Julkaistu

MM=masismaanantai

Taas vaihteeksi olisi perusjorinoiden aika. Meinasin kirota eilisen maanantain alimpaan helvettiin! Olin niin poikki jotenkin. Ei jaksettu salille vaikka piti vaan päivä meni lähinnä siivoillessa ja pojan kanssa puuhastellessa kotosalla. Illalla kävin juoksemassa vajaat 9km kun koko päivää ei kuitenkaan jaksa lorvia. Ei sekään meinannut edetä kun jalkoja jomotti jotenkin niin paljon, mutta sinnittelin 😀 Tämä pimeän vuodenajan ja vauvaelämän yhdistelmä on ihan lähiaikoina alkanut jotenkin väsyttää. Tietysti ihan onnellinen olo, mutta välillä vaan laahustelee täällä kotona ja tajuaa, että on oikeasti tosi väsynyt. Ekat 3-4kk meni kuin vettä vaan eikä ollut väsynyt olo oikeastaan ikinä. Tietty niinä päivinä on vielä väsyneempi kun pysyy vaan kotiympyröissä. 
Eilen taas havahduin siihen, että vaikka olin päivän mittaan syönyt (enkä edes käynyt siis treenaamassa) niin silti huimaa ja on just semmoinen olo, että lähtee jalat alta. Voisin kuvailla sitä oloa tunteella, että olisi juuri vetänyt väsyneenä töiden jälkeen superpitkän juoksulenkin, eikä vielä ehtinyt syödä. Semmoinen jyrän alle jäänyt siis. Syytän kyllä oikeasti sitä imetystä, vie nimittäin ihan kohtalaisesti kyllä voimia! Ja tätä pimeyttä. Jauhan aina tästä samasta, mutta ei siitä vain pääse yli eikä ympäri, että sama ongelma joka vuosi. Pimeys ei vaan sovi mulle! Aivot vaatii sitä valoa toimiakseen kunnolla.

Matkailun lisäksi nimittäin toinen juttu jolla yleensä olen selvinnyt talvista on työnteko. Kun keskittyy töihin ja ihan muihin juttuihin päivät pitkät, niin yllättäen unohtuu se ankeilukin. Sitten illasta kun ajatukset täyttyvät lähinnä niistä omista kivoista jutuista, eikä oikeastaan jää semmoista turhaa aikaa murehtia. Työ onkin aina ollut mulle oikeasti tosi tärkeä juttu ja nyt lähipäivinä on ekoja kertoja alkanut hiipiä ikävä töihin, sillein kunnolla. Vielä ennen touko-kesäkuuta en varmaan vielä töihin palaa, mutta onneksi on tämä blogi joka tuo tietyt rutiinit tähän hommaan 😀 Nautin niin paljon, että on joku oikeasti oma juttu tässä arjessa.

Ei meidän päivät yleensä ole läheskään noin ankeita. Ainakin 95% meidän päivistä on superkivoja, mutta harvemmin nyt tulee täällä manailtua niin tarkkaan niitä ei-niin-upeita päiviä tai fiiliksiä. Välillä niitä huonoja päiviä on ihan jokaisella kun väsyttää, ärsyttää eikä vaan huvittaisi mikään. Sunnuntainakin tuli paljolti lepäiltyä ja jotenkin asettui semmoiseen hitaaseen moodiin. Se on se pahin kun jää siihen, tietty nyt on vähintäänkin ansaittua välillä vaan chillailla, mutta siihen jää helposti päiväkausiksi koukkuun. Ainakin omalla kohdalla toimii lähinnä se taktiikka, että viikko aloitetaan aktiivisesti niin saa samalla karistettua samalla koomailut veks.

Itseäni ärsyttää semmoinen ”sitten kun”-ajattelu, koska usein nuo sitten kun-jutut ovat lähinnä semmoisia tyhjiä lupauksia ja itsensä huijaamista, tyyliin ”sitten kun alkaa talvi niin aloitan lenkkeilyn”, ”sitten kun tämä kuu on ohi niin alkaa herkkulakko”, mutta pakko taas jauhaa tätä samaa, että sitten kun muutetaan niin varmaan helpottaa tämä pimeysankeilu. Ei nyt sillä, että se maailma olisi toisella puolella Helsinkiä sen ihmeellisempi vaan lähinnä asumisjärjestelyiden muodossa. On nimittäin helpompi lähteä ulos ja muutenkin saa reippaasti tekemistä kun on kodissa laittamista. Mitta alkaa täällä täyttyä tästä romun määrästä, mutta enää ei ole edes jaksanut välittää vaikka nurkat täynnä pinottuna tavaraa. Ihanaa kun saa kaikki piiloon! Huokailin ihastuksesta yksi päivä kun katselin kuvia vanhasta Alppilan kämpästä kun lipastojen päällä ei ollut mitään turhaa roinaa ja kaikki tiptop. Ei tarvinnut olla jokapäivä järjestelemässä niin jäi aikaa muuhunkin 😀 

