Sinkkukevään (iik!) agendalla…

Hello! Ensinnäkin, kiitos kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Huhtikuu on vierähtänyt edelleen kaikkia käytännön asioita hoitaessa, mutta kieltämättä on alkanut olla jo melkoisesti kevätfiilis, joka on tuonut intoa erinäisiin juttuihin. (Ja apua, uskalsin ensimmäistä kertaa kirjoittaa jopa otsikkoon ääneen sen, että olen SINKKU. Ekaa kertaa sitten 2012.) Kuten esimerkiksi niiden kevään sisustusprojektien suunnitteluun, haha. Joku edelliset vuosia kestäneet epämääräiset sisustusprojektini muistava saattaa pyöritellä päätään, mutta voin todeta, että olen tällä kertaa päättänyt pistää asian vähän vauhdikkaammin liikkeelle. Siis oikeasti. Tein itselleni budjetin sille, millä summalla sallin itselleni uusia hankintoja ja tein vähän listaa siitä mitä olen ajatellut kotiin hankkia. Kuten esimerkiksi niitä hemmetin seinähyllyjä, jotka ovat olleet samaisella vuosien rästilistalla. Ah, löysinpä jo sopivia hyllyjäkin! Ainiin ja ostin muutaman uuden tuolin. Esimerkiksi tämä sisustushommien suunnittelu on tuonut itselleni hyvää mieltä tässä kaiken muun härdellin keskellä. Ainiin ja tietenkin neulominen. Voisinkin siis jossain vaiheessa tehdä postausta kotihankinnoista ja myöhemmin myös niistä sisustusjutuista!

Sisustusjuttujen lisäksi olen harkinnut myös lattiaremonttia, mutta täytyy vielä tiedustella ja laskea sen kustannuksia. Todennäköisesti palaan tähän ikuisuusongelmaan nimeltään lattia vielä useampaan otteeseen 😀 Kaikesta huolimatta olen pyrkinyt kehittämään ja suunnittelemaan itselleni kevääksi kivoja juttuja, kuten päättänyt palkata itselleni ammattijärjestelijän helpottamaan kaappikaaostani, joka on oikeasti aina ollut heikkouteni. En vain osaa pitää niitä ojennuksessa pitkässä juoksussa ja tuumasin, että ehkä ammattilainen osaisi auttaa järjestämään ne sille mallille, että se edes jotenkuten jatkossa olisi helpompaa, haha. Myös ihan jotain minimaalista remppajuttua olen tuumaillut, mutta keskityn ensin näihin pieniin sisustusjuttuihin, joista olen oikeastaan ihan tosi innoissani! Tilasin myös alkuvuodesta erään uuden taulun tilaustyönä, jota odotan innolla saapuvaksi nyt huhti-toukokuussa.

Olin alunperin ilmoittautunut hieman liian kunnianhimoisin tavoittein kevään viimeisen periodin kursseille (eli about viidelle), joista taas suurin osa karsiutui pois siksi, että ne vaativat tarkkoja tai viikottaisia deadlineja tehtäville tai muuten vain tiukkaa läsnäoloa, joka nyt ei vain ikävä kyllä itselleni tässä hektisessä elämäntilanteessa ja päivätöiden ohella sovi. Suoritan nyt keväällä yhden kurssin, Kaupunkiluonnon monimuotoisuus, jonka bongasin Bio- ja ympäristötieteellisen puolelta. Niiin kiinnostava! Ja sopii aivan täydellisenä valinnaisena muuhun opintokokonaisuuteeni noiden maataloustietellisten ja mantsan kurssien ohelle, varsinkin kun juurikin ympäristö, viheralueet ja ekologia ovat opinnoissa lähellä sydäntä, sekä toki myös vähän kaupunkimaantieteellisestäkin näkökulmasta. Näillä näkymin saan tältä ensimmäiseltä opintovuodelta kasaan 50op, joka toki on paljon vähemmän kuin se aikaisemmin suunnittelemani 80op, mutta eihän siinä oikein auta kun elämä tulee vastaan 😀 Eipä tässä mihinkään kiire ole ja kuten ehkä ennenkin olen todennut, on agendani opiskella ensisijaisesti itseäni varten ja keskittyä niihin kursseihin / aiheisiin, jotka eniten kiinnostavat. Pari kesäkurssia vähän tässä kiinnostelee, katsotaan miten käy ja päädynkö ilmoittautumaan.

