Matkailun vuosi 2020? Forget it, nyt pysytään Suomessa!

Elokuu on alkanut kieltämättä jotenkin ristiriitaisin fiiliksin. Ensinnäkin valehtelisin jos väittäisin, ettei tuleva syksy mietitytä mahdollisen tulevan uuden aallon suhteen, varsinkin näiden viime päivien jälkeen. Muutenkin tuntuu, että moni asia on kesän aikana junnannut paikallaan, joka on aiheuttanut jonkinlaista kärsimättömyyttä. En missään nimessä halua tehdä blogistani tämmöistä koronapäiväkirjaa (kuten ehkä keväällä siihen suuntaan mentiin), enkä muutenkaan koe olevani mikään hysteerinen koronapelkoinen, mutta kieltämättä olen ollut jo usean viikon ajan huolissani ihmisten välinpitämättömyydestä, kieltämättä myös hieman vihainen.

Käytin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa julkista liikennettä puoleen vuoteen ja reaktioni oli jotenkin järkyttynyt. Kukaan ei välitä. Siis mistään. Ihmiset tönivät, poukkoilevat ja kävelevät päin kun viimeistä päivää. Noiden kahden lähijunalla kuljetun keskustamatkan jälkeen päätin, etten hetkeen astu jalallani junaan, ellei nyt ole hoidettavana jotain aivan välttämättömiä asioita. Eilen päätin sitten ajaa pyörällä Kallioon ja takaisin tapaamaan Juttaa (ekaa kertaa puoleen vuoteen, apua!), vain siksi että ajatus junasta nyt ihmisten toimistolle paluun jälkeen ahdisti. Olihan se aikamoinen matka kieltämättä ja ajoin eilisen aikana yhteensä 30 kilometriä, haha 😀 Saa nähdä miten hoidan ensi viikon pakolliset menot keskustaan! Ehkäpä innostun taas pyörällä, vaikka siinä matkan varrella ehdinkin muutamaan otteeseen tuumata, että mihin helvettiin ryhdyinkään. Selässä about 10kg kiloinen reppu ja takana vielä aamun 8 kilsan juoksulenkki. Okei, ei ehkä näin.

Eikä nyt varmasti yllätä, että olen jo parin kuukauden ajan seurannut tilannetta säännöllisesti mm. päivän Hesarin lukujen varjossa ja ollut jo pitkään sitä mieltä, että tartuntalukemat lähtevät aivan varmasti taas pian nousuun. Samalla olen myös ollut järkyttynyt siitä, kuinka moni on nähnyt tarpeelliseksi tässä tilanteessa lähteä ulkomaille puhtaasti lomamatkalle ja viis välittää vapaaehtoisista karanteeneista kotiinpaluun jälkeen. Osallistua joukkotapahtumiin, käydä baarikierroksilla ja elää muutenkin kuin mitään ikinä ei olisi tapahtunutkaan. Ihmisten ajattelemattomuus on juurikin se, joka edesauttaa tilanteen ajautumista huonoille urille ja luulisi, että se kevään jälkeen olisi meille jokaiselle selvä juttu. Ilmeisesti ei kuitenkaan. Voisin heittää tähän muutaman mielipiteen ihmisten itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä, mutta en lähde sille tielle.

Juuri tällä viikolla vertailin HS:n taulukon tartuntalukemia eri Euroopan maissa, jossa Suomi loisti yläpäässä pienimmillä tartuntaluvuilla väestöön suhteutettuna. Tällä hetkellä mahdollisuus saada tartunta täällä on suhteellisen pieni, mutta tilanne ei ehkä hetken päästä ole enää yhtä hyvä. Varsinkin jos porukka ravaa reissuissa viis karanteeneista välittäen, eikä ajatustakaan siitä, että voisi tehdä sen edes muiden vuoksi. Meistä jokaisen on helppo ajatella, etten minä ole tartuttaja, mutta siinä samalla voi juurikin kuka tahansa meistä olla oireeton tartuttaja ja täten myös potentiaalinen taudin levittäjä. En itse suostuisi tai keväällä suostunut karanteeniajan sisällä tapaamaan edes Ruotsista tulevia läheisiäni.

Jo keväällä päätin, että loppuvuosi 2020 kuluu todennäköisesti ilman yhtään ulkomaan matkaa. Tuolloin tuumailin, että jos tilanne syksyllä sallii, saattaisin harkita lyhyttä matkaa Pohjoismaiden sisällä Islantiin, Norjaan tai Tanskaan. Eipä mennyt aikaakaan kun nämäkin karsiutuivat pois listalta uusien tartuntojen myötä, eikä nyt edes harmita. Kuka nyt haluaisi riskeerata mitään tässä tilanteessa? Tai toivottavasti ei ainakaan kovin moni? Kuka tietää, ehkä koko ensi vuosikin kuluu täysin reissaamatta? Niin pitkälle en kuitenkaan vielä edes halua miettiä. Tietysti kaipaan matkailua ja haaveilen jopa päivittäin vanhojen reissujen perään miettien paikkoja, joita haluan nähdä ”sitten joskus”. Tällä hetkellä en kuitenkaan näe, että oma into matkustaa menisi suuremman asian edelle. Reissata kyllä ehtii tulevaisuudessakin.

En ole koko tämän vallitsevan tilanteen aikana kokenut, että minun olisi ”pakko päästä johonkin”. Vaikka rakastan matkailua, ei se mielestäni ole ketään kohtaan reilua juuri nyt ja ajattelin näin jo aikaisemmin kesällä ennen näitä viimeisimpiä tapahtumia. Poislukien tietysti kotimaan matkailun. Itse en halua olla oman matkakuumeeni vuoksi vaarantamassa omaa, läheisteni tai kenenkään muunkaan terveyttä. Alkukesästä kirjoittelinkin, etten myöskään koe tarpeelliseksi olla eturintamassa matkustamassa mihinkään tilanteessa, joka on edelleen monelta osin erittäin tulenarka. Ja toki, tilanne oli vielä kesä-heinäkuun vaihteessa hyvin erilainen ja myös rajoitettuun ulkomaan matkailuun suhtauduttiin jo huomattavasti myönteisemmin. En tuomitse niitä, jotka matkailurajoitusten vapauduttua varasivat matkoja sallittuihin kohteisiin. Päinvastoin, ymmärrän täysin ihmisten fiilikset ankean kevään jälkeen kun matkailua vihdoin avattiin. Monihan meistä ajatteli tuolloin, että pahin on ohi ja uskaltautui varailemaan reissuja ns. turvallisiin kohteisiin. Tilanne kuitenkin elää ja moni asia on jo toisin. En itse olisi henkilökohtaisesti uskaltanut kesällä ulkomaille, enkä uskalla nytkään.

