Tällä hetkellä mielessä X 8

Moi taas! Olen ollut aika innoissani tästä blogin pariin paluusta ja ennen kaikkea ilahtunut kommenteistanne, sekä siitä kuinka moni siellä edelleen on tästä tauosta huolimatta.

Päätin jatkaa kevyillä aiheilla ja listailla 8 asiaa, jotka tässä lähiaikoina olleet mielessäni.

Viimeinen auringonlaskun selfie Tulumissa

Maalausharrastuksen vieminen nextille levelille. Tällä hetkellä olen harjoitellut akryylimaalausta pienemmille canvaspohjille, mutta haaveeni kesälle olisi kokeilla myös suurempien töiden työstämistä! Maalaaminen on niiiiin terapeuttista ja itsessään jo värien ja sävyjen sekoittaminen. Aloitan yleensä aina tyhjästä ilman mitään selkeää visiota, laitan musiikin soimaan ja tadaa, työ josta alkuun ajattelin tulevan täysi katastofi, onkin tullut jotain todella kivaa. Tosin, usein työni ovat melko kaoottisia, ehkäpä se on juuri juttuni 😀

KESÄ ja kaikki kiva! Mitään varsinaisia kesäsuunnitelmia en ole tehnyt. Tarkoitus olisi mennä kesä fiiliksen ja intuition mukaan. Samalla kaavalla menin myös viime kesän ja tuloksena oli paras kesä vuosiin. Haahuilla, tarttua hetkiin ja tehdä juuri niitä extempore-juttuja, eli kaikkea sitä mistä olen täällä vuosia jauhanutkin pitäväni, haha.

Patistaa itseni keväällä yhä useammin toimistolle näkemään työkavereita. Olen luonnollisesti koronan ja myös oman alkuvuoden koronan, sekä muiden sairasteluiden  ja väsymyksen vuoksi kokenut etätyöskentelyn arjen hallinnan kannalta helpommaksi ja vähemmän stressaavammaksi, mutta kevään tullen kaipaa toki muutakin. Ja nyt vuoden yksin asuneena on huomannut konkretiassa sen ”yksinäisyyden” mitä etätyöskentely tuo tullessaan, vaikka päivittäin ystävien ja työkavereiden kanssa yhteyttä pidetäänkin. Onhan se pidemmän päälle luonnotonta olla töissä kotona ja töissä vapaana, vaikka kuinka kotona ja yksin viihtyisikin 😀

Tällä hetkellä haaveilen myös viikon tai parin etätyöviikosta Biarritzissä, olen kokenut tämän etäkulttuurin keskellä täysin uuden ympäristön olevan se, joka itseäni motivoi työssä. Haha, teinhän muutama vuosi sitten kolme kuukautta töitä ympäri maailmaa maailmanympärysmatkalla, vaikkei sitä nyt varsinaisesti toimistotyöhön voi verrata. Nykyajan rikkaus on se, että työskentely onnistuu muuallakin kun kotona tai toimistolla, itse koen sen suurena motivaattorina työssä jaksamisen suhteen.

Palatakseni aiheeseen Biarritz, joka on heittämällä yksi lempikohteeni Euroopassa, ellei jopa lempparein! Olimme kesälomareissulla Biarritzissä 2016 ja heti perään 2017 (okei, koska se oli tosiaan niin kiva) ja jotenkin paluu sinne jäi Finnairin lopetettua suorat lennot Biarritziin. Itseasiassa mietinkin, että miksen ole palannut sinne sen jälkeen, mutta tämähän se syy olikin. Biarritzissä viehettää tietynlainen boheemius, rento rantameinki ja hyvin epätyypillinen ”ranskameininki” muihin Ranskan kaupunkeihin verrattuna. Ihan lemppari!

