Kun joulu ei tunnu lainkaan joululta

Hello! Viikko on ehtinyt vierähtää ilman ainuttakaan päivitystä tänne, mutta kyse ei ole suinkaan siitä, että olisin unohtanut blogin! Pari viime viikkoa ovat olleet melko intensiivisiä tenttiviikon ja työkuvioiden kanssa, enkä ole halunnut ottaa mitään paineita somen kanssa. Joulukuu on tuonut tullessaan uusia kivoja juttuja, jotka ovat pitäneet kiireisinä ja tämän poikkeuksellisen syksyn jälkeen huomaan odottavani varsin innolla kokonaisen parin viikon joululomaa, joka starttaa jo ensi viikolla! Ah, LOMA! Ja ainakin tällä hetkellä on suunnitelmissa vieläpä aivan virallinen semmoinen, ellen sitten liian malttamattomana taas kerran päädy puuhailemaan vaikka mitä työhönkin liittyvää. Tarkoitus olisikin pitää joulupyhinä ihan virallisesti sometaukoakin ja ihan oikeasti offline-aikaa. Niin. Jos siis maltan.

Vuoden vaihtuminen tuntuu ajatuksena samalla ihanalta ja myös helpottavalta. Voisin lätkäistä tähän sata memeä vuodesta 2020 ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että tuleva vuosi tuo varmasti tullessaan parempia juttuja. Mielessä on ollut, että pitäisikö huvikseen tehdä taas jokavuotinen astrologisen vuosikatsauksen tilaus, edellisestä kun alkaa olla jo vuosi. Ei nyt sillä, että aikaisemminkaan olisin lukenut astrotulkintoja kun piru raamattua tai pitäisin niitä minään elämän tärkeimpänä ohjeen nuorana, vaan lähinnä mielenkiinnosta ja pohdinnan vuoksi. Ovat ainakin itselläni herättäneet paljon ajatuksia edellisinä vuosina. Tottakai horoskoopit ja muut ovat ennen kaikkea viihdettä, mutta itse olen ainakin aina pitänyt niiden lukemisesta, vaikkeivat nyt mihinkään tieteen lokeroon menisivätkään. Eihän kaiken nyt täydykään olla niin vakavaa? 🙂

Siitäkään huolimatta, että vuodenvaihteeseen on vain pari viikkoa, ei tunnu lainkaan siltä, että jo ensi viikolla on joulu. Siis yhtään 😀 En ole laittanut kotona kertakaikkisesti vielä mitään jouluun, ellei pari viikkoa sitten ostamaani hyasinttia nyt lasketa mukaan. Toki, en muutenkaan lukeudu varsinaisesti jouluhifistelijöiden joukkoon, mutta tarkoitus olisikin kaivella esiin kaapeista ainakin jouluvalot ja kehitellä jonkin sortin kuusiviritelmää. Ainiin ja toki myös pakkailla joululahjat! Jos täytyy tehdä listaa jouluisista asioista tähän saakka niin pipareita ollaan ehditty leipoa ja kolmesti, torttujakin kahdesti. Tämä on varmaan jonkin sortin ennätys, haha.

Sen sijaan tenttiviikon jälkeen on tenttitulosten ja kurssiarvosanojen odottaminen aina vähän kuin odottaisi joulua. Mulle koe- ja tenttitulosten saaminen on aina ollut jotenkin todella jännää, enkä ikinä malttaisi odottaa. Varsinkin silloin kun arvosanoissa kestää viikkokausia ja tuntuu, että tuo odotus on melkoista piinaa. Tässä periodissa tentin kasvintuotannon perusteet, maatalousekonomiaa ja mantsan kursseista globaalit tutkimuskohteet maantieteessä, sekä ihmismaantieteen kaupungit ja yhteiskunnat maantieteessä. Tähän saakka on opintoja ollut varsin monipuolisesti ja omalla kohdalla ovat nuo maantieteen valinnaiset olleet todella kivaa lisää muihin opintoihin. Alkuvuodesta starttaa maaperätieteen, sekä kasvi- ja eläinfysiologian perusteet (niin outoa :D), joiden lisäksi otin erään ruotsinkielisen ympäristöaiheisen kurssin.

Tältä syksyltä tulee kasaan 40 opintopistettä (sillä oletuksella tietty, että pääsen nuo viimeiset läpi :D) ja nyt vuoden ensimmäisen periodin tavoite on startata vähän rennommin. Alunperin oli tavoitteeni saada syksyltä kasaan 60op, mutta jouduin jättämään muutaman kurssin pois päällekkäisyyksien (ja matikan+fysiikan aivan puhtaasti henkisistä syistä) ja loppupeleissä tuntui tämä määrä varsin sopivalta tässä muun elämän ohella. Tällä hetkellä onkin henkinen tavoite yltää ensimmäiseltä vuodelta ainakin tuohon 60 opintopisteeseen, joka nyt vastaisi paperilla ns. suunnitelman mukaista etenemistä kandiin. Saapi siis nähdä kuinka kevään opinnot etenevät!

