Lähtöstressiä ilmassa

Huomenta! Yritän saada kasaan aamun pikaisen postauksen. Lähtö häämöttää ja voi huhheijaa kuinka stressaantuneena olin eilen. Jo muutaman päivän olin jotenkin kantanut ihan ylisuurta stressiä kaikesta hommasta ennen lomaa. Pakkaaminen, loput työjutut, valuutta ja kaikki muut tuhat asiaa, joita tähän on mahtunut muistettavaksi. Tällä viikolla on kertynyt Suunnon kellon mukaan yli 20 000 askelta päivittäin, vaikken ole edes käynyt lenkillä. Juossut vain ympäriinsä ja touhottanut. Tuo aktiivisuusmittari kyllä näyttää heti ne kiireiset päivät ja tottakaihan ne ovat tuntuneet myös kehossa.

Suoraan sanottuna olen viimeiset pari viikkoa käynyt jotenkin todella ylikierroksilla ja rentoutuminen on ollut vaikeaa. Olen myös nukkunut huonosti. Ajattelin tehdä tästä ihan erillisen postauksen, mutta halusin hieman purkaa mieltäni tänne. Eilen iltapäivällä oli semmonen fiilis, että romahdan kasaan kun pakkaaminen ei ollut lähimainkaan valmis, kaupassa ei oltu käyty ja koti oli kuin pommin jäljiltä. Tuntuu, että leposyke on huidellut jossain tuhannessa. Sinänsä koomista, koska juuri itse kirjoitin kiireestä, mutta itselläni se on asia, jota jatkuvasti yritän hallita. Joskus kuitenkin siinä onnistumatta, kuten nyt.

Tässä kuitenkin asua viime viikolta kun lähdin Jutan kanssa tekemään töitä Kallion Rootsiin. Kuka muistaa nuo Love From Australian töppöset?? Kaivoin nuo vuosien tauon jälkeen kaapista. Silloin joskus (siis melkein 10v sitten, haha) kun hehkutin Emuja blogissa ja sitä verkkokauppaa, josta niitä sai edullisesti, oli verkkokauppa saanut niin paljon myyntiä blogini kautta, että halusi kiittää minua noilla ”UGG”seilla ja olivat siis tuolloin ehkä vuonna 2010 ekoja juttuja, joita sain blogini kautta. Olin niin iloinen silloin moisesta ylläristä! Ja lämpimät ovat edelleen. Jotenkin nostalgian vuoksi oli pakko laittaa ne jalkaan viime viikolla. Tuo villapaita on myöskin (yllätys, yllätys) löytö UFFin 3 euron päiviltä 😀 Sinänsä tämä asu ei ole mikään lemppari, lähinnä nappasin kiireessä mahdollisimman helpot ja mukavat vaatteet päälle.

Blogitaukoa en ajatellut pitää, joten postauksia tulossa myös reissusta! Tosin ehkä aikaeron vuoksi vain vähän toiseen kellonaikaan kun yleensä. Lähipäivinä ja ensi viikolla ajattelin postailla ainakin työjuttuja, kauneuslemppareita ja toivottavasti myös ekojen lomapäivien kuulumisia.

Ihanaa viikonloppua ja palaillaan LA-meiningeissä seuraavan kerran!

 

Ps. Blogiin saattaa tänään tai lähipäivinä tulla muutaman tunnin katkos, koska vaihdan serverin tarjoajaa. Älkää siis ihmetelkö.

Pps. Hauska kun Facebook on tällä viikolla muistuttanut mua aikaisemmasta Havaijin reissusta, jolla olin tismalleen samaan aikaan! 😀

kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Mitä äitiys merkitsee minulle ja mitkä asiat ovat yllättäneet?