Toivoisin, että yhä useampi voisi unohtaa ulkomaan matkailun edes loppuvuoden ajaksi. Ainakin nyt tämän kesäkauden jälkeen. Kiltit, jossei ole aivan pakko reissata, älä tee sitä. Tai jos niin, kunnioita myös meitä muita, kanna vastuusi ja pysyttele se 14 päivää karanteenissa, vaikka se ikävältä tuntuisikin. Edes meidän muiden vuoksi, mistä tahansa maasta sitten palaatkin. Vaikka kohdemaa täyttäisikin sallitun matkailun puitteet, saattaa maa kuitenkin sallia matkailua myös korkean riskin maissa, joka taas mahdollistaa altistumisen kohteessa näiden matkailjoiden kautta. Ja luultavasti juuri tämä on osasyynä uusien tartuntamäärien kasvuun. Näen henkilökohtaisesti jo pelkästään lentoasemat ja lennot itsessään riskinä, reissasit sitten mihin tahansa. Jos itse saisin päättää, suositeltaisiin kahden viikon karanteenia jälleen aivan kaikille ulkomailta palaaville (hyvin mahdollista, että tähän tuleekin pian muutos!). Itseäni jännitti aivan tarpeeksi jo junamatka Jyväskylään 😀

Kesän aikana olen itsekin rohkaistunut vihdoinkin elämään normaalimmin. Käynyt esimerkiksi (aamuisin kun siellä ei hyvällä lykyllä ole lisäkseni ketään) meidän hiljaisella lähi-kuntosalilla, jonne kannan mukanani aina käsidesin ja pesen muutenkin käteni about viidesti treenin aikana ja työnnän vesipulloni tiskikoneeseen pestäväksi jokaisen treenin jälkeen. Kulkenut muutaman kerran julkisilla, käynyt pari kertaa kirjastossa, muutaman kerran ravintoloissa ja kahvilassa. Tuntenut hyvää mieltä siitä, että poikamme on kesän aikana iloinnut ikäistensä seurasta päiväkodissa keväällä kotona vietettyjen kuukausien jälkeen. Nyt olen myös vihdoinkin itse nähnyt asteittain ystäviäni aivan liian pitkän tauon jälkeen. Ihan jo puhtaasti siksi, että kökötin käytännössä kokonaiset kolme kuukautta kotona karanteenin omaisissa oloissa ja kyllähän se kieltämättä jo alkoi ahdistaa. Kevään tilanne kolkuttaa kuitenkin edelleen jatkuvasti takaraivossa, pyrin välttämään ihmisjoukkoja, turhia kontakteja ja muutenkin pitää parhaani mukaan maalaisjärjen mukana arjessa. Kyllähän se harmittaa jos tilanne etenee siihen, että rajoituksiin palataan ja syksy jatkuu samanlaisen kotona kököttämisen parissa kuin kevätkin. Itse olen elätellyt toivoa syksyn jo perinteeksi muodostuneesta Pyhä-Luoston reissusta, mutta tällä hetkellä en jotenkin uskalla suunnitella edes sitä sen pidemmälle.

Itseäni harmittaa suuresti se, mitä koronapandemia on tehnyt juuri matkailusektorille ja useilta kotimaisilta matkailualan toimijoilta on vedetty matto jalkojen alta turistiliikenteen tyrehtyessä. Toki tässäkin on aina monta puolta. Ulkomaan matkailun tyrehtyminen uudelleen asettaa jälleen kerran lentoliikenteen hankalaan asemaan ja tarkoittaa yhä uusia lomautuksia ilmailualalle täällä Suomessakin. Toisaalta taas ulkomailta tuodut tartunnat riskeeraavat kotimaista matkailua, joka on kesän aikana vihdoinkin vilkastunut ja asettaa kotimaisen turismin jälleen kerran ahdinkoon, jonka seuraukset voivat olla taloudellisesti kevättäkin vakavammat. Tästä huolimatta aion itse (varovaisin mielin ja tilannetta seuraten) panostaa juurikin siihen kotimaan matkailuun, tietysti sillä oletuksella, ettei myös Suomen sisäistä matkailua määritellä riskiksi.

En kuitenkaan halua manailla tästä mitään katastrofia ja toivonkin, että varhaisella reagoinnilla ja toimenpiteillä saadaan tilanne kuriin, eikä jouduta takaisin kevään poikkeusoloihin. Kieltämättä syksy kuitenkin mietityttää monelta osin. Nyt on ehkä siis hyvä aika panostaa niihin positiivisiin juttuihin, joista rakentaa turvaa syksyn varalle 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Jatkuisipa tämä ikuisesti

Elokuu. En voi käsittää, että olemme jo tässä pisteessä. Siis sitä,  jonka saapumista jopa kauhistelin vielä muutama viikko sitten. Kesäkuukausista suosikkeja ovat kaikki, eikä elokuu tietysti yhtään sen vähemmän. Kuten olen maininnut, on kesän loppumiseen havahtuminen kuitenkin itselleni haikeuden aikaa ja se tapahtuu aina juurikin näin elokuun kynnyksellä. Paluu arkeen, uusi luku, uudet haasteet ja syksyyn valmistautuminen. Johon jälkimmäiseen ryhdyn itsekin jo usein aikaisin, kuten tänäkin vuonna aloitin syksyn pipojen neuleurakan jo joskus kesäkuun puolella, haha. Rehellisesti en oikein edes tiedä mistä semmoinen pieni syksyyn liittyvä alakulo edes johtuu? Oikeastaan nykyään tuosta pienestä haikeudesta huolimatta pidän syksystä! Syys- ja lokakuu ovat nimittäin täydellisiä syyskuukausia, mutta ne marraskuun (ja nykyään valitettavasti myös joulukuun) pimeät sadesäät voisin kieltämättä skipata aivan joka vuosi. Huomaan vuosi toisensa jälkeen eläväni kesäisin jonkinlaista ”jatkuisipa tämä ikuisesti”-kautta. Miten sen saisikaan siirrettyä mukaansa myös kesän ulkopuolelle?