Suunnittelin itselleni viikonlopuksi pienen hemmottelu-staycationin ja tarkoitus olisi näin ennen joulua rentoutua ja tehdä kivoja juttuja, kuten käydä pitkästä aikaa rentoutuskellunnassa ja piipahtaa ainakin vielä yksissä tuttavani joulumyyjäisissä, josta olisi tarkoitus instassa vinkkailla teillekin 🙂

 

Kivaa loppuviikkoa teille!

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Muutama ajatus korona-arjen keskellä

Okei, näin alkuun haluaisin lievästi purkaa mieltäni erään seikan suhteen. Tiedän nimittäin, että ehkä maailman rasittavin juttu on selitellä sitä, miksi ei ole tehnyt sitä tai tätä, mutta tässäpä istun sitten itse parhaillani pahoittelemassa sitä, että blogi on viime viikkoina (ja oikestaan jo parin kuukauden ajan) päivittynyt hieman epäsäännöllisesti. Kieltämättä tämä alkava kaamos on ottanut melko koville ja vaikka esimerkiksi ostamastani kirkasvalolampusta onkin ollut suuri apu, on olo silti ollut ajoittain melkoisen väsynyt, jaksamaton, allapäin ja pää juntturassa.

Aikaisempina vuosina en ole kärsinyt aivan näin maksimaalisesta kaamosjumituksesta (syksyisin on tietty usein tullut reissattuakin aurinkoon ja saattaa muutenkin olla, että sanon tätä tismalleen samaa joka syksy, haha), mutta väittäisin ehkä, että juurikin tämä koronan kotikeskeinen tilanne on syy siihen, ettei useinkaan tunnu elämässä tapahtuvan mitään niin jännittävää, että sitä kokisi tarpeeksi jännittäväksi raportoida tänne. Sinänsä harmi. Oikeasti haluaisin pohtia ja keskustella täällä eri ilmiöstä, mutta jo pitkään on tuntunut kaiken pyörivän pelkästään koronakeskeisen keskustelun ympärillä ja oh lord, ainakin minä alan olla aihetta jo kertakaikkiaan korviani myöten täynnä.

Ja siinäpä se, vaikka kuinka kurjalta kuulostaakin, on minut vallannut joku ihme korona-saturaatio ja ajatus siitä, ettei tässä oikein muuta voi miettiä. Okei, tietysti olen toki parhaani mukaan yrittänyt täyttää ajatukseni juuri niillä kaikilla muilla (kivoilla) asioilla, vaikka fakta on se, että esimerkiksi tulevaisuuden suunnittelu on tällä hetkellä äärimmäisen vaikeaa. Eipä asiaa sinänsä auta sekään, että arkeni rajoittuu pääasiassa tänne meidän viidenkymmenen neliön alakertaamme niin opinnoissa kuin töissäkin, vieläpä jo melko pitkään ilman minkään sortin sosiaalista vuorovaikutusta. Ah, kuinka iloinen olinkaan Rukan reissulla kun pääsin hetkeksi uusiin ympyröihin ja tapaamaan ystävääni pitkästä aikaa! Nyt viime viikkoina olen nimittäin alkanut (taas kerran) jo vähän panikoida Helsingin julkistenkin suhteen, eikä kotoa lähteminen junalla tai bussilla ketään näkemään kieltämättä aivan kamalasti houkuttele :/

Itseäni on harmittanut myös suuresti esimerkiksi kommenttien vähyys viime viikkoina, jonka toki ymmärrän, koska syväluotaava sisältö on ollut täällä sattuneesta syystä normaalia harvemmassa. Osittain on myös tuo vuorovaikutuksen puttuminen / väheneminen, joka siis itselläni on jo vuosikaudet ollut yksi tärkeimmistä syistä blogin pitämiselle, vähentänyt osittain omaa motivaatiotani tämän suhteen. Tuonut fiilistä siitä, että istun täällä yksikseni kirjoittelemassa juttua tylsästä korona-arjestani, vaikkakin melko tottahan se onkin. Tietysti tiedän, että teitä ruudun takana on sankoin joukoin, joten ehkäpä joku sentään jaksaa näitä vallitsevan tilanteen ajoittain tylsiä jorinoitani lukea.

