Palaan tänään vanhoihin reissujuttuihin! Listasin nimittäin mieleenpainuvimpia reissumuistoja kuluneiden vuosien varrelta ja samalla myös vanhoja (sekä myös vähän uudempia) matkakuvia. Mitä muistoja tai sattumuksia on erityisesti jäänyt mieleen matkoilta viimeisten noin 5 vuoden ajalta?
Sayulita, Meksiko 2014. Olimme syksyllä 2014 Meksikossa pienessä Sayulitan surffikylässä, jonne olemme tuon matkan jälkeen haikailleet useampaankin kertaan, varsinkin nyt kun Finnair lentää suoraan Suomesta melko lähelle, Puerto Vallartaan. Kuitenkin Väli-Amerikka jotenkin hieman jännittää nyt pienen lapsen kanssa, tulihan tuollakin reissulla nähtyä vaikka mitä ja kieltämättä välillä hieman iltaisin jopa pelotti, vaikka kylän noin yleisesti pitäisi olla melko turvallinen. Katukaupustelijoita oli nimittäin melkein yhtä paljon kuin Balilla, tosin he kauppasivat myös kaikkea muuta kuin käsikoruja..
Eräänä iltana kävelimme kadulla pimeällä auton ohi, johon sitten ohimennen vilkaistiin sisään. Autossa istui kaksi henkilöä, jolla toisella oli sylissään aivan valtava kokaiinipussi, jota ilmeisesti pussitettiin pienempiin. Apua! Taidettiin lähteä melko kovaa vauhtia kipittämään muina miehinä pois. Juuri tuon vuoksi esimerkiksi Meksiko nykyään hieman jännittää, koska ei voi tietää mitä eteen osuu. Tästäkin huolimatta oli Sayulita todella kiva. Hyvää ruokaa, lämpöä ja reissun aikana kävimme veneellä myös Islas Marietasin saarella ja hidden beachilla. (Kannattaa googlata kuvahaulla!!) Ainiin ja lentäessämme Sayulitaan näimme LAX:in kentällä Breaking Badin Pinkmanin! Vitsailtiin, että onkohan tämäkin lähdössä Meksikoon, heh heh. Tai siis emme tietenkään itse ”Pinkmanille” 😀
Indonesia, 2015. Syksyllä 2015 lähdimme kuukaudeksi Indonesian. Kiersimme tuolloin melko paljon ympäriinsä ja kävimme mm. toistamiseen pienessä Batu Karasin kylässä Jaavalla. Huh, sinne onkin melkoinen uurastus päästä! Ensin parin tunnin lento Balilta Bandungiin, josta vielä 8h automatka Batu Karasiin. Paikka on kirjaimellisesti pieni tuppukylä, josta ei löydy edes ruokakauppaa (eikä tuon rannan lisäksi ihan kamalasti muutakaan, muutama ravintola ja pieni majatalo). Todella autenttista meininkiä, ainakin tuolloin. Paikka on yksi Tommin suosikeista, mutta täytyy myöntää, ettei lukeudu ihan omiin lemppareihini 😀 (Ekalla kerralla aloin väsyneenä itkeä kun pääsimme perille kun näin meidän ekan yön majoituksen, jossa ei ollut vessassa edes juoksevaa vettä, vaan pelkkä letku ja ämpäri. Ainakin näistä kokemuksista karaistuu ja onneksi olimme loppuajan ihan kivassa majapaikassa, haha.) Näinä molempina kertoina kun olemme siellä käyneet, olen stressannut tuota matkaa jotenkin aivan superpaljon. Olemme lentäneet Air Asialla, joka on tuntunut huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta, kun lukuisat muut paikalliset höpöyhtiöt, joita putoilee harva se päivä.
