Julkaistu

Mieleenpainuvimmat reissumuistot x 4

Palaan tänään vanhoihin reissujuttuihin! Listasin nimittäin mieleenpainuvimpia reissumuistoja kuluneiden vuosien varrelta ja samalla myös vanhoja (sekä myös vähän uudempia) matkakuvia. Mitä muistoja tai sattumuksia on erityisesti jäänyt mieleen matkoilta viimeisten noin 5 vuoden ajalta?

Sayulita, Meksiko 2014. Olimme syksyllä 2014 Meksikossa pienessä Sayulitan surffikylässä, jonne olemme tuon matkan jälkeen haikailleet useampaankin kertaan, varsinkin nyt kun Finnair lentää suoraan Suomesta melko lähelle, Puerto Vallartaan. Kuitenkin Väli-Amerikka jotenkin hieman jännittää nyt pienen lapsen kanssa, tulihan tuollakin reissulla nähtyä vaikka mitä ja kieltämättä välillä hieman iltaisin jopa pelotti, vaikka kylän noin yleisesti pitäisi olla melko turvallinen. Katukaupustelijoita oli nimittäin melkein yhtä paljon kuin Balilla, tosin he kauppasivat myös kaikkea muuta kuin käsikoruja..

Eräänä iltana kävelimme kadulla pimeällä auton ohi, johon sitten ohimennen vilkaistiin sisään. Autossa istui kaksi henkilöä, jolla toisella oli sylissään aivan valtava kokaiinipussi, jota ilmeisesti pussitettiin pienempiin. Apua! Taidettiin lähteä melko kovaa vauhtia kipittämään muina miehinä pois. Juuri tuon vuoksi esimerkiksi Meksiko nykyään hieman jännittää, koska ei voi tietää mitä eteen osuu. Tästäkin huolimatta oli Sayulita todella kiva. Hyvää ruokaa, lämpöä ja reissun aikana kävimme veneellä myös Islas Marietasin saarella ja hidden beachilla. (Kannattaa googlata kuvahaulla!!) Ainiin ja lentäessämme Sayulitaan näimme LAX:in kentällä Breaking Badin Pinkmanin! Vitsailtiin, että onkohan tämäkin lähdössä Meksikoon, heh heh. Tai siis emme tietenkään itse ”Pinkmanille” 😀

Indonesia, 2015. Syksyllä 2015 lähdimme kuukaudeksi Indonesian. Kiersimme tuolloin melko paljon ympäriinsä ja kävimme mm. toistamiseen pienessä Batu Karasin kylässä Jaavalla. Huh, sinne onkin melkoinen uurastus päästä! Ensin parin tunnin lento Balilta Bandungiin, josta vielä 8h automatka Batu Karasiin. Paikka on kirjaimellisesti pieni tuppukylä, josta ei löydy edes ruokakauppaa (eikä tuon rannan lisäksi ihan kamalasti muutakaan, muutama ravintola ja pieni majatalo). Todella autenttista meininkiä, ainakin tuolloin. Paikka on yksi Tommin suosikeista, mutta täytyy myöntää, ettei lukeudu ihan omiin lemppareihini 😀 (Ekalla kerralla aloin väsyneenä itkeä kun pääsimme perille kun näin meidän ekan yön majoituksen, jossa ei ollut vessassa edes juoksevaa vettä, vaan pelkkä letku ja ämpäri. Ainakin näistä kokemuksista karaistuu ja onneksi olimme loppuajan ihan kivassa majapaikassa, haha.) Näinä molempina kertoina kun olemme siellä käyneet, olen stressannut tuota matkaa jotenkin aivan superpaljon. Olemme lentäneet Air Asialla, joka on tuntunut huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta, kun lukuisat muut paikalliset höpöyhtiöt, joita putoilee harva se päivä.

Tuolloin reissumme aikana oli vielä se joku tuhkapilvi-episodi tulivuoren tuprutellessa ja tuhkavaroitus oli taas päällä kun lentomme takaisin Bandungista Balille koitti. Lento oli ties kuinka monta tuntia myöhässä lentäessään Balilta ensin noutamaan meitä ja panikoitiin jo valmiiksi, että jos kone ottaa tuolla matkalla jotain damagea. Tuhkahan tukkii moottorit ja käsittääkseni jopa estää sen toiminnan. No, tunteja myöhemmin pääsimme vihdoin koneeseen ja koneen noustua ilmaan, tuli hetkeksi (siis sekunniksi, pariksi) aivan hiljaista, aivan kuin moottori olisi hetkellisesti pysähtynyt. Katsoimme Tommin kanssa toisiamme, mutta kumpikaan ei uskaltanut sanoa mitään. No, lennon jälkeen jaoimme kokemuksen ja molemmat meistä oli tuolloin luullut, että moottori lagaa tuhkan seurauksena. Voin vain kuvitella miltä tuo hetki olisi lentopelkoiselta tuntunut. Ja voin kertoa, etten tuon jälkeen lennä Air Asialla enää ikinä 😀

