Avainsana: mielipide

Opiskelen tosiaan toista vuotta finanssialan tradenomiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, joka siis on ”olevinaan” Suomen paras ja tuloksellinen ammattikorkeakoulu jossain muistaakseni viime vuonna tehdyssä vertailussa. JAMK:in vuoden 2015 visio on olla (ilmeisesti edelleen) Suomen paras ammattikorkeakoulu ”jolla on vahvaa näyttöä kansainvälisyydestä, koulutuksen laadusta, yrittäjyyden edistämisestä sekä tuloksellisesta tutkimus- ja kehittämistyöstä” (lainattu JAMK:in sivuilta). Mun oman kokemuksen mukaan meidän koulussa opetuksen laatu on todella korkeaa (puhun nyt tietenkin meidän yksikön puolesta), enkä ole päivääkään katunut, että aloitin opinnot juuri JAMK:issa, enkä muussa ammattikorkeakoulussa tai vaikkapa nyt Jyväskylän yliopistossa. Mulle henkilökohtaisesti on tärkeää saada käytönnönläheinen tutkinto ja työllistyä mahdollisiman nopeasti, varsinkin kun ikää on jo se reilut 23v. Ammattikorkeakoulussa kun kannustetaan vahvasti eteenkin esiintymiseen, ryhmässä työskentelyyn ja projekteihin, jotka jo itsessään edesauttavat työllistymistä, harjoittelusta nyt puhumattakaan. Ja kerron tän nyt siltä kannalta, mitä nyt oon vertaillut opintoja omien ja taloustieteitä yliopistossa opiskelevien kavereideni kokemusten välillä. Mulla on edelleen takana se vuosi restonomi-opintoja, joista sainkin hyväksluettua ihan kivan summan hyödyllisiä kursseja, jonka vuoksi mulla onkin mahdollista valmistua jo vuoden päästä, jos sen otan tavoitteeksi. Koska tottakai haluan valmistua mahdollisimman nopeasti, tottakai haluan oikeisiin, niihin oman alan töihin! En yleensä tartu muiden kommentteihin, mutta nyt vaan haluan pitää pienen puolustuspuheen tradenomien ja tradenomiopiskelijoiden puolesta.

”Anonyymi sanoi…

Ja sun nykyinen työ ei oo ”oikeaa työtä?” Hyvä asenne, varsinkin kun tietää kaikki ne työttömät tradenomit.”

Ensinnäkin mitkä työttömät tradenomit? Mä kun en ainakaan tiedä yhtäainutta. Tietty tilanne voi olla toisissa kaupungeissa ja pienemmillä paikkakunnilla eri, mutta mähän puhun vaan tietenkin siitä omasta näkökulmastani. Mitenkäs niiden suoraan arkistoon valmistuvien maistereiden laita sitten? Mulla on seuraavan 3-5 vuoden tähtäimessä mm:

1. No, ensinnäkin päästä niihin oikeisiin töihin. Oon ollut kaupassa töissä reilut 3 vuotta, viimeiset 2 vuotta oon saanut tosi paljon vastuuta, esimieskokemusta ja hoitanut myös ne myymäläpäällikön sijaisuudet parilta viimeiseltä kesältä ja vielä varsin loistavin tuloksin, vaikka nyt itse sanonkin. Tää ehkä kuulostaa kamalalta, mutta en suunnittele enää valmistuttuani työskenteleväni myyjänä, koska oon jo nuoresta asti laittanut tavoitteet melko paljon korkeammalle ja olen valmis tekemään ihan hitosti hommia saavuttaakseni ne. En tietenkään väheksy myyjän ammattia tai varsinkaan kaupan alaa, seuraava askel nyt vaan ois parin vuoden päästä vähintään se myymäläpäällikön pesti. Mut on pienestä pitäen kasvatettu melko itsenäiseksi ja oon olosuhteiden pakosta joutunutkin jo melko nuorena oppimaan tekemään asioita ominpäin. Voin melko suoraan sanoa, että oon kokenut niiden hiton kulissien takana melko rankan lapsuuden, joka on itsenäistänyt mua tosi paljon ja opettanut mut pitämään puoleni. Jos mun poikaystävä nyt jostain ihmeen syystä joskus löisi tai kävisi käsiksi muhun, löisin saatana takasin ja vielä kaks kertaa kovempaa! En tiedä johtuuko se mun kasvatuksesta vai ihan mun perusluonteesta, mutta otan yleensä helposti ryhmässä sen johtajan roolin. Mua ei todellakaan pelota sanoa ääneen mielipidettäni. Tän takia mä ehkä oon aina pistänyt ne esimies-ja johtotehtävät mun tavotteiksi.

