Näitä asioita rakastan!

Luin lomani aikana ystäväni Jutan taannoisen postauksen asioista jotka tuovat iloa ja nautintoa elämään. Tuon postausidean siivittämänä ajattelin listata asioita, joita itse elämässä rakastan. Vastaavanlainen idis onkin joskus ollut mielessä, mutta täältä pesee jokatapauksessa Ericeira-kuvien kera!

Sehän on täysi totuus, että elämä on melkoisen kurjaa jossei sisältö ole
itselleen mieleistä. Oma mielipiteeni on vahvasti se, että kukaan
ulkopuolinen ei oikeastaan voi vaikuttaa sinun elämääsi vaan jokaisen
täytyy itse koota itselleen kasaan ne onnellisen elämän palikat. Hyvä
startti siihen on oikeastaan vähän pohtia sitä millainen ihminen haluaa
olla tai mitkä asiat tekevät juuri sinut onnelliseksi?

Ei kenenkään ole nimittäin pakko raahautua kuntosalille tai lenkkipolulle, jos se kerta toisensa jälkeen on yhtä v-mäistä hommaa. Mitäs sitä suotta itseään kiusaamaan jos kallisarvoisen ajan voi käyttää mieluisamminkin. Asia, joka minulle on elämän eliksiiriä voi toiselle olla maailman epämiellyttävin asia ikinä. Väittäisin kuitenkin, että tästä maailmasta kyllä löytyy niitä mieluisia juttuja roppakaupalla ihan jokaiselle. Aina ei voi arki ollla ihanaa, mutta se nyt on kuitenki hyvä startti, että saa ja on mahdollisuus tehdä niitä kivojakin juttuja! Elämä on nimittäin liian lyhyt siihen, että täyttäisi sen pelkillä paskajutuilla, joita vihaa. Eikös? Mitäs juttuja sitten itse rakastan? 


Matkailu. Ei tosissaan varmasti ollut vaikea arvata! Mielestäni matkustelu ei ikinä ole huono investointi, sen myötä avartuva maailmankatsomus, kokemukset ja muistot ovat juttuja, jotka ovat arvokkaampia kun mikään raha. Matkailussa on vaan se nurja puoli, että mitä enemmän matkustaa, sitä enemmän siihen ”valitettavasti” jää koukkuun 😀 Jo pelkästään matkasta haaveilu on ihanaa! Harvemmin mua nykyään esimerkiksi kiinnostaa Facebookissa randompostaukset, mutta ihmisten lomakuvat katson aina. Varsinkin jos kohde on joku ihana. Ne kiinnostaa vaikkei omia tai läheisen ystävän kuvia olisikaan, aaah! Usein selailen ihan haavepäissäni instasta kuvia jostain tietystä kohteesta hashtägillä, se vasta ihanaa onkin.

Liikunta ja juoksu. Mikään ei poista paremmin stressiä, nuutunutta oloa tai pahaa mieltä kun kunnon juoksulenkki. Itse menen lenkillä tietynlaisiin ”omiin tiloihin” jota on vaikea selittää (varmaan kyllä monilla sama juttu), mutta musiikista huolimatta vaivun omiin ajatuksiini ja käsittelen mielessäni monia eri asioita. Jos on vaikka joku stressaava tilanne käynnissä, auttaa lenkkeily itseäni jäsentämään niitä ajatuksia ja purkamaan stressiä. Kuntosali ei itselläni toimi ehkä täysin samaan tyyliin, mutta ehdottomasti tuo sekin hyvää mieltä, karkoittaa stressiä ja vapauttaa mielihyvähormoneja.

Vauvan kanssa puuhastelu. Mikään nyt ei vaan ole palkitsevampaa kun nähdä oman pienokaisen kehitys ja tämä tyytyväisenä! On jotenkin liikuttavaa kun pieni on niin pienestä iloinen, oli se sitten hymy tai kutittelu. Meidän puuhastelut on loppupeleissä melko simppeliä toimintaa, mutta ainakin päivät kuluvat nopeasti kun askareita riittää.

