Sisustus-update: Vihdoinkin valmis lastenhuone!

Kaupallinen yhteistyö: Jollyroom & sisältää affiliate-linkkejä

Lasteenhuoneen osalta alkaa vihdoin ja viimein olla valmista! Lupasin aikaisemmin palata lopputulokseen ja hassua kyllä, on lopputulos melkoisen lähellä alkutilannetta, öhöm. Järjestyksen suhteen tuli hieman mutkia matkaan ja jouduimme lopulta palauttamaan järjestystä takaisin siihen, mistä lähdettiin. Lastenhuone on pinta-alaltaan todella mini, joten pyörittelimme eri variaatioita sängyn ja kaapin kanssa, kunnes lopulta totesimme, että tämä alkuperäinen on ainoa järkevä, haha. Eihän siinä, taulut uusille paikoille ja vaikka hieman harmistuinkin siitä, että jouduin vaihtamaan uuden työnurkkauksen pois, on lopputulos sängyn kanssa kuitenkin todella kiva! Mies totesi tällä viikolla, että tämän mielestä kotimme hienoin osa on juurikin pojan huone. Ja onhan se minunkin mielestäni ihana.

Lastenhuone odotti vielä tuota uutta Minituden sänkyä, jonka saimme reilu viikko takaperin vihdoin kasaan pinnasängyn lähdettyä uudelle omistajalle. Kuten tiedätte, nukumme edelleen kaikki perhepedissä, vaikka tavoitteeni onkin tässä yli vuoden ajan ollut aloittaa treenaaminen oman sängyn suhteen. Aivan rehellisesti en vain ole tohtinut, mutta kieltämättä alkaa tässä pikkuhiljaa tulla tila vastaan meidän 160cm leveässä sängyssä. Tarkoitus olisikin pikkuhiljaa aloittaa nukkumisen harjoittelu omassa sängyssä ja pieni onkin ollut omasta ”isojen sängystä” todella ylpeä ja innoissaan.

Mikä muuten parasta (ja yksi syy, jonka vuoksi valitsin juuri tuon sängyn) on, että siitä saa rakennettua helposti majan asettamalla katon päälle ison viltin! Pari kertaa onkin pieni mennyt majakyhäelmään fiilistelemään ja häätänyt muut pois huoneestaan ihmettelemästä 😀 Pakko myös paljastaa, että olen muutaman kerran käynyt itsekin köllöttelemässä tuolla sängyssä, esimerkiksi eilen illalla luin siellä illalla hetken tunnelmavalot päällä muiden mentyä jo nukkumaan. Jostain syystä tuntuu, että tuo on jopa mukavampi kuin oma sänkyni, heh. Olen itseasiassa vuosia haaveillut sängystä, jossa olisi katos. Ehkäpä siksi ihastuin tähänkin niin kovin. Alunperin ostin nuo köynösvalot meidän yläkertaan, mutta sitten keksimme niiden sopivan kivasti koristeeksi pojan sänkyyn!

Sain tammikuun alussa myös vihdoin alulleen erään ikuisuusprojektin, nimittäin lelujen lajittelun, huhheijaa. Tai siis erinäisten palikoiden, pikkuautojen ja muun sälän lajittelun. Nyt ovat kaikki duplot siististi omissa laatikoissaan, isommat lelut noissa kankaisissa lelukoreissa (ovat muuten Jollyroomilta nämä) ja pienemmät autot taas omassaan. On muuten auttanut paljon palikka-kaaoksessa, vaikkakin leluja ja palikoita edelleen saa päivittäin korjailla ympäri kämppää, mikä varmasti lapsiperheessä on täysin normaalia 😀

Pienen uusi sänky (joka siis saatu yhteistyönä) on siis tämä Minitude Nordic-juniorisänky ja petivaatteina Minituden Scallop-puuvillapussilakanat (saatu).

Nyt alkaa olla fiilis, että lastenhuone on vihdoinkin valmis! Lisävalaistusta haluaisin vielä jossain vaiheessa hommata huoneeseen, mutta tällä erää alkaa huone olla sillä mallilla, että tällä mennään toistaiseksi eteenpäin 🙂

 

Mitäs tuumaatte lopputuloksesta?

 

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Matkakohteiden topit ja flopit

Minulta on postausta matkakohteiden suosikeistani ja itseasiassa viime viikolla sain postaustoiveen kohteista, jotka syystä tai toisesta eivät matkailumielessä minua kiinnosta. Päätin tehdä tämmöisen kombinaation, jossa listaan kohteita, jotka ovat top-listallani, paikkoja joihin en lähtisi uudelleen ja niitä, jotka syystä tai toisesta eivät ensisijaisesti nappaa.

