#maanantaijutut

Ajattelin eilen illalla, että voisin tällä kertaa aloittaa blogiviikon hieman eri tavalla. Ei mitään tiettyä syvällistä aihetta, vaan ihan niitä näitä. Olin koko viikonlopun hieman nuutunut, osittain ehkä pienestä flunssasta johtuen (tottakai) ja myös kaikesta viime viikon poukkoilusta. Ainiin ja alkava kaamosväsymys, sekin vielä! Nukuin nimittäin viikonloppuna taas pitkästä aikaa päiväunet, vaikken yleensä tee sitä tosiaan melkein koskaan. Pimeys pistää tosissaan väsyttämään ja niin odottelen niitä päiviä kun aurinko taas näyttäytyisi. Marraskuuhan on juuri pahinta aikaa ihmisille, jotka ovat yhtään herkkiä kaamosajan oireilulle.

En edes haluaisi jauhaa näistä marraskuun ankeista päivistä, mutta nyt on ihan pakko! Aurinkoa kun ei ole näkynyt varmaan nyt viikkoihin, joka alkaa olla näin blogiin kuvaamisen suhteen melko hankala tilanne. En ole kuvaillut mitään kotona useampaan viikkoon, koska en yksinkertaisesti oikein ole voinut. Syynä tietty tämä pimeys. Kuikuilen Forecan appsiä päivittäin ja toivon, että sääennustukset olisivat muuttuneet ja olisi edes pilkahdus aurinkoa havaittavissa. Kuvituksena siksi tällä kertaa vanhoja kuvia, koska en myöskään viitsi postailla jokaisena päivänä niitä asukuvia.

Lähetin muuten viime viikolla ensimmäiset laskut yritykseni nimissä, iik! Voin kertoa, että näissä yritysjutuissa on kyllä riittänyt hommaa, vaikka onkin kyse tämmöisestä ihan minitoiminnasta. Nyt alkaa kuitenkin olla hommat melko reilassa ja kävin myös tapaamassa uutta kirjanpitäjääni viime viikolla. Ennakkoverot ovat nimittäin asia, josta olen kerännyt kamalan stressin, mutta kuulemma syytä huoleen ei ole. Sain tänä vuonna suurimmat mätkyni ikinä (eli siis 16€) ja olin jo niistäkin aivan paiseessa, vaikka kyse olikin lähinnä siitä, että ilmoitin jälkeenpäin tuloja, joita vähennykset eivät aivan kattaneet, vaikka alkuperäisen veropäätöksen perusteella olikin tulossa palautuksia. Yleensä kun pyrin aina siihen, että viilaan verot niin yläkanttiin, että palautuksia tulee aina. Kaikki rahaan ja talouteen liittyvä on asia, josta olen ihan supertarkka ja siksi halusin ottaa kirjanpitäjän, joka oikeasti tietää mitä tekee ja osaa avustaa näissä, sekä ehkä ymmärtää myös tätä toimialaani. Mutta näiden alkuhommien selvittyä ihmettelen kyllä, että miksi en ole perustanut yritystä jo aikaisemmin?

Vietin myös melko somevapaan viikonlopun. Itse nimittäin usein puuhastelen viikonloppuisin blogihommia ihan melkeinpä normaalien työpäivien verran. Vaikkei sitä ehkä uskoisi, menee ideoimiseen, kommenttien vastaamiseen, kuvaamiseen ja kaikkeen muuhun yllättävän paljon aikaa itse kirjoittamisen ohella. Välillä olen priorisoinut viikonloppuisin siinä mielessä, etten esimerkiksi julkaise postausta, vaan käyn läpi rästikuvat ja mietin tulevaa viikkoa. Aina sekään, ettei postaa mitään, tarkoita etteikö hommaa olisi riittänyt. Nyt pidin kuitenkin aamuja lukuunottamatta läppärin visusti kiinni viikonloppuna ja vasta eilen illalla aloin tuumailla tätä viikkoa. Ja kyllä, myös pieni sometauko on silloin tällöin enemmän kuin tarpeen!

Isänpäivälahjaksi ostin miehelle ulkoiluhanskat (koska erällä eivät ikinä pysy tallessa) ja uudet kotihousut. Ainiin ja myös lahjakortin Float Kallioon, jonka sain yhteistyön tiimoilta ja ajattelimme lähiviikkoina käydä vihdoinkin yhdessä kellumassa! Jos naisille on vaikea muka ostaa lahjoja, niin kyllä on myös miehille. Loppupeleissä ei haluaisi nykyään ostaa mitään ihan turhaa nurkkiin, vaan ennemmin juuri asioita oikeaan tarpeeseen ja hyvinvointia edistäviä juttuja.

