Tarvitsevatko äiditkin omaa aikaa?

Hello! Kuinkas ystävänpäivä sujui teillä? Heräsimme eilen poitsun kanssa puoli seitsemän, puuhailtiin aamujuttuja ja sitten pulkalla tarhaan. On muuten kivoin juttu ikinä! Työpäivän päätteeksi pidimme töissä helmikuun yritysjoogan, joka oli ihan parhautta työpäivän keskelle. Siitä sitten joogapökkyrässä kotiin perheen luokse. Sain Tommilta ystislahjana erään mielenkiintoisen kirjan, johon ajattelin tänään uppoutua!

Loman jälkeen oli pieniä haasteita tarhaan palaamisen suhteen, itkuhan siinä tuli kun yritin heippojen jälkeen lähteä töihin. Nyt onneksi jo taas paremmalla tolalla ja tarhaan meno on aina kuitenkin kivaa, kunnes sitten muistaakin, että ainiin, eikö äiti jääkään tänne leikkimään. Poikamme on tosiaan melkoisen temperamenttinen ja on kuulemma sen vuoksi saanut nyt hullunkurisen lempinimen myös tarhassa. Hauska kyllä kuinka lapsen temperamentti synnynnäisenä ominaisuutena antaa jo vauvaiässä tietynlaisen persoonan lapselle. Meidän naperolla tuo oma temperamentti on tullut vahvasti esiin jo ihan sylivauvasta asti. Kun jotain halutaan, sitä myös halutaan ja kun ei haluta, niin ei sitten todella haluta.

Vieraisiin asioihin taas suhtaudutaan ensin varovaisen tutkivasti, eikä todella lähdetä suinpäin rymyämään uusia haasteita kohti. Nämä ovat tulleet arjessamme esille esimerkiksi juuri haasteina yrittää pulloruokintaa, tuttia tai kiinteitä aikoinaan. Kun ei halua niin ei halua, meillä ei pakottamisen kautta-periaate olisi tosiaankaan ollut se varteenotettava vaihtoehto. Ja sitten kun niistä lempparijutuista nautitaan, niin se tehdään kyllä ihan täysin siemauksin. Jokaisella äidillä on varmasti ne omat haasteensa arjessa, kuten olen aikaisemmin todennutkin, on äitiys ajoittain melkoista tunteiden vuoristorataa. Vaihetta toisensa perään, uuden oppimista ja joskus myös niitä unettomia öitä.

Kerroin ennen lomaani aloittavani taas helmikuussa joogan ja tässä onkin pysytty. Olen lomani jälkeen käynyt neljästi joogatunnilla, sekä tehnyt myös etäpäivien aamuina lyhyitä joogasessioita kotona. Ihan parasta! Voisin jossain vaiheessa yrittää tehdä aiheesta ihan postauksen, olen nimittäin myös aloittanut meditoimaan 😀 Eilisen työpaikkajoogan ystävänpäivän aiheena oli muuten aiheeseen sopiva ”ole itsellesi hellä ja itsesi ystävä”-teema, josta itseasiassa juuri maanantaina kirjoitin postauksen. Oma hyvnvointi on itselläni ollut tänä vuonna muutenkin suuremmassa fokuksessa. Omasta mielestäni on aivan käsittämätön ajattelumalli, ettet saisi panostaa itseesi ja pitää itsestäsi huolta vain sen tähden, että olet äiti. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä.

Ei ole itsekästä panostaa omaan hyvinvointiin ja terveyteen, jotka loppupeleissä ovat asioita, joita ei rahalla saa ostettua. Näihin juttuihin pitäisi nimenomaan panostaa ennaltaehkäisevästi. Itse ainakin huomasin vauvavuoden aikana, että kaiken vauvanhoidon, imetysrumban ja nukutushommien keskellä ajoittain unohti kokonaan huolehtia myös itsestään. Kuinka voit jaksaa arjessa ja pitää huolta pienestä ihmisestä, josset itse voi kokonaisvaltaisesti hyvin? Itselläni arjen hurjia irtiottoja olivat ne tunnin vaunulenkit pojan nukkuessa. Viimeistään silloin huomasi, että jokainen tarvitsee välillä omaa aikaa, oli se sitten edes 10 minuuttia päivästä tai tunnin vaunulenkki. Pieni paussi kasailla omia ajatuksiaan. Olen itse nimittäin todennut, että äitinä aivot kuormittuvat jo helposti ihan niistä arjen muistettavista perusasioista. Milloin lapsi on syönyt, millaiset päiväunet nukkui, milloin vaihdoimme viimeksi vaipan ja miljoona muuta asiaa, jotka pyörivät mielessä vuorokauden ympäri. Jokainen äiti tietää varmasti 😀 Oma mielipiteeni on, että vaikka olet äiti, olet myös se vanha sinä, joka olit jo ennen äitiyttä. Tietysti identiteetti kokee äitiyden myötä mullistuksen, mutta olet edelleen sisimmissäsi se sama sinä, joka myös tarvitsee huolenpitoa ja omaa aikaa.

