Miniloma Muotkalla + 3 asiaa, jotka opin Lapista

Majoitus saatu yhteistyönä

Majoituimme viimeiset neljä yötä Lapin reissulla Muotkassa Wilderness Hotel Muotkassa ja voi elämä kuinka mieletön paikka! Olin haaveillut Muotkasta jo parin kuukauden ajan tutkittuani Inari-Saariselkä-akselilta kivoja (rauhallisempia kohteita) syysreissuun ja kansallispuiston läheisyydestä. Yllättäen sitten havahduinkin selailemassa kuvia Muotkalta ja lähiseuduilta suunnilleen päivittäin, odotinkin tulevaa reissua todella innolla! Tämä oli toinen kertani Wilderness Hotelsin majoituksissa, viime joulukuussa majoituimme Wilderness Hotel Inariin aivan Inarijärven rannalle (postaus täällä). Voin todella lämpimästi suositella myös Inarin majoitusta, mutta jos näistä kahdesta on pakko valita niin nousi Muotkan majoitus ehdottomasti suosikikseni. Itseasiassa jopa kohteena yhdeksi suosikkipaikoikseni ikinä! Ja tämä onkin jo todella kova ranking omalla listallani 😀

Ihmisvilinää ja meininkiä ei Muotkalta juurikaan löydy, mutta jos luonnonrauha ja oma aika keskellä Lapin luontoa houkuttelee, on tämä ehdottomasti sinun paikkasi. Lähimmät kaupat löytyvät Saariselältä (noin 12km päästä), Ivalosta taas ajaa perille noin 45min. Otimme tulomatkalla taksin, paluumatkalla taas bussikuljetuksen Ivaloon, joka haki kätevästi suoraan majoituksen edestä ja kustansi muistaakseni 13€. Hyvät kulkuyhteydet löytyvät siis ehdottomasti! Olin jopa aivan unohtanut, että olen lapsena käynyt Saariselällä talvella, mutta muistikuvat ovat näin lähes 25 vuoden jäljiltä melko hatarat.

Täytyy todeta, että tämä reissu oli kaikin puolin melkoinen aktiiviloma! Tuli liikuttua luonnossa kävellen ja pyörällä, sekä koettua vaikka mitä kivaa. Ensimmäisen kerranhan kävin tällä reissulla pulahtamassa saunasta uimassa Ivalossa ensimmäisenä iltana, mutta Muotkalla jäin kylmävesiuintiin suorastaan koukkuun ja uimassa useaan otteeseen. Yksi reissun kohokohdista oli ehdottomasti Wilderness Hotel Muotkan UPEA savusauna, josta pääsi näppärästi pulahtamaan tunturipuroon virkistäytymään. Ja minähän menin, oli kyllä aivan hemmetin kylmää ja on kuulemma aina, koska vesi virtaa tuntureilta.

Parina päivänä lainasimme maastopyörät ja lähdimme retkelle Kiilopäähän. Toisena päivänä teimme reilun 15km lenkin Kiilopään rinteille katsomaan maisemia, jotka olivat mielettömät. Harmiksemme osui kohdalle sateista keliä ja toiveissa olisi ollut vielä viimeisenä päivänä käydä katsastamassa pyörällä Kiilopään suunnalla Luulampi, joka jäi vähän harmittamaan edellisellä pyöräretkellä. Urho Kekkosen kansallispuisto sijaitsee aivan kivenheiton päässä Muotkalta, joten pyöräily ja patikointimaastoja riittää enemmänkin kuin mitä loman aikana luultavasti ehtii taivaltaa. Harmittaa, ettei noiden vajaan neljän päivän aikana ehtinyt retkeillä enemmänkin, vaikka toki paljon tulikin nähtyä.

Sunnuntaina oli aurinkoista ja saimme hotellilta mukaan eräoppaan seuraksemme Pyhä-Nattaselle, joka sijaitsee noin 40minuutin ajomatkan päässä etelän suuntaan Sompion luonnonpuistossa. Ja onneksi lähdimme! Pyhä-Nattanen on ehdottomasti yksi upeimmista luonnonkohteista, joissa olen tähän asti käynyt! Teimme 7km reitin (Pyhä-Nattasen polku), joista ensimmäinen 2km oli metsäpolkua ja 2km kipuamista kiviä pitkin Pyhä-Nattasen huipulle. Tuota haastavampaa reittiä ei suositella huonokuntoisille tai missään nimessä kivien liukkauden vuoksi huonolla säällä tehtäväksi, mutta maisemat olivat kiivetessä aivan upeat. Huipulta lähtee alaspäin helpompi reitti alas, jota sitten kipusimmekin alas.

Pyhä-Nattasen maisemia on kehuttu Suomen kauneimpien joukkoon ja allekirjoitan tämän täysin. Huippu on vanhaa kalliopaasia ja rapautumiskiveä. Pyhä-Nattanen on saamelaisille pyhä paikka ja toorien on uskottu olevan jumalien koteja. Maisemat olivat aivan mielettömät! Huipulla on pystyssä vanha palovartijan tupa, jota käytetään nykyään autiotupana ja on siis avoinna retkeilijöille. Kävin kurkkimassa sisälle tupaan ja ehdin jo haaveilla siitä kuinka tunnelmallista sieltä olisi herätä aamulla ja katsoa ulos maisemia! Ehdottomasti yksi juttu lisää bucket listille!

Reissulla opin esimerkiksi nämä 3 ”Lappi-faktaa”:

 

Suomessa ei elä poroja luonnonvaraisena, vaan kaikilla poroilla on omistaja. Tämä tuli itselleni aivan uutena ja ehkä näin kaupunkilaisena vähän hölmönäkin tietona. Olin itse pitänyt itsestäänselvänä, että poroja elää myös luonnonvaraisena, mutta näin ei tosiaankaan ole. Suomessa voi periaatteessa alkaa kasvattamaan poroja ilman, että olisi saamelaisia juuria (Norjassa kuulemma taas ei), mutta käytännössä se on todella vaikeaa. Saamelaiseen perheeseen syntyvä lapsi saa jo syntyessään lahjaksi ensimmäiset poronsa (ja poromerkkinsä!), josta poronkasvatus sitten alkaa. Toki porot elävät ja kasvavat Suomessa vapaana, sekä populaatio kasvaa (ainakin käsittääkseni) luonnostaan, mutta tiettyjä rajauksia alueissa on poroaitausten muodossa. Jos joku poro eksyisi aivan muille maille, menee sen omistaja kuulemma noutamaan sen kotiin 😀 Aikomukseni on ensi vuonna opiskella syvemmin maaseudun kehittämistä koulussa, joten siitäkin näkökulmasta kuuntelin korvat höröllä kaikkea perinteisistä elinkeinoista ja porotaloudesta!

