Univajareissa

Viime aikoina on menty varsin katkoaisilla yöunilla ja se kyllä alkaa pikkuhiljaa myös tuntumaan kehossa. Jos näihin silmäpusseihin on katsomista, niin kirjaimellisesti väsymys myös näkyy 😀 Asiaa on pahentanut se, etten iltaisin ole saanut oikein unta vaan tulee valvottua yli yhteentoista, vaikka kuinka jo menisi ennen ysiä sänkyyn. Poikakin tosin nukahtaa ”kunnolla” vasta samoihin aikoihin, siihen saakka heräillään ehkä noin 20min välein ja pisin unipätkä on nykyään ehkä 2-3h, tämmöistä vaihetta on elelty nyt ehkäpä kuukauden päivät. Noin yleisesti alkoivat yöunet muistaakseni vähän huonontua pojalla siinä ehkäpä 4-5kk iässä, tosin ei kyllä näin pahaa tilannetta ollut silloin. Voipi olla, että pientä on alkanut vaivata eroahdistus tässä muiden kehitysmyllerrysten ohella.

Alunperin oli suunnitelmissani aloittaa unikoulu jo aikaisemmin, mutta suosiolla olen lykännyt sitä Seychellien matkan yli. En yksinkertaisesti jaksa alkaa huudattamaan toista ennen reissua, matkalla kun varmasti vielä haluaa mennä helpoimman kautta, ettei muilla menisi lomalla yöunet, joten vielä siellä saa poika tulla viereen aina kun tahtoo. Eihän tämä nyt muutenkaan ”turhasta” sitä läheisyyttä hae, joten en tietysti halua ottaa sitä turvaa toiselta pois ainakaan vielä vain sen tähden, että itse nukkuisin jatkossa vähän paremmin. Ehkä sitten pikkuhiljaa 9kk iässä voisi alkaa toteuttamaan tuota unikoulua, ehkäpä tämä vaihe on siinä vaiheessa mennyt muutenkin jo itsestään ohi ja helpottaa öitä jo sekin!

Kun on väsynyt, niin tuntuu kaikki pienetkin asiat jotenkin tosi ylitsepääsemättömiltä ja olen ollut muutamista jutuista tosi stressaantunut, joka on vaikuttanut niihin vähiin uniinkin kun kokoajan vaivaa mieltään ihan turhilla huolilla. Kaikkein kurjimmalta tuntuu kuitenkin se, että välillä tuntuu olevansa jotenkin velvollinen selittämään miksei nyt vaikkapa kotona saa kaikkea tehtyä entiseen malliin. Siinä vaiheessa kun on muutenkin kädet täynnä hommaa ja univelkaa, niin oikeasti viimeinen asia jonka haluaisi kuulla on ”Ai mitenniin et ole ehtinyt käydä kaupassa/laittaa pyykkejä/hakea postia? Olet koko päivän kotona”. Sitä ei jotenkin tajua itse kuinka univaje vaikuttaa vaikka suorittamiseen, hankalampi saada asioita tehtyä valmiiksi kun räpeltelee ympäriinsä, jää junnaamaan ihme asioiden kanssa ja unohtelee mitä olikaan tekemässä. Voisin sanoa, että olen itse väsyneenä puolet niin tehokas kun normaalisti.

