Julkaistu

Vinkkejä Kööpenhaminaan osa 2

Köpiksen minilomalta on kotiuduttu, mutta vielä olisi muutamia matkavinkkejä jaettavaksi loppumatkalta. Tässä postauksessa onkin nähtävyys- ja aktiviteettivinkkien lisäksi myös useampi vintage putiikki-suositus ja ravintoloita. Jos Kööpenhamina kiinnostaa kohteena, kurkkaa myös aiempi postaukseni Vinkkejä Kööpenhaminaan osa 1 .

Vuokraa pyörä. Kööpenhaminassa kaikki ajavat pyörällä (kukaan ei muuten kuitenkaan käytä kypärää, iik!). Monissa paikoissa mainostetaan pyörien vuokraamista ja se onkin näppärä tapa kierrellä ympäri kaupunkia, varsinkin näin kesäisin! Monet hotellit ja kahvilat vuokraavat pyöriä tunti- tai päivätaksalla, omasta hotellistamme olivat kaikki pyörät vuokrassa, joten päädyimme vuokraamaan pyörät Nyhavnin sataman kupeesta Copenhagen Bicyclesiltä. Vuokra 3h ajalle oli 90DKK (eli noin 12€), mutta useamman päivän vuokra tulikin jo huomattavasti suhteessa edullisemmaksi. Suosittelen lämpimästi pyörän vuokraamista, todella näppärä ja edullinen tapa kierrellä paikkoja. Olisi pitänyt vuokrata jo aiemmin!

Christiania Freetown aka  Kööpenhaminan ”anarkistikaupunki” / vapaakaupunki. Tänne menemistä heitin aluksi lähinnä vitsillä, kunnes tajusin, että vapaakaupunki on oikeasti ihan suosittu nähtävyys, eikä ainakaan päivällä mikään ainakaan kovin vaarallinen paikka 😀 Christianshavnin kupeessa sijaitseva Christiania on vanha kasarmialue, jonka hipit ottivat haltuunsa 70-luvulla. Siitä asti onkin alueen suhteen käyty melkoista vääntöä ja sen kohtalo on jatkuvasti avoin. Noin 1000 ihmisen kommuuni vastustaa kovia huumeita, jotka ainakin noin periaatteessa ovat alueella kiellettyjä, mutta kannabiskauppaa käydään täysin avoimesti, eikä kannabismyönteisyys voi jäädä näkemättä keneltäkään. Sen voin sanoa, että Christiania on yksi oudoimmista paikoista, joissa olen ikinä käynyt.

Kuvaaminen on jyrkästi kielletty erityisesti pääkadulla Pusher Streetillä, jossa käytiin täysin avoimesti kannabiskauppaa. Alueella oleskeli myös jos jonkinmoista hiippailijaa, joten ihan ensimmäisenä en lähtisi illalla Christianian puistoihin hengailemaan. Myös poliisi näkyi katukuvassa ainakin pariin otteeseen, joten alue on jatkuvasti kovan seurannan alla. Se kuitenkin jäi lopulliseksi mysteeriksi, että mikä kannabiksen laita tuolla on, koska poliiseista huolimatta toiminta oli todella järjestäytynyttä kaupan suhteen poliiseista huolimatta, vaikka kannabis onkin Tanskan laissa kielletty. Kai kanta on, että se on ”periaatteessa” sallittu Christianian alueella. Jotenkin todella hämmentävää! Vapaakaupunkia on pidetty myös tietynlaisena yhteiskunnallisena kokeena, jossa huumeidenkäyttäjille on tarjottu oma alue, jotta rikollisuus kaduilla pysyisi ainakin jossain määrin poissa. Ja kai tämä on toiminutkin.