En muistanutkaan esitellä täällä meidän isänpäivän korttia! Meidän on pitänyt ostaa sormivärit jo kesästä saakka, mutta aina unohtunut. Nyt sitten marssittiin kirjakauppaan ja mukaan lähti ne värit, sekä iso pinkka kartonkia. Pääsee askartelemaan oikein kunnolla! Aika sottaista puuhaahan tuo on (varsinkin yksin jos vauvan kanssa tekee), eikä aina muutenkaan niin justiinsa kuten tuosta keltaisesta ylemmästä pienestä käpälänjäljestä saattaa huomata 😀

Saatoin ehkä mainita sen rempan suhteen alkuun siitä portaiden ja kaiteiden vaihdosta. Ja sitten siitä, ettei ehkä vaihdetakkaan. No nyt sittenkin ehkä vaihdetaan kaiteet kun löydettiin hyvä paikka. Tuo musta kaide on tällä hetkellä voittajavalinta tai siis samainen mustana tai valkoisena. Sen kun vielä osaisi päättää, että KUMPI?!

Ja ettei nyt pääsisi ihan lorvimaan tässä, niin aloitin sunnuntai-iltana virkkaamaan pojalle tuommoista lelukoria 😀 Se on kohta jo melkein valmis, tollaisen tekee siis aivan supernopsaa. Laitan sitten kuvaa valmiista korista. Ohje noihin koreihin löytyy blogistani täältä ja nyt tein pohjasta noin 7-8 kerroksisen 🙂

Tähän loppuun vielä spämminä, että sain Ellokselle uusia alekoodeja jakoon, joista toinen -25% koodi (koskee myös useimpia merkkituotteita, voimassa huomiseen saakka) ja toinen -40% koodi, jota käyttämällä saa kaupanpäälliseksi 2kpl Iittalan  Kivi-tuikkulyhtyä. Päivitin koodit tuonne eiliseen joululahjjapostaukseen joka löytyy täältä. Käy kurkkaamassa jos kiinnostaa!

Ihanaa, että eilinen on ohi! Tiistai on toivoa täynnä 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.

Julkaistu

Ajatuksia imetyksen lopettamisesta ja niitä homman ”huonoja puolia”

Luvassa taas imetysjuttuja, joten todellakin ymmärrän ettei aihe varmaankaan kaikkia kiinnosta. Tässä tapauksessa suosittelen skippaamaan tämän postauksen! 

Imetyksen lopettaminen tai ainakin vähentäminen on nimittäin viime aikoina pyörinyt paljon mielessä, vaikkei asia vielä aivan ajankohtainen olekaan. Tästä aiheesta kirjoittaminen on ollut mielessä jo kauan, mutta nyt pikkuhiljaa alkoi tuntua, että kertakaikkiaan tarvitsee jonkun kanavan purkaa näitä tuntemuksia. Mies tai lapsettomat ystävät eivät nimittäin ymmärrettävästi aivan samalla tapaa osaa asettua siihen kokeneen rooliin näissä jutuissa.

Poika täyttää reilun viikon päästä puoli vuotta ja tarkoitus olisi viimeistään helmikuussa alkaa pikkuhiljaa imetystä vähentämään. En ehdottomasti halua ennen Seychellien reissua sitä tehdä, mutta tämän jälkeen alkavatkin sitten pikkuhiljaa nuo vierottamishommat tai näin olen siis ainakin ajatellut. Tietty mieli voi aina muuttua, mutta jossei esimerkiksi tutti tässä lähiaikoina pikkhiljaa ala kelpaamaan, niin on noille tuleville lennoille kyllä pakko olla jotain kättä pidempää eli mielessä on tietty muukin kun tuo käytännöllisyys mukana kulkevan vauvanruoan kanssa..

Sen jälkeen kun pojalle tuli kuukausia sitten se totaalikieltäytyminen tuttipullon suhteen, ollaan menty pelkällä rintaruokinnalla kunnes kuvioihin tuli silloin 4kk jälkeen ne kiinteät. Pidin kiinteiden aloitusta jonkinlaisena turvasatamana ja odotukset olivat korkealla kun oli kuullut muiden samanikäisten vetävän soseita jo puolikin purkkia kerrallaan. Samalla ajattelin kiinteitä koko perheen yhteisenä juttuna, mutta aika yksin kyllä loppupeleissä olen tässä soserumbassa ollut. Nekään eivät tosiaankaan ole olleet mikään varsinainen menestys, riippuu vähän päivästä mikä kelpaa ja missä määrin. Tällä hetkellä en siis soseidenkaan verukkeella oikein voisi maidon määrää vähentää, koska soseita kuluu edelleen niin pieniä määriä. Tietyt jutut ehkä maistuu vähän paremmin kun toiset, mutta silti niitä aina yritän päivittäin tarjota edes vähän. Monesti on ihan vaan käytännön syistä (lue: olisi helpompaa) heivata kiinteät taas ja aloittaa uudestaan 6kk kohdalla, mutta sinnikkäästi ollaan kuitenkin jaksettu niitä harjoitella.
Pääpiirteittäin tuo imetys edelleen hyvää mieltä tai lähinnä  siksi kun huomaa kuinka maailman tärkein juttu se on pojalle. Siksi ajatuskin lopettamisesta tuntuu todella pahalta kun miettii kuinka tärkeän turvan ja ison jutun sitä samalla veisi toiselta pois. Siksihän ne soseetkaan eivät kelpaa kun on sitä maailman parastakin ruokaa saatavilla 😀 En ajatellut ennen vauvaa, että imettämiseen voisi ikinä tulla minkäänlaista tunnesidosta, mutta on se kyllä jännä kuinka ajatukset muuttuvat. Tosin itselläni se tunneside on kytköksissä eniten siihen kun tietää ja näkee kuinka suuri juttu se oikeasti pikkuiselle on. Kaikesta tästä huolimatta on koko homma alkanut aiheuttaa vähän ristiriitaisia tunteita. Välillä sitä ajattelee, ettei halua lopettaa ja välillä haluaisi mahdollisimman pian siirtyä muihin ruokintatapoihin.