Joskus vuosia ja vuosia sitten olen muistaakseni tehnyt tämmöisen matkakohteiden topit ja flopit-postauksen, mutta ajattelin nyt vähän räväyttää ja tehdä tämän uudelleen. Ehkä suurimmat matkapettymykseni löytyvät yli 10 vuoden takaa. Esimerkiksi Egyptin Luxor, jossa kävi inhottava kourimis-insidentti ja hotellin vanhempi miestarjoilija tuli ottamaan minua rinnoista kiinni aamupalalinjastossa ottaessani ruokaa ja virnuili vielä omahyväisesti kun hämmennyin täysin. Olin siis tuolloin 18v. Sen jälkeen en ole tosiaankaan edes harkinnut reissaavani Egyptiin.

Usein matkakokemuksiin vaikuttavat juurikin melko subjektiiviset seikat. Ja kyllä, esimerkiksi Egypti-casessa oli myös muita tekijöitä, joiden vuoksi en kohteesta oikein pitänyt, mutta pointtina lähinnä se, että toisen inhokkikohde voi olla toisen elämän ihanin paikka, joten näissäkin on kyse paljolti subjektiivisista kokemuksista. Koska nyt en jaksa listata tähän mitään aivan ikivanhoja kohteita, päätin ottaa mukaan vain paikkoja, joissa olen käynyt viimeisten viiden vuoden aikana, plus yhden ikivanhan vakkari-traumatisoijan 😀

Top-kohteet:

 

Euroopan kohteista on Biarritz ehkä aivan ykkössuosikkini! Ensi vuonna toivoisin, että pääsisimme Biarritziin perhelomalle taas yhdessä. (Tommi kuulemma harmistuisi jos lähtisin sinne ilman häntä, heh). Biarritzhan oli myös meidän naperon ensimmäinen ulkomaan kohde 3kk ikäisenä, jonne suuntasimme heti seuraavana kesänä uudestaan. Hyvää ruokaa, rento meininki, surffia ja ihania pieniä putiikkeja. Silloin muutama vuosi takaperinhän jopa harkitsimme Biarritziin muuttamista!

Uusi-Seelanti yllätti kyllä kaikin puolin positiivisesti ja tuntuu kauhealta sanoa sen olleen viime talven reissulla kohde, jota odotin ehkä vähiten. Syynä tosin ehkä osittain se, etten juurikaan tiennyt Uudesta-Seelannista mitään muuta kuin, että siellä on paljon lampaita, kauniita vuorimaisemia ja L.O.T.R-meininkiä. Ja todellisuudessa niiiin paljon muuta, ettei meidän kaksi ja puoli viikkoamme Pohjoissaarella riittäneet suunnilleen mihinkään. Äärimmäisen mukavia ihmisiä, kaikki yksinkertaisesti pelittää täydellisesti ja ah, ne maisemat. NZ on ihan paras!

Seychellit on yksi upeimmista rantakohteista, jossa olen ikinä käynyt. Vaikka mies alkuun epäilikin, oli myös tämä aivan myyty Seychelleille. Kohde oli meidän naperon ensimmäinen kaukomatka ja sinne(kin) olen haahuillut takaisin jo pari vuotta. Kohteena todella kallis (erityisesti majoitukset ja ruoka), mutta ehdottomasti upea kerran elämässä-kohde, jos arvostaa upeita rantoja. Itse jaksoin päivä toisensa jälkeen ihmetellä juurikin Seychellien kauneutta, joskus kiinnostaisi nähdä myös Praslinia ja La Digueta.

Okei.. Pääsisikö takaisin NYT?!?!

Viime vuoden kotimaan kohteesta on mieleeni jäänyt ehdottomasti Ivalo ja Inari, joihin rakastuin valtavasti. Okei, pari syyslomareissua Pyhälle ja Luostolle ovat ehdottomasti olleet syksyn kohokohtia, iski jo valinnan vaikeus tämän suhteen, mutta valitsen silti Ivalon / Inarin! Jostain syystä viehätti erämaameininki erityisen paljon, heh.

Kööpenhamina on lähikohteista ehdottomasti suurin yllättäjä lähivuosilta. Köpis oli ihana ja harmittelinkin, että matkasin sinne ensimmäistä kertaa vasta näin kolmekymppisenä. Esimerkiksi Tukholmaan verrattuna oli Kööpenhamina rennompi ja en edes tiedä mikä siinä niin kovin viehätti.

