Julkaistu

Mitä kotimaisuus merkitsee minulle?

Kuvien mekko saatu Uhana

Juuri tällä hetkellä huolettaa Suomen talous minua jonkin verran ja sehän on selvää, ettei murehtiminen auta asiaa. Mitä itse haluan jonkin sortin vaikuttajana tehdä asian eteen? Varma juttu on, että asiassa tarvitaan niitä kuuluisia konkreettisia tekoja. Oli se sitten hallinnon tasolta tai yksittäiseltä ihmiseltä. Mielestäni yhtäkään hyvään pyrkivää tekoa ei tulisi väheksyä ja tässä keskustelussa surettaa eniten juuri se lynkkausmeininki, sekä tietynlainen kaikki tai ei mitään-mentaliteetti. Olen useaan otteeseen kirjoittanut postauksia omista eko-valinnoistani ja siitä, mitä itse teen arjessa ”vihreästi”. Tänään halusin kuitenkin pohtia noin yleisesti kotimaisuutta ja sitä, kuinka haluan omassa arjessani tuoda esiin kotimaisuutta ja näin ollen edes jollain pienellä tavalla edistää Suomen taloutta?

Kotimaisuus on itselleni todella tärkeä asia, joka omissa silmissäni merkitsee laatua, innovatiivisuutta ja luotettavuutta. Rakastan kotimaista designia ja jos vain voisin, täyttäisin kotimme pelkästään sillä. Itselleni on kunnia suosia kotimaista, oli se sitten tämä Artekin tuoli, jolla istun kirjoittamassa tätä postausta, Arabian muki, josta juon juuri kahviani tai Marimekon vintage raitapaita-mekko, joka toimii yöpaitana. Itselleni kotimaisuus on yhtä kuin ajaton. Tuotteita ja designia, joka toimii vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen ja juuri tämä onkin tärkeää myös vastuullisuuden näkökulmasta. (Ovatpa  itseasiassa Artekin kalusteeni ja jopa Marimekon yökkärini molemmat ostettu second handinä, joka ei kuitenkaan missään nimessä vähennä tuotteen arvoa! Kotimainen second hand on nimittäin ihan parasta!!) Asia, joka on viime vuosina harmittanut, on monen kotimaisen brändin tuotannon siirtyminen ulkomaille ja halvemman tuotannon maihin. Toki tuotannon siirtämiseen on monessa tapauksessa varmasti painavat syyt, mutta noin yleisesti suosin itse ensisijaisesti tuotteita, jotka on konkreettisesti valmistettu tai kasvatettu Suomessa tai Euroopassa. Oli sitten kyseessä kasvikset tai kahvikuppi. Mikä muuten näin esimerkkinä harmittaa itseäni valtavasti on Arabia-fanina keramiikantuotannon siirtyminen Aasiaan 🙁

Listasin alle muutamia arjen pieniä toimenpiteitä, joilla haluan itse edistää kotimaisuutta ja kannustaa kotimaisten tuotteiden kulutukseen. Moni seikka varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta kuitenkin 🙂

Kotimaisten brändien suosiminen. Tämä on itselleni todella tärkeä juttu! Kiina-teollisuus suorastaan ällöttää ja monen (suomalaisenkin) suhtautuminen kertakäyttöteollisuuteen. Krääsään raaskitaan laittaa suuriakin summia, mutta sitten tuntuu vaikealta panostaa yhteen oikeasti laadukkaaseen tuotteeseen. Tämä on ehdottomasti nykymaailmassa niin pahasti pielessä. Olen itse aina suosinut vahvasti kotimaista, en tosin vain yksinomaan, mutta paljon kuitenkin. Jatkossa haluan antaa kotimaisille brändeille, kestäville ja ajattomille tuotteille yhä enemmän näkyvyyttä omissa kanavissani. Toki, kuten tuossa aikaisemmin mainitsin, on tässäkin asiassa nykyään ristiriitaa, koska monen kotimaisen merkin tuotteet valmistetaan todellisuudessa aivan muualla. Silti ostan mielummin kotimaista ulkomailla tuotettua, kuin ulkomailla hikipajoissa tuotettua halpiskrääsää, vaikka se rahallisesti maksaisikin enemmän.