Kuvat ovat vuoden 2013 Jaavan reissulta

Moorea, Ranskan Polynesia 2018/2019. Tuoreimmista matkamuistoista on pakko mainita Moorean matka, joka ehdottomasti on yksi mieleenpainuvimmista. Olin haaveillut Moorealle matkaamisesta valehtelematta lähes kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2010 olin Tyynenmeren risteilyllä, juurikin Tahitilla, Moorealla, Bora Boralla ja muistaakseni Raiatealla. Tuosta saakka olen taas haaveillut pääseväni Ranskan Polynesiaan. Anyway, Moorealle matkataan pääsaarelta Tahitilta lautalla ja juuri tuota lautalla saapumista on sanottu äärimmäisen kauniiksi maisemien suhteen. Ja olin niin täpinöissäni! Noita maisemia ei edes voi sanoin kuvailla, mutta en ole varmaan koskaan nähnyt mitään niin kaunista. About ne seuraavat kaksi viikkoa hoin jatkuvasti sitä, kuinka en kestä miten jossain voi olla näin kaunista.

Saapuminen Moorealle..

Maisemien lisäksi jäi mieleen ehdottomasti hedelmäbongailut. Luonnosta ja teiden varsilta poimi nimittäin helposti aina päivän hedelmät mukaan ilmaiseksi. Mangoja, avokadoja, papaijoita ja passionhedelmiä. Totesimme, että kaupoissa myydään siksi niin suppeasti hedelmiä, koska kaikki kasvattavat niitä omavaraisina. Mäkin haluan alkaa hedelmätarhuriksi! Moorealta on muitakin aivan älyttömiä muistoje, kuten pojan sadetanssi karambolapuun alla (joka löytyy IG:stä Moorea-kohokohdan storieseista) ja haiparvi, joka hengaili Haapitin majatalon laiturin alla ja parveili aina välillä laiturin vieressä, hui!

Islanti, 2017. Muistelin juuri pari viikkoa takaperin Islannin reissua, joka on ehdottomasti jäänyt mieleen elämyksenä. Ja erityisesti issikkavaellus, joka oli aivan mieletön! Olimme Islannissa joulukuun alussa, jolloin oli jo vähän lunta. Ainakin tuon meidän reissumme aikana oli äärimmäisen kylmä, huolimatta siitä, että pakkasasteita oli joku muutama hassu. Merituuli siis saa ilman tuntumaan vieläkin kylmemmältä, mutta en tiedä onko näin aina? Kuitenkin, valitsimme aamulla alkavan hevosvaelluksen ja lähdimme vaellukselle kun ulkona oli vielä aivan pilkkopimeää (kello taisi olla ehkä 9, mutta Islannissa on talvisin pimeää toooodella pitkään aamulla ja hyvä kun aurinko näyttäytyy muutaman tunnin ajan).

Alkuun koko ratsastushomma jännitti, koska en ollut koskaan ennen ratsastanut, mutta nopeasti loppupeleissä pääsi kiinni homman jujusta. Hitaasti etenevä vaaleanpunainen auringonnousu ja ympäriinsä maan sisuksista tuprutteleva kuuma höyry olivat näkynä jotain niin uskomatonta, ettei sitä unohda kyllä koskaan. Tuo issikkavaellus oli itselleni ehdottomasti koko reissun kohokohta! Toki tykkäsin myös Blue Lagoonista, mutta väenpaljous, kamala tungos ja äärimmäisen pitkä jonotus sisälle (vaikka olimme varanneet ajan) saivat aikaan pienen pettymyksen. Paikka on ollut varmasti aivan erilainen vielä 5-10 vuotta sitten. Silti on Islanti paikka, johon haluan vielä joskus uudestaan ja nimenomaan kiertelemään maata myös Reykjavikin ulkopuolella.

Pitäisikö tehdä useammin tämmöisiä tb-matkajuttuja?

 

Kivaa tiistaita! 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Maailmanympärysmatkan kohokohdat

Näin reissun jälkimainingeissa ovat monet ystävämme kysyneet, että mikä paikka oli mielestämme paras ja mitä kohteista jäi mieleen? Olemme myös tehneet Tommin kanssa keskenämme listauksia omista suosikeistamme, mutta ajattelin käsitellä kohteita vielä näin omassa postauksessaan 🙂

Kiteytettynä olin itse tyytyväinen kaikkiin kohteisiin, jotka kuitenkin loppupeleissä tarjosivat melko erilaisia ja monipuolisia kokemuksia. Voisin mennä jokaiseen paikkaan uudelleenkin ja suosikkien valinta on vaikeaa, mutta..

