Kirje 20-vuotiaalle minulle

Pyrin parhaani mukaan olemaan murehtimatta menneitä, miettimään asioita tai valintoja, joita ehkä olisin joskus voinut tehdä toisin. Menneeseen takertuminen voi pahimmillaan olla este uusille asioille ja elämässä etenemiselle. Tulevaisuuteen voit valinnoillasi vaikuttaa, menneeseen taas et. Miksi siis velloisit siinä, mikä on jo historiaa? Siitä huolimatta, että koen nykyhetkeen ja tulevaisuuteen keskittymisen oleellisena, havahdun välillä miettimään asioita, joita nyt tässä hetkessä ehkä sanoisin 20-vuotiaalle minulle. Tekoja, joihin rohkaisisin, ehkä jättäisin tekemättä tai yleisesti valintoja, joita ehkä tekisin jos aikamatkailu menneisyyteen olisi mahdollista. Olin ennen tämän postauksen kirjoittamista jopa unohtanut nuoruuden tunteen siitä, kuinka kaikki on mahdollista ja elämä on vielä edessä kaikkine juonenkäänteineen. En tietenkään edelleenkään koe itseäni vanhana tai saati sitten lannistuneena, mutta nuorena tunsi itsensä niin voittamattomaksi. Tietyllä tavalla taas myös naiiviksi ja suurelta maailmalta suojautuneeksi.

Olin nuorempana todella urakeskeinen. Katsoin ihailevasti ylöspäin uraa tekeviä, ”ahkeria” ihmisiä, jotka keskittyivät elämässään työntekoon ja uran luomiseen. Eihän siinä, toki ihailen edelleen, mutta surullista on myös se, kuinka monen elämässä merkitsee vain ja ainoastaan työ tai aineelliset asiat. Tein jonkin sortin viisivuotissuunnitelmia suunnilleen yläasteikäisestä asti ja nyt ajatellessani asiaa, onhan se aika hurjaa kuinka  meille sysätään erilaisia odotuksia ja paineita menestyä, aivan nuoresta pitäen. Teini-ikäinen on vielä lapsi. Ei silloin tulisi stressata tulevaa tai miettiä uraa, vaan korkeintaan haaveilla isosti, olivatpa haaveet aikuisen silmissä kuinka hassuja tahansa. Nuorelle vain taivas on rajana.

Tässä kirje 20-vuotiaalle minulle:

 

Hei nuori minä. Vaikka kuinka hullulta tuntuukin kirjoittaa kirjettä nuoremmalle omalle itselleen, toivoisin niin kovasti voivani lähettää nämä ajatukset sinulle menneisiin aikoihin. Ehkäpä se on kehittyvän tieteen myötä vielä jonain päivänä seuraavien (kenties tuhansien) vuosien päästä mahdollista. Mitä haluan painottaa, on myötätunto omaa itseään kohtaan. Luota itseesi, kuuntele intuitiotasi ja tee asioita, joita oikeasti haluat. Älä keskity asioihin, joita kenties muut sinulta odottavat tai muistele turhaan menneitä murheita.

Elämä on niin paljon muutakin kuin vain työtä, suorittamista ja rahaan keskittymistä. Miksi siis unelmoisit materiasta ja urastatuksesta sen sijaan, että miettisit mitä haluat juuri nyt ja tulevaisuudessa? Onni ja menestyminen eivät vaadi rahaa, vaan elämän tasapainoa. Tasapaino taas on avain onneen. Rahakeskeisessä maailmassa ja liike-elämässä tämä valitettavasti usein unohtuu. Toteuta niitä asioita, joista olet haaveillut pienestä tytöstä lähtien. Lähde vaihtoon tai vietä rento vuosi ulkomailla reissaten ja tehden vaikka hanttihommia. Voi olla, että muuten harmittelet myöhemmin asioita, joihin et uskaltanut heittäytyä täysillä, koska arjen velvoitteet tuntuivat liian kahlitsevilta toteuttaa itseään tai unelmiaan.

Älä anna kiltteyttäsi käytettävän hyväksi. Muista ensisijaisesti pitää huoli itsestäsi, koska tiedät, että muiden murheiden kantaminen johtaa inhottavaan ahdistuneisuuskierteeseen. Ennen kaikkea, on inhimillistä tuntea ajoittain surua, tarvetta vetäytyä omiin oloihin, eikä aina tarvitse olla sosiaalinen vain siksi, että ympäröivä maailma tuntuu erityisesti pitävän arvossa ekstroverttejä. Älä koskaan tyydy asioihin, koska elämä voisi olla niin paljon mielekkäämpää jos uskaltaa, kokeilee ja heittäytyy. Elämää paikassa, jossa tuntee arkensa täydelliseksi jokaisena päivänä. Älä anna pelon tai epäröinnin estää sinua. Jos päätät ja tarpeeksi yrität, pystyt mihin vain.

