Julkaistu

Matkapostaus: Malediivit – käytännön vinkkejä ja kokemuksia rantalomasta

Malediivit kiinnostaa kohteena varmasti teistä monia, joten ajattelin tehdä tämmöisen kootun paketin lomamatkastamme. Mitä kautta kaikki varattiin ja mitä reissu maksoi? Kaiken kaikkiaan olin reissuun todella tyytyväinen ja voisin mennä takaisin milloin vain. Tai ainakin melkein, koska pötköttelyn ja yli +30c helteen väliin haluaa jotain muutakin puuhaa.. 😀

Mietimme alkuun helppoa lomakohdetta viikon lomalle. Ajatuksissa oli ensin Barcelona ja Milano, jossain vaiheessa tuumailtiin jo Singaporea ja Bangkokiakin. Viikon reissulle ei miellään ottaisi hankalia lentoja, saati sitten suurta aikaeroa. Sitten se tuli: Malediivit! Kun Euroopassa on vielä huhtikuussa koleaa, pääsee Malediiveilla todellakin nauttimaan lämmöstä ja nimenomaan rentoutumaan. Olen ollut aikaisemmin Malediiveilla pikkuvauvana (tuolloin ehkä Meerulla?), joten ymmärrätte varmasti ettei mitään muistikuvia matkasta ole.. Nyt ihmettelenkin, että miksi kaikki nämä vuodet haaveillen ja vasta nyt Malediiveille?

Lennot. Kaikki lähti hyvistä lennoista ja saa varattua aivan superhalvalla! Itse kyttäsin lentoja Momondon kautta ja maksoimme Qatar Airwaysillä lennoista vajaat 500e. Eipä kovin paha hinta mielestäni. Pari 5h lentoa, helppo vaihto ja parin tunnin aikaero. Pian oltiinkin jo perillä. Voin suositella todella lämpimästi myös Qataria, jolla lensin nyt ensimmäistä kertaa. Aivan paras yhtiö ja valittu itseasiassa maailman parhaimmaksi (enkä muuten ihmettele). Kaikilla lennoilla oli jopa tyhjiä rivejä pötköttelyyn ja varsinkin palvelun taso oli ensiluokkaista. Ruoat, juomat, tyynyt, viltit ja muut kuuluivat mukaan hintaan, mikä on nykyään jo melkeinpä luksusta. Ruokien suhteen oli valittavissa jopa muutama eri vaihtoehto menusta (josta tosin pasta pääsi kahdella kerralla loppumaan, mikä ärsytti!! Varatkaa sitä enemmän, kun näköjään kaikki haluaa pastaa!) ja reilun 5h lennolla tarjoiltiin illallisen lisäksi myös välipala. Dohan kenttä on todella selkeä ja vaihto varsin kivutonta. Jatkossakin on lento Qatarin kautta varsinkin Aasiaan lentäessä hyvä valinta 🙂

Majoitus. Majoituksethan ovat Malediiveilla todella kalliita.. Tai sitten eivät. Riippuu ihan tosiaan siitä, mitä hakee. Majoitusten suhteen kannattaa ottaa huomioon ihan ekana paikan etäisyys lentokentästä ja se, millainen saari on kyseessä. Joillain luksusresorteilla on todella kohtuulliset hinnat, mutta sitten etäisyys onkin jotain 130km kentältä ja lentokenttäkuljetus vesitasolla voi maksaa jopa satoja euroja henkilöltä. Itse valitsimme majoituksen North Male Atollilta, joka on melko lähellä lentokentää, noin 20min pikavenematkan päässä. Kaikki sujui todella helposti, suoraan kentältä hotellin tiskille, nimet listasta ja meidät jo ohjattiinkiin veneeseen, joka oli siis noin 70m päässä tuloaulasta. Halusimme hyvän resortin läheltä pääsaarta ja varasinkin alesta meille beach bungalowin Paradise Island Resort & Spasta. Majoitus puolihoidolla rantamökissä maksoi kahdelta kuljetuksineen noin vajaat 1800e, sisältäen verot, palvelumaksut ja muut kulut (Malediiveilla muuten lisätään verot aina päälle hintaan), joka nyt ei ole halvimmasta päästä todellakaan, mutta melko kilpailukykyinen hinta verrattuna joidenkin resortien hintoihin. Tietty olisi tullut halvemmaksi ottaa halvin garden-huone, mutta läheinen sijainti rantaan on tuolla kyllä ihan must. Tarjousten kyttääminen päivittäin kannatti, onnistuin nappaamaan majoituksen nimittäin useita satoja euroja edullisemmin, kuin mitä olisi normaalisti maksanut. Paikallisten saarilla voi majoituksen napata todella halvallakin, parilla sadalla. Jos siis hakee enemmän ”aitoa menoa” resorttien ulkopuolella.