2nd hand-liikkeet. Niitä täällä nimittäin piisaa ja myös näistä löytyy hyvin erilaista tyylijakoa aina hintavammista merkistä enemmän hipster-tyylisiin kirppisliikkeisiin. Eräs asia on kuitenkin näissäkin samaa, nimittäin korkeat hinnat. Vaikka vaate olisikin käytetty, eikä edes mitään sen erityisempää merkkikamaa. Yksi omista ehdottomista suosikeistani oli Second Wardrobe Nørrebrossa (Egegade 2), josta ostin pari juttua. Toki kirppisliikkeissä on aina paljon tuurista kiinni, että mitä sitä löytää, mutta huhheijaa sitten kun osuu eteen semmoinen hyvä apaja! Sitten taas 2nd hand liikkeet, joista en itse henkilökohtaisesti löytänyt mitään mieleistä olivat esimerkiksi Prag ja Wasteland, mutta uskon että nämä voivat monelle muulle olla todellisia aarreaittoja! Norrebrossa oli myös paikallisen Punaisen ristin kirppiksiä ja varsinkin toisessa näistä oli aivan mielettömät (ja vielä aika edulliset) astia-apajat. Laseja, vateja, marmorisia pieniä leikkuulautoja ja vaikka mitä ihanaa pikkurahalla. Harmi, ettei käsimatkatavaroissa oikein kanna kilokaupalla tavaraa..

”Luksus-vintagekaupoista” suosittelisin myös erityisesti kahta, joissa oli aivan mielettömän ihana valikoima vaatteita, farkkuja, laukkuja, kenkiä ja muita asusteita. Ensimmäisenä kaupungin keskustassa sijaitseva Magnolias Luksus 2ndhand (Købmagergade 5) ja toisena lyhyen kävelymatkan päässä ytimestä sijaitseva Lula 2ndhand Luxury (Antonigade 9). Merkkeinä aina Acnesta Balenciagaan, Louboutiniin ja Isabel Marantiin, sekä pienempiä tanskalaisia merkkejä. Erityisesti huima valikoima esimerkiksi Acnen farkkuja, joita sovittelin hellepäivänä hikinoro otsalta valuen, huhhei. Nuo ovat putiikkeja, joihin ihan ehdottomasti palaan uudelleen. Näistä kahdesta ehkä jopa parempi ja hieman edullisempi valikoima oli tuolla Lulassa.

Kuvassa Bakkekilde Luxury Vintage keskustan tuntumassa (Pistolstræde 4), joka oli ehkä aavistuksen liian fiini omaan makuuni. Valikoimassa oli erityisesti top finest-merkkejä, kuten Lounoutin, Chanel, Prada.. Sanoisinko, että jos etsii vintagea hienoimmilta merkeiltä tai juuri menneiden vuosikymmenten aarteita, voi tämä olla oikea paikka.

Hotellimme Wakeup Copenhagen sijaitsi aivan keskustan kupeessa ja oli edullisimmasta päästä majoituksesta ja ehkä jollain tapaa Omppu-hotellin tyylinen. Melko riisuttu hotelli siis, kuitenkin kaikilla palveluilla, joita hotellilta kaipaa ja ehdottomasti hyvä hinta-laatusuhde muiden hotellien hintoihin nähden. Aamupala ei kuulunut hintaan, mutta ostin sen kerran ja pakko myöntää, ettei ollut kovin häävi, joten suosittelen etsimään muualta jonkun kivan aamiaiskahvilan. Hotellilta käveli noin 5-10min Nyhavniin ja kaupoille, joten sijainnista iso plussa. Lähellä oli myös paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita.

Sitten vielä lopuksi pari ravintolavinkkiä. Illastimme esimerkiksi seuraavissa ravintoloissa, jotka kaikki olivat saaneet kohtuullisen hyvät arvostelut. Pastaa, pihviä ja salaatteja. Pakko sanoa, että ruoka näissä kaikissa oli aivan mielettömän hyvää! Tosin, taas tullaan siihen pointtiin, että myös illallistaminen on melko hintavaa. Ensimmäisenä iltana kävimme italialaisessa ravintolassa La Vecchia Signora (Grønnegade 12) oli lähes täynnä ja oli ihan hilkulla, että saimme ilman varausta pöydän. Synttäridinnerini söimme Retour Steakissa (Borgergade 16), joka oli saanut todella hyvät arvostelut ja voisin melkeinpä sanoa, että oli yksi ehdottomasti parhaimmista ikinä syömistäni pihveistä! Esimerkiksi lounaspaikaksi on Fredco’s Deli-salaattibaari (Grønnegade 32) hyvä valinta! Salaatteja saa eri koossa ja myös mukaan. Aamupalasta voin lämpimästi suositella FAR’s DRENGiä (Ny Adelgade 7). Aivan ihana paikka! Hyvää kahvia ihania acaibowleja, chia puddingeja, vohvelia sun. muuta. Itseasiassa nämä kaikki olivat melkolailla samalla akselilla hotellimme lähistöllä.

