Yhteistyössä Jollyroom.fi

Nyt on takana alkuviikko päiväkotia ja ajatukseni oli käydä hieman läpi ekan päikkäriviikon kuulumisia. Olihan tätä jo kauan odotettu, sekä jännityksellä, että myös innolla. Mielessä on pyörinyt niitä perinteisiä kysymyksiä, kuten miten pieni pärjää ”vieraiden” hoidossa, ikävöikö tämä päivisin meitä, miten tulee toimeen toisten lasten kanssa, miten arjen perusjutut kuten ruokailut sujuvat hoitopaikassa. Poikamme on koko ryhmän pienin, joten senkin vuoksi mietimme alkuun jännityksellä, että kuinka kaikki lähtee rullaamaan. Napero tarvitsee kuitenkin nykyään ihan hurjasti uutta tekemistä ja virikkeitä, joten tämän kotona vietetyn ajan jälkeen päiväkoti varmasti tarjoaa paljon juuri niitä.

Eihän näin pieni vielä sosiaalisessa mielessä tarvitse ”leikkiakavereita”, mutta itse koen varhaisen altistamisen sosiaalisille suhteille positiivisena juttuna, poika on muutenkin sosiaalista sorttia ja kiinnostunut muista. Monissa maissahan lapset laitetaan huomattavasti aiemmin hoitoon kun meillä Suomessa. Tästä nyt on ihan varmasti monia mielipiteitä, mutta koimme, että meidän kohdallamme tämä alkoi olla juuri oikea aika hoidon aloittamiselle. Rehellisyyden nimissä alkoi välillä jo tuntua siltä, että napero oli kyllästynyt täällä kotona aina vaan meidän seuraan, vaikka mitä leikkejä ja juttuja yritti keksiä. Ennen hoidon aloittamista meillä oli itse hoitoryhmästä todella luottavainen kuva ja olimme kuulleet hyviä kokemuksia myös muilta vanhemmilta. Ennen varsinaisen hoidon aloitusta kävi T viikon ajan aikalailla jokaisena päivänä pojan kanssa päikkärissä tutustumassa yhdessä, jotta paikka oli mahdollisimman tuttu siinä vaiheessa kun napero jää sinne yksin. Näin poika ehti hyvin tutustua hoitajiin jo ennen virallista hoidon alkamista.

Maanantaina olin itse varsin positiivisella mielellä päivän suhteen! Jokainen tietysti tuntee parhaiten juuri oman lapsensa ja osaa kartoittaa ne asiat, jotka ehkä ovat niitä minkä suhteen eniten jännittää. Meillä yksi asia oli esimerkiksi ruokailu, joka on  alusta saakka ollut haastavaa jo täällä kotona. Mitäs sitten kun on täysin uusi ympäristö, erilainen ruoka ja vielä tyystin uudet ruokailutavat? Ekana päivänä söimme aamupuuron ihan suosiolla kotona ja sitten läksimme hoitoon. Leikittiin pojan kanssa vartin ajan, kunnes tuli lähtö ja hoitaja nappasi pikkuisen sykkyyn. Pieni itkuhan siinä tuli, mutta oli tiessään jo ennenkö olin saanut kengät jalkaan. Seuraavana aamuna ei sitten ollut lainkaan itkua, pientä ähinää ja kurottelua käsillään minua kohti. Kolmantena päivänä tuli myös pieni itku, mutta oli laantunut nopeasti. Kuten arvelinkin, niin nuo hoitoon jätöt ovat menneet paremmin kuin odotin!    Ensimmäisenä päivänä pojan piti olla hoidossa 3h, mutta tämä oli ehtinyt nätisti nukahtaa päiväunille aloituskeskusteluni aikana. Loppupeleissä hain toisen 5h hoitopäivän päätteeksi ja pääsin herättelemään pientä unikekoa päikkäreiltä. Toisena päivänä oli hoitopäivä noin tunnin pidempi, kunnes sitten kolmantena päivänä jo lähes kokonaisen päivän mittainen, 7h. Olen kuullut, että päivähoidon aloittaminen tässä iässä (poikammehan on pian siis 1.5v) on kaikkein helpointa, ei ole vielä mukana niin kovaa vastustusta tai uhmaa. Tietysti luonnekin ratkaisee paljon. Ainut kunnon muutosvastarinta on meillä ilmennyt siihen tuttipullon harjoitteluun (josta ei siis ikinä tullut mitään), mutta noin muuten on sopeuduttu varsin hienosti uusiin asioihin ja ihmisiin. Se onkin varmaan ollut helpottava asia hoidonkin suhteen, ehkäpä poika luottaa meihin ja siihen, ettei ole mitään hätää olla hetkeä erossa ja että tulemme aina hakemaan.

