Julkaistu

Tuiki tavallinen viikonloppu

Eilen oli pilvisestä säästä huolimatta aivan loistopäivä! Useamman hulinayön jälkeen nukuttiin taas vaihteeksi kohtuullisen hyvät yöunet jonnekin melkein aamuneljään saakka ja aamulla kipitettiinkin sitten salille. Nuo aamutreenit on nykyään ihan meidän perinne, lenkille suunnataankin usein sitten puolenpäivän maissa. On jotenkin ihana saada heti aikaisin liikuntahommat hoidettua, niin jää aikaa sitten muille päivän askareille. Muutenkin aamu on mulla aina semmoista tehoaikaa kun on kaikkein energisin ja usein tulee kotihommatkin hääräiltyä pois jo heti aamukahvin jälkeen.

Kävin eilen jopa pitkästä aikaa saunomassa meidän lauantai-illan
saunavuorolla! On kyllä melkoista luksusta päästä välillä edes vajaaksi
tunniksi rauhoittumaan yksin jonnekin, en muista kyllä milloin olisin
viimeksi kunnolla saunonutkaan. Kasvonaamio vaikuttamaan ja löylyä
kiukaaseen! Kohtahan meillä tosin onkin sitten oma sauna, kiva juttu
ainakin talvipakkasia ajatellen 🙂

Kävin tänään heti aamutuimaan heittämässä vajaan 8km lenkin, joten nyt ollaankin sitten lepäilty. Kohta tosin voisi edes vähän katsoa peiliin kun lähdetään miehen kummitytön synttärikekkereille! Melkoisen hurja viikonloppu siis. Tämän päivän stressaavin tehtävä taitaakin olla päättää, että mitä sitä söisikään päivälliseksi ;D 
Ulkona on superkiva aurinkoinen sää (ainakin siis Helsingissä). Suosittelen kaikille lämpimästi reipasta lenkkiä auringossa, itseäni ainakin piristi hurjasti!

Kivaa sunnuntaita!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Aamun pikakuulumiset

Tällä viikolla on vaikka mitä ohjelmaa ja useat menot koskevat juurikin
näitä meidän asuntoasioita! Asunnon alkukauppaa, lainannostoa, muita
arjen menoja ja tietysti tuon hulinapojan perään katsomista. Ollaan
oikeastaan joka päivä täällä viikolla herätty jo kuuden aikoihin
aamulla, mutta silti tuntuu ettei ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi!
Onneksi illat ovat meilläkin usein niitä chillailuhetkiä kun saa
pötkötellä sängyssä. Mitä aikaisemmin siis hoitaa aina päivän asiat pois
alta, sitä parempi. Onneksi ollaan ehditty babyn kanssa tällä viikolla
ihan kivasti kuitenkin salille ja lenkille, muuten varmaan vasta
olisikin hermojen kiristelemistä ja veto pois jossei olisi ehtinyt
sporttailemaan. Siitä tulee vaan niin hyvä fiilis 🙂
Ja olin ihan oikeassa niistä hiljalleen saapuvista 4kk hulinoista! Nyt ovat yöunet nimittäin alkaneet mennä todella pätkittäisiksi pikkuhiljaa. Taitaa olla nyt neljäs yö vähän huonompia yöunia takana ja viime yönä herättiin 3-4 kertaa, aikaisemmin kun ollaan heräilty se kerran yössä ja sitten toisen kerran jo aamulla klo 6-7 aikoihin kun itse jo nousen ylös. Saa nähdä palataanko me vielä niihin ruhtinaallisiin yöuniin kun hulinat ohi! 
En ole tällä viikolla kovinkaan ehtinyt kameran kanssa heilumaan, joten nyt joudutte kärsimään taas tämmöisestä snapchat-pläjäyksestä.

