Tulevan kesän ABC

Kaupallinen yhteistyö: Change Lingerie

Viime vuonna tein kesän lopulla ”kesän aakkoset”-postauksen, mutta nyt ajattelin tehdä tämmöisen käänteisen version, nimittäin miettiä tulevaa kesää. Mitä kaikkea haluaisin sisällyttää tulevaan kesään ja mitä on tullut vastaan tähän mennessä? Postauksen kuvituksena on jemmassa olleita bikinikuvia Malediiveilta. Mikäs nyt sopisikaan paremmin kesäpostaukseen?

Mitä sitten tulee mahdollisesti mahtumaan tulevaan kesään?

Aurinko. Tärkeimmät ensin tietenkin! Eihän kesästä tule tietysti mitään ilman aurinkoa ja onneksi olemme tähän saakka saaneet nauttia ihanista keleistä, jotka toivon mukaan myös jatkuvat. Itse olen kesäisin ja auringossa aivan eri ihminen kuin talvikaamoksen keskellä. Aurinko siis todella tekee ihmeitä.

Bikinit. Ovat useimmiten ainakin itselläni rantalomilla ja kesäisin käytössä useammin kuin alusvaatteet, melkeinpä päivittäin. Siksi panostankin bikineissä semmoisiin, jotka oikeasti ovat kestäviä ja ajattomia vuodesta toiseen.

Changen bikinit. Näissä Malediiveilla napsituissa kuvissa ovat päällä juurikin Change Lingerien bikinit, joissa ihastuin ensinäkemällä erityisesti tuohon erikoiseen selkäosaan. En aikaisemmin ole omistanut ainuttakaan korkeampaa bikinien alaosaa, mutta näihin olen tykästynyt! Materiaali on näissä bikineissä todella jämäkkää ja kestävää. Changen alusvaatteet ovat jotain, mihin olen luottanut jo vuosia, mutta nyt olen ihastunut myös merkin biksuihin, joita löytyy malleja ja kokoja kaikenmuotoisille vartaloille.

D-vitamiinin tankkaus. Kesäisin haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona. Jotenkin tuntuu haaskaukselta kököttää sisätiloissa, siksi olen nytkin pyrkinyt olemaan ulkona niin paljon kuin mahdollista. Tekemässä töitä, lukemassa, leikkimässä ja käsitöiden parissa.

Edistysaskeleita. Kesälomalleni minulla on pari ihan erityistä suunnitelmaa, joista olen superinnoissani! Näistä enemmän myöhemmin. Pahoittelut teaserista! 😀

Fluoriitti, jonka ostin kesän onnenkiveksi ja siitä saakka onkin tuo värikäs kivi liikkunut mukanani laukussa. Jatkossa kivi ehkä muistuttaa juurikin asioista ja muistoista, joita tuli koettua tänä kesänä.

Grillaus. Tietenkin! Sehän kuuluu meillä suomalaisilla kesään ihan pakollisena juttuna. Omat grilliherkku-lempparini ovat edelleen mustapekka-juustolla täytetyt herkkusienet, niitä ei voita yksinkertaisesti mikään.

Helteet. Rakastan helteitä ja pakko myöntää, että nyt viime viikkojen lämpiminä päivinä meidän pihassa (jonne ei siis tuule käytännössä lainkaan) on ollut jopa liian kuuma! Siis miettikää 😀 Tarkoitan siis semmoista, etten ole pystynyt enää lukemaan kirjaa kun tuntuu siltä, että aivot sulavat lämmöstä, haha! Silti toivon, että tästä kesästä tulisi kunnon inkkarikesä ihan koko Suomeen.

Italia. Tämä olisi voinut olla myös Gardajärvi, jossa piipahdin aikaisemmin. Aikaisemmin en reissannut kesäisin minnekään, vaan pidin lomani aina kesäkauden ulkomailla. Nyt viimeiset kolme kesää on kuitenkin tullut käytyä kesän aikana ainakin viikon Euroopan reissulle ja kesäreissuista onkin tullut tietynlainen tapa. Ehkä seuraavaksi se Sardinia tai Amalfi..?

Juhannus. Uskokaa tai älkää, mutta viime vuonna vietimme juhannuksen todella tylsästi kotona. Pidän itse juhannusta ehkä vuoden ainoana pyhänä, jolloin tulisi olla jossain muualla kun kotona, mielellään tietysti mökillä. Tänä vuonna suuntaamme viettämään keskikesää järvimaisemiin, eli hyvällä tuurilla pääsen tänä kesänä jopa kesäturkista eroon.

Kesäloma. En muista milloin olisin viettänyt töistä oikeasti kesälomaa. Viime kesänä olin tosin kotona mammailemassa, mutta edellisestä virallisesta kesälomasta on vuositolkulla aikaa. En esimerkiksi ikinä ole käyttänyt lomapäiviäni ja lomaillut kokonaista kuukautta kesä-, heinä-, tai elokuussa. Pidämme töissä koko toimiston kiinni heinäkuussa, joten tietty myös minä lomailen silloin. Kerrankin! Nyt kun on asennoitunut heinäkuun lomaan, ei sitä sitten malta olla ajattelematta ollenkaan. Ensi kuuta odotellen siis!