Hetkeen en ole kirjoitellut äitiydestä. Vaikka äitiys ajoittain onkin tunteiden vuoristorataa, eikä ehkä sieltä helpoimmasta päästä, on se ehkä parasta mitä minulle on tapahtunut. En tarkoita, että äitiys olisi kaikille se oikea asia elämässä tai että muunlainen elämä olisi vähemmän tärkeää. Eihän kaikkien tarvitse olla äitejä, enkä sano, että naisen elämäntehtävä olisi lisääntyä ja olla äiti. Sanon silti omalta kohdaltani, että äitiys on tuonut minulle semmoista onnea, joka on aikaisemmin puuttunut. Ottaen huomioon seikan, että vielä 5+ vuotta sitten ajattelin, etten välttämättä ikinä halua äidiksi. Tuolloin äitiys ja lapset olivat asia, jota en sen koommin ollut edes ajatellut. Niin se ihminen ja ajatusmaailma muuttuu.

Tietyllä tavalla koko elämäni on tuon pienokaisen myötä täyttynyt ja tuonut valtavaa onnea. Äitiys on myös opettanut paljon ja voisin myös todeta, että tehnyt minusta jossain määrin myös paremman ihmisen. Semmoisen, joka on ehkä aikaisempaa ymmärtäväisempi, empaattisempi ja osaa ajatella asioita enemmän toisten näkökulmista. Vaikken aikaisemmin edes ajatellut haluavani lapsia, on tuo ihana pikkuinen ja äitiys muutenkin ollut minulle todella eheyttävä asia. Jos on paska päivä, ahdistaa ja olen alakuloinen, lapsi saa aina hyvälle mielelle ja muistamaan sen, kuinka onnellinen saakaan olla. (Aloin pillittää kun kirjoitin tätä)

Olen myös miettinyt, että millainen äiti olen itse? Siis omasta mielestäni. Ainakin huolehtiva, rakastava, muttei silti ylihysteerinen hössöttäjä. En jaksa stressata pienistä asioista, esimerkiksi en raahaa lasta lääkäriin jokaisesta nuhasta tai kolhusta, vaikka vielä raskausaikana ajattelin, että olisin juuri semmoinen, joka on huolissaan about kaikesta. Kolhuja ja kommelluksia tulee, se kuuluu elämään ja perhearkeen. Välillä lentelee lautaset ruokineen lattialle, levitellään lipastosta kaikki vaatteet ympäri huonetta, lelut ja Duplot heitellään ympäri olkkaria juuri kun olen saanut ne korjattua. Such is life. Äitiys on siis opettanut minua myös huomattavasti kärsivällisemmäksi. En ikinä hermostuisi lapselle tämän tekemistä ”mokista”, halua kiroilla lapsen kuullen tai jatkossakaan käyttää missään nimessä mitään fyysisiäkään kurituskeinoja.

Ja hei, tähän väliin myös pakko mainita! Kuvien mekko on se aikaisemmin Instassa esittelemäni Marimekon mekko, jonka löysin UFFi:ilta. Ette tiedä kuinka innoissani olin kun löysin tuon sieltä rekistä! Samaa kuosiahan löytyy jo ennestään äitini vanha hame Marimekolta, jonka jo pakkasin matkalaukkuun mukaan reissuun. Mamma-tyylinen mekko mamma-aiheiseen postaukseen 😀 Aluksi mietin, että pitänkö tuota yöpaitana vai arkimekkona, mutta kieltämättä pidän siitä kyllä näinkin. Kiva maksimekko kesäiltoihin 🙂

Aikuisen esimerkki on se vahvin opettava malli lapselle, jos äiti tai isä toimii tietyllä tavalla, oppii lapsikin helposti, että semmoinen on ok. Esimerkkinä aikaisemmin IG:ssä mainitsemani puru-case.. Poikamme on siis alkanut puremaan minua. Pyrin viestimään lapselle, että pureminen sattuu ja äiti tulee siitä pahalle mielelle, suuttuminenhan olisi täysin väärä lähestymistapa pienelle lapselle, joka vasta harjoittelee rajojaan. Paras asia ikinä on se kun herää aamulla siihen, kun pienokainen vieressä herää halaamaan sinua ja sanoo ”äiti”. Silloin sitä muistaa, että tämän pikkukaverin vuoksi teen ihan mitä tahansa.