Lapissa elää ihmisiä taloissa, joissa ei ole sähköä ja tämä on jopa aivan tavallista. Mihinkäs sitä nyt sähköä tarvitsisi jos on tottunut koko elämänsä asustelemaan sähköttä? Myös tämän kuullessani iski minuun melkoinen kaupunkijuntti-fiilis, koska olin tottakai ajatellut, että nykypäivän Suomessa on sähköverkosto melkeinpä aivan ”universaali” juttu. Näin ei kuitenkaan tosiaankaan ole ja erityisesti Lapin syrjäseuduilla elää paljon ihmisiä taloissa ja mökeissä, joissa ei ole sähköjä, eikä ole koskaan ollutkaan. Ja hyvin pärjätään! Itseltäni vaatisi ehkä melkoista sinnikkyyttä ryhtyä elämään lähes sähkötöntä elämää, mutta arvostan suuresti ihmisiä, jotka sitä nykypäivänä elävät.

Tunturipuroista voi huoletta juoda vettä, joten pitkilläkään vaelluksilla ei ole hätää, vaikkei jaksaisi kantaa mukaan litrakaupalla juomavettä mukaan! Toki nyt itsekin tiesin, että tunturipurojen vesi on puhdasta, mutten nyt rehellisyyden nimissä ollut edes ajatellut asiaa sen pidemmälle. Maistoinpa kuitenkin itsekin juoda vettä suoraan purosta ja kyllä, oli melkoisen hyvää vettä jos näin voi sanoa! 😀

Kertokaa, tiesittekö te nämä?!

 

Jos vierailet Saariselällä tai lähistöllä, suosittelen nähtäväksi ainakin seuraavia kohteita: Kiilopää ja Pyhä-Nattanen! Ja majoituksena Saariselältä aivan ehdottomasti Wilderness Hotel Muotkaa. Tai jos vierailet lähistöllä, soita ainakin Muotkalle ja varaa tuo savusauna! Oli jo itsessään kokemuksena aivan mieletön 🙂

Itseäni jäi näiden lisäksi kiinnostamaan mm. Suomen eteläisin saamelaiskylä Vuotso, joka sijaitsee aivan automatkan varrella Pyhä-Nattaselle. Harmittaa, etteivät kelit suosineet revontulia, mutta ehkäpä sitten taas seuraavalla kerralla. Vaikka Muotka oli näin syksylläkin aivan upea, on se kuulemma lumen tultua aivan omalla levelillään ja todellinen ”winter wonderland”. Ja se onkin vielä PAKKO kokea!

Ps. Wilderness Hotel Muotkan henkilökunta vinkkasi tarjouksesta, mikäli miniloma Muotkalla kiinnostaa teitäkin! Hintaan 349€ yövyt 1 yön aurora cabinissä (lasi-iglu) skumpalla ja 2 yötä hotellihuoneessa, aamupala sisältyy hintaan. Tarjous on voimassa 25.10 asti ja 17.11-30.11. Lisätiedot löytyy täältä!

Oletteko käyneet Saariselällä tai Muotkalla? ✨    

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Matkapostaus Cookinsaaret: Vinkkejä, hintatasoa ja kokemuksia

Cookinsaarista on tullut paljon kyselyitä ja erityisesti lentojen hinnat, sekä yleinen hintataso kiinnostivat. Lupasin tehdä aiheesta ihan oman pakettinsa ja listasin tähän postaukseen omia vinkkejäni omatoimimatkalle Cookinsaarille. Kohteena jäi Cookinsaaret mieleen paikkana, johon ehdottomasti haluan vielä joskus palata – toivottavasti pidemmäksikin aikaa. Kohde on suomalaisille melko tuntematon, enkä itse aikanaan kohdetta tutkiessani löytänyt juurikaan tietoa tai kokemuksia Cookinsaarista suomeksi. Toivottavasti tämä infopaketti siis auttaa teitä, jotka haaveilette Cookinsaarten unelmalomasta tai suunnittelette reissua sinne.

Päällimmäisenä jäi kohteesta mieleen todella rento meininki, äärimmäisen ystävälliset paikalliset ja kaunis luonto. Hintatason suhteen yllätyimme positiivisesti, koska loppujen lopuksi ei kohde ollut kovin kallis, ainakaan verrattuna siihen mihin olimme asennoituneet. Cookinsaaret mahdollistavatkin siis myös budjettimatkailun, mikäli semmoinen Tyynellämerellä kiinnostaa. Esimerkiksi Tahitin hintatasoon verrattuna oli kohde suorastaan ”halpa”, mutta Tahiti toki olikin kalliudellaan aivan ääripäätä. Sanoisinko, että esimerkiksi Rarotongan hintataso oli suunnilleen sama kuin Uudessa-Seelannissa. Saaria pidetään myös äärimmäisen turvallisena matkakohteena ja paikalliselta taksikuskilta kuulimme, että Hillary Clintonin vieraillessa saarilla, oli kohde ainoita, joissa tämä liikkui ilman suurta turvamiesjoukkoa, koska saarten vaaraluokitus on todella minimaalinen.

Cookinsaaret lyhyesti

 

Cookinsaaret ovat itsehallinnollinen saariryhmä Tyynellämerellä ja Uuden-Seelannin itsehallintoalue. Pääkaupunki Avarua sijaitsee noin 13 000 asukkaan saarella Rarotongalla. Hajanainen saariryhmä on jaettu pohjoisiin ja eteläisiin saariin, joiden etäisyys on jopa useiden tuntien lentomatkan päässä toisistaan. Sadekausi on päällä yleensä joulu-huhtikuussa, jolloin turistien määrä on pienempi ja majoitusten hinnat alhaisemmat. Meidän lomaviikkomme aikana satoi ajoittain, pääasiassa kuitenkin nopeita trooppisia sadekuuroja, jotka menivät ohi muutamissa minuuteissa.

Valuuttana toimii Uuden-Seelannin dollari. Vaihdoin valtaosan matkavaluutasta jo Suomessa. Koska korttien toimiminen voi olla paikan päällä epävarmaa ja automaatteja on rajallisesti, suosittelen ottamaan käteinen mukaan jo saarten ulkopuolelta. Saarten virallinen kieli on englanti.

Viisumi. Cookinsaarille ei tarvitse viisumia, mutta passin on oltava voimassa 6kk reissulta paluun jälkeen. Maahantulon yhteydessä myönnetään oleskelulupa 30 päivälle, jonka ylittävältä ajalta on anottava pidennettyä oleskelulupaa. Mikäli lennät Uuden-Seelannin kautta, tulee Uuteen-Seelantiin hakea NZeTA-matkustuslupa.

