Mitä vauvalle täytyy hankkia?

Olin itse ainakin alkuun aivan ulapalla siitä mitä vauvalle ihan oikeasti tarvitsee hankkia. Ja nimenomaan pääasiassa niistä oikeasti tarpeellisista härpäkkeistä, koska lastentavarabusiness nimittäin on sen verran ovela liiketoiminnan alue, että nykyään keksitään ties mitä tavaraa jota ilman äiti ei vaan kertakaikkiaan pärjää. Ja äidithän pistävät kortit vinkumaan! Itse yritin pysyä suhteellisen järjissäni hankintojen suhteen ja olla ostamatta mitään oikeasti tarpeetonta. Lopulta aika hyvin tuli tuossa tavoitteessa pysyttyäkin!

Pakko kuitenkin myöntää, että kyllä itsellenikin tuli välillä semmoinen ”no pitäisiköhän hommata”-olo joistain tavaroista, joita nyt en jälkeenpäin mieltäisi aivan välttämättömiksi. Ja jos mietitään aivan järjellä, niin oikeastihan vauva ei mitään muuta tarvitse kun maitoa, rakastavan sylin ja ehkä turvakaukalon, jos meinaa autolla huristella. Tietysti ne vaunutkin helpottavat liikkumista..

Alkuun selkeää oli, että tulisi hankkia ainakin:
– Turvakaukalo autoon
– Yhdistelmävaunut, joilla pärjää ainakin pari vuotta
– Hoitoalusta
– Sänky/kehto
– Sitteri 
– Vaippoja valmiiksi ainakin pariksi päiväksi
– Kylpyamme
– Vaatteita vastasyntyneelle
Sitten siihen listaan alkoi kertyä monia ”perushankittavia juttuja”, kuten
– Pari tuttipulloa
– Pari tuttia
– Leikkialusta/matto
– Harsoja
– Rintapumppu
– Turvalelu/riepu 
– Kantoreppu/liina
– D-vitamiinitipat
– Muutama lelu
..ja sitten vielä näitä joiden kanssa oli tosiaan vähän kiikun kaakun, että tarvitseeko edes välttämättä hankkia..
– Rintakumi (en muuten tarvinnut kertaakaan…)
– Maidonkerääjä (tätä en kylläkään ostanut, mutta onneksi en!)
– Imetystyyny (jonka olemassaolosta en edes tiennyt ennenkö kaveri kysyi, että haluanko hänen tyynynsä :D) tätäkään en tosin vielä ole tarvinnut kun en ole paljoa istua vielä voinut.
– Babynest/vauvan pesä (tästä sain päähäni pari päivää ennen laskettua, että pakko saada! :D)

Yhdistelmävaunut ostettiin tosiaan käytettynä Tori.fi:stä, josta bongasin nuo todella hyväkuntoiset ja vähän käytössä olleet Teutonian vaunut. Sen verran olin nirso näiden suhteen, että värikriteereinä oli lähinnä joko musta tai maastonvihreä, mahdollisimman neutraali kuitenkin. Esimerkiksi valkoisia tai vaaleansinisiä vaunuja en itse olisi halunnut, tietty musta olisi ollut kaikkein optimaalisin mutta näihinkin olen tyytyväinen! Kustansivat 250 euroa, joten eipä kovin huono diili.

Monethan sanovat, että kannattaa ehdottomasti ostaa vaunut kääntyvillä etupyörillä. Meille sanottiin vaunuliikkeessä, että kiinteät pyörät ovat huomattavasti paremmat mikäli aikomus on ulkoiluttaa koiria tai muuten vaan lenkkeillä hiekkateillä yms, jonka vuoksi sitten päädyttiin juurikin kiinteisiin pyöriin. Näin muutaman kerran vaunutteluiden jälkeen pakko sanoa, että olisihan niistä kääntyvistä etupyöristä toki paljon apua.. 😀 Mutta en sitten osaa sanoa olisiko liikkuminen sitten pidemmillä matkoilla yhtä joustavaa!