Kolmen päivän reissulle ehdimme mielestäni nähdä ja tehdä yllättävän paljon. Ainoa asia, joka oikeastaan jäi harmittamaan, oli ettemme ehtineet käydä Kööpenhaminan tivolissa! No, seuraavalla kerralla sitten. Ehdottomasti kaupunki, johon haluan palata uudelleen 🙂

 

Onko näissä teille tuttuja paikkoja?

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Vinkkejä Kööpenhaminaan osa 1

Monia varmasti kiinnostaa Köpiksen turinat ja mielipiteeni kaupungista. Saatatte muistaa, että olen jo parin vuoden ajan ”haaveillut” reissusta Kööpenhaminaan. Aivan älytöntä, että viime vuosina on tullut reissattua sinne ja tänne, mutta sitten kaikki nämä vuodet on näinkin läheinen kohde ollut täydessä pimennossa. Ja oikeasti, mikä harmi! Rakastuin nimittäin kaupunkiin jo ensimmäisenä päivänä. Jos kävelet yleisimmillä nähtävyyksillä tai pää-ostoskatua, et varmasti huomaa eroa Tukholman, Amsterdamin tai Kööpenhaminan lähellä, mutta heti kun poikkeaa pienemmille kujille ja kauemmas ryysiksestä – wau! Harmittaa todella, että tulin Köpikseen vasta nyt, aivan mieletön paikka ja yleinen tunnelma kaupungissa on tietyllä tavalla rennon boheemi, mutta silti aavistuksen hienostunut. No, tanskalainen.

Bongasin lennot tänne keväällä tarjouksesta muistaakseni reilulla 50 eurolla. Näitä hyviä hintoja on tullut välillä bongailtua, joten kannattaa pysyä silmät auki hyville lentodiileille! (Ja tästä tulikin mieleen, että Lentodiileissä on juuri nyt viikonloppulentoja Köpikseen alle 70€!!! Kurkatkaa!) Yhteensä tuli kolmen yön reissu maksamaan lentoineen ja majoituksineen noin reilut 200€, joten eipä paha ollenkaan. Voisin ehdottomasti tulla tänne joskus toiste esimerkiksi syksyllä. Mukava ja helppo kaupunki, jossa löytyy varmasti jokaiselle jotain. Kesäsesongin ulkopuolella turisteja varmasti on vähemmän, mutta mielestäni juuri kesä on varmasti ihan loistavaa aikaa vierailla Kööpenhaminassa. Muualla kuin pahimmilla nähtävyyksillä ja pää-ostoskadulla oli jopa yllättävän rauhallista, joten en koe, että väenpaljous olisi vaivannut.

Köpiksessä on myös Kristallikatu ;D

Tässä muutamia kokemuksia ja vinkkejäni näin alkureissun kokemusten perusteella:

 

Köpis on shoppailuparatiisi. Sanoisinko, että täältä löytyy ostosmahdollisuudet jokaiseen makuun ja melkeinpä kaikki liikkeet, jotka edes keksii päähänsä aina ketjumyymälöistä luksusbrändeihin. Etsitpä sitten H&M:ää tai Chanelia, löytyvät liikkeet täältä, tosin mahdollisesti hieman Suomea korkeampaan hintaan.. Samsoe & Samsoe, Ganni, Isabel Marant, Acne Studios (ja Acnen ”outlet” Acne Archives, josta en tosin itse löytänyt mitään) ja vaikka mitä muuta. Itse tein parhaimmat ostokseni pienistä putiikeista ja 2nd hand-liikkeistä, joissa hinnat eivät myöskään ole kovin alhaisia, mutta valikoima todella kivaa ja massasta poikkeavaa. Tanskalainen pukeutumistyyli on myös paljon omaan mieleeni. Jos jonkun vinkin voin antaa niin ainakin sen, että Köpikseen ei kannata lähteä tili tyhjänä. Itselläni nimittäin kului rahaa ja paljon, vaikken ollut ennakkoon mitään erityistä ostoslistaa tehnytkään. Ihan liikaa kivoja juttuja ja ihania kauppoja (yhdistettynä melko korkeisiin hintoihin, heh). Onneksi tulee nykyään harvemmin juurikaan shoppailtua, joten tämä oli todellakin ansaittua! Yritän myöhemmin saada tehtyä jonkun ostospostauksen.