Kertokaa, etten ole ainoa tämän alkavan kaamoksen ja pimeyden kanssa kamppaileva?! 😭

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Talven lämpimin takkihankinta

Yhteistyössä Partioaitta (=postauksen takki saatu)

Kaukana takana ovat ne hytisevän kylmät nuoruusvuosien talvet, kun vedin paukkupakkasiin asti ohuella takilla vilusta viis ja pääasia oli, että näytti coolilta. Nykyään kun asia, johon melkeinpä euromääräisesti panostan vaatetuksessa eniten, ovat laadukkaat ja lämpimät ulkoiluvaatteet. Ei enää bussipysäkillä värjöttelyä talvipakkasilla. Laadukas ja lämmin takki on nimittäin Suomen talvessa jokaisen euron arvoinen ja ehdottomasti asia, johon olen itse valmis panostamaan.

Minulle tärkeä asia on, että talvitakki on oikeasti lämmin, soveltuu liikkumiseen, on pitkäikäinen ja tottakai noin muutenkin käytännöllinen. Fjällräven on itselleni vuosien varrelta tuttu merkki, itseasiassa ostin oman ”kettureppuni” jo joskus JKL-vuosina, olisiko ollut vuonna 2006? Tuolloin halusin näin ”en kovin reppuihmisenä” mallin, joka kestää aikaa, eikä kyllä mennyt aikaakaan kun Kånkenista alkoi tulla ihan megahitti. No reppu löytyy minulta tottakai vieläkin. Viime vuonna ostimme pojallemme vaaleansinisen mini-version, joka on reissuilla ja retkillä pienen oma matkatavara 🙂

Mutta sitten, kun mainitsin, että panostan laadukkaisiin ulkoilutakkeihin, panostan yleensä untuvatakkeihin. Ensinnäkin siksi, etten halua kannattaa tekokuidun tuotantoa ja toisekseen, että untuva lämmittää aivan eri tavalla. Tähän haluaisin mainita jo heti alkuun, että nykypäivänä useimmat suuret valmistajat, kuten esimerkiksi Fjällräven takaavan sertifikaatin kera, että heidän käyttämänsä untuva on eettisesti tuotettua ja sataprosenttisesti jäljiteltävissä. Silti tämä untuvacase jakaa mielipiteitä, mutta itse kannatan kuitenkin (varsinkin Suomen olosuhteissa) ennemmin eettisesti tuotettua luonnonmateriaalia, kuin polyesterikuitua. Silti otan nykyään aina selville untuvan alkuperän ja tuotantotavan, oli kyseessä sitten mikä tahansa tuote, tyyny tai takki. Ja kannustan teitä samaan. Suosikaa ainoastaan sertifikaatin ja eettisen lupauksen antavia yrityksiä. Mielestäni alan ja yleisesti untuvatakkien heittämällä paras valikoima löytyy Partioaitalta. Tommi on uskollinen Patagonia-fani ja Partioaitta toimii Suomessa myös kyseisen brändin jälleenmyyjänä.

Kuvien takkini on Fjällrävenin tämä Expedition Down Lite Jacket. Malli on ajaton, käytännöllinen ja kätevä jokapäiväiseen käyttöön. Itse käytän usein ulkoilutakkeja talvisin ihan arjessakin, koska menen ehdottomasti mukavuus ja lämpö edellä. Tästä mallista löytyy tosi kivat värit ja päätin kerrankin rikkoa kaavaa valitessani jotain muuta kuin mustaa!

Nuo talvi-kumisaappaat olen muuten viime vuonna ostanut myös Partioaitasta tai itseasiassa ostimme Tommin kanssa tuommoiset toisillemme ”joululahjaksi” ja voin kertoa, että ovat kyllä niin parhaat! Kumppareissa on vuori, joten noita käyttää kylmilläkin keleillä mainiosti. Ihan mahtavat loskakelien ulkoiluun, koirakävelyille tai työmatkoille silloin kun ei raaski muita kenkiä pilata. Nuo on semmoiset, jotka tekisi mieli laittaa jalkaan valtaosa päivistä loka-maaliskuun välillä ja olivatkin viime talvena eniten käyttämäni kengät. Malli on Tretornin Wings Winter Low Unisex ja noita löytyy kokoja sekä miehille, että naisille. Suuri suositus jos hankalien kelien lämpimät kengät vielä uupuvat hyllystä. Nuo olivat minulla syyskuussa mukana Lapin reissulla ja olivat aivan täydelliset siellä!