Lankanfinolhun saari oli yhtä kaunis kun kuvissa, palvelu erinomaista ja kaikki toimi kuten pitikin. Periaatteessa puolihoito oli ok, useimmiten söimme erillisen lounaan resortin ravintoloissa (melko kallista kylläkin) ja omia välipalojamme. Jos haluaa olla stressaamatta mistään, voi täysihoito olla hyvä vaihtoehto. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi all inclusive ollut jopa turha valinta, koska itse en juo lomilla muuta kuin vettä ja harvemmin sitä helteellä jaksaa olla ahtamassa jatkuvasti ruokaa. (Toisaalta esimerkiksi vesiaktiviteettien välineet kuuluvat all inclusive-hintaan.) Sitäpaitsi, buffetista erillinen lounas oli kivaa vaihtelua ja varsinkin resortin italialainen ravintola oli yllättävän hyvä. Viimeisinä päivinä alkoi se noutopöytä jo pahasti tökkiä. Voin kuitenkin suositella Paradise Islandia. Jos olette tulossa häämatkalle, harkitkaa water villaa, näyttivät aivan upeilta!! Resortti saa kuitenkin miinusta joogasta, jota resortti lupasi tarjota, mutta perillä selvisi joogaopen ottaneen loparit. Myös aamupalan hedelmävalikoima oli melko suppea ja annoin tästä kahtena päivänä palautetta. Hedelmävalikoimassa oli yleensä kolmea hedelmää, jotka harvemmin olivat paikallisia, vaan esimerkiksi omenalohkoja. Tämä oli outoa, vaikka parina päivänä kävikin onni ja sai jopa papaijaa tai ananasta 😀 Resortilla järkättiin esimerkiksi rauskujen silitystä, haiden syöttöä ja kaikkea pientä kivaa. Bongasinpa muutaman rauskun meidän lähirannasta ja pieniä riuttahaita pörräsi ihan jatkuvasti rannassa, kauempana vähän isompiakin.

Hintataso. Jos ei vielä ole tiedossa, niin Malediivit elävät pääasiassa turismilla. Hinnat ovat siis varsinkin turistisaarilla melko korkeat ja ostettavaa ei juurikaan ole. Suosittelen ottamaan Suomesta mukaan kaiken tarpeellisen aina shampoosta aurinkorasvoihin ja särkylääkkeisiin, niitä ei sieltä kovin helpolla löydä tai ovat todella kalliita. Hotellissa juomavesi kuului huoneen hintaan, mutta ravintolasta ostettaessa 1,5l vesipullo maksoi 1,60$. Ruoka-annoksen sai keskimäärin 20 eurolla, pizza esimerkiksi maksoi noin 20$, eli melko paljon. Pientä purtavaa sai edullisemminkin, mutta eniten sai pulittaa meriruoasta: Annokset maksoivat keskimäärin yli 50$ kun oli kyse merenelävistä. Valuuttana  ainakin resorteilla on vahvimmin dollari, jota vaihdettiin mukaan noin 50 eurolla. Käsittääkseni myös euroja otetaan vastaan. Tarkasta hintatasosta paikallisten saarilla ei ole tietoa, mutta jos joku tietää niin saa valaista! Luulisi, että ruoka-annoksen saa muutaman euron hintaan silloin kun ei olla hotellien saarilla.

Kulttuuri. Malediivit on muslimimaa, joka tulee ottaa matkustaessa huomioon. Varsinkin paikallisten saarilla on suotavaa peittää olkapäät ja polvet  käppäillessä, erilliset bikini-rannat on myös merkitty erikseen. Lisäksi alkoholin tuominen maahan on laitonta, eikä sitä myöskään ole ostettavissa, lukuunottamatta resorteista, joissa paikallisten säännöt eivät täysin päde. Jos haluaa nähdä myös sitä paikallista kulttuuria, on hintataso paikallisten saarilla hurjasti matalampi ja majoitukset edullisia. Paikallisten saarten välejä matkaavat lautat ovat hitaampia kuin speed boatit, mutta myös edullisempia. Ennen reissua tuli tutkittua melkoisesti eri vaihtoehtoa ja paikallisten saarista alkoi kiinnostaa esimerkiksi Ukulhas, joka on melko pieni paikallisten saari, jota mainostetaan ekoystävällisenä saarena 🙂 Tällä kertaa valinta oli resortti, ihan heittämällä ja paljolti huolettomuuden vuoksi. Joskus haluaisin käydä myös paikallisten saarilla ja jollain surffisaarella katsastamassa aivan erilaista meininkiä.

Ruoka. Alkuun mietin, että minkälaista malediivilainen ruoka mahtaa olla? No, veikkasin heti jotain kala- ja riisipainotteista, kunnes totesimme, että ruokakulttuuri on melko intialaistyylistä. Erilaista naan-leivän tyylisiä leipiä, curryruokia, riisiä. Voin kertoa, että ihan hetkeen ei tee mieli intialaista tuon jälkeen 😀

 

Ainakin näitä kolmea asiaa miettisin suunniteltaessa lomaa Malediiveille:

 

Resortti vai paikallisten saari (eli ”panosta vai pihistä”)? Haluatko huolettoman helpon loman vai enemmän actionia? Jos ei halua stressata mistään, valitsisin resortin ja jos taas enemmän meininkiä, sekä kulttuuria, paikallisten saaren. Itse tykkään lomilla vain olla ja laiskotella, mutta voin silti todeta, että olisin varmasti jo parissa viikossa kyllästynyt pelkkään resortissa makoiluun. Tekeminen ja näkeminen ovat pienillä saarilla rajallista.

All inclusive vai ateriat erikseen? Jos resortti tarjoaa all inclusivea tai edes esimerkiksi puolihoitoa, kannattaa punnita kokonaisuus ja kuinka paljon paketti todellisuudessa maksaa per lomapäivä. Erikseen ostetut ateriat ja juomat ovat usein kalliita, joten all-incluive voi tulla jopa edullisemmaksi. Paikallisten saarilla ei all-inclusive ole aina edes vaihtoehto ja kun hintataso on edullisempi, voi olla kivempi, että majoitukseen kuuluu ainoastaan esimerkiksi aamiainen.

