Herkkumaratonia ja kotihengailua

Hello! Kuinkas teillä on sujunut pääsiäinen? Me olemme viettäneet pääsiäistä (luonnollisesti) kotona perheen kesken, käyty ulkoilemassa ja otettu vain rennosti – mitäs muuta tässä tilanteessa nyt voisikaan. Ainiin, paitsi syödä järkkyjä määriä suklaata ja muita herkkuja, haha. Pitää tänään aloittaa jonkin sortin karkkilakko, parin karanteeniviikon aikana kun tuntui muutenkin, että nälkä on aivan jatkuvasti.  Apua, onkohan tämä joku yleinen ilmiö tässä koronahärdellin keskellä? Onneksi on tullut lenkkeiltyäkin, ettei ole mennyt aivan kotona makoiluksi ja herkkujen syömiseksi, siihen voisi nimittäin nopeasti tottua, heh.

Meiltä loppui muutama päivä sitten reissun jälkeinen karanteeni ja näyttää siltä, ettei onneksi saatu mitään koronapöpöjä lentomatkoilta tai kentiltä pienestä panikoinnista huolimatta. Huhhei! Jonkin sortin self-isolation jatkuu edelleen reissukaranteenista huolimatta, ihan kamalasti kun ei tällä hetkellä huvita lähteä käymään missään, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Mitä nyt lenkkipolulla ja miehen kanssa vuorotellen lähikaupassa. Enpä nyt edes saa päähäni mitään hoidettavia asioita, jotka olisivat tässä hetkessä niin akuutteja ja ei-hoidettavissa netissä, joiden tiimoilta pitäisi edes lähteä mihinkään. Ainiin, paitsi polkupyöräkaupoille on kyllä päästävä lähiviikkoina! Jahkailin koko viime kesän pyörän ostamisen kanssa, kunnes en sitten saanut sitä lopulta ollenkaan hommattua ja loppukesästä harmitti. Nyt kun aikomuksena on vältellä julkisia kulkuneuvoja ainakin kesään asti, olisi joku kulkupeli tietysti ihan kätevä olla.

Mielessäni oli ottaa myös muita kuvia meidän pääsiäisestä, mutta totesin jo ennen viikonloppua, että koti oli taas mennyt niin järkyttävään sotkuun ja sekasortoon, ettei olisi enää paljoa kuvia otettu 😀

Ja tästä tulikin mieleeni, että olen ollut esimerkiksi juuri lenkkipolulla tai lähikaupassa hieman ihmeissäni siitä, etteivät ihmiset tunnu aivan kamalasti kantavan huolta turvaväleistä. Ohittamassa oltaisiin melkein hipaisuetäisyydeltä ja tuntuu, että erityisesti lenkkipolulla on tullut vastaan tapauksia kun porukka on lähinnä ärsyyntyneenä siitä kun joudutaan pyytämään lapsia vähän väistämään tai tieltä sivuun, että pääsisi ohi. Huoh. Tuntuisi asian olevan juuri nyt aivan kaikkien etu, mutta selvästi tilanne ei edelleenkään saa läheskään kaikilta kamalasti ymmärrystä. Olen ehkä juuri se jonkun mielestä ärsyttävä nipottaja, joka kiertää kaikki ihmiset tällä hetkellä liioitellun kaukaa, mutta oikeastaan ennemmin varaudun näin päin kuin otan mitään riskejä koronasta, jonka leviämisherkkyydestä ei selvästi edelleenkään tiedetä tarpeeksi. Jos nyt vertaan jälleen kerran sinne Uuteen-Seelantiin, kävivät noin puolet ihmisistä ruoakaupassa hengityssuojaimessa ja kumihanskat kädessä jo muutama viikko sitten kun täällä niin tekee tuskin kukaan (okei, paitsi Tommi :D).

Ahdistaa tässä vaiheessa todeta, kuinka täynnä koronaa tämä(kin) postaus taas kerran on. Itseni on ainakin yllättänyt fakta siitä, kuinka kokonaisvaltaisesti tilanne oikeasti vaikuttaa kaikkeen elämässä. Ajatuksiin, toimintaan ja tulevan suunnitteluun. Lopetin vajaa viikko takaperin iltapäivälehtien lukemisen siirryttyäni Helsingin Sanomiin, vain todetakseni sen, kuinka myös sanomalehtien sisältö pyörii tällä hetkellä 99% painotuksella erinäisissä korona-aiheissa. Vaikka yrittäisi miettiä muita juttuja, ei se tällä hetkellä ole kovin helppoa. Korona-ahdistuksen keskellä olen potenut huonoa omaatuntoa blogista, kokenut haluavani pitää pientä etäisyyttä somesta nyt enemmän kuin koskaan ja jopa ensimmäistä kertaa ikinä aivan realistisesti harkinnut pistäväni kaikki somekanavat pienelle tauolle. Jos vielä reilu viikko sitten kirjoittelin hyvistä fiiliksistä ja kotona chillailun ihanuudesta, on viime viikon aikana hiipinyt kieltämättä peliin pieni shokki tulevasta. Nyt kun ei kai auta muuta kuin odotella, edetä päivä kerrallaan ja tehdä vaikkapa pirusti käsitöitä kotona, heh.

Näiden ajatusten lomassa olen kuitenkin yrittänyt pysyä positiivisena. Listailla asioita, joita haluan tehdä ”sitten joskus” kun tämä kaikki on ohi, miettiä tulevaisuuden matkakohteiden haavelistaa ja yleisesti jonkin sortin bucket list 2020-versiota (sillä listalla olisi ainakin tuon meidän megakuluneen parketin fiksaaminen, vihdoinkin :D). Ehkäpä siis saisin kasaan näistä materiaalia tänne blogiinkin!

 

Mitäs teidän pääsiäiseen? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

5 vinkkiäni sijoituspaniikkiin ja katsaus alkuvuoden sijoituksiini

Kaupallinen yhteistyö: Nordnet

Huhhei! Maaliskuu oli talouden suhteen melkoista myllerrystä. Mitä tulee osakemarkkinoihin, ovat viime viikot olleet historiallisia ja ennätyspitkän nousukauden jälkeen juuri siksi, ettei yhtä nopeaa laskua olla osakemarkkinoilla vielä tähän asti nähty. Kirjoittelin blogiin jo viime kesän puolella ajatuksiani mahdollisen taantuman ja laskusuhdanteen odottamisesta. Totuushan on, ettei mikään ole ikuista – kuten ei myöskään jatkuva nousukausi osakemarkkinoilla, vaikkakin markkinoihin voivat vaikuttaa myös varsin odottamattomat seikat, kuten nyt vaikkapa maailmanlaajuinen pandemia, joka tuskin on mennyt keneltäkään ohi. Tänään halusin kirjoittaa ajatuksiani pienestä ”sijoituspaniikista”, joka on viimeistään viime viikkoina tullut tutuksi yhä useammalle ja avata myös hieman alkuvuoden sijoitustoimiani.

Kerroinkin jossain maaliskuisessa postauksessa, että kotiutin osan rahastosijoituksiani helmikuun alkupuolella, mutta tein myös alkuvuodesta uusia pitkän aikavälin osakehankintoja, joihin en ole koskenut, enkä totisesti aiokaan. Itseasiassa olen myös näiden (tähän mennessä) pahimpien kurssinotkahdusten jälkeen tehnyt uusiakin sijoituksia. Ai miksikö? Säännöllinen säästäminen ja sijoittaminen on itseasiassa juuri tässä hetkessä itseasiassa jopa suositeltavaa. Viime aikojen tapahtumat ovat olleet myös uusi muistutus siitä, että taloutta ja osakekursseja on äärimmäisen vaikeaa tai oikeastaan aivan mahdotonta ennustaa. Kuten nyt ei yleisesti myöskään sitä, mitä maailmalla tapahtuu. Tämän on varmasti jokainen meistä huomannut tässä kuluneiden viikkojen aikana. Markkinat seuraavat poliittisia ja globaaleja tapahtumia, kuten myös maailmanlaajuisia pandemioita.

Itse olen ollut yllättävän rauhallinen tilanteen suhteen, vaikka pahimman alamäen kohdalla hieman kauhulla kursseja seurasinkin. Pyrin ajattelemaan, että tämän hetkinen tilanne on otollista aikaa tuleville tuotoille ja toki, onhan tämä vaatinut pientä epätietoisuudessa olemista, sekä ajatusta siitä, ettei tämän hetkisten sijoitusten kotiuttaminen nyt tai edes hetkeen ole ajankohtaista. Mutta! Nämä ovat oikeastaan juuri niitä hetkiä kun sijoittajien sinnikkyys ja riskinsietokyky testataan. Yksi sijoittamisen perusjutuista onkin juuri se jo kyllästymiseen saakka jauhettu fakta, että riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä. Sijoittaminenkaan ei voi olla ikuista nousua ja tuottoja – joskus mennään hetkellisesti myös alamäkeä, jolloin pyrin itse parhaani mukaan pysymään rauhallisena, välttämään panikointia ja harkitsemattomia toimenpiteitä. Itse olen vuosien varrella opetellut suhtautumaan laskuihin enemmänkin mahdollisuutena, kuin varmana katastrofina.

Mitä harrastelijasijoittajan vinkkejä itse antaisin ”kurssipaniikkia” lievittämään?

 

Pysy rauhallisena. Hätiköidyt päätökset sijoitusten suhteen johtavat monesti varmoihin tappioihin jos päädyt myymään osuuksia tai osakkeita juuri pahimman notkahduksen jälkeen. Sijoittamisessa vaaditaan kärsivällisyyttä ja varsinkin korkean riskin kohteisiin (kuten osakkeisiin) sijoittaessa riskinsietoa, sekä myös varautumista pitkään, useiden vuosien mittaiseen sijoitusaikaan. Jos tilanne ahdistaa, voit pitää pienen tauon kurssien seuraamista ja odotella tilanteen tasoittumista. Vaikka kurssien elpyminen veisi aikaa, on historiallisesti aina kuitenkin päädytty lopulta uuteen nousukauteen. Silti on karu fakta, että vaikka valtaosa yrityksistä elpyvät pahoista laskuista, eivät kaikki sitä kuitenkaan tee.

Älä lopeta säästämistä tai sijoittamista ”paniikin hetkellä”. Päinvastoin, yksi sijoittamisen perussäännöistä on, että ajallinen hajautus kannattaa myös laskusuhdanteissa, jolloin koittaa sijoittajien ”alennusmyynnit”. Kurssien lähtiessä laskun jälkeen taas nousuun, olet ostanut sijoituksia edulliseen hintaan. Paras vinkki tähän on säännöllinen kuukausisäästäminen rahastoon, jolloin merkitset osuuksia säännöllisesti ja hajautat sijoituksiasi myös ajallisesti. Itse teen usein ylimääräisiä rahastomerkintöjä kurssien laskettua, jonka tuloksen huomaan myöhemmin ehdottomasti sijoitusten tuotoissa. Osakkeiden ostaminen laskun jälkeen ”oikeaan aikaan” vaatii kuitenkin enemmän osaamista ja markkinoiden seuraamista, rahastojen kanssa on helpompi aloittaa ajallinen hajautus.

Tarkista kuitenkin tarvittaessa sijoitussuunnitelmasi. Onko sijoitustesi osakepaino (=riskitaso) hyvin korkea? Jos tämän hetkinen tilanne stressaa, voisitko tasata riskiä esimerkiksi vähentämällä osakepainoa ja lisäämällä vähempiriskisiä vaihtoehtoja tai korkopainoa?

Itse olen juuri nostanut kuukausisäästämisen summia, koska haluan ”ottaa kaiken irti” edullisista hinnoista. Eräänä rahastovinkkinä haluan antaa esimerkiksi Nordnetin Smart-rahastot, jotka ovat tehokkaasti hajautettuja rahastoja ja soveltuvat mainiosti myös aloittelijoiden kuukausittaiseen rahastosäästämiseen. Itse säästän Nordnet Smart 15 ja 5-rahastoihin.

Muista kuitenkin: Älä koskaan sijoita varoja, joita tarvitset lähikuukausina – tai edes vuosina. Sijoita vain rahaa, joka ei ole pois ns. pakollisista taloutesi menoista tai joita tarvitset välttämättömiin menoihin. !!!

Avasin joulukuussa itselleni osakesäästötilin Nordnetiin ja teinkin alkuvuodesta ensimmäiset pitkän aikavälin osakeostot OST:lle. Jos osakesäästötili kiinnostaa tarkemmin, tein aiheesta joulukuussa kattavan postauksen, joka löytyy täältä. Nordnet on Suomen suurin online-sijoituspalvelu ja olen itse sijoittanut Nordnetin kautta jo vuosia.

Mitä sitten hankin osakesäästötililleni?

 

Ja HUOM: Nämä ovat omia alkuvuoden sijoituksiani, eivät suosituksia tai vinkkejä mahdollista tuotoista!

Pyrin yksittäisiä osakkeita ostaessani harkitsemaan hankintoja pitkään. Toki, jos nyt saisin päättää, olisin ehkä mielummin ostanut nämä tässä hetkessä kuin alkuvuodesta, mutta kuten mainitsinkin, ovat nämä osakehankinnat niitä, jotka olen varautunut säilyttämään todella pitkässä juoksussa, eli useita vuosia ja joiden suhteen näen henkilökohtaisesti pitkän aikavälin potentiaalia.

Sampo on vakavarainen kotimainen konserni, jota olen itse pitänyt pitkään todella varmana hankintana (ja vakaana osingonmaksajana) osakesalkkuun. Hassua, että vaikka olin vuosikaudet harkinnut Sampoa, ostin sitä vasta tammikuussa. Euromääräisesti on osakesalkussani vuosien varrelta eniten Nordean osakkeita, jonka suurin omistaja on juurikin Sampo-konserni. Pidänkin näitä molempia sijoitusmielessä todella vakavaraisina pitkän aikavälin osakkeina ja erinomaisena hankintana OST-tilille. Fun fact: Olenpa ollut muuten töissä kolmessa Sampon omistamassa yrityksessä. Ehkäpä siitä johtuu osittain tämä Sampo-luotto.

Finnair. Vallitsevasta tilanteesta huolimatta uskon pitkässä juoksussa vahvasti Suomen turismin kasvuun ja kotimaisen ilmailualan kehitykseen. Henkilökohtaisesti koen Suomen matkailun kehityksen ja kasvun tärkeänä asiana taloutemme kannalta, joka on syy miksi olen nähnyt lentoalaan sijoittamisen järkeväksi. Finnair on yrityksenä yksi harvoista lentoyhtiöistä, joihin haluan sijoittaa, mutta koen yrityksen juuri yhtenä tulevaisuuden ”paremman” ilmailualan edelläkävijöistä ja yhtenä vastuullisimmista lentoyhtiöistä.

Marimekko. Heh, olen itse ollut aina HC Marimekko-fani ja yritys on mielestäni onnistunut viimeaikoina uudistumaan, sekä brändäämään itseään uudelleen juurikin nuoremman kohdeyleisön suosikiksi jättäen osittain taakseen mielikuvaa perinteisenä ”vanhemman ikäluokan” merkkinä. Itse uskon (edelleen) todella  vahvasti kotimaiseen designiin ja haluankin tukea sitä myös itse osakeostojeni kautta. Paljastus: Olen kokenut koko elämäni jonkinlaista tunnesidettä kotimaisista yrityksistä Finnairiin ja Marimekkoon, joka on osaltaan vaikuttanut päätökseeni sijoittaa näihin.

Savosolar. Uusiutuva energia ja aurinkoenergia on toimiala, johon haluan ehdottomasti tulevaisuudessa panostaa yhä enemmän sijoitusmielessä, koska näen uusiutuville energiamuodoille suuren potentiaalin. Savosolaria harkitsin jo viime kesänä ja on hankinnoistani edullisen osakehinnan vuoksi semmoinen ”katsotaan vuosien päästä mihin etenee”-tyyppinen hankinta.

Jos saisin nyt sijoittaa vaikkapa 2000€, ostaisin lisää Sampoa ja Marimekkoa, sekä lisäksi ehkäpä Metsoa.

Ps. Jos sijoittaminen kiinnostaa, mutta haluaisit kartuttaa osaamistasi enemmän, suosittelen lämpimästi Nordnetin oppi-kanavia, kuten sijoituskoulua, Trader’s Club-videosarjaa aktiivisille sijoittajille ja talous-aiheista #rahapodia. Oma suosikkini näistä on Trader’s Club, vaikka noin muuten olenkin äärimmäisen huono YT-videoiden katsoja. Suositus! Löytyy hyviä jaksoja esimerkiksi tähän viime viikkojen tilanteeseen liittyen 🙂

 

Onko markkinatilanne aiheuttanut teissä paniikkia? 💰

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kun unelmat on peruttu – ajatuksia korona-ahdistuksesta

Pahoittelen jo ennakkoon tätä ”koronapainotteisuutta” blogin puolella. Kuten ehkä moni teistäkin ymmärtää, ei tähän elämään ja arkeen aivan kamalasti ole viime viikkoina mahtunut, vaikka kuinka yrittäisi muuta miettiä. Kyllä, koronaähky vaivaa ehdottomasti myös täällä, mutta silti sitä joka päivä selaa uusimmat uutiset yhtä innokkaana puhelimesta. Myönnän kuitenkin vähentäneeni uutissivustojen päivittämistä ja olen tehnyt sen nyt kotiin palattuani about kerran päivässä. Reissussa kun helposti skrollasi Suomen ja Uuden-Seelannin uusimpia käänteitä useamman kerran päivässä, huhhei 😀 Otin eilen itseasiassa HS:n digitilauksen ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen ja lupasin itselleni, että luen jatkossa uutiset pääasiassa sieltä.

Vaikka noin päällisin puolin haluaisin pysyä tilanteen suhteen optimistisin mielin ja olla realisti, halusin kuitenkin tänään purkaa ajatuksiani aiheesta korona-ahdistus. Se on viimeistään tässä viikon aikana hiipinyt mieleeni, huolimatta siitä kuinka olen pyrkinyt olla murehtimatta tilanteesta sen enempää kuin mihin itse juuri nyt voisin vaikuttaa. Toisaalta ehkä huomaan suuressa mittakaavassa jo pientä höllentymistä ihmisten suhtautumisessa tähän kaikkeen (joka kyllä hieman karmii!!), toisinaan tunnen tietysti myös itse eläväni aivan tavanlaista ”superpidennettyä viikonloppua” täällä neljän seinän sisällä ja alitajuisesti odotan, että milloin koittaa maanantai ja ne tutut arkirutiinit. Ja voi myös olla, että elän muutenkin tätä tilannetta pienellä viiveellä vasta reilu viikko takaperin Suomeen palattuani.

Tietynlainen vakauden ja epävarmuuden sietäminen on ollut itselläni jonkinlainen ”henkisen kasvun” kohta vasta tässä reilun vuoden aikana. Ennen olin vahvasti varman päälle pelaaja, mutta yrittäjyyden myötä olen pyrkinyt opettelemaan epävarmuuden sietämistä. Luottaa siihen, että asiat kääntyvät parhain päin ja jossei muuta, niin ainakin yrittää tehdä toimenpiteitä, jotka voisivat vähentää epävarmuuden tunnetta. Järjestellä vaikkapa raha-asioita, edistää riittävää toimeentuloa, varautua erilaisiin skenaarioihin ja olla realisti. Tietty olen tähän pyrkinytkin myös nyt lähiviikkoina, vaikka myönnän muutama viikko takaperin hieman panikoineeni työrintamaan ja rahaan liittyviä asioita.

Mutta niin. Eniten kuitenkin tässä koronakriisin keskellä ahdistaakin juuri yleinen epätietoisuus ja epävarmuus kaikesta. Mitä tapahtuu huomenna, mitä kuukauden päästä ja mitä ensi syksynä? Kuinka huonoon jamaan Suomen tai koko maailman talous ajautuu? Vai nousemmeko tästä ylös entistä eheämpinä ennätysvauhtia? Kuinka voisin osata varautua mihinkään kun maailma on sekaisin, eikä edes huomisesta ole varmuutta? Pitäisi osata varautua asioihin ja suunnitella tulevaa, mutta juuri nyt se on täysin mahdotonta. Mitään suunnitelmien tai reissujen peruuntumista en ole oikeastaan edes ehtinyt harmitella, yritän suhtautua tähän niin, että vaikka nyt sitten sinne reissuun ehtii kyllä myöhemminkin. Ne kaikki uutisvirran huonot uutiset, kauhistelut tulevista konkursseista ja taloustilanteesta tilanteen pitkittyessä kyllä ahdistavat. Sana, joka ehkä tällä hetkellä kuvaa koko hommaa kiteytettynä pääni sisällä on: Kaikki unelmat on peruttu. Kyllä, hieman kärjistetysti. Kaikki on epävarmaa, myös se, mitä tässä nyt pitäisi tehdä ja mikä olisi oikea ratkaisu. Voih. Tietysti pyrin edelleen unelmoimaan ja miettimään asioita, joita haluan tehdä ”sitten joskus” ja se onkin asia, joka tässä antaa voimaa, mutta entäs jos osa unelmista eivät tule enää koskaan mahdollisiksi? Tuntuu, että koko pakka on tällä hetkellä niin sekaisin, ettei tosikaan.

Silti, ehkä ajatus siitä, että olet tässä hetkessä pakotettu tiettyyn lokaatioon ilman vapautta liikkua on se, joka myös aiheuttaa ahdistusta. Vapaus, joka meille suomalaisille ja yleisesti länsimaisille on varsin itsestäänselvyys. Se, että saa tehdä mitä haluaa ja mennä mihin haluaa. Kyllähän se ravisuttaa kun tekemisiä äkillisesti rajoitetaan ja koetaan, että tuo aiemmin niin päivänselvä vapaus on hetkellisesti viety. Asia, jota juuri tässä hetkessä kaipaa kaikkein eniten on tietenkin juuri se, mitä ei silloin voi saada. Perus 😀 Ehkäpä tämä saa meidät arvostamaan juuri niitä ”tavallisia” juttuja, joita ei normaalissa arjessa edes osaa arvottaa, koska suomalaiselle on päivittäin mahdollisuus valita satojen, ellei jopa tuhansien vaihtoehtojen välillä. Samaan aikaan kun miljoonilla ihmisillä ei tavanomaisessakaan arjessa ole välttämättä mahdollista päättää edes sitä, mitä haluaisi sinä päivänä syödä nälkäänsä. Saati sitten tehdä valintoja sen suhteen mitä haluaisi opiskella, missä viettää seuraava loma tai millä hemmottelisi itseään palkkapäivänä.

Tilanteessa ahdistaa myös se, että kaiken tämän keskellä yritetään hakea sitä porukkaa, joilla on kriisin keskellä kaikkein kurjinta. Väittäisin, että luultavasti kaikilla on tällä hetkellä jossain määrin ahdistusta tai epävarma fiilis. Viimeinen asia, joka itselleni tulisi mieleen olisi yrittää kilpailla oman kurjuuden tasolla tai vähätellä toisen pahaa mieltä, koska fakta on se, että tämä vaikuttaa kaikkien elämään tavalla tai toisella. Ihmiset reagoivat lisäksi asioihin ja tilanteisiin hyvin eri tavoin. En tietysti vähättele esimerkiksi riskiryhmän asemaa ja se onkin yksi niistä syistä, joiden vuoksi tulee edes yrittää pitää yhtä. Noudattaa suosituksia ja rajoituksia niin kauan kun niin suositellaan, vaikka kuinka ahdistaisi tai kyllästyttäisi. Itselleni ei tulisi mieleen lähteä karanteenin jälkeen koko perheen kokoonpanolla edes kauppaan, joten en voi uskoa, miten kenellekään on vielä lähiviikkoinakaan tullut edes mieleen lähteä esimerkiksi baariin tai ravintolaan illallistamaan? Huhheijaa!

Tilanne koskettaa varmasti esimerkiksi yksin asuvia ja voi aiheuttaa yksinäisyyttä. Ymmärrän ehdottomasti ahdistuksen yksinolosta, mutta itse taas näen, että on hieman tietämätöntä ajatella tilanteen olevan ns. ”normaali” tai ”ideaali” meillä perheilläkään. Tietysti meillä on kotona toisemme, mutta tämän reilun 10 päivän karanteenin jälkeen voin todeta, ettei neljän seinän sisällä ja lähiympäristössä hengailu samoissa ympyröissä todella aktiivisen kohta neljävuotiaan helposti turhautuvan lapsen kanssa aivan helpoimmasta päästä ole. Olen itseasiassa ollut aivan pulassa esimerkiksi työjuttujeni kanssa, koska keskittyminen täällä hulinassa on jopa aivan mahdotonta. Siispä olen tässä kaiken ohessa potenut kamalaa motivaatiopulaa ja todennut samaan aikaan, että karanteenielämä on omalta osaltani oikeastaan sitä kun yritän vuorotellen miehen kanssa siivoilla kotona sotkuja 24/7 silti saamatta siistiä kotia edes puoleksi tunniksi, sekä siinä sivussa yrittää säheltää jotain omia pakollisia työhommia (usein melko huonolla menestyksellä).

Joinan päivänä olen itseasiassa haaveillut siitä, että voisin vaihtaa päiväksi osia yksinasuvan kanssa ja olla edes puolikkaan päivän kotona täydessä hiljaisuudessa, enkä tehdä mitään, hah. Eräs ystäväni kysyi parin päivän karanteenin jälkeen, että onko aikani käynyt jo pitkäksi? Vastaus on edelleen: Eipä kyllä kertaakaan 😀 Että niin, itse voin ainakin todeta, ettei me perheellisetkään tässä tilanteessa mitään luksuselämää eletä. Jos joku niin uskoo tai ajattelee, niin ei ole selkeästi elänyt lapsiperhe-elämää päivätolkulla kotiin suljettuna. Olen tällä hetkellä ehkä hieman jopa kade teille, jotka saatte halutessanne viettää vaikka kokonaisen päivän sängyssä Netflixiä katsellen! Haaveenani olisi viettää moinen päivä edes kerran vuodessa tai kolmessa ;D Eli, vaikka se toisen henkilön tilanne ehkä tuntuisi paremmalta, tulee muistaa, että asioista löytyy aina omat hyvät ja huonot puolensa. Harva on tässä tilanteessa voittaja.

 

Semmoisia ajatuksia tänään. Samaistutteko?

Tai aiheuttaako tilanne teille ahdistusta tai epävarmuuden tunnetta?

 

Kuvitukseksi kaivelin arkistoihin jääneitä kuvia helmikuulta 😀 Jos jollakulla siellä on käynyt aika pitkäksi, löytyy esimerkiksi tuon pinkin pörröpipon ohje täältä!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

(Karanteeni)viikon parhaita juttuja

Ensimmäinen karanteeniviikko takana meidän perheellä ja tähän mennessä ovat fiilikset olleet oikeastaan melko ”tavalliset”. Tai siis oikeastaan voisi tämä olla itselläni aivan tuiki tavallinen etätyöviikko kotona, paitsi että olemme koko perhe koolla, joka tietty on tuonut välillä pientä haastetta työntekoon, heh. Ainiin, eikä ole tullut käytyä kaupassa tai oikeastaan missään muuallakaan, jossei metsälenkkejä lasketa. Olen pyrkinyt heti kotiin palattuani ottamaan rutiinia tunnin lenkeistä, jotka ovatkin olleet ihan aamujen parhautta! Hassua kuinka hiljaista ulkona on ollut ja vaikka olenkin aina ottanut jonkun lenkkipolulla kohdatessani jopa hieman ylimitoitetun turvavälin on lenkkeily kuitenkin tuonut tietynlaista ”normaaliutta” tähän tilanteeseen. Oikeastaan ainut hetki kun päivän aikana olen todella unohtanut koko tämän koronahärdellin, on ollut juuri se tunti, jonka olen viettänyt ulkoilmassa kävellen tai hölkäten.

Tämän viikon muita parhaita juttuja ovat olleet..

 

Uudet tuulet käsityöjutuissa. Nyt on useampi käsityöprojekti meneillään, kuten virkattu boholaukku, villasukkia ja vihreäraidallinen villapaita pojalle, jonka aloitin itseasiassa hieman hetken mielijohteesta kaiveltuani lankajemmoista yksittäisiä keriä, jotka voisin käyttää pois. Muita kässähaaveita keväälle ovat mm. neuletakki ja pitkä neulemekko.

Päivän piteneminen ja valoisammat aamut ovat olleet ihana piristys kotiin palattuani. Ikuinen marraskuu on siis vihdoin ja viimein väistynyt, haha! Mitään kamalaa kriisiä ei ainakaan vielä toistaiseksi ole iskenyt tästä kylmemmästä ilmasta, mutta kieltämättä olen lähiviikkoina haaveillut melkoisesti Cookinsaarille paluusta, näin siitä jopa tässä eräs yö unta ja on ollut välillä pakko käydä lukemassa netissä Cook Island News ja mitä siellä tapahtuu, haha. Jotenkin niin symppistä, että saarilla uutisoidaan asioista, jotka harvemmin ylittäisivät minkään sortin uutiskynnystä muualla maailmassa, aika perusjutuista siis. Ehkä siksi tykkäänkin käydä niitä kurkkimassa. Luin muutama viikko sitten reissussa Liza Marklundin Helmifarmin, joka sijoittuu juurikin osittain Cookinsaarille. Tuo kirja oli itseasiassa ainoa, jota en ollut vielä Marklundilta lukenut ja oikeastaan unohtanut koko kirjan, joka joskus oli lukulistallani.

Tiesin sen sijoittuvan jollekin atollille, mutten ollut ottanut selvää niin tarkasti ja olin aivan intona kun bongailin kirjasta ties mitä tuttuja juttuja, kuten meidän Rarotongan hotellin, muutamia paikallisjuttuja, joista olin lukenut ennen reissua ja myös Cook Island Newsin, haha! Ainiin ja Cookinsaarilla ei ole vielä yhtään koronatapausta, jee! Oikeastaan se on yksi niistä asioista, jonka vuoksi käyn välillä uutisia lukaisemassa. Ja ps. EN KESTÄ! Kurkatkaapas tämä juttu. Kolmen tunnin laivamatkan päähän Aitutakista haetaan kahta henkilöä (tai pariskuntaa) puhdistamaan ja pitämään huolta Manuaen asuttamattomasta atollista. OKEI omg! Unelmajuttuni ikinä. Harmi vaan, etten ainakaan toistaiseksi oikein istu noihin hakukriteereihin monitoiminaisesta, joka handlaa kaiken veneilystä ja remppahommista kalastukseen, sekä sähkötöihin 😀 No mutta jokatapauksessa- jetlagikin alkaa tässä hiljalleen väistyä ja olo olla normaali paluun jälkeisen pöhnän jälkeen.

Kyselin teiltä Instan puolella leipomisvinkkejä ja sainkin hurjasti hyviä ideoita tulevien viikkojen leipomisiin! Leivontatarvikkeiden ollessa tällä hetkellä kotona hieman rajalliset, päädyin leipomaan nyt ensin korvapuusteja, jotka olivat itseasiassa alkuperäinen himotukseni. Heittäydyin siis kirjaimellisesti pullantuoksuiseksi kotimammaksi, heh. Korvapuustien perusohjeen löydät esimerkiksi tästä vanhasta postauksestani. Seuraavaksi tekisi mieli testata erityisesti churroja ja banaanileipää, jotka olivat ehdotustenne joukossa! Saa heittää myös muita leivontaideoita tuleville viikoille 🙂

Olen muuten myös syönyt näitä pullia aamupalaksi about kolmena päivänä, ups 😀

Semmoisia juttuja meidän viikkoon!

 

Kivaa sunnuntaita 🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Mielen päällä juuri nyt: Kokeilisinko downshiftaamista?

Ajatuksenani oli jo alkuvuodesta ennen tätä kaikkea koronahärdelliä kirjoittaa ajatuksiani downshiftaamisesta. Mitä mieltä ja voisinko kokeilla sitä? Kieltämättä ajatus tästä on hautonut mielessäni jo pidemmän aikaa ja varmasti ainakin jossain määrin tullut rivien välistä esille myös teille muista postauksistani. Toisaalta olen jo pidempään noudattanutkin joitakin downshiftaamisen oppeja näin yrittäjämielessä, joten käsite noin yleisesti on itselleni tuttu jo pidemmältä ajalta. Tänään siis pitkästä aikaa vuorossa työelämään ja uraan liittyviä mietteitä.

Teille, joille downshiftaamisen mielenkiintoinen käsite ei ole tuttu, tarkoittaa tämä viime vuosina (aivan syystäkin, heh) yhä vain yleistynyt käsite kiteytettynä elämänlaadun parantamista työntekoa ja siinä samassa myös kulutusta vähentämällä. Ideologia downshiftaamisen takana on pyrkimys mielekkääseen elämään myös työn saralla ja uskomus siitä, että työn ja vapaa-ajan tasapaino heijastuvat hyvinvoinnin myötä oman elämän lisäksi myös yhteiskuntaan asenteen levitessä. Itse näen käsitteen downshiftaamisesta itse työmäärän vähentämisen lisäksi  ehdottomasti myös työhön liittyvän kiireen tai stressitason vähentämisenä, kukapa nyt ei nykypäivänä kokisi ajatusta edes vähän houkuttelevaksi? Aatteen vastustajia löytyy varmasti myös sankoin joukoin ja tottahan se on, että maailma varmasti pysähtyisi kaikkien ryhtyessä downshiftaamaan, mutta kuitenkin.

Kuluneen puolen vuoden aikana olen suhtautunut hieman ristiriitaisin fiiliksin yrittäjyyteen ja työelämään noin muutenkin. Mielessä on pyörinyt vahvasti kysymys siitä, että mitä oikeasti haluan tehdä ja millainen työ on se, johon haluan käyttää valtaosan hereilläoloajastani? Viimeistään tämä poikkeustila on saanut luultavasti yhä useamman meistä heräämään ajatukseen siitä, että elämme maailmassa, jossa kaikki on mahdollista ja huomista on mahdoton ennustaa. Uskon ja toivon myös, että tilanne on saanut yhä useamman miettimään myös arjen prioriteetteja, hölläämään kiirettä ja herättelemään ajatusta siitä, mikä elämässä oikeasti on tärkeää tai tärkeintä. Kiire, epämieluisa työ, jatkuva henkinen ”poissaolo” ja yleisesti tämä ”stressiyhteiskunta”. Onko raha ja iso palkkapussi tosissaan pitkässä juoksussa kaiken tämän arvoista?

Hassua sinänsä, että vaikka itse aikanaan olin juuri se palkkapussi edellä-ajattelija, huomaan nykyään toteavani yhä useammin, että ihminen pärjää loppupeleissä melko pienellä jos vain niin haluaa. Oikeastaan, ajatus pienemmästä palkasta, mutta vähemmän stressaavasta työstä on pyörinyt viimeisten parin vuoden aikana mielessäni yhä vain kiihtyvään tahtiin. Olen myös todennut, että ala ratkaisee tässä paljon. Sen jälkeen kun siirryin rahoitusalalta markkinoinnin pariin, olen huomannut selkeän eron työstressin määrässä ja siinä, kuinka työ helposti hiipii yöuniin saakka.

Täytyy tehdä tähän väliin pieni välihuomio, jonka tein tässä alkuvuodesta: Viimeisen vajaan vuoden aikana en ole oikeastaan arjen pakollisten menojen, kuten ruoan, asumisen ja muiden kiinteiden kulujen lisäksi käyttänyt rahaa oikeastaan mihinkään muuhun, kuin matkusteluun ja matkakassan säästämiseen. Havahduin reissussa siihen, etten ostanut reissusta yhtään mitään uusien flip flopien lisäksi (okei ja tuon kuvien Raglan-hupparin lapselle!), jotka nekin ostin pakon edestä Aitutakilla hajonneen, vuodesta 2011 uskollisesti palvelleiden Havaianasien tilalle. Selvästi tietynlainen menojen orientoiminen niihin itselleen tärkeisiin kohteisiin ajatustasolla siis toimii!

Oikeastaan juuri säästäminen on ollut se asia, joka on saanut myös turhat menot minimiin. Joinain kuukausina olen saanut laitettua jopa vajaat pari tonnia sivuun matkakassaan, joka on toiminut samalla myös jonkinlaisena ”pakottimena” miettiä menojaan entistä tarkempaan ja samassa on jotenkin myös unohtanut kaikki ne enemmän tai vähemmän turhat kohteet, joihin rahaa voisi käyttää. Ja mitäs tuumaan kaiken tämän ”vähäisen kulutuksen” ajan jälkeen? En ainakaan koe, että olisin ainakaan jäänyt mistään paitsi. Oikeastaan, voisin kiteyttää asian ehkä niin, että nykyään haaveilen 99% ajasta elämyksistä, en aineellisista asioista. Tottakai monet elämykset, kuten matkailu, vaativat suuriakin summia rahaa, mutta ymmärrätte ehkä mitä ajan takaa. Itse henkilökohtaisesti säästän nykyään ennemmin siihen, että pääsen haaveilun jälkeen näkemään niitä Tyynenmeren saaria tai Suomen Lappia, kuin että ostaisin joka kuukausi uutta tavaraa, joka tuottaa onnen tunteita noin minuutiksi.

Harmittelin maaliskuun alussa sivusuun mennyttä lentoemäntä-hakua, mutta seurattuani koko tätä tilannetta on ollut tietysti myöhemmin selvää, etten tosiaan ole ollut ainoa, joka tilannetta on harmitellut, koska koko ilmailuala on parhaillaan todellisessa kriisissä. Se mitä olen jo pidemmän aikaa miettinyt on ollut paluu työhön, joka tuottaisi mahdollisimman vähän stressiä, eikä veisi yöunia. Työ, joka tehtäisiin työpaikalla ja joka jäisi sinne. Ehkä tämä avaa myös sitä, miksi koin lentoemäntä-haaveen erityisen houkuttelevana juuri tässä hetkessä, vaikkei työ toki vähiten kuormittavasta päästä olekaan. Eniten haaveilen tällä hetkellä siis kenties jostain aivan tavallisesta työstä ilman megalomaanisia vastuita tai ylitöitä. Semmoisesta, joka olisi toki kivaa, takaisi peruskivan toimeentulon, muttei mitään leveää luksuselämää. Työstä, joka ei liittyisi mahdollisesti millään tapaa someen. Jotain suhteellisen ”tavallista” toimistohommaa noin esimerkiksi. Kuulostaako tämä hullulta?

Ajatuksella on myös tietysti kääntöpuolensa, joka itseänikin mietityttää. Naisten ollessa jo nyt työmarkkinoilla pienimuotoisessa alakynnessä esimerkiksi palkkojen suhteen, voisiko naisten downshiftaamisen aalto olla vain karhunpalvelus naisten työmarkkinoille ja vahvistaa olettamusta siitä, että naiset tyytyvät pienempään tulotasoon ja alemman vaatimustason töihin? Voiko downshiftaus siis pysäyttää uraputken lopullisesti ja olla pitkässä juoksussa vain haitaksi, sekä yksilölle, että meille kaikille? Yksilöllä on tietysti vapaus tehdä elämänsä ja uransa suhteen. Vaikka jokaisen tulisi ensisijaisesti ajatella sitä juuri itselleen parasta polkua, mietityttää muiden suhtautuminen toki vähän. Kuka nyt vapaaehtoisesti muka downgreidaisi työtään tai ”elämäänsä”? Ja juuri se ehkä onkin ainakin omassa mielessäni koko homman ydin. Kysymys kun ei ole ”elämänsä” downgreidaamisesta, vaan oikeastaan aivan päinvastoin. Suomessa uraan keskittyminen ja sillä eteneminen ovat perusolettamuksia, joista poikkeavia pidetään edelleen vähintään outoina. Kuka nyt muka ei haluaisi edetä ylöspäin vaativampiin tehtäviin niin korkealle kuin se on mahdollista? Noh, täytyy myöntää, etten juuri tällä hetkellä en minä ainakaan.

Tavoitteeni tälle vuodelle onkin miettiä itselleni uutta urasuunnitelmaa. Jotenkin olen kokenut juuri tämän hetken ja oikeastaan hieman hullunkurisesti myös koko koronahärdellin varsin oivalliseksi ajankohdaksi kaikelle tälle. Ajatus kokoaikaiseen vakkarityöhön paluusta hieman mietityttää juuri tässä hetkessä ja olenkin ensimmäisiä kertoja ikinä kokenut, että jokin määräaikainen tehtävä voisi olla täydellinen vaihtoehto tähän hetkeen ja tulevan tuumailuun, koska se jättäisi jollain tapaa jatkon optioksi 🙂 Olen jonkin aikaa miettinyt myös paluuta opiskelemaan ja itseasiassa saanut jopa varmuuden siitä, mitä haluaisin opiskella ja mahdollisesti jatkossa edetä urapolulla. En kuitenkaan vielä tässä hetkessä halua asettaa liikoja odotuksia asialle, joten saapi nähdä. 

 

Mitä ajatuksia downshiftaaminen herättää teissä?

 

Onko joku teistä harkinnut kokeilevansa?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.