Tässä se nyt on! Omatekoinen villapaitani + helppo ohje

Postaus sisältää affiliate-linkkejä

MAINOS: Hei lukijani! Kokeile Nextoryn e- ja äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan täällä 🌞 Omia kirjavinkkejäni löydät tästä postauksestani.

www.nextory.fi/iines

EDIT: Kurkkaathan päivitetyn aikuisten chunky beanien ohjeen , virkattujen minikorien ohjeen ja muita helppoja ohjeita verkkokaupastani Iines DIY!

Neulomani villapaidan ohjetta on pyydetty hurjasti ja nyt olisikin vihdoin sen aika! Huhhei, en nimittäin voi vieläkään uskoa, että menin tekemään villapaidan. Juuri kun kesällä tuumailin vintagekätköistä löytämieni äitini neulomien villapaitojen suhteen, että kuka ihme osaa neuloa villapaidan. Ja millä ajalla mukamas? Jostain se ajatus sitten lähti, että ehkäpä minäkin testaan. Saapa tehdä juuri semmoisen rennon villapaidan, jonka itse tahtoo. Loppupeleissä tämä löytämäni ohjekin oli varsin yksinkertainen ja uskoisin, että jos minä osaan, niin osaatte tekin!

Noin yleisesti haluan mainita näistä neulomisohjeista, että tiedostan etteivät varsin yksinkertaiset ohjeet välttämättä inspiroi tai anna kokeneille neulojille mitään uutta. En ole itse mikään pro-neuloja todellakaan, vaan tämmöinen satunnaisesti silloin tällöin neulontaa harrastanut tyyppi, nimenomaan siis tehnyt melko helppoja juttuja. Lapasia, villasukkia, virkannut ja sitä rataa. Enemmän haluankin ehkä kannustaa ja antaa vinkkejä aloittaville neulojille, että melko yksinkertaisestikin voi saada kivoja juttuja itse aikaan. Eihän sitä tiedä, jos itsekin tästä pikkuhiljaa intoudun astetta haastavammista jutuista. Toivottavasti näistä on edes jollekulle apua tai iloa!

Juttuhan meni niin, että kävin ensin ostamassa langat ja puikot, vasta sitten aloin tutkimaan mahdollisimman simppeliä ohjetta rennosta mallista, joka miellyttäisi omaa silmää. Omat puikkoni ovat 9mm (80cm) pyöröpuikot, eli todella isot (löytyy esimerkiksi täältä). Halusin siis erityisesti näin ekaksi kokeilupaidaksi isoa neuletta, jolloin neulomiseen ei mene niin törkeästi aikaa. Samoinhan on tulos myös ”rennompi” (ja reikäisempi :D), varsinkin tämmöisellä ohuemmalla langalla. Pakko myöntää, etten ollut täysin tyytyväinen lankavalintaani jälkeenpäin. Ostin nämä sieltä Oulunkylän Lankamaailmasta hieman kiireessä samalla kun Tommi etsi lankoja pipoonsa. Jälkiviisaana olisin ehdottomasti ottanut sitä samaa alpakkalankaa, josta tein sen hattarapipon, mutta nyt paidan ollessa valmis, tykkään siitä kyllä kovasti, ottaen huomioon, että tämä todella oli melkoinen harjoittelukappale 😀

Tähän on käytetty kahta lankaa. Merinovillalankaa ja silk-mohairlankaa, neuloin siis näistä kahdesta tuplana, eli kokoajan kummastakin kerästä. Tuo mohairlanka itsessään on todella ohutta ja hentoa, mutta toi tuon merinovillan lisäksi kivan semmmoisen pienen pörröisyyden paitaan. Yksinään tuosta merinovillalangasta en olisi tätä lähtenyt tekemään, olisi ollut jotenkin liian tylsä. Kumpaakin meni 5-6 kerää, joista tosin jäi yli. Sanoisinko, että viidellä pitäisi pärjätä! Ja kannattaa ihmeessä kurkata se Adlibriksen lankapuoli, tosi edullisesti monipuolinen valikoima! Nyt vielä paljon alennuksia.