Tuolloin reissumme aikana oli vielä se joku tuhkapilvi-episodi tulivuoren tuprutellessa ja tuhkavaroitus oli taas päällä kun lentomme takaisin Bandungista Balille koitti. Lento oli ties kuinka monta tuntia myöhässä lentäessään Balilta ensin noutamaan meitä ja panikoitiin jo valmiiksi, että jos kone ottaa tuolla matkalla jotain damagea. Tuhkahan tukkii moottorit ja käsittääkseni jopa estää sen toiminnan. No, tunteja myöhemmin pääsimme vihdoin koneeseen ja koneen noustua ilmaan, tuli hetkeksi (siis sekunniksi, pariksi) aivan hiljaista, aivan kuin moottori olisi hetkellisesti pysähtynyt. Katsoimme Tommin kanssa toisiamme, mutta kumpikaan ei uskaltanut sanoa mitään. No, lennon jälkeen jaoimme kokemuksen ja molemmat meistä oli tuolloin luullut, että moottori lagaa tuhkan seurauksena. Voin vain kuvitella miltä tuo hetki olisi lentopelkoiselta tuntunut. Ja voin kertoa, etten tuon jälkeen lennä Air Asialla enää ikinä 😀
Kuvat ovat vuoden 2013 Jaavan reissulta
Moorea, Ranskan Polynesia 2018/2019. Tuoreimmista matkamuistoista on pakko mainita Moorean matka, joka ehdottomasti on yksi mieleenpainuvimmista. Olin haaveillut Moorealle matkaamisesta valehtelematta lähes kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2010 olin Tyynenmeren risteilyllä, juurikin Tahitilla, Moorealla, Bora Boralla ja muistaakseni Raiatealla. Tuosta saakka olen taas haaveillut pääseväni Ranskan Polynesiaan. Anyway, Moorealle matkataan pääsaarelta Tahitilta lautalla ja juuri tuota lautalla saapumista on sanottu äärimmäisen kauniiksi maisemien suhteen. Ja olin niin täpinöissäni! Noita maisemia ei edes voi sanoin kuvailla, mutta en ole varmaan koskaan nähnyt mitään niin kaunista. About ne seuraavat kaksi viikkoa hoin jatkuvasti sitä, kuinka en kestä miten jossain voi olla näin kaunista.
Saapuminen Moorealle..
Maisemien lisäksi jäi mieleen ehdottomasti hedelmäbongailut. Luonnosta ja teiden varsilta poimi nimittäin helposti aina päivän hedelmät mukaan ilmaiseksi. Mangoja, avokadoja, papaijoita ja passionhedelmiä. Totesimme, että kaupoissa myydään siksi niin suppeasti hedelmiä, koska kaikki kasvattavat niitä omavaraisina. Mäkin haluan alkaa hedelmätarhuriksi! Moorealta on muitakin aivan älyttömiä muistoje, kuten pojan sadetanssi karambolapuun alla (joka löytyy IG:stä Moorea-kohokohdan storieseista) ja haiparvi, joka hengaili Haapitin majatalon laiturin alla ja parveili aina välillä laiturin vieressä, hui!
Islanti, 2017. Muistelin juuri pari viikkoa takaperin Islannin reissua, joka on ehdottomasti jäänyt mieleen elämyksenä. Ja erityisesti issikkavaellus, joka oli aivan mieletön! Olimme Islannissa joulukuun alussa, jolloin oli jo vähän lunta. Ainakin tuon meidän reissumme aikana oli äärimmäisen kylmä, huolimatta siitä, että pakkasasteita oli joku muutama hassu. Merituuli siis saa ilman tuntumaan vieläkin kylmemmältä, mutta en tiedä onko näin aina? Kuitenkin, valitsimme aamulla alkavan hevosvaelluksen ja lähdimme vaellukselle kun ulkona oli vielä aivan pilkkopimeää (kello taisi olla ehkä 9, mutta Islannissa on talvisin pimeää toooodella pitkään aamulla ja hyvä kun aurinko näyttäytyy muutaman tunnin ajan).
Alkuun koko ratsastushomma jännitti, koska en ollut koskaan ennen ratsastanut, mutta nopeasti loppupeleissä pääsi kiinni homman jujusta. Hitaasti etenevä vaaleanpunainen auringonnousu ja ympäriinsä maan sisuksista tuprutteleva kuuma höyry olivat näkynä jotain niin uskomatonta, ettei sitä unohda kyllä koskaan. Tuo issikkavaellus oli itselleni ehdottomasti koko reissun kohokohta! Toki tykkäsin myös Blue Lagoonista, mutta väenpaljous, kamala tungos ja äärimmäisen pitkä jonotus sisälle (vaikka olimme varanneet ajan) saivat aikaan pienen pettymyksen. Paikka on ollut varmasti aivan erilainen vielä 5-10 vuotta sitten. Silti on Islanti paikka, johon haluan vielä joskus uudestaan ja nimenomaan kiertelemään maata myös Reykjavikin ulkopuolella.
Pitäisikö tehdä useammin tämmöisiä tb-matkajuttuja?
Kivaa tiistaita! 🙂
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.