Ruokakaupassa suosin ehdottomasti kotimaista ja varsinkin kasviksissa pyrin valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta sen kotimaisen. Yhä enemmän myös kiinnitän ruokakaupassa noin yleisesti huomiota tuotteiden valmistusmaihin. Se on selvää, ettei kaikessa ole mahdollista valita suomalaista ja voi mennä hetki, ennenkö saamme kauppoihin kotimaisia banaaneja, mutta pienet valinnat ratkaisevat tässäkin asiassa.

Kotimaan matkailun edistäminen. Seikka, joka on tänä vuonna noussut jo blogissa selkeästi esille, sekä ehdottomasti myös jatkossa. Haluan tuoda yhä enemmän esille niitä upeita paikkoja täällä kauniissa kotimaassamme ja niitähän riittää! Suunnittelen juuri itseasiassa minireissua Kuusamoon ja Rukalle ystäväni luokse, en malta odottaa (ainiin, siellä on jo luntakin)!

Kotimaiseen innovaatioon sijoittaminen. Olen kesästä asti tuumaillut sijoittavani kotimaiseen aurinkoenergiaan, mutta sitten aloin empiä ja homma jotenkin jäi. Vaikka en läheskään säännöllisesti sijoita pörssiin, on välillä kiva tehdä harkittuja osakesijoituksia ja kohteena on jo pitkään kutkuttanut jokin kotimainen innovaatio, niitä täällä nimittäin riittää! Stora Enso esimerkiksi on kehitellyt puuhakkeesta materiaalia, joka voisi toimia korvikkeena muoville. Eniten tällä hetkellä kiinnostaa tämä ja myös lingiinintuotanto! Ja tähän liittyen on aivan pakko hehkuttaa juuri kuuntelemaani Risto Isomäen kirjaa ”Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen?”, jossa käydään läpi todella mielenkiintoisia suomalaisia ilmastoystävällisiä innovaatioita ja kuinka niillä voitaisiin päästä maailmankartalle. Yksi vuoden parhaimmista kirjoista! Voitte muuten vielä marraskuun loppuun kokeilla kauttani Storytelin äänikirjapalvelua maksutta kuukauden ajan täällä! (Aikaisempi kaupallinen blogiyhteistyö Storytelin kanssa, en siis hyödy klikkauksista ja maininta ei ollut sovittu :))

Nuorena haaveeni oli aina työskennellä jollain tapaa matkailun tai turismin parissa. Lentoemäntänä työskentely oli aina urahaaveeni numero yksi (salaa haaveilen siitä edelleen), mutta nyt olen viimeaikoina taas pitkästä aikaa pohtinut tätä matkailu-aspektia ja sitä, kuinka ehkä vielä joskus voisin hyödyntää sitä työn muodossa. Yksi todella pitkän tähtäimen haaveistani olisikin joskus asustaa perheineni ulkomailla maassa, jossa Suomi matkakohteena on todella eksoottinen ja edistää Suomen turismia sieltä käsin, sekä samalla keskittyä omissa kanavissani esimerkiksi kohdemaan matkailuun. Tästä on jo yksi konkreettinen esimerkki, nimittäin Uusi-Seelanti! Uuden-Seelannin matkailu on Suomella todella vähän esillä (tai siis en edes tiedä miksi minulla on moinen kuva? 😀 Saa toki korjata!) ja myös päinvastoin, huolimatta siitä, että maat ovat loppupeleissä monessa asiassa todella samanlaisia! Tiedän, että teidän parissa on Uudessa-Seelannissa asuvia ja asuneita, olisiko tässä saumaa bisnekselle? 😀

Kuvien merinovillainen mekko on kotimaiselta Uhana Designilta ja ehdottomasti yksi syksyn lempparivaatteistani! Olen syksyn aikana rakastunut Uhanaan ja ensituntumani brändin vaatteisiin on töissä meidän PING Helsingin tapahtumissa käyttämäni Uhanan Holiday-malliston silkkinen pitkä kukkamekko / paita, jollaiset meiltä löytyy koko tiimiltä. Silkkimekko saa kyselyitä oikeastaan joka kerta kun joku meistä on se päällä. Tämä mekko on Sympathy Knit Dress Kyoto-mallistosta, materiaalina 100% merinovilla. Ihanan lämmin päällä, muttei ollenkaan liian kuuma edes vielä näin plussakeleillä. Ja mikä parasta, todella mukava päällä, eikä pistele! Mekko on kotimaista tekoa ja valmistettu Tuusulassa.