En ikinä olisi uskonut sanovani, mutta myös itselleni kyllä kehittyi fiksaatio tiettyihin vaunuihin.. Olisin itse niiiiin kovasti nimittäin halunnut Bugaboot, muttei nyt viitsinyt alkaa ihan ylipaljoa vaunuista maksamaan. Täytyy myöntää että iskee pieni kateus aina kun näkee muita mammoja kärräämässä niillä Bugaboo-vaunuilla ympärinsä 😀

Tuo kehto ja siihen kuuluva sitteri ostettiin käytettynä ystäväpariskunnalta, jotka uutena vuotena meille esittelivät tuota systeemiä. Ensin ajattelin, että tuo nyt on maailman turhin juttu ikinä, kunnes tajusin, että juuri meidän käyttöön ja asuntoon ei ehkä voisi tällä hetkellä parempaa ollakaan! Kyseessä on siis Stokken Bounce ’n sleep -kehto-sitterisetti, tosin itse sitteristä nyt ei ole kuvaa. Kehtoa saa käytettyä vauvan ensisänkynä (n. 6kk) ja sinne saa vielä
nostettua sitterinkin silloin kun haluaa että vauva on muualla kun
lattiatasolla esimerkiksi pois koirien nuoluetäisyydeltä tai muuten vaan jos vauva sattuu nukahtamaan sitteriin.

Pieneen makuhuoneeseen kun ei mielellään vielä ”turhaan”
ostaisi seisomaan pinnasänkyä kun ei tosiaan edes tiedä varmaksi
asutaanko tässä vielä puolen vuoden päästä, joten tuommoinen helposti
siirrettävä kehto on ihan loistojuttu. Yleensä kannan sängyn aina aamuisin olkkariin, jolloin vauva on nukkumassa aina lähietäisyydellä. Illalla taas kannan sängyn takaisin makkariin. (Eipä tuo matka olohuoneesta makkariin nyt muutenkaan kovin pitkä ole, silti kiva kun vauva on olohuoneessa menossa mukana!) Noitakin oli talvella Torissa myynnissä jollain 100 euron pintaan.

Unipesän taas tilasin Jollyroomista ja kyseessä on tämä unipesä. Höpistiin eräs aamu Merin kanssa yllättäen jotain vauvajuttuja ja tuli puheeksi juurikin unipesät. Tajusin aivan yhtäkkiä, että pakkohan semmoinenkin on saada ja tilausta vaan kehiin 😀 Onhan tuo kieltämättä todella kätevä juurikin esimerkiksi matkasänkynä ja muuten vaan jos ottaa vauvan hengailemaan esimerkiksi sohvalle. Lisäksi tuon saa laitettua myös pinniksen sisään (ja meidän tapauksessa kehdon sisään, mutta toistaiseksi ollaan kyllä pidetty ilman), jolloin pikkuvauvan saa vähän pienempään ja ”masunomaiseen” sumppuun siellä pinnasängyssä.

Nuo Ikean helistimet olivat ihan näppärä löytö! Huomattavasti edullisempia kun monet pehmohelistimet 🙂 Ikeasta löytyi muutenkin tosi hyvin vauvakamaa! Ostin sieltä mm. kylpyammeen (tämä), hoitoalustan pyyhepäällisen, semmoisen soivan lampaan, paksumpia harsoja, pussilakanat, mobilen.. ja kai vielä jotain muutakin. Säästyi oikeasti kyllä pitkä penni kun pelkästään kylpyamme saattaa maksaa Prismassa parikymppiä kun tuolta saa 6 eurolla 😀

Nuo kosteusliinat ovat kyllä pelastus! Onneksi niitä oli kotona useampi paketti jemmassa kun päästiin sairaalasta. En alkuun edes hoksannut, että niitä oikeasti tarvitsisi mutta nyt ei kyllä ilman pärjäisi.