Koko tämä imetysjuttu ei muutenkaan ole ollut mikään kovin ongelmaton
homma. Poika nimittäin alkoi jo synnytyssairaalassa hylkimään toista
rintaa, joten yhden rinnan tekniikalla on menty tässä jo kohta puoli
vuotta… Yritin kaikkeni sen toisen kanssa, mutta kertakaikkiaan mikään
ei auttanut. Jo sairaalassa yritettiin useamman kätilön kanssa,
neuvolassa pariin otteeseen eri terkkarien kanssa, eri asentoja. Kukaan
ei keksinyt mikä siinä on. Jonkin aikaa sain jossain vaiheessa homman
toimimaan huijaustekniikalla vaihtamalla samassa makuuasennossa rinnan
toiseen, useimmiten vauva kyllä huomasi tämän, mutta joskus sain
toimimaan. Ei se vika ollut siinäkään, ettei maitoa olisi toisesta
tullut, enemmän ehkä oli ergonomiasta kiinni, toinen puoli jotenkin vain
tuntui vauvasta luonnollisemmalta ja jossain välissä annoin periksi
huijauksenkin kanssa kun yhden rinnan taktiikalla on kuitenkin pärjätty
tähän asti antamatta kertaakaan korvikemaitoa. Pumppaan edelleen sitä toista rintaa joka hemmetin päivä just in case, jottei se maidontuotanto lopullisesti hiipuisi, mutta pikkuhiljaa alkaa koko pumpun näkeminenkin jo nostattaa verenpainetta!
Lopetusajatukset ovat alkaneet pyöriä mielessä tässä ehkä viimeisten parin kuukauden aikana. Ensin tuli hampaita ja ei hemmetti se sattuu kun vauva puree!!! Tästä ongelmasta tosin on pikkuhiljaa päästy kun poika on ilmeisesti alkanut vähän tiedostaa tuota puremistaan ja sitä, että se tekee kipeää. Omalla kohdalla inhottavaa on, etten edes voi kunnolla vaihdella rintaa vaan yhdellä on mentävä, vaikka kuinka olisi verille purtu, yäk. Toinen asia, joka itseäni häiritsee on jatkuva turvotus. Luulin sen turvotuksen loppuvan vauvan syntymään, mutta voi kuulkaa! Olen nyt jo vuoden kärsinyt päivittäisistä turvotuksista ja raajojen puutumisesta. Jokaikisenä aamuna kun nousen ylös sängystä, ovat jalkani niin puutuneet nestekertymistä, etten meinaa alkuun pysyä kunnolla jaloillani. Tietty suurin osa turvotuksista hävisi synnytykseen, mutta koen kyllä että niitä nesteitä edelleen on kyllä enemmän kun suurella osalla edes loppuraskaudesta. Ja silloinhan vasta turvonnut olinkin. Sen olen todennut, ettei mikään niksi auta, koska syy nesteiden kertymiseen on puhtaasti hormonaalinen. Ei auta vaikka liikkuisi, joisi 5 litraa vettä, söisi kevyesti. Kokeiltu!

 Kuvien liina on Minä & sinä Imetyspiilo

Olen jo tottunut esimerkiksi tuohon jalkajuttuun, mutta päivittäin täytyy olla varovainen esimerkiksi vauvan nostamisen kanssa, ensin täytyy makuulta noustessa odottaa että veri alkaa kiertämään jaloissa ennenkö nostan vauvan syliin etteivät jalat lähde alta ja niin edespäin. Sormukset eivät myöskään tietysti mahdu sormiin ja kuten loppuodotuksessa, on sitä nestettä edelleenkin joka puolella. Huomaan, että kasvot ovat edelleen tosi turpeat, jopa huulet ja nenä ovat turvoksissa. Eniten ehkä kuitenkin vatsa, jalat, kaula.. Eihän se vaarallista tietysti ole, mutta enemmänkin epämukavaa! Varsinkin kun tätä nyt on jatkunut jo näin kauan. Pikkuhiljaa kieltämättä alkaa tulla semmoinen fiilis, että haluaisi sen oman täysillä toimivan kropan takaisin.

