Tarvitsevatko äiditkin omaa aikaa?

Hello! Kuinkas ystävänpäivä sujui teillä? Heräsimme eilen poitsun kanssa puoli seitsemän, puuhailtiin aamujuttuja ja sitten pulkalla tarhaan. On muuten kivoin juttu ikinä! Työpäivän päätteeksi pidimme töissä helmikuun yritysjoogan, joka oli ihan parhautta työpäivän keskelle. Siitä sitten joogapökkyrässä kotiin perheen luokse. Sain Tommilta ystislahjana erään mielenkiintoisen kirjan, johon ajattelin tänään uppoutua!

Loman jälkeen oli pieniä haasteita tarhaan palaamisen suhteen, itkuhan siinä tuli kun yritin heippojen jälkeen lähteä töihin. Nyt onneksi jo taas paremmalla tolalla ja tarhaan meno on aina kuitenkin kivaa, kunnes sitten muistaakin, että ainiin, eikö äiti jääkään tänne leikkimään. Poikamme on tosiaan melkoisen temperamenttinen ja on kuulemma sen vuoksi saanut nyt hullunkurisen lempinimen myös tarhassa. Hauska kyllä kuinka lapsen temperamentti synnynnäisenä ominaisuutena antaa jo vauvaiässä tietynlaisen persoonan lapselle. Meidän naperolla tuo oma temperamentti on tullut vahvasti esiin jo ihan sylivauvasta asti. Kun jotain halutaan, sitä myös halutaan ja kun ei haluta, niin ei sitten todella haluta.

Vieraisiin asioihin taas suhtaudutaan ensin varovaisen tutkivasti, eikä todella lähdetä suinpäin rymyämään uusia haasteita kohti. Nämä ovat tulleet arjessamme esille esimerkiksi juuri haasteina yrittää pulloruokintaa, tuttia tai kiinteitä aikoinaan. Kun ei halua niin ei halua, meillä ei pakottamisen kautta-periaate olisi tosiaankaan ollut se varteenotettava vaihtoehto. Ja sitten kun niistä lempparijutuista nautitaan, niin se tehdään kyllä ihan täysin siemauksin. Jokaisella äidillä on varmasti ne omat haasteensa arjessa, kuten olen aikaisemmin todennutkin, on äitiys ajoittain melkoista tunteiden vuoristorataa. Vaihetta toisensa perään, uuden oppimista ja joskus myös niitä unettomia öitä.

Kerroin ennen lomaani aloittavani taas helmikuussa joogan ja tässä onkin pysytty. Olen lomani jälkeen käynyt neljästi joogatunnilla, sekä tehnyt myös etäpäivien aamuina lyhyitä joogasessioita kotona. Ihan parasta! Voisin jossain vaiheessa yrittää tehdä aiheesta ihan postauksen, olen nimittäin myös aloittanut meditoimaan 😀 Eilisen työpaikkajoogan ystävänpäivän aiheena oli muuten aiheeseen sopiva ”ole itsellesi hellä ja itsesi ystävä”-teema, josta itseasiassa juuri maanantaina kirjoitin postauksen. Oma hyvnvointi on itselläni ollut tänä vuonna muutenkin suuremmassa fokuksessa. Omasta mielestäni on aivan käsittämätön ajattelumalli, ettet saisi panostaa itseesi ja pitää itsestäsi huolta vain sen tähden, että olet äiti. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä.

Ei ole itsekästä panostaa omaan hyvinvointiin ja terveyteen, jotka loppupeleissä ovat asioita, joita ei rahalla saa ostettua. Näihin juttuihin pitäisi nimenomaan panostaa ennaltaehkäisevästi. Itse ainakin huomasin vauvavuoden aikana, että kaiken vauvanhoidon, imetysrumban ja nukutushommien keskellä ajoittain unohti kokonaan huolehtia myös itsestään. Kuinka voit jaksaa arjessa ja pitää huolta pienestä ihmisestä, josset itse voi kokonaisvaltaisesti hyvin? Itselläni arjen hurjia irtiottoja olivat ne tunnin vaunulenkit pojan nukkuessa. Viimeistään silloin huomasi, että jokainen tarvitsee välillä omaa aikaa, oli se sitten edes 10 minuuttia päivästä tai tunnin vaunulenkki. Pieni paussi kasailla omia ajatuksiaan. Olen itse nimittäin todennut, että äitinä aivot kuormittuvat jo helposti ihan niistä arjen muistettavista perusasioista. Milloin lapsi on syönyt, millaiset päiväunet nukkui, milloin vaihdoimme viimeksi vaipan ja miljoona muuta asiaa, jotka pyörivät mielessä vuorokauden ympäri. Jokainen äiti tietää varmasti 😀 Oma mielipiteeni on, että vaikka olet äiti, olet myös se vanha sinä, joka olit jo ennen äitiyttä. Tietysti identiteetti kokee äitiyden myötä mullistuksen, mutta olet edelleen sisimmissäsi se sama sinä, joka myös tarvitsee huolenpitoa ja omaa aikaa.