Teille ehkä itseäni nuoremmille lukijoille painoittaisin erityisesti seuraavia asioita:

 

Toteuta unelmiasi rohkeasti ja ennen kaikkea, unelmoi. Älä ole unelmoimisen suhteen vaatimaton tai ajattele ”ettei tästä kuitenkaan tule mitään”. Jossei ole unelmia, ei niitä ole myöskään mahdollista toteuttaa.

Elämään hetkessä. Nuorempana elin 5-vuotissuunnitelmille ja jatkuvalle suorittamiselle. Minulla oli aina täysin selvää mitä teen seuraavaksi ja ainakin pari backup planiä, kaiken varalta. Luovuttuani viisivuotissuunnitelmista, oivalsin elämän olevan niin paljon rennompaa ilman. Ihan totta, ei aina tarvitse olla viisivuotissuunitelmia!

Älä stressaa turhaan ”oman jutun löytymisestä”. Nimimerkillä, löysin itsekin ”oman juttuni” vasta kolmenkympin kynnyksellä ja kuka tietää, kuinka monta omaa juttua tässä vielä tulevina vuosina keksii? En itse usko siihen, että jokaisen täytyy oivaltaa se yksi ja ainoa juttu, jossa pysytään loppuelämä. Entä jos tekisi matkan varrella useita mielekkäitä ja juuri silloin omalta jutulta tuntuvia asioita?

 

Mitä asioita te sanoisitte nuorelle itsellesi? 🌸

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Näitä ette ehkä vielä tienneet minusta X 8

Toivottavasti teidän viikonloppu meni mukavissa merkeissä! Tällä viikolla olen jotenkin pää pyörällä maanantain suhteen, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Tänään halusin pitkästä aikaa tehdä ”faktapostausta” ja listailla asioita, joita ette ehkä vielä tienneet minusta. Pitkään minua seuranneille voivat ainakin osa olla jo tuttuja juttuja, mutta toivottavasti joitain uusiakin asioita. Näitä on nimittäin yllättävän vaikeaa keksiä! Nyt siis 8 random-asiaa, joita ette ehkä vielä tienneet minusta..

Katson kelloa lähestulkoon jokaikinen päivä klo 14.20. Olen joskus kirjoittanutkin tästä kellonajasta, joka on seurannut minua siitä saakka kun olin raskaana. Välillä 14.20 tulee vastaan aivan yllättävissäkin tilanteissa, mutta harvemmassa ovat ne päivät, jolloin en katsoisi kelloa juuri tismalleen silloin. (Ja kyllä, olen muutamaan otteeseen myös lotonnut näillä luvuilla :D) Ja kyllä, tiedän toki, että 14.20 mahtuu jokaiseen päivään, mutta tilanteita, jolloin en ole esimerkiksi pariin tuntiin vilkaissut puhelinta ja katsoessani kelloa 14.20, on ollut tässä vuosien varrella melkoisesti. Ja ettei homma menisi aivan hulluksi, liittyy näihin lukuihin myös muutamia muita juttuja. Kuten 14+20=34, joka on myös poikamme syntymäpäivän yhteenlaskettu summa. Ja kyllä, olen miettinyt näitä numeroita tässä vuosien aikana melkoisesti, haha. Ystäväni on jopa tehnyt analyysiä näistä luvuista aikanaan, koska en itse uskaltanut numeroita tutkia.

Olen juuri se super-utelias tyyppi, joka kaivaa popparikulhon esille kun jotain jännää tapahtuu. Ihan kamala sanoa tämä ääneen! 😀 Rakastan myös seurata kiinnostavia nettikeskusteluita eri aiheista, ikinä en tosin ole varmaaan yhteenkään koskaan kommentoinut mitään. En vain jaksaisi nähdä sitä vaivaa, saati sitten alkaa väittelemään kenenkään kanssa, mutta keskusteluiden seuraaminen on kyllä jännää. Rakastan uppoutua perinpohjin jonkin mielenkiintoisen aiheen spekulaatioon ja puimiseen.

Tommia ärsyttää tapani selittää asiat aina pitkän kaavan mukaan. Jos kerron jonkun jutun tai tarinan, kerron sen aina todella perusteellisesti. Koen tärkeänä sen, että pohjustan kaikki mahdolliset taustat, käyn asian läpi kaikilta kulmilta ja sitten puin itse tapausta. Vissiin pitäisi joskus osata kiteyttää asiat yhteen lauseeseen 😀 Olen todennut, että en senkään vuoksi viitsi kovin usein höpötellä IG Storiesiin, koska innostuessani saatan saada aikaan jonkun 20 videopätkää jostain ihan randomjutusta, eikä kukaan jaksa katsoa niitä loppuun.