Asioiden suunnittelu. Olen melkoinen organisointihirmu! Ja nimenomaan asioiden, en missään nimessä esineiden , koska ne ovat useimmiten todella sekaisin meidän taloudessa. Olen tosi hyvä hoitamaan ja järjestämään juttuja, oli se nyt sitten joku paperijuttu, matka tai muu hoidettava asia. Joku virallisten sähköpostien lähetys on niin itsestäänselvä juttu etten itse edes osaa kuvitella että se on jollekulle toiselle haastavaa! Musta on ihanaa kun saa asioita hoidettua! Olen myös tosi intohimoinen ottamaan selvää asioista, joista en tiedä paljoa.

Lukeminen. Hyvän kirjan parissa saa vierähtämään tunteja. Hyvän leffan ja kirjan väliltä valitsen ihan ehdottomasti kirjan, siihen pääsen ainakin itse uppoutumaan paljon syvällisemmin kun elokuvaan. Kirjoissa myös paneudutaan syvällisesti kaikkiin yksityiskohtiin, josta itse pidän. Lähes poikkeuksetta leffa on aina pettymys jos on lukenut saman kirjana! Esimerksi Millenium-trilogia oli superhyvä kyllä leffanakin, mutta raivostutti kun vaikka mitä kirjan yksityiskohtia oli tietty jätetty pois.

Ruoka. Hyvä ruoka ja herkkupäivät on aivan parhautta! En varmaan pystyisi noudattamaan mitään supertarkkaa diettiä, olisi ihan kauheaa syödä aina samaa ruokaa ja vieläpä jotain tosi suppeaa. On ihana suunnitella päivälliseksi sitä mitä tekee mieli ja viikonloppuna hyvällä omallatunnolla valkkailla kaupasta herkkuja. Mitään mättöruokaa nyt ei tule todellakaan usein viikolla syötyä, mutta ihan siis semmoista perusruokaa. Lemppareita herkuista on sipsien lisäksi (tietty) esimerkiksi ne itsetehdyt mustikka-valkosuklaamuffarit, keksisuklaa tai Fazerin sininen 😀

Chillailu. Musta on ihanaa olla kotona lökäreissä ja vaan puuhastella kaikkea. En siis pelkästään nyt äitiyslomalla vaan ihan yleisestikin. Tykkään myös tosi paljon olla yksikseni omissa oloissa ja siksi en kokenut yksin asumistakaan koskaan mitenkään kamalaksi, vaikka se nyt onkin tietty ihanaa että on joku jonka kanssa jakaa arki. Silti olen sitä mieltä, että jokainen tarvitsee välillä omaa aikaa, oli se sitten kotona, lenkillä tai missä hyvänsä. Ehkä lemppareinta nykyäänkin on kaivautua päivän hommien jälkeen illalla sänkyyn ja katsoa iPadiltä jakso jotain sarjaa tai telkkaria. Vielä parempi jos on jotain hyvää mutusteltavaa. Nykyään otan tietty pojan mukaan mun chillailuhetkeen.

Tulihan siinä muutamia juttuja, vaikka näitä varmaan olisikin keksinyt vielä vaikka kuinka monia!
Onko teillä samoja juttuja mitä rakastatte tehdä vai kenties jotain lisättävää? 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kotona vihdoin + kamerapohdintaa