Mitä tulee noin yleisesti Partioaittaan, löytyy meidän perheestä varsin uskollisia asiakkaita. Sanoisinko, ettei oikeastaan asioida ikinä yhdessä missään muussa vaatetusalan liikkeessä, mutta Partioaitassa käydään ainakin kerran kuussa. Joko Jumbossa tai sitten Vantaan Ikean vieressä Partiaitan Outletissä, joka on nykyään ihan minun paratiisi! Viimeksi ostin Fjällrävenin korallinpunaisen merinovillaisen hupparin ja viime vuonna Patagonian fleecen tosi hyvään hintaan. Partioaitan vahvoja arvoja ovatkin kestävä kehitys, eettisyys, sekä kunnioitus luontoa kohtaan. Nämä ovat myös itselleni tärkeitä seikkoja kuluttajana. Yritys on valittu alansa vastuullisimmaksi brändiksi Suomessa.

Onko teillä jo lämmin takki hommattuna talveksi? Kumpi on teillä tärkeämpää, tyyli vai käytännöllisyys ja mukavuus?

 

Ja mitäs tuumaatte takista?

 

Ps. Muita Partioaitta-faneja? 🙈

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Randomjuttuja tältä viikolta x 5

Viikko on tähän saakka hujahtanut semmoista vauhtia, että huhhei! Tässä on ollut ties mitä säätöä. Poika ollut (taas vaihteeksi) hieman nuhainen, minulla on ollut päällä hurja kaappien tyhjennys kirpputoria varten ja mitäköhän vielä.. Olen ottamassa kirppispöydän jostain lähiviikkoina ja myyntiin on menossa vaikka mitä kivaa omista jutuista lastenvaatteisiin- ja tarvikkeisiin. Ilmoittelen paikasta ja ajankohdasta myöhemmin, mutta olen karsinut kaappeja melko rankalla kädellä. (Ette arvaa kuinka innoissaan Tommi on ollut tästä..)

Ajattelin tänään listata x randomjuttua kuluvalta viikolta..

 

1. Uskokaa tai älkää, mutta tällä viikolla olen herännyt vasta herätyskellon soidessa, eli klo 6. Yleensä kun herään automaattisesti arkisin 5.30 maissa, mutta ilmeisesti alkaa se ”talvihorros” tehdä tuloaan kun maittaa uni kauemmin ja tuntuu, että uni on muutenkin sikeämpää. Ainiin ja iltaisin on tottakai aivan horkassa jo ennen yhdeksää.

2. Marssin eilen passikuvaan kun luulin, että passi on reilun puolen vuoden päästä vanhentumassa. Kun aloin täyttää verkossa hakemusta, selvisi että se onkin vasta vuoden päästä, eikä hakemusta voinutkaan täyttää menemättä käymään fyysisesti poliisilaitoksella selittämässä miksi haluaa uusia passin jo aikaisemmin. Aaargh! Olen yleensä tosi täsmällinen, varsinkin päivämäärien kanssa, mutta näköjään menee jo itsekin sekaisin kaikkien meneillään olevien juttujen kanssa. No, onpahan nyt sitten uudet passikuvat. Ainiin ja se olikin henkilökortti, joka oli vanhenemassa ensi kesänä. Enhän muuten ole ainoa, joka ei tyydy passikuvassa ikinä niihin ekoihin kuviin, vaan pyytää aina varulta aina ”toisen rundin”? Jotenkin nolottaa aina ja kuvaajat varmaan tuumaavat aina kerta toisensa jälkeen, että tyypillistä.. Naiset. Kuvittelisi, että miehet marssivat passikuvaan ja haluavat vain yksinkertaisesti koko homman nopsaa hoidettua ja tyytyvät niihin ekoihin vaikkeivat olisi täysin tyytyväisiä, haha. Ja okei, pyysin itse ottamaan vain kaksi kuvaa ja nyt valitsin ihan suosiolla sen ekan. Olipas monimutkaista ennen vanhaan kun piti ottaa passikuvat automaatissa ja toivoa, että tulee edes sinne päin-onnistunut.

3. Mainitsin aikaisemmin, että ollaan mietitty kylppärirempan teettämistä, koska meidän kylppäri kaipaa kipeästi päivitystä. Tai siis ainakin jos vertaa muuhun asuntoon ja jostain syystä tuntuu hassulta, että kaikki muu on fiksattu täällä tiptop, mutta kylppäri on 20 vuoden takaa. Mikä yllätti suuresti, on kuinka paljon kylppärirempat maksaa!! Huhheijaa, kuvittelin alkuun, että joku 7t riittäisi heittämällä koko hommaan, mutta se onkin parin arvion perusteella ollut suunnilleen vain työn osuus. Meillä on käynyt pari tyyppiä tekemässä arviota ja tällä hetkellä paras tarjous on reilut 10t töineen kaikkineen. Viime viikolla meillä oli puhelinpaltsu pankkiin ja mietitään nyt, että onko remppa juuri nyt oikeasti ajankohtainen vai kuinka tehdään.

