Julkaistu

DIY: Virkattu boho-toppi

EDIT: Kurkkaathan päivitetyn aikuisten chunky beanien ohjeen , virkattujen minikorien ohjeen ja muita helppoja ohjeita verkkokaupastani Iines DIY!

Ah, en ole varmaan ikinä ennen ollut yhtä innoissani mistään jakamastani käsityöjutusta, kuin tästä virkatusta topista! Nuorena virkkasin ahkerasti, mutten silti koskaan mitään kovin monimutkaista. Nyt kuluneen vuoden aikana olen enemmänkin keskittynyt neulomiseen, mutta reissussa olen saanut hurjasti inspistä myös virkkaamiseen. Tämän topin jälkeen onkin suunnitelmissa virkata lisää toppeja ja myös muita, toivottavasti askel askeleelta hieman haastavampia juttuja.

Inspiraatio tähän toppiin lähti tosiaan Raglanista, jossa näin samantyylisiä eräässä pienessä putiikissa ja tuumasin, että tuommoinen on pakko yrittää tehdä, HETI! Vasta täällä Australiassa sitten löysin lankakaupan ja vitsi mikä nautinto onkaan päästä virkkaamaan / neulomaan pitkän tauon jälkeen, varsinkin kun on palava himo ja inspis johonkin tiettyyn juttuun. Muita ohjeita on tulossa lähiviikkoina!

Tämän topin työstäminen on melko yksinkertaista ja mahdollista myös aloittelijalle, jos nyt on kuitenkin virkkaamisen alkeet muistissa rättikässän tunneilta. En ole itse siis koskaan virkannut mitään monimutkaisia kuvioita ja täytyy myöntää, että kun etsin tähän netistä ohjeita, olivat ne aivan liian monimutkaisia, että olisin jaksanut keskittyä niihin (tai okei, edes välttämättä tajunnut kaikkea.. Totesin, että virkkausohjeiden terminologia on äärimmäisen sekavaa!!). Siispä selasin pääasiassa Pinterestiä ja kuvahakua, lähdin sitten päättäväisesti toteuttamaan toppia ilman mitään varsinaista ohjetta. Youtube-videosta katsoin ohjetta tuohon helman shell stitchiin, joka tuntui helpommalta oppia niin, että näet käytännössä kuinka kuvio syntyy 🙂

Anyway, uskon tämän olevan melkoinen ensi kesän hittijuttu myös Suomessa, joten jos topin valmistus omin käsin yhtään kiinnostaa, kannustan lämpimästi lähteä kokeilemaan! Nyt työn alla on pari muunlaista tämmöistä, yritän nimittäin saada tuntumaa, että mikä malli voisi olla mielekkäin. Laitan näistäkin kuvaa, kunhan valmistuvat. Jos joku käsitöihin liian laiska tai kiireinen tähän ihastui, olen harkinnut tekeväni muutaman kappaleen myyntiin. Näihin saa siis ilmaista kiinnostuksensa! Oma toppini on noin kokoa S, tätä on helppo muokata tekemällä kupeista tai ympärysmitasta isommat lisäämällä silmukoita ja senttejä 🙂

Tähän tarvitset:

 

3,5mm virkkuukoukku, esimerkiksi täältä löytyy edullinen.

1-2 kerää puuvillalankaa, menekki riippuu koosta ja helman pituudesta. Tähän omaani meni noin 100g lankaa. Itse käytin luomupuuvillalankaa ja luomu-langoista olen kokenut täydelliseksi tämän Adlibriksen Organic Cotton-langan, ja esimerkiksi myös tämä Novitan Cotton-lanka sopii erinomaisesti.