Nyt on matkasta selvitty ja saatu univelkojakin kuitattua kotona parin yön verran. Hassua kun pojalla on jetlagiä tuon 2h aikaeron suhteen siinä mielessä, että nukkuu nyt kotona melkein jopa yhdeksään kun Portugalissa ja kotona siis jo ennen lomaa, heräiltiin aina siinä seiskan maissa. Muistin myös juuri, että vaikka talven lomakohde Seychellit onkin kaukana niin kun samoilla pituuspiireillä ollaan niin aikaeroahan ei ole tai jokatapauksessa ainakaan tuntitolkulla. Ihan superjuttu kyllä! Meillä on vika lento noissa Seychellien lennoissa Etihadin ja heillä on kuulemma tarjota lennolle vauvalle baby basket, eli semmoinen seinään kiinnitettävä koppa. Jesss!! En ole tainnutkaan koskaan aikaisemmin lentää Etihadilla tai millään muulla arabiyhtiöllä, mutta nuohan ovat aivan priimatasoisia yhtiöitä 🙂
Ihme kyllä en ole saanut vielä kehitettyä mitään dramaattista loman jälkeistä masista, toivottavasti ei tulekaan! Nyt itseasiassa on käsillä ne syksyn kivoimmat hetket kun on kaunisa ruskaa ja lehdetkin vielä puissa. Ja koiraa tarkenee ulkoiluttaa aamulla vielä collaripaidassa, tosin jos pidemmälle lähtee niin onhan se takki ehdoton. Ja täytyyhän ne UGGit kuitenkin käydä ihan lähipäivinä kaivamassa varastosta 😀 Mun mielestä marraskuu on kyllä aivan ehdottomasti pahin kuukausi kun on usein märkää, superpimeää ja muutenkin ankeaa siinä vaiheessa kun loputkin lehdet ovat varisseet, muttei kuitenkaan ole vielä lunta. Joten nautitaan vielä näistä hyvistä hetkistä.

Näin juuri viime yönä unta, että ostin uuden järkkärin ja olin niin innoissani siitä kuinka hyviä kuvia sillä sai! Uni varmaan johti juurensa siitä kun eilen kyllä oikeasti selailin mahdollista uutta kameraa. Olen tällä kertaa ostamassa ihan täysikokoista järkkäriä, olen jo iät ja ajat ollut sitä mieltä että tuo vanha Olympuksen minijärkkäri on jo todellakin menneen talven lumia. Aluksi mietin, että ostaisin siihen vaan uuden objektiivin, mutta koko kamera reisteilee vähän muutenkin joten ehkäpä uuden hankinta on pidemmällä tähtäimellä parempi vaihtoehto.

Olen vaan jotenkin aivan pulassa kamera-asian kanssa ja sen suhteen että millainen oikeasti olisi minulle hyvä! En kuitenkaan halua mitään aivan parin sadan halpiskameraa, muttei toisaalta mikään ammattilaisten mallikaan ehkä ole juuri minulle passeli.. Tällä hetkellä olen tuumaillut esimerkiksi Canon EOS 70D:tä, joka on saanut loistavat arvostelut. Onko teillä kellään kokemusta tuosta? Itse jotenkin eniten olen aina tykännyt Canonista, joten siksi se onkin nyt ykkösvaihtis! Tai onko teillä muita kameravinkkejä? Jos siis unohdetaan ne minijärkkärit. Mietinnän alla on myös edullisempi Canonin malli ja sitten objektiiviin panostaminen.. Lähinnä tuumailenkin, että onko noilla Canonin 600euron ja 1000e kameroilla siinä vaiheessa merkittävää eroa nyt vaikka blogikuvauksessa jos panostaa hyvään objektiiviin?

Ja sitten muuta tekniikkaintoilua! En nimittäin muista milloin olisin viimeksi odottanut näin innolla jotain teknistä
vempelettä, mutta nykyään tulee päivittäin kurkittua Tele Finlandin
sivuja että joko se iPhone seiska on ilmestynyt valikoimiin!! Saisi varmasti
nopeammin muulta operaattorilta, mutta jotenkin helpoin ottaa samasta
mistä oma liittymäkin vaikka joutuisikin odottelemaan.. Ehkäpä
viimeinkin jouluna saan puhelimen jonka jopa saa lukkoon ja screenshotit
toimimaan! 😀

Kivaa sunnuntaita! Itse chillailen vielä tämän päivän ja palaan huomenna arkeen kun koittaa maanantai 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Viimeinen lomapäivä ja kisukuvia