Viikonloppuna katsoessani sääennusteita olin vielä hetken jossain keskikesän kuplassa ja intoilin mahdollisten helteiden paluuta. Sitten jälkeenpäin tuumailin, että eiköhän se perinteinen ajankohta niille helteille ole jo takanapäin ja havahduin myös samassa siihen, että ainiin nythän on jo elokuu. Olen itse huomannut loppukesän viitteitä viileämmistä aamuista ja illoista, sekä pimenevistä illoista. Kuten siis teen jokaikinen vuosi juuri tähän aikaan vuodesta 😀 Parin viime viikon aikana olen mennyt kuitenkin taas vaihteeksi johonkin ihan lomasfääreihin, varsinkin sillä viikon takaisella Jkl-visiitillä. Tästä syystä pari omaa projektiani ovat hieman viivästyneet, mutta eiköhän se tästä vielä. Ainakin viimeiset kesäviikot ovat hyvä syy ottaa vielä hetki vähän rennommin. Eipä se nyt kovin vakavaa ole!

Tänä vuonna syksy oikeastaan jännittää tavallistakin enemmän, koska en kertakaikkiaan tiedä mitä on edessä. Olen odottanut opintojen alkamista jo viikkoja ja semmoinen alun into on jopa päässyt jo laantumaan. Välillä saatan jopa unohtaa koko homman, osittain siksi että odottaminen ei ilmeisesti tosiaan ole vahvuuteni. Todellakaan. Innostun jostain asiasta aina täysillä ja jos välissä ei tapahtu mitään, niin saatan aivan unohtaa, että mitään edes on tapahtumassa. Olen kuitenkin todella innoissani uusista opiskelujutuista, enkä nyt sinänsä oikeastaan jännitä itse opintojen alkamista, vaan enemmänkin tämmöistä täysin ”uutta kautta” pitkän opiskelutauon jälkeen. Uskon, että teoreettinen, itsenäisempi yliopisto-opiskelu sopii omalle luonteelleni paremmin, mutta mielenkiintoista päästä tekemään jonkin sortin vertailua tämän ja aiemman AMK-taustani välillä!

Nämä kuvat ovat muuten Vantaan Sotungin Bisan tilalta, josta kävimme muutama viikko takaperin. Maatila myy jokatoinen perjantai ulos tuotteita, eli lähiruokaa parhaimmillaan. Viljelytuotteet ovat luomutuotettuja, itse ostin esimerkiksi uusia perunoita ja inkivääri-hunajaa, jotka olivat kumpikin niiiiiin hyviä. Tulevasta myynnistä kerrotaan aina ennakkoon Bisan tilan Facebook-sivuilla, jossa mainitaan myös joitain myyntiin tulevia tuotteita. Kannattaa käydä kurkkaamassa (ja olla ajoissa paikalla, koska oli kyllä jonoa :D). Syksyä ajatellen suosittelen ehdottomasti tuota Bisan hunajaa!

Noin yleisesti tietenkin jännittää, mitä syksy tuo tullessaan maailman tilanteen suhteen ja mahdollisia uusia tuulia liiketoimintani saralla. Esimerkiksi mitään reissusuunnitelmia en ole tehnyt, enkä jotenkin edes pitäisi sitä tässä tilanteessa soveliaana (okei, paitsi niissä haaveissani :D) kun tulevasta ei ole tietoakaan. Mielestäni tuleva syksy ei kyllä ole matkailun aikaa, korkeintaan täällä kotimaassa. Tehtiin viikonloppuna Tommin kanssa mielikuvitusmatka takaisin meidän maailmanympärysmatkalle ja pisteytettiin vuorollamme jokainen etappi, kertoen samalla omat hyvät ja huonot puolensa kustakin. Toi mieleen monia kivoja muistoja ja toimi myös lievittämään matkakuumetta! Testatkaapas 😀 Useimmiten olen muutenkin viettänyt kesän Suomessa, vaikka parina edellisenä kesänä olenkin tehnyt lyhyemmän tyttöjen kesäreissun ystäväni kanssa. Tänä kesänä ei kuitenkaan harmittanut ollenkaan  olla reissaamatta ja sen myötä olen huomannut löytäneeni yhä enemmän kivoja juttuja läheltä. Kuten nyt esimerkiksi ne luonnonsuojelualueet ja Sipoonkorven kansallispuistot, joista olen aikaisemminkin maininnut.

Liian monen kesän loppumetreillä olen kriiseillyt juuri sitä, ettei muka olisi ehtinyt tehdä läheskään niitä kaikkia kesän to-do-listan juttuja. Tänä kesänä kuitenkin koen, että olen tehnyt ja nähnyt vaikka mitä. Täytyy myös myöntää, etten edes tehnyt mitään listaa tälle kesälle ja taidanpa skipata jatkossakin, jos se enemmänkin aiheuttaa stressiä tekemättä jääneistä jutuista. Eihän nyt kesän ja lomailun tulisi olla mitään suorittamista, vaan enemmänkin ajasta ja yhteisestä tekemisestä nauttimista, aikaa extempore-jutuille, hitaille aamuille (ja päiville :D). Ehkäpä juuri tämän listan puuttumisen vuoksi on fiilis, että olen tänä kesänä nähnyt ja tehnyt jopa enemmän kuin aikaisemmin.

Asiasta kukkaruukkuun. Pidin Jyäskylän reissun ajan hurjan viiden päivän tauon salitreeneistä ja ette usko kuinka jyrän alle jääneen fiilis oli eilen, kolmen peräkkäisen treenipäivän jälkeen. Ja takana oli kuitenkin kuukauden aktiivinen treeniputki, kunnes muutamien päivien tauon jälkeen käykin istten näin. En illalla voinut kun maata sängyssä, haha. Olen pyrkinyt lähiviikkoina taas astetta tavoitteellisempaan treeniin, joten ehkäpä syyttäminen kolotuksista on siis vain puhtaasti tämän tavoitteen edistymisessä 😀

 

Mitäs teidän viikonloppuun ja maanantaihin? 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Työmietteitä, synttärijuttuja ja pientä sijoituspiinaa

Näin hieman vanhempana ja erityisesti kolmekymppisenä olen vuosi toisensa jälkeen havahtunut siihen, että lähden analysoimaan blogissa uutta ikävuotta ja miten siihen suhtaudun. Vähän kuin perusteluna sille, että ikäkriisi on ainakin toistaiseksi pysynyt ainakin jotenkuten loitolla. Silti olen erityisesti tänä vuonna kokenut juurikin jonkinlaista ”kolmenkympin sekavuutta” ja ollut välillä ihan pihalla siitä, mikä roolini tässä maailmassa (äitiyden lisäksi) on ja mikä se on tulevaisuudessa? Ja okei, juuri samaista aihetta käsittelinkin kyllä ahkerasti viime talvena. Tämä vaihe on nyt onneksi ehkä väistymään päin ja kriisistä huolimatta olen kyllä tavallaan tiennyt mitä haluan tehdä ja mikä kiinnostaa, mutta olo on silti ollut jotenkin epävarma ja olen kriiseillyt erityisesti erinäisten päätösten suhteen.