Tuttipulloksi ostettiin tuo Ainun MAM Anti-Colic ja tuplasetin sain blogin kautta. Oikein hyvä! Harjoiteltiin itseasiassa eilen illalla ensimmäistä kertaa syömään pullolla ja poika hyvin huoli tuon. Lifefactoryn lasista ei vielä olla testattu, mutta piakkoin pääsee sekin kokeiluun! Lasisen sain babyshowerlahjaksi ystävältä 🙂

Rintapumpun hankinta jotenkin ahdisti kamalasti, mutta toisaalta koin että melko pakollinen hankinta se olisi meidän kohdalla. Monet käsikäyttöisen pumpun omistavat kertovat pärjäävän sillä ihan riittävän hyvin kun taas sähköisen käyttäjät eivät enää vaihtaisi pois. Itselleni oli selvä juttu, että jos yhtään mahdollista säästä hermoja jonkun asian suhteen niin tämän! Nyt on ollut käytössä siis tuo Medela Swing Maxi, jonka sain blogin kautta. En voi muuta kun kehua!

Ja, no.. Lopultahan niitä yksittäisiä hankittavia juttuja onkin jo melko paljon! Itse sain esimerkiksi babyshower-lahjaksi pesuaineita, luonnonkumisen tutin, sen lasisen lifefactoryn tuttipullon, viltin ja muuta tavaraa jotka helpottivat kyllä omia hankintoja. Senkin on huomannut nimittäin, että juurikin vilttejä ja täkkejä ei voi olla liikaa. Ja ei pidä unohtaa äitiyspakkausta, josta tietty löytyy muutamia tosi tarpeellisia juttuja kuten lakanat, kylpypyyhe, kuumemittari, hiusharja, makuupussi.. Juttuja joiden hankinta ei välttämättä tulisi ihan ensimmäisenä mieleen. Vaatteiden puolesta ei äitiyspakkauksen sisältö ihan alkuun tuo helpotusta (tai ainakaan itselleni tai siis vauvalleni :D) kun koot ovat melko reiluja, mutta myöhemmin kylläkin.

Tähän lisättävä myös, että hommasin myös kantorepun Baby Björn Baby Carrier One (soveltuu ihan vastatyntyneestä lähtien, olisin tosin halunnut sen Manducan, mutta oli sopivasti joku vanha lahjakortti tähän käytettäväksi :D) ja käytettynä Tricot Slen-kantoliinan. Vielä en ole kumpaakaan opetellut käyttämään kaiken muun härdellin keskellä, mutta tarkotus olisi ihan lähipäivinä! Tuo liina varsinkin tulee tarpeeseen nyt kun poika selvästi on alkanut enemmän viettää aikaa hereillä ja sylissä.

Itse ostin lähes kaikki vastasyntyneen vaatteet käytettynä lastenvaatteiden Facebook-kirppiksiltä ja jälkeenpäin ajateltuna ei olisi ollut kyllä mitään järkeä ostaa kaikkea uutena. Suurin osa suurimmista hankinnoista tuli myös ostettua käytettynä ja onni oli ystäväpariskunta, joilta ostettiin todella paljon tavaraa ihan pikkuhintaan. Muistaakseni alunperin mietin vauvahankintojen budjetiksi ihan maksimissaan 1000-1500 euroa. Nyt kun kaikki on hommattu, niin voisi aikalailla sanoa, että kaikkeen meni rahaa aikalailla 600-700 euroa. Jos kaikki olisi hommattu uutena, ei olisi tuo 1500 euroakaan välttämättä riittänyt.
Mutta kyllähän noihin omiin hankintoihinkin helposti mahtuu joitain suhteellisen turhia juttuja, joita ilman varmasti olisi kyllä pärjännyt, mutta kavereiden konsultoinnin pohjalta kuitenkin tuli hommattua sen perusteella, että jos joku asia oikeasti muutamilla euroilla helpottaa arkea, niin miksi ei.. 😀 Ainut ostos jonka tällä hetkellä kokee aivan täysin turhaksi, on tosiaan se rintakumi.