Tänään pyörähti käyntiin viimeinen lomapäivämme Portugalissa. Kohta siis pakkailemme loputkin tavarat kasaan ja suuntaamme autolla kohti Lissabonia. Vajaat pari viikkoa on kyllä hujahtanut taas aivan supernopsaa ohi, niinhän se aina tuppaa lomilla menemään.. Toisaalta kotiin ja omaan tuttuun arkeen paluu on aina kiva juttu, mutta toisaalta ei kyllä todellakaan. Eilen iski taas vaihteeksi kova haikeus loman loppumisesta, eikä kyllä huvittaisi tämän lähes sataneliöisen tilavan lomakolmion jälkeen enää ahtautua meidän pikkuiseen kaksioon, lokakuun koleaan hämärään.. 
Semmoista se kuitenkin on, eikä mikään loma jatku ikuisesti! Onhan kotona paljon kivojakin juttuja, kuten koirat, kuntosalitreenit parin viikon tauon jälkeen, ystävät ja tietty se, että pääsee nyt taas viemään vähän eteenpäin meidän koti- ja muuttoprojektia. Ihan ei tarvitse kuitenkaan jäädä kotiin peukaloitaan pyörittelemään 😀

Lomalla on ainakin saanut syödä tosi reippaasti meriruokaa. Ostettiin kaupasta kilo rapuja, jotka marinoitiin ja grillattiin. Tuli ihan supermegahyviä, mutta tuommoisen kasan perkaaminen olikin sitten eri juttu.. Varsinkin jos on kova nälkä 😀

Rapujen lisäksi grillailtiin myös pariin otteeseen kalaa, mutta noin muuten astuttiin aina valmiiseen illallispöytään ravintolassa. Ainut haastava juttu reissulla vauvan kanssa on järjestely illallisen kanssa. Ollaan useimmiten menty syömään iltakuuden-seitsemän aikoihin ja vauva jaksaa olla kärsivällinen yleensä juuri siihen saakka kun saadaan ruoka pöytään. Sitten alkaa semmoinen väsynyt kiukuttelu ja poika on siitä itsepäinen, ettei siis todella nukahda illalla yöunille muualle kun sänkyyn. Siihen iltojen väsykiukkuun ei nimittäin auta oikein muu kuin nukkumaan laittaminen petiin, sylillä saattaa vähän pelata aikaa, mutta noin yleisesti. 
Se onkin siis ollut vähän arpapeliä miten illalliset sujuvat, välillä (tai oikeastaan varsin usein) on menty sihen, että toinen syö nopeasti oman ruokansa että voisi ottaa pojan siksi aikaa kun toinen syö 😀 Helpommin meni illallisten suhteen ehkä siinä mielessä Biarritzissä, että poika nukkui 2kk iässä vielä huomattavasti enemmän, jolloin usein veteli sikeitä edes osan illallisesta, että ehdimme edes välillä syömään ruoat samaan aikaan.

Kerroinkin aikaisemmin noista meidän pienistä kisukavereista! Käytiin pariin otteeseen ostamassa kaupasta kisuille ruokaa ja nyt ne sitten ovatkin jo pitkän aikaa tulleet pation oven taakse jokaikinen ilta odottamaan illallista emo mukana. Musta on aina ihan kamalaa hyvästellä reissusta saadut eläinkaverit. Jaavalla aloin itkeä kun jouduttiin sanomaan heipat maailman kilteimmälle hauvalle, joka odotti pentuja. Mitäköhän mammakoiralle kuuluu nyt.. 🙁

Onnistuin siis vihdoin nappaamaan kisuista kuvia! Tosin ikkunan läpi kun eivät olisi muuten todellakaan uskaltaneet noin lähelle. Tuo taustalla oleva laikukas pentu oli kaikkein pelokkain ja aina viimeisenä kupilla. Kävi jotenkin sääliksi kun muut aina jyräsivät sen kun ei heti uskaltanut tulla syömään. 

