DIY: Syksyn helpoimman pörröpipon ohje

Tällä viikolla hoksasin, mitä oikeasti odotan kaikkein eniten alkavalta syksyltä: Tietysti sitä kun pääsee käyttämään taas pipoja. Ah! Olen itse aivan ehdottomasti pipoihminen, mikä nyt ehkä on jo tullut selväksi kaikkien näiden omaan käyttöön ja myyntiin väkertämieni pipojen jälkeen. Pipo on itselleni mitä parhain ”turvavaate”, jonka alle piiloutua erityisesti niinä huonoina hiuspäivinä. En ole julkaissut pipo-ohjeita aikoihin (tai oikeastaan kyllä mitään muitakaan käsityöohjeita, lupaan skarpata taas näissä!), mutta viime viikonloppuna sain valmiiksi tämän pörröisen semi-chunkyn alpakkapipon, josta lupasin jakaa ohjetta myös teille 🙂

Tavoitteenani syksylle on neuloa omaan käyttööni ainakin kolme uutta pipoa, joista kaksi ovat jo itseasiassa valmiina ja kolmannen aloitan heti kun muistan käydä ostamassa uudet puikot! Eräästä puuteripiposta uskon myös teidän pitävän ja jos vain ehdin, ajattelin tehdä niistä myyntiin pienen muutaman pipon erän!

Idean tähän pipoon sain lankakaupasta bongattuani paksua alpakkalankaa, josta sitten innostuin. Tähän käyttämäni lanka on Simonkadun FiinaNeuleesta ostettua Gedifra Delizia-lankaa, jonka materiaali on 88% alpakkaa ja 12% nailonia. Materiaalikustannus pipoon on noin 20€ ostettuani kaksi kerää, valmiiseen pipoon menee noin puolitoista kerää. Langan lisäksi tarvitset 10mm (40cm) pyöröpuikot, omani olen muistaakseni ostanut Snurresta. Ja pieni huomio: Höttöisestä langasta neuloessa (varsinkin paksuilla puikoilla) on jälki yleensä aavistuksen huolettomampaa ja epätasaisempaa kuin tasapaksulla langalla neuloessa. Tämä on oikeastaan väistämätöntä, koska langan paksuus vaihtelee!

Hauska sattuma muuten: Luin juuri äsken tuolta langan tuotesivuilta tämän sopivan erityisen hyvin Balmuirin huivien kanssa ja tajusin, että minulla on vuosia vanha kid-mohair-kaulaliina juuri samaa sävyä tämän pipon kanssa! Ainakin löytyy siis valmis setti syksyyn 🙂

Ohje: Luo 45 silmukkaa pyöröpuikoille, niin että aloitussilmukat ovat kahden puikon ympärillä. Tällöin vältetään liian kireää resoria. Neulo suljettuna pyöröneuleena 2 oikein, 1 nurin – mallilla, kunnes on aika aloittaa päättelykavennukset. Oman piponi kokonaispituus on noin 37 cm. Tässä pipossa ei tosiaankaan ole sentin tarkkaa pituuden suhteen, mutta ennemmin enemmän mittaa kuin liian vähän. Ainakin omaan makuuni. Päättelyt voi aloittaa kun mitta alkaa lähennellä tuota kokonaispituutta 🙂

Päättelykavennukset: Neulo yhteen oikein 2 o, 1 n-sarjan oikeat silmukat. Kierroksen jälkeen pitäisi rivistön olla 1 o, 1n -silmukkaa, jotka neulotaan normaalisti 1 o , 1 n yhden kerroksen verran. Tämän jälkeen neulotaan jokainen silmukka oikein yhteen, kunnes jäljellä on noin 6-8 silmukkaa. Vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele työ. Pipo on valmis!

Mitäs tuumaatte?

 

Lähteekö tämä tekoon? ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Uudenlainen työviikko

Alkuviikko on ollut blogin kanssa pientä hässäkkää. Aloitin nimitäin maanantaina uuden työni ja ensimmäiset päivät ovat menneet paljolti siihen liittyvien asioiden tuumailussa. Paluu aamukuuden herätyksiin kesän aikana vakkareiksi muodostuneista seitsemän herätyksistä (hurjaa :D) ja aamurutiinit taaperon kanssa ovat vaatineet pientä totuttelua sen jälkeen kun olen työskennellyt koko vuoden useimpina aamuina lähinnä kotona verkkarit jalassa ja tukka sotkussa. Tästä syystä en ole ehtinyt tällä viikolla tekemään kirjoitushommia aamuisin aivan samaan malliin kuin mitä normaalisti, mutta eiköhän rutiini tästä pian taas lähde käyntiin näidenkin suhteen.

