Uusia tuulia ja pohdintaa työnhausta

Viimeisten viikkojen on ollut hieman jännät paikat, enkä ole hiiskunut täällä asiasta mitään. Tänä vuonna en ole hakenut aktiivisesti töitä, koska en ensinnäkään ole kokenut sitä taloudellisesti pakollisen tarpeelliseksi juuri nyt, enkä muutenkaan tässä tilanteessa näe  järkevänä hakea paikkoja ”vain huvikseen”, koska haluaa  jonnekin, ihan sama minne. Alkukesästä eksyin pari kertaa huvikseni Oikotielle ja totesin, että huhheijaa. Luin muutaman ilmoituksen läpi silkasta mielenkiinnosta. Työnhaku, henkilöstöjohtaminen ja HR-jutut ovat kiinnostaneet minua aina hurjasti aiheina, joten senkin vuoksi koen kiinnostavana perehtyä ajoittain siihen, mitä työmarkkinoilla tapahtuu ja millaisia osaajia työnantajat etsivät.

 Esimerkiksi erääseen pankkiin haettiin someviestinnän osaajaa ja hetken ajan mietin jo, että voisiko tämä kiinnostaa, kunnes palasin taas järkiini sen suhteen, että olisinko oikeasti valmis hyppäämään täysillä takaisin pankkimaailmaan? No, rehellisyyden nimissä en. En nimittäin koe, että olisin juuri nyt valmis sitoutumaan kokoaikaiseen työhön blogijuttujen ohella ja niitä kiinnostavia osa-aikaisia onkin sitten melkoisen harvassa.. Toisaalta myös parissa suuressa konsernissa työskennelleenä täytyy mainita, että vaikka olenkin kaivannut sitä tiettyä yhteisöllisyyttä, on suurten organisaatioiden byrokratia ja jähmeä tapa toimia juuri se, mitä en ole kaivannut.

Mielestäni työpaikan täytyy oikeasti inspiroida ja innostaa sinua, kuten se yksi sattumalta bongaamani paikka jota päätin viime tammikuussa ulkomailla ollessamme todella randomisti hakea yrityksestä, joka oli ollut haaveenani todella pitkään. Olin pari päivää aivan hajalla siitä, etten päässyt haussa eteenpäin, koska jotenkin sinisilmäisesti koin, että tottakai pääsen edes haastatteluun, koska koin vastaavani hakijana juuri sitä, mitä tuolta tehtävältä haettiin. Mutta semmoista se on ja uskon, että homma oli tarkoitettukin näin. Samalla iski jotenkin päin kasvoja, kuinka paljon hakijoita hyviin paikkoihin on. Siis jopa satoja! Huh, eipä ole työnhaku tänä päivänä ainakaan helppoa.

Vaikka olenkin viihtynyt hyvin näinkin, on kaipuu edes osittain ajasta johonkin yhteisöön ja ennen kaikkea ihmisten ilmoille ollut kova. Olen kokenut välillä tuhlaavani tietyllä tavalla osaamistani ja kapasiteettiani sillä, että kökötän useimpina päivinä viikossa vain ja ainoastaan näitä omia juttuja puuhastellen. Ei sillä, että ajatukseni esimerkiksi yrittäjyyden tai tärkeiden juttujen tekemisen suhteen olisivat muuttuneet – päinvastoin. Loppupeleissä sekin voi nimittäin lamaannuttaa, ettei ole pitkään aikaan osallisena minkäänlaiseen työyhteisöön tai organisaatioon ja tietynlaiseen putkiajatteluunkin tottuu kun pyörittelee ajatuksia ja ideoita lähinnä omassa päässään. Olenkin kevään aikana maininnut muutamaan otteeseen täällä blogissa, että tavoitteissa olisi syksylle jonkinlainen osa-aikatyö tasapainoittamaan arkea.