 

Entäpä mitä kotimaisuus merkitsee teille? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Julkaistu

Tavallisen arjen elementtejä ja unelmieni aamuja

Kivaa keskiviikkoa! Halusin tänään kirjoitella kuulumisia, itse nimittäin koen sen jollain tapaa huomattavasti terapeuttisempana kuin johonkin tiettyyn aiheeseen keskittymisen. Tästä tulikin mieleen, että täytyy joku päivä kaivella esiin vanhoja päiväkirjojani ja katsoa, jos niistä saisi jotain kiinnostavia otteita tänne blogiin menneiltä vuosilta. Heh, päiväkirjathan olivat ”blogini” aikana ennen blogia. Nykyään hädin tuskin saan kirjoitettua kokonaista sivua käsin ainakaan niin, että tekstistä saisi kovin hyvin selvää, mikä on tietysti suuri harmi. Olisi ihana idea kokeilla jossain vaiheessa taas päiväkirjan kirjoittamista, vaikka onhan tämä kuulumisten raapustaminen tännekin yhtä mukavaa. Viime ja toissa vuonna kannoin mukanani aina pientä ”inspiraatio-muistikirjaa”, johon kirjasin aina ylös ideoita, luonnostelin maailmanympärysmatkan unelmareittejä ja pidin myös mukana meditoidessa, jolloin sai helposti kirjattua ylös mieleen tulevia ideoita tai ajatuksia. Pitäisikin kaivaa inspisvihko taas esiin! Toimii ehdottomasti hyvin haaveilun tukena ja konkretisoimaan tavoitteita, sivuille kirjattuihin juttuihin kun on helppo aina palata ja samalla palauttaa ne mieleen.

En ole vielä ehtinyt / muistanut toteuttaa sitä toivomaanne työpäiväni-postausta, mutta yritän saada sen tehtyä tässä syksyn aikana! Tällä hetkellä minulla on töissä kaksi asiakkuutta, joita hallinnoin vaikuttajamarkkinoinnin suhteen, sekä näiden lisäksi yksi erillinen ja hieman erilainen projekti, jossa olen mukana. Erilaisten juttujen ja projektien parissa työskentely on ehdottomasti työn rikkaus. Pidemmän päälle turhaudun itse työssä, joka pysyy samana päivästä toiseen, ilman että voisit itse juurikaan vaikuttaa sen sisältöön.

Monen muun asian suhteen olenkin sitten varsin rutinoitunut. Teen aamuisin ja iltaisin monet asiat aina täysin tismalleen samalla tavalla. Nousen ylös, puen, laitan veden kiehumaan kahvia varten (olen jo illalla annostellut kahvin valmiiksi pressopannuun), käyn veden kiehuessa pesemässä kasvot, kaadan kahvin, avaan läppärin ja istun alas juomaan kahvia. Tämmöinen on aamuni aina. Enkä kyllä suoraan sanoen näe tietyissä rutiineissa mitään pahaa, jollain tapaa ne tuovat myös semmoista turvaa ja pysyvyyttä arkeen, mutta ehkä juuri sen tasapainoksi pyrinkin työssä siihen luovempaan ja projektinomaiseen työhön, joka muuttuu kokoajan, eivätkä päivät ole koskaan täysin samanlaisia.

Aamuista täytyy mainita, että itselleni ne ovat juuri sitä omaa aikaa, jolloin rauhoitun ja valmistaudun tulevaan päivään. Ahdistun kiireisistä aamuista, enkä totisesti suoriutuisi siitä, että pitäisi herätä klo 7 ja olla jo 7.30 ulkona kotiovesta. Tarvitsen jo pelkästään tunnin siihen, että istun rauhassa kahvia juoden, kirjoittaen ja ihan vain ihmetellen. Ja olen tehnyt tätä samaa oikeastaan jo yli kymmenen vuotta 😀 Itselleni aamun tunnit klo 6-8 välillä ovat niitä, jolloin parhaiten saan uusia ideoita ja siksi panostan eniten blogiinkin juuri näinä vuorokauden tunteina. Ah, jos nyt haetaan täydellisyyttä, niin sitä olisivat ympäri vuoden omalla terassilla (ja niin, merinäköala, kiitos) vietetyt aamun tunnit auringonnousua ihaillen! Vielä toistaiseksi ei näissä olosuhteissa aivan sinne saakka päästä, vaikka kotiaamut noin muuten ovatkin jo nyt todella ihania. Täytyy vielä yllättyneenä todeta, että vaikka olenkin potenut pientä kriisiä näistä harmaista syyspäivistä ja sairastanut sitkeää räkätautia, niin mistään syysväsymyksestä en ole ainakaan vielä toistaiseksi kärsinyt (koputan puuta). Olen viime viikkoina ollut jopa ennätyksellisen pirteä, ehkäpä juuri siksi, että olen urheillut paljon ja nukkunut pitkiä yöunia.