Tästä ei edes pitänyt tulla mikään mammapostaus, mutta näköjään ajatus hieman karkasi. Nyt kun kerta lörpöttelin niitä näitä, niin täytyy sanoa, että olen viihtynyt yllättävän hyvin tässä lyhyemmässä tukassa. Uskokaa tai älkää, mutta seuraavalla kampaajakäynnillä ajattelin leikata latvoja jopa vielä lisää! Elämä on jotenkin niin paljon helpompaa lyhyemmällä tukalla. Varsinkin nuo helpot muotoilurauta-laineet toimivat tässä pituudessa tosi hyvin!

Kuvissa muuten mokkahame, jonka löysin kuukausi-pari takaperin UFF:in 3 euron päiviltä. Sittemmin löysin myös mustan nahkahameen, jollaista olen etsinyt jo vuosia. Olen etsinyt mokkaistakin hametta jo todella kauan ja usein on ollut se ongelma, että hyvä hame on a) joko maksanut ihan liikaa, jopa satoja euroja tai b) malli ei ole istunut minulle ollenkaan. No, joskus käy näköjään tuuri ja löytää kirppikseltä sen täydellisen pikkurahalla. Kierrätys ehdottomasti kunniaan! Jos nykyään tarvitsen jotain uutta, menen aina ensin kiertämään UFF:in jos vaikka löytyisi sieltä, haha! Viime vuosina olen käyttänyt muutenkin todella vähän hameita, mutta yritän kevään mittaan totutella taas uudelleen hamelaiffiin. Hieman vaihtelua niihin ainaisiin farkkuasuihin.

Trikoopaita (ikivanha) / H&M

Hame mokkaa / 2nd hand

Nilkkurit / Isabel Marant

Korvarenkaat / Glitter

Kivaa torstain jatkoa teille! Mitäs tuumaatte hameasusta?

Ja te kaikki mammat, miten te toteutatte omaa aikaanne?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Roosan hattarapipon helppo ohje

Lupasin jo ajat sitten julkaista täällä neulomani hattarapipon ohjeen. Jotenkin koko homma lomalla jäi. Lapsen kanssa lomailu kun ei anna ihan kamalasti sitä luppoaikaa loppupeleissä ja kukapa sitä niinä hetkinä haluaisi sisätiloissa koneella kököttää. Nyt olisi kuitenkin luvassa helppo ohje tähän ihanaan alpakkapipoon, joka on ollut todella pehmoinen ja lämmin käytössä. Samaisesta langasta on tosiaan juuri tulossa lila villapaita. Voipi olla, että villapaita valmistuu jo tässä viikon sisällä, wuhuu!

Pipo on kooltaan melko oversized ja itselleni olisi ehkä sopinut pienempikin koko. Pituudeltaan pipo on noin 32cm.

Ohje: Luo pyöröpuikoille 60 silmukkaa ja neulo suljettuna neuleena 2 oikein 2 nurin niin pitkään kunnes pipo on resorin kanssa niin pitkä, että kääntyy reippaasti. Oman maun mukaan tietysti! Aloita kavennus suunnilleen siinä vaiheessa kun pipo on melkein tarpeeksi pitkä.

Kavensin pipon seuraavanlaisesti: Ekalla kavennuskierroksella neuloin 2 yhteen ne silmukat, jotka olivat neulottu 2 oikein. Seuraavalla kierroksella neuloin kaikki normaalisti, sitten oikein neulottuna 2 yhteen ne, jotka oli neulottu nurjana. (Eli ekalla kierroksella 2 oikein yhteen, sitten 2 nurjaa normaalisti. Toinen kierros 2 nurjaa yhteen oikein neulottuna, sekä se yksi oikein neulottu, joka muodostui aikaisemmalla kierroksella kahdesta yhteenneulotusta, neulotaan normaalisti.) Sitten vaan kaikki loput aina 2 yhteen, kunnes puikoilla on enää alle noin 5-7silmukkaa. Lanka vedetään loppujen silmukoiden läpi ja päätellään.