Mutta mitä nyt tulee koulujuttuihin, niin tässähän nyt kävi niin, että pistin uudestaan hakupaperit eteenpäin maantieteen kandiin. Ihan vain siksi, että edellisvuoden pääsykoesäätö on jäänyt pahasti kaivelemaan ja toisekseen siksi, että opinto-oikeus mantsan puolelle kiinnostaa edelleen kaikkein eniten. Helsingin Yliopistossa ei ole siirtohakua mantsaan ja koska haluan edelleen säilyttää opinto-oikeuden myös maat-metsiksessä, en halunnut hakea siirtoa muuhun yliopistoon. Vielä en ole aloittanut koko lukurumbaa, mutta onneksi on (kai) vielä jemmassa viime vuoden muistiinpanot ja muutenkin ihan hyvä pohja mm. noiden mantsan peruskurssien pohjalta. Lisäksi ovat myös muut opinnot antaneet hyvin perspektiiviä moniin aiheisiin, joita myös maantiede käsittää. Saa siis nähdä miten käy! Ainakin toivon, ettei pääsykoerumba tänä vuonna ole aivan yhtä kaaos, vaikkakin fakta on se, että mahdollisuuteni ei-ensikertalaisena ovat yhä ja edelleen hyvin minimaaliset päästä sisälle yhtään mihinkään 😀 Ehkä siis ihan realistista olla jo valmiiksi vähän pessimisti tässä asiassa.

 

Tämmöisiä randompäivityksiä sen edellisen vuodatuksen jälkeen. Mitäs teidän viikkoon? Odotatteko jo innolla sisustusjuttuja, vaikka niissä kestäisikin perinteisesti ikuisuus, haha?

 

Ps. Nykyään on vähintään ehkä syntistä hehkuttaa muotiostoksia, mutta nyt on aivan PAKKO! Ostan uudet kengät ehkä kerran vuodessa (yleensä lenkkareita tai tennareita, öhöm), mutta olin pidemmän aikaa tuskaillut sen suhteen, etten ole vuosiin löytänyt siistejä saappaita, joita voisin käyttää tämmöisillä välikausilla. Mulla on muutaman vuoden ollut talvikumpparit, joita käytän lähinnä koirien ulkoilutukseen, mutta oikeasti, vuoden paras ostos on ollut: Nuo Gannin polvimittaiset kumpparit! Näyttävät siis nahkasaappailta, mutta ovat kierrätettyä kumia. Aivan täydelliset ja TYYLIKKÄÄT!! Omani tilasin MyTheresalta 🙂

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Treenikuulumisia ja testissä uusi älykello

Kaupallinen yhteistyö: Garmin

Kesän jälkeen olen pitänyt yllä aktiivista treenitahtia ja toive olisikin saada hyvä rytmi jatkumaan, vaikka usein pieni treenimotivaation puute syksyisin iskeekin. En ole hetkeen tainnut kirjoitella treeniaiheisia kuulumisia, joten tänän sivuten niitä. Palasin kesällä lähes puolen vuoden treenitauon jälkeen kuntosalille ja kesäkuun lopusta saakka olenkin käynyt säännöllisesti salilla. Edelleen, vaikka nyt syksyllä olen ottanut toki varotoimia käyttöön salin suhteen ja varautunut siihen, että joudun siirtymään täysin lenkkeilyyn. Salimme on aamuisin usein täysin tyhjä, joten tähän saakka olen treenannut varovasti käsidesit kassissa ja pesten kädet saippualla aina muutamaan otteeseen treenin aikana. Tavoitteeni on ollut käydä salilla noin 3-4 kertaa viikossa, jonka lisäksi käyn juoksemassa 2-3 kertaa viikossa 8-12km lenkin. Treenaan siis yleensä 5-6 kertaa viikossa, salilla kolmea eri ohjelmaa ja tämä on ollut tuon kevään pitkän tauon jälkeen kiva tasapaino, vaikka olenkin kaivannut esimerkiksi uimahallia ajoittain.