Pieni merenneito, tottakai yleiset jutut ensin läpi. Itselleni tulee nimittäin Kööpenhaminasta ja Tanskasta yleisesti mieleen heti ensimmäisenä Pieni merenneito-patsas ja Lego Land 😀 Patsaalle on jonkin verran kävelymatkaa keskustasta, mutta hyvällä säällä käy patsaskierros helposti aamu- tai iltakävelystä. Varaudu kuitenkin, ettet luultavammin ole ainut, joka on tullut ottamaan merenneito-patsaasta kuvaa.

Aivan ihana kristalli- ja hihhulikauppa. Ei varmasti tule yllärinä, että googletan tämmöiset jutut uuteen paikkaan reissatessa aina. Nytkin suuntasin heti ekana päivänä tutkimaani kristalli- ja kivikauppaan Tessie’siin (Fiolstræde 14), lyhyehkön kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta. Kivien lisäksi myydään kaupassa myös muunlaista ”spiritual-kamaa”, eli suitsukkeita, kortteja, patsaita, amuletteja, astioita ja ties mitä, eivätkä hinnatkaan mielestäni olleet mitenkään mahdottomia. Jos kivijutut yhtään kiinnostaa, niin käykää ihmeessä pyörähtämässä!

Nyhavnin kanaali värikkäine taloineen on myös yksi perinteisemmistä nähtävyyksistä, jossa myös me kävimme räpsimässä pakolliset turrekuvat. Kanaalin varsi on täynnä ihmisiä ja ravintoloita, turre-varoitus siis tälle akselille, mutta kaunis paikka ehdottomasti!

Poikkea kivoissa kahviloissa tai mehubaareissa. Pienemmiltä kujilta nimittäin löytyy paljon söpöjä pieniä kuppiloita ja tanskalaiset ovat ainakin oman reissuni kokemuksella todella ihanaa väkeä. Mukavia, rentoja ja leppeitä. Ehdottomasti siis juuri hyggeilijöitä.

Jos on aikaa, voi kaupunkia kiertää stressittömästi kävellen. Me kävelimme ensimmäiset pari päivää kaikkialle. Hotellimme oli melko keskeisellä paikalla, josta oli helppo poiketa ympäriinsä. Kävellen on muutenkin kivaa kierrellä uutta kaupunkia kun voi rauhassa ihmetellä ja pysähtyä esimerkiksi kivoihin kahviloihin kun siltä tuntuu! Poikkesimme esimerkiksi eilen aamulla mehuille Big Apple-mehubaariin 🙂 Loppupeleissä etäisyydet ovat täällä melko lyhyitä, eikä paikasta toiseen käveleminen vie ihan kamalasti aikaa.

Toivottavasti näistä on ainakin jollekin teistä iloa. Muita Köpikseen rakastuneita tai muita vinkkejä näiden lisäksi? 

 

Ps. Teen myös näistä toisen osan, kunhan saadaan reissu finaaliin! Muita vinkkejä olen postannut mm. IG:n Storiesissa. Yritän tänään myös tehdä sinne erillisen kiinnitetyn julkaisun Köpiksen tarinoista ja vinkeistä 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Kesän parhaat kirppislöytöni

Alkuvuodesta tekemäni kirppislöytö-postaus sai teiltä hyvää palautetta, joten ajattelin tehdä aiheesta päivitetyn version. Kesän aikana olen nimittäin tehnyt muutamia kivoja kirppislöytöjä, enkä oikeastaan ole näiden kirppisjuttujen lisäksi tainnut ostaa mitään muuta. Heräteostokset ja muut romppeet ovat nykyään siis ihan minimissään, vaikka syksylle pari asiaa hankintalistalla onkin. Yleensä teen itse parhaimmat löytöni UFF:ilta (useimmiten Fredalta) silloin kun on menossa tasarahapäivien 6€ tai 5€ päivät.