Lukeminen. Tässä aion tänä kesänä kunnostautua oikein olan takaa. Tähän saakka olen saanut luettua jo kolme kiinnostavaa kirjaa toukokuun jälkeen ja iso pino odottaa. Astrologia, meditointi, kundaliini ja kristalliterapia. Siinäpä on muutamia aiheita makkarin pinon kirjoista! Melko erikoisia aiheita siis. Välillä on hyvä perehtyä joihinkin aivan uusiin aiheisiin ja muutakin kun pelkkiä dekkareita, vaikka itse kova dekkari- ja jännityskirjojen ystävä olenkin.

Meditointi. Asia, jota aion tehdä päivittäin myös kesälomalla. Vaikka olen yrittänyt pitää meditoinnin arjessani mukana, havahtuu välillä siihen, että on mennyt viikko ja unohtanut koko homman. Monesti sitä ajattelee, ettei mukamas ole aikaa meditoida, mutta oikeasti jo minuutti-parikin on hyödyllistä aikaa.

Naturel. Pyrin viettämään lomani ainakin pääasiassa meikittä. Viimeisten parin kuukauden aikana olen viettänyt paljonkin aikaa arkena täysin meikittä ja se on ihan parasta! Kesäisin ei tarvitse muutenkaan paljoa meikkiä, ainakin itselläni iho nauttii aina valtavasti lämmöstä, auringosta ja kosteammasta ilmasta, mikä näkyy tasaisempana ihonsävynä ja semmoisena tietynlaisena hehkuna. No, tiedättehän! Meikittömyys on aivan parasta ja täytyyhän ihonkin antaa välillä lomailla.

Onni ja positiiviset ajatukset. Näihin asioihin aion keskittyä kesällä. Miettimään hyviä juttuja, nauttimaan hetkestä ja yrittää murehtia vähemmän turhista. Kun keskittyy miettimään sitä, mikä on hyvin juuri nyt sen sijaan, että murehtisi tulevaa, vähenee stressi huomattavasti. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ainakin kannattaa yrittää!

Pulikoiminen. Siksi pulikoiminen, koska uimisen U oli jo varattu ukkoselle 😀 En ole käynyt Suomessa uimassa meressä tai järvessä pariin vuoteen. Miettikää! Tai siis oikeastaan siis kahteen vuoteen, silloin taisin käydä kerran ja se oli juhannuksena mökillä. Tänä vuonna olisi tietty ihan kiva päästä vähän enemmänkin rantsuilemaan.

Ruoka. Kesäisin tulee herkuteltua aina reippaasti ja ihan ansaitusti! Innostun usein kesäisin useammin leipomaan piirakoita, syön jäätelöä ja käymme ulkona syömässä kivoissa paikoissa. Lisäksi on kesäruoka kotona ihan parasta. Kesäperunat, kala, kotimaiset kasvikset, letut.. Lista voisi jatkua loputtomiin!

Saunominen. En varsinaisesti ole mikään himosaunoja, vaikka meillä kotona sauna onkin. Noin kerran-pari kuussa on tahti, jolla yleensä saunon. Silti saunominen mökillä on ihan eri juttu. Löylyistä suoraan uimaan, sehän kuuluu kesään! Toivon, että pääsisin tänä kesänä ainakin kerran rantasaunaan.

Tanska. Suuntaan heinäkuussa ekaa kertaa ikinä Tanskaan, uskokaa tai älkää! Ainut Pohjoismaa, jossa en ole käynyt muuta kuin muutaman kerran lentokentällä. Kööpenhamina on ollut reissulistalla jo vuosia ja keväällä bongasin sinne edulliset lennot. Tällä kertaa siis semmoinen kesän miniloma, en malta odottaa!

Ukkonen. On nimittäin ihan parasta! Jyväskylässä ukosti huomattavasti useammin kuin täällä Etelässä ja kesät olivat muutenkin mielestäni kuumempia sisämaassa. Kesäukkoset ovat aivan parasta! On niin ihana käpertyä ukkosella ja sateella sohvalle viltin alle tunnelmoimaan tai nukkua yöllä silloin kun tietää ulkona myrskyävän. Se on jotenkin todella rentouttavaa, enkä ole koskaan pelännyt ukkosta, päinvastoin.

Virkkaus. Käsitöiden suhteen olen vaihtanut hetkeksi neulomisen virkkaamiseen. Kivaa vaihtelua! Nyt olenkin yrittänyt koota ideoita virkkuutöistä, tällä hetkellä on työn alla esimerkiksi torkkupeitto pojalle.

Äiti+poika-aika. Heinäkuussa lomailemme yhdessä pojan kanssa, mikä tarkoittaa kivoja kesäaktiviteetteja yhdessä. Puistoleikkejä, nurmikolla juoksemista paljailla varpailla, pallon heittämistä hauvoille, retkiä ympäri kesä-Helsinkiä ja ekaa kertaa Linnanmäen pienten laitteissa hurvittelua.

