Historian havinaa ja heinäkuun asukuvia 2009-2020

Keksin tässä yksi päivä, että voisi olla hauska ajatus tehdä jonkinlainen asukuvakooste menneiltä vuosilta ja hoksasin, etten ole aikaisemmin tainnut moista edes tehdä! Ainakaan tämmöistä kattavaa pläjäystä yli kymmenen (!!) vuoden ajalta. Siis kymmenen! Tuntuu käsittämättömältä, että näissä blogini arkistoissa on jos mimmoista tarinaa ja kuvaa jo yli 11 vuoden ajalta. Ei ehkä yllätä, että uppouduin samalla varmaan yli tunniksi lukemaan vanhoja postauksia. Välillä nauratti ja sitten taas iski ajoittain semmoinen nolotus, että mitä hittoa olen ajatellut. Niinkun oikeasti. Haha!

Sitten niihin asukuviin ja aloitetaan uusimmista 🌸

 

Heinäkuu 2020:

Helmikuun jälkeen ei ole oikein asukuvia tullut otettua, enkä nyt tiedä onko tämä virallisesti edes semmoinen? No ainakin lähimpänä asukuvaa heinäkuun (ja ööh, koko kevään ja kesän) aikana.

heinäkuu 2019:

Tästä asusta tykkäsin itse hurjasti! Hittolainen, täytyykin kaivaa käyttöön nuo second handinä ostamani R/H:n huitulahousut. Jospa nyt lähiviikkoina saisi skarpattua tämän pukeutumisen kanssa taas 🙂 Tuo ystävämme Tiinan Asuyama-merkin musta paita on oikeasti viimeisen kolmen vuoden aikana eniten käyttämäni paita!! Olen käyttänyt paidan kirjaimellisesti puhki ja olin ikionnellinen kun hän joskus löysi minulle jostain varastojen uumenista vielä yhden kappaleen tuota, jonka tottakai ostin. Lempparipaita edelleen!

Tässä asussa nyt ei ole mitään ihmeellistä sinänsä. Lemppariasuni on pukeutua farkkuihin, collaripaitaan ja tennareihin 😀 Näköjään tässäkin R/H-edustus, hah!

Heinäkuu 2018:

Mitäpä väriä nyt rakastaisin vaatetuksessa enemmän, kuin mustaa? (En mitään :D)

Tämä asu oli jostain syystä heinäkuun asuista epäsuosikki ja valitsin jostain syystä juuri siksi (ja koska fliparit jalassa!). Nuo Tiger of Swedenin farkut ovat vanhimmat vaatekaapistani löytyvät farkut, vuodelta 2007! Ovat tosin kiristelleet vähän jo vuosia ja malli on ehkä nykyaikaan aavistuksen liian low-waist, mutta en vain raaski luopua. Tuunasin näitä joskus muutama vuosi takaperin leikkaamalla lahkeet nilkkamittaisiksi. Tuon about vuonna 2011 ostamani topin taas kaivoin jostain vaatearkistosta, jonne se myös tämän jälkeen meni takaisin. Tai ehkä jopa viime kesän kirpparikuormaan.

Heinäkuu 2017:

Heinäkuulta 2017 en itseasiassa löytänyt ainuttakaan asukuvaa, mutta elokuun alun kuva saa kelvata! Olimme tässä toisella reissullamme Ranskan Biarritzissä ja kuvassa haaveilen ehkäpä Biarritziin muutosta..

Heinäkuu 2016:

Myöskään heinäkuulta 2016 ei löytynyt ainuttakaan kunnollista kuvaa, mutta tämmöinen epämääräinen snapchat-viritys saa kelvata. Miten ollakaan, tässäkin olen Biarritzissä ja vielä samat sandaalitkin jalassa! Lähdimme reissuun ensimmäiselle matkalle ulkomaille perheenä poikamme täyttäessä reissussa 2kk 🙂 Tuo laukku on myös edelleen lähes päivittäisessä käytössä!

Heinäkuu 2015:

Tämä oli aikakautta kun en pariin vuoteen harrastanut juurikaan asukuvia. Jostain syystä semmoinen kuitenkin löytyi heinäkuun arkistoista, meidän Käpylän kodin kotipihassa kuvattuna, heh! Tässäkin on olalla tuo edellisen kuvan vakkarilaukku. Hypistelin tuota collegemekkoa juuri viikonloppuna ja mietin, että heitänkö kirppiskassiin, mutten edelleenkään näiden vuosien jälkeen raaskinut.