Yksi suurimmista ”kolauksista” itselleni on ollut ehkäpä myös se, että blogini on aiemmin keskittynyt vahvasti matkailuun ja matka-aiheiseen haaveiluun. Nyt kun sekin ovi on tavallaan toistaiseksi suljettu, tuntuu että pieni osa minusta on mennyt jonkinlaiseen horrokseen, kuin pala minua puuttuisi. Kieltämättä tämäkin on aiheuttanut surua. Kun osa omaa identiteettiään on lähes aina ollut toteuttaa itseään matkailun avulla ja se yhtäkkiä viedään pois, tuntuu kuin osa minusta olisi kuollut. Tietty olen parhaani mukaan yrittänyt kompensoida tuota aukkoa keskittymällä yhä enemmän kotimaan matkailuun ja kyllä, rakastunut yhä enemmän myös Suomen upeisiin kohteisiin. Nyt onkin mielessä, että panostaisin enemmän myös staycation-tyyppisiin minilomiin, jotka toisivat kivaa vaihtelua arkeen ja tähän kotona kökkimiseen.

Iloa päiviini on tuonut toki mielenkiintoiset kurssit opintojeni saralla. Viime viikkoina olen kirjoittanut esseitä mm. Tyynenmeren saarivaltioiden globaaleista uhkista, arktisten alueiden muutoksista ilmastonmuutoksen seurauksena ja nyt viimeisimpänä syventynyt esseeseen metsien pinta-alan vähenemisestä Amazonin ja Indonesian sademetsissä, sekä syistä tämän järkyttävän ilmiön takana. Yksi ilon aiheeni (vaikka sademetsien tuhoa nyt ei missään muodossa voikaan ilon aiheeksi sanoa) onkin ollut se, että on konreettisesti syventynyt muihin aiheisiin ja todennut, että kyllä, maailmalla tapahtuu edelleenkin sitä sun tätä. Asioita, jotka harvemmin saavat palstatilaa kaiken tämän koronavouhotuksen keskellä.

Olen myös pysähtynyt pohtimaan sitä, että miksi vasta nyt innostuin uudelleen opinnoista ja erityisesti tuosta maantieteestä (jota siis harkitsin opintosuuntana jo päästessäni ylioppilaaksi 2006, jolloin en kuitenkaan ollut vielä valmis muuttamaan Helsinkiin) ja olen tullut siihen tulokseen, että suuressa osassa tässä luonnontieteiden kiinnostuksen kulminoitumisessa on ollut juurikin vuosien varrella matkailun myötä karttunut konreettinen näkemys maailmasta, kulttuureista ja luonnonilmiöistä. Vaikka nämä ovatkin kiinnostaneet minua suuresti jo lapsesta asti (ensimmäiset Polynesian saari-innostuksethan johtavat juurensa vahvasti jo jostain 5-vuoden iästä, uskokaa tai älkää), olen vasta viimeisen viiden vuoden aikana saanut konkretian ja kokemusten kautta näkemyksen siitä, että nämä ovat seikkoja, joihin haluan oikeasti jollain tapaa elämässäni vaikuttaa.

Tämä onkin yksi niistä asioista, jotka ovat motivoineet itseäni koronan keskellä. Tiedättekö kun elämässänne saattaa olla se yksi seikka, haave jota pyörittelette mielessänne päivittäin. Useasti tai sitten vain kerran. Vuoden jokaisena päivänä. Jos mieheltäni kysyisi, olisi tämä asia varmasti Manu Bayn tai Balealin surffibreikit (:D), mutta itselleni tämä intohimo on Tyyni Valtameri ja sen saariryhmät, sekä koralliriutat, rannat ja luonnonilmiöt yleisesti. Vähän hassua, mutta totta. Onko teillä tämmöisiä intohimon kohteita? Jos, niin mitä? Ja seikka johon vasta nyt olen vasta nyt herännyt (varsinkin noiden mantsan valinnaisten suhteen) on se, että olen vihdoin ajautunut jonkinlaiseen opiskelijayhteisöön, jossa muilla on samanlaisia intohimoja. Liittyivätpä sitten kaupunkikulttuuriin tai tulivuoriin. Itselleni tämä on tuonut ihanaa yhteenkuuluvuuden tunnetta harmaan syksyn aikana, vaikka toki tutkinto-opintoni maatalous-metsiksenkin puolella ovat hyvin mielenkiintoisia.

Palatakseni matkailuun täytyy todeta se, että vaikka en fyysisesti pääse näkemään maailmaa, voin käyttää ajan hyödyksi sillä, että opiskelen aiheesta lisää. En haluaisi sanoa tätä ääneen (koska niin, eihän koskaan nyt varsinaisesti ole liian myöhä opiskella tai kouluttautua), mutta kieltämättä olen tuntenut surua siitä, että tämä oivallus ”aidon elämän kutsumukseni” (huh, kuulostipa uskonnolliselta, haha) suhteen on tullut vastaan vasta näin aikuisiällä. Välillä olen jopa syyllistänyt itseäni siitä, että olenko ”pilannut” unelmani sillä, etten tarpeeksi rohkeasti tavoitellut näitä jo nuorempana, vaan menin ehkä enemmän sokkona urille, joihin koin ulkopuolista kannustusta. Tätä olen miettinyt viime aikoina jopa päivittäin.