Ohje virkattuun boho-toppiin:

 

Kupit: Luo 11 ketjusilmukkaa. Aloita virkkauskierros virkkaamalla jokaiseen silmukkaan kiinteää silmukkaa. Toisella virkkauskierroksella jatka työtä myös toiselle puolelle ”sateenkaaren muodossa” aina puolelta toiselle 180 astetta niin, että aina silmukoihin kello 11 ja kello 13 kohdalla virkataan jokaisella kierroksella aina 2 kiinteää silmukkaa. Näiden väliin jää 2 silmukkaa (joihin kumpaankin normaalisti yksi kiinteä silmukka/silmukka). Jatka tätä langan paksuudesta / käsialasta riippuen noin 20-21 kerrosta, kannattaa mallailla välissä, lopputulos riippuu käytettävän langan paksuudesta. Sopivaa kokoa voi myös mallata esimerkiksi kotona lappu-bikineistä. Kun kupit ovat valmiit, voi niitä kevyesti muotoilla käsin kolmion muotoon. Älä päättele lankoja, vaan jätä viimeinen silmukka auki jatkaaksesi työtä näistä kohdista.

Kuppien yhdistäminen: Aloita viimeisestä silmukasta, jonka olet jättänyt päättelemättä kuppiin. Luo 3 ketjusilmukkaa (isompaan kokoon 4-5), tätä mallasin katsomalla omista bikineistä kuppien välistä mittaa. Kiinnitä ketjusilmukat toisen kupin samaan kohtaan kiinteällä silmukalla. Jatka virkkaamalla seuraava kerros kiinteää silmukkaa ketjusilmukoiden päälle 2 kerrosta. Päättele.

Virkkaa toisesta kupista avoimeksi jääneestä silmukasta rivi kiinteää silmukkaa kuppien alle. Varo luomasta liian paljoa silmukoita / liian tiheään, jolloin jäljestä voi tulla lörppöä. Jatka kupin ohi luoden ketjusilmukkaa topin sivuosaksi / helmaksi. Oman sivuosani mitta on about 8cm, muistaakseni silmukoita oli ehkä 15-20? Tämä on makuasia, että kuinka pitkän kaistaleen tahtoo ja mitä kokoa tekee. Virkkaa kiinteää silmukkaa ja kun pääset toiseen laitaan, tee saman mittainen kaistale ketjusilmukkaa, josta lähdet seuraavalla kerroksella virkkaamaan kiinteää silmukkaa.

Virkkaa kiinteää silmukkaa topin resoriksi oman maun mukaan. Tässä omassa topissani on noin 5cm verran kiinteää silmukkaa. Alempana tulevan koristekuvion voi aloittaa halutessaan myös aikaisemmin 🙂

Aloita koristekuvio. Itse katsoin mallia tästä Youtube-videosta (alkaa kohdasta 9:00), jonka löysin vasta koristekuviota miettiessä. Huomasin vasta tuolloin, että videon toppi on melko samanlainen omani kanssa 😀 Siitä voi siis myös katsoa mallia, mikäli video tuntuu helpolta tavalta oppia! Tein tähän toppiin siis kaksi kerrosta koristekuviota, tätä voi halutessaan jatkaa tuon videon mallin mukaan niin pitkälle, kuin tahtoo. (Ainiin ja tämän oman ohjeeni koristerivin toinen kerros saattaa olla vähän erilainen kuin videossa kun en päässyt tätä tehdessä nettiin tarkistamaan!) Ohje kuitenkin sillä kuviolla, millä tämä kuvien toppi on tehty.

Ensimmäinen rivi: Virkkaa rivin alkuun 3 pylvästä. Luo yksi ketjusilmukka, koukkaa lanka koukulle (vähän kun lähtisit tekemään pylvästä) ja koukkaa koukku kolmanteen silmukkaan pylvääksi, niin että näiden kahden silmukan väliin jää 2 tyhjää. Luo nyt 3 ketjusilmukkaa, nappaa lanka koukulle ja koukkaa koukku pylvääksi samaan silmukkaan, johon äsken teit edellisen pylvään. Luo taas yksi ketjusilmukka, nappaa lanka koukulle ja koukkaa taas kolmen silmukan päähän pylvääksi niin, että väliin jää taas 2 tyhjää silmukkaa. Tee vielä kaksi pylvästä ja jatka samaa kaavaa rivin loppuun. Luo rivin päätteeksi vielä mahdollisuuksien mukaan 2-3 pylvästä päättämään kuvio. Rivin pitäisi näyttää samalta, kuin ylemmässä kuvassa, jossa reikäkuvio ja kolme pylvästä vuorottelevat.

