Julkaistu

Uusi-Seelanti: Raglanin kohokohtia ja vinkkejä x 9

Jatkoimme jo viime viikolla matkaa Raglanista reissun seuraavaan kohteeseen, mutta halusin vielä palata omassa postauksessaan Raglan-juttuihin, enpä nimittäin vielä edes tainnut postailla kylästä mitään! Ihastuimme Raglaniin vuosi takaperin maailmanympärysmatkalla ja meille oli oikeastaan päivänselvää, että tulemme tällä kertaa takaisin Raglaniin. Vuosi takaperin vietimme kylässä neljä yötä, tällä kertaa kokonaisen viikon. Raglan on pieni ja boheemi noin 3000 vakituisen asukkaan surffikylä Uuden-Seelannin pohjoissaaren länsirannikolla. Aucklandistä ajaa Raglaniin noin pari tuntia.

Ruuhkaa pääkadulla 😉

Raglanin rannat ovat mustaa hiekkaa ja kylä on erityisen tunnettu surffistaan, kuten legendaarisesta Manu Baystä, joka on ehkä joillekin tuttu takavuosien ikonisesta Endless Summer-elokuvasta. Jos etsii oikeasti rentoa menoa, rauhaa ja pienen kylän meininkiä, on Raglan hyvä valinta. Kylä on täynnä pieniä persoonallisia kahviloita ja ravintoloita, sekä putiikkeja, jotka myyvät yhä erikoisempia juttuja. Taidekulttuuri on kylässä vahvasti läsnä, eikä ilman kenkiä kylällä kävelevä missään nimessä erikoisuus 🙂 Raglan on siis oikeastaan kuin Australiassa Byron Bay, paitsi vielä toistaiseksi huomattavasti pienempi ja vähemmän kaupallinen.

Esimerkiksi Waihiin verrattuna pidämme Raglanissa siitä, että tarjontaa on huomattavasti enemmän esimerkiksi ravintoloiden suhteen ja noin yleisesti kulttuuri enemmän läsnä. Raglanissa törmääkin taiteeseen, käsitöihin ja yleisesti boho-meininkiin. Myös luomu- ja lähituotannon suosiminen on vahvaa, paikalliset (myös ravintolat) suosivatkin ensisijaisesti paikallisten pienyrittäjien ja viljelijöiden tuotteita. Raglan on heittämällä Tommin suosikki Uudessa-Seelannissa ja luultavasti myös omani, vaikka usein tykästynkin eniten paikkoihin, joissa ranta on aivan kylän tuntumassa. Raglanin läpi taas virtaa joki ja maisemat ovat hyvin erilaiset moneen muuhun Uuden-Seelannin pikkukylään verrattuna.

Tässä muutamia vinkkejäni Raglaniin ja lähiseudulle, joita halusin nostaa esille:

 

Luomu- ja terveyskaupat ovat todella pop. Itse olen bongannut Raglanissa kaksi erilaista terveyskauppaa, jotka myyvät luomu- ja lähituotettuja elintarvikkeita, sekä muita herkkuja. Ensimmäinen vierailemani terveyskauppa (ja kylän ensimmäinen, vuodesta 1996 palvellut) The Herbal Dispensary ja WOK. Kannattaa myös ostaa testiin paikallisesta ruokakaupasta Raglan Food Co:n kookosjugu, joka on niiin superhyvää! Myydään tosin myös muualla Uuden-Seelannin ruokakaupoissa, mutta jokatapauksessa.

Bohemian Gypsy. Boheemi lifestyle-liike, johon rakastuin jo viime vuonna. Liike myy paljon mm. virkattuja vaatteita ja asusteita, sekä paikallisten pienyrittäjien valmistavia mini-eriä vaatteista. Viime vuonna ostin erään kierrätyskankaasta valmistetun tuubitopin ja tällä kertaa hypistelin paikallisesti valmistettuja, käsin kuvio-painettuja trikoita, joista en tosin onnistunut löytämään sopivaa kokoa. Noin yleisesti on Raglan täynnä pieniä uniikkeja putiikkeja, eikä ketjuliikkeistä ole tietoakaan.

Manu Bay. Vaikkei itse surffaisikaan, kannattaa käydä katsastamassa Manu Bayn kuuluisa surffibreikki autolla edes kerran. Manu Bayssä ei ole juuri ”mitään” (tai siis kahviloita, ravintoloita tms), joten koko päiväksi ei aktiviteettia riitä (ellei siis surffaa), mutta kymmenien surffareiden seuraaminen vedessä on hauskaa puuhaa hetken ajan 🙂

Raglan Fish. Raglanin sataman kupeessa oleva Raglan Fish myy tuotetta kalaa ja fish and chips-annoksia syötäväksi joko paikanpäällä tai otettavaksi mukaan. Ja jossen vielä ole maininnut, niin fish & chipsit ovat täällä siis kovin juttu ikinä (okei sitten Englannin ja Australian, heh). Jos haluat testata todella autenttista fish & chips -meininkiä, pidin itse hurjasti Raglan Fishistä, vaikkakaan fritattua kalaa ja ranskiksia ei pysty kovin montaa kertaa reissun aikana syömään. Ainakaan siis minä, vaikka niistä kovasti pidänkin 😀 Paikalliset ovat suorastaan suurkuluttajia ja käydessämme sunnuntaina Raglan Fishissä, oli se suorastaan paikallisten kokoontumispaikka, heh.

Ulo’s Kitchen. Viime vuoden reissulla tykästyimme Ulo’siin, joka aikaisemmin toimi melko UG-meiningeissä Raglanin koulun tiloissa keskustan ulkopuolella, mutta pari kuukautta takaperin oli ravintola avannut aivan Raglanin keskustaan ihanan pienen ravintolan, jossa söimme tällä(kin) kertaa useaan kertaan. Ravintola tarjoilee ns. ”fuusio-aasialaista”, eli eri tyyliin maustettuja bowleja, sushia ja nuudelikeittoa. Itse tykästyin eniten Sriracha Salmon Boxiin ja viimeisenä päivänä sticky chili-wingseihin, jotka olivat ehkä parhaimpia ikinä syömiäni!

Bridal Veil Falls-vesiputous. Vajaan 30 minuutin ajomatkan päässä Raglanista sijaitsee Bridal Veil Fallsin vesiputous, josta emme jostain syystä edes olleet viime reissulla kuulleet. Tällä kertaa lähdimmekin pienelle päiväretkelle vesiputoukselle, joka oli ehdottomasti pienen (noin 15min) patikoinnin arvoinen ja käppäily itse menomestoille onnistui hyvin myös lapsen kanssa. Jos reissaat Raglaniin, suosittelen ehdottomasti katsastamaan samalla reissulla putouksen! Myös reitti perille on kivaa maalaistietä farmien keskellä.

Ruapuken rannikkotie. Paluumatkalla Bridal Veil Fallseilta Raglaniin päätimme hetken mielijohteesta valita reitiksi kotimatkalle näköalareitin Ruapuken kautta. Reitti oli kiertelevine hiekkateineen lopulta monin verroin pidempi kuin olimme luulleet, mutta näköalojen puolesta ehdottomasti sen arvoinen. Aivan kreisit näkymät pitkin rannikkoa, maatiloja ja metsiä, jotka vaihtelivat nopeasti. Huom! Reitille kannattaa varata aikaa ja erityisesti bensaa. Reitillä ei nimittäin ollut käytännössä mitään, ei edes kenttää puhelimessa 😀

Raglanissa on aivan mielettömän ihania Airbnb-kohteita aina puumajoista tiny houseihin! Itse emme tosin moisessa yöpyneet, vaan vuokrasimme keskustan tuntumasta perinteisen yläkerta-asunnon omakotitalosta ihan jo siksi, että kuukauden reissu asetti oman budjettinsa majapaikoille, mutta jos haluaa hifistellä majoituksen suhteen, on se ehdottomasti Raglanissa mahdollista. Ja noin yleisesti ovat Uuden-Seelannin Airbnb:t ehdottomasti parhaimpia, joita olen koskaan nähnyt 🙂 Raglan on melko suosittu kohde ja majoituksia rajallisesti, joten yöpaikka kannattaa varata ajoissa.

Kävin useana aamuna lenkkeilemässä ympäri Raglania. Pari kertaa sataman ympäri ja sitten tuolla joella, sekä hiekkasärkillä ja lähimmällä rannalla. Aamulenkit ovat muuten ihan paras keino tutustua paremmin matkakohteisiin! Monet paikalliset uivat tuossa joessa keskustan tuntumassa, mutta kunnollista hiekkarantaa ei siis löydy kävelymatkan päästä. Lähin kunnollinen hiekkaranta taitaa olla Ngarunui beach noin 5min ajomatkan päässä. Ainiin ja hiking trackejä löytyy myös useita Raglanin alueelta.

 

Onko joku teistä käynyt Raglanissa? 🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Talvisen Ivalon matkan huippuhetkiä ja reissuvinkkejä

Majoituksesta saatu media-alennus / sisältää affiliate-linkkejä

Tänään halusin kirjoitella tarkemmin meidän Ivalon reissun huippuhetkistä ja elämyksistä. Matka jatkui eilen Ivalosta Inarin kylään, reissujuttuja täältä tulossa vielä myöhemmin. Yövyimme ensimmäiset 3 yötä Aurora Village Ivalon lasi-iglussa, joka oli aivan mieletön kokemus! Aurora Village on noin 15minuutin ajomatkan päässä Ivalon lentokentältä ja noin 5minuutin ajomatkan päässä Ivalon keskustasta, aivan Ivalojoen tuntumassa. Kuten olen varmaan kymmenesti kirjoittanut, on Lapin lasi-iglussa yöpyminen ollut haaveenani vuosia ja vaikkemme päässeet revontulia näkemään, oli kokemus todella upea. Todellakin ”bucket-list”-elämys kaikille kotimaan matkailusta tai noin yleisesti matkailusta kiinnostuneille, jotka etsivät hieman erilaisia matkailuelämyksiä. Matkailun suhteen on itseäni alkanut kiehtoa yhä enemmän ääripäät ja tasapainona tropiikin kohteille juuri kotimaan lähimatkailu, erityisesti monimuotoinen Lappi.

Reissun aikana menin lumimaailman keskellä todelliseen zen-moodiin ja päivien tavoitteena oli ulkoilla aina valoisan aikaan (11-13), mutta noin muuten ei tullut juurikaan edes katsottua kelloa. Hiihtämään lähtiessäni en parin tunnin ulkoilun aikana nähnyt välttämättä ketään ja mietin useampaan otteeseen, että meidän suomalaisten pitäisi reissata enemmän tänne aivan pohjoiseen! Monelle suomalaiselle tarkoittaa matkustaminen Lappiin juurikin niitä perinteisiä laskettelukeskuskohteita ja -keskittymiä, enkä nyt tietysti väitä, että näissä kohteissa mitään väärää olisi, mutta totesin itse, että perinteisten laskettelukeskittymien ulkopuolella aukeaa aivan erilainen Lappi ja uudenlainen maailma. Juuri tämmöistä Lappi-reissua olin kaivannutkin jo kauan.

Saavuimme Ivaloon keskiviikko-iltapäivänä ja hämärä oli ehtinyt jo laskeutua päästessämme perille. Kävimme illalla ostamassa Ivalon kylältä hieman herkkuja ja tutkailimme samalla hieman meininkiä noin 3000 asukkaan Ivalossa. Seuraavana päivänä pääsimme tutkailemaan lähimaastoa päivänvalossa, kävimme pulkkaretkellä, pulkkamäessä ja otimme rennosti. Kävin itse kahtena päivänä hiihtämässä Ivalojoen päällä, yhteensä noin 3 tuntia. Okei ja myönnettäköön, että saatoin myös (melkein) eksyä haahuiltuani suksien kanssa omissa maailmoissani varmaan 5km jokea eteenpäin, haha. Aurora Villagessa oli aivan loistava tarjonta vaikka mitä välineitä suksista potkukelkkoihin ja pulkkiin, jotka olivat vieraille maksuttomia.

Auringonlasku ja nouseva kuu hiihtolenkillä 🙂

Jos täytyy mainita kaksi ehkä mieleenpainuvimpaa elämystä, oli lasikattoinen sauna ja palju iltapimeässä, sekä seuraavana päivänä puulämmitteinen sauna joen rannalla avantouinnin kanssa ehdottomasti upeita kokemuksia näin suomalaisellekin. Vuokrasimme lasikattoisen saunan torstai-illalle, jolloin olimme koko perhe paljuilemassa pikkupakkasessa. Ihailimme lämpimistä poreista, sekä saunan ikkunasta kuuta ja tähtitaivasta. Huhheijaa kuinka siistiä! Olimme aivan ällikällä lyötyjä siitä, millainen elämys tuommoinen hieman erilainen saunailta voi olla näin suomalaisellekin. Wau!

