Kesäaamun ajatuksia

Huomenta! Heräsin tänään poikkeuksellisesti jo kuudelta ja vaikka vielä vähän väsytti niin ajattelin, että nousen jo ylös kun saa kerrankin istua ja kirjoitella rauhassa hieman pidempään aamulla. Tänään siis ”reaaliaikaisia kuulumisia” heti aamusta 🙂

Maanantaina tein hommia etätoimistolta, mutta eilen oli toimistopäivä. Sekalaisia hommia, take-away-sushilounas, nopsat treffit Jutan kanssa ja sen tyylisiä hommia. Työpäivä päättyi sitten joogaan, jonka Shala Helsingin Liisa tulee pitämään meille toimistolle aina kerran kuussa. Ihan parasta! Otin aamulla farkkutakin laukkuun, kunnes lopulta tajusin kuinka turha se olikaan. Kesävaatetus on ehdottomasti parasta mitä tiedän! Sinänsä jotenkin hassua, että koko se farkku- ja nahkatakkisesonki hujahti täysin ohi multa kaikkien reissujen vuoksi, mutta eiköhän sitä vielä ehdi..

Tänään on luvassa kiirus päivä, paltsuja parin asiakkaani kanssa, yhden suunnitelman laatiminen ja pari muuta hommaa. Poika palaa tänään myös kuukauden tauon jälkeen tarhaan ja vähän jänskää! Kaikki menee varmasti hyvin, koska pieni viihtyy tarhassa mainiosti. Meillä on ihanat hoitajat ja N on luonteeltaan todella rohkea ja sopeutuvainen, joka suhtautuu pieniin muutoksiin hyvin. Ainoa asia, joka jännittää on ruokailun sujuminen, jonka kanssa on taas ollut välillä pieniä ongelmia. Lautaset, lusikat ja mukit lentävät lattialle ties mistä syystä. Kuten olen sanonut, temperamenttia täältä ei tosiaan puutu. Oma tahto on todella vahva ja tuo kolkuttava uhmaikä tulee kyllä arjessa todella vahvasti esille. Suihkussa käyminen ja kylpeminen ovat esimerkiksi aivan lempparijuttuja, läträtä voisi vaikka tunteja. Voi jösses sitä itkupotkuhuutoa kun joudutaan lähtemään suihkusta pois tai tekemään jotain muuta, mitä nyt ei vaan haluaisi. Huhhei! 😀

Tosin nyt olen huomannut, että ne kuuluisat ”uhkailukeinot” ovat alkaneet pikkuhiljaa tehota. Olimme Lissabonin kentällä odottamassa boardingia ja kello oli jo reippaasti yli kymmenen illalla. N rakastaa lentokoneita (ja siis ihan kaikkia härveleitä kaivinkoneista traktoreihin :D) ja käytiin ihmettelemässä lentsikoita ikkunasta. Nyt on siis se vaihe kun tämä ymmärtää, että se iso lentokone siinä edessä on se sama, joita aina bongaillaan taivaalla ja nyt ollaan menossa itse sinne sisälle. Siinä vaiheessa kun piti mennä takaisin rattaisiin jonottamaan, tuli niin järkyttävä raivo, mutta sen sileän tien kun sanoin, että ”lentokoneeseen ei  kuulemma oteta sisään jos on vihainen” niin pikkuherra hiljeni kun taikaiskusta ja istui loppuajan kiltisti rattaissa kun jonotimme. Haha! Tietenkään uhkailukeinoista ei voi tulla mikään säännöllinen tapa, mutta tuommoisissa tilanteissa toimii.