Tästä ei edes pitänyt tulla mikään mammapostaus, mutta näköjään ajatus hieman karkasi. Nyt kun kerta lörpöttelin niitä näitä, niin täytyy sanoa, että olen viihtynyt yllättävän hyvin tässä lyhyemmässä tukassa. Uskokaa tai älkää, mutta seuraavalla kampaajakäynnillä ajattelin leikata latvoja jopa vielä lisää! Elämä on jotenkin niin paljon helpompaa lyhyemmällä tukalla. Varsinkin nuo helpot muotoilurauta-laineet toimivat tässä pituudessa tosi hyvin!

Kuvissa muuten mokkahame, jonka löysin kuukausi-pari takaperin UFF:in 3 euron päiviltä. Sittemmin löysin myös mustan nahkahameen, jollaista olen etsinyt jo vuosia. Olen etsinyt mokkaistakin hametta jo todella kauan ja usein on ollut se ongelma, että hyvä hame on a) joko maksanut ihan liikaa, jopa satoja euroja tai b) malli ei ole istunut minulle ollenkaan. No, joskus käy näköjään tuuri ja löytää kirppikseltä sen täydellisen pikkurahalla. Kierrätys ehdottomasti kunniaan! Jos nykyään tarvitsen jotain uutta, menen aina ensin kiertämään UFF:in jos vaikka löytyisi sieltä, haha! Viime vuosina olen käyttänyt muutenkin todella vähän hameita, mutta yritän kevään mittaan totutella taas uudelleen hamelaiffiin. Hieman vaihtelua niihin ainaisiin farkkuasuihin.

Trikoopaita (ikivanha) / H&M

Hame mokkaa / 2nd hand

Nilkkurit / Isabel Marant

Korvarenkaat / Glitter

Kivaa torstain jatkoa teille! Mitäs tuumaatte hameasusta?

Ja te kaikki mammat, miten te toteutatte omaa aikaanne?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Roosan hattarapipon helppo ohje

Lupasin jo ajat sitten julkaista täällä neulomani hattarapipon ohjeen. Jotenkin koko homma lomalla jäi. Lapsen kanssa lomailu kun ei anna ihan kamalasti sitä luppoaikaa loppupeleissä ja kukapa sitä niinä hetkinä haluaisi sisätiloissa koneella kököttää. Nyt olisi kuitenkin luvassa helppo ohje tähän ihanaan alpakkapipoon, joka on ollut todella pehmoinen ja lämmin käytössä. Samaisesta langasta on tosiaan juuri tulossa lila villapaita. Voipi olla, että villapaita valmistuu jo tässä viikon sisällä, wuhuu!

Pipo on kooltaan melko oversized ja itselleni olisi ehkä sopinut pienempikin koko. Pituudeltaan pipo on noin 32cm.

Ohje: Luo pyöröpuikoille 60 silmukkaa ja neulo suljettuna neuleena 2 oikein 2 nurin niin pitkään kunnes pipo on resorin kanssa niin pitkä, että kääntyy reippaasti. Oman maun mukaan tietysti! Aloita kavennus suunnilleen siinä vaiheessa kun pipo on melkein tarpeeksi pitkä.

Kavensin pipon seuraavanlaisesti: Ekalla kavennuskierroksella neuloin 2 yhteen ne silmukat, jotka olivat neulottu 2 oikein. Seuraavalla kierroksella neuloin kaikki normaalisti, sitten oikein neulottuna 2 yhteen ne, jotka oli neulottu nurjana. (Eli ekalla kierroksella 2 oikein yhteen, sitten 2 nurjaa normaalisti. Toinen kierros 2 nurjaa yhteen oikein neulottuna, sekä se yksi oikein neulottu, joka muodostui aikaisemmalla kierroksella kahdesta yhteenneulotusta, neulotaan normaalisti.) Sitten vaan kaikki loput aina 2 yhteen, kunnes puikoilla on enää alle noin 5-7silmukkaa. Lanka vedetään loppujen silmukoiden läpi ja päätellään.

