Ihmeen kaupalla sain kun sainkin matkapostauksen naputeltua jo näin pikaisesti! Kyseessä oli toinen reissuni Seychelleille, mutta koska en enää muistanut tuosta ekasta yli 10v takaisesta reissusta melkein mitään, leikin että tämä olisi ollut eka kerta :DSeychellit on pieni saarivaltio Intian valtameressä, vähän pohjoiseen Mauritiuksesta ja etelään Malediiveista. Vaikka nuo kaikki kolme paratiisikohdetta ovatkin melko lähellä toisiaan, ovat saaret täysin erilaisia. Ellei siis lasketa valkoista hiekkaa, palmuja ja kirkasta vettä. Kun Malediivit ja Mauritius ovat matalia saaria, ovat Seychellien saaret kallioperäisiä ja vuoristoisempia. Saarten tunnusmerkki onkin nuo kivenlohkareet, joita löytyy jokapuolelta saaria. Missään muualla en ole aikaisemmin moisiin törmännyt! Kallioperästä on varmaankin joskus aikojen alussa lennellyt noita lohkareita ympäriinsä järistysten seurauksena ja jos on pakko sanoa Seychelleille joku tunnusmerkki, on se ehdottomasti tuo.
Siitä on vuosia kun olen viimeksi päässyt lomamatkalla näin lähelle paratiisia. Edes Havaiji ei nimittäin pääse näin lähelle omaa mielikuvaani paratiisista! Eikä reissaaminen tuonne loppupeleissä edes ole kovin ylitsepääsemätöntä, aikaerokin kun on vain 2h! Kolme lentoahan tuo vaati, ensin Berliiniin ja sitten Abu Dhabiin, mutta ilman 7h vaihtoja kumpaankin suuntaan, olisi matkustusaika ollut kovin inhimillinen kun lennot ovat pituudeltaan vain noin 2, 4 ja 6h. Budjetista lisää tuolla edempänä! Tammikuu on Seychelleillä usein sateisin, mutta meidän aikana satoi tasan kerran tai pari ja silloinkin ehkä 15minuutin ajan, joten meidän kohdalla ei ainakaan ollut sadekaudesta tietoakaan.
Tässäpä hotellin aamupalaa paikalliseen tyyliin! Päivän kohokohta. Ihan mun lemppareita oli semmoiset uppopaistetut banaanileivän tyyliset nyytit. Voisi yrittää tehdä kotonakin, nami. Myös banaanit, passionhedelmät, avokadot yms olivat kyllä niin superhyviä 🙂
Tuo vesi oli kyllä niin kauniin väristä, ettei tajua. Kirjaimellisesti vihreää!
Ihan lähiaikoina on monet tututkin intoutuneet Seychelleille, tällä hetkellä tiedän nimittäin meidän lisäksi kolmet ihmiset, jotka ovat juuri olleet tai ovat menossa tuonne lomailemaan. Vaikka kohde onkin turistikohde ja elää juurikin turismilla, ei matkailijoiden määrää voi millään skaalalla edes verrata moneen muuhun kohteeseen!! Viiden tähden ökyresortejahan tuolla on vaikka millä mitalla ja lomaan saisi kyllä menemään ihan niin paljon rahaa kun vain löytyisi, mutta kyllä suhteellisen edullisestikin pääsee lomailemaan. Häämatkakohteenahan tuo on perinteinen.
Käsittääkseni Mahen etelä- ja länsirannikot ovat niitä ”hiljaisempia” ja suurimmat turreryntäykset löytyvät idästä pääkaupungin Victorian läheltä. Kaikki meidän vierailemat rannat olivatkin lähes tyhjiä ja ”pahimpina” päivinä meidän upealla ”omalla rannalla” oli noin kilometrin matkalla ehkä yhteensä noin 10-20 henkeä kerrallaan. Pientä vertausta niihin turrerantoihin, joissa rantaa peittää enemmän pyyhekangas kun mitä näkyy hiekkaa 😀
Tässä meidän villa!
Anse Intendance
Alunperinhän meillä oli suunnitelmissa mennä tuon pääsaaren Mahen lisäksi myös joko La Diguelle tai Praslinille, jotka ovat pienempiä ja rauhallisempia noista suurimmista saarista. Pikaveneellä pääsee noin tunnissa Praslinille ja siitä eteenpäin La Diguelle. Laiskistuttiin kuitenkin sen verran, ettei lopulta päästy koskaan lähtemään Mahelta, eikä oikeastaan edes haittaa. Meidän oma rantsu oli sen verran ihana, ettei oikeastaan olisi edes muualle kaivannut.