Sitä mukaan kun hinnat menevät viikolla alaspäin, alkaa myös tavaroiden laatu olla sen mukaista, mutta olen toki tehnyt hyviä löytöjä myös 3€ päiviltä, jolloin kivoja juttuja on vielä ollut jäljellä. Toki, kirppistely on aina tuurista kiinni, eikä koskaan voi tietää mitä sieltä löytää. Jos olisin hieman näppärämpi ja valmis kustomoimaan kirppislöytöjä, niin voi jösses mitä aarteita niistä voisikaan tehdä! Toki joku hameen pienentäminen ei ole ihan kamalan suuri homma, mutta en itse omista ompelukonetta ja toistaiseksi olen vain pitänyt sormia ristissä, että löytyy juttuja omassa koossa.

 En toisaalta myöskään edelleenkään koe itseäni erityisemmin miksikään kirppishaukaksi, käyn parissa samassa paikassa aina kurkkimassa, mutta pitäisi kyllä koluta vieläkin enemmän kirpputoreja, niin voisi tehdä vieläkin parempia löytöjä, puhumattakaan hyvien kirppisten löytämisestä! Kirppisjutuissa ehdottomasti parasta on se, että voit tehdä uniikkeja, laadukkaita löytöjä ihan pikkuhintaan. Parhaimmassa tapauksessa jotain semmoista, mitä olet jo pitkään etsinyt kaupoista. Toki kierrätetty hankinta on myös vihreämpi valinta.

Sitten niihin itse löytöihin! Tämä musta pitsihelmainen hame löytyi UFF:in rekistä alkukesästä muutamalla eurolla. Käytännöllinen musta hame onkin ollut yksi suosikeistani. Tuommoiset joustovyötäröiset hameet ovat ihania turvavaatteita ja supermukavia päällä 😀

Vaalea tuubimekko taas on oikeasti hame, mutta tämmöiselle pätkälle enemmänkin mekko. Ja sellaisena tästä tykkäänkin! Myös tämä löytyi UFF:in rekistä joskus loppukeväästä.

Olin jo pitkään etsinyt camo-kuvioista takkia, mutta sopivaa mallia ei ollut osunut eteen. Kunnes taas ihan sattumalta löysin semmoisen kirppikseltä, mikä tuuri! Keväällä UFF:illa oli iso rekki juuri camotakkeja. Hintaa tällä oli muistaakseni 5€. Tuon samaisen asun mustan nahkahameen löysin viime talvena samaisesta paikasta, olikohan hintaa 18€ ja sinänsä hauska sattuma, koska olin jo vuosia etsinyt sopivaa nahkahametta, enkä onnistunut löytämään  semmoista edes normaalihintaisena. Ja sitten passeli hame tuleekin vastaan kirppiksellä!

Myös tämä musta samettihame on yksi suosikkilöytöjäni kesältä. Erityisesti tykkään tuosta halkiosta takana! Muistaakseni tälle jäi hintaa muutama euro ja varmasti syksyllä on kovassa käytössä vaatekappaleena, joka on helppo yhdistellä eri tyylisin asuihin.

Värikäs kukkahame taisi olla kevään ensimmäinen hamelöytö ja olin tästä niin innoissani! Todellinen kesävaate. Erityisesti tämmöisiä erikoisempia retrojuttuja kannattaa hakea kirppiksiltä, kukkahameita, mekkoja sun muita väripläjäyksiä löytyy nimittäin rekkikaupalla 🙂

Lomalla on tullut myös kirppistauko, mutta eiköhän elokuussa taas päästä koluamaan juttuja syksyksi!

 

Mistä kirppislöydöstä te tykkäsitte eniten?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Laihaa saa haukkua, mutta lihavaa ei..?

Paino on ollut viimeaikoina aktiivisena keskustelunaiheena somessa ja päätin nyt pistää myös oman lusikkani soppaan aiheen tiimoilta. Asia, joka minua on vuosia mietityttänyt on juuri se, miksi laihojen ihmisten arvostelu ja haukkuminen tuntuu olevan hyväksyttyä, kun taas lihavuudesta keskustelua pidetään vihapuheena. Lihavuus on ikään kuin tabu, kun taas laihoja ja hoikkia saakin arvostella senkin edestä. Vai eikö sittenkään? No, keskustellaanpa aiheesta lisää..

