Ensimmäinen tenttiviikko

Kylläpäs viikot taas tuntuvat menevän vauhdilla! Pidin Lapin reissussa parina päivänä pientä breikkiä työhommista, vaikka kouluhommilta ei säästynyt sielläkään. Jotenkin kuvittelin mielessäni, että olen ollut aktiivinen blogin kanssa, koska olen puuhastellut päivät pitkät vaikka mitä, mutta tajusinkin, että olen parin viime viikon aikana ollut oikeastaan aktiivisempi IG Storiesissa reaaliaikaisten juttujen tiimoilta. Vaikken toki nyt aivan päivittäin sielläkään. Tänään ajattelin kuitenkin pitkästä aikaa kirjoitella arkikuulumisia ja vähän taas opintojuttujakin. Tai enimmäkseen kyllä näköjään niitä 😀

Ensimmäinen tenttiviikkoni alkoi nimittäin viime viikolla ja kurssien lopun häämöttäessä ovat juurikin opiskelut pitäneet nyt kiireisenä, jotta saisi hoidettua loput tehtävät ja lukemiset kunnialla loppuun. En edes muistanut miltä tuntuu stressata tenttejä ja sitä, ehtiikö niihin lukea tarpeeksi, mutta onhan tähän pänttäämiseen kyllä käytetty aikaa ja lukeminen jatkuu vielä. Sinänsä kyllä tuntuu, että vaikka nyt ”aikuisena” ehkä suhtautuu opiskeluun tunnollisemmin ja harvemmin skippaa esimerkiksi luentoja, on tuo opinnoista stressaaminen (ainakin vielä tässä vaiheessa) vähäisempää. Ehkä sillä on osaa, ettei nyt ole ns. ”pakko” opiskella, vaan kaikki mitä saa aikaan sillä saralla on vain itselleen plussaa, muttei kuitenkaan liian vakavaa. Okei, pientä tenttistressiä oli kuitenkin tästä huolimatta ilmassa viime viikolla, mutta se onneksi hellitti jo perjantaina.

Tietty nämä ensimmäiset tentit jännittävät vähän jo siitäkin syystä, että ensimmäiset yliopistokurssien arvosanat tulevat pian ja on hauska esimerkiksi arvioida sitä kuinka oma kiinnostus ja tietysti opiskeluun panostaminen sitten korreloi niihin. Luennoilla kun olen tähän asti roikkunut muutamaa poikkeuskertaa lukuunottamatta todella tunnollisesti. Eniten jännittää luonnonmaantieteen kurssin arvosana, koska tentti meni mielestäni todella hyvin ja oli ehdottomasti suosikkikurssini näistä kaikista ensimmäisen periodin kursseista, vaikka nyt toki valinnainen olikin. Olin viikko toisensa jälkeen suorastaan lumoutunut kaikesta, mitä kurssilla käsiteltiin (haha), vaikka osa nyt olikin ennestään tuttua esim. pääsykokeisiin lukemisesta. Mikrotaloustieteen torstainen tentti taas olisi voinut mennä paremminkin. Tämä viikko onkin sitten onneksi rauhallisempi myös opintojen suhteen kun kahta tenttiä lukuunottamatta ei taida olla olla yhtäkään luentoa.

Alunperinhän ajattelin (ja yritin luvata itselleni), etten ota seuraavaan periodiin yhtäkään ylimääräistä valinnaista, mutta toisinhan tässä kävi. Näiden ensimmäisten viikkojen aikana totesin, että matemaattiset tehtävät (eli toisinsanoen kemian kurssi yhdistettynä matikan kertauskurssiin) veivät minulta yksinkertaisesti aivan liikaa aikaa, eikä oppiminen itselläni ole etäopetuksena kovin hedelmällistä. Tästä syystä päätin panostaa loppuajan periodista tuohon kemiaan, skipata kertauskurssin, sekä sen myötä myös tuon loppuvuoden matikan kurssin, jonne ei ole menemistä ilman vankkaa pohjaa kertauskurssista. Ensi viikolla alkaa myös pakollinen fysiikan kurssi, joten ajattelin sen olevan yhdessä matikan kanssa yksinkertaisesti liikaa, varsinkin tämän kemian laskurupeaman jälkeen.

En yleensä ikinä skippaa epämiellyttäviä asioita hamaan tulevaisuuteen, mutta nyt koin sen yksinkertaisesti parhaimmaksi vaihtoehdoksi, vaikka toki tiedostan matikan häämöttävän sitten edessä taas ennemmin tai myöhemmin. Sen tilalle otinkin sitten geoinformatiikkaa ja pari maantieteen peruskurssia valinnaisiin, koska ensi periodi on melko väljä oman koulutusohjelman kurssien suhteen nyt kun skippasin matikan. Nyt kun olen innostunut noiden mantsan kurssien suhteen, olisi tavoitteena saada käytyä ainakin suurin osa peruskursseista nyt ensimmäisen vuoden aikana. Olen alustavasti jo tutkinut ensi vuoden kurssivalikoimaa noin pääpiirteittäin ja nyt jo innoissani siitä, kuinka mielenkiintoisia kursseja on valittavissa!

Tänään oli muuten tuon kemian päätöstentti ja koko kurssin arvosana tuotti vielä viime viikolla melkoista kuumotusta, haha. Uskokaa tai älkää, mutta tässä muutaman viime viikon aikana olen (heti niistä inhottavista stoikiometrisistä laskuista päästyäni) edistynyt huimasti laskemisen suhteen! Salaa olen jopa alkanut nauttia noista kemian tehtävistä, joista on tässä viikkojen varrella muodostunut jonkinlainen pelonsekaisten ja samalla ah, ymmärrän sittenkin nämä jutut-fