Julkaistu

Pihin naisen ”Acne Pistolsit”

Muistatte varmasti mainitani Acnen Pistolseista, jotka ovat olleet ostoslistalla ikuisuuden.. Tai siis ylinpäänsä sillä ostoslistalla ovat olleet arkeen sopivat nilkkurit, joissa olisi korkoa, mutta maltillisesti. Semmoiset siis, joilla saa hieman ryhtiä, mutta kuitenkin helppo käppäillä esimerkiksi kaupungilla tai töissä. En ikinä saanut aikaiseksi virallisesti sovittelemaan niitä Pistolseja, joka on yksinkertaisesti syy, miksi tuo kyseinen hankinta junnasi.

Toinen syy on toki myös hinta, joka sai ensin tiirailemaan muita vaihtoehtoja. Hoitovapaalla ei ehkä ihan ensimmäisenä menisi ostamaan lähes 500 euron kenkiä tai käyttämään säästöjään moiseen. Nyt on kuitenkin uudet nilkkurit ostettu ja tässäpä esittelyä!

Miten musta tuntuu, että nykyään on jotenkin todella vaikea löytää kivoja kenkiä. Paitsi tennarit, niitä nyt löytää aina kivoja, mutta ehkä tuo nykypäivän tennarikeskeinen muoti on syynä siihen, ettei paljoakaan ole tullut muita katseltua. Mutta tietyissä tilanteissa ei voi tennareitakaan pistää jalkaan.. Nilkkuripulmaa ratkoessani löysin kuitenkin (taas) Sixtysevenin nilkkurit! Ja suluissa tuo taas, koska merkki on itseasiassa tuttu jo ennestäänkin. Muistin nimittäin, että mullahan on aiemminkin ollut merkin kiilapohjanilkkurit muutama vuosi taaksepäin ja olivatkin kyllä todella kovalla käytöllä aikanaan.

Malleja löytyy merkiltä reippaasti eri nahkassa ja korolla, itse siis tilasin nämä Sandra-mallia. Omani löysin Brandosilta, jossa on tosi laaja valikoima tätä merkkiä. Tilasin ne aikaisemmatkin muistaakseni sieltä. Nuo Brandosin sivut tosin ovat nykyään jotenkin todella raivostuttavat ja mielellään en tuolta yleensä mitään edes lähde etsimään 😀

Tässäpä siis nämä ”köyhän naisen Acnet” 😀 Muistuttavat nimittäin tyyliltään hurjasti niitä Pistolseja! En vielä ole päässyt käyttämään näitä kunnolla, mutta toivottavasti lähiaikoina. Varsin oivalliset perusnilkkurit arkeen, ainakin ne edelliset Sixtysevenin nilkkurini olivat todella kestävät ja hyvät jalassa ihan pitkänkin päivän ajan!

Seuraavana täytyykin bongailla jostain siistimmät, kesään passelit kengät ystäväni kolmekymppisille! Jos nyt vain edes hahmottaisi, että millaiset haluaa. Olen nykyään aivan pihalla esimerkiksi kenkien verkkokaupoista kun harvemmin on moneen vuoteen tullut ostettua muita kun niitä lenkkareita ja tennareita… Voin sitten vinkkailla teillekin, jos ja kun löydän ne uudet kesäkengät! 😀

Mitäs tuumaatte nilkkureista?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Asiaa materiasta ja esittelyssä lempitavarani

Myönnän, että olin ennen varsinainen shoppailuhirmu ja välillä tuli ostettua uusia asioita ihan vain pelkästään sen uuden tavaran viehätyksen vuoksi. Eniten tuli varmaankin heräteostoksina hommattua vaatteita ja asusteita, vaikka oli sanomattakin selvää että kaappi tursusi niistä jo valmiiksi.

Heikkouteni taisi olla erityisesti Zaran vaatteet, toisinaan kyllä kengätkin, erilaiset huivit.. Ei sitä nyt yli varojensa tullut elettyä, mutta voisin todeta, että vähemmälläkin tavaralla olisi kyllä tullut toimeen. En varmaan ole yksin tämän asian suhteen, voisin nimittäin väittää että sama ”ongelma” on ollut varmaan ainakin jokatoisella nuorella naisella ellei jopa useammalla.

Ne rahat, jotka nyt menevät suoraan säästöön, tuli aikaisemmin käytettyä shoppailuun. Joskus 5-7v sitten en siis vielä ollut hoksannut sitä säästämisen juttua ja matkasäästöjä lukuunottamatta palkka yleensä tuli ja meni. Saatoin joskus maksaa vuokran pari kuukautta ennakkoon, joten olihan sekin tietynlainen säästötapa, mutta kuitenkin.