Tällä
viikolla nukuin kuitenkin pitkästä aikaa vähän paremmat unet kun
vedettiin pojan kanssa sikeitä jopa yhdeksään asti!! Tosin unen päästä
sain kiinni vasta puolenyön aikoihin, mutta kaikenkaikkiaan varmaan
kuitenkin semmoiset 8h unta piiiitkästä aikaa. Ja tiedättekö, olo oli
aivan uudestisyntynyt! Nyt kun mietin noita ah-niin-kamalia
stressinaiheita niin tuntuvat nekin varsin vähäpätöisiltä. Mitä ihmettä
mahdoinkaan stressata noin pienistä.
Uni
vaikuttaa kyllä niin moneen juttuun ja unen tärkeyden huomaa vasta
sitten kun sitä ei saa tarpeeksi. Eron taas sitten kun oikeasti saa
nukuttua kunnolla. Tässä vaiheessa en kyllä voi edes vielä alkaa unelmoimaan ekasta yöstä erossa pojasta. Toisaalta nyt ei ole mitään sen kummempaa tarvetta olla toisesta erossa ja muutenkin se olisi vielä täysin mahdottomuus. Mahtaa kuitenkin olla melko outo tunne sitten joskus (kuukausien päästä) kun päästään siihen pisteeseen. Kylläpä kelpaisi vaikka joku yhden yön spa-keikka siinä vaiheessa kun pieni pärjää jo ilman minua ;D

Apua! Tänään on perjantai 13! Ja taisin myös lupautua siihen herkkulakkoon ennen reissua. Saapi nähdä kuinka menee 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 18 kommenttia.

Äitiysloman parhauksia ja Kelan tukiviidakosta

Itse olen kovin nauttinut tästä vauvan kanssa kotona olosta. Varsin rankkaahan se arki välillä on, tosin melko eri tavoin kun työelämä, mutta kuitenkin! Ehdottomasti puolensa molemmissa. Onhan tämä varsin ainutlaatuinen kokemus omalla kohdallani ainakin. Pikkuhiljaa sitä on kuitenkin jossain määrin alkanut ikävöidä töihinkin. Niitä aamun hetkiä työmatkabussissa musiikkia kuunnellen ja kun pääsee pukeutumaan kivoihin vaatteisiin, sekä noin muuten kommunikoimaan ihmisten kanssa muutenkin kun lässyttämällä 😀

Mutta on äippälomailussa ehdottomasti lukuisia hyviä puolia ja tässäpä niitä:

Ei stressiä töistä. Joskus aikaisemmin kun olin tekemisissä suoraan asiakkaiden kanssa, saatoin illalla stressata vaikka jotain tulevaa haastavaa asiakastapaamista tai jotain muuta tulevaa juttua töissä. Joskushan saattoi yöunetkin mennä niitä miettiessä. Nykyään suurimmat stressin aiheet on lähinnä, että ehtiikö imuroimaan, saako pojalle syötettyä yhtään aamupuurosta tai ennättääkö tekemään jonkun blogipostauksen.

Valvotun yön
jälkeen ehtii juomaan niin monta kuppia kahvia kun tahtoo ja voi
venyttää unia aamusta vaikka ylimääräisellä tunnilla jos yö on tullut
valvottua! Päikkäreitä en osaa nukkua ja melko mahdottomuus se olisi muutenkin, kun poika nukkuu päivän aikana kahdet ehkä 30min päikkärit. Enhän ehtisi siinä ajassa edes nukahtaa! Hyvin pärjää edelleen ilmankin, mutta tekisihän ne päikkärit varmasti joskus terää.

Se kun voi ulkoilla päivänvalossa,
talvellakin. On ihan eri juttu lähteä lenkille illan pimeydessä kun
(mahdollisessa) auringonpaisteessa päivällä. Onhan pimeissä lenkeissäkin
tietty oma tunnelmansa, mutta puolensa kummassakin.

Kiireettömät aamut kun ei tarvitse meikkailla tai muutenkaan kiirehtiä minnekään. Periaatteessa voisi olla vaikka koko päivän pyjamassa! Eilen muuten oltiin, ekaa kertaa 😀

Tietysti se kun saa viettää aikaa pikkuisen kanssa ja nähdä toisen ilot ja riemut! Ihanin asia on herätä aamulla siihen kun pieni höpöttelee iloisena viekussa ja tuijottaa 🙂

Äitiysloma ja hoitovapaa ovat myös ihan superhyviä mahdollisuuksia reissailuun. Tietty isän lomat ovat rajoitteena, mutta noin käytännössä. Selailin eilen jostain ihan hetken mielijohteesta ekaa kertaa varmaan kymmeneen vuoteen pakettimatkoja Thaimaahan! Olisi niin ihana päästä!!!