Haluaisin mainita tähän loppuun myös kaikkien aikojen lempparini Los Angelesin (rantakaupungit), Ranskan Polynesian ja Havaijin, mutta olen jauhanut niistä varmasti jo niin moneen otteeseen, että jätän suosiolla pois listauksesta 😀

Flopit:

 

Berliini. Olimme Seychelleille matkatessa yhden päivän Berliinissä, harmaana ja sateisena tammikuisena päivänä. Kiertelimme kaupungin keskeisimpiä nähtävyyksiä, kävimme syömässä ja noin melko perusjuttuja. Olen melko varma, että kokemukseni olisi ollut varsin erilainen toisena vuodenaikana, mutta itselleni jäi siitä lähinnä tuon yhden päivän perusteella fiilis, että pois ja äkkiä. Holokausti-monumentti oli ahdistava, enkä saanut muistakaan nähtävyyksistä kamalasti irti. Mutta! Tuolla alempana kirjoittelenkin, että voisin ehdottomasti antaa Berliinille joskus uuden mahdollisuuden.

Gardajärvi. Jos voisi lyhyesti kuvata paikkaa: Järvi, jonka paljon toisiaan muistuttavat kylät ovat täynnä turisteja ja identtistä Kiinassa valmistettua matkamuistokrääsää. En muista olenko ikinä käynyt paikassa, josta en oikeasti löytänyt kertakaikkiaan mitäään mitä olisin edes harkinnut ostavani (okei, ei nyt sillä että olisi ollut pakko, mutta saan krääsäkaupoista noin yleisesti lievää allergiaa). Pahimmasta päästä ei tuo missään nimessä ollut ja järvi on aivan valtavan kaunis jos lähtee veneilemään, mutta järven rannikot ja niiden kylät eivät kyllä ole kovin erikoisia tai toisistaan erilaisia. En lähtisi uudestaan, vaikka Italia noin yleisesti paljon kiinnostaakin!

Egypti. Olen edelleen jotenkin niin traumatisoitunut vuoden 2006 Luxorin reissusta, etten enää sen jälkeen tule luultavasti koskaan menemään Egyptiin. Lähdimme äitini ja isäpuoleni kanssa jollain halvalle äkkilähdölle lukioni lukulomalla ja yövyimme ”Luxorin parhaassa hotellissa”. Koin oloni naisena niin esineellistetyksi ja oloni ahdistuneeksi, etten rehellisesti halua enää koskaan matkustaa mihinkään vastaavaan. Hotellin miestarjoilija (noin 60v) tuli eräänä aamuna aivan pokkanaan puristamaan minua takaapäin rinnoista lappaessani ruokaa lautaselle ja vielä virnuili perään ylimielisesti. Hotellin uima-altaalla ei saanut senkään vertaa rauhaa allaspoikien huutaessa ja vihellellessä valehtelematta aivan jatkuvasti. Ja tämä oli vain pelkästään hotellin alueella, jossa luulisi saavansa turistina olla edes jotenkuten rauhassa. Ja tosiaan, olin tällöin 18-vuotias 🙁 Egyptin kulttuuri, historia ja pyramidit kiinnostavat hurjasti, olen pienestä asti ollut niistä todella lumoutunut, mutta suoraan sanoen ei Egyptiin reissaaminen inspaa enää ollenkaan ja suorastaan kaikki kohteet, joissa naisten asema on huono, saavat nykyään ällörefleksin.

Jostain syystä ei matkustaminen näihin kohteisiin kiinnosta..

 

Etelä-Amerikka. En tosiaankaan tiedä miksi, mutta Etelä-Amerikka ei jostain syystä ole koskaan oikein kiinnostanut minua. Äitini yritti aikanaan pariinkin otteeseen innostaa minua lähtemään Brasiliaan, mutta jostain syystä en vain kokenut, että maa kiinnostaisi minua niin paljoa. Eniten ehkä ahdistaa rikollisuus, en välitä matkustaa kohteissa, joissa saa jatkuvasti olla varuillaan taskuvarkaiden suhteen tai kokee, ettei naisena uskalla iltaisin kävellä yksin kaduilla. Tämä on ehkä syy, miksi Etelä- ja Väliamerikan matkailu on omalta osaltani tähän asti ollut nollasaldolla. Voi olla, että tässä on osittain kyse myös tietynlaisesta stereotypiasta tietyn maanosan suhteen, enkä rehellisesti haluaisi sortua moiseen, mutta jostain syystä asia vain mietityttää.