Kuten nyt esimerkiksi sitä, että haluanko tehdä opintojen ohella (osa-aikaisen yrittäjyyden lisäksi) töitä myös ulkoiselle työnantajalle, koska en yksinkertaisesti tiedä opiskeluelämästä ilman työntekoa 😀 Olen opiskelijana aina tehnyt ohella töitä ja varsinkin viime kuukausina olen alkanut kaivata enemmän virallisen työyhteisön pariin ja pientä vaihtelua näiden omien juttujen ohelle, edes nyt sitten osa-aikaisesti tai konsulttina tämän kevään etäilyn ja yksin yrittäjänä vietettyjen kuukausien jälkeen. (Otetaan siis vastaan työtarjouksia, haha!) Huonolla tuurilla voi käydä niin, että kaikki syksyn opintonikin järjestetään etänä. Hainkin erästä osa-aikaista paikkaa ja juteltiin pari päivää takaperin erään aivan huipun tiimiesimiehen kanssa pitkä puhelu tuosta paikasta ja myös kaikesta aivan randomista. Ilmeni, että tunnetaan alalta samoja tyyppejä ja vaikka mitä, haha. Olin samaiseen paikkaan (joka on ollut unelmatyöpaikkani jo pankkivuosinani) haastattelussa erääseen analystin paikkaan talvella, mutta prosessi kaatui meidän kuukauden NZ-reissuun, koska aloittaminen olisi venähtänyt. Nyt taas jouduin toteamaan, etten kykenisi niin suureen osa-aikatuntimäärään mitä ajoittain odotettiin ja 5-päiväiseen viikkoon. Harmittaa, koska homma olisi ollut samanlaista mitä joskus aikanaan tein pankissa ja josta pidin hurjasti :/

Täytin siis eilen vuosia ja mittarissa nyt huimat 33 vuotta! En ole koskaan ollut mikään hc-synttärihifistelijä. Tai siis no tietysti lapsena, silloinhan synttärit olivat jouluaaton kanssa ehkä vuoden kovimmat jutut! Yleensä en jaksa mitenkään tehdä sen kummoista numeroa synttäreistä, järkkäillä juhlia tai varsinkaan näistä ei-pyöreistä. Onhan tuo vuosittainen merkkipäivä kuitenkin jokaiselle jollain tapaa tärkeä ja ehkä vuosi toisensa jälkeen semmoinen tuumailun paikka. Että mitäs nyt ja minne seuraavaksi. 33-vuotta täyttävänä en jaksa juhlistaa merkkipäivää mitenkään erityisemmin, enkä nyt oikeastaan ole muutenkaan tehnyt tätä enää aikoihin. Vuosiin en ole toivonut lahjoja, enkä ole muutenkaan tyyppi joka odottaisi muilta rahallista tai muutenkaan muistamista materian muodossa. Paras synttäripäivä on mielestäni se kun tekee jotain, mitä on pitkään halunnut, syö hyvin ja ottaa rennosti.

Itse hemmottelin itseäni syntymäpäiväni kunniaksi varaamalla ajan lash liftiin about puolen vuoden jahkailun jälkeen. Pistän siitä myöhemmin ennen- ja jälkeen kuvia! Pitihän sitä nyt jotain hieman poikkeavaa keksiä. Kävimme myös kaverini kanssa lounaalla Naughty Brgr:ssa, jonne olen sen korean BBQ:n ohella kaivannut koko kevään ja kesän. Haahuilin vähän kaupungilla ja vein vähän randomisti aamulla kaapista löytämäni 20 vuotta sitten kuvaamani videokameran nauhan digitoitavaksi (en ehkä malta odottaa, että saan sen!!!), koska päätin vuoden 2020 olevan juuri täydellinen aika muistella sitä, mitä 20 vuotta sitten on kuvaillut! Vietin illan läppärillä, koska tällä viikolla tehtiin taloyhtiön hallituksessa kokouksessa (jossa en itse edes ollut) päätös, että minusta tehdään tämän meidän pienen taloyhtiön isännöitsijä entisten isännöitsijä-asukkaiden muuttaessa pois. Hahaha! Minä isännöitsijänä, lol.

Silloin kun muutimme tähän, meinasi isännöitsijän nakki napsahtaa meille ensimmäisen kerran ja nyt oli ehkä ihan kohteliasta ottaa se vastaan. Katsoin ensin hieman kauhulla vuoren korkuista mappikasaa ja tuumasin, että nyt on kyllä tehtävä JOTAIN! Käytin illan siihen, että organisoin taloyhtiön hommat alulleen digiaikaan ja olin ehkä jopa vähän innoissani! Ensin ajattelin, että homma on tod.näk täysi katastrofi, mutta tämä ei ole kyllä mitään esimerkiksi oman toiminimeni pyörittämisen rinnalla. Rakastan nimittäin asioiden organisoimista ja siis kaikki fyysiset isännöitsijän hommat ovat kyllä Tommin heiniä. Itsehän en lähde meidän pihapihaan pyörimään Salkkari-Seppona ja fiksailemaan jotain räystäitä, haha 😀

En ollut kaivanut taroteja esiin melkein puoleen vuoteen, mutta pari viikkoa sitten tein itselleni mini-tulkinnan ja sainpa sen myötä pari oivallustakin mietittäväksi 🙂

Eräs juttu, jonka kanssa olen vähän kriiseillyt viime aikoina on mun Teslan osakkeen kohtalo! Ja niin, sen yhden Teslan osakkeen, haha. Ostin viime vuoden lopulla tuon yhden Teslani noin 300eurolla ja arvo pyörii tällä hetkellä noin 1400 eurossa, parhaimmillaan 1500 eurossa. Vielä keväällä kauhistelin 800 euron hintaa, joka nyt ei tietysti ole mitään verrattuna tähän nykyiseen. Ehkäpä hieman harmittaa, etten yksinkertaisesti uskaltanut ja raaskinut viime vuonna ostaa useampaa Teslaa. Niillä voitoilla olisikin suorastaan juhlinut! Tällä viikolla odottelinkin Teslan tulosjulkistusta ja päätin, että jos arvo nousee taas 1500e hujakoille, pistän myyntitoimeksiannon ilmoille. Näin ei kuitenkaan käynyt, eikä osakkeen arvo liikkunut juuri ollenkaan. Seuraillaan siis tilannetta edelleen. Eniten siis hämmentää se, kuinka korkeaksi tuo nyt enää voi nousta 😀 On jo pitkään himottanut pistää tuo myyntiin, odottaa erästä toista mahdollista pörssilistautumista tai sitten vaan sijoittaa tuotot indekseihin. Mielessä onkin kesän jälkeen kirjoitella myös syksyn säästö- ja sijoitussuunnitelmista!