Varsinainen tavoitteeni palatessani treeniin oli kasvattaa lihasmassaa, joka oli osittain tipotiessään kevään kotoilun jäljiltä. Huomasin, että esimerkiksi selluliitti oli tehnyt erityisesti reisiin megalomaanisen paluun lihastreenin puutteesta ja olo oli jotenkin muutenkin ”tukala”, vaikka lenkkeilinkin aktiivisesti. Kesällä yhdistin itseasiassa nämä muutokset e-pillereiden vaihdokseen, joka tapahtui viime vuoden lopulla hormonihäiriöiden vuoksi. Olin jo pitkään ihmetellyt, että olen yhtäkkiä ollut kuukausia todella allapäin, turvonnut, jatkuvasti nälkäinen, pää jumissa ja samalla oli kiloja kertynyt alle puolessa vuodessa 5, vaikka olin säännöllisesti kuitenkin lenkkeillyt ja käynyt pitkillä kävelyillä. Keväällä tilanne jotenkin eskaloitui koko koronaan ja mieli oli maassa jo senkin vuoksi. Harkitsin jo bloginkin lopettamista ja kaikkea muuta todella itselleni epätyypillistä ja outoa. Kesäkuussa hoksasin, että mahdollinen syy mielialaan ja painonnousuun voisi ehkä olla e-pillereissä, jonka jälkeen päätinkin lopettaa ne. Ja uskokaa tai älkää, eipä mennyt kuin pari viikkoa ja olin jälleen oma itseni, jopa pöyristyneenä siitä, mitä ihmettä olin angsteillut kaikesta. Tuntui suorastaan kun verho olisi vedetty silmiltä ja näki jälleen auringon puolen vuoden pimeyden jälkeen. Samalla tuumasin, että olen vuosien varrella kokenut yhtä sun toista riesaa hormonaalisten valmisteiden osalta, joten ei kiitos enää minulle!

No mutta, takaisin hyvinvoinnin pariin. Tukenani päivittäisen aktiivisuuden ja hyvinvoinnin seurannassa on minulla jo vuoden ollut älykello Garminilta. Enkä enää kyllä haluaisi olla ilman! Otin vuosi sitten käyttöön Garminin tuolloin uuden Vivomove Stylen ja nyt syksyllä ilmestyi sarjaan uusi, aiempaa hieman edullisempi älykellojen mallisto Venu Sq, joista Garminilta vinkattiin, että voisivat olla juttuni. Otin äskettäin käyttöön uuden Garmin Venu Sq-kelloni, josta itselläni sävy Orchid, joka on ihana! Mikä näissä Garminin kelloissa on kivaa, on etteivät ne ole liian sporttisia, vaan sopivat täydellisesti asusteena myös arjen tavallisiin asuihin. Tässä vuoden aikana on kelloni kerännyt melkoisesti kysymyksiä ja olen aina aivan täydellä sydämellä suositellut Garminia mitä tulee älykelloihin! Vuoden kokemuksen jälkeen en enää vaihtaisi pois.

Mitkä kellon ominaisuudet ovat itselläni sitten eniten seurannassa?

Seuraan päivän aikana useaan otteeseen askelmääriä ja treenatessa sykettä. Tavoitteeni askeleiden suhteen on arjessa 15 000, kesällä kun lenkkeilin enemmän, pyrin yleensä 20 000 askeleeseen. Jo 10 000 askeltakin on kyllä tavoiteltava määrä arjessa ja konreettinen seuranta aktivoi ainakin itseäni tehokkaasti liikkumaan enemmän. Askeleiden lisäksi näyttää kello viikottaiset tehominuutit, joiden avulla on motivoivaa luoda tavoitteita treenin suhteen.

Syketasoa seuraan salilla ja lenkkeillessä, sekä välillä myös leposykettä. Ranteesta mitattava syke on todella kätevä kun ei tarvitse erillistä sykevyötä ja saat selvää statistiikkaa sykkeesi vaihtelusta päivin öin. Syketasoa on hauska seurata niin arkiliikunnan kuin tavoitteellisemmankin treenin suhteen. Esimerkiksi kesällä paljon pyöräillessä oli mielenkiintoista seurata sykkeen kehitystä pidemmillä pyörälenkeillä peruskunnon kohottamisen suhteen. Kellosta löydät myös esiladattuja urheilusovelluksia, joiden avulla on kätevä suunnitella esimerkiksi erilaisia treeniohjelmia.