Lennot. Kohde on Suomesta käsin kirjaimellisesti toisella puolella maapalloa, joten matka Cookinsaarille ei totisesti ole sieltä lyhyimmästä tai halvimmasta päästä. Nopein lentoreitti Rarotongalle on Aucklandistä, mutta mikäli Uusi-Seelanti ei kuulu reissusuunnitelmiin, lentää Air New Zealand (joka siis operoi kaikki Cookinsaarten ulkoiset lennot) ainakin Los Angelesista ja muistaakseni myös Sydneystä. Toki, lennot Uuteen-Seelantiin kustantavat jo melkoisesti ja lyhyimmät lentoreitit Suomesta ovat noin 25h luokkaa. Maksoimme Aucklandin lennoista noin 900€ / henkilö ja lennot Rarotongalle olivat noin 400€ / henkilö (mukaanlukien ateriat ja ruumaan checkattu laukku). Väliä Auckland – Rarotonga lentävät myös halpalentoyhtiöt Jetstar ja Virgin Australia, eli mikäli käsimatkatavaroilla (ja ilman aterioita) reissaaminen ei ole mahdoton idea, voi lennot hyvinkin saada 200€ hintaan. Cookinsaarten sisäisiä lentoja operoi Air Rarotonga, joka lentää mm. 45min päähän Aitutakille.

Majoitukset. Kivoja hotelleja ja asuntomajoituksia löytyy saarelta laidasta laitaan. Alunperin katselin itse erityisesti Airbnb-majoituksia, mutta koska emme olleet aikaisemmin käyneet saarella, emme olleet juurikaan selvillä meiningeistä, kauppojen käytännöistä ja muusta, joten perheystävällinen hotelli kivan rannan tuntumassa tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta. Hotellimme oli Moana Sands Beachfront Hotel, jonka itseasiassa bongasin ”seurantalistalleni” (kuten ehkä olenkin todennut, selailen majoituksia usein ihan huvikseni mahdollisia tulevia reissuja ajatellen :D) jo vuosi takaperin. Majoitus kustansi 8 yöltä noin 1000 euroa.

Palautteet perheystävällisyydestä, hyvästä hinta-laatusuhteesta ja erinomaisesta rannasta (tämän seikan tutkin yleensä todella tarkkaan, haha) saivat tekemään päätöksen kyseisestä majoituksesta ja olimme todella tyytyväisiä. Hotellimme kuski kertoi, että hotellin ranta on itseasiassa yksi parhaista paikoista snorklata koko saarella. Erityisesti lapsen kanssa oli ranta aivan loistava pulikointiin ja hiekkaleikkeihin! Aamiainen oli mannermainen aamiainen ja melko pelkistetty (hedelmiä, mysliä, paahtoleipää), mutta meidän makuun ihan ok. Lisämaksusta sai halutessaan tilata esimerkiksi munia ja pannukakkuja. Mikäli reissaisin uudelleen, majoittuisin ehkä Airbnb:ssä jossain samalla puolella saarta kuin missä tällä kertaa, nimittäin jos voisi jollain tapaa vetää Cookinsaarten elämyksen vielä enemmän luksukseksi, olisi se yksityinen ranta!

Vinkkejä

 

Ruokailu. Tutkiessani ruokapaikkoja Rarotongalta törmäsin useimmiten suosituksiin Muri Night Marketista, joka on paikallisten suosima ravintolakeskittymä Muri Beachillä. Kävimme kerran taksilla Muri Night Marketilla ja jos haluaa paikallista meininkiä, sekä erilaisia ruokia, on tuo luultavasti oikea paikka. Useana päivänä söimme hotellimme läheisessä suositussa Charlie’s rantabaarissa ika mataa (raakaa kalaa kookosmaidossa) ja sashimia (raakaa tonnikalaa), jotka olivatkin varmasti reissun aikana eniten syömämme ruoat. Saaren toinen night market Punanga Nui Market löytyy toiselta puolelta saarta, lentokentän lähettyviltä.

Aitutakin laguunia kutsutaan maailman kauneimmaksi ja Aitutaki on Rarotongan jälkeen Cookinsaarten eniten vierailtu saari. Erillinen postaus Aitutakin päiväretkestä löytyy täältä. Saarten sisäisiä lentoja operoi Air Rarotonga, joka lentää myös Rarotongalta Aitutakille, mikäli haluaa yöpyä Rarotongan lisäksi myös muualla. Eräs haaveeni onkin vielä joskus viettää rauhallinen saari-getaway Aitutakilla!

Muri Beach on yksi Rarotongan suosituimmista kohteista laguuni- ja motu-näkymineen. Alunperin katselin juuri Murilta meille majoituksia, mutta totesin olevan täysi mahdottomuus löytää sieltä majoitusta, joka sallisi pienen lapsen. Muri Beachin alueelta löytyy myös paljon ravintola- ja kauppakeskittymää. Murilla tehdään laguuniristeilyitä glass bottom boatilla, joilla on mahdollisuus päästä seilaamaan laguunille ja käydä vierailemassa pienillä motuilla. Jos olisin skipannut Aitutakin laguuniristeilyn, olisin ehdottomasti halunnut Murin laguuniristeilylle, joka meiltä nyt siis jäi ajanpuutteen vuoksi väliin.

Kivoja ranta-aktiviteetteja ovat esimerkiksi snorklaus ja kajakointi. Hotellimme tarjosi maksutta lainaan välineitä näihin ja snorklausapajat olivat Cookinsaarilla ehkä kauneimmat tähän astisista paikoista!

Cookinsaarten kulttuuriin pääsee tutustumaan esimerkiksi Highland Paradise-kulttuurikeskuksessa, jossa järjestetään ohjattuja kierroksia, yksityiseventtejä ja käsittääkseni myös omatoimikierroksia. Olen käynyt joskus Havaijilla Polynesian Culture Centerissä, josta jäi todella omituiset vibat ja rahastuksen maku, mutta jostain syystä olisin ollut kiinnostunut käymään Highland Paradisessa, joka nyt siis jäi meiltä sairasteluiden vuoksi väliin.

Myös erilaisia vaellusreittejä löytyy käsittääkseni monipuolisesti ainakin Rarotongalla, mikäli vaeltaminen esimerkiksi jollekin näköalapaikalle kiinnostaa.

Rarotongaa kiertää ympäri molempiin suuntiin paikallinen bussi ja koska saarta kiertää käytännössä vain yksi tie, on liikkuminen todella helppoa. Auto- ja skootterivuokraamoja löytyy saarelta runsaasti.

Huomioi erityisesti nämä seikat!

Vaikka Cookinsaaret ovat erityisesti perhematkailijoiden suosiossa ja saarilla rakastetaan lapsia, on todella monilla hotelleilla ja majoituksilla rajoituksia lasten majoittamisen suhteen. Meillä tämä rajasi pois monia hyviä majoituksia ja viime syksynä selatessani majoituksia Aitutakilta (joka oli alkuun ensisijainen himotuskohteeni Cookeilla), oli lapsille avoimia majoituksia saatavilla vain pari. Käsittääkseni johtuu tämä siitä, että kohde on monen häämatkailijan ja rauhaa etsivän suosiossa, jonka myötä majoitukset sitten rajoittavat osassa paikkoja pienten lasten majoittamista, ehkä?