Ja tietty viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä täytyy hankinnoista mainita vauvan hoitokuluvakuutus! Se nimittäin on itselleni supertärkeä juttu, itse kun olen vakuuttanut suurinpiirtein ihan kaiken ja tuntuu että joka kuu pukkaa verkkopankkiin vakuutusmaksuja. Kauhistuttaa ajatus, että pienen kanssa pitäisi aina lähteä terveyskeskukseen jonottelemaan, joten hoitokuluvakuutus on kyllä ihan ehdoton juttu. Pääsee nopeasti hoitoon sinne minne itse haluaa ja toki on myös turvana myöhemmässä vaiheessa jos joutuisi enemmän ravaamaan lääkäreissä. Itse otin vauvan vakuutuksen Pohjolasta, jossa omatkin vakuutukseni ovat ja jos joku miettii vauvan (tai omia) vakuutusasioita, niin en voi muuta kun suositella Pohjolaa 🙂

Vaikka mitä varmasti unohtui tästä, mutta luulisin että tärkeimmät tuli listattua 😀
Osa Ainun tuotteista on saatu blogin kautta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Yöheräilyjä ja vauvan ruokamaratonia

Täällä vietettiin alkuviikosta tähän asti ehkä hankalinta yötä kun pikkuinen heräili reilun tunnin välein syömään ja kiukuttelemaan ilmavaivoja, eipä sitä suostuttu nukahtamaankaan muualle kun mamin viekkuun saman peiton alle. Toissayö taas meni kuin unelma muutamalla tosi kivuttomalla herätyksellä ja viime yönä sitten taas kitistiin, muttei nyt oikeastaan ihan niin pahasti kun alkuviikokon yönä. Itseasiassa eilen alkoi joku megalomaaninen syömismaraton (varmaan joku tiheän imun kausi?) ja syötiin aikalailla 12h melkein kokoajan! Yleensä kun vauva nukahtaa ruokailun jälkeen pariksi tunniksi, nyt ollaan nukahdettu ehkä muutamaksi minuutiksi. Ehkäpä (toivottavasti :D) kyseessä tosiaan vaan joku kausi!

Eilen ei siis oikeasti paljoa muuta tehty kun ruokailtu. Tosin siinä vaiheessa kun vauva rauhoittui n. 4h ruokailun jälkeen hetkeksi, jätin vauvan hetkeksi isin haltuun ja lähdin lenkkarit jalassa noutamaan yhtä pakettia tuolta vähän kauempaa. Olipas kuulkaa virkistävää päästä edes puoleksi tunniksi reippailemaan ja kuuntelemaan pitkästä aikaa jopa musiikkia! En nyt väitä että tuosta vauvasta nyt tarvitsisi varsinaisesti mitään lomaa (vielä :D), mutta siinä vaiheessa kun on kyyhnyttänyt aikalailla yli viikon neljän seinän sisällä ja odotellut paikkojen parantumista ja niitä lämpimämpiä kelejäkin, niin on tuommoinen pienikin yksinolon hetki kyllä todellista luksusta. Ensin mietin, että ottaisin vauvan mukaan, mutta täytyyhän heidän isän kanssakin tottua viettämään aikaa keskenään ja pakko kyllä myöntää, etten saanut mitään henkistä kriisiä ollessani babystä erossa 35min 😀

Kauhistelin ennakkoon tuota vauvan vieressä tai yleisesti perhepedissä nukkumista, itselle kaikki varoittelivat kuinka helposti siihen sitten helppouden vuoksi päätyy ja ymmärrän sen kyllä nyt. Alunperin pelkäsin jotenkin liiskaavani pienen unissani, olen nimittäin itse kova kierimään unissani, mutta totuus on aikalailla se että noiden yövalvomisten kanssa tyytyy lähinnä ihan mihin vain asentoon oman nukkumisen kanssa eikä tule kyllä mieleenkään alkaa kieriskelemään sen optimaalisen perässä.