Los Angeles

 

Koko reissulta olivat omat suosikkini aivan ehdottomasti ensimmäinen kohteemme Los Angeles ja toinen kohteemme Moorea. Tosin, näin olin ajatellutkin jo alkuun ja onhan Los Angeles ollut muutenkin jo vuosia meidän ylivertainen suosikkikohteemme, jonne on aina yhtä mukava palata. Ranskan Polynesia oli ollut oma haaveeni niin monta vuotta, että täytyy sanoa tuon etapin olleen minulle todellinen unelmien täyttymys. Ja juuri niin ihana kuin olin ajatellut, varsinkin lumoavan kaunis Moorea.

Aivan hurja ikävä Loseihin, taas!

Moorea

 

Aivan ylivertaisesti täytyy todeta, että Moorea on kaunein paikka, jossa ikinä olen käynyt. Paratiisisaari siis aivan sanan varsinaisessa merkityksessään. Hämmästelin jokaisena päivänä saaren kauneutta, joka oli kuin suoraan sadusta. Kukkia, vihreitä laguuneja ja korkeita huippuja. Vaikka saari onkin pieni, tarjoaa se silti todella monipuolisia kokemuksia ja maisemia.

Useana iltana kävelin pimeällä tuonne laiturille ihmettelemään täydellistä tähtitaivasta, bongailemaan lentokoneita ja tähdenlentoja. Ihmettelimme myös vaaleana hohtavaa Linnunrataa ja löysimme joka ilta uusia tähtikuvioita.

Tahiti

 

Kahden Moorealla vietetyn viikon jälkeen matkasimme lautalla Ranskan Polynesian pääsaarelle Tahitille, jossa yövyimme viisi yötä täydellisen mustahiekkarannan äärellä. Tuplasateenkaaria ja mielettömän kauniita auringonlaskuja, myös Tahiti oli äärimmäisen kaunis, mutta silti kovin erilainen Mooreaan verrattuna. Ainoa asia, joka Ranskan Polynesiassa tympi, oli todella korkea hintataso kaikessa.

Uusi-Seelanti

 

Uudessa-Seelannissa kiertelimme autolla pohjoista saarta ja etappimme olivat Waihi Beach, Ohope, sekä Raglan. Pidin näistä kaikista, mutta omaksi suosikikseni nousi aivan ehdottomasti pieni Raglanin hippikylä saaren länsirannikolla, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin. Päiväreissulla ajoimme Tairuaan ja Hot Water Beachille.

Reissun suurin yllättäjä oli ehdottomasti Uusi-Seelanti, johon suhtauduin ennakkoon melko avoimin mielin. En rehellisyyden nimissä tiennyt juurikaan, mihin siellä kannattaa mennä, mitä nähdä tai ylinpäänsä juurikaan uusiseelantilaisesta kulttuurista. Kuten aikaisemmin kirjoittelinkin, yllättivät eniten ihmisten ystävällisyys, rentous ja autenttisuus. Muihin kohteisiin verrattuna oli turismia loppupeleissä verraten vähän, pienet kylät yllättivät positiivisesti hyvällä fiiliksellä ja rauhallisuudellaan.

Eräs ystäväpariskuntamme on lähdössä Australiaan tänä vuonna ja he kyselivätkin, että kannattaisiko samalla reissulla nähdä myös Uusi-Seelanti? Meidän mielestämme aivan ehdottomasti! Mielestäni Uusi-Seelanti on aivan liian pimennossa esimerkiksi Australiaan verrattuna, ottaen huomioon kuinka monipuolinen maa on. Toki, saarivaltion kaukainen sijainti on varmasti suuri syy siihen, ettei Uusi-Seelanti tule kyseeseen ihan jokavuotisena matkakohteena, mutta kerran elämässä-juttuna suosittelen aivan kaikille. Luonto, ihmiset ja yleinen meininki yllättävät takuuvarmasti positiivisesti. Varsinkin luonnon monimuotoisuutta jaksoin ihmetellä kerta toisensa jälkeen. Välillä olimme kuin Jurassic Parkissa ajellessamme sademetsissä ja hetken päästä vaihtuivat maisemat peltoihin.

Australia

 

Viimeinen kohteemme reissulla oli Australian Gold Coast. Lensimme Aucklandistä Brisbaneen (muistaakseni noin 4h) ja Brisbanen kentältä otimme junan Gold Coastille. Australian viikkoina ajoimme myös muutamaksi päiväksi tunnin matkan päähän etelään Byron Bayihin, vierailimme Currumbinin Wildlife Sanctuaryssä katsomassa pelastettuja eläimiä, köröttelimme bussilla Burleigh Headsiin, Coolangattaan ja noin muuten otimme melko rennosti matkan viimeisessä etapissa. Yksi kohokohdista oli ehdottomasti Crystal Castle ja yleisesti Byron Bay.

Gold Coastilla majoituimme Palm Beachillä Royal Palm Resortissa, johon mainitsin olleeni tyytymätön. Palvelu oli tympeää, eikä netti toiminut kuin respassa. Matkan edetessä muutin hieman mielipidettäni huoneistohotellin suhteen ja totesin, että kai sitä olisi paljon huonommassakin paikassa asustaa. Noin yleisesti kiinnostaa Australiassa tämän reissun jälkeen yhä enemmän Perth, pohjoinen Queensland ja autiomaat.