Kesä 2014:

Oltiin tässä jollain ihme kesäpäivän haahuilureissulla Kalliossa ja bongasin tuon ihme rinkulan. Jonka sitten myöhemmin yhdistin Lars Keplerin Nukkumatti-kirjan kanteen ja mietin, että WTF. Voi myös olla, että olin jo lukenut kirjan, mutta kuvan ottovaiheessa en yhtäläisyyttä kuitenkaan hoksannut. Tuo mekko muuten lähti juuri kirppikselle ja nyt jäin vähän miettimään, että olisiko sittenkin pitänyt säästää 😀

Heinäkuu 2013:

Tyylikästä pankkineidin asua ja sitä rataa. LV-huivi ja Miu Miu:n laukku ajan hengessä. Apua! Tuntuu niin oudolta, että pukeutuin joskus aina näin! Huhheijaa, voisi ehkä taas yrittää skarpata työpukeutumisessa 🙂 (Tosin ilman LV-huiveja, haha!) Tuo laukku on tosin ihan lemppareitani ikinä ja käytän sitä satunnaisesti edelleen, vaikka kovin kulunut onkin.

Heinäkuu 2012:

Oli pakko valita useampi, koska jostain syystä tykkäsin osasta näistä vieläkin! Tuo kukonaskel-kuvioinen hame tuli itseasiassa (tämäkin)  juuri tällä viikolla vastaan kun kaivelin kaapista myytävää kirppikselle ja mietin ehkä kymmenennen kerran, että raaskinko laittaa sen myyntiin. No, vuosien jahkailun jälkeen en edelleenkään raaskinut! Miksi mulla on kaikkien vaatteiden kohdalla tämä sama? 😀

Noi kengät oli kivat! Jossen aivan väärin muista, niin taisin viedä juuri kuormassa Reloveen (jossa minulla alkaa siis 14 päivän myyntijakso 28.7, mainitsen nyt jotenkin joka välissä tästä kirppiskuormasta! Tuotteet hinnoitellaan puolestani, koska halusin vain kaikesta helpolla eroon, niin en osaa sanoa hinnoittelusta) ja nyt harmittaa. Tuo hame löytyy edelleen, ellen nyt sitten sattunut viskaamaan samaiseen kirppiskuormaan.

(Myös tuota hametta mallailin kirppiskassiin, mutten raaskinut, mikä nyt ei varmasti tässä vaiheessa postausta yllätä :D)

 

Aikakausi, jolloin omistin varmaan jotain parikymmentä paria ballerinoja.. Tuo laukku on mulla edelleen vakkari-reissulaukkuna!

Heinäkuu 2011:

Hahah! Tässä olen lähdössä synttäridinnerille (Jyväskylän Toreroon, RIP :D) ja huhhei tuota aikakautta kun pitsipaidat oli coolein juttu ikinä. Nuo ballerinat ostin Tallinnasta silloin kun kaikki kävivät siellä (lähinnä shoppailemassa), eli juurikin joskus 2010-2011 hujakoilla. Ja ei, en ole säilyttänyt niitä, enkä myöskään pitsipaitaa. Jos ollaan aivan rehellisiä, niin nuo farkkushortsit löytyvät vielä kaapista 😀

Tämän kuvan alla oli kuvateksti mun vuoden 2011 synttäridinneriltä:

”Ihan ähkynä megamättöjen jälkeen.. Astuttiin ravintolasta kadulle ja ulkona oli näköjään meneillään joku vuosisadan ukkosmyrsky ja jotenkin päästiin kuikkelehtimaan ensin Jyväskeskukseen ja siitä Forumiin hetkeksi kuivattelemaan, kunnes sade hetkeksi lakkasi. Siis oon koko kesän kyttäillyt eri sivustojen sadetutkia ja voin kertoa, että tähän asti jokaikinen niistä on ollut ihan täyttä huuhaata, todennäköisesti jonkun puhelinennustajan laatimia. En ees enää oo pysynyt laskuissa, kuinka monesti oon odottamalla odottanut niitä huiseja (jännittäviä) ukkosmyrskyjä, joita ei sitten kuitenkaan ikinä ole tullutkaan kovista lupaksista huolimatta.. Tällä kertaa sadekartta ihme ja kumma kyllä näytti oikein, oli vaan ensimmäinen kerta tänä kesänä, kun satuin olemaan ulkona myrskyn tullen. Ei ehkä yhtä kivaa, kun ukkosmyrinän ja sateen kuunteleminen kotoa peiton alta..”

HAHA!

Nostalgian vuoksi vielä tämä (sen rankkasateen jäljiltä), koska jyväskyläläiset pyöräilee ihan kaikkialle. Tai ainakin minä tein niin, aina. Tuon jälkeen mulla ei ollutkaan pyörää kuin vasta tänä kesänä 😀

Heinäkuu 2010:

Webbikamerakuvat oli näköjään erityisesti vuoden 2010 THE juttu. Ja tuo hame!! Rakastin sitä! Tai siis rakastan edelleen, muttei harmikseni enää oikein mahdu päälle. Mietin viikonloppuna senkin kirppiskohtaloa, mutten raaskinut laittaa myyntiin. Ehkä olette jo huomanneet, että minulla on outoja tunnesiteitä eri vaatteisiin ;D

Onkohan varmasti tarpeeksi asusteita? 😀

Ja yökkäriasua, haha! Toi on mun äidin vanha Philadelphia Eaglesin pelipaita ja mulla on toi edelleen. Ehkä rumin vaate, jonka omistan 😀

Heinäkuu 2009:

Voiei, haha! No mutta tämä on ehkä parhaimmasta päästä. Hitto kun tuli ikävä noita leopardi-baltsuja. Käyttäisin niitä aivan varmasti jos vielä olisi tallella, muistaakseni hajosivat kovassa käytössä 😀

Ja ne samaiset Tiger of Swedenin farkut kuin ekoissa kuvissa! Tuo farkkutakki on aivan järkyttävä! En muistanut sitä ollenkaan ennenkö näin tämän kuvan. En todellakaan muista mistä sen ostin ja MIKSI?! Muistaakseni en kuitenkaan kovin kauaa se päällä kulkenut.