Keski-Eurooppa. Saksa, Puola, Tsekki, Unkari.. Jostain syystä en ole kohteena lainkaan kiinnostunut Keski-Euroopan kaupunkikohteista. Itseasiassa ainoat, jotka minua kiinnostavat matkailumielessä, ovat Sveitsi, Pohjois-Italia, Puolan Auschwitz ja Itävaltojen Hallstatt. Ehkäpä juuri se ”kaupunkilomailu” on se, joka näissä tympii, koska olen todella valikoiva kaupunkimatkailija. Luulen, että voisin ehdottomasti pitää esimerkiksi Keski-Euroopan roadtripistä vuorilla ja pikkukylissä. Ala-asteella innostuin opiskelemaan koulussa ylimääräisenä kielenä Saksaa, mutta innostus loppui melko nopeasti kun kieltä ei oppinutkaan ihan hetkessä. Koko Saksa-innostus lopahti kai jotenkin siihen 😀 Mutta! Olen harkinnut, että antaisin joskus Berliinille uuden mahdollisuuden! Rakastuin kuitenkin Köpikseen ja uskon, että Berliini voisi olla juttuni, jos vain reissaisi sinne paremmalla ajalla ja toiseen vuodenaikaan.

Filippiinit. Itseasiassa tämä lukeutui vielä vuosia takaperin kohteisiin, joissa ehdottomasti haluaisin käydä, mutta parin vuoden aikana on mielipiteeni muuttunut mm. perehdyttyäni syvemmin maan hallintoon, huumesotaan ja nyt viimeisimpänä lasten asemaan. (Yle Areenasta löytyy muuten hyviä dokkareita aiheesta!) En halua tukea turismin kautta maata, joka pyrkii systemaattisesti kitkemään huumekauppaa teloittamalla useimmiten hyvin köyhiä pikkurikollisia, lapsiin kohdistuvaa ihmiskauppaa ja hyväksikäyttöä unohtamatta 🙁

Lontoo. Ah, Lontoo oli ala-asteella unelmieni matkakohde, koska Spice Girls for life! Kuinka tohkeissani olinkaan joskus vuonna 96-97 kun pääsin Lontooseen ja ostin kaikilla rahoillani spaissarikamaa. Tuolta reissulta on jäänyt itseasiassa kivoina muistoina mieleen erityisesti British Museum ja Egypti-aiheiset jutut! Vanhassa valokuvakansiossani on jopa valokuvia, joita olen ottanut museon sarkofageista ja muista Egyptijutuista, haha. Silti, en ole tuon jälkeen kertaakaan kokenut kiinnostusta lähteä Lontooseen muuta kuin välilaskulla. En edes tiedä miksi kaupunki ei kiinnosta yksinkertaisesti ollenkaan. Suoraan sanoen en keksi ainuttakaan syytä, miksi varaisin matkan Lontooseen. Enkä tässäkään kohdassa väitä, että monen muun suosikkikohteessa olisi jotain vikaa, se ei vain henkilökohtaisesti kiinnosta minua ollenkaan. Naapurimaata Irlantia voisin kuitenkin ehdottomasti harkita!

New York oli pitkään omalla evvk-listallani, vaikka vuosia takaperin suorastaan rakastin Nykiä! En edes osaa perustella tähän muuta kun sen, että talvella viileät kohteet eivät juurikaan ole juttuni. Olen ollut New Yorkissa usein aina jonkun toisen kohteen yhteydessä, esimerkiksi Karibialle lentäessä. Nyt olen pitkästä aikaa alkanut jopa jossain määrin tuumailemaan, että haluaisin käydä Nykissä joskus kesällä!

Arabiemiraatit. Ei vaan nappaa! Dubaissa olin 2007, enkä ole tuon jälkeen rehellisesti kokenut minkään sortin kovaa kiinnostusta lähteä uudelleen. Muistaakseni harkitsin Dubaita vielä joskus noin viisi vuotta takaperin helppona aurinkokohteena, mutta sen jälkeen tuli joku no-no reaktio. Eniten pidän kohteista, joissa pääsen aitoon luontoon, luonnonrannoille ja toivon mukaan pakoon pilvenpiirtäjiä – nämä eivät juurikaan toteudu Dubaissa ja itseäni ahdisti siellä juuri se, että kaikkialle kuljetaan autolla. Rannoille, ostareille, nähtävyyksiin. Haluan itse ainakin kävellä ympäriinsä ja ihmetellä paikan meininkiä, eivätkä keinotekoiset rannat ole ykkösvalintani. Qataria tuumasin kohteena vielä pari vuotta takaperin, koska olen käynty siellä vain välilaskulla. Ensinnäkin siksi, että arabikulttuuri kiinnostaa oikeasti mm. ruoan puolesta (jos poliittinen tilanne olisi eri, haluaisin oikeasti käydä esimerkiksi Iranissa :D) ja koska en ole Qatarissa käynyt, en osaa sanoa juuta tai jaata siitä, että onko kohde samanlainen kuin Dubai?