Bongasin kesäkuussa haun osa-aikaisesta oman alani työstä mailini kautta tulleesta uutiskirjeestä, jonka kuvaus oli juuri sitä, mitä työltä odotankin. Ajattelin, että vitsi, kokeilenpa onneani ja laitoin jopa ystävälleni viestiä, että tämä voisi olla niin juttuni! Muutama viikko, pari onnistunutta ja mukavaa haastattelua myöhemmin sain viime viikolla aivan ihanan puhelun uudelta esimieheltäni, että hänellä on ilo valita minut pestiin. Jee! Aloitan siis kesän jälkeen osa-aikatyöt kolmena päivänä viikossa, enkä voisi olla enemmän innoissani.

Sinänsä hassua, että käydessäni viime lokakuussa ennustajalla Loseissa (postaus täällä) kertoi tämä, että saan tämän vuoden aikana työtarjouksen, johon kannattaa suostua. Kuulemma paikka jollain tapaa löytää minun luokseni, paikka jossa on hyvä energia ja tavallaanhan se löysikin. Ennustajahan myös näki, että tulen irtisanoutumaan sekä sen, että taloudellinen tilanteeni tulee jonkin aikaa olemaan tuon aikaista tasoa epätasaisempi, kunnes tasoittuu tämän vuoden syksyllä (!!). Aika jännä juttu!

Tämän vuoden aikana olen elänyt noin puolella siitä tulotasosta, joka minulla oli käydessäni kokopäivätöissä ja tehdessäni blogijuttuja. En ole missään nimessä kokenut asiaa minään maailmanloppuna, mutta tulojen epäsäännöllisyys on se, joka ajoittain stressaa. Et tiedä, saatko jonain kuukautena 1000e vai 4000e ja tottakai asuntolainat sun muut maksut rullaavat aina kuukaudesta huolimatta. Lisäksi tulevia kuukausia on aina vaikea ennakoida. Tästä huolimatta täytyy todeta ja yrittää olla himpun verran ylpeä omista suorituksistaan, että koen pärjänneeni tähän asti yrittäjänä varsin hyvin! Silti olen todennut, että en ehkä pitkässä juoksussa ole se tyyppi, joka inspiroituu uudesta työskentelemällä yksinäisenä sutena, vaikkakin oma rauha välillä on täysin tervetullutta.

Se, että olet edes parina-kolmena päivänä viikossa aivan uudessa ympäristössä, toisten ihmisten kanssa ja muiden aiheiden äärellä, tuo ainakin omalla kohdallani paljon inspiraatiota myös niihin omiin juttuihin. Ja juuri sitä olen kaivannutkin. Ainakin toistaiseksi laskutan tekemäni työn yritykseni nimiin, joten päätoimisena yrittäjänä rullataan edelleen uusista tuulista huolimatta! Kirjoittelen työstä varmasti vielä myöhemmin lisää. Koen, että paluu osittain muihin töihin tekee hyvää blogillekin ja saan tännekin enemmän ura-ja business-aiheista sisältöä, jotka ovatkin olleet suosituimpia aiheita blogissa 🙂

 

Tänään on ohjelmassa pakkausta ja huomenna Santorini! Palailen siis luultavasti seuraavan kerran sieltä 🌈✨

 

Kuvat minusta Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 13 kommenttia.

23 kuvaa ja tarinaa vuosilta 2011-2015

Jumitan edelleen vanhan koneeni kanssa ja koska en saa siirrettyä tälle kuvia, intouduin selailemaan koneen tiedostoista vanhoja kuvia vuosien takaa, joita löytyy semmoinen noin 10 000 kpl.. Heh. Tervetuloa bloggaajan elämään kun on aivan perushomma, että koneelta löytyy tuhansia kuvia ja iPhonen rullalta vuosien varrelta reilut 50 000 kuvaa. Jep! Koko elämäni viimeisen kymmenen vuoden ajalta on kirjaimellisesti taltioitu iPhonen muistiin 😀 Mutta voi vitsi mitä legendaarisia kuvia täältä koneen arkistoista löytyikään! Täytyy ehkä jatkaa tb-juttuja vielä toisella osalla myöhemmin.