En olekaan tainnut täällä mainita, että jään helmikuussa kesään asti hoitovapaalle. Kesän alkaessa mies taas jää kotiin ja bebe menee hoitoon näillä näkymin syksyllä. Alunperin olisin palannut töihin helmikuun lopussa, virallisesti loppuu vanhempainvapaa jo helmikuun alussa, mutta käytän sen loppuu kaikki jemmassa olevat vuosilomapäivät viime vuodelta.
Nyt on pakko sanoa, että olen kyllä ymmälläni. Sain nimittäin päätöksen kodinhoidon tuesta ja suuni meinasi loksahtaa auki kun näin summan. Tai loksahti meillä kummallakin. Perusosa kuntalisän kanssa yli 600 euroa! Lapsilisän kanssa siis 700e. Bruttona siis vajaat 500e käteen kuussa, kaikille. Tekemättä mitään. Siis maksetaan siitä, että on kotona vanhempainvapaan jälkeen ja hoitaa itse lastaan. Huhhuh! Olin luullut tuon summan olevan nettona lähempänä jotain 100 euroa ja se summa takaraivossa tässä säästänytkin sen varalle. Olen jo aikaisemmin ollut positiivisesti ymmälläni tästä Suomen systeemistä, jossa saa viettää jopa kahdeksan kuukautta kotona lapsen kanssa varsin hyvin toimeen tullen. Monessa kehittyneessä maassa kun lapsi on tavallista laittaa hoitoon jo ihan muutaman kuukauden ikäisenä. Suomessa taas kauhistellaan sitä, jos joku oikeasti laittaa lapsen päivähoitoon alle vuoden ikäisenä, sekin on monelle vielä liian aikaista, mutta sitä vartenhan on näinkin loistava systeemi, että kullakin on mahdollisuus tehdä kuten parhaaksi näkee. Olen ollut superkiitollinen, että äideille (tai tietysti isälle myös) on Suomessa olemassa näin loistava juttu. Nyt sen vasta huomaa  ja osaa arvostaa kun on itse päässyt kokemaan.
Tarkoitukseni ei ole millään tapaa yrittää olla ärsyttävä näsäviisastelija ja tiedän kyllä varsin hyvin, ettei tuo kht:n summa vetele vertoja monen ihmisen palkalle tai edes sille vanhempainpäivärahalle, koska eihän tuen tarkoituskaan ole tehdä töihinpaluusta kannattamatonta suuruudellaan, mutta onhan tämä nyt silti aika ennenkuulumatonta. Tuon tuen tarkoitus kun on toimia kannustinvaihtoehtona päivähoidolle ja semmoinen se kyllä onkin! Monessa maassa kun on ennenkuulumatonta, että saisi mitään, siis euroakaan siitä että jäät kotiin. Usein se ei olekaan mahdollista, ellei miehellä ole erityisen hyvä palkka, vaan töihin on palattava jo pian. Tietysti itsekin rehellisyyden nimissä nautin tästä kotona olosta ja tottakai aion repiä kaikki mahdolliset etuudet kun kerrankin on itse mahdollista noista kaikista maksetuista veroeuroista hyötyä. Silti olen sitä mieltä, etten kyllä näe mitään syytä että varsinaisen vanhempainvapaan tulisi olla yhtään sen pidempi mitä se on nytkään tai tuon kodinhoidontuenkaan yhtään enempää (ja puhun siis tuosta summasta Helsinkilisän kanssa). Siihen kyllä pitäisi panostaa, että saataisiin kotiäiditkin kannustavammin takaisin työelämään, monelle kun töihinpaluu saattaa olla ahdistava ajatus sen jälkeen kun on ollut vuositolkulla kotona. Monilla naisvaltaisilla aloilla kun on muutenkin naurettava palkkataso, varsinkin jos tukiin peilaa. Itse en kyllä ehkä kovin pitkään yli vuotta kotona viihtyisi yhteen putkeen.