Melkoinen asukuvien pro! Muistaakseni raidotin hiuksia tähän aikaan aina noin 5-6kk välein, tykkään tuosta sävystä! Silti kriiseilin aina hiuksista ja ajattelin, että ne ovat aivan kamalat, mutta nyt kun katson niin ne ovat ihanat! Voisin ottaa tuon tukan milloin tahansa 🙂

Ja loppuun vielä perinteinen webcam-kuva. Olivat pakollisia aikana ennen kännykameroita, haha! Syy miksi tämän valitsin on se, että aloin ihan fiilistellä tuota kukallista tuubimekkoa (Ginasta) ja harmittaa, etten tiedä mihin se on joutunut. Haluan!!

 

Mitäs tykkäsitte vanhoista asuista ja throwback-jutuista? 😀

Onko joku asu lemppari, haha? 🌸

 

Ps. Käykää muuten kurkkimassa mun rekki ensi viikon tiistaista (28.7) alkaen Fredan Relovessa! Paikkani on nr. 24 ja myyn tavaraa 10.8 asti. Myynnissä on paljon vaatteita, kuten farkkuja, takkeja, neuleita ja asusteita. Ainakin yhdet UGGsit, Isabel Marantin nilkkurit, pari Minkoffin laukkua, lompakko ja kaikkea sekalaista. Ostin hinnoittelupalvelun, joten hintaluokista en osaa sanoa 🙂

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

DIY: Chunky-merinoneule (helppo ja nopea ohje)

Sisältää affiliate-linkkejä

EDIT: Kurkkaathan päivitetyn aikuisten chunky beanien ohjeen ja muita ohjeita verkkokaupastani Iines DIY!

 

Intouduin viime vuonna yli kaiken chunky-neulomisesta, eli suurilla puikoilla neulotuista töistä, joten tänään olisi vuorossa jälleen uusi chunky-ohje ja itseasiassa toinen tekemäni chunky-neulepaita. Aikaisempi värikäs chunky-villapaitaohje löytyypi täältä. Se mikä on suurilla puikoilla neuloessa parasta on neulomisen nopeus. Jos on kärsimätöntä sorttia, mutta neulominen kiinnostaa niin kannattaa ehkä aloittaa helpolla ja nopealla chunky-ohjeella. Okei, tässä postauksessa toisellaan näköjään chunky-sanaa ainakin sataan kertaan 😀

Sain tämän neuleen valmiiksi viikkoa ennen reissua ja se ehtikin päästä jo käyttöönkin. Täytyy todeta, että tämä on ehkä kaikista tähän saakka neulomistani villapaidoista mieluisin. Erityisen tyytyväinen olen merinovillan ja silk-mohairin sekoitukseen, joka on mukavan tuntuinen iholla, muttei kuitenkaan liian kuuma ja hiostava, kuin vaikkapa lampaanvillasta tai alpakasta neulottu villapaita. Oma paitani ohjeessa on cropped-mittainen (venyi tosin hieman ekojen käyttökertojen jälkeen) ja noin kokoa xs /s. Mikäli haluat suuremman koon, lisää ohjeeseen silmukoita. Oman neuleeni mitat löytyvät alta:

Helma-kainalo: 23cm / Kainalo-olka: 18cm / Kaula-aukko-helma: 40cm / Hihan mitta olkapäästä: 53cm

Sitten tarvikkeisiin ja ohjeeseen!

 

Mitä tarvitset:

  • Haluamaasi merinovillalanka, itselläni tämä Drops Merino Extra fine tummanharmaana, jota löytyy myös monissa muissa sävyissä (menekki noin 4-5 kerää, edelleen maailman huonoin pysymään näissä kärryllä) ja tämä Rico Essentials Super kid mohair-silk-lanka (menekki noin 4 kerää). Koko työ neulotaan siis kahdella langalla, mutta halutessaan ”budjettiversion”, voi mohair-silkin toki jättää pois.
  • 12mm (60cm tai 80cm) pyöröpuikot, esimerkiksi itselläni nämä Novitan pyöröpuikot. Jos kotoa löytyy 12mm suorat puikot (esimerkiksi nämä), on hihojen työstäminen niillä helpointa samaan aikaan ”paidan coren” kanssa, mutta hihojen neulominen onnistuu myös samoilla pyöröpuikoilla. Itseltäni löytyy himo-chunkyneulojana nämä kummatkin 🙂
  • Resoreita varten tarvitset ohuemmat puikot, 8mm (40/60cm) pyöröpuikot, kuten esimerkiksi nämä, joilla työstetään alaresori, hihansuiden resorit ja kaula-aukon resori.