Tämmöisiä juttuja mieleessä tänään!

 

Kivaa viikonloppua teille 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Toivepostaus: Pääsykokeisiin lukeminen ja omat vinkkini luku-urakkaan

Sain viime viikolla lukijatoiveen kirjoittaa kevään pääsykokeisiin valmistautumisesta. Itseasiassa aihe pyöri mielessäni jo aikaisemmin, mutta olin yllättäen jotenkin unohtanut koko homman aivan totaalisesti. Alkuun myös pieni disclaimer siitä, etten varmastikaan ole lukemisen suhteen mikään malliesimerkki, mutta minulla on itselleni tietynlainen tapa lukea ja oppia, jota olen noudattanut esimerkiksi aikanaan yo-kirjoituksiin lukiessa ja nuoruuden pääsykoehauissa. Tänä vuonna kylläkin yritin panostaa hommaan huomattavasti enemmän kuin niihin nuoruuden luku-urakoihin. En itseasiassa muista kunnolla paljonko luin esimerkiksi yo-kirjoituksiin, mutta muistan lukeneeni kuitenkin melko hyvin. Kirjoitukset kylläkin menivät osittain penkin alle sen vuoksi, että olin juuri kevään kirjoitusten aikana järkyssä influenssassa ja vanhemmat kantoivat kotiin ruokaa, koska olin niin huonossa kunnossa, etten edes ruokaostoksille päässyt. Meinasin tämän vuoksi jopa joutua jättämään koko kirjoitukset väliin, mutta luokanvalvojani kirjaimellisesti pakotti minut paikalle ja ehkä ihan hyvä niin. Pari arvosanaa, kuten C äikästä ja M enkusta ovat kuitenkin tästä syystä jääneet harmittamaan. Ja tietty se, etten tuolloin nuorempana hoksannut lähteä niitä uusimaan. No mutta, sitten niihin pääsykoejuttuihin!

Hain tänä keväänä tosiaan useampaan ohjelmaan. Maantiede oli ykkösenä ja valintakoemateriaali oli selvillä siihen jo tuolloin maaliskuun alussa kun ensimmäisen kerran mietin, että hakisinko. Tuumailin asiaa hetken, tutkin muita hakuvaihtoehtoja ennen yhteishaun alkua ja pistinkin hakupaperit eteenpäin heti haun alkaessa. Olin muistaakseni tässä vaiheessa jo aloittanut maantieteen lukemisen Uudessa-Seelannissa. Valintakoemateriaalina oli lukion maantiede 1-4, eli neljä oppikirjaa. Ostin nämä verkkomuotoisena, jolloin oli mahdollista kuunnella kappaleet myös ääniversiona puhelimella. Aloitin luku-urakan niin, että kuuntelin kappaleet ensin läpi (käsitöitä tehden :D), jotta saisin tuntumaa aiheeseen. Näin kävin läpi kaikki neljä kirjaa, kunnes toisella lukukierroksella aloitin varsinaisen lukemisen tietokoneen ruudulta. (Itselläni ei kuuntelutekniikka ole opiskelussa kovin tehokasta vs. lukeminen!)

Kuuntelukerta oli tavallaan kevyempi perhehtyminen aineistoihin, toisella kierroksella lähdin käymään perusteellisemmin läpi kokonaisuuksia, jotka olivat kyllä osittaina aika pimennossa näin vuosien jälkeen. Käytin aikaa siihen, että opettelin suuria kokonaisuuksia, kuten vaikkapa ilmastojärjestelmää, planetaarisia tuulia, kääntöpiirejä ja merivirtoja, jotka kaikki kytkeytyvät yhteen. Kävin läpi pari aiempien vuosien pääsykoetta, josta sai hyvin osviittaa lukemiseen. Esimerkiksi käsitteiden avaamiseen, sekä siihen että kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota myös yksittäisiin käsitteisiin ja organisaatioihin (esim. FAO, laadullinen nälkä, albedo jne..). Kertasin myös jokaisen kirjan lopussa karttoja, nimesin esim. kääntöpiirit, niitä ympäröivät kuivat alueet, ilmastovyöhykkeitä, pituus- ja leveyspiirit yms.

Kuuntelukierroksen jälkeen luin kirjat läpi muistaakseni kolmesti-neljästi, viimeisellä lukukierroksella tein myös käsin muistiinpanot jokaisesta kappaleesta kirja kerrallaan, johon kului useampi viikko. Muistiinpanojen tekeminen on ainakin itselleni hyvä tapa oppia ja huomasin tämän esimerkiksi jo lukion mantsan ja bilsan kursseilla, joilla sain hyviä numeroita ehkä osittain juuri siksi, että lukiomme opettajat tekivät tunneilla todella hyvät muistiinpanot, joiden kautta asiat käytiin läpi omiin vihkoihin (tai sitten aineet vain tuntuivat noin muuten kiinnostavilta :D). Näistä oli myös apua kirjoituksissa! Jokatapauksessa, muistiinpanoprojektin jälkeen luin kaikki neljä kirjaa vielä ajatuksella läpi (ja yksi niistä oli aivan kuolettavan tylsä, tiesin jo tuossa vaiheessa, että geoinformatiikka on ala, johon en ainakaan suuntautuisi, vaikka maantieteilijän tietysti täytyy hallita paikkatieto-osaaminen). Päivää ennen pääsykoetta pläräsin pari kirjaa vielä silmämääräisesti läpi, luin kaikki muistiinpanot ja tein saman vielä pääsykokeen aamuna.

Viimeinen kuukausi ennen ensimmäistä pääsykoetta (toukokuu) oli kuitenkin melko intensiivinen siitä syystä, että luin samalla myös muihin pääsykokeisiin, joiden ennakkomateriaalit julkaistiin vapun tiennoilla. Tämä taas vaati omanlaistaan organisointia. Lisäksi olimme tuolloin koko perhe täällä kotona päivät, joten keskittyminen lukemiseen oli ajoittain todella hankalaa. Perheellinen kun ei vain pysty käyttämään luku-urakkaan samanlaisia resursseja, kuin mihin olisin parikymppisenä kyennyt. Jossain vaiheessa mietin jo, että olisin vuokrannut airbnb:n, jotta voisin rauhassa lukea muutaman päivän aamusta iltaan. Lukeminen ja opiskelu vaatikin siis tietynlaista aikatauluttamista. Tein joka viikolle suunnitelman ja tavoitteet lukemisten suhteen.