Tässä muutama asia, jotka äitiydessä yllättivät:

Univelkoihin ja lyhyisiin yöuniin tottuu. Nyt olisin aivan töttöröö 5h yöunien jälkeen, mutta pikkuvauva-aikana se oli ihan perus! Ne mammahormonit ovat kyllä ihan ihme juttu! Väsymys ei tunnu aikoihin missään, vaikka olisi heräillyt sata kertaa. Onnekseni en koskaan joutunut valvomaan kokonaisia öitä, poikamme ei ollut semmoinen yökukkuja, että olisi keskellä yötä herännyt tosissaan valvomaan. Rintamaitoa kehiin ja oltiin taas unilla alta aikayksikön.

Imetys vie aikaa. Tai oikeastaan melkein kaiken ajan. Tiesin tietysti, että vauva syö paljon, mutta en käsittänyt, kuinka paljon. Ensimmäisten kuukausien aikana voisin sanoa imettäneeni ainakin kolmasosan vuorokaudesta. Tuolloin ainakin ehti vielä hyvin nettailla puhelimella ja maata. Nyt lapsi yrittää saada käsiinsä kännykän heti sen nähdessään 😀

Syöminen oikeasti unohtuu. Kotimammaillessa saatoin havahtua siihen iltapäivällä, etten ollut syönyt koko päivänä mitään. Sitten alkoikin oksettaa, eikä ihme. Vaikkei imetys itseäni laihduttanut, oli syötävä jatkuvasti. Ajoittain jatkuu sama juttu, eilen esimerkiksi tohelsin täällä kotona illalla pakaten, kotijuttuja tehden, laskuja maksaen, jolloin ruokalautaseni jäähtyi pöydällä puolen tunnin ajan. Ei vain mukamas ehtinyt.

Aina eivät asiat suju aivan oppikirjan mukaan tai siten kuten oli suunnitellut. Tutti, tuttipullo, kiinteät ruoat.. Näiden kanssa oli hankaluuksia, tutti ja tuttipullo ei enää kelvaneet 3kk iän jälkeen, kiinteiden ruokien suhteen oli myös haasteita saada ruoka maistumaan.

Lapset voivat olla sairaanakin varsin energiapommeja. Meidän naperolla ei nimittän tunnu yleensä kuume missään. Siitä huolimatta ollaan ihan yhtä aktiivisia kuin aina muulloinkin, meidän perheessä ei lapsen kohdalla siis todellakaan päde, että sairas lapsi vain nukkuisi. Pätee tosin enemmän minuun itseeni 😀

Tässä muuten lähikuvaa myös uusista ripsistä, joista eilen jo lyhyesti ehdinkin mainita. Tällä kertaa sekoitimme kevyemmän volyymiripsen joukkoon myös normaalipaksuista ja tulos on mielestäni aivan mielettömän hyvä! Pituuksina oli 12 ja 13mm, sekä lyhyempää. Kaarevuus D. Vaikka olen aikaisemminkin ollut äärimmäisen tyytyväinen Anniinan ripsiin, nämä ovat ehkä lempparini kaikista. Kun näin tuloksen laiton jälkeen, olin aivan WOW-fiiliksellä. Eli vaihtoehtona voi olla myös tämmöinen kombinaatio ohuempaa ja normaalia ripseä sekaisin. Tulos on näyttävä ja kaunis, mutta silti luonnollinen. Parhaimmat ja ehdottomasti pysyvimmät ripset ovat olleet Anniinan jälkeä. Beauty Anniinan sivut löytyvät täältä

Hassua muuten. Raskauden aikanahan tein postauksen, että miten haluan kasvattaa lapsemme. Postaus löytyy täältä. Toki oli hieman eri asia lapsettomana ja lapsista tietämättömänä miettiä, miten oman lapsen kasvattaisi, mutta toki sitäkin asiaa miettii usein jo ennakkoon. Näin jälkikäteen onkin hauska vertailla, että kuinka onkaan mennyt sitten oikeasti, vaikka kyseinen postaus nyt olikin hieman kepeällä mielellä kirjoitettu. Toki olen monen asian suhteen edelleen ihan samoilla linjoilla