Mun on aivan pakko hehkuttaa myös tänne ihan mainiota herkkuvinkkiä! Nimittäin nuo Friggsin chia&merisuola-riisikakut! Mun on pitänyt ostaa noita jo joskus aikaisemmin, mutta silloin on niiden kohdalla on kaupassa ammottanut vaan tyhjä kolo. Ilmeisen suosittuja siis ja Snapissäkin sain kohtalaisen monta snappia muilta koukuttuneilta. No nyt se kolo ammotti tavallisten riisikakkujen kohdalla, niin oli hyvä syy ostaa näitä testiin. Tosi rapsakoita ja todella optimaalinen suolataso, kannattaa oikeasi testata ;D

Kumpulassa heilui sinnikkäästi vielä syyskuussa pari auringonkukkaa!

Ja toivottavasti myös aurinkoista torstaita! 😀 Aikamoinen selfiepläjäys!
Meillä on tänään taas aamiaistreffit, joten täytyypi jatkaa tästä aamupuuhien pariin.
Ps. Olen nyt muuten ehkä tullut päätökseen uuden puhelimen kanssa.. En varmaan uskalla hypätä tuntemattomaan uuden merkin ja uuden käyttöjärjestelmän kanssa, joten ajattelin nyt sitten varmaan tilata iPhone 7:an heti kun se tulee omalle operaattorille myyntiin.
Pps. Muistakaa, että vielä loppuviikon Yves Rocherilla se -30% ale koodilla FALL30. Yvesille tästä.

var uri = ’https://impfi.tradedoubler.com/imp?type(img)g(22076054)a(1854317)’ + new String (Math.random()).substring (2, 11);
document.write(’’);

postaus sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Näin meillä Suomessa

Meillä on ollut taas täällä pientä kiukkua ilmassa ja muutama yökin on tullut nukuttua melko huonosti. Veikkaisin että nämä voivat pikkuhiljaa olla merkkejä niistä neljän kuukauden hulinoista, iik! Nuo ”rankat päivät” on meillä usein niitä kun poika haluaa olla iholla kokoajan. Siis koko päivän. Itku tulee melkeinpä heti jos käyn edes vessassa. Eikä siinä nyt sinänsä ole mitään kovin uuvuttavaa hengailla pojan kanssa, mutta se jatkuva syöminen käy välillä oikeasti fyysisen kunnon päälle. Ja itse kun vielä syön aivan superpaljon ettei vika voi olla kyllä järjen mukaan missään liian vähäisessä energiansaannissa.

Käytiin eilen tunnin lenkillä ja yhdistettynä taas tuohon ahmattipäivään, niin en jaksanut illasta enää kunnolla edes kävellä kotona. Olo oli kun olisi jäänyt jyrän alle tai vähintään juossut jonkun maratonin 😀 Laitoin eilen illalla häärätessä silmät kiinni, niin päässä pyöri kun karusellissa! Ainakin on semmoinen olo että on tehnyt jotain, vaikka kuinka muka vaan makoilisi tuntitolkulla.

Nyt puolisen vuotta kestäneellä äitiyslomalla on totisesti havahtunut siihen kuinka hyvä sosiaaliturva meillä Suomessa on, jotenkin sen tajuaa vasta sitten kun itse konkreettisesti kokee. Melkein välillä jopa tuntuu, että tämä on liian hyvää ollakseen totta. Saat olla vauvasi kanssa kotona siihen saakka kun pieni täyttää 8 kuukautta ja tästä jopa maksetaan sinulle. Vielä ihan melkoinen summa! Vaikka näistä kaiken maailman tuista jatkuvasti leikantaankin, niin silti tuntuu välillä aivan älyttömältä kuinka kattavia etuuksia täällä tarjotaan jokaiselle. Joissain maissa kun on täysin normaalia palata töihin lapsen ollessa vasta muutaman kuukauden ikäinen, eikä asiassa nähdä mitään outoa, koska niinhän se on aina ollutkin! Tuntuu, että meillä Suomessa nousee valtava kohu siitä jos joku nyt ihan oikeasti palaa töihin heti vanhempainvapaan lopuessa ja laittaa vauvan päivähoitoon.