Toinen rivi: Tee rivin alkuun taas 3 pylvästä. Tämän jälkeen luo yksi ketjusilmukka, poimi lanka koukulle ja hyppää edellisen rivin keskimmäiseen reikään, jonne tehdään 6 pylvästä. Luo taas 3 ketjusilmukkaa, nappaa lanka koukulle ja tee pylväs aiemman rivin kolmen pylvään keskimmäisen pylvään päälle. Luo taas yksi ketjusilmukka, nappaa lanka koukulle ja hyppää tekemään taas 6 pylvästä seuraavan reikäkolmikon keskimmäiseen. Toista samaa rivin loppuun ja luo loppuun vielä kuvion kohdasta riippuen 2-4 pylvästä. Älä päättele lankaa vielä!

Kun olet valmis koristekuvion kanssa, aloita resorin teko virkkaamalla kiinteää silmukkaa koko työn ympäri alareunaa lukuunottamatta. Reunan kiinteä silmukkarivi viimeistelee  reunat ja saa työn näyttämään huomattavasti siistimmältä.

Viimeiseksi remmit, jotka itse tein virkkaamalla ketjusilmukkaa nyöriksi niin, että kiinnität langan koukulla kohtaan, johon haluat tehdä remmin (eli kupit ja takaosa) ja lähdet tekemään ketjusilmukkaa. Lopuksi remmi päätellään ja varmistetaan solmulla. Remmien pituus on omassa työssäni noin 60 ketjusilmukkaa / 35-40cm (ei ole mittaa täällä). Jos haluat tukevammat remmit, voit myös tehdä nämä tuplalangalla tai virkata ketjusilmukan päälle yhden kerroksen kiinteää silmukkaa. Itse tein ekan harjoitteluversion paksumilla remmeillä, mutten ollut niihin tyytyväinen ja totesin nämä ohuet nätimmiksi 🙂

Jeee valmis! Kokonaisuudessaan on tämä melko nopea tehdä. Jos virkkaa vimmattua vauhtia voi tämmöisen saada päivän aikana tehtyä, noin muuten sanoisin aikaa menevän noin pari iltaa. Kysykää kommenteissa mikäli joku askarruttaa 🙂

Mutta mitäs tuumaatte topista? Lähdettekö kokeilemaan tämän tekoa? 🌸✨

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 18 kommenttia.

Julkaistu

Crystal Castle

Yksi eniten odottamistani jutuista Australiassa oli Byron Bayn lisäksi Crystal Castle & Shambhala Gardens, joka sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Byron Baystä. Kaikille vähänkin hihhulimielisille ja astetta erilaista nähtävyyttä kaipaaville on Crystal Castle mitä täydellisin paikka vierailla. Olin itse odottanut noin vuoden pääseväni tuonne ja kyllä, tämä oli yksi niistä syistä, miksi Australia valikoitui kohteeksi maailmanympärysmatkallemme 😀

Minä maailman suurimman ametistin kanssa, heh 😀

Crystal Castle on siis käytännössä iso puisto sadenmetsän kyljessä, josta löytyy erilaisia isoja kristalleja, buddha-patsaita, kristalli-labyrintti, sademetsäpolku, terveyskahvila, kivimyymälä ja jopa pieni leikkipaikka lapsille. Päivän mittaan järjestetään erilaisia workshopeja, kuten meditaatiota, äänimaljahoitoa (tämä on muuten niin siistiä!) ja puu, jonne sait käydä ripustamassa paperille kirjoitettuja toiveita tai manifestointeja. Ja minähän muuten kävin ripustamassa omat laput 🙂