Ohje:

1. Luo puikoille 96s ja aloita työ suljettuna neuleena. Koko työ neulotaan siis 1 oikein, 1 nurin-neuleena, ensin resoriksi ohuemmilla 8mm puikoilla. Neulo siis ensin resoria 1 oikein 1 nurin noin 5cm, vaihda 12mm puikkoihin ja jatka samaa neulosta kainaloon saakka, eli noin 23cm.

2. Jaa silmukat etu- ja takaosaan kainalon kohdalla. Jätä siis 48s puikoille ja siirrä suuren parsimisneulan avulla 48s odottamaan langalle.

3. Neulo ensin etupuolta 1 oikein 1 nurin tasona 17cm ja päättele 24s pääntieksi. Jatka hartioita vielä 4cm ja päättele puoli kerrallaan. Etuosa on valmis.

Aloita takapuoli samaan tyyliin. Neulo tasona 1 oikein 1 nurin 19cm ja päättele 24s pääntieksi. Jatka hartioita vielä 2cm puoli kerrallaan ja päättele.

4. Luo hihoja varten 8mm puikoille 24s. Neulo tasona 1 oikein 1 nurin resoria noin 5cm (tai saman mitan kuin neuloit helmaan) ja vaihda 12mm puikkoihin. Neulo yksi kerros normaalisti 1 oikein 2 nurin 12mm puikoilla, jonka jälkeen aloitetaan silmukoiden lisäys.

5. Lisää nyt joka toisella kerroksella rivin alkuun ja loppuun 1s, eli 2s / kerros oikein kiertäen. Toista yhteensä 8 kertaa. Lisäyksen jälkeen neulo kerroksen alku- ja loppupää aina niin, että 1 oikein 1 nurin kuvio pysyy yhtenäisenä. Neulo taas tasona 1 oikein 1 nurin, kunnes hihan mitta on 33cm. Aloita toinen silmukoiden lisäyskerta: Lisää jälleen 1s kerroksen alkuun ja loppuun, eli 2s / kerros joka toisella kerroksella. Toista 4 kertaa. Jatka tasona, kunnes hihan mitta on noin 53cm tai haluamasi pituus (kannattaa mittailla!) ja päättele hiha. Työstä toinen samalla tavalla.

6. Parsi neuleen nurjalla puolella yhteen olkasaumat ja sen jälkeen ”umpinaiseksi” parsittu hiha, käyttäen samaa lankaa kuin työssä. Eli siis hihan suuaukkot parsitaan yhteen olkavarresta sen jälkeen kun hihan pitkä osa on parsittu kiinni. Toivottavasti ymmärsitte, heh. Päättele langat huolellisesti.

7. Poimi kaula-aukosta resoria varten silmukoita 8mm puikoille. En itse laskenut silmukoita, mutta poimi melko tiuhaan, jottei kaula-aukosta tule liian pientä. Neulo resoria 1 oikein 1 nurin-neuletta noin 3cm ja päättele löyhästi! Muuten kaula-aukosta tulee helposti liian kireä.

Neule on nyt valmis!

 

Lähteekö merinoneule toteutukseen? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

8 random-asiaa, joita et ehkä vielä tiennyt minusta

Edellisestä ”näitä asioita et ehkä tiennyt minusta”-postauksesta onkin vierähtänyt jo hetki ja ajattelinkin näin loppuviikon kunniaksi kyhätä kasaan faktapostausta. Tällä viikolla kun on nähty täällä jo aivan riittämiin ties mitä kriiseilyä ja kuulumisia, joten tänään siis sekalaisia faktoja.

Olen superlaiska vaihtamaan profiilikuvia MIHINKÄÄN! Whatsapissa olen pitänyt samaa profiilikuvaa vuodesta 2012, Facebookin profiilikuvan vaihdan yleensä ehkä 3-5 vuoden välein, viimeksi tosin ihan viime vuonna jopa, samoin IG:ssä 😀 Itse pidän jotenkin outona jos ihmisillä vaihtuu profiilikuva joka kanavassa viikon välein, en tiedä miksi!

Yläasteella” irkkasin”. Ja siis toki aktiivisesti myös IRC-Galleriassa (:D), mutta tällä tarkoitan lähinnä sitä mirc-ohjelmaa, eli og-IRC:iä. Haha! Olin muutenkin nuorempana melkoinen nörtti, nuorempana pelasin ties mitä pelejä (en nyt ihan CS:ää, mutta kuitenkin) ja sitten vähän vanhempana oli oma tietokone ihan must. Ja toki edelleen. Kun muut siirtyvät tietokoneista puhelimiin, en taas itse pystyisi ikinä luopumaan läppäristä. Toisinsanoen, tietokoneeni on minulle todella tärkeä <3 Olisi ihan kamalaa yrittää buukkailla lentoja tai kirjoittaa pitkiä juttuja puhelimella, ehkäpä olen vain vanhanaikainen.

