Pari sanaa pinnallisuudesta

Muistan edelleen elävästi kuinka eräs ystäväni sanoi minulle lapsena, että ”sun seurassa on kivaa kun ostat aina paljon herkkuja”. Tuttuja olivat lapsena myös tilanteet, joissa seurani oli haluttua esimerkiksi siksi, että omistin hienon barbiekokoelman tai olin asunut Ruotsissa. Olenkin viimeaikoina miettinyt, että onko pinnallisuus asia, joka on esillä jo lapsena? Onko se meillä kaikilla joku perimmäinen piilevä ominaisuus? Pinnalliset asiat kuitenkin ovat niitä, jotka yleensä jollain tapaa ovat esillä kun tapaa vaikkapa uuden ihmisen, usein juuri ulkonäkö tai vaatetus voi aiheuttaa tietynlaista mielenkiintoa tai ihailua. Kyllähän ihastuminenkin yleensä tapahtuu ensin aina siihen ulkonäköön, täysin pinnalliseen seikkaan perustuen.

idnostooo

Toki tietysti myönnän itsekin olevani tietynlaisissa asioissa pinnallinen. Pidän kauniista esineistä, rakastan tutkia ja testailla meikkituotteita, olen tarkka hiuksien ja ripsieni kanssa, sekä hulluna laukkuihin. Nämä nyt varmasti ovat yleisiä juttuja, enkä koe minkään näistä asioista vaikuttavan negatiivisesti elämänarvoihini. Arvostan aitoja juttuja, mutta silti myönnän toki itse olevani jossain määrin pinnallinen näiden tiettyjen asioiden suhteen. Sitten taas asioita, joiden suhteen pinnallisuus on itselleni ehdoton no-no: ystävyyssuhteet, suhtautuminen yleisesti toisiin ihmisiin ja toisten tuomitseminen ulkonäön perusteella, noin vain muutaman mainitakseni.

Olen itse ollut useinkin tilanteessa, jossa ammatillinen uskottavuuteni on ollut koetuksella sen perusteella miltä näytän. Vanhempi herrashenkilö tulee asiakkaakseni pankkiin ja ensivaikutelma on, että mitä tuo alle 160-senttinen pieni blondi tyttönen ikinä voisi tietää vaikkapa sijoittamisesta. Omalla kohdallani tytöttelyä on tullut vastaan useinkin, kunnes mieli sitten muuttuukin siinä vaiheessa kun tästä toisesta henkilöstä paljastuu muutakin kuin vain se ulkonäkö. Nykyäänkin ehkä tietyllä tavalla joskus jännitän sitä, mitä ihmiset ajattelevat minusta ulkonäön perusteella. En tiedä miksi? Nykyään kuitenkin huomattavasti harvemmin kun ehkä vielä muutama vuosi taaksepäin. Tarkemmin ajatellen olen ehkä tarkoituksella pyrkinyt välttelemään tietynlaista koristautumista, etten välittäisi tietynlaista signaalia pinnallisuudesta. En meikkaa vapaalla, lakkaan kynteni kahdesti vuodessa ja olen pyrkinyt menneiden vuosien jälkeen pysymään erossa niistä pinkeistä asusteista sun muista härpäkkeistä, jotka ehkä nuorempana söivät tietynlaista uskottavuutta.

Kerronpa erään kokemuksen pinnallisuudesta. Blogipiireissä kun aiheeseen valitettavasti on vuosien varrella törmännyt. En väitä, että bloggaajat olisivat sen pinnallisempia kun muutkaan ihmiset, vaikka tietynlaiseen kuppikuntaisuuteen ”alalla” törmääkin. Tarkoitan asiaa ehkä enemmän laajemmassa näkökulmassa. Laitoin joku aika takaperin erään PR-toimiston boikottiin muutaman lähivuosina koetun peräkkäisen huonon kokemuksen jälkeen. Jos voin jollain tapaa vaikuttaa, on se omalla toiminnallani. Etten enää anna kyseiselle toimistolle näkyvyyttä tai osallistu heidän tapahtumiinsa. Syynä boikotille on juurikin pinnallisuus, jota en voi käsittää. Ihmisten ja meidän ”vaikuttajien” lokerointi.

Tapahtumista  ja lehdistöpäiviltä on välillä tapana saada goodie bagejä, jotka pitävät sisällään esimerkiksi tiettyjen merkkien näytteitä ja tuotteita edustetuilta brändeiltä. Eräänä vuonna vertailimme ystävämme kanssa saamiamme kasseja erään toisen ystävämme saamaan kassiin, kaikki me olimme suurinpiirtein samansuuruisia bloggaajia. Kassit olivat täysin erilaiset ja olimme selvästi saaneet ”paskakassit” vaikka olimme liikenteessä jo aamusta ja ystävämme illalla. Tätä seuraavana vuonna tapahtui sama. Paitsi että sillä kertaa ystäväni sai sen ”hyvän kassin” ja itse taas sen ”paskan”, selkeästi hän oli siis kuluneen vuoden aikana kohonnut heidän listauksellaan. Kaikkein naurettavinta tässä on se, että kaikki tämä tapahtui silmiemme edessä: Nimemme katsottiin listalta ja tarkastettiin selvästi, että ”mihin luokkaan kuulumme”. Toinen sai kassin toisesta kulmasta, toinen toisesta. Ei tarvinnut tuossa tilanteessa olla tyhmä tajutakseen, mitä tapahtuu. Vähän sama kun olisit ollut jonkun raadin edessä, jossa tuomaristo kertoo, että oletko aatelistoa vai pohjasakkaa.

idjeaaa

Ja kyse ei ole siitä, että millään muotoa haluaisin haalia kasseja, turhaa rompetta ja roinaa, joka harvemmin edes päätyy käyttöön tai vielä vähemmän saa näkyvyyttä blogissani. On enemmänkin kyse siitä, että jonkun tehtävä on oikeasti luokitella esimerkiksi meitä bloggaajia ja muita, vaikkapa julkisuuden henkilöitä eri kategorioihin. ”Sinä olet hyvä, sinä taas huono”. Se on pinnallisuutta parhaimmillaan. Jos jonkun pärstä ei miellytä, niin siirretään sinne ö-mappiin. Useimmissa paikoissa kun on tapana, että esimerkiksi tuo goodie bag on aina sama tai ettei kukaan vaihtoehtoisesti saa mitään. Useimmilta toimistoilta kun voi joka tapauksessa pyytää testiin tuotteita, jotka eniten ja oikeasti kiinnostavat.

Varmemminhan ne ovat myös semmoisia, jotka saavat mahdollista näkyvyyttä bloggaajan medioissa. Mielestäni on käsittämätöntä, että PR-toimisto, jonka tehtävä on nimenomaan edustaa itseään ja brändejään, toimii tällä tavalla. Ei tarvitse edes olla bloggaaja tai muu tuhansia ihmsiä tavoittava henkilö, jotta voisi tehokkaasti kertoa eteenpäin niitä hyviä tai sitten huonoja kokemuksia. Joskus riittää jo se, että pari ihmistä kertoo eteenpäin huonoista vakuutuskokemuksistaan, joka saa monen ihmisen valitsemaan toisen firman. Kaikkien näiden blogivuosien jälkeen tämä yksi ja samainen paikka on ainoa, josta on jäänyt huono fiilis. Näiden edellämainittujen syiden lisäksi myös parin muun kokemuksen perusteella.

Olen itse tehnyt vuosikaudet asiakaspalvelutyötä ja asiakas on aina asiakas. Henkilö siis, joka käyttää palvelemasi yrityksen palveluita, huolimatta siitä kuka tämä on. Itse palvelen kaikkia täysin samalla tavalla. Menneiden vuosien aikana on tullut vastaan useita julkkisasiakkaita ja myös pari ”etkö tiedä kuka olen”-tapausta, mutta mielestäni jokainen ihminen ja jokainen asiakas on yhtä arvokas ja ansaitsee saman kohtelun huolimatta siitä kuka hän on. Tai ennemmin, kuka on ehkä olevinaan. Blogimaailmassa homma ei todellakaan mene näin ja on monesti statuspohjaista. Pyrin itse valitsemaan yhteistyökumppaneikseni hyviä tyyppejä, joiden kanssa tykkän asioida ja joiden kanssa tulen juttuun, ihan siis ihmisenä. Olin sitten bloggaaja tai ihan sitten vain Iines Jyväskylästä.