Mietimme myös viime viikolla, että jos olisimme saaneet valita yhden kohteen, jonne reissu olisi vielä jatkunut, mikä se olisi ollut? Tommi olisi valinnut Balin tai Sri Lankan, minä itse taas Fidzin, Samoan tai Balin. Jos matkasuunnitelmaan olisi vielä saanut tehdä pienen muutoksen, olisimme ottanut yön-parin stopoverin Singaporeen paluulentoja helpottamaan, vaikka sinänsä reitti yhdellä vaihdolla olikin Australian lennoksi melko simppeli.

 

Mikä kohteista kiinnosti teitä eniten?

 

Ps. Jos teitä kiinnostaa lukea postauksia jostain tietystä paikasta, löytyy blogin alalaidasta haku-toiminto, jolla voi hakea aiempia matkapostauksia 🙂

 

Postaus sisältää kaupallisen linkin

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Vinkkini ja kokemukseni Ranskan Polynesian Moorean unelmalomasta

Terkkuja Tahitilta, jonne saavuimme eilen! 🌴 Ranskan Polynesia ja Moorea tuntuivat kiinnostavan teitä kovasti kohteina. Teen myöhemmin vielä oman postauksensa Tahitista, mutta nyt olisi luvassa lupaamani pläjäys Moorean osalta.

Miten Moorealle pääsee?

 

Edullisin ja mielestäni varsin vaivaton tapa päästä tänne Tahitilta on lautta, joita kulkee Tahitin ja Moorean välillä muutamia kertoja päivässä. Liikennöiviä lauttayhtiöitä on 2, Aremiti ja Terevau, lippu yhteen suuntaan maksoi meidän perheeltä noin reilut 25€, aikuiselta noin 10€. Lauttamatka kesti noin 30 minuuttia ja näkymät Moorealle saapuessa ovat todella kauniit. Itsessään lennot Tahitille ovat todella pitkät ja KALLIIT. Yleensä vaihtelevat lentojen hinnat noin 1300-2000€ välillä hieman ajankohdasta riippuen. Reittejä on erilaisia enkä ole niihin ihan kamalasti perehtynyt, mutta suoria lentoja löytyy ainakin Uudesta Seelannista, Tokiosta ja Kaliforniasta. Yhtiöistä tänne lentää ainakin Air New Zealand, Air France ja Air Tahiti Nui.

Mihin kannattaa varautua?

 

Ilmasto on todella kuuman kostea ympäri vuoden (ja vuorokauden, heh). Kun meillä on talvi, on täällä sadekausi ja ”low season” (marras-huhtikuu), jolloin sateet ovat yleisempiä, mutta lämpötilat korkeammat. Kuivalla kaudella taas saadaan nauttia jopa viileämmistä illoista, me tosin ei olla päästy niitä kokemaan 😀 Myös uv-säteily on äärimmäisen voimakasta, vaikka olisikin pilvistä. Meillä oli päivittäin käytössä suojakertoimet 30 ja 50.

Netti ei todellakaan toimi samalla nopeudella mihin me Euroopassa olemme tottuneet. Painotan kohtaa ei todellakaan. Ellei ajoittain käy tuuri. Eihän tuo nyt lomalla kai mikään katastrofi ole, mutta tänne ei ehkä kannata jättää hoidettavaksi mitään juoksevia asioita netissä 😀

Hintataso on korkea ja hyödykkeiden saatavuus voi olla todella rajallista. Akuutit jutut täältä varmasti löytää, mutta kannattaa ehdottomasti ottaa kaikki tarpeellinen mukaan kotoa, eikä laskea sen varaan, että ostaisi täältä. Jos jonkin tuotteen täältä löytää, on hinta luultavammin paljon enemmän kuin mitä Suomessa olisit maksanut (esim. aurinkorasvat yms). Apteekkeja löytyy ihan kohtuullisesti, mutta valikoima on todella kallista ja tietty vähän eri kuin meillä Suomessa. Noin yleisesti voisin sanoa, että hintataso esimerkiksi ravintoloissa on suunnilleen Suomen luokkaa, mutta sitten taas esimerkiksi ruokakaupoissa jopa paljon korkeampi.

Julkista liikennettä ei käytännössä ole. Bussiliikenne on kai noin periaatteessa olemassa, mutta olen nähnyt täällä bussin liikenteessä ehkä parin hassun kerran. Käsittääkseni ne kulkevat aina vähän niin ja näin, aina ennen ja jälkeen lauttojen liikennöinnin. Takseja on, mutta niitäkin melko harvassa ja taksilla matkustaminen on todella kallista. Jos varaat majoituksen hiljaiselta seudulta, kannattaa varmistaa onko lähellä ruokapaikkoja tai kauppoja. Muuten ei oikein pääse mihinkään ilman vuokra-autoa.