Uni ja stressitaso ovat myös toimintoja, joita tutkailen säännöllisesti. Garmin Connect-sovellus kerää näistä kaikista kätevät tilastot, joita on todella mielenkiintoista seurata! Uni-grafiikka näyttää syvän, kevyen, sekä REM-unen määrän ja on ehdottomasti ollut tarkka unen mittaamisessa! Joskus stressaavina kausina olen esimerkiksi seurannut REM-unen tasoja ja päivät, joina on ollut väsyneempi tai nukkunut edellisenä yönä huonosti, ovat olleet usein verrannollisia vähäiseen REM-uneen. Unen laadun lisäksi seuraa kello myös hengitystä yön aikana.

Samoin kuin unen suhteen, näyttää sovellus graafisesti myös stressitason päiväkohtaisesti. Eli kuinka paljon olet ollut ”todella stressaantunut”, ”keskivertostressaantunut” ja ”lievästi stressaantunut”. Itse pyrin siihen, että päivä koostuu lähinnä noista matalan ja keskivertostressin tasoista, mutta jos päivän aikana on jotain stressaavampia juttuja niin ne kyllä näkyvät selkeästi myös statistiikassa! Lisäksi kello näyttää myös reaaliaikaisen stressitason. Garminin kelloissa on käytössä First Beat-teknologia hyvinvoinnin ja palautumisen mittaamiseen.

Lisäksi kello..

 

Muistuttaa liikkumaan kun olet ollut kauan paikallasi, sekä myös rauhoittumaan ja hengittämään kun olet kiireinen tai stressaantunut.

Mahdollistaa puhelimen viestien ja ilmoitusten yhdistämisen kelloon. Itse olen tosin kytkenyt nämä pois, koska en puhelimenkaan näytöllä mieluusti seuraa ilmoituksia, vaan tarkistan ne aina sitten kaikki kerrallaan.

Kello seuraa myös kuukautiskiertoasi ja voit syöttää seurantaan kiertoon liittyviä oireita, joiden avulla kierron kulkua on kätevä seurata. Itselläni lähdössä nyt tämä testiin pillereistä luovuttuani kun kierto on ns. luonnollinen.

Ilmettä voi kustomoida oman ilmeensä mukaan. Itse kustomoin uuden kelloni näytön lataamalla Garmin storesta hauskan graafisen ilmeen! Kivaa vaihtelua perusnäytölle ja muutenkin hauska idea 🙂

Kelloon voi asentaa Garmin Pay-lähimaksun, jolloin voit maksaa kellon avulla esimerkiksi kaupassa.

Voit asettaa päälle GPS-sijaintitietosi, joka tuo turvaa esimerkiksi pitkillä suunnistuksella tai vaelluksella, jolloin haluat ulkopuolisen tietävän missä menet.

Ja mikä parasta, älykellon kanssa olen tehnyt paluun myös rannekellon uskolliseksi käyttäjäksi! Käytin lapsesta saakka rannekelloa päivittäin, kunnes jossain vaiheessa tuli muutaman vuoden tauko. Enää en vaihtaisi pois! 🙂

 

Onko teillä käytössä älykello ja kiinnostaako hyvinvoinnin tilastojen seuranta noin yleisesti?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Maanantain aamumietteitä ja muita kuulumisia