Toinen juttu on imetyshormoneista johtuva jatkuva pöhnä ja muutenkin tunteiden vuoristorata, saattaa edelleen alkaa itkettää liikutuksesta jos luen vaikka jostain blogista vauvajuttuja tai muuta hellyyttävää. Pakko sanoa, että ei kyllä sitä tyypillisintä minua. Se jatkuva koomailu ja rajoittunut aivotoiminta onkin sitten toinen juttu 😀 Se rintaruokinnan sitovuus on nyt lähikuukaudet ollut varmaan pienin näistä niinsanotuista ”ongelmista”. Vauvan kanssa kun on pystynyt ihan hyvin tekemään kaikkea yhdessä, ottamaan tämän mukaan ja vauva pärjää tässä vaiheessa kyllä pari tuntia aivan hyvin ilman äitiä, pidempiä aikoja ei nyt ollakaan oltu erossa.

Kuitenkin koen, että imettämällä on päässyt niin paljon helpommalla. Siksi tuo lopetus ja yleisesti vähentäiminen pelottaakin. Olisi niin paljon helpommat lähtökohdat olla esimerkiksi osaimettäjä, jolloin niitä rintaruokintakertoja voisi karkeasti vaan korvata pullolla, mutta kun pullo ei kelpaa niin siinäpä sitten aloitetaan koko opettelu nollista. Tietty parin kuukauden päästä voi olla täysin eri tilanne kun kiinteääkin varmaan menee jo ihan eri määriä ja ehkä se pullokin voi siinä vaiheessa kelvata paremmin. Tai sitten nokkamuki tai muu ratkaisu. Ja sama ongelma juttu tutin kanssa, useimmat vauvat kun tarvitsevat edes jonkun turvatutin, oli se nyt sitten se äiti tai ihan virallinen huvitutti. Olen taas vaihteeksi yrittänyt opetella sitä tuttia luonnonkumisella tässä lähiaikoina, tosin huonolla menestyksellä.

Useamman kerran olen jotenkin ajatuksissani ajautunut kaupassa sinne vauvaosastolle ja tiiraillut niitä korvikepurkkeja sillä silmällä, että kuinka helppo vaan olisi ostaa purkki ja aloittaa harjoittelu. Sitten tulen taas toisiin aatoksiin. Edelleen tämän puolen vuoden jälkeen pelkään leimautumista huonoksi äidiksi näiden kaikkien lopetusajatusten kanssa. Ärsyttää! Ja syytän siitä koko tätä imetyshaloota. Mun mielestä vauvan ruokinnan pitäisi olla jokaisen oma juttu, tietty imetys on aina se paras vaihtoehto, mutta liiallinen imetysihannointi ainakin omalla kohdalla on johtanut siihen, että on alitajuisesti alkanut ajatella että olisi jotenkin huonompi jossei nyt syystä tai toisesta halua taaperoimettäjäksi ryhtyä.

Kysyisinkin, että onko siellä ketään kuka olisi ollut samanlaisessa tilanteessa? Kuinka olette lähteneet vähentämään imetyskertoja vauvan kanssa, joka ei ole pulloa huolinut? Karkeasti vain opetelleet uudestaan pullon kanssa vai ajatelleet, että kyllä se pullo kelpaa siinä vaiheessa kun on nälkä eikä muuta tarjolla?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 20 kommenttia.

Julkaistu

Mietteitä tulevasta muutosta ja muusta + vihersmoothie lehtikaalilla

Nykyään tuntuu, että suurin osa ajasta menee muuttohaaveilun kanssa. Enää siis alle kuukausi!! Haluaisin jo alkaa ahkerasti pakkailemaan, mutta eihän siitä nyt tulisi mitään elellä täällä viikkotolkulla muuttolaatikoiden ja jätesäkkien keskellä. Pieniä proggiksia tässä voi kuitenkin aloittaa ennen sitä, kuten hankkiutua eroon turhasta tavarasta ja järjestellä esimerkiksi vauvanvaatteista pieneksi jääneet joko myytäviin ja säästettäviin ”muistokappaleisiin”. Kerrankin oikein sormet syyhyää kun miettii muuttamista, toisaalta uuteen asuntoon muuttaminen on kyllä aina ollut kivaa puuhaa, samoin se asuntojen etsiminen. Matkojen ja asuntojen selailu, aaaah!
Meillä oli viime viikolla viimeinkin tulevan asunnon loppukaupat, tähän saakka kun oltiin maksettu vain 10% käsiraha ja odoteltiin että myyjä löytää itselleen uuden kodin. Nyt siis omistetaan kokonaan tuo uusi huusholli ja  saatiin tämä sekava asuntokuvio päätökseen. Aikamoinen rumba kyllä! En ollut ennen hoksannut millaisia ärsyttäviä ketjuja nämä asunnonvaihdot saattaa olla. Jatkossa kyllä ehdottomasti helpompi vaihtoehto myydä ensin vanha pois alta (mehän siis tarjottiin ja maksettiin 10% uudesta ennenkö oma asunto edes oli myynnissä) ja muuttaa vaikka puoleksi vuodeksi vuokralle etsiskelemään uutta kotia. Ihan kamala säätäminen ollut näissä kuvioissa kun ei ole tiennyt milloin pääsee sinne uuteen, eikä siis alunperin tietty ollut hajua edes siitä kuinka nopsaa tämä nykyinen menee kaupaksi.