4. Reilu vuosi sitten taisin kirjoitella ajatuksiani asuntolainan kilpailuttamisesta. Aikaisemmin sain pankin henkilökuntana aivan minimaalisen marginaalin, joka sitten reilu vuosi sitten pompsahti normaaliin vaihtaessani työpaikkaa. Enpä ollut ihan kamalan perillä marginaalitasoista hoitovapaan jälkeen, joten jotenkin vain tyydyin meille ehdotettuun marginaaliin 0,84%, joka tässä vuoden aikana alkoi kyllä tuntua todella suurelta ottaen huomioon kokonaisasiakkuutemme ja pankin riskit. Kaikilla kolmella on säästöjä, sijoitustuotteita, melko kohtuullinen tai jopa keskimääräistä pienempi asuntolaina hyvällä omarahoituksella, noin yleisesti pitkä ja ”siveellinen” asiakkuus ilman sen kummempia rikkeitä, maksuviiveitä tai tilinylityksiä. Mainitsin tästä pankkivirkailijalle ja tämäkin tuumasi marginaalin olevan melko korkea. Nyt on sekin päivitetty 0,6%, joka tuntuu huomattavasti paremmalta. Ei nyt varmaan entisenä pankkilaisena saisi sanoa tätä ääneen, mutta kannattaa kyllä tarkastaa marginaalitasot aina parin vuoden välein. Käy vaikka toisessa pankissa kyselemässä arvio marginaalitasosta, ne kun elävät jatkuvasti.

Vaihtamalla pankkia tai kilpailuttamalla voi nimittäin saada huomattavasti paremman hinnan, varsinkin jos on asiakas, jolla on muitakin pankin tuotteita, eikä vain korvia myöten lainaa. Sekin voi auttaa, että aloitat vaikka rahastosäästämisen pikkusummalla. Onhan se ihan ymmärrettävää, että semmoiset asiakkaat ovat ihan millä tahansa alalla melko rasittavia, jotka kitisevät hinnoista, kuluista ja pitäisi saada kaikki ”ilmaiseksi”, mutta ei olla valmiita edes säästämään itselleen 50 eurolla kuukaudessa sijoitustuotteeseen. Säästöjä tai lisätuotteita ei ole, mutta silti pitäisi saada halvin mahdollinen asuntolaina ja tottakai aivan maksimisummat.. Onko teillä lähiajoilta kokemuksia marginaaleista PK-seudulta? Missä tasossa ovat liikkuneet?

5. Jutta pyysi minut eilen mukaansa käymään kivikaupassa ja eihän tämmöinen kivihullu nyt kivikauppakeikasta kieltäydy. Mukaani lähti eilen pinkki opaali, jonka tarkoitus on tuoda tasapainoa. Kun jalat ovat maassa, mutta pää huitelee pilvissä, auttaa tuo kivi pitämään tasapainon näiden kahden ääripään välillä. Täytyy ottaa myöhemmin kuva kivestä ja myös niistä Kalifornian kiviostoksista. Olen aivan unohtanut kun kaikki kotona kuvaaminen on viime viikkoina pimeyden vuoksi ollut aivan nollissa.

Mitäs teidän viikkoon kuuluu?

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Ayurveda-juttuja: Oletko sinä vata, pitta vai kapha?

Ayurveda on ollut minulle enemmän tai vähemmän tuttu aihe viimeiset pari vuotta. Vasta loppukesästä intouduin enemmänkin tutkimaan ayurveda-kehotyyppejä, tein testejä ja sain selville oman kehotyyppini vatan, joka kuvailee minua kyllä täysin! Itseasiassa eräs teistä lukijoista vinkkasi kesällä tekemään testin ja arvasi tuon kehotyyppinikin jo valmiiksi 🙂

Ayurvedan perinteet menevät tuhansia vuosia taaksepäin Intiaan ja kyseessä on terveysoppi, joka pyrkii kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kehon ja mielen väliseen tasapainoon, eli tietynlaiseen kokonaisvaltaiseen harmoniaan. Eipä ihan hullu ajatus? Itseasiassa ruokavaliolla on pääpaino ayurvedassa ja uskotaankin, että syömällä omalle kehotyypilleen sopivaa ravintoa, edistetään samalla juuri sitä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Myös jooga ja meditointiharjoitukset ovat luonnollisesti merkittävässä osassa ayurvedassa.