Kiertoajelua tehtiin kuitenkin omalla kyydillä läheisillä rannoilla ja paikallisten bussilla olisi päässyt kätsysti kiertelemään pikkurahalla, vauvan kanssa tuo hurja bussikyyti kaartelevilla pikkuteillä kuitenkin tuntui liian hasardilta. 200e hengeltä olisi kustantanut retki ruokineen yksityisellä paatilla Mahelta Praslinille ja La Diguelle, päiväreissu kai siis. Tietysti jos tuonne vielä joskus menee niin haluaisi olla jommalla kummalla tai molemmilla saarilla edes pari yötä. Pääkaupunki Victoria on monelle must-see, mutta me jätettiin se välistä. Kävin itse ekalla reissulla Victoriassa ja sinne olisikin päässyt helposti bussilla, mutta koimme että noiden rantojen kiertely kiinnostaa enemmän.
Yleinen hintataso on kuitenkin todella korkea, joten esimerkiksi ruokailut haukkaavat suurimman osan matkabudjetista. Ravintoloiden lisäksi on ruoka melko hintavaa myös kaupoissa tai melko Suomen hinnoissa melkeinpä. Eli ruokaan kuluu rahaa, ellei sitten halua elää ihan nuudelikuppidietillä. Ainakin tuolla Baie Lazaressa oli ravintoloita todella harvakseltaan ja etäisyydet melko pitkiä, joten kovinkaan ei valinnanvaraa ollut ja ravintola-annoksen hinta keskimäärin veroineen ehkä 20-25e.
Ruokakaupat olivat todella alkeellisia ja esimerkiksi hedelmiä oli vähän haastava löytää, joten itse suosittelen varsin lämpimästi valitsemaan majoituksen johon kuuluu aamupala! Tietysti riippuen siitä missäpäin majailee. Lounas syötiin usein majoituksella itse kokaten, hedelmiä, leipää, papuja yms todella simppeliä kaupasta. Joskus tehtiin myös illalliseksi itse ruokaa (meidän villalla oli keittiö), mutta useimmiten kuitenkin syötiin edes kerran päivässä jossain ulkona. Myös aurinkovoiteet, apteekkituotteet sun muut suosittelen lämpimästi ottamaan mukaan Suomesta, koska niitä voi olla todella hankala löytää. Varsinkaan noissa pienissä paikallisten ruokakaupoissa ei ole aurinkorasvoista tietoakaan. Aurinko tuolla on todella polttava, joten suosittelen varaamaan kunnon aurinkovoiteet mukaan!
Saatiin reissusta useampikin koirakaveri! Kulkukoirat olivat tuolla niiiin paljon paremmassa kunnossa kun vaikka Indoissa ja oikeasti hyvinvoivia. Silti kulkukoiria löytyy ja eläinten laiminlyöntiä myös kun Seychelleillä ei vielä toistaiseksi ole kunnon lainsäädäntöä tukemaan eläinten hyvinvointia :/ Jos joku siis laiminlyö lemmikkikoiraansa, ei asiaan siis oikein voida puuttua. Löydettiin ekoina päivinä surullinen koira, joka oli niin kapinen, että oli raapinut itsensä päästä kauttaaltaan verille. Tommi järkkäsi hauvan erään tuolla asuvan ranskalaisen pariskunnan hoitoon, jotka tunsivat eläinlääkärin. Meidän lähtiessä hauva oli kuulemma saanut antibioottikuurin ja toivon mukaan saa myös ekaa kertaa kodin!
Toinen karvaystävämme on kuvan ”kirppusäkki”, jonka olisin halunnut ottaa kotiin. Kirppusäkki oli niin ihana koira, kuten kyllä kaikki noista meidän karvakavereista. Kirppusäkki oli aina päivät omilla teillään, kunnes aina illan tullen kipitti meidän villalle ja nukkui terassilla yön. Aamulla se oli taas kadonnut. Kirppusäkki oli niin iloinen ja leikkisä, tuli aivan mieleen meidän Maui. Nautti niin kovasti jos joku vähän rapsutti. Kamala ikävä Kirppua 🙁 Olisin niin halunnut antaa sille kodin!
Oma majoituksemme Baie Lazaressa oli
Lazare Picault,
jota voin kyllä todella lämpimästi suositella. Majoitus on aivan rannan
tuntumassa ja näkymä hotellilta rannan parhain, aivan mieletön siis!
Aamupala oli ainakin meidän mieleen, paljon hedelmiä, paikallisia
herkkuja, lettuja ja paahtoleipää. Jonkun mieleen ehkä vaatimaton, mutta
paikan henkeen sopiva ja itse ainakin sain aina vatsan täyteen.
Hotellista löytyy tavallisia huoneita, sekä kahden makkarin villa
keittiöllä, joka meillä siis oli. Terassilta oli suora näkymä rantsuun.
Rannassa oli paljon palmuja ja puita, joiden alle pääsi hyvin tekemään
aurinkoleirin niin, että vauva pääsi varjoon.