Mitä juttuja tulee kuulumaan teidän kesäänne?

 

Ja ps. mitä tykkäätte bikineistä? Tuli ihan kamala ikävä Malediiveille!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Heivasin viisivuotissuunnitelmani romukoppaan

Täytän ensi kuussa 31 vuotta ja tässä yhtenä päivänä havahduin työni lomassa jotenkin siihen, että olen pian virallisesti ”yli 30-vuotias”. Apua! Vai eikö sittenkään kriisiä? Sanoisinko, että olen itse melko sinut ikäni ja kertyvien vuosien suhteen. En jaksa stressata asiasta, jota nyt ei nykytieteen nojalla voi pysäyttää. Normaaleinta asiaa ikinä, sitä että tulee vanhemmaksi ja tietysti myös viisaammaksi, hehe. Yleensä myös vältän lähtemästä mukaan niihin ”Voi apua, jo x vuotta täynnä”-jaaritteluihin, joita kuulee silloin tällöin. Mitä pahaa on siinä, että tulee vanhemmaksi? En minä haluaisikaan olla se sama Iines, joka oli 20-vuotiaana, vaan juuri tässä hetkessä. Viime kesänä kirjoittelin ajatuksiani kolmenkympin rajapyykistä täällä ja sanoisinko, että samoilla linjoilla mennään edelleen.

Muistatteko ne ”nuoruusvuodet” alle parikymppisenä kun 30-vuotias tuntui aivan ikälopulta? Jotenkin hassua, kuinka sitä vuosi vuodelta ajattelee enemmän niin, että ikä on vain numero. Vanheneminen on ennen kaikkea henkistä. Henkistä kasvuahan se onkin, fyysiset muutokset tulevat siinä sivussa. Oppimista, kehittymistä ja tietynlaista kypsymistä. Löytyyhän teineistäkin niitä, jotka henkiseltä tasoltaan muistuttavat enemmänkin kolmekymppistä. Itse en halua vanhentua henkisesti, enkä koe että niin olisin käynytkään. Olen edelleen se sama hassuttelija kun nuorenakin ja juuri elämänasenteella, sekä tietynlaisella lapsenmielisyydellä on paljon tekemistä sen kanssa kuinka vanhaksi itsensä tuntee. Meillä on puolisoni kanssa 10 vuotta ikäeroa, enkä koskaan edes ajattele, että olemme ”eri ikäisiä”. Juuri luonne ja persoona on se millä on väliä.

Jos otan kantaa ulkonäköseikkoihin, voisin todeta olevani itse tyytyväisempi ulkonäkööni nyt kuin 10 vuotta taaksepäin. En koe minkäänlaista kriisiä kertyvistä vuosista, vaikka kolmekymppinen vielä nuori onkin. Toki tilanne voi muuttua ja kukapa sitä nyt varsinaisesti haluaisi rupsahtaa? Tottakai hoidan ihoani, nautin kollageenin tuotantoa tehostavia vitamiineja ja pyrin huolehtimaan itsestäni, ihan vain koska se on mahdollista ja tekee minulle hyvää. Se ei tarkoita, että ikääntyminen ja sen tuomat pienet merkit olisivat maailmanloppu tai asia, josta pitäisi saada aikaan paniikkia.

Ajanjakso ikävuosien 20-30 välillä oli jotenkin semmoista ainaista etappien ja viisivuotissuunnitelmien kyhäystä. Mitä ”pitää” saavuttaa ennen kolmenkympin rajapyykkiä. Itse olin ennen maailman pahin tulevaisuuden suunnittelija. Tein aina niitä listoja päässäni, mitä haluan saavuttaa ja mitä haluan saavuttaa sitten kun olen saavuttanut ne ensimmäisen suunnitelman asiat. Argh, kuinka kaoottista. Jotain tässä parin vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut. En enää jaksa stressata tulevasta. Ihan pakko paljastaa, että tällä hetkellä oikeasti ainoa varsinainen suunnitelmani (tai enemmänkin haave) seuraavalle kymmenelle vuodelle on se, että voisimme edes osan vuodesta asua jossain lämpimässä ulkomailla. Tai edes kerran hieman pidempään, muutaman kuukauden ajan. Ja yleisesti tehdä asioita, joita rakastamme ja noista nautimme. Olla onnellinen ja elää tasapainoista elämää.

Ei elämää ole tehty sille, että väsätään listoja tuleville vuosille, joita sitten pää jumissa ja ajatukset elämässä oikeasti vähäpätöisiin asioihin fokusoituneena yritämme paniikissa saavuttaa. Ja mitäs sitten tapahtuu? Helpottaako olo ja elämä oikeasti sen jälkeen kun saavutat sen seuraavan etapin? Todennäköisesti sen jälkeen keksii pari lisää ”sitten kun-asiaa”, jotka tulee saavuttaa. Ja valitettavasti saattaa käydä niin, että kaiken tuon suorittamisen ja vuosisuunnitelmien pakertamisen ohella oikeasti unohtaa elää sitä elämäänsä.