Nyt olen jo useamman vuoden pyrkinyt välttämään turhaa törsäämistä ja ostanut tavaraa vain todelliseen tarpeeseen. Kieltämättä sitä rahaa kyllä säästyy aika rutkasti kun ei tee niitä heräteostoksia tai ylinpäänsä kiertele usein kaupoissa, sehän niihin extempore-löytöihin yleensä nimenomaan johtaa 😀 Toisaalta, sitten tulee usein laitettua rahaa laadukkaampiin juttuihin, joista on iloa pidemmäksi aikaa. Säästäähän sekin rahaa pidemmällä aikavälillä.

Toki voin myöntää ostavani välillä jonkun vaatekappaleen vain silkasta ihastuksesta, mutta loppupeleissä kyllä ostan moneen tuttuun verrattuna varsin vähän mitään. Viimeaikoina olen ostanut muutaman vaatekappaleen kevääksi ja kaksi vaatekappaletta urheiluvaatteita, mutta siinäpä se oikeastaan sitten onkin.

Kaikesta tästä huolimatta asuu minussa kuitenkin pieni materiahiiri, ei semmoinen joka haluaisi ostaa kaiken ja hamstrata turhaa tavaraa, vaan semmoinen joka tykkää kivoista jutuista ja säilyttää huolella omia materiaalisia aarteitaan. Valehtelisin jos väittäisin, etten enää tykkää kivoista vaatteista ja asusteista.

Viime vuodet olen pyrkinyt aina säännöllisin väliajoin tyhjentämään kaappeja ja laittamaan myyntiin kaiken turhan tavaran, mutta tiettyjen juttujen kohdalla en kyllä edes harkitsisi. Jälkeenpäin on jopa harmittanut joidenkin rakkaiden juttujen myynti, joten jatkossa aion kyllä rehellisyyden nimissä olla hieman harkitsevampi sen suhteen mitä tavaroita myyn.

Tavallaan vastakohtana kaiken maailman säästöpostaksille ajattelin tällä kertaa tehdä postauksen tavaroista, jotka ovat minulle rakkaita ja nimenomaan kulutustavaroina käytössä. Semmoisia jemmattavia harvemmin käytettäviä löytyy kyllä, mutta nykyään voin kyllä sanoa että kaikki ostettu pääsee aktiiviseen käyttöön. Tavaroita osaa arvostaa eri tavalla kun tekee juuri niitä harkittuja hankintoja, joista oikeasti tykkää hurjasti!

Lempparikenkäni (Niken Huarachen lisäksi) ovat nuo Acnen Cypressit. Ostin nilkkurit Tukholmasta Acnen liikkeestä ja ovat olleet jokaisen euron (vai kruunun? :D) arvoiset. Superhyvät jalassa, tyylikkäät ja muutenkin varsin kestävät. En voisi edes harkita luopuvani näistä, tosin tarkoitus olisi hankkia toiset samantyyliset vähän eri sävyisessä nahkassa.

Vaatekappaleista lempparini ovat varmaankin nämä kaksi. Eli ensimmäisenä tuo Samsoe & Samsoen roosa neulepaita, joka on aivan ihanan pehmoinen ja lämmin. (On muuten nyt Junkyardilla -30% alessa täällä!)

Toinen lemppari on tuo Biarritzistä ostettu collegepaita, joka on myös ihan superihana päällä. Jos pitäisi siis valita kaksi paitaa joilla pärjätä, niin valkkaisin nämä. Voisin sanoa tätä kaksikkoa semmoisiksi mukaviksi turvavaatteiksi 😀

Jos täytyisi koruista valita ne, joista pidän eniten niin ne ovat nämä kaksi. Tuo ylempi Love-riipus on myöskin Biarritzin reissulta, merkiltä Delphine Pariente. Kävin siis tuolla Dephinen liikkeessä ja meinasin seota. Aivan liikaa ihania koruja! Biarritziin voisi muutenkin mennä takaisin jo ihan noiden shoppailuidenkin vuoksi, vaikka mitä superihania putiikkeja.

Tuo rannekoru hopeisella tree of life-killuttimella on ostettu Balilta rantakauppiaalta ja oli kyllä paras ostos ikinä. Maksoi siis muutaman euron ja on ollut siitä asti ranteessa. Siis marraskuusta 2015 asti! Ja olen varmaan aivan murtunut sitten kun tuo päättää ranteesta irrota.

Lempparilaukku on tietysti tuo Balenciagan City, jota harkitsin siis aikalailla ehkä viiden vuoden ajan 😀 Menneinä vuosina olisin vaan antanut mennä ja ostanut tuon. Toisaalta laukun hinta ehti tässä vuosien varrella nousta varmaan 300 euroa, joten ehkä olisi vain alunperinkin mennä ja ostaa se.