Ja ei. Se ei ollut se kassi tai sen sisältö, vaan periaate.

 

Kuvat Jutta Hirsimäki

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Mihin pyrin elämässä?

Otsikko voi olla hieman hölmö tähän postaukseen. Sehän nyt on täysin selvää, että kaikki pyrkivät elämässään ainakin yhteen asiaan; olemaan onnellinen tavalla tai toisella. Jollakulla se onni voidaan saavuttaa kotiäitinä taloutta ja lapsia hoitaen, toisella taas unelmien työssä tehden asioita, jotka inspiroivat ja tuovat onnistumisen tunnetta. Meitä kun on niin moneen junaan, joten mahdotonta sitä on mennä yleistämään, että mikä juuri sinulle tuo onnea elämään.

Toki jokaisella on tiettyjä päämääriä elämässään vaikkei välttämättä elämäänsä niin tarkkaan suunnittelisikaan tai laatisi mitään sen kummempia ”viisivuotissuunnitelmia”. Aikaisemmin elin itse enemmän niiden virstanpylväiden mukaan ja olin elämässä huomattavasti suunnitelmallisempi kaiken suhteen. Nykyään en oikein edes jaksa. Tai siis ajattelumallini on tavallaan muokkautunut erilaiseksi, tietty minulla on tavoitteita ja pyrin niihin, mutta en jaksa suunnitella liikaa. Olen oppinut, että elämä kyllä vie eteenpäin ja usein ne juuri oikeat ratkaisut loksahtavat paikoilleen huolimatta siitä, olivatko sitten listattuna mukaan viisivuotisplääniin vai ei.

Tässäpä muutama asia, joihin pyrin omassa elämässäni..

Olemaan mahdollisimman hyvä äiti. Tämähän on täysin itsestäänselvää, tokikaan äitiys ei aina ole kovin helppoa, saati sitten pelkkää ruusuilla tanssimista. On osattava olla kärsivällinen, esikuva, asettaa rajoja ja jaksaa herätä öisin lohduttamaan kun pikkuinen herää pahaan uneen. Eikä tämä kaikki lopu edes siihen 18-vuoden ikään, koska äitiys on ikuista, eikä katso mitään tiettyä ikää. Haluan itse pyrkiä olemaan äiti, joka sietää ja arvostaa erilaisuutta, kannustaa asioihin ja harrastuksiin, jotka kiinnostavat, mutta silti olla tarvittavan tiukka tiettyjen asioiden suhteen. En halua olla äiti, joka kieltää kaiken tai toisaalta sekään, joka antaa tehdä mitä lystää, mutta jotain siltä väliltä. Tasapainottelu se onkin yksi äitiyden kinkkisimpiä juttuja! Arvioida, mikä on missäkin asiassa tarpeeksi, muttei liian vähän tai liikaa?

Ymmärtämään muita ihmisiä, heidän erilaisia mielipiteitä ja ajattelutapojaan. Nuorempana en osannut niin hyvin ymmärtää erilaisia ajattelutapoja ja toimintaa kuin tänä päivänä. Saattoi ajatella, että se oma mielipide oli ainut oikea ja asioita oli hankala käsitellä eri näkövinkkelistä. Miksi joku toinen käyttäytyy tietyllä tavalla tai tekee jotain, mikä ei ehkä välttämättä olisi juuri sinulle se luontaisin juttu. Olemme kukin yksilöitä ja se, että joku toinen nyt ei satu tykkäämään kissoista tai rantalomista, vaikka itse niitä rakastaisit, ei tee toisesta sen huonompaa tai oudompaa.idnosto

Näkemään maailmaa ja laajentamaan maailmankuvaani entisestään. Matkailu ehdottomasti avartaa ja on yksi elämäni suurimmista intohimoista. Nykyään pyrinkin enemmän juuri kokemuksiin ja elämyksiin sen sijaan, että lomailu ja matkailu olisi vaan auringossa makoilua. Näkemistä, kokemista, fiilistelyä ja asioista nauttimista. Oli se sitten se Ranskan reissullani hehkuttama vaatimaton 50 sentin pain au chocolat tai muu todella simppeli juttu, joka tuo hyvää mieltä.