Ruokakaupat ja ravintolat ovat auki vähän niin ja näin. Useimmat ovat päivällä kiinni ”siestan aikana” (about klo 12-15) ja esimerkiksi sunnuntaisin saattavat monet paikat olla kiinni. Esimerkiksi uudenvuoden päivänä ei käytännössä mikään ollut auki ja monet ravintolat pitivät vuodenvaihteen jälkeen jonkun ihmeen viikon loman. Suhtautuminen businekseen ei todellakaan ole siis samanlaista kun Suomessa, mikä nyt toisaalta ehkä oli vain positiivinen seikka, että semmoisiakin kolkkia löytyy.

Majoittuminen Moorealla

 

Yöpyminen ei Ranskan Polynesiassa todellakaan ole halvimmasta päästä ja jos haluaa yöpyä rannalla ja kohtalaisissa majoituksissa, saa niistä maksaa ainakin 100-200€ yöltä mikäli haluaa majoittua lähellä rantaa ja kohtuullisissa puitteissa. Jos on valmis karsimaan puitteissa ja yöpymään kauempana rannasta, voi Airbnb:n saada helpostikin jopa alle 100€/yö (parhaimmat kohteet kannattaa varata ajoissa). Hienommat hotellit (Intercontinental, Sofitel, Hilton jne..) maksavat noin 300€ yöltä ja siitä ylöspäin. Kesän jälkeen olen kahlannut läpi varmaan valtaosan Moorean hotellitarjonnasta, jonka seurauksena on muodostunut jonkinlainen käsitys siitä, mistä saa mitäkin ja mihin hintaan.

Koska ravintoloissa syöminen on täällä melko hintavaa, kannattaa ehkä varata majoitus, jossa on keittiö. Hotelleissamme maksoivat esimerkiksi aamupalat noin 20-25€, joten vaikkei lomalla jaksaisikaan kokkailla, säästää jo siinä melkoisen summan kun tekee aamupalat itse. Paikallisista kaupoista löytyy hyvin kaikki perus-elintarvikkeet, tosin varaudu siihen, että 4 kpl paketti mini-jugurtteja saattaa maksaa 5€, eikä esimerkiksi kaikkia kasviksia löydy pienistä kaupoista. Tomaatti ja kurkkukin ovat todella kiikun kaakun, että onko kaupassa niitä. Logistiikan vuoksi kaikki, mitä ei tuoteta tai viljellä täällä, on todella kallista. Kannattaa siis panostaa paikallisiin tuotteisiin, hedelmiin, kalaan yms. Me tehtiin usein aamulla paahtoleipää, pilkottiin hedelmiä, paistettiin munia ja pojan suurimmaksi herkuksi osoittautuneita banaanipannareita, joihin ei tarvinnut muuta kuin munia ja paikallisia banaaneja. Kerättiin myös tosi paljon avokadoja, mangoja ja muita hedelmiä, joten osittain tuli elettyä myös niillä, haha. Ja huom! Paikallisten kaupoissa on melko suppeat valikoimat hedelmiä, joten kannattaa ehdottomasti ostaa hedelmät teiden hedelmäkojuista!! 🙂 Käsittääkseni paikalliset kasvattavat pääasiassa omat hedelmänsä?

Moorean etappi oli meillä jaettuna kahteen. Viikko Haapitissa Länsi-rannalla ja toinen viikko Tiahurassa saaren luoteisosassa. Täällä saattaa helposti kyllästyä jos jumittuu liian pitkäksi aikaa samaan paikkaan ja mielestäni oli kiva yöpyä kahdessa täysin erilaisessa paikassa. 

Ensimmäinen majoituksemme oli majatalo Linareva Moorea Beach Resort, joka oli kyllä aivan mieletön. Eri kokoisia bungaloweja, aivan käsittämättömät maisemat, omistajat toivat meille usein hotellin pihan hedelmäpuiden hedelmiä, majoitukseen kuuluivat myös kajakit. Ranta ei tosin ollut ihan parhaimmasta päästä (kivinen), mutta sitten taas korallit edustavalla todella kauniita. Tämä oli todellinen rentoutumispaikka, jossa saa olla ilman minkäänlaista häiriötä ja täydessä zen-moodissa vaikka koko loman ajan. Omistaja syötti myös useina iltoina laiturin päädyssä haita, jota sai mennä katselemaan. Se oli kyllä todella erilainen kokemus! Bongattiin myös kajakkireissuilla usein kilpikonnia ja rauskuja. Kävelyetäisyydellä on vain yksi ravintola (tosi hyvä pizzeria!), joten muihin ravintoloihin ja kauppoihin mennäkseen tarvitsee auton. Linareva on muuten kuulemma parhaillaan myynnissä 2,5 miljoonalla eurolla!