Itse neuloin tämän 6mm (40cm) pyöröpuikoilla, lankaa meni 1 kerä alpakkalankaa (Børstet Alpakka Sandnes).

Vannoin sen edellisen mustan chunky-pipon jälkeen, että pipon väsäilyt saisivat riittää, mutta jälleen kerran haaveilen uudesta! Vielä kun keksisi millaisen. Ja tietty värin 😉

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Talven lämpimin toppatakki

Nukuimme viime yönä ekat kunnon yöunet ja herättiin kaikki vasta kellonsoittoon, wuhuu! Hieman jo alkoi hajottaa ne aamukolmen herätykset, ehkä siis jaksan tänään itsekin valvoa perjantain kunniaksi myöhempään kun puoli kahdeksaan illalla. Eipä siinä, onhan se tietysti kiva, että tulee mentyä aikaisin nukkumaan!

Muistin juuri, etten ole vielä kai esitellyt täällä uutta takkiani, joka on ollut käytössä jokaisena päivänä sen jälkeen kun sen joulun tienoilla tilasin. Seuraavat kuvat ovat yli kuukauden vanhoja, kun kertakaikkiaan olin nämä unohtanut, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Päätin vihdoin luopua Canada Goosestani, koska jostain syystä se nykyään vain ärsyttää. Melko varmasti pistän Trilliumin myyntiin, mutta voi olla, että tuumailen vielä, että jos jatkossa tulee satunnaisesti käyttöä todella lämpimälle takille. No, eipä me nyt kovin usein minnekään kylmään kyllä reissailla, heh. Halusin kuitenkin uuden, todella lämpimän pitkän toppiksen ilman turkisreunaa hupussa.

Kävin kurkkimassa Aleksin Peakin liikkeestä juuri tätä pitkää toppista ja tykästyin siihen kovin. Bongasin saman takin heti perään Sportamorelta hurjasta alesta ja tilasin sen sitten sieltä. Olen tilannut nyt kaksi Peakin takkia Sportamorelta ja suosittelen! Alet ovat nimittäin todella tuntuvia. Tuo takki lähti siis -30% alella normaalihinnasta ja juuri tällä viikolla kävin Peakilla ja tuota myydään edelleen normaalihintaan. Sportamorella on taas kovassa alessa. Takki on ollut todella lämmin ja hyvä käytössä! Olen todennut Peakin takit todella kestäviksi, tämä on kuitenkin syrjäyttänyt toistaiseksi kokonaan sen lyhyen Peakin toppiksen, joka oli käytössä koko viime talven. Pitkä toppis nimittäin lämmittää pakkasilla paremmin. Jos takki kiinnostaa, niin löytyy täältä alessa! Tuolla talvialessa on muutakin ja paljon muitakin takkeja esimerkiksi juuri Peakilta.

Hoksasin myös eilen, että olen pitänyt tässä loman ohessa melkein kuukauden herkkutauon! Lomalla toki tuli syötyä pannukakkuja aamiaiseksi, mutta siinäpä se olikin. Kerran ostin testiin pienen pussin eräitä sipsejä, mutten niitäkään jaksanut syödä kokonaan. Kotona kun olen tottunut pitämään herkkupäivän jokaikinen viikonloppu, nyt ei ole edes oikeastaan tehnyt mieli kun on päässyt siitä pahimmasta herkkukoukusta. Sen sijaan olen huomannut, että nyt jet lag-väsymyksen kourissa on tehnyt mieli vaikka mitä roskaruokaa. Koko viikon olen haaveillut pizzoista ja hamppareista. Jotenkin muutenkin outoa, että viimeaikoina olen kokenut muutenkin jotain outoja mielitekoja juuri hamppareihin 😀 Kiinnostavia aiheita tänään, eikös..

Huomenna tai sunnuntina yritän viimeinkin julkaista ohjeen tuohon hattarapipoon.