Mutta ehkäpä tämä on jollain tasolla tyypillistäkin? Kun ensin ehtii näkeä ja kokea, kerätä konkreettista tietoa ja kokemuksia, oivaltaa paremmin ne itseään kiehtovimmat seikat, jolloin voi myös tiedon ja tieteen myötä syventyä näihin paremmin? Nuorempana tämä olisi luultavasti mennyt juuri päinvastoin. Ensin olisin opiskellut ”ehkä minua kiinnostavaa” alaa ja sitten opintojen, sekä myöhemmin työelämän tai tutkimuksen pohjalta löytänyt ne aihepiirit, jotka eniten kiinnostavat. Eli tuskin aivan väärin näinkään, hieman nurinkurin 🙂

Miksikään maailman pelastajaksi en tosiaankaan ole itseäni nimeämässä, mutta tänä vuonna olen saanut hyvää mieltä siitä, että koen aidosti edistäväni hyvää sillä, että olen inspiroitunut oppimaan lisää asioista, joilla hyvällä lykyllä voin joskus saada aikaan hyviä asioita, oli kyse sitten niistä Tyynenmeren saarten koralliriutoista, saarten ekologiasta tai yleisesti ympäristasioista. Sinänsä hassua, että kun yksi tavoitteeni opinnoille oli juurikin oppia lisää ympäristöseikoista, olen havahtunut jo syksyn aikana siitä, kuinka hurjasti uutta tietoa olen omaksunut näinkin lyhyessä ajassa ilmastonmuutoksesta, ruokaketjun ja elintarviketuotannon epäkohdista ja vastuullisuudesta yleisesti.

Ja hei, tuon neulomani kaulurin ohje löytyy muuten täältä! 🙂

Palatakseni taas postauksen alun pointtiin, haluaisin tottakai tuottaa sisältöä ja kirjoittaa juuri niistä aiheista, jotka teitä eniten kiinnostavat. Usein olenkin toteuttanut (melkein) kaikki toivepostauksenne, joten jos semmoisia on mielessä, niin otan toiveita innolla vastaan 🙂

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Ensimmäinen tenttiviikko

Kylläpäs viikot taas tuntuvat menevän vauhdilla! Pidin Lapin reissussa parina päivänä pientä breikkiä työhommista, vaikka kouluhommilta ei säästynyt sielläkään. Jotenkin kuvittelin mielessäni, että olen ollut aktiivinen blogin kanssa, koska olen puuhastellut päivät pitkät vaikka mitä, mutta tajusinkin, että olen parin viime viikon aikana ollut oikeastaan aktiivisempi IG Storiesissa reaaliaikaisten juttujen tiimoilta. Vaikken toki nyt aivan päivittäin sielläkään. Tänään ajattelin kuitenkin pitkästä aikaa kirjoitella arkikuulumisia ja vähän taas opintojuttujakin. Tai enimmäkseen kyllä näköjään niitä 😀

Ensimmäinen tenttiviikkoni alkoi nimittäin viime viikolla ja kurssien lopun häämöttäessä ovat juurikin opiskelut pitäneet nyt kiireisenä, jotta saisi hoidettua loput tehtävät ja lukemiset kunnialla loppuun. En edes muistanut miltä tuntuu stressata tenttejä ja sitä, ehtiikö niihin lukea tarpeeksi, mutta onhan tähän pänttäämiseen kyllä käytetty aikaa ja lukeminen jatkuu vielä. Sinänsä kyllä tuntuu, että vaikka nyt ”aikuisena” ehkä suhtautuu opiskeluun tunnollisemmin ja harvemmin skippaa esimerkiksi luentoja, on tuo opinnoista stressaaminen (ainakin vielä tässä vaiheessa) vähäisempää. Ehkä sillä on osaa, ettei nyt ole ns. ”pakko” opiskella, vaan kaikki mitä saa aikaan sillä saralla on vain itselleen plussaa, muttei kuitenkaan liian vakavaa. Okei, pientä tenttistressiä oli kuitenkin tästä huolimatta ilmassa viime viikolla, mutta se onneksi hellitti jo perjantaina.

Tietty nämä ensimmäiset tentit jännittävät vähän jo siitäkin syystä, että ensimmäiset yliopistokurssien arvosanat tulevat pian ja on hauska esimerkiksi arvioida sitä kuinka oma kiinnostus ja tietysti opiskeluun panostaminen sitten korreloi niihin. Luennoilla kun olen tähän asti roikkunut muutamaa poikkeuskertaa lukuunottamatta todella tunnollisesti. Eniten jännittää luonnonmaantieteen kurssin arvosana, koska tentti meni mielestäni todella hyvin ja oli ehdottomasti suosikkikurssini näistä kaikista ensimmäisen periodin kursseista, vaikka nyt toki valinnainen olikin. Olin viikko toisensa jälkeen suorastaan lumoutunut kaikesta, mitä kurssilla käsiteltiin (haha), vaikka osa nyt olikin ennestään tuttua esim. pääsykokeisiin lukemisesta. Mikrotaloustieteen torstainen tentti taas olisi voinut mennä paremminkin. Tämä viikko onkin sitten onneksi rauhallisempi myös opintojen suhteen kun kahta tenttiä lukuunottamatta ei taida olla olla yhtäkään luentoa.