Baltsu on ollut käytössä kyllä ihan huippu, yllättävän tilava ja ehdottomasti plussaa tuosta pitkästä hihnasta joka lapsen kanssa kätevä kun laukun saa tarvittaessa olalle. Pitkään harkitsin hopeiden ja kultaisten metallien kanssa, kultaiset siis olivat olleet ihan itsestäänselvyys pitkään, kunnes sitten päädyin noihin hopeisiin. Tämä siis se perus city, eikä Giant 12, jossa on vähän suuremmat ja röpelöisemmät nuo niitit.

No sitten ainoa näistä jutuista, joka ei ole hetkeen ollut kovin aktiivisessa käytössä. Nimittäin tämä pinkki Louis Vuittonin shawl, joka nyt vaan on niin ihana. Jotenkin tuo pinkki tuntuu niin hankalalta nykyään yhdistää mihinkään vaatteisiin tai varsinkin talvella takkeihin, mutta en kyllä raaskisi tästä luopua. Ennen omistin myös kaksi muuta LV:n shawlia (roosan ja sen sinisen denimin), jotka myin pois.

Vaikken enää niin paljoa näistä Vuittonin logohuiveista innostukaan, niin olen alkanut katua sen sinisen myymistä.. Aivan älytöntä muuten, että näissäkin on noussut hinta vuosien varrella niin paljon, että sain niistä kahdesta huivista myydessä enemmän kuin olin itse maksanut! Ja siitäkin on jo vuosia. Ja ihan siis huuto.netissä tarjousten perusteella. Lähtöhinta oli kuitenkin huomattavasti alempi kuin mitä itse olin maksanut, joten itse en noita lopullisia hintoja määritellyt.

Joku saattaa muistaa tarinan tämän pinkin huivin takana 😀 Olin siis jahdannut tuota pinkkiä shawlia (ja semmoista turkoosia) todella kauan, kunnes siitä tuli vihdoin taas tuo kausiväri ja sain sen ostettua. Tommi oli kauhistellut jotenkin kaikkien mun tavaroiden hintoja, oltiin siis alettu seurustelemaan ehkä pari kuukautta ennen tuota ostosta..

En uskaltanut näyttää tälle, että olin ostanut 400 euron huivin niin piilotin tuon paketteineen vaatekaappiin varmaan pariksi kuukaudeksi, kunnes sitten jossain vaiheessa otin sen esiin. Haha 😀 Esimerkiksi töissä tuo juttu oli ihan yleinen vitsi ja kaikki kyselivät aina, että olenko jo kaivanut huivin esiin. Nykyään en kyllä lähtisi mitään piilottamaan todellakaan, vaan sanon ihan rohkeasti että maksaa mitä maksaa. Huvinsa itse kullakin!

 Rakkaimpiin tavaroihin kuitenkin liittyy yleensä joku hauska muisto. Harvemmin kun mihinkään hutiostokseen saa muodostettua mitään tunnesidettä tavallaan. Ehkä siksi niitä ei arvostakaan samalla tavalla.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Jos tänään menisin töihin, pukeutuisin näin..

Työvaatteita ei ole hetkeen tarvinnut mammalomalla miettiä, mutta kieltämättä niitä jo kyllä on hetken kaivannut. Vielä syksyllä töihinpaluu tuntui niin kaukaiselta ajatukselta, ettei sitä edes halunnut vielä ajatella. Eikä silloin kyllä tullut vielä mieleenkään, että haluaisi takaisin töihin, kotonahan oli ihanaa. Ja on tietysti edelleen, mutta tämän vajaan vuoden kokemuksella on vain tullut vahvistettua sitä faktaa, että ei minusta välttämättä kotiäidiksi ole. Senhän kyllä jo oikeastaan tiesinkin. Ei tässä tietysti mitään vikaa ole, päinvastoin! Olen kuitenkin luonteeltani semmoinen, että helposti pitkästyn ja lamaannun, jossen saa tietynlaisia virikkeitä ja haasteita. Jossen pitäisi tätä blogia, olisin varmasti jo ajat sitten kuollut tylsyyteen. Pojan kanssa puuhailu on tietysti maailman ihaninta, mutta kotihommia taas vihaan. Samat kotihommat päivästä toiseen, pyykit, tiskit, keittiö sisitiksi, lelujen raivaaminen, yleinen jälkien siistiminen. Not for me! Ehkä kotihommissa on se turhauttava puoli, ettei koskaan tunnu tulevan valmista, vaan samat jutut ja sotkut alkavat jokaisena uutena päivänä uudestaan, joka on turhauttavaa.
Jos tänään olisi työpäivä, pukeutuisin kuitenkin seuraavaan asuun!