Tunnelma oli kieltämättä Crystal Castlessa todella rauhoittava ja jollain tapaa seesteinen. Toki, ainahan luonnon helmassa tuntee olonsa rentoutuneeksi, mutta tuolla oli tietynlainen rauha läsnä. Todella hyvä paikka paeta esimerkiksi Gold Coastin kuhinaa hetkeksi! Jos olisimme olleet ilman lasta, olisin luultavasti ottanut vielä osaa workshopeihin ja viettänyt aikaa enemmänkin kuin vain muutaman tunnin 🙂

Jätti-ruusukvartsi!

Noin kokonaisuudessaan tykkäsin paikasta, mutta pieni rahastamisen maku oli kyllä läsnä. Kivet olivat todella ylihintaisia ja kahvila kallis, mutta näin jälkeenpäin voisin sanoa, että jo ihan pelkästään maisemienkin vuoksi kannattaa käydä katsastamassa paikka. Me vierailimme sateisena päivänä, joten ainakin meidän aikaan oli melko rauhallista. Sisäänpääsymaksu on aikuiselta noin 20€ (32AUD) ja pikkulapset pääsevät ilmaiseksi.

Kävin myös niin erikoisessa jutussa, että huhhei. Nimittäin kuvauttamassa aurani 😀 Täytyy muuten pistää IG Storiesiin joku päivä aurakuva, haha. Kyseinen lysti maksoi 60AUD (!!!), mutta en yksinkertaisesti voinut vastustaa ja pojatkin olivat kiinnostuneita saamaan selville, että mistä hommassa on kyse. Istuin penkissä kädet ihme anturoilla kun minusta otettiin kuva erityisellä ”aurakameralla”. Sinänsä kiinnostavaa, koska aurajutut ovat kieltämättä kiinnostaneet jo kauan ja oli mielenkiintoista nähdä oma aurani, vaikka en rehellisyyden nimissä itsekään ole tästä aivan vakuuttunut.. Noh, tulipa koettua! Aurani on sini-valko-pinkki ja sain kuvauksen mukana myös lyhyen tulkinnan aurastani. Herkkyys ja luovuus ovat juttuja, jotka toistuivat taas kerran. Samoin sain kuulla, että minulle on hyödyllistä toteuttaa itseäni luovasti esimerkiksi kirjoittamalla tai käsitöiden avulla, mikä sikäli on hassua kuulla täysin minua tuntemattomalta ja tottahan tuo olikin.

 

Onko joku teistä käynyt Crystal Castlessa? 💎🦄🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Kun kaikki menee pieleen

Eräs aihe on pyörinyt mielessäni jo muutaman viikon ajan, enkä alkuun edes ajatellut, että tästä olisi jutun juurta blogiin. Elämässä tapahtuu ajoittain hyviä juttuja, mutta mitäs sitten kun on meneillään jakso kun tuntuu ihan KAIKEN menevän pieleen? Pyrin keskittymään blogissani positiivisiin asioihin, mutta aina ei sitten taas jaksaisi, koska ei elämä ole aina täydellistä. Tai ainiin, eihän se kai koskaan ole.

Uskon itse siihen, että ikävien asioiden on tarkoituskin sattua samaan aikaan ja jollain tapaa vahvistaa. Olisihan sekin ikävää, että kurjia juttuja tapahtuisi elämässä ripotellen ja jatkuvasti. Eiväthän pienet arjen vastoinkäymiset edes tunnu missään silloin kun mukavampia asiota tapahtuu samaan aikaan enemmän ja tilanne saa tavallaan tasapainoa. Mutta sitten kun tuntuu, että kaikki uhkaa kaatua niskaan, eikä mikään oikein suju… Melko tuttu tunne juuri nyt!