Aivan alkuvuodesta 2011 lähdimme ystäväni Ronjan kanssa Ausseihin, jonne Ronja jäi vaihtoon. Asuin tuolloin vielä Jyväskylässä ja tulimme ennen lentoja yhdeksi yöksi Helsinki-Vantaan Hiltoniin. Tässä ollaan vissiin lähdössä kentälle. Apua tuo Guessin laukku taustalla, se oli ihan lemppari noihin aikoihin ja ostin myöhemmin saman myös mustana, haha.

Nuo Niken trikoot on edelleen käytössä.. Juuri viimeksi tällä viikolla 😀 Ja ps. Aika järkevä kuva!

Ihan jetlageissä jossain Sydneyn Hyde Parkin kupeessa istuskelemassa.

Kun oli coolia pitää UGGseja, vaikka ulkona about +35c… Näytän niin junnulta!! Taidan olla tässä 23-24v.

Okei, innostuin nyt täysin fiilistelemään näitä Aussi-reissun kuvia Sydneystä ja Cairnsistä 😀


Onepiecet oli kuuminta hottia joskus 2012-2013, nämä kuvat taitavat olla kesältä 2013 kun sain blogin kautta Onepiecen, jota sitten kuvailin blogiini. Upeat nuo roskapöntöt takana ja hieno poseeraus 😀 Tämä oli vielä sitä aikaa kun porukka käytti ballerinoja ja noita kilon painavia metallikelloja, joita itsekin hamstrasin aika monta..

Sitten takavuosien työasuja…


En voi uskoa, että jaksoin oikeasti panostaa työpukeutumiseen ja laittautua näin jokaikinen päivä…. Nämä ovat kesää 2013, jolloin jaksoin vielä intoilla Vuittonin reilu vuosi sitten takaperin ostamistani huiveista ja Miu Miun laukut olivat lemppareita. Tuon kesän jälkeen laitoin Vuiskat myyntiin. 

Nyt täytyy sanoa, että on harvinainen otos. Minä ja siideri! Käytiin Tommin kanssa Aussie Clubin terassilla yksillä, haha. Tämä loppukesältä 2013.

Tämä oli meidän eka yhteinen Losien reissu! Pakotin Tommin mm. Rodeo Drivelle, jossa olin itse vähän enemmän intona 😀

Alkuvuodesta 2015 leikkasin ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen otsatukan, joka oli itseasiassa ajoittain todella kiva! Siis silloin kun pituus oli juuri optimaalinen ja tukkaa jaksoi fiksailla. Tuon jälkeen olen muutamaan otteeseen miettinyt leikkaavani uudelleen otsiksen, mutta tietäisin katuvani asiaa viimeistään sitten kasvattaessani sitä pois, joka on todella rasittavaa hommaa.

Tämä on niiltä ajoilta kun kärsin siitä järkystä hiustenlähdöstä 2015, ihme kyllä ei tule kuvasta ilmi. Kuvailin kai tuota ihme pinkiksi suihkutettua latvaa, haha.

Juuri vähän aikaa ennen tätä kuvaa olimme saaneet tietää, että olen raskaana. Muistan, että olin aivan todella väsynyt, pahoinvoiva ja vatsaa turvotti. Ihme kyllä ei näy kuvasta.

 

No, mitäs tuumasitte tb-pläjäyksestä? 😀

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Suuria kysymyksiä ja sattumien summaa

Kökötin eilen aamulla pojan vielä nukkuessa keittiön pöydän äärellä kahvikupin kanssa ulos katsellen varmaan puoli tuntia. Ai mitäkö mietin? Lähinnä tulevaa syksyä ja sitä, mitä se tuo tullessaan. Alan perinteisesti aina heinäkuussa tietyllä tavalla panikoimaan kesän loppumista ja syksyn tuloa, vaikkei siihen vielä olisikaan mitään syytä. Mainitsin jo aikaisemmin jonkun postauksen yhteydessä, että tänä vuonna tulee syksy merkitsemään minulle hyvin erilaisia asioita ja olemaan muutenkin normaalista poikkeava. Nimittäin ensimmäinen syksyni yrittäjänä ja tietyllä tapaa ”omillani”.