Voin todeta, ettei itseäni voisi oikeastaan vähempää kiinnostaa muiden ihmisen paino. Toki, jos joku läheiseni yllättäen huomattavasti laihtuisi tai lihoaisi, varmasti huolestuisin ja jollain tapaa puuttuisin tilanteeseen, mutta asia jota en yksinkertaisesti jaksa edes ajatella, on se onko joku lihava tai laiha. Useinkaan asia ei nimittäin vaikuta omaan elämääni millään tavalla ja ennemmin keskitän tuon energian niihin omiin juttuihini. Olen sinut itseni kanssa, enkä senkään puitteissa koe tarpeelliseksi arvostella kenenkään muunkaan ulkomuotoa. En tällä hetkellä näe itseäni laihana tai lihavana, vaan täysin normaalipainoisena, joka olenkin.

Toki olen ruumiinrakenteeltani pienikokoinen, jonka vuoksi olemukseni on melko siro ja semmoinen olen aina ollutkin. Olen 157cm pitkä ja voin kertoa, että eipä lyhyelläkään aina ole niin helppoa. Elämässä joutuu helposti tytöttelyn kohteeksi ja olenpa tässä äitinä myös kohdannut vanhemmilta naisilta useita säälivän tuohtuneita katseita kun olen tuolla jossain rönttövaatteissa lastenvaunuja lykännyt. Luultavasti ajatelleet, että siinä menee varsinainen teinimamma, tsemppiä vaan tulevaan. Koen itse kuitenkin, että pituuteni on vahvistanut itsetuntoani, koska esimerkiksi työelämässä olen joutunut hakemaan sitä auktoriteettia ja uskottavuutta muiden silmissä juuri luonteen ja jämptin asenteen kautta.

Housut / Zara

Paita / Forever 21

Tennarit / Vans

Laukku / Balenciaga

Aurinkolasit / Prada

Korvarenkaat / Glitter

Ja kyllä, olen myös itse joutunut ikävien kommenttien kohteeksi laihuuden vuoksi. Vieläpä esimerkiksi ihan työpaikallani. Tästä on muutamia vuosia aikaa, mutta tapaus on edelleen muistissa kuin olisi tapahtunut eilen. Olin juuri palannut takaisin lomamatkalta  ja ensimmäistä päivää töissä reissun jälkeen. Ainakin omalla kohdallani rantalomat usein toimivat tehokkaana nesteenpoistona, kuumassa ilmassa rannalla lenkkeillessä kun tulee ihan kivan tehokasta liikuntaa ja on yksi parhaista tavoista itselleni rentoutua lomilla. Muistan tismalleen kuinka päälläni oli suhteellisen ihonmyötäinen mekko, jonka olin ostanut reissusta.

Aivan yhtäkkiä työkaverini sitten tokaisi kauhistuneena ja ehkä jollain tapaa myös halveksuvaan äänensävyyn: ”Hyi kauhea kun olet laiha!” ja perään ehkä myös mutisi jotain, että syönkö ikinä mitään. Olin tuolloin aivan normaalipainon puitteissa, joskin ruumiinrakenteeni on melko siro, eikä synnynnäisille piirteille oikein mitään voi. Mitä sitten ajattelin tästä kommentista? Loukkaannuin, mutta enemmän kuitenkin suutuin aivan suunnattomasti! Joku herkempi olisi oikeasti voinut pahoittaa mielensä pahastikin. Asia kuitenkin vaivasi mieltäni siinä määrin, että mainitsin tapahtuneesta parille työkaverille, joiden kanssa olin läheisempi. Päässäni pyöri kysymys siitä, että miten joku voi sanoa toiselle näin?

Jos usein puhutaan siitä, että ylipainon takana on jokin sairaus ja se on syy sille ”miksi painolle ei voi mitään”. Mitenkäs sitten ne laihat? Mistä ulkopuolinen voi tietää mitä tämän henkilön elämässä tapahtuu? Ero, joka on vienyt ruokahalun, stressi tai joku muu oire tai sairaus, joka nyt ei välttämättä ole lähelläkään sitä perinteistä syömishäiriö-korttia, joka usein vedetään. Mitä kollegani olisi ajatellut jos olisin sanonut samaa hänen huomattavasti itseäni pyöreämmästä ruumiinrakenteestaan? Tätä en olisi ikinä voinut tehdä tai sanoa kenellekään. Nuorempana eräs minua pyöreämpi kaveri yritti saada minua lihottamaan itseäni jauhamalla, että ”eihän  kukaan poika voisi tykätä luuviulusta”. Ja tämä oli siis ala-asteella..