Itse neuloin tämän 6mm (40cm) pyöröpuikoilla, lankaa meni 1 kerä alpakkalankaa (Børstet Alpakka Sandnes).

Vannoin sen edellisen mustan chunky-pipon jälkeen, että pipon väsäilyt saisivat riittää, mutta jälleen kerran haaveilen uudesta! Vielä kun keksisi millaisen. Ja tietty värin 😉

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Talven lämpimin toppatakki

Nukuimme viime yönä ekat kunnon yöunet ja herättiin kaikki vasta kellonsoittoon, wuhuu! Hieman jo alkoi hajottaa ne aamukolmen herätykset, ehkä siis jaksan tänään itsekin valvoa perjantain kunniaksi myöhempään kun puoli kahdeksaan illalla. Eipä siinä, onhan se tietysti kiva, että tulee mentyä aikaisin nukkumaan!

Muistin juuri, etten ole vielä kai esitellyt täällä uutta takkiani, joka on ollut käytössä jokaisena päivänä sen jälkeen kun sen joulun tienoilla tilasin. Seuraavat kuvat ovat yli kuukauden vanhoja, kun kertakaikkiaan olin nämä unohtanut, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Päätin vihdoin luopua Canada Goosestani, koska jostain syystä se nykyään vain ärsyttää. Melko varmasti pistän Trilliumin myyntiin, mutta voi olla, että tuumailen vielä, että jos jatkossa tulee satunnaisesti käyttöä todella lämpimälle takille. No, eipä me nyt kovin usein minnekään kylmään kyllä reissailla, heh. Halusin kuitenkin uuden, todella lämpimän pitkän toppiksen ilman turkisreunaa hupussa.

Kävin kurkkimassa Aleksin Peakin liikkeestä juuri tätä pitkää toppista ja tykästyin siihen kovin. Bongasin saman takin heti perään Sportamorelta hurjasta alesta ja tilasin sen sitten sieltä. Olen tilannut nyt kaksi Peakin takkia Sportamorelta ja suosittelen! Alet ovat nimittäin todella tuntuvia. Tuo takki lähti siis -30% alella normaalihinnasta ja juuri tällä viikolla kävin Peakilla ja tuota myydään edelleen normaalihintaan. Sportamorella on taas kovassa alessa. Takki on ollut todella lämmin ja hyvä käytössä! Olen todennut Peakin takit todella kestäviksi, tämä on kuitenkin syrjäyttänyt toistaiseksi kokonaan sen lyhyen Peakin toppiksen, joka oli käytössä koko viime talven. Pitkä toppis nimittäin lämmittää pakkasilla paremmin. Jos takki kiinnostaa, niin löytyy täältä alessa! Tuolla talvialessa on muutakin ja paljon muitakin takkeja esimerkiksi juuri Peakilta.

Hoksasin myös eilen, että olen pitänyt tässä loman ohessa melkein kuukauden herkkutauon! Lomalla toki tuli syötyä pannukakkuja aamiaiseksi, mutta siinäpä se olikin. Kerran ostin testiin pienen pussin eräitä sipsejä, mutten niitäkään jaksanut syödä kokonaan. Kotona kun olen tottunut pitämään herkkupäivän jokaikinen viikonloppu, nyt ei ole edes oikeastaan tehnyt mieli kun on päässyt siitä pahimmasta herkkukoukusta. Sen sijaan olen huomannut, että nyt jet lag-väsymyksen kourissa on tehnyt mieli vaikka mitä roskaruokaa. Koko viikon olen haaveillut pizzoista ja hamppareista. Jotenkin muutenkin outoa, että viimeaikoina olen kokenut muutenkin jotain outoja mielitekoja juuri hamppareihin 😀 Kiinnostavia aiheita tänään, eikös..

Huomenna tai sunnuntina yritän viimeinkin julkaista ohjeen tuohon hattarapipoon.

Kivaa viikonloppua!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Ekaa kertaa onnellinen?