Pian ollaan jo marraskuussa ja vaikka edellisessäkin kuulumispostauksessa tuumasin viikkojen vierähtävän nopeasti, tuntuu syksyn edenneen tänä vuonna jopa aikaisempia vuosia vauhdikkaammin. Kaivoinpa viime viikolla jo toppatakinkin käyttöön, eikä ollut kyllä yhtään liian lämmin! Vaikka maailman meno tällä hetkellä nyt onkin normaalista poikkeavaa, en ole oikeastaan edes ankeillut tulevaa marraskuuta tai talvea. En, vaikkei perinteistä aurinkolomaa ole tulossa tai lähitulevaisuudessa tosiaankaan edes millään suunnittelun asteella. Lähipiirissäni on viime viikkoina ja kuukausina ollut paljon sairastelua, sekä muita ikäviä juttuja, jotka ehkä toisaalta ovat vieneet ajatuksia pois siitä mitä ympärillä tapahtuu ja joku vuosittainen marraskuun masistelu on kieltämättä tuntunut melko pieneltä siihen verrattuna. Tietty pientä koronamasista on syksyn aikana ollut ilmassa (ja kirjoitinkin aiheesta juuri äskettäin), mutta olen ehkä pyrkinyt jälleen asennoitumaan siihen, että elämä nyt on tässä hetkessä tätä mitä on ja pitäisi vain kyetä löytämään siitä niitä positiivisia seikkoja, jotka tekevät iloiseksi.

Kellojen kääntäminen talviaikaan aiheutti pientä hämmennystä, mutta oikeastaan siinä mielessä, että heräsin talviaikaan siirtymisestä huolimatta tismalleen samaan aikaan kuin aina ennenkin. Eilen katsoin kelloa ensimmäisen kerran joskus 6.40 ja totesin, että perus, heräsinhän lauantainakin samaan aikaan, kunnes sitten alhaalla tajusin mikron kellon nähdessäni, että ainiin, ”oikeastihan” kello olisi tunnin enemmän. Tuntui kieltämättä ihanalta nousta tänään ennen kuutta ja todeta, että oli tavallaan nukkunut tunnin pidempään ja oli kyllä virkeä olo aikaisesta aamusta huolimatta! Alkaako nyt sitten virallisesti talven odotus talviajan myötä? Itse jauhan itsepintaisesti syksystä ja luultavasti jatkan tätä koko loppuvuoden ajan. Ehkäpä siihen asti kun saadaan ensilumi, muutoin ehkä sitten sinnikkäästi läpi talven, haha.

Alunperin oli tarkoitukseni aloittaa syksylle uusi harrastus ja olin jo ilmoittautumassa keramiikkakurssille, kunnes sitten tuli muutos tähän koronahommaan. Ehtiihän sitä onneksi myöhemminkin ja kieltämättä noissa neulomishommissa on ollut aivan riittämiin hommaa tähän syksyyn ja opiskelutkin voisi ehkä lokeroida jonkin sortin todella aikaavieväksi harrastukseksi. Mielessä on kyllä ollut, että kävisin ostamassa itsekovettuvaa savea ja harjoittelisin pojan kanssa sen avulla kotosalla savitöitä. Onko teillä kokemuksia? Toimiiko hyvin? Kamalat himot savitöihin kuitenkin ja yksityisopetuksen metsästys sen suhteen jatkuu edelleen nyt syksyn ja talven aikana. Jostain syystä olen myös harkinnut ensi vuodelle kurssia kukkasidonnasta, joka on alkanut kiinnostaa paljon! Isoäidilläni (jota en tosin koskaan ehtinyt näkemään) oli aikanaan Jyväskylässä kukkakauppa ja veikkaan, että tämä innostus kukkiin ja kasveihin kulkee meillä jotenkin suvussa, heh. Onko teillä syksylle tai talvelle suunnitelmia uusien harrastusten aloittamisesta?

Sitten asiasta kukkaruukkuun! Katsoimme viikonloppuna Netflixistä David Attenboroughin uuden dokumenttielokuvan Elämää Planeetallamme ja en voi muuta kuin suositella!! Ehdottomasti dokumentti, jonka meidän jokaisen pitäisi katsoa. Dokumentissa David Attenborough käsittelee ihmisten aiheuttamia muutoksia, joita on oman pitkän uransa aikana huomannut maapallolla. Sademetsien hakkuut, biodiversiteetin väheneminen, ilmastonlämpeneminen ja yleisesti kasvava ihmisväestö. Aihe on itselleni varsin tuttu opinnoistani ja yleisesti omasta kiinnostuksestani aiheeseen. Tuon katsottuani iski taas kerran fiilis, että juuri tämän vuoksi haluan opiskella juuri näitä seikkoja enemmän, jotta ymmärtäisin paremmin syy- ja seuraussuhteita, sekä ehkä jonain päivänä hulluissa unelmissani ehkä voisin tehdä esimerkiksi tutkimustyön muodossa jotain ympäristön hyväksi.