Tällä hetkellä tuntuu, että sisälläni on jonkinlainen ”tyhjiö” ja olen oivaltanut, että se johtuu juurikin siitä, että en entiseen tapaan ole täyttänyt tulevaisuuttani erilaisilla sen kummemmilla suunnitelmilla. Tähän onkin ollut totuttelemista, koska aikaisemmin olin tottunut olemaan hyvin organisoitu ja järjestelmällinen, myös tulevaisuuden suhteen. Nyt on kaikki oikeastaan omissa käsissäni ja siihen totutellaan edelleen. Itse olen nähnyt tämän ennen kaikkea hyvin henkisesti kasvattavana asiana. Sopeutumiseen epävarmuuteen, mutta samalla myös tietynlaiseen vapauteen. Moni blogiani pitkään seurannut voi varmasti todeta kanssani, että olen nyt aivan eri ihminen, kuin vaikkapa muuttaessani Helsinkiin vuonna 2011. Tuolloin olivat fokukseni ja tavoitteeni elämässä aivan erilaiset. Toki mukana oli myös vielä tietynlaista nuoruuden sinisilmäisyyttä ja vielä osittain kypsymättömiä ajatuksia siitä, mitä oikeasti tahdon elämältäni.

Kun ajattelen tätä nyt, on todettava, ettei 25-vuotiaan todellakaan täydy vielä tietää, mitä elämältään haluaa. Nykyään tuntuu, ettei moni nelikymppinenkään vielä tiedä. Tuolloin se tuntui lähinnä dilemmalta, johon oli pakko yrittää saada vastaus, mieluiten mahdollisimman pian. En toki vieläkään näe, että välttämättä koskaan saisi lopullista varmuutta siitä, mitä elämältään haluaa tai mitä tavoitteita on loppuelämälleen (apua), joka tuntuu jopa pelottavalta sanalta lausua ääneen. Olen myös pohtinut paljon sitä, että elämä ja sen kulku suuntaan tai toiseen on loppupeleissä kiinni niin pienistä asioista tai sattumuksista.

Se, että satut juuri tiettynä päivänä tiettyyn paikkaan, voi ratkaista koko loppuelämäsi suunnan ja jälkikäteen saatat miettiä, että mitä jos olisinkin ollut tuossa hetkessä aivan toisaalla? Entä jos joku pieni asia menneisyydessä olisi ollut toisin? Missä olisin juuri nyt? Uskon vahvasti siihen, että asiat tapahtuvat kuten niiden on tarkoituskin ja pienet asiat johtavat toiseen. En voisi esimerkiksi enää ajatellakaan elämääni muuta kuin äitinä. Koen, että se on omalla kohdallani ollut yksi niistä tärkeimmistä poluista, jolle ne pienet sattumat ovat johdattaneet. Myös yrittäjyys on ollut yksi parhaimmista ratkaisuista juuri siltä kantilta, että minulla on ollut mahdollisuus olla enemmän läsnä lapseni elämässä ja joustaa sen mukaan, kuin mitä olisin ehkä vaikkapa toimistotyöläisenä voinut.

Olen ehkä maininnutkin olevani monen asian suhteen melko vaativa itseäni kohtaan ja noin yleisesti melko vaatimaton, kuten perisuomalaiseen luonteeseen tyypillisesti kuuluu. En esimerkiksi edelleenkään osaa käsittää sitä, että olen ollut päätoimisena yrittäjänä jo reilusti yli puoli vuotta ja elättänyt itseni tämän kautta. Tuntuu kuin aika olisi vilissyt silmissä. Eipä tämä aina niin helppoa ole, esimerkiksi kesäkuu oli taloudellisesti todella tiukka, koska tuloni ovat kovin epäsäännölliset, mutta pääosan ajasta silti aivan huippua.

