Uskontoko tuputusta vai jokaisen oma asia?

En ole tainnut täällä kertaakaan edes nostaa aiheena esille uskontoa. Itse suhtaudun melko neutraalisti uskontoon ja yleisesti eri uskontoihin. Koulussa mentiin tietysti luterilaisuus edellä ja opetettiin siihen, että pääpaino on kristinuskolla. Isoisäni oli kirkkoherra ja voitte kuvitella, että uskonnollisuus on sen myötä ollut osana elämääni syntymästä saakka. Oma pappani kastoi minut Jordanvirran vedellä olohuoneessamme ja moniin lapsuusmuistoihin liittyy sukulaisten häät, myöskin isoisäni vihkitoimituksella. Silti olen ehkä aina jollain tapaa kapinoinut uskonnollisuutta vastaan tai enemmänkin sitä ajattelutapaa, että yksi ja ainut jumala olisi se ainoa vaihtoehto. Lapsesta saakka olen silloin tällöin lausunut mielessäni iltarukouksia, mutta oikeastaan en tiedä olenko uskonnollinen? Hengellinen ehkäpä jossain määrin. Uskon johonkin ylempään voimaan, hyvään ja siihen, että kaikella on tarkoitus. Kyse ei ehkä niinkään ole jumalasta, vaan ajattelutavasta ja siitä kuinka katsoo maailmaa.

Sen voin kuitenkin sanoa suoraan, että olen suurissa määrin kuitenkin tieteen kannattaja, varsinkin mitä tulee aiheeseen luomisteoria vs evoluutioteoria ja muutenkin suuremman mittakaavan aiheisiin. Tietysti jokainen saa uskoa tässäkin tapauksessa mihin tahtoo, mutta jos toinen on tieteellisesti todistettu, on toki hieman vaikea ajatella luomisteoriaa todeksi, vaikka tietysti tarinana kiehtova onkin. Tiede ei kuitenkaan sulje pois muita asioita, vaikka useimmat seikat ovatkin todistettavissa sen avulla joko oikeiksi tai vääriksi. Jos hetken miettii koko maailmankaikkeuden ihmeellisyyttä (asia siis jota itse en edes pysty käsittämään), alkaa miettimään, että mikä todennäköisyys meidän universumimme synnylle on ollut ja mitä muuta kaikkea ihmeellistä tuolla jossain voikaan olla? Asioita, joita ei edes voi kuvitella.

Nyt päätin myös paljastaa teille erään jutun, joka tapahtui joskus melkein 20 vuotta sitten. Nuorena tyttönä olin eräästä asiasta todella surullinen tai pois tolaltani ja jostain syystä hakeudun talvella metsään istuskelemaan itkien lumikinosten keskelle kun en muutakaan paikkaa keksinyt. Olo oli jotenkin jopa epätoivoinen, melko tyhmän asian vuoksi vielä ja siinä hetkessä koin, että ainut keino oli rukoilla. Pyysin Jumalalta jotain merkkiä siitä, että tämä on olemassa ja samassa tippui viereisestä puusta aivan viereeni iso kasa lunta. No, sattumaa tai ei, pisti tuo juttu kyllä tuolloin miettimään asiaa, vaikken tuolloinkaan mitenkään uskonnollinen ollutkaan. Siihen kuitenkin ehdottomasti uskon, että kohtalon lisäksi on jotain meitä korkeampia voimia. Oli se nyt sitten Jumala tai mikä tahansa.