Tottakai jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon jo nyt niillä pienillä vihreillä arkiteoilla ja itsekin niin teen. Joskus vuosi takaperin googlettelin ahkerasti vapaaehtoistöitä rantojen puhtaanapitoon ja korallien ”pelastustöihin”, jonka itseasiassa otin nyt taas listalle tuon dokumentin jälkeen. Maatalouspolitiikan kurssillani käsiteltiin nyt itseasiassa juurikin maatalouden ja ruokaketjun ongelmia, sekä yhteiskunnalliselta, että ympäristön taholta ja innoistuin tutkimaan aihetta sitten enemmänkin. Yksi niistä syistä, joiden vuoksi valitsin mantsan ohella hakea maataloustieteitä oli juurikin tuo, että oppisin ymmärtämään maatalouden ja koko ruokajärjestelmän ympäristöhaittoja, koska kokonaisuudessaan on ala yksi merkittävimmistä kasvihuonepäästöjen lähteistä, eikä aihetta voi ympäristöseikkoja käsiteltäessä oikein sivuuttaa. Ensi vuonna onkin tavoitteena ottaa enemmän esimerkiksi ekologiaan painottuvia kursseja noiden suuntautumisopintojeni ohelle.

Tänään vähän tämmöiset randomit aamukuulumiset. Toivottavasti teidän viikonloppu meni kivasti? Itse valmistaudun nyt tänään alkaviin uusiin kursseihin! 🙂

Kivaa alkavaa viikkoa! 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Uusi Iines DIY-neuleohje ulkona: Aurora Cozy-kauluri

Pipojen tilausjono on tällä hetkellä melkoinen ja iltani ovatkin tässä jo muutaman viikon menneet lähinnä niitä neuloessa. Olen yrittänyt luvata itselleni, etten kasvattaisi tilausjonoa enää yhtään pidemmäksi, mutten ole oikein tohtinut sanoa ihmisille ei ja tässä sitä ollaan parinkymmenen pipon jonon kanssa. Haha, eihän siinä, kivaa puuhaahan tämä on, vaikkei nyt rahallisesti kovin tuottoisaa. Kiva kuitenkin tehdä jotain mistä tulee toiselle hyvä mieli 🙂 Pipoista tulee päivittäin kyselyitä ja ajattelin nyt ensin täällä blogin puolella ilmoitella, että tarkoitukseni on saada vielä loppuvuodesta pieni erä pipoja ihan myyntiin saakka verkkokauppaan. Ilmoittelen aikatauluista siis lähemmin!

Mutta sitten muihin juttuihin! Tarkoitukseni verkkokaupan suhteen oli alunperin työstää ainakin kerran kuukaudessa uusi ohje, mutta tavoite on hieman junnannut näiden pipohommien vuoksi. Pistin tällä viikolla töpinäksi homman suhteen ja uusi ohje lämpöiseen Iines DIY Aurora Cozy-kauluriin löytyy nyt verkkokaupasta täältä! Ohje on melko simppeli ja vaikeusasteella 2/5, jos taitaa pipon neulomisen niin ihan heittämällä kyllä tämänkin. Hyvää harjoitusta esimerkiksi jos haaveilee seuraavaksi simppelin villapaidan neulomisesta!

Jos minulta kysyy, on kauluri ehdottomasti tämän syksyn hitti! Ja erityisesti omatekoinen semmoinen 😉

 

Löydät ohjeen täältä!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Täydellinen sekatyöläisyys ja koronavuoden uramietteitä

