Faktapostaukset saavat jatkoa vol 186887. Näitä on viimeaikoina pyörinyt täällä melkoiseen tahtiin ja toivottavasti ette jo kyllästy 😀 Edellisestä taitaakin olla tosin jo pari viikkoa aikaa. Bongasin Jenna Claudian blogista postauksen ”bad habitseistä” ja ajattelin listailla postaukseen omia huonoja tapojani, vaikka itse kyllä samaistun useampaankin noista Jennan kohdista! Mielestäni on tärkeää osata nimetä ne asiat, jotka omalla kohdalla ovat niitä huonoja tapoja. Ainahan niistä voi yrittää päästä eroon ja ”parantaa tapansa”, vaikkei nyt kukaan tietysti koskaan voi olla täydellinen. Omalla kohdallani ei ole mitään (omasta mielestäni) ongelmallisia tapoja, kuten nyt vaikkapa tupakointi yms, joista haluaisi eroon, mutta eihän ikinä ole pahitteeksi miettiä huonoja tapoja joita ilmankin voisi ehkä elää.
Sitten niihin huonoihin tapoihini..
Jätän välillä (tai okei, usein) aamutoimieni lomassa tavaroita hujan hajan. Ennen jätin myös kaapinovet auki, mutta sen kanssa olen petrannut. En vaan muista/jaksa/ehdi korjata meikkejä ja hiuspurkkeja omille paikoilleen aamuisin. Onneksi suurin osa näistä ”sotkuista” keskittyy tuonne mun omalle ”meikki/työpöydälle” joka ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa on pojan vaatelipasto. Kokoajan pyrkimyksenä järkätä se oma meikkinurkkaus ylös..
Saatan suuttuessani olla äkkipikainen ja jos raivostun jostain, niin oikeasti raivostun. Tosin kyllä lepyn melko nopeasti enkä kyllä suutukaan kyllä kovin helpolla, mutta jos niin teen niin tulistun ihan kunnolla. Menee siis toisinsanoen hermo! Toisaalta en kyllä menetä hermoani ihan kenelle tahansa, vuosien aspakokemus on opettanut varsin sinnikkäästi ja suhtaudun yleisesti melko diplomaattisesti konflikteihin. Kaunis hymy ja nyökkäily, vaikka sisällä kiehuisi, hehe. Yksi asia, joka raivostuttaa äärimmäisen paljon ovat ihmiset, jotka jemmaavat ruuhkabussissa tai junassa vieressään tyhjää paikkaa!! Arghh! Miksi!? Välillä olen meinannut alkaa tenttaamaan näitä ihmisiä, että mitä liikkuu päässä jos näkee, että kymmenet ihmiset seisovat sumpussa vailla paikkoja ja joku pitää sitä käsilaukkuaan siinä ikkunapaikalla. En ole vain sitten jaksanut vaivautua, kerran olin jo avaamassa suutani, mutta olin liian hengästynyt juostuani junaan 😀 Pakko kyllä sanoa, että itse olen juuri se ärsyttävä, joka vaatii päästä sille jemmapaikalle. Eri asia jos jemmaa jotain oikeasti isoja ostoskasseja tai matkalaukkua tyhjällä paikalla, mutta useimmiten se on nimenomaan juuri tyhjä tai paikalla kököttää pieni käsilaukku.
Kiroilin ennen myös jonkin verran, mutta olen nyt lopettanut, koska en missään tapauksessa halua, että poikamme kuulee tai oppii kirosanoja. Olisi ihan kamalaa jos lapsi alkaisi käyttämään esimerkiksi v-sanaa. En itsekään teininä missään nimessä saanut sitä käyttää, vaikka monia lievempiä kirosanoja teinivuosina käytinkin. Saatan siis nykyään kiroilla jos selitän tuohtuneena vaikka ystävälle kahden kesken jotain juttua. Kotona käytän ehkä ”pahimmillaan” jotain hemmetti-sanaa, joka on nykyään ehkä yleisin kirosanani 😀
Tommi varmaan sanoisi yhdeksi huonoksi tavakseni ”kursailun” 😀 Eli jos ruoka on valmista, niin jään usein puuhailemaan muita juttuja, enkä malta tulla pöytään syömään ja joutuu aina erikseen pyytämään, että nyt ihan totta syömään. Haluan yleensä tehdä yhden asian loppuun ennenkö siirryn toiseen, mutta ymmärrän toisaalta senkin näkökulman, että jos joku on tehnyt ruokaa, niin tietysti on kiva, että syödään heti yhdessä.
Joissain asioissa olen todella kärsimätön. Jos haluaisin vastauksen johonkin pankkiasiaan, olen saanut oudon laskun tai mitä ikinä, haluaisin asian selvitettyä ja vastauksen HETI. Ahdistaa siis suunnattomasti roikkuvat rästijutut. Olen ehkä työelämässäkin se (ehkä joidenkin mielestä joskus jopa rasittavakin :D) kanaemo, joka tsekkailee, että ”mites tämä homma, onko hoidettu, miten etenee, kuka tekee”. Toisinsanoen siis haluan pitää hommat ja asiat järjestyksessä, sekä hoidettuna, enkä tarkoita tällä pahaa tai halua nipottaa, vaan taata sen että kaikki hoituu. Tämä on siis ehkä sekä hyvä, että toisaalta joskus huono tapa.
Olen välillä rauhaton. Helposti alan iltaisin tai yöllä herätessäni miettimään kaikenlaista, suunnittelemaan asioita, joskus murehtimaan.. Tämä on ollut ”tapani” jo ihan lapsesta ja varmaan siksi välillä kärsinkin unettomuudesta ja uniongelmista. Mindfullness, jooga, äänikirjat ja muu ”meditaatiotyyppinen” toiminta ovat siksi juttuja, joihin parhaani mukaan yritän panostaa.
Löytyykö samoja? Mitä huonoja tapoja teillä on?
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.
Mua vaivaa nykyään aina ihan järkky maanantai-kooma! Mikä siinä onkin, että sen viikonlopun jälkeen on aina jotenkin muka niin vaikea operoida. Yleensä alkaa heräilemään kunnolla vasta iltapäivän puolella ja onneksi tiistaina onkin jo hyvä draivi arkeen. Eilen olin jotenkin niin hajamielisellä tuulella töissä kun tuntui, että se maanantai meni taas jossain ihan sumussa. Perus.. Tuumailin, että voisin tässä lähiviikkoina harkita tekeväni työaiheisen postauksen ja tässä sillä välin kahlata läpi niitä laittamianne postausidiksiä, tosin sen 