Ensimmäiset päivät töissä ovat olleet aivan huippuja ja paluu edes osittaiseen työviikkoon ulkoiselle työnantajalle (vaikka tosin teenkin asiantuntijapalveluna yritykseni nimiin) on tuntunut todella oikealta, juuri siltä mitä olen kaivannutkin tasapainona arkeen. Vaikka yksityisyrittäjyys ja kotityöskentely kuulostavatkin paperilla unelmalta (ja toki ihanaa onkin), on homma loppupeleissä todella yksinäistä. Vaikka aikaisemmin rakastin etäpäiviä ja työskentelyä kotona, on nyt kesän aikana tullut enemmänkin vaihe, kun nimenomaan haluaisi tehdä töitä jossain muualla tai ulkoisella toimistolla. Aikaisemmin pystyin keskittymään töihin hyvin kotona, mutta nykyään jotenkin huonommin. Olen myös melko laiska sopimaan mitään kaveritreffejä kahviloihin tekemään hommia kuin ehkä maksimissaan kerran viikossa, eikä ole jotenkin jaksanut yksinkään lähteä. Eikä niitä kovin mobiilisti työskenteleviä ystäviä loppupeleissä nyt kovin montaa ole. Siksi onkin onkin ihanaa nyt kun on taas työporukka ja ihmisiä, joiden kanssa ideoida ja sosialisoida aivan eri tavalla kuin mihin viime kuukausina on tottunut.

En ole aikaisemmin ajatellut, että olisin millään kantilla yksinäinen, mutta nyt asiaa ajateltuani olen todennut, että työskentely yksin valtaosan ajasta on aiheuttanut pientä yksinäisyyttä. Semmoista, johon en ole tottunut työskenneltyäni aina aikaisemmin muiden ihmisten parissa, osana tiivistä työporukkaa. Loppupeleissä on kuuluminen yhteisöön tai osaksi jotain sosiaalista verkostoa ihmiselle todella tärkeää jo ihan psykologisestikin. Olen paasannut paljon siitä, ettei kenenkään pitäisi tehdä (työnkään saralla) itselleen epämieluisia tai epätyydyttäviä asioita, kuluttaa itseään psyykkisesti loppuun työn tai minkään muunkaan epätyydyttävän asian vuoksi, mutta harvassa asiassa ääripäät ovat niitä parhaita vaihtoehtoja. Tasapaino siis rulaa.

On tärkeää tunnistaa ja tiedostaa omat rajansa (no, kaikessa), hallita ajankäyttö työn ja vapaa-ajan välillä, loppupeleissä kun yksilönä on itse tästä ensisijaisesti vastuussa. Itse en ihan aina ole tässä asiassa onnistunut, mutta se onkin opettanut. Ja totuushan on, että kaikkien meistä on pakko tehdä jonkinlaista työtä, joten miksi ei pyrkisi edes siihen, että se on mielekästä? Itse ainakin varmasti sekoaisin pitkässä juoksussa tekemättä mitään, enkä usko, että nauttisin aivan tyhjän panttina olemisesta kovinkaan kauaa, vaikka tilillä lojuisi miljoona euroa. Raha ei korvaa yhteisöllisyyttä tai tunnetta siitä, että teet mielekkäitä juttuja, joilla on jokin tarkoitus. Noh, oli se sitten toimistotyö, yritys, lastenhoito (omien tai muiden), järjestötoiminta vapaaehtoisena tai mitä ikinä. Pohdinkin tätä aihetta syvemmin viikonloppuna mm. perustuloa sivuten ja ajattelin tehdä aiheesta ihan oman postauksensa.