Kuinka ylpeä oon itsestäni kun on ekaa kertaa uskaltautunut kunnon reissuille ”yksin”, vaikka toki oonkin reissannut ja lentänyt paljon yksin jo nuorena. Jostain syystä olen aina aristellut tämän suhteen, en siksi etten pärjäisi yksin, vaan kokenut saavani enemmän irti reissuista kun on joku, jonka kanssa kokea ne elämykset. Nyt olen oivaltanut myös yksinmatkailun rikkauden, vapauden ja sen, kuinka paljon se antaa juuri sillä, että saa työstää rauhassa omia ajatuksiaan ja keskittyä ehkä yksityiskohtiin, joihin ei toisen seurassa välttämättä kiinnittäisi huomiota. Suosittelen kokeilemaan, vaikka jännittäisi! Minuakin jännitti hurjasti, vaikka kokenut reissaaja olenkin. Yksi parhaimmista kokemuksista, eikä muuten tuon ensimmäisen marraskuun Sansibarin reissun jälkeen enää jännitä 🙂

Haaveenani olisi syksyllä opiskella taas jotain kursseja yliopistossa vuoden tauon jälkeen. Ehkä mantsaa, ympäristötiedettä ja jotain oman koulutusohjelman kursseja maataloustieteistä, sekä maaperätieteistä, jonka nyt siis valitsin kandiopintojeni suuntaukseksi.

Kässäjutut ofc. Ne ovat rullanneet tässä koko talven ja olleet mitä suurinta terapiaa toisen (vai kolmannen, olen jo ihan sekaisin) koronatalven aikana. Kevään tavoitteena on keskittyä keväisempiin neule- ja virkkuutöihin.

Palata Meksikoon hahahah! Alustavasti haluaisin syksyllä takaisin Meksikoon ja ainakin Tulumiin, koska moni paikka jäi vielä näkemättä ja kokematta. Okei, myös Costa Rica kiinnostelee! Ehkäpä nämä voisi yhdistääkin. Siinäpä tämän hetken reissuhaaveita!

Mitäs teillä pyörii mielessä juuri nyt?

 

Iines

Ps. Oon ihan pulassa kun en enää löydä mun MacBookilla emojeita tuosta näppiksen yläpalkista 😀

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

OG-blogimeiningin paluu?

Moi.

Mua ihan nolottaa, että edellisestä blogipostauksesta on jo yli puoli vuotta aikaa. Koko viime vuosi meni jonkinlaisessa kirjoitusblokissa, ehkäpä kaikkien elämänmuutosten ja muiden siivittämänä. Ei vain tuntunut oikealta kirjoittaa mitään. Varsinkaan omaan elämään liittyvää. Tuntuupa tosiaan todella oudolta kirjoittaa ensimmäisiä lauseita tänne sitten viime kesän.

Jostain syystä koin viime vuonna tarvetta ottaa paussia blogista ja vakka kuinka monet kerrat ajattelin avaavani WordPressin kirjoittaakseni kuulumisia, jäi homma jostain syystä joka kerta. Viime syksystä asti olen hautonut ajoittain ajatusta blogin pariin palaamisesta, mutta vielä en ole siihen ollut tarpeeksi ”rohkea”. Mitä kertoisin? Tai mitä edes kirjoittaisin? Kovin henkilökohtaisten seikkojen jakaminen on vuosi vuodelta alkanut tuntua ahdistavammalta, mutta ehkä voisin yrittää kehittää jonkinlaista välimuotoa tämän suhteen?

Lähikuukausina olen kuitenkin pikkuhiljaa tosissani tuumaillut tosissani ajatusta vanhaan kunnon blogimeininkiin palaamiseen, vaikka aivan rehellisesti tuntui ajatus oman elämän avaamisesta suurelle yleisölle täällä todella ahdistavalta. Osittain ehkä vieläkin. Jonkinlainen anonymiteetti on vuosien aktiivisen bloggaamisen jälkeen tehnyt hyvää ja oikeastaan viimeinen asia, jota olen esimerkiksi vuoden 2021 koronahärdellin keskellä kaivannut olisi tuoda esille yhtäkään mielipidettä lisää, mistään. Yksinkertaisesti on halunnut ottaa paussia kaikesta ylimääräisestä omassa elämässä, varsinkin kaikesta someen liittyvästä.

