Uusia tuulia kotirintamalla

Huhheijaa. Olen ollut viimeiset pari viikkoa tai oikeastaan reilun viikon jotenkin aivan stressinä meidän kotikuvioista ja samalla on keskittymiskykykin ollut täällä aivan nollissa. Varsinkaan kun ei ole viitsinyt täällä kovinkaan avoimesti asioista höpistä ennenkö kuviot ovat varmoja! Ostotarjouksemme käsirahan kera nimittäin hyväksyttiin reilu viikko takaperin paritalon puolikkaasta täältä Helsingistä ja melko vauhdikkaasti laitoimme tämän oman kotimme myyntiin. Olen niin paljon venkslannut viime viikkoina meidän lainajuttuja ja näitä kaikkia tarjouksia sun muita, että meinaa jo mennä pää pyörälle 😀

Vaikka tiesinkin, että meidän nykyinen asunto on varsin hyvin liikkuvaa sorttia, oli silti takaraivossa semmonen pieni paniikki, että mitä jossei tämä nyt jostain syystä menekään nopeasti kaupaksi.. Nyt kuitenkin eilisen ensinäytön jälkeen tarjous hyväksytty tästä Käpylän kodista ja vielä pyyntihintaan, joten kovin kauaa ei todellakaan pitänyt jäädä odottelemaan ostajaa! Jeeee!! Meidän muuton ajankohta on vielä epäselvä, koska uuden asuntomme myyjä ei ole vielä löytänyt itselleen uutta kotia, joten muutto voi olla puolentoista kuukauden tai kolmen kuukauden kuluttua. Tästä nykyisestä joudumme jokatapauksessa lähtemään evakkoon jo parin kuukauden päästä.

Nyt kuitenkin pääsee vihdoin vähän tarkemmin miettimään uuden asunnon remppakuvioita ja budjettiakin kun asiat alkavat pikkuhiljaa selkeytyä. Ihan superkiva, että päästään ensi kesänä ottamaan aurinkoa ja grillaamaan omassa pihassa! Tästä syystä on myös tullut roikuttua kohtuullisen paljon siellä Elloksen verkkokaupassa ja varmasti myös vastaisuudessa 😀 Kalusteita nyt ei onneksi tarvitse ihan kamalasti ostaa, mutta kaikkea pientähän sitä aina kuitenkin tarvitsee.

 kuvat oikotie.fi
Superhaikeaa kyllä muuttaa Käpylästä ja tästä asunnosta pois. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen omistusasuntoni ja Käpylä muutenkin aivan superihana paikka asua. Tänne liittyy paljon kivoja muistoja ja onhan tämä ollut myös pikkuisen ensimmäinen koti. Jos asiaa haluaa miettiä realistisesti, niin olisihan muutto kuitenkin vääjäämättä ollut edessä näiden 40 neliön käydessä aivan pian pieneksi, joten miksi ei muuttaa silloin kun sopivan kiva koti kerta löytyi!

Meidän todella lyhyen asunnonetsintä-projektin aikana ehdimme tarjota yhteensä neljästä kivasta asunnosta. Ensimmäinen oli aivan unelma, mutta tarjouskaupan myötä hinta kipusi aivan tähtitieteellisiin lukuihin, jopa välittäjän mielestä. Toinen oli myöskin tarjouskauppa ja vaikka tarjosimme reippaasti enemmän kun aiempi tarjoaja, hyväksyi myyjä alemman tarjouksen jossa ei ollut ehtona oman asunnon myymistä, mikä siis oli hyvin ymmärrettävää! Kolmannesta asunnosta emme yksityisen myyjän kanssa päässeet aivan yksimielisyyteen hinnasta, koska olisimme joutuneet kyseiseen kohteeseen tekemään vielä pientä remonttia.

Samaan aikaan löysimme kuitenkin tuon neljännen kohteen, josta olimme itseasiassa tarjonneet aikaisemmin juuri samasta yhtiöstä 😀 Emme olisi ikinä kuvitelleet saavamme tuota asuntoa, koska näytöllä kävi melkoinen kuhina ja välittäjän mukaan lähes 40 taloutta. Myyjä kuitenkin näki plussana sen, ettei tämän tarvitsisi heti muuttaa ja saimme varmistettua pankista siihen mennessä käsiraha-asian ja jo näyttöiltana saimme tietää, että asunto on meidän!! Kuvia tulossa sitten joskus kunhan saadaan asiat etenemään ja remonttikin aluilleen.

