ISO KIITOS ja ajatuksia kuluneesta viikosta

Pitkästä aikaa kuulumisten aika! Sitä ennen haluaisin kuitenkin kiittää teitä kaikkia ihanasta palautteesta, kommenteista ja tsempistä pipomalliston suhteen! Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että vetäisin läpi tämmöisen oman pienen proggiksen. Ihan älytöntä, että koko 17 pipon erä myytiin loppuun yhden päivän aikana ja tällä hetkellä on jonotuslistakin melkoisen pitkä. Syksy menee siis varmasti paljolti neulomishommissa. Mutta eihän siinä, se on parasta ikinä, äänikirja pyörimään ja puikot heilumaan. Vaikka koko homma ulkopuolisen silmissä vaikuttaisi vähäpätöiseltä, on tämä ollut itselleni kuitenkin suuri juttu. Tiedättekö kun tekee jotain täysin itse alusta loppuun, eli tässä tapauksessa esimerkiksi neuloo parikymmentä pipoa ja välillä miettii, että mitenköhän koko hommalle edes käy? Mitä jos kukaan ei osta?

Ensinnäkin haluan herättää ajatusta käsitöiden kannattamisesta ja ennen kaikkea kotimaisen pienyrittäjyyden tukemisesta, vaikken nyt itse (vielä) virallisesti yrittäjä olekaan. Monelle tuntuu olevan automaatio ostaa ennemmin se 15 euron akryylipipo sen sijaan, että panostaisi huomattavasti kestävämpään, luonnonmateriaaleista tehtyyn tuotteeseen, joka on jonkun oikeasti käsillä tekemä. (Ja joka muuten myös oikeasti lämmittää pakkasilla ihan eri tavalla kuin keinokuitu<3!) Jotenkin koen muutenkin nykyään ihan sydämeni asiana sen, että kannustan ihmisiä neulomaan ja pois siitä ajatuksesta, että se olisi mummojen puuhaa 😀 Sen lisäksi, että neulominen on terapeuttista, on myös maailman siistein asia saada jotain valmiiksi omin käsin! Pitäisi varmaan kohta perustaa joku nuorten käsityöläisten järjestö, hehe. Toisekseen haluan edelleen myös kannustaa niiden omien unelmien tavoitteluun. Oikeasti, kaikki lähtee siitä pienestä ajatuksesta, testaamisesta ja  mikäli et ikinä kokeile siipiäsi, kuinka voisit oppia lentämään?

Noilla hinnoilla ja käytetyillä neulomistunneilla ei kyllä mitään kovin kannattavaa bisnestä saada käyntiin näin yhden naisen resursseilla, mutta sitäkin kivempaa harrastusprojektia kuitenkin. Kuten jaksan aina jauhaa, opettavat kaikki kokemukset ja tekemiset jotain, kuten myös esimerkiksi tämmöinen pipoprojekti. Joku voisi kuvitella, että helppoa hommaa, siitä vaan neulomaan, mutta itse ainakin opin, että tähän liittyi niin paljon muutakin. Ensin mietit kokonaisuuden, joka olisi mahdollisimman monen mieleen. Tässä tapauksessa halusin rajata sävyt vain muutamaan ja tehdä Slim-pipoista enemmän unisex. Seuraavana teet testikappaleet, kokeilet mikä on sopiva koko, joka sopii useimpien päähän. Lasket materiaali-, pakkaus-, ja postikuluja, neulot, mietit itse pipojen promoamista, teetätät ”tuotekuvat”, tuumailet hintoja ja kokoat näistä kaikista palikoista kokonaisuuden. Huhhei, tästä lähtien osaan siis paljon uusia juttuja! Ja mitä tulee kyselyihin uuden erän suhteen, on semmoinen nyt mietinnässä. Yritän ensin suoriutua tuon jonotuslistan purkamisesta, mutta sen jälkeen fokus uusiin juttuihin!! Mielessä pyörii nimittäin jo niin monta uutta pipoa, joten olen jo täysin yli noista aiemmista 😀