Vaikka vauvavuosi ja elämä taaperon kanssa onkin ajoittain todella haastavaa ja myös hyvien hetkien lisäksi rankkaa, pitäisi kuitenkin muistaa olla sopivan itsekäs ja huolehtia myös itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Pyytää apua kun sitä tarvitsee, unohtaa turhat kotityöt silloin kun ei oikeasti jaksa, yrittää olla stressaamatta turhista jutuista. Itse sairastuin keväällä vauvavuoden päätteeksi masennukseen, vaikka olinkin yrittänyt pitää itsestäni parhaani mukaan huolta. Loppupeleissä, happy mom = happy child. Vaikka olet äiti, ei ole väärin ottaa aikaa itselleen ja ajatella myös sitä, mikä on juuri sinulle hyväksi. Olet jokatapauksessa omalle pienokaiselle juuri se maailman paras äiti.

Nyt kun ajattelen, olen ehkä aikaisemmin jo tehnyt samanlaisen postauksen, mutta eihän siinä, uudelleen nyt sitten 😀

 

Ripset sponsoroitu. Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Loma-ahdistelua IG:ssä, asu villahameessa ja muita aamun tarinoita

Maanantai ja uusi viikko, taas kerran. Eilen tuli viimeinkin valmiiksi pojan huoneen seinän maali ja ehdinkin jo laittaa IG Storiesiin pientä sneak peekiä. Ehkä saadaan vielä ennen reissua osa huonekaluistakin paikalleen. Kävimme perjantaina ostamassa Bauhausista myös yläkerran maalin, joten seuraavaksi alkaa se viimeinen rutistus maalauksien suhteen. Huhhei! Ajattelin myös mainita näin hyvissä ajoin, että tulen laittamaan Instan Storiesin reissun ajaksi näkyville vain seuraajilleni. Eli jos haluat seurata tarinoita Loseista ja Havaijilta, liity seuraajakseni @iines . Toki normaali feedi tulee näkymään kaikille, mutta sinne en niin ahkerasti päivitä sisältöä, enkä niin reaaliajassa.

Viimeksi kun olin (raskaana) Havaijilla, sain Instan inboxiin jotain aivan randomeita tyypeiltä lääh-viestejä, jotka olivat bonganneet minut vatsa pystyssä rannalla ottamassa aurinkoa. Jatkossa en todellakaan halua, että aivan vieraat randomit seuraavat matkani kulkua tarinassani tai edes hashtagien avulla, joten tämä siis syynä yksityiseen storiesiin lomalla. En muutenkaan ymmärrä, miten kenelläkään miehellä tulee mieleen laittaa viestiä naiselle, joka ilmiselvästi on raskaana. Yäk! Tuolloin olin siis reissussa ilman Tommia, mikä ilmeisesti viesti muille, että olen joku tuleva yh-mamma. Eräs hörhö tuli selittämään siinä Waikikin pääkadulla, että ”Missä sun baby daddy, sen pitäis olla sun kanssasi” 😀 Ehkä ällöttävimmät lähestymisyritykset olen kokenut ollessani raskaana. En ymmärrä. Miehet.

Viikko (ja ehkä useampikin viikko) ennen lomamatkaa menee aina semmoisessa haahuilumoodissa. Miettii vain tulevaa reissua, kunnes sitten muutama päivä ennen lähtöä havahtuukin siihen, että olisi varmasti hyvä aloittaa se pakkaaminen ja vähintään edes laatia listalle asioita, joita pojalle tulee pakata mukaan. Itselleen ja lapselle pakkaus on aina pakkaushärdelli potenssiin tuhat, koska niitä muistettavia juttuja on niin paljon! Pari viikkoa sitten kävimme ottamassa MPR-rokotteen tehosteen, joten rokotusten kanssa ei ole enää huolen häivää. Nyt onkin dilemma lähinnä miettiessä, että paljonko raahaamme lapselle ruokaa mukaan kotoa 😀 Tajusin myös eilen, että dollareitakin pitäisi vissiin ensihätään käydä hakemassa. Tälläkin kertaa saamme ystävän toisesta kaupungista asumaan luoksemme, joten ei tarvitse pelätä, että kasvit nuutuisivat reissun aikana.