Viikonloppuna suoristin hiukseni kunnolla ensimmäistä kertaa varmaan lähes kolmeen vuoteen. Ja joskus muinoin suoristin hiukseni melkeinpä päivittäin! Huomaan, että olen nykyään todella laiska ulkonäköseikkojen suhteen ja semmoinen yltiömäinen laittautuminen tuntuu todella turhamaiselta ja jopa ahdistavalta. Toki nyt itsekin pidän niistä päivistä kun olen pukeutunut johonkin kivaan asuun, josta itse pidän hurjasti, mutta näin tuhanteen kertaan: Kaikkein mieluiten pukeutuisin jokaikinen päivä niihin flipflopeihin, bikineihin ja johonkin huolettomaan huitulamekkoon, hameisiin tai shortseihin – ilman meikkiä. (Tai edes flipflopeihin, niiden kanssa farkut ja collaripaitakin menettelisi!) Viime talven reissussa oli niin huoletonta pukeutumisen ja laittautumisen suhteen! Koko 2,5kk matkalla meikkasin (vähän) varmaan viidesti, mutten silti oikeastaan kertaakaan kriiseillyt ulkonäön kanssa kertaakaan. Meikittömyys on ihanaa! Tänä vuonna olen katsonut läpi joitain vanhoja kuvia parin vuoden takaa ja ihmetellyt, että miksi hemmetissä sorruin hetkellisesti ripsenpidennyksiin silloin yhdessä vaiheessa pari vuotta takaperin?! Kyse nyt oli vain muutamasta kerrasta, mutta näin jälkeenpäin täytyy sanoa, etteivät ne sopineet minulle kertakaikkiaan yhtään. Never again!

En tykkää ollenkaan syödä haarukalla ja veitsellä. Täytyy myöntää että monessa sosiaalisessa tilanteessa syön haarukalla ja veitsellä ainoastaan siksi, että se usein tuntuu muita ajatellen fiksulta. Oikeasti haluaisin vain mättää ruokaa oikealla kädellä pelkkää haarukkaa käyttäen. Pöytäetiketit eivät siis ole omalla kohdallani mikään arjen korkein prioriteetti. Olin sitten sivistymätön tai en, on maailmassa minun mielestäni tärkeämpiäkin asioita pohdittavana kuin se, syökö joku aterimilla oikeaoppisesti vai ei.

Rakastan erilaisia dokumentteja yli kaiken. Avaruuteen, luontoon, talouteen ja ihmiskauppaan liittyvät ovat ihan ykkösiä, mutta loppupeleissä katson dokumentteja todella laidasta laitaan. Harvemmin edes yksinäni katson mitään konkreettista sarjaa (okei, paitsi keväällä X-Filesia), vaan ennemmin uppoudun dokkareihin. Joskus yläasteella katsoin aina 45 minuuttia-ohjelmaa, koska tutkiva journalismi on ihan ykkönen. Nykyään melkeinpä vakkareita vastaavanlaisista ovat MOT ja Ulkolinja. Prisma Studiota katsoin vielä joskus muutama vuosi sitten, mutta nyt en ole sitä katsonut aikoihin (tuleekohan se edes vielä?). Yle Areena on ihan dokumenttifanien aarreaitta, sieltä löytyy nimittäin katsottavaa aina! Ainiin ja Avara Luonto on meidän perheen vakkari jokainen lauantai-ilta, kuulunut perinteekseni ihan lapsesta asti. Yhdessä tosin sitten katsommekin enemmän myös sarjoja, nyt viimeisimpänä Downshiftaajia.

En ole kai koskaan virallisesti reissannut yksin. Jostain syystä soolomatkailu ei ole kiinnostanut, mutta viime aikoina olen havahtunut pohtimaan, että voisiko se tehdä minulle hyvää? Olen toki lentänyt monesti yksin, mutta oikeastaan yhden ainoan kerran olen viettänyt viikon yksinäni Havaijilla kun matkaseurani estyi ja tuli vasta viikon myöhemmin. Olihan se kieltämättä outoa, mutta ihan kivaa! Sain tehokkaasti kierrettyä paikkoja, kävin tarpomassa Diamond Headissa, snorklaamassa (ja ottamassa matkaselfieitä) Hanauma Bayssä ja mitäköhän vielä. Ensimmäisenä yönä Waikikilla oli joku drive by shooting ja heräsin aamuyöllä laukauksiin. Se kyllä vähän jänskäsi. Nyt kun mietin, oli tuo yksin vietetty lomaviikko ihan jees! Mitä nyt välillä kaipasi juttuseuraa ja sitä, että olisi voinut jakaa kokemuksia jonkun kanssa. Itselleni on nimittäin todella tärkeää se, että on mahdollisuus jakaa niitä matkakokemuksia toisen kanssa.