Mitä tulee niihin aikaisemmin mainitsemiini matkasuunnitelmiin alkuvuodelle, olemme edelleen aivan pulassa, koska emme osaa päättää! Kalifornia ja Havaiji, vai Uusi-Seelanti? Lennot Uuteen-Seelantiin ovat huomattavasti kalliimmat (ja pidemmät), joka toki pienen lapsen kanssa reissatessa on tärkeä huomio. Mutta sitten taas kaipaisimme juurikin rauhalliselle matkalle luonnon helmaan ja pieniin kyliin, vaikka tietyllä tavalla pidän myös Los Angelesin kuhinasta ja Cali on aina varma kohde. Ja sitten taas, jos lähdemme sitten jossain vaiheessa sinne saarihyppelylle ja Uuteen-Seelantiin, olisiko nyt kiva käydä välissä jossain muualla? Hmm. Onpas taas vaikeita päätöksiä 😀 Raportoin täällä heti kun saadaan jotain tolkkua reissusuunnitelmiin!

 

Tämä postaus taisi olla hyvä esimerkki aamun ”haahuiluhetkestä”. Lähdin herättyäni kirjoittelemaan kuulumisia, mutta yhtäkkiä olenkin analysoimassa arjen pikkujuttuja ja haaveilemassa unelmieni aamuhetkistä 🙂

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

DIY: Helppo ja nopea chunky-villapaita (yksinkertainen ohje)

MAINOS: Hei lukijani! Kokeile Nextoryn e- ja äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan täällä 🌞 Omia kirjavinkkejäni löydät tästä postauksestani.

www.nextory.fi/iines

EDIT: Kurkkaathan päivitetyn aikuisten chunky beanien ohjeen , virkattujen minikorien ohjeen ja muita helppoja ohjeita verkkokaupastani Iines DIY!

Sisältää affiliate-linkkejä

Toivoitte ohjetta tähän viime viikolla valmistuneeseen villapaitaan, jonka neuloin itseasiassa aivan ennätysvauhtia yhden viikonlopun ja parin illan aikana. Yksi syy saattoi myös olla se, että olin melko innoissani villapaidasta ja sen valmistumisesta, heh. Olin jo pitkään miettinyt neulovani villapaidan 12mm puikoilla, tavoitteenani oli siis rento ja simppeli oversized-villapaita suurta chunky-neulosta. Ohjeena tämä on aivan valtavan helppo ja jos minä suoriuduin tästä, suoriudut myös sinä 🙂 Mikäli villapaidan neulominen on aikaisemmin tuntunut liian työläältä projektilta, kokeile tätä! Jättipuikoilla neulominen on nimittäin todella ripeää ja mielekästä hommaa.

Mitä tarvitset? 12mm pyöröpuikot, esimerkiksi nämä Dropsin koivuiset. Lisäksi käytin 12mm suoria puikkoja hihojen neulomiseen tasona, mutta sama homma onnistuu hyvin myös pyöröpuikoilla. Lankana käytin Dale Garnin Pure Eco Wool – ekovillalankaa kahdessa sävyssä (Lakserosa & Dus gammelrosa), näitä meni muistaakseni kumpaakin noin 3 kerää (olen edelleen maailman huonoin pysymään perillä lankamenekistä). HUOM! Lankaa ei enää valikoimissa, mutta myös muut villa- tai alpakkalangat käyvät. Villapaita neulotaan tuplalangalla, eli käytin koko työssä villalangan kanssa Dale Garn Line Langmo Påfugl-mohairlankaa (sävyt Roosa ja Koralli), niin että sävyt ja langat vaihtelivat liukuväri-tyylisesti raitoina. Mohair-langan menekki oli aavistuksen villalankaa enemmän.