Olen nyt tekemässä toista villapaitaa (siitä alpakkalangasta) 6mm puikoilla ja voin kertoa, että on niiiin paljon työläämpää kuin tämä! Samassa ajassa kun olisin neulonut tästä koko etu- ja takakappaleet, olen saanut alareunaa valmiiksi noin 15cm, koska pienemmillä puikoilla on tulos huomattavasti tiiviimpää. Suosittelen siis kärsimättömille tyypeille isoilla puikoilla aloittamista.. Itselläni meni tähän paitaan 1-2 viikkoa, joista en tietty kaikkina päivinä työstänyt. Sanoisinko, että ahkeralla neulomisella saa kyllä helposti alle viikossa tämmöisen valmiiksi, jos vain on aikaa, esimerkiksi kuten minulla oli joululomalla. Aloin googlailemaan ohjeita ostettuani nuo puikot ja langat. Nopealla etsinnällä löysin tämän Kalastajan vaimon ihanan yksinkertaisen ohjeen, josta sitten otinkin mallia, hieman kuitenkin soveltaen, hieman erilainen tuosta omastani tosin tuli ihan jo puikkojen eri koon ja erilaisen langan vuoksi, mutta siitä nyt olinkin itse jo tietoinen kun paidan neulomisen aloitin.

Ohje: Luo 160 silmukkaa. Neulo muutama kerros 2 o 2n joustinneuletta alahelman resoriksi. Jatka sileää neuletta suljettuna neuleena kainaloon saakka (omassa paidassani noin reilut 35cm). Kainalon kohdalla jaoin silmukat kahteen osaan, eli 80 ja 80, etukappaleeksi ja takakappaleeksi. Neuloessani etukappaleen, laitoin takakappaleen silmukat langalle odottamaan.

Takakappale: Neulo noin 18cm sileää neuletta ja päättele keskimmäiset 30 silmukkaa pääntieksi. Sen jälkeen jatka vielä 2cm ja päättele myös hartioiden silmukat. Takakappale on valmis!

Etukappale: Poimi silmukat puikolle ja neulo sileää neuletta noin 16cm ja päättele keskimmäiset 30 silmukkaa pääntieksi. Neulo vielä hartioita noin 4cm ja päättele myös loput silmukat.

Hihat: Luo 30silmukkaa. Hihoja en tehnyt suljettuna neuleena. Neulo ensin pari kerrosta 2 o 2 n ja sitten sileää neuletta (jokatoinen kerros oikeaa, joka toinen nurjaa), lisäten kierroksen alkuun ja loppuun aina yhdet silmukat joka 8. kerros. Eli joka kahdeksannella kerroksella tulee 2 silmukkaa lisää. Päättelin hihan kun puikolla oli 54 silmukkaa. Huom, katso alta mitat. Itse tein tarkoituksella hihoista extrpitkät!

Kauluksen neuloin seuraavasti: Nappasin samaisilla pyöröpuikoilla pääaukosta silmukoita ja neuloin muutaman kerroksen 2 o 2n-joustinneuletta. Makuasia tietysti kuinka massiivisen resorin haluaa.

Parsin osat kokoon isosilmäisellä tylsällä neulalla ja samalla langalla siis, jolla neuloin paidan. Kun neuloo pyöröpuikoilla, tulee tuo ”core-osa” yhtenä kappaleena, eli käytännössä vain olkasaumat ja hihat parsitaan kiinni.

Tässä omassani on pituus helmasta kainaloon noin reilu 35cm, eli tein melko cropped-mallin. Halusin myös erityisen pitkät hihat ja niiden pituus olkapäästä hihansuuhun on noin 65cm, mittailin hieman mallia muiden villapaitojen hihoista ja halusin semmoiset hihat, noihin voi helposti ”kääriytyä” kylmällä, sekä myös taittaa hihoja lyhyemmäksi. Periaatteessa olisin voinut tehdä paidan hieman vähemmillä silmukoilla, koska käsiala on noilla puikoilla suurempaa. Omani on siis melko cropped & oversized.

Tuon Johannan ohjeen villapaita on tehty 3/4 hihoilla, joten jos haluaa lyhempihihaisen mallin, kannattaa kurkata hänen ohjeensa, jossa vielä kuva ”osista”. Kiitos vielä hänelle loistavasta ohjeesta!!

Mitäs tuumaatte? Ottaako joku villapaita-haasteen vastaan?

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 17 kommenttia.