Alunperinhän ajattelin (ja yritin luvata itselleni), etten ota seuraavaan periodiin yhtäkään ylimääräistä valinnaista, mutta toisinhan tässä kävi. Näiden ensimmäisten viikkojen aikana totesin, että matemaattiset tehtävät (eli toisinsanoen kemian kurssi yhdistettynä matikan kertauskurssiin) veivät minulta yksinkertaisesti aivan liikaa aikaa, eikä oppiminen itselläni ole etäopetuksena kovin hedelmällistä. Tästä syystä päätin panostaa loppuajan periodista tuohon kemiaan, skipata kertauskurssin, sekä sen myötä myös tuon loppuvuoden matikan kurssin, jonne ei ole menemistä ilman vankkaa pohjaa kertauskurssista. Ensi viikolla alkaa myös pakollinen fysiikan kurssi, joten ajattelin sen olevan yhdessä matikan kanssa yksinkertaisesti liikaa, varsinkin tämän kemian laskurupeaman jälkeen.

En yleensä ikinä skippaa epämiellyttäviä asioita hamaan tulevaisuuteen, mutta nyt koin sen yksinkertaisesti parhaimmaksi vaihtoehdoksi, vaikka toki tiedostan matikan häämöttävän sitten edessä taas ennemmin tai myöhemmin. Sen tilalle otinkin sitten geoinformatiikkaa ja pari maantieteen peruskurssia valinnaisiin, koska ensi periodi on melko väljä oman koulutusohjelman kurssien suhteen nyt kun skippasin matikan. Nyt kun olen innostunut noiden mantsan kurssien suhteen, olisi tavoitteena saada käytyä ainakin suurin osa peruskursseista nyt ensimmäisen vuoden aikana. Olen alustavasti jo tutkinut ensi vuoden kurssivalikoimaa noin pääpiirteittäin ja nyt jo innoissani siitä, kuinka mielenkiintoisia kursseja on valittavissa!

Tänään oli muuten tuon kemian päätöstentti ja koko kurssin arvosana tuotti vielä viime viikolla melkoista kuumotusta, haha. Uskokaa tai älkää, mutta tässä muutaman viime viikon aikana olen (heti niistä inhottavista stoikiometrisistä laskuista päästyäni) edistynyt huimasti laskemisen suhteen! Salaa olen jopa alkanut nauttia noista kemian tehtävistä, joista on tässä viikkojen varrella muodostunut jonkinlainen pelonsekaisten ja samalla ah, ymmärrän sittenkin nämä jutut-fiilisten sekoittama rutiini. Voin kertoa, ettei ole tosiaankaan itselleni tyypillistä todeta näin! Siis minä, joka olen aikaisemmin ahdistunut suunnilleen kaikesta laskemisesta talousmatikkaa lukuunottamatta.

Lähdenpä tästä nyt sitten jännittämään tuota kohta julkaistavaa kokeen tulosta ja laskemaan pisteitä arvosanaan 😀

Huhhei, semmoinen koulupläjäys! Mitäs teidän maanantaihin? 🌞

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Täydellinen sekatyöläisyys ja koronavuoden uramietteitä

Lähitulevaisuuden uramietteet ovat olleet viime viikkoina ja kuukausina paljon mielessä. Ihan jo siitäkin syystä, että koko tämä koronahärdelli on pakostikin ajanut pohtimaan omaa uraansa monelta kantilta. Ei varmasti yllätä, ettei vuosi 2020 varsinaisesti ole ollut yrittäjille mikään lottovoitto, eikä edelleenkään olla varmoja aikoja lähelläkään. Toki myös opinnot ovat vaikuttaneet ajatuksiin siitä, mitä haluan tehdä pitkässä juoksussa, mutta lopullinen idea siitä muovautuu vielä luultavasti pitkään. Oikeilla jäljillä ollaan kuitenkin! Tällä hetkellä olenkin alustavasti tuumaillut sitä, miten voisin ”sitten joskus” mahdollisesti hyödyntää omaa yrittäjätaustaani tuleviin urahaaveisiin ja voisiko esimerkiksi blogijuttuja jotenkin yhdistää niihin esimerkiksi matkailumielessä (esim luontomatkailun suhteen jos mantsajutut etenevät). No mutta nyt puhutaan jo todella pitkän aikavälin suunnitelmista ja luultavasti homma muuttuu vielä moneen otteeseen. Nämä nyt olivat randomheittoja, joita tässä on käynyt mielessä 😀 Niistähän ne ideat usein lähtevät!