Seuraavaksi aamuksi olimme varanneet jokisaunan ja avantouinnin yhdeksitoista, juuri aamuhämärän väistyessä. Tiesin heti jokisaunan nähdessäni, että minähän menen pulahtamaan avantoon (ekaa kertaa ikinä) ja lopulta kävin pulahtamassa varmaan viidesti. Eikä edes ollut paha. En osaa valita kumpi näistä saunakokemuksista oli siistimpi, molemmat nimittäin jäivät mieleen ehdottomasti reissun kohokohtina. Pienikin nautti saunaelämyksistä, lumileikeistä ja erityisesti paljussa pulikoinnista.

Kuinka Ivaloon?

Koska Ivalo sijaitsee Helsingistä katsottuna käytännössä melkein niin kauimmaisessa kolkassa Suomea kuin vain on mahdollista, on lentäminen helpoin tapa päästä Ivaloon. Lähin juna-asema on Rovaniemellä, joten junalla matkatessa voi noin 300 km matkan Rovaniemi-Ivalo välillä ajaa toki myös autolla. Lento Helsingistä kestää noin 1h 40min, Helsinki-Ivalo-väliä operoi ainakin Finnair ja Norwegian. Lentojen hinnat vaihtelevat vähän ajankohdasta riippuen keskimäärin noin 100-200€ välillä.

Kenelle sopii matka Inariin ja Ivaloon?

Ivalossa ei ole hiihtokeskusta, eli mikäli odottaa matkalta laskettelua, ei sitä valitettavasti ole Ivalon reissulla luvassa. Lähin laskettelukeskus taitaa sijaita Saariselällä, noin 25km päässä Ivalosta. Inarin kylä taas sijaitsee 34km päässä Ivalosta. Sen sijaan, jos etsit rauhallista luontoa, ulkoilua hiljaisuudessa ilman hiihtokeskusten hälinää ja nimenomaan autenttista Lappia, on Ivalon loma todennäköisesti sinulle mieleinen. Aloin viime kesänä haaveilla matkasta juurikin aivan pohjoiseen Lappiin ja siitäpä tämä reissun suunnittelu sitten lähtikin. Moni lappilainen muuten mieltää pohjoisen Lapin ja Inarin seudun juurikin autenttiseksi Lapiksi.

Itse tykkäsin erityisesti juuri luonnonrauhasta ja siitä, ettei Ivalossa totisesti törmää after ski-bileporukoihin. Voisin ehdottomasti tulla uudelleen ja varmasti tulenkin. Erityisesti Inarin pienet saamelaiskylät kiinnostavat kovasti. Aloin jo haaveilla kesän roadtripistä Ivaloon ja Inariin, kesäisin ei kuulemma ole lainkaan turisteja, mutta nähtävää ja tehtävää kuitenkin riittää. 

Jos kaipaat Lapin reissulta luontoa, rauhaa ja revontuli-bongailua lasi-iglussa, voin itse ehdottomasti suositella Aurora Villagea, oli kyseessä sitten rauhallinen viikonloppu-getaway tai romanttinen pariskuntaloma. Puitteet ja palvelut saivat meiltä ehdottomasti täyden kympin. Itse olimme matkalla perheenä, johon kohde oli erinomainen, mutta vieraat koostuvat kuitenkin pääasiassa ulkomaisista pariskunnista. Perheomisteinen Aurora Village on auki syyskuusta alkukevääseen ja kauden ulkopuolella kysynnän mukaan tilauksesta. Palvelu oli erinomaista, henkilökunta avuliasta ja lisäpisteitä itseltäni saivat mm.  ilmainen lentokenttäkuljetus, sekä hyvä valikoima urheiluvarusteita (suksia, luistimia, fat-bikeja), sekä pulkkia vieraiden maksuttomaan käyttöön.

  

 

Onko joku teistä käynyt Ivalossa tai Inarissa?

 

Entä haaveiletteko matkasta pohjoiseen Lappiin? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Kootut vinkkini Balille

Lupasin listata muutamia Bali-vinkkejä, vaikkakin moni näistä saattaa olla jo ennestään Balilla reissanneille melkoisia itsestäänselvyyksiä. Mieheni on joskus aikanaan asunut hetken Balilla ja sen myötä olemme yhteisillä reissulla päässeet hyvin mukaan myös paikallisten suosimiin paikkoihin ja juttuihin. Tosin, tällä tyttöjen reissulla oli tarkoitus tehdä juttuja ihan fiiliksen mukaan ja nähdä ainakin muutama paikka, silti mistään nähtävyyksistä stressaamatta. Kokosin yhteen omia perusvinkkejäni Balille oman kolmen reissuni (2013, 2015 ja 2019) pohjalta. Tarkoitus ei ollut listata mitään maailman kummallisempia hidden gem-juttuja, vaan melkolailla perusjuttuja Balille rentoutumaan matkaavalle.