Olin
itse hakenut kht:ta vasta siitä eteenpäin kun vuosilomani loppuu (eli
kun olisin palannut töihin), mutta Kela tiesi kertoa, että sitä kyllä
maksetaan jo lomankin ajalta ja halusivat oikoa päätöksen, että saan
tuet jo tuolta 3 viikon loma-ajalta. Kerrankin näin päin Kelan kanssa
asioidessa, olen oikeasti aivan pöyristynyt 😀 Onhan
500e käteen tietty vähän eri summa kun se mihin tässä on totuttu, mutta
huomattavasti enemmän kuitenkin kuin odotin. Järjestelyjä se tietty vaatii ja yritän
kyllä viimeiseen asti, etten joutuisi säästöjäkään nostamaan. Onhan
tässä kyllä 8kk tullut harjoiteltua tätä pienemmällä toimeentulolla
elämistä, ettei tulisi aivan shokkina tuo hoitovapaa. Omistusasunnossa
saa kuitenkin lyhennysvapaalla asumismenot  melko nimimiin, tähän asti
kun ollaan maksettu ihan normaalisti asuntolainaa pois ja jemmattu noita
lyhennysvapaita juurikin ensi kevääseen, pahin olisi se ettei laina
lyhenisi ollenkaan pitkään aikaan. Vastike tietysti tulee aina maksaa,
mutta siinäpä se sitten onkin. Varsin pientä vuokraan verrattuna kuitenkin. Korot ovat niin alhaalla, että
asuntolainallinen pääsee tosi helpolla lyhennysvapaallakin. Tietty niitä
muitakin kiinteitä kuluja on, kuten puhelin, sähkö, netti ja jotainhan sitä
pitäisi syödäkin. Omien laskelmieni mukaan perukuluista pitäisi kyllä
selvitä ihan hyvin, varsinkin jos peliin tulee vaikka ruokakulujen
suhteen vähän sitä suunnitelmallisuutta ja edullisempia ruokia. Varmasti jää kyllä shoppailut väliin 😉 Lisäksi
myös pojan säästämiseen tulee keväällä paussi kun lapsilisä menee
luonnollisesti varmasti meidän talouden menoihin. Ja kyllä mielestäni
töissäkäyvän puolison tulee osallistua enemmän talouden menoihin,
varsinkin jos tekee kovin tiukkaa!

Kyllä ihan tosissaan rehellisyyden nimissä pistää joskus ärsyttämään se kun välillä tuntuu, ettei mikään ilmainen raha ole tarpeeksi. Aina halutaan lisää! Ja puhutaan nyt näistä etuuksista, joita ei kertakaikkiaan ole tarkoitettu miksikään kattavaksi toimeentuloksi tai palkankorvikkeeksi kenellekään jatkuvalla syötöllä, vaan nimenomaan tilapäiseen hätään takaamaan katon pään päälle ja sen, että saa ruokaa syödäkseen. Ei mielestäni vaikka nyt sitten opiskelijalla tai työttömällä pitäisikään olla kaikkia samoja mukavuuksia kun työssäkäyvällä, miksi kukaan siinä tapauksessa edes kävisi töissä? Ymmärrän kyllä, että oikeasti melko paskamainen homma jos on vaikkapa vammautunut ja työllistyminen mahdottomuus, näissä tapauksissa vastustan ehdottomasti tukien leikkaamista. Välillä pitäisi jättää iltalehdistä lukematta kaikki ne jutut perheestä, jolla jää tuista elämiseen 2000e asumiskulujen jälkeen, eikä silti riitä tai Minna näkee nälkää kun täytyy maksaa pikavipit pois. Monella työssäkäyvälläkin perheellä voi jäädä vähemmän viivan alle! Niissä tapauksissa kun ”raha ei riitä”, pitäisi vähän vaikka piirtää paperille, että mitkä niitä ralouden rahareikiä oikein on.