 

Itse töihin palaamisesta pyydettiin ajatuksiani ja voisin tähän samaan syssyyn yrittää saada semmoisia kaiveltua jostain tuolta mieleni sopukoilta. Se itse töihin palaaminen kun ei ainakaan itselläni aiheuta minkäänlaisia ahdistuksen tunteita, päinvastoin ajatus tuntuu tosi kivalta. Eri juttu voisi tietenkin olla jos kotona olisi vierähtänyt useampi vuosi, joutuisi vielä ennen paluuta hakemaan uusia töitäkin ja kaiken sen hakurumban. Itse päivittelen omaa CV:täni ihan muuten vain yleensä kerran vuodessa silkasta huvista, mutta voin kuvitella kuinka ahdistavaa senkin laatiminen voisi olla monen vuoden tauon jälkeen! Oma työni on melko itsenäistä, joten sinänsä ei tarvitse jännittää hyppäävänsä erityisemmin epämukavuusalueelle.
Koen olevani melko sosiaalinen, mutta pakko myöntää senkin vähän muuttuneen tässä mammavuoden aikana. Kun harvemmin tulee juteltua aikuisten, tuttujen ja vieraiden kanssa älyllisiä keskusteluita, niin huomaa olevansa jollain tapaa jäissä niiden sosiaalisten taitojen kanssa. En nyt edelleenkään koe olevani millään tapaa epäsosiaalinen, mutta välillä huomaa että on entistä vaikeampi keksiä semmoista turhanpäiväistä small talkia. Ehkä enemmänkin olen viime aikoina ollut semmoinen tyypillinen suomalainen, joka sanoo vain sen jolla on merkitystä ja mikä on pakko, eikä sen enempää. Noin kärjistetysti siis. Ennen kun on päivät pitkät kuitenkin lörpötellyt ihan aikuisten ihmisten kanssa niitä näitä ja nyt vaan lähinnä lässyttää koirille ja vauvalle kotona. Onneksi tuo nyt on asia, joka luonnollisesti sitten kun pääsee takaisin niiden normaaleiden sosiaalisten kontaktien pariin.

Mulla ei loppujen lopuksi juurikaan ole kotona olevia ystäviä, joiden kanssa voisi treffailla ja viettää päiviä. Toisaalta välillä tuntuu ettei oikein ehtisikään kaikkien muiden juttujen lomassa. Jos on esimerkiksi niitä huonosti nukuttuja öitä takana niin melkein ennemmin pysyy kotioloissa kun lähtee väsyneenä sönköttämään. Käydäänhän me kuitenkin aikalailla edes muutaman kerran kuussa ihan tuolla ihmisten ilmoilla viikolla ja tietysti viikonloppuisin enemmän kun on koko perhe koolla.

Ainut asia, joka edes jollain tasolla jännittää työhön palaamisessa on se kuinka paljon itse työ on tässä poissaolon aikana muuttunut. Ei niinkään sen kannalta, ettei uusia juttuja oppisi, tietystikään uuden opettelun myötä paluu ei ehkä suju niin sutjakkaasti, mutta lähinnä työn mielekkyyden puolesta. Onko se vielä kivaa ja tarpeeksi haastavaa? Olenhan minä varmasti itsekin muuttunut tässä vuoden aikana, joten vaikkei itse työ muuttuisi niin voihan sitä itse kuitenkin kasvaa ulos siitä, todeta ettei uusi minä enää nauti tästä. Tämmöisiä ajatuksia on siis omassa päässäni pyörinyt aiheen suhteen. Mikä taas ei jännitä oikeastaan on se kuinka poika ja isä täällä kotona kesäkuussa pärjäävät, varmasti hyvin! Ekat jännitykset saattaa tulla siinä vaiheessa sitten joskus kun poika menee päivähoitoon, onneksi siihen on vielä aikaa! Mutta jokatapauksessa, osaan kyllä kuvitella sen ahdistuksen jota jotkut kokevat töihinpaluun suhteen. Monien kohdalla töiden aloittamista varmasti lykätän useaan otteeseen sen ahdistuksen nojalla, onhan se vaan helpompi ilmoittaa vielä pitkittävänsä hoitovapaata vaikka nyt sitten puolella vuodella. Kuvittelisin kuitenkin, että se ahdistus kuitenkin palaa sitäkin suurempana mitä kauemmin sitä todellisuutta lykkää. Joskushan se on kuitenkin edessä ja sitä ahdistavampaa on paluu, mitä kauemmin on ollut poissa. Itsekin olen ollut kuitenkin vasta vuoden tai maaliskuun vikana päivänä tulee vuosi täyteen.

