Julkaistu

Cookinsaaret: Ensihuomioita ja toteamuksia Rarotongalta x 5

Terkkuja Rarorongalta! Pitkän reissaamisen jälkeen pääsimme vihdoin lauantaina perille tänne Cookinsaarille, jossa vietämme viikon näin reissun alkuun. 12h aikaerojen päälle ylitimme vielä International Date Linen Aucklandistä lentäessä, joka tarkoitti siis, että hyppäsimme täällä vielä eri päivään. Lähdimme Aucklandistä sunnuntaina ja 4h myöhemmin olimmekin taas lauantaissa, joten pää on ollut tässä alkupäivinä aina hieman pyörällä sen suhteen, että mikä aika mikä paikka. Cookinsaaret ovatkin siis maapallon viimeisiä paikkoja, joissa kuluva päivä vaihtuu yöhön. Itselläni on tämä tarkoittanut lähinnä sitä, että aina kun aamulla herään, on kyseinen päivä melkeinpä jo Suomessa ohi.

Onnistuin tietty hankkimaan itselleni tähän loman alkuun jonkun megaflunssan ja vietin kaksi kokonaista päivää lähes 39c kuumeessa lähinnä peiton alla maaten, sekä todeten, ettei ole ihan hetkeen tullut oltua noin kipeä. Pientä koronapaniikkiakin oli taas vaihteeksi täällä ilmassa, mutta mielestäni oireet eivät oikein menneet yksiin ja kävimme eilen lääkärillä, joka myöskin totesi kyseessä olevan luultavasti tavanomainen kuumetauti. Tänään on siis oikeastaan tulopäivän jälkeen ensimmäinen päivä kun on hieman terveempi olo, enkä ole käytännössä ehtinyt vielä juurikaan tehdä täällä mitään. Toki harmittaa aivan hemmetisti, että noin kolmasosa tästä meidän viikon ajasta täällä meni sairasteluun, mutta eihän sille mitään voi. Luultavasti siis joudumme jättämään väliin joitain retkiä ja paikkoja, joissa täällä oli tarkoitus käydä.

Olin itse odottanut reissulta eniten juuri tätä Rarotongan etappia ja muistaakseni tutkin kohdetta vajaan vuoden, ennenkö saimme tämän kätevästi yhdistettyä Uuden-Seelannin matkaan. Muistatte ehkä, että tuumailin ensin pitkään Samoan ja Cookinsaarten välillä, kunnes Cookinsaaret jostain syystä vetivät puoleensa enemmän. Yllätyksekseni on myös Tommi tykännyt paikasta hurjasti ja onhan täällä todella ihanaa! Kiilaa ihan ehdottomasti yhdeksi upeimmista paikoista ikinä.

Kokosin yhteen muutamia ensihuomioita ja toteamuksia Cookinsaarilta ja pääsaaelta Rarotongalta:

 

Ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisia ja tarkoitan siis, että OIKEASTI! Jos vuosi sitten alleviivasin sitä kuinka ystävällisiä Uusi-Seelantilaiset ovat niin nyt ollaan ehkä vielä sitäkin nextimmällä levelillä. Kaikki ovat todella avuliaita, rentoja ja huumorintajuisia. Tästä kertoo varmasti esimerkiksi se, että kun meidät eilen ohjattiin lääkäriasemalle flunssan vuoksi, emme edes joutuneet maksamaan mitään, vaikka saimme mukaamme lääkkeetkin. Olin aivan ihmeissäni, koska moista ei ole tullut vastaan missään ja toisista huolenpito on todella vilpitöntä. Ilmapiiri saarella vaikuttaa muutenkin todella turvalliselta ja nämä olivatkin seikkoja miksi kohteeseen päädyin: Äärimmäisen ystävälliset ihmiset ja turvallisuus, myös iltaisin.

Rannoilla saa olla rauhassa, eikä tungosta ole edes kauniiden auringonlaskujen aikaan. Sadekausi on tosin vielä osittain päällä ja loppuu maaliskuun jälkeen, joka tarkoittaa myös vähemmän turisteja, mutta mitään ruuhkaa täällä ei tosiaankaan ole missään. Rannalla voi helposti kävellä ilman, että juuri kukaan tulee sinua vastaan.

Myös hiljaisuus on täällä rauhoittavaa. Ei ihmisten tai liikenteen melua. Istun juuri huoneemme parvekkeella ja ainoa ääni on koralliriuttaan iskevien aaltojen kohina. Okei, voisin ehkä tottua tähän. Kuten ehkä totesin jo joskus Moorean ja Tahitin kohdalla, on tämä ehdottomasti paikka, jossa kaikki kiire, huolet ja murheet unohtuvat hujauksessa.

Täälläkin ihmiset elävät käsittääkseni melko omavaraisesti mm. hedelmien suhteen ja varmimmin löydät hedelmiä ostettavaksi pienistä kadunvarsi-kojuista. Pienemmistä ruokakaupoista ei välttämättä löydy hedelmiä ollenkaan tai hyvällä lykyllä jotain tuontihedelmiä, kuten omenia. Mäkin haluan pystyttää oman hedelmäviljelmän ja kojun tänne 😀

Cookinsaarilta ei löydy suurien hotelliketjujen luksusresortteja. En ole aivan 100% varma, että löytyykö yhtäkään, mutta ainakaan muistaakseni en niihin majoituksia selatessani törmännyt. Kuulin, että täällä on aikanaan ollut Sheraton-hotelli, joka ilmeisesti joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja sittemmin autioitui (vastaavia tapauksia on useita myös Ranskan Polynesiassa). Ainakin toistaiseksi ovat Cookinsaaret siis pääasiassa resorttivapaata (tai siis Hilton / Four Seasons / InterContinental / Sofitel-vapaata) aluetta, joka näkyy myös siinä, että hintataso on melko edullinen, eikä turistien määrä räjähtänyt käsiin. Usein paikalliset vastustavat isoja ketjuja, joiden tuotoista vain pieni osa päätyy itse kohdemaalle hotellien rahastaessa turisteja resortin sisällä about kaikesta, mitä he reissun aika tekevätkin aina ruokailuista ja retkistä lähtien. Mutta koska monet Tyynenmeren pienet saaret kärsivät taloudellisesta ahdingosta ja elävät muiden maiden tukien varassa, ymmärrän myös sen kuinka suuret hotelliketjut pääsevät valtaamaan alaa.

Tommi tutustui eilen meidän hotellissa australialaiseen pariskuntaan, jonka mies oli käynyt kalastamassa 4kg tonnikalan, jonka hotellin kokit lupasivat kokkailla eri kypsyysmuodoissa. He kutsuivat mekin syömään kalaa ja itsekin piipahdin eilen illalla jo hieman paremmalla ololla alakertaan maistamaan. Oli kyllä aivan superhyvää!!

Nyt aamupalalle. Palataan taas! 🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Lähtösäätöä ja koronapaniikkia

Vihdoin perillä Aucklandissä! Pidin pienen IG-tauon reissun yhteydessä ja ajattelin kirjoitella reissukuulumisia ennemmin tänne blogin puolelle kunhan pääsemme perille. Meidän lähdöstä ja yleisesti reissusta ei tällä kertaa puuttunut pientä paniikkia. Olen yleensä äärimmäisen huolellinen valmisteluiden suhteen, mutta tällä kertaa aiheutti kentällä ensin paniikkia semmoinen pieni seikka kuin viisumi (NZeTA) Uuteen-Seelantiin. Reissatessamme tänne edellisen kerran vuosi takaperin kävin läpi viisumikäytännöt tarkasti ja tuolloin oli käytäntö, että tietyistä visa waiver-maista reissatessa ei tarvitse hakea erillistä viisumia ennakkoon, vaan se myönnetään esimerkiksi meille suomalaisille automaattisesti rajalla 3kk ajalle. Olin itseasiassa tutkinut tämänkin seikan uudelleen, mutta ilmeisesti ainoastaan tuon visa waiver-seikan suhteen (jolla listalla Suomi siis edelleen on) ja epähuomiossa en ollut bongannut, että Uuteen-Seelantiin on viime vuoden lopulla tullut käytäntöön elektroninen matkustuslupa, joka siis vastaa periaatteessa Yhdysvaltojen ESTA:a. Noh, kuulimme tästä tietysti kentän check-inissä ja lähdimme pienessä paniikissa täyttelemään NZeTa-hakemuksia panikoiden sitä, että lähtöselvitys sulkeutuu 15 min sisällä ja ehdimmekö yleisesti saada vahvistuksen matkustuslupaan. Ups.

Loppupeleissä tulivat vahvistukset noin kahdessa minuutissa ja kaikki oli onneksi ok, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Opetuksena itselleni? Vaikka olisitkin reissannut jonnekin aivan vastikään, tarkasta silti viisumiseikat kuntoon mahdollisten ylläreiden varalle. Ja aina olenkin näin tehnyt, mutta näköjään tämmöisiä sattuu 😀 Eli: Jos olet aikaisemmin matkustanut Uuteen-Seelantiin suomalaisena ennen viisumia, ei se enää onnistu, mutta NZeTa:n hakeminen netissä on todella helppoa ja vahvistuksen saa useimmiten hujauksessa. Ehkei kuitenkaan kannata jättää asiaa aivan näin viime tinkaan, heh. NZeTA kustansi 25 NZ dollaria per henkilö. Olin itseasiassa ajatellut tekeväni Uuden-Seelannin viisumiseikoista ihan erillisen postauksensa, koska itse reilu vuosi takaperin itse tätä tutkiessani totesin, että asiaa googletellaan suomeksi paljon. Ehkäpä tämä siis ajoi samalla senkin asian.

Koskaan aikaisemmin ei ole tullut muuten noin kiire ehtiä gatelle ja ehdimme jo panikoida, että myöhästymmekö tämän kaiken härdellin kruunaukseksi vielä lennoltakin. Ps. Helsinki-Vantaan uusi kaukoterminaali on ihan valtava! En ollut hetkeen lentänyt sieltä ja olin aivan ihmeissäni tuosta laajennuksesta ja siitä, kuinka suuret etäisyydet Hki-Vantaalla on nykyään kävellen. Lensimme Qatarilla ensin Dohaan 6h ja vaikka en noin yleisesti ole juurikaan panikoinut koronaviruksesta, iski tuolla lennolla pieni jännitys asian suhteen. Kuulimme matkustamohenkilökunnan juttelevan keskenään hieman huolestuneena eräästä kuumeisesta aasialaisen perheen matkustajasta 4 penkkiriviä edessämme ja tietysti lähdimme oman elämämme salapoliiseina tutkimaan tilannetta. Matkustamohenkilökunnan esimies kävi ilmeisesti ottamassa matkustajalta jonkin sylkinäytteen, kyselemässä useaan otteeseen tilannetta ja kuulimme lentoemäntien toistamiseen juttelevan asiasta keskenään (tulin siis vessasta ja nämä juttelivat käytävällä niin, etteivät ensin huomanneet minua).