En välitä esimerkiksi klassisesta musiikista ollenkaan, mutta räppi on ollut aivan nuoresta saakka minulle todella tärkeä juttu. Kuuntelen musiikkia noin yleisesti paljon yksinäni ja tiedän, ettei minusta ulospäin ehkä uskoisi rap4life-tyypiksi, mutta loppupeleissä tiedän genrestä todella paljon. Kuuntelen siis räppiä aivan jokaikinen päivä, mutta olen todella tarkka siitä, millaisesta räpistä pidän. Laadullisesti ovat suosikkejani vuodesta toiseen Nas, Cunninlynguists, Cyne ja Dilated Peoples. Tärkeintä ovat runolliset lyriikat, mieluiten yhteiskunnalliset tai filosofiset ja yleisesti elämästä pohdiskelevat. Ja okei, silti fanitan myös 2pacia, haha. Meillä on Tommin kanssa melko erilaiset räppi-mieltymukset, mutta anyway en voisi ikinä olla yhdessä jonkun kanssa, joka vihaa räppiä. Ainiin ja rakastan keskustella räpistä, mutta vain silloin kun myös toinen osapuoli on perillä aiheesta. Harvoin tosin tapaan ihmisiä, joiden kanssa voisin sitä tehdä 😀 Olen monesti harkinnut tekeväni aiheesta ihan oman postauksensa, mutten oikein tiedä kiinnostaisiko aihe muita yhtä paljon, haha. Ainiin ja mielipiteeni on, että paras räppi ikinä on tehty 90-luvulla! 70% musiikista jota kuuntelen, on tehty ennen vuotta 2000.

Ennen tätä ”blogiuraa” (naurattaa kirjoittaa näin, mutten keksinyt muutakaan hyvää termiä) en ollut oikeastaan edes kuvitellut uraa markkinoinnin parissa. Toisin sanoen en juurikaan nähnyt alaa kiinnostavana esimerkiksi opiskeluaikoina. Itseasiassa hain lukion jälkeen ammattikorkeaan opiskelemaan media-alaa ja tuolloin oli yksi haaveeni työskennellä joskus mainostoimistossa, mutta suunnittelupuolella. Tuo oli alaa ennen somea ja käytönnössä media-alan työllisyysnäkymät nähtiin huonoina, jonka myötä myös alan opiskelupaikoista karsittiin. Alat, jotka nuorempana eniten kiinnostivat ja jotka koin omikseni, olivat matkailuala, muoti- ja luova suunnittelupuoli, sekä myöhemmin finanssiala. Markkinointi tulikin kuvioihin vähän ”vahingossa”. Nuorena en oikeastaan edes pitänyt muita ammatteja vaihtoehtoina, kuin lentoemännän ja muotisuunnittelijan työtä, hah. Molemmat kyllä kiinnostaa edelleen!

Mulla on pakkomielle pitää sähköpostilaatikot aina järjestyksessä. En kestä ollenkaan kymmeniä lukemattomia viestejä ja pyrinkin siihen, että hoidan sähköpostista akuutit jutut aina heti alta pois. Vaikka en aina olekaan maailman järjestelmällisin fyysisten esineiden kanssa, on sähköposti semmoinen, jonka on oltava ojennuksessa. Ideaalitapauksessa vastaan viesteihin heti, joskus harvoin tosin saattaa yksittäisiä viestejä jäädä roikkumaan.

En pysty olemaan kotona ilman tohveleita. Aikaisemmin en edes ollut järin tohvelityyppi, mutta viimeiset 4 vuotta olen elänyt kotona suunnilleen tohvelit jalkoihin kiinni kasvaneina, haha. Ainiin ja tohveleiden kanssa on pakko olla myös villasukat. Ovat oleellinen osa mun mukavaa kotityyliä! Meillä on kyllä melko kylmät lattiat kotona, joka vaikuttaa, mutta jostain syystä tohveleihin tottuneena tuntuu todella oudolta olla ilman niitä. Ja en myöskään voi olla kotona farkuissa tai rintaliiveissä. Otan ne aina pois tullessani kotiin, koska mukavuus ensin 😀

Olen aika hyvä viherkasvien kanssa, vaikken nyt koekaan hoitavani niitä mitenkään erityisen säännöllisesti, eikä meillä kotona ole edes erityisen hyvä valo viherkasveille. Siksi ihmettelenkin aina kun joku kertoo viherkasviensa kuolleen taas kerran. Ehkä olen aina hommannut aina jotain erityisen helppoja lajikkeita, en tiedä. Kuvittelisin kyllä, että esimerkiksi tuo viime keväänä ostamani gardenia ei ehkä Suomen oloissa ole helpoimmasta päästä. Joskus nuorempana tykkäsin myös jutella kasveilleni, koska ajattelin niiden kasvavan silloin paremmin (hahah). Mutta siis viherkasvit ovat minulle jotenkin tosi tärkeitä, olisi tosi outoa elää ilman yhtään viherkasvia! Olinkin toissakesänä aivan murheissani kun minulla yli 15 vuotta ollut kasvi menehtyi elvytysyrityksistäni huolimatta 🙁 Sen sijaan kukkia ostan äärimmäisen harvoin, vaikka noin yleisesti luonnonkukista pidänkin ja käyn poimimassa ulkoa itse kesäisin niitä meille kotiin.