 Ja heh, varsinkin kun näiden korona-aikojen aikana on tuntunut, ettei ainakaan minun elämässäni tapahdu juuri mitään. Ainakaan mitään kovin järisyttävää. Neulomista, etätöitä ja paaaaaljon kotona vietettyä aikaa. Ja tietty paljon asioita, joita en tänne luonnollisesti halua jakaa. Yksi asia, jossa olen viime syksyn jälkeen rohkaistunut on reissaaminen, syksyllä lähdin ensimmäistä kertaa reissuun 1,5 vuoteen ja kyllähän se jännitti.

Ja asia, josta olen valtavan ylpeä on jonkinlainen oma henkinen edistysaskel sen suhteen, että olen vihdoin yksin paljon reissanneiden ystävieni innostamana vihdoin uskaltautunut matkustelemaan yksin. Ja kuinka siistiä se onkaan! Marraskuussa lähdin ensimmäistä kertaa ”virallisesti” yksin reissuun Sansibarille, jota kaksi kaveriani suosittelivat. Täytyy myöntää, että ennemmin kuitenkin matkustan kaverin kanssa, heh. Tammikuussa vietin pitkän viikonlopun Tukholmassa, siellä en tosin yksin ja tällä viikolla palasin Meksikon Tulumista. Tammikuussa kävin moikkaamassa loppuvuodesta syntynyttä parhaan ystäväni vauvaa, jolle sain kunnian ryhtyä kummitädiksi! Ensimmäinen kummilapseni! <3

Hahha, muistoissa on vieläkin reissu Havaijille joskus tammikuussa 2013 kun vietin Waikikilla sattuneesta syystä yksin viikon, hahahha. Pitääkin kaivaa jos löytäisin jonkun huvittavan matkakertomuksen blogin kätköistä siitä reissusta. Okei, yritin mutten löytänyt. ”HARMI” :D!!!

Kaiken tämän lisäksi olen kokenut viime syksystä lähtien valtavaa ahdistusta somesta ja uutisista. Tuntuu, että aivoni ovat jo pelkästään tämän kaiken koronahärdellin lisäksi kokeneet jonkinlaisen stopin somen nopeaa skrollauskulttuuria ja pinnallista sisältöä kohtaan. Se onkin yksi syy, miksi ainakin itse olen kaivannut jälleen ”hitaamman” somemedian pariin, kuten blogeihin. Viettää aikaa rauhassa keskittyen lukemaan tekstejä, sen sijaan, että selaisi turhanpäiväistä instafeediä saamatta siitä todellisuudessa mitään irti. Tämä onkin yksi syy, jonka vuoksi idea blogin pariin palaamisesta on käynyt yhä enemmän mielessä ja uskon, että moni muukin kaipaisi juuri tämmöistä hitaampaa sisältöä. Hah, OG-blogien uusi paluu!!

Lautailun harjoittelu etenee hitaasti, mutta varmasti, ahhahaha 😀

Someahdistukseni (tai oikeastaan IG-ahdistukseni yltyi syksyllä niin pahasti, että rajoitin sen käyttöä radikaalisti ja päädyin jopa laittamaan tilini ensimmäistä kertaa ikinä yksityiseksi. Itselleni on tehnyt hyvää rajata some niin, että olen keskittynyt käsityötiliini @iinesdiy , joka on vienyt omia ja toivottavasti myös seuraajien ajatuksia kivoihin juttuihin maailman tapahtumista. Samalla myös keskittyminen someen, joka ei keskity omaan henkilökohtaiseen elämääni, on tehnyt itselleni hyvää.

Syksyllä kaipasin jotain uutta harrastusta ja nimenomaan käsillä tekemistä käsitöiden ohelle, joten aloitin maalausharrastuksen! Todella terapeuttista puuhaa, vaikka nämä tekeleeni melko kaoottisia ovatkin, haha.

Sansibarista toivottiin jo marraskuussa postausta ja ehkäpä tässä yritän tehdä jonkinlaista paluuta myös matkapostauksen pariin. Instagramin puolella @iines innostuin näihin aivan yllättäen taas aivan tohkeissani ja päädyin ainakin toistaiseksi laittamaan myös oman profiilini julkiseksi.