Semmoisia uutisia! Vielä kun saisi nämä asuntokaupat hoidettua pois alta, niin pääsisi rentoutumaan ennen remppastressiä 😉

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Throwback sunday 2010!

Muistinpa tuossa aamutuimaan, että tänäänhän on taas throwback-sunnuntain vuoro. Jee! Kiva päästä taas penkomaan vanhoja arkistoja 😀 Tällä kertaa mennäänkin vuoden 2010 syksyyn ja talveen. Aika paljon oli taas webcam-kuvia ja aikamoista hömpötystä muutenkin. Olipas mielenkiintoista lukea myös omia vanhoja treenipäiväkirjoja!

Ennen iphoneen siirtymistä mulla oli jonkun aikaa tuo Nokian blackberry-tyylinen puhelin. Olin siitä jotenkin ihan superinnoissani ja jopa joskus kävin koulussa puhelimella Facebookissa. Se oli niiin superhankala käyttää!! Oli jotenkin niin uutta ja upeaa jos sai puhelimella kirjoitettua viestin Facen kautta! Ihan kamalan kauaa en muistaakseni tuolla puhelimella ehtinyt olla ennenkö se alkoi tuntua jotenkin ihan antiikin aikaiselta. Sitten avautuikin ihan uusi maailma i-puhelimen kanssa 😀

Tuolla tuli vastaan niin hauska tarina arjesta, että oli pakko napata tänne. En muistanut itse tätäkään ollenkaan 😀

En tajua muuten miten en oo muistanut kertoa yhtä huvittavaa juttua
alkuviikolta! Olin siis just ennen kävelylenkille lähtöä pesemässä
meikkejä pois, kun mun puhelin soi ja soittaja näytti jotain niin
epämääräistä numeroa, ettei voinut olla kyseessä ainakaan kukaan tuttu.
Vastaan aina tollasissa ”kiire-tilanteissa” (tai jos muuten vaan ei
jaksa puhua, eikä nyt ota selvää kuka sieltä mahdollisesti soittaa)
puhelimeen vähän epämääräsesti, tai no ainakin yritän kuulostaa kamalan
kiireiseltä, jotta siitä tilanteesta päästäis mahdollisimman
kivuttomasti molempien osalta. Joskus musta on oikeesti tosi hauska
jäädä juttelemaan puhelinmyjien kanssa, jossei oikeesti oo muuta
tekemistä, mutta jos oikeesti on paha paikka, niin ennemmin ainakin
esittää kiireistä, koska ei vaan tulis mieleenkään esimerkiks lyödä
luuria korvaan tai tokasta ilkeästi heille, koska sehän nyt on vaan
heidän työtään. Uskon näissä niin karman lakiin, jos oot muille ilkeä,
niin joku varmasti on sulle ja toisinpäin. (Tästä tulikin mieleen, että
mulle soitetaan vähintään 2kk välein Sanoma Magazinesilta ja yritetään
aina myydä sitä Glorian kotia tai Cosmoa ja jokaikinen kerta harmittelen
näille myyjille, että miksei niillä oo Oliviaa valikoimissa, koska
vaikken yhtäainutta kertaa ookkaan tilannut lehtimyyjiltä mitään, niin
sen Olivian voisin tilata ihan oikeasti!!) Mulla on ollut monta kaveria
samoissa hommissa Soneralla ja Elisalla ja tiedän, ettei ne asiakkaat
aina oo ihan kivoimmasta päästä, joten miks pilata toisen päivä olemalla
kusipää, kun voi olla ystävällinenkin. Ei se oo paljoa sulta pois.
Takasin asiaan…




Dialogi meni suunnilleen näin..
Puhelin siis soi..
Minä vastaan: ”iines” (sillä epämääräsellä ”Mitäsähaluutnytonpahapaikka-äänellä”)
Soittaja (mies): ”No täällä herra X yrityksestä blaabluublaa iltaa”
..no, en saanut mitään selvää mitä tää asia koski, joten jouduin ainakin pari kertaa toistamaan, että ”öö anteeks siis mistä?”.
No se mies selitti vielä kerran sen yrityksen bliublau nimen ja koitin
samalla miettiä, että mitä mulle tällä kertaa koitetaan myydä ja sain
sanotuks vaan ”aaaa joo hmmm”.