 

Sitten vielä siihen asuun! En ollut ehtinyt esitellä uutta hamettani. Joku saattaa muistaa kun talvella metsästin sitä mokkahametta, mutten sitten ikinä löytänyt semmoista oikeasti täydellistä. Laajensin vähän kriteereitä hameen suhteen ja löysinkin Zalandolta* tuon Minimumin nahkahametta muistuttavan vahapintaisen DELI-hameen*. Täydellinen ja varsin siisti juurikin työvaatteeksi! Hintakin tässä loppupeleissä varsin kohtuullinen. Zalandolla on muuten tuo näppärä toiminto, joka aina suosittelee muita samantyylisiä tuotteita. Muut saman kategorian nahka- tai nahkatyyliset hameet löytyvät täältä*. Paita on ostettu varmaan 6v sitten, mutta edelleen hyvässä kunnossa ja yksi lemppareistani, on siis Won Hundredin*. Nilkkurit Acnen Cypressit, joita ei ehkä taida enää ollakaan merkin valikoimissa?

Vielä muutama vuosi sitten käytin töissä ahkerasti hameita, mutta jossain vaiheessa se jäi kun en enää tavannut asiakkaita. Varsinkin silloin raskaana ennen äippälomalle jäämistä viimeinen asia johon kävi mielessä panostaa oli pukeutuminen. Yök! Sitä kun väsyneenä järkäleenä heitti aamulla aina päällensä jonkun niistä parista vaihtoehdosta jotka nyt sattuivat päälle mahtumaan. Ennen kun pukeutuminen töihin oli oikeasti tosi tärkeä juttu, yhtäkkiä ei vaan jaksanut välittää. Melko ymmärrettäväähän toki kun pelkästään työpaikalle raahautuminen sen vatsan kanssa oli jotenkin niin ultimaalinen tuska jokaikinen päivä. Olin koko alkuraskauden niin kertakaikkisen pahoinvoiva ja väsynyt, ettei mitään rajaa. Sitten välissä oli ehkä 1-2kk kun helpotti ja heti vikalla kolmanneksella niin järkyt väsyt ja kolotukset, että ihmettelen miten jaksoin töissä loppuun asti. Kerran sain lounaan jälkeen niin järkyt närästyskrampit, että makasin tunnin työpöytäni alla lattialla kivuissani. En olisi päässyt lähtemään kotiin vaikka olisinkin halunnut. Ah, ihania muistoja, haha! En ehkä tosiaan ollut ihan parhaimmillani tuolloin. Kotona on kuitenkin saanut hiihtää kyllä sen luokan ryysyissä, että lupaan itselleni ehdottomasti panostaa taas työpukeutumiseen koko sydämellä!

 

Lopuksi voisin antaa omia vinkkejäni niille, joilla töihinpaluu lähenee, muttei välttämättä ole sitä itse työpaikkaa vielä. CV:n ja hakemuksen hiominen kannattaa aloittaa varsin hyvissä ajoin (itse aloittaisin ehkä ihan viimeistään 3-4kk ennen oletettua töihinpaluuta), että on aikaa viimeistellä, hioa ja mahdollisesti vielä korjailla sitä. CV ja työhakemus on yleensä hyödyllistä hyväksyttää edes yhdellä ”oikolukijalla” (eli siis vaikka ystävällä), joka osaa spotata mahdolliset kirjoitusvirheet, hassut lauseenrakenteet tai muuten vaan esimerkiksi saman asian toistot ja turhat jutut. Itse kun ei niitä välttämättä huomaa, varsinkin jos on mennyt saman CV:n ja hakemuksen  voimin jo pitkään. Sekin nimittäin kannattaa aika-ajoin uudistaa ihan kunnolla!
Kun on ajoissa liikkeellä, ehtii hakemaan aktiivisemmin ja näinollen vastaanottamaan myös mielekkäämmän työpaikan kun ei tarvitse kiireellä vain tyytyä johonkin. Lähtisin itse liikkeelle miettimään rauhassa sitä, mistä pitää ja mitä haluaa tehdä. Sen jälkeen työstäisin hakemuksen ja CV:n vastaamaan juuri kyseisen alan töitä. Sen jälkeen voikin sitten jo alkaa bongailemaan paikkoja ja räätälöimään hakemusta vastaamaan aina sitä haettua paikkaa! Tietty haastatteluun valmistautuminen on aina oma juttunsa. Itselleni työnhaku on aina ollut tietynlainen prosessi. Perehdyn aina läpikohtaisesti juuri haettuun alaan, luen artikkeleita, teen merkityskarttoja ja listoja ennen haastattelua yms..

Tästä tulikin mieleen hauska postausidea! Kiinnostaisiko teitä jossain vaiheessa postaus työnhausta, vinkkeineen ja tipseineen?

Ja mitäs tuumasitte asusta?kaupalliset linkit merkitty *-tunnisteella.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Näitä juttuja odotan eniten kevässä ja kesässä!