Olisikohan tämä ensimmäinen varovainen paluuni blogin pariin?

Onkohan siellä vielä ketään? <3

Iines

Ps. Ja tosiaan viime kesän jälkeen olen kehitellyt paljon uusia kässäohjeita, joten jos ne kiinnostavat, löytyvät ne kässäsaitiltani täältä! 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 20 kommenttia.

Mitä mulle kuuluu nyt?

Hello! Jonkinlaiset selittelyt ja pahoittelut postaustauoista alkavat olla täällä jo jonkinlainen tapa. En ole viime viikkoina oikein (tai oikeastaan kuukausina) kokenut luontevaksi tuoda tänne henkilökohtaisia asioita ennenkö olen ensin jotenkin sisäistänyt ja käsitellyt asiat itse. Huhtikuuhun mahtui esimerkiksi erilleen muutto, joka on ymmärrettävästi vaatinut pientä sulattelua, vaikka itse erosta jo alkaakin olla aikaa. Kevät on ollut palkkatöissä melko hektistä, jonka vuoksi olen pyrkinyt olla ottamatta stressiä somesta tai mistään ns. ”ylimääräisestä”, johon voi helposti palata paremmalla ajalla. Ajattelin, että voisin jossain välissä kirjoitella erikseen fiiliksiä tästä uudesta tilanteesta, eli puolet arjesta yksin asuvana, mutta tällä hetkellä on fiilis hyvä, vaikka onhan tämä koko homma kokonaisuudessaan ollut alkuvuodesta rankka. Ja myönnettäköön, että luonnostelin tämän ekan kappaleen jo about kuukausi sitten ja oikeastaan nyt koin, että olen valmis avaamaan aihetta vähän täälläkin.

Olen viime aikoina miettinyt paljon kevättä 2020 ja tajunnut mm. sen, kuinka hukassa tunnuin olevan koko viime vuoden. Asiaan vaikutti tietysti korona ja sen myötä mönkään menneet suunnitelmat, tietynlainen kriisi siitä, mihin suuntaan haluan ohjata elämäni ja jotenkin myös yleinen melankolia. Taisinkin vuosi takaperin kesällä kirjoitella e-pillereiden lopetuksesta ja siitä, kuinka puoli vuotta syömäni uudet e-pillerit taisivat olla osasyynä tuolle alkuvuoden ja koko kevään melankolialle, mutta tuskin kuitenkaan aivan täysin. Nyt kun ajattelen taaksepäin viime vuotta, tulee tunteina mieleen lähinnä epätoivo, suru ja juurikin se melankolia.

Muistan kaiken pääsykoelukurumbakoomen ohella keväällä 2020 sen kun kävin päivittäin metsälenkeillä, kuuntelin jotain Cunninlynguistsin biisiä ja saatoin vain pillahtaa itkuun kesken lenkin. Siinäpä sitten itkeskelin hetken keskellä metsäpolkua, kunnes sain taas koottua itseni ja palasin kotiin kuin mitään ei olisikaan. Olen ehkä itse tyyppinä se, joka huomaa tavallaan nuo tietyt merkit vasta pitkällä viiveellä ja nyt vuosi taaksepäin ajateltuna täytyy sanoa, ettei viime kevät tai edes viime vuosi ollut kovinkaan helppo. No, eipä tämä alkuvuosikaan ole sitä ollut.

Mutta mitä nyt ehkä tässä yritin aasinsiltana johdatella on se, kuinka fiilis juuri NYT peilaten vuodentakaiseen on aivan päinvastainen. Jos vuosi sitten löysin arjesta useimmiten vain niitä negatiivisia asioita, on tilanne tällä hetkellä täysin päinvastainen. Olen iloinen tulevasta kesästä, uusista projekteista ja oikeastaan elämästä juuri tämmöisenä kuin se on juuri nyt ja tässä hetkessä. Enpä olisi voinut vielä puoli vuotta takaperin uskoa kirjoittavani tai edes ajattelevani näin.