Tämä villahame on muuten yksi viime viikon löydöistäni UFF:in 3 euron päiviltä!  Kotimaista tekoa ja villaa, olen todella iloinen löydöstä. Samalla lähti mukaan myös musta nahkahame, sekin 3 eurolla. Täytyy pian pukea sekin päälle. Olen kyllä ollut aivan tohkeissani näistä kirppislöydöistä!

Piipahdin myös viime viikolla uudelleen kivikaupassa. Sen jälkeen olen kokenut taas ”outoja” ja haluan pian kertoa teillekin viimeisimpiä kivijuttuja! Saanut miettimään paljon asioita, joita en ehkä aikoihin ole halunnut ajatella.

Paita / Asuyama

Hame / 2nd hand

Nilkkurit / Acne

Kello / Swatch

Kaulaliina / itse tehty ( ohje täällä)

Kuvissa muuten käytössä tuo ihanan lämmin ja pehmeä neulomani kaulaliina, jonka ohjeen jaoin viikko sitten täällä blogissa 🙂

Tuon pinkin käsikorun olen ostanut Balilta joltain rantamyyjältä ja löysin tuon eräs päivä koruvarastostani. Jostain syystä oli kaivautunut jonnekin korujen unholaan, vaikka kovin tuommoisista simppeleistä koruista pidänkin. Harmittaa edelleen kuinka siro vahalankainen rannekoruni katkesi viime kesänä. Olin ostanut kyseisen korun loppuvuodesta 2015, samaiselta rannalta Seminiyakista kuin tämän pinkin, tosin toisella kerralla.

Istuimme ystäväpariskuntamme kanssa katsomassa ekana Bali-iltana auringonlaskua, kun rantakauppias tuli kaupittelemaan koruja, joissa oli hopeisia symboleita. Olin tuolloin 4. kuulla raskaana ja kauppias sanoi, että minun pitäisi ostaa elämän puu-symboli. Olin tietysti heti myyty ja tuo minimalistinen koru pysyi ranteessani siitä hetkestä eteenpäin aina 1,5v ajan, kunnes naru kesällä haperoituneena katkesi. Itse koru on tietysti tallessa. Matkamuistoja parhaimmillaan 🙂 No mutta, uusia tarinoita seuraavalla kerralla!

Muistuttaisin myös eilen mainitsemastani Elloksen loppualesta, josta itse tilasin 10 eurolla nämä vaaleanpunaiset pussilakanat. Löytyy muuten myös harmaana. Muita poimintoja listasin eilen tässä postauksessa. Kaikesta Elloksen oman malliston alevalikoimasta tulee vielä lisäksi -50% lisäale koodilla 375404. (Syötetään kassalla!) Voimassa vielä tänään! Ale täällä.

Ihanaa päivää!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Elämää kiireen keskellä..?

Huomenta! Viikonloppu on taas hurahtanut perinteisesti yhdessä hujauksessa. Tänään on luvattu aurinkoista keliä, joten olisi tarkoitus kuvailla ensi viikoksi blogijuttuja. Pyrin nykyään pitämään viikonloput mahdollisimman kiirevapaina ja viettämään aikaa rentoutuen. Syksyn mittaan olen itsekin valittanut täällä moneen otteeseen jatkuvasta kiireesta ja alkanut ”tämän kaiken kiireen keskellä” myös pohtimaan enemmän arjen kiirettä ja hektisyyttä ilmiönä.