Ollaan myös vähän suunniteltu meidän syksyn reissua, jotenkin ei osaa vielä yhtään fokusoida mieltä syksyyn kun kesäkin on vasta edessä, mutta Kalifornia houkuttelisi meitä syksyllä taas tosi vahvasti 🙂 Mulla on muuten ollut jo pitkään mielessä tehdä taas pitkästä aikaa Päivä Iineksen kanssa-postaus, mutta aina heti aamusta unohdan koko homman. Yritän nyt lähiaikoina saada sen tehtyä! Nuo Ideal of Swedenin kuoret on muuten uudet ja ihana väriläiskä kesään! Sain teille myös jakoon koodin IINESMAY , joka antaa -20% alen kaikista kuorista 27.5 asti.

Aurinkoista päivää!

 

Puhelimen kuoret saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Näitä asioita odotan kesässä eniten!

Ihan älytöntä kuinka kesä ja aurinko tuovatkaan hyvää fiilistä! Kun lähdin reissuun, oli hädin tuskin nahkatakkikeli ja nyt elellään teepparikelejä. Toukokuu on muuten aina ollut yksi lempikuukausistani. Voi kuinka sitä nuorempana odottikaan toukokuuta ja koulun loppua. Viimeiset viikot menivät toukokuun loppua odotellessa aina kovin leppeissä tunnelmissa ja jostain syystä sama homma nyt. Muistan vieläkin sen tunteen, mikä nuorempana oli kevätjuhlan jälkeen kun tiesi, että edessä on pari kuukautta pelkkää chillailua. Eilen oli työmatkalla muuten ihan pakko pysähtyä haistelemaan syreeneitä, haha 😀 Taidan olla hieman höpsähtänyt tästä yhtäkkisestä Suomen kesästä, teillä on ollut pari viikkoa aikaa totutella!

Mitä kaikkea sitten erityisesti odotan kesässä?


Kesän reissut

Muutaman viikon päästä suuntaamme työporukan kanssa Italian Comojärvelle, josta olen megainnoissani! Otamme myös Jutan mukaan, josta vielä superjee. Tiedätte, että Italia on ollut to-go-listalla ikuisuuden. No, nyt kaikki pizzaunelmat toteutukseen! Heinäkuussa lähdemme sitten Jutan kanssa muutamaksi päiväksi Köpikseen. Myös Jyväskylässä haluaisin kesän aikana piipahtaa. Tällä hetkellä on ihan kamala hinku Biarritziin, jossa ollaan käyty viimeiset kaksi kesää perhereissulla, mutta voipi olla ettei sinne päästä tänä kesänä. Mööh :/

Kotitoimisto terassilla

Tätä taisin odottaa jo aikaisin keväällä (vai oliko se jo talvea, hehe) ja asiasta postatakin. Tykkään hurjasti tehdä töitä kotona, jotenkin kodin ilmapiiri on itselleni rauhoittava ja saan paljon aikaan. Silti en jaksaisi viikkotolkulla kököttää kotona yksinäni puurtaen, koska toki työssäkin tarvitsee niitä ihmiskontakteja. Kesällä voi raahata läppärin terassille ja tehdä hommia vaikka bikineissä. Voisiko joku muka oikeasti olla parempaa? Eilen tulin neljältä töistä ja ehdin vielä hetkeksi terdelle datailemaan loput hommat, ah!

Kesäloma

Kyllä, tänä vuonna pidän heinäkuun lomaa, koska työni puolesta kuukausi on melko hiljainen. Aikaisemminhan olen aina ollut oikeastaan kesät työssä ja lomaillut talvisin, mutta kyllähän tämäkin kelpaa. Olemme siis heinäkuussa pari viikkoa pojan kanssa yhdessä lomaillen ja yritän myös heinäkuussa keskittyä enemmän blogiin, sekä tietty myös oikeasti rentoutua ja lomailla. Haluaisin myös tehdä pikkuisen kanssa jonkun yhteisen minireissun, mutta saapi nähdä. Toivotaan siis heinäkuulle superhyviä kelejä!!