Yhteenkuuluvuus ja yhteisöllisyys on myös asia, joka uskonnossa yhdistää. Tietysti jokainen ihminen haluaa kuulua johonkin porukkaan, jakaa jotain muiden kanssa, oli se sitten työyhteisö, ystäväporukka tai sählyjoukkue. Näen ainakin itse itseni ihmisenä, joka suvaitsee erilaisia ajattelutapoja. En halua tuomita toisia heidän ajattelutapojensa tai uskomustensa vuoksi. Itse en usko asioiden tai omien ajattelutapojen tuputtamiseen, mitä tulee esimerkiksi uskontoon tai muihin ihan muihin juttuihin, kuten nyt vaikkapa elintavat, turkisvastaisuus tai mikä tahansa muu seikka, mihin kokee tietynlaista vahvaa ”yhteyttä” tai muuten vaan vahvaa mielipidettä. Tuputtaminen on suorastaan raivostuttavaa, oli sitten kyseessä mikä tahansa asia. Mielestäni kaikilla tulisi olla vapaus valinta mihin uskoo tai olla uskomatta mihinkään, ilman toisen ihmisen tuomitsemista tai halveksuntaa. Oli se sitten oma unikiveni, toisen ihmisen uskonto, ruokavalio tai mikä tahansa muu. Itseäni ei oikeastaan edes kiinnosta, mitä muut tekevät ja pyrin elämässäni keskittymään juuri niihin omiin juttuihin. En koe, että itse saavuttaisin mitään tuomitsemalla muita tai kritisoimalla toisen valintoja.

Toisaalta olen itse tietynlainen vaikuttaja, voisihan ajatella, että itsekin jollain tapaa tuputan täällä uskomuksiani ja juttuja, joihin itse uskon. Netissä on kuitenkin se hyvä puoli, että kukin voi suodattaa pois ne jutut, jotka eivät itseään kiinnosta. En halua tietenkään itsekään tuoda omia kantojani sillä näkökulmalla, että se olisi ainoa oikea tapa toimia ja mikäli teet toisin, olet huono ihminen. Ja joo, kyllä itseäni on menneinä vuosina ottanut päähän oven takana kukkuvat jehovantodistajat, mielestäni minkään uskonnon ei pitäisi olla sitä, että hakeudut väkisin kenenkään luokse kertomaan, miksi sinun pitäisi uskoa juuri tähän juttuun. Vaikka heidän tai kenenkään muunkaan uskonto ei sinänsä millään tapaa häiritse, on se ”tyrkyttäminen” kuitenkin seikka, joka saa ennemmin vain allergiaa kyseistä asiaa kohtaan, kuin sitä aitoa kiinnostusta. Itselleni ei tulisi mieleenkään yrittää tuputtaa kenellekään omia uskomuksiani, koska ainakin minulle ne ovat kovin yksityisiä, enkä koe olevan itseltäni pois vaikkein jakaisikaan samoja ajatuksia jonkun toisen kanssa.

Voisin ehkä kiteyttää, että oma uskontoni on se, että uskon hyville ihmisille tapahtuvan hyvää ja sitä, että tekemällä hyvää, tapahtuu hyviä asioita. Loppupeleissä melko moni asia on kiinni sinusta itsestäs, miten katsot maailmaa ja mitä valintoja teet. Rakastatko itseäsi? Ajatteletko, että muut ihmiset automaattisesti tarkoittavat sinulle pahaa tai että sinulle tapahtuu vain huonoja asioita? Joskus on hyvä myös katsoa maailmaa oman toiminnan kautta ja nimenomaan uskoa itseensä. Uskon ideahan on luoda toivoa siitä, että on taho, joka auttaa ja johdattaa sinut oikealle polulle. Oli se sitten minkä tahansa uskonnon hahmo tai Jumala. Että sinulla on joku voimaa antava elementti, joku asia joka antaa toivoa tulevasta, jotain mihin luottaa heikolla hetkellä. Toisaalta, millainen tämä maailma olisikaan jos kukaan ei uskoisi mihinkään ja jokaisen omaa motiivia ajaisi vain se oma näppituntuma? Olisiko meillä enemmän vai vähemmän sotia, olisivatko arvomme erilaisia?

Olen myös törmännyt siihen, että uskonnollinen ihminen suhtautuu jopa vihamielisesti muihin uskontoihin tai vaihtoehtoisiin uskomuksiin, kuten nyt vaikka energioihin. Itse ainakin näkisin asian siltä kannalta, että maailmassa voi olla useita voimia ja energioita, joista yksikään ei ole sen parempi tai ”oikeampi”. Keneltä se oikeasti on pois jos toinen uskoo energioihin tai puhuttelee henkiä, eikä siihen perinteiseen kristilliseen Jumalaan? Oma näkökulmani on, että toisen valintojen kritisoiminen tai jopa halveksuminen on lapsellisinta mitä voi tehdä. En ole vieläkään keksinyt selitystä, että miksi jonkun jumala olisi enemmän ”oikea” valinta kun mikä tahansa toisen ihmisen löytämä oma juttu? Tai miksi juuri uskonto on se, joka saa ihmisiä tekemään ääritekoja uskon nimiin? Miksi se on niin tulenarka puheenaihe huolimatta siitä, että sitä omaa mielipidettä tuodaan kuitenkin esiin. Ihan kuin monen seikan kohdalla vallitsisi ”usko tähän tai joudu unholaan”-mentaliteetti, vaikka homman nimenomaan (omasta mielestäni) pitäisi mennä niin, että jokaisella on se oma juttunsa, eikä toisen ajatukset ole itseltään pois. Voihan joku suhtautua luontoon ja kotikatunsa vanhaa puuta omana voimapesänään ja vaihtoehtoisena jumalanaan, vaikkei kyse olisikaan varsinaisesta uskonnosta. Onko se nyt sitten joltakulta toiselta pois? En itse sano toiselle, että hei, olet huono ihminen kun tupakoit / et liiku / syöt einesruokia, siksi en koe kenenkään muunkaan oikeudeksi tuomita minua ja valintojani siitä, että joskus syön punaista lihaa, ostan nahkatakin tai ilmeisesti joudun ikuiseen kadotukseen, koska en käy kirkossa.

 En edelleenkään ole varsinaisesti uskonnollinen, mutta aikuisiällä olen saanut hahmotettua ne asiat, joihin itse uskon elämässä. Kuulun itse edelleen kirkkoon lähinnä siksi, että olen aina kuulunut ja mielelläni maksan kirkollisveroa jo senkin vuoksi, mitä hyvää kirkko tekee esimerkiksi lasten ja nuorten hyväksi. Myös lapsemme on kastettu seurakuntaan. Silti en koe sillä edes olevan merkitystä tai mitään tekemistä uskonnon kanssa, kuulunko kirkkoon vai en. Uskot sitten mihin tahansa, onko sen oltava sidoksissa johonkin instituutioon? Loppupeleissä kaikki on kuitenkin kiinni siitä, mitä itse tunnet ja mihin haluat uskoa.

Mitä ajatuksia uskonto teissä herättää? Mihin sinä uskot vai uskotko ”mihinkään”?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Tarvitsevatko äiditkin omaa aikaa?

Hello! Kuinkas ystävänpäivä sujui teillä? Heräsimme eilen poitsun kanssa puoli seitsemän, puuhailtiin aamujuttuja ja sitten pulkalla tarhaan. On muuten kivoin juttu ikinä! Työpäivän päätteeksi pidimme töissä helmikuun yritysjoogan, joka oli ihan parhautta työpäivän keskelle. Siitä sitten joogapökkyrässä kotiin perheen luokse. Sain Tommilta ystislahjana erään mielenkiintoisen kirjan, johon ajattelin tänään uppoutua!