Canggu. Boheemi Canggu oli minulle pakollinen etappi Balilla, siellä en ollut aikaisemmin käynyt. Ja tykkäsin hurjasti! Kivoja kuppiloita, ravintoloita ja aivan ihania pieniä putiikkeja. Lisäksi sopivan etäisyyden päässä Kutan ja Seminiyakin vilinästä, jossa pääsi jo riisipeltojenkin äärelle. Harmittaa, ettei ehtinyt olla Canggussa kauempaa. Ainakin tähän aikaan kaudesta oli vielä melko rauhallistakin.

Suuri suositus Shady Shackille Canggussa! Tosi hyvää kasvispainotteista ruokaa. En muista oliko kokonaan vege, mutta itse söin tempe bowlin ja valinta oli todella vaikea, koska oli niin monta hyvää vaihtoehtoa!

Ubud. Riisipeltoja, vehreyttä ja henkeäsalpaavat maisemat. Suosittelen Ubudia ehdottomasti kaikille Balille reissaaville, edes kerran. Itselleni oli tämä ensimmäinen kerta Ubudissa, jota kutsutaan myös balilaisen kulttuurin kehdoksi. Jos taide, käsityöt ja temppelit, sekä yleinen zen-meno kiinnostavat, suuntaa Ubudiin. Olin ehkä ajatellut Ubudia vieläkin rauhallisempana, mutta ytimessä oli melkoisesti menoa ja melskettä. Hyppäämällä pienemmille sivukujille löysi heti aivan toisen maailman.

Spa- ja kauneushoidot. Balilla kannattaa ehdottomasti hemmotella itseään, koska ihania hoitoja saa Suomen mittapuulla aivan pikkuhintaan. Olen jokaisella Balin reissussa käynyt hieronnoissa, joskus myös ottanut kynsiin geelilakkauksia ja aina ollut todella tyytyväinen palvelun tasoon. Tällä reissulla maksoin tunnin hieronnoista noin 15€ ja perinteinen balilainen hieronta on äärimmäisen tehokasta. Kävin reissun aikana kolmessa kokovartalohieronnassa ja kasvohoito olisi vielä kutkuttanut, jos olisi ehtinyt.

EBW:n ekokosmetologini Emilia suositteli Ubudissa perinteistä balilaista spa:ta Nur Salonia, joka oli toki testattava ja pakko myös suositella eteenpäin. Aivan ihana paikka! Nur Salonin käyttämät tuotteet eivät sisällä kemikaaleja ja ovat heidän itse paikan päällä valmistamiaan. Hoitolan yhteydestä löytyy myös majatalo. En meinannut päästä hoidosta seuraavana aamuna sängystä ylös, joten oli ilmeisen tehokas. Valikoimista löytyy erilaisia vartalo-, kasvo-, ja hiushoitoja hemmotteluun. Aikavaraus suositellaan tehtävän ennakkoon ja varasin itse ajan sähköpostitse. Sivut ovat tosin hieman hassut, eikä hintatietoja ole listattuna, mutta oli mielestäni todella kohtuuhintainen. Oma 1,5h hoitoni (sisältäen tunnin kokovartalohieronnan, vartalonaamion ja kylvyn) oli muistaakseni 350 000 rupiaa, eli noin 20€. Yleisesti oli tunnin hierontojen hinnat noin 200 000 rupiassa, eli siinä 12-15€ tienoilla. Halvemmallakin varmasti löytyy.