Ja vaikka se kodinhoidontuki kiistämättä onkin pieni, niin onhan se nyt silti jotain! Tai sanotaanko että jos toinen vanhemmista käy palkkatyössä, laitetaan asuntolaina hoitovapaan ajaksi lyhyennysvapaalle niin onhan siinä hyvät mahikset pärjätä taloudellisesti ihan ok verraten siihen, että vastaavanlainen tuki on monessa muissa maissa aivan ennenkuulumaton. Tietysti tuokin vaatii pientä menojen priorisointia, mutta jokatapauksessa. Jo muutaman tonnin säästöilläkin pötkii varmasti eteenpäin useampia kuukausia. Monissa maissa kun on jo kulttuurillisesti ihan itsestäänselvyys, että nainen on kotiäiti ja mies tuo perheessä leivän pöytään.

En ole itse ikinä joutunut nostamaan ansiosidonnaista tai työttömyystukea kun olen aina ollut joko opiskelija tai työssä. Verovaroja onkin siis tullut ”tuhlattua” koulutukseen, mutta piru vie on niitä veroja kyllä tässä vuosien varrella makseltukin ihan kiitettävästi! Itse tuskin jaksaisin olla kotona vuositolkulla, mutta pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää miksi tähän kotielämään voisi alkaa tottua. Ajatus töihin paluusta nimittäin aiheuttaa jo nyt pientä ahdistusta. Ei nyt oikeastaan sillä ettei haluaisi palata töihin, vaan lähinnä ajatus siitä kuinka paljon kaikki on muuttunut poissaolon aikana ja pelko siitä, että jää äitiyslomaillessa jollain tapaa muista jälkeen tai hidastaa omaa urakehitystään. Toisaalta nämä nyt taas ovat niitä juttuja joihin se oma maailma tuskin kuitenkaan kaatuu, koska jossei oma työ ja palkka enää miellytä, niin työhakemusta vaan menemään! Onhan se kieltämättä helppo valinta torjua noita edessä olevia faktoja ja pitkittää töihin paluuta vuodella tai parilla jos siihen vain on taloudellisesti jollain tapaa mahdollisuus.  Uskon kyllä, että mitä kauemmin on poissa töistä, sitä suurempaa paniikkia se paluukin loppupeleissä aiheuttaa. 

Saa nähdä kuinka pitkään nämä äitiysrahat ja vanhempainpäivärahat pysyvät entisellään. Voisi nimittäin kuvitella, että niitäkin aletaan lähivuosina sorkkimaan. Alkusoittoahan oli jo tuo vuosilomauudistus, jonka myötä äitiys/vanhempainvapaalla ei kerry enää täysiä vuosilomia palkkatyöstä. Itse kuulin keväällä tuosta muutoksesta aivan sattumalta ja sen puitteissa aikaistinkin omaa äitiyslomaani kun oli kyse ihan jostain muutamista päivistä tai viikoista, että olisinko saanut ensi vuodelle täydet lomat vai menettänyt niitä jopa pari viikkoa. Pakko myöntää, että onhan sekin melkoista luksusta että ainakin valtaosassa työehtosopimuksia maksaa työnantaja äitiyslomalaiselle täyttä palkkaa 3kk!

Itse en ole joutunut toistaiseksi pihistelemään taloudellisesti mitenkään kamalasti tässä kotona ollessa. Syynä varmasti se, ettei täällä kotona nyt sitä rahaakaan kulu mihinkään aivan älyttömästi. Tietysti sillä on eroa onko kotona sillä perustuella vai ansioiden mukaan. Eihän tässä nyt mitään kroisosta silti olla, mutta kun vähän miettii menojaan niin pärjää kyllä loistavasti ja on mahdollisuus vielä säästääkin ohella. Suurimmat lommot talouteen nyt tulee varmasti matkojen varaamisesta, mutta niihin nyt kannattaakin panostaa 😉 Jossei reissailisi, niin käteen jäisi menojen jälkeen varmaan täällä kotona pihistellessä enemmän rahaa kun työelämässä kun harvemmin tulee mitään houkutuksia tai lounasmenoja. Myös julkisessa liikenteessä säästää kuukausittain kun harvemmin tulee ilman vauvaa lähdettyä minnekään ja vaunujen kanssa reissaakin sitten maksutta.
Kuvituksena oli meidän kanttarellirisotto muutaman viikon takaa ja mun tämän hetken herkuin välipala, nimittäin riisikakut ja avokado! Tuon Sophie-kirahvin sain ystävältä baby shower-lahjaksi ja on kahvoineen kyllä näppärä lelu vauvalle. Olen lähiviikkoina alkanut aktiivisemmin tarjoamaan pojalle leluja ja pieni tarraa nyt jo kiinni esineisiin kun vanha tekijä. Vielä kun saisi tämän jossain vaiheessa jyystämään jotain purulelua niin ei tarvitsisi itse toimia semmoisena 😀
Kivaa keskiviikkoa!! 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Julkaistu