Tätä toppia / bikiniyläosaa on tulossa muuten muutama myyntiin, heti kun saan sen läppärini huollosta ja kuvia koneelle 😀

Olenpa tässä myös tuumaillut, että haluaisin nyt lähiviikkoina mennä pitkästä aikaa kanavointiin tai tilata uuden astrologisen tulkinnan syksylle. Viime marraskuun kanavoinnissa nousi esille niin kiinnostavia seikkoja, että olen tuumaillut niitä kevään ja kesän aikana uudelleen. Kuten esimerkiksi se, ettei maailmassa ole ollut minulle valmiina mitään, vaan tehtäväni on ollut kehittää ja rakentaa itselleni ”se oma juttuni”. Minun pitäisikin keskittyä asioihin, joita kykenen kehittämään eteenpäin, eikä jäädä jumittamaan samaan ja muuttumattomaan. Jumittuminen nimittäin ahdistaa, kehittyminen ja uudistuminen taas inspiroi.

Olipas sekavia mietteitä tälle aamulle. Toivottavasti saatte jotain tolkkua 😉

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Moimoi, mitä kuuluu?

Uskokaa tai älkää, mutta kirjoittelen tätä postausta ikivanhalla, vuonna 2011 ostamallani MacBookilla, jonka olin jo vuosia sitten haudannut laatikon pohjalle. Enpä olisi ikinä uskonut toteavani, että tämähän toimii kaikkien näiden vuosien jälkeen aivan erinomaisesti! (Okei, mitä nyt aamulla taas vaihteeksi bugitti järjestelmävirheiden kera ja muistin, miksi alunperin pistin tämän kuin synti painavan koneen vaihtoon :D) Bloggaajan pahin painajainen kävi kohdallani nimittäin toteen. Vein oman koneeni viikko takaperin takuuhuoltoon ja olin varautunut luvattuun neljän päivän huoltoaikaan, joka tottakai venyi. Olen tehnyt pakollisia juttuja Tommin läppärillä tällä aikaa, kunnes sekin päätti viikonloppuna hajota sen seurauksena kun poika heitti mukillisen vettä näppikselle. Jep. Mercury retrogade getting real, haha. Olosuhteiden pakosta oli siis kaivettava tämä tietokoneen muotoinen fossiili tuolta uumenista ja suureksi yllätyksekseni olen jopa ihan fiiliksissä tästä vanhasta Macin näppiksestä, joka oli niiiiin paljon parempi kuin ne uudet! Jokatapauksessa, postaustahti on ollut nyt näistä teknisistä syistä viimeisen viikon aikana hieman epätasainen, tai sitten vain itsestäni tuntuu siltä, koska olen ollut huomattavasti vähemmän koneella.

Olen kieltämättä ollut vähän pulassa näiden hommieni kanssa, koska en ole saanut viikkoon siirrettyä kuvia koneelle tai yleisesti kirjoitettua tänne, koska olen ollut toisen koneen armoilla. Lisäksi meillä on ollut pojan kanssa melko vauhdikkaita päiviä lomalla ja jos pieneltä herralta kysyy, niin äidin läppäriaika on aivan maksimissaan 5minuuttia kerrallaan, koska leikit ja lukemiset puuhastellaan mieluiten yhdessä. Antakaa siis armoa, jossei postausta tule aivan yhtä säännöllisesti kuin normaalisti. Toivottavasti kuitenkin saisin oman koneen takaisin joko tänään tai aivan viimeistään huomenna.

Toivottavasti en ole ainoa, joka on ollut aivan lannistuneena näistä heinäkuun lomasäistä? Toki kesä on aina ihana, mutta toki harmittaa, että juuri kun vietämme pojan kanssa kesälomaa niin sataa ainakin jokatoinen päivä ja ulkoillaan takki päällä. Suomen kesä on.. No ainakin varsin arvaamaton. Ehkäpä se lämpöaalto sieltä vielä tulee ja yllättää. Harmittaa, ettei ole juurikaan parin viime viikon aikana tarennut lukea terdellä, koska on ollut niin vilpoista. Saati sitten toteuttaa montaa juttua, joita olin suunnitellut lomamme ajaksi. Tällä viikolla aiomme museoon, mikä tosin on aivan erinomaista tekemistä tämmöisillä keleillä. Jos omistaisin ajokortin, niin lähtisimme tältä istumalta ystäväni luokse Rukalle, jossa on pitänyt mennä vierailemaan jo viime syksystä asti. Bussi tai juna kahdestaan pikkuisen kanssa kantamusten ja mukana kannettavan turvaistuimen kanssa ei ihan kamalasti nimittäin houkuttele.