Eli kuten kaikki sanoivat, melko luonnostaan tuo pienen vieressä nukkuminenkin näköjään tulee, vaikka veikkaisin useimpien pelkäävän juuri tuota pienen jyräämistä. Useimpina öinä on toki omaankin sänkyyn nukuttaminen uudestaan onnistunut hienosti ja ensisijaisesti on jatkossa vauvalle myös oma sänky se nukkumapaikka. Pakko kyllä sanoa, että siinä vaiheessa kun aamulla heräillään 7-9 maissa ja vauva ruokailun jälkeen menee taas parin tunnin unille, on aamukahvi kyllä saanut arjen luksuksena aivan uuden merkityksen!! Ihanaa istahtaa hetkeksi kahden kahvikupposen kanssa sohvalle läppäri sylissä.

Tämä bloggaaminenkin on onnistunut tässä arjessa yllättävän hyvin. Vaatiihan se toki pientä taktikointia, mutta meillä onkin käytössä juurikin tämä aamurytmitys. Samaan syssyyn ehtiikin usein sitten hommailemaan osan kotijutuista kun on vielä sopivasti virtaakin 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Unohtumattomia kuvamuistoja vauvasta vauvan vuosi-korteilla

Instagramin puolelle (@iines) olenkin jo ehtinyt postailla vauvasta muutamia kuvia vauvakorttien kanssa, mutta ajattelin esitellä nuo hauskat kortit tarkemmin myös täällä blogin puolella. Itselleni nämä tämmöiset vauvakortit ovat nimittäin aivan uusi tuttavuus ja kuinka loistava idea! Puhumattakaan siitä kuinka ihana muisto näistä jää koko perheelle. Pari viikkoa sitten tulikin postailtua parista oivasta lahjaideasta tuoreelle tai tulevalle äidille ja tässäpä muuten taas yksi todella hyvä lahjaidea, eikä muuten varmasti sieltä yleisimmästä päästä 🙂 Itse olisin ainakin varsin otettu jos saisin moiset lahjaksi.
Itse olin törmännyt muutamaan vastaavanlaiseen korttikuvaan (tosin englanninkielisillä korteilla) jossain instagramin syövereissä joskus, mutten oikein silloin hoksannut mistä näissä korteissa oikein on kyse. En myöskään keksinyt millä hakusanoilla moisia voisi netistä yrittää etsiä. Minuun kuitenkin otettiin ennen synnytystä yhteyttä yhteistyön tiimoilta kotimaisesta perheyrityksestä Camalasta ja tiedusteltiin, että olisinko halukas testailemaan heidän vauvavuosikorttejaan. Kyllä kiitos! Olenkin tällä hetkellä aivan rakastunut noihin kortteihin ja mietin jatkuvasti, että milloin on seuraavan kortin vuoro, haha.


Vauvan vuosi-korttipakka sisältää siis 39 erilaista kuvitettua korttia vauvavuodelle, ihan syntymästä ensimmäiseen kylpyyn kotona, ensimmäiseen Jouluun, ensimmäisiin askeleisiin, ensimmäisiin sanoihin ja eri ikä-virstaanpylväisiin. Kaikki kortit ovat suunnittelua ja kuvitusta myöten kotimaista tekoa ja pakko sanoa, että koko idean lisäksi myös nuo kuvitukset näissä ovat äärettömän suloisia. 


Korttien
ideanahan on napsaista kuva vauvasta eri virstaanpylväissä, esimerkiksi
juuri ensimmäisen kotona vietetyn yön jälkeen. Kortin takapuolelle taas
voi kirjata muistosta tarkempia tietoja, ajatuksia ja yksityiskohtia
ylös myöhempää muistelua varten. Pikkuisen tapahtumasta saa muistoksi
siis sekä hauskan kuvan, että kortin ”lisätietoineen”, lempparikortteja
voi säilöä esimerkiksi vaikkapa vauvakirjan väliin tai koota niistä
erillisen valokuva-albumin itse valokuvan kanssa myöhempää muistelua
varten. 
Näitä
onkin varmasti ihana katsoa jälkeenpäin, varsinkin nuo
ikävirstaanpylväät ovat hyvä tapa havainnoida napiaisen kasvua
vertaamalla vaikkapa ”tässä olen viikon ikäinen” ja ”tässä olen
kuukauden ikäinen”-kortteja keskenään! Eipähän tarvitse pähkäillä, että minkä ikäisenä ne kuvat olikaan otettu, vauvat kun kasvavat niin nopeaa tahtia.