Kuten olen ehkä muidenkin saarikohteiden kohdalla maininnut, kannattaa myös tänne kantaa kaikki oleellinen särkylääkkeistä ja aurinkorasvoista lähtien mukaan kotoa, koska niiden saanti voi olla rajallista. Apteekkeja löytyy saarelta muutamia ja yleisimmät apteekkitarvikkeet ovat saatavilla, mutta en missään nimessä jättäisi reseptilääkkeitä tai aurinkovoiteita täältä hankkimisen varaan. Aurinko on todella polttava, joten korkea UV-suoja (vähintään SK30-50) on aivan ehdoton. Hyttysiä on jonkin verran, joten myös hyttyssuoja kannattaa ottaa mukaan.

Mitään erityisiä rokotuksia ei kohteeseen vaadita. Koko perheeltämme löytyy A+B-hepatiittirokotteet, jotka ovat oleellinen rokotussuoja täällä ja yleisesti melkein missä tahansa muuallakin reissatessa. Lisänä toki kaikki Suomen rokotusohjelman mukaiset perusrokotteet. Saaret eivät myöskään ole malaria-aluetta.

Kaiken kaikkiaan oli kohde todella mieleinen ja positiivinen yllätys. Nousi ehdottomasti kaikkien aikojen suosikkikohteideni joukkoon!

 

Mikäli teillä tulee mieleen lisää kysyttävää niin vastailen mielelläni jos postauksesta jäi jotain oleellisia seikkoja pois 🌴

 

 

     

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Cookinsaaret: Päiväretki Aitutakille

Lupasin aikaisemmin tehdä oman erillisen postauksensa Aitutakin retkestä. Osittain siksi, että Aitutaki oli itselleni yksi suurimmista must-see-jutuista Cookinsaarilla ja toisekseen, koska paikka sai Instagramin puolella paljon kyselyitä. Olipa yksi teistä jopa ollut häämatkalla Aitutakilla ja eräs toinen haaveili pääsevänsä sinne! Itse aloin haaveilla Aitutakista muistaakseni viime kesänä tutkittuani jo alustavasti Cookinsaaria matkakohteena. Melko pian tulikin selväksi, että jos joskus lähden Cookinsaarille, on Aitutaki nähtävä aivan ehdottomasti! Ps. Nykyään muuten pistän aina uudet (ja okei, vanhatkin) matkakohde-himotukset IG:ssä seurantaan hashtagin perusteella (esim #frenchpolynesia, #moorea,  #aitutaki ja #cookislands tällä hetkellä seurannassa), joka on tässä parin vuoden varrella ollut kiva keino tutustua uusiin kiinnostaviin kohteisiin kun feediin tulee muiden kuvia kyseisistä kohteista.

Alunperin tutkailin meille atollilta majoituksiakin, joka tosin oli hieman haastavaa, koska noin 90% majoituksista eivät salli pikkulapsia. Onhan se ymmärrettävää – monet matkaavat kaukaiselle trooppiselle atollille häämatkalle tai ultimaalista rauhaa hakemaan, veikkasin siis itse tämän olevan syy lapsikieltoihin (joka muuten oli yllättävän yleistä myös Rarotongalla, vaikka Cookinsaaret noin yleisesti ovatkin lapsiystävällinen kohde). Myös melko hintavat saarten väliset lennot (noin 250€ / hlö sesongista riippuen) olivat syy siihen, miksi päädyimme majoittumaan Rarotongalla.

Motu Rakau, retken toinen etappi

Aloinkin jo Suomessa suunnitella vierailevani Aitutakilla edes päiväreissulla. Alkuloman sairastelut toivat pientä paniikkia sen suhteen, että joutuisinko jättämään koko reissun väliin, mutta onneksi pääsin lähtemään ja loppupeleissä päädyimme siihen, että lähdin retkelle yksin. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi kokopäivän retki kuumassa ollut varmasti liian raskas pienen lapsen kanssa, vaikka retkelle toki myydään lippuja myös pienille lapsille. Omalla retkelläni ei tosin ollut ainuttakaan lasta, eli varmasti hyvä siis näin päin!

Varasin päiväretkeni vasta edellisenä iltana, tosin olin parina päivänä (ja itseasiassa jo Suomessakin) kurkkinut varauskapasiteettia ja todennut, että hyvällä lykyllä nappaa retkeltä hajapaikan vielä lyhyelläkin varoitusajalla. Kyyti tuli noutamaan minua hotellilta aamuseitsemältä kohti Rarotongan lentokenttää. Kirjoittelinkin jo aikaisemmin tarkemmin noista jännityslennoista täällä 😀 Lento Rarotongalta Aitutakille kestää propellikoneella noin 40 minuuttia. Retken hinta oli noin 290€ ja hintaan sisältyi saarten väliset lennot, lentokenttäkuljetukset, risteily Aitutakin laguunissa ja BBQ-lounas. Päiväretki on siis näppärä valinta silloin kun haluaa piipahtaa Aitutakilla ja nähdä laguunin, muttei välttämättä yöpyä perillä atollilla. Käsittääkseni hinnoittelu menee kuitenkin niin, että erillisten lentojen ja vaikkapa vasta paikanpäällä ostetun laguuniristeilyn hinta on sama, eli käytännän hintaeroa ei ole sillä, otatko päiväretken vai lennätkö Aitutakille yöksi ja otat retken sieltä. Oma retkeni oli Vaka Cruisesin järrjestämä ja tein varauksen lentoliikenteestä vastaavan Air Rarotongan sivuilta täältä.

Retken ohjelma

Lennon laskeuduttua Aitutakin kentälle oli meitä vastassa kuljetus ja Aitutakin saarikierros, joka tosin lyheni tunnista 30minuuttiin lennon myöhästymisestä johtuen. Kierroksen aikana kertoi yksi retken hosteista Aitutakin historiasta, perinteistä ja yleistä tietoa retkestä. Koska Aitutakin atolli on melko erillään muista Cookinsaarista (tai oikeastaan koko Cookinsaarten saariryhmä on todella hajanainen ja saarten etäisyydet suuria), on kulttuuri ja yhteisöllisyys siellä vahvasti läsnä vajaan 2000 asukkaan yhteisössä. Vuonna 2010 tuhoutui 70% atollista syklonin yhteydessä, joka aiheutti myös valtavaa taloudellista tuhoa. Moni saarelainen menetti syklonin tuhojen seurauksena elinkeinonsa ja joutui muuttamaan työn perässä Rarotongalle tai Uuteen-Seelantiin.