Koin elämäni pienemmässä kaupungissa huolettomammaksi. Tämän olen itseasiassa oivaltanut vasta tänä vuonna mietittyäni taaksepäin vuosiani Jyväskylässä. Hurjaa, että muutostani Helsinkiin on jo yli 8 vuotta! Välillä todella kaipaan niitä huolettomia 10minuutin työmatkoja pyörällä, tietynlaista kiireettömyyttä ja sitä, että keskustan läpi kävellessään törmäsi lähes aina tuttuihin 😀 Se oli jotenkin kivaa! Ja paikkoihin tuli helpommin lähdettyä, koska niin moni asia ei vaatinut autoa tai puolen tunnin reissaamista julkisilla. Nykyään tunnen oloni todella ahdistuneeksi siitä, jos joudun esimerkiksi viikonloppuna lähtemään toiselle puolelle kaupunkia kahdella tai jopa kolmella eri kulkupelillä. En tiedä miksi tämä rassaa, ehkä vain olen sisimmissäni tottunut siihen, kuinka ihanaa oli kyetä liikkua kävellen oikeastaan kaikkialle.

 

Tuliko joku kohdista teille uutena vai tiesittekö jo kaikki nämä minusta? 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Maailman surkein viikko

Äh, mitenkäs nyt aloittaisin tämän postauksen. Tämä viikko on nimittäin ollut jotenkin aivan katastrofi, enkä oikein edes tiedä miksi. En muista milloin olisi viimeksi ollut niin ankea päivä kuin keskiviikkona (ja okei, eilen myös). Olin aamusta lähtien kertakaikkiaan sillä fiiliksellä, ettei mistään tule mitään ja olisi tehnyt mieli jäädä peiton alle makaamaan, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Töissä olin niin syväjäässä, että vapisin ja aloin itkemään ihan tuosta vaan. Ja tarkennuksena, ettei mitään edes ole tapahtunut. Eilen taas sain aamulla jonkun ihme turhautumiskohtauksen joka-aamuisiin lähtötaisteluihin lapsen kanssa. Olen lähes varma, että tämä on taas vaihteeksi jotain hormonimylläkkää, kuukautiskiertoni on jälleen kerran täysin sekaisin ja olenkin tuumaillut, että ehkä hormonitoimintani on vuosien varrella muuttunut, eivätkä nuo nykyiset pillerit enää vain sovi minulle. Onpas nyt sitten rankkaa olla nainen taas vaihteeksi 😀 Ja niin, kuinka toistensa peilikuvat nämä kaksi edellistä viikkoa voivatkaan olla? Viime viikko oli paras aikoihin ja tällä viikolla aivan päinvastoin. Elämä on totisesti välillä aikamoista vuoristorataa.

Noh, avauduin tästä hieman eilen myös Instassa ja onneksi niin! Sain teiltä nimittäin loppupeleissä useiden kymmenien viestien vyöryn siitä, kuinka tämä viikko on itse jos kullakin ollut vähintään täysi katastrofi, täynnä itkukohtauksia tai uhmisraivareita. Osan viesteistä jaoinkin stooreissa (lähettäjien luvalla) seuraajien toiveesta. Totesin taas kerran, että vertaistuki on ehdottomasti paras tuki ja välillä on ehdottomasti ok todeta, että nyt ottaa päähän. Ennen eilistä olin jotenkin aivan yksin näiden ultimaalisen paskojen päivien kanssa, mutta helpottavaa kuulla, etten ole läheskään ainoa. Yksi teistä totesi hyvin, että tämä viikko taitaa olla joku kansainvälinen p*askaviikko ja tuo osui kyllä niin asian ytimeen. Tästä taas päästäänkin siihen, että kyllä, myös niiden vaikeiden ja negatiivisten asioiden jakaminen voi olla tärkeää, vaikkei siinä oman menkkamasiksen syövereissä ehkä ajattele, että kukaan haluaisi kuulla siitä kuinka ottaa päähän. Sehän on täysin inhimillistä, ettei aina ole niitä täydellisesti sujuvia päiviä ja juuri tämän suhteen vääristää some tehokkaasti mielikuvaa arkirealismista. Itse haluan ainakin nähdä somessa ajoittain myös niitä arjen kääntöpuolia, koska usein juuri ne asiat kertovat ja antavat ihmisestä eniten. Tekevät sinusta inhimillisen. Seikka, jota ainakin itse arvostan muissa ihmisissä suuresti. Rohkeuden olla semmoinen kuin on, hyvinä ja huonoina aikoina.