Uusia tuulia kotirintamalla

Huhheijaa. Olen ollut viimeiset pari viikkoa tai oikeastaan reilun viikon jotenkin aivan stressinä meidän kotikuvioista ja samalla on keskittymiskykykin ollut täällä aivan nollissa. Varsinkaan kun ei ole viitsinyt täällä kovinkaan avoimesti asioista höpistä ennenkö kuviot ovat varmoja! Ostotarjouksemme käsirahan kera nimittäin hyväksyttiin reilu viikko takaperin paritalon puolikkaasta täältä Helsingistä ja melko vauhdikkaasti laitoimme tämän oman kotimme myyntiin. Olen niin paljon venkslannut viime viikkoina meidän lainajuttuja ja näitä kaikkia tarjouksia sun muita, että meinaa jo mennä pää pyörälle 😀

Vaikka tiesinkin, että meidän nykyinen asunto on varsin hyvin liikkuvaa sorttia, oli silti takaraivossa semmonen pieni paniikki, että mitä jossei tämä nyt jostain syystä menekään nopeasti kaupaksi.. Nyt kuitenkin eilisen ensinäytön jälkeen tarjous hyväksytty tästä Käpylän kodista ja vielä pyyntihintaan, joten kovin kauaa ei todellakaan pitänyt jäädä odottelemaan ostajaa! Jeeee!! Meidän muuton ajankohta on vielä epäselvä, koska uuden asuntomme myyjä ei ole vielä löytänyt itselleen uutta kotia, joten muutto voi olla puolentoista kuukauden tai kolmen kuukauden kuluttua. Tästä nykyisestä joudumme jokatapauksessa lähtemään evakkoon jo parin kuukauden päästä.

Nyt kuitenkin pääsee vihdoin vähän tarkemmin miettimään uuden asunnon remppakuvioita ja budjettiakin kun asiat alkavat pikkuhiljaa selkeytyä. Ihan superkiva, että päästään ensi kesänä ottamaan aurinkoa ja grillaamaan omassa pihassa! Tästä syystä on myös tullut roikuttua kohtuullisen paljon siellä Elloksen verkkokaupassa ja varmasti myös vastaisuudessa 😀 Kalusteita nyt ei onneksi tarvitse ihan kamalasti ostaa, mutta kaikkea pientähän sitä aina kuitenkin tarvitsee.

 kuvat oikotie.fi
Superhaikeaa kyllä muuttaa Käpylästä ja tästä asunnosta pois. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen omistusasuntoni ja Käpylä muutenkin aivan superihana paikka asua. Tänne liittyy paljon kivoja muistoja ja onhan tämä ollut myös pikkuisen ensimmäinen koti. Jos asiaa haluaa miettiä realistisesti, niin olisihan muutto kuitenkin vääjäämättä ollut edessä näiden 40 neliön käydessä aivan pian pieneksi, joten miksi ei muuttaa silloin kun sopivan kiva koti kerta löytyi!

Meidän todella lyhyen asunnonetsintä-projektin aikana ehdimme tarjota yhteensä neljästä kivasta asunnosta. Ensimmäinen oli aivan unelma, mutta tarjouskaupan myötä hinta kipusi aivan tähtitieteellisiin lukuihin, jopa välittäjän mielestä. Toinen oli myöskin tarjouskauppa ja vaikka tarjosimme reippaasti enemmän kun aiempi tarjoaja, hyväksyi myyjä alemman tarjouksen jossa ei ollut ehtona oman asunnon myymistä, mikä siis oli hyvin ymmärrettävää! Kolmannesta asunnosta emme yksityisen myyjän kanssa päässeet aivan yksimielisyyteen hinnasta, koska olisimme joutuneet kyseiseen kohteeseen tekemään vielä pientä remonttia.