Mitäs sitten jos olisin valinnut toisin? Emme olisi koskaan tavanneet puolisoni kanssa ja olisin mennyt vuosipläänien perässä. No, olisin saattanut opiskella vielä toisen tai ylemmän korkeakoulututkinnon, ehkä työskennellä suuren konsernin johto- tai asiantuntijatehtävissä, joista joskus haaveilin ja mitä aikaisemmin teinkin työkseni. Mutta en jaksa uskoa, että olisin kaiken sen jälkeen yhtään onnellisempi kuin nyt, päinvastoin. Luotan ehdottomasti siihen, että elämässä asiat kyllä järjestyvät. Jos teet toisille hyviä asioita ja olet hyvä tyyppi, tapahtuu myös sinulle hyviä asioita, jos vain uskot siihen.

 Itse olen jostain kumman syystä onnistunut muuttamaan ajattelutapaani tämän kaiken suhteen. Ehkä se oli juurikin äitiys, joka oikeasti pisti elämän prioriteetit uusiksi. Enää en suostuisi vaihtamaan siihen vanhaan, ikinä. Haluan elää jokaisen päivän sillä, etten stressaa sitä mitä teen viiden vuoden kuluttua. Ennen mietin sitä lähes päivittäin. Oikeastaan, mitä väliä asialla edes on juuri tällä hetkellä? Jos teet päivittäin parhaasi siinä, minkä teet parhaiten, nautit asioista jotka teet ja tietysti teet myös töitä sen eteen, millaista haluat elämäsi olevan, todennäköisesti siitä myös tulee semmoista. Tahdonvoima on yllättävän vahva juttu ja ajaa melko tehokkaasti omia haaveita kohti, vaikkei sitä ehkä aina huomaisikaan. Toisaalta, olen elämässäni nyt siinä, missä haluankin. Siksi en näe viisivuotissuunnitelmille yksinkertaisesti mitään tarvetta.

Pikaiset jorinat asusta. Olin nimittäin hurja ja menin ostamaan uudet housut Zarasta! Nuo nilkkamittaiset rentoiluhousut löysin Milanon lentokentältä ja olin koko kevään etsinyt juuri tuommoisia löysiä lounge pants-tyylisiä housuja, joita voi käyttää helposti arkenakin ja yhdistää monipuolisesti. Ja sitten ne löytyvät Zarasta, jossa en ole käynyt ikuisuuteen. Aivan mainio löytö kyllä, vaikka nykyään pyrinkin kuikuilemaan uusia juttuja ensisijaisesti kirppiksiltä. Näitä en ollut kuitenkaan onnistunut sieltä löytämään. Tuon Minkoffin laukun taas löysin talvella Havaijilta todella hyvään hintaan alesta. En juurikaan omista värikkäitä laukkuja, joten tämä oli siinä mielessä kiva poikkeus. Sopii todella kivasti kesälaukuksi! Huomasin muuten, että tätä myydään hyvään alehintaan eri väreissä täällä 🙂

T-paita / Monki 

Housut / Zara

Camotakki / 2nd hand kirppikseltä

Flipflopit / Havaianas

Laukku / Rebecca Minkoff (alessa eri väreissä täällä!)

Kaulakoru / Glitter

Nykymaailma on yhä enemmän suoritusyhteiskunta. Asioita täytyy saavuttaa yhä enemmän, suunnitellaan, laaditaan listoja ja keskitytään ehkä kehittämään itseämme osittain väärillä tavoilla. Loppupeleissä yllättävän moni asia lähtee siitä, että olet tyytyväinen nykyhetkeen ja siihen, millainen olet. Menneisyyttä ei voi muuttaa, sitävasten tulevaisuuteen voi vaikuttaa, mutta kaikki lähtee kuitenkin siitä, mitä tapahtuu juuri nyt. Mitä valintoja teet, miten käyttäydyt muita ihmisiä kohtaan ja kuinka hyvin teet hommasi juuri tänään.

Kuvien paidassa lukee choose peace, mutta siinä voisi yhtä hyvin lukea choose yourself 😉

Kumpaan joukkoon itse kuulut? Viisivuotispläänien laatijoihin vai niihin, jotka lompsivat eteenpäin sydämen mukaan?

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Suora mielipiteeni x 5

Huomenta! Toivottavasti viikonloppunne meni mukavissa merkeissä. Juuri eilen sanoin Tommille, että tämä oli ihanin viikonloppu aikoihin. Vaikkei edes tehty mitään kovin kummallista. Olimme kotona, hengailimme omalla pihalla, söimme kaikkea hyvää ja ihan vain rennosti vietimme aikaa yhdessä. Eilen ajoimme vielä alkuillasta Classic Pizzaan vetämään sunnuntai-illan mätöt, hehe. Tänään olisi jokatapauksessa tietynlaisen mielipidepostauksen vuoro. Tässäpä siis suora mielipiteeni muutamista asioista..