Kuinka monta asiaa haluaisinkaan kertoa täällä ja purkaa sydäntäni, mutta kun se ei vain ole mahdollista. Näinä pimeinä syyspäivinä tuntuu, että vanhat haavat ovat avautuneet ja on elänyt uudelleen ikivanhoja kipeitä asioita. Joutunut toteamaan oman sinisilmäisyyden ja halun luottaa ihmisiin, mutta sitten tullutkin petetyksi. Haluaisin uskoa ihmisistä hyvää, mutta sitten taas tulee hetkiä, jolloin uskosi koko ihmiskuntaan ja rehellisyyteen horjuu pahasti. Juttelin tästä yleisestä viime aikojen kriiseilystä ystäväni kanssa ja hän otti esille myös kolmenkympin kriisin mahdollisuuden. Enpä ollut tullut itse edes moista ajatelleeksi, vaikka monesti olenkin kolmenkympin kriisiän tuumaillut. Voisinko minä sitten potea jonkinlaista kolmenkympin kriisiä? Kieltämättä lähiaikoina on ollut pinnalla erinäistä kriiseilyä, turhautumista arkeen ja muutenkin ihan ihme säätöä. Alkuviikosta itkin miehelle toteamustani siitä, etten tiedä olenko onnellinen elämääni Suomessa. Kyllä vaan, sanoin sen nyt ääneen. Vaikka olenkin valtavan kiitollinen kotimaastani ja kaikesta hyvästä mitä täällä on, kalvaa takaraivossa vuosi toisensa jälkeen ajatus siitä, että voisiko asialle tehdä jotain?

Mitä enemmän asiaa on viime vuosina tuumaillut, sitä turhautuneemmaksi olen tuntenut oloni. Olen siitä onnekas, että ainakin osittain jaamme puolison kanssa haaveen elämästä muualla ja aaltojen äärellä. Toki tiedostan sen, että arki on arkea kaikkialla, mutta entäs jos arki voisi kuitenkin lähtökohtaisesti olla mielekkäämpää? Muistatte ehkä, että podin viime talven reissun puolivälissä pientä koti-ikävää, joka tosin meni ohi loppua kohden. Kyse oli enemmänkin ikävästä pysähtyä hetkeksi pidemmäksi aikaa yhteen paikkaan sen jälkeen kun oli useita viikkoja pakannut matkalaukun jopa muutaman päivän välein. Kuten olen todennut aiemminkin, koen juuri tietynlaisen pysyvyyden itselleni tärkeäksi. Sen, että on koti ja tukikohta. Tähän täytyy todeta, että olen viime vuosina tottunut ihmeen hyvin myös matkalaukkuelämään. Aikaisemmin hain lomamatkoilta ennen kaikkea pysyvyyttä ja sitä, että saa purkaa tavarat laukusta yhdessä paikassa kolmeksi viikoksi. Nykyään taas ei stressaa lainkaan tehdä yhden reissun sisällä useampaa etappia.

Onneksi ensi viikolla on edessä miniloma Rukalla ja uskokaa tai älkää, ajattelin palkata hiihdon opettajan rinteeseen!!! Minä, joka olen laskenut lumilaudalla tasan yhden kerran Tommin opetuksella, silloinkin oli kyseessä joku aivan pikkulasten mäki. Jännittää! Ja erityisesti siksi, että mitäs jos laskettelu vie mukanaan ja innostun täysillä? Esimerkiksi surffi on itselleni mukavuudenhaluisena ihmisenä jotenkin aivan liian intensiivinen laji, enkä ole koskaan saanut sitä tiettyä intohimoa siihen, vaikka moneen kertaan olenkin surffaamista kokeillut. En tykkää ollenkaan kylmästä vedestä ja pelkään aina saavani laudan päähän jos joudun aaltojen myllytykseen. Ehkäpä meidän pojasta tulee tämän suhteen enemmän konkari 😀 Tänä vuonna olen ollut niin fiiliksissä näistä minimatkoista lähelle. Toki, olen about ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen siinä pisteessä, ettei syksylle ole ollut varattuna matkaa lämpöön ja kyllähän se kieltämättä ottaa näin kaamoskriiseilijänä hieman koville.

 

Huhhei. Olipas syvällisiä pohdintoja tähän perjantaihin.

 

Huippua viikonloppua teille! <3

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Keskiviikon kuulumisia

Meidän pienen flunssa alkaa vihdoinkin hellittää ja eilen vietettiin jo kuumeetonta päivää, vaikka pieni nuha vielä vaivaakin. Luulin maanantaina hetken itsekin tulevani sairaaksi. Pari päivää kärsin nimittäin todella oudosta olosta, ihan kuin olisi oksennustauti tulossa, joka sitten onneksi meni ohi. Ja vihaan oksennustauteja yli kaiken. Tai siis toisaalta, kukapa niistä nyt sitten pitäisikään? Tästä päästäänkin sitten taas kerran ihmettelyyn siitä, että miten lapsilla riittää aina energiaa, vaikka kuinka olisi flunssassa ja kuumeessa? Asia, joka jaksaa kummastuttaa aina vuosi toisensa jälkeen, koska itsehän olen kuumeessa aina suorastaan surkeana ja sitten kolmevuotias hyppii riehakkaasti sohvalla, jopa vielä villimmin kuin normaalisti.