Viikonloppuna otimme rauhallisesti ja olen muuten intoutunut aivan uudella tavalla kokkailemaan tämän ketodietin myötä! Ajattelin silloin tällöin jakaa joitakin keto-reseptejä, joihin tykästyn. Nyt on siis pari viikkoa ketogeenista takana ja toistaiseksi on mennyt hyvin kun on päästy niistä alun hiilari-viekkareista. Keho ei vielä toistaiseksi ole tottunut kovatempoisempaan liikuntaan, kuten juoksuun ilman hiilareita, joten olen käynyt pääasiassa reilun tunnin reippailla kävely/hölkkälenkeillä.

Olen tutkinut tätä keto- ja treeniasiaa nyt enemmän ja kuulemma ensimmäinen kuukausi voi tehdä tiukkaa treenaamisen suhteen, erityisesti korkeasykkeisen. Tuo reipas ja pitkäkestoinen kävely sopiikin tähän tilanteeseen erinomaisesti ja toki kroppa kertoo, että mikä toimii parhaiten. Olen ollut viikon tauolla salilta yksinkertaisesti siksi, että korttini vanheni, enkä saanut aikaiseksi käydä uusimassa. Tällä viikolla olisikin tarkoitus hoitaa homma, ketodietillä on nimittäin kuulemma tärkeä harjoittaa säännöllisesti lihaskuntoa, ettei keho ala käyttää rasvan ja hiilihydraattien sijaan lihasmassaa energianaan.

Postailin pari viikkoa takaperin kesän matkasuunnitelmista ja nyt onkin reissu varattuna! Kurkimme ystäväni kanssa tarjouksia ja äkkilähtöjä, aikaisemmin harkittujen kohteiden sijaan pädyimmekin johonkin aivan muuhun. Bongasimme Aurinkomatkojen lomalennot Santorinille, joten sinne siis ensi viikolla! Hotellit buukkasimme omatoimisesti, mutta oli kiva ylläri löytää suorat lennot 240€ hintaan. En ole aikaisemmin ollut Santorinilla, enkä aikuisiällä muutenkaan Kreikassa, joten vinkkejä saa ehdottomasti antaa! Jaamme reissun niin, että majoitumme puolet ajasta Kamarissa ja puolet Oiassa. Odotan innolla varsinkin Oian maailman kauneimmiksi kehuttuja auringonlaskuja ja ennen kaikkea kreikkalaista ruokaa.

Ja juu, kuvat eivät nyt liittyneet juttuun millään tapaa, koska olen kuvien siirtämisen suhteen jumissa niin kauan kun saan koneeni takaisin 🙂

 

Kivaa tiistaita!

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Hylätystä rakastetuksi

Kaupallinen yhteistyö: Globe Hope

Kirjoitin pari viikkoa takaperin ajatuksiani siitä, että voiko muoti olla koskaan ekologista? Ihmisten kiinnostus muotiin ja tarve uusille hyödykkeille tuskin tulee täysin katoamaan koskaan, mutta kuinka tämän tarpeen voisi täyttää vastuullisemmin? Olen monesti maininnut suosivani itse nykyään kierrätettyä muotia. Kirpparit ovat tuttu juttu, mutta sen lisäksi minua ilahduttaa se, kuinka nykyään tehdään yhä enemmän innovatiivista työtä kierrätysmateriaalien käytössä uusien tuotteiden valmistuksessa. Miksi tuottaa täysin uusia materiaaleja kun maailmassa riittää ongelmaksi asti käytettyä ja pois heitettyä, jota voisi hyödyntää? Juuri tähän tähtää esimerkiksi kotimainen Globe Hope, joka pyrkii toiminnallaan taistelemaan tekstiilien kertakäyttökulttuuria vastaan.