Muutaman viikon ajan on elämässäni ollut juurikin tämmäinen jakso kun tuntuu, että aivan kaikki mihin lähden mukaan tai mitä yritän, epäonnistuu jollain tapaa. Ja tiedättekö kun olet siinä ”epätoivon hetkessä”, tulee vielä lisää loskaa niskaan ylimääräisten taloudellisten kulujen muodossa, joku tavarasi hajoaa, katoaa tai kohtaat muuten vain lisää pettymyksiä tai vastoinkäymisiä, niin tuumaa, että tämä tästä vielä tietysti puuttuikin ja voiko joku juttu vielä mennäkin pieleen?

Ihan miniluokan juttuina tähän kermana kakun päälle voin mainita eiliseltä esimerkiksi sen kun otin kuvia maailman kauneimmasta auringonlaskusta ja huomaat jälkeenpäin, että kamerasi oli aikaisemmin jäänyt päälle laukun pohjalla ja asetukset olivat muuttuneet niin, että kuvan resoluutio on laatua postimerkki. (Ja sama homma näiden tämän postauksen kuvien kanssa….) Tai kun neulot sukkaa uudella tyylillä ja koska hotellihuoneessa ei toimi netti, olet katsonut vahingossa ohjetta väärin ja koko homma menee mönkään. Jep. Juuri näitä juttuja vielä kaipasinkin. Vaikka kyse ei olekaan mistään kovin vakavista jutuista, pistävät ne pienetkin jutut lannistamaan silloin kun tuntuu, että kokoajan käy jotain. Oli sitten kyse planeettojen sijainneista tai huonojen sattumien summista, näitä jaksoja tulee vastaan aina silloin tällöin.


Sehän on selvää, ettei elämä voi aina olla ruusuilla tanssimista ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Olen todennut, että ajoittain tulee vaikeita jaksoja, joiden sinnikkäästi uskon pyrkivän opettamaan meille nöyryyttä, palauttavat maan pinnalle ja tietysti myös vahvistavat. Kurjan jakson jälkeen tuntuvat pienetkin ilon aiheet aivan maailmanluokan voitoilta! Tietynlainen epävarmuus on se, mikä esimerkiksi hieman jännittää ja on minulle täysin uusi juttu. Päivitin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa Linkedin-profiiliani (koska miksi ei?) ja sieltä inspiroituneena hain itseasiassa hetken mielijohteesta eräästä yrityksestä, joka on koko aikuisikäni ollut unelmatyöpaikkani, kahta eri paikkaa.

Toinen ei napannut edes haastatteluun asti ja toista (jota ehdottomasti näistä kahdesta eniten haluaisin!!!) tässä parhaillani jännitän, että kuuluuko paikasta. Olen päättänyt, että katselen avoimia osa- tai kokoaikaisia työpaikkoja ”sillä silmällä”, mutta haen vain ja ainoastaan, mikäli eteen tulee niitä todellisia timantteja. Vaikka toimeentulo yrittäjänä onkin turvattu seuraaville kuukausille, on tämä silti aina melko epävarmaa taloudellisesti ja esimerkiksi tämä tilanne on minulle, joka olen ollut viimeiset 10 vuotta vakituisissa työsuhteissa, todella uusi. En edelleenkään näe, että irtisanoutuminen millään tapaa kaduttaisi ja olen varma siitä, että päätös oli tuossa tilanteessa monestakin eri syystä täysin oikea. Uskon, että asiat tapahtuvat niin kuin niiden on tarkoitus ja tottakai ideaalitilanne olisi se, ettei stressaisi turhaan, mutta.. Enpä osaa sanoa, miksi raportoin täällä työnhakujuttuja, mutta niin 😀 Tässä kolmen kuukauden aikana olen todennut, että tietynlainen yhteisöllisyys on se, mitä kaipaan. Työpaikka ja kuuluminen johonkin organisaatioon on aina ollut tärkeä osa elämääni ja ehkä siksi tuntuukin, että tietty osa puuttuu? Mutta jos annan työlle kaikkeni, on sen myös oltava täysin oikea paikka minulle.