Meidän pikkuinen käärö jo heti synnytyssalissa 🙂
Ja ensimmäisen kotona nukutun yön jälkeen… 🙂

En tiedä olenko jotenkin niin baby bluesin huuruissa vai muuten vaan liikuttunut kun alan aina melkein itkemään noita kortin tietoja täyttäessä :’D

Ja tässä pieni kiukkuherne vielä kylvyn jälkeen ja yhden viikon iän virstanpylväässä 😀 Piti laittaa mute-nappi hetkeksi suuhun 😀 (ei muuten tykkää tutista yhtään!!)

Tuolta Camala Artsin valikoimista löytyy näiden vauvanvuosikorttien lisäksi toki muitakin painotuotteita, kuten onnittelukortteja, sisustusjulisteita sekä -kortteja ja tilaustyönä toteutettavia tuotteita, kuten oman vauvan tiedoilla teetettävä syntymäjuliste, jonka voi kehystää vaikkapa lastenhuoneen seinälle. Kaikki tuotteet löytyvät Camalan verkkokaupasta täältä.

Ja nuo itse vauvan vuosi-kortit löytyvät Camalan valikoimista täältä! Suosittelen kurkkaamaan mikäli idea iski myös teihin.
Meidän mielestä nuo ovat kertakaikkiaan aikamoiset hyvän mielen kortit, joista on iloa kyllä pitkään! Onpahan yksi syy räpsiä omasta naperosta entistäkin enemmän kuvia 😉

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Ajatuksia omasta kehosta raskauden jälkeen

adf.track(546989, ’BioOil-2-it-aint-hard-to-tell’);

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Indiedaysin, Blogiringin ja Bio-Oilin kanssa* 

Huhtikuun lopulla tulikin jo höpistyä raskaudenaikaisista kehonmuutoksista aikaisemmassa yhteistyöpostauksessa Indiedaysin, Blogiringin ja Bio-Oilin toteuttaman #äitinäkaunis – kampanjan tiimoilta. Tässä reilussa kuukaudessa onkin ehtinyt tapahtua vaikka mitä, myös kehon suhteen ja olisi varmasti hyvä hetki höpötellä ensiajatuksia siitä, miten kehon palautuminen on lähtenyt käyntiin synnytyksen jälkeen. Aikaisemman postauksenhan löydät täältä!

En jaksanut missään vaiheessa stressata kovinkaan paljoa ennakkoon sitä, että millainen se oma keho mahtaa synnytyksen jälkeen olla tai ylinpäänsä raskauden aikanakaan. Ehkä jopa itse näin jälkeenpäin ajalteltuna hieman yllätyin siitä kuinka rauhallisin mielin kaikkeen suhtauduin, enkä siis missään nimessä halua väittää että sillä ulkonäöllä olisi tässä kaikessa oikeasti yhtään mitään merkitystä. Onhan se kuitenkin totuus, että varmasti lähes jokainen nainen miettii edes jollain tasolla myös sitä omaa kehoaan tämän kaiken muutoksen keskellä.

Itse olin varautunut jo iät ajat sitten kaikenmaailman painonnousuun ja venähtämisiin, ainoana päänvaivaa tuottivat loppuvaiheessa ehkä pahat turvotukset jotka sekä näkyivät, että totisesti myös tuntuivat kehossa! Useimmiten jopa puhuminen oli loppuodotuksesta hankalaa, koska naama oli jokapuolelta kertakaikkisen turvoksissa. Unohtamatta tietysti liikkumista joka oli oikeasti jo hankalaa tuosta isosta koosta johtuen. Ja kyllähän se paino tosiaan nousikin sen lähes 20kg koko odotuksen aikana vaikka voisikin väittää, että oikeasti yritin taistella turhaa painonnousua vastaan liikkumalla säännöllisesti, juomalla hurjasti vettä ja syömällä suhteellisen terveellisesti. Ovat ne hormoonit vaan jännä juttu, joillain ei nimittäin auta mitkään ihmeniksit ja jotkut taas säästyvät vaikkapa turvotuksilta täysin! Yllätyksenä itselleni tuli se kuinka merkillisiin paikkoihin nestettä kertyi, kuten käsivarsiin, pohkeisiin, jalkoihin yleensä ja jopa kaksoisleuan muodossa! 😀 Nyt onkin kumma katsella omia sääriään kun näyttävät aivan rimppakintuilta aikaisempaan verrattuna.