Lähitulevaisuuden uramietteet ovat olleet viime viikkoina ja kuukausina paljon mielessä. Ihan jo siitäkin syystä, että koko tämä koronahärdelli on pakostikin ajanut pohtimaan omaa uraansa monelta kantilta. Ei varmasti yllätä, ettei vuosi 2020 varsinaisesti ole ollut yrittäjille mikään lottovoitto, eikä edelleenkään olla varmoja aikoja lähelläkään. Toki myös opinnot ovat vaikuttaneet ajatuksiin siitä, mitä haluan tehdä pitkässä juoksussa, mutta lopullinen idea siitä muovautuu vielä luultavasti pitkään. Oikeilla jäljillä ollaan kuitenkin! Tällä hetkellä olenkin alustavasti tuumaillut sitä, miten voisin ”sitten joskus” mahdollisesti hyödyntää omaa yrittäjätaustaani tuleviin urahaaveisiin ja voisiko esimerkiksi blogijuttuja jotenkin yhdistää niihin esimerkiksi matkailumielessä (esim luontomatkailun suhteen jos mantsajutut etenevät). No mutta nyt puhutaan jo todella pitkän aikavälin suunnitelmista ja luultavasti homma muuttuu vielä moneen otteeseen. Nämä nyt olivat randomheittoja, joita tässä on käynyt mielessä 😀 Niistähän ne ideat usein lähtevät!

Yllättävää kyllä, mutta olen tässä viime aikoina alkanut nauttia työn suhteen juuri siitä, että saan tehdä vaihtelevasti eri juttuja. Vaikka tuloni kertyvät tällä hetkellä vähän eri lähteistä ja projekteista, en koe sitä huonona juttuna, ennemminkin päinvastoin. Työn vaihtelevuus tuo ainakin itselleni mielekkyyttä, koska päivät tai viikot eivät ole samanlaisia. Samalla myös vaihtuvat itse projektit, jolloin harvemmin pääsee kyllästymään tilanteessa, jossa homma on yhtä ja samaa jopa vuosia. Juurikin tämä seikka on se, joka minua on aikanaan alkanut pitkällä tähtäimellä tympiä esimerkiksi palkkatöissä. Että työ saattaa jossain vaiheessa muuttua sellaiseksi, joka on päivästä toiseen yhtä ja samaa – jopa vuosien ajan. Ei enää minulle, kiitos!

Olen todennut sietäväni kyllä jossain määrin rutiininomaisuutta (koska ah, ihana turvallinen arki työssäkin) ja myös niitä aina samana pysyviä asioita tai tehtäviä, mutta se, ettei työ enää haasta tai tarjoa sitä tietynlaista vaihtelua on pitkässä juoksussa itselleni no-no ja alkaa jossain vaiheessa tuntua turhauttavalta. Tai sitten taas ääripäänä aivan liian hektisesti poukkoilevat ääripään kokonaisuudet, jotka eivät pahimmillaan tarjoa tarpeeksi aikaa fokusoitua siihen yhden jutun keskittymiseen kerrallaan. Ääripäästä toiseen perehtyminen nolla-ajassa kun voi olla melkoinen mahdottomuus. Varsinkin jos on tyypillistä, että ehkä haalii joskus enemmänkin tehtävää kuin ehkä oikeasti ehtisi, kuten itselläni. Näiden seikkojen väliltä onkin löydettävä se jonkinlainen kultainen keskitie ja testaamalla se monesti selviää. Tai sitten yksinkertaisesti kantapään kautta 😀

Toisaalta työelämässä arvostetaan jo nyt yrittäjähenkisyyttä, monialaista osaamista ja jonkinlaista multiosaajuutta. Onko se sitten realistista odottaa työntekijöiltä yhä vain enemmän vai ei, en kuitenkaan usko näiden seikkojen arvostuksen kasvun ainakaan olevan vähenemään päin. Tässä sitten ehkä nouseekin tärkeäksi se, että yksilöllä pitäisi vapaa-ajan puolella olla kunnianhimoa kehittää osaamistaan, oppia uutta ja olla aktiivinen projekteissa, joita hyödyntää myös päivätyön puolella. Yrittäjänä tämä tietysti eroaa sillä, että työ- ja vapaa-ajan ero on ainakin usein melko hämärä. Monet vapaa-ajallani puuhastelemat projektit ovat automaattisesti niitä, jotka liittyvät yritystoimintaani ja toisaalta, jotka vievät sitä myös eteenpäin.