Kivaa viikonloppua!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Lähtöstressiä ilmassa

Huomenta! Yritän saada kasaan aamun pikaisen postauksen. Lähtö häämöttää ja voi huhheijaa kuinka stressaantuneena olin eilen. Jo muutaman päivän olin jotenkin kantanut ihan ylisuurta stressiä kaikesta hommasta ennen lomaa. Pakkaaminen, loput työjutut, valuutta ja kaikki muut tuhat asiaa, joita tähän on mahtunut muistettavaksi. Tällä viikolla on kertynyt Suunnon kellon mukaan yli 20 000 askelta päivittäin, vaikken ole edes käynyt lenkillä. Juossut vain ympäriinsä ja touhottanut. Tuo aktiivisuusmittari kyllä näyttää heti ne kiireiset päivät ja tottakaihan ne ovat tuntuneet myös kehossa.

Suoraan sanottuna olen viimeiset pari viikkoa käynyt jotenkin todella ylikierroksilla ja rentoutuminen on ollut vaikeaa. Olen myös nukkunut huonosti. Ajattelin tehdä tästä ihan erillisen postauksen, mutta halusin hieman purkaa mieltäni tänne. Eilen iltapäivällä oli semmonen fiilis, että romahdan kasaan kun pakkaaminen ei ollut lähimainkaan valmis, kaupassa ei oltu käyty ja koti oli kuin pommin jäljiltä. Tuntuu, että leposyke on huidellut jossain tuhannessa. Sinänsä koomista, koska juuri itse kirjoitin kiireestä, mutta itselläni se on asia, jota jatkuvasti yritän hallita. Joskus kuitenkin siinä onnistumatta, kuten nyt.

Tässä kuitenkin asua viime viikolta kun lähdin Jutan kanssa tekemään töitä Kallion Rootsiin. Kuka muistaa nuo Love From Australian töppöset?? Kaivoin nuo vuosien tauon jälkeen kaapista. Silloin joskus (siis melkein 10v sitten, haha) kun hehkutin Emuja blogissa ja sitä verkkokauppaa, josta niitä sai edullisesti, oli verkkokauppa saanut niin paljon myyntiä blogini kautta, että halusi kiittää minua noilla ”UGG”seilla ja olivat siis tuolloin ehkä vuonna 2010 ekoja juttuja, joita sain blogini kautta. Olin niin iloinen silloin moisesta ylläristä! Ja lämpimät ovat edelleen. Jotenkin nostalgian vuoksi oli pakko laittaa ne jalkaan viime viikolla. Tuo villapaita on myöskin (yllätys, yllätys) löytö UFFin 3 euron päiviltä 😀 Sinänsä tämä asu ei ole mikään lemppari, lähinnä nappasin kiireessä mahdollisimman helpot ja mukavat vaatteet päälle.

Blogitaukoa en ajatellut pitää, joten postauksia tulossa myös reissusta! Tosin ehkä aikaeron vuoksi vain vähän toiseen kellonaikaan kun yleensä. Lähipäivinä ja ensi viikolla ajattelin postailla ainakin työjuttuja, kauneuslemppareita ja toivottavasti myös ekojen lomapäivien kuulumisia.

Ihanaa viikonloppua ja palaillaan LA-meiningeissä seuraavan kerran!

 

Ps. Blogiin saattaa tänään tai lähipäivinä tulla muutaman tunnin katkos, koska vaihdan serverin tarjoajaa. Älkää siis ihmetelkö.

Pps. Hauska kun Facebook on tällä viikolla muistuttanut mua aikaisemmasta Havaijin reissusta, jolla olin tismalleen samaan aikaan! 😀

kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Mitä äitiys merkitsee minulle ja mitkä asiat ovat yllättäneet?

Hetkeen en ole kirjoitellut äitiydestä. Vaikka äitiys ajoittain onkin tunteiden vuoristorataa, eikä ehkä sieltä helpoimmasta päästä, on se ehkä parasta mitä minulle on tapahtunut. En tarkoita, että äitiys olisi kaikille se oikea asia elämässä tai että muunlainen elämä olisi vähemmän tärkeää. Eihän kaikkien tarvitse olla äitejä, enkä sano, että naisen elämäntehtävä olisi lisääntyä ja olla äiti. Sanon silti omalta kohdaltani, että äitiys on tuonut minulle semmoista onnea, joka on aikaisemmin puuttunut. Ottaen huomioon seikan, että vielä 5+ vuotta sitten ajattelin, etten välttämättä ikinä halua äidiksi. Tuolloin äitiys ja lapset olivat asia, jota en sen koommin ollut edes ajatellut. Niin se ihminen ja ajatusmaailma muuttuu.