En ole koskaan aikaisemmin maininnut työpaikkojani blogissa kovin suoraan tai ollenkaan, koska se on jotenkin ollut helpoin rajaveto työn ja oman ajan välillä. Tai oli varsinkin silloin kun työni ei millään tapaa edes liittynyt someen tai markkinointiin. Oikeastaan en nähnyt syytä miksi olisin sen koommin käsitellyt aihetta blogissa ja jotenkin se vain jäi pitkäksi aikaa ”päälle”. Nyt toisaalta mietin, että miksi en sitä tekisi kun työhön liittyviä asioita tulee jokatapauksessa näkymään enemmän myös somen puolella ja toki, Linkedin nyt on nykyään takuuvarma stalkkauskeino työjuttujen suhteen. Aloitin siis PING Helsingillä vaikuttajamarkkinoinnin parissa, jonka ohella keskityn myös muihin aihealueisiin, kuten kehitys- ja strategiatyöhön. Luvassa on siis jännä syksy, paljon uutta ja inspiroivaa!

Loppuun pari sanaa asusta. Löysin nimittäin tuon Marimekon pitkän raitapaidan Fredan UFF:ilta pari viikkoa takaperin. Mietin ensin, että otanko tämän yökkäriksi (=koska koukussa niihin olo- ja yöasuihin, haha) vai en, mutta toistaiseksi päätyi ihan normikäyttöön. Saapi nähdä onko tämä kohta uutena vakkari-kotiasuna 😀 Täytyypi tutkailla milloin UFF:ille tulee taas uusi mallisto, viimeksi löytyi nimittäin niin ihania juttuja. Ensi viikolla on blogiin muuten tulossa kesän kirppislöytöjä!

 

Mitäs teidän viikkoon? ✨

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Tulevana syksynä aion..

Postaus sisältää kaupallisen linkin

Tsiisus mikä maanantai-jumitus tänään! Koleammista elokuun päivistä huolimatta lupaan, etten aivan vielä suostu heittäytymään syysmoodiin. Silti ajattelin tänään listailla muutamia tavoitteitani syksylle. Mitä odotan syksyltä ja mitä tavoitteita asetan itselleni tuleville kuukausille? Sekavat ajatukset, joita minulla vielä aikaisemmin kesällä oli syksyn suhteen, ovat vihdoinkin selkiytyneet työasioiden saralla ja olen todella innoissani alkavasta osa-aikatyöstä! Oma elämäni tuntuu noudattavan aikalailla samanlaista sykliä vuodesta toiseen, syksy on tarkoittanut minulle oikeastaan aina ”uuden alkua” nimenomaan työrintamalla.

Hassua, että yhtä työpaikkaa lukuunottamatta olen nimittäin aloittanut aivan jokaisen työni juurikin elo-syyskuussa, joten siinä mielessä tuntuu tämä todella tutulta jutulta. (Ja heh, silloinkin kun vaihdoin tehtäviä pankin sisällä, sijoittuvat nämäkin juuri näihin samaisiin kuukausiin :D) Selkeästi syksy on omalla kohdallani siis oikea aika uusiin haasteisiin töiden suhteen.

Mitä asioita olen laittanut tavoitteeksi tulevalle syksylle?

 

Aloittaa pitkästä aikaa säännöllinen jooga. Olen pääasiassa joogaillut YogaNordicilla ja Shalassa, mutta kuulisin mielellään suosituksia kivoista joogapaikoista Helsingissä! Haluaisin mennä pitkästä aikaa bikramiin, mutta myös rauhallisemmat ja meditatiivisemmat tunnit kiinnostavat syksylle. Ah ja niin, pilates! En ole käynyt aikoihin pilates-tunnilla, täytyypi tässä lähiviikkoina mennä. Viime kuukaudet olen keskittynyt kuntosaliin ja lenkkeilyyn, syksyn tullen kaipaa myös astetta rauhallisempia treenimuotoja ja ennen kaikkea hot joogan lämpöä!!

Pyrkiä taas panostamaan enemmän meditoimiseen ja yleisesti henkiseen hyvinvointiin. Haluaisin vihdoinkin mennä sinne äänimaljatunnille, josta kirjoittelin jo ikuisuus sitten. Nyt itseasiassa bongasin erään paikan, jossa käsittääkseni pidetään äänimaljahoitoja. Täytyy tänään tutkailla tarkemmin. Äänimaljaterapia on ihanaa!