Vaikka moni tietysti ajattelee, että turismi on pahin tuhoaja, elävät monet Tyynenmeren saarikohteista turismin varassa sen tuodessa valtaosan saarten tuloista. Itse pidän tätä hieman kaksipiippuisena juttuna ja toki toivon, että turismi kasvaisi hillitysti, sekä kuitenkin luontoa ja saaren perinteet säilyttäen. Vaikka turistien määrä Aitutakilla on jatkuvasti kasvamaan päin, toivottavat saarelaiset turistit lämpimästi tervetulleiksi ja toivovat turismin kasvua, joillakin saarilla asian ollessa täysin päinvastoin ja paikallisten suhtautuessa turisteihin jopa äkäisesti. Esimerkiksi paljon tutkimallani Huahinella on kuulemma todella vahva ”lokaalikulttuuri” ja saarelaiset eivät ole tippaakaan kiinnostuneita edistämään saaren turismia -päinvastoin.

Se täytyy sanoa, että melko ”turisti-juttuhan” tämä risteily on. Ohjelma on tarkkaan laadittu ja noudattaa joka kerta varmasti tismalleen samaa käsikirjoitusta tai ainakin melkein. Hassua kyllä, olimme kotona katsoneet erään YouTube-videon Aitutakin päiväretkeltä ja se oli kyllä tismalleen samanlainen kuin tuo oma retkeni. En yleensä ikinä lähde ohjatuille retkille tai kierroksille, mutta tässä tapauksessa tein poikkeuksen ja totesin, että tämä on omassa tilanteessani paras tapa nähdä Aitutakia. Näin jälkeenpäin täytyy todeta, että tykkäsin retkestä kovasti ja elämys oli rahan väärti, vaikka pari etappia risteilyllä eivät ehkä sävähdyttäneet yhtä paljoa kuin viimeinen kohde One Foot Island, jota olinkin odottanut päivältä kaikkein eniten.

Nämä kaikki kuvat ovat One Foot Islandilta

Retken ensimmäiset etapit olivat pienet motut (motu on siis polynesialaisittain pieni saari) Motu Akaiami ja Motu Rakau, joilla molemmilla oli aikaa kierrellä noin 20 minuuttia. Itse kiertelin lähinnä rantaa, koska onnistuin laivaan astuessani hajoittamaan lähes 10 vuotta palvelleet flip flopini ja loppupäivän vietinkin hotelliin asti olosuhteiden pakosta, sekä asianmukaisesti saarihengessä paljain varpain 😀 Näistä kahdesta pikkusaaresta pidin erityisesti Motu Rakausta.

Ensimmäisten saarten ja laguunikiertelyn jälkeen pysähdyimme hyväksi toviksi snorklaamaan laguuniin ja bongasin mm. matkalaukkuni kokoisen jätti-simpukan ja kauniita koralleja hieman suuremmassa skaalassa kuin hotellimme edustalla, joka kylläkin oli myös aivan  upea snorklaus-spotti. Snorklauksen jälkeen söimme lounasta ja suuntasimme vihdoinkin One Foot Islandille, jossa vietimme suurimman osan ajasta. Itse kiersin saaren kävellen ympäri, kuvailin, kävin kurkkaamassa maailman pienintä postitoimistoa (jossa muuten saa käydä leimaamassa passinsa) ja ihan vain chillailin. Omaan mieleeni olivat maisemat One Foot Islandilla (eli Motu Tapuaetailla) todella upeat ja jos joskus menisin uudelleen Aitutakille, haluaisin ehdottomasti tehdä retken pelkästään One Foot Islandille. Bongasinkin saarelta muutaman tyypin, jotka ilmeisesti olivat privaattiretkellä.

Kiteytettynä tykkäsin retkestä. Toista kertaa en varmasti lähtisi Aitutakille päiväretkelle, vaan haluaisin ennemmin tutustua syvemmin atollin meininkiin ja yöpyä ainakin muutaman yön, mutta retken avulla sai hyvän yleiskuvan atollista 🙂 Hassua kyllä tuntui (oikeasti äärimmäisen rauhallinen) Rarotonga jopa ruuhkaiselta Aitutakin leppoisasta tunnelmalta palatessa. Jos etsii tässä maailmassa paikkaa, jossa pääsee rentoutumaan ja todellista saari-getawaytä, on Aitutaki erinomainen valinta.

Ja loppuun vielä: Jos mietitte, että olivatko maisemat luonnossa yhtä kauniita kuin kaikissa kuvissa, joita netistä löytyy niin KYLLÄ ja itseasiassa vieläkin kauniimmat!

 

Onko joku teistä käynyt Aitutakilla tai onko se haavelistalla? 🥥🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Santorinin matkapostaus: Vinkkejä ja kokemuksia

Postaus sisältää kaupallisen linkin

Lupasin kirjoittaa Santorinin matkasta vielä erillisen postauksen ja omia vinkkejäni kohteeseen. Santorinin saari oli mielestäni mainio valinta tyttöjen reissulle ja mieleeni ovat jääneet reissulta eritysesti kaunis Oia, joka oli väenpaljoudesta huolimatta ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Omatoimimatkailijalle suosittelenkin itse yöpymistä Oiassa edes parin yön verran. Me lensimme Santorinille Finnairin suoralla lomalennolla, jotka ystäväni bongasi äkkilähtö-tarjouksella 240€ hintaan. Lento Helsingistä kesti vajaat 4h.

Ruoka

 

Koko reissun parhaimman ruoan söimme ehdottomasti Oiassa. Mielestäni ehkä paras ravintola löytyi Oian satamasta, Ammoudi Baystä, joka oli käymisen arvoinen paikka noin muutenkin. Rauhallisempaa meininkiä, kalaravintoloita ja pienen tarpomisen päässä myös kallioinen paikka pulahtaa uimassa. Kävimme kahdesti syömässä Ammoudi Bayn Ammoudi Sunset-ravintolassa, jossa ensimmäisellä kerralla otin kreikkalaisen salaatin (matkan paras) ja toisella kerralla illallisella seafood-pastan, joka myöskin oli todella hyvä. Seinillä oli muuten kuvia ravintolan omistajasta ties keiden julkkisten kanssa. Esimerkiksi Oprah ja Michael J. Fox olivat ilmeisesti käyneet ravintolassa syömässä 😀