 

Flipflop season

Jos asuisin trooppisessa maassa, en varmasti käyttäisi muita kun flipareita. Niin helpot! Varvassandaalit on jo kaivettu varastosta esiin. Jos UGGsit ovat takuuvarmat talvikengät, ovat fliparit sama homma kesälle 😀

 

Kesäruoka

Itse nyt en ole mikään ihan hc-grillailija, mutta tietysti grilliruoka kesäisin on hyvää! Lohinyytit, mustapekka-juustolla täytetyt herkkusienet ja uudet perunat ovat lemppareitani. Kesäisin ostan aina myös paljon marjoja. Mustikoita, mansikoita ja herukoita. Nam!

 

Mitä te odotatte kesässä? Onko joku muu yhtä höpsähtänyt tähän lämpöön?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Laventelineule in action ja vapun kuulumisia

Hei, kuinkas teidän vappu vierähti? Olimme pojan kanssa kahdestaan kotosalla ja pidettiin hurjat vappubileet hauvojen kanssa. Saippuakuplia, ilmapalloja, serpentiiniä, vähän herkkuja ja tietysti hyvää bilemusaa. Napero meni parista tippaleivän murusesta niin sokerihumalaan, että hyppi ja riehui sohvalla kohtuullisen kauan. Aika hurja meininki siis meillä! Harmi ettei kaikessa hulinassa ehtinyt juurikaan kuvia räpsimään.

Ja tämä ei varmasti montaa taaperomammaa yllätä: Pienen ehkä suurin lempparibiisi on Robinin Boom kah.. Jotenkin ajattelin ensin, että ehkä meillä vältytään Robin-manialta, mutta eikö sitä oltu sitten soitettu tarhan diskossa. Tämä siis ilmeni sillä, että Jokereiden pelissä kerran soi taustalla Boom kah. Siitähän vasta riemu ratkesi ja koko ilta meni boom kahia hokiessa, ei ollut epäilystäkään, että tuo on ehkä joskus kuultu aikaisemminkin 😀 Se siis oli myös meidän vappubailujen ykkösbiisi! Vahvasti veikkaan, että tuosta pörröpäästä tulee joku bilehirmu. Niin kamala joraus lähtee aina nimittäin käyntiin melkeinpä mistä tahansa musiikista. Oli sitten soittoääni tai automainos, hahah.


Yhdet ennen lomaa otetut asukuvat löytyivät vielä luonnoksista jemmasta. Viime viikolla elin niin lomakuplassa, että olisi tuntunut oudolta postailla tämmöisiä harmaan päivän asukuvia paratiisirannalta. Näissä tosiaan ekaa kertaa päällä tuo viime kuussa valmistunut laventelineule! Aivan täydellinen kevätneule kaikinpuolin ja himottaisi niin tehdä tämä myös toisessa värissä. Jos tästä innostut, niin olen postannut ohjeen aikaisemmin tänne. Viime viikkojen lempparivaate on ollut mikäs muukaan kuin nahkatakki. Vihdoinkin!

Lomailut eivät suinkaan jää tähän.. Ensi viikoksi suunnataan Portugaliin ja edessä onkin pari etätyöviikkoa (toivottavasti) hieman Suomea lämpimämmistä oloista. Tämä viikko meneekin sitten vielä yh-mammana miehen jo nauttiessa Portugalin auringosta. Vähän jänskää edelleen tuo lento kahdestaan, mutta teidän aikaisempien vinkkien avulla toivottavasti päästään jo pitkälle: Reppu täyteen herkkueväitä ja huomenna lelulaupasta joku uusi lelu koneeseen!

Tämä viikko pukkaa varmasti melko kiirettä kotijuttujen ja töiden suhteen, joten blogiin ei ehkä päivity uusia postauksia aivan joka päivä, mutta jotain kuitenkin 🙂

 

Onko siellä muiden taaperojoraajien mammoja?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Tässä on oma persoonallisuustyyppini, mikä on sinun?