College / vintage (äidin vanha)

Housut / Gina tricot

Laukku / Miu Miu

Tennarit / Nike (nämä, juuri -20% alessa :))

Kehittämään itseäni ammatillisesti, juuri siis niiden aihealueiden parissa, jotka itseäni kiinnostavat. Eikä se itsensä kehittäminen tietysti tarvitse olla aina ammatillista, pääasia että aihe kiinnostaa itseään. Sehän nyt voi olla vaikka käsityöt! Itseäni ainakin tulee onnistumisen tunteita kun koen oppivani uusia asioita ja kehittyväni jossain. Sinänsä on kurjaa, että moni ei välttämättä ikinä keksi elämässä työn saralla sitä juuri sinun juttuasi, mutta olen itse onnellinen siitä, että olen uskaltanut heittäytyä, ottaa riskejä ja tehdä töitä unelmieni eteen.

Olemaan ystävällinen muille ihmisille, koska inhottava asenne ei kannata. Ystävällisyydellä ei ainakaan menetä mitään, päinvastoin! Toisten ihmisten huono kohtelu kertoo ennemmin vain itsestään ja omasta pahasta olosta tai epävarmuudesta. Eihän aina voi kaikista tykätä, mutta perus käytöstavat ovat mielestäni ihan itsestäänselvyys.

 

Mihin te pyritte elämässänne? Löytyykö samoja juttuja?

 

Sisältää kaupallisen linkin. Kuvakreditti Jutta Hirsimäki.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Syksyn lempparitakki ja ajatuksia päivähoidon aloittamisesta

Lupasin ryhdistäytyä asukuvien suhteen ja pakko sanoa, että tähän saakka on pysytty melko hyvin tässä lupauksessa! Nyt olisi luvassa asua syksyn lempparitakissa. Ehdinkin jo aiemmin kertoa myös tuosta toisesta Biarritzin 2nd hand takkilöydöstä ja nyt olisi sen esittelyn paikka! Tässäpä siis tämän hetken ehdottomasti lempparitakkini 😉

Bongasin tuon heti ekalla käynnillä siellä Harold & Maud vintageliikkeessä, itseasiassa ehdin koluta rekkejä ja hyllyjä hetken, kunnes sitten spottasin tuon takin näyteikkunan mallinukelta. Siitäpä se sitten lähtikin mukaan! Takki on villasekoitetta ja sillä pärjää varmasti pitkälle syksyyn lämmittävyyden suhteen. Edelleen vähän harmittaa, että laskin käsistäni täydellisesti istuvan Isabel Marantin jakkutakin, jonka eräs tyttö samantien nappasi itselleen. Mitä tästä siis opimme? Jos löytää jotain hyvää, niin ei todella kannata jäädä aikailemaan, haha.

Meillä on tällä viikolla edessä tulevan päikkärin kanssa paltsu ja vähän kieltämättä jännittää! Tai siis eihän siellä nyt varmasti sen kummempaa, mutta tietysti kaikki hoitojutut on ihan uutta. Mitä lapselle täytyy hommata päikkäriin, onko yksilölliset tarpeet esimerkiksi ruokailun suhteen jotenkin mahdollista huomioida, millaisia hoitotädit ovat, toisista lapsista puhumattakaan.. Ja siis tottakai se tärkein: Miten oma napero sopeutuu hoitoarkeen ja viihtyy muiden saman ikäisten lasten kanssa? Kuten kerroinkin, niin eka viikko mennään kevennetyllä osapäivä-hoitosysteemillä ja eiköhän se sitten siitä lähde rullaamaan 🙂

Varmasti samat ajatukset pyörivät kaikilla vanhemmilla mielessä päivähoidon suhteen. Pisin aika mitä olemme molemmat olleet pojasta erossa on kolmisen tuntia kun silloin yhden kerran heinäkuussa olimme siellä dinnerillä kaksin 😀 Toki olemme molemmat olleet pojasta erossa työpäivien ajan ja vähän pidempäänkin, mutta aina on jompikumpi ollut naperon kanssa. Nyt sitä miettiikin, että miten tämä pieni muka pärjää ilman meitä? Hienosti siis tietysti, vaikka moni vanhempi varmasti ajatteleekin, ettei lapsi päivän aikana muuta teekään kun ikävöi vanhempiaan. Kun totuus on varmasti se, ettei tämä suurimpaa osaa ajastaan edes mieti isiä ja äitiä kun on niin paljon muuta kivaa puuhaa 😀 Silti sitä miettii, että apua, mitäs jos pieni oppii jotain uusia juttuja, emmekä kumpikaan ole sitä todistamassa?