Kiina. Jostain kumman syystä en koskaan ole kokenut kiinnostusta lähteä Kiinaan, enkä edes tiedä miksi? Ehkä mielessäni on stereotyyppinen kuva suurkaupungin ilmansaasteista, eläimien kurjista oloista ja juridisista seikoista, jotka eivät esimerkiksi työolojen suhteen aivan ole omien arvojeni mukaisia. Toki, voin olla väärässäkin! Kulttuurin puolesta ovat Kiina ja Venäjä listallani kohteita, joissa haluaisin mielenkiinnosta käydä, mutta sitten taas Kiinan suurkaupungeissa saasteet, puhtaan luonnon vähyys (tai se, ettei sitä käytännössä siis ole) kaupunkikeskittymien läheisyydessä ovat seikkoja, joiden vuoksi reissaaminen sinne ei juurikaan kiinnosta.

Intia. Oikeastaan en edes osaa perustella tätä, koska jollain tapaa Intia kiinnostaa ja sitten taas ei. Olen välillä ehkä jossain määrin mustavalkoinen matkailumieltymyksieni kanssa ja todennut, että jotkut kohteet eivät kiinnosta itseäni, enkä edes tiedä miksi. Sri Lanka sen sijaan on kiinnostanut jo kauan, mutta asiat, joka nykyään pienen lapsen kanssa reissatessa aina mietityttävät, ovat kohteiden hygieniataso ja turvallisuus (ja toki pahimmat malaria- ja dengue-alueet). Nämä ovat seikkoja, jotka lapsen saannin jälkeen ovat rajanneet pois monia kohteita, joissa ehkä muuten haluaisin reissata.

 

Onko teillä matkakohteiden top- ja flop-kohteita?

 

Löytyykö omista suosikeistani inhokkeja tai toisinpäin?

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 41 kommenttia.

Viime viikon parhaita ja sekalaisia arkikuvia

Viime viikko on piti sisällään sadetta ja aurinkoa. Tuntuu todella hullunkuriselta pakata tammikuussa mukaansa sateenvarjo töihin lähtiessä. Tiedän, tänä talvena (tai kutsuisin tätä enemmänkin loputtomaksi syksyksi) olen marissut ennätyspaljon sään suhteen, mutta onhan tämä nyt aika karseaa! Hassua ajatella, ettei minulla ole mitään varsinaista talvea vastaan (siis lunta, aurinkoa ja pikkupakkasia), mutta tämmöinen epämääräinen märkä ja hämärä alkaa jo olla liikaa kenelle tahansa. Manailtuani moneen otteeseen perheemme flunssakierteestä, on pikkuinen taas kerran flunssassa ja sain onneksi siirrettyä omat pari palaveriani tänään puhelinpaltsuiksi, jotta voin jäädä naperon kanssa kotiin. Itse uskon siihen, että syyllinen näihin loputtomiin flunssiin on ehdottomasti ollut tässä lämpimässä talvessa.

Mitäs puuhailtiin viime viikolla? Viikonloppu vietettiin rauhallisesti kotona chillaten. Viimeistelin pojan huonetta (postausta tulossa tällä viikolla), leivoin niitä keto-laskiaispullia, joiden ohjeen julkaisin eilen ja käytiin lauantaina pitkästä aikaa kiertelemässä Jumbossa, koska piti hoitaa erinäisiä pikkujuttuja, kuten käydä ostamassa pojan uuteen sänkyyn aluslakana, pakkaustarvikkeita pipoille ja ottamassa pojalle kuva uuteen passiin! Edellisen kerranhan kävimme tämän kanssa passikuvassa 2kk iässä, joten ymmärrettävästi oli meininki tällä kertaa hieman eri kuin pienen vauvan kanssa 😀

Eilen kartoitimme alustavasti Uuden-Seelannin reittiä ja Airbnb-majoituksia. Ja täytyy sanoa, että Uudesta-Seelannista löytyy niin upeita Airbnb-kämppiä, etten kestä! Haaveenani on edelleen muuttaa joskus Uuteen-Seelantiin ja jokunen aika sitten selailinkin netistä tietoa viisumiseikoista. Kuulemma työviisumien saanti vaikeutuu tänä vuonna ja viisumeita myönnetään pääasiassa vain niihin ammatteihin, joista on maassa kova pula. Kuten esimerkiksi maatalouteen, joka ei ehkä aivan ole oma alani, haha. Ajattelin jossain vaiheessa tehdä postauksen pienistä ja suurista haaveistani, johon listailen mahdollisesti myös ideoita, joita minulla olisi jos joskus kaukomaille päätyisimme.

Tässä muutamia viikon parhaita juttuja…

Uusi viikonloppujen mättöruokasuosikkini: Itsetehdyt bataattiranskalaiset fetajuustolla! NIIN HYVÄÄ! Bataatin ja fetajuuston yhdistelmä on tällä hetkellä suurin ruokahimotukseni. Viikonloppuna tein tätä taas ja paistoin vielä kylkeen palan uunilohta – toimii!