Nykypäivän arjessa tuntuu kiire olevan enemmän sääntö, kuin poikkeus. Olit sitten kotiäiti, työssäkäyvä tai opiskelija, tuntuu kaikilla olevan nykyään kiire. Itseäni jopa nykyään nolottaa jauhaa sitä samaa vanhaa virttä kiireestä, ihan kun asia ei olisi jo kaikille harvinaisen selvä. Kiire on aina vain, sehän on selvää. Hommaa riittää ja elämä tuntuu ainaiselta suorittamiselta. Minne meillä sitten on niin kova kiire? Mitä sillä saavuttaa, että täyttää tuntinsa asioilla, jotka loppupeleissä ehkä vievät energiaa enemmän kuin antavat? En väitä, etteikö joukkoon mahtuisi järkeviä asioita ja niitä, joilla on oikeasti merkitystä. Olen itse ainakin todennut, että elämään mahtuu nykyään niin paljon muutakin, kunhan vaan uskaltaa pysähtyä hetkeksi.

Kun kelaan aikaa takaisin 7 vuotta, vietin kiireisiä opiskeluvuosia samalla tehden osa-aikaisesti töitä. Tuolloin ajattelin kiireen hellittävän siinä vaiheessa kun opinnot ovat ohi ja koittaa päivätöiden aika. Ehei, kiireellä on taipumus vain muuttaa muotoaan. Kiireisenä pitää myös sosiaalinen media, jossa täytyy jatkuvasti olla läsnä ja aktiivinen. Eipä samanlaisia ongelmia ollut vuosikymmeniä sitten. Voisinkin väittää, että juuri ympäristöä ja teknologiaa onkin syyttäminen tästä kiirebuumista. Vietin joulupyhinä tuntitolkulla aikaa neuloessa. Flunssan kourissa en jaksanut ottaa stressiä mistään, ainakaan kodin siivoamisesta tai urheilusta, vaan ottaa aikaa nimenomaan itselleni ja perheelleni. Tajusin niiden lankakerien keskellä, että eihän tässä loppupeleissä ole kiire mihinkään. Kiire on juuri sitä, mitä siitä itse teet. Eli pääasiassa mielentila.

Kaikilla meillä on vuorokaudessa ne samaiset 24 tuntia käytettävänä. Kyse onkin siitä, kuinka kukin käyttää aikansa. Mille annat ajastasi ja mitä jätät tekemättä? En tietenkään väitä, että kiire olisi aina siellä korvien välissä. Voitte vaan arvata, että työssäkäyvä taaperon äiti on oikeasti ajoittain melko kiireinen. Silti pitäisi sitäkin kiirettä oppia paremmin hallitsemaan. Mihin turhaa aikaa kuluu? Somettamiseen ja feedien turhaan skrollaamiseen? Tarpeettomaan kodin järjestelyyn silloin kun koti on muutenkin jo tiptop? Itselleni joulun sometauko oli juurikin herätys aiheeseen. Ei aina tarvitse olla kiire tai tehdä itselleen sitä. Joskus on ok vain olla. Monet asiat ovat niitä, jotka oikeasti voivat odottaa päivän tai pari, ilman että maailma romahtaa.

Kuvissa päällä tuo neulomani oversized-villapaita, jonka ohjeen jaoin perjantaina ja löytyypi täältä. Eilen etenin taas vaihteeksi myös toisen villapaidan kanssa ja nyt jo 20cm neulottu helmaa. Jee!

Mitäs tuumaatte kiireen suhteen? Onko kyseessä enemmänkin, että teemme itsellemme hektisen arjen haalimalla hommaa vai onko kiire välttämätöntä? Oletteko te kiireisiä?

 

Ainiin ja ps! Tänään alkoi Elloksella alen huipennus ja kaikesta jo alennetusta tulee -30-50% lisäalennus. -30% ale koskee merkkituotteita ja -50% ale Elloksen omaa valikoimaa. Tarjous tulee kassalla koodilla: 375404 ja on voimassa tänään ja huomenna (14.-15.1).