Asu 3 euron villatakissa ja alkuviikon ajatuksia

Ajattelin kerrankin postata asukuvia melko reaaliajassa. Nämä kuvat ovat siis jopa eiliseltä, huhhuh. Nykyään kun joutuu miettimään ajankäyttöään vähän tarkemmin, joudun myös suunnittelemaan postauksia vähän ennakkoon. Tämä myös tarkoittaa sitä, etten ehdi välttämättä kirjoittaa pidempää postausta yhden päivän aikana töiden ja lastenhoidon ohella, vaan siihen voi mennä useampi päivä. Noh, eilen sitten illalla lisäilin kuvat koneelle ja kevyen valaistuksen editoinnin jälkeen blogiin. Menipä siihenkin yli tunti, mutta odottipa heti uunituoreet asukuvat täällä aamulla! Yleensä kun kuvien siirto on semmoinen 1-2 kertaa viikossa tapahtuva operaatio.

Meillä on tosiaan edelleen meneillään maalausproggis pojan huoneessa ja jostain syystä olen halunnut (tai en edes halunnut, vaan unohtanut) kuvailla projektia Instaan. Sitten päätinkin, että ehkä otan kuvat vasta kun hullunmylly on valmis. Sisustusrumba saattaa mennä meidän reissun jälkeen, mutta en malta odottaa naperon uutta huonetta! Siitä tulee ihana. Mitäs muuta lähipäivinä on tapahtunutkaan.. Ensinnäkin palasin takaisin toimistolle muutaman etäviikon jälkeen ja kuinka ihanaa onkaan olla taas ihmisten ilmoilla pyjamatyöskentelyn jälkeen.

Meillä on kevään matkasuunnitelmissa ollut mielessä (taas vaihteeksi) Bali, mutta vielä todella ajatuksen tasolla vasta. Eihän siellä vielä ole oltukaan kuin kahdesti Tommin kanssa, mutta viime kerralla rakastuin ehdottomasti Lombokiin ja Gilisaaret ovat ihan lempparipaikkani, niistä olen pitänyt huomattavasti enemmän kuin Balista. Toki voisi olla hieman erilainen kokemus lapsen kanssa ja suunnitella moni asia uudelleen. Esimerkiksi skootterin selkään en missään nimessä lapsen kanssa lähtisi! No mutta saa nähdä päädytäänkö sinne, jonnekin muualle vai ei mihinkään keväällä.

Kuvien neuletakki on muuten UFFista ostamani kirppistakki. Mainitsin joskus loppuvuodesta, että olin innostunut shoppailemaan UFFissa ja tämä on oikeasti jotain todella uutta minulle. En ennen löytänyt kirppiksiltä mitään ikinä, mutta nyt olen innostunut tosi paljon! Kaikki lähti ehkä nyt parin vuoden aikana siitä kun innostuin ostelemaan ensin lastenvaatteita käytettynä, sitten muutamia Jutan kirppisvaatteita ja sitten löysin niitä äitini vintagekätköjä, aah! Aloin muutenkin miettimään enemmän, että miksi ostaa jatkuvasti uutta, kun voi ostaa huomattavasti edullisemmin käytettyä ja samalla tehdä kestävän valinnan.

Tietty nyt ostan joitain juttuja uutenakin, mutta rehellisin mielin voin kyllä sanoa, etten koe olevani mikään himoshoppailija ja loppupeleissä kyllä ostan melko vähän uusia vaatteita. Silti olen ostanut viimeisen 6-12kk aikana enemmän vaatteita kun vuosiin. Tietty ostan välillä jotain ”kivoja löytöjä” esimerkiksi alesta, mutta noin muuten kyllä ihan tarpeeseen ja pidempään harkittuja juttuja, kuten nyt uuden talvitakinkin. Muutaman UFF-vierailun jälkeen alkoi löytymään vaikka mitä kivaa ja varsinkin villapaitahylly on siellä lempparini. Juuri eilen itseasiassa kävimme taas UFFin alepäivillä kun kaikki (siis kaikki!!!) tavarat olivat 3 euron hintaan ja sorruin vaikka mihin. Apua 😀 Tuo villatakki on ostettu jo aikaisemmin 3 euron päiviltä. Huomenna muuten alkaa 2 euron päivät! Itse käyn aina Fredan UFFilla.