Noh, tän jälkeen tää mies-soittaja kysyy jo vähän jämptimmin, että ”Oiskohan sulla siinä isiä tai äitiä lähellä?” SIIS MITÄ! 😀 Repesin niin paljon ja tokasin, että ”No, oon jo kyllä onneks ihan iso tyttö”,
jonka jälkeen tää myyjä ilmeisesti meni hetkeks vähän noloks ja alko
kyselemään mun tänhetkisen puhelinliittymän tilannetta sun muuta.
Selitin mun tilanteen, kiitin hei, toivoteltiin huvittuneissa
tunnelmissa hyvät päivänjatkot ja sainkin pidäteltyä naurua sen puhelun
loppuun asti, kunnes repesin ihan totaalisesti! Varsinkin kun mun
liittymä siis on ihan mun omissa nimissä. Kuukaus sitten mua luultiin
mun 19v siskon äitiks, meitä luultiin ainakin se 8 kertaa taas siskon
kanssa kaksosiks ja nyt mua luultiin ilmeisesti 7-vuotiaaks lapseks!
Mulla alkaa pikkuhiljaa kehittyä jonkunlainen ikäkriisi ja en
todennäköisesti kohta itsekkään tiedä, minkä ikänen oon tai minkä
ikäiseltä ylinpäänsä näytän, kamalaa! 😀 No, mut ainakin tää pelasti mun
päivän!

Mun lempparivuoroja Glitsussa oli nuo seiskan varastovuorot.. Sillon oli herätys aina viideltä 😀

Myös kysymyspostaukseen tuli vastailtua ja pääpaino oli näköjään Jkl-aiheisissa kysymyksissä!

Sun lempparibaari, -ruokaravintola, -pikaruokapaikka, -kahvila Jyväskylässä? 🙂 
En käy nykyään pahemmin baareissa, mutta sillon kun kävin, kävin tietty
aina Blazessa <3 Viime kerrat, kun oon ollut ulkona, niin oon ollu
lähinnä Shakerissa. Ravintoloista Sohwi on ehdoton ykkönen!
Pikaruokaloita en harrasta, aika harvoin ulkona kahvittelujakaan, mutta
jos käyn, niin käyn yleensä esim. Elosella tai Vocassa 🙂

Missäpäin Jyväskylää et vois kuvitella missään nimessä asuvasi ja missä taas haluaisit asua jos saisit itse valita? 🙂
Haluisin asua just tässä, missä asun nyt (Mäki-matti/Hippos, en oo varma
kumpaan kategoriaan tää menee)! Mun mielestä Jyväskylän kivoin alue ja
oonkin nyt suunnitellut ostavani tän meidän nykyisen asunnon, jos
omistajat parin vuoden päästä päätyy pistämään tän myyntiin 🙂 En ikinä
haluaisi asua Keltinmäessä tai Sulussa (sori niille, jotka asuu
siellä:D).

Missä ruokakaupassa käyt? 😀
Meidän lähikaupassa K- Ruokavinkissä tietty, just paras! 😀




Ajatko paljon autolla? Ootko hyvä siinä?

Noo, mulla ei oo ajokorttia. Alotin autokoulun joskus v. 2006, mut jätin
kesken kun olin samaan aikaan kokopäivätöissä ja ne tunnit meni aina
niin ristiin mun vuorojen kanssa. Pitäis alottaa uudestaan, ennenkö
autokoulujen hinnat nousee niinkun on kaavailtu. En kyl tiiä olisinko
kauheen hyvä kuski, pelottaa aina että oisin ihan paska, ajoin nimittäin
joskus 12-vuotiaana Malesiassa kerran cartingia ja se oli täys
katastrofi, kun painoin sitä kaasua (tai jotain, en tajua näistä mitään)
koko ajan pohjassa ja meinasin ajaa ihan päin niitä radan seiniä 😀 Jäi
traumat.. 