Ollaan käyty uudella kämpällä jo kaikenkaikkiaan varmaan kolmesti tai neljästi 😀 Kosteusmittausta, keittiön mittoja ja ties mitä. Uusi hoodikin on jo ihan tuttua kun on tullut ravattua siellä niin ahkeraan. Tällä viikolla meillä oli uusina omistajina eka yhtiökokouskin. Hoksasin juuri, etten käynyt Käpylän taloyhtiössä kertaakaan yhtiökokouksissa! Täällä nyt ei koskaan ollut mitään kovin tähdellistä kun ei remontteja tähtäimessä ja kaikki muutenkin ihan kunnossa (eikä itselläni oikeastaan edes mitään sanottavaa), Alppilan kämpässä tuli pari kertaa istuttua niissä kokouksissa ja se on kyllä maailman raivostuttavinta varsinkin isoissa yhtiöissä kun aina joku vänkää jotain, eikä päästä agendalla yhtään eteenpäin. Joskus oli vaan pakko lähteä kesken pois siinä vaiheessa kun junnataan vaan samoissa jutuissa tuntitolkulla suurinpiirtein.

Uudessa yhtiössä meitä onkin sitten vaan 4 asuntoa, joka tarkoittaa myös sitä, että myös niissä kokouksissa on jatkossa vähän pakko käydä. Tällä viikolla meille valittiin uusi hallitus, sekä isännöitsijä vanhan muuttaessa pois ja siis arvatkaa, isännöitsijä valitaan siis asukkaista. Luojan kiitos ei nakki osunut meille, koska siitä ei olisi kyllä tullut mitään jos meikäläiset olisi valittu isännöimään! Jokatapauksessa joutuu jatkossa kuitenkin vähän enemmän perehtymään noihin taloyhtiön asioihin.

Kuten kuvista ilmenee, niin tein viime viikolla ekaa vihersmoothieta tai siis niin lähelle vihersmoothieta kun tähän mennessä on tullut tehtyä. Avokado on ollut lempparijuttu smoothiessa jo kauan, samoin spirulinaa on tullut lisättyä joukkoon, mutta nyt laitoin myös lehtikaalia! Revin siis smoothien sekaan sitä vartta lukuunottamatta palasia lehtikaalista ja surruttelin sauvasekoittimella. 
Muina aineksina tässä oli siis puolikas avokado, mustikoita, banaani ja ananasta, sitten tietty chiaa, maitoa, maitorahka ja hyppysellinen spirulinaa. Eli aikamoinen ravintopläjäys salitreenin päälle. En yleensä yhdistä mustikkaa ja ananasta, mutta kerta se oli ensimmäinen. Useimmiten pakko saada jotain makeaa hedelmää sekaan jos käyttää spirulinaa, ettei se maku pomppaa liian vahvana. Täytyypi alkaa tekemään useammin lehtikaalista smoothietakin. Lehtikaali on nimittäin ihan uusi lemppari! Parhain tietty niiden sipsien muodossa, mutta myös aivan super lisuke jos paistaa öljyssä ja valkosipulissa tai miksei tietty ihan salaatissakin ”raakana”. Testatkaa! 🙂
Sinne ne lumet sitten sulaa! Suoraan sanottuna kyllä aivan sama millainen keli sitä on, mutta tietty tähän aikaan vuodesta olisi kiva päästä niitä Uggejakin käyttämään. Ehkä se talvi sieltä vielä tulee takaisin. Käytiin eilen illalla Bixun kanssa juoksulenkillä tuolla loskassa, sää ei ole tekosyy nimittäin! 😀 Kyhnytettiin eilen nimittäin melkein koko päivä kotona kaikkea kotihommaa puuhailleen, joten semmoisen päivän jälkeen on kyllä päästävä edes hetkeksi tuulettumaan.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 7 kommenttia.

Julkaistu

Äitiyspakkausko nolo?

Jonkin verran tulee mammaillessa selailtua erilaisia vauva-aiheisia faceryhmiä ja yksi asia joka itseäni on pistänyt netin ihmeellisessä maailmassa ihmetyttämään, on joidenkin asenne äitiyspakkauksen sisältöön, etenkin vaatteisiin. Pariin otteeseen olen törmännyt siihen kuinka esimerkiksi äitiyspakkauksen haalariin puettua vauvaa säälitään tai ihmetellään sitä miten joku kehtaa käyttää pakkauksen vaatteita ”koska ovathan ne tarkoitettu köyhille perheille, joilla ei ole varaa ostaa muita”. Missä vaiheessa se merkki edellä-ajatusmaailma ja koristautumismeininki levisi vauvoihinkin?

Itselleni äitiyspakkauksen valinta vaihtoehtoisen rahasumman sijaan oli ainakin alusta alkaen päivänselvä juttu. Saahan pakkauksella huomattavasti enemmän hyötyä kun sillä 140 euron rahasummalla, jota sen sijaan tarjotaan. Jos olisi lapsia ennestään, voisi tietysti tuo rahallinen avustus olla kannattavampi kun  suurin osa perustarvikkeista jo löytyy ennestään, mutta itse koin äitiyspakkauksen aivan ehdottomaksi ”starttipaketiksi”. Siellähän on aivan kaikki kuumemittarista aina peittoon, harjaan ja lakanoihin.. Esimerkiksi äitiyspakkauksen makuupussi on ollut meillä aivan korvaamaton ja kulkenut mukana ihan joka paikassa.