Kuinka kaukana saari tai majoitus on lentokentästä? Jos kuljetus paikan päälle kestää useamman tunnin, kannattaa tämä huomioida matkan pituuden kannalta. Meidän viikon lomalla olisi ollut turhaa käyttää itse kohteessa reissaamiseen useita tunteja per suunta. Siksi valikoitui meille saari läheltä kenttää. Seuraavalla kerralla haluaisin ehdottomasti mennä kauemmas ja olla pidempään. Kurkatkaa majoitusten sivuilta myös lentokenttäkujetusten hinnat, ettei tule niiden suhteen yllätyksiä. Hintoihin lisättävät kulut, verot ja maksut voivat myös olla yllättävän suuria ja tulla ilmi vasta varauksen loppuvaiheessa.

Bonus-vinkki 1: Tee varaus, jossa on peruutusmahdollisuus tai varaa vaikka kaksi eri kohdetta. Näin voit vielä bongailla tarjouksia ja uusia varauksesi, mikäli hinta laskee. Näitä kannattaa kyttäillä, koska välillä voi onnistua bongaamaan todella hyviä tarjouksia.

Bonus-vinkki 2: Varaudu siihen, että Malediiveilla on oikeasti todella kuuma ja polttava aurinko! Kunnon suojakertoimet siis mukaan. Itselläni oli joka päivä käytössä SK30 ja SK50. Mutta sitten, merivesi on aivan todella lämmintä, eikä vedestä malttaisi lähteä pois. Jos kotoa löytyy snorkkeli, niin se mukaan!

 

Ja voin todeta, että Malediivit on todellakin kohde, joka on paikan päällä aivan yhtä ihana ja kaunis kuin kuvissa. Ellei jopa vieläkin kauniimpi 🙂

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Julkaistu

Onko uteliaisuus pahasta?

Terkkuja kotoa! Pari päivää on mennyt kotirytmiin palatessa, mutta vielä ehtii vähän lepuutellakin ennen huomenna alkavaa työviikkoa. Yritän saada Malediivien matkapostauksen lähipäivinä ulos, joten jos se kiinnostaa niin pysykäähän kuulolla! Tänään halusin postata aiheesta, joka nousi mieleeni reissussa. Nimittäin uteliaisuudesta.

Tiedättekö niitä tyyppejä, jotka välillä päivittelevät kotona naapureiden / tuttujen / kaupan kassojen elämiä ja miettivät, mitä muiden elämään kuuluu. ”Ulla Taalasmaa” on melko perinteinen käsite naapurikytälle, joka korvat höröllään odottaa uusia kuulumisia pihapiiristä tai työpaikan organisaatiosta. Ihmisten perusluonteeseen tietty kuuluu jonkinlainen uteliaisuus, jotkut ovat uteliaampia kuin toiset. Yhtä kiinnostaa kaikki, toista ei sitten taas suurinpiirtein mikään muihin liittyvä. Mitä tulee esimerkiksi blogeihin liittyen, onhan se usein tietynlainen uteliaisuus, joka ihmiset johdattaa blogien pariin. Siis semmoinen terve uteliaisuus, kyllähän varmasti kaikkia jossain määrin kiinnostaa mitä muille kuuluu, ainakin niille läheisimmille.

Mutta tiedättekö, myönnän itse olevani aivan superutelias tyyppi! Siis semmoinen, joka oikeasti haluaa tietää kaikki naapureissa asuvat tyypit, googlettaa uudet tuttavuudet, saattaa kurkkia jonkun vieraan IG-profiilia, seurailla jotain netti-gatea ja kuikuilee kaihtimien välistä naapurin asuntonäytön aikana, koska haluaa vain tietää, millaiset naapurit on potentiaalisesti tulossa. Ja näin kävi siis joku aika takaperin. Pienestä taloyhtiöstämme oli myynnissä osake ja tottakai painoin mieleeni näytön ajankohda. Kun tuli sen aika, tiirailin ikkunasta salaa näytölle saapuvaa porukkaa ja tein samalla Tommille analyysia siitä, millaisia tyyppejä uudet mahdolliset naapurimme ovat. Hulluako? Itse kutsuisin sitä enemmänkin asioista perilläoloksi. Kai nyt kaikki haluavat tietää mitä ympärillä ja lähellä tapahtuu.

Miksi sitten olen utelias? Ei aavistustakaan. Kyse ei ainakaan ole siitä, että oma elämä olisi jotenkin pitkäveteistä tai tylsää. Yksinkertaisesti olen kiinnostunut muiden elämän käänteistä, ihan siis hyvällä. En ole utelevaa tyyppiä, en juoruile kuulemiani asioita eteenpäin tai muutenkaan ole mikään urkkia, mutta kyse on kai siitä, että haluan yksinkertaisesti tietää mitä lähipiirissä tapahtuu ja olla perillä asioista. Haluan tietää mitä ihmisille kuuluu, onko joku muuttanut, suunnitteleeko joku unelmamatkaa tai onko vaihtamassa työpaikkaa. Ehkä uteliaisuus on myös tietynlainen tapa tutkailla muita ihmisiä ja analysoida, mitä he ovat miehiään tai naisiaan.

Rakastan mysteereitä, asioiden selvittämistä ja olen varsin haka etsimään tietoa googlesta. Ja nykymaailma onkin mitä oivallisin aika olla utelias. Lähes jokaisesta löytyy googlehaulla edes jotain, someprofiilit antavat paljon viitteitä ihmisten tai tuttujen elämistä ja esimerkiksi omakin elämäni on täällä urkittavissa melko laajalti vuosien ajalta. Ehkä se ei juuri oman uteliaan luonteeni vuoksi edes häiritse. Varsinkin kun tiedän itse, että asiat täällä lueteltuna ovat vain murto-osa siitä, mitä elämässäni oikeasti tapahtuu.