Yllättävää kyllä, mutta olen tässä viime aikoina alkanut nauttia työn suhteen juuri siitä, että saan tehdä vaihtelevasti eri juttuja. Vaikka tuloni kertyvät tällä hetkellä vähän eri lähteistä ja projekteista, en koe sitä huonona juttuna, ennemminkin päinvastoin. Työn vaihtelevuus tuo ainakin itselleni mielekkyyttä, koska päivät tai viikot eivät ole samanlaisia. Samalla myös vaihtuvat itse projektit, jolloin harvemmin pääsee kyllästymään tilanteessa, jossa homma on yhtä ja samaa jopa vuosia. Juurikin tämä seikka on se, joka minua on aikanaan alkanut pitkällä tähtäimellä tympiä esimerkiksi palkkatöissä. Että työ saattaa jossain vaiheessa muuttua sellaiseksi, joka on päivästä toiseen yhtä ja samaa – jopa vuosien ajan. Ei enää minulle, kiitos!

Olen todennut sietäväni kyllä jossain määrin rutiininomaisuutta (koska ah, ihana turvallinen arki työssäkin) ja myös niitä aina samana pysyviä asioita tai tehtäviä, mutta se, ettei työ enää haasta tai tarjoa sitä tietynlaista vaihtelua on pitkässä juoksussa itselleni no-no ja alkaa jossain vaiheessa tuntua turhauttavalta. Tai sitten taas ääripäänä aivan liian hektisesti poukkoilevat ääripään kokonaisuudet, jotka eivät pahimmillaan tarjoa tarpeeksi aikaa fokusoitua siihen yhden jutun keskittymiseen kerrallaan. Ääripäästä toiseen perehtyminen nolla-ajassa kun voi olla melkoinen mahdottomuus. Varsinkin jos on tyypillistä, että ehkä haalii joskus enemmänkin tehtävää kuin ehkä oikeasti ehtisi, kuten itselläni. Näiden seikkojen väliltä onkin löydettävä se jonkinlainen kultainen keskitie ja testaamalla se monesti selviää. Tai sitten yksinkertaisesti kantapään kautta 😀

Toisaalta työelämässä arvostetaan jo nyt yrittäjähenkisyyttä, monialaista osaamista ja jonkinlaista multiosaajuutta. Onko se sitten realistista odottaa työntekijöiltä yhä vain enemmän vai ei, en kuitenkaan usko näiden seikkojen arvostuksen kasvun ainakaan olevan vähenemään päin. Tässä sitten ehkä nouseekin tärkeäksi se, että yksilöllä pitäisi vapaa-ajan puolella olla kunnianhimoa kehittää osaamistaan, oppia uutta ja olla aktiivinen projekteissa, joita hyödyntää myös päivätyön puolella. Yrittäjänä tämä tietysti eroaa sillä, että työ- ja vapaa-ajan ero on ainakin usein melko hämärä. Monet vapaa-ajallani puuhastelemat projektit ovat automaattisesti niitä, jotka liittyvät yritystoimintaani ja toisaalta, jotka vievät sitä myös eteenpäin.

Alkuvuodesta ennen koronahommaa oli suunnitelmani ollut jo kauan keskittyä töiden suhteen tänä vuonna aiempaa enemmän mm. kotimaan matkailuun ja käsityöjuttujen kehittämiseen. Silloin alkuvuodesta hakiessani hetken mielijohteesta lentoemäntäkoulutukseen tuntui siltä, että nämä kaikki olisivat suorastaan täydellinen kombinaatio. Koko palettihan meni tietysti aivan sekaisin ja suunnitelmat hetkeksi karille, ehkä juuri tästä syystä otinkin kevään tapahtumat erityisen raskaasti ammatillisessa mielessä. Viime aikoina olen kuitenkin ollut iloinen päästessäni vihdoinkin taas enemmän myös näiden aiheiden pariin, joita jo alkuvuodesta paljon suunnittelin. Ja nyt tuntuu siltä, että juuri yliopisto-opiskelut ovat täydellinen sivuhaaste tässä muun ohella. Kesän jälkeen olen saanut valtavasti intoa esimerkiksi kässähommiin, tulevien mallistojen ja ohjeiden suunnitteluun, yleisesti verkkokauppa-alustan opetteluun ja sisällöntuottamiseen. Alkuvuodestahan asetin itselleni ammatillisia tavoitteita, joihin lukeutui opetella säännöllisesti uutta jostain tietystä osa-alueesta. No, nykyään tiedän valtavasti enemmän verkkokaupan toiminnasta, analytiikasta, kehittämisestä ja sisällöntuotannosta kuin vaikkapa vielä 3 kuukautta sitten. Olen myös ollut iloinen siitä, kuinka kivasti noiden ohjeiden kanssa on lähtenyt homma rullaamaan! Selkeästi ollaan siis semmoisen aiheen äärellä, jolle on paljon kysyntää. Kunhan tilausjonoa saa purettua niin keskityn taas uusien ohjeiden työstämiseen 🙂