Tai miettii vaikka seuraavaa kuviota: Pekka ei vaan yksinkertaisesti tule toimeen toimeentulotuella. Ai miksi, kun raha kuitenkin riittää viiteen röökiaskiin viikossa ja lähikapakan bisseihin. Ulosottovelkoihin menee satoja euroja kuussa kun ”on tullut nuorena vähän hölmöiltyä”, nekö sitten on reilua maksaa veronmaksajien selkärangasta? Suomessa on kuitenkin semmoinen puskurimeinikinki, että lähes kaikkiin ongelmiin on kyllä apu saatavilla ja viimeistään sossun täti kyllä auttaa todellisten ongelmien kanssa, jos vaan osaa ja jaksaa sitä apua hakea. Se nyt olisi jotenkin hävyttömyyden huippu, että valtio maksaisi muiden velkojakin tai sen, että pääsee elämään leveästi ja saa kyllä savun nousemaan korvistani. Kyllä vähän pistää ihmettelemään, että mihin rahaa kuluu, jos näkee oikeasti nälkää kaikilla näillä tuilla! Toivon kyllä, että perustulo menisi läpi, koska auttaisi nimenomaan niitä kaikkein pienituloisimpia ja kannustaisi ottamaan vastaan pätkä- ja osa-aikatöitä.

En nyt tiedä mistä ajatus tähän vuodatukseen lähti, mutta ei tätä tukiviidakkoa ennen osannut samalla tavalla arvostaa. Olinhan tietty nostanut opintotukea, mutta jotenkin sitäkin piti nuorena aivan itsestäänselvyytenä samaan tyyliin kun moni muukin pitää näitä kaikkia muita etuuksia. Rehellisyyden nimissä välillä tuntuu, että monilta unohtuu se vastuu omasta elämästään kun koko systeemi on tehty pehmustetuksi leikkikehäksi, jossa aina autetaan jos vähän kolahtaa. Enkä nyt tarkoita, ettei saisi auttaa, tietysti apua tarvitsevia täytyy tukea. Lähinnä nyt sitä, ettei edes yritetä pärjätä itse kun opiskelupaikat, asunnot ja työpaikat pitäisi kaikki tuoda nenän eteen, eikä siltikään oikein kelpaa. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 34 kommenttia.

KYLMÄ!! + koodi Zalandon superaleen

Nämä pakkaset ovat saaneet meidän porukan pysyttelemään sisällä lämpimässä. Keskiviikkona lähdettiin vielä reippaasti tunnin vaunulenkille pakkasesta huolimatta, mutta siinä vaiheessa kun on päällä pipo, kaulaliina, UGGsit, Canada Goose, rukkaset (en edes muistanut että omistin !!:D) ja on edelleen sekä varpaat, että sormet aivan kohmeessa, ei ehkä ole viisasta kun vain käydä koiran kanssa ulkona pyörähtämässä. Puhumattakaan siitä millainen operaatio vauvan pukeminen vaunuihin on näin kylmällä. Silloin kyllä tietää, että tulee pakkasraja vastaan kun koirakin on vastahakoinen menemään ulos. Eikä eilen edes ollut yhtä kylmä kun tänään aamulla. Kärvisteltiin koko porukka yö villasukat, pitkät housut ja paidat päällä nukkuen, silti paleli. Aamulla kaivoin jääkylmän puhelimen ja Foreca näytti -24c. Yäk!