Kun olen pikkuhiljaa saanut käsitöiden osalta pop-up-urakat sun muut päätökseen, haluan syksyllä panostaa ehdottomasti enemmän taas jakamaan teille kivoja neule- ja virkkuuohjeita. Enpä ole aikoihin ehtinyt tehdä itselleni ainuttakaan juttua, kun nuo tilaustyöt ja muut myyntiin menevät tuotteet ovat vieneet niin paljon aikaa. Pojalle tosin neuloin viime viikolla villapipon. En vielä tiedä, onko syksylle tulossa virallisesti mitään pipomallistoa. Tuskin ainakaan mitään kovin suurta, mutta jos innostun, niin saatan väkertää jonkin aivan pienen, muutaman erilaisen pipon exclusive-erän. Syksyisen neulepaidan työstämisen aion aloittaa lähiviikkoina. Juuri eilen mietin sävyjä ja tuumasin, että seuraavaksi lähtee tekoon harmaa tai nude villapaita. Jos teillä on mielessä jotain käsityöideoita, joihin toivoisitte minun perehtyvän, niin saa ihmeessä ehdottaa!

Sijoittaa. Tein kesän aikana muutoksia sijoituksiini ja olen taas vaihteeksi innostunut osakesijoittamisesta. Pidin ystävälleni pienen ”sijoituskoulun”, jonka jälkeen tämäkin innostui ihan täysillä mukaan ja avasi tilin Nordnetiin. Nyt olemmekin pitäneet melkein päivittäin Whatsappin välityksellä sijoituskatsauksia. Ostimme nimittäin Beyond Meatin osakkeita ja nyt jännäilemmekin, että miten kurssin käy hurjan nousun jälkeen 😀 Keväällä intouduin Nordnetin rahastovalikoimasta, Nordnet Smart 15-rahaston lisäksi säästän JP Morganin US Technology A-rahastoon, josta on tähän mennessä tullut sijoituksille yli 6% tuotto. Keinolihan lisäksi on teknologia ehdottomasti se juttu omassa sijoitussalkussani, jonka tuottopotentiaaliin uskon 😀 Voisin tässä jossain välissä tehdä pitkästä aikaa sijoitusaiheisen postauksen ja käydä läpi viime kuukausien ostoja, sekä osake-himotuksia!

Tähän väliin muutama sana tästä asusta. Tuo nahkahame löytyi nimittäin viime viikolla UFF:ilta 15 eurolla ja olin aivan superinnoissani löydöstä! Uusi mallisto oli tullut juuri maanantaina ja löytyi vaikka mitä ihanaa. Hassua, että olen ostanut nuo Niken SB:t jo kymmenen vuotta (!!!) sitten ja ovat edelleen yhdet lemppari-tennareistani 🙂 Toivottavasti vietetään hamekelejä vielä pitkään!

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä. Panostaa yleisesti mielekkäisiin juttuihin, sekä pyrkiä pitämään selkeät rajat työn ja vapaa-ajan välillä. Tätä itseasiassa painotettiin juurikin kanavoinnissa ja tiedostan itsekin seikan olevan heikkouteni, koska saatan uppoutua työjuttuihin tuntikausiksi ja juuri tämän rajan vetäminen on aikaisemmin ollut haaste. Onneksi olen kantapään kautta harjaantunut tässäkin seikassa ja vaikka yrittäjänä onkin tottunut siihen, että työt ovat varsin läsnä, pitää välillä osattava myös relata. Ja niin, jonkin uuden harrastuksen haluaisin ehdottomasti aloittaa syksyn aikana!

 

 

Tsemppiä uuteen viikkoon! 💎

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Ennustuksia ja tähtikarttoja

Huomenta ja aurinkoista elokuuta btw! Mainitsin jossain vaiheessa kärsiväni nykyään aivan järkyttävästä aamujumituksesta ja tämä on jatkunut edelleen! Aivan kun kroppani eläisi nykyään jollain aivan toisella aikavyöhykkeellä kun tuntuu aivojen lähtevän kunnolla käyntiin vasta aamupäivän aikana. Ennen olin aina skarppina jo heti jopa ennen kuutta aamulla, nykyään taas tuntuu olevan tuskaa päästä ylös sängystä seitsemän tai kahdeksan aikaan (onneksi nyt ei sen myöhempään kuitenkaan, haha). Voisin helposti mennä uudelleen nukkumaan vietyäni pojan tarhaan, vaikka olenkin jo tuossa vaiheessa ehtinyt aamukahvinkin juoda. Ehkäpä rytmit taas normalisoituvat kun aikaisten aamuherätysten aika taas koittaa tässä piakkoin. Melkoinen mysteeri kyllä! Iltapäivisin olenkin sitten nykyisin huomattavasti aktiivisempi kuin mitä aikaisemmin.