Se onkin sitten taas se jutun juju: Tehdä kivoja juttuja, joista saa fiiliksen siitä, että olet oikean asian äärellä ja hyvällä lykyllä myös muille hyvää mieltä tekemistäsi asioista. Itselleni parhaaksi kokonaisuudeksi on muodostunut yhdistelmä täysin toisistaan erilaisia projekteja, itsensä haastaminen ja juuri se, että sinulla on itselläsi mahdollisuus viedä hommia haluamaasi suuntaan. Mietin kässäjutun kehittämistäkin jo toista vuotta ja nyt sitten ihmettelenkin, että miksen tehnyt sitä jo aikaisemmin? Ehkäpä vuosi 2020 oli (toki kaikessa kaameudessaan) juurikin sopiva etappi pohtia kaiken muun ohella esimerkiksi tätä omaa yritystoimintaa ja sen tulevaisuutta. Ideoida uusia juttuja ja jalostaa ideat käytäntöön. Juuri nyt tuntuu niin hassulta, että vielä alle puoli vuotta takaperin olin koronan vuoksi niin lannistunut kaikesta, tulevasta ja ennen kaikkea omasta yritystoiminnastani, että olin lähellä heittää hommat lopullisesti sikseen. Sitten pidinkin jonkun sortin oman ideapajan, luin sivussa ahkerasti pääsykokeisiin, pohdin uusia ideoita ja suunnitelmia tulevaan. Ja sen tuloksena olemmekin tässä.

Opetus? Vaikka välillä tulisikin niitä rajujakin alamäkiä, älä anna periksi! Luota visioosi, ota hetki pohtiaksesi kokonaistilannetta, mieti mitä uutta voisit antaa toiminnallesi? Mikä toimii ja mikä ei? Voisitko kokeilla jotain aivan uutta? Mikä on varasuunnitelmasi? Omalla kohdallani se oli opiskelupaikka, toinen taas palkkatöihin palaaminen. Vaikka luovuin varsinaisista viisivuotissuunnitelmista jo aikapäiviä sitten, olen tänä vuonna osittain joutunut palaamaan aiheen pariin, vaikkakin enemmän ehkä semmoisen ”yksivuotissuunnitelman” muodossa.

Tulipas sekalaisesti tämmöinen randompläjäys siitä, mitä mielessä on pyörinyt! Ehkä joku teistä samaistuu fiiliksiin 🙂

 

Kumpaa tyyppiä te olette ammatillisesti? ✨

 

Mielummin yhteen kokonaisuuteen keskittyviä vai niitä, jotka mielellään tekevät useita toisistaan erilaisia juttuja?

 

 Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kuulumisia ja arkikuvia puhelimen kätköistä

Hello! Alunperin oli tarkoitus kirjoitella jo perjantaina blogiin kuulumisia, mutta päivä vierähti melko intensiivisesti opiskelun merkeissä, joten lykkäsin suosiolla blogihommat viikonlopun yli. Olen pyrkinyt pitämään viikonloppuisin nyt enemmän blogivapaita, koska arki on nykyään aika intensiivistä, vaikkakin usein saatan käydä läpi kuvia tai muuta pientä juttua. Tämä viikonloppu meni kuitenkin melko vauhdikkaasti verkkokauppahommien kanssa, mutta ehtihän sitä hyvin chillaillakin. Eilinen syksyinen sadepäivä leikittiin kotosalla Tommin ollessa Hangossa surffaamassa. Maalattiin vesiväreillä, leikittiin autoleikkejä, kotihippaa ja mitäköhän kaikkea. Lauantaina ulkoiltiin puistossa, leikittiin hippaa ja heiteltiin syksyn lehtiä ilmaan, joka on pienen mielestä juuri nyt ehkä kivoin juttu ikinä 😀

Normaaliakin aikaisemmat aamuherätykset ovat tässä parin viime viikon aikana muodostaneet jo jonkinlaisen rutiinin. Olen nimittäin pyrkinyt heräilemään jo reippaasti ennen kuutta ja tänään nousinkin jo viiden jälkeen! Koska viime viikko oli hieman kiireisempi kouluhommien (ja iik, viimeisten pipojen työstämisen suhteen, joihin hurahtikin melkolailla koko loppuviikko), ovat aamun rauhalliset hetket olleetkin varsin oivallista keskittymisaikaa. Yleensä laadin aamusta listan päivän aikana hoidettavista jutuista ja lisäksi kalenteroin google-kalenteriin (johon on synkattu myös luennot) kouluhommia, kuten lukemisia, verkkotestien tekoa ja videoiden katseluita, jolloin ne tulee muistettua hoitaa esimerkiksi päivällä luentojen välissä.