Joskus lapsuudessa oli aina näin kylmä talvisin kun nykyään kunnon pakkanen on enemmänkin joku poikkeus. Jyväskylän aikoina kävin reippaasti juoksemassakin mittarin näyttäessä yli -20c, mutta nyt kun mukana on vauva ja vielä koira, niin menee jo ehkä liian hc:ksi. Onpahan nyt ainakin sitä kaivattua talvea! Niin kauan kun on tullut jurnutettua pimeydestä ja märästä. Lumi ei kyllä haittaa yhtään! Niinhän se usein menee, että kun on liian pitkään jatkuvat helteet, täytyy Face ja muu some kuumuudesta valittamisesta ja kun on liian kylmä, sama juttu. Itse en tosin valita lämpimästä ja kuumuudesta. Ikinä!! Kylmästä välillä kylläkin, en vain koe olevani kovinkaan talvi-ihminen.

Uv:n maailman simppelein meikki syntyi NYX:illä ja essencen lempparilla. NYX:in Lip Lingerie-puna sävyssä Baby Doll on Eleven.fi:stä (saatu).  Melko erikoinen tuttavuus kyllä! Lähiviikkoina tulossa tarkempaa NYX-postausta ja myös postaus essencen lempparituotteista. Meikkijuttuja ei olekaan ollut hetkeen 🙂

Uusi vuosi vietettiin meillä hengaillen muutaman ystäväpariskunnan kanssa. Herkkuja, saunaa, takkatulta ja lautapelejä. Superkivaa siis! Oon aina tykännyt lautapeleistä, harmi vaan meillä ei itsellä ole mitään kivoja pelejä ja toisekseen, kaikkein kivointa se pelaaminen on silloin kun on muitakin mukana.

Mun ystävä oli leiponut tuommoisen tomaatti-vuohenjuustofocaccian ja mulle iski nyt kamala himo myös testailla! Täytyy ehkä lähiviikkoina kokeilla jos saisin leivottua 🙂
Harvemmin tulee mitään suolaista leivottua, harmi kyllä. Joskus reilu vuosi sitten leivoin kinkkupiiraan (sekin oli eka ikinä) ja sitä ennen sämpylöitä varmaan joskus 7 vuotta sitten. Pitäisi kyllä uuden keittiön myötä akivoitua myös sen leipomisen suhteen, mitään en ole nimittäin vielä täällä leiponut paitsi valmistaikinasta pipareita 😀

Vinkkailisin myös Zalandon superalesta tänään! Alesta lähtee nimittäin vähintään 100 eurolla tilatessa vielä lisäale pois. Hain juuri toissapäivänä oman Zalandon aletilaukseni, pitäisikin kyhätä siitä itseasiassa postaus kasaan 🙂 

Superale -15% tulee koodilla SUPERALE15 ja on voimassa vain tänään 6.1. Zalandon alehan löytyy täältä! 
Hyisevän kylmää loppiaista!!
 
Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Mietteitä vuodesta 2016

Taas on yksi vuosi vierähtänyt taakse ja aivan meganopsaa. Tasan
vuosi sitten paljastin blogissa raskausuutiset ja elettiin jotain
suunnilleen rv23 (en enää edes muista niin tarkkaan :D). Tällä hetkellä
pieni pötkylä höpötteleekin sitten tuossa vieressä kovasti kirahvilelu
heiluen. Saa nähdä millainen meno sitten ensi vuonna! Pidämme tänään
pienimuotoiset illanistujaiset ystäville. Kerrankin siis meillä, nyt kun
on enemmän tilaa. Itse olen kylläkin viime aikoina kyllä nukkunut niin
kertakaikkisen huonosti, että nukahdan varmaan jo ennenkö vuosi edes
vaihtuu. Saapi nähdä kuinka käy!
Vuoteen 2016 on mahtunut pääasiassa paljolti vauvaa, mutta myös
muita kivoja, mullistavia juttuja, sekä ihania reissuja. Ostimme uuden
kodin, joka on myös alusta saakka kirjaimellisesti tuntunut kodilta. Poika on myös
päässyt ensimmäisenä vuotenaan reissaamaan jo kolmeen maahan: Ranskaan,
Portugaliin ja Ruotsiin. Periaatteessa kyllä myös Jenkkeihin, koska
viime tammikuussahan piipahdimme vauva masussa Loseissa ja Havaijilla.