Koko alevalikoima löytyy täältä!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Tässä se nyt on! Omatekoinen villapaitani + helppo ohje

Neulomani villapaidan ohjetta on pyydetty hurjasti ja nyt olisikin vihdoin sen aika! Huhhei, en nimittäin voi vieläkään uskoa, että menin tekemään villapaidan. Juuri kun kesällä tuumailin vintagekätköistä löytämieni äitini neulomien villapaitojen suhteen, että kuka ihme osaa neuloa villapaidan. Ja millä ajalla mukamas? Jostain se ajatus sitten lähti, että ehkäpä minäkin testaan. Saapa tehdä juuri semmoisen rennon villapaidan, jonka itse tahtoo. Loppupeleissä tämä löytämäni ohjekin oli varsin yksinkertainen ja uskoisin, että jos minä osaan, niin osaatte tekin!

Noin yleisesti haluan mainita näistä neulomisohjeista, että tiedostan etteivät varsin yksinkertaiset ohjeet välttämättä inspiroi tai anna kokeneille neulojille mitään uutta. En ole itse mikään pro-neuloja todellakaan, vaan tämmöinen satunnaisesti silloin tällöin neulontaa harrastanut tyyppi, nimenomaan siis tehnyt melko helppoja juttuja. Lapasia, villasukkia, virkannut ja sitä rataa. Enemmän haluankin ehkä kannustaa ja antaa vinkkejä aloittaville neulojille, että melko yksinkertaisestikin voi saada kivoja juttuja itse aikaan. Eihän sitä tiedä, jos itsekin tästä pikkuhiljaa intoudun astetta haastavammista jutuista. Toivottavasti näistä on edes jollekulle apua tai iloa!

Juttuhan meni niin, että kävin ensin ostamassa langat ja puikot, vasta sitten aloin tutkimaan mahdollisimman simppeliä ohjetta rennosta mallista, joka miellyttäisi omaa silmää. Omat puikkoni ovat 9mm (80cm) pyöröpuikot, eli todella isot. Halusin siis erityisesti näin ekaksi kokeilupaidaksi isoa neuletta, jolloin neulomiseen ei mene niin törkeästi aikaa. Samoinhan on tulos myös ”rennompi” (ja reikäisempi :D), varsinkin tämmöisellä ohuemmalla langalla. Pakko myöntää, etten ollut täysin tyytyväinen lankavalintaani jälkeenpäin. Ostin nämä sieltä Oulunkylän Lankamaailmasta hieman kiireessä samalla kun Tommi etsi lankoja pipoonsa. Jälkiviisaana olisin ehdottomasti ottanut sitä samaa alpakkalankaa, josta tein sen hattarapipon, mutta nyt paidan ollessa valmis, tykkään siitä kyllä kovasti, ottaen huomioon, että tämä todella oli melkoinen harjoittelukappale 😀

Tähän on käytetty kahta lankaa. Ciao Trunte-merinovillalankaa ja Anisia mohairlankaa (josta käyttämäni pastellisen korallinen sävy loppu), neuloin siis näistä kahdesta tuplana, eli kokoajan kummastakin kerästä. Tuo mohairlanka itsessään on todella ohutta ja hentoa, mutta toi tuon merinovillan lisäksi kivan semmmoisen pienen pörröisyyden paitaan. Yksinään tuosta merinovillalangasta en olisi tätä lähtenyt tekemään, olisi ollut jotenkin liian tylsä. Kumpaakin meni 5-6 kerää, joista tosin jäi yli. Sanoisinko, että viidellä pitäisi pärjätä! Ja kannattaa ihmeessä kurkata se Adlibriksen lankapuoli, tosi edullisesti monipuolinen valikoima! Nyt vielä paljon alennuksia.