Viime kuukausina olen miettinyt paljon onnellisuutta ja sitä, mitä se on? Mitkä asiat tekevät ihmisen onnelliseksi? Oman käsitykseni mukaan onnellisuus on sitä, että olet tyytyväinen elämässäsi tekemiisi valintoihin, saat toteuttaa itseäsi mielekkäällä tavalla, ympärilläsi on rakastavia ystäviä, sekä läheisiä, koet tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä. Onnellinen ihminen tiedostaa omat emotionaaliset, sekä fyysiset tarpeensa, saa niille vastinetta ja tyydytystä. Kunnioitusta, ymmärrystä, rakkautta, onnistumisen tunteita ja turvaa.

idkuva

Tuntuu oudolta todeta seuraava asia: Olen vasta viime vuosina ollut ensimmäistä kertaa koko elämässäni oikeasti onnellinen. Siihen saakka olen jatkuvasti tuntenut, että jotain puuttuu. Joku tietty tasapaino, pieni palanen, jota en oikein ole osannut hahmottaa. Kamalaa ajatella, että olen elänyt suurimman osan elämästäni olematta oikeasti onnellinen. Tietysti olen ollut tyytyväinen asioihin, tehnyt mielettömiä juttuja ja ollut tyytyväinen valintoihin, mutta silti on olo sisimmissäni ollut jollain tapaa tyhjä. Se joku asia on puuttunut, turvallisuuden tunne, että hei, kaikki on ok.

Onnellisuus ei ole tavara, vaan yleensä asioiden, siis niiden esineellisten haluaminen kertoo jostakin tarpeesta. Oikea onnellisuus piileekin aineettomissa asioissa. Tietysti lomamatka tuo onnellisuuden tunnetta ja hyvää mieltä, mutta usein taustalla on kuitenkin tarve johonkin muuhun, kuten vaikka lepoon. Onko onnellinen ihminen sitten semmoinen, joka ei tarvitse mitään? Viime vuosina olen todennut, että yhä vähemmän oikeasti tarvitsen tavaraa, ainakaan en samaan malliin kuin aikaisemmin. Tarkoittaako jo tämäkin siis, että olen onnellisempi kun aikaisemmin?

Onnellisuus on kuitenkin tässä ja nyt. Sen sijaan, että ajattelisi esimerkiksi ”Olen onnellinen sitten kun saan paremman työpaikan/ valmistun/ laihdun / matkustelen / löydän sopivan puolison” pitäisi ajatella, että voisiko onnellisuuden avulla saavuttaa nuo haluamansa asiat eikä päinvastoin? Tästä herääkin kysymys, että olenko itse aikaisemmin elänyt hetkessä ja tavoitellut onnea juuri tässä hetkessä? Asia varmasti tuli jo selvästi heti tekstin alusta, eli en. Olin itse pitkään se tyypillinen sitten kun-ihminen kunnes vuosi-pari takaperin havahduin siihen, etten missään nimessä halua olla se tyyppi, joka elää vain tulevaisuutta varten ja ajattelee, että onni lymyilee jossain hamassa tulevaisuudessa, kunhan nyt ensin kuitenkin saavuttaa jotain muuta. Tietysti haaveita ja unelmia tulee olla, asioita jotka motivoivat. Nykyään ajattelen kuitenkin, että tietynlainen tasapaino ja onni luovat hyvät perusteet niidenkin saavuttamiselle.

Keskittymällä tavoittelemaan onnea tässä ja nyt, luot vankan pohjan tulevaisuudelle ja selkeytät ajatuksiani siitä mitä minä oikeasti haluan? Mitä asioita arvostan elämässä eniten? Olisivatko nuo tavoitteet saavutettavissa jos keskittyisin omaan hyvinvointiin ja onnen tavoitteluun? Loppupeleissä onni lähtee ihan pienistä arjen jutuista. Kuppi hyvää kahvia, hetki lempikirjan kanssa, rapsutteluhetki koira kainalossa. Voisiko noita kivoja hetkiä olla enemmän? Itselleni onnen asioita ovat perhe, ystävät, harrastukset ja blogi. Noin muutamana esimerkkinä.