Kävin jo alkuvuodesta juttelemassa työterveyspsykologille tästä elämäntilanteen muutoksesta. Olen yleensä melko realisti asioiden suhteen ja itselleni on ehkä tyypillistä käsitellä asiat itsekseni oman pääni sisällä, vaikkei se nyt kuitenkaan loppupeleissä aina ole se parhain vaihtoehto. Hänen arvionsa oli, että olin jo tuolloin saanut käsiteltyä asiat melko hyvälle mallille ja niin, luonteelleni on ehkä omaista se, että käyn asiat sisäisesti läpi hetken ajan melko intensiivisesti, jolloin myös jotenkin kykenen selättämään en melko nopeasti sen sijaan, että jäisin vatvomaan elämän sattumuksia vuosikausiksi. Kärsin kuitenkin koko alkuvuoden vahvoista fyysisistä oireista, nukuin useamman kuukauden todella huonosti ja unettomuus pääsi jo ikävästi kroonistumaan. Lisäksi menetin ruokahalunikin tyystin joksikin aikaa.

Tottakai tilanne edelleen harmittaa (varsinkin lapsen puolesta), mutta ehkä itselleni tyypillinen ”deal with it and move on”-tyyli on joskus ihan hyväkin asia, koska milloinka tässä elämässä tulisi tilanne, ettei kohdalla olisi ainuttakaan päänvaivaa tai murhetta aiheuttavaa asiaa. Voisi olla melko raskasta selättää niiden lisäksi myös muita käsittelemättömiä seikkoja. Ja asiasta kukkaruukkuun. Olen ollut aina ehkä maailman huonoin deittailemaan ketään, mutta kävin muistaakseni helmikuussa ekaa kertaa treffeillä ja sen jälkeen olen nähnyt muutamaa tyyppiä. Ehkä yleisesti uusiin ihmisiin tutustuminenkin on auttanut orientoutumaan tulevaan. Yleisestihän olen aika kotihiiri, mutta yhtäkkiä olen havahtunut siihen, että olen alkanut yhä enemmän käydä kaikkialla! Näkemässä ihmisiä ja ystäviä. Ja se vasta onkin ollut pitkästä aikaa kivaa. Varsinkin tämän ultimaalisen koronakotoilun jälkeen. Vaikkain somen perustella vaikuttaa varmasti edelleen siltä, että olen lähinnä kotona 24/7. Ah, somekanavien pieni vähentäminen on ollut tässä kesän kynnyksellä myös ihan paikallaan 🙂

Itselleni yksi tässä tilanteessa paljon auttaneista asioissa oli alkuvuodesta yllättävää kyllä työ! Palasin viime vuoden lopulla palkkatöihin, joissa olen viihtynyt todella hyvin, vaikka paluu työsuhteeseen kieltämättä ensin hieman jännittikin reilun parin vuoden yrittäjähaahuilun jälkeen. En ole kuitenkaan katunut hetkeäkään ja koska työni on todella itseohjautuvaa, jossa hoidan omalle vastuulleni kuuluvat hommat aikalailla itsenäisesti ja useimmiten oman kalenterini mukaan, ei muutos yrittäjyyteen ole itseasiassa ollut kovinkaan suuri. Se, että sai vuodenvaihteessa eron jälkimainingeissa tietynlaisen rytmin arkeen, muuta mietittävää ja myös niitä sosiaalisia kontakteja päiviin, auttoi itseäni paljon pääsemään tuon pahimman yli ja antoi ennemminkin energiaa kuin olisi vienyt sitä.

Olisihan tässä varmasti kilometrikaupalla kerrottavaa, mutta ehkä pidän homman nyt simppelinä ja jätän tähän yhteen aiheeseen 😀 Myönnän, etten enää edes muista mitä viimeksi tänne kirjoitin, enkä edes jaksanut käydä lukemassa. HAHA.

Ja kyllä, yritän parhaani mukaan nyt ottaa uutta rytmiä taas blogiinkin nyt kun sain hoidettua ekan vuoden opinnot kasaan ja työtilannekin loman lähetessä pikkuhiljaa tässä rauhoittuu!