Luonteenpiirteet ohjaavat montaa asiaa elämässämme. Ne saavat meidät kiinnostumaan eri asioista, hakemaan itseään kiinnostavaa työpaikkaa, ystävystymään tietyn tyyppisten ihmisten kanssa ja vaikuttavat vahvasti ihmissuhteisiin. Persoonallisuus kehittyy läpi iän, mutta tietyt seikat ovat jo synnynnäisiä. Perimä ja temperamentti luovat pohjustan luonteelle, jota lapsuusajan kokemus ja kasvatus sitten muokkaavat. Matkan varrella persoonallisuuteen vaikuttavat kokemukset, traumaattiset tapahtumat, sairaudet, ilot, surut, se miten tulet kuulluksi tai miten tarpeisiisi vastataan. Perusluonne kuitenkin usein pysyy samana, tai ainakin voin itse todeta, että olen aina ollut melko samanlainen. Kova suunnittelemaan, organisoimaan, haaveilemaan ja ulospäinsuuntautunut.

Lomalla on aikaa selailla juttuja ja eksyin pitkästä aikaa erään aiheen pariin: Persoonallisuustestit! Olen itseasiassa joskus aikaisemmin tehnyt MBTI-testin entisellä työpaikallani ja ajauduinkin ennen testin tekemistä muistelemaan aikaisempaa tulostani. Tuolloin en jostain syystä intoutunut tutkimaan aihetta tarkemmin, mutta nyt taas sitäkin enemmän. Nämä ovat todella mielenkiintoisia ja luonnetyyppien perusteella löytyy netistä paljon statseja, jos aiheen tutkiminen kiinnostaa syvemmin. Löysin itse esimerkiksi sivun (tämä), jossa eri persoonallisuudet on jaoteltu tulotaso-arvion ja ihmissuhteiden perusteella.

Viime vuonna innostuin tutkimaan tunnelukkoja ja tein itsekin tunnelukko-testin luettuani Kimmo Takasen Tunne Lukkosi-kirjan. Kirjan avulla oivalsi paljon itsestään ja ennen kaikkea auttoi selittämään tiettyjä asioita ja niiden seurauksia minuun. Miksi toimin kuten toimin ja miten voisin ehkä muuttaa jotain toimintatapoja? No, takaisin kuitenkin alkuperäiseen aiheeseen, eli niihin persoonallisuustesteihin!

Ekalla kerralla ajattelin nettitestistä vähän, että blaah, taas yksi höpöhöpötesti luokittelemaan meitä eri kategorioihin. Vaikka persoonallisuustestit ovatkin sinänsä mielenkiintoisia ja selittävät monia asioita meissä itsessämme, sekä muissa. Jokainen tietysti ainakin jossain määrin osaa kuvailla millainen on, mutta harvemmin persoonallisuuden piirteitään ehkä sen koommin miettii tai analysoi. Itsekin olen joskus sortunut siihen, ettei ole oikein ymmärtänyt toisen ihmisen toimintatapoja. Miksi toinen ei tee samoin kuin itse? Tai miksi toinen ei usko esimerkiksi unelmiensa saavuttamisesta samalla tavalla kun itse tekee? Miksi toinen jättää homman viime tippaan? Olemme kaikki erilaisia, luonteemme ovat muovautuneet lapsesta saakka niiksi, joita olemme tänä päivänä, osa ominaisuuksistahan ovat jo synnynnäisiä. Oman luonteen tarkastelu auttaa havainnoimaan omia hyviä, mutta myös niitä huonoja puolia. Näkemään ehkä asioita, joihin kenties voisi kiinnittää enemmän huomiota. Itse hätkähdyin kuinka tarkka tulos oli, samoin kun kahdella läheiselläni, jotka testin tekivät.