Aikaisemmin en voinut sietää kermavaahtoa. Ja tämä tuli juuri nyt mieleen syystä että: laskiaispullat! Pienenä en suostunut syömään kakkua, joka oli päällystetty kermavaahdolla, vaan minulle tehtiin aina oma suklaapäällysteinen synttärikakku. En edelleenkään ole mikään kermavaahdon suurin ystävä, mutta laskiaispulla on edelleen yksi suosikki-leivonnaisistani. Korvapuustit ja laskiaispullat, ah! Odotan helmikuuta aina innolla oikeastaan pääosin juuri laskiaispullien vuoksi.

 

 

Tuliko joku kohta yllärinä?

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Vähemmän ruutuaikaa, enemmän elämää – 5 vinkkiäni ruutuajan vähentämiseen

Tavoite, joka itselläni on ollut jo jonkin aikaa tietynlaisen ”testijakson” muodossa on puhelimen ruutuajan vähentäminen. Tiedättekö sen nykyään niin tuiki tavallisen fiiliksen kun selaat puhelintasi ja skrollaat sovelluksesta toiseen, vaikka yksikään niistä ei anna mitään uutta tietoa sitten edellisen kun avasit sovelluksen? Vähän kun päivittäisi niitä samoja sivuja ja sovelluksia vain päivittämisen ilosta, vaikka tuon ajan voisi käyttää ehkä hyödyllisemminkin. Ellei nyt aivan jokainen niin varmasti ainakin moni meistä tietää kyseisen tilanteen ja sen, kuinka järjetöntä tästä symbioosista puhelimen kanssa on tullut, mutta sorrumme tähän silti toistuvasti. Täytyy myöntää, että kyllähän se puhelin on jossain määrin alkanut ahdistaa, vaikka itse ehkä koen eniten ahdistusta siitä, että pitäisi jatkuvasti olla läsnä tai tavoitettavissa kymmenen eri kanavan kautta. Aiheesta keskustelu kieltämättä jopa hieman nolottaa (minuakin), vaikka tätä nimenomaan tulisi nostaa esille enemmän ja juurikin niiden konkreettisten vinkkien kera. Kukapa nyt haluaisi myöntää ääneen olevansa puhelimen pauloissa, vaikka se ehkä montaa meistä nykypäivänä kuvastaakin? Rukan reissu tulikin hyvään saumaan, tavoitteeni Ruka-viikolle olikin nimittäin viettää vähemmän aikaa puhelimella ja läppärillä.

Seikka, joka jopa hieman huvittaa on, kuinka ”somevapaasta” ja Wifi-vapaan ajan etsimisestä on tullut jossain määrin jopa tavoiteltava trendi-ilmiö. Toki, hyvinvointia ja omaa parastaanhan tässä tavoitellaan, mutta hullunkurista on kuinka joku asia, joka ennen oli itsestäänselvää mielletään nykyään arjen luksukseksi ja tavoiteltavaksi tilaksi. Tarkoitan, että kuinka vaikeaa nyt voi muka ottaa pientä etäisyyttä puhelimestaan? Onhan se ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Kinkkinen seikka tässä on ehkä se, kuinka nykyarjessa lähes kaikki on tehty hoitumaan puhelimen ja netin välityksellä. Älypuhelin-vapaus on tehty siis yllättävän vaikeaksi, vaikka joku siihen toivoisikin lähtevänsä. Surullinen fakta, jonka itse ainakin tähän liittyen allekirjoitan on se, kuinka asia, jonka piti tuoda meitä ihmisiä enemmän yhteen, onkin kääntynyt aivan päinvastoin. Teknologian myötä yhä useampi on yksinäisempi kuin aikaisemmin. Omassa arjessani tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kavereita nähdään yhä harvemmin kasvotusten, vaikka heidän kanssaan olisikin viestiyhteydessä.

Itse käytän somea pääasiassa töiden puolesta, joka onkin myös yksi suurimmista syistä, miksi olen alkanut tuumailla koko tätä hommaa uudelta kantilta. Vähän kuin tyhy-hengessä, eihän nyt kenenkään tulisi tuntea olevansa töissä myös vapaalla ja kyllä, nykyään tunnen monesti ähkyä sosiaalisen median sovelluksista juuri sen vuoksi, että joudun miettimään somea niin paljon työni puolesta. Siksipä juuri olen tuumaillut keinoja, joilla voisin päinvastoin vähentää ruutuaikaani ja somesovellusten käyttöä. Ainakin vielä toistaiseksi haluan ajatella esimerkiksi blogiani ns. ”hitaana somena” ja ehkä jopa tietynlaisena vastapainona sovellusten skrollaukselle. Ainakin sisällöntuottajana antaa blogin kirjoittaminen minulle ”enemmän” kuin esimerkiksi Instagramin käyttö. Onko teillä muuten mielipidettä tähän? Koetteko esimerkiksi blogit erilaisena somena kuin vaikkapa IG:n ja Facen?