Ihanat villat, Airbnb:t ja hotellit. Täällä jos jossain kannattaa ehdottomasti panostaa majoituksiin, ainakin siis jos pitää seikkaa tärkeänä. Jos lomabudjetti ei jousta ottamaan hintavaa majoitusta koko reissun ajalle, voi olla kiva idea hemmotella itseään parin yön ajan esimerkiksi Ubudin vierailulla. Me otimme Ubudista kaksi ihanaa spa-hotellia, jotka kustansivat yöltä noin 150-200€/ yö / huone. Loppupeleissä olivat majoituskustannukset noin vajaat 500€ / hlö (8 yötä), mikä toki on Balin mittapuulla paljon, mutta monen muun kohteen rinnalla pikkusumma ottaen huomioon majoitusten tason. Jos pitää hyviä majoituksia tärkeänä, saa Balilla ehdottomasti vastinetta rahoilleen. Me tasapainottelimme majoituskustannusten kanssa niin, että puolet reissusta yövyttiin edullisemmissa majoituksissa ja sitten toiseen puoliskoon panostettiin. Kurkin myös Balin Airbnb-tarjontaa ja täytyy sanoa, että melkoisia timantteja löytyy! Ainiin ja kauttani Airbnb:lle rekisteröityvät saavat 30€ alennuksen ensimmäisestä varauksesta 🙂 Aikaisemmin olemme vuokranneet Balilla villan Tommin paikallisen ystävän kautta ja liikkuneet skootterilla. Koska en itse omista edes ajokorttia, liikuimme tällä reissulla paikasta toiseen takseilla ja paikallisten kuskien kyydeillä.

Ubudissa yövyimme ensin Kupu Kupu Barong Villas & Tree Spa:ssa ja Pita Maha Resort & Spa:ssa, joista en ehkä ensimmäiseen menisi enää uudestaan, mutta Pita Mahaan kyllä! Jos etsii todella kaunista hotellia rentoutumiseen ja erinomaista palvelua, suosittelen. Hotellin ravintola ei ollut kovin häävi, mutta aamupala todella hyvä ja parin tunnin välein meni ilmainen kyyti Ubudin ytimeen. Canggusta täytyy kehua Frii Bali Echo Beach Hotellia, joka oli todella hyvä, keskitason hintaluokan hotelli! Asiakaskunta pääasiassa nuoria, hyvä allas, siistit huoneet ja kiva aamiainen. Rantaan käveli noin 10min, tosikaan lähiranta ei ollut kovin kummoinen. Huone maksoi yöltä noin 40€ ja hinta-laatusuhde tässä ehdottomasti kohdillaan.

Uluwatussa yövyimme pinkissä hotellissa PinkCoco Balissa, joka oli aivan ihana!! Kaikki oli pinkkiä, palvelu todella hyvää ja iltaisin tuotiin huoneeseen tuoksulyhty ja aromaattinen öljy, ah! Jos itse perustaisin majoituspaikan, olisi se ehdottomasti juuri tämmöinen (vähän ehkä myös kristalleja mukana ofc 💎). PinkCoco maksoi noin 60€/yö ja kuulemma tuo on sesonkina usein täyteen buukattu, joten huone kannattaa varata hyvissä ajoin. Hotellilta käveli kuuluisalle Padang Padang beachille muutaman minuutin. Ainoana majoituksena ei tähän kuulunut aamupalaa, mutta läheltä löytyi monia kivoja aamiaispaikkoja. Jos täytyy jotain moittia, niin huonoa nettiä.

Rannat. Ihan suoraan sanoen ei (minun mielestäni) kannata Balille tulla ensisijaisesti maailman upeimpien rantojen perässä, vaan enemmänkin kulttuurin ja luonnon. Akselilla Kuta-Seminyak-Canggu eivät rannat mielestäni ole kovin kummoisia ja tarkoitan nyt lähinnä näitä yleisimpiä turre-alueita, jonne yleensä suunnataan. Balihan on melko laaja käsite ja vähemmän tunnetuilta alueilta löytyy varmasti aivan upeita secret beacheja. Jos Balin ulkopuolella suosittelisin upeita rantoja, löytyy semmoisia ehdottomasti Lombokilta ja Gileiltä. Ehkä kauneimmat, autioimmat ja pisimmät hiekkarannat olen Indonesiassa kokenut juurikin Lombokilla, jonka voi helposti yhdistää kohteeksi pidempään Balin lomaan esimerkiksi yhdessä Gili-saarten kanssa.

 Yritin etsiä, mutta en näköjään ollut tehnyt juurikaan postauksia edelliseltä Indonesian reissulta vuodelta 2015, varmasti johtuen järkystä alkuraskauden pahoinvoinnista ja väsymyksestä.  Vuoden 2013 reissusta Balilla, Gilillä ja Jaavalla löytyy vanha postaus täältä. Jokatapauksessa, yksi kauneimmista rannoista Balilla, jolla olen käynyt on äärimmäisen kaunis vaalea hiekkaranta Balangan Beach. Ei ehkä aallokon vuoksi parhaimpia rantoja uimiseen, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Söin Balanganin rantahökkelissä myös reissun parhaimman nasi gorengin, hintaa 2€. Näin jälkeenpäin jäi ehkä vähän kaivelemaan, että Nusa Penida jäi näkemättä. Se oli ollut myöskin Bali-listallani jo pitkään.