MBTI-testi (eli Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori) kuvaa persoonallisuutta 16 eri profiilin ja neljän ulottuvuuden mukaan, jotka on jaettu tiettyjen piirteiden perusteella. Oma testitulokseni on ENTJ-persoonallisuus, ns. ”johtajapersoonallisuus”. Sitä kuvaillaan esimerkiksi näin:

”Päällikköjä luonnehtii usein armoton järkiperäisyys, ja motivaationsa, määrätietoisuutensa ja terävyytensä ansiosta he saavuttavat minkä tahansa itselleen asettamansa päämäärän.”

”Heidän kykynsä ajatella strategisesti ja säilyttää pitkäntähtäimen tavoite silmiensä edessä edetessään suunnitelmissaan vaihe vaiheelta määrätietoisesti ja tarkasti tekee heistä vahvoja yritysjohtajia. Tämä määrätietoisuus on usein itseään toteuttava ennustus, sillä päälliköt puskevat kohti tavoitteitaan puhtaalla tahdonvoimalla, siinä missä toiset jo luovuttaisivat ja jatkaisivat muiden asioiden parissa.”

”Sen sijaan päällikkö saattaa ajatella “Ei haittaa, vaikka pitäisit minua tunteettomana p*****a , niin kauan kuin pidät minua tehokkaana sellaisena”.

”Taitava tunneilmaisu ei ole minkään analyytikkotyyppien vahva persoonallisuuden piirre, mutta sosiaalisen luonteensa vuoksi päälliköiden tunnekylmyys tulee helposti yleisesti ja laajasti esiin. Erityisesti työympäristössä päälliköt haluavat yksinkertaisesti murskata sellaisten henkilöiden herkkyyden, joita he pitävät tehottomina, epäpätevinä tai laiskoina.”

Noh, melko hurjalta kuulostaa osa näistä.. Mutta kyllä, tunnistan itseni.

ENTJ:n slogan voisi olla: ”Mikään asia ei ole mahdotonta saavuttaa, jos vain tekee sen eteen hommia.” Joku saattaa ehkä muistaa, että tämä samainen lause on kuultu monesti myös omasta suustani.. ENTJ-persoonallisuuden piirteitä ovat suorapuheisuus, itsevarmuus, kokonaisuuksien ja asioiden organisoiminen, ulospäinsuuntautuneisuus ja vahva motivaatio asioihin. Myös vahva intuitio ja hyvin strateginen ajattelutapa ovat tyypillisiä piirteitä. Asioiden eteen tehdään paljon töitä ja usein ENTJ:t menestyvätkin, koska laativat tarkan vision ja määrätietoisesti pyrkivät sitä kohti. Itse rakastan haasteita, pitkän tähtäimen suunnitelmia ja usein näenkin ideoideni kohdalla täysin selkeänä strategian, eri vaiheet ja itse määränpään. Ajattelen asioita todella pitkällä tähtäimellä, puntaroin kaikki puolet, eri vaiheet ja mahdollisuudet. Jos joku asia kiinnostaa, otan siitä selville aivan kaiken ja hahmotan aiheesta päähäni kokonaisuuden, sekä etenemissuunnitelman. Olen monesti harkinnut oman yrityksen perustamista ja vaikka itse sanonkin, uskon että olisin siinä hyvä, koska olen aina todella motivoitunut asioista joihin lähden mukaan, enkä hevillä anna periksi tai jätä juttuja kesken.