Toinen majoitus oli Linarevasta rantatietä pohjoisen suuntaan Tiahurassa Hotel Les Tipaniers. Perinteisiä polynesialaisia bungaloweja, todella kiva ranta valkoista hiekkaa ja kävelyetäisyydellä kylä (Mooreassa ei muuten ole kaupunkia, eikä mitään keskusta-keskittymää), jossa oli ravintoloita, kauppoja ja pieniä putiikkeja. Rannassa pääsee helposti snorklaamaan ja lähettyvillä on myös aikaisemmin mainitsemani Intercontinental Moorea Resort. Muistaakseni Les Tipaniersin huone oli (ilman ilmastointia, garden view, mutta ihan lähellä rantaa) noin 150€ /yö. Huoneessa olisi periaatteessa majoittunut 4 henkilöä ja keittiövarustus löytyi myös.

En oikein osaa sanoa kumpi oli ”parempi”, Linarevassa oli ehkä tietyllä tapaa elämyksellisempi meininki, rauhallisempaa, mutta sitten Tiahurassa enemmän fasiliteetteja lähellä ja parempi ranta. Molemmat olivat siis kivoja ja niin erilaisia, että on vaikea verrata. Riippuu myös paljon siitä mitä kaikkea hakee lomalta. Esimerkiksi lapsen hiekkaleikkien ja uimisen kannalta oli Les Tipaniersin ranta huomattavasti parempi (hienoa valkoista hiekkaa).

Mitä nähdä ja tehdä?

 

Saaren kiertäminen ympäri autolla. Sanoisinko, että ilman autoa voi Moorean matkakokemus mennä osittain hukkaan. Auton vuokraaminen ei myöskään ole ihan halvimmasta päästä täällä (noin 100€ hujakoilla päivässä, hieman autosta riippuen), mutta suosittelisin kuitenkin vuokraamaan auton edes muutamaksi päiväksi. Saman rahan saa helposti menemään ohjattuihin retkiin, jos meinaa nähdä paikkoja. Autolla kiertää kätevästi monet paikat omaan tahtiin, ellei sitten halua ottaa veneretkeä esimerkiksi läheisille mini-saarille, motuille. Jos olisimme ottaneet jonkin retken, olisi juuri joku päivän piknik- ja snorklausreissu pikkusaarelle voinut olla kiva! Pienen lapsen kanssa ovat koko päivän retket hieman haastavia, eikä esimerkiksi snorklaamaan pääse yhdessä, joten jäi nyt meiltä välistä.

Rannat eivät ole (tai siis minun mielestäni) kovin häävejä saaren etelä- tai itä-osissa. Mitään kilometrien mittaisia rantaviivoja ei Moorealta löydy, mutta kauneimmat hiekkarannat sijoittuvat saaren pohjoiskolkkiin (luode ja koillinen), esimerkiksi Hauru, Tiahura, Temae ja Maharepa. Jos rantojen bongailu kiinnostaa, niin autolla on helppo kierrellä saarta rantatietä pitkin ja pysähtyä kun kiva ranta osuu kohdille. Jos haluaa majoituksen hyvältä rannalta, kannattaa ehkä varata se noiden rantojen lähettyviltä.

Cook’s bay ja Opunohu Bay ovat kaksi lahtea saaren pohjoispuolella. Molemmat ovat aivan ehdottomasti must-see-paikkoja! Itse pidin ehkä enemmän Cooks baystä, vaikka molemmat ovatkin hurjan kauniita.

Belverde lookout. Näköalapaikka, josta näkee koko pohjoisen osan rannasta, molemmat bayt, sekä niitä erottavan vuoren. Lookoutille pääsi kiemuraista tietä autolla ihan ylös asti, tosin huipulla oli meneillään jotkut aivan ihme paikallisten bileet. Musiikki soi aivan täysillä kajareista, juotiin kaljaa ja hengailtiin. Melko erikoista 😀

Ruokailu paikallisten suosimissa pikkupaikoissa (snak). Tonnikala on täällä tosi hyvää, muutenkin kannattaa ehdottomasti panostaa kalaruokiin. Paikallinen herkku on tonnikala-cevichen tyylinen salaatti, jossa raaka tonnikala on miedosti kypsennetty sitrusmehussa ja öljyssä tai kookosmaidossa. Tuli myös syötyä yllättävän hyviä pizzoja Moorealla! Paikallinen erikoisuus on valkoinen pizza, jossa tomaattikastikkeen tilalla on kermakastike tai creme fraiche-kastike. Joissain pizzoissa creme oli tosin ehkä liiankin kermainen omaan makuuni. Ehkäpä parhaat pizzat olivat Cook’s bayn rannalla Allo Pizzassa, jossa kävi todellinen kuhina ja paikallisetkin jonottivat hakemaan sieltä pizzaa, sekä Linarevan lähellä Pizza Daniel Mano Ariissa. Pizzan hinnat liikkuivat suunnilleen noin 12-16€ välillä, eli Suomen hinnoissa.