Suomeen ovat muuten tulleet vastikään myös eri kehotyypeille suunniteltuja ihonhoidon tuotteita ja kuulin joku aika taaksepäin, että esimerkiksi lempparini Yogi Tea-teet on merkitty sen mukaan, miten ne nostavat tai laskevat mitäkin doshaa, eli eri yrtit voivat vaikuttaa eri kehotyyppeihin hyvin eri tavoin. Ainiin ja olenpa höyrytellyt diffuuserilla myös aiemmin öljypostauksessa vilauttamaani Frantsilan eteeristä Vata-öljyä, joka tasapainoittaa vataa. Tähän aiheeseen liittyy niin paljon kaikkea hurjan kiinnostavaa ja tutkittavaa riittää edelleen! Tutustuin jo keväällä muutamiin ayurvedisiin yrtteihin (aka adaptogeeneihin), kuten rauhoittavaan Tulsiin ja nyt viimeisimpänä Ashwagandhaan, jonka käytön aloitin joku aika sitten. Kokemukset ovat olleet niin positiivisia, että ajatuksena on esitellä tuota ihan omassa postauksessaan myöhemmin.

Ayurvedan kehotyyppejä, eli ”doshaa” on kolme; Vata, pitta ja kapha. Vatan elementti on ilma, pittan tuli ja kaphan vesi. Kehotyyppi pysyy usein läpi elämän, mutta stressin, ruokailu- tai elintapojen seurauksena voi dosha mennä epätasapainoon, joka taas voi aiheuttaa erilaista kehon ja mielen oireilua. Siksi suositellaankin suosimaan juuri omalle kehotyypille sopivaa ravintoa ja liikuntaa, jotta dosha pysyisi tasapainossa. Muistatte ehkä viime talvena kun tein MBTI-persoonallisuustestin ja kirjoitin aiheesta postauksen (täällä). Sinänsä hassua, kuinka täsmällisiä nämä erilaiset tyyppitestit ovatkaan!

Itse tein netissä aikoinaan tämän yksinkertaisen ayurveda-kehotyyppitestin. Hallitsevia tyyppejä voi olla kaksikin, mutta usein näistä yksi on ”dominoiva”. Jotkut ayurveda-ammattilaiset kritisoivat nettitestejä, jotka eivät ota huomioon perintötekijöitä tai tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia, jotka ovat oleellisessa osassa kehotyypin määrittämisessä. Ehkä vielä joskus varaan ajan ihan viralliseen ayurveda-konsultaatioon, mutta näin vielä ayurveda-amatöörinä luotan nettitestiin, enkä usko muita kuvauksia läpikäyneenä, että kehotyyppini olisi kovin todennäköisesti muu, kuin vata.

Tässä muutamia Vatan tunnusmekkejä ja ominaispiirteitä:

 

💎Vata tarkoittaa liikettä, eli vata-tyyppi on usein jatkuvassa liikkeessä. Tunnistan ehdottomasti itseni tämmöiseksi ikiliikkujaksi, joka kotonakin puuhastelee jotain ihan kokoajan ja ravaa eestaas.

💎Palele helposti, joten vata hakeutuu mielellään lämpimään ilmastoon (NIIN MINÄ!!!)

💎Tajunnan menettäminen tai voimien väheneminen on yleistä. Olen itse todella altis esimerkiksi pyörtymisille ja huimaukselle, varsinkin jossen syö säännöllisesti. Juuri eilen alkoi huimaamaan aamulenkillä kun en lähtenyt heti aamupuuron jälkeen.

💎Ruumiinrakenne on yleensä hento tai hoikka, vatat ovat usein keskimääräistä lyhyempiä tai pidempiä (CHECK!)

💎 Luuston kunto on usein verrainnollinen myös hiuksiin, hentorakenteisella vatalla on usein myös hennot tai hauraat hiukset ja kynnet. (Kyllä, valitettavasti, haha!)