Tietyllä tavalla koko elämäni on tuon pienokaisen myötä täyttynyt ja tuonut valtavaa onnea. Äitiys on myös opettanut paljon ja voisin myös todeta, että tehnyt minusta jossain määrin myös paremman ihmisen. Semmoisen, joka on ehkä aikaisempaa ymmärtäväisempi, empaattisempi ja osaa ajatella asioita enemmän toisten näkökulmista. Vaikken aikaisemmin edes ajatellut haluavani lapsia, on tuo ihana pikkuinen ja äitiys muutenkin ollut minulle todella eheyttävä asia. Jos on paska päivä, ahdistaa ja olen alakuloinen, lapsi saa aina hyvälle mielelle ja muistamaan sen, kuinka onnellinen saakaan olla. (Aloin pillittää kun kirjoitin tätä)

Olen myös miettinyt, että millainen äiti olen itse? Siis omasta mielestäni. Ainakin huolehtiva, rakastava, muttei silti ylihysteerinen hössöttäjä. En jaksa stressata pienistä asioista, esimerkiksi en raahaa lasta lääkäriin jokaisesta nuhasta tai kolhusta, vaikka vielä raskausaikana ajattelin, että olisin juuri semmoinen, joka on huolissaan about kaikesta. Kolhuja ja kommelluksia tulee, se kuuluu elämään ja perhearkeen. Välillä lentelee lautaset ruokineen lattialle, levitellään lipastosta kaikki vaatteet ympäri huonetta, lelut ja Duplot heitellään ympäri olkkaria juuri kun olen saanut ne korjattua. Such is life. Äitiys on siis opettanut minua myös huomattavasti kärsivällisemmäksi. En ikinä hermostuisi lapselle tämän tekemistä ”mokista”, halua kiroilla lapsen kuullen tai jatkossakaan käyttää missään nimessä mitään fyysisiäkään kurituskeinoja.

Ja hei, tähän väliin myös pakko mainita! Kuvien mekko on se aikaisemmin Instassa esittelemäni Marimekon mekko, jonka löysin UFFi:ilta. Ette tiedä kuinka innoissani olin kun löysin tuon sieltä rekistä! Samaa kuosiahan löytyy jo ennestään äitini vanha hame Marimekolta, jonka jo pakkasin matkalaukkuun mukaan reissuun. Mamma-tyylinen mekko mamma-aiheiseen postaukseen 😀 Aluksi mietin, että pitänkö tuota yöpaitana vai arkimekkona, mutta kieltämättä pidän siitä kyllä näinkin. Kiva maksimekko kesäiltoihin 🙂

Aikuisen esimerkki on se vahvin opettava malli lapselle, jos äiti tai isä toimii tietyllä tavalla, oppii lapsikin helposti, että semmoinen on ok. Esimerkkinä aikaisemmin IG:ssä mainitsemani puru-case.. Poikamme on siis alkanut puremaan minua. Pyrin viestimään lapselle, että pureminen sattuu ja äiti tulee siitä pahalle mielelle, suuttuminenhan olisi täysin väärä lähestymistapa pienelle lapselle, joka vasta harjoittelee rajojaan. Paras asia ikinä on se kun herää aamulla siihen, kun pienokainen vieressä herää halaamaan sinua ja sanoo ”äiti”. Silloin sitä muistaa, että tämän pikkukaverin vuoksi teen ihan mitä tahansa.

Tässä muutama asia, jotka äitiydessä yllättivät:

Univelkoihin ja lyhyisiin yöuniin tottuu. Nyt olisin aivan töttöröö 5h yöunien jälkeen, mutta pikkuvauva-aikana se oli ihan perus! Ne mammahormonit ovat kyllä ihan ihme juttu! Väsymys ei tunnu aikoihin missään, vaikka olisi heräillyt sata kertaa. Onnekseni en koskaan joutunut valvomaan kokonaisia öitä, poikamme ei ollut semmoinen yökukkuja, että olisi keskellä yötä herännyt tosissaan valvomaan. Rintamaitoa kehiin ja oltiin taas unilla alta aikayksikön.