Mitä sitten pitäisi tehdä silloin kun tuntuu, että maailma potkii päähän? Ainakin keskittyä niihin positiivisiin seikkoihin, jotka ovat elämässä hyvin. Hengitän syvään ja tuumaan, että eiköhän tämä tästä. Itselläni pikalääke pahaan mieleen on viettää aikaa pojan kanssa, iloita yhteisistä hetkistämme, neuloa ja jutella ystävien kanssa esimerkiksi Whatsapissa. Keskittyä täällä reissussa aurinkoisiin päiviin ja pyrkiä ottamaan jokaisesta reissupäivästä ilo irti, koska pian sitä taas köllötelläänkin Suomen pakkasissa. Hassua miten ihmismieli toimii. Hengaillaan täällä toisella puolella maailmaa ja silti kotiarjen murheet ulottuvat jollain tapaa tänne asti. Osaisipa aina kytkeä jostain on-off-napista turhat murheet ulkopuolelle!

 

Kertokaa, että kai teillä muillakin on näitä ”kaikki tuntuu menevän pieleen”-jaksoja??!!

 

Ps. Tilasin muuten pari viikkoa sitten uuden astrologisen tulkinnan ja kartoituksen tämän vuoden planetaarisista tapahtumista, en malta odottaa sen saapumista !!!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Julkaistu

Mehubaareja ja +30c

Shokkitila Gold Coastilla alkaa olla laantumaan päin ja viime päivät ovat menneet oikein mukavissa (lue: leppoisissa) merkeissä. Nyt alkaa jo tuntua, että eihän tämä hullumpi paikka ole sittenkään nyt kun kontrasti Uuden-Seelannin jäljiltä alkaa haihtua mielestä. Tommi kävi tänään toisella rannalla surffaamassa ja me teimme pojan kanssa retken läheiseen leikkipuistoon. Eipä voitu rantavisiitiltäkään välttyä sen jälkeen kun pieni huomasi rantahiekan. Sinne siis polskimaan! Taaperon raahaaminen pois a) rannalta b) kylvystä c) leikkipuistoista on 99% tapauksissa ei-niin-kovin yksinkertaista.

Pari päivää sitten pyörähdimme tosiaan Burleigh Headsissa ihmettelemässä viikonlopun meininkiä. Ainiin ja teimme koko perheen voimin uurastuksen parin kilometrin kävelymatkan päähän ostamaan minulle lankoja. Nyt onkin sitten projektit tulilla, enkä malta odottaa, että pääsen näyttämään teille mitä on työn alla ja jakamaan ohjeita! 😀

Yllättäen ovat mehubaarit vetäneet täälläkin puoleensa..

Gold Coastilla on todella helppoa liikkua paikasta toiseen bussilla. Alkuun oli fiilis, ettei täällä pääse kertakaikkiaan mihinkään ilman autoa, mutta bussilla on sujunut vaivattomasti kulkeminen ainakin tässä lähialueella. Pakko myöntää, että jostain syystä kammoksun julkisilla matkustamista ulkomailla (vaikka en Suomessa usein muilla edes liiku)  ja useimmiten majoitun mieluiten niin, ettei tarvitse ihan kamalasti reissata paikasta toiseen. Epäsäännölliset aikataulut ja muutenkin monimutkaisuus ovat ehkä se suurin no-no. Täällä on bussilla kulkeminen kuitenkin simppeliä myös tämmöiselle bussikammoiselle. Bussit kulkevat usein, pysäkkejä on paljon, bussit siistejä ja systeemi pelaa.