💎 Usein Vata kärsii unettomuudesta, levottomuudesta ja jalkojen vipattamisesta (tästä muuten saan aina huomautuksia, koska jalkani vipattaa lähes aina)

💎 Vatalle sopii erityisen hyvin herääminen aikaisin aamulla, mielellään jopa klo 5-6, jolloin saa nauttia omasta rauhasta. Lisäksi suositellaan vatalle yöunia viimeistään ennen iltakymmentä. (Okei, en edes sano tähän mitään. Herään aina tuohon aikaan ja petiin ysiltä, haha. Ja nimenomaan siksi, että tämä on juuri omalle keholleni sopivin rytmi)

💎 Vatan iho on usein kuiva ja nivelet naksuvia (That’s me! Yliliikkuvat ja naksuvat niveleni ovat pitkään olleet jopa jo vitsi)

💎 Vata on nopea ja energinen, mutta esimerkiksi rutiinien muutokset tai tietynlainen epäsäännöllisyys saattaa aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Siksi rutiinit ja säännöllinen arkirytmi onkin erityisen tärkeää. Ja olen ehdottomasti itse todennut tämän!

💎 Myös kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat tyypillisiä vatalle ja itse kärsin niistä jokaikinen talvi kun ilmasto on kylmä! Saatatte ehkä muistaa kun kävin pari vuotta sitten tutkituttamassa kilpirauhasarvot, jolloin vajaatoimintaa ei tosin todettu, mutta oireet ovat edelleen tuttu juttu juuri kylmänä vuodenaikana, jolloin kehoni yksinkertaisesti toimii tietynlaisella ”säästöliekillä”. (Turvotukset esimerkiksi kasvoissa, palelu, yleinen jumitus, huimaus, väsymys, kynsien haurastuminen yms..) Olo muuttuu heti esimerkiksi kun lähtee kylmänä vuodenaikana lämpimään! Ihan ihme homma.

Ayurvedan periaatteen mukaan samanlainen nostaa doshaa, kun taas vastakkainen laskee sitä. Eli koska esimerkiksi vata on ”kylmä”, laskee ja tasapainoittaa lämmin vataa. Sama homma muiden ominaispiirteiden suhteen, vata on usein ”kuiva”, joten riittävä nesteytys on siksi tärkeää ja näin edespäin.  Johtuukohan tästä samaisesta seikasta se, että koen lämpimän ilmaston sopivan itselleni juuri parhaiten? Ja olen lapsesta asti tuntenut näin. Ja itseasiassa ollut myös luontaisesti kova litkimään vettä, heh. Ruokavalion suhteen tulisikin vatan suosia lämpimiä ruokia ja juomia. Vaikka pyrin itse syömään suhteellisen tasapainoisesti ja terveellisesti, koostuu ruokavalioni pääasiassa juuri lämpimästä ruoasta. Olen todennut, että kehoni toimii paremmin näin. Jos syön pelkkää kylmää salaattia pitkään, alkaa kehoni ja vatsani oireilla eri tavoin. Salaatin tai raakojen kasvisten sijaan sopii minulle paremmin esimerkiksi höyrytetyt tai uunissa kypsennetyt kasvikset. Parhaiten sopii vatalle rauhallinen, voimaa ja tasapainoa edistävä liikunta, kuten kävely, jooga tai pilates. Itse rakastan juoksemista, mutta myös kevyempää ”rauhoittavaa liikuntaa”. Vatan suositellaankin välttävän liian raskasta liikuntaa.

Onko siellä muita, joiden kehotyyppi on vata?

 

Jos muuten innostuit tekemään tuon ylempänä linkkaamani testin, niin esimerkiksi näiltä sivuilta löytyy hyvää infoa eri kehotyypeistä: Vata, Pitta, Kapha. Varoitus, aihe saattaa koukuttaa pahasti! 🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Mielipiteeni käsittämättömästä ilmiöstä: Someseuraajia keinoja kaihtamatta?

Eräs asia on viime kuukausina ja viikkoina pyörinyt mielessäni yhä enemmän ja hetken mielijohteesta päätin viikonloppuna alkaa luonnostelemaan ajatuksiani kyseisestä aiheesta. Nimittäin jo jopa jossain määrin ongelmaksi muodostuneeista ilmiöistä, somehuijaamisesta. Ostetut seuraajat, follow-unfollow-rumbailu ja mitä näitä vilunkikeinoja nyt nykyään onkaan. Halutaan olla somessa suosittu keinolla millä hyvänsä, mutta ensimmäisenä nousee mieleeni kysymys siitä, mitä seuraajamäärien kasvu näillä keinoin tuo tälle vaikuttajalle? Hyvää mieltä? Itsetuntoboostia? Vaikka koko homma on pelkkää illuusiota?

Ja hei tuo pipo on muuten eilen julkaisemastani mallistosta! Noita vaaleanpunaisia on vielä 2 kpl jäljellä. Tosin tuo omani on tottakai hieman lörömpi testikappale 😀 Pipot ja lisätiedot täällä!