Tässäpä ollaan hieman lasketun ajan jälkeen, noin vajaa viikko ennen synnytystä

Mitenkäs nyt sitten synnytyksen jälkeen? Toki ensimmäiset päivät menivät aikamoisella tohinalla ja tietynlaisessa synnytyskoomassa, siinä nyt ei ehtinyt uhrata omalle keholleen oikeastaan kovin paljoa ajatuksia. Olin kuitenkin varautunut siihen, että paikat ovat pitkään kovinkin lössähtneinä ja venähtäneinä, eikä omaa kehoaan tunnista peilistä kuukausiin. Omalla kohdallani olen itseasiassa kovinkin hämmästynyt siitä kuinka vähäisillä ”kolhuilla” oma keho onkaan selvinnyt! Olin jo pari päivää synnytyksen jälkeen aivan ihmeissäni kuinka paljon vatsa oli supistunut kokoon. Viikon sisällä sairaalasta pääsystä suurin osa turvotuksistakin lorisi ulos ja aloin jopa tunnistaa taas omaa peilikuvaani. Vielä nyt on tietty matkaa siihen mistä lähdettiin, mutta ei kai muuta nyt voisi edes olettaa. Eikä tässä mikään kiire ole 😉

Olen kuullut, että jos vertaa raskauden aikaisiin ja sen jälkeisiin kehonmuutoksiin, tulee monille suurempana kolauksena nimenomaan ne synnytyksen jälkeiset muutokset. Itselläni kävi kuitenkin yllätyksekseni juuri toisinpäin! Vaikka synnytyksessä tulikin jos mimmoista vauriota ja tikkejäkin ihan reippaasti, niin pakko sanoa etteivät ne ja tuo tällä hetkellä luonnollisesti vielä löysä vatsakaan paljoa harmita. On nimittäin niin paljon suurempiakin ja merkityksellisempiä asioita mielessä juuri nyt 🙂 Onhan ihmiskeho kuitenkin luotu toipumaan, mutta sanomattakin on selvää ettei mikään voi tapahtua ihan hetkessä. Omalla kohdallani tuli kuitenkin yllätyksenä kuinka nopeaa tuo palautuminen voi kuitenkin olla ottaen huomioon millaiselle koetukselle se on joutunut 9 kuukauden ajan!

Ja tässä taas viikko synnytyksen jälkeen.. Väliä näillä kuvilla siis n. vajaat 2 viikkoa. Nyt siis lähtenyt raskauskiloista reilu puolet, aikalailla kilon päivävauhtia mennään.
Bio-Oililla tuli tosiaan öljyiltyä loppuajat todella aktiivisesti,
aikaisemmin raskauden aikana rasvailin ja öljyilin kehoa mm. ihan
perusvoiteen sekä vartaloöljyn avulla, tosin tuon aivan
tarkoituksellisen rasvailun ja öljyämisenhän aloitin vasta siinä
odotuksen puolinvälin jälkeen kun useimmiten raskausarpien
ehkäisemiseksi suositellaan hoito aloitettavaksi jo heti 3. kuukauden
jälkeen. Nyt olen jatkanut vatsan öljyämistä Bio-Oililla päivittäin ja samaa rataa olisi tarkoitus jatkaa ainakin parin
kuukauden ajan pitääkseni ihon mahdollisimman
kimmoisana, jolloin tietty takaisin kiinteytyminenkin ja toipuminen on nopeampaa. Itselleni onkin osunut jo aikaisemmin silmään, että Bio-Oilia suositellaan hyvin tuloksin juurikin myös tämänkaltaiseen ”jälkihoitoon”.