En voi uskoa, että siirryimme tänään elokuun puolelle. Kesä on mennyt taas kerran niin uskomattoman nopeasti. Mikä siinä onkin, että kesä hujahtaa aina silmissä kun taas talvet tuntuvat kestävän aina vähintäänkin ikuisuuden? Ja heh, mitäs tässä nyt vielä höpöttelemään mitään kesän loppumisesta, elokuuhan on vielä loistava kesäkuukausi! Vaikkakin, omassa mielessäni on kesä päättynyt aina siihen kun nuorempana palasi kouluun. Muistan edelleen kun eilispäivän, kuinka heti koulujen alkaessa alkoi tuntea viileämmät aamut.

Kirjoittelinkin eilen syvemmin kivijuttuja pitkästä aikaa ja kävin itseasiassa tiistaina vierailemassa kivikaupassa. Viimeksi ei minulle (ensimmäistä kertaa ikinä) ollut kaupassa kiveä, mutta tällä kertaa löytyikin, nimittäin kaunis ametriini. Kun tuumailin syytä, jonka vuoksi lähdin kiveä hakemaankin, niin soveltuu ametriini siihen itseasiassa aivan täydellisesti. Eräs asia on tässä lähiviikkoina jollain tasolla painanut mieltäni ja varasinkin ennen Santorinin reissua itselleni ajan kanavointiin. Kävin edellisen kerran kanavoinnissa viime marraskuussa ja nämä kaksi kertaa olen käynyt Olemuksessa. Jos kanavointi kiinnostaa, niin lisätietoa löytyy täältä.

Kanavoija siis ikäänkuin kommunikoi henkioppaideni kanssa ja kertoo asioita minusta, tulevista mahdollisuuksista ja haasteista. Kanavointi ei ole ennustamista, vaikka moni ehkä sen tyyliseksi voisi mieltääkin. Kanavoinnissa saa myös kysyä asioita, joihin kenties haluaisi vastauksia tai ”henkimaailman näkemyksiä”. Okei, tiedän että saattaa kuulostaa erikoiselta ja en ole ainakaan vielä lopullisesti höpsähtänyt, vaikka näissä käynkin. Juttuhan on niin, että vaikka olenkin aina uskonut jollain tasolla myös vaihtoehtoisiin totuuksiin koko tämän tieteellisen nykymaailman ohella, suhtauduin todella pitkään skeptisesti esimerkiksi ennustajiin. Ja juu, itsekin on tullut todettua, että tuolla kyllä on monenlaisia tyyppejä edustamassa tätäkin ammattikuntaa, mutta mielipiteeni aiheesta on muuttunut sen jälkeen kun olen itse käynyt ennustuksissa, kanavoinnissa ja teetättänyt astrologisia karttoja.

Vaikka liikkeellä varmasti onkin paljon sitä höpöhöpö-sakkia, uskon todella, että joukossa on myös niitä tyyppejä, joilla oikeasti on kykyjä nähdä asioita, joihin monen meidän nykymaailman kiireen ja suorittamisen täyttämät aivot eivät ehkä kykene. Olen itse käynyt todella pätevillä tyypeillä ja asia, joka on ihmetyttänyt eniten, on se kuinka useampi henkilö osaa sanoa tismalleen samoja asioita tulevaisuudestani. Sattumaa vai ei? Se jää nähtäväksi. Ennen kaikkea olen kokenut näiden kokemusten opettaneen aina hurjasti omasta itsestäni, antaen asioille selityksiä ja saaden pohtimaan niitä aivan eri kantilta. Ei kyse ole siitä, että menisit istuntoon, jossa odottaisit laajaa raporttia tulevaisuudestasi ja valinnoista, joita sinun tulee tehdä, vaan oikeastaan päinvastoin.