En tiedä miksi, mutta olen tällä viikolla ollut jotenkin ahdistunut ja ottanut itseeni pikkujuttuja, joista en ehkä välittäisi normaalisti ollenkaan. Viime viikolla kirjoittelin niistä ihme hormonaalisista ongelmista ja nyt onkin ollut toista päivää päällä joku ihme hormoniahdistus potenssiin miljoona. Tuntuu, että joku pieni syysväsymys on lähipäivinä alkanut katalasti hiipiä tännekin tai sitten vaan poden piilevänä tuota ihme lastentautia, eipä olisi ensimmäinen kerta.

Kuten kuvista ehkä näkyy, chillailu ja piirretyt ovat alkuviikosta olleet kova juttu!

Intouduin lauantai-iltana (ihan vain silkasta huvista) tutkimaan sitä, miten EU-maassa asuva voisi muuttaa Ranskan Polynesiaan. Tämän seurauksena näin sitten tottakai myös unta Tyynenmeren maisemista, ihan parasta! Kerroin viikonloppuna Tommillekin, että jos voisin mennä ajassa taaksepäin kymmenisen vuotta ja jostain syystä emme tämän kanssa tapaisi toisiamme, muttaisin aivan varmasti Ranskan Polynesiaan. Niinkun NYT! Eikä varmasti yllätä, että sen jälkeen kun taannoin kirjoitin haaveestani pacific island hoppingin suhteen, on kaipuu pidempään matkaan ulkomailla vain paisunut entisestään. Asia ei luonnollisesti ole ajankohtainen aivan lähiaikoina, vaan enemmänkin aikaisintaan reilun vuoden päästä. Tulevina vuosina haluan muutenkin välttää eestaas reissaamista ja panostaa enemmänkin siihen, että viettäisi kerralla pidempiä aikoja reissussa, kuten viime talvena.

Miten muuten voi olla mahdollista, että kotona tulee eteen AINA jotain fiksattavaa? Remontoidessamme kylppäriä viime talvena, toivoimme remppajuttujen olevan siinä, ainakin hetkeksi. Noh, lattioiden fiksaamisesta olen maininnut jo aikaisemminkin ja alunperin olisin halunnut hoitaa lattiajutun samalla kylppärirempan kanssa. Sitten lykättiin sitä kesälle ja noh, koko homma unohtui. Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut hioa parketti ja maalata kauttaaltaan Betoluxilla, kuten Käpylän asuntomme lautalattia, mutta nyt olemme lähinnä tuumailleet, että onko vanha parketti jo liian huonossa kunnossa ja monta kertaa hiottu uuteen operaatioon. Anyway, lattian kunto alkaa olla jo niin järkyttävä, että jotain täytyy asialle tehdä. Onko joku teistä saanut todella kuluneen parketin vielä elvytettyä hiomalla / lakkaamalla / maalaamalla? Vinkkejä kaivataan epätoivoisesti! Ensisijaisesti toki haluaisi vielä fiksata vanhan parketin kuntoon, mutta alkaa tuntua, että lattian uusiminen on varmin vaihtoehto. Laminaatti on ihan poissuljettu juttu, koska itse en henkilökohtaisesti lämpene niille ollenkaan, mutta toki myös jokin uusi juttu ja vaihtelu kiinnostaisi lattian suhteen. Ehkäpä täytyy siis lähteä joku päivä lattiakaupoille fiilistelemään 😀

 

Kaikenlaisia ajatuksia siis mielessä tänään! Palataan 💕

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Selviytymisniksejä ja täsmätuotteita kaamokseen

Sisältää affiliate-linkkejä / Muut paitsi öljyt saatu blogin kautta

En ole aikoihin kirjoitellut blogissa kovin ahkerasti terveysjuttuja, aikaisemminhan intoilin niistä lähes säännöllisesti. Syksyn aikana en jostain syystä ole paria poikkeusta lukuunottamatta juurikaan syventynyt terveystrendeihin, joka tosin osittain johtuu myös siitä, ettei tässä ole tullut hetkeen reissailtua. Useimmiten terveysvillityksiä bongaileekin nimittäin matkoilla. Tänään olisi kuitenkin luvassa muutamia omia vinkkejäni ja tuotesuosituksia kaamoksen varalle. Mitkä asiat ovat itselläni fokuksessa juuri talven lähestyessä?