Tämä oli taas kisuista kaikkein rohkein tapaus. 
Nyt siis pakkailuhommiin ja menoksi! Seuraavan kerran palailenkin sitten varmaan jo kotoa 😀 
Tähän loppuun siis hyvää viikonloppua!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on yksi kommentti.

Imetys piilossa imetyspiilossa ja ajatuksia aiheesta vol 2

Meillä on edelleen menty täysimetyksen voimin ja itselleni onkin tämä ollut kovin arkea helpottava ratkaisu. Ruoka kun on aina meillä mukana ja on arjen kiireessä ainakin yksi muistettava asia vähemmän, tarkoitan siis tuttipulloja, korvikkeita, niiden pakkausta, keittämistä ja sen sellaista! Varsinkin paljon matkustavalle tämä on ehdottomasti helpoin ratkaisu. Vaikka olisihan se ihanaa luksusta kun ei edes kerran tarvitsisi yöllä heräillä syöttämään vauvaa jos joku toinen tekisi sen pullolla puolestani. En kyllä missään nimessä valita, koska kovin suureksi vaivaksi en tuota syöttämisasiaa kuitenkaan koe ja meillähän on kuitenkin aivan ilmiömäiset yöunen lahjat omaava poika. (Joka toisaalta ei enää tai edelleenkään sitä tuttipulloa edes huoli :D)

Kuten taannoin kesällä tuli imetyspostauksessani kirjoiteltua, ei itselläni ole ongelmaa imettää pikkuista tarpeen tullen (melkeinpä) missä tahansa. Eihän pienen vauvan nälkä nimittäin katso aikaa tai paikkaa. Tämä imetysgate on aivan loputon puheenaihe ja mielipiteitä asiasta löytyy kyllä ihan joka lähtöön. Piilossa vai varsin julkisesti? Ymmärrän kyllä asian molempia näkökantoja, minkäs tosiaan teet jos vauvalle iskee nälkä kesken kaupunkikiertelyn, eihän sitä voi oikein usein kotiin astikaan odotella kuten aikuinen kykenee ja huudattaa pientä nälkäistä lasta. Toisaalta sitten en tiedä haluaisinko esimerkiksi ravintola-illallisella itsekään tuijottaa silmästä silmään vieraan ihmisen paljaita rintoja syödessäni.

No mutta teki kuka tahansa sitten miten päin parhaaksi kokeekaan, haluan henkilökohtaisesti kuitenkin hoitaa homman siististi piilossa. Pienenä paljastuksen poikasena tähän väliin, että olen itsekin ”joutunut”
vetäytymään vessaan tai auton takapenkille syöttämään vauvaa siinä
tapauksessa kun ei ole ollut harsoa tai muuta liinaa juuri mukana..
Eihän sen tietysti niinkään pitäisi mennä, mutta itse kokisin
äärimmäisen kiusallisena paljastaa itseni lukuisille ihmisille
julkisella paikalla.

Tähän asti ollaan hoidettu imetysjutut lähinnä sarongin alla paremman suojan puutteessa, joka onkin siis matkannut mukana muutamaa unohduskertaa lukuunottamatta. Balilta ostetun liinan kanssa on kyllä välillä ollut melkoista säätämistä. Sitominen on varsinkin yksin aina melkoinen operaatio, välillä olen itse myös kokonaan sarongin alla asettelemassa vauvaa hyvään asentoon ja huhheijaa sitä hien määrää kesällä kun on vauva peitettynä sarongin alle ja minä itse myös. Ei siis todella mitään kovin näppärää hommaa.