Imetys vie aikaa. Tai oikeastaan melkein kaiken ajan. Tiesin tietysti, että vauva syö paljon, mutta en käsittänyt, kuinka paljon. Ensimmäisten kuukausien aikana voisin sanoa imettäneeni ainakin kolmasosan vuorokaudesta. Tuolloin ainakin ehti vielä hyvin nettailla puhelimella ja maata. Nyt lapsi yrittää saada käsiinsä kännykän heti sen nähdessään 😀

Syöminen oikeasti unohtuu. Kotimammaillessa saatoin havahtua siihen iltapäivällä, etten ollut syönyt koko päivänä mitään. Sitten alkoikin oksettaa, eikä ihme. Vaikkei imetys itseäni laihduttanut, oli syötävä jatkuvasti. Ajoittain jatkuu sama juttu, eilen esimerkiksi tohelsin täällä kotona illalla pakaten, kotijuttuja tehden, laskuja maksaen, jolloin ruokalautaseni jäähtyi pöydällä puolen tunnin ajan. Ei vain mukamas ehtinyt.

Aina eivät asiat suju aivan oppikirjan mukaan tai siten kuten oli suunnitellut. Tutti, tuttipullo, kiinteät ruoat.. Näiden kanssa oli hankaluuksia, tutti ja tuttipullo ei enää kelvaneet 3kk iän jälkeen, kiinteiden ruokien suhteen oli myös haasteita saada ruoka maistumaan.

Lapset voivat olla sairaanakin varsin energiapommeja. Meidän naperolla ei nimittän tunnu yleensä kuume missään. Siitä huolimatta ollaan ihan yhtä aktiivisia kuin aina muulloinkin, meidän perheessä ei lapsen kohdalla siis todellakaan päde, että sairas lapsi vain nukkuisi. Pätee tosin enemmän minuun itseeni 😀

Tässä muuten lähikuvaa myös uusista ripsistä, joista eilen jo lyhyesti ehdinkin mainita. Tällä kertaa sekoitimme kevyemmän volyymiripsen joukkoon myös normaalipaksuista ja tulos on mielestäni aivan mielettömän hyvä! Pituuksina oli 12 ja 13mm, sekä lyhyempää. Kaarevuus D. Vaikka olen aikaisemminkin ollut äärimmäisen tyytyväinen Anniinan ripsiin, nämä ovat ehkä lempparini kaikista. Kun näin tuloksen laiton jälkeen, olin aivan WOW-fiiliksellä. Eli vaihtoehtona voi olla myös tämmöinen kombinaatio ohuempaa ja normaalia ripseä sekaisin. Tulos on näyttävä ja kaunis, mutta silti luonnollinen. Parhaimmat ja ehdottomasti pysyvimmät ripset ovat olleet Anniinan jälkeä. Beauty Anniinan sivut löytyvät täältä

Hassua muuten. Raskauden aikanahan tein postauksen, että miten haluan kasvattaa lapsemme. Postaus löytyy täältä. Toki oli hieman eri asia lapsettomana ja lapsista tietämättömänä miettiä, miten oman lapsen kasvattaisi, mutta toki sitäkin asiaa miettii usein jo ennakkoon. Näin jälkikäteen onkin hauska vertailla, että kuinka onkaan mennyt sitten oikeasti, vaikka kyseinen postaus nyt olikin hieman kepeällä mielellä kirjoitettu. Toki olen monen asian suhteen edelleen ihan samoilla linjoilla

Vaikka vauvavuosi ja elämä taaperon kanssa onkin ajoittain todella haastavaa ja myös hyvien hetkien lisäksi rankkaa, pitäisi kuitenkin muistaa olla sopivan itsekäs ja huolehtia myös itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Pyytää apua kun sitä tarvitsee, unohtaa turhat kotityöt silloin kun ei oikeasti jaksa, yrittää olla stressaamatta turhista jutuista. Itse sairastuin keväällä vauvavuoden päätteeksi masennukseen, vaikka olinkin yrittänyt pitää itsestäni parhaani mukaan huolta. Loppupeleissä, happy mom = happy child. Vaikka olet äiti, ei ole väärin ottaa aikaa itselleen ja ajatella myös sitä, mikä on juuri sinulle hyväksi. Olet jokatapauksessa omalle pienokaiselle juuri se maailman paras äiti.

Nyt kun ajattelen, olen ehkä aikaisemmin jo tehnyt samanlaisen postauksen, mutta eihän siinä, uudelleen nyt sitten 😀

 

Ripset sponsoroitu. Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.