Loman jälkeen oli pieniä haasteita tarhaan palaamisen suhteen, itkuhan siinä tuli kun yritin heippojen jälkeen lähteä töihin. Nyt onneksi jo taas paremmalla tolalla ja tarhaan meno on aina kuitenkin kivaa, kunnes sitten muistaakin, että ainiin, eikö äiti jääkään tänne leikkimään. Poikamme on tosiaan melkoisen temperamenttinen ja on kuulemma sen vuoksi saanut nyt hullunkurisen lempinimen myös tarhassa. Hauska kyllä kuinka lapsen temperamentti synnynnäisenä ominaisuutena antaa jo vauvaiässä tietynlaisen persoonan lapselle. Meidän naperolla tuo oma temperamentti on tullut vahvasti esiin jo ihan sylivauvasta asti. Kun jotain halutaan, sitä myös halutaan ja kun ei haluta, niin ei sitten todella haluta.

Vieraisiin asioihin taas suhtaudutaan ensin varovaisen tutkivasti, eikä todella lähdetä suinpäin rymyämään uusia haasteita kohti. Nämä ovat tulleet arjessamme esille esimerkiksi juuri haasteina yrittää pulloruokintaa, tuttia tai kiinteitä aikoinaan. Kun ei halua niin ei halua, meillä ei pakottamisen kautta-periaate olisi tosiaankaan ollut se varteenotettava vaihtoehto. Ja sitten kun niistä lempparijutuista nautitaan, niin se tehdään kyllä ihan täysin siemauksin. Jokaisella äidillä on varmasti ne omat haasteensa arjessa, kuten olen aikaisemmin todennutkin, on äitiys ajoittain melkoista tunteiden vuoristorataa. Vaihetta toisensa perään, uuden oppimista ja joskus myös niitä unettomia öitä.

Kerroin ennen lomaani aloittavani taas helmikuussa joogan ja tässä onkin pysytty. Olen lomani jälkeen käynyt neljästi joogatunnilla, sekä tehnyt myös etäpäivien aamuina lyhyitä joogasessioita kotona. Ihan parasta! Voisin jossain vaiheessa yrittää tehdä aiheesta ihan postauksen, olen nimittäin myös aloittanut meditoimaan 😀 Eilisen työpaikkajoogan ystävänpäivän aiheena oli muuten aiheeseen sopiva ”ole itsellesi hellä ja itsesi ystävä”-teema, josta itseasiassa juuri maanantaina kirjoitin postauksen. Oma hyvnvointi on itselläni ollut tänä vuonna muutenkin suuremmassa fokuksessa. Omasta mielestäni on aivan käsittämätön ajattelumalli, ettet saisi panostaa itseesi ja pitää itsestäsi huolta vain sen tähden, että olet äiti. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä.

Ei ole itsekästä panostaa omaan hyvinvointiin ja terveyteen, jotka loppupeleissä ovat asioita, joita ei rahalla saa ostettua. Näihin juttuihin pitäisi nimenomaan panostaa ennaltaehkäisevästi. Itse ainakin huomasin vauvavuoden aikana, että kaiken vauvanhoidon, imetysrumban ja nukutushommien keskellä ajoittain unohti kokonaan huolehtia myös itsestään. Kuinka voit jaksaa arjessa ja pitää huolta pienestä ihmisestä, josset itse voi kokonaisvaltaisesti hyvin? Itselläni arjen hurjia irtiottoja olivat ne tunnin vaunulenkit pojan nukkuessa. Viimeistään silloin huomasi, että jokainen tarvitsee välillä omaa aikaa, oli se sitten edes 10 minuuttia päivästä tai tunnin vaunulenkki. Pieni paussi kasailla omia ajatuksiaan. Olen itse nimittäin todennut, että äitinä aivot kuormittuvat jo helposti ihan niistä arjen muistettavista perusasioista. Milloin lapsi on syönyt, millaiset päiväunet nukkui, milloin vaihdoimme viimeksi vaipan ja miljoona muuta asiaa, jotka pyörivät mielessä vuorokauden ympäri. Jokainen äiti tietää varmasti 😀 Oma mielipiteeni on, että vaikka olet äiti, olet myös se vanha sinä, joka olit jo ennen äitiyttä. Tietysti identiteetti kokee äitiyden myötä mullistuksen, mutta olet edelleen sisimmissäsi se sama sinä, joka myös tarvitsee huolenpitoa ja omaa aikaa.

Tästä ei edes pitänyt tulla mikään mammapostaus, mutta näköjään ajatus hieman karkasi. Nyt kun kerta lörpöttelin niitä näitä, niin täytyy sanoa, että olen viihtynyt yllättävän hyvin tässä lyhyemmässä tukassa. Uskokaa tai älkää, mutta seuraavalla kampaajakäynnillä ajattelin leikata latvoja jopa vielä lisää! Elämä on jotenkin niin paljon helpompaa lyhyemmällä tukalla. Varsinkin nuo helpot muotoilurauta-laineet toimivat tässä pituudessa tosi hyvin!

Kuvissa muuten mokkahame, jonka löysin kuukausi-pari takaperin UFF:in 3 euron päiviltä. Sittemmin löysin myös mustan nahkahameen, jollaista olen etsinyt jo vuosia. Olen etsinyt mokkaistakin hametta jo todella kauan ja usein on ollut se ongelma, että hyvä hame on a) joko maksanut ihan liikaa, jopa satoja euroja tai b) malli ei ole istunut minulle ollenkaan. No, joskus käy näköjään tuuri ja löytää kirppikseltä sen täydellisen pikkurahalla. Kierrätys ehdottomasti kunniaan! Jos nykyään tarvitsen jotain uutta, menen aina ensin kiertämään UFF:in jos vaikka löytyisi sieltä, haha! Viime vuosina olen käyttänyt muutenkin todella vähän hameita, mutta yritän kevään mittaan totutella taas uudelleen hamelaiffiin. Hieman vaihtelua niihin ainaisiin farkkuasuihin.

Trikoopaita (ikivanha) / H&M

Hame mokkaa / 2nd hand

Nilkkurit / Isabel Marant

Korvarenkaat / Glitter

Kivaa torstain jatkoa teille! Mitäs tuumaatte hameasusta?

Ja te kaikki mammat, miten te toteutatte omaa aikaanne?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Roosan hattarapipon helppo ohje

Lupasin jo ajat sitten julkaista täällä neulomani hattarapipon ohjeen. Jotenkin koko homma lomalla jäi. Lapsen kanssa lomailu kun ei anna ihan kamalasti sitä luppoaikaa loppupeleissä ja kukapa sitä niinä hetkinä haluaisi sisätiloissa koneella kököttää. Nyt olisi kuitenkin luvassa helppo ohje tähän ihanaan alpakkapipoon, joka on ollut todella pehmoinen ja lämmin käytössä. Samaisesta langasta on tosiaan juuri tulossa lila villapaita. Voipi olla, että villapaita valmistuu jo tässä viikon sisällä, wuhuu!

Pipo on kooltaan melko oversized ja itselleni olisi ehkä sopinut pienempikin koko. Pituudeltaan pipo on noin 32cm.

Ohje: Luo pyöröpuikoille 60 silmukkaa ja neulo suljettuna neuleena 2 oikein 2 nurin niin pitkään kunnes pipo on resorin kanssa niin pitkä, että kääntyy reippaasti. Oman maun mukaan tietysti! Aloita kavennus suunnilleen siinä vaiheessa kun pipo on melkein tarpeeksi pitkä.

Kavensin pipon seuraavanlaisesti: Ekalla kavennuskierroksella neuloin 2 yhteen ne silmukat, jotka olivat neulottu 2 oikein. Seuraavalla kierroksella neuloin kaikki normaalisti, sitten oikein neulottuna 2 yhteen ne, jotka oli neulottu nurjana. (Eli ekalla kierroksella 2 oikein yhteen, sitten 2 nurjaa normaalisti. Toinen kierros 2 nurjaa yhteen oikein neulottuna, sekä se yksi oikein neulottu, joka muodostui aikaisemmalla kierroksella kahdesta yhteenneulotusta, neulotaan normaalisti.) Sitten vaan kaikki loput aina 2 yhteen, kunnes puikoilla on enää alle noin 5-7silmukkaa. Lanka vedetään loppujen silmukoiden läpi ja päätellään.