 Humalaiset ihmiset ärsyttää aivan suunnattomasti. On jotain niin kiusallista olla itse selvinpäin ja kuunnella semmoista kännijankkaamista. Järkevistäkin ihmisistä tulee monesti kännissä supernoloja ja humalaisten ihmisten ympärillä tulee itselleni semmoinen olo, että pakko päästä pois. Eri asia tietty olla pienessä hiprakassa kun semmoisessa kiusallisessa ”Anna mä kerron yhden jutun.. Oot tosi hyvä tyyppi tiiäks”-kunnossa. Ei, ei, ei! Myös itsestäni tulee juodessa tosi dorka, saatan juoda helposti liikaa, tehdä tempauksia, joita en muuten tekisi, unohdella ja hukkailla tavaroita, sekä kaikki vielä ihan järkyn krapulan kera, joten ennemmin olen yksinkertaisesti juomatta. En en edes pidä minkään alkoholijuoman mausta, joten en näe syytä miksi joisin silloin tällöin edes lasillisen. Tiedättekö, jos siis voin olla juomattakin. Ennemmin olen täysin selvänä ja ilman alkoa. Tämän tosin kerroinkin jo viime viikon alkoholi-postauksessa.

En voi sietää epärehellisyyttä ja valehtelua. Joskus saatan itse olla jopa yltiörehellinen (joka ei sekään tietysti aina ihan paras juttu). Jos joku esimerkiksi kysyy erikseen, että olenko ollut tyytyväinen asiaan x, enkä ole ollut, kerron sen kyllä. Miksi sitten kysytään, jossei haluta oikeasti kuulla? Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että millainen ihminen valehtelee? Ajattelevatko valehtelijat, että ovat muita ihmisiä fiksumpia, eikä valheita vain huomata? Vai onko se vain pakkomielteistä? Uskovatko he itsekin siihen, mitä sanovat? Onneksi nyt aikuisena harvemmin törmää kovin epärehellisiin ihmisiin, mutta silloin siinä on kyllä jotain sitäkin oudompaa.

En ymmärrä niitä, jotka menevät lähijunissa istumaan paikoille, jotka ensisijaisesti ovat varattu vaunujen kanssa matkustaville. Varsinkin kun juna on puolityhjä ja paikkoja olisi muualla vaikka muille jakaa. Sama juttu busseissa. Sitten kun tulet itse junaan vaunujen kanssa, nämä tyypit eivät meinaa korvaansa lotkauttaa vapauttaakseen vaunupaikan vaunuille. Haloo! Omasta mielestäni nuo vaunupaikat ovat muutenkin maailman rasittavin paikka istua, enkä ymmärrä miten joku menisi siihen vapaaehtoisesti istumaan? Sama ärsyttävä ilmiö on tyypit, jotka esimerkiksi aamun ruuhkajunassa blokkaavat joko keski- tai ikkunapaikan tyhjäksi niin, että kenenkään on hankala päästä sinne. Ja sitten katsotaan äreästi kun joku uskaltaa kysyä, että pääsisikö tuonne istumaan? Välillä olen meinannut kysyä, että onko kenties joku syy, miksi tuo paikka tuolla on tyhjillään..?

Olen miettinyt jo kauan, että haluaisin jollain tapaa auttaa syrjäytymisvaarassa olevia tai jo syrjäytyneitä nuoria. En vain tiedä miten lähtisin liikkeelle? Olen ollut aina kiinnostunut esimerkiksi päihdeongelmaisten taustoista. Mitä tapahtuu ja mitä asioita siellä ihmisen sisällä velloo, joka saa nuoren elämän suistumaan raiteiltaan? Joskus tekisi mieli mennä haastattelemaan näitä tyyppejä jonnekin steissille ja kysyä, että millaista teidän elämä on? Oletteko onnellisia? Mitä teille kuuluu? En tietenkään uskalla. Se miten haluaisin auttaa, olisi kuunnella, antaa näille vinkkejä kuinka hakea töihin ja opiskelemaan, sekä tietty jollain tapaa auttaa ymmärtämään, että vaikka on vaikeaa, niin jokainen on loppupeleissä oman elämänsä käsikirjoittaja, mutta avun pitäisi ehdottomasti olla helpommin saatavilla. On aivan sairasta miettiä, että kun itse oli nuori otti porukka ehkä tilkan viiniä vanhempien kaapista ja nykypäivänä taas suurinpiirtein aletaan vetämään kovia huumeita heti ensimmäisenä, koska niitä vaan on niin helppo saada esimerkiksi alkoholiin verrattuna. Huhheijaa. Ja sitten vastustetaan jotain keskivahvojen alkoholijuomien tuomista päivittäiskauppoihin kun fokuksen ehkä pitäisi olla joissain aivan muissa ongelmissa. Suomi on tottakai paras paikka asua, mutta välillä havahtuu siihen, että täällä sokaistutaan niille todellisille ongelmille ja keskitytään miettimään jotain naurettavia yhden henkilön päähänpistoja. Näitä kategorian ”kielletäänkö olutpanimoiden logoiset aurinkovarjot terasseilta”, jotka eivät ainakaan itselläni ole aiheuttaneet koskaan, ikinä minkäänlaista oluthimoa. Jep jep.. No, asioista voi aina olla montaa mieltä.