Miten onkaan, että viime aikoina on sairasteltu oikein olan takaa. Jo kuukauden sisällä nimittäin toinen viikonloppu oli tämä edellinen kun kökötettiin pojan kanssa viikonloppu räkätaudissa kotona. Ja miten onkaan niin, että juuri me ollaan aina sairaina ja mies säästyy näiltä kaikilta lastentaudeilta? Juuri kun maanantaina makailin lapsen kanssa kotona 38c kuumeessa, heräsin sitten tietysti tiistaina tuplat pahemmassa flunssassa. Huhheijaa. Onneksi poika on kuitenkin jo parempi, että on voinut itse keskittyä vähän enemmän parantumiseen. Sairasteluiden lisäksi ovat nämä muutama edellinen viikko olleet suoraan sanoen jotenkin aivan hanurista. Ja jep, olen ehkä saattanut myös hieman seurailla horoskooppiani ja laittanut kaikki mahdolliset vastoinkäymiset Merkuriuksen perääntymisen piikkiin, jonka vuoksi uusia projektejakin suositeltiin aloitettavaksi vasta 20.8 alkaen, jolloin laitoin pipohommat tulille. HAHA! Ja kumma kyllä, heti kun tuo vastoinkäymisten Merkurius väistyi, on onni kääntynyt taas päälaelleen. Olen joko todella herkkä planeettojen energioille, tai sitten vain tosi helposti horoskooppien vietävissä. Eihän siinä..

Nuo Acnen Peg-farkut ostin muuten Köpiksen reissulta ja ovat niin mukavat jalassa!! Todella joustavaa materiaalia ja juuri semmoiset, jotka laittaisi mielellään jalkaan vaikka viikon jokaisena päivänä. Edelleen harmi, etten onnistunut löytämään näitä sopivassa koossa käytettynä, mutta olen heinäkuusta saakka kyllä haaveillut melkein päivittäin uudesta farkkujen metsästys-reissusta niihin Köpiksen 2nd hand-liikkeisiin. Tästä eteenpäin kun vielä tietää, minne jatkossa suunnata 🙂

Nyt kuitenkin hoidan pari työjuttua, jatkan parantelua ja pakkailen illalla pipot kohti uusia koteja. JÄNNITTÄÄ!!

Palataan <3

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Unelmasta totta: Pipomallistoni on täällä!

IIK! OMG! APUA! En muista milloin minua olisi jännittänyt näin paljon. Olen nimittäin odottanut viikkoja, että pääsisin julkaisemaan tämän postauksen ja ennen kaikkea koko tämän asian. Kokonaisuus, jota olen kyhäillyt kotona viikkoja ja mielessäni sitäkin kauemmin, samalla hieman jännittyneenä, mutta silti kuitenkin innoissani. Pariin otteeseen olen maininnut blogissa mahdollisesta pipomallistosta syksylle. Aluksi mietin asiaa lähinnä vitsillä, kunnes sitten alkukeväästä aloin tuumailla, että miksi ei, siis ihan oikeasti? Miksi en tekisi jotain oikeasti erilaista ja juuri omaa juttuani. Kuinka mieletöntä olisi oikeasti sanoa, että neuloin kasaan kokonaisen pipomalliston, jonka suunnittelin itse testailemalla, tuumailemalla ja ystäviä konsultoimalla.

Olen saanut lukijoilta ja tutuilta lukuisia kyselyitä siitä, että teenkö pipoja tilauksesta ja keväällä jouduin valitettavasti paria poikkeusta lukuunottamatta ajanpuutteen vuoksi sanomaan ei. Sinänsä semmoinen jokaiselle hieman omanlaisten ja erilaisilla langoilla neulottujen pipojen työstäminen on huomattavasti työläämpää, kunnes sitten mietin, että mitäs jos tekisin vain muutamia erilaisia? Miettisin kokonaisuuden, jossa on ainakin toivon mukaan juuri minua itseäni, mutta silti myös moneen eri makuun ja tyyliin pipoja? No, kesälomani menikin sitten pipoja neuloessa, sormet ajoittain melkein rakoilla, haha!

Mutta, nyt se on virallista! Pipomallistoni on täällä, saanko esitellä piponi kahdessa eri kategoriassa Chunky ja Slim. Lisäksi tein pari pinkkiä Semi-Chunky-pipoa, oikeastaan ihan sattumalta. Chunky-pipoja on kolmessa eri värissä, samoin Slimejä. Jokainen pipoista on tehty käsin, rakkaudella ja pyrin tekemään mallistosta ”minunlaiseni”. Ja oikeasti, heti sen jälkeen kun ensimmäisen kerran tämän idean viime talvena keksin, tiesin tämän olevan juuri se ”oma juttuni”. Olen itse mitä suurin pipointoilija ja viime vuonna neulottuani itselleni ensimmäisen chunky-pipon, hullaannuin siitä aivan täysin! Pipot ovat ihan parasta ja ainakin itselläni ehdoton huonojen hiuspäivien pelastaja.

Mitä olen tutkinut hintoja, pyydetään joistain käsintehdyistä brändipipoista jopa tupla- tai triplahintoja näihin omiini verrattuna. Jos joku teistä pitää hintoja korkeina, täytyy muistaa, etteivät materiaalit ole ilmaisia varsinkaan näin pienissä erissä  ja kyllä, olen joutunut laskemaan myös edes nimellisen arvon tekemälleni työlle, joka on siis tuntitasolla melko mitätön, mutta silti, ymmärrätte varmasti pointtini 🙂 Rahasta en tätä juttua tee, näistä saatavat rahat ovat niin pientä käytettyyn aikaan peilattuna, että jos oikeasti olisin halunnut lyödä leiville, olisin keksinyt jotain aivan muuta. Tavoitteenani on ennemmin saada aikaan kivaa tempausta neuleintoilustani myös teille ihanille.

Pipoja on näin alkuun vain limited edition, eli jokaista mallia ja väriä on vain 2-4 kappaletta, poikkeuksena Carnelian, jota on tällä erää vain yksi (jos kysyntää tulee siitä, voin tehdä lisää!). Yhteensä on tämä myytävä mallisto 17 pipon kattava. Mallikohtaiset kappalemäärät on mainittu yksittäisten pipojen yhteydessä. Koot ovat onesize, testini perusteella menevät sekä naisille, että miehille, vaikka mallina Slim on ehkä miehekkäämpi, tein esimerkiksi Tommille  ja pojalle omat Slim-pipot. Tilaukset menevät ”nopeat syövät hitaat”-periaatteella, eli ensimmäisille ostajille. Mikäli kysyntää kuitenkin löytyy, olen harkinnut pientä ”odotuslistaa”, jonka puitteissa voin mahdollisesti yrittää tehdä lisäerän. HUOM! Hinnat sisältävät kotimaan postikulut.

Tässäpä sitten itse pipot.. <3

 

1.Malibu Chunky (roosa)

Materiaali: 100% villaa

Määrä: 4 kpl EDIT: MYYTY

Hinta: 45€ (sisältää kotimaan postikulut)

 

2. Hermosa Chunky (beige)

Materiaali: 100% villaa

Määrä: 3 kpl EDIT: MYYTY!

Hinta: 45€ (sisältää kotimaan postikulut)

 

3. Venice Chunky (harmaa)

Materiaali: 100% villa

Määrä: 2 kpl EDIT: MYYTY!

Hinta: 45€ (sisältää kotimaan postikulut)

 

4. Onyx Slim

 

Materiaali: 70% villa 30% alpakka

Määrä: 2 kpl EDIT: MYYTY

Hinta: 35€ (sisältää kotimaan postikulut)

 

5. Moonstone Slim

Materiaali: 70% villaa 30% alpakka

Määrä: 3 kpl EDIT: MYYTY!!

Hinta: 35€ (sisältää kotimaan postikulut)

 

6. Carnelian Slim

Materiaali: 70% villaa 30% alpakka

Määrä: 1 kpl  EDIT: MYYTY!

Hinta: 35€ (sisältää kotimaan postikulut)

 

7. Pink Opal Semi-Chunky

Materiaali: 82% Superfine alpakka 13% merinovilla 5% nylon

Määrä: 2 kpl  EDIT: MYYTY! Jonotuslistalla tällä hetkellä: 7, en ota juuri nyt enemmän jonottajia, ilmoitan myöhemmin suuremmasta erästä 🙂

Hinta: 30€ (sisältää kotimaan postikulut)

 

Tilaukset tapahtuvat sähköpostitse: Lähetä minulle tilauksesi, eli maininta siitä, minkä pipon haluat (pipon nimi / väri / numero), oma nimesi ja postitustietosi (osoite + puhelinnumero) osoitteeseen iines@it-aint-hard-to-tell.com

Paluuviestinä saat ohjeet ja maksutiedot (tilisiirto, Nordea). Kun näen maksun kirjautuneena tilaajan nimellä, postitan pipon parin päivän sisällä. Huomaathan, että pipot myydään tilausjärjestyksessä. Mikäli varasto loppuu, saa ilmaista toiveensa jäädä odotuslistalle 🙂

 

 

Ja kaikkein eniten toivoisin teiltä palautetta!

Mitä tuumaatte näistä? Mikä on teidän lemppari? Omani on ehdottomasti tuo roosa Malibu Chunky <3

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 18 kommenttia.

Tyylini kulmakivet X 7

Tyylini ei ole vuosien varrella kokenut mitään suuria mullistuksia. En ole siis tyyppi, jonka elämän varrelle mahtuisi tyylisuuntauksia ja kausia laidasta laitaan, vaan olen aina oikeastaan ollut melko samanlainen. Jos tyyliäni pitäisi kuvailla muutamalla sanalla, olisivat ne sanat varmaankin: Rento, tyttömäinen, ajaton ja boheemi. Pyrin hankkimaan vaatekaappiini asioita, joita voin käyttää vuodesta toiseen ja joihin en heti kyllästy. Ennemmin siis hillittyä ja tylsää kuin semmoisia liian erikoisia juttuja, jotka lentävät kirppiskassiin parin käyttökerran jälkeen. Vaikka tyylini onkin pääpiirteittäin pysynyt samana, muuttuu se jatkuvasti tietyiltä osin. Vai olisiko tässä osuvampi puhua tyylin ”kehittymisestä”? Listasin tähän muutamia tyylini kulmakiviä..

2nd hand. Tämä kohta ensimmäisenä, koska kyseessä on asia, jonka nykyään koen erityisen tärkeäksi ja myös se, mitä pyrin kannattamaan. Siis vaatteiden ostamista käytettynä. Nykyään jos tarvitsen jotain uutta, esimerkiksi hameen kesäksi, suuntaan heti ensimmäisenä UFF:ille, josta usein sitten löytyykin se etsimäni ja ihan vielä pilkkahintaan. Vaikka ostankin vaatteita nykyään suhteellisen harvoin, koen että kierrätetyn vaatteen ostaminen on huomattavasti pienempi paha kuin shoppailla viikottain fast fashionia, johon toki itsekin silloin tällöin sorrun, mutta silloin olen hankintojeni kanssa valikoivampi ja vältän esimerkiksi viskoosi- ja akryylivaatteita. Kirppikselle suosittelen suuntaamaan erityisesti jos etsit jotain seuraavista: Hameet (esim nahka-, mokka-, kesä-, tai villahameet), farkkutakit, neuletakit, tai mekot.

Musta. Vaatekaappini yleisin väri nimittäin. Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, että musta on aina varma valinta. Helppo yhdistellä, eikä koskaan mene muodista pois kuten jotkut kausivärit, joihin saattaa liikaa käyttämällä kyllästyä. Olen ostanut vaatekaappiini vuosien varrella mustia kestäviä perusvaatteita, joita voi helposti käyttää vuodesta toiseen. Pari asiaa kuitenkin puuttuu: Syksyllä pitäisi uusia mustat arkifarkut, sekä neuloa täydellinen musta kashmirneulepaita.


Rentous. Huoleton rantatyyli ja yleisesti rentous on se mitä rakastan. Haluan, että vaatteet ovat mukavia päällä ja myös näyttävät siltä. Vaikka tyylini on aina ollut suurinpiirtein samanlainen, on se viime vuosina hioutunut lopulliseen muotoonsa ja semmoiseksi, jossa todella koen olevani juuri minä.

Minimalistisuus. Simppelit jutut ja leikkaukset ovat juttuni. Oman kokemukseni mukaan liian erikoiset printit, leikkaukset ja vaatekappaleet on niitä, joihin kyllästyy helpommin ja joita pahimmassa tapauksessa tulee käytettyä vain pari hassua kertaa. Yksinkertaisuus on yhtä kuin käytännöllisyys. Sama pätee myös esimerkiksi koruihin ja asusteisiin. Siroja minimalistisia koruja voi käyttää melkeinpä missä tahansa asussa, samoin kuin simppeliä mustaa arkilaukkua.

Helppo yhdisteltävyys. Ja tämähän on nimenomaan sen kestävän vaatekaapin avainjuttu! Se, että kaapista löytyy juuri ne peruselementit, joilla voi luoda ajattoman tyylin tiettyjä peruspalikoita yhdistelemällä. Pellavaiset t-paidat parissa eri värissä, parit erilaiset arkifarkut (esimerkiksi pillit ja girlfriendit), puuvillaiset printittömät t-paidat (tai toki myös printilliset tuomaan piristystä), sekä simppelit neuleet ovat semmoisia, joista saa helposti koottua kiireisenäkin arkiaamuna järkevän asun. Esimerkiksi t-paidat ostan usein Gina Tricotilta, joissa olen todennut olevan erinomainen hinta-laatusuhde. Myös silloin kun kaipaan jotain uutta ja haluan hullutella, saatan ostaa Ginalta yhden tai kaksi erikoisempaa printti-teepparia. Farkuista taas löytyy pienemmän budjetin ostajille H&M:ltä nykyään erinomaisia 🙂

Korvarenkaat. Rakastan niitä! Vaikka virallinen korvarengasbuumi aina tulee ja menee, ovat ne olleet itselläni enemmän tai vähemmänn käytössä jostain yläasteajoista asti. Korvarenkaat ovat ajattomat ja ne tuovat pienellä vaivalla asuun ”sitä jotain”, tietty sama efekti on millä tahansa muillakin korvakoruilla, mutta renkaat ovat ehkä käytännöllisimmät ja sopivat useaan eri tyyliin.

Tennarit. Rakastan mukavia kenkiä ja myös niiden suhteen käytönnöllisyyttä. Mielestäni tennarit piristävät kivasti esimerkiksi mekkoasua ja tuovat tietynlaista rentoutta. Jos jotain olen, niin tennarigirl 4ever 😀 Ja kesällä tietty flipflopien perään!

Itse uskon siihen, että kun löytää sen oman tyylinsä, ei niillä trendisuuntauksilla ole juurikaan väliä. Ainakin itse huomaan, että tietyt asiat ovat ja pysyvät, vaikka vuodet vaihtuvatkin.

 

Ps. Vaikka tiedän, että vihjailut ovat maailman ärsyttävimpiä, mutta nyt on pakko 😀 Huomenna blogissa luvassa uutisia ja (minulle) isoja juttuja, joten pysytään kuulolla <3

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

DIY: Neulottu villahame jämälangoista

EDIT: Kurkkaathan päivitetyn aikuisten chunky beanien ohjeen ja muita ohjeita verkkokaupastani Iines DIY!

Ehdinkin jo aikaisemmin esitellä IG:ssä neulomani raidallisen villahameen. Nyt vihdoin sain kuvatkin otettua, joten olisi vihdoin vuorossa pientä postausta hameesta. Itse olen jo kauan pähkäillyt, että mihin ihmeeseen voisin käyttää kaikki tekemistäni virityksistä jääneet jämälangat? Eka tuumailin, että tekisin niistä pipoja, mutta ajatus jäi hautumaan pidemmäksi aikaa. Kunnes nyt muutama viikko takaperin sain päähäni, että haluan ehdottomasti tehdä villahameen syksyksi! Ryhdyin sitten googlailemaan mahdollisimman yksinkertaisia ohjeita ja sain inspiksen tästä Kalastajan Vaimon jo vuosia sitten postaamasta monivärihameesta. Hitto, tähän voisi hyvin yhdistää myös ne jämälangat!

Ohje on varsin yksinkertainen ja tämän kanssa voi muutenkin olla varsin huoleton. Hame neulotaan koko työn ajan tuplana kahdella eri langalla. Yritin suunnitella lankojen värit edes niin, että ne jollain kantilla sointuisivat yhteen. Onneksi valtaosa jämälangoistani onkin melko hempeitä sävyiltään 😀

Tämmöisen lankasaaliin haalin siis kokoon jämäkeristä. Loppupeleissä jäi näistä tosin vielä ylikin..

Ohje: Luo 120s ja neulo aina oikeaa suljettuna neuleena. Neulottuasi muutaman sentin, lisää pikkuhiljaa noin 10 silmukkaa, eli niin että kokonaismäärä on 130s (alkuperäisessä linkkaamassani ohjeessa 140s). Neulo lankoja vaihdellen niin kauan, kunnes hame on halutun pituinen ja kavenna pikkuhiljaa alkuperäiseen silmukkamäärään. Itse kavensin loppua kohden vyötäröä ihan reippaasti (aloitin siis helmasta kun hoksasin, että haluan yrittää kaventaa vyötäröä kohden), sanoisinko, että viimeiset 5-10cm kavensin pois yhteensä noin 15s kokonaissaldosta. Pääteltäessä oli silmukoita siis noin 115. Oman hameeni pituus on noin 42 cm.

Hame odottelee vielä kuminauhan ompelemista vyötärölle. Tai siis kunhan saisin ensin aikaiseksi käydä semmoisen ostamassa 😀 Voin todeta, että itselleni tuo 120s s-kokoinen malli on ehkä aavistuksen väljä. Sanoisinko, että jos tekisin uudelleen, niin varmasti 110s voisi olla passeli, varsinkin kun tein itse tämän 6mm pyöröpuikoilla. Tarkoituksena olisi tehdä joskus vielä tämmöinen toinen hieman rajatummalla sävyvalikoimalla ja sekoittamalla juuri myös jotain hapsulankaa, kuten tuossa linkkaamassani ohjeessa oli. Ainiin ja nyt on juuri tekeillä myös tähän sointuva villapaita tuosta beigestä langasta 🙂

Mitäs tuumaatte?

Onko teillä muuten muita näppäriä käyttöideoita jämälangoille?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

”Mun työ on rankempaa kun sun työ!”

Toivoin, etten sanoisi tätä vielä viikkoihin, mutta nyt lähipäivinä on kieltämättä hiipinyt itsellänikin mieleen ekat syksyn ajatukset. Apua!! Mitään syystakkeja tai neuleita en (todellakaan) ala vielä aikoihin kaivamaan esille, mutta kieltämättä on villasukkia tullut pidettyä kotona jalassa näinä viileämpinä päivinä. Olen niin iloinen noista helteistä, itse ottaisin ehdottomasti mielummin joka vuosi tämmöisen kesän, kuin sen villasukat jaloissa-kesän, joka on tullut todettua ihan liian monena vuonna. Ehkä tässä elokuussa nyt vietetään sitä ”Suomen perinteisempää kesää”, joka kieltämättä tuntuu jotenkin todella viluisalta noiden +30c- jaksojen jälkeen!

Olen pyrkinyt ottamaan nyt välillä käyttöön yhden blogivapaan päivän viikossa, usein juuri viikonloppuna. IG:n päivityskin jäi viikonloppuna melko minimiin, mutta olisi melko turha stressailla moisista seikoista. Ihminen, joka ei tee somea työkseen, ei ehkä tiedä sitä tunnetta kuinka somen päivittämisestäkin voi tietyllä tavalla tulla stressaavaa. Ei sillä, että se nyt olisi mitenkään ajatuksellisesti ”rankkaa puuhaa”, mutta palataan taas samaan aiheeseen siitä, että pitkässä juoksussa luova työ on oikeasti kuluttavaa. Välillä tarvitsee sitä aikaa kun et joudu miettimään, suunnittelemaan tai kirjoittamaan mitään. Vähän sama kun raksamies kaipaa fyysisen työpäivän päätteeksi sitä, että loikoilee sohvalla, haha 😀

Olen käynyt paljon keskusteluja esimerkiksi fyysistä /  seisomatyötä tekevien kanssa siitä, että voiko a) toimistotyö istuen b) luova ajattelutyö olla lainkaan kuormittavaa. Välillä sitä ei nimittäin oikein tunnuta ymmärtävän. Jokainen työ kuormittaa jollain tavalla, mutta nimenomaan eri tavalla. Olen itse työskennellyt joskus ikiajat sitten esimerkiksi hotellin aamiaisella, lounaspaikassa ja vuosia eri tehtävissä kaupoissa, joissa seistään ja juostaan ympäriinsä päivät pitkät. Kyllä, jalat siinä ovat päivän mittaan tohjona ja olo tietysti väsynyt, mutta täysin eri tavalla kun ajatustyön jäljiltä.

Esimerkiksi työtehtävät pankissa saattavat joidenkin mielestä vaikuttaa ulospäin leppoisalta istumahommalta. Istut nätisti tuolissa ja näytät asiakkaille diagrammeja sijoitustuotteiden odotetuista tuotosta, noin esimerkiksi. Jep, kauempana tästä ajatuksesta ei voitaisi olla. En ole itse törmännyt millään työpaikkallani niin paljon työuupumukseen sairastuneihin, kuin pankissa! Asioita, jotka oikeasti kuluttavat loppuun ovat liian korkeat tavoitteet (ja se kun niihin ei ikinä pääse, vaikka yrittäisi parhaansa), jatkuva kiire, sisäinen paine siitä, että täytyisi tehdä vieläkin enemmän, sadan asian muistaminen ja se, että kaiken tämän ohella täytyy kuitenkin pistää parastaan asiakaspalvelun suhteen ja tottakai olla tarkkana lukuisten muiden asioiden suhteen. Mutta, vaikka itse koin esimerkiksi työn pankin konttorissa vuosia taaksepäin vaativana, oli se myös opettavaista, eivätkä työt koskaan seuranneet kotiin tai ajatuksiin sen jälkeen kun suljin työpaikan oven.

Ja nyt jos vertaisin esimerkiksi pankkicasea tehtäviini kaupassa ja harjoitteluitani hotellissa, oli työ todella erilaista juuri sen vuoksi, että henkinen kuormittavuus on näissä kuin yö ja päivä. Kaupassa on helppo miettiä omia juttujaan, kuunnella musiikkia, sama homma tuossa toisessa fyysisessä työssä. Et joudu ratkomaan vaativia asioita ja tekemään ajatustyötä, joka on aivoille haastavaa. Toki, kyllähän fyysinen työkin haastaa. Mutta sehän tässä onkin, että kaikissa töissä on juuri se oma haasteensa ja omasta mielestäni on merkki tietämättömyydestä arvostella toista työtä vähemmän rankaksi vain sen tähden, ettei ole sitä kokeillut.

Olin usein todella poikki 10v sitten viikonlopun Glitter-päivien jälkeen, mutta lähinnä fyysisesti. Noiden työpäivien jälkeen oli ihana köllähtää sohvalle ja tehdä esimerkiksi blogijuttuja. Kun vertaa sitten esimerkiksi enemmän ajattelua ja aivotyötä vaativaa hommaa, ei se tarvittu lepo olekaan välttämättä fyysistä, vaan nimenomaan henkistä. Kun ajattelet aivan kokoajan, yksinkertaisesti tarvitset joskus tauon ajattelusta. Jatkuvasti ei nimittäin voi olla luova ja keksiä uutta. Luovuus kärsii siinä, että aivot joutuvat kuormitukselle liiasta ajattelusta, ideoinnista tai kirjoittamisesta. Vähän sama kun keho joutuu rasitukselle tekemällä 10h vuoron vanhustenhoidossa, varastotyössä tai missä ikinä, missä tarvitaan fyysisyyttä.

Työelämässä käydään jatkuvaa taistelua siitä, että kenen työ on rankinta. Ja usein fyysiset työt ovat niitä, joiden tekijät ilmoittautuvat ”rankimman työn tekijöiksi”. Enkä nyt tietenkään väitä vastaan. En ole nimittäin ihminen, joka väheksyisi toisen tekemää työtä, oli se sitten mitä tahansa. Jokainen työ on arvokasta ja palvelee sitä omaa osa-aluettaan. Sanoisin myös, että jokaisella on myös oikeus todeta ja sanoa ääneen työnsä ”rankkuudesta”, teit sitten sitä fyysistä tai kevyeltä näyttävää toimistotyötä. Esimerkiksi sairaanhoitajat tekevät fyysistä työtä, johon liittyy suuri vastuu potilaista ja sinun täytyy olla skarppina. Mutta jos 40v automekaanikkona työskennellyt Pertti tekee johtopäätöksen, ettei esimerkiksi toimistotyö tai esimerkiksi blogityö voi olla ”rankkaa” kertoo yksinkertaisesti vain tietämättömyydestä. Aina se, mitä silmillä näkee ei ole koko totuus.

Kerron muutaman esimerkin vaikkapa blogityöstä: Käytät viikossa aikaa valokuvaamiseen, kuvien siirtoon ja editointiin about 7h, tekstin tuottamiseen about 15h, somen päivittämiseen 5h, sähköpostitteluun 5h ja uusien juttujen ideointiin niin paljon tunteja, ettei niitä ole edes mahdollista laskea. Aina aamusta iltaan, öisin ja heti herättyäsi. Itselläni tuo ajatustyö on aika paljon kytköksissä myös päivätyöhöni, jonka ideointityötä käyn läpi lähes jatkuvasti. Moni unohtaa sen, ettei esimerkiksi bloggaajan työ ole vain sitä, että istut alas ja tuherrat tekstin kokoon, jonka jälkeen lähdet lööbailemaan kivaan kahvilaan. Se on jatkuvaa luomista, itsensä brändäämistä, sisällöntuottamista (ja myymistä), verkostoitumista, vuorovaikutusta ja montaa muuta asiaa. Esimerkiksi bloggaaja on käytännössä töissä aina, koska jos tämä on itselle intohimo ja suuri pala elämää, ei sitä tuosta vain napsaista katkaisimesta pois päältä. Ja toki, tämä on oma valinta, kuten jokaisen muunkin kohdalla. En missään nimessä väitä, että oma työni olisi niin paljon rankempaa kuin jonkun toisen, mutta haluan korostaa, että rasittavuutta on erilaista. Vähän sama juttu kun yksitoikkoinen ja muuttumaton manuaalityö voi rasittaa sillä, että lamaannuttaa työntekijän haasteiden puuttumisella. Voi sekin käydä rasitteeksi.

Paita / H&M

Hame / Weekday

Kengät / Isabel Marant

Yhtälailla luova työ käy työstä ja ainakin itse veikkaan, että moni Pertti olisi melko hukassa jo parin päivän jälkeen, kun työt eivät lopukkaan siihen kun kuittaat kellokortin klo 16 tai kun päivität somea sängystä ennen nukkumaanmenoa. Tai, että heräät kuudelta avataksesi läppärin ja alat tuumailemaan. Mutta onni onkin se, että töitä ja tekijöitä löytyy niin eri muottiin! Jos mielessäsi käy tuomita jotain, mistä et yksinkertaisesti tiedä, mieti uudestaan 🙂

Oletteko samaa mieltä? Millä tapaa koette oman työnne rankaksi?

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.