Toinen oli selvästi hieman huolestunut, toinen taas lähinnä naureskeli ja sanoi, että ei tässä mitään. Kysyin jopa tilannetta tästä (juuri siltä hieman huolestuneelta lentoemännältä), joka selvästi meni tästä hieman paniikkiin ja selitti jotain, että kyllä, matkustaja on kuumeinen ja asiasta on raportoitu heillä jonnekin eteenpäin. Noh, mekin hieman jännitimme usean tunnin ajan, että mikäköhän tässä on tilanne ja spekuloin lähinnä sitä, että miten lentoyhtiö mahtaisi toimia koronaepäily-tilanteessa? Asiasta ei luultavasti kerrottaisi koneen matkustajille paniikin välttämiseksi, mutta entäs sitten laskeuduttua? Ehdimme jo miettiä pahinta skenaariota, jossa olisimme jossain Qatarin hotellihuoneessa karanteenissa 2 viikkoa ilman minkäänlaista kompensaatiota vakuutusyhtiöltä. Siinä vaiheessa olisi kyllä ottanut päähän 😀

Ps. Ruoat ovat Qatar Airwaysillä ehkä parhaimmat ikinä!

Lopputulema oli siis se, että nämä matkustajat (kuumeinen oli lopulta siis lapsi) pääsivät lähtemään koneesta aivan normaalisti meidän muiden kanssa, eli kyseessä oli luultavammin väärä hälytys, vaikka hieman kyllä jännitti. Kolmen tunnin välilasku Dohassa meni ihan hyvin, vaikka vaihto keskellä yötä ensin hieman mietityttikin. Poika nukkui pienet tirsat (eli päivällä skipatut päiväunet) ensimmäisellä lennolla, joka varmasti auttoi asiaa. Oikeastaan koko tuo reilun 16h lento meni aivan erinomaisesti, vaikka olihan se lentona äärimmäisen pitkä 😀 Nukahdimme kaikki aika nopeasti nousun jälkeen, vaikka olinkin suunnitellut valvovani edes muutaman tunnin. Loppupeleissä nukuimme koko porukka ehkä noin 5h, jonka jälkeen lennosta oli jäljellä ”vain” noin kymmenisen tuntia.

Pari viime kertaa olen suhtautunut Qatariin hieman ristiriitaisesti palvelun suhteen, mutta tällä kertaa sujui kaikki erinomaisesti ja erityisesti lapset huomioitiin paremmin kuin ehkä koskaan aiemmin lennolla. Poika sai viihdykkeeksi puuhapussin ja ateriat tarjoiltiin aina ensimmäisenä nuorille matkustajille. Vinkkini! Jos suunnitteilla on kaukomatka lapsen kanssa ja valittavana on reitti Qatarilla, suosittelen lämpimästi valitsemaan sen. Se mikä ehkä jäi ihmetyttämään, oli että tuolla megapitkällä lennolla tarjottiin vain kaksi ateriaa ja muut syömiset tuossa välissä olivat lähinnä snacksejä, poppareita, keksejä ja kaikkea tätä kategoriaa, vaikka itse (toki yölennolla) olisin ennemmin syönyt kolme kunnon ateriaa ja vähemmän noita pikkuherkkuja ja ”leffasnacksejä”. Itsehän kulutin lennolla aikaa kuuntelemalla varmaan yli 10 true crime-podcastjaksoa, haha.

Nyt on päällä pienet jetlagit päällä ja jatkan muista jutuista seuraavalla kerralla, ettei tästä postauksesta tule aivan megapitkää 🙂

 

Juuri nyt näpyttelen tätä postausta kentällä ja suunta kohti Rarotongaa!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Lomafiilistelyä ja nämä asiat pakkaan aina käsimatkatavaroihin

Kaupallinen yhteistyö: Sabora Pharma

Kuukauden loma häämöttää viimeinkin edessä. Viime päivät ja oikeastaan viikot ovat kuluneet matkajärjestelyitä tehdessä, kuten majoituksia kartoittaessa ja pojan vauva-passia uusiessa. Seuraava projekti onkin pakkaaminen, joka tuo aina pientä haastetta kun edessä on useampi viikko reissaamista lapsen kanssa ja erilaisia lämpötiloja itse kohteessa. Aloitin pakkaamisen hyvissä ajoin jo viime viikolla tekemällä muistilistaa mukaan pakattavista asioista ja nostamalla jotain tavaroita valmiiksi esille. Pyrin yleensä tekemään pakkauksen monessa osassa, jotta ehdin nukkua välissä yön yli edes pari kertaa, viimeisten päivien aikana ennen lähtöä kun nimittäin tulee aina niitä ainiin-hetkiä kun tajuaa, ettei jotain oikeasti tärkeää ole vielä ehtinyt etsiä tai pakata. Voisin oikeastaan sanoa, että omalla kohdallani pakkaaminen on puolet ajasta sitä kun etsin niitä tavaroita, jotka olisi tarkoitus pakata. Nimimerkillä: Etsin eilen noin 30minuuttia eräitä aurinkolasejani, jotka yhä edelleen ovat jossain hukassa 😀