Voisi ehkä kuvitella, että raskauden aikaisellakin ihon säännöllisellä hoitamisella on ollut suuri vaikutus palautumiseen. Tokihan nimittäin hoidettu ja kimmoisa iho palautuu koettelemuksistakin huomattavasti paremmin. Ainakin itselleni Bio-Oil on ollut tuotteena erittäin mieluinen tuttavuus ja aion ehdottomasti jatkaa tuotteen käyttöä myös muihin käyttötarkoituksiin, kuten kuivan ihon hoitoon muuallakin kehossa, auringonpalamien hoitoon ja reisiin ”selluliittihieronnan” muodossa, joka saa muuten nesteitäkin kivasti liikkeelle. Kätevän monikäyttöistä!

Onko teillä ollut vastaavanlaisia ajatuksia kehon synnytyksen jälkeisestä palautumisesta vai menikö homma teidän kohdalla juurikin toisinpäin?

Aiheesta on tosiaan keskustelua myös muissa blogeissa jotka ovat mukana kampanjassa. Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, löytyy kamppissivu täältä.




Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Ensimmäiset ajatukseni vauva-arjesta

Ennen vauvan syntymää ehdinkin pohtia paljon sitä, että miltä vauva-arki mahtaa tuntua ja miten sitä kotona viihtyy. Asiaa nyt on vielä aivan turha pohtia sen pidemmälle kun kokemuspohjaa on tällä hetkellä suunnilleen viikon verran, mutta tällä hetkellä voin sanoa että on tämä kotona olo kyllä ihanaa 🙂 Ensimmäiset päivät toki aiheuttivat jos mimmoista paniikkia ja pelkoa lähinnä siitä, miten suoriutuu kaikesta tai ettei vaan onnistu rikkomaan vauvaa. Se nyt kai on täysin normaalia?

Tietenkin elämä on eri tavalla rajallista kuin ilman lasta, mutta mikään ei ärsytä millään tapaa tai kuten ehkä oli joskus ajatellut, että harmittaisi se ettei vaikkapa pääse suihkuun, kauppaan tai salille juuri silloin kun tahtoo. Tai ehdi tosiaan juomaan sitä aamukahviakaan lämpimänä.. 😀 Onhan tämä elämä kokenut valtavan mullistuksen, mutten missään nimessä koe että olisin joutunut luopumaan mistään. Ehkä tosin niistä yhtäjaksoisista yöunista jos nyt aivan pakko on jotain keksiä, heheh. Esimerkiksi hampaiden pesu on itselleni aamuisin aivan ehdoton juttu, mutta eilen havahduin illalla ehkä ensimmäistä kertaa ikinä siihen, etten ollut ehtinyt vielä pestä hampaita, haha!

Pikkuinen ja Ainun ensipupu (saatu blogin kautta). 
Se on pakko siis myöntää, että päivät menevät aikamoisella tohinalla!
Pitää  siis paikkansa mitä ihmiset sanovat siitä että vauva-ajasta
pitäisi nauttia juuri siksi, että aika kuluu niin nopeasti. Ja on tietty
kiire. Onhan tämä kiire kuitenkin aivan erilaista kun se aiemman arjen
ja työelämän kiire jossa sai hosua eestaas sydän pamppaillen, tämä ei
nimittäin todellakaan ole samalla tavalla stressaavaa, vaikka hommaa
riittääkin ihan liiaksi saakka. Onneksi tykkään semmoisesta ympäriinsä
puuhastelusta! Olen odottanut vaunulenkkejä superinnolla, mutta mulla on
ollut paikat edelleen niin kipeinä etten pysty vielä liikkumaan
käytännössä ollenkaan. Se puuhastelu kotona ja eestaas ravaaminen muine
pakollisine juttuineen käy jo kyllä ihan tarpeeksi liikunnasta.
Unohtamatta tietty imetystä 😀
Veikkaisin, että tämä arki muuttuu tästä vielä mielekkäämmäksi pikkuhiljaa kun pääsee jopa liikkumaan täältä kotoa paikkoihin. Siihen asti vaan mammaillaan täällä!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.