Samaan aikaan löysimme kuitenkin tuon neljännen kohteen, josta olimme itseasiassa tarjonneet aikaisemmin juuri samasta yhtiöstä 😀 Emme olisi ikinä kuvitelleet saavamme tuota asuntoa, koska näytöllä kävi melkoinen kuhina ja välittäjän mukaan lähes 40 taloutta. Myyjä kuitenkin näki plussana sen, ettei tämän tarvitsisi heti muuttaa ja saimme varmistettua pankista siihen mennessä käsiraha-asian ja jo näyttöiltana saimme tietää, että asunto on meidän!! Kuvia tulossa sitten joskus kunhan saadaan asiat etenemään ja remonttikin aluilleen.

Semmoisia uutisia! Vielä kun saisi nämä asuntokaupat hoidettua pois alta, niin pääsisi rentoutumaan ennen remppastressiä 😉

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Julkaistu

Throwback sunday 2010!

Muistinpa tuossa aamutuimaan, että tänäänhän on taas throwback-sunnuntain vuoro. Jee! Kiva päästä taas penkomaan vanhoja arkistoja 😀 Tällä kertaa mennäänkin vuoden 2010 syksyyn ja talveen. Aika paljon oli taas webcam-kuvia ja aikamoista hömpötystä muutenkin. Olipas mielenkiintoista lukea myös omia vanhoja treenipäiväkirjoja!

Ennen iphoneen siirtymistä mulla oli jonkun aikaa tuo Nokian blackberry-tyylinen puhelin. Olin siitä jotenkin ihan superinnoissani ja jopa joskus kävin koulussa puhelimella Facebookissa. Se oli niiin superhankala käyttää!! Oli jotenkin niin uutta ja upeaa jos sai puhelimella kirjoitettua viestin Facen kautta! Ihan kamalan kauaa en muistaakseni tuolla puhelimella ehtinyt olla ennenkö se alkoi tuntua jotenkin ihan antiikin aikaiselta. Sitten avautuikin ihan uusi maailma i-puhelimen kanssa 😀

Tuolla tuli vastaan niin hauska tarina arjesta, että oli pakko napata tänne. En muistanut itse tätäkään ollenkaan 😀

En tajua muuten miten en oo muistanut kertoa yhtä huvittavaa juttua
alkuviikolta! Olin siis just ennen kävelylenkille lähtöä pesemässä
meikkejä pois, kun mun puhelin soi ja soittaja näytti jotain niin
epämääräistä numeroa, ettei voinut olla kyseessä ainakaan kukaan tuttu.
Vastaan aina tollasissa ”kiire-tilanteissa” (tai jos muuten vaan ei
jaksa puhua, eikä nyt ota selvää kuka sieltä mahdollisesti soittaa)
puhelimeen vähän epämääräsesti, tai no ainakin yritän kuulostaa kamalan
kiireiseltä, jotta siitä tilanteesta päästäis mahdollisimman
kivuttomasti molempien osalta. Joskus musta on oikeesti tosi hauska
jäädä juttelemaan puhelinmyjien kanssa, jossei oikeesti oo muuta
tekemistä, mutta jos oikeesti on paha paikka, niin ennemmin ainakin
esittää kiireistä, koska ei vaan tulis mieleenkään esimerkiks lyödä
luuria korvaan tai tokasta ilkeästi heille, koska sehän nyt on vaan
heidän työtään. Uskon näissä niin karman lakiin, jos oot muille ilkeä,
niin joku varmasti on sulle ja toisinpäin. (Tästä tulikin mieleen, että
mulle soitetaan vähintään 2kk välein Sanoma Magazinesilta ja yritetään
aina myydä sitä Glorian kotia tai Cosmoa ja jokaikinen kerta harmittelen
näille myyjille, että miksei niillä oo Oliviaa valikoimissa, koska
vaikken yhtäainutta kertaa ookkaan tilannut lehtimyyjiltä mitään, niin
sen Olivian voisin tilata ihan oikeasti!!) Mulla on ollut monta kaveria
samoissa hommissa Soneralla ja Elisalla ja tiedän, ettei ne asiakkaat
aina oo ihan kivoimmasta päästä, joten miks pilata toisen päivä olemalla
kusipää, kun voi olla ystävällinenkin. Ei se oo paljoa sulta pois.
Takasin asiaan…