Esimerkiksi:

 

Toukokuun ensimmäinen viikko: Aineisto a ja b ensimmäisen kerran läpi. Muistiinpanot valmiiksi maantiede 2, jne.

Toukokuun toinen viikko: Aineisto c läpi ensimmäisen kerran, a toisen kerran. Maantiede 3 muistiinpanot valmiiksi.

Tämän pohjalta tein aina ns. päiväkohtaisen suunnitelman. Pyrin lukemaan päivittäin noin 4-8h, aina vähintään pari tuntia kerrallaan yhtä aihetta. Heräsin aikaisin aamulla ennen muuta perhettä lukemaan, jotta saisin paremmin keskittymisrauhaa ja jos mies lähti lapsen kanssa ulos, käytin kaiken sen ajan lukemiseen. Yleensä luin päivässä max. kahta eri ainetta. Toukokuu olikin äärimmäisen rankka lukemisen kanssa, enkä kyllä enää lähtisi näin moninaiseen hakurumbaan uudelleen! Usein totesin illalla, etten jaksaisi lukea enää yhtä ainutta sivua. Enkä suosittele muutenkaan, varsinkaan jos ohessa tekee töitä tai on kotona lapsen kanssa. Tästä syystä oli blogissakin tosiaan melko hiljaiseloa.

Jälkeenpäin ajatellen olisi ideaalitilanne ollut valita 2 hakukohdetta, joihin hakee sata lasissa, mutta sitten taas en halunnut ottaa riskiä siitä, että jään ilman opiskelupaikkaa (koska olin jo ehtinyt asennoitua siihen, että nythän en anna periksi :D), joten pänttäsin näitä kaikkia. Varsinkin kun tiesin, että moni hakemistani kohteista oli tänä vuonna todella kilpailtuja, hakijoita paljon ja mahdollisuudet ei-ensikertalaisena todella pienet. Kevään valintakoemuutosten jälkeen vielä normaaliakin huonommat, koska valintakokeen kautta otettiin hakemiini ohjelmiin vain noin 5-15 opiskelijaa, joista valtaosa ensikertalaisia. Tässä vaiheessa koin kyllä melkoista motivaation puutetta ja mietin parikin kertaa, että antaisiko nyt vaan mantsan suhteen periksi. En kuitenkaan kaiken lukemisen jälkeen enää halunnut antaa periksi, vaikka vielä maaliskuussa olin positiivisin mielin ja toiveikas sen suhteen, että pääsisin ekaan vaihtoehtoon sisään.

Tiesin jo hakuvaiheessa, että mahdollisuudet ovat ehdottomasti parhaimmat maataloustieteisiin ja pidin sisäänpääsyä sinne suhteellisen varmana. Niinpä panostin loppuvaiheessa luku-urakassa varmuuden vuoksi siihen vähän enemmän. Maantieteen lisäksi hain siis maataloustieteitä, metsätieteitä ja ympäristö- ja elintarviketaloutta, joka näistä loppupeleistä kiinnosti jostain syystä vähiten. Sinänsä onni oli omalla kohdallani se, että nämä kaikki aiheet kietoutuivat jossain määrin yhteen, jolloin lukeminen oli melko yhtenäistä. Taisin lukea materiaalit läpi näihin muihin 4 kertaa läpi, enempään en yksinkertaisesti olisi kyennyt, enkä myöskään ehtinyt tehdä näistä kunnollisia muistiinpanoja.

Kaikki valintakokeet olivat pelkkiä monivalintoja, joissa vääristä vastauksista sateli miinuspisteitä. Monivalintakyssärit olivat todella spesifejä ja nippelitietoa mittaavia, joihin löytyi vastaus yleensä jostain yksittäisestä lauseesta aineistosta. Maataloustieteen ja YET:n kokeissa sai käyttää hyödyksi ennakkomateriaaleja, joka oli mielestäni reilu käytäntö jos vertaa vaikka nyt siihen maantieteen luntti-caseen, joka olisi ollut aivan eri juttu, jos ennakkomateriaali olisi sallittu kaikille ja vastauksissa olisi ollut tiukka aikaraja (kuten näissä viimeisissä valintakokeissa siis oli), maantieteessä ei siis ollut ollekaan, joka oli aivan käsittämätöntä. Sait koko kokeen ajan (muistaakseni 1,5-2h) palata eestaas kysymyksiin niin monesti kuin halusit ja muuttaa vastauksiasi. Tämä kyllä suututtaa edelleen! Sen puoleen olivat nuo maatalous-metsätieteellisen valintakokeet todella hyvin järjestettyjä! Lisäksi koen itse, että menestyn paremmin essee-muotoisissa kysymyksissä, joissa on mahdollista avata laajemmin termejä ja asiakokonaisuuksia. Ja tätähän ei tänä keväänä voinut tehdä kun pisteet määrittyivät sen perusteella, että tiesitkö vektori- ja rasteriaineiston eron – jonka siis pystyit helposti googlettamaan…

Vaikka ennakkomateriaalin salliminen ehkä kuulostaakin oudolta ja siltä, että pisteiden saaminen sitä kautta on todella helppoa, ei se kuitenkaan aivan niin ole. Vastauksissa on tietty aika ja ehtiäksesi etsiä vastauksen kysymykseen, tulee materiaaliin olla todella perehtynyt, jotta sen osaa ja ehtii ajoissa etsiä. Tiesin vastanneeni oikein valtaosaan YET:n kysymyksistä, monessa osioissa jäi aikaa vielä tuplavarmistukseen ja koe meni mielestäni todella hyvin. Olin varma, että pääsisin jatkoon (samoin metsiksen kanssa), mutta silti en päässyt kummassakaan seuraavaan vaiheeseen. Kuulin, että sisäänpääsyraja on ollut näissä äärimmäisen tiukka ja pitääkin muuten mielenkiinnosta laittaa omat pistetulokset tilaukseen. Maataloustieteiden kokeen taas odotin olevan suht. helppo, mutta loppupeleissä se olin kaikista vaikein ja jätin vastaamatta useaan matikka-fysikka-kyssäriin, koska aika meinasi loppua jo muihin kysymyksiin vastatessa. Aikaraja oli siis todella tiukka ja meinasin jo alkaa panikoida kesken kokeen 😀