Omien aatteiden liiallinen tuputus on asia, joka saa minulla hieman niskakarvat pystyyn.  Oli sitten kyseessä uskonto, elämäntapa tai muu aate, saa semmoinen ”Toimi samoin tai olet huono”-asenne minut vihaiseksi. Tottakai kukin saa uskoa mitä itse tahtoo ja kannatan toki mielipiteen vapautta, mutta siinä vaiheessa kun se menee syyllistämisen puolelle, tulee jo stoppi vastaan. Uskon itse vahvasti siihen, että jos itse haluan johdattua jollekin tielle tai jonkin asian äärelle, se varmasti tapahtuu ilman mitään erityistä käännytystyötä. Liiallinen omien aatteiden tuputtaminen aiheuttaa enemmänkin melkein allergiaa, joka saa reagoimaan kyseiseen asiaan negatiivisesti. Esimerkkinä nyt vaikka kuvitteellinen tapahtuma, jossa kerron syöväni nykyään melko vähän punaista lihaa ja kun jonkin kerran sitä sitten söisin, saisin lokaa niskaan siitä, että olen murhaaja. Ymmärrättekö? Tai jos joku tulisi kertomaan, että joudun helvettiin kun uskon astrologiaan, olen paska ihminen kun ostan nahkaiset kengät tai kun syötin lapselleni illalliseksi kaupan purkkiruoan.. Vain koska ”Minä itse en ikinä tekisi x…” Lista voisi jatkua loputtomiin. Omia aatteita voi suitsuttaa myös tavalla, joka ei ärsytä muita ihmisiä tai ole epäkunnioittava toisen omia valintoja kohtaan. Maailman paras juttu onkin, että ihminen saa valita omat tapansa toimia ja onneksi hyvistä valinnoista voi kertoa myös tavalla, joka ei syyllistä toista. Ero näillä on se, että edellä mainittu ei saa toista tuntemaan oloansa huonoksi, koska nyt sattuu ehkä ajattelemaan toisin.

Paita / Twist & Tango (ikivanha)

Farkut / Topshop

Flipflopit / Havaianas

Kello / Swatch

Samaa mieltä jostain kohdasta?

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kun alkoholi(ttomuus) on ongelma

Eräs aihe on pyörinyt viime viikkoina mielessäni. Nimittäin alkoholi. En oikeastaan edes tiedä miksen ole aikaisemmin sivunnut aihetta blogissa varsinaisen postauksen muodossa. Alkoholi nimittäin on asia, joka aiheuttaa omalla kohdallani elämässä valitettavan paljon kysymyksiä ja myös niitä selittelyitä. Siis se, miksi en juo.

Alkoholi tunnetaan seurajuomana. On täysin normaalia lähteä yksille, juoda hieman viiniä viikonloppuna tai juhlia ystävien kanssa. Usein alkoholi pelaa varsinkin meillä suomalaisilla suurta roolia elämän iloissa ja suruissa. Kun on juhlimisen aihetta, skoolataan ja valitettavasti myös toisinpäin. Monet pakenevat alkoholiin elämän vastoinkäymisiä, yksinäisyttä, surujaan tai pahaa oloaan. Tunteita ei ehkä osata tai uskalleta kohdata selvinpäin ja sitten toisaalta ei juhliessa ehkä osata olla ”oma itsensä” uudessa porukassa täysin selvinpäin. Tiedätte, että suomalaiset ovat kovia juomaan ja juuri humalahakuisesti. Alkoholi ei ole meille vain seurajuoma, vaan keino paeta todellisuutta. Alkoholi alkaa olla ongelma viimeistään siinä kohdin kun keksii syitä sille, että voisi juoda. Viikonloppu, rankka työviikko, onnistunut diili töissä, loma, uusi työpaikka…

Nuorempana join usein ja usein viikonloput menivät baareissa. Se oli jotenkin semmoinen automaatio, että tottakai viikonloppuna tulee bilettää. Toisaalta, olin usein myös todella humalassa ja seuraavana päivänä joutui miettimään, että mitäs sitä eilen tapahtuikaan. Unohtamatta tietenkään sitä kamalaa krapulaista oloa ja rahanmenoa. Usein kaveritkin tiesivät, että Iines on monesti sitten kännissä. Voisin ihan suoraan sanoa, että omasta mielestäni ryyppääminen on silkkaa rahanhukkaa. Kirjaimellisesti juot rahat kurkustasi alas, pahimmassa tapauksessa tehden itsestäsi samalla täyden pellen. Tiedän valitettavasti tapauksia, joissa alkoholi on johtanut siihen, että ihminen menettää elämässään kirjaimellisesti kaiken. Aina läheisistään omaisuuteen, terveyttä tietysti unohtamatta. Aivan järjetöntä ajatella, että joku tekisi sitä huvikseen.