Padan Padang Beach nousi kuuluisaksi Eat, Pray, Love-leffasta. Rannalle laskeudutaan jyrkät portaat ja on kallioiden piilossa. Rannalle on pieni pääsymaksu (taisi olla jotain euron luokkaa) ja on perinteinen nähtävyys Uluwatussa. Rannalla on melko paljon porukkaa ja täytyy sanoa, etten tiedä olisiko Padang Padang noussut suosituksi ilman leffaa, koska mielestäni ei ole rantana nyt loppupeleissä mikään niiin ihmeellinen, mutta silti kiva paikka nähdä.

Ostokset. Sisustustavarat, käsityöt, korut, puuesineet ja tekstiilit ovat juttuja, joita kannattaa ehdottomasti tiirailla Balilla. Itse rakastan bongailla käsityö- ja taidekamaa. Olen ostanut Balilta useita saronkeja, käsikoruja, sekä puu- ja koriste-esineitä. Myös macrameita löytyi nyt aivan mielettömiä Ubudin taidemarkkinoilta! Ah, Bali on kyllä ostosparatiisi, jos kaikki tämmöinen boho-kama kiinnostaa. Teen myöhemmin vielä ostospostauksen omista löydöistäni.

Ruoka. Itse rakastan indonesialaisia riisi- ja nuudeliruokia. Jään aina kaipaamaan niitä kotiin reissatessa, eivätkä meidän kotona väkertämät mie gorengit ole koskaan vetäneet edes lähelle vertoja Balilla syödyille! Omasta mielestäni kannattaa nasi- ja mie gorengit jättää väliin paremmissa ravintoloissa, oman kokemukseni mukaan ne ovat kaikkein parhaimpia (ja halvimpia) paikallisten suosimissa, ehkä suomalaisten mielestä hieman epämääräisen näköisissä warungeissa. Itse olen syönyt ehkä parhaimman nasi gorengin aikanaan night marketilla todella hämyisessä kojussa. Maksoi 10 000 rupiaa, eli alle euron 😀 Itse en pelkää syödä reissuissa kojuissa, kunhan ruoka on hyvin kypsennettyä. Sen sijaan, jos haluaa olla erityisen tarkka ruoan kanssa, välttelisin ehkä kypsentämättömiä kasviksia, raakaa kalaa ja maitotuotteita. Probiootit on ihan must! Ekalla Balin reissulla sain viikkoja kestävän kampylobakteerin, mutta noin muuten ei ole koskaan ollut mitään perus bali bellyä kummempaa ongelmaa.

Tähän saakka olen jostain syystä pitänyt Balia hygieniatason ja kaoottisen liikenteen vuoksi hieman hasardina matkakohteena lapsen kanssa. Pojan lähennellessä 3v ikää ja nähtyäni paljon perheitä pienten lasten kanssa, rohkaistuin vähän myös Balista perhelomakohteena. Ja olenhan itsekin ollut Balilla 2,5v ikäisenä 🙂

 

Oliko tuttuja juttuja? Onko teidän joukossa paljon Balilla reissanneita? 🌴✨

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

I love Venice

Yksi oman LA-visiittini kohokohdista oli käydä Venicessä, joka harmillisesti viime reissulla jäi pois. Olen käynyt viimeksi Venice Beachillä noin 15v takaperin ja muistan vieläkin tuolloin 9-luokkalalaisena ihmetelleeni kaikkia outouksia, ihme putiikkeja, ennustajia ja ihan myös silkkaa krääsää. Suurin ”nähtävyyshän” Venicellä on ollut aina itse rantakatu, eli Ocean Front Walk. Katutaitelijoita, kummajaisia, muscle beach ja ikävä kyllä, paljon myös kodittomia. Ihmispaljous ja kamala härdelli, itse ahdistuin edelleen rantakadulla, mutta eniten Venicessä kiinnostikin kadut ja boheemit seudut pois rannasta. Californication on yksi suosikkisarjoistani ikinä ja muutamaan otteeseen olen bongaillut sarjan asuintaloja parilta kujalta kun ollaan ajettu Venicen läpi autolla. Vielä jäi käymättä Venicen kanaaleilla, mutta seuraavalla kerralla sitten!