Vaihdoin villalankaa aina suunnilleen kerän loppuessa toiseen sävyyn ja mohair-lankaa vähän fiiliksen mukaan. Kuvista ei tule kovin selkeästi esille pohjalangan sävyeroja, mutta luonnossa näkyy tuo villalangan vaihtumisen ”liukuvärjäys” kivasti. Ja jos haluaa pitää paidan mahdollisimman yksinkertaisena, voi käyttää vain yhtä lankaa pohjalla yhdessä mohair-langan kanssa, joka tuo paitaan kivasti pörröisyyttä.

Koko: Oma neuleeni on noin kokoa S/M.

Ohje: Luo puikoille 100 silmukkaa. Aloita neulominen suljettuna neuleena ja neulo 2 oikein 2 nurin-joustinneuletta resoriksi noin 3cm. Tämän jälkeen neulotaan sileää neuletta (ainaoikeaa) aina kainaloon saakka, eli 33cm. Työn kokonaispituus on nyt noin 36cm.

Kainalon kohdalla jaetaan villapaita etu- ja takaosaan. Poimi isolla neulalla puolet silmukoista (50s) langalle odottamaan. Neulo kukin puoli vuorollaan sileää neuletta tasona, jokatoinen kerros oikeaa, jokatoinen nurjaa.

Etupuoli: Neulo etupuolta 17cm ja päättele keskimmäiset 20s pääntieksi. Neulo hartioita vielä 4cm puoli kerrallaan ja päättele.

Takapuoli: Neulo takapuolta noin 19cm ja päättele keskimmäiset 20s pääntieksi. Neulo hartioita vielä 2cm ja päättele.

Villapaidan ”ydin” on nyt valmis!

 

Hihat: Luo 26s. Neulo tasona, ensin 2 oikein 2 nurin-joustinneuletta noin 4cm. Tämän jälkeen neulo yksi kerros normaalisti sileää. Seuraavilla 8:lla (oikealla) kerroksella lisätään hihaan silmukoita aina 2 / rivi aina yksi silmukka rivin alussa ja lopussa, eli nurjalla kerroksella ei tehdä lisäyksiä. Lisäysten jälkeen neulotaan sileää, kunnes hihan pituus on 31cm. Nyt lisätään jälleen 3:lla (oikealla) kerroksella 2s/ kerros, eli yhteensä 6 silmukkaa lisää samaan tyyliin kerroksen alussa ja lopussa. Jatka sileää neuletta, kunnes hihan pituus on 43cm ja päättele löyhästi. HUOM! Omassa neuleessa on tarkoituksella hieman vajaamittaiset hihat, kannattaa hieman mallailla hihoja tekovaiheessa 🙂

Parsi osat kasaan isolla neulalla käyttäen samaa kahden langan yhdistelmää kuin itse työssä. Kun kaikki osat on yhdistetty, viimeistellään villapaita kaulus-resorilla.

Kaulus: Poimi 12mm pyöröpuikoilla silmukoita kaula-aukosta. Pyri poimimaan ennemmin enemmän kuin liian vähän, jotta pääntiestä ei tule liian pientä. Neulo poimittuja silmukoita 2 oikein 2 nurin-resoriksi noin 3-4cm ja päättele löyhästi.

Päättele langat ja villapaita on nyt valmis! 💕✨

 

Suunnitteilla olisi jossain vaiheessa tehdä tästä myös cropped-versio hieman pienemmällä silmukkamäärällä. Olen nimittäin jo pari vuotta harkinnut neulovani jonkun todella simppelin mustan luottoneuleen, mutta nämä värikkäät ovat aina vieneet voiton 😉 Ja heh, talven suunnitelma on vihdoinkin pyrkiä opettelemaan myös tästä hieman haastavamman villapaidan ohje!

 

Mitäs tuumaatte? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

DIY: Pinkin Roosa nauha-pörröpipon ohje

Postaus sisältää affiliate-linkkejä

EDIT: Kurkkaathan päivitetyn aikuisten chunky beanien ohjeen ja muita ohjeita verkkokaupastani Iines DIY!