Toinen todella kiva ravintola Oiassa oli Elinkon meze, jossa kävimme syömässä lounaan. Tykkäsin myös itse hurjasti PitoGyros-ravintolasta, joka tarjoili vähän street food-henkisesti melko edullista paikallista gyros-ruokaa kivenheiton päässä Oian pääkaduilta. Kamarin kivoimpia ruokapaikkoja oli esimerkiksi Elias Grill, jossa oli perinteisiä kreikkalaisia souvklaki- ja gyros-ruokia ja enemmän fine dining-elämystä etsivälle rantakadun Mesogaia. Yleisesti vaihtelevat ruokien hinnat keskimäärin noin 10-20€ välillä hieman ruoasta riippuen. Salaatit pyörivät siinä 10€ hujakoilla (halvin syömäni kreikkalainen salaatti taisi olla 8€) ja muut annokset siitä ylöspäin. Alkuruokia saa 4-7€ hintaan ja kreikkalaiset meze-jutut olivatkin ihan parhaita! Söimme varmaan joka aterialla tsatsikia, fetaa jossain muodossa ja paikalliset fried tomato ballsit on superhyviä! Ainiin ja reissun vakkari-aamiainen oli kreikkalainen jugu paikallisella hunajalla, niiin hyvää!

majoittuminen ja rantsuelämä

 

Hotellimme Kamarissa oli Santorini Crystal Blue, joka sijaitsee aivan rannan äärellä. Hotellin asiakkaille oli tarjolla ilmaiset rantatuolit, kreikkalainen buffet-aamiainen ja palvelu oli noin muutenkin todella hyvää. Hintatasoltaan ei edullisemmasta päästä, mutta bongasimme hotellista hyvän tarjouksen. Oiaan verrattuna ovat majoitusten hinnat Kamarissa huomattavasti huokeammat. Se meidän Oian pettymyksen tuottanut majoitus oli Santorini Paradise, joskin palvelu kyllä pelasi, minkä nyt toisaalta pitäisi noilla hinnoilla olla itsestäänselvyys.

Jos haluaa lomaltaan myös rantaelämää, voin itse kyllä suositella Kamaria rantakohteeksi Santorinilla. Toisaalta, hankala vertailla muihin saaren rantoihin ja mielestäni ei Kamari ollut millään mittapuulla kovin ihmeellinen, tarkoitan että ranta olisi hyvin voinut olla melkeinpä mikä tahansa Välimeren rantakohde, muttei tosiaankaan mitään moitittavaa. Oian jälkeen tuntui Kamari melko rauhalliselta, eikä ollut mielestäni todellakaan mikään rellestäjien rantapaikka. Enemmänkin perheitä ja pariskuntia. Kamarin ranta oli kivinen (ei siis hiekkaranta), eikä siis ehkä paras vaihtoehto lasten hiekkaleikkeihin, mutta muunlaisiakin rantoja löytyy Santorinilta kyllä. Tämmöiselle tyttöjen rennolle lomareissulle tarjosi Kamari kaikkea sitä, mitä lomalta hakeekin. Jos täytyy mainita jokin ärsyttävä seikka, niin ravintoloiden sisäänheittäjät ja rantakaupustelijat.

Liikkuminen

 

Takseja ei Santorinilla ole juurikaan, mutta kulkeminen on helppoa ja edullista paikallisilla busseilla. Viimeisenä päivänä piipahdimme saaren pääkaupungissa Firassa (Thirassa), jonne kesti Kamarista bussilla noin 20min. Bussilippu maksoi suuntaansa 1,80€. Lentokenttäkyydit järjestimme majoitusten kautta. Kamarin hotellimme kuskasi meidät maksutta Oiasta Kamariin ja lentokentälle. Menomatkalla maksoimme lentokenttäkuljetuksesta Oiaan 40€. Useimmissa paikoissa onnistui maksaa kortilla, joten käteinen ei ole pakollista, mutta esimerkiksi vettä tai muuta pientä ostaessa suositeltavaa (saarella ei tosiaan voi juoda hanavettä). Itse nostin jonkin verran käteistä pienempiin ostoksiin ja automaatteja oli kyllä ympäriinsä.

Ostokset ja hintataso

 

Omaan makuuni olivat reissun parhaimmat ostosapajat Oiassa. Itse ostin reissusta yhden puuvillaisen hameen, muutaman käsikorun, rantahatun, kullatun sormuksen ja pari tuliaista, omasta mielestäni olivat laadukkaimmat liikkeet Oian kujilla. Kamarin kadut olivat täynnä oikeastaan erilaista turisti- ja rantakamaa, Firassa taas paljon korukauppoja ja matkamuistoliikkeitä. Oiasta löytyi useastakin kaupasta erikoisempia käsitöitä, pienten kreikkalaisten suunnittelijoiden tuotteita ja jopa kivikauppa! Jos turrekrääsä ei nappaa, niin suosittelen ostospaikaksi Oiaa, vaikka hintatasoltaan ei mikään kaikkein halvin paikka ollutkaan. Ketjuliikkeitä ei osunut ainakaan omaan silmääni ollenkaan. Kamarissa oli muuten ihana boho-liike La Boheme, josta löysin uuden aurinkohatun muotonsa menettäneen tilalle.

Hintataso on Santorinilla muita Kreikan saaria korkeampi, mutta yllätyin silti hintatason ollessa edullisempi kuin mihin olin asennoitunut. Yleisesti on syöminen ja shoppailu Suomea edullisempaa, vaikka hinnat esimerkiksi Oiassa olivatkin melko korkeita kaupoissa. Mielestäni ei ravintoloiden hinnassa kuitenkaan ollut kovin suurta eroa Kamarin ja Oian välillä. Kalleinta oli Oian ytimessä ja ruokailu oli jo jonkin verran edullisempaa kun käppäili edes muutaman sataa metriä vilkkaimpien kujien ravintoloista syrjempään.

Saarten välisiä lauttoja näytti kulkevan usein ja jos menen vielä joskus Kreikan saarille, haluaisin ehdottomasti käydä jollain pienemmällä ja rauhallisemmalla saarella, niitä varmasti löytyy roppakaupalla.

 

Jos teillä on suosituksia kivoista pienistä Kreikan saarista, niin kuulen mielelläni ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Vinkkini ja kokemukseni Ranskan Polynesian Moorean unelmalomasta

Terkkuja Tahitilta, jonne saavuimme eilen! 🌴 Ranskan Polynesia ja Moorea tuntuivat kiinnostavan teitä kovasti kohteina. Teen myöhemmin vielä oman postauksensa Tahitista, mutta nyt olisi luvassa lupaamani pläjäys Moorean osalta.

Miten Moorealle pääsee?

 

Edullisin ja mielestäni varsin vaivaton tapa päästä tänne Tahitilta on lautta, joita kulkee Tahitin ja Moorean välillä muutamia kertoja päivässä. Liikennöiviä lauttayhtiöitä on 2, Aremiti ja Terevau, lippu yhteen suuntaan maksoi meidän perheeltä noin reilut 25€, aikuiselta noin 10€. Lauttamatka kesti noin 30 minuuttia ja näkymät Moorealle saapuessa ovat todella kauniit. Itsessään lennot Tahitille ovat todella pitkät ja KALLIIT. Yleensä vaihtelevat lentojen hinnat noin 1300-2000€ välillä hieman ajankohdasta riippuen. Reittejä on erilaisia enkä ole niihin ihan kamalasti perehtynyt, mutta suoria lentoja löytyy ainakin Uudesta Seelannista, Tokiosta ja Kaliforniasta. Yhtiöistä tänne lentää ainakin Air New Zealand, Air France ja Air Tahiti Nui.