Globe Hope on valmistanut vuodesta 2003 saakka laukkuja ja asusteita kierrätys- ja ylijäämämateriaaleista. Ensimmäinen valikoimatuote olikin iltalaukku, jonka materiaalina oli käytetty Nokian kumisaappaiden vartta. Mottona on tehdä hylätystä ja unohdetusta rakastettavaa. Tämä lausahdus herätti ainakin minussa ajatuksia – kuinka asian ytimessä ollaankaan 🙂 Materiaaleina käytetään esimerkiksi kierrätettyjä turvavöitä, armeijatekstiilejä, mainosmateriaaleja, purjekankaita ja tehtaiden ylijäämänahkaa. Tuotanto tapahtuu Suomessa ja Virossa. Globe Hope valmistaa nykyään myös luonnonkosmetiikkaa, puhtaista pohjoismaisista raaka-aineista. Itselläni onkin itseasiassa juuri parhaillaan käytössä Globe Hope by Mia Höytö Säihke-kasvovesi!

Olen jo muutaman vuoden ajan etsinyt juuri viikonloppulaukkua, johon mahtuisi helposti parin yön yöpymistavarat vaikka mökkireissulle. Lyhyemmille matkoille olen usein pakannut mukaan lentolaukun tai autolla reissatessa kasan epämääräisiä nyssyköitä ja kangaskasseja, ihan vain siitä syystä, etten ole oikein omistanut muutakaan. Tuntuisihan se vähän hassulta lähteä mökille tai yhdeksi yöksi sukuloimaan lentolaukun kera, heh. Lisäksi koen pidemmille matkoille pakatessa aina ongelmaksi sen, että minkä laukun pakkaan käsimatkatavaraksi lentokoneeseen ison matkalaukun lisäksi? Unelmani olisi tottakai reissata minimaalisin käsimatkatavaroin, mutta valitettavasti se on usein mahdotonta kun laukkuun täytyy mahtua lentokamppeet, pojan tavaroita, läppäri ja järjestelmäkamera. Nyt olen kuitenkin vihdoinkin löytänyt täydellisen laukun juuri tähänkin tarkoitukseen!

Sain yhteistyön merkeissä valita mieleiseni laukun Globe Hopen valikoimista ja tykästyin heti tähän Hämy-viikonloppulaukkuun, joka on IHANA! Tyylikäs laukku on ajaton, tilava ja mikä parasta, myös ekologisempi valinta. Laukku on semmoinen, jota koen käyttäväni pitkään, koska jo pelkästään materiaali on äärimmäisen kestävää ja malli kestää aikaa. Laukun kangasmateriaali on armeijan laukkukangasta ja hihnat ovat tehty kierrätetystä auto turvavyöstä. Materiaalin lajittelu, puhdistaminen, sekä suunnittelu on tehty Suomessa ja ompelutyö Virossa. Tämä sopii kannettavaksi joko olalla, kädessä tai olan yli-tyyliin, joka on ainakin omasta mielestäni lapsen kanssa reissatessa hyvä kun saa kädet vapaiksi.

Tykkään itse kaikenlaisista härpäkkeistä ja laukkukoruista, jotka mielestäni tuovat asusteisiin persoonaa. Valitsinkin laukulle koruksi tuon söpön Sitruuna-laukkukorun, joka on valmistettu ylijäämä-tekoturkiksesta ja lehdet taas kierrätetystä mainosbannerista. Aika hauska idea! Laukkukoru on suunniteltu ja ommeltu Suomessa. Itse laukku on unisex, mutta laukkukorulla saa helposti ilmettä tyttömäisemmäksi näin halutessaan 🙂

Mikä tekee laukusta erityisen on juuri se, että sillä on oma tarina kerrottavanaan <3

 

Onko Globe Hope teille jo tuttu?

 

Kuvat minusta Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.