Ja siis tiedättekö, alueelliset Facebook-ryhmät ovat uteliaiden ihmsten aarrekammioita. Pysyy perillä jokaisesta naapuruston episodista, remonttiin menevistä lähikaupoista, kylähullujen tempauksista ja ehkä myös niistä pakollisista koirankakka-keskusteluista, jotka ehkä oikeasti haluaisi pistää sieltä toisesta korvasta ulos. Jos joku uusi asia tai käsite kiinnostaa, pistän heti googlen laulamaan ja tutkin aiheesta kaiken. Saatan tutkia jotain mysteeriä netistä jopa tunteja. Viimeisimpänä villityksenä on ollut varmaan Jari  Aarnion tapaus, joka on taas ollut Keisari Aarnion tiimoilta ajankohtainen.

Tietysti uteliaisuudessa on myös hyviä puolia. Tietysti olettaen, ettei uteliaisuus mene äärimmäisyyksiin. Utelias ottaa asioista perusteellisesti selvää ja on hollilla asioiden kokonaiskuvasta, sekä aidosti kiinnostuneita ystävien asioista. Usein, jos joku ottaa puheeksi jonkun ajankohtaisen aiheen, osaan jo kertoa siitä suunnilleen kaiken. Ja hei, uteliaan ihmisen paras asia on yhtä utelias ystävä! Asioiden tutkiminen yhdessä on mitä parhainta. Mietin myös aiempaan postaukseen liittyen, että onko uteliaisuuteni peruja pienemmästä kaupungista?

 

Myöntääkö joku muu olevansa tosi utelias? 😀

 

Ja ps. Eivätkö olekin aivan ihania nämä reissukuvat? Sain matkalle lainaan Olympuksen E-M5 MARK II-minijärkkärin, jota nyt vakavasti harkitsen seuraavaksi kameraksi!! En lomalla juurikaan jaksanut edes säätää manuaaliasetusten kanssa ja kaikki postauksen kuvat taitavat olla vieläpä automaattiasetuksilla otettuja 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Ihan parhaita juttuja Malediiveilla..

Heippa ja hupsista! Viime viikolla kirjoitin täällä someövereistä ja sen perään tulikin vietettyä muutaman päivän blogiloma. Ups! Ihan vain koska tuntui siltä. Parhaillaan on meneillään neljäs päivä viikon lomasta ja voin kertoa, että olo on rentoutuneempi kuin aikoihin.

 Saavuimme loppuviikosta Malediiveille ja sen jälkeen onkin tullut oikeastaan vain löhöiltyä. Olen ollut viime kuukausina äärimmäisen stressaantunut ja ennen reissua olo oli kertakaikkiaan niin ylivirittynyt, että tein kymmentä asiaa samaan aikaan, silti kykenemättä keskittyä siihen yhteenkään juttuun. Kokoajan oli tehtävä jotain ja rentoutuminen oli jotenkin todella hankalaa. Pelkäsin jo mitä tästä lomastakin tulee, mutta suoraan sanottuna kaikki stressi oli karissut harteilta jo pari tuntia tänne saapumisen jälkeen. Viikko ilman velvollisuuksia, aikatauluja tai mitään pakollista. Sitä on kyllä kaivattu ja voin kertoa, että jos joku kaipaa jonkin sortin hermolomaa, tulkaa Malediiveille 😀

Turha nyt ehkä jaaritella enempää itse loman syistä, en halua tällä erää selventää niitä tänne sen koommin. Näinä päivinä olen kävellyt rantaa edestakaisin, saarta ympäri, kuunnellut musiikkia, keräillyt simpukoita, haahuillut menemään ja lillunut lämpimässä merivedessä. Ei kiirettä minnekään tai väliä kellonajoilla, täällä on oikeasti mahdollista keskittyä oikeasti hetkeen ja sitä olen kyllä tarvinnutkin. Ekana iltana meidät yllätti kamala kaatosade. Olimme menneet hengailemaan rannalla semmoiseen ihanaan ”linnunpesä”-keinuun, joka ei pitänytkään sadetta ihan kokonaan. Pakkohan siitä oli päästä takasin bungalowille, vaatteet kääröksi ja puolinakuna juoksemaan rantaa pitkin. Kylläpä nauratti ja käytiin vielä sateessa pulikoimassa rantavedessä. Tuommoisia pieniä lapsenmielisiä hetkiä tulee nykyään koettua aivan liian harvoin. Elämä on jotenkin vakavaa ja liian aikuismaista, vaikkei sen tietysti pitäisi mennä niin.

Teen kattavamman postauksen myöhemmin, mutta sillä välin ajattelin listata kolme asiaa, jotka täällä ovat ehdotonta parhautta..

 

Hiljaisuus ja rauhallisuus. Rannoilla ei ole juurikaan ihmisiä, mistään ei kuulu melua tai häiritsevää ääntä. Ainoat äänet tulevat laineiden liplatuksesta, aaltojen iskeytyessä kauempana aallonmurtajaan ja palmujen kahinasta. Ei ole kiire minnekään ja arjen murheet unohtuvat hetkessä.