Moorea on aivan loistava matkakohde varsinkin jos tykkäät jostain seuraavista: Sukeltaminen, snorklaaminen ja vaellus. Sekä tietysti myös ihan nauttimiseen ja köllöttelyyn 😉

Sofitel Moorea Ia Ora Resort kuvattuna Toatea lookoutilta. Aivan mielettömät maisemat!! Olimme matkalla Temae-beachille 🙂

Tämä on Club Bali Hai-hotellilta Cook’s Bayn rannalta, jossa pysähdyimme lounaalla. Hotelli oli tosi kiva!

Vastailen mielelläni muihinkin kysymyksiin kommenttiboksissa! 🌴🦄🌈🌸

 

Loppuun on todettava, että Moorea on aivan ehdoton ”kerran elämässä” kohde jos rakastaa tropiikkia, kaunista luontoa, maisemia, rentoa meinkinkiä ja lämpöä 🙂 Samassa yhteydessä kannattaa katsastaa myös Tahiti, edes parin päivän minivisiitillä kun kerran noin kauas matkaa!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Julkaistu

Joko on koti-ikävä..?

Tänään vietimme viimeistä päivää Moorean saarella ja huomenna on suunta kohti Tahitia loppuviikoksi ennen lopullista kohteen vaihtoa. Odottelen jo innolla Tahitin mustahiekkarantoja ja saaren kiertelyä. Tavoite olisi löytää vielä yksi seppele jostain tienvarsikojusta.

Istuskelen luonnostelemassa tätä postausta bungalowin terassilla, samalla kuunnellen kun aallot kohisevat iskeytyessään koralliriuttaan. Tämä on ollut kyllä aivan mieletön paikka ja sana maaginen kuvaa Mooreaa täydellisesti. Vaikkakin tämä chillailu, makoilu ja joka päivä rennosti ottaminen alkaa kieltämättä pikkuhiljaa kyllästyttää myös minua, uskokaa tai älkää. Ehkä ei siis aivan vielä tehdä mitään muuttoelkeitä Moorealle, kuulemma Tommi ei halua tänne uudelleen kyllästymään (ei oikein ole surffia), mutta minä kyllä haluan, vaikka nyt en ehkä ihan seuraavalla reissulla 😀 

Käsite island life on kyllä täällä ihan varsinaisessa merkityksessään. Mikään ei stressaa ja uppoutuu kyllä aivan omiin mietteisiinsä, keräilemään kukkia, ihmettelemään jotain ihme juttuja, kuten noita kaukaisia tyrskyjä, kuuntelemaan sateenropinan eri variaatioita ja sen semmoisya. (Okei ja kieltämättä kyllä laiskistuu myös melkoisesti, kuten olen ehkä jo muutamaan otteeseen jauhanutkin.) Toisaalta, ehkä elämä olisi ihanan yksinkertaista ja huoletonta juuri tämmöisenä. Kasvattaa pihassa avokadoja, mangoja ja nauttia elämästä. Harvemmin kun länsimaalaiset ihmiset viettävät semmoista elämää, vaan ollaan enemmän tai vähemmän oravanpyörässä. Joskus on ihan hyvä vain olla sen koommin miettimättä sitä, mitä ehkä pitäisi tehdä.

Näin viime yönä unta, että olimme taas Loseissa. Jostain kumman syystä on meillä nyt jo ikävä sinne takaisin. Haaveilen suunnilleen enemmän paluusta Loseihin kuin kotiin. Silti on ehkä aivan pikkiriikkinen koti-ikävä iskenyt nyt kuukauden jälkeen. Tiedättekö sen tunteen kun kaipaisi matkalaukkuilun jälkeen sitä, että kaikki tavarat olisivat omilla paikoillaan, voisi löhötä sohvalla ja tietty oma sänky, ah. Eikä siinä, onhan reissussa ihan mieletöntä, mutta aina kotiarjella ja reissailulla on ne omat puolensa. Ei voi koskaan saada kaikkea! Jos nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään, ärsyttää harmaa keli ja sitä rataa. Reissussa taas alkaa jossain vaiheessa aina haaveilla lohikeiton ja kotiruoan perään. Semmoistahan se aina on, aina haaveilee siitä, mitä sinulla ei juuri sillä hetkellä ole. Siispä olenkin täällä reissussa pyrkinyt parhaani mukaan nauttimaan jokaisesta hetkestä, päivästä, auringonlaskusta, kukasta ja lukuhetkestä kirjan kanssa ainutlaatuisina hetkinä. Ilman mitään pikakelauksia tai muita taustalla pyörivää arjen ajatusvirtaa.

