Blogien kaupallisuus ja yhteistyöt on aihe, joka tuntuu olevan jatkuvana puheenaiheena. Ilmiö kun on sen verran uusi, että jaksaa ehkä senkin vuoksi ihmetyttää, ärsyttää ja aiheuttaa kysymyksiä. Maailma ja teknologia kehittyvät huimaa vauhtia, väistämätön tosiasia on myös se, ettei työelämäkään tule enää olemaan ennallaan. Lähes kaikilla aloilla katoaa jatkuvasti työpaikkoja ja työtehtäviä automatisoinnin, sekä digitalisoitumisen myötä. Ennen kaikki tehtiin ihmisvoimin, palveltiin asiakkaita kasvotusten, tuotettiin kotimaista. Nykyään taas ohjataan asiakkaat verkkoon, omatoimiseen asioiden hoitamiseen, asiakirjat ovat verkossa vanhanmallisen arkistoinnin sijaan ja tavara pyritään tuottamaan siellä, missä se on kaikkein kustannustehokkainta.
Työpaikkoja valitettavasti lähtee, mutta onneksi niitä syntyy myös sitä mukaa lisää! Paljolti juuri digiosaamisen ja erilaisen konsultoinnin ympärille. Jos perinteiset hanttihommat ovat vähentyneet, on tilalle tullut paljon asiantuntijatyötä. Eräs uusi työn ala on juurikin sosiaalinen media ja sen eri muodot markkinoinnissa. Onhan se totta, että muutokset tuottavat aina vaikeuksia sopeutua uuteen ja täysi fakta on, että nykyään yllättävän moni työllistää itsensä blogilla tai somella. Ja sehän on aivan loistavaa! Jos työpaikat vähenevät, niin kekseliäät luovat itselleen semmoisen ja vieläpä melko kivan semmoisen.
Blogien lukeminen on lukijoille ilmaista, joten mielestäni bloggaajan saama korvaus tekemästään työstä ei ole konkreettisesti lukijan pussista pois. Toisaalta, kolikon kääntöpuoli on tietysti se, ettei blogilla voi tienata ilman sitä lukijajoukkoa, joten toki kaupallisuutta pitäisi ajatella myös heidän kantiltaan, vaikkei voidakaan puhua virallisista asiakkaista, joilla olisi oikeus vaatia erityistä vastinetta rahoilleen sisällön suhteen. Toki tietysti esimerkiksi itse haluan nimenomaan tuottaa semmoista sisältöä, joka teitäkin kiinnostaa. Jutun jujuhan on kuitenkin houkutella lukijoita, eikä karkoittaa heitä pois huonolla ja persoonattomalla sisällöllä. Mainoksia on bussipysäkeillä, IG-feedissä, telkkarissa.. Nykyään oikeastaan kaikkialla. Miksi niitä ei voisi myös olla blogeissa?
Jos bloggaaja tuottaa päivittäisellä työpanoksellaan sisältöä, joka houkuttelee ja kiinnostaa tuhansia lukijoita, miksi tämä ei olisi oikeutettu korvaukseen tekemästään työstä? Siksi, ettei ”oman elämänsä jakaminen tai hömpästä kirjoittaminen ole työtä?”. Miten se eroaan muista media-alan töistä alalla, jolla viihteen ja ajanvietteen tuottaminen on ollut homman nimi jo kauan ennen blogeja ja somea? Miksi jonkun toisen aika olisi ”ilmaista” kun joku toinen tienaa palkkansa hyllyttämällä lähikaupassa, näyttelemällä tai promoamalla tuotteita ruokakaupassa. Miten voidaan määritellä, mikä on työtä ja mikä taas ei? Työtä on kaikki, josta sinulle maksetaan palkkaa. Oli työsi sitten kiertää ravintolaillallisilla kirjoittamassa niistä arvosteluita, toimia kaupan myyjänä tai sitten ammattibloggaajana.