Itse neuloin tämän 6mm (40cm) pyöröpuikoilla, lankaa meni 1 kerä alpakkalankaa (Børstet Alpakka Sandnes).

Vannoin sen edellisen mustan chunky-pipon jälkeen, että pipon väsäilyt saisivat riittää, mutta jälleen kerran haaveilen uudesta! Vielä kun keksisi millaisen. Ja tietty värin 😉

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Talven lämpimin toppatakki

Nukuimme viime yönä ekat kunnon yöunet ja herättiin kaikki vasta kellonsoittoon, wuhuu! Hieman jo alkoi hajottaa ne aamukolmen herätykset, ehkä siis jaksan tänään itsekin valvoa perjantain kunniaksi myöhempään kun puoli kahdeksaan illalla. Eipä siinä, onhan se tietysti kiva, että tulee mentyä aikaisin nukkumaan!

Muistin juuri, etten ole vielä kai esitellyt täällä uutta takkiani, joka on ollut käytössä jokaisena päivänä sen jälkeen kun sen joulun tienoilla tilasin. Seuraavat kuvat ovat yli kuukauden vanhoja, kun kertakaikkiaan olin nämä unohtanut, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Päätin vihdoin luopua Canada Goosestani, koska jostain syystä se nykyään vain ärsyttää. Melko varmasti pistän Trilliumin myyntiin, mutta voi olla, että tuumailen vielä, että jos jatkossa tulee satunnaisesti käyttöä todella lämpimälle takille. No, eipä me nyt kovin usein minnekään kylmään kyllä reissailla, heh. Halusin kuitenkin uuden, todella lämpimän pitkän toppiksen ilman turkisreunaa hupussa.

Kävin kurkkimassa Aleksin Peakin liikkeestä juuri tätä pitkää toppista ja tykästyin siihen kovin. Bongasin saman takin heti perään Sportamorelta hurjasta alesta ja tilasin sen sitten sieltä. Olen tilannut nyt kaksi Peakin takkia Sportamorelta ja suosittelen! Alet ovat nimittäin todella tuntuvia. Tuo takki lähti siis -30% alella normaalihinnasta ja juuri tällä viikolla kävin Peakilla ja tuota myydään edelleen normaalihintaan. Sportamorella on taas kovassa alessa. Takki on ollut todella lämmin ja hyvä käytössä! Olen todennut Peakin takit todella kestäviksi, tämä on kuitenkin syrjäyttänyt toistaiseksi kokonaan sen lyhyen Peakin toppiksen, joka oli käytössä koko viime talven. Pitkä toppis nimittäin lämmittää pakkasilla paremmin. Jos takki kiinnostaa, niin löytyy täältä alessa! Tuolla talvialessa on muutakin ja paljon muitakin takkeja esimerkiksi juuri Peakilta.

Hoksasin myös eilen, että olen pitänyt tässä loman ohessa melkein kuukauden herkkutauon! Lomalla toki tuli syötyä pannukakkuja aamiaiseksi, mutta siinäpä se olikin. Kerran ostin testiin pienen pussin eräitä sipsejä, mutten niitäkään jaksanut syödä kokonaan. Kotona kun olen tottunut pitämään herkkupäivän jokaikinen viikonloppu, nyt ei ole edes oikeastaan tehnyt mieli kun on päässyt siitä pahimmasta herkkukoukusta. Sen sijaan olen huomannut, että nyt jet lag-väsymyksen kourissa on tehnyt mieli vaikka mitä roskaruokaa. Koko viikon olen haaveillut pizzoista ja hamppareista. Jotenkin muutenkin outoa, että viimeaikoina olen kokenut muutenkin jotain outoja mielitekoja juuri hamppareihin 😀 Kiinnostavia aiheita tänään, eikös..