Kauniit maisemat. Siis aivan överikauniit, jotka eivät tule täyteen edustukseensa edes kuvissa. Vasta paikanpäällä näkee sen todellisen kauneuden. Täällä mieli lepää myös maisemien puolesta! Jos täytyisi sanoa kaunein paikka, jossa olen ollut on se ehdottomasti Seychellit tai Malediivit. Vesi on kristallin kirkasta, hiekka vitivalkoista ja vesi lämpöistä.


Helppo matkareitti perille. Kaksi 5h lentoa, joista toinen meni nukkuessa ja täällä ollaan! Aikaerokin vain 2h Suomeen, joten sekään ei ole aiheuttanut päänvaivaa. Alkuun mietin, että onko tämä turhan kaukainen lomakohde viikoksi, mutta oikeastaan aivan loistava! Pidemmällä lomalla voisi aika jopa käydä pitkäksi pelkällä resorttisaarella.

Bonusjuttu: En muista milloin olisin ruskettunut viimeksi näin hyvin. Seychelleillä en ehtinyt juurikaan makoilla auringossa, mutta täällä olin rannalla kävelyn seurauksena ekan päivän jälkeen ruskeampi kuin kahden viikon Havaijin ja Kalifornian reissun lopulla. Säteily on supervoimakasta ja täällä onkin ollut päivittäin pinnassa SK50, jota lisäilen kokoajan.

Aurinkoa ja lämpöä (ehkä myös muutama lahjoitettava pisama) sinne suomeen!

 

Palataan <3

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Eläinkohtaamisia maailmalla

Muutama viikko takaperin olin viettämässä aikaa Momondon vaikuttajille suunnatussa inspiraatioillassa ja kuulemassa erilaisista matkakohtaamisista. Illan jälkeen aloin myös itse miettimään, että millaisia mieleenpainuvampia kohtaamisia on itselleni tullut vastaan matkoillani? Semmoisia, jotka olisivat mullistaneet omaa maailmaani ja suhtautumistani asioihin? Eräänä päivänä tässä tuumailin omia kohtaamisiani ja tajusin, että loppupeleissä tutustun todella harvoin matkoillani ihmisiin, tiedättekö sillein kunnolla. Toki saatetaan vaihdella kuulumisia muiden turistien kanssa, mutta uskokaa tai älkää, mutta ne kaikkein parhaimmat uudet matkakohtaamiset ovat olleet eläinten kanssa.

Paljastus: Oikeastaan en rehellisyyden nimissä edes itse etsi matkoilta uusia ystäviä, vaan pääfokus on rentoutumisessa ja juuri oman matkaseuran kanssa lomasta nauttimisessa. Oma perhe tai ystävät, kuka nyt onkaan se (maailman paras) matkaseura. Siitä nyt ei tietenkään ole koskaan mitään haittaa, vaikka lomalla tapaisikin uuden parhaan ystävän, mutta itselläni on melkeinpä jokaisella reissulla ollut jonkinlainen eläinystävä, josta eroaminen on aina ollut yhtä haikeaa. Aikaisemmin olen kertonutkin, että jos voittaisimme lotossa, perustaisimme aivan varmasti apujärjestön, joka pelastaisi, hoitaisi ja auttaisi katukoiria.

Saatatte muistaa kun kerroin reilu vuosi takaperin Seychellien matkapostauksessa koirakavereistamme, joista loman aikana tuli ystäviämme. Usein mietimme edelleen, mitä noille karvakamuille kuuluu. Ovatko ne saaneet uusia turistiystäviä? Tulevatko edelleen yöpymään saman terassin kivetykselle?Tässäpä vielä uudemmille lukijoille tarina Seychellien koirakamuista. Ihanan lempeästä Mammakoirasta, joka selvästi oli hiljattain saanut pennut ja pörröisestä kirppusäkistä, joka tuli aina auringon laskiessa nukkumaan terassillemme, mutta joka oli aina kadonnut aamun valjetessa. Molempiin näistä tutustuimme heti loman alussa. Mammakoira ilmestyi jostain aina jokaikinen päivä ja hengaili seurassamme rannalla, kunnes oli taas aika lähteä omille teille. Kirppusäkissä taas oli jotain todella erityistä ja olisin itse halunnut niiin kovasti adoptoida sen meille. Se oli samalla todella ujo ja säikky, mutta samalla niin kiltti ja luottavainen. Kirppusäkki tuli jokaisena iltana villamme terassille tietä pitkin kipittäen ja annoimme sille ruokaa, jonka jälkeen hauva jäi terassille nukkumaan vartioiden. Mietimme päivittäin, että mistä ihmeestä se tulee ja miksi se on aina aamuisin kadonnut? Onko Kirppusäkillä koti, vaikka se onkin aina yöt poissa?

Kaikki kuitenkin lähti aivan ensimmäisinä lomapäivinä koirasta, jonka Tommi löysi rannalta pää veressä. Pakkohan hauvaa oli autettava ja onni olikin kun löysimme Seychelleillä asuvan ranskalaisen pariskunnan, jotka ottivat hauvan hoiviinsa siihen saakka, että sille saataisiin apua. Loppupeleissä saimme yhteyden koirien suojelujärjestöön, jotka tulivat etsimään tuota koiraa. Päivät kuluivat ja tässä välissä ehdimme tutustua Mammakoiraan ja Kirppusäkkiin. Paikalliset ihmettelivät kun kannoimme kaupasta koiranruokaa ja erään kerran kauppias kieltäytyi myymästä meille koiranruokaa, koska kulkukoiria ei kuulemme kuulu syöttää. Sekin on tullut koettua, että ihmisten suhtautuminen kulkukoiriin on todella erilaista eri kulttuureissa. Toki, aihe on melko kaksipiippuinen, mutta omasta mielestäni jokainen elämä on yhtä arvokas. Sterilisaatio ja se etteivät ihmiset ota koiria kaduille hylättäviksi taas ovat juttuja, joilla ongelmaan voi puuttua, ei se että eläinten annetaan nääntyä nälkään omissa oloissaan.