Ja tosiaan, kun kulutuksesta kerran jauhetaan, niin kuvissa päällä myös tuo Gannin t-paita, jonka tilasin Boozt.comin aleista. Syntinen minä! Tykkään kuitenkin hirmuisesti ja pyrin itse t-paidoissa panostamaan laadukkaisiin ja kestäviin kappaleisiin, jotka pysyvät vaatekaapissa vuosia. Täytyy mainita, että nuo vahahousut olen ostanut itseasiassa vuonna 2011 ja edelleen ovat priimakunnossa ja yhdet lempihousuistani.

T-paita / Ganni (tämä)

Neuletakki / Second hand

Housut / Gina Tricot (vähän samantyyliset uudempaa mallia nämä)

Kengät / Isabel Marant

Onko siellä muita UFFiin hurahtaneita kirppishaukkoja? 😀

Kivaa keskiviikkoa! Mitäs tuumaatte asusta?

Ps. Kun eilen postailin suklaalle tuoksuvasta Chocolate Sun-itseruskettavasta, niin nyt myös muita sarjan tuotteita on -30% täällä! Alennus tulee kassalla koodilla TÄHTI30 <3

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Supermuhkea neulottu Puno-kaulaliina

EDIT: Kurkkaathan päivitetyn aikuisten chunky beanien ohjeen , virkattujen minikorien ohjeen ja muita helppoja ohjeita verkkokaupastani Iines DIY!

 

Koko neulomisvillityksenihän lähti siitä kun hetken mielijohteesta ruokatunnilta käppäillessä päätin piipahtaa lankaliikkeessä, jonka ohi sattumalta kävelin. Mistä ihmeestä muuten johtuukaan, että kaikki parhaimmat jutut löytyvät juuri yksin lounaalta palatessa ja aivan sattuman kaupalla? Kuten esimerkiksi se taannoinen kivijuttu 😀

Rakastuin Snurressa tuolloin marraskuussa Puno Gepard-lankaan, jota ostinkin kaksi kerää tarkoituksena neuloa siitä muhkea pipo. No, pipo valmistui pian, mutta neulomisvillitys ei jäänytkään siihen. Pian palasin ostamaan lisää lankoja pipon ohelle aloittamaani jättikokoiseen kaulaliinaan. 10 (vai 12, jouduin ihan miettimään) lankakerän jälkeen ja ahkeran neulomisen tuloksena alkaa kaulaliina viimeinkin olla valmis. Ajattelin jakaa teille ohjeen myös tämän tekoon, vaikkei vielä valmiita kuvia kaulaliinasta olekaan. Yritän saada pian otettua kuvia siitä in action! Eilen sain tämän vihdoinkin päätökseen. Tämä on omista kaulaliinoistani ehdottomasti kaikkein muhkein ja tarkotus olikin saada juuri supermassiivinen huivi talveen, joka olisi erilainen kuin aikaisemmat kaupasta ostamani villahuivit. Toivon mukaan tämä pysyy matkassani jatkossa lukuisia vuosia.

Puno Gepard-lanka on 68% alpakkaa, 10% merinovillaa ja 22% polyamidia. Todella pehmeää ja miellyttävää! Myös pipo on ollut todella mukava päässä ja erityisesti lämpöinen. Jos etsii lähestulkoon Punon kanssa samanlaista, mutta puolet halvempaa lankaa, suosittelen tätä Alpaca Cloudia! Ihan huippua 🙂

Kaulaliinan mitat ovat: 50cm x 165cm

Itse neuloin kaulaliinan myöskin tuplalangalla (kuten piponkin), koska halusin niiden olevan yhtenäisiä. Sen vuoksi lankaa menikin roppakaupalla. Kävin ostamassa muutaman kerran lisää ja yhteensä meni lankaa hurjat 10 kerää. Aluksi suunnittelin tästä vieläkin pidempää kaulaliinaa, mutta sitten tuumasin, että 10 kerää saa kyllä riittää. Itse neuloin tämän koon 7 bambupuikoilla. Olen todennut bambupuikot muutenkin parhaimmiksi. Eivät tunnu ikäviltä käsien hikoillessa neulomismanian keskellä, hehe.

Aikaisemmin olen postannut Puno-pipon helpon ohjeen täällä.

Ohje on yksinkertainen:

Luo 60 silmukkaa. Neulo sileää neuletta niin pitkään, kunnes kaulaliina on halutun pituinen. Eli jokatoinen kerros oikein, jokatoinen nurin. Päättele.