2.  Edetä sillä uralla. Kuulostaa karulta, mutta mä en tällä hetkellä näe perheen perustamista minään vaihtoehtona, haluan vaan tehdä töitä! Mua voi ehkä sanoa ”ura perheen edellä”-tyypiks, mutta ehkä mä vaan oon semmonen.

3. Ostaa vihdoin oman asunnon. Seuraava kuulostaa ehkä vielä karummalta ja itsekkäältä, mutta kun sen teen, haluan ostaa asunnon yksin. Tää liittyy tavallaan myös siihen, miksen tosiaan oo mikään maailman innokkain avioliittojen puolestapuhuja. Tätä nyt ei vaan voi sanoa yksinkertaisemmin, mutta en halua jakaa mun omaisuutta kenenkään kanssa, enkä myöskään halua kenenkään muun rahoja. Haluan tienata omat rahani ja pärjätä niillä. Vaikka kuinka olisi avioehto ynnä muuta, silti. En vois ikinä kuvitella olevani toisen ihmisen kanssa rahan vuoksi tai muuten vaan toisen ihmisen elätettävänä, mun omatunto, saati sitten itsetunto ei vaan kestäis sitä. Ja joo, mun ”ei-oikeiden-töiden” osa-aikasen myyjän palkalla nyt ei pahemmin mitään hulppeeta kaksiota Jyväskylästä osteta, pääkaupunkiseudusta puhumattakaan.

4. Oon tosi suunnitelmallinen tulevaisuuden suhteen, mulla on koko ajan oltava useampi ”varasuunnitelma” tulevaisuuden varalle, koska jos laittaa kaiken yhden ainoan vaihtoehdon varaan ja kaikki menee päin vittua, niin kaikki sananmukaisesti myös menee päin vittua. Jos nyt sattuis niin ikävästi, että jäisin seuraavan 3-10vuoden aikana pitkäksi ajaksi työttömäks, ois enemmän kuin hyvä tilaisuus opiskella se 2 vuoden maisteri- tai ylempi ammattikorkeakoulututkinto tohon päälle, jonka varmasti meinaan muutenkin tehdä.

No.. Palataan niihin ”työttömiin tradenomeihin”. Mä en mene sanomaan muiden kaupunkien tradenomien työttömyystilanteesta, mutta JAMK:in tradenomeista 84% työllistyy heti valmistumisen jälkeen, ellei jo ennen. Toi tilasto ei tietenkään kerro tarkalleen, mihin tehtäviin, mutta jokatapauksessa. Mä oon vahvasti sitä mieltä, että koululla on suuri vaikutus sen tutkinnon laatuun, unohtamatta tietenkään sitä työllistymisen kannalta kaikkein tärkeintä, harjoittelua. Oon kuullut kauhutarinan mun kaverin tutusta, joka teki tradenomi-harjoittelunsa 6kk kaupan lihatiskillä. Anteeks vaan, mutta miksi?!?! Tosi monet mun tutut kysyy multa, miksen vois tehdä mun harjoittelua vaikka mun nykyisellä työpaikalla. Vastaan yleensä suoraan, ettei huonompaa ideaa vois ollakkaan. Osaan käytännössä varmaan vähintään 90% kaikista (meidän yrityksen) myymäläpäällikön hommista, joten keksin mun opintojen lopuks puoleks vuodeks varmaan parempaakin tekemistä. Mun mielestä on itsestäänselvää, että harjoittelu tehdään paikkaan, jota pitää potentiaalisena tulevaisuuden työpaikkana ja jonne nyt ei välttämättä ihan muuten vaan ilman harjoittelun mahdollisuutta pääsisi. En tietenkään voi verrata itseäni mua 3-4v nuorempiin opiskelijoihin, jotka on alottanut opinnot suoraan lukiosta ilman mitään työkokemusta. Olit sitten vaikka kuinka ylhäällä yrityksen ABC hierarkiassa, koko maan aluepäällikkö, myyntipäällikkö, mikä vaan, on sun jokatapauksessa osattava piippailla niitä tuotteita siinä kassalla. (Yleesä) aina on aloitettava sieltä pohjalta ja opittava kuinka koko systeemi toimii, oli ala sitten mikä. Kaikki on niin itsestään kiinni! Valitse ala, joka kiinnostaa, hae harjoitteluun järkevään paikkaan ja et (melko) varmasti jää työkkärin arkistoon! Pelkällä asenteella pääsee jo pitkälle.