Eipä muuten ole vaikea sanoa mitkä ovat tämän hetken lempparikengät. Nuo uudet Vansit ovat olleet jalassa melkeinpä joka päivä sen jälkeen kun hain paketin postista, aivan parhaat 🙂 Omani tilasin Zalandolta, josta löytyvät täältä.

Aivan pakko muuten antaa supersuositus tuolle kaulaliinalle, joka on kestänyt todella kovaa käyttöä jo useamman talven. Ostin tuon muistaakseni 3v taaksepäin H&M:n Premium-mallistosta ja silloin jotenkin hampaat irvessä maksoin 50e Hennesin kashmirkaulaliinasta. Jokaisen sentin arvoinen on kyllä ollut! Tuo on mielettömän lämmin, pehmeä ja erinomaista laatua. Voisin todeta, että eniten käyttämäni huivi näiden kuluneiden vuosien aikana. Tuota on tullut kannettua mukaan reissuille, lenkeille, arkeen.. Ja on edelleen kuin uusi! Omalla kohdallani kaikki Hennesin Premium-tuotteet ovat olleet todella hyviä, tosin ei nyt pariin vuoteen ole muistaakseni tullut mitään hommattua. Toivottavasti ei ole laatu heikentynyt, kuten joskus tuppaa käymään! En enää löytänyt tuota valikoimista, mutta tulisipa taas 🙂

Takki / 2nd hand

Musta paita / H&M

Farkut / Zara

Tennarit / Vans (nämä)

Laukku / Balenciaga

Kashmirhuivi / H&M Premium

Kello / Swatch

Palataan taas!

Kuvat Jutta Hirsimäki

Postaus sisältää affiliatelinkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Mustavalkoinen maanantai

Maanantaina pitäisi lätkäistä blogiin ehkä jotain muuta kun mustavalkoisia ankeita kuvia, mutta näillä viime viikon asukuvilla nyt mennään kohti uutta viikkoa. Eilinen meni jotenkin niin koomaillessa, etten lähtenyt koko päivänä mihinkään kotoa. Yritin nukkua päikkäritkin, mutta uni vaan ei tullut kun mielessä pyöri sata asiaa, muttei silti saa mitään aikaiseksi. No, ehkäpä tuli nukuttua yksinkertaisesti liian pitkät yöunet kun koko perhe noustiin vasta vähän ennen yhdeksää 😀 Nyt kuitenkin virkeänä kohti uutta viikkoa, eheh..

idkuvaa

Onko kellään muulla semmoisia ”rumapäiviä” kun mikään ei vaan tunnu menevän putkeen aina hiuksista ja vaatteista lähtien? Kun tekisi vaan mieli vetäytyä kotiin, pestä meikit pois, vaihtaa päälle kotivaatteet ja mennä kyhnöttämään sohvalle. Ainakin toivon, etten ole ihan ainoa. Viime viikolla kärsin juuri moisesta rumuuspäivästä ja melkein jätin nämä kuvatkin julkaisematta kun jotenkin ärsytti kaikki tässä tyylissä 😀 Hiukset eivät suostuneet menemään hyvin, vaatevalinta tuntui jotenkin epäonnistuneelta ja kaikki huonosti. Huoh. Noin yleisesti oli todella onnistunut päivä, mutta ärsytti heti kun näki itsensä peilistä. Sitten meninkin töiden jälkeen kotiin ja revin kaikki pidennykset päästäni kun meni niihinkin hermo. Ja peruin vielä pidennyshuollonkin. Haha.