Luin reissussa In the frow-blogin tämän todella informatiivisen postauksen aiheesta ja siitä, kuinka esimerkiksi IG-seuraajien ostaminen vääristää vaikuttajien työmarkkinoita ja pahasti. Myös Jutta kirjoitti viime kuussa tästä paljon keskustelemastamme aiheesta postauksen blogiinsa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan luo tämä kaikki huijaaminen virheellistä kilpailua vaikuttajien keskuuteen. Somemaailmassa alkaa tämä olla jo oikeasti ongelma, jonka paljastamiseen on onneksi jo keksitty keinoja nyt kun osa mainostajistakin alkaa olla ilmiöstä kärryillä. Pahimmillaan vilppimielessä seuraajia ostanut vie yhteistyön nenän edestä siltä, joka toimii reilusti, kaikkien näiden ”kirjoittamattomien somenormien mukaan”. Vain, koska tällä on silmämääräisesti katsottuna enemmän seuraajia.

Pahimmassa tapauksessa asiakas analysoi somekampanjan päätteeksi statistiikkaa esimerkiksi sitoutuneisuuden suhteen ja tuumaa, että ”hei, vaikuttaja A:lla oli hurjasti suurempi sitoutuneisuusaste, eli enemmän tykkäyksiä ja kommentteja, verrattuna vaikuttajaan B, joten miksi jatkossa tekisimme yhteistyötä B:n kanssa?” Siis B:n, joka on toiminut rehellisesti, kun taas A:lla statistiikka sitoutuneisuudesta on pelkkää bottien luomaa huijausta. Epäreilua…? Aivan!! Ja sitten taas, kuinka epäreilua tämä on asiakasta tai mainostajaa kohtaan? Tämä luulee saavansa panostamallaan rahallisella budjetilla tietyn yleisön ostamalleen kampanjalle, mutta koko homma onkin silkkaa huijausta ja kohdeyleisö yhtä tyhjän kanssa. Jos huijaat seuraajissa hankkiessasi yhteistöitä, huijaisitko myös työhaastattelussa tai CV:ssäsi? Periaatteessa vähän sama homma.

Sitten kun mietin tätä ilmiötä omalla kohdallani, miksi haluaisin esimerkiksi ostamalla seuraajia, jotka eivät oikeasti ole kiinnostuneita seuraamaan minua tai sisältöäni? Botteja, jotka on ohjelmoitu tykkäilemään ja kommentoimaan ties mitä soopaa. Ja kyllä, näitä bottien roskakommentteja tulee minullekin päivittäin, vaikken ikinä ole seuraajia ostanut. Aina yhtä rasittavaa ja näitä tulee erityisesti reissussa jos lisään jonkun tietyn hashtagin, johon botit on selvästi ohjelmoitu ”toimimaan”.

Nykyään monet yhteistyökumppanit ovat jo onneksi kiinnostuneita esimerkiksi IG- yleisön maantieteellisestä jakaumasta, sukupuoli- ja ikäjakaumasta, eli varsinkin täällä Suomessa tulevat epämääräiset tilit todella nopsaa ilmi viimeistään tätä kautta. Tai jos vertaa omia statsejani, joissa seuraajistani ainakin noin reilut 98% ovat maantieteellisesti suomalaisia. Ostetut käyttäjät harvemmin ovat, joten homma kyllä varmasti tyssää viimeistään siinä vaiheessa kun asiakas pyytää näitä tietoja ja selviää, että suomalaisen maantieteellinen jakauma on esimerkiksi vain 50% Suomessa ja 50% jossain muualla. Toki, osalla suuremmista vaikuttajista varmasti on paljon myös ulkomaisia seuraajia, mutta veikkaisin, että tämä on melko harvinaista yleisellä tasolla. Varsinkin jos puhutaan meistä, jotka päivittävät somekanavia pääasiassa omalla äidinkielellämme.