Ei aina jaksaisi jauhaa tästä säästä, mutta kyllä se vaan on jotenkin niin pakollinen puheenaihe. Varsinkin jotenkin meille suomalaisille. Itselläni sää ainakin  vaikuttaa tosi vahvasti fiilikseen, jos ulkona on ankeaa ja synkkää niin jotenkin se kyllä myös tuntuu. Ehkä kaikkein ällöin kohta talvea on juuri tämmöinen loskavaihe ja varsinkin se kun lumet alkavat sulaa, koiria saa suihkuttaa kurasta kahdesti päivässä ja ulkona joutuu  kokoajan varomaan ettei astu koiran kakkaan  kun ne alkaa nousta sieltä lumesta 😀 Yäk! Sain alkuviikosta raahattua itseni joka päivä vaunulenkille, minne ikinä nyt tuolla ulkona hyvin pääsikään sohjossa, mutta tänään en kyllä varmana lähde. Katsoin juuri ikkunasta ja ulkona tihuttaa vieläkin vettä. Ei kiitti!

Niinä ankeina päivinä kun ulkona on harmaata ja sataa vettä, on kivaa ainakin ajatuksen tasolla siirtyä aurinkoisempiin tunnelmiin ja tulevaan kevääseen. Itse odotan keväältä ja kesältä moniakin juttuja. Viime kesänä tuli kyllä melko paljon käytyä beben kanssa kaikkialla ja ulkoiltiin varsinkin aivan ennätyspaljon. Tietty uuden kodin kanssa monet jutut saavat tänä vuonna uusia ulottuvuuksia, mutta niitä joitain samoja asioita odottaa aina kuitenkin vuosi toisensa jälkeen. 

Esimerkiksi näitä juttuja odotan itse eniten keväältä ja kesältä:
Linnanmäki! Olen ehkä pahin huvipuisto-hurjimus ja viime kesänä en päässyt ollenkaan hulluttelemaan. Tai mitä nyt yhden ainoan kerran Kirnuun (joka siis yksi lemppareistani Lintsillä), mutta eihän se yksi kerta nyt riitä mihinkään. Harmitti. Ensi kesänä tilanne on kyllä aivan ehdottomasti korjattava. Mielellään jo alkukesästä kun ei ole niin kovia ruuhkiakaan. Alppilassa asuessa oli kyllä ihanaa kun Lintsille tuli lähdettyä tosi usein kun asui aivan vieressä. Se oli kyllä aivan parasta! Varsinkin se iltahupiranneke oli hauskaa illanvietettä kun oli kesäisin niin helppo lähteä hulluttelemaan ihan extempore. Voi niitä aikoja 😀 Ihan kun siitä olisi sata vuotta aikaa jo. Niin monet vuodet on pitänyt lähteä Tampereellekin ihan vain Särkänniemeen, mutta sekin on jäänyt. Kuulemma monet laitteet ovat Lintsiä hurjempia. Omat lempparini Linnanmäeltä tietty Kirnu,  Salama ja Mustekala (hyvä laite oikein tankata sitä riemua kun kestää suht kauan eikä tarvitse jonottaa :D).
Pyöräily. Jo pari vuotta on mun täytynyt ostaa pyörä. En ole omistanut polkupyörää sitten Jyväskylän aikojen, siellähän pyöräilin aina kaikkialle. Ja niin pyöräilivät kaikki muutkin. Ei olisi tullut kuuloonkaan mennä töihin kahta kilometriä bussilla. Tai en olisi mennyt vaikka olisi ollut viiden kilometrin matka. Säällä kun säällä, pyörällä vaan! Lähdin kotoa aina 15min ennen työvuoron alkua polkemaan Mäki-Matista (ei kun onko se edes Mäki-Matti siinä Synergia-areenan vieressä :D) keskustaan ja hienosti ehti. Olipas se hauskaa kyllä. Viime keväänä olisi ollut hieman asiaan kuulumatonta pyöräillä vatsa pystyssä ympäri Käpylää ja kaupunkia, mutta tänä vuonna sen kyllä teen ja ostan pyörän. Ja kypärän tottakai! Jostain syystä on oikein himo päästä ajamaan pyörällä!
Tästä pyörä-muistelusta tuli nyt mieleen, että näin unta että ”jouduin” takaisin töihin Jyväskylän Glitteriin. Mulle oli laitettu joku random työvuoro yksin sunnuntaina ja yritin siinä sitten tuskailla, että miten osaan kaikki näiden vuosien jälkeen. Haha!
Oma piha ja grillaus. Sehän on sanomattakin selvää, että omalla pihalla hengailua odottaa hurjasti. Ja grillausta, kuinka mieletöntä! Me grillataan ensi kesänä varmaan päivittäin jotain. Kunhan nyt saisi sen grillin ensin ostettua. Ja semmoiset terassikalusteet. Ehkä jopa jonkun ihanan aurinkotuolin, semmoisen kunnon löhöversion. Oma piha on kyllä niin hyvä juttu koirien kanssa. Vielä kun keväällä ja kesällä viihtyy siellä itsekin paljon useammin heittelemässä palloa.