 

Täytyy myöntää, että kaulaliinan neulominen on yllättävän työlästä! Olin kuvitellut, että tämmöinen hujahtaisi viikossa, mutta loppupeleissä tein tätä kauimman aikaa kaikista näistä projekteistani, lähes kuukauden!

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Neulottu merinovillainen pipo miehelle – superhelppo ohje!

Neulomisvillitykseni on osoittautunut suosituksi aiheeksi ja olen tästä todella positiivisesti yllättynyt! Ihanaa, että sieltä löytyy muitakin neulontafriikkejä, en enää tunne itseäni aivan mummoksi villapaita- ja pipoprojektieni keskellä. Haha! Eniten kiinnostusta on ollut villapaitaan, jonka juuri sain valmiiksi. Odotan hieman valoisampaa päivää, jotta saan paidasta kivat kuvat, ohjetta kuvien kera on jokatapauksessa pian tulossa. Sillävälin taidankin aloittaa myös seuraavan villapaidan työstämisen 😉

Mun on myös aivan pakko heti alkuun hehkuttaa lanka-apajaa, jonka eilen löysin! Nimittäin Adlibriksen lankaosasto. Todella edullisia lankoja ja käsityötarvikkeita, sävytkin ovat langoissa varsin kivoja. Itse olen esimerkiksi etsinyt jo hetken tämmöistä superpaksua chunky-lankaa, josta haluaisin tehdä pipon ja viltin. Sitten joskus siis kun saan nämä kaikki muut projektit päätökseen. Chunkyt täytyy jokatapauksessa tilailla ja niihin soveltuvat puikot!

Joululomalla neuloin myös perheen pojille omat pipot. Pojan piposta tuli hieman reilu 6mm puikoilla tehtynä, mutta Tommin piposta tuli erinomainen. Kävimme yhdessä valkkaamassa ennen joulua langat Oulunkylän Lankamaailmasta ja herra valitsi itselleen kahta sävyä Hjertegarn Extrafine-merinovillalankaa. Tähän pipoon meni siis 2 kerää ja hinnaksi tuli noin 12 euroa. Tämä merinovillalanka on melko raskasta ja kevyttä höttöpipoa tällä ei saa, mutta todella miellyttävää materiaalia kuitenkin. 

Tein pipon tämän ohjeen mukaan (osa ohjeesta lainattu):

Luo pyöröpuikoille 88 s, alkuun kahdelle puikolle (näin aloitusreuna ei kiristä).  Neulo joustinneuletta suljettuna neuleena 23 cm. Neulo sitten koko kerroksen ajan 2 s oikein yhteen = 44 s. Neulo väliin 4 krs sileää neuletta. Neulo jälleen koko kerroksen ajan 2 s oikein yhteen = 22 s. Neulo väliin 4 krs sileää neuletta. Neulo vielä koko kerroksen ajan 2 s oikein yhteen ja vedä lanka loppujen 11 s läpi. Katkaisen lanka, kiristä ja päättele hyvin.

Huom. Neuloin itse pipon 6mm (40cm) pyöröpuikoilla, kun ohje suosittelee 5-5,5mm puikkoja. Oma piponi on siis aavistuksen isompi kuin mitä olisi ollut pienemmillä puikoilla, mutten jaksanut erikseen lähteä toisia pyöröpuikkoja ostamaan.

Kuvion suhteen en suunnitellut mitenkään erityisesti, tein nuo raidat melko hetken mielijohteesta ja sitten vielä tuon viimeisen keltaisen langan kun vihreä lanka alkoi loppumaan.

Varsin yksinkertainen ohje siis! Itsetehdyssä pipossa on parhautta se, että saa itse päättää langan, koon ja värin. Lisäksi pipo valmistuu nopeasti muutamassa illassa 🙂

Tässäpä siis haasteena yllätyspipo talveksi teidänkin perheen herroille!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Rikas vai köyhä?