Tunnistan näistä kaikista piirteistä itseni, mutta myös ENTJ:n ”huonoista puolista”. Heikkouden sanotaan nimenomaan olevan tietynlainen ”tunteettomuus”, tunteita voi olla vaikea ymmärtää, olivatpa ne omia tai jonkun toisen. Myönnän, että olen ehkä luonteeltani enemmän järjen kuin tunteiden pohjalta toimija. Välillä jopa saatan ärsyyntyä tai tuntea oloni jollain tapaa kiusaantuneeksi liiaksi tunteisiin suuntautuvassa keskustelussa. Koen toki olevani empaattinen, mutta perustan ennemmin faktoihin ja järkeen kuin liian tunteellisiin tulkintoihin. Voin kuitenkin sanoa, että haluan ymmärtää muita ja heidän tunteitaan. Osaan asettaa itseni muiden asemaan ja tiedostaa, miltä joku tilanne heistä tuntuu. Silti ratkaisuni johonkin ongelmaan saattaa olla täysin erilainen kun jollain toisella. Vaikka kuinka toitottaisi toiselle ”Älä välitä siitä tyypistä ja sen sanomisista”, ei se ehkä jollekulle toiselle ole yhtä helppoa. En siis kutsuisi itseäni tunteettomaksi, vaikka vaakakupissa ehkä painaakin enemmän järki. Omassa elämässäni tuo ”tunteettomuus” tulee ehkä ilmi työpersoonassani. Keskityn työhön ja siihen liittyvään, jättäen tunteet ja muun hömpötykseen mielellään sikseen. Saatan jopa pitää itseäni epäonnistuneena, jos annan tunteiden tulla liikaa esille virallisten asioiden yhteydessä. Olen huomannut, että omalla kohdallani äitiys on hurjasti vahvistanut tunnepuolta ja myös pehmentänyt luonnetta.

Toinen ENTJ:lle tyypillinen huono puoli on se, että he usein myös odottavat muilta samanlaista motivaatiota, suoriutumista tai sitoutumista asioihin. Jos kokee jonkun toisen laiskottelijaksi työtiimissä, saattaa se ärsyttää, jos on itse hiki hatussa paiskinut hommia tiimin tuloksen eteen. Eihän tämä omasta mielestäni ”laiska” välttämättä edes itse tiedosta tätä tai muiden silmissä edes ole laiska, hänellä on vain erilainen käsitys kunnianhimosta tai kyky olla stressaamatta mistään työhön liittyvästä ja tapa tehdä hommat omaan tahtiinsa. Tietty tämmöinen toimintatapa ei välttämättä toimi kaikilla työpaikoilla, eihän kaikki työ sovi kaikille. Toinen ei kestä tavoittellisuutta tai minkäänlaista niskaan hengittämistä, toinen taas turhautuu ilman selkeitä tavoitteita. Ennen kaikkea liputan siis reiluuden ja tasapuolisuuden nimeen. Itselläni on tietynlainen ”pelko” sen suhteen, että pelkään muiden pitävän minua laiskana tai toteavan, etten ole liian hyvä. Koska luonteeni on juurikin semmoinen, joka antaa niille intohimon kohteilla oleville asioilla kaiken motivaation.

 

Mielelläni kuulisin teidän kokemuksianne MBTI:stä. Onko osunut oikeaan? Mikä on teidän persoonallisuus ja onko joku muu siellä ENTJ?

 

Itse tein testin tosiaan tällä sivustolla.

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 13 kommenttia.

Millaista elämä olisi ilman somea?

Sosiaalinen media on ollut valtaosalle meistä osa arkea jo vuosia. Jopa niin huomattava, että havahtuu panikoivansa, jos someen pääsy estyy. Ja apua, näin kävi nimittäin minulle eräs päivä! Sähläsin jotain Instagram-tilini kanssa töissä ja onnistun kirjautumaan ulos – kunnes tajusin vaihtaneeni salasanani muutama kuukausi sitten yhteen blogin lisäosajuttuun liittyen. Pari kertaa syötin salasanani väärin ja ehdin jo tuntea pientä paniikkia: Hemmetti kun en pääse Instagramiini!!! Siis sovellukseen, joka on päällä joka päivä, 24/7 ja jonka tarkastan päivittäin ainakin kymmeniä kertoja. Siis miettikää, kymmeniä kertoja. Ihmisen pitäisi mennä paniikkiin siitä, että hukkaa lompakkonsa tai nukkuu pommiin töistä, ei siitä ettei pääse kyyläämään loppupeleissä melko turhia tykkäyksiä. Loppupeleissä pääsin hetken päästä kirjautumaan takaisin sisään, mutta aloin kuitenkin miettiä, millaista elämä oikeasti olisi offline?