Alkuvuodesta ennen koronahommaa oli suunnitelmani ollut jo kauan keskittyä töiden suhteen tänä vuonna aiempaa enemmän mm. kotimaan matkailuun ja käsityöjuttujen kehittämiseen. Silloin alkuvuodesta hakiessani hetken mielijohteesta lentoemäntäkoulutukseen tuntui siltä, että nämä kaikki olisivat suorastaan täydellinen kombinaatio. Koko palettihan meni tietysti aivan sekaisin ja suunnitelmat hetkeksi karille, ehkä juuri tästä syystä otinkin kevään tapahtumat erityisen raskaasti ammatillisessa mielessä. Viime aikoina olen kuitenkin ollut iloinen päästessäni vihdoinkin taas enemmän myös näiden aiheiden pariin, joita jo alkuvuodesta paljon suunnittelin. Ja nyt tuntuu siltä, että juuri yliopisto-opiskelut ovat täydellinen sivuhaaste tässä muun ohella. Kesän jälkeen olen saanut valtavasti intoa esimerkiksi kässähommiin, tulevien mallistojen ja ohjeiden suunnitteluun, yleisesti verkkokauppa-alustan opetteluun ja sisällöntuottamiseen. Alkuvuodestahan asetin itselleni ammatillisia tavoitteita, joihin lukeutui opetella säännöllisesti uutta jostain tietystä osa-alueesta. No, nykyään tiedän valtavasti enemmän verkkokaupan toiminnasta, analytiikasta, kehittämisestä ja sisällöntuotannosta kuin vaikkapa vielä 3 kuukautta sitten. Olen myös ollut iloinen siitä, kuinka kivasti noiden ohjeiden kanssa on lähtenyt homma rullaamaan! Selkeästi ollaan siis semmoisen aiheen äärellä, jolle on paljon kysyntää. Kunhan tilausjonoa saa purettua niin keskityn taas uusien ohjeiden työstämiseen 🙂

Se onkin sitten taas se jutun juju: Tehdä kivoja juttuja, joista saa fiiliksen siitä, että olet oikean asian äärellä ja hyvällä lykyllä myös muille hyvää mieltä tekemistäsi asioista. Itselleni parhaaksi kokonaisuudeksi on muodostunut yhdistelmä täysin toisistaan erilaisia projekteja, itsensä haastaminen ja juuri se, että sinulla on itselläsi mahdollisuus viedä hommia haluamaasi suuntaan. Mietin kässäjutun kehittämistäkin jo toista vuotta ja nyt sitten ihmettelenkin, että miksen tehnyt sitä jo aikaisemmin? Ehkäpä vuosi 2020 oli (toki kaikessa kaameudessaan) juurikin sopiva etappi pohtia kaiken muun ohella esimerkiksi tätä omaa yritystoimintaa ja sen tulevaisuutta. Ideoida uusia juttuja ja jalostaa ideat käytäntöön. Juuri nyt tuntuu niin hassulta, että vielä alle puoli vuotta takaperin olin koronan vuoksi niin lannistunut kaikesta, tulevasta ja ennen kaikkea omasta yritystoiminnastani, että olin lähellä heittää hommat lopullisesti sikseen. Sitten pidinkin jonkun sortin oman ideapajan, luin sivussa ahkerasti pääsykokeisiin, pohdin uusia ideoita ja suunnitelmia tulevaan. Ja sen tuloksena olemmekin tässä.

Opetus? Vaikka välillä tulisikin niitä rajujakin alamäkiä, älä anna periksi! Luota visioosi, ota hetki pohtiaksesi kokonaistilannetta, mieti mitä uutta voisit antaa toiminnallesi? Mikä toimii ja mikä ei? Voisitko kokeilla jotain aivan uutta? Mikä on varasuunnitelmasi? Omalla kohdallani se oli opiskelupaikka, toinen taas palkkatöihin palaaminen. Vaikka luovuin varsinaisista viisivuotissuunnitelmista jo aikapäiviä sitten, olen tänä vuonna osittain joutunut palaamaan aiheen pariin, vaikkakin enemmän ehkä semmoisen ”yksivuotissuunnitelman” muodossa.

Tulipas sekalaisesti tämmöinen randompläjäys siitä, mitä mielessä on pyörinyt! Ehkä joku teistä samaistuu fiiliksiin 🙂

 

Kumpaa tyyppiä te olette ammatillisesti? ✨

 

Mielummin yhteen kokonaisuuteen keskittyviä vai niitä, jotka mielellään tekevät useita toisistaan erilaisia juttuja?

 

 Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.