Rahapaja Netflixistä. Tommi alkoi katsomaan espanjalaista Rahapajaa jo kauan ennen minua ja sai suostuteltua, että kirisin tämän kiinni katsomalla pari ekaa tuotantokautta. Alkuun olin skeptinen, mutta sarjan kaksi ekaa kautta olivat superhyviä! Kolmas ei aivan vakuuta (toistaiseksi), mutta annan sillekin mahdollisuuden. Jos etsitte uutta katsottavaa Netflixistä, suosittelen.

En ollut alkuun lainkaan innostunut Triplasta, mutta nyt käytyäni siellä kahdesti syömässä, olen aivan koukussa Triplan ravintolatarjontaan. Siellä on nimittäin vaikka mitä! Joululomalla kävimme korealaisessa BBQ:ssa East Marketissa (parasta ruokaa pitkään aikaan!!!!) ja nyt viime viikolla kävin matkamessujen yhteydessä pizzalounaalla työkaverin kanssa Triplan Capperissa. Eniten olen kuitenkin huolissani siitä, kuinka monta halpamuotiliikettä yhteen kauppakeskukseen on saatu tungettua? Huhheijaa, tunteepa sitä itsensä vanhaksi kun noin jokatoinen ketjuliikkeistä on itselleen täysin tuntematon. Mistä näille kaikille edes löytyy asiakkaita…?

Matkamessuilla olin todella iloinen siitä, kuinka esillä kotimaan matkailu oli tänä vuonna! Messupisteitä kierrellessä aloin haaveilla matkasta Kainuuseen, Kolille, Sompioon huuhtomaan kultaa ja vaikka minne muualle. Ulkomaiden pisteet eivät tänä vuonna ihan kamalasti vetäneet puoleensa, koska edustusta ei ollut mailta tai kohteilta, jotka minua eniten kiinnostavat, mutta muutamilla kojuilla tuli käytyä piipahtamassa.

Perjantaina bongasin aivan mielettömän kauniin auringonnousun ja itseasiassa tänään taas. Rakastan auringonnousua ja laskua yli kaiken, enkä malta odottaa millaisia pääsee bongailemaan taas reissusta.

 

Huippua maanantaita! ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Vuoden 2020 matkasuunnitelmia

Suuntaan itse tänään kiertelemään matkamessuille, jotka viime vuonna harmillisesti jäivät väliin ollessamme juuri samaan aikaan Ranskan Polynesiassa, joka tosin ehkä näistä kahdesta vaihtoehdosta kuitenkin epäilemättä oli se, jossa itse mielummin hengailin tammikuisena päivänä. Jokatapauksessa! Tuumailtuani tässä lähipäivinä matkamessujen ohjelmaa, intouduin myös miettimään omia matkasuunnitelmiani tälle vuodelle, koska en ole niistä tainnut hetkeen mitään päivittää, vaikka lupasin palata NZ-asiaan tarkemmin heti kun suunnitelmat etenevät!

Helmikuun lopulla lähdemme vajaaksi kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin. Myös tällä kerralla päädyimme Pohjoiseen saareen ja pieniin surffikyliin. Ehkäpä vielä joskus saamme aikaan tehdä sen 3kk NZ-visitin, että ehtii koluta koko maata perusteellisesti. Yksi haaveistani on ehdottomasti nimittäin nähdä myös Eteläistä Uutta-Seelantia. Meidän matkasuunnitelma on vielä melko auki, luultavasti menemme ainakin Raglaniin (koska lemppari), mutta täytyy vielä kartoittaa muita kivoja surffikyliä, koska ei myöskään viitsisi kopioida meidän vuoden takaista reittiä, vaikka se kovin kiva olikin, haha. Itseäni kiinnostaa kovasti ainakin 90 mile beach, Cape Reinga ja Coromandel. Saa vinkkailla jos teille tulee mieleen kivoja (surffiystävällisiä kyliä), viimeksi sain teiltä hurjasti hyviä NZ-vinkkejä!