Muista levätä ja rentoutua! Itselläni tämä tarkoittaa hurjan paljon käsitöitä, kirjoja ja eteeristen öljyjen höyryttelyä. Tuoksuttelen aromaöljyjä jokaikisenä etäpäivänä ja suosikkejani nyt syksyllä ovat ehdottomasti olleet Luostolta ostamani kaneliöljy ja Healing-sekoitus. Erityisesti kaneli on syksyllä aivan ihana! Sen sanotaan helpottavan voimattomuutta ja fyysistä uupumusta. Myös piristävät sitrusöljyt ovat pimeänä vuodenaikana kova. Juuri nytkin tupruttelen parhaillaan näitä kahta diffuuserista. Elän muutenkin jotenkin todella voimakkaasti eri tuoksujen mukaan. Tai siis tarkoitan sitä, että eri kausiin kuuluvat usein eri tuoksut, joita vuosia myöhemmin haistellessa palaa taas takaisin noihin aikoihin, jolloin tuoksu oli läsnä 😀 Toimii myös hajuvesien kanssa! Joskus saatan haistaa toisella ihmisellä hajuveden, joka palauttaa mieleni heti jonnekin tiettyyn kesään yläastevuosina (esimerkiksi Flower by Kenzo, jota käytin joskus 13-14-vuotiaana, haha). Tuoksumuisti on siis todella vahva ja yhteydessä muistoihin!

Pidä huolta vastustuskyvystä. C-, D- ja B-vitamiinit, sekä probiootit ovat ehdottomasti ovat täsmätuotteeni pimeään vuodenaikaan vitamiinien muodossa. Ja toimivat semmoiset! Olen allergikkona herkistynyt saamaan ties mitä pikkuflunssia, jotka pitkittyvät ja yleensä C-vitamiini, sekä probiootit kuuluvat itselleni aivan jokapäiväiseen arkeen. Ainiin, paitsi kun unohdat täydentää varastot ja huomaat viikkojen kuluessa olevasi taas kipeänä! C-vitsku ja probiootit lähtivät itselläni taas käyttöön parin luottotuotteen muodossa.

Probioottien suhteen olen jo parin vuoden ajan vuorotellut pääasiassa Terranovan ja Living Nutritionin valmisteiden välillä, joista molemmat ovat todella tehokkaita ja laadukkaita. Nyt on käytössäni Living Nutritionin Your Flora Tranquil, joka sisältää fermentoitua soijamaitoa, joka toimii elävän bakteerikannan ravintona ja kasvualustana, sekä vatsan turvotusta helpottavia yrttejä. Your Flora Tranquil sopii siis erinomaisesti juuri turvotuksista kärsiville.

C-vitamiinista on käytössäni tällä hetkellä Wild Nutritionin Food-grown- C-vitamiini ja bioflavonoidivalmiste tukemaan vastustuskykyä, ihon hyvinvointia ja kehon kollageenintuotantoa. Wild Nutritionin valmisteet ovat erityisen tehokkaita siksi, että ne on valmistettu ruokapohjaisista ainesosista, jotka keho tunnistaa ruoaksi ja täten osaa hyödyntää tehokkaammin. Esimerkiksi tämä valmiste sisältää sitrushedelmän hedelmälihaa. Rakastan C-vitskua ja huomaan säännöllisen tankkauksen erityisesti vireystasossa. Otan näitä aamuisin kaksi kapselia. D3-vitamiinista taas käytän Nordic Health Spraysin DLux 3000-suusuihketta (75mcg), joka on todella näppärä. Meidän naperolla on vastaava lasten DLux-suihke.

Riittävä uni. Vaikka rentoilu on ihanaa, eikä sitä suinkaan tulisi unohtaa, on riittävä uni kuitenkin hyvinvoinnin perusta! Jaksan aina paasata unesta ja se onkin aivan viimeinen asia, josta tingin. Aikaisin sänkyyn äänikirjoja kuuntelemaan ja useimmiten ideaalitilanne on se, että herään aamuisin ilman kelloa. Tämä on ainakin itselleni merkki riittävän pituisista yöunista, yleensä noin 8h mittaisista. Otan iltaisin välillä melatoniinia, mutta nyt pimeän aikaan olen nukahtanut helposti ilmankin ja huomaan äänikirja-tekniikan toimivan itselläni todella tehokkaasti nukahtamiseen.