Mihin kannattaa varautua?

 

Ilmasto on todella kuuman kostea ympäri vuoden (ja vuorokauden, heh). Kun meillä on talvi, on täällä sadekausi ja ”low season” (marras-huhtikuu), jolloin sateet ovat yleisempiä, mutta lämpötilat korkeammat. Kuivalla kaudella taas saadaan nauttia jopa viileämmistä illoista, me tosin ei olla päästy niitä kokemaan 😀 Myös uv-säteily on äärimmäisen voimakasta, vaikka olisikin pilvistä. Meillä oli päivittäin käytössä suojakertoimet 30 ja 50.

Netti ei todellakaan toimi samalla nopeudella mihin me Euroopassa olemme tottuneet. Painotan kohtaa ei todellakaan. Ellei ajoittain käy tuuri. Eihän tuo nyt lomalla kai mikään katastrofi ole, mutta tänne ei ehkä kannata jättää hoidettavaksi mitään juoksevia asioita netissä 😀

Hintataso on korkea ja hyödykkeiden saatavuus voi olla todella rajallista. Akuutit jutut täältä varmasti löytää, mutta kannattaa ehdottomasti ottaa kaikki tarpeellinen mukaan kotoa, eikä laskea sen varaan, että ostaisi täältä. Jos jonkin tuotteen täältä löytää, on hinta luultavammin paljon enemmän kuin mitä Suomessa olisit maksanut (esim. aurinkorasvat yms). Apteekkeja löytyy ihan kohtuullisesti, mutta valikoima on todella kallista ja tietty vähän eri kuin meillä Suomessa. Noin yleisesti voisin sanoa, että hintataso esimerkiksi ravintoloissa on suunnilleen Suomen luokkaa, mutta sitten taas esimerkiksi ruokakaupoissa jopa paljon korkeampi.

Julkista liikennettä ei käytännössä ole. Bussiliikenne on kai noin periaatteessa olemassa, mutta olen nähnyt täällä bussin liikenteessä ehkä parin hassun kerran. Käsittääkseni ne kulkevat aina vähän niin ja näin, aina ennen ja jälkeen lauttojen liikennöinnin. Takseja on, mutta niitäkin melko harvassa ja taksilla matkustaminen on todella kallista. Jos varaat majoituksen hiljaiselta seudulta, kannattaa varmistaa onko lähellä ruokapaikkoja tai kauppoja. Muuten ei oikein pääse mihinkään ilman vuokra-autoa.

Ruokakaupat ja ravintolat ovat auki vähän niin ja näin. Useimmat ovat päivällä kiinni ”siestan aikana” (about klo 12-15) ja esimerkiksi sunnuntaisin saattavat monet paikat olla kiinni. Esimerkiksi uudenvuoden päivänä ei käytännössä mikään ollut auki ja monet ravintolat pitivät vuodenvaihteen jälkeen jonkun ihmeen viikon loman. Suhtautuminen businekseen ei todellakaan ole siis samanlaista kun Suomessa, mikä nyt toisaalta ehkä oli vain positiivinen seikka, että semmoisiakin kolkkia löytyy.

Majoittuminen Moorealla

 

Yöpyminen ei Ranskan Polynesiassa todellakaan ole halvimmasta päästä ja jos haluaa yöpyä rannalla ja kohtalaisissa majoituksissa, saa niistä maksaa ainakin 100-200€ yöltä mikäli haluaa majoittua lähellä rantaa ja kohtuullisissa puitteissa. Jos on valmis karsimaan puitteissa ja yöpymään kauempana rannasta, voi Airbnb:n saada helpostikin jopa alle 100€/yö (parhaimmat kohteet kannattaa varata ajoissa). Hienommat hotellit (Intercontinental, Sofitel, Hilton jne..) maksavat noin 300€ yöltä ja siitä ylöspäin. Kesän jälkeen olen kahlannut läpi varmaan valtaosan Moorean hotellitarjonnasta, jonka seurauksena on muodostunut jonkinlainen käsitys siitä, mistä saa mitäkin ja mihin hintaan.

Koska ravintoloissa syöminen on täällä melko hintavaa, kannattaa ehkä varata majoitus, jossa on keittiö. Hotelleissamme maksoivat esimerkiksi aamupalat noin 20-25€, joten vaikkei lomalla jaksaisikaan kokkailla, säästää jo siinä melkoisen summan kun tekee aamupalat itse. Paikallisista kaupoista löytyy hyvin kaikki perus-elintarvikkeet, tosin varaudu siihen, että 4 kpl paketti mini-jugurtteja saattaa maksaa 5€, eikä esimerkiksi kaikkia kasviksia löydy pienistä kaupoista. Tomaatti ja kurkkukin ovat todella kiikun kaakun, että onko kaupassa niitä. Logistiikan vuoksi kaikki, mitä ei tuoteta tai viljellä täällä, on todella kallista. Kannattaa siis panostaa paikallisiin tuotteisiin, hedelmiin, kalaan yms. Me tehtiin usein aamulla paahtoleipää, pilkottiin hedelmiä, paistettiin munia ja pojan suurimmaksi herkuksi osoittautuneita banaanipannareita, joihin ei tarvinnut muuta kuin munia ja paikallisia banaaneja. Kerättiin myös tosi paljon avokadoja, mangoja ja muita hedelmiä, joten osittain tuli elettyä myös niillä, haha. Ja huom! Paikallisten kaupoissa on melko suppeat valikoimat hedelmiä, joten kannattaa ehdottomasti ostaa hedelmät teiden hedelmäkojuista!! 🙂 Käsittääkseni paikalliset kasvattavat pääasiassa omat hedelmänsä?

Moorean etappi oli meillä jaettuna kahteen. Viikko Haapitissa Länsi-rannalla ja toinen viikko Tiahurassa saaren luoteisosassa. Täällä saattaa helposti kyllästyä jos jumittuu liian pitkäksi aikaa samaan paikkaan ja mielestäni oli kiva yöpyä kahdessa täysin erilaisessa paikassa. 