Maaliskuun alkupään vietämme itseasiassa aivan muualla kuin Uudessa-Seelannissa, tadaa! Lennämme Aucklandiin, jossa emme itseasiassa edes viimeksi virallisesti käyneet, tasaamme yhden yön jetlageja ja suuntaamme viikoksi Cookinsaarille. Ette tiedä kuinka tohkeissani olen! Jahkailin pitkään Samoan ja Cookinsaarten välillä, kunnes sitten puntaroimme näitä kahta ja päädyin Cookinsaariin. Ehdin välissä jo vakavissani miettiä myös Tahitia ja uutta saarihimotustani Huahinea, mutta järki tuli vastaan ja totesin, että haluan seuraavan kerran Ranskan Polynesiaan reissatessani kiertää useampia saaria ja viipyä useamman viikon. En malta odottaa, että pääsen postailemaan Cookinsaarista, joka myöskin on ollut yksi saarihaaveistani jo kauan ja varsinkin meille suomalaisille melko tuntematon kohde. Ainiin hahaha! Löysin miehelle viime viikolla jo työpaikan Bora Boralta, koska kyllä, saatan randomisti selailla avoimia työpaikkoja kirjaimellisesti ympäri maailmaa (koska superduper utelias luonne :D), mutta ei toistaiseksi oikein innostunut ideasta. Hittolainen!

Keväälle ei ole sen kummempia reissusuunnitelmia tuon kuukauden pläjäyksen jälkeen, mutta olen elätellyt pääsiäiseksi haaveita jostain pienestä kotimaan reissusta omalla autolla koirat messissä esimerkiksi Lappiin. Tätä täytyy vielä suunnitella, mutta Lappi-kuume on taas yltynyt aivan mahdottomaksi.

Kesäkuulle olen varannut tyttöjen reissun ystävieni Viivin ja Jutan kanssa, jolloin lähdemme kolmestaan Los Angelesiin. Olen ehkä NÄIN innoissani ja ehdin jo varata itselleni upgraden bisnekseen, tosin jälleen kerran epäonnekkaasti ja jouduin jonotuslistalle. Saa nähdä miten sen kanssa käy 😀 Näin on nimittäin käynyt jo varmaan viidesti. Sen kerran kun haluaisin ottaa lentopisteillä upgraden kaukolennolle, ei sitä tietenkään ole juuri sille lennolle saatavilla. Täytyypi soitella Finnairille ja kysyä jonotustilannetta. Juuri pari viikkoa takaperin varasin meille ihanan beach housen ja tarkoitus olisi varata vielä osaksi aikaa majoitus myös toisesta paikasta, kunhan saadaan tuumailtua missä haluamme majailla. Päässäni on pyörinyt jo sata ideaa siitä, mitä kaikkea tehdään, kuten mennään hikingpolulle Hollywood Hillseille ja sen semmoista.

Kesälle haaveilen itse jonkinlaisesta kotimaan roadtripistä, josta olemme itseasiassa puhuneet miehen kanssa jo pitkään. Jos saisimme äitini asuntoauton lainaan, olisi mieletöntä viettää viikon-parin karavaanarielämys, kierrellä Suomen Lappia ja poiketa myös Lofooteilla, joka myöskin on ollut haavelistallamme jo aivan liian pitkään! Olisi ihana viettää vaikkapa juhannus karavaanarina ympäri erämaita ajellen. Ja kyllä, mies on yrittänyt jo vuosia suostutella minua lähtemään roadtripille, mutta vasta tässä parin vuoden aikana olen alkanut tosissani lämmetä ajatukselle. Kesäinen Lappi olisikin hyvä sauma kokeilla moista perheenä!

Syksyn ja loppuvuoden reissusuunnitelmat, sekä noin yleisesti kaikki muutkin suunnitelmat ovat vielä harvinaisen auki. Saapi nähdä mitä matkakohde-inspiksiä tulee, kunhan ensin saamme tuon kuukauden reissun alta pois. En muuten malta odottaa, että pääsen käyttämään flipflopeja kokonaiseksi kuukaudeksi. Tämä puolen vuoden odotus aurinkoa on rehellisyyden nimissä ajanut jo melkein hulluuden partaalle ja kyllä, matkakuume oireilee minussa jo (taas kerran) ihan fyysisesti 😀 Tämmöinen epämääräinen talvi ei vain kertakaikkiaan ole minua varten!

 

Oletteko jo tehneet matkasuunnitelmia vuodelle 2020? ✨  

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Sisustus-update: Uusi työpisteeni

Lupasin palata tyttönurkkauksen ja makuutilan uuteen ilmeeseen heti homman edetessä. No, nyt ollaan päästy hommassa edes jossain määrin eteenpäin kasattuani joulun jälkeen pari päivää lipastoja ja uutta työpöytääni. Hommaa vielä riittää, kuten hakea ainakin yksi lipasto lisää (arghh tätä tavaran määrää!) ja säilytyslaatikoita kaikille käsityötarvikkeille. Työpisteen sain viime viikolla kuitenkin jo ihan hyvälle mallille ja ajattelin päivittää taas väliaikakatsausta yläkertaan! Välillä mietin, että tuleeko tästä valmista koskaan, mutta pienin askelin ja optimistisin mielin.. 😀

Tuo peilisysteemi olisi tarkoitus heivata työpöydältä pois heti kun keksin sille paremman paikan!