Lennot Uuteen-Seelantiin ovat myös pisimmät tähän mennessä lapsen kanssa ja oikeastaan myös meille aikuisille. Toinen lentoreittimme Qatarista Aucklandiin on nimittäin 16,5h ja paluulennolla 18h. Huhhei! Pientä suunnittelua käsimatkatavaroiden ja lapsen lento-aktiviteettien suhteen siis tarvitaan! Jälkimmäisen suhteen ajattelin tehdä ihan vielä oman postauksensa, eli vinkkejä pitkälle lennolle lapsen kanssa, sekä raporttia siitä kuinka matkanteko sujui. Voisin myös listailla asioita, joita pakkaan lapselle mukaan lentokoneeseen ja käsimatkatavaroihin 🙂

Minulla on pitkille lennoille yleensä vakio-selviytymispaketti, jonka pakkaan mukaan aina. Silmämaski, kuulokkeet, kosteuspyyhkeitä, face mist, tujua kosteusvoidetta ja äänikirjoja offline-tilassa. Itse pidän lentämisestä, enkä pidä pitkiäkään lentoja kovin epämukavina, vaikka nukkumisen hankaluus, silmien kuivuminen, yleinen tahmainen olo ja vatsan turvotus ovat seikkoja, joita ilman toki matkaisin jos se olisi mahdollista. Vuoden takaisella maailmanympärysmatkallamme oli reissussa ja lennoilla mukava erinäisiä matkantekoa helpottavia tuotteita Sabora Pharmalta, kuten pahoinvointirannekkeet, kosteuttavat silmäsuihkeet ja vatsan turvotusta lievittävät IBS-kapselit. Nämä samaiset tuotteet kuuluvatkin nykyään vakiovarustukseeni reissatessa ja lähtevät mukaan myös tälle reissulle.

Mitä sitten pakkaan mukaan käsimatkatavaroihin?

 

Niskatyyny on must. Aikaisemmin pakkasin aina mukaan tuon taustalla näkyvän Havaijilta ostamani puuvillaisen niskatyynyn, mutta nykyään pakkaan useimmiten mukaan puhallettavan version, aivan pelkistä tilasyistä. Nykyään kun on tuplaten tavaraa ja pojalle pakattavien asioiden määrä käsimatkatavaroihin pitkille lennoille on valtava, joutuu karsimaan omien tavaroiden suhteen niistä eniten tilaa vievistä. En pystyisi nukkumaan lentokoneessa hetkeäkään ilman niskatyynyä ja jos saisin valita asian, joka edistää eniten lentomukavuutta niin valintani on tyyny.

Silmälaput. Välillä koneessa jaetaankin silmälappuja, mutta olen kotonakin hc-silmälappujen tai unimaskin käyttäjä, joten pakkaan aina mukaan oman. Kun totuttelee uuden kohteen rytmiin jo lennolla, auttavat silmälaput saamaan unen päästä kiinni, vaikka ikkunasta paistaisikin aurinko. Myös lämpimät lentosukat ja kashmirkaulaliina viltiksi takaavat lentomukavuuden.

i say – Turvotus ja IBS-oireisiin tepsivät kapselit. Näitä olen käyttänyt pitkillä lennoilla yli vuoden apuna lentojen aikana turpoavaan vatsaan, kouristuksiin, sekä näihin liittyvään kipuun. Turvotus onkin lennoilla ainakin itselläni ehkä se suurin epämukavuuden aiheuttaja, joka johtuu ilmanpaineen muutoksista. i say: Turvotus ja IBS-oireet -kapseleiden ainesosat simetikoni ja piparminttuöljy muodostavat ruoansulatuskanavaan kalvon, joka estää kaasukuplien muodostumista ja edistää kaasumolekyylien poistumista ruoansulatuskanavasta. Itse käytän kapseleita ennaltaehkäisevästi ennen lentoja, sekä lennon aikana ja olen ehdottomasti huomannut eron turvotuksen suhteen.

Tearsagain – kosteuttava silmäsuihke. Tämä onkin pitkillä lennoilla vakiotuote nestepussissa ja olen käyttänyt näitä myös herkkien silmien versiona. Tearsagain on suljetuille silmille suihkutettava silmäsuihke, joka sisältää pieniä kasviperäisiä lipidejä, jotka muodostavat silmän kyynelkalvolle kosteuden haihtumista estävän kaksoiskalvon. Lentokoneen kuiva sisäilma ja erityisesti päätteellä työskentely lennon aikana kuivattavat silmiä tehokkaasti, joten erityisesti pidemmille lennoille kannan mukaan Tearsagain-suihkeen.