 

kuvat Ronja Rajala
Innolla odotan, mitä vuosi 2017 tuo tullessaan. Matkahulluna tietysti
reissujen kannalta, mutta noin muutenkin tottakai. Uusi koti valmistuu
pikkuhiljaa, joten projektia kyllä riittää vielä hetken aikaa sen parissa. Kevään
mittaan uusia juttuja on tietysti myös oman pihan korkkaus ja uudet
meiningit pojan kanssa tämän kasvaessa ♥ Vajaan kuukauden päästä
suunnataan kuitenkin nauttimaan lämmöstä Seychelleille, joten sitä
odotellessa. En kyllä malttaisi odottaa! Samalla saapi nähdä kuinka vauvelin kanssa sujuu kauemmas suuntaava reissu.
Vuodelle 2017 muita reissuhimotuksia olisi taas kerran lempparikohteet Kalifornia ja Havaiji, sekä viime kesän helppo kohde Biarritz, johon ihastuin. Saapi siis nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Näillä näkymin tietysti myös paluun töihin kesän kynnyksellä, mutta vielä ehtii viettää aikaa kotona pojan kanssa kuukausikaupalla.
Onnellista uutta vuotta siis teille kaikille! Ensi vuonna
palataan 😉

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Jouluviikon kuulumisia ja kuvia

Kuinkas teillä sujui joulu ja pyhä? Meillä oli tänä vuonna varsin vaatimaton joulu täällä keskeneräisessä kodissa, mutta muutosta aiempaan oli kuitenkin joulusauna ja takkatuli. Keittiökin saatiin käyttöön juuri jouluksi. Kylläpä kelpaa! Tänäkin vuonna päätimme olla ostamatta toisillemme lahjoja, mutta pojalle tuli silti pieniä lahjoja hankittua. Ei nyt sillä että tämä mitään niiden lahjojen päälle ymmärtäisi, mutta olipa kiva kuitenkin päästä rapistelemaan jotain ja omat lahjani nyt olivat semmoisia, joita olisin hankkinut jokatapauksessa.

Pahoittelen vähän epäsäännöllistä postaustahtia tässä jouluna. Kodin järkkäily ja muut jutut ovat lähiviikkoina vieneet yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Ravasin viime viikolla lääkärissä ja labroissa näiden kaikkien ”oireiden” vuoksi, jotka parin kuukauden aikana ovat pahentuneet huomattavasti. Musitihäiriöt, väsymys, turvotukset, kolotukset, rytmihäiriöt.. Veikkasimme aluksi lääkärin kanssa vahvasti joko pahaa raudanpuutetta tai kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Eilen sain sitten kuitenkin ”terveen paperit” eli sekä rauta-, että kilpirauhasarvot olivat lääkärin mukaan normaalin puitteissa. Kuulemma kaikki johtuvat (edelleen…) valvomisesta, noin muuten tosi katkonaisista yöunista, hormoneista ja yleisesti palaavasta omasta hormoonitoiminnasta, joka kuulemma on syy siihen että väsymys pahenee. Ensimmäisinä kuukausina vauvan kanssa kun ne raskaushormonit (tai mitkä ikinä) suojaavat äitiä väsymykseltä, mutta kun ne pikkuhiljaa hiipuvat elimistöstä niin alkaa se ”todellinen väsymys” pikkuhiljaa hiipiä esiin kuukausien nukkumattomuuden jälkeen.