Aikamoinen (kallis) homma olisi ollut lähteä hakemaan kaupoista nuo kaikki erikseen. Omaa ostorumbaa helpotti ainakin merkittävästi ja nyt kun jälkikäteen miettii, niin eipä sitä kuitenkaan loppupeleissä ihan kamalasti tuon sisällön lisäksi vauva tarvitse! Tietysti nyt kylpyamme, vaunut ja sänky, mutta kaikki kun eivät esimerkiksi rintapumppua, vauvan pesää, leikkimattoa yms edes hommaa, eikä vauva heti alkuun edes leluja sun muita tarvitse.

Ei sillä ettei itselläni olisi varaa ostaa vauvalleni sitä haalaria, makuupussia tai vaatteita ylinpäänsä, en vain ymmärrä miksi jättäisi hyvät saadut vaatteet käyttämättä sen vuoksi että ne on saatu ”ilmaiseksi”. Itselläni ei esimerkiksi ole käynyt edes mielessä sen uuden haalarin osto kun tiedän että kaapista löytyy tuo äp:n haalari. Itselleni tietysti tärkein juttu vauvan vaatetuksessa on ehdottomasti, että vaateet ovat puhtaat, ehjät, siistit ja toki lämpimät. Se onko se body minkä merkkinen on ainakin minulle yhdentekevä, eihän se vauva ymmärrä minkä merkin paita milloinkin päällä on. Vaikka itse olenkin melko merkkitietoinen oman pukeutumisen suhteen ei tarkoita sitä että lapsikin pitäisi kasvattaa brändien perään.

Pakko kyllä mainita tähän väliin, että monet varoittelivat kuinka siihen ”vauvan koristeluun” jää koukkuun ja siis yleisesti siihen vauvanvaatteiden hamstraukseen. En kyllä ymmärrä miksei se vaihe vieläkään ole iskenyt täysillä? Ehkä jossei ole nyt kotona kamalasti käyttänyt mielikuvitusta siihen omaankaan pukeutumiseen? Toki välillä tulee valkattua sillä silmällä superkiva kokonaisuus vauvalle kaapista, mutta useimmiten kyllä mennään sen mukaan mitkä nyt löytyvät puhtaina ja ovat sopivat/mukavat/lämpimät 😀

Näiden vauvanvaatehankintojen suhteen ei voi minua ainakaan nirsoudesta
syyttää, aikalailla 98% vaatteista kun tuli hommattua käytettynä,
muutamia ihan pieniä 50-koon vaatteita ja jotain satunnaisia
random-vaatteita ostin pari uutena. Ja vaikka en rahallisesti niihin
kovin paljoa pistänytkään likoon ja luulin, että tuo vaatteiden
hamstraus olisi ollut ihan kontrollissa, niin pakko nyt jälkikäteen
myöntää että olihan niitä kyllä muutamat bodyt liikaa kun ei etukäteen
oikein osannut hahmottaa kuinka usein niitä vaatteita oikeasti
vaihdetaan 😀

Tietysti menen itsekin vauvan vaatehankinnoissa pääasiassa
se edellä, mikä näyttää omaan silmään kivalle, mutta pääasiassa kuitenkin tarve ja
käytännöllisyys ovat niitä juttuja! Nyt jälkeenpäin voin sanoa senkin,
että käytettynä on löytynyt kyllä aivan superkivoja vauvanvaatteita ja
tuo on oikeasti järkevää puuhaa kun voi pistää pieneksi menneet sitten
kiertoon ja niillä hiluilla ostaa sitten yhtä kokoa isompia. Juuri nyt
on meillä paljon myös niitä äitiyspakkauksenkin juttuja käytössä kun koot
alkavat olla melko passeleita!

Ja HUOM! Tiedän kyllä kuinka hauska sitä omaa naperoaan on pukea
söpöihin ja tyylikkäisiin vaatteisiin, kyllähän niitä on aina hauska
hiplailla kun lastenvaateosastolle eksyy. Enkä missään nimessä väitä,
että merkkivaatteiden ostaminen vauvalle olisi väärin. Pointti tässä oli
lähinnä se, että missä kulkee se raja, että jokin vaate on ”liian nolo”
puettavaksi pikkuiselle, joka ei itse sen enempää vaatteiden päälle
ymmärrä kuin että olo on niissä mukava ja lämmin? En itse kyllä näkisi, että voisin jättää minkäänlaista esimerkiksi lahjaksi saatua vaatetta käyttämättä sen ulkonäön perusteella. Vaikka ihan kohtuullisilla päivärahoilla tässä ollaan, niin en kyllä todellakaan koe, että ainakaan minulla olisi varaa jättää vaikkapa nyt sitä haalaria käyttämättä vain sen perusteella, etten ehkä itse ostaisi kaupasta samanlaista.