Verigentle – intiimipyyhkeet. Kertakäyttöiset, hajusteettomat ja hellävaraiset intiimipyyhkeet mahdollistavat intiimialueen puhdistuksen ilman vettä olosuhteissa, joissa suihkua ei ole käytössä, kuten esimerkiksi reissatessa ja lentomatkoilla. Erityisesti pitkillä lennoilla epämukavuutta tuo suihkun puuttuminen, jonka myötä yksittäispakatut intiimipyyhkeet ovat näppärä valinta käsimatkatavaroihin. Verigentle-intiimipyyhkeet ovat dermatologisesti ja gynekologisesti testattu, sekä valmistettu biohajoavasta luonnonkuidusta. Pyyhkeet sisältävät ihoa kosteuttavia ja rauhoittavia ainesosia, sekä luonnollisen pH-tasapainon säilyttäviä maitohappoja.

Sabora Pharman tuotteita myyvät hyvinvarustetut apteekit.

Ihoa kosteuttavat tuotteet. Kosteuttava ja virkistävä kasvosuihke ja joku monitoimivoide (tällä hetkellä Bybin Babe Balm) ovat aina mukana nestepussissa tuomaan kosteutta ilmastoinnin kuivattamalle iholle. Myös kosteuspyyhkeet ovat reissatessa käteviä erilaiseen puhdistukseen ja ihon virkistämiseen.

Hammasharja ja -tahna. Pesen aina hampaat pitkien lentojen päätteeksi, koska haluan tuntea olon perillä mahdollisimman freessinä. Saisin varmaan jonkun kohtauksen jos unohtaisin pakata hammasharjan käsimatkatavaroihin 😀

Lisäksi pakkaan aina mukaan särkylääkkeen (varmuuden vuoksi), viihdettä esimerkiksi juuri offline-äänikirjojen muodossa, kuulokkeet, nenäsuihkeen, vesipullon, pähkinöitä ja käsidesin.

Löytyykö teillä samoja juttuja, joita pakkaatte mukaan?

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Julkaistu

Lumen keskellä

Terkkuja Rukalta! Enpäs itseasiassa ollut edes tainnut mainita blogissa kun päätin pari viikkoa takaperin hieman extempore, että lähdemme naperon kanssa vajaaksi viikoksi ystäväni luokse tänne Rukalle. Nyt tammikuussa ollaan taas vaihteeksi oltu ihme flunssakierteiden kourissa ja kuten mainitsin edellisessä postauksessa töiden vähentämisestä, haluan nyt keväällä olla tarvittaessa myös enemmän kotona pojan kanssa. Sain järjestettyä etätyöviikon niin, että hoidan hommat samalla kun hengailemme täällä pakkasessa lumen keskellä. Heippa vesisade ja harmaus – ainakin loppuviikoksi! Reilun kymmenen asteen pakkaset tuntuvat tähän saumaan varsin passeleilta sen jälkeen kun on ihmetellyt viikkokausia ankeita plussakelejä, vaikkakin viima on yllättävän pureva kun on tässä viime vuosina vieraantunut lumesta ja pakkasesta.

Olen saanut joskus kyselyitä lapsen kanssa kaksin reissaamisesta ja olenkin monesti sivunnutkin aihetta blogissa. Jonkin verran on tullut reissattua lapsen kanssa kaksin, joka on toki antoisaa, mutta kieltämättä välillä myös hieman haastavaa.. Kuten tiistaina kun raahasin noin 20 kilon matkatavaroita työntäen samalla (maailman surkeimpia) matkarattaita ensin vesisateessa ja sitten lumessa. Sinnikkyyttä tässä ainakin tarvitaan 😀

Haaveammattina: Lentokapteeni!

Teimme tänne saavuttuamme kauppareissun pulkalla, ihmettelimme takkatulta ja tilasimme pizzat Pizzeria Rukasta. Oli muuten paras pizza hetkeen ja kiilasi ehdottomasti parhaimpien pizzojen listalle ikinä! Ainiin ja rakastan yli kaiken käydä täällä ruokakaupassa. Lappasin ostoskärryihin taas ties mitä Kuusamon lähiherkkuja, rieskaa ja juustoja, nam! Juuri tuommoiset pienet ruokajutut ovat reissussa parasta, vaikka ihan täällä Suomessa reissaisikin.

Olen nyt tammikuussa pyrkinyt vähentämään ruutuaikaa ja yleisesti somen käyttöä (postausta muuten tulossa aiheesta). Täällä olisikin tarkoitus tehdä akuutit työjutut, mutta välttää turhaa somettelua ja keskittyä sen sijaan ulkoiluun. Tästä syystä keskityn blogissakin tällä viikolla pääasiassa rentoihin kuulumisiin. Eilen kävimmekin iltapäivällä jo ensimmäisellä pulkkaretkellä, joka tosin päättyi aivan maailmanluokan raivariin kun napero alkoi olla väsynyt ja pulkassa ei olisi kiinnostanut istua enää sekuntiakaan pidempään. Noh, tämmöistä välillä 😀

Haluaisin käydä taas piipahtamassa rinteessä, mutta saapi nähdä saanko lähdettyä. Ehdin päästä hyvin vaihtiin viime kerran lautailukoulun jälkeen ja olisi kiva ottaa joku intensiivikurssi tälle viikolle nyt kun on päässyt homman makuun!

 

Palataan! ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Matkakohteiden topit ja flopit

Minulta on postausta matkakohteiden suosikeistani ja itseasiassa viime viikolla sain postaustoiveen kohteista, jotka syystä tai toisesta eivät matkailumielessä minua kiinnosta. Päätin tehdä tämmöisen kombinaation, jossa listaan kohteita, jotka ovat top-listallani, paikkoja joihin en lähtisi uudelleen ja niitä, jotka syystä tai toisesta eivät ensisijaisesti nappaa.