Lupasin muuten laittaa parempaa kuvaa tuosta Samsoe & Samsoen Nor-neulepaidasta ja tässäpä sitä! Olen tykännyt tuosta aivan hurjasti. Ihanan pehmeä ja lämmin kyllä.  Myös tuo väri on varsin passeli. Neule löytyy Junkyardin valikoimista täältä. Nuo Lee Jeansin farkut taas löytyvät mustina täältä.

Töihin paluu. Kylläpä odotan töitä jo innolla! Eipä kyllä harmita lainkaan ajatus mennä kesäksi töihin,  toivottavasti siitä palkintona sitten edes joku kiva reissu syksyllä. Olen toisaalta ollut töissä melkeinpä kaikki kesät aikuisiällä, joten eipä tämä mikään poikkeus todellakaan ole. Ihan perusjuttu! Lomat pidetään silloin kun ei kiinnosta näitä harmaita maisemia katsella ja kun muut ovat lomailleet niin ei tarvitse taistella lomaviikoista (arghhh!). Viime kesänä oli luonnollisesti poikkeus kun olin vastasyntyneen kanssa kotona ja lähdettiin jopa kesäloma-reissulle Biarritziin, mutta noin muuten on kyllä useimmat kesät vietetty töissä. 
Vähän töihin liittyen odotan myös pukeutumista. Vaikka lämpimät neuleet, UGGsit, kivat huivit yms ovat kivoja, niin eivät nyt sentään niin kivoja että niihin jaksaisi ympäri vuoden pukeutua. Kai sitä vain aina haluaa keksiä kylmässä syksyssä jotain ihanaa ja kivaa, se on sitten aina ne ihanat kaulaliinat, kynttilät, lämpimät vaatteet. Tai siis en kyllä itse ainakaan ikinä niitä mitenkään erityisemmin odota. Kyllähän se lämmin  viltti ja teekuppi tietysti kivasti lämmittää syysmyrskyn silmässä, mutta eipä sitä silti kesään  voi verrata 😀 Kesällä pukeutuminen on aina kevyttä ja huoletonta. Voi käyttää niitä rentoja vaatteita, eikä tukkakaan lätisty pipon alla. Voisin itse aina pukeutua niin, kaikista kaulaliinoista sun muista viis! Kai nyt jokainen tietää nämä jutut. Ennen töihinpaluuta ehtii toivon mukaan ehkä jo vähän korkata flipflop-kautta, ihan missä tahansa varusteissa en itse voi kuitenkaan takaisin töihin tallustella!
Sehän on sanomattakin selvää, että eniten odotan keväältä ja kesältä sitä kun pääsee puuhailemaan enemmän pojan kanssa ulkona. Maauimalassa, Linnanmäellä katsomassa värejä ja meininkiä, Suomenlinnassa ja noin yleisesti puistoissa ynnä muuta 🙂 Ja pikkuisen 1v-synttäreihinhän on enää 3 kuukautta. Aivan älytöntä!!! Niitähän täytyy siis jo pian alkaa tässä suunnittelemaan, heheh  🙂
Plus: Tottakai odotan keväässä innolla myös sitä, että meidän kodista (toivon mukaan) tulee vihdoin ja viimein valmis!
Mitäs te odotatte keväässä ja kesässä? Löytyykö samoja? 😀
Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Julkaistu

Viikon lempparit ♥

Eilen oli taas vaihteeksi aivan superihana pakkaspäivä! Meillä hurahti melkein koko aamupäivä kotijuttujen parissa, mutta päästiinpä vielä iltapäivällä ulkoilemaankin. Olin eilisen jotenkin tosi äkäisellä tuulella kaikkien hommien kanssa ja kun poika torkahti pienille päikkäreille, oli pakko edes meikata vähän ettei olisi peilistä niin ankea näky. En ikinä meikkaa ellen ole lähdössä virallisesti jonnekin, mutta kaipa se joskus piristää jo itsessään päivää 😀 Myönnettävä toki, että tuo ihana valo myös inspiroi testailemaan meikkejä pitkästä aikaa!