Loma alkoi lähennellä loppua ja eräänä päivänä Mammakoira tuli tuttuun tapaansa moikkaamaan meitä. Sitten tapahtui jotain outoa ja hauva selvästi pyysi meidät katsomaan jotain. Lähdimme seuraamaan tätä kunnes rannassa keppi- ja roskakasasta paljastui yllätys: viisi koiranpentua. Olimme tuossa ajassa voittaneet tämän luottamuksen ja hän halusi ylpeänä näyttää meille pienet pennut. Ei ihmekään, että tällä oli nälkä! Pentujen pesä ei ollut kummoinen ja myös mietitytti, miten ruoka riittäisi niiden kasvaessa. Saimme yhteyden pelastusjärjestöön, jonka työntekijöistä toinen on muuten Seychellien presidentin tytär. Yhden yön nukkuivat pennut emoineen terassillamme, äitini kylvetti pienet pennut kirpuista ja annoimme hauvojen syödä vatsan täydeltä koiranruokaa. Koirapelastajat tulivat villallemme seuraavana päivänä ja ottivat luovutusikäiset pennut mukaansa, jotta nämä saisivat mahdollisimman hyvän alun elämälleen ja toivon mukaan myös uuden kodin. Lisää katukoiria ei nimittäin tähän maailmaan tarvita. Olen nähnyt Indonesiassa niin arkoja ja huonosti kohdeltuja katukoiria, että ihan ahdistaa. Järjestöllä oli tietyn kapasiteetin hoitola, jossa oli valtavan mukavat oltavat hauvoille, äitini kävi nimittäin paikan päällä katsomassa. Samalla saimme kirppushampoota, jolla saimme pestyä kirppusäkin putipuhtaaksi. Mietimme, että olikohan tuo Kirppusäkin ensimmäinen suihku?

Mammakoira

Mammakoiran pentu <3

Asia, joka lomalla jäi harmittamaan oli se, ettei Kirppusäkki (kuvassa) mahtunut loppupeleissä hoitolaan, jolla oli jo täysi kapasiteetti autettavia koiria. Siitä saakka olenkin miettinyt Kirppusäkkiä ja haaveillut paluusta Baie Lazareen katsomaan hauvaystäväämme. Ehkä vielä joskus? Myöhemmin näimme Facebookista koirajärjestön sivuilta päivitystä Mammakoiran pennuista kasvaneina ja tarina sai onnellisen lopun. Jee! Jokainen elämä on pelastamisen ja ystävyyden arvoinen 🙂

Millaisia reissukohtaamisia teillä on ollut? Onko muita, jotka saavat matkoilla eläinkavereita?

 

Osa kuvista: Ronja Rajala

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Julkaistu

Havaiji ja Los Angeles lapsen kanssa – vinkkejä, kokemuksia ja suosituksia!

Nyt olisi matkapostauksen vuoro, sekä Los Angelesin, että Havaijin osalta. Jos jotakuta kiinnostaa lukea blogini aikaisempia Cali- tai Hawaii-aiheisia postauksia, niin löytyy niitä tuolta sivun alapuolen hakutoiminnolla hakemalla kohteiden nimillä. Vietimme reissullamme ensin Loseissa kolme yötä tasaamassa aikaeroa, jonka jälkeen lensimme 10 päiväksi Oahulle. Paluumatkalla vietimme vielä yhden yön Los Angelesissa ja voin todeta, että tuo välistoppi oli kyllä nerokas vaihtoehto näin pienen lapsen kanssa matkustaessa. Viimeksi olin Kaliforniassa raskaana ilman Tommia, siitäkin on jo pari vuotta aikaa. Tuolloin yövyimme Santa Monicassa, myöskin Havaijin välistopilla, mutta tällä kertaa oli ehdoton valinta suunnata tuttuun paikkaan ihanalle Hermosa Beachille.

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, rakastan Kaliforniaa ja Havaijia aivan hurjasti. Juuri rento rantaelämä ja leppoisa elämäntyyli on mieleeni tai oikeastaan meidän kummankin. Myös poika nautti aivan valtavasti rantaleikeistä ja uudesta ympäristöstä ilman toppahaalaria. Hollywoodit, Universal Studiot sun muut on kierretty läpi aikaisemmin jo niin monet kerrat, ettei tällä kertaa edes vaivauduttu. Hengailtiin vain Hermosassa leppoisissa merkeissä. Majoittauduimme Airbnb:ssä ja kerta oli itseasiassa ensimmäinen! Vaikka aikaisemmin olenkin katsonut majoituksia palvelun kautta, oli tämä ensimmäinen kerta kun varasin sieltä majoituksen. Todella näppärää ja kaikki sujui vallan mainiosti. Saimme majoituspaikan omistajalta jopa lainaan matkarattaat alkuun niiden lentoyhtiön hukkaamien tilalle. Ehdoton plussa on se, että pääsee hotellien sijaan yöpymään apartment-tyylisesti, joka usein lapsen kanssa on paras vaihtoehto. Jälkeenpäin mietin, että olisi pitänyt katsoa Airbnb:tä myös Havaijilta.