Joskus vuosia ja vuosia sitten olen muistaakseni tehnyt tämmöisen matkakohteiden topit ja flopit-postauksen, mutta ajattelin nyt vähän räväyttää ja tehdä tämän uudelleen. Ehkä suurimmat matkapettymykseni löytyvät yli 10 vuoden takaa. Esimerkiksi Egyptin Luxor, jossa kävi inhottava kourimis-insidentti ja hotellin vanhempi miestarjoilija tuli ottamaan minua rinnoista kiinni aamupalalinjastossa ottaessani ruokaa ja virnuili vielä omahyväisesti kun hämmennyin täysin. Olin siis tuolloin 18v. Sen jälkeen en ole tosiaankaan edes harkinnut reissaavani Egyptiin.

Usein matkakokemuksiin vaikuttavat juurikin melko subjektiiviset seikat. Ja kyllä, esimerkiksi Egypti-casessa oli myös muita tekijöitä, joiden vuoksi en kohteesta oikein pitänyt, mutta pointtina lähinnä se, että toisen inhokkikohde voi olla toisen elämän ihanin paikka, joten näissäkin on kyse paljolti subjektiivisista kokemuksista. Koska nyt en jaksa listata tähän mitään aivan ikivanhoja kohteita, päätin ottaa mukaan vain paikkoja, joissa olen käynyt viimeisten viiden vuoden aikana, plus yhden ikivanhan vakkari-traumatisoijan 😀

Top-kohteet:

 

Euroopan kohteista on Biarritz ehkä aivan ykkössuosikkini! Ensi vuonna toivoisin, että pääsisimme Biarritziin perhelomalle taas yhdessä. (Tommi kuulemma harmistuisi jos lähtisin sinne ilman häntä, heh). Biarritzhan oli myös meidän naperon ensimmäinen ulkomaan kohde 3kk ikäisenä, jonne suuntasimme heti seuraavana kesänä uudestaan. Hyvää ruokaa, rento meininki, surffia ja ihania pieniä putiikkeja. Silloin muutama vuosi takaperinhän jopa harkitsimme Biarritziin muuttamista!

Uusi-Seelanti yllätti kyllä kaikin puolin positiivisesti ja tuntuu kauhealta sanoa sen olleen viime talven reissulla kohde, jota odotin ehkä vähiten. Syynä tosin ehkä osittain se, etten juurikaan tiennyt Uudesta-Seelannista mitään muuta kuin, että siellä on paljon lampaita, kauniita vuorimaisemia ja L.O.T.R-meininkiä. Ja todellisuudessa niiiin paljon muuta, ettei meidän kaksi ja puoli viikkoamme Pohjoissaarella riittäneet suunnilleen mihinkään. Äärimmäisen mukavia ihmisiä, kaikki yksinkertaisesti pelittää täydellisesti ja ah, ne maisemat. NZ on ihan paras!

Seychellit on yksi upeimmista rantakohteista, jossa olen ikinä käynyt. Vaikka mies alkuun epäilikin, oli myös tämä aivan myyty Seychelleille. Kohde oli meidän naperon ensimmäinen kaukomatka ja sinne(kin) olen haahuillut takaisin jo pari vuotta. Kohteena todella kallis (erityisesti majoitukset ja ruoka), mutta ehdottomasti upea kerran elämässä-kohde, jos arvostaa upeita rantoja. Itse jaksoin päivä toisensa jälkeen ihmetellä juurikin Seychellien kauneutta, joskus kiinnostaisi nähdä myös Praslinia ja La Digueta.

Okei.. Pääsisikö takaisin NYT?!?!

Viime vuoden kotimaan kohteesta on mieleeni jäänyt ehdottomasti Ivalo ja Inari, joihin rakastuin valtavasti. Okei, pari syyslomareissua Pyhälle ja Luostolle ovat ehdottomasti olleet syksyn kohokohtia, iski jo valinnan vaikeus tämän suhteen, mutta valitsen silti Ivalon / Inarin! Jostain syystä viehätti erämaameininki erityisen paljon, heh.

Kööpenhamina on lähikohteista ehdottomasti suurin yllättäjä lähivuosilta. Köpis oli ihana ja harmittelinkin, että matkasin sinne ensimmäistä kertaa vasta näin kolmekymppisenä. Esimerkiksi Tukholmaan verrattuna oli Kööpenhamina rennompi ja en edes tiedä mikä siinä niin kovin viehätti.

Haluaisin mainita tähän loppuun myös kaikkien aikojen lempparini Los Angelesin (rantakaupungit), Ranskan Polynesian ja Havaijin, mutta olen jauhanut niistä varmasti jo niin moneen otteeseen, että jätän suosiolla pois listauksesta 😀

Flopit:

 

Berliini. Olimme Seychelleille matkatessa yhden päivän Berliinissä, harmaana ja sateisena tammikuisena päivänä. Kiertelimme kaupungin keskeisimpiä nähtävyyksiä, kävimme syömässä ja noin melko perusjuttuja. Olen melko varma, että kokemukseni olisi ollut varsin erilainen toisena vuodenaikana, mutta itselleni jäi siitä lähinnä tuon yhden päivän perusteella fiilis, että pois ja äkkiä. Holokausti-monumentti oli ahdistava, enkä saanut muistakaan nähtävyyksistä kamalasti irti. Mutta! Tuolla alempana kirjoittelenkin, että voisin ehdottomasti antaa Berliinille joskus uuden mahdollisuuden.