Sain viime viikolla valmiiksi pipon, jonka mainitsinkin tekeväni pinkistä höttölangasta edellisen pipo-ohjeen postauksessa. Hassu sattuma, että juuri perjantaina vietettiin Roosa Nauha-päivää ja sattumoisin molemmat tähän pipoon käyttämäni langat ovat Roosa Nauha-kampanjan lankoja. Sopii siis erinomaisesti tämän viikonlopun teemaan 🌸

Alunperin mietin tekeväni langasta pienin parannuksin tuon ”Samuji-tyylisen” pipon kuten edellinenkin, mutta sitten kuitenkin lähdin neulomaan jotain aivan muuta! Tuloksena tämmöinen pörröpipo kääntöresorilla. Ohje on äärimmäisen helppo. Pipo neulotaan siis pitkäksi pötköksi ja muhkeuden idea on siinä, että resori käännetään kaksinkerroin.

Mitä tarvitset? 7mm (40cm) pyöröpuikot,  Dale Garn Alpakka Magic-lankaa (reilu 1 kerä) ja Dale Garn Line Langmo Påfugl Mohair Mix-lankaa (noin 2 kerää).

Ohje: Luo 64 silmukkaa. Neulo 2 oikein, 2 nurin suljettuna neuleena kunnes pipon mitta on noin 38 cm. Aloita kavennukset niin, että ensimmäisellä kavennuskerroksella neulot oikein yhteen ”2 oikein, 2 nurin- sarjan” oikein neulotut. Nurjat neulotaan kerroksen ajan normaalisti. Seuraavalla kavennuskerroksella neulotaan 2 nurin yhteen nurjat silmukat, eli 2 nurin, 1 oikein (edellisellä kerrosella oikein yhteen neulotut). Näiden kahden kavennuskerroksen jälkeen neulotaan kerros 1 oikein, 1 nurin, jonka jälkeen neulotaan kaikki silmukat 2 oikein yhteen, kunnes puikoilla on jäljellä noin 8 silmukkaa. Vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele pipo. Koko pipon pituus on 42cm.

Pinkillä ei mene koskaan pieleen!

 

Lähteekö tämä ohje toteutukseen? 🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.

Julkaistu

Hius-update: Luonnollisen hiusvärin kasvatusprojekti

En ole tainnut hetkeen postailla tänne mitään hiuskuulumisten tyylisiä juttuja, mutta tiedätte varmasti, että tuskallisen hidas hiustenkasvatusprojektini jatkuu, edelleen. Tänään siis luvassa hieman enemmän hömppä-kategoriaa, vaikka täysin rehellisesti myönnänkin hiusten olevan minulle tärkeä juttu, oli sitten pinnallista tai ei. Kärsin muutaman viikon ihan kamalasta hiuskriisistä, joka väistyi viime viikolla kampaajakäynnin jälkeen. Vaikka kuinka moni kehuisi omia hiuksiani tai kertoisi lyhyen tukan sopivan minulle, en vain yksinkertaisesti jostain syystä koe niitä omakseni. Kaikkien näiden vuosien jälkeen täytyy vain todeta, että iso tukka on yksinkertaisesti juttuni 😀

Tällä hetkellä on tilanne hiusten kanssa itseasiassa todella hyvä. Oma tukka alkaa olla jo reippaasti yli leukalinjan ja latvojen auringossa vaalentunutta osaa huolimatta on tukka jo täysin oma luonnollinen hiussävyni. Onhan tämä projekti vaatinut melkoisesti kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea aikaa, mutta fiilis on juuri nyt lähinnä se, että miksi edes olen kaikki nämä vuodet värjännyt ja vaalentanut hiuksiani? Eniten on kuitenkin yllättänyt, kuinka tumma oma hiukseni onkaan. Vaalentamatta ja värjäämättä pääsee myös niin ihanan helpolla! Ah, miksen hoksannut tätä 10 vuotta sitten?

Täytyy tässä itsekin todeta, että tämä projekti totisesti on kestänyt ikuisuuden 😀 Olen viimeksi raidoittanut hiuksiani 2018 kesäkuussa ja jo silloin olin hyvää matkaa kiinni kasvatuksessa. Muutama vuosi takaperin totesin viimeistään, ettei oma hiuslaatuni yksinkertaisesti kestä vaalentamista ja hiusteni kannalta ehdottomasti paras päätös oli luopua siitä kokonaan. Hius lähti aina haperoitumaan vaalentamisen jälkeen, eikä tähän oikein tepsinyt mikään. Vaikken kovinkaan usein leikannut hiuksiani, pysyivät ne aina saman mittaisena siksi, että huono latva karisi aina jossain vaiheessa pois syöden kokonaispituutta. Ja tämä tapahtui aina, jos vain hiusta oli vaalennettu.