Nyt olen sitten opetellut elämään omalla tukalla. Muhittelin lauantaina päässä niitä kaiken maailman päänahkakuorintoja ja muuta kivaa, onhan se kyllä ihanan helppoa olla omalla tukalla, vaikken kyllä näillä paljoa hiukset auki-päiviä viettäisi. No jokatapauksessa, välillä itselläni ainakin on niitä päiviä kun kaikki on jotenkin niin kamalan vaikeaa mukamas. Se on kamalaa, vaikka tiedän koko ajatuksen olevan ihan vaan siellä omassa päässä, tuskinpa kukaan muu kiinnittää mitään huomioita niihin rumatuskailuihin.

Kerroin niistä parista vintage-takista, jotka löysin Biarritzistä 2nd handinä. Tämä Marellan villasekoitetakki siis toinen niistä. Olen kyllä kertakaikkisen tyytyväinen löytööni! Kunto on tässä erinomainen ja maksoin takista vähän reilut 100e. Kävin juuri Stockalla sattumalta ohikulkiessa kyyläilemässä samaisen merkin takkeja, jotka maksavat uutena noin 400-500e. Kuvaa tulossa pian myös siitä toisesta takista, joka on ehkäpä vieläkin ihanampi 🙂

Näiden onnistuneiden kirppislöytöjen jälkeen olen jotenkin täysin intoutunut uudella tavalla kirpputoreista ja käynyt jopa kahteen otteeseen tonkimassa kirppiksillä. Toisaalta innostuin myös hurjasti niistä äitini kätköistä löytyneistä retrovaatteista ja sen jälkeen on katsastellut kierrätettyjä vaatteita ihan uusin silmin. Nimimerkillä tänään taas päälle se kaikkein lempparein retrocollege.. Todellinen luottovaate nykyään!

Tarkoituksena olisi yrittää bongailla kirppikseltä esimerkiksi joku ihanan muhkea villapaita talveksi! Saa nähdä jos onnestaaa. Jos joku osaa heittää erityisen hyviä vinkkejä Helsingissä moisten bongailuun, niin saa ehdottomasti ilmiantaa lempparipaikat! Nyt olen käynyt Fredan Uffilla ja Pitkänsillan kupeessa Krunikan puolella siinä yhdessä kirppiskaupassa (onkohan nimi Rekki tai jotain?).

Takki / Marella Sport

Neule / Gina tricot

Farkut / H&M

Nilkkurit / Acne

Laukku / Balenciaga

idkuva

 

Nyt meikit naamaan, tukka kuntoon ja kova yritys välttää tänään ugly day 😀

Kivaa maanantaita!

 

kuvat Jutta Hirsimäki

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Farkkutyttö 4ever ja aamun kuulumisia

Maanantai! Tämä päivä on saanut omassa arjessani taas vanhan perinteisen merkityksen. Vaikka meillä toki aiemminkin oli arjessa tietyt rutiinit, niin onhan se töihin lähtö aina vähän eri juttu kun jäädä tukka rasvaisena kotiin kyhnyttämään yökkärissä. Ei sillä, että tuota olisi tapahtunut aina, mutta öhöm. Tiedätte varmaan 😀 Tommi lähti tänään aamuvarhain ajamaan Hankoon surffin perässä, enkä enää sitten (tietenkään) saanut unta tuon klo5-herätyksen jälkeen, vaikka olisin saanut itse nukkua vielä yli tunnin.

Yritin vajaan tunnin kukkua sängyssä, kunnes nousin lopullisesti ylös keittämään kahvia ja tekemään hommia läppärille. Aamuvirkku, mikä aamuvirkku. Itse tosiaan lähden töihin, mutta kummi on lupautunut tulemaan aamuksi pariksi tunniksi katsomaan poikaa kunnes T palaa aaltojen parista. Kerrankin kun kuulemma on järkevä keli Hangossa! 😀 Jokatapauksessa, kun siitä ajankäytöstäni kysyttiin, niin tekniikkani työn ja blogin yhdistämiselle on aina ollut: pirun aikaiset aamut ja kahvi! En itse koe olevani kirjottamisen suhteen parhaimmillani iltaisin tai töiden jälkeen.

idup

Olisi vuorossa asukuvaa viime viikolta. Mietin alkuun, että postaisinko ensin asukuvaa vai lupaamaani meikkipostausta. Asupostaus nyt sitten veti pidemmän korren. Meidän oma piha ei ehkä ole mikään parhain kuvauslokaatio, mutta ehkäpä kestätte!