Ensimmäinen majoituksemme oli majatalo Linareva Moorea Beach Resort, joka oli kyllä aivan mieletön. Eri kokoisia bungaloweja, aivan käsittämättömät maisemat, omistajat toivat meille usein hotellin pihan hedelmäpuiden hedelmiä, majoitukseen kuuluivat myös kajakit. Ranta ei tosin ollut ihan parhaimmasta päästä (kivinen), mutta sitten taas korallit edustavalla todella kauniita. Tämä oli todellinen rentoutumispaikka, jossa saa olla ilman minkäänlaista häiriötä ja täydessä zen-moodissa vaikka koko loman ajan. Omistaja syötti myös useina iltoina laiturin päädyssä haita, jota sai mennä katselemaan. Se oli kyllä todella erilainen kokemus! Bongattiin myös kajakkireissuilla usein kilpikonnia ja rauskuja. Kävelyetäisyydellä on vain yksi ravintola (tosi hyvä pizzeria!), joten muihin ravintoloihin ja kauppoihin mennäkseen tarvitsee auton. Linareva on muuten kuulemma parhaillaan myynnissä 2,5 miljoonalla eurolla!

Toinen majoitus oli Linarevasta rantatietä pohjoisen suuntaan Tiahurassa Hotel Les Tipaniers. Perinteisiä polynesialaisia bungaloweja, todella kiva ranta valkoista hiekkaa ja kävelyetäisyydellä kylä (Mooreassa ei muuten ole kaupunkia, eikä mitään keskusta-keskittymää), jossa oli ravintoloita, kauppoja ja pieniä putiikkeja. Rannassa pääsee helposti snorklaamaan ja lähettyvillä on myös aikaisemmin mainitsemani Intercontinental Moorea Resort. Muistaakseni Les Tipaniersin huone oli (ilman ilmastointia, garden view, mutta ihan lähellä rantaa) noin 150€ /yö. Huoneessa olisi periaatteessa majoittunut 4 henkilöä ja keittiövarustus löytyi myös.

En oikein osaa sanoa kumpi oli ”parempi”, Linarevassa oli ehkä tietyllä tapaa elämyksellisempi meininki, rauhallisempaa, mutta sitten Tiahurassa enemmän fasiliteetteja lähellä ja parempi ranta. Molemmat olivat siis kivoja ja niin erilaisia, että on vaikea verrata. Riippuu myös paljon siitä mitä kaikkea hakee lomalta. Esimerkiksi lapsen hiekkaleikkien ja uimisen kannalta oli Les Tipaniersin ranta huomattavasti parempi (hienoa valkoista hiekkaa).

Mitä nähdä ja tehdä?

 

Saaren kiertäminen ympäri autolla. Sanoisinko, että ilman autoa voi Moorean matkakokemus mennä osittain hukkaan. Auton vuokraaminen ei myöskään ole ihan halvimmasta päästä täällä (noin 100€ hujakoilla päivässä, hieman autosta riippuen), mutta suosittelisin kuitenkin vuokraamaan auton edes muutamaksi päiväksi. Saman rahan saa helposti menemään ohjattuihin retkiin, jos meinaa nähdä paikkoja. Autolla kiertää kätevästi monet paikat omaan tahtiin, ellei sitten halua ottaa veneretkeä esimerkiksi läheisille mini-saarille, motuille. Jos olisimme ottaneet jonkin retken, olisi juuri joku päivän piknik- ja snorklausreissu pikkusaarelle voinut olla kiva! Pienen lapsen kanssa ovat koko päivän retket hieman haastavia, eikä esimerkiksi snorklaamaan pääse yhdessä, joten jäi nyt meiltä välistä.

Rannat eivät ole (tai siis minun mielestäni) kovin häävejä saaren etelä- tai itä-osissa. Mitään kilometrien mittaisia rantaviivoja ei Moorealta löydy, mutta kauneimmat hiekkarannat sijoittuvat saaren pohjoiskolkkiin (luode ja koillinen), esimerkiksi Hauru, Tiahura, Temae ja Maharepa. Jos rantojen bongailu kiinnostaa, niin autolla on helppo kierrellä saarta rantatietä pitkin ja pysähtyä kun kiva ranta osuu kohdille. Jos haluaa majoituksen hyvältä rannalta, kannattaa ehkä varata se noiden rantojen lähettyviltä.

Cook’s bay ja Opunohu Bay ovat kaksi lahtea saaren pohjoispuolella. Molemmat ovat aivan ehdottomasti must-see-paikkoja! Itse pidin ehkä enemmän Cooks baystä, vaikka molemmat ovatkin hurjan kauniita.

Belverde lookout. Näköalapaikka, josta näkee koko pohjoisen osan rannasta, molemmat bayt, sekä niitä erottavan vuoren. Lookoutille pääsi kiemuraista tietä autolla ihan ylös asti, tosin huipulla oli meneillään jotkut aivan ihme paikallisten bileet. Musiikki soi aivan täysillä kajareista, juotiin kaljaa ja hengailtiin. Melko erikoista 😀

Ruokailu paikallisten suosimissa pikkupaikoissa (snak). Tonnikala on täällä tosi hyvää, muutenkin kannattaa ehdottomasti panostaa kalaruokiin. Paikallinen herkku on tonnikala-cevichen tyylinen salaatti, jossa raaka tonnikala on miedosti kypsennetty sitrusmehussa ja öljyssä tai kookosmaidossa. Tuli myös syötyä yllättävän hyviä pizzoja Moorealla! Paikallinen erikoisuus on valkoinen pizza, jossa tomaattikastikkeen tilalla on kermakastike tai creme fraiche-kastike. Joissain pizzoissa creme oli tosin ehkä liiankin kermainen omaan makuuni. Ehkäpä parhaat pizzat olivat Cook’s bayn rannalla Allo Pizzassa, jossa kävi todellinen kuhina ja paikallisetkin jonottivat hakemaan sieltä pizzaa, sekä Linarevan lähellä Pizza Daniel Mano Ariissa. Pizzan hinnat liikkuivat suunnilleen noin 12-16€ välillä, eli Suomen hinnoissa.

Moorea on aivan loistava matkakohde varsinkin jos tykkäät jostain seuraavista: Sukeltaminen, snorklaaminen ja vaellus. Sekä tietysti myös ihan nauttimiseen ja köllöttelyyn 😉

Sofitel Moorea Ia Ora Resort kuvattuna Toatea lookoutilta. Aivan mielettömät maisemat!! Olimme matkalla Temae-beachille 🙂

Tämä on Club Bali Hai-hotellilta Cook’s Bayn rannalta, jossa pysähdyimme lounaalla. Hotelli oli tosi kiva!

Vastailen mielelläni muihinkin kysymyksiin kommenttiboksissa! 🌴🦄🌈🌸

 

Loppuun on todettava, että Moorea on aivan ehdoton ”kerran elämässä” kohde jos rakastaa tropiikkia, kaunista luontoa, maisemia, rentoa meinkinkiä ja lämpöä 🙂 Samassa yhteydessä kannattaa katsastaa myös Tahiti, edes parin päivän minivisiitillä kun kerran noin kauas matkaa!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.