Outoa ajatella, että jostain asiasta on muutamissa vuosissa tullut niin itsestäänselvyys, ettei edes enää muista elämää ilman. Ja olen kuitenkin syntynyt 80-luvulla ja elänyt reippaasti aikaa ennen kännyköitä. Silloin kun MTV:ltä nauhoitetut musavideot katsottiin VHS:ltä niin monta kertaa, että kasetin nauha kului ja hajosi. Ja kun C-kasetti piti kääntää, että pääsi kuulemaan albumin toisen osan. Loin ensimmäisen sähköpostini muistaakseni vuonna 1999 ja samainen hotmail-osoite on käytössä edelleen ja eniten käyttämäni sähköposti. Oli ihme ja kumma jos löysi netistä sivun, jossa pystyi tilaamaan ilmaiseksi logon tai lähettämään ilmaisen tekstiviestin (jee, säästihän siinä jonkun markan :D). Aikana, jolloin tekstiviestitkin piti mahduttaa siihen 160 merkkiin ties mitä lyhenteitä käyttäen. Eipä ollut arki helppoa, mutta sitäkin kekseliäämpää kyllä! Sain luokaltani ensimmäisten joukossa kännykän (aivan järkky Ericcson, jossa oli vielä yksirivinen tekstinäyttö) ja silloin sitä piti viestitellä niiden harvojen kanssa, joilla oli puhelin. Ihan vain koska oli pakko lähettää tekstareita edes jollekin, koska kännykkä oli niin siisti juttu.

En varmasti ole ainoa, joka kärsii ajoittain pienestä someähkystä. Somea töissä, somea kotona, somea työmatkoilla ja lomilla. Mihinkäs se ei kulkisi mukana? Tämän vuoden aikana olen ottanut pieniä offline-harppauksia ja esimerkiksi tullessa töistä kotiin, pyrin usein pitämään puhelimeni illan ajan laukussa ja läppärin kannen kiinni. Ja se vasta onkin ihanaa, olla ulottumattomissa. Nyt jopa mietin ensin, että olisin täysin somevapaalla lomallani. Ehdin jo fiilistellä, että mitä kaikkea tekisin toisin, kävisikö aikani tylsäksi ja kuinka nopeasti tottuisin somettomaan elämään?

Erilaiset some-detoxit ovat alkaneet nousta pinnalle ja olen muutaman kerran itsekin harkinnut, edes muutamaksi päiväksi. Viimeaikoina olen hieman vähentänyt IG:n päivitystä ja feedin selausta, pääasiassa kurkkaan ekana tarjolla olevat storiesit ja jätän kuvavirran selailun vähemmälle. Sen sijaan olen yrittänyt esimerkiksi työmatkoilla keksiä muuta puuhaa, kuten äänikirjat tai mietiskely. Kaikkeen ei tarvitse puhelinta, mutta olen todennut, että huolestuttavan moneen asiaan kuitenkin. Pankki- ja vakuutusasiat, viestittely, verkkoshoppailu, sähköposti, säätiedot, terveysasionti.. Nykyään kaikki on puhelimessa, nyt olen jopa testaillut jossain puhelimella maksamista. Sinänsä itse puhelimesta on siis melko vaikea päästä eroon, vaikka kuinka haluaisi älylaite-detoxata.