Gardajärvi. Jos voisi lyhyesti kuvata paikkaa: Järvi, jonka paljon toisiaan muistuttavat kylät ovat täynnä turisteja ja identtistä Kiinassa valmistettua matkamuistokrääsää. En muista olenko ikinä käynyt paikassa, josta en oikeasti löytänyt kertakaikkiaan mitäään mitä olisin edes harkinnut ostavani (okei, ei nyt sillä että olisi ollut pakko, mutta saan krääsäkaupoista noin yleisesti lievää allergiaa). Pahimmasta päästä ei tuo missään nimessä ollut ja järvi on aivan valtavan kaunis jos lähtee veneilemään, mutta järven rannikot ja niiden kylät eivät kyllä ole kovin erikoisia tai toisistaan erilaisia. En lähtisi uudestaan, vaikka Italia noin yleisesti paljon kiinnostaakin!

Egypti. Olen edelleen jotenkin niin traumatisoitunut vuoden 2006 Luxorin reissusta, etten enää sen jälkeen tule luultavasti koskaan menemään Egyptiin. Lähdimme äitini ja isäpuoleni kanssa jollain halvalle äkkilähdölle lukioni lukulomalla ja yövyimme ”Luxorin parhaassa hotellissa”. Koin oloni naisena niin esineellistetyksi ja oloni ahdistuneeksi, etten rehellisesti halua enää koskaan matkustaa mihinkään vastaavaan. Hotellin miestarjoilija (noin 60v) tuli eräänä aamuna aivan pokkanaan puristamaan minua takaapäin rinnoista lappaessani ruokaa lautaselle ja vielä virnuili perään ylimielisesti. Hotellin uima-altaalla ei saanut senkään vertaa rauhaa allaspoikien huutaessa ja vihellellessä valehtelematta aivan jatkuvasti. Ja tämä oli vain pelkästään hotellin alueella, jossa luulisi saavansa turistina olla edes jotenkuten rauhassa. Ja tosiaan, olin tällöin 18-vuotias 🙁 Egyptin kulttuuri, historia ja pyramidit kiinnostavat hurjasti, olen pienestä asti ollut niistä todella lumoutunut, mutta suoraan sanoen ei Egyptiin reissaaminen inspaa enää ollenkaan ja suorastaan kaikki kohteet, joissa naisten asema on huono, saavat nykyään ällörefleksin.

Jostain syystä ei matkustaminen näihin kohteisiin kiinnosta..

 

Etelä-Amerikka. En tosiaankaan tiedä miksi, mutta Etelä-Amerikka ei jostain syystä ole koskaan oikein kiinnostanut minua. Äitini yritti aikanaan pariinkin otteeseen innostaa minua lähtemään Brasiliaan, mutta jostain syystä en vain kokenut, että maa kiinnostaisi minua niin paljoa. Eniten ehkä ahdistaa rikollisuus, en välitä matkustaa kohteissa, joissa saa jatkuvasti olla varuillaan taskuvarkaiden suhteen tai kokee, ettei naisena uskalla iltaisin kävellä yksin kaduilla. Tämä on ehkä syy, miksi Etelä- ja Väliamerikan matkailu on omalta osaltani tähän asti ollut nollasaldolla. Voi olla, että tässä on osittain kyse myös tietynlaisesta stereotypiasta tietyn maanosan suhteen, enkä rehellisesti haluaisi sortua moiseen, mutta jostain syystä asia vain mietityttää.

Keski-Eurooppa. Saksa, Puola, Tsekki, Unkari.. Jostain syystä en ole kohteena lainkaan kiinnostunut Keski-Euroopan kaupunkikohteista. Itseasiassa ainoat, jotka minua kiinnostavat matkailumielessä, ovat Sveitsi, Pohjois-Italia, Puolan Auschwitz ja Itävaltojen Hallstatt. Ehkäpä juuri se ”kaupunkilomailu” on se, joka näissä tympii, koska olen todella valikoiva kaupunkimatkailija. Luulen, että voisin ehdottomasti pitää esimerkiksi Keski-Euroopan roadtripistä vuorilla ja pikkukylissä. Ala-asteella innostuin opiskelemaan koulussa ylimääräisenä kielenä Saksaa, mutta innostus loppui melko nopeasti kun kieltä ei oppinutkaan ihan hetkessä. Koko Saksa-innostus lopahti kai jotenkin siihen 😀 Mutta! Olen harkinnut, että antaisin joskus Berliinille uuden mahdollisuuden! Rakastuin kuitenkin Köpikseen ja uskon, että Berliini voisi olla juttuni, jos vain reissaisi sinne paremmalla ajalla ja toiseen vuodenaikaan.