Näitä kaikkia juttuja ei ainakaan paranna seuraavat ongelmalliset seikat: a) kiinteät maistuvat edelleen äärimmäisen huonosti. Jokaikinen päivä on täyttä taistelua soseiden kanssa. Pidin parin viikon tauon kiinteiden kanssa ja aloitin vastikään puhtaalta pöydältä, mutta yhtään paremmin ei mene tämä toinenkaan startti… b) myöskään tuttipullo tai nokkamuki ei edelleenkään maistu yhtään. Myöskään hörppyyttäminen ei kiinnosta meidän poikaa tippaakaan. Kaikki mitä yritetään viedä edes lähelle suuta, kuten se lusikka tai hammasharja (siis kaikki paitsi rinta…) on niiiiin kertakaikkisen ärsyttävää! En tiedä voisiko syy olla hampaissa, jos suu aristaa tai jotain, mutta silti HUOH. c) tutti ei myöskään edelleenkään sitkeän treenaamisen jälkeen suju oikeastaan yhtään sen paremmin. Selkeästi poika haluaisi sen usein suuhun, mutta ei vaan hoksaa sitä imemistä. Rintaruokituilla vauvoilla kieli kehittyy vissiin vähän eri tavalla, joka tietty voi selittää sen ettei tutti tai pullot kertakaikkiaan vaan kelpaa. 
Ongelma näissä jutuissa on tietty se, ettei imetyksen vähentäminen ainakaan siis toistaiseksi tule kyseeseen, kuten ei myöskään yösyöttöjen vähentäminen kun ei ole mitään kättä pidempää jolla rauhoittaa öisin kun tutti ei kelpaa. Täytyy pikkuhiljaa alkaa kokeilemaan jos rauhoittuisi öisin takaisin uneen sylillä ja silittelyllä. Jotenkin on väsyneenä ollut vaan helpompi ottaa viereen yöllä. Omaan korvaani yösyöttöjen vähentäminen/lopettamienn 6kk iässä on kyllä melko aikaista, joten mikään kiire itsellä ei asian suhteen kyllä ole, vaikka neuvolassa kuinka neuvottiin jo lopetusyrityksissä. Yritän edelleen olla kärsivällinen ja rauhallinen näiden juttujen suhteen, se kyllä jo rauhoittaa mieltä kun tietää että aika auttaa! Mitään todellisia ongelmia kun nämä eivät ole ja pääasia, että poika syö hyvin edes jotain! Aikansa kuitenkin kutakin ja helmikuussa saisi kyllä tulla pikkuhiljaa nämä rintaruokinnatkin tiensä päähän.

Keittiökin on jo suurinpiirtein valmis! Pientä fiksausta on edelleen, kuten keittiön katon ja muidenkin kattojen, sekä seinien maalausta. Eilen saimme vihdoinkin suurimman osan valaisimista paikalleen, myös keittiön ledit (tosin ei näissä kuvissa näy kun ovat viime viikolta), mutta noin pääpiirteittäin alkaa uudessa kodissa olla hommat niin hanskassa, että kykenee jo normaaliin arkeen. Jee! Yläkerta on edelleen aivan hujan hajan, joten voipi vierähtää hetki ennenkö sieltä tulee kuvaa 😀

idperhe

Paras juttu ikinä on nykyään tuo mun uusi kamera ja puhelimen etälaukaisin puhelimesta! Pääsee ottamaan perhepotretteja haha 😀 Myös tuo takka on kyllä aivan loistojuttu.

Vauvan lahjoja oli mm. tuommoinen kipsisetti, jolla saa valettua kipsistä taulun vauvan jalan- tai kädenjäljestä, häkkyräpallo (joka on ihan lemppari nyt, helppo tarttua kiinni!), Lindexin karhupipo ja kummeilta aivan ihana kuvakirja, jossa kuvia pojasta ihan ekasta päivästä synnäriltä ekoihin kuukausiin asti. Ihana!!

Yritän huomenna lisäillä parempia kuvia keittiöstä, joten stay tuned! 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.