Kivaa sunnuntaita 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Sinkkukevään (iik!) agendalla…

Hello! Ensinnäkin, kiitos kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Huhtikuu on vierähtänyt edelleen kaikkia käytännön asioita hoitaessa, mutta kieltämättä on alkanut olla jo melkoisesti kevätfiilis, joka on tuonut intoa erinäisiin juttuihin. (Ja apua, uskalsin ensimmäistä kertaa kirjoittaa jopa otsikkoon ääneen sen, että olen SINKKU. Ekaa kertaa sitten 2012.) Kuten esimerkiksi niiden kevään sisustusprojektien suunnitteluun, haha. Joku edelliset vuosia kestäneet epämääräiset sisustusprojektini muistava saattaa pyöritellä päätään, mutta voin todeta, että olen tällä kertaa päättänyt pistää asian vähän vauhdikkaammin liikkeelle. Siis oikeasti. Tein itselleni budjetin sille, millä summalla sallin itselleni uusia hankintoja ja tein vähän listaa siitä mitä olen ajatellut kotiin hankkia. Kuten esimerkiksi niitä hemmetin seinähyllyjä, jotka ovat olleet samaisella vuosien rästilistalla. Ah, löysinpä jo sopivia hyllyjäkin! Ainiin ja ostin muutaman uuden tuolin. Esimerkiksi tämä sisustushommien suunnittelu on tuonut itselleni hyvää mieltä tässä kaiken muun härdellin keskellä. Ainiin ja tietenkin neulominen. Voisinkin siis jossain vaiheessa tehdä postausta kotihankinnoista ja myöhemmin myös niistä sisustusjutuista!

Sisustusjuttujen lisäksi olen harkinnut myös lattiaremonttia, mutta täytyy vielä tiedustella ja laskea sen kustannuksia. Todennäköisesti palaan tähän ikuisuusongelmaan nimeltään lattia vielä useampaan otteeseen 😀 Kaikesta huolimatta olen pyrkinyt kehittämään ja suunnittelemaan itselleni kevääksi kivoja juttuja, kuten päättänyt palkata itselleni ammattijärjestelijän helpottamaan kaappikaaostani, joka on oikeasti aina ollut heikkouteni. En vain osaa pitää niitä ojennuksessa pitkässä juoksussa ja tuumasin, että ehkä ammattilainen osaisi auttaa järjestämään ne sille mallille, että se edes jotenkuten jatkossa olisi helpompaa, haha. Myös ihan jotain minimaalista remppajuttua olen tuumaillut, mutta keskityn ensin näihin pieniin sisustusjuttuihin, joista olen oikeastaan ihan tosi innoissani! Tilasin myös alkuvuodesta erään uuden taulun tilaustyönä, jota odotan innolla saapuvaksi nyt huhti-toukokuussa.

Olin alunperin ilmoittautunut hieman liian kunnianhimoisin tavoittein kevään viimeisen periodin kursseille (eli about viidelle), joista taas suurin osa karsiutui pois siksi, että ne vaativat tarkkoja tai viikottaisia deadlineja tehtäville tai muuten vain tiukkaa läsnäoloa, joka nyt ei vain ikävä kyllä itselleni tässä hektisessä elämäntilanteessa ja päivätöiden ohella sovi. Suoritan nyt keväällä yhden kurssin, Kaupunkiluonnon monimuotoisuus, jonka bongasin Bio- ja ympäristötieteellisen puolelta. Niiin kiinnostava! Ja sopii aivan täydellisenä valinnaisena muuhun opintokokonaisuuteeni noiden maataloustietellisten ja mantsan kurssien ohelle, varsinkin kun juurikin ympäristö, viheralueet ja ekologia ovat opinnoissa lähellä sydäntä, sekä toki myös vähän kaupunkimaantieteellisestäkin näkökulmasta. Näillä näkymin saan tältä ensimmäiseltä opintovuodelta kasaan 50op, joka toki on paljon vähemmän kuin se aikaisemmin suunnittelemani 80op, mutta eihän siinä oikein auta kun elämä tulee vastaan 😀 Eipä tässä mihinkään kiire ole ja kuten ehkä ennenkin olen todennut, on agendani opiskella ensisijaisesti itseäni varten ja keskittyä niihin kursseihin / aiheisiin, jotka eniten kiinnostavat. Pari kesäkurssia vähän tässä kiinnostelee, katsotaan miten käy ja päädynkö ilmoittautumaan.