Tarkoitus on enemmänkin saada selkeyttä omiin valintoihin, tekoihin ja auttaa ymmärtämään omaa itseään paremmin. Miksi olen tämmöinen ja mitkä valinnat ovat itselleni elämässä ne parhaimmat? Enkä tarkoita, että meidän kaikkien pitäisi todellakaan uskoa samoihin juttuihin tai ajatella niistä samalla tavalla, itse näen tämän ehkä niin, että joitakin seikkoja voi olla omassa elämässään hankala huomata ja joskus voi ulkopuolisen kanssa keskustelusta olla hyötyä oivaltamaan asioita, jotka ovat olleet ”liian lähellä”. Näissäkin asioissa vaivaa itseäni tietynlaiset ennakkoluulot, joita monilla ehkä on asioista, joista ei välttämättä ole omakohtaista tietoa tai kokemusta. Usein on helppo tuomita ja arvostella asioita, joista ei tiedä juurikaan.

Oletteko te käyneet kanavoinnissa tai ennustajalla? Mitä kokemuksia teillä on aiheesta? Olen jo pitkään haaveillut Losien reissusta syksyksi, saapi tosin nähdä pääseekö tässä syksyn aikana lähtemään mihinkään. Olisi todella mielenkiintoista mennä käymään siinä pastlife regressiossa, josta olen haaveillut tässä suunnilleen vuoden päivät. Kaivoinpa eilen illalla esille myös helmikuussa teettämäni astrologisen vuosikatsauksen, ajattelin käydä sitä taas läpi 🙂

Merkitseekö elokuu teille syksyn alkua vai vielä kesäkuukautta? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Uusia tuulia ja pohdintaa työnhausta

Viimeisten viikkojen on ollut hieman jännät paikat, enkä ole hiiskunut täällä asiasta mitään. Tänä vuonna en ole hakenut aktiivisesti töitä, koska en ensinnäkään ole kokenut sitä taloudellisesti pakollisen tarpeelliseksi juuri nyt, enkä muutenkaan tässä tilanteessa näe  järkevänä hakea paikkoja ”vain huvikseen”, koska haluaa  jonnekin, ihan sama minne. Alkukesästä eksyin pari kertaa huvikseni Oikotielle ja totesin, että huhheijaa. Luin muutaman ilmoituksen läpi silkasta mielenkiinnosta. Työnhaku, henkilöstöjohtaminen ja HR-jutut ovat kiinnostaneet minua aina hurjasti aiheina, joten senkin vuoksi koen kiinnostavana perehtyä ajoittain siihen, mitä työmarkkinoilla tapahtuu ja millaisia osaajia työnantajat etsivät.

 Esimerkiksi erääseen pankkiin haettiin someviestinnän osaajaa ja hetken ajan mietin jo, että voisiko tämä kiinnostaa, kunnes palasin taas järkiini sen suhteen, että olisinko oikeasti valmis hyppäämään täysillä takaisin pankkimaailmaan? No, rehellisyyden nimissä en. En nimittäin koe, että olisin juuri nyt valmis sitoutumaan kokoaikaiseen työhön blogijuttujen ohella ja niitä kiinnostavia osa-aikaisia onkin sitten melkoisen harvassa.. Toisaalta myös parissa suuressa konsernissa työskennelleenä täytyy mainita, että vaikka olenkin kaivannut sitä tiettyä yhteisöllisyyttä, on suurten organisaatioiden byrokratia ja jähmeä tapa toimia juuri se, mitä en ole kaivannut.

Mielestäni työpaikan täytyy oikeasti inspiroida ja innostaa sinua, kuten se yksi sattumalta bongaamani paikka jota päätin viime tammikuussa ulkomailla ollessamme todella randomisti hakea yrityksestä, joka oli ollut haaveenani todella pitkään. Olin pari päivää aivan hajalla siitä, etten päässyt haussa eteenpäin, koska jotenkin sinisilmäisesti koin, että tottakai pääsen edes haastatteluun, koska koin vastaavani hakijana juuri sitä, mitä tuolta tehtävältä haettiin. Mutta semmoista se on ja uskon, että homma oli tarkoitettukin näin. Samalla iski jotenkin päin kasvoja, kuinka paljon hakijoita hyviin paikkoihin on. Siis jopa satoja! Huh, eipä ole työnhaku tänä päivänä ainakaan helppoa.