Nämä eivät ole ensimmäisiä tai viimeisiä kertoja kun olen kuullut sitä samaa virttä laihuudesta. Vieläpä ollessani täysin normaalisti syövä, toki myös taas normaalin aktiivista elämää elävä ihminen. En tietysti tarkoita, että ketään saisi arvostella, mutta mikä tekee toisesta sen hyväksytympää? Laihako ei loukkaannu, koska laihuutta ihannoidaan? Voin kertoa, että rumaan sävyyn kuullut kommentit satuttavat aivan varmasti ketä tahansa, painosta riippumatta. Tiedän, että monet tuskailevat laihuuden kanssa ja varsinkin teini-iässä kokevat pahoja alemmuuden tunteita laihuudestaan. Eipä muiden kauhistelut tilannetta ainakaan paranna.

Sen kuinka kohtelet muita ihmisiä tai puhut heille, ei pitäisi olla missään yhteydessä henkilön ulkonäköseikkojen kanssa. Itseäni lähinnä mietityttää se, että millainen ihminen ylinpäänsä kokee oikeudekseen arvostella kenenkään ruumiinrakennetta tai vartaloa, olet sitten minkä tahansa kokoinen tai muotoinen? Ei minulla ainakaan tulisi kuuna päivänä mieleeni tokaista työkaverille tai kenellekään muullekaan, että ”huhheijaa kun olet iso, paljonko oikein syöt?!” Oikeasti, tämä on tismalleen aivan sama asia kuin tuo oma tapaukseni, joka silti tuntuu olevan jotenkin yleisesti hyväksytty tapa arvostella toista.

Sitten taas se kolikon kääntöpuoli. Tottakai geenit määrittelevät paljolti sitä, millainen ruumiinrakenteesi on, kuinka hyvin aineenvaihdunta toimii, mutta paljolti on kiinni myös niistä elämäntavoista. Kyllä, minun on ollut aina suhteellisen helppo pysyä ideaalipainossani, koska a) harrastan liikuntaa ja elän aktiivista elämää b) pyrin syömään omalle keholleni sopivaa ruokaa (joka ei muuten ole salaattia, vaan aivan normaalia kotiruokaa). Ja kyllä, paisuisin aivan varmasti jossen liikkuisi, söisin päivittäin pullaa tai nukkuisin jatkuvasti huonoja yöunia. Se on tullut todettua esimerkiksi nyt lomaillessa kun niitä lomakiloja tosiaan on kertynyt, mutta semmoista elämä on, eikä se tosiaan ole niin vakavaa. En itse missään nimessä koe, että ulkomuotoni on kiinni perimästä, vaan pääasiassa elintavoista. Siltikään en koe, että kenenkään vartaloa tai ulkonäköä olisi sopivaa arvostella, oletpa sitten työpaikan Pirkko, naapurin Minna tai julkinen somepersoona.

Oletteko huomanneet samaa? Miksi laihojen arvosteleminen on ”ok” ja onko se teidän mielestänne tosiaan ok?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 27 kommenttia.

Julkaistu

Huonoa tuuria kesälomalla + kuulumisia

Syy siihen miksi blogissa on lähiaikoina ollut melko kevyitä aiheita on tietysti loma. Lapsen kanssa lomaillessa ovat päivät melkoista härdelliä ja päikkäriaikana mieluiten rentoutuu, lukee tai neuloo, eikä blogi ole silloin ihan ensimmäisenä mielessä. Olemme myös paljon viettäneet aikaa kotona, puistoissa ja ulkoillessa, joten yksinkertaisesti ei ole nyt tapahtunut muuta kuin tämmöisiä ihan perusjuttuja, joista olen tänne jo postaillutkin. On siis hieman päivästä kiinni, millaista sisältöä tänne tulee, mutta eihän se niin vakavaa ole, tarvitsevathan aivotkin välillä pientä lepoa tästä kirjoitushommasta. Puhumattakaan siitä, että näillä helteillä ajatuskaan ihan kamalasti laukkaisi, hehe. Kommenttien vähennyttyä on valtaosa teistäkin varmasti parhaillaan lomamoodissa! Toivottavasti vaihteeksi kevyemmät aiheet eivät siis haittaa teitä.