Oisin ensin halunnut suuntautua opinnoissani myyntiin/markkinointiin, mutta ensinnäkin markkinoinnin tradenomeja on tässä maassa jo melko paljon ja vaikka meille koulussa onkin sanottu, että (ainakin meidän koulusta valmistuvat) markkinoinnin tradenomit työllistyvät varsin hyvin, päädyin finanssialaan ensinnäkin siksi, koska se on suuntautumisvaihtoehtona suht.uusi, finanssialan työllisyysnäkymät ovat aivan loistavat (seuraavan 5-10v sisällä nykyisistä pankkitoimihenkilöistä jää eläkkeelle muistaakseni joku 40%, taloushallinto on myös työllisyysnäkymiltään hyvä) ja oon käynyt/tuun käymään opinnoissani myös markkinoinnin kursseja. Lisäks mun nykyinen työpaikka on yrityksenä sellanen, joka keskittyy vahvasti myyntiin, joten oon tän reilun parin vuoden aikana oppinut sitäkin kautta tosi paljon asiaa, mitä noilla amk-markkinoinnin kursseilla käydään ja ihan vielä käytännön kautta. Ja myyntiähän on nykypäivänä joka paikassa, varsinkin siellä pankeissa ja vakuutusyhtiöissä. Lisäks etenemismahdollisuudet on laajat, kun ylempiä toimihenkilöitä jää eläkkeelle ja paikkoja vapautuu. Mikään ei sulje tietenkään pois niitä markkinointialan töitä tulevaisuudessakaan. Mun hyvä kaveri, joka suuntautuu myyntiin ja markkinointiin, sai just huippuhyvän harjoittelu-paikan ja en vois kyseisen henkilön työkokemuksen, ahkeruuden ja luonteen huomioonottaen kuvitellakkaan tätä seuraavan parin vuoden päästä työttömänä tradenomina, vaikka ”markkinoinnin tradenomaja on liikaa”. Meidän finanssikärjen opettaja jaksaa jauhaa vähintään kerran kuussa siitä, kuinka pääkaupunkiseudulle palkataan pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin lentoemäntiä ihan vaan siksi, että ne osaa puhua ruotsia, koska tarve vaan on (jo nyt) niin suuri, varsinkin ruotsinkielen taitoisista. Ongelma on enemmänkin se, että ne yritykset repii meitä töihin jo ennen tutkinnon valmistumista. En todellakaan näe työttömyyttä henk.koht minään uhkana tulevaisuudessa. Mun vanhemmat (varsinkin mun isä) on aina ehkä lievästi painostanut mua akateemiseen koulutukseen, mutta oon tällä hetkellä niiiin tyytyväinen, että menin ja tein oman mieleni mukaan, enkä niiden toisten odotusten ja vaatimusten. Mun mielestä tradenomi on työhönotossa varsin kilpailukykyinen KTM:n kanssa, ellei jopa joiltain osin etulyöntiasemassa. Nykyään yritykset haluaa niitä työvalmiita käytännön hallitsevia työnhakijoita, eikä välttämättä niitä, jotka on lukenut hiki hatussa tieteellisiä tutkimuksia viimeiset 5-6vuotta. (Älkää yliopistolaiset suuttuko, mun oli aivan pakko puhua suuni puhtaaks!) Molemmilla tutkinnoilla on hyvät puolensa, mutta siinä vaiheessa kun KTM valmistuu, tradenomi on kerennyt olla työelämässä jo usemman vuoden ja edennyt urallaan vähintään siihen asemaan, mihin KTM kenties olettaa valmistuttuaan työllistyvänsä.

Tää koko juttu levis nyt aivan totaalisesti käsiin ja itse aiheesta. Sori, taisin vähän innostua 😀 Nämä ovat kuitenkin vain niitä minun mielipiteitäni. Oon jauhanu tästä aiheesta pääni puhki ehkä mun jokaiselle kaverille, joten mun oli aivan pakko kerrankin päästä avautumaan tänne kunnolla, vaikkei tää oikeastaan liittynyt millään tapaa mihinkään. Anteeksi!