Filippiinit. Itseasiassa tämä lukeutui vielä vuosia takaperin kohteisiin, joissa ehdottomasti haluaisin käydä, mutta parin vuoden aikana on mielipiteeni muuttunut mm. perehdyttyäni syvemmin maan hallintoon, huumesotaan ja nyt viimeisimpänä lasten asemaan. (Yle Areenasta löytyy muuten hyviä dokkareita aiheesta!) En halua tukea turismin kautta maata, joka pyrkii systemaattisesti kitkemään huumekauppaa teloittamalla useimmiten hyvin köyhiä pikkurikollisia, lapsiin kohdistuvaa ihmiskauppaa ja hyväksikäyttöä unohtamatta 🙁

Lontoo. Ah, Lontoo oli ala-asteella unelmieni matkakohde, koska Spice Girls for life! Kuinka tohkeissani olinkaan joskus vuonna 96-97 kun pääsin Lontooseen ja ostin kaikilla rahoillani spaissarikamaa. Tuolta reissulta on jäänyt itseasiassa kivoina muistoina mieleen erityisesti British Museum ja Egypti-aiheiset jutut! Vanhassa valokuvakansiossani on jopa valokuvia, joita olen ottanut museon sarkofageista ja muista Egyptijutuista, haha. Silti, en ole tuon jälkeen kertaakaan kokenut kiinnostusta lähteä Lontooseen muuta kuin välilaskulla. En edes tiedä miksi kaupunki ei kiinnosta yksinkertaisesti ollenkaan. Suoraan sanoen en keksi ainuttakaan syytä, miksi varaisin matkan Lontooseen. Enkä tässäkään kohdassa väitä, että monen muun suosikkikohteessa olisi jotain vikaa, se ei vain henkilökohtaisesti kiinnosta minua ollenkaan. Naapurimaata Irlantia voisin kuitenkin ehdottomasti harkita!

New York oli pitkään omalla evvk-listallani, vaikka vuosia takaperin suorastaan rakastin Nykiä! En edes osaa perustella tähän muuta kun sen, että talvella viileät kohteet eivät juurikaan ole juttuni. Olen ollut New Yorkissa usein aina jonkun toisen kohteen yhteydessä, esimerkiksi Karibialle lentäessä. Nyt olen pitkästä aikaa alkanut jopa jossain määrin tuumailemaan, että haluaisin käydä Nykissä joskus kesällä!

Arabiemiraatit. Ei vaan nappaa! Dubaissa olin 2007, enkä ole tuon jälkeen rehellisesti kokenut minkään sortin kovaa kiinnostusta lähteä uudelleen. Muistaakseni harkitsin Dubaita vielä joskus noin viisi vuotta takaperin helppona aurinkokohteena, mutta sen jälkeen tuli joku no-no reaktio. Eniten pidän kohteista, joissa pääsen aitoon luontoon, luonnonrannoille ja toivon mukaan pakoon pilvenpiirtäjiä – nämä eivät juurikaan toteudu Dubaissa ja itseäni ahdisti siellä juuri se, että kaikkialle kuljetaan autolla. Rannoille, ostareille, nähtävyyksiin. Haluan itse ainakin kävellä ympäriinsä ja ihmetellä paikan meininkiä, eivätkä keinotekoiset rannat ole ykkösvalintani. Qataria tuumasin kohteena vielä pari vuotta takaperin, koska olen käynty siellä vain välilaskulla. Ensinnäkin siksi, että arabikulttuuri kiinnostaa oikeasti mm. ruoan puolesta (jos poliittinen tilanne olisi eri, haluaisin oikeasti käydä esimerkiksi Iranissa :D) ja koska en ole Qatarissa käynyt, en osaa sanoa juuta tai jaata siitä, että onko kohde samanlainen kuin Dubai?

Kiina. Jostain kumman syystä en koskaan ole kokenut kiinnostusta lähteä Kiinaan, enkä edes tiedä miksi? Ehkä mielessäni on stereotyyppinen kuva suurkaupungin ilmansaasteista, eläimien kurjista oloista ja juridisista seikoista, jotka eivät esimerkiksi työolojen suhteen aivan ole omien arvojeni mukaisia. Toki, voin olla väärässäkin! Kulttuurin puolesta ovat Kiina ja Venäjä listallani kohteita, joissa haluaisin mielenkiinnosta käydä, mutta sitten taas Kiinan suurkaupungeissa saasteet, puhtaan luonnon vähyys (tai se, ettei sitä käytännössä siis ole) kaupunkikeskittymien läheisyydessä ovat seikkoja, joiden vuoksi reissaaminen sinne ei juurikaan kiinnosta.

Intia. Oikeastaan en edes osaa perustella tätä, koska jollain tapaa Intia kiinnostaa ja sitten taas ei. Olen välillä ehkä jossain määrin mustavalkoinen matkailumieltymyksieni kanssa ja todennut, että jotkut kohteet eivät kiinnosta itseäni, enkä edes tiedä miksi. Sri Lanka sen sijaan on kiinnostanut jo kauan, mutta asiat, joka nykyään pienen lapsen kanssa reissatessa aina mietityttävät, ovat kohteiden hygieniataso ja turvallisuus (ja toki pahimmat malaria- ja dengue-alueet). Nämä ovat seikkoja, jotka lapsen saannin jälkeen ovat rajanneet pois monia kohteita, joissa ehkä muuten haluaisin reissata.

 

Onko teillä matkakohteiden top- ja flop-kohteita?

 

Löytyykö omista suosikeistani inhokkeja tai toisinpäin?

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 44 kommenttia.