Kirjoitin joku aika takaperin NORDIQ Nutritionin postauksessa adaptogeeneista ja ohimennen myös suosikistani ashwagandhasta, joka on tässä parin vuoden aikana ollut eniten käyttämäni adaptogeenivalmiste. Juttelin itseasiassa juuri alkusyksystä erään ystäväni kanssa, joka kysyi olenko käyttänyt ashwagandhaa ja kertoi valmisteen toimineen hänellä erityisesti kohottamaan mielialaa. Vuosi takaperin vedin kuurin Moon Juicen SuperYou-valmistetta, joka nimenomaan on suunniteltu päivittäisen stressin lievittämiseen, pääainesosana juurikin ashwagandha. Ja tosiaan, olin vuosi takaperin ehkä stressaantuneempi kuin koskaan ja oli sitten kyse mistä tahansa, toimi valmiste ehdottomasti! Noin muuten olen kuuriluontoisesti aina välillä syönyt ashwagandhaa ja huomannut eron juuri mielialojen tasoittumisessa.

Ashwagandha toimii siis erityisesti stressiä vastaan, sekä vahvistaa keskittymiskykyä, mutta rauhoittaa myös hermostoa ja voi antaa avun esimerkiksi uniongelmiin. Toimii ehkäpä vähän reishin tavoin! Tästä syystä suositellaankin se otettavaksi mieluiten iltapäivällä tai illalla. Olen aikaisemminkin käyttänyt tätä Wild Nutritionin Ashwagandha-valmistetta, joka sisältää luomuviljeltyä KSM-66-ashwagandhaa. Tämä ja ruusunjuuri ovat ehdottomasti täydelliset adaptogeenit juuri stressiin! Viime sunnuntaina postasin Instaan myös kattavammin adaptogeenisistä sienistä, kuten reishistä, maitakesta ja chagasta. Ne ovatkin olleet tänä syksynä aihe, joka on erityisesti kiinnostunut näiden jo tutumpien adaptogeenien ohella.

Pyrin parhaani mukaan välttämään kiirettä ja ylimääräistä stressiä erityisesti kaamosaikaan kun oma kroppa käy valonpuutteesta jo muutenkin ajoittain ”hitaalla”. Levon, mukavien harrastusten ja perheajan lisäksi on säännöllinen liikunta ehdottomasti yksi tärkeimmistä nikseistä syksyn pimeyteen ja stressin ehkäisyyn!

Rakastan testailla kaikkia erikoisia ja uudenlaisia terveystuotteita, nyt onkin vinkki teille kaikille ketogeenistä ruokavaliota noudattaville! Planet Paleo Keto Coffee on valmis rasvakahvisekoitus, joka sisältää MCT-öljyä, luomuviljeltyä kahvia ja kollageeniproteiinia (eläinperäinen). Juoma antaa tehokasta boostia ja laadukkaita rasvoja, tehostaen suorituskykyä heti aamusta lähtien keto-ystävällisesti. Rasvakahvi kuuluu itselläni edelleen jokaiseen aamuun ja tämä onkin siihen todella helppo vaihtoehto. Jauhe sekoitetaan kuumaan veteen ja on valmis juotavaksi. Ps. Kaikki Planet Paleo-juomajauheet ovat PUR-kaupan verkkokaupassa -15% alennuksessa 15.11 saakka. Tämän jauheen jälkeen lähtee itselläni testiin tämä kalakollageenijauhe, joka sisältää laadukkaan kollageenijauheen lisäksi hyviä aminohappoja. Myös luuliemi on kiinnostanut jo hetken ja olen tuumaillut testaavani näiden jälkeen Biomedin riistaporon luuliemijauhetta, joka on yksi tämän hetken hypetetyimmistä terveystuotteista ja suositellaan erityisesti ketodiettiä noudattaville runsaan kaliumin, sekä mineraalien vuoksi.

Loppuun vielä vinkki aivan erinomaisesta superfood- ja terveyssekoituksesta, joka sopii erityisesti niille, jotka kokevat useiden vitamiinivalmisteiden tai viherjauhojen ottamisen päivittäin hankalaksi muistaa. Itse lukeudun niihin, jotka haluaisivat käyttää viherjauheita säännöllisemmin, mutta on maailman huonoin muistamaan niiden käyttöä ja henkilökohtaisesti en pidä ollenkaan esimerkiksi spirulinan tai chlorellan mausta pelkiltään käytettynä.

Kiki Healthin Nature’s Living Superfood Organic Blend on monipuolinen viherjauhesekoitus superfoodeja, probiootteja ja entsyymejä, edistämään vastustyskykyä, ruoansulatusta ja tukemaan monipuolista ruokavaliota. Jauhe sisältää mm. nokkosta, vehnäorasta, inkivääriä, voikukanlehteä, lehtikaalia, maitohappobakteerikantoja ja ruoansulatusentsyymejä. Loistava monipuolinen ”monivitamiini” erityisesti kiireisen arkeen.

 

Mitkä ovat teidän täsmätuotteenne talveen?✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.