Oma ruutuaikani on ollut keskimäärin noin 3-4 h päivässä. Vaikka en tiedä muista, tuntuvat ne 4h puhelimella vietetyt päivät usein siltä, etten jaksaisi tai pystyisi olemaan puhelimella kertakaikkiaan yhtään enempää. Oma henkilökohtainen maksimikapasiteettini puhelimen ruutuajalle on siis aikalailla tuo 4 tuntia! Sovelluksista käytän eniten Whatsappia, jonka jälkeen kiilaa Instagram, jonka käyttöä olen vähentänyt huomattavasti. Oikeastaan siksi, koska olen taas kerran todennut, ettei somessa todennäköisesti tapahdu mitään niin kovin jännittävää ollessani sieltä pois, että kannattaisi sen tähden päivystää puhelimella.

Ihan periaatteesta en tahtoisi rajoittaa Whatsapin käyttöä, koska en ainakaan itse miellä sitä ”someksi” samalla tavalla kuin muita sovelluksia ja koen sen tärkeänä yhteydenpitokanavana ystävien kanssa, jotka ehkä asuvat kauempana tai keitä ei tule ehkä aivan viikottain nähtyä. Facebookista taas luovuin monilta osin jo vuosia takaperin. Nykyään käyn Facebookissa oikeastaan vain silloin kun huomaan tulleen tärkeitä notificationeita tai postaan blogini Facebook-tilille uusia postauksia. Oikeastaan pärjäisin varmasti helposti viikkoja (tai jopa kuukausia) ilman Facea , ellen käyttäisi sitä satunnaisesti yhteisö-näkökulmasta, eli periaatteessa ”blogitöiden tähden”. Henkilökohtaiset jutut tai päivitykset ovat Facebookissa harvinaista herkkua, päivitän sinne jotain, kuten kuvan suunnilleen kerran vuodessa 😀

Palatakseni tuohon postauksen otsikkoon, olen itseasiassa tammikuun aikana puolittanut ruutuaikani sieltä noin 4 tunnista kahteen tuntiin. Entäs sitten lopputulos? Rehellisesti, paljon vapautuneempi. Pyrin siihen, että ellei nyt ole jotain akuuttia hoidettavaa tai tutkittavaa puhelimella, pidän sen kotona ollessani keittiön tasolla ja viikonloppuisin olen havahtunut viettäneeni jopa tunteja erossa puhelimesta, joka on tuntunut ihanalta! Ruutuaikani viikonlopuille on ollut enintään tunnin päivässä ja tavoitteeni onkin pysyä tässä noin kahden tunnin päivittäisessä ruutuajassa. Aivan maksimissaan, toki tavoite olisi vähentää siitäkin.

Mitä (ehkä täysin itsestäänselviäkin) vinkkejä sitten antaisin puhelimesta vieroittamiseen?

 

Jätä puhelin kotiin. Olen monesti viime viikkoina jättänyt puhelimen kotiin lähtiessäni pojan kanssa ulos, kauppaan tai uimahalliin. Oikeastaan ei ole edes tullut ikävä ja tämä on auttanut paljon ”puhelin-detoxin” kanssa. Usein puhelinta tulee selattua automatkoilla, ulkona ja ties missä vain siksi, että se nyt on sopivasti mukana. Kun jättää puhelimen kotiin, keskityt takuuvarmasti muihin juttuihin ja olo on vapautuneempi kun et ole joka hetki puhelimen päässä. Tästä se siis lähtee!

Pienet tavoitteet. Hieman edelliseen liittyen olen pyrkinyt ”vierottamaan” itseäni puhelimesta pienin askelin. Usein kun puhelin otetaan oletuksena mukaan kaikkialle, olen pienin etapein jättänyt puhelinta pois esimerkiksi kauppareissuilla tai perjantain löhöhetkinä. Nopeasti tottuu siihen, ettei puhelinta tosiaankaan tarvitse kantaa kaikkialle, vähän kuin ennen vanhaan. Kun puhelimen jättäminen kotiin tai jemmapaikkaan sujuu rutiinilla, tulee monesti myös muissa tilanteissa mietittyä kahteen kertaan, että tarvitsenko puhelinta oikeasti?

Kirjaudu ulos sovelluksista, jotka vievät eniten ruutuaikaasi. Kun hallinnoit sovellusten käyttöä niin, että joudut tekemään konkreettisesti jotain (eli kirjautumaan sisään) käyttääksesi sovellusta, nousee kynnyksesi tehdä sitä. Lopputulos: Kirjaudut sovellukseen ainoastaan silloin kun on jokin pakottava tarve. Itse olen testannut tätä esimerkiksi Instagramin kanssa ja hitto vie, toimii!