Jälkeenpäin ajattelin, että mönkään meni. Ne vastaukset, joihin vastasin, olivat kuitenkin ilmeisesti menneet oikein, koska pääsin jatkoon ja lopulta opiskelupaikankin. Toisesta vaiheesta olikin sitten noin 50% mahdollisuus saada paikka. Valintakokeen toinen vaihe oli videointi, jossa nauhoitettiin tietokoneen kautta videovastaus useaan kysymyskokonaisuuteen, joista jokaiseen oli aikaa muutama minuutti. En muista kysymyksiä enää tarkkaan, mutta yksi liittyi geenivarojen säilyttämiseen, toinen pölyttäjien tarjoamiin ekosysteemipalveluihin, sekä biopolttoaineiden tuotantoon ja palkokasvien symbioottiseen typensidontaan. Mielestäni oli toinen vaihe huomattavasti helpompi kuin ensimmäinen! Olenkin pohtinut, että maataloustieteiden valintakoe on varmasti tarkoituksella laadittu melko haastavaksi, koska on haluttu testata hakijoiden todellinen motiivi ja perehtyneisyys aineistoon. Ainakin aikaisempina vuosina on sisäänpääsy ollut melko helppoa ja ehkäpä moni on hakenutkin helpon paikan ja sisäänpääsyn toivossa, vaikkei ala kiinnostaisikaan.

Noin yleisesti toimivat seuraavat seikat lukiessa ainakin itselläni:

 

Ymmärrä mitä luet. Vaikkapa metsätieteisiin lukiessa tutkin googlen kuvahaulla eri metsätyyppejä, hakkuumenetelmiä, maanmuokkausta yms, koska halusin visualisoida miltä tietyt asiat näyttävät. Tällöin muistan itse asiat paremmin kun osaan yhdistää ne vaikkapa joihinkin jo olemassa oleviin mielikuviin tai muistoihin. Tämä voi olla tietty joku täysin itsestäänselvyyskin neuvona 😀

Olen itse visuaalinen oppija. Eli opin tehokkaimmin lukemalla, näkemällä kuvia (jotka yhdistän sitten tekstiin ja kokonaisuuksiin), kirjoittamalla muistiinpanoja ja piirtämällä kuvia tai kaavioita. Piirsin itselleni muistiinpanoihin kaikki El Ninosta tulivuorityyppeihin.

Tee selkeät tavoitteet lukemisen suhteen. Näin pysyt hyvässä lykyssä siinä lukutahdissa johon pyrit. Mieti kuinka paljon sinun täytyy lukea päivittäin ja montako lukuvapaata voit pitää viikossa, ettei tahti kärsi.

Käy läpi vanhoja valintakokeita ja tutki hakijatilastoja. Näin saat hieman osviittaa valintakokeen sisällöstä (tosin tästä ei nyt kohdallani kamalasti ollut nyt iloa :D) ja siitä, kuinka paljon kohteeseen yleensä on hakenut, otettu sisään ja millä pisteillä. Loppukeväästä julkaistaan usein (ainakin HY:llä) kevään yhteishaun hakijatilasto, joka antaa osviittaa kyseisen kevään hakijamääristä aloittain.

+ Itse myös katsoin joitain alaan liittyviä dokumentteja ja luin päivittäin Hesarin + yleisönosaston, jossa on monesti näitä aiheita sivuavia kirjoituksia.

Nyt jälkeenpäin jäi kieltämättä hieman kaivelemaan maantieteen ainereaalivalinnan kohtalo, josta siis jaksoin IG:ssä päivitellä tilannetta. Sain siis ainereaalijonossa pistemäärän, joka olisi riittänyt sisäänpääsyyn, mutta uskokaa tai älkää, tismalleen samalla pistemäärällä oli jonossa 80 muuta hakijaa. Eli jos pisteytykseni tuossa valintajonossa olisi ollut vain 0,1 pistettä enemmän, olisin saanut sitä kautta opiskelupaikan. Samalla pistetuloksella jonottavat siis järjestettiin varasijoille ensisijaisesti matematiikan ja äidinkielen yo-arvosanojen perusteella. Noh, koska en ollut kirjoittanut matikkaa ollenkaan ja äidinkielen arvosanani oli tuo ylempänä harmittelemani C, ei ollut mitään mahdollisuutta saada paikkaa, vaikka pisteytys siihen olisikin riittänyt. Tästä huolimatta olen todella iloinen saamastani paikasta ja olisin yleisesti ollut maantieteen lisäksi todella iloinen joko metsätieteiden tai maataloustieteiden paikasta, jotka molemmat mahdollistavat suuntautumisen juuri ympäristötiede-painotteisesti, joka itseäni kiinnostaa.  

Kuvituksena talven NZ-reissun kuvamatskua 🙂

 

Saa jakaa kommentteihin omia vinkkejä, valintakoetärppejä tai muita ajatuksia, jospa niistä olisi iloa tuleville opiskelemaan hakijoille. Olisi myös kiinnostavaa kuulla muiden hakuprosesseista! 👩‍💻

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kesän parhaat kirjasuositukset x 5

Kaupallinen yhteistyö: Nextory 

Postauksen lopusta löydät tarjouksen 30 päivän ilmaiseen ääni- ja e-kirjakokeiluun!

Mainitsinkin aiemmin, että olen kesän aikana pitänyt pientä lukuhaastetta ja lupasinkin jakaa myös teille lukulistaa omista kesäloman suosikkikirjoistani. Olen itse löytänyt aikaisemmin muiden kirjavinkeistä hyvää luettavaa ja toivottavasti näistäkin vinkeistä on teille iloa 🙂 Kesän aikana olen tutustunut uuteen äänikirjapalveluun Nextoryyn, jonka valikoimaan olen tykästynyt. Nextory tarjoaa tuhansien ääni- ja e-kirjojen valikoiman suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Yhdellä kuukausimaksulla saat siis kuunnella tai lukea rajattoman määrän kirjoja. Kesän aikana olen pyrkinyt karsimaan turhia menoja, mutta todennut, että ääni- ja e-kirjatilauksestani en kyllä luopuisi! Omalla kohdallani ovat helposti saatavilla olevat kirjat olleet hyvä keino ottaa lukemisesta rutiini sen jälkeen kun muutama vuosi takaperin olin parikin vuotta lukematta juuri ollenkaan. Silloin kun ei keksi mitä seuraavaksi lukisi, on sovelluksen etusivun suosituksista suuri apu. Itselläni on nimittäin ollut monesti se ongelma, että löydän kivoja kirjoja jopa enemmän kuin mitä ehdin lukemaan, haha!