Mutta mitä nyt tulee koulujuttuihin, niin tässähän nyt kävi niin, että pistin uudestaan hakupaperit eteenpäin maantieteen kandiin. Ihan vain siksi, että edellisvuoden pääsykoesäätö on jäänyt pahasti kaivelemaan ja toisekseen siksi, että opinto-oikeus mantsan puolelle kiinnostaa edelleen kaikkein eniten. Helsingin Yliopistossa ei ole siirtohakua mantsaan ja koska haluan edelleen säilyttää opinto-oikeuden myös maat-metsiksessä, en halunnut hakea siirtoa muuhun yliopistoon. Vielä en ole aloittanut koko lukurumbaa, mutta onneksi on (kai) vielä jemmassa viime vuoden muistiinpanot ja muutenkin ihan hyvä pohja mm. noiden mantsan peruskurssien pohjalta. Lisäksi ovat myös muut opinnot antaneet hyvin perspektiiviä moniin aiheisiin, joita myös maantiede käsittää. Saa siis nähdä miten käy! Ainakin toivon, ettei pääsykoerumba tänä vuonna ole aivan yhtä kaaos, vaikkakin fakta on se, että mahdollisuuteni ei-ensikertalaisena ovat yhä ja edelleen hyvin minimaaliset päästä sisälle yhtään mihinkään 😀 Ehkä siis ihan realistista olla jo valmiiksi vähän pessimisti tässä asiassa.

 

Tämmöisiä randompäivityksiä sen edellisen vuodatuksen jälkeen. Mitäs teidän viikkoon? Odotatteko jo innolla sisustusjuttuja, vaikka niissä kestäisikin perinteisesti ikuisuus, haha?

 

Ps. Nykyään on vähintään ehkä syntistä hehkuttaa muotiostoksia, mutta nyt on aivan PAKKO! Ostan uudet kengät ehkä kerran vuodessa (yleensä lenkkareita tai tennareita, öhöm), mutta olin pidemmän aikaa tuskaillut sen suhteen, etten ole vuosiin löytänyt siistejä saappaita, joita voisin käyttää tämmöisillä välikausilla. Mulla on muutaman vuoden ollut talvikumpparit, joita käytän lähinnä koirien ulkoilutukseen, mutta oikeasti, vuoden paras ostos on ollut: Nuo Gannin polvimittaiset kumpparit! Näyttävät siis nahkasaappailta, mutta ovat kierrätettyä kumia. Aivan täydelliset ja TYYLIKKÄÄT!! Omani tilasin MyTheresalta 🙂

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Life update vol. 2021

Moi ennätyspitkän tauon jälkeen. Huh. Olin melkein jo unohtanut kuinka tänne WordPressiin kirjaudutaan tämmöisen reilun kuukauden tauon jälkeen, hah. Ensinnäkin, pahoitteluni siitä etten ole ilmoitellut tauosta tai itsestäni muutenkaan täällä. Tarkoitus on ollut about jokatoinen päivä avata tämä ja yrittää kirjoittaa jotain selityksen tynkää, mutta aina on tullut jotain tai fiilis on tuntunut väärältä. Kirjoittelinkin jo vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta, että viimeiset kuukaudet ovat olleet melkoista myllerrystä, enkä kyllä liioittele yhtään. Asioiden avaaminen täällä on tuntunut vaikealta ja olen kokenut, etten ole ollut vielä niihin valmis, vaikka kyse olisikin ihan kivoistakin jutuista. Ihan tämän kaiken kaaoksen vuoksi on ollut pakkokin keskittyä niihin arjen oleellisiin juttuihin ja yrittää olla ottamatta stressiä mistään, mikä nyt ei ole juuri siinä hetkessä akuuttia, kuten esimerkiksi blogin kanssa olen kokenut. Tarkoitus olisi kuitenkin taas aktivoitua uudella innolla täällä kun hiljalleen saan kaiken muun kaaoksen tässä elämässäni hallintaan 😀