Keksi tekemistä, yksinkertaista! Leffa, sarja-maraton, kävelylenkki (ilman puhelinta), siivousprojekti, leipominen tai käsityöt. Nykyään ”tekeminen” tuppaa usein olemaan sitä, että chillailee sohvalla ja selaa samalla puhelinta. Myönnän itsekin kaipaavani välillä niitä hetkiä kun voi heittää aivot narikkaan ja skrollata uutisia ilman sen kummempaa agendaa. Kun teet muita mielekkäitä juttuja ja jätät puhelimen jemmaan, et ainakaan päädy selaamaan sovelluksia tai muita juttuja, vaan keskityt itse tekemiseen.

Lentotila päälle. Rakastan pitää puhelinta välillä lentotilassa ja olla konkreettisesti tavoittamattomissa. Jos haluan olla hetken itsekseni ja erossa puhelimesta, laitan Wi-Fin pois päältä ja puihelimen lentotilaan. Tunne siitä, ettet nyt tuntiin tai pariin ole tavoitettavissa vaan ”virallisesti offline”, on todella ihana! Oikeastaan tulisi jokaisessa päivässä olla edes tunti aikaa, jolloin et ole kirjautuneena mihinkään verkkoon tai puhelimen päässä. Tätä aion ainakin itse tavoitella jatkossa!

Toki koen itse selaavani puhelimella myös täysin relevantteja juttuja (tai ainakin omasta mielestäni, haha :D), kuten hotelleja, unelmalomakohteita ja sen semmoista, mutta sillä hetkellä kun totean päivittäväni sovelluksia lihasmuistista ilman mitään sen tähdellisempää suunnitelmaa on aika laittaa puhelin pois. Oikeastaan olen pyrkinyt miettimään puhelimen esille ottamiseen jonkun konkreettisen syyn, kuten esimerkiksi etsiäkseni asian x. Asian hoitamisen jälkeen laitan puhelimen pois ja pyrin siihen, etten jää haahuilemaan puhelimen pauloihin.

Paljonko teidän päivittäinen ruutuaikanne on? Enemmän vai vähemmän kuin omani? ✨

 

 Ja hei! Jos teillä on mielessä hyviä vinkkejä puhelin-detoxiin, niin saa ehdottomasti jakaa!

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

DIY: Kashmirpipon ohje

postaus sisältää affiliate-linkkejä

Lupasin jo aikaisemmin postailla neulomani kashmirpipon ohjetta – työ, joka on itseasiassa ollut epämääräisellä käsitöiden to-do-listallani varmaan jo yli vuoden! Ensin neuloin tämän nudena ja heitin ohjetta aivan hatusta, tuloksena koon puolesta lähinnä lapsen päähän sopiva minipipo (okei, mahtui kyllä omaan päähäni). Nudea lankaa ei enää ollut varastossa, joten päädyin radikaaliksi ja tilasin kerrankin jotain muuta värikästä kuin pinkkiä. Turkoosi on nimittäin omassa käytössäni todella epätyypillinen väri, vaikka lemppariksi lukeutuukin. Tässä pipossa tehdään kahta eri neulosta; ensin joustinneuletta ja sitten sileää. Ohje on helppo, vaikka kääntöresorin vuoksi hieman tavallista pipoa työläämpi ajallisesti 🙂

Koko: Ohjeen pipo sopii pieneen tai keskisuureen päähän. Lisää suureen päähän työstettävään pipoon esimerkiksi 4-6 silmukkaa (luvun oltava kuitenkin kahdella jaollinen joustinneuletta ajatellen). Edellisen lasten pipon tein 72 silmukalla.

Mitä tarvitset? 5mm (40cm) pyöröpuikot (esimerkiksi nämä) ja haluamaasi kashmirlankaa. Itse käytin tätä tuotantojäämistä valmistettua Rico Essentialsin Cashmere Essentials-lankaa. Lanka on kustannuksiltaan hieman normaalia arvokkaampaa materiaalin vuoksi, mutta todella laadukasta ja mukavaa neulottavaa. Menekki tähän pipoon oli noin 3 kerää (75g).

Ohje: Luo 78 silmukkaa. Aloita suljettuna neuleena 1 oikein, 1 nurin ja jatka, kunnes työn mitta on 22 cm. Aloita nyt sileä neule neulomalla ainaoikeaa. Kun työn mitta on noin 40 cm (sileää osuutta noin 18cm), aloitetaan kavennukset.

Kavennukset: Aloita kavennukset neulomalla oikein yhteen kerroksen verran joka 6. silmukka. Neulo siis 5 oikein ja 2 oikein yhteen kerroksen verran. Seuraavalla kerroksella neulo 4 oikein ja 2 oikein yhteen kerroksen verran, eli joka 5. silmukka neulotaan oikein yhteen. Jatka, kunnes jäljellä on noin 8 silmukkaa, vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele työ. Valmista!

Seuraavaksi suunnittelenkin neulovani hieman erilaisen kashmirpipon! Täytyykin alkaa tutkimaan pipoinspistä netistä 🙂

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.