Joku aika taaksepäin tutkiskelinkin netistä ratkaisuja tähän ongelmaan ja törmäsin Minä & Sinä Imetyspiiloon. Kyseessä on siis käsityönä tehty kankainen imetyssuoja eli juuri oiva apu niille, jotka mielummin hoitavat homman siististi piilossa sen sijaan, että heittäisi ”tissit tiskiin” 😀 Itselleni kun vauvan ruokailu ei edelleenkään ole tekosyy vilautella omaa ihoani yhtään sen enempää kun ennen vauvaakaan, hehheh. Imetyspiilo onkin ollut aivan loistojuttu, oikeasti! Ihan eri juttu pelailla juuri tähän tarkoitukseen tehdyn tuotteen kanssa kun sähläitä sarongin solmun kanssa ja miettiä, että milloinkahan mahtaa herättää jokaisen lähelläolevan ihmisen huomion tuolla värikkäällä viritelmällä!

Tokihan pikkuinen saa liinan alla myös sopivasti rauhaa ruokailuhetkeen. Tämä on ollut nimittäin meillä oiva apuväline myös näihin 4kk hulinoihin! Piilon alla kun on oikeasti vähemmän häiriötekijöitä, jolloin siihen ruokailuunkin jaksaa keskittyä paremmin. Varsinkin täällä reissussa piilo on ollut korvaamaton apu, esimerkiksi lentokoneessa homma helpottui huomattavasti kun jo valmiiksi ahtaassa tilassa ei tarvinnut alkaa säätää sen sarongin sitomisen kanssa. Liina kulkee ainakin itselläni näppärästi taiteltuna mukana vaunujen kopassa tai käsilaukussa. Lisäksi Imetyspiilo suojaa vauvaa auringolta ja sitä voi näppärästi käyttää suojana myös vaunuissa tai auton turvakaukalossa.

Lisäksi muotoilu tuossa piilossa on äärimmäisen näppärä myös siksi, että tuohon etuosaan on ommeltu sisään kova kaari, jonka myötä tuo pään aukko pitää muotonsa ja vauvaan on helppo pitää katsekontakti. Itselläni on ainakin ihan pakko aina tuijottaa poikaa, joka näyttää ihan joltain pieneltä koalan poikaselta kun napittaa mua takaisin tuolta piilon suojasta 😀

Imetyspiilon
takana on kolmen lapsen kotiäiti Saara, joka tällä hetkellä valmistaa
Imetyspiiloja muun arjen ohella kotonaan. Imetyspiilot ovat tyylikkyyden
lisäksi laadukkaasti 100% puuvillasta valmistettuja ja valikoimista
löytyy lisäksi myös luomukankaisia imetyspiiloja. Saara suosii kankaiden osalta myös kotimaista ja pienten valmistajien kankaita, joka on myös ihan ehdoton plussa. Omasta mielestäni
tuote on kerrassaan nerokas ja halusin uhrata tälle tuotteelle
postauksen senkin vuoksi, että nykypäivänä on äärimmäisen tärkeää tukea
kotimaista pienyrittäjyyttä!

Suomalaiset
ovat nimittäin kovia menemään juurikin isojen ketjujen perässä ja
näkemään suuren vaivan saadakseen edes vain vähän edullisemman tuotteen,
kun pienellä erolla voisi oikeasti suosia juuri sitä kotimaista,
lähituotettua tai pienyrittäjän tuotetta. Tämmöiset pienet jutut ovat
loppupeleissä oikeasti isoja juttuja! Varsinkin jos ajattelee asiaa
laajemmin 🙂

Piiloista löytyy myös liivinsuojusten tai rintakumin jemmaukselle tarkoitetut ommellut taskut.
Imetyspiilojen hinnat liikkuvat noin 30 euron tietämillä ja kuoseja on useita. Imetyspiilon sivut ja verkkokauppa löytyvät täältä. Löydät Imetyspiilon myös Facebookista, josta löytyy myös lisää kangasvaihtoehtoja.

Voin lämpimästi suositella tätä jos joku etsii imetystä helpottavaa ”apuvälinettä”, käytännöllisyyden lisäksi tämä on omasta mielestäni myös tyylikäs! Ainakin meidän arkea tämä on helpottanut hurjasti 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.