Toisena päivänä menimme Tommin kanssa yhdessä hakemaan poikaa hoidosta ja ilmeni ekaa kertaa pieniä loukkaantumisen merkkejä. Meille siis selvästi loukaantuneena mökötettiin. Keinun kautta kotiin ja mökötys oli tiessään. Ruokailu on näinä päivinä ainut asia, joka on hoidossa takkuillut. Ja onhan pieni ollut iltaisin todella väsynyt, iltaharmitus on alkanut jo kuuden jälkeen ja lopulta on nukahtanut yöunille jo viimeistään kahdeksalta aiemman ysin sijaan. Hoidon aloitus on pienelle rankka koettelemus, jota voisi verrata aikuisen rankkoihin työpäiviin. Noin muuten ovat iltapäivät kotona menneet aivan erinomaisen hyväntuulisissa merkeissä ja eilen poika hymyili iloisesti kun näki aamulla hoitopaikkaan mennessä hoitotädin 🙂 Kuulemma alussa on kaikilla pieniä haasteita, joillain enemmän ja joillain vähemmän. Onneksi nyt ei meidän kohdalla tämän kummemmin ja toisaalta en itse jaksanut ennakkoon edes asiaa ihan kamalasti jännittää, mitä nyt semmoinen perus-jännitys!

Sitten näihin syksyisiin ruskakuviin ja uuteen talvihaalariin. Sain yhteistyön tiimoilta valita Jollyroomilta mieleisen haalarin pojalle Reiman uudesta haalarimallistosta. Päädyin lopulta tuohin vihreään Maahinen-haalariin, josta valitsin yhtä kokoa reilumman, jotta olisi hieman kasvuvaraa talveksi. Tämä Maahinen-haalari on valmistettu pitämään tehokkaasti tuulta, sekä hylkimään vettä. Tarkoituksenani oli valita haalari, joka olisi tulevaa talvea varten mahdollisimman käytännöllinen esimerkiksi tarhassa. Sääsuositus tälle on 0–20c, eli samalla haalarilla pärjäisi helposti koko talven, jos kelit pysyisivät leutoina eli reippaasti alle -20c:ssä. Tätä samaista haalaria löytyy myös tummansinisenä, mutta jotenkin tykkäsin kovin tuosta vihreästä väristä. 

Reimasta minulla on kotimaisena brändinä todella luotettava kuva ja käsittääkseni he taitavat parhaiten juuri nämä ulkoiluvaatteet ja haalarit. Loppupeleissä haalari on kuitenkin semmoinen mihin kannattaa panostaa. Toki edullisiltakin merkeiltä voi löytyä hyviä, mutta omat kriteerini ovat juuri hyvä kestävyys, koska lapsethan möyrivät ties missä ja että haalari pitää lämpöä, mutta hylkii kuitenkin tehokkaasti vettä ja tuulta. Hetkeen ei vielä varmasti päästä tätä vihreä haalaria käyttämään, mutta veikkaisin, että varmasti jo ensi kuun puolella. Välikausihaalarilla mennään siis siihen saakka! Ja itseasiassa kurahaalari olisi ostoslistalla viikonlopulle. Muut tarha-hankinnat onkin jo tehty, kuten kerhotossut, kurahanskat ja kumisaappat (jotka nyt toki tarvitsee muutenkin :D). Haalarivalikoima perheen pienimmille löytyy Jollyroomilta myös muilta merkeiltä 🙂

Onko muilla samanlaisia tarhakokemuksia vai onko sopeutuminen ollut hankalaa/superhelppoa ilman mitään ongelmia?

Haalari saatu.