Työtä löytyy laidasta laitaan ja onhan se totta, että ne eroavat esimerkiksi fyysisellä rasittavuudellaan toisistaan kuin yö ja päivä. Kevyt istumatyö taas voi olla henkisesti kuormittavaa, luovassa työssä aivosi käyvät jatkuvasti kierroksilla, joten kaikki helpolta vaikuttava työkään ei välttämättä ole ihan niin kepoista kun miltä vaikuttaa ja jatkuva ideoiden keksiminen ja luovuus voi olla ajoittain myös rasite. Tietysti työn mielekkyys luo yleistä positiivisuutta työtekoon. En ehkä itse olisi kovin hyvä tietynlaista ruumiillista työpanosta vaativissa hommissa, kun taas jollakulla sitä tekevällä ei välttämättä riittäisi kärsivällisyyttä ja ideoita tuottamaan sisältöä samalla tavalla kun minä tai joku muu bloggaaja.
Ei voi yleistää mikä sopii kellekin, mikä ylinpäänsä on huonoa tai hyvää työtä, puhumattakaan siitä lasketaanko jotain työksi ollenkaan. Ymmärrän toki itsekin, että tietty raja on kaupallisuudellakin. Kukaan ei jaksa lukea blogia, joka ei tarjoa lainkaan aitoa sisältöä vaan pelkkää maksettua mainosta toisen perään. Enpä nyt itsekään lukisi naistenlehteä, jossa ei olisi yhden yhtä ”oikeaa juttua”, vaan pelkkiä mainoksia. Sekin on tärkeä seikka miten yhteistyöt toteutetaan. Kaiken a ja o on brändin ja vaikuttajan yhteensopivuus. Ei olisi kovin uskottavaa jos itse ajokortittomana mainostaisin autotarvikkeita tai jotain, mikä ei ihan oikeasti voisi vähempää kiinnostaa tai joiden parissa en muutenkaan varmasti olisi ostava asiakas.
On kuitenkin tiettyjä asioita, joita en itse blogissani mainostaisi edes tuntuvalla korvauksella: Verkostomarkkinoinnin tuotteet (esim Fitline, Forever.. En itse menisi ikinä näihin juttuihin mukaan), kulutusluotot, kauneusoperaatiot, kasinot tai uhkapelit. Jossain määrin siis kyseenalaiset jutut, jotka voisivat tulevaisuudessa olla minulle jollain tapaa haitaksi sillä, että minut yhdistettäisiin asiaan, joka karkottaisi niitä mahdollisia oikeasti kiinnostavia yhteistyökumppaneita. Monet yritykset ovat todella tarkkoja brändeistään ja se, että olet joskus mainostanut kanavissasi nettikasinoita tai botox-hoitoja, voi olla ehdoton este yhteistyöhön yrityksen kanssa, joka noudattaa tarkkaan tietynlaista imagoa, luonnonmukaista elämäntapaa tai vastuullisuutta. Nämä ovat siis muutama esimerkki asioista, joiden takana en voi itse täysin (tai lainkaan) arvojeni kanssa seisoa.
Itse olen nykyään todella tarkka yhteistöiden suhteen. Vastaanotan ainoastaan tuotteita, jotka aidosti kiinnostavat, vierailen tapahtumissa, jotka ovat arvojeni mukaisia ja joihin koen mielenkiintoa. En halua tuhlata toisten ihmisten aikaa tai vaivaa suostumalla testaamaan tuotteita, joista en ole kiinnostunut tai menemään paikalle tilausuuteen, jonka tuotetta en koe omakseni tai minulle tarpeelliseksi. Ylimääräistä aikaa ei nykyään ole ihan liikaa, joten pyrin yhteistöidenkin suhteen keskittymään niihin, jotka oikeasti kiinnostavat. En siis ota testiin tai tee yhteistyötä tahojen kanssa, jotka eivät itseäni kiinnosta. Itse en tarvitse nurkkiini turhaa romua vain sen tähden, että saisin ilmaista tavaraa. Ennemmin olen ilman. Samoin rahan suhteen. Ennemmin olen palkkiotta kun kirjoittaisin asioista, joihin en usko tai joista en itse ole lainkaan kiinnostunut.