Millasin arvosanoin selvisit kirjoituksista?
Ruotsi L (lyhyt), Maantieto E, Enkku M (harmittaa edelleen, etten
korottanut), Äidinkieli C ja Psykologia C. Olin kevään 2006
kirjotuksissa siis maailman pahimman angiinan kourissa ja meinasin
jättää koko kirjotukset väliin, koska en pysynyt kuumetokkurassa melkein
edes pystyssä ja luulin (ja siinä vaiheessa ehkä myös toivoin)
sananmukaisesti kuolevani siihen oloon , mutta onneks mun ryhmänohjaaja
sai mut pakotettua paikalle ja ihan ok:han ne lopulta meni, vaikken
kunnolla sairastelun vuoks pystynytkään lukemaan 🙂

Yhdessä vaiheessahan myös laihduin ihan superpaljon ja siitä kyseltiinkin aika paljon… Mulla oli siis päässyt parin vuoden aikana kiireisestä elämäntilanteesta johtuen nousemaan paino 5-7kg ja havahduin jossain vaiheessa siihen, että vanhat farkut eivät enää mahdu jalkaan kun on syönyt töissä lounaaksi paljolti valmisruokia, kuten kirjolohikiusausta, valmispastoja ja ollut muka liian kiireinen liikkumaan. Pienillä muutoksilla sain painon putoamaan melkein 10kg lähes itsestään, pääasiassa lisäämällä siis liikuntaa. Juoksulenkillä tuli käytyä n. 3-4 kertaa viikossa ja salilla melkeinpä saman verran.

 
Miten oot saanut tiputettua painoa niin paljon?
 Mun ruumiinrakenne on jo ennestään melko ”hento”, enkä oo
normaalisti taipuvainen lihomaan, joten mulle on ollut aina tosi
helppoa pudottaa painoa. Mutta siis alotin parin vuoden tauon jälkeen
taas kävelyn ja juoksun ja ekaa kertaa elämässäni säännöllisen
kuntosalilla käynnin! Lisäks jätin vaan sipsit pois (olin ennen siis
ihan kauhee sipsi-addikti), vaihdoin päivittäisen juotavan jugun
ehrmann+jogurtti-yhdistelmään (niissä juotavissa juguissa on kauheesti
sokeria ja tosi vähän protskua maitorahkaan verrattuna), lopetin
valmisruokien ostamisen töihin, muuten syön ihan samalla tavalla kun
ennenkin, mutten vaan niitä sipsejä jokatoinen päivä, vaan ehkä kerran
viikossa. Mitään makeaa nyt en syö muutenkaan 🙂 Eli siis kiteytettynä
liikunnalla ja pienellä ruokavalion muutoksella!


Laihdutitko niilla nutrilett-juomilla vai mikä on salaisuutes??

Vastaus löytyy ylempänä, mutta siis otan nutrilett-juomia yleensä töihin
ja kouluun evääks, varsinkin niissä jauhepusseissa on tosi paljon
proteiinia! 🙂 En mä tiedä onko tällä yhteyttä mun painonpudotukseen,
lähinnä varmaan tolla liikunnan lisäämisellä.


Semmoisia juttuja siis tällä viikolla! 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Aamiaistreffit ja puhelinpohdintaa

Eilinen oli (taas vaihteeksi) kiiruspäivä, enkä oikein kunnolla ehtinyt istahtaa alas blogin ääreen. Käytiin myös pojan kanssa 3kk neuvolassa rokotuksissa, joten loppupäivä meni ajoittain melko itkuisissa merkeissä ja viime yö nukuttiin ihan superlevottomasti, varmaan syynä juuri nuo rokotteet. Muuten kaikki oli neuvolassa tosi hyvin, eikä rokotuksetkaan kovin pitkään harmittaneet.