Päiväreissulla Ericeirassa

Viime viikon lopulla kävimme päiväreissulla Ericeirassa. Sinne ajaa täältä Penichestä aikalailla tunnin, eli ei ollenkaan paha matka ajaa pikipäin pyörähtämään. Ericeirassa kävin myös aikaisemmalla Portugalin reissulla ja onhan se kyllä hurjasti erilainen kun Peniche. Enemmän turisteja, mutta enemmän myös ravintoloita, kauppoja ja ei läheskään niin maalaiskylä kun tämä. Ericeira taitaakin olla Lissabonin lähitienoolla niitä suosituimpia surffikohteita.
Syy miksi me suunnataan tänne Penicheen on se, että itse surffi on täällä monipuolisempaa kun löytyy erilaisia spotteja. Itseäni vähän harmittaa, etten tällä reissulla itse pääse pitkästä aikaa surffailemaan.. Seuraavalla kerralla sitten 🙂 Olen toisaalta melkoinen vilukissa, joten tuonne kylmään veteen pulahtaminen jännittäisi märkkäri päälläkin. Itse kun olen aikaisemmin surffaillut pääasiassa lämpimissä vesissä, tosin Kaliforniassa olen viileämmässäkin vedessä heilunut laudan kanssa!

 

 

Mulla oli pakkomielle kuvailla näitä kaakeleita, superhienoja! Mietittiin jo että tommoisethan olisi tietynlaiseen kylppäriin tosi hienot 😀 Tai sitten semmoiset sinivalkoiset if you know what I mean..

 

 

Tuohon rantaan oli juuri rakenteilla jotain, joten näköala ei tällä kertaa ollut kauneimmasta päästä.. Tosin auringonlasku rannalla on melkeinpä aina näkemisen arvoinen 😉

 

 

 

 

 

Käytiin taas tuolla sushibuffassa. Tuolla saa siis tilata reilulla kympillä listasta ihan mitä tahansa sushilajitelmia ja teriyaki-juttuja niin paljon kun haluaa! Aivan älytöntä 😀 Käytiin tuolla myös silloin edellisellä kerralla, mutta tuo on ihan vakkaripaikka poikien surffireissuilla. Ericeirassa on kyllä muitakin sushipaikkoja, mutta käyty on vain tuolla.. Ihan hyvä kyllä tuohon hintaan nähden. Kuvia tuolla alempana!

 

 

 

Tämä muffari maksoi kahvilassa jotain 80 senttiä 😀

 

Ostettiin Tommin kanssa muuten samanlaiset tollaiset Banksin colleget 😀

 

 

 

Tuo mansikkasushi oli oikeasti ihan superhyväää!! Mukana tuorejuustoa, lohta ja seesaminsiemeniä. Siinä listassa on myös muita makeita susheja, mm. mangoa ja kiwiä. Viimeksi epäröin kovasti, mutta yllätyin silloinkin tosi positiivisesti. Hauska makuelämys! 😀

 

 

Viikko sitten piipahdimme myös Nazaressa, joka myöskin on noin tunnin
ajomatkan päässä. Snapiin (wp_aaltonen) postailinkin viime viikolla
sieltä paljon kuvia, kilometrikaupalla rantaa ja sitä rataa.. Mun kamera
oli ollut jollain ihme asetuksilla Nazaressa, joten kaikki kuvat sieltä
epäonnistuivat. Kiva juttu! No mutta vähän parempi tuuri Ericeirassa
kuitenkin ja sainpa onneksi puhelimella edes jotain kuvia napsaistua. Muista seurata matkajuttuja myös Instan puolella @iines ! 

Onkos joku muu käynyt Ericeirassa? 🙂
Ps. Oon jäänyt nyt aivan koukkuun Kim Kardashianin ryöstöön, olen koko eilisen tutkinut uutisia siitä ja nyt heräsin ihan täpinöissäni, että onko selvinnyt jotain uutta. Apua!! Mitä mulle tapahtuu 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.