En ole koskaan mieltänyt itseäni rikkaaksi, mutten kyllä erityisemmin köyhäksikään. Todellisesta rahapulasta en ole juurikaan joutunut kärsimään. Siis semmoisesta, jolloin ei olisi ollut varaa ostaa ruokaa tai maksaa laskuja, mutta toisaalta ei aina ole jäänyt ylimääräistä rahaa säästöönkään. Miellän itseni melko keskiverto-suomalaiseksi. Keskituloiseksi, joka ostaa S-ketjun kaupasta perusjuttuja, vertailee vaippapakettien hintoja ja kilpailuttaa palveluiden hintoja. On nuuka rahoistaan, mutta panostaa silti mielellään niihin asioihin, joita elämässä arvostaa. Matkusteluun, pieniin arjen hemmottelujuttuihin, laadukkaisiin ja kestäviin vaatteisiin. En myöskään aina välitä ruokakaupan laskusta ja suhtaudun ruokakuluihin sillä asenteella, että menee mitä menee. Edes opiskeluaikoina en juurikaan jaksanut nuukailla ruokien suhteen vaan ostin paljolti sitä mitä halusin, toki tietyistä tuotteista suosin edelleen edullisempaa. Ruoka on kuitenkin yksi asia, jonka suhteen en jaksa pihistellä.

Miten sitten määritellään ”rikkaus” tai ”köyhyys”? Toki ensimmäisenä tulee varmasti mieleen tehdä päätelmä tulotason perusteella, mutta oman näkökulmani mukaan ovat kumpikin näistä loppujen lopuksi vain mielentila ja kiinni omasta suhtautumisestaan elämään. Köyhä voi elää monin tavoin rikasta elämää, kun taas rikas todella köyhää elämää. Kaikki on oikeastaan kiinni ihmisestä itsestään ja kuinka asioita katsoo. Pienituloinen saattaa haaveilla siitä, että olisi varaa käydä kampaajalla, kylpylöissä tai ostaa leivänpäällisiä. Kun totuus voi olla se, että miljoonaomaisuuden omaava harvemmin ostaa leivänpäällisiä, saati välttämättä edes käy kampaajalla. Usein varakkuus tai varattomuus kuitenkin määritellään karkeasti tulotason perusteella. Itse olen myös pienituloisena opiskelijana kokenut eläväni rikasta elämää. Rahaa on riittänyt niihin asioihin, joita itse arvostaa. Opiskeluaikoina kävin osa-aikaisesti töissä noin 15-20 työtunnilla viikossa, myöhemmin tosin täysipäiväisesti. Tietysti ilman palkkatuloja olisi joutunut enemmän miettimään menojaan, mutta sanoisinko, ettei niillä opintotuen ja palkan alle 1000 e tuloillakaan nyt kuitenkaan mielin määrin mälläillä, vaan rahankäyttöä joutui kyllä miettimään.

Oma mielipiteeni on, että rikkaus tai köyhyys on asenteen lisäksi paljolti kiinni siitä, miten ne eurot käyttää. Oikeasti rikas voi elää varsin pienituloisen elämäntyyliä pienellä budjetilla ja päinvastoin. Kerronpa myös salaisuuden. Rahoitusalalla vuosia työskennelleenä voin vahvistaa väittämän, joka kovin usein pätee: Mitä enemmän varallisuutta, sitä säästeliämpää elämää usein eletään. Usein kun saatetaan ajatella, että varakkaalla ja suurituloisella on myös suuret menot, ei tämä usein pidä lainkaan paikkaansa. Voisinkin sanoa, että mitä rikkaampi henkilö, sitä nuukempaa myös usein ollaan rahankäytön suhteen. Tämähän vahvistaa sitä toteamusta, että kenties juuri säästeliäs ja nuuka asenne on ollut avain menestymiseen ja rikastumiseen? Ei pankkitilin saldo säätele sitä, miten sinun pitäisi kuluttaa ja ostella. Eivät miljonäärit välttämättä käytä arjen menoihin, kuten ruokaan, sähköön tai vaatetukseen yhtään sen enempää rahaa kuin pienituloisetkaan. Juju onkin se, että ollaan tyytyväisiä omaan elämään. Toki kaikenlaisia rahankäyttäjiä mahtuu mukaan.