Yksi mielenkiintoinen aihe on myös se, että käytettyjä tai käyttämättä jääneitä äitiyspakkauksen tavaroita ei saisi myydä koska ”ne on saatu ilmaiseksi” (itse kylläkin koen, että olen kyllä pakkauksesta, samoin kuin vanhempainpäivärahoistani maksanut verojen muodossa:)), sen sijaan onkin kuitenkin hyväksyttävää ottaa vastaava summa rahana ja käyttää nuo rahat haluamallaan tavalla. En vaan ymmärrä logiikkaa. Mitäs tuumaatte?

Alkuun olin äitiyspakkauksen kanssa vähän niin ja näin, ihan pikkuvauvalle kun siellä ei kuitenkaan esimerkiksi juuri sopivaa vaatetta ole, mutta nyt sitä on kyllä alkanut arvostamaan ihan eri tavalla. Aivan mieletöntä kyllä, että meillä on Suomessa moinen etuus ja vielä jokaiselle äidille. Ehdottomasti yksi juttu, josta ei omasta mielestäni saa verorahoista nipistää! Sen verran on tämänkin suhteen hifisteltävä, että harmittaa nyt jälkeenpäin että tilasin pakkauksen liian aikaisin. Olisin nimittäin niin toivonut sitä 2016-vuoden pakkauksen unilelua!! 😀

Sen sijaan että ”joudumme” pukemaan vauvat niihin äp:n vaatteisiin, pitäisi meidän olla oikeasti ylpeitä, että meillä on siihen mahdollisuus ja saamme käyttää näinkin mahtavia juttuja 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Kitupiikin kuulumiset ja vavan 5kk neuvola

Superlumista torstaita! Itse olen ottanut näistä lumipäivistä parhaani
mukaan iloa irti, nimittäin uhmannut tällä viikolla laiskuutta ja
lompsinut Bixun kanssa jo kahdesti iltalenkille lumipyryyn. Ei ole
aikoihin tullut käytyä iltalenkeillä, puhutaan siis varmaan vuosista.
Useimmin kun tulee lähdettyä koiran kanssa kahdestaan viikonloppuisin
päivällä. Illoissa on kyllä semmoinen tietty ihana tunnelma ulkoilla ja
tykkään hurjasti! Ja muutenkin nyt kun on lunta, marraskuisessa pimeässä
tihkusateessa ei ehkä (todellakaan) olisi yhtä mieluisaa pistää
menemään juoksulenkkareilla. 
Se on kuitenkin pakko sanoa, että eilen tuli koettua melkoinen
reality check kun päätin itsepäisesti lähteä aamulla uhmaamaan säätä ja
neuvolaan vaunuilla kävellen. Siinä vaiheessa ei ollut vielä mistään
aurauksista tietoakaan, joten jossei tuo menomatka (2,5km) mennyt
treenistä niin viimeistään 1,5h myöhemmin se paluumatka kun lunta on
tuprutellut vielä kivasti enemmän, eikä teiden auraamisesta edelleenkään
tietoakaan. Voin sanoa, että en meinannut oikeasti päästä tuolla lumessa
kotiin, saati sitten jyrkkiä ylämäkiä lähes umpihangessa ylös.

Oli
kyllä melkoisen märkä paita kun vihdoinkin pääsi kotiin ja päivän treeni
suoritettu. Loppuun on pakko tunnustaa, että olisin kyllä mennyt
bussilla, mutta siinä vaiheessa kun näin siinä neuvolan läheisellä
pysäkillä myös kolmet muut vaunut odottelemassa, en edes jaksanut
vaivautua kokeilemaan onneani. Ei mulle sinänsä ole mikään ongelma
köpötellä tuolla säässä kun säässä, eri juttu ”entisessä elämässä” kun
oli meikki, tukka laitettu ja jotkut kengät, joilla nyt ei
kilometrikaupalla kävelty. Nyt ei toisinsanoen ole enää mitään väliä,
usein kun tulee tuommoisille keikoille asennoiduttua siihen malliin,
että kävellen mennään. Tasan kerran ollaan itseasiassa menty Oulunkylään
neuvolaan bussilla ja se oli joskus tässä kun puhkesi sisäkumi
vaunuista, eikä yksinkertaisesti pystytty kävelemään 😀