Ystäväni suositteli kansallispuistoa / kävelyreittiä Burleigh Headsin kupeessa, joka olisi vielä kiva katsastaa. Myös Currumbinin Wildlife Santctuaryssä olisi tarkoitus käydä viimeistään ensi viikolla. Olen näyttänyt pojalle niin paljon kuvia koala-karhuista ja kenguruista, että toivon niin kovasti pääsevämme näkemään semmoisen yhdessä ihan oikeasti 🙂

Jotenkin rajua huomata kuinka paljon netittömyys rajoittaa elämää nyt kun nettiyhteys ei toimi hotellihuoneessa. Toisaalta ihan kiva, ettei tule roikuttua läppärillä tai puhelimella kokoajan, mutta nähtävyyksien ja majoitusten selaaminen on rasittavaa kun täytyy raahautua aina 21 kerrosta alas. Eipähän tarvitse katsoa netistä ainakaan säätiedotuksia ja kauhistella ennakkoon +35c lämpötiloja. Heh heh. Jostain syystä ei kuumuus edes tunnu täällä niin pahalta. En tiedä onko syynä se, että helteisiin on jo pikkuhiljaa tässä reilun 2 kuukauden aikana tottunut? Olen joskus miettinytkin tätä, että tottuuko kuumaan ilmastoon, mutta näköjään!

Tällä viikolla on suunnitelmissa Byron Bayn reissu, jota olen odottanut kaikkein eniten! Boheemeja pieniä putiikkeja ja kristallikauppoja, ei varmasti tarvitse mainita tämän pidemmälle, miksi odotan juuri kyseistä paikkaa niin kovasti! Tulinkin tähän aulaan nettailemaan myös tarkoituksena varata vihdoinkin Byron Bayn majoitus. Ja ah, ette tiedä kuinka paljon odotan myös Crystal Castlea! (Tommi tosin on jo varmaan unohtanut, että joutuu mukaan myös sinne, haha!)

 

Kivaa viikkoa ja aurinkoenergiaa Suomeen! ✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Onko koskaan tarpeeksi hyvä?

Kaupallinen yhteistyö: Change Lingerie

Ensi viikolla vietetään ystävänpäivää  ja tuon rakkauden päivän kunniaksi halusin käsitellä aihetta jollain tapaa myös blogissa. Monesti ystävyys ja rakkaus liitetään vain suhteessa muihin ihmisiin, mutta eikö olisi tärkeää muistaa olla myös itsensä ystävä? En tänä vuonna tehnyt varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta muutamia tavoitteita olen kuitenkin asettanut tälle vuodelle 2019. Yksi niistä onkin osoittaa enemmän rakkautta ja huolenpitoa itseäni kohtaan niin henkisesti, kuin fyysisestikin.

Liikkua siinä määrin ja niitä lajeja, jotka tuntuvat sopivilta, syödä ravintoa, joka on hyväksi keholleni (ja mitä tekee mieli!) ja ennen yrittää olla vaatimatta itseltäni liikoja. Tulen varmasti aina olemaan tietyllä tavalla itsekriittinen. Suhtaudun esimerkiksi työhön aina tosissani, enkä voisi jatkossakaan ajatella koskaan olevani tyyppi, joka tekee asiat hutilloiden vain sen tähden, että pääsisi helpommalla. On kuitenkin loppupeleissä hyvin eri asia vaatia itseltään paljon, kuin vaatia itseltään liikaa. Ja tämä varmasti onkin monelle juuri se hämärä alue. Mikä on paljon, mikä taas liikaa?

 Juuri tämä on seikka, johon tänään havahduin ajatuksissani. Muistelin taaksepäin sitä, kuinka olen suhtautunut itseeni aikaisemmin. Ja arvatkaa mitä oivalsin? Mitä enemmän olen yrittänyt olla tyytyväinen itseeni, sitä vähemmän olen sitä kuitenkaan ollut. Se, että vaatii asioilta tai ihmisiltä liikoja, voi huomaamattaan johtaa siihen, ettei mikään enää riitä. Et ole koskaan omasta mielestäsi sopivan painoinen, tarpeeksi lihaksikas, riittävän ahkera tai syö niin terveellisesti kun ehkä voisi. Aina löytyy mukamas niitä seikkoja, joiden suhteen voi nostaa rimaa korkeammalle, eikä loppupeleissä koskaan ole tarpeeksi hyvä. Edes itselleen. Ja tähän rumbaan tuhlaa pahimmassa tapauksessa vuosia.