Vaikka olenkin viihtynyt hyvin näinkin, on kaipuu edes osittain ajasta johonkin yhteisöön ja ennen kaikkea ihmisten ilmoille ollut kova. Olen kokenut välillä tuhlaavani tietyllä tavalla osaamistani ja kapasiteettiani sillä, että kökötän useimpina päivinä viikossa vain ja ainoastaan näitä omia juttuja puuhastellen. Ei sillä, että ajatukseni esimerkiksi yrittäjyyden tai tärkeiden juttujen tekemisen suhteen olisivat muuttuneet – päinvastoin. Loppupeleissä sekin voi nimittäin lamaannuttaa, ettei ole pitkään aikaan osallisena minkäänlaiseen työyhteisöön tai organisaatioon ja tietynlaiseen putkiajatteluunkin tottuu kun pyörittelee ajatuksia ja ideoita lähinnä omassa päässään. Olenkin kevään aikana maininnut muutamaan otteeseen täällä blogissa, että tavoitteissa olisi syksylle jonkinlainen osa-aikatyö tasapainoittamaan arkea.

Bongasin kesäkuussa haun osa-aikaisesta oman alani työstä mailini kautta tulleesta uutiskirjeestä, jonka kuvaus oli juuri sitä, mitä työltä odotankin. Ajattelin, että vitsi, kokeilenpa onneani ja laitoin jopa ystävälleni viestiä, että tämä voisi olla niin juttuni! Muutama viikko, pari onnistunutta ja mukavaa haastattelua myöhemmin sain viime viikolla aivan ihanan puhelun uudelta esimieheltäni, että hänellä on ilo valita minut pestiin. Jee! Aloitan siis kesän jälkeen osa-aikatyöt kolmena päivänä viikossa, enkä voisi olla enemmän innoissani.

Sinänsä hassua, että käydessäni viime lokakuussa ennustajalla Loseissa (postaus täällä) kertoi tämä, että saan tämän vuoden aikana työtarjouksen, johon kannattaa suostua. Kuulemma paikka jollain tapaa löytää minun luokseni, paikka jossa on hyvä energia ja tavallaanhan se löysikin. Ennustajahan myös näki, että tulen irtisanoutumaan sekä sen, että taloudellinen tilanteeni tulee jonkin aikaa olemaan tuon aikaista tasoa epätasaisempi, kunnes tasoittuu tämän vuoden syksyllä (!!). Aika jännä juttu!

Tämän vuoden aikana olen elänyt noin puolella siitä tulotasosta, joka minulla oli käydessäni kokopäivätöissä ja tehdessäni blogijuttuja. En ole missään nimessä kokenut asiaa minään maailmanloppuna, mutta tulojen epäsäännöllisyys on se, joka ajoittain stressaa. Et tiedä, saatko jonain kuukautena 1000e vai 4000e ja tottakai asuntolainat sun muut maksut rullaavat aina kuukaudesta huolimatta. Lisäksi tulevia kuukausia on aina vaikea ennakoida. Tästä huolimatta täytyy todeta ja yrittää olla himpun verran ylpeä omista suorituksistaan, että koen pärjänneeni tähän asti yrittäjänä varsin hyvin! Silti olen todennut, että en ehkä pitkässä juoksussa ole se tyyppi, joka inspiroituu uudesta työskentelemällä yksinäisenä sutena, vaikkakin oma rauha välillä on täysin tervetullutta.

Se, että olet edes parina-kolmena päivänä viikossa aivan uudessa ympäristössä, toisten ihmisten kanssa ja muiden aiheiden äärellä, tuo ainakin omalla kohdallani paljon inspiraatiota myös niihin omiin juttuihin. Ja juuri sitä olen kaivannutkin. Ainakin toistaiseksi laskutan tekemäni työn yritykseni nimiin, joten päätoimisena yrittäjänä rullataan edelleen uusista tuulista huolimatta! Kirjoittelen työstä varmasti vielä myöhemmin lisää. Koen, että paluu osittain muihin töihin tekee hyvää blogillekin ja saan tännekin enemmän ura-ja business-aiheista sisältöä, jotka ovatkin olleet suosituimpia aiheita blogissa 🙂

 

Tänään on ohjelmassa pakkausta ja huomenna Santorini! Palailen siis luultavasti seuraavan kerran sieltä 🌈✨

 

Kuvat minusta Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 18 kommenttia.