Nuo farkut ovat muuten pitkäaikaisimmat farkkuni. Olen ostanut nuo aikalailla tasan yksitoista vuotta sitten, muistaakseni lukion jälkeen 2006 ollessani Spirit Storessa myyjänä ja edelleen mainiossa kunnossa. Mitä nyt tuli nuo lahkeet pätkäistyä muutama vuosi taaksepäin ja tuo super low-waist juttu oli niin viimeistään sitä vuotta 2006-2007, mutta noin muuten. Eipä uskoisi, että ovat olleet näinkin kauan käytössä!

Nuorena olin kyllä niin farkkutyttö kun olla voi ja teininä halpisfarkut eivät olleet vielä kyllä yhtä hyviä kun nykyään. Puhumattakaan toki siitäkään, että edullisia ketjuliikkeitä olisi ollut läheskään samalla mitalla kun nykypäivänä. Saati sitten Jyväskylässä! Kun olin yläasteella ei siellä ollut vielä edea H&M:ää. Lemppareimmat farkkumerkeistä olivat Killah, Miss Sixty, Fornarina ja pari JC:n valikoimista löytyvää merkkiä, joita en enää saa päähäni. Kerran-pari vuoteen sai uudet farkut teininä, yleensä uudet vaatteet hommattiin silloin juuri ennen koulujen alkua.

Yleensä ostin vaatteeni Tukholmasta missä ravasimme vielä tuolloin melko ahkeraan ja oli niin luksusta päästä H&M:lle. Olin myös aivan supermegainnoissani joskus kun silloinen lemppariliikkeeni JC avasi Jyväskylään. Ah, ravasin siellä jatkuvasti! Esimerkiksi ne Marwinin hupparit olivat eri teksteillä hurja villitys joskus ja ne hupparit olisi halunnut jokaikisen värin printillä. Muistaakseni itsellä oli kahdessa värissä. Harmi vaan , että on tullut joskus myytyä ne kai kirppiksellä. Ketjuliikkeiden vaatteet oli ennen kyllä muutenkin niiiin paljon laadukkaampiakin kuin nykyään..

Nuo kuvien farkut ovat Tiger of Swedenin ja en ole tainnut noiden lisäksi muita TOS:in farkkuja edes omistaa. Tuota pörrötakkia en ole tainnut vielä esitellä missään varsinaisessa asukuvassa, mutta on ihan lempparini. Ostin tuon keväällä Gina Tricotista ja olin näkeväni, että nyt sykyllä noita on tullut lisää eri väreissä. Ajauduin perjantaina ennen  töitä haahuilemaan pikipäin Zaraan ja pakko myöntää, että liikaa takkihoukutuksia taas! Harvemmin sorrun siellä kyllä tosissaan mihinkään muuhun kuin takkeihin. Nyt oli tullut esimerkiksi samantyylinen pörrötakki kun tuo omani, mutta vaaleassa puuterin sävyssä, ihania tekomokkaisia lyhyitä bikertakkeja monissa eri väreissä ja sitten vielä jotain muutakin mallailin. En kuitenkaan onneksi sortunut ostamaan mitään, vaikka kyllä kovasti teki mieli semmoista bikeria 😀

Teepparin bongasin yksi päivä Monkista, jonne ajauduin Jutan mukana. En ole ikinä ostanut sieltä ainuttakaan vaatetta ja harvemmin edes ikinä käyn kyseisessä liikkeessä. Nyt kuitenkin ihme kyllä bongasin pari kivaa t-paitaa kympillä. Uusista tennareista postailinkin jo viime viikonloppuna ja pidän noista kyllä hurjasti. Sopi yhteen tähän rentoon farkkuasuun ja sanoisinko, että jos pitäisi kuvailla sitä millainen tyyli on sitä ”eniten Iinestä” niin varmaankin joku tämmöinen rento farkkuasu 🙂 

Pörröjakku / Gina Tricot

Farkut / Tiger of Sweden

T-paita / Monki

Laukku / Rebecca Minkoff

Tennarit / Vans (nämä!)

Mitäs tuumaatte asusta? Ja tsemppiä maanantaihin!

 

Sisältää affiliatelinkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.