Sinänsä hassua, että mitä enemmän maailma on siirtynyt somekeskeiseksi ja siihen, että helposti vertailee itseään muihin, olen itse pyrkinyt ottamaan päinvastaisen asenteen. Nuorempana yritin ehkä todistella itselleni, että elämä on parempaa, kunhan ensin treenaa itsensä enemmän tikkiin, huoltaa kynnet kuosiin tai jopa ostaa itselleen tietynlaista hyväksyntää tavaran avulla. Tässä hetkessä huomaan kuitenkin, että elämä on niin paljon mielekkäämpää juuri silloin kun lopettaa itseltään vaatimisen. Ja hassua sinänsä, sen jälkeen kun olen ehkä osittain äitiyden myötä oppinut hyväksymään itseni juuri tämmöisenä, enkä jatkuvasti pyrkinyt saavuttamaan jotain ”parempaa minää”, olen ollut itseeni tyytyväisempi kuin koskaan ennen. Mitä vähemmän olen stressannut esimerkiksi kehooni tai ulkonäkööni liittyen, sitä tyytyväisempi olen ollut itseeni. Joissain asioissa pieni hälläväliä-asenne kannattaa ehdottomasti. Aina ei todellakaan ole niin justiinsa.

Jos unohtaa rakastaa itseään, on todella vaikea tarjota parastaan myöskään muille ihmisille. Vähän sama homma kun lentokoneiden turvallisuusohjeissa neuvotaan laittamaan happinaamari ensin itselleen ja vasta sitten muille. Siitähän tässä onkin nimenomaan kyse. Sillä ei ole mitään tekemistä itsekkyyden kanssa. Käsite ”itserakkaus” koetaan usein vain ja ainoastaan negatiivisena terminä, mikä on kurjaa, koska asian pitäisi sopivissa määrin olla kaikille päivänselvä juttu. Rakkaus muihin ihmisiin lähtee kuitenkin paljolti siitä, että on tasapainoinen ystävyyssuhde itseensä. Kuinka kykenisit huolehtimaan ja välittämään muista, josset ole ole ystävä itsesi kanssa?

Kuvien mukana palaamme hetkeksi Tahitin mustahiekkarannalle. Jopas tuli muuten ikävä takaisin! Asia, johon kiinnitin huomiota pitkälle matkalle pakatessa, oli mm. alusvaatteiden käytännöllisyys. Alusvaatteiden suhteen tärkein seikka minulle on mukavuus, laatu ja se, että tunnen itseni minuksi niissä. Reissussa onkin tullut panostettua juurikin käytännöllisiin ja ajattomiin alusvaatteisiin, jotka on hankittu Changelta ja katsottu juuri itselleni ja kokooni sopiviksi. Omat suosikkimallini löytyvät Changen Basic-mallistosta, josta lempparini ovat Lissi, sekä kuvien saumattomat Tactel- t-paitaliivit. Aivan paras asiakaspalvelu muuten löytyy Changen liikkeistä ja yksi asia, jossa ehdottomasti itse suosin kivijalkamyymälöitä on alusvaatteiden ostaminen. Kokohuteja on omalla kohdallanikin takana paljon ja sen jälkeen kun vaihdoin Changen liiveihin, en ole enää muita ostanutkaan. Istuvuus ja laatu ovat aivan omaa laatuaan.

 

Löytyykö samoja ajatuksia itsensä hyväksymisen suhteen? Onko muilla esimerkiksi äitiys opettanut armollisuutta itseään kohtaan? 🌸✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.