoite, oli se sitten mikä tahansa. Parhaiten toki toimii unelma, jonka saavuttamiseen sinulla on todellista halua ja intohimoa. Sellaiseen asiaan säästäminen on jo itsessään hurjan palkitsevaa kun pääsee näkemään tavoitteen lähestymisen säästämisen edetessä. (Okei ja sekin toki saattaa vähän tsempata säästämisen suhteen, että kertoo asiasta ääneen, kuten minä nyt!) Ainiin ja jos maailmanympärysmatkan budjetti kiinnostaa, niin olen tammikuussa kirjoittanut aiheesta oman postauksensa täällä.

Käsitelläänpäs sitten tuota säästötavoitetta konkretian kautta 🌎💰

 

10 000€ säästötavoite reilulle vuodelle ei toki ole mikään maailman pienin tavoite. Jaettuna vaikkapa 14 kuukaudelle tarkoittaa tämä noin 700€ kuukausittaista säästösummaa. Keskimääräinen normaali säästäsummani kuukaudessa vaihtelee noin 200-500€ välillä, joten toki tämä tarkoittaa mahdollisesti jostain luopumista ja menojen minimoimista. Mikään taehan ei ole, että tähän säästösummaan pääsen (tai että edes pääsemme koko reissuun lähtemään), mutta koen itse korkeamman tavoitteen varmempana, koska silloin on todennäköisempää päästä edes sinnepäin. Välihuomiona myös, etten ole rehellisyyden nimissä parin viime kuukauden aikana lähinnä ajanpuutteen vuoksi tienannut niin paljon kuin ehkä olisin toivonut, joka on syksyn mittaan jarruttanut myös yleistä säästämistä.

Lisäksi jouduimme ostamaan alkusyksystä uuden auton (tai siis ei tosiaankaan uutta, mutta verraten aikaisempaan, vuosia erinomaisesti palvelleeseen 1500€ Opeliin todellisen luksusauton, haha 😀 Me ei siis totisesti hifistellä rahallisesti autojen suhteen), joka on lisännyt hieman kuukausittaisia kuluja, vaikken toki kortittomana itse autoa aja. Vaikka pärjäsimmekin aikanaan hyvin ilman autoa, olemme todenneet sen olevan pienen lapsen kanssa ja kauempana keskustasta asuessa oikeastaan välttämätön.

Ja tässä nouseekin myös sitten tärkeäksi myös ne jo olemassa olevat säästöt. Jos tavoittelet 10 000 euroa, mutta sattumusten tai yllättävien menojen vuoksi pääsetkin tavoiteajassa vaikkapa vain 6000 euroon, voit hyödyntää erotukseen jo olemassa olevia säästöjä ja sijoituksia, jotka vielä hyvässä lykyssä kerryttävät tuottoa tuon vuoden aikana. Säästäminen ei siis koskaan ole huonosta! Taktiikkani säästämiselle on sama kuin tähänkin asti. Säästän verotililleni ”käteisvaroja”, kuten olen aikaisemmin maininnutkin. Eli saadessani yritykseni tilille asiakkailtani rahaa, siirrän alvit, verojen osuuden ja vähän ekstraa verotililleni toiseen pankkiin, jossa myös säästän näistä rahoista pieniä summia muutamaan eri rahastoon.

Lisäksi säästän omassa pankissani kuukausittain vakuutuskuoreen, sekä Nordnetissä pääasiassa erilaisiin eri toimialojen rahastoihin. Osakesijoittamista (suoriin osakkeisiin) en näe tässä kohdin relevantiksi sijoituskohteeksi, koska rahoille on selkeä käyttötarve vuoden tai parin päästä, sijoittaessani rahastoihin pyrin siihen, että sijoitusaika on pitkä, puhutaan siis nyt monista vuosista. Yleisesti suositellaan myös osakepainotteisissa rahastoissa pitkää sijoitusaikaa ja siksi noudatankin tämän projektin suhteen myös tilisäästämistä, sekä maltillisemman riskin rahastoja. Yleensä en säästä käytännössä ollenkaan tilille, mutta tässä tapauksessa olen myös hyödyntänyt tuota verotili-taktiikkaa, eli siirtänyt sinne aina extraa, joka toki tuo myös taloudellista turvaa jos joutuisin ostamaan esimerkiksi uuden kameran tai muuta akuuttia.

Säästäessä ja yleisesti reissatessa on muuten hyvä puoli se, ettei asuntolainaa ole ihan järkyttäviä summia. Henkilökohtaisesti koen, että maksimisumma asuntolainaa, jonka itse haluaisin (ainakaan näillä tuloilla) kantaa harteillani on aivan maksimissaan 250 000€, joka on toki aivan järkyttävä summa lainaa ja rahaa yleisesti! Enkä kyllä suosittelisi muutenkaan kenellekään varsinkaan ensiasuntoon suuria summia lainaa. Korot todennäköisesti lähtevät lähivuosina nousemaan (okei, en tosin ole enää mistään varma tässä maailmassa, koska korkojen noususta on puhuttu niin monta vuotta :D), enkä itse toivo olevani silloin siinä tilanteessa, ettei lainanmaksun jälkeen ole mahdollista säästää.

Tällä hetkellä meillä on yhteensä lainaa alle 200 000€ ja varallisuuden kartuttaminen omaa kotia maksamalla on hurjan palkitsevaa pitkän aikavälin säästämistä. Plussapuolena myös se, että ainakin meidän pankissamme on jousto-ominaisuus, jolla voimme itse muuttaa kuukausittain lyhennyksen summaa suuremmaksi tai pienemmäksi. Tätä hyödynsimme esimerkiksi maailmanympärysmatkalla, jolloin maksoimme pienempää lyhennystä. Lyhennysten skippaaminen on aina ”ihan viimeinen vaihtoehto”, mutta hyvä vaihtoehto nopeaan säästämiseen, jos vaikka haluaisi muutamassa kuukaudessa säästää suuremman potin, eikä aikaisemmin ole hyödyntänyt lyhennysvapaata. Omistusasuessa säästäminen onkin mielestäni mitä oivallisinta, vaikka pitäisitkin satunnaisesti kuukausia, jolloin lyhennät vähemmän. Versus siis tilanne, jolloin maksaisin saman summan kuukausittain jokatapauksessa vuokrana ulkopuolisen pussiin. Mielestäni omistusasunnon omistajana voittaa aina.

Nyt marraskuussa olen laittanut rahastoihin sivuun noin 400€, eli vielä en ole päässyt tuon 700€ kuukausitavoitteen kanssa starttaamaan. Osittain johtuen siitä, että maksoin tässä kuussa enemmän luottokorttilaskua. (Ja kyllä, käytän usein varsinkin suurempien hankintojen maksamiseen Finnairin Masteria, koska kerrytän samalla varsinkin matkavarauksista kivasti lentopisteitä! Toki sillä oletuksella, että tilillä on rahaa siirrettävissä takaisin kortille :D) Ja matkavaraukset tulisi muutenkin aina varata luottokortilla, muuten rahojaan voi olla todella vaikea saada takaisin tilanteissa, joissa matka peruuntuu matkavakuutuksessa pois rajattujen tilanteiden vuoksi! Ensi kuussa pyrin siis starttaamaan säästämisen kunnolla. Saa nähdä pääsenkö tuonne 700€ kuukausittaiseen säästötavoitteeseen, vai joudunko pitäytymään pienemmässä summassa. Tavoite on kuitenkin asetettu!

 

Kiinnostaako teitä seurata täällä matkakassan kerryttämisen etenemistä? 

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kaamosmasennusta ilmassa

Taas takaisin kotona ja ette usko kun kerron, että meidän napero on sairaana, taas. Pieni oli nukkunut kuumeessa koko sunnuntain ja piristyi hieman illaksi tullessani kotiin, mutta illalla nousi taas uudelleen kuume. Eilen olin muutenkin vapaalla ja jäin hoitamaan pienokaista kotiin, joka tosin eilen illalla riehui jo siihen malliin, että alkaa (onneksi) olla jo huomattavasti parempi. Silti harmittaa, että koko syksy on ollut meidän perheessä enemmän tai vähemmän sairastelukierrettä. Mies jäikin tänään vielä pienen toipilaan kanssa kotiin.

Kieltämättä koin pienen shokin palatessani lumen keskeltä takaisin tänne harmauteen. Kuulin matkalla Kuusamosta erään miehen ja naisenkin puhuvan Helsingin harmaudesta, sekä siitä kuinka marraskuu Helsingissä on erityisen hankala pohjoisessa varttuneille ja asuville. Noh, eivät tosiaan ole ainoita. Nämä marraskuun harmaudesta valittamiseni alkavat pian olla aivan nextillä levelillä ja olen pahoillani jos joku teistä on jo kyllästynyt aiheeseen.  Viikonloppuna asiaa pohdittuani totesin, että kaamosmasennushan tässä taitaa olla takana. Olen nyt nimittäin ollut useamman viikon todella allapäin, mikään ei oikein innosta ja vaikka aamulla heräisi aikaisin ilman kelloa, on silti todella vaikea päästä ylös sängystä.

Samanlaisia tuntemuksia on ollut aiempinakin vuosina, mutta koen kaamoskriiseilyn vain pahentuneen tässä kolmenkympin hujakoilla. Se, että pojalla ja / tai itselläni pyörii jatkuvasti jotain ihme flunssa- tai kuumetauteja, ei ainakaan tee tilannetta yhtään helpommaksi. Koko tämän kaamoskriiseilyn kourissa olen alkanut kyseenalaistaa ja analysoida about kaikkea maan ja taivaan välillä. Kysymyksiä tulevaisuudesta, blogiani ja noh, mitä kaikkea sitä nyt kriiseillessään ajautuukaan pohtimaan. Olen jo vuosia tiedostanut sen, kuinka valon määrä säätelee välillä todella radikaalistikin kehoni toimintaa ja mielialaa, tyyppinä olen varmasti siis erityisen herkkä juuri vuodenaikojen vaihtelulle erityisesti valon vähenemisen suhteen. Tästä samaisesta syystä olen jo aivan liian pitkään haaveillut viettäväni talvet auringossa, koska onhan se melko masentava ajatus joutua tuskailla ja olla jossain määrin alakuloinen noin kolmanneksen jokaisesta vuodesta.

Tutkiskelin viikonloppuna kirkasvalolamppuja netistä ja totesin, että semmoinen on käytävä ostamassa ja äkkiä. Jospa siitä saisi akuuttia apua tähän pimeyteen! Sain vihdoin eilen myös varattua ajan naistentautien erikoislääkärille näiden kuukautishäiriöideni vuoksi. Normaalisti en ikinä kirjoittaisi täällä kuukautisistani, mutta elättelen toivoa, että vertaistukea saattaisi löytyä, joten siksi olen nostanut esille näitä ihme hormonihäiriöitäni, jotka voivat olla osasyynä näihin ankeisiin viime viikkoihin. Minulla on nyt nimittäin (taas vaihteeksi) ollut menkat päällä kolme viikkoa, aikalailla siis siitä lähtien kun podin sitä katastrofi-viikkoa. Elättelen siis toivoa jostain pitkittyneestä menkka-angstista, vaikka toki haluan nyt varmuuden siitä, ettei taustalla ole mitään muuta, joka tämän aiheuttaa. Toki sekin on tässä painanut viime viikkoina ja kuukausina mieltä 🙁

Palatakseni Ruka-juttuihin en muistanutkaan mainita sitä kun heräsin varhain sunnuntai-aamuyöstä siihen kun ulkoa kuului jonkun matkan päästä ulvontaa! Ensimmäinen ajatukseni oli, että joku on päästänyt ulos koiria, mutta toisaalta kuka päästäisi koiria ulos ulvomaan keskellä yötä ja (saa korjata jos olen väärässä), mutta kotikoirat harvemmin harrastavat ulvomista (paitsi Bixu joskus jos kuulee paloauton äänen, hahah :D). Mysteeriksi siis jäi, että ulvoiko ulkona metsän rajassa pieni susilauma. Kuinka jännää! Kävimme sunnuntaina ennen lähtöäni vielä reilun tunnin vaelluksella metsässä, harmittaa ettemme ehtineet pidemmälle vaellukselle, koska nähtävää kyllä riittäisi.

Reissun aikana kävimme kahdesti hiihtämässä iltahämärässä (niiin mielettömän siistiä!!) ja lauantaina varasin itselleni kahden tunnin opetuksen lumilaudalla. Ja kyllä, vaihdoin sittenkin suksi-tuumailut lautaan. Alkukommellusten ja pienten tuskailuiden jälkeen alkoi sujua jo huomattavasti paremmin, vaikka ehkä hieman nolottaakin, että todistin 2-vuotiaan laskevan laudalla paremmin kuin minä itse (ja todettuani, että olen ehkä Suomen viimeisin aikuinen, joka opettelee lumilautailua) 😀 Ottaen huomioon, että meinasin heittää hanskat tiskiin jo heti alkuunsa ollessani niin pihalla about kolmen tiskin kautta kierrettyäni, että mitä lippuja ja välineitä ylinpäänsä tarvitsen.

Vinkki Ruka-keskukselle: Selkeämpiä prosesseja ja neuvontaa niille, jotka eivät oikeasti tiedä mistään mitään. (Okei, voi myös olla, että olin itse poikkeustapaus, joka on näin hukassa.) Saatuani monot jalkaan meinasin saada jonkin sortin paniikkikohtauksen ja ehdin jo manailla, että jos surffaaminen on mielestäni hankalaa, on tämä sama potenssiin tuhat. Okei, nyt jo vähän naurattaa koko homma. Ja täytyy myöntää, että lautailu oli kyllä tosi kivaa kun sitä alkoi hoksata! En malta odottaa, että ehkä jo ensi kerralla pääsee etenemään lasten mäestä pois ja ylinpäänsä laskettua edes yhden kerran alas kaatumatta kertaakaan. Nimim. Kivat mustelmat muistona kankussa.

 

Toivottavasti Helsinkiin sataisi lähiviikkoina lumi! Rukalla ei nimittäin lumen ansiosta ollut synkkyydestä tietoakaan ✨

 

Ja loppuun täytyy todeta, että Rukan maisemat olivat niin kauniita! En kestä <3

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Näitä ette ehkä vielä tienneet minusta X 8

Toivottavasti teidän viikonloppu meni mukavissa merkeissä! Tällä viikolla olen jotenkin pää pyörällä maanantain suhteen, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Tänään halusin pitkästä aikaa tehdä ”faktapostausta” ja listailla asioita, joita ette ehkä vielä tienneet minusta. Pitkään minua seuranneille voivat ainakin osa olla jo tuttuja juttuja, mutta toivottavasti joitain uusiakin asioita. Näitä on nimittäin yllättävän vaikeaa keksiä! Nyt siis 8 random-asiaa, joita ette ehkä vielä tienneet minusta..

Katson kelloa lähestulkoon jokaikinen päivä klo 14.20. Olen joskus kirjoittanutkin tästä kellonajasta, joka on seurannut minua siitä saakka kun olin raskaana. Välillä 14.20 tulee vastaan aivan yllättävissäkin tilanteissa, mutta harvemmassa ovat ne päivät, jolloin en katsoisi kelloa juuri tismalleen silloin. (Ja kyllä, olen muutamaan otteeseen myös lotonnut näillä luvuilla :D) Ja kyllä, tiedän toki, että 14.20 mahtuu jokaiseen päivään, mutta tilanteita, jolloin en ole esimerkiksi pariin tuntiin vilkaissut puhelinta ja katsoessani kelloa 14.20, on ollut tässä vuosien varrella melkoisesti. Ja ettei homma menisi aivan hulluksi, liittyy näihin lukuihin myös muutamia muita juttuja. Kuten 14+20=34, joka on myös poikamme syntymäpäivän yhteenlaskettu summa. Ja kyllä, olen miettinyt näitä numeroita tässä vuosien aikana melkoisesti, haha. Ystäväni on jopa tehnyt analyysiä näistä luvuista aikanaan, koska en itse uskaltanut numeroita tutkia.

Olen juuri se super-utelias tyyppi, joka kaivaa popparikulhon esille kun jotain jännää tapahtuu. Ihan kamala sanoa tämä ääneen! 😀 Rakastan myös seurata kiinnostavia nettikeskusteluita eri aiheista, ikinä en tosin ole varmaaan yhteenkään koskaan kommentoinut mitään. En vain jaksaisi nähdä sitä vaivaa, saati sitten alkaa väittelemään kenenkään kanssa, mutta keskusteluiden seuraaminen on kyllä jännää. Rakastan uppoutua perinpohjin jonkin mielenkiintoisen aiheen spekulaatioon ja puimiseen.

Tommia ärsyttää tapani selittää asiat aina pitkän kaavan mukaan. Jos kerron jonkun jutun tai tarinan, kerron sen aina todella perusteellisesti. Koen tärkeänä sen, että pohjustan kaikki mahdolliset taustat, käyn asian läpi kaikilta kulmilta ja sitten puin itse tapausta. Vissiin pitäisi joskus osata kiteyttää asiat yhteen lauseeseen 😀 Olen todennut, että en senkään vuoksi viitsi kovin usein höpötellä IG Storiesiin, koska innostuessani saatan saada aikaan jonkun 20 videopätkää jostain ihan randomjutusta, eikä kukaan jaksa katsoa niitä loppuun.

Viikonloppuna suoristin hiukseni kunnolla ensimmäistä kertaa varmaan lähes kolmeen vuoteen. Ja joskus muinoin suoristin hiukseni melkeinpä päivittäin! Huomaan, että olen nykyään todella laiska ulkonäköseikkojen suhteen ja semmoinen yltiömäinen laittautuminen tuntuu todella turhamaiselta ja jopa ahdistavalta. Toki nyt itsekin pidän niistä päivistä kun olen pukeutunut johonkin kivaan asuun, josta itse pidän hurjasti, mutta näin tuhanteen kertaan: Kaikkein mieluiten pukeutuisin jokaikinen päivä niihin flipflopeihin, bikineihin ja johonkin huolettomaan huitulamekkoon, hameisiin tai shortseihin – ilman meikkiä. (Tai edes flipflopeihin, niiden kanssa farkut ja collaripaitakin menettelisi!) Viime talven reissussa oli niin huoletonta pukeutumisen ja laittautumisen suhteen! Koko 2,5kk matkalla meikkasin (vähän) varmaan viidesti, mutten silti oikeastaan kertaakaan kriiseillyt ulkonäön kanssa kertaakaan. Meikittömyys on ihanaa! Tänä vuonna olen katsonut läpi joitain vanhoja kuvia parin vuoden takaa ja ihmetellyt, että miksi hemmetissä sorruin hetkellisesti ripsenpidennyksiin silloin yhdessä vaiheessa pari vuotta takaperin?! Kyse nyt oli vain muutamasta kerrasta, mutta näin jälkeenpäin täytyy sanoa, etteivät ne sopineet minulle kertakaikkiaan yhtään. Never again!

En tykkää ollenkaan syödä haarukalla ja veitsellä. Täytyy myöntää että monessa sosiaalisessa tilanteessa syön haarukalla ja veitsellä ainoastaan siksi, että se usein tuntuu muita ajatellen fiksulta. Oikeasti haluaisin vain mättää ruokaa oikealla kädellä pelkkää haarukkaa käyttäen. Pöytäetiketit eivät siis ole omalla kohdallani mikään arjen korkein prioriteetti. Olin sitten sivistymätön tai en, on maailmassa minun mielestäni tärkeämpiäkin asioita pohdittavana kuin se, syökö joku aterimilla oikeaoppisesti vai ei.

Rakastan erilaisia dokumentteja yli kaiken. Avaruuteen, luontoon, talouteen ja ihmiskauppaan liittyvät ovat ihan ykkösiä, mutta loppupeleissä katson dokumentteja todella laidasta laitaan. Harvemmin edes yksinäni katson mitään konkreettista sarjaa (okei, paitsi keväällä X-Filesia), vaan ennemmin uppoudun dokkareihin. Joskus yläasteella katsoin aina 45 minuuttia-ohjelmaa, koska tutkiva journalismi on ihan ykkönen. Nykyään melkeinpä vakkareita vastaavanlaisista ovat MOT ja Ulkolinja. Prisma Studiota katsoin vielä joskus muutama vuosi sitten, mutta nyt en ole sitä katsonut aikoihin (tuleekohan se edes vielä?). Yle Areena on ihan dokumenttifanien aarreaitta, sieltä löytyy nimittäin katsottavaa aina! Ainiin ja Avara Luonto on meidän perheen vakkari jokainen lauantai-ilta, kuulunut perinteekseni ihan lapsesta asti. Yhdessä tosin sitten katsommekin enemmän myös sarjoja, nyt viimeisimpänä Downshiftaajia.

En ole kai koskaan virallisesti reissannut yksin. Jostain syystä soolomatkailu ei ole kiinnostanut, mutta viime aikoina olen havahtunut pohtimaan, että voisiko se tehdä minulle hyvää? Olen toki lentänyt monesti yksin, mutta oikeastaan yhden ainoan kerran olen viettänyt viikon yksinäni Havaijilla kun matkaseurani estyi ja tuli vasta viikon myöhemmin. Olihan se kieltämättä outoa, mutta ihan kivaa! Sain tehokkaasti kierrettyä paikkoja, kävin tarpomassa Diamond Headissa, snorklaamassa (ja ottamassa matkaselfieitä) Hanauma Bayssä ja mitäköhän vielä. Ensimmäisenä yönä Waikikilla oli joku drive by shooting ja heräsin aamuyöllä laukauksiin. Se kyllä vähän jänskäsi. Nyt kun mietin, oli tuo yksin vietetty lomaviikko ihan jees! Mitä nyt välillä kaipasi juttuseuraa ja sitä, että olisi voinut jakaa kokemuksia jonkun kanssa. Itselleni on nimittäin todella tärkeää se, että on mahdollisuus jakaa niitä matkakokemuksia toisen kanssa.

Koin elämäni pienemmässä kaupungissa huolettomammaksi. Tämän olen itseasiassa oivaltanut vasta tänä vuonna mietittyäni taaksepäin vuosiani Jyväskylässä. Hurjaa, että muutostani Helsinkiin on jo yli 8 vuotta! Välillä todella kaipaan niitä huolettomia 10minuutin työmatkoja pyörällä, tietynlaista kiireettömyyttä ja sitä, että keskustan läpi kävellessään törmäsi lähes aina tuttuihin 😀 Se oli jotenkin kivaa! Ja paikkoihin tuli helpommin lähdettyä, koska niin moni asia ei vaatinut autoa tai puolen tunnin reissaamista julkisilla. Nykyään tunnen oloni todella ahdistuneeksi siitä, jos joudun esimerkiksi viikonloppuna lähtemään toiselle puolelle kaupunkia kahdella tai jopa kolmella eri kulkupelillä. En tiedä miksi tämä rassaa, ehkä vain olen sisimmissäni tottunut siihen, kuinka ihanaa oli kyetä liikkua kävellen oikeastaan kaikkialle.

 

Tuliko joku kohdista teille uutena vai tiesittekö jo kaikki nämä minusta? 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 11 kommenttia.