Olenkin aloittanut listaamaan päivittäin asioita, joista olen onnellinen, ihan siis perinteiseen muistikirjaan. Asioiden listaaminen ylös auttaa parempaan hahmottamiseen. Eilen olin erityisen onnellinen esimerkiksi hot jooga-tunnista lounaan jälkeen, hiljaisesta hetkestä työmatkalla äänikirjaa kuunnellen ja kun pääsin illalla rättiväsyneenä omaan lämpimään sänkyyn unille. Kun elämää ajattelee positiivisuuden kautta ja korostaa niitä hyviä juttuja, alkavat ne huoletkin toivon mukaa näyttää kokonaiskuvassa mitättömämmiltä.

Kuvituksena asukuvia juuri ennen lomaani. Tuon mustan neulomani pipon ohje löytyy täältä, villamekko taas on (yllätys, yllätys) parin euron löytö UFF:ilta 😀

Mitkä pienet asiat tuovat teille onnea?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Lähtöstressiä ilmassa

Huomenta! Yritän saada kasaan aamun pikaisen postauksen. Lähtö häämöttää ja voi huhheijaa kuinka stressaantuneena olin eilen. Jo muutaman päivän olin jotenkin kantanut ihan ylisuurta stressiä kaikesta hommasta ennen lomaa. Pakkaaminen, loput työjutut, valuutta ja kaikki muut tuhat asiaa, joita tähän on mahtunut muistettavaksi. Tällä viikolla on kertynyt Suunnon kellon mukaan yli 20 000 askelta päivittäin, vaikken ole edes käynyt lenkillä. Juossut vain ympäriinsä ja touhottanut. Tuo aktiivisuusmittari kyllä näyttää heti ne kiireiset päivät ja tottakaihan ne ovat tuntuneet myös kehossa.

Suoraan sanottuna olen viimeiset pari viikkoa käynyt jotenkin todella ylikierroksilla ja rentoutuminen on ollut vaikeaa. Olen myös nukkunut huonosti. Ajattelin tehdä tästä ihan erillisen postauksen, mutta halusin hieman purkaa mieltäni tänne. Eilen iltapäivällä oli semmonen fiilis, että romahdan kasaan kun pakkaaminen ei ollut lähimainkaan valmis, kaupassa ei oltu käyty ja koti oli kuin pommin jäljiltä. Tuntuu, että leposyke on huidellut jossain tuhannessa. Sinänsä koomista, koska juuri itse kirjoitin kiireestä, mutta itselläni se on asia, jota jatkuvasti yritän hallita. Joskus kuitenkin siinä onnistumatta, kuten nyt.

Tässä kuitenkin asua viime viikolta kun lähdin Jutan kanssa tekemään töitä Kallion Rootsiin. Kuka muistaa nuo Love From Australian töppöset?? Kaivoin nuo vuosien tauon jälkeen kaapista. Silloin joskus (siis melkein 10v sitten, haha) kun hehkutin Emuja blogissa ja sitä verkkokauppaa, josta niitä sai edullisesti, oli verkkokauppa saanut niin paljon myyntiä blogini kautta, että halusi kiittää minua noilla ”UGG”seilla ja olivat siis tuolloin ehkä vuonna 2010 ekoja juttuja, joita sain blogini kautta. Olin niin iloinen silloin moisesta ylläristä! Ja lämpimät ovat edelleen. Jotenkin nostalgian vuoksi oli pakko laittaa ne jalkaan viime viikolla. Tuo villapaita on myöskin (yllätys, yllätys) löytö UFFin 3 euron päiviltä 😀 Sinänsä tämä asu ei ole mikään lemppari, lähinnä nappasin kiireessä mahdollisimman helpot ja mukavat vaatteet päälle.

Blogitaukoa en ajatellut pitää, joten postauksia tulossa myös reissusta! Tosin ehkä aikaeron vuoksi vain vähän toiseen kellonaikaan kun yleensä. Lähipäivinä ja ensi viikolla ajattelin postailla ainakin työjuttuja, kauneuslemppareita ja toivottavasti myös ekojen lomapäivien kuulumisia.

Ihanaa viikonloppua ja palaillaan LA-meiningeissä seuraavan kerran!

 

Ps. Blogiin saattaa tänään tai lähipäivinä tulla muutaman tunnin katkos, koska vaihdan serverin tarjoajaa. Älkää siis ihmetelkö.

Pps. Hauska kun Facebook on tällä viikolla muistuttanut mua aikaisemmasta Havaijin reissusta, jolla olin tismalleen samaan aikaan! 😀

kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.