Mistäs sitten aloittaisin? Tai mihinköhän edes olen viimeksi helmikuussa jäänyt näissä löpinöissäni? Jokunen on ehkä Instagramin puolelta saattanut huomata, että jotain ehkä on meneillään ja kyllä vaan. En vain ole ennen tätä ollut valmis käsittelemään asiaa näin ”julkisesti”, vaikka ystäville ja muille kysyneille olenkin kaikesta ihan avoimesti kertonut. Olen siis eronnut jo viime vuoden lopulla. Tämä, sekä kaikki asiaan liittyvät henkiset seikat ja käytännön järjestelyt ovat vieneet aivan valtavasti aikaa ja ennen kaikkea energiaa. Loppuvuodesta aloittamani päivätyö on yksi asioista, joka on pitänyt minut järjissäni tämän kaiken keskellä. Ehkä siis avaan noita työjuttujakin jossain vaiheessa enemmän. Itse eroon ei liity minkäänlaista draamaa, eikä aikomus ole käsitellä sen taustoja täällä sen koommin. Välit ovat hyvät ja asumme edelleen saman katon alla, näillä näkymin vielä noin kuukauden. Onhan ero yli 8v suhteen jälkeen tietysti rankka juttu, varsinkin kun kuvioissa on vielä yhteinen lapsi.

Itselläni on ollut maailman raivostuttavin asuntolainaprosessi tässä kaiken ohella vireillään noin 2kk, joka vihdoin viime viikolla sai päätöksen. Haluni oli alunperin lunastaa nykyinen kotimme kokonaan itselleni, lähinnä siksi, ettei lapselle koituisi lisää muutoksia sen suhteen, että oma rakas koti lähtisi alta ja toisekseen siksi, että olen alusta alkaen viihtynyt tässä valtavan hyvin. Koko muinainen tarina ja megaluokan tuuri sen suhteen, että ylinpäänsä sain keploteltua tämän kodin meille ei vain antanut mielessäni mahdollisuutta sille, että lähtisin luopumaan kodistani, jossa on kaikki mitä kaipaan, varsinkin ottaen huomioon tämänhetkisen asuntotarjonnan. Myöskään pienempään asuntoon ahtautuminen lapsen kanssa ei varsinaisesti houkutellut, vaikka paluu kantakaupunkiin jossain vaiheessa mielessä kävikin.  Nyt voin kuitenkin vihdoin sanoa olevani sataprosenttisesti tämän ihanan pienen paritalopuoliskon omistaja! Positiivisia juttujakin siis mahtuu näihin viikkoihin. Kevään to-do-listalla on mitäpäs muutakaan kun: Kodin sisustusprojekteja!!! 😀 Toivottavasti ne ovat tällä kertaa vähän nopeammin valmiita kuin nuo mun edelliset kolmen vuoden ikuisuusprojektit. Myös pieniä taidehankintoja on tullut tehtyä viime viikkoina pieniltä kotimaisilta taitelijoilta, en malta odottaa, että pääsen jossain vaiheessa esittelemään niitä in action.

Näin. Monta isoa juttua tiiviissä paketissa. Enempää en oikein tähän hätään oikein osaa sanoa. Eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi infopläjäystä siitä, mitä kaikkea viime viikkoina ja kuukausina on ollut meneillään.

Mutta hei! Mitäs teille kuuluu? 🌞

 

Toivottavasti blogini ei tauosta huolimatta ole painunut aivan unohduksiin 😀

Ps. Ah, kerrankin postaus, jossa korona on mainittu vain asuntotarjonnan yhteydessä. Voin kertoa, että tämän kaiken ohella koko korona ja uudet rajoitukset ovat tuntuneet melko vähäpätöisiltä.

Pps. Pieni mainostus mukaan! Julkaisin eilen verkkokauppaan helpon balaclava-hupun ohjeen, josta olen itse ihan superinnoissani! Ohje löytyy täältä 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 22 kommenttia.