Viimeaikoina mua on kertakaikkiaan alkanut ärsyttää oma pihiyteni! Tietty semmoinen tietynlainen säästeliäisyys on tietysti aina plussaa, mutta sitten kun se menee siihen ettei edes niitä oikeasti tarpeellisia hankintoja raaski tehdä. Tästä nyt on ollut aikaisemminkin blogissa puhetta tai siis lähinnä siitä, että mitä varten sitä ylinpäänsä säästää, jossei sitten kuitenkaan raaski ”nauttia niistä säästöjensä hedelmistä”? Eri asia tietty jos haslaisi menemään kaikki rahansa tai vinguttaisi luottoa, mutta kun on oikeasti vuosia säästänyt tiettyihin kivoihin juttuihin palkastaan ja sitten kun tulee vastaan se oikeasti järkevä käyttökohde niin pistetään sitten ne kukkaron nyörit niin perkeleen tiukalle! Hyvä esimerkki tosiaan se uuden kameran hankinta, joka on ollut aluillaan jo pienen ikuisuuden. Viime viikolla oli Rajala Pro shopin digiviikot ja niitä kameroita linsseineen aivan superalessa. Raahauduin jo liikkeeseenkin kyselemään kameroista ja sain jo päätöksenkin tehtyä, mutta… Lykkäsin ostoprosessia niin pitkään, että ale ehti loppua tuosta haluamastani mallista. Kerran ehdin klikata jutut jo ostoskoriin, mutta sitten se pihiyspiru ilmestyi jostan taas tuonne olalle ja koko homma jäi. Voi hemmetti sentään. Käytän aina päässäni samaa lomavertausta; jos samalla summalla pääsisi Tahitille niin hankinta on yksinkertaisesti liian kallis. 😀 😀
Nyt asuntoa vaihtaessa olisi tietty ollut hyvä mahis ottaa edes tonni-pari varallisuuttaan käteisenä sivuun kun kuitenkin pärähti myyntivoittoa tästä Käpylästä ja lainaakin oli maksettu pois. Asunto kun on siinä mielessä niin kätevän ovela säästökohde, että sitä varallisuutta kertyy kuukausittain aivan huomaamattaan, ainahan ne asumiskulut joutuu jokatapauksessa maksamaan, omaan pussiin tai toisen pussiin (en voisi kyllä enää toisen pussiin edes maksaa vuokraa, se vasta tuhlausta onkin nuukailijalle :D) Mutta arvatkaa raaskinko koskea kämppärahoihin!? En tietenkään, kaikki vaan seuraavaan asuntoon! Rahastoista nostamiselle kun löytyy usein tekosyitä kuten huono markkinatilanne yms, käteisvaroissa kun ei voi senkään piikkiin laittaa. Nyt jos ennuste epävakaista markkinoista jatkuu tuon Trumpin valinnan myötä, niin sitä oikeaa kohtaa myydä ei tule varmaan ikinä.
Nykyään voin siis oikeasti myöntää, että olen kertakaikkiaan saituri! Kai sitä on vaan yksinkertaisesti jäänyt jollain tapaa koukkuun siihen lohdulliseen tietoon, että on se mahdollisuus toteuttaa kivoja juttuja ja ostaa haluamansa, vaikkei raaskisikaan. Ennen oli tavoitteena säästää 3t, sitten 5t ja niin edelleen, aina se tavoite vaan kasvaa ja aiemmat säästöt tuntuvat jotenkin niin mitättömiltä. Toisaalta tässä on kyllä lähiaikoina tullutkin shoppailtua kaikenlaista, kuten se Peakin takki ynnä muuta pikkukivaa, joten kai pieni kituuttelu taas on aiheellista 😀 Onhan se tietty eri juttu olla koukussa nyt vaikka rahapeleihin kun säästämiseen, joten mitäpä tässä edes valitan. Ja btw, en muuten voittanut euroakaan lotossa tai eurojp:ssä niillä mysteerinumeroilla, voi hemmetti!
Pihistelijän paras kotilounas on tietysti semmoinen, johon voi käyttää kaikki jämäjutut! Viime viikolla innostuin erilaisista vuokajutuista, joihin heitin kaikenlaista sekalaista kaapista. Tomaattia, parsakaalia, fetaa,  papuja, pinaattia.. Uuniin vaan ja valmista! Superhelppoa siis myös 😉

Se niistä säästöjutuista sitten. Olenko huono äiti jos muistan pojan painon aina väärin? Ja joka kerta hämmennyn neuvolan puntarilla kun painoa ei ole muka tullut yhtään lisää. Nyt siis pikkuisella painoa n. 7,8kg (muistin siis että viimeksi oli jo reilu 8kg kun se oli reilu 7kg, apua!) ja pituutta reilu 64cm. Eilen saatiin taas 5kk neuvolassa rokotteet ja nuo rokotuskerrat ovat omia ihokkejani. Musta on inhottavaa se kun joutuu puristamaan toista sylissä, jotta poika pysyisi piikkien ajan kaiken huudon keskellä paikallaan. Onneksi nuo pistot kestävät vain hetken ja unohtuvat (molempien) mielistä yhtä nopeasti. Missäköhän vaiheessa alkaa saamaan niitä kiiltokuvia ja tarroja :’D Muistan pienenä kun se pieni tarra tai kiiltokuva oli niiiiiin hyvä diili rokotuksesta, niin paljon iloa noin pienestä asiasta.

Vissiin on äärimmäisen yleistä, että rokotuksista tulee vauvalle uneliaisuutta ja muita oireita. Itse en edelleenkään ole huomannut kertakaikkiaan mitään sivuvaikutuksia. Ekasta rotarokotteesta tosin tuli lähinnä helpotusta kovaan vatsaan, mutta sekin oli siis vain meidän kohdalla positiivinen juttu 😀 Outoa kuinka yksilöllistä noihinkin reagoiminen on! Itse en tänä(kään) vuonna influenssarokotetta ottanut. Oletteko te muut vauvojen äidit ottaneet?
Näihin sepustuksiin onkin sitten hyvä päättää tällä kertaa! ;D 
Onko linjoilla muita kitupiikkejä, joista nuo ajatukset kuulostavat tutuilta?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.