Dialogi meni suunnilleen näin..
Puhelin siis soi..
Minä vastaan: ”iines” (sillä epämääräsellä ”Mitäsähaluutnytonpahapaikka-äänellä”)
Soittaja (mies): ”No täällä herra X yrityksestä blaabluublaa iltaa”
..no, en saanut mitään selvää mitä tää asia koski, joten jouduin ainakin pari kertaa toistamaan, että ”öö anteeks siis mistä?”.
No se mies selitti vielä kerran sen yrityksen bliublau nimen ja koitin
samalla miettiä, että mitä mulle tällä kertaa koitetaan myydä ja sain
sanotuks vaan ”aaaa joo hmmm”.



Noh, tän jälkeen tää mies-soittaja kysyy jo vähän jämptimmin, että ”Oiskohan sulla siinä isiä tai äitiä lähellä?” SIIS MITÄ! 😀 Repesin niin paljon ja tokasin, että ”No, oon jo kyllä onneks ihan iso tyttö”,
jonka jälkeen tää myyjä ilmeisesti meni hetkeks vähän noloks ja alko
kyselemään mun tänhetkisen puhelinliittymän tilannetta sun muuta.
Selitin mun tilanteen, kiitin hei, toivoteltiin huvittuneissa
tunnelmissa hyvät päivänjatkot ja sainkin pidäteltyä naurua sen puhelun
loppuun asti, kunnes repesin ihan totaalisesti! Varsinkin kun mun
liittymä siis on ihan mun omissa nimissä. Kuukaus sitten mua luultiin
mun 19v siskon äitiks, meitä luultiin ainakin se 8 kertaa taas siskon
kanssa kaksosiks ja nyt mua luultiin ilmeisesti 7-vuotiaaks lapseks!
Mulla alkaa pikkuhiljaa kehittyä jonkunlainen ikäkriisi ja en
todennäköisesti kohta itsekkään tiedä, minkä ikänen oon tai minkä
ikäiseltä ylinpäänsä näytän, kamalaa! 😀 No, mut ainakin tää pelasti mun
päivän!

Mun lempparivuoroja Glitsussa oli nuo seiskan varastovuorot.. Sillon oli herätys aina viideltä 😀

Myös kysymyspostaukseen tuli vastailtua ja pääpaino oli näköjään Jkl-aiheisissa kysymyksissä!

Sun lempparibaari, -ruokaravintola, -pikaruokapaikka, -kahvila Jyväskylässä? 🙂 
En käy nykyään pahemmin baareissa, mutta sillon kun kävin, kävin tietty
aina Blazessa <3 Viime kerrat, kun oon ollut ulkona, niin oon ollu
lähinnä Shakerissa. Ravintoloista Sohwi on ehdoton ykkönen!
Pikaruokaloita en harrasta, aika harvoin ulkona kahvittelujakaan, mutta
jos käyn, niin käyn yleensä esim. Elosella tai Vocassa 🙂

Missäpäin Jyväskylää et vois kuvitella missään nimessä asuvasi ja missä taas haluaisit asua jos saisit itse valita? 🙂
Haluisin asua just tässä, missä asun nyt (Mäki-matti/Hippos, en oo varma
kumpaan kategoriaan tää menee)! Mun mielestä Jyväskylän kivoin alue ja
oonkin nyt suunnitellut ostavani tän meidän nykyisen asunnon, jos
omistajat parin vuoden päästä päätyy pistämään tän myyntiin 🙂 En ikinä
haluaisi asua Keltinmäessä tai Sulussa (sori niille, jotka asuu
siellä:D).