Tässäkin meidän koirakamu ”Mammakoira”, joka seurasi ihan jokapaikkaan ja inisi ilosta aina kun näki meidät. Nuo kaikki koirat olivat niin kovin kilttejä! Oikein tosissaan harmittaa ettei niillä ole koteja. Toisaalta, ehkä ne nauttivatkin vapaana elosta? Suunnilleen reissun puolivälissä Mammakoira näytti meille pesänsä ja neljä pentuaan. Tommi oli onnistunut ottamaan selville paikallisesta animal welfare-toiminnasta, johon sai yhteyden ja järjestöä ylläpitävää kaksi tyttöä tulivat noutamaan pennut. Emo olisi siis pian vieroittautunut pennuista jokatapauksessa ja nyt niistä jokainen saa huolenpitoa tyttöjen ”koirafarmilla”, toivottavasti myös uudet kodit. Järjestö nimittäin adoptoi noita katukoiria ympäri maailmaa ja hoitavat kaikki paperihommat tuon suhteen. Uusien omistajien suhteen ollaan todella tarkkoja, halutaan nimittäin varmistaa että hauvat oikeasti saavat rakastavat kodit. Yksi vapaaehtoisista on Seychellien entisen presidentin tytär, joten heillä on myös hyvät kontaktit noiden eläinlakien edistämiseen. Lisää katukoiria tuonne ei nimittäin kaivata tai kyllä mihinkään muuallekaan 🙁 Toivoin niin kovasti, että heillä olisi ollut tilaa ottaa myös Kirppusäkki ja Mammakoira..
En ole nyt aikoihin katsonut tuonne lentotarjouksia, mutta omat lentomme saimme 600 eurolla Air Berlinillä ja Etihadilla. En ole aikaisemmin kummallakaan lentänyt, enkä nyt varsinaisesti Air Berliniä kenellekään suosittelisi, mutta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Menomatkan 7h Berliinin vaihdolla piipahdettiin myös Berliinissä pyörimässä, joten sai samalla kaupunkikohteen korkattua. En ole nimittäin aikaisemmin käynyt Saksassa kun vain välilaskulla. Majoitus teki henkilöltä 10 päivältä vajaat 700e (meitä oli siis 3 samassa), joten yhteensä kustansi koko höskä noin 1300e! Eli melko pienellä summalla loppupeleissä mahdollista saada moinen paratiisiloma. Tai siis tiedätte varmasti mitä tarkoitan, onhan tuo tietysti suuri summa rahaa, mutta vaikka nyt sitten Mauritiuksen pakettimatkaan voi saada uppoamaan halvimmillaankin jopa 2000-3000e.Paikallista valuuttaa ei voi vaihtaa Suomessa, joten nostin euroja, jotka vaihdoin heti kohteessa kentällä paikallisiksi rupioiksi. Korttimaksaminen on tuolla todella harvassa (pääkaupungissa tietty voi onnistua useammassa paikassa, samoin hotelleissa yms), joten käteinen on kyllä ehdoton. Tietty automaatteja löytyy sieltä täältä jos käteisen tarve iskee vielä kesken matkan. Itselläni riitti koko matkalle noin 400e, sisältäen siis lentokenttäkyydit ja kaiken koko reissulla. Olin varautunut, että rahaa menisi enemmän, mutta kerrankin näin päin.
Kertakaikkiaan paikka, joka ei ole vielä massaturismin turmelema. Ainakaan siis tuo läntinen rannikko, missä itse majailimme. Rahaakin säästyi siinä mielessä, että ekat kaupat (muut kuin ruokakaupat) joista olisi voinut ostaa edes jotain, tulivat vastaan vasta lentokentällä. Tietty turisteja tuli jatkuvasti vastaan, mutta semmoista yleistä ryntäystä ei kuitenkaan ja Baie Lazaressa sai kyllä oleskella melko lokaaleissa tunnelmissa.
Tuohan ei missään nimessä ole mikään surffikohde, eikä ekaa kertaa lähdettykään surffilomalle, mutta uskokaa tai älkää, mutta juuri tuo meidän ranta oli saaren parhaimpia surffirantoja! Tosin tällä hetkellä oli vain huono aika vuodesta aaltojen suhteen. Mutta jokatapauksessa, myös tuonne on siis mahdollista lähteä myös surffimielessä 😉
Nyt onkin sitten pitkästä aikaa taas se tilanne, ettei seuraavaa reissua ole varattuna. Saapi nähdä minne seuraavaksi! Kamala Kalifornia-Havaiji-himo taas päällä, mutta varmasti ihan hetkeen ei olla lähdössä kyllä mihinkään. Täytyy katsoa tilanne uudestaan sitten keväällä tai kesällä.
Teen vielä toisen postauksen, jossa näkyy kuvia vähän ihmisistäkin ystäväni kuvaamana 😀 Itse intouduin kuvaamaan pelkkiä maisemia!
Jos heräsi jotain kysymyksiä niin vastailen mielelläni!! :)Sisältää kaupallisen linkin.