Kävimme keskiviikkona Jutan kanssa aamiaistreffien muodossa tutustumassa Meilahden Cumuluksessa uudistuneeseen Cumuluksen aamiaiseen. Oli tosi outoa lähteä babyn kanssa liikenteeseen ihan aamutuimaan kun usein lähdetään kotoa vasta aamupäivällä. Huhheijaa, ei ole kyllä yhtään ikävä noita aamuruuhkia tuolla julkisilla liikkuessa 😀 Poika on viime viikkoina alkanut enemmän kiinnostumaan kaikesta ympärilläolevasta ja sen myötä myös alkanut viihtyä paremmin vaunuissa ympäriinsä reissaillessa. Vaunuista kun näkee ylös kaikkea mielenkiintoista ja uutta! Myös 3kk iän ylityttyä ovat pahimmat ajoittaiset vatsakivutkin kadonneet, joka siis meillä tarkoittaa huomattavasti vähemmän itkua. Nyt onkin ollut kiva reissailla pienen kanssa paikkoihin kun on ollut ihan eri tavalla pidempään hyväntuulinenkin 🙂 Tätä ennen kun välillä pelkäsi niitä julkisia raivokohtauksia ja yleensä vauva muutenkin nukkui vaunuissa pääosan ajasta esimerkiksi kaupungilla reissatessa. Nykyään ollaan ihan tyytyväistä poikaa hereilläkin!

Mulla on taas vaihteeksi ollut joku järkky turvotus päällä ja kauhistuin taas vaihteeksi noita omia kuvia katsoessa 😀 En jaksa ymmärtää mikä ihme taipumus mulla on noiden nesteiden kertymiseen! Heti kun nukkui yhden yön huonosti, niin oli taas superpöhöttynyt.. Ehkä viimeistään ensi vuonna on oma keho ja naama taas takaisin, eikä näytä pöhöttyneeltä puliakalta 😀

Pakko kyllä kehua tuota Cumulus Bistron aamupalaa! Olen joskus yöpynyt Cumuluksessa enkä kyllä ole ollut aivan niin vakuuttunut, että noista visiiteistä olisi jäänyt mitään erityistä mieleen. Yleensä kun muistan aina juuri hyvät hotelliaamiaiset, esimerkiksi Scandiceissa on superhyvät. Mutta niin oli tuo Cumuluskin. Lämmintä leipää, hyviä lämmitettyjä piirakoita, smoothieta, jugua ja froyo-baarikin! Toki siis perusjuttuja, mutta sisältö oli oikeasti laadukas enkä edes ottanut läheskään kaikkea tarjolla olevaa kun ei olisi jaksanut syödä. Täytyypi tutkailla saisiko tuolta ostettua aamiaisen myös ei-yöpyvä, voisi joskus nimittäin taas mennä 🙂
Puhelinongelmat tosiaan jatkuvat edelleen! Sen jälkeen kun tiistaina kerroin mun puhelimen hajoamisesta, sain säädön jälkeen palautettua tehdasasetukset ja kuukauden takaisen varmuuskopion. Siinäpä menivät kaikki vauvavideot- ja kuvat melkein koko elokuulta, en kestä! Olin kuvaillut pojasta vaikka mitä höpöttelyvideoita joita aina katselin itsekseni, nuo kun ovat semmoisia juttuja joita ei rahalla saa korvattua. Onneksi  nyt sentään kuvat sun muut katosivat vain kuukauden ajalta. Kuvien lisäksi kaikki sovellukset ovat kadonneet puhelimesta, samoin kun iTunesin musiikki. Tuo iPhone on ollut jo pitkään niin sekaisin, etten enää edes jaksanut yrittää säätää sen kanssa! Pelkään mitä seuraavaksi tapahtuu. Nyt tuon tiistain jälkeen lopetti se yläkulman restart-nappi (en nyt muista sen nimeä) toimintansa enkä esimerkiksi saa puhelinta lukkoon. En tiedä saisinko sitä edes sammumaan 😀
Uusi puhelin siis tosiaan olisi ajankohtainen ja testattuani kuvailla Jutan Huaweilla tällä viikolla, aloin tosissani harkita sen hankkimista! Mainitsinkin asiasta eilen Instan puolella ja olin aivan hämmästynyt kuinka moni oikeasti liputtaa Huawein nimeen!! Ehdottomasti tällä hetkellä varteenotettava vaihtoehto uudeksi puhelimeksi. Varsinkin juuri Huawein kamerat ovat saaneet kehuja. Toisaalta kyllä varmaan mikä tahansa kamera on parempi kun tuon 3,5v vanhan iPhonen. Eniten ehkä jännittäisi eri käyttöjärjestelmään siirtyminen ja se ettei puhelin enää olisikaan Apple-yhteensopiva läppärin ja ipadin kanssa..