Missä ruokakaupassa käyt? 😀
Meidän lähikaupassa K- Ruokavinkissä tietty, just paras! 😀



Ajatko paljon autolla? Ootko hyvä siinä?
Noo, mulla ei oo ajokorttia. Alotin autokoulun joskus v. 2006, mut jätin
kesken kun olin samaan aikaan kokopäivätöissä ja ne tunnit meni aina
niin ristiin mun vuorojen kanssa. Pitäis alottaa uudestaan, ennenkö
autokoulujen hinnat nousee niinkun on kaavailtu. En kyl tiiä olisinko
kauheen hyvä kuski, pelottaa aina että oisin ihan paska, ajoin nimittäin
joskus 12-vuotiaana Malesiassa kerran cartingia ja se oli täys
katastrofi, kun painoin sitä kaasua (tai jotain, en tajua näistä mitään)
koko ajan pohjassa ja meinasin ajaa ihan päin niitä radan seiniä 😀 Jäi
traumat.. 

Millasin arvosanoin selvisit kirjoituksista?
Ruotsi L (lyhyt), Maantieto E, Enkku M (harmittaa edelleen, etten
korottanut), Äidinkieli C ja Psykologia C. Olin kevään 2006
kirjotuksissa siis maailman pahimman angiinan kourissa ja meinasin
jättää koko kirjotukset väliin, koska en pysynyt kuumetokkurassa melkein
edes pystyssä ja luulin (ja siinä vaiheessa ehkä myös toivoin)
sananmukaisesti kuolevani siihen oloon , mutta onneks mun ryhmänohjaaja
sai mut pakotettua paikalle ja ihan ok:han ne lopulta meni, vaikken
kunnolla sairastelun vuoks pystynytkään lukemaan 🙂

Yhdessä vaiheessahan myös laihduin ihan superpaljon ja siitä kyseltiinkin aika paljon… Mulla oli siis päässyt parin vuoden aikana kiireisestä elämäntilanteesta johtuen nousemaan paino 5-7kg ja havahduin jossain vaiheessa siihen, että vanhat farkut eivät enää mahdu jalkaan kun on syönyt töissä lounaaksi paljolti valmisruokia, kuten kirjolohikiusausta, valmispastoja ja ollut muka liian kiireinen liikkumaan. Pienillä muutoksilla sain painon putoamaan melkein 10kg lähes itsestään, pääasiassa lisäämällä siis liikuntaa. Juoksulenkillä tuli käytyä n. 3-4 kertaa viikossa ja salilla melkeinpä saman verran.

 
Miten oot saanut tiputettua painoa niin paljon?
 Mun ruumiinrakenne on jo ennestään melko ”hento”, enkä oo
normaalisti taipuvainen lihomaan, joten mulle on ollut aina tosi
helppoa pudottaa painoa. Mutta siis alotin parin vuoden tauon jälkeen
taas kävelyn ja juoksun ja ekaa kertaa elämässäni säännöllisen
kuntosalilla käynnin! Lisäks jätin vaan sipsit pois (olin ennen siis
ihan kauhee sipsi-addikti), vaihdoin päivittäisen juotavan jugun
ehrmann+jogurtti-yhdistelmään (niissä juotavissa juguissa on kauheesti
sokeria ja tosi vähän protskua maitorahkaan verrattuna), lopetin
valmisruokien ostamisen töihin, muuten syön ihan samalla tavalla kun
ennenkin, mutten vaan niitä sipsejä jokatoinen päivä, vaan ehkä kerran
viikossa. Mitään makeaa nyt en syö muutenkaan 🙂 Eli siis kiteytettynä
liikunnalla ja pienellä ruokavalion muutoksella!


Laihdutitko niilla nutrilett-juomilla vai mikä on salaisuutes??
Vastaus löytyy ylempänä, mutta siis otan nutrilett-juomia yleensä töihin
ja kouluun evääks, varsinkin niissä jauhepusseissa on tosi paljon
proteiinia! 🙂 En mä tiedä onko tällä yhteyttä mun painonpudotukseen,
lähinnä varmaan tolla liikunnan lisäämisellä.


Semmoisia juttuja siis tällä viikolla! 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.