Naperon reissupullo SIGG:iltä. Mainitsinkin jo aikaisemmin, että rantaleikit olivat pienelle suurinta riemua ikinä! Ekana päivänä poika hoksasi kuinka kivaa on leikkiä vesirajassa ja lähti sen jälkeen aina melkein heti rannalle saavuttuamme juoksemaan vettä kohti 😀 Puolenpäivän aikaan olivat rantaleikit sitten ohi ja huoneeseen lounaan kautta päiväunille. Tämmöistä kaavaa noudattivat useimmat päivämme.

Millä lensimme?

Pisimmät lennot, eli Tukholma- Los Angeles bongasimme Norwegianilta ja kustansivat naurettavat 300e/henkilö. Tuo Tukholman väylä on muutenkin äärimmäisen kätevä reitti! SAS:ihan lentää samaa, mutta jatkossa suosin ehdottomasti huomattavasti edullisempaan hintaan myös Norwegiania. Vaikka ruoka ja juoma puuttuikin, ei se oikeastaan sen koommin haitannut ottaen huomioon hinnan. Puhumattakaan puolityhjistä koneista mennen tullen, jolloin saimme vuorotellen Tommin kanssa kokonaiset tyhjät rivit pötköttelyyn! Väsyneenä lentäessä kun maksaisi jo pelkästään ylimääräisestä penkistä sievoisen summan 😀 Los Angelesin lento kesti noin 10h ja tosiaan sen lisäksi olin buukannut välille Helsinki-Tukholma-Helsinki Finnairin tarjouslennot.

Ainut miinus Norwegianille tosiaan melko huonosta ruokavalikoimasta, joka piti sisällään käytänössä vain kämäsiä leipiä, suklaata ja muita snacksejä. Lämpimän ruoan saa toki tilattua ennakkoon, mutta niin saa toisaalta otettua kentältäkin mukaansa haluamansa eväät lennolle. Aikaisemmin olen lentänyt Norwegianin pitkän reitin Köpiksestä Floridaan ja myös tuolloin olin kovin tyytyväinen. Koneet ovat uusia, kaikki toimii sutjakkaasti ja hinnat tuntuvasti edullisempia varsinkin noilla pidemmillä lennoilla. Jos lentää yöllä, ennemmin ehkä juuri valitsee ruokatarjoilun sijaan sen tyhjän penkkirivin.

Havaijin lennot lensimme Virgin Americalla, muistaakseni lennot olivat myös reilun 300 euron luokkaa. Melko edullisesti päästiin siis toiselle puolelle maailmaa, vaikka yksi ruumalaukku toki nosti lippujen hintaa muutamilla kympeillä. Eräs todella outo seikka oli kuitenkin Virginillä se, ettei heillä ollut turvavöitä lapselle, vaan ohje oli pitää lasta tiukasti sylissä. Ööh? No, lapsi otettiin loistavasti kuitenkin huomioon ja saimme mennen tullen ylimääräisen paikan, jotta poika pääsi pötköttämään kunnolla. Havaijin lennon kesto oli vajaat 6h. Noin yleisesti sujuivat kaikki lennot melko hyvin, pääasiassa nukkuen, puuhastellen ja ihmetellen. Ehkä haastavinta taaperon kanssa lentäessä on se kun toinen tahtoisi olla kokoajan menossa, mutta lentokoneessa kun pitäisi malttaa olla suurimman osan ajasta paikallaan.

Missä majoituimme?

Waikikin hotellimme oli Aston Waikiki Beach (kuvassa), jossa olen ollut joskus aiemminkin. Hotelli on aivan rannassa, joka on todella helppoa lapsen kanssa. Se meillä olikin ideana ja halusimme nimenomaan hotellin aivan rannasta. Aamupala ei kuulunut, mutta usein söimmekin aamiaisen ulkona. Muutenkaan tämä, kuten eivät monet muutkaan Waikikin hotelleista, ole aivan viimeistä huutoa, mutta ihan perushyvä hotelli kuitenkin. Huoneemme oli ylimmässä, 25. kerroksessa ja näkyvät olivat melko hurjat. Varasin alunperin siis ”parhaimman” merinäköalahuoneen, koska halusin nimenomaan kokonaisen merinäköalan, en osittaista. No, osittainen tuo merinäköala kuitenkin oli ja huoneemme oli rivistössä toiseksi viimeinen, jolloin eteen tuli naapuritaloja. Kuulemma ocean frontit ovat sitten erikseen (vaikken edes semmoisia ollut nähnyt) ja muutenkin, mielestäni tuo merinäköalojen kirjo oli jotenkin todella hämäävää. No, näkyipä kuitenkin se meri.

Olen muuten niin mainonnan uhri! Ennen suorastaan vihasin Trivagoa, mutta nykyään käytän sitä kokoajan. Havaijin hotelleja vertailin jatkuvasti Trivagosta, kätevä kun ei tarvitse katsoa erikseen Booking.comia ja Hotels.comia, joista yleensä varailen majoituksia. Eniten kyttäilin tarjouksia North Shoren Turtle Bay Resortista, josta olin haaveillut jo vuosia. Sinne siis suuntasimme yhden Waikiki-viikon jälkeen. Kaksi kertaa vaihdoinkin varausta kun hinta laski entisestään. Meillä oli siis Vista-kerroksen huone merinäköalalla.