En edes tiedä miksi ”lopetin” juomisen tai oikeastaan vähensin. Tästä on kuitenkin lähemmäs 10 v kun asteittain vähensin alkoholinkäyttöä, varmaan pääasiassa siksi, että opiskelin ja kävin töissä, jolloin vapaa-aikaa oli vähän, välillä vain se yksi päivä viikossa (jos sitäkään) ja silloin oikeasti tarvitsi sitä kunnollista lepoa, ei krapulassa koomailua. Mitä harvemmin join, sitä pahemmiksi myös muuttuivat krapulat. Saatan kirjaimellisesti saada jäätävän krapulan jo yhdestä viinilasillisesta. Tässä vuosien varrella asiaan on alkanut suhtautua eri tavalla ja alkanut enemmänkin pohtia, että miksi ihmeessä muka joisin? Alkoholi ei ole ollut itselleni ongelma, mutta olen yksinkertaisesti todennut, ettei se sovi kaikille.

Itsehän en siis käytä nykyään alkoholia oikeastaan ollenkaan. Saatan joskus harvoin maistaa hörpyn viiniä, mutta en ikinä puolta lasia enempää. Olen viimeksi ollut edes vähän humalassa yli 3v sitten (tosin sitäkin ennen oli varmaan lähes vuoden tauko), enkä tosiaankaan ole kertaakaan kaivannut alkoholia. Jokainen kerta kun juon, kadun. Saan kamalan vuorokauden kestävän oksennuskrapulan vaikken olisi edes ollut kovin juovuksissa, eikä olo humalassa edes ole hyvä. Miksi siis tuhlaisin aikaani ja terveyttäni johonkin sellaiseen, joka aiheuttaa vain niitä negatiivisia asioita, eikä juodessa edes ole sen kivempaa kuin selvinpäin?

Silti alkoholi on asia, joka juomattomuudesta huolimatta aiheuttaa elämässäni ahdistusta. Ja se ahdistus liittyy nimenomaan siihen, että tunnen juomattomuuteni olevan ongelma muille ihmisille, ei minulle. Se, että et juo, aiheuttaa automaattisesti ihmettelyä ja kysymyksiä, joka on mielestäni aivan järjetöntä. Olet outo, josset kuluta laillista huumetta, joka tunnetaan nimellä alkoholi. Aine, jolla ei erityisemmin terveyshyötyjä ole. Se selittely on kaikkein ahdistavinta. Ei, en ole raskaana, en myöskään uskovainen, mutta en yksinkertaisesti näe syitä, miksi minun tarvitsisi juoda. Varsinkin Italiassa juomattomuus sai paljon kummastelua ravintoloissa. Maa, jossa viini kuuluu hieman kärjistetysti ”vauvasta vaariin”, eikä sitä edes käytetä päihtymistarkoituksessa. Silti sielläkin on outoa, jossei joku juo.

Monet hakevat alkoholista tietynlaista confidence boostia. Parin viinilasillisen jälkeen olo on kevyt ja vapautunut. Minun täytyy myöntää, etten itse pelkää olla selvinpäin sellainen kun olen oikeasti. En tarvitse alkoholia tuntekseni oloni itsevarmaksi tai jotta uskaltaisin  jutella ihmisten kanssa, saati sitten paetakseni todellisuutta. Mihin sitten tarvitsisin alkoholia? Olen ollut monesti tilanteessa, jossa minun on ollut melkeinpä ”pakko” juoda ja pelkästään muiden ihmisten vuoksi. ”Hei, kyllähän sä voit pari ottaa. Nyt kerrankin vähän irroittelemaan!”. Ja sitten muutaman lasillisen jälkeen oksennan koko seuraavan päivän kykenemättä tekemään mitään muuta ja mietin, että miksi ihmeessä lähdin tähän mukaan? Sen vuoksi olenkin päättänyt, etten enää lähde.

Jos juomattomuuteni on jollekulle ongelma, tulisi tuon henkilön ehkä ennemmin kääntyä omaan itseensä ja miettiä, miksi ihmisen ylinpäänsä pitäisi juoda? Miettikää nyt järjellä: Yhteiskunnassamme on normaalimpaa ryypätä kuin olla juomatta. Eihän tämäkään nyt kovin järkevältä kuulosta. Olenkin miettinyt, että olisiko yksiselitteisempää vain sanoa olevansa absolutisti?

Tottakai ymmärrän esimerkiksi viinin tai drinkin rentoutumismielessä ja että monelle lasillinen on tapa relata ja laittaa vapaalle. Se oikeus ihmisellä onkin, enkä halua tuomita kenenkään muun alkoholin kulutusta. Silti myös itselläni on oikeus valita, nimenomaan valita olla juomatta ja toivonkin, että joskus tulee päivä, jolloin juomattomuus ei ole ongelma muille, kuten se ei ole myöskään itselleni. Postauksen tarkoitus ei ole saarnata tai syyllistä ketään alkoholinkäytöstä, vaan auttaa ymmärtämään, että toisen juomattomuutta tulisi kunnioittaa, kuten kaikkia muitakin ihmisen itse tekemiä valintoja.

Mielenkiinnosta kuulisin, että onko muilla samanlaisia kokemuksia? Mitä ajatuksia alkoholi teissä aiheuttaa?