Aikaisemmin käytin Followers trackeriä, joka kätevästi näytti esimerkiksi kaikki seuraajani, jotka ovat laittaneet unfollow. Harmi vaan ettei se enää oikein toimi, mutta oli kyllä oiva appsi saada nalkkiin tuo follow-unfollaajat. Itseasiassa ihana Jenna Claudia joskus vinkkasi tästä, joten kiitos sinne! 😀 Ja ne follow-unfollaajat sitten ovatkin aivan perkeleen rasittavia! Sekä yritykset, että ihan oikeat käyttäjät ja jotkut vielä semmoisia, joiden kanssa on jopa somekaveri, on ehkä tavattu, juteltu, kommentoitu somessa puolin toisin ja sitten yhtäkkiä pamahtaakin se unfollow. Okei, ei siinä sitten, ilmeisesti joku alkoi ottaa päähän? Haha. Kyllä itsekin käyn useimmissa tapauksissa silloin laittamassa sen unfollauksen takaisin. Noin yleisesti näistä follow-unfollow-tyypeistä: Usein jos katsoo profiilia ja sanotaan, että käyttäjä seuraa useita tuhansia käyttäjiä, haiskahtaa jo pahasti siltä, että tämä seurailee seuraajien haalimismielessä. En usko, että kukaan haluaa tai edes ehtii oikeasti seurata IG:ssä esimerkiksi 2000-3000 eri käyttäjän touhuja ja päivityksiä ihan vain silkasta kiinnostuksesta. Ei minulla ainakaan olisi aikaa semmoiseen! Pahin on ehkä se, että koko homma on niin läpinäkyvää, mutta silti sitä vaan hommaillaan. Vaikka kaikki muut huomaisivat mistä on kyse.

Tämän ärsyttävän ilmiön seurauksena olen itsekin valitettavasti vähentänyt ihmisten seuraamista Instassa. Jos joku kiva profiili, kenties jo blogin kautta ennestään tuttu tyyppi alkaa seuraamaan, seuraan toki usein takaisin. Lisäksi olen jo monia vuosia seurannut todella monia blogin vakkarilukioita, joka on ihan parasta! Aivan ihana nähdä millaista porukkaa siellä ruudun toisella puolella on. Mutta jos joku uusi (yleensä nämä ovat ulkomaisia käyttäjiä) alkaa seuraamaan ja kommentoi heti ihme hehkutusta, on luultavaa, että seuraaja katoaa sen sileän tien viimeistään parin päivän kuluttua. Sinänsä siis harmi, että on itsekin jossain määrin muuttunut hieman skeptiseksi asian suhteen.

Valitettava totuus on kuitenkin, että nykyään on oikeasti todella hankalaa kasvattaa seuraajamääriä IG:ssä. On todella harvinaista, että jonkun seuraajat kasvaisivat lyhyessä ajassa useita tuhansia. Sinänsä myös välillä harmittaa ajattelutapa siitä, että esimerkiksi IG:n seuraajamäärät määrittelisivät vaikkapa blogisi suosion. Tai että jos sinua seuraa IG:ssä 2000 käyttäjää, on blogillasi vain 2000 lukijaa. Tämä on niin suuri harhaluulo! Olen esimerkiksi itse pitänyt blogia jo kauan ennenkö Instagram edes tuli, joten luonnollisesti tämä on aina ollut ”pääkanavani”, jolloin IG-seuraajien määrä on vain murto-osa blogini kuukausittaisista uniikeista kävijöistä. Toki myyn yhteistyökampanjoita myös Instaan, mutta tällöin asiakas arvostaa sitä, että seuraajakuntani on juuri niitä, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita tuottamastani sisällöstäni ja niitä aitoja (ihania) tyyppejä. Luvut eivät siis loppupeleissä merkkaa mitään, vaan kohdeyleisösi laatu ja sitoutuneisuus. Toki välillä harmittaa, etteivät seuraajamäärät enää kasva samaan malliin kuin silloin joskus kun ne perhanan mystiset algoritmit toimivat eri tavalla, mutta syynä on myös ihmisten käyttäytymisen muuttuminen. Monet seuraavat nykyään vain ystäviä ja tuttuja, kun taas niitä somesuosikkeja ja bloggaajia käydään muuten vain kurkkaamassa IG:n tai blogin puolella, vaikkei olisikaan heidän ”virallinen seuraaja” Instagramissa. Ihmiset myös seuraavat hyvin erilaisia kanavia. Monet omat lukijani ovat uskollisia blogille, mutta sitten taas eivät seuraa sisältöäni Instagramissa. Ja sitten toisinpäin.

Nyt kun muistelen, olen ehkä viime vuonna kirjoitellut tästä samaisesta aiheesta juuri siltä kantilta, että toivoisin mainostajien tulevaisuudessa keskittyvän yhä enemmän lukujen sisään siihen kohdeyleisön laatuun. Ja onneksi näin onkin nykyään yhä enemmän! Laatu siis ennen määrää. Feikkiys ei kannata pitkässä juoksussa, tässäkään asiassa. Ja hei, seuraajien määrä on vain numero, ei se ole niin vakavaa!

 

Mitä ajatuksia ostetut seuraajat, follow-unfollow-rumbailu ja yleisesti tämä ”susoituksi keinolla millä hyvänsä”-ilmiö teissä herättää?

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.