Semmoista tällä kertaa! Palataan siis Tahitilta 🌈

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Niin kaunista, mutta niin rumaa

Sadekausi antaa täällä parastaan ja viimeiset päivät on satanut enemmän tai vähemmän. Ensimmäisellä viikolla pääsimme nauttimaan niin paljon auringosta ja lämmöstä, etteivät pienet sadekuurot edes itseäni haittaa. Jollain tapaa on jopa tunnelmallista katsella vuorimaisemaa, jonka ylle kerääntyy sadepilvimassoja. Täällä on äärimmäisen kaunista, vaikka sataisi. Ehkäpä se ei siksi juurikaan menoa haittaa. Kun viettää aikalailla jokaisen päivän bikineissä, ei ole niin vaarallista vaikka välillä vähän kastuisikin.

Tänään tuli enemmän sadekuuroja ja koska lähitienoo alkaa olla toiseen suuntaan jo ravintoloiden ja putiikkien osalta tutkittu, päätimme lähteä piipahtamaan Intercontinental Moorea-hotellissa noin kilometrin kävelymatkan päässä. Olen piipahtanut ICT:ssä edellisellä Moorean päivän pikavisiitillä vuonna 2010 ja silloin se jäi mieleeni äärimmäisen kauniina paikkana. Ehkä jollain asteella olin haaveillut majoittumisesta ICT:ssä, mutta se olisi tuonut melkoisen loven bujetille ja jollain tapaa haluaisi myös boikotoida suuria hotelliketjuja.

Isot resortit on rakennettu niin, ettei turistien edes tarvitse lähteä niistä ulos näkemään oikeaa kulttuuria ja menoa. Kuulemma monet turistit jämähtävät hotellille, syövät siellä, käyvät hotellin tarjoamissa aktiviteeteissa ja retkillä, samalla tietty virtaavat turistien rahat suurille ketjuille ilman, että paikallinen talous ihan kamalasti siitä hyötyy, koska suurin siivu menee ICT:n, Hiltonin, Sofitelin ja mitä näitä nyt onkaan taskuihin. Sinänsä surullista, että myös Ranskan Polynesiassa on nähty talousahdinkoa viime vuosina.

Turismi on vähentynyt vuoden 2008 jälkeen ihmisten ostovoiman heiketessä, se kun on todella tärkeä osa Tahitin, Moorean ja yleisesti Ranskan Polynesian taloudesta, vaikka valtaosa paikallisista elääkin omavaraisesti (wau, miettikää!). Sinänsä ihan ymmärettävää, että ihmiset valitsevat laskusuhdanteen aikaan ehkä hieman muunlaisia lomakohteita, kuin kalliita ja eristyksissä olevia pieniä saaria Tyynellä Valtamerellä. Kaksipiippuinen juttu, koska aina kuitenkin joku kärsii, matkustivat ihmiset tai ei.

En tiedä vaikuttaako sadekausi vai mikä, mutta täällä on vuodenvaihteen jälkeen ollut todella vähän turisteja. Intercontinentalkin oli suorastaan autio. Muutama hassu ihminen tuli vastaan, mutta noin muuten näyttivät bungalowit suurinpiirtein tyhjiltä, eikä respassakaan ollut toistensa kanssa juttelevan henkilökunnan lisäksi ainuttakaan ihmistä. Ja täytyy myöntää, että ovathan nuo ICT:n puitteet kieltämättä melko kauniit, olisi kyllä harmittanut jos olisin jättänyt kameran hotellille. Kyllähän täällä varmasti viettäisi rentouttavan viikon ihan vain laguunissa köllötellen..

Se, mikä kuitenkin pilasi fiiliksen aivan totaalisesti, olivat hotellin alueella sijaitsevan Moorea Dolphin Centerin kolme delfiiniä, jotka ovat eläneet hotellin laguunialtaassa 90-luvulta saakka. Kaksi delfiiniä uivat ympyrää altaassa muutaman turistin uidessa into piukeana kolmannen kanssa viereisessä rajatussa altaassa. Tuntui jotenkin niin väärältä. Olemme keskellä paratiisia, paikassa jossa hait, rauskut ja kilpikonnat elävät vapaina meressä, sekä sitten löytyy vielä tämmöinen paikka, missä delfiinejä pidetään altaissa, pelkästään meidän turistien iloksi. Alkoi kyllä harmittaa niin paljon 🙁 Toivon, ettei tuonne tuotaisi enää tämän jälkeen uusia delfiinejä.. Nämä yksilöt nyt eivät enää vapaudessa selviäisi, mutta toivoisin aikojen muuttuneen sen verran, että tämmöiset paikat alkaisivat pian olla tiensä päässä. Sinänsä myös miettii, että miten millään viiden tähden hotelliketjulla edes on nykyään pokkaa tarjota turisteille ”delfiinitarhaa”, vaikka nyt olisi kuinka perusteltu tutkimusseikoilla ja mitä lie :/

 

Näköjään myös täällä paratiisissa, pienellä saarella on nurja puolensa. Täytyypä tulevina vuosina tutkailla, mitä tuolle dolphin centerille käy 😔

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.