Venice on nykypäivänä aivan super hipster. Tai no, Silver Lake taitaa olla tällä hetkellä huomattavasti hipsterimpi, mutta jos etsit Los Angelesissa boheemia, erilaista ja ennen kaikkea katutaiteen ansiosta todella kaunista paikkaa vierailla, mene Veniceen! Alueelta löytyy todella monipuolisesti kivoja putiikkeja, kivikauppoja, terveyskahviloita ja kauniita kadunkulmia kuvattavaksi. Ja tietysti myös ennustajaeukkoja, krääsäkojuja ja katutaitelijoita, mikäli haluaa katsastaa myös sen ”perinteisen Venicen”. Rakastuin ihan hurjasti!

Vuokrasimme yhdeksi päiväksi auton (lastenistuimen ja navigaattorin kanssa noin 80€) ja parkkeerasimme auton Rose Avenuelle, lähelle Moon Juicea (joka muuten on aika syrjässä ja paljon pienempi kuin Silver Laken putiikki), josta kävelimme rantsuun muutaman korttelin. Kaoottisen rantakävelyn jälkeen etsittiin lounaspaikaksi Poke Bowl-paikka, syötiin lounaat, ihmeteltiin vintageputiikkia ja käppäilimme rannasta Venicen yli mailin mittaiselle ostoskadulle Abbot Kinney Blvd:ille, joka on näin hatusta heittämällä ehkä noin vajaan kilometrin päässä rantakadusta, hieman hassusti erillään keskellä hiljaisempaa seutua.

Weed-kauppa

Abbot Kinneyn varrelta löytyy liikkeitä ja ravintoloita moneen lähtöön. Oma suosikkini oli mm. TOMS:in liike, josta ostin alesta pojalle semmoiset mörkötöppöset! Liikkeet ovat pääasiassa pienempiä ketjuja ja putiikkeja, mitään H&M-tyylisiä kauppoja et tuolta löydä, vaikka ostoskatu todella monipuolinen onkin. Valikoimaa on enemmän pieniltä suunnittelijoilta, pohjoismaisia brändejä, mehubaareja, sekä myös kivikauppoja! Vähän siis kuin vaikkapa Punavuoressa tai Kalliossa.

Ja siis huh, niistä kivikaupoista puheenollen. Niitä on tuolla ihan kaikkialla. Lisäksi aivan todella kalliilla! En itse ostanut mitään, vaikka monia juttuja kävinkin hypistelemässä, mm. planeettasuihkeita (vähän siis kuin ne kukkatipat) ja kristalli-ihorollereita, jotka ovat täällä(kin) kova sana. Eli, jos käyt muuallakin, ei kannata ostaa ainakaan kaikkia hihhulijuttuja ja kiviä Venicestä, muualta voi saada ainakin puolet halvemmalla 😀

Oli aivan pakko käydä hakemassa terveysmehu Kreation Organicilta. Kyseinen mehu oli myös kallein ikinä ostamani, 9 dollaria… Terveellisyydellä todellakin rahastetaan täällä. Ihmettelin myös take-away-terveysmehuja eri tarpeisiin, kuten ihon hyvinvointiin, vatsavaivoihin, detoxiin.. Voisi tulla aika pian konkurssi kun hakisi päivittäin 9 dollarin mehun! Mutta näköjään myy jenkeille. Aloin myös harkita taas kerran (näin hieman vuosia jälkijunassa, heh) mehulingon ostamista kun palaamme Suomeen.

9 dollarin mehusta on paraskin tulla hymy huulille 😀

Mitä itse hieman jäin kaipailemaan, olivat käsityö- ja miniyrittäjien liikkeet. Jotenkin veikkaan, että niille on Silver Lake otollisempi paikka, koska Venice on jo loppupeleissä nykyään melko ”kaupallinen” alue. Silver Lakessa on enemmän semmoinen ”DIY”-meininki. Silti, vähänkö olisi upeaa avata tuonne oma mini-pipoputiikki, joka myisi pipojen lisäksi villasukkia ja muuta ”kotikutoista”?! (Minä se jaksan jauhaa tästä, pitäisi varmaan myös tehdä asialle jotain, haha :D)

 

Kuten arvelinkin, oli yksi päivä Venicessä (minulle) liian lyhyt aika. Seuraavalla Losin reissulla haluaisin olla Venicessä ainakin muutaman yön. Ehdoton suositus siis! Mutta jos menette, harpatkaa pois rantakadulta 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.