Mun luotto-löllövaatteet. Rakastan kotivaatteita ja jotenkin huomaamattani hamstraan niitä aina jemmaan. En pysty olemaan kotona ”normaaleissa vaatteissa” vaan aina on vaihdettava heti lökikset jalkaan kun tulee kotiin jostain. Lempparit ovat nuo vuosia vanhat nuhjuiset Niken Rally-collarit (löytyy täältä), joita parempia ei nyt vain ole olemassa. Paitsi tietty tismalleen samanlaiset mustat, jotka myös omistan ;D Toisaalta nuo harmaat ovat kyllä lemppareimmat, koska pidän tuosta väristä eniten. Uutena nuo istuivat hyvin jalkaan, mutta nykyään ovat kyllä ymmärrettävästi jo vähän menettäneet muotoaan kovan käytön ja venymisen seurauksena, haha 😀

Sen sijaan tuo Calvin Kleinin liivitoppi on uudempi juttu ja tilattu Zalandosta. Mullahan on myös semmoinen musta basic-versio tuosta, mutta voin kertoa että tuo muotoilluilla kupeilla varustettu ”push-up-versio” on niiiiiiiiin paaaljon parempi! Antaa tukea, toisin kuin se toinen ja on jotenkin hurjasti ryhdikkäämpi päällä. Aivan ihana! Nuo olkaimet menee selästä kivasti ristiin, alempana kuvaa 🙂 Jos toppi kiinnostaa, niin löytyy täältä.

Jos olen maininnut noiden Lumenen hehkutippojen tuovan sitä hehkua, niin auringossa se hehku vasta maksimoituukin! Mun pitäisikin esitellä noille semmoinen edullisempi vastine kun vaan ehdin. Aivan lempparijuttu edelleen. Reissun jäljiltä ihoa on saanut kosteuttaa reippaasti ja eilen olikin taas kosteuttavan naamion paikka. Joskus kovilla pakkasilla saatan laittaa kosteuttavan naamion melkeinpä aina iltaisin yövoiteen sijaan (tai päälle) antamaan megakosteutusta yöksi. Useimmat tuommoiset kosteuttavat naamiot pitäisi aina pyyhkiä pois tai siis mitä ikinä niistä jääkään ihoon. Itselläni kyllä harvemmin edes jää mitään pyyhittävää kun iho tankkaa kaiken kosteuden 😀
Nyt olen käyttänyt tuota Madaran aivan ihanaa SOS Hydra Maskia, joka on äärimmäisen riittoisa ja muutenkin erinomainen laadultaan. Naamio kosteuttaa ihoa välittömästi ja pitkään sisältäen kosteuttavia sokereita, pohjoisen pionia, pellavansiementä sekä ihoa pehmentävää hyraulonihappoa. Madaran tuotteethan ovat ekosertifioituja eli eivät tosiaan sisällä mitään keinotekoisia ihoa silottavia huijausaineita, vaan oikeasti toimivia raaka-aineita.

Pitkästä aikaa kokeilin myös uutta ripsiväriä! Olin jo joku aika sitten saanut testiin Avonin volumisoivan BIG & Multiplied-ripsarin, joka oli jäänyt kaikessa essence-huumassa lojumaan laatikkoon. Eilen päätin kuitenkin sitä kokeilla ja voin kyllä suositella. Joidenkin Avonin ripsareiden koostumus on omaan makuuni vähän liian kuiva, mutta tässä oli todella hyvä massa ja isolla harjalla sai erinomaisesti tuuheutta ja kaarevuutta.

Lähiviikkoina yritän myös raapustaa postauksen niistä Plumen ripsiseerumin tuloksista. Nyt ollut tuo luonnollinen seerumi käytössä noin 3kk ja alkaa pikkuhiljaa vedellä tuubi viimeisiään.

Tässä sitä toppia vielä selästä 🙂 Tekisi mieli tilata tuo myös mustana. Olen nykyään niin tämmöisten toppien massakäyttäjä. En ole enää viimeaikoina edes jaksanut käyttää mitään imetysliivejä, niihin meni hermot jo ajat sitten. Ei haittaa vaikka olisikin hankalampaa operoida normiliivien tai toppien kanssa, eipä ole kuitenkaan mitenkään erityisen haastavaa ollut kyllä. En ikinä edes jaksa pukeutua sillä ajatuksella, että olisi helppo imettää. Toistaiseksi onnistunut ihan hyvin vaatteissa kuin vaatteissa. Tietysti nyt jotkut harvat vaatteet voivat olla haastavia, mutta noin yleisesti 😀

Toinen lemppariuutuus Avonilta on ystävänpäivänä saapunut uutuustuoksu Viva La Vita, joka on ihana! Avon onnistuu tuoksujen kanssa kyllä harvinaisen hyvin. Yksi ehdottomin lemppari ennen tätä on esimerkiksi ihanan tyttömäinen Luck La Vie, joka muistuttaa jotain hittituoksua mutten saa päähäni mitä. Viva La Vitassa on hedelmäisen kukkainen tuoksu ja juuri omaan makuuni, vaikka harvemmin tuleekin nykyisin tuoksuja käytettyä. 
Toivottavasti aurinko näyttäytyy tänäänkin!
 

Postauksen kosmetiikka saatu. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 7 kommenttia.