Olen nyt tekemässä toista villapaitaa (siitä alpakkalangasta) 6mm puikoilla ja voin kertoa, että on niiiin paljon työläämpää kuin tämä! Samassa ajassa kun olisin neulonut tästä koko etu- ja takakappaleet, olen saanut alareunaa valmiiksi noin 15cm, koska pienemmillä puikoilla on tulos huomattavasti tiiviimpää. Suosittelen siis kärsimättömille tyypeille isoilla puikoilla aloittamista.. Itselläni meni tähän paitaan 1-2 viikkoa, joista en tietty kaikkina päivinä työstänyt. Sanoisinko, että ahkeralla neulomisella saa kyllä helposti alle viikossa tämmöisen valmiiksi, jos vain on aikaa, esimerkiksi kuten minulla oli joululomalla. Aloin googlailemaan ohjeita ostettuani nuo puikot ja langat. Nopealla etsinnällä löysin tämän Kalastajan vaimon ihanan yksinkertaisen ohjeen, josta sitten otinkin mallia, hieman kuitenkin soveltaen, hieman erilainen tuosta omastani tosin tuli ihan jo puikkojen eri koon ja erilaisen langan vuoksi, mutta siitä nyt olinkin itse jo tietoinen kun paidan neulomisen aloitin.

Ohje: Luo 160 silmukkaa. Neulo muutama kerros 2 o 2n joustinneuletta alahelman resoriksi. Jatka sileää neuletta suljettuna neuleena kainaloon saakka (omassa paidassani noin reilut 35cm). Kainalon kohdalla jaoin silmukat kahteen osaan, eli 80 ja 80, etukappaleeksi ja takakappaleeksi. Neuloessani etukappaleen, laitoin takakappaleen silmukat langalle odottamaan.

Takakappale: Neulo noin 18cm sileää neuletta ja päättele keskimmäiset 30 silmukkaa pääntieksi. Sen jälkeen jatka vielä 2cm ja päättele myös hartioiden silmukat. Takakappale on valmis!

Etukappale: Poimi silmukat puikolle ja neulo sileää neuletta noin 16cm ja päättele keskimmäiset 30 silmukkaa pääntieksi. Neulo vielä hartioita noin 4cm ja päättele myös loput silmukat.

Hihat: Luo 30silmukkaa. Hihoja en tehnyt suljettuna neuleena. Neulo ensin pari kerrosta 2 o 2 n ja sitten sileää neuletta (jokatoinen kerros oikeaa, joka toinen nurjaa), lisäten kierroksen alkuun ja loppuun aina yhdet silmukat joka 8. kerros. Eli joka kahdeksannella kerroksella tulee 2 silmukkaa lisää. Päättelin hihan kun puikolla oli 54 silmukkaa. Huom, katso alta mitat. Itse tein tarkoituksella hihoista extrpitkät!

Kauluksen neuloin seuraavasti: Nappasin samaisilla pyöröpuikoilla pääaukosta silmukoita ja neuloin muutaman kerroksen 2 o 2n-joustinneuletta. Makuasia tietysti kuinka massiivisen resorin haluaa.

Parsin osat kokoon isosilmäisellä tylsällä neulalla ja samalla langalla siis, jolla neuloin paidan. Kun neuloo pyöröpuikoilla, tulee tuo ”core-osa” yhtenä kappaleena, eli käytännössä vain olkasaumat ja hihat parsitaan kiinni.

Tässä omassani on pituus helmasta kainaloon noin reilu 35cm, eli tein melko cropped-mallin. Halusin myös erityisen pitkät hihat ja niiden pituus olkapäästä hihansuuhun on noin 65cm, mittailin hieman mallia muiden villapaitojen hihoista ja halusin semmoiset hihat, noihin voi helposti ”kääriytyä” kylmällä, sekä myös taittaa hihoja lyhyemmäksi. Periaatteessa olisin voinut tehdä paidan hieman vähemmillä silmukoilla, koska käsiala on noilla puikoilla suurempaa. Omani on siis melko cropped & oversized.

Tuon Johannan ohjeen villapaita on tehty 3/4 hihoilla, joten jos haluaa lyhempihihaisen mallin, kannattaa kurkata hänen ohjeensa, jossa vielä kuva ”osista”. Kiitos vielä hänelle loistavasta ohjeesta!!

Mitäs tuumaatte? Ottaako joku villapaita-haasteen vastaan?

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.