Tässä siis Huaweilla napsittua. Tosin kyllä Picasa tietysti jotenkin mössäsi tätä kuvanlaatua, ei voi mitään 🙂

Toisaalta tekisi mieli nyt sitten odottaa sitä uutta iPhonea, mutta vähän tylsää kyllä ettei siinä seiskassa ilmeisesti mitään kovin maailmaa mullistavaa ole. Ja en tiedä toimiiko tuo puhelimeni edes siihen saakka kunnes se tulee. Akkukin alkaa olla jo huono vaikka vuosi sitten sen uusin. Mihinkään huoltoon tuota tuskin edes kannattaa kuskata kun kustannus akun vaihdon kanssa olisi varmaan jo enemmän kun 3,5v vanhan puhelimen arvo..
Saa nähdä nyt mihin päädyn! Ennätyskauan kyllä menty samalla puhelimella! 😀
Kivaa perjantaita!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Ihan kamala päivä

Voi helvetti sentään! Tänään ei ole kertakaikkiaan ollut mun päivä. Ensinnäkin, mulla on mennyt nyt jo monta aamua pilalle totaalisen kahvikatastrofin vuoksi. Ensin luulin katastrofin johtuvan vain rasvattomasta maidosta jota yleensä en käytä, mutta ongelma jatkuu muidenkin maitojen kanssa. Mun Nespresso Latissima ei nimittäin enää vaahdota kunnolla kahvimaitoa ja nyt on jo monta päivää tullut juotua täyttä lirua sen aiemman täydellisesti vaahdonneen maidon sijaan. En just nyt jaksaisi kyllä enää yhtään vastoinkäymistä yhdenkään teknisen laitteen kanssa!! Ensin uusin tietokoneen, myös kamera reistailee vähänväliä ja nyt tuo ehkä kaikista tärkein, kahvikone! Täytyy tutkailla paljonko tuommoisen huolto maksaa, että onko järkeä
edes kuskata korjattavaksi. Tiedätte varmaan kuinka kirpaisee kun hyvä
kahvi starttaa mun päivän!! 😀 Eivätkä ne vastoinkäymiset tietysti ihan tähän lopu.

Lähiaikoina on taas ollut hullu kiire. Tässä on ollut taas kaikenlaista meneillään ja tuntuu, että ihan kokoajan saa olla selvittämässä jotain asiaa tai menossa paikasta toiseen. Tänään oon ollut aamusta asti muutenkin joten ihan supernaatti ja hengattiin aamupäivällä pojan kanssa sängyllä leikkien, ajattelin nimittäin ensin ettei jakseta tänään edes lenkille kun jotenkin niin poikki. No, koira piti käyttää jokatapauksessa joten tuumattiin että aivan sama, kai sitä voidaan sitten lähteä koko porukan voimin vetämään lenkki vaunuilla kun on hyvä kelikin. Oltiin sitten suunnilleen puolessavälissä meidän 8km lenkkiä kun yritin avata puhelimesta whatsapp-viestejä kun mun puhelin yhtäkkiä vaan pimeni, eikä suostunut käynnistymään tai sammumaan. Välillä siri hoki jotain että ei ymmärrä mitä sanon, voinko toistaa vaikka koko puhelin oli pimeänä 😀