Olen parina päivänä ehtinyt testailla uutta työpistettäni ja todennut, että tämä olisi tosiaankin pitänyt hoitaa kuntoon jo aikoja sitten, haha. Oikean työpöydän ja noin yleisesti työtilassa työskentely on niiiin paljon tehokkaampaa kuin tuo tähän asti harrastamani keittiönpöydän äärellä datailu. Muutenkin, työpisteestä on tullut haaveiltua jo vuosia, joten hyvä alku kuitenkin. Ehkäpä vielä joskus saan sen ihan virallisen työhuoneenkin. Olisi nimittäin unelma! Jossain hamassa tulevaisuudessa haluaisin myös viettää aamuni työpisteellä juoden aamukahvia ja tehden hommia, mutta niin kauan kun napero nukkuu vieressämme, on se tietty mahdottomuus.

Tuntui todella haikealta ostaa uusi työpöytä, koska minulla on pikkutytöstä saakka ollut mummoni peruja vanha Muuramen työpöytä, jonka olen sittemmin sijoittanut pojan huoneeseen ja päättänyt, että pöytä on jatkossa hänen piirrustuspöytänsä. Outo tunne kun tuntee jotenkin ”pettävänsä” vanhan kaluste-ystävän. Minulta löytyy niitä nimittäin useita, kalusteystäviä siis, haha. Eniten olisin halunnut panostaa Artekin tai Muuramen työpöytään, mutta koska tila yläkerrassa on todella rajallinen, piti keksiä jonkin sortin kompakti budjettiversio ja päädyin tuohon Ikean Lillåseniin, jota olin katsellut jo ikuisuuden.

Työtuoli uupuu vielä ja raahasin ylös siksi aikaa yhden Artekeista. Ja niistä puheenollen! Hitto vie kun Artekin tuoleja on nykyään vaikeaa löytää käytettynä! Tai siis ainakaan kohtuuhintaan. Viitisen vuotta takaperin kun itse bongailin Torista ja Facebook-kirppiksiltä ties mitä Artekia, olivat markkinat täysin erilaiset ja huomaa, että kierrätetyn kotimaisen designin kysyntä tosiaan on hurjasti kasvanut. Ja tämähän on toki vain hyvä asia. Jos jollakulla siellä lojuu kotona Artekin tuolia (tai jakkaraa) vailla uutta omistajaa, niin saa laittaa mailia. Olen kiinnostunut ostamaan pois!

Kuten ehkä huomasitte on myös makkarin seinä saanut taulujen suhteen pientä uudistusta. Ostin kaveriltani tuon hänen maalaamansa galaksi-taulun jo viime keväänä, mutta sain sen noudettua vasta joku kuukausi takaperin tai oikeastaan pistin Tommin asialle kun tällä sopivasti oli asiaa sinne suuntaan. Vain koska olen maailman laiskin raahaamaan itseäni kotoa Helsingin toiseen kolkkaan, kuten Lauttasaareen, jossa käyn nykyisin ehkä kerran vuodessa. Tästä päästäänkin siihen kuinka olen viime aikoina taas hurjasti kaivannut pienemmän paikkakunnan hyviä puolia, kuten lyhyitä etäisyyksiä. Kuinka unelmalta tuntuisikaan nykyään esimerkiksi työmatka, jonka voi kävellä, haha! Te, jotka saatte tästä nauttia, olette onnekkaita! Ehkäpä työstän aiheesta myöhemmin ihan oman postauksensa. Ja niin, syksyllä ostamani ametistikaivoksen osakkeen osakekirjakin pääsi vihdoin seinälle työpöydän päälle. Saa nähdä onko lopullinen sijoituskohde, mutta onpahan vihdoinkin ainakin kehyksissä asti.

Projekti, jota pitäisi seuraavaksi edistää on etsiä jonkinlainen kirjahylly. Nykyään säilytän kaikkia kirjojani joko varastossa tai epämääräisissä pinoissa. Ongelma onkin lähinnä ollut, että kodissamme on todella vähän seinätilaa, joten pitäisi keksiä jokin nerokas ratkaisu tai mahdollisimman kapea hylly, joka mahtuisi kapeaankin seinätilaan. Vinkkejä?

Lopputulosta yläkerrasta tulossa kun saan hommat valmiiksi, sitten joskus 😀 Olen jopa miettinyt, että lähtisinkö kokonaan muuttamaan yläkerran järjestystä, saapi siis nähdä mitä tästä seuraa!

 

Mitäs tuumaatte mini-työnurkkauksestani?

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.