Turtle Bay oli kyllä superihana, mutta tuohon hintaan nähden oli kyllä myös muutamia puutteita: Vista-huoneen aamupala oli melko kehno, virallinen buffa olisi maksanut noin 30$ jokaisena aamuna, hotellin omat ravintolat olivat todella kalliita, netti toimi huoneessamme todella huonosti ja yleisesti kaikki maksoi todella paljon. Perus isojen resorttien ongelmia, vaikka netin olisin tosiaan odottanut toimivan erinomaisesti. Huone oli kuitenkin todella upea ja varsinkin tuo näköala, ah! Kävin kahtena aamuna varhain joogassa, joka oli todella kiva tapa aloittaa päivä. Helppo paikka muutenkin lapsen kanssa. 

Vikana iltana bongailin parvekkeelta valaita 🙂 Auringonlaskut olivat tuolla ihan mielettömiä!

Vuokrasimme myös yhdeksi vuorokaudeksi hotellilta auton (ei ollut muuten kovin halpa) ja kiersimme rannikkoa kahteen suuntaan. North Shorella pysähdyimme kaikilla legendaarisilla surffibreikeillä, kuten Banzai Pipelinella, Sunset Beachilla ja lopulta kiersimme Haleiwan kylää. Jos tuonne menee, niin auto on todella ehdoton, jos haluaa nähdä muutakin kun resorttia ja yhtä rantaa. Olimme pohjoisessa siis kolme yötä. Waikikilta ajaa North Shorelle noin reilun tunnin.

Missä käydä?

Ehkä perinteisimmät nähtävyydet Oahulla ja Waikikin tuntumassa ovat Pearl Harbour, Diamond Head, Hanauma Bay, Ala Moana Center ja Polynesialainen kulttuurikeskus. Myös Dolen ananasplantaasi voi olla hauska kokemus jos vuokraa auton ja kiertelee saarta. Jos sanoisin itse kolme lemppari-nähtävyyttä, joihin on helppo kulkea valitsisin nämä: Hanauma Bay, Diamond Headin kraateri ja Ala Moanan ostari. Kaikkiin pääsee todella helposti, Hanauma Bayhin ja Diamond Headiin pääsee vaivattomasti julkisen liikenteen bussilla Waikiki Beachiltä, viime kerralla myös kävelin Waikikilta Diamond Headiin, joka kävi mukavasta lenkistä. Hanauma Bay on kaunis rantapoukama ja suojelukohde, myös erinomainen paikka snorklaukseen. Rantaan on sisäänpääsymaksu ja päivisin turisteja kyllä on paljon, mutta silti todella kaunis kohde, joka kannattaa nähdä edes kerran. Jos shoppailla haluaa, niin ovat Waikiki Beach ja Ala Moanan ostari siihen parhaimmat. Omat suositukseni varsinkin: Nordstrom Rack (Waikiki) ja Saks Fift Off (Ala Moana)! Ihan parhaimmat paikat tehdä merkkilöytöjä pikkurahalla!

Diamond Headin kraateri on kuitenkin aivan must-paikka nähdä! Huipulta näkee koko Waikikin ja maisemat ovat upeat. Lapsen kanssa vaeltaminen tänne tosin on todella hankalaa kovan kipuamisen ja jyrkkien portaiden vuoksi. Myös Diamond Headiin on pieni sisäänpääsymaksu. Muutamia vuosia sitten kävin myös Kailua Beachilla, joka on melko rauhallinen ja kaunis ranta. Kailuaan kulkee myös paikallinen bussi, mutta täytyy kerran vaihtaa, eli suoraan Waikikilta ei Kailuaan pääse. Obamalla on muuten Kailuassa loma-asunto.

Missä syödä?

Omia lemppareitani Havaijilla oli ehdottomasti poke bowlit! Myös Cheesecake Factory on aina Jenkeissä ihan pakollinen paikka. Ruokalista on loputon, annokset superisoja ja juustokakkuvalikoima älytön. Waikikin Cheesecake Factoryyn tuppaa aina vaan olemaan niin julmettu jono, että kannattaa varautua odottamaan pöytää jonkin aikaa. Yleisesti tuntuu muutenkin, että paikka on aina täynnä. Söimme paljon food truck-paikoissa (eli siis kirjaimellisesti rekkoja, joista myydään ruokaa), pokepaikoissa ja sitten sekalaisissa muissa ravintoloissa. Tommin mielestä pääkadun ravintolat olivat täyttä kuraa (olen kyllä samaa mieltä :D), joten parista kerrasta oppineena suuntasimme sitten aina hieman kauemmas illallisamaan, juuri siis food truck-mestoihin tai muihin pikkupaikkoihin, joita löytyy jo ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä pääkadulta.

Tässä ihan mielettömän hyvä ahi poke, tonnikala poke juuri tuosta ylemmän kuvan poke-paikasta, tuommoinen minikoko maksoi 5$ ja erinomainen esimerkiksi lounaaksi 🙂

Jos vielä suuntaamme Havaijille, suuntaamme juuri tuonne pohjoiseen, jossa on enemmän autenttista menoa. Lisääntynyt turistinpaljous Waikikilla pistää jo jopa ahdistamaan. Muista saarista kiehtoisi hurjasti esimerkiksi Kauai. Tulipas heti taas kova matkakuume..

Jos teillä tulee mieleen kysymyksiä kummastakaan kohteesta, niin vastailen mielelläni. Melko Havaiji-painotteinen postaus, vaikka pitikin kertoa kummastakin, heh.

 

Sisältää kaupallisia linkkejä. SIGG-pullo saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.