Kuten Instassa viikonloppuna valittelin, kävi mulla aivan superhuono tuuri ja sain keskellä lomaa riesaksi noidannuolen alaselkääni.  Voin kertoa, että tässä pari päivää on podettu pahimpia kipuja sitten synnytyksen. Olin lauantaina juoksulenkillä kun jo viikon vihloitellut alaselkäni yhtäkkiä kramppasi niin, että jalat meinasivat lähteä alta. Hetken päästä kipu hieman hellitti ja pääsin palaamaan kotiin. Iltaa kohden kipu kuitenkin paheni lähes sietämättömäksi ja ainoat asennot, jotka eivät tuottaneet tuskaa olivat (tai ovat edelleen) vatsallaan makaaminen ja seisominen. Lauantain ja sunnuntain välinen yö menikin mukavissa merkeissä jatkuvasti vihlovaan kipuun heräillen ja yrittäen etsiä edes siedettävää asentoa. Pari yötä olen nyt nukkunut lattialla futonpatjalla, koska oma sänkyni olisi ehdoton no-no.

Instan kommenttien ja ystäviltäni saamieni viestien perusteella hämmästyin siitä, etten todellakaan ole ainoa tästä vaivasta kärsinyt. Ilmeni, että tämä on naisilla yllättävän yleinen vaiva, tosin melko epämiellyttävä semmoinen. Joogaliikkeet (esimerkiksi kobra ja semmoinen ”salmiakkijalat-selkävenytys”), kevyt liikunta ja tulehduskipulääkkeet ovat kuulemma parasta hoitoa, luojan kiitos pystyn nimittäin liikkumaan suhteellisen normaalisti, vaikka istuminen onkin lähes mahdottomuus. No, eiköhän tämä tästä. Meneehän tämä kirjoittaminen näin seistessäkin. Toivottavasti pahin helpottaa lähipäivinä, loppuviikosta nimittäin lento edessä, blaah.


Saatatte muistaa viime vuonna kun ostin nuo Bugaboon Cameleon 2-vaunut meille käytettynä cityrattaiksi. Ne ovatkin nyt kevään aikana olleet ahkerassa käytössä ja olen todennut ehdottoman näppäriksi rattaiksi juuri kaupunkiin. Se on sanottava, että lumessa tai loskassa on näillä todella hankala mennä eteenpäin, joten onneksi en normi arkivaunuiksi näitä ostanut. Täydelliset kuitenkin kaupunkikäyttöön ja varsinkin ei-lumisena vuodenaikana. Poikakin tykkää hurjasti istua näissä ja tuo säilytyskori on yllättävän tilava. Meillä on erikseen (todella hiekkaiset) tarhavaunut, joilla käydään lenkeillä, puistossa ja tarhareissut. Matkarattailla on todella rasittava rämistellä silloin kun lähtee jonnekin niin, että joutuu kävelemään pidempiä matkoja. Ja sitten taas ne tarhavaunut ovat huomattavasti isommat, joten näillä mahtuu helpommin busseihin, juniin ja hisseihin, sekä ovat muutenkin todella kevyet työntää.

Kävimme viime viikolla moikkailemassa Juttaa Alppilassa pojan kanssa. Syötiin riisipiirakoita, istuttiin pitkä tovi leikkipuistossa ja toki pienet päiväunetkin tuli vedettyä välissä, että jaksoi taas telmata. Muhun on iskenyt kamala Alppila-ikävä ja haluaisin niin kovasti muuttaa sinne vielä joskus takaisin. Mikä siinä onkin, että juuri Alppilassa tuntui aina niin kodilta? Weeruska, Linnanmäki, Töölönlahden lenkkireitti ja kaikki kivat jutut olivat ihan kulmilla.

No, semmoista diipadaapaa tänään! Nyt yritän saada aamuhommat hoidettua erään pienen kiukkupussin kanssa ;D

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.