 

Ps. Juuri kun muutama viikko sitten valitin, etten ole tehnyt kirppikseltä mitään  löytöjä aikoihin, niin onni kääntyi taas! Tässä uusin löytöni UFF:ilta, joka on oikeasti hame, mutta lyhyenä tyyppinä ostin olkaimettomaksi mekoksi, haha!

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 24 kommenttia.

Cali-mietteitä, kuulumisia ja asukuvia tekemästäni kesäneuleesta

Maanantaista on selvitty ja eilinen hurahti omalla terassitoimistolla etäillen. Ihan paras juttu ikinä! Rakastan tehdä töitä kotona, mutta tietty toimistollakin on todella mukavaa. Aloitin eilen hommat jo seiskalta ja puolilta päivin lähdin lounaan sijaan 5km lenkille. Etäpäivinä on parasta käyttää hyödyksi juuri ne pienet hetket, jotka muuten menisivät työmatkoihin tai ulkona lounasteluun. Tänään heräsin (yllättäen) ihan superaikaisin, mutta meinasin nukahtaa uudelleen kun kuulin ulkoa sateen ropinaa. Se on minulle ehkä maailman rauhoittavin ääni. Toisena tulee meren kohina.

Meillä on ollut kamalaa säätöä syksyn reissun suhteen. Kohteeksi valikoituu nyt luultavammin taas kerran Los Angeles ja Hermosa Beach. Mitä tulee siihen säätöön, niin useissa Los Angelesin rantakaupungeissa on keväällä kielletty Air bnb ja asuntojen vuokraus alle kuukaudeksi. Mehän ollaan tähän asti vuokrattu sieltä aina asunto, koska hotellitarjonta on noilla toivomillamme ranta-alueilla melko suppeaa (tai superkallista). Nyt ne harvatkin hotellit ovat suunnilleen tuplanneet hinnat, koska kysyntä on noussut pilviin. Oltiin jo antamassa periksi, kunnes majoitus vihdoinkin ehkä on hoitunut. Meinasi jo lähteä kohde vaihtoon, olisi ollut kamalaa. Kalifornian korvike-vaihtoehto olisi ollut Euroopan lempparini Biarritz.

Tommi juuri kysyi, että onko se viime talvena löytämäni ultimaalinen kristallikauppa yksi syy sille, miksi taas haluan Kaliforniaan ja kyllä. (On muuten pakko ottaa teille seuraavalla kerralla siitä kuva, se oli aivan älytön paikka!) Onhan sinne aivan pakko taas päästä, vaikka tietty kohteesta pidän noin muutenkin. Siitä huonosta ennustajakokemuksesta hieman edelleen pettyneenä haluaisin tällä kertaa käydä jollain oikeasti ”pätevällä” ennustajalla, haha. Jospa sitä vihdoin saisi tällä viikolla lennot varattua. Elättelin joku aika sitten jo jotain villiä unelmaa, että viettäisimme talvella 3kk Loseissa. Olisi nimittäin unelmieni täyttymys. Harmi vaan, että vuokrat sattuvat olemaan siellä melkoisesti.. Ei kukaan sattuisi tuntemaan ketään Hermosassa tai Manhattan Beachilla, joka olisi vuokralaista vailla? 😀

Jaoin aikaisemmin blogissa helpon ohjeen kesäneuleeseen, joka löytyy täältä. Pakkohan tuo neule on esitellä myös in action ja tässäpä siis muutama kuva mohairneuleesta päälläni. Musta hame löytyi joku aika takaperin muutamalla eurolla UFF:ilta. Nyt olenkin tuumaillut, että minkä projektin aloittaisin seuraavaksi? Tilasin juuri mintunvihreää puuvillalankaa, josta ajattelin virkata pojalle torkkupeiton, mutta ajattelin kyllä puntaroida muitakin vaihtoehtoja. Kiva kuitenkin vaihtaa hetkeksi myös virkkaus-vaihde päälle! Jos teillä on jotain kivoja virkkuuvinkkejä kesäksi, niin saa ilmiantaa. Kävin juuri hakemassa testilangat syksyn pipoja varten, eli lähiviikkoina kenties selviää mistä langasta toteutan mahdollisen syksyn pienen pipomalliston 😉 Luultavammin kuitenkin chunky-mallia tulossa, mutta saatan myös tehdä jonkin sortin erilaiset prototyypit, joista saatte äänestää kivoimman.

Saatiin juuri katsottua Keisari Aarnio loppuun ja aloitimme Netflixistä Evil Geniusin. Jos haet jännitystä rikosmysteerin muodossa, niin katsopa tuota! Netflixiin on tullut viimeaikoina useitakin rikosdokkareita. Kesä on ihan parasta aikaa sarja-maratoneille! Pian vissiin myös alkaa MTV3:lla uusi kausi Isänmaan Puolesta. Jee!

Neule / itse tehty

Hame / 2nd hand

Aurinkolasit / Prada

Pampulasandaalit / Sam Edelman

 

Kivaa päivää teille. Palataan! <3

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.