Sen jälkeen kun vuosia sitten aloitin säästämisen ja piensijoittamisen, olen myös itse muuttunut huomattavasti pihimmäksi. Tällä hetkellä on tavoitteenani säästää kasaan 20K ja nyt ollaan jo puolessavälissä.  Ja tämä on ollut mahdollista juurikin niillä menojen läpikäymisellä ja kartoittamisella. Tietysti varallisuutta on kiinni myös omistusasunnossa ja mielestäni parhain keino säästää on juuri oman asunnon kautta. Maksat jokatapauksessa asumisesta, joten miksi et maksaisi siitä omaan pussiin? Mitä turhuuksia ja ei-niin-välttämättömiä asioita voin karsia pois, jotta saisin rahaa säästöön? En kiistä etteikö raha toisi turvaa ja mielenrauhaa. Onhan se nyt täysin eri asia elää nuukaa elämää kun pankkitilillä lojuu miljoona euroa ”pahan päivän varalle” kun kituutella kädestä suuhun ja laskea eurot niin, että pärjää seuraavaan tilipäivään. Harvemmin raha kuitenkaan tuo sitä oikeaa onnea tai tasapainoa elämään. Tuhlailu, rahaongelmat ja ylenmääräinen kulutus voivat kertoa muusta elämänhallinnan ongelmasta ja siitä, että yritetään tavaralla paikata jotain koloa elämässään. Harvemmin se kuitenkaan johtaa mihinkään hyvään, vaan ennemminkin suurempiin ongelmiin.

Silti väittäisin edelleen, että kaikilla on mahdollisuus säästää kuukausittain edes pieni summa, jos vain kartoittaa tulonsa ja menonsa. Eihän kaikkien ole pakko säästää tai miettiä menojaan. Jokainen tietysti tekee omaan tyyliinsä. Silti on tullut harmillisen usein kuultua kuinka ollaan lirissä pesukoneen hajotessa tai jos jotain muuta yllättävää ilmaantuu. On kuitenkin aina omalla vastuulla varautua  elämän yllättäviin asioihin. Jos rahaa ei tunnu jäävän säästöön yhtään tai kokee säästämisen mahdottomaksi, mutta silti haluaisi kartoittaa varakassaa, pyrkisin miettimään esimerkiksi seuraavia menoeriä: Heräteostokset, vaatteet, ravintolat, kahvilat, osamaksut ja bensakulut.

Jos vaateostoksiin menee kuukausittain satoja euroja, voisi miettiä, että tarvitseeko oikeasti niin usein uusia vaatteita? Olisiko vaihtoehto alkaa panostaa ajattomampaan vaatekaappiin? Maksatko kalliita osamaksuja tai verkkokauppojen tilejä? Luo maksusuunnitelma näihin, maksa luotot pois kuukausittain (semmoisella summalla, että pääomakin lyhenee korkojen ja kulujen lisäksi) ja maksa jatkossa välttämättömät hankinnat heti pois oston yhteydessä. Ajatko autolla paikkoihin, joihin voisit kävellä tai mennä julkisilla? Turhien matkojen bensakuluista voi kertyä kuukaudessa useita kymmeniä euroja. Myös ravintolat, lounaat ulkona ja erikoiskahvit voivat tehdä kuussa satoja euroja. Silti lounaat ulkona ovat esimerkiksi itselleni asia, josta en halua luopua ja olen hyväksynyt sen, että laitan niihin rahaa. Silti yritän pihistää esimerkiksi take-away-kahveista, joita tulee ostettua ehkä pari kertaa kuussa. Loppupeleissä juuri pienet kuluerät ovat niitä huomaamattomia, josta helposti syntyy suurempia summia.

Ja kuvituksena ehkä blogihistoriani rähjäisimmät asukuvat. Ennen joulua alkoi mielikin olla jo lomamoodissa, että kaapista tarttui käteen niin mukavat ja yksinkertaiset vaatteet kuin mahdollista. Ja en voi uskoa, että esittelen blogissa kumisaappaat. Pakko kyllä hehkuttaa noita Tretornin talvikumppareita huippuostokseksi! Itse ainakin poden loskakeleillä aina kenkäongelmaa. Mitä laittaa jalkaan silloin kun ulkona sataa vettä, muttei kuitenkaan koe tennareita sopiviksi? Saati sitten nahkaisia talvikenkiä. Enää ei ole ongelmaa. Noissa on todella lämmin (ja pehmeä!) talvivuori ja ovat aamujen todelliset pelastajat. Omani ostin Partioaitasta, mutta huomasin nyt, että löytyy mustana hurjassa alessa Sportamorelta. Nyt olenkin miettinyt, miksen ostanut tämmöisiä jo vuosia sitten? Ensimmäiset kumisaappaani sitten ala-asteen, hehe.

Entäs te? Miten määrittelette rikkauden tai köyhyyden?

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 23 kommenttia.