Huomenna tai sunnuntina yritän viimeinkin julkaista ohjeen tuohon hattarapipoon.

Kivaa viikonloppua!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Lähtöstressiä ilmassa

Huomenta! Yritän saada kasaan aamun pikaisen postauksen. Lähtö häämöttää ja voi huhheijaa kuinka stressaantuneena olin eilen. Jo muutaman päivän olin jotenkin kantanut ihan ylisuurta stressiä kaikesta hommasta ennen lomaa. Pakkaaminen, loput työjutut, valuutta ja kaikki muut tuhat asiaa, joita tähän on mahtunut muistettavaksi. Tällä viikolla on kertynyt Suunnon kellon mukaan yli 20 000 askelta päivittäin, vaikken ole edes käynyt lenkillä. Juossut vain ympäriinsä ja touhottanut. Tuo aktiivisuusmittari kyllä näyttää heti ne kiireiset päivät ja tottakaihan ne ovat tuntuneet myös kehossa.

Suoraan sanottuna olen viimeiset pari viikkoa käynyt jotenkin todella ylikierroksilla ja rentoutuminen on ollut vaikeaa. Olen myös nukkunut huonosti. Ajattelin tehdä tästä ihan erillisen postauksen, mutta halusin hieman purkaa mieltäni tänne. Eilen iltapäivällä oli semmonen fiilis, että romahdan kasaan kun pakkaaminen ei ollut lähimainkaan valmis, kaupassa ei oltu käyty ja koti oli kuin pommin jäljiltä. Tuntuu, että leposyke on huidellut jossain tuhannessa. Sinänsä koomista, koska juuri itse kirjoitin kiireestä, mutta itselläni se on asia, jota jatkuvasti yritän hallita. Joskus kuitenkin siinä onnistumatta, kuten nyt.

Tässä kuitenkin asua viime viikolta kun lähdin Jutan kanssa tekemään töitä Kallion Rootsiin. Kuka muistaa nuo Love From Australian töppöset?? Kaivoin nuo vuosien tauon jälkeen kaapista. Silloin joskus (siis melkein 10v sitten, haha) kun hehkutin Emuja blogissa ja sitä verkkokauppaa, josta niitä sai edullisesti, oli verkkokauppa saanut niin paljon myyntiä blogini kautta, että halusi kiittää minua noilla ”UGG”seilla ja olivat siis tuolloin ehkä vuonna 2010 ekoja juttuja, joita sain blogini kautta. Olin niin iloinen silloin moisesta ylläristä! Ja lämpimät ovat edelleen. Jotenkin nostalgian vuoksi oli pakko laittaa ne jalkaan viime viikolla. Tuo villapaita on myöskin (yllätys, yllätys) löytö UFFin 3 euron päiviltä 😀 Sinänsä tämä asu ei ole mikään lemppari, lähinnä nappasin kiireessä mahdollisimman helpot ja mukavat vaatteet päälle.

Blogitaukoa en ajatellut pitää, joten postauksia tulossa myös reissusta! Tosin ehkä aikaeron vuoksi vain vähän toiseen kellonaikaan kun yleensä. Lähipäivinä ja ensi viikolla ajattelin postailla ainakin työjuttuja, kauneuslemppareita ja toivottavasti myös ekojen lomapäivien kuulumisia.

Ihanaa viikonloppua ja palaillaan LA-meiningeissä seuraavan kerran!

 

Ps. Blogiin saattaa tänään tai lähipäivinä tulla muutaman tunnin katkos, koska vaihdan serverin tarjoajaa. Älkää siis ihmetelkö.

Pps. Hauska kun Facebook on tällä viikolla muistuttanut mua aikaisemmasta Havaijin reissusta, jolla olin tismalleen samaan aikaan! 😀

kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.