Kieltämättä on kemian tehtäviin perehtyminen ja viime viikkoisen välikokeen jälkeen taas uuden aihealueen opettelu ollut melkoisen aikaavievää, joten sille on pitänyt raivata päivistä reippaasti aikaa opiskeluun. Kaikista kursseistani on siihen kulunut ehdottomasti eniten aikaa. Eli kyllä, tiettyjen aineiden opiskelu kyllä vaatii äärimmäistä perehtymistä jos lukiovuosista on vierähtänyt aikaa! Keskiviikkonakin nousinkin jo viiden jälkeen puuhastelemaan juttuja ja ihme kyllä, olin jo ennen seitsemää saanut ihan kivasti hommia kasaan. Perjantaina taas nukuin ruhtinaallisesti 6.05 asti. Voi kuulkaa, jos vielä kesällä kirjoittelin siitä, kuinka olen koronan aikana asteittain (ihan vähän vain) muuttunut aamuihmisestä vähän iltaihmisen suuntaan niin tämä homma on jo menneen talven lumia nyt taas normaaliin arkeen palattuani 😀 Mennäänhän tässä toisaalta sitten kiltisti aina iltayhdeksältä petiinkin, nykyään itseasiassa koko perhe.

Elokuun jälkeen en ole käynyt kampuksella fyysisesti kovinkaan montaa kertaa, kunnes sitten pari viikkoa takaperin alkoi eräs kurssi, joka sinnikkäästi pyrittiin aloittamaan lähiopetuksena. Sinänsä mukava ajatus, mutta tilanteen huomioiden ei taas niinkään. Kun kaikki muut kurssit yhtä ainoaa toteutusta lukuunottamatta olivat etätoteutuksena, tuntui jotenkin ajankäytöllisesti kurjalta, että pitäisi raahautua yhden ainoan kurssin vuoksi todella lyhyillä siirtymäajoilla koululle usean kerran viikossa. Eipä tosin mennyt aikaakaan kun tuokin kurssi viikko takaperin sitten muutettiin etätoteutukseen. Tästä huolimatta joudun todennäköisesti tässä lokakuussa piipahtamaan vielä pari kertaa koululla kemian tukkarissa, koska kemian laskuharjoitusten työstäminen ja opettelu ominpäin on osoittautunut ainakin itselleni melko mahdottomaksi hommaksi pelkkää tekstiä lukemalla. Toisaalta en näiden kaikkien viikkojen ja kymmenien tuntien pänttäämisen jälkeen halua ottaa mitään riskiä siitä, etten pääsisi kurssista läpi. Onneksi kampuksella on käsidesit, maskit ja muut varotoimet aktiivisesti käytössä tämmöisissä tilanteissa kun sinne syystä tai toisesta on ”pakko” mennä piipahtamaan.

Lähden tällä viikolla muutamaksi päiväksi Lappiin ja olenkin tässä jo hetken fiilistellyt tulevaa reissua. Eihän tässä ole aikoihin tullut käytyä Jyväskylää kauempana ja tämä tuleva reissu tuntuu kieltämättä yhtä eksoottiselta kuin olisin lähdössä jonnekin maapallon toiselle laidalle. Ehkäpä siis ihan kiva näin. Jouduin tänä vuonna skippaamaan perinteisen Pyhä-Luoston reissun, samoin Vuokatin, jonne alunperin harkitsimme viime viikolla lähtevämme pojan kanssa. Molemmat ovat edelleen kohteita, jotka ovat korvan takana loppuvuodelle. Olisi kiva päästä kokemaan Luosto talviaikaan, tähän mennessä kun olen käynyt siellä kahdesti vain syksyllä ruskan aikaan. Viime vuonna kun ihme ja kumma innostuin Rukalla jopa käymään hiihtämässä, olenkin tässä vähän haaveillut Luoston hiihtopoluista! Ja okei, vähän myös siitä, että pääsisin taas vähän harjoittelemaan rinteessä niitä lautailun alkeita.

Täytyy myös jakaa teille aivan ihana kahvilavinkki Vallilasta! Olin monesti kulkenut Vallilassa Kahvila Päijänteen ohi ja miettinyt, että sinne olisi kiva mennä joku päivä tekemään töitä lounaan lomassa. Viime viikolla otimmekin Jutan kanssa tuonne suunnan ja suositus! Lounaan lisäksi löytyy kahvilasta salaattibaari ja ihanan näköisiä leivoksia (täytyy testata ne seuraavalla kerralla!). Rakastuin myös tuohon sisustukseen. Osoite on Päijänteentie 1 🙂

Mitäs kuului teidän viikonloppuun? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.