Milloin sitten kuuntelen äänikirjoja?

 

Arjessa kuuntelen äänikirjoja monesti työmatkoilla, mutta nyt kesän aikana olen pistänyt äänikirjan pyörimään lähtiessäni lenkille ja illalla ennen nukkumaanmenoa. Kirjan kuunteleminen illalla on nimittäin hyvä keino nukahtaa ainakin minulla ja tämä on jo pitkään ollut lähes jokailtainen ruutiini. Kannattaa testata, toimii nimittäin oikeasti!

Esimerkiksi nämä Nextoryn valikoimasta löytyvät kirjat olen lukenut kesä- ja heinäkuun aikana:

 

Mika Mäkeläinen: Kimlandia. Ah, rakastan Pohjois-Korea-aiheisia kirjoja yli kaiken! Niitä on tullut nimittäin vuosien varrella luettua jo lähemmäs kymmenen kappaletta ja bongatessani uuden P-Korea-kirjan, tallennan sen AINA suosikkeihini. Useimmat lukemani kirjat ovat olleet loikkareiden tarinoita, joissa käsitellään enimmäkseen menneiden vuosien tilannetta maassa esimerkiksi 90-luvun nälänhädän aikana. Pohjois-Koreassa on tapahtunut viime vuosina paljon ja itseäni onkin kiinnostanut erityisesti kuulla mitä Pohjois-Korean rajan taakse kuuluu NYT. Ja tämä kirja on juuri semmoinen! Kuuntelin tämän päivässä läpi, koska en vain malttanut lopettaa.

Henri Hyppönen: Luomiskertomus. Noh, tämän luettunani aloin fanittaa Henkka Hyppöstä. Itsekin olen pohtinyt viime vuosina paljon tekoälyn kehitystä ja sitä, kuinka se tulevaisuudessa vaikuttaa esimerkiksi luovuuteen. Voiko algoritmi luoda taidetta tai kirjoittaa kirjan? Mihin meitä ihmisiä tulevaisuudessa edes tarvitaan luovuuden suhteen? Mitäs sitten kun tuntuu, että ”kaikki on jo keksitty”, eikä uudelle tunnu luovuuden saralla olevan tilaa? Itseäni on jo pitkään vaivannut esimerkiksi luovuuden ”massateollisuus”, eli se kuinka nykyään kenen tahansa on täysin mahdollista luoda mitä tahansa, koska apuvälineet, sovellukset ja alustat on tätä varten globalisaation myötä kenen tahansa saatavilla. Kirjassa käsiteltiin esimerkiksi tätä aihetta ja noita muitakin mainitsemiani kysymyksiä todella nokkelalla pohdinnalla. Tykkäsin!

Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen, Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme. Tätä kirjaa hehkutinkin jo aikaisemmin tällä viikolla. Jos Suomen luonnonmetsien tulevaisuus kiinnostaa, on tämä kirja sinulle. Kirjassa käydään läpi Suomen luonnonmetsien tilaa, rajuja metsähakkuita 1900-luvulla ja tehometstäteollisuutta erityisesti luonnon monimuotoisuuden, metsän hitaan uusiutumisen ja vähentyvien lajien näkökulmasta. Vaikka itse olen pitkään pitänyt esimerkiksi biotaloutta hyvänä juttuja, sai tämä kirja ajattelemaan kantaa myös toisesta aspektista, koska haluan tietysti, että myös tuleva sukupolvi pääsee näkemään samanlaisia metsiä kuin ne olivat esimerkiksi vielä omassa lapsuudessani.

Emma Sofianna Söderholm: Edes hetken elossa. Rakastan henkilötarinoita ja varsinkin selviytymistarinat ovat ihan heikkouteni. Viime vuonna kuuntelin mm. Linda-Maria Roineen Ei koira muttei mieskään ja Läpi Helvetin-Marko Jantusen tarinan (okei ja myönnän, keväällä myös Wanted Janne ”Nacci” Tranbergin :D), joita voin molempia myös suositella. (Ps. Löytyvät myös Nextorystä!) Edes hetken elossa kertoo Vantaan Korsossa abivuottaan viettävästä Elsistä, joka yrittää pelastaa huumeriippuvaista veljeään ja ajautuu tällä tiellä myös itse pimeyteen.

Camilla Läckberg: Hopeasiivet. Luin viime kesänä Camilla Läckbergin Faye-sarjan ensimmäisen osan Kultahäkki, joka sai kesäkuussa jatkoa tämän seuraavan osan muodossa. Aloitin tämän kuuntelun itseasiassa heti kun kirja ilmestyi! Faye-kirjat sisältävät sopivasti hömppää ja jännitystä, eli ovat huomattavasti kevyempää luettavaa perinteisiin Fjällbacka-sarjan kirjoihin verrattuna. Täydellinen kesäkirja siis! Yleensä luen joko dekkareita tai melko faktapitoisia kirjoja, mutta näiden suhteen olen tehnyt poikkeuksen tämmöisestä ”kevyemmästä kirjallisuudesta”.

Seuraavaksi on lukulistallani esimerkiksi..

 

Risto Isomäki: Mitä koronapandemian jälkeen

Seppo Saario: Miten sijoitan pörssiosakkeisiin (ollut lukulistalla jo ikuisuuden!)

Adam Rutherford: Lyhyt historia meistä kaikista

Anna Fifield: Loistava toveri Kim Jong Un (P-Koreaa, jee!)

Ashlee Vance: Elon Musk – Visionääri Teslan, SpaceX:n ja Solar Cityn takana

Terhi Majasalmi, Unna Lehtipuu: Rikastamo (Huom! Raha-aiheinen kirja jos aihe kiinnostaa 💰)

Lauri Silvander, Miika Viljakainen: Helvetinkone ja 49 muuta suomalaista rikosta (Kotimainen true crime)

Nämäkin löytyvät kaikki Nextoryn kirjavalikoimasta 🎧

Onko Nextory sinulle uusi tuttavuus? Rakastatko kirjoja? Koodilla IINES pääset kokeilemaan Nextorylla ääni- ja e-kirjoja ilmaiseksi 30 päivän ajan, jolloin voit kuunnella tai lukea rajattomasti mieleisiäsi kirjoja ja aloittaa esimerkiksi jostain postauksen kirjasta. Kokeilu ei sido sinua mihinkään! Voit hyödyntää testijakson myös täällä: www.nextory.fi/iines

Oletteko lukeneet jonkun postauksen kirjoista?

Otetaan vastaan myös muita kirjavinkkejä! ✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.