Jollain tapaa someilmiö on mennyt jopa niin pitkälle, että someidentiteetti on jollain tapaa sulautunut yhteen työidentiteetin kanssa. Linkedin ja Twitter, paikat joissa postaillaan omana itsenään, mutta silti siinä työroolissa. Monet jakavat työelämässä henkilökohtaisia IG-profiilejaan ja pakko sanoa, että tämä kyllä vähän ahdistaa. Olen aina ollut luonteeltani semmoinen, joka haluaa pitää työn ja oman elämän erillään. Tiedättekö, on selkeä jakaa hommat niin, että olen somessa ”oma itseni”, työssä taas se työ-Iines. Pankkityössäni en esimerkiksi kertonut 99% joukolle työkavereistani, että olen pitänyt jo vuosikaudet blogia. Miksi? Koska jollain tapaa olen kokenut työn ja vapaa-ajan niin eri siivuiksi. Töissä teen päivätöitä ja omalla ajallani olen bloggaaja, mitäs niitä nyt sotkemaan. Alanvaihdon jälkeen työn ja vapaa-ajan erottelu onkin ollut haasteellinen juttu. Sen eteen on luovemmassa työssä tehtävä paljon hommaa, että saisi aivot opetettua pois workmodesta silloin kun periaatteessa pystyisit ideoimaan työasioita vaikka vuorokauden joka tunti. Tässä minulla on tähän saakka auttanut netti-identiteetin kahtiajako.

Tottakai blogikin on minulle työ ja on selvää, että promoan siinä yhteydessä omia kanaviani. Blogi-käyntikortissani on tottakai IG-nickini kaikkien muiden tietojen lisäksi. Silti kauhistuttaa ajatus, että työ valtaa kovaa vauhtia myös sitä ”henkilökohtaista aluetta” somessa. Meneekö homma pikkuhiljaa siihen, että ihmiset näpyttävät henkilökohtaisia tilejään työroolillaan vapaa-aikanaan? Siis sillä ajalla kun ennen ehkä postailtiin niitä lemmikkien ja lasten kuvia. Tilalla onkin näkökulmia toimialan x uusista tuulista ja olet työroolissa myös omassa somessa? Siis aikana, jolloin jo suuri joukko kärsii siitä someähkystä. Vai onko se ähky juuri tästä johtuvaa? Linkediniä en juurikaan vapaa-aikanani pläräile (tai ihan kamalasti muutenkaan), jotenkin siellä on aina ”työkentällä”. Vaikka eri alojen ajankohtaiset artikkelit kiinnostaisivat, tuntuisi varsinkin perheellisenä hölmöltä käyttää vapaa-aikaansa niihin ja työelämäpohjaiseen verkostoitumiseen. Äippälomalla siihen olikin ihanasti aikaa! Tottakai moni työ on mennyt siihen suuntaan, että vapaa-aika tai oma persoona heijastuu jotenkin myös työhön, mutta itse aion jatkossa kuitenkin pitää edes jonkinlaisen selkeän jaon näiden kahden välillä. Työjuttuja kun tulee muutenkin mietittyä aivan liikaa omalla ajalla.

Paita / en muista merkkiä

Nahkahame / 2nd hand

Takki / Zara

Kaulaliina / Balmuir

Tennarit / Vans (nämä)

Kello / Swatch

Aurinkolasit / Ray-Ban

Laukku / Rebecca Minkoff (uudempi, vähän erilainen malli tästä muuten täällä!)

Tässä asussa on päällä tuo kirppikseltä alle parilla kympillä löydetty kotimasta tekoa oleva nahkahame, jota jaksan edelleen hämmästellä. Harmittaa, etten ole hetkeen tehnyt mitään hyviä kirppislöytöjä. Ehkäpä ne vielä osuvat tässä eteen. Ja hei, koska nuo aurinkolasit ovat top 3 kysytyimmissä asioissa blogihistoriassa, kerron taas, että kyseiset lempparilasini ovat Ray-Banin CATS 1000. Ostettu Saksin outletista yli 5v sitten, joten voipi olla, että näitä on hankala enää löytää mistään 🙁 Ovat kyllä ihan parhaat!

Mitä mieltä olette? Saako some tulla työhön ja kokeeko kukaan muu orastavaa someähkyä?

 

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä. Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.