Anna kirjoitti joku aika takaperin mielenkiintoisen postauksen kaupallisista yhteistöistä ja niiden positiivisista puolista. Pakko sanoa, että olen ehdottomasti samoilla linjoilla. Yhteistyökumppaneiden kontaktointi itse ja yhteistöiden valinta omien intressien pohjalta, sehän nyt vaan on fiksua ja olen itsekin sitä tehnyt. Esimerkiksi taannoinen Idhair-yhteistyö lähti ihan omasta yhteenotostani ja kiinnostuksestani päästä kokeilemaan heidän Pro-pidennyshiustaan. Mielestäni kaupallinen sisältö on aidointa silloin kun bloggaaja itse on kiinnostunut palvelusta tai tuotteesta ja kokee, että myös lukijat voisivat olla. Versus siihen, että yritys X lähestyy bloggaajaa ja kysyy, että haluaisitko tehdä postauksen auton muttereista tai valmislihapullista, jotka eivät kuulu ruokavaliooni tai yleisesti omiin intresseihini. Ei kiitos siis. Jos bloggaaja on itse kontaktoinut ja ehdottanut yhteistyötä, on takuuvarma juttu, että mainostettava asia on oikeasti bloggaajan mielestä kiinnostava. Sehän on molemmille osapuolille win-win tilanne tehdä bisnestä aiheesta, josta todennäköisesti voisi postailla muutenkin, saipa siitä rahallista palkkiota tai ei. Itse olisin esimerkiksi jokatapauksessa ottanut B’Longin pidennykset testiin, huolimatta siitä olisiko yritys lähtenyt kanssani yhteistyöhön. Yhteistyön tiimoilta kerroin kuitenkin tarkemmin hiuksista blogissani ja sain teillekin alekoodin jakoon. Lisäksi esimerkiksi kyseinen postaus oli hurjan suosittu, joten ilmeisesti aiheelle oli kysyntää.
Rehellisesti sanoen minulla ei itselläni oikeastaan edes ole tarvetta kaupallistaa blogiani suuremmissa määrin, ainakaan juuri nyt. Olen täysin tyytyväinen nykyiseen työhöni kuukausipalkallisena, joka taas mahdollistaa keskittymisen blogissa niihin seikkoihin, joihin eniten haluan. En tietysti pistäisi vastaan jos minulle tarjoutuisi mahdollisuus elää pelkällä blogilla, sehän olisi ihanaa tehdä työkseen jotain mistä nauttii todella paljon. Pidemmällä tähtäimellä en kuitenkaan koe, että haluaisin välttämättä pitää blogia enää 10 vuoden kuluttua (toki eihän sitä koskaan tiedä), jonka vuoksi on ollut tärkeää rakentaa blogin ohelle myös muu ura.
Toki teen itsekin jonkin verran yhteistöitä ja mielestäni se kuuluu vahvasti nykypäivän bloggaamiseen. Ennen bloggaajille maksettiin banneripaikoista, nykyään taas postausten sisällöstä. Toki liika on liikaa, enkä itsekään mielellään lue blogeja, joista ei löydy muuta kuin kaupallista sisältöä. Kuten aiemmin mainitsinkin, on suuri merkitys sillä, millaista mainossisältö on. Onko se yhdenmukainen bloggaajan arvojen kanssa? Sopiiko mainostettava tuote blogin kohdeyleisölle? Onko mainospostaus toteutettu kiinnostavalla ja uskottavalla tyylillä?
Mitä ajatuksia blogien kaupallisuus aiheuttaa? Neutraaleja reaktioita vai alkaako savu nousta korvista? 😀