En edes muista milloin hiukseni olisivat viimeksi olleet näin hyvässä kunnossa, varmasti joskus yläasteella tai lukiossa. Vaalentaminen siis todellakin vaikuttaa hiuksen kuntoon! Edes viime talven 2,5kk auringossa eivät vaikuttaneet hiusten kuntoon yhtä paljoa kuin vaalentaminen kemikaaleilla, vaikka tosin parhaani mukaan pyrinkin suojaamaan hiukset suoralta auringolta. Välillä olen jopa tuskaillut sitä, kuinka hiukseni ovat liian hyvässä kunnossa verrattuna siihen mihin olen tottunut. Johan on ongelmat, haha! Tavoitteeni on kasvattaa omien hiusteni pituutta ainakin vielä 20-30cm ja luopua pidennyksistä heti kun omien hiusten pituus alkaa olla yli hartioiden. Jatkossa on haaveeni tummanvaalea tukka ”luonnollisessa tilassa”, kenties itsekseen auringossa vaalentuneilla raidoilla. Unelmatukkani! Olen myös alustavasti jutellut kampaajani kanssa, että saatamme jossain vaiheessa kokeilla kevyttä raitaa tukkaan kun kasvatustilanne on stabiili 😀

Vinkkejäni hiusten kasvatusprojektiin:

Kärsivällisyys! Hius kasvaa todella hitaasti, joten kasvatusprojekti voi kestää jopa vuosia. Hiusten kasvatusprojekti on erityisen piinallista juuri siksi, koska hius kasvaa hitaasti. Omien hiusteni kasvuvauhti on aikalailla sen perinteisen 1-1,5cm kuukaudessa.

Lisäravinteet ja hiuspohjan hoito. En itse usko siihen, että hiustenkasvua voisi vauhdittaa ainakaan merkittävästi tuotteilla tai lisäravinteilla. Toki vähän, mutta semmoisiin ”hiukseni kasvoivat 5cm kuukaudessa”-väitteisiin en jaksa uskoa (ellen omin silmin näe :D). Itse käytän kuitenkin lähes säännöllisesti hiusten hyvinvointia tukevia lisäravinteita vahvistamaan uutta kasvavaa hiusta ja siinä huomaan kyllä eron. Sinkki, biotiini ja rasvahapot toimivat omalla kohdallani. Myös hiuspohjan hoitaminen on tärkeä seikka, joka luo hyvät edellytykset uudelle hiukselle kasvaa terveenä.

Ylimääräisen käsittelyn välttäminen. Föönaan hiukset enintään kahdesti viikossa ja samalla teen latvoihin kevyttä lainetta kiharapuikolla (föönauksen jälkeisenä aamuna). Näiden muotoilujen välissä teen lettikiharoita, eli letitän hiukset aina yöksi, jolloin niiden laittamiseen ei mene juurikaan aikaa aamulla. Noin yleisesti pesen hiukset yleensä 2-3 kertaa viikossa, ajoitan pesut aina salitreenin jälkeen. En pese hiuksia oikeastaan koskaan yli 3 kertaa viikossa. Ja pesun + föönauksen teen yleensä aina iltaisin satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta.

Älä vaalenna. Itse ”kasvatin” hiuksia vuosikausia ennen vaalentamisen lopettamista ja vasta siitä luovuttuani huomasin, että ainakin omalle hiuslaadulleni oli vaalentamisesta luopuminen ratkaiseva tekijä. Aikaisemmin ostin purkki kaupalla kalliita hiustuotteita toivoen niiden tuovan apua hiusten kuntoon – tuloksetta. Luovuttuani vaalentamisesta olen pärjännyt melko simppeleillä hiustenhoidon tuotteilla, vaikkakin kosteutus on tuotteissa edelleen tärkeää. Itsekin kärsin alkuun ”juurikasvukriiseistä”, mutta tilanne helpottui viimeistään 6kk jälkeen. Ja onneksi luonnollinen hiusmuoti suosii tällä hetkellä vahvasti kasvattamista, eikä juurikasvu ole mikään maailmanloppu senkään puolesta, heh.

Muita oman luonnollisen sävyn kasvattajia? Onko teillä lisätä hyviä vinkkejä kasvatusprojektiin? 💫

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 13 kommenttia.