Noh, eipä päästy kovinkaan pitkää matkaa eteenpäin kun aivan yhtäkkiä iski huono olo ja järkky heikotus. Olin kuitenkin syönyt ihan tuhdin aamupalankin, joten eipä siinä muutakaan tee kun yrittää päästä takaisin kotiin sitten mahdollisimman nopeasti. Huono olo vaan paheni ja mietin jo että pääsenkö edes kotiin ennenkö pyörryn. Lompakko oli kotona kun en olisi muutenkaan voinut mennä koiran kanssa kauppaan, joten en olisi päässyt edes hakemaan kaupasta mitään hätälimua. Tai soittaa rikkinäisellä puhelimella kenellekään jos olisi oikeasti ollut todellinen extreme-hätä. Kävi jo mielessä käydä jonkun pihassa omenavarkaissa! Jotenkin päästiin kotiin saakka kuitenkin vaikka poika kaiken kukkuraksi saikin loppumatkasta jonkun raivarin joka kruunasi tämän kaiken kivan.  Nyt ollaan sitten pari tuntia vaan maattu sängyssä ja olen edelleen aivan poikki vaikka söinkin jo vaikka mitä. Huhheijaa! Pitää varmaan mitata taas vaihteeksi verenpaineet. Tekisi mieli vetää keskellä viikkoa kunnon hemmottelupäivä, hamstrata kaupasta herkkuja ja levätä vaan. En muista milloin olisin vaan köllötellyt päivän tekemättä mitään. En kai ainakaan kertaakaan vauvan syntymän jälkeen 😀

Tähän väliin isken edes jotain kuvitusta viime viikolta, nimittäin näitä snäppijuttuja joita olin aikaisemmin ladannut tänne puhelimesta.. Luojan kiitos enää reilu pari viikkoa meidän Portugalin matkaan!!!

No mun puhelin on edelleen aivan sekaisin ja palauttaa parhaillaan jotain tehdasasetuksia. Saa nähdä tuleeko koko hommasta mitään. Kannattaa muuten jatkossa tehdä varmuuskopio puhelimesta useammin kun kerran kuussa. Se siitä sitten ja kaikista kuvista viimeisiltä viikoilta. Hemmetin iPhone!!

Kunnon horrorpäivä! Toivottavasti huomenna parempi tuuri.
Ps. Voisko joku oikeasti kertoa mitä tarkottaa yaaasss? 😀 Oon vissiin liian vanha näille kaikille somesanoille. Opin just viime kuussa mikä on bae 😀

Pps. Vastailen kommentteihin myöhemmin. Nyt ei vaan pysty.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kolmen kuukauden rajapyykki ja ajatuksia vauvan syömisestä

Pienokaisellamme tuli viikko sitten täyteen 3kk rajapyykki, eli isoa poikaa ollaan jo! Ja kylläpä poika kasvaa huimaa vauhtia muutenkin. Joka viikko tulee vastaan uusia juttuja ja piirteitä, listasinkin tähän joitain 3kk ikään mennessä vastaantulleita asioita.

Poika on alkanut kiinnostua huomattavasti enemmän ympäröivästä maailmasta, esineistä ja varsinkin juuri kasvoista. Poika alkaa nauraa ja ”matkimaan” naurua jos tälle nauraa. Hymy ja hyväntuulisuus on selkeästi tarttuva juttu. Tulenhan tietty itsekin hyvälle tuulelle jos näen pienen nauravan 😉
Poika on alkanut viime viikkoina kovaan tahtiin höpöttelemään ja ”puhumaan”. On niin hellyyttävää kun pieni saattaa aivan pyörein silmin selittää jotain, aivan kuin pitäisi itsestäänselvänä että ymmärrän mitä tämä sanoo <3 
Osaa jo vähän tarttua leluun, jos ”tyrkytän”. En kuitenkaan usko että vielä kovinkaan tajuaa pitävänsä mitään kädessä 😀

Leikki- ja jumppahetket ovat maailman kivoimpia ja aina tulee nauru kun heilutellaan käsiä ja pyöritään ympäriinsä. Ja samalla keksitään päästä hölmöjä loruja joissa ei ole mitään järkeä!

Tutti ei kelpaa edelleenkään! Pitää vielä käydä ostamassa se luonnonkuminen mitä täälläkin moni suositteli, jospa se alkaisi jossain välissä maistumaan.
Nukkumaan mennään nykyään aikalailla iltayhdeksän maissa, silloin viimeistään alkaa semmoinen levoton väsyitku, että pistetään unimusiikki soimaan. Poitsu onkin melkoinen unikeko, koska herää nykyään seuraavan kerran sitten vasta viiden maissa aamulla!! Minäkin herään useammin yöllä! ;D
Päiväunia ei edelleenkään suostuta nukkumaan. Pikkuinen ei ilmeisesti kertakaikkiaan vaan malta nukkua. Tietysti vaunulenkeillä nukutaan useimmiten tunti, mutta jossei lenkkeillä niin ei myöskään nukuta. Ihan max muutamille 10-20min powernapeille. Juuri yksi päivä poika nukkui ensin noin 45min unet kun olimme salilla, vaunulenkin yhteydessä myöhemmin tunnin ja vielä kotiin palatessa yli 30min. Olin aivan ihmeissäni! Poika ei nuku yleensä ikinä päivän aikana reippaasti yli kahta tuntia!

Samaan syssyyn tuli myös mieleen yksi päivä, että voiko vauva syödä liikaa? Ainahan puhutaan vauvantahtisesta syöttämisestä, tyyliin että aina jos vain kelpaa niin maitoa vaan, antaa mennä! Itse voin kyllä myöntää, että annan pojalle rintaa kyllä monenlaiseen itkuun ja ininään, joista kaikki nyt eivät varmaankaan ole mitään nälkäitkua. Tuttia kun tämä ei syö, niin useimmiten ainut tapa rauhoittua on äidin syli ja rinta. Ja rinta kelpaa kyllä aina. Ei ole kertaakaan tullut vastaan tilannetta, jossa tämä olisi kieltäytynyt syömästä! Saati mitään rintaraivareita, en oikeastaan edes tiedä mitä ne ovat!

Toki osa näistä syöttöhetkistä on varmaan vain sitä turvan ja läheisyyden hakua, sekä huvikseen lussuttamista (koska viekussa on vaan niin kivaa! ;D) mutta luulisi että vauvakin pääasiassa söisi kuitenkin nälkäänsä? Jos tutti kelpaisi, olisi tilanne varmasti kovin erilainen. En kuitenkaan koe asiaa mitenkään ongelmaksi tai syöttämistä mitenkään rankaksi. Poislukien tiheän imun kaudet, jotka kyllä kohtuullisesti imevät kyllä voimia, voitte kuvitella kun poika syö jo normaalioloissa paljon! (Nimimerkillä juuri viikko sitten 3kk tiheän imun kausi, eikä muutamaan päivään oikeastaan muuta tehty kun syötiin.)

Törmäsin nimittäin viime viikolla keskusteluun, jossa äiti oli saanut neuvolan terkkarilta moitteita vauvan liian korkeasta painosta. Olin aivan ihmeissäni, koska en ollu kuvitellutkaan että vauva voisi olla ”liian painava”. Muiden kommentteja ja samaikäisten painoja nähdessä tajusin nimittäin, että aika suurehkoissa painoissa mennään meilläkin. (Ei enää tosiaan niinkään kumma juttu että meidän painavampi koira tuntuu nykyään kevyeltä vauvaan verrattuna :D) 2kk neuvolassa poika painoi nimittäin jo yli 6,5kg ja itse sain vain kehuja siitä kuinka painoa on tullut hienosti. En voinut edes kuvitella, että meidän poika voisi olla jollain tapaa ”ylipainoinen” vaikka kovin pyöreä kyllä onkin! Luulisi sen painonkin lähtevän karisemaan siinä vaiheessa kun vauva alkaa enemmän liikkumaan ja kävelemään.

Tästä aloin kuitenkin pohtimaan tätä asiaa ja sitä, että voiko vauvaa todella syöttää ”liikaa” jos vauva selkeästi kuitenkin haluaa syödä? Ainaki yksi juttu on varma, nimittäin että maito riittää. Usein kun saattaa olla aivan päinvastainen ongelma 😀

Tällä viikolla meillä on 3kk neuvola, joten jännityksellä odotan paljonko paino mahtaa tällä hetkellä olla! Veikkaan itse 8 kiloa, mutta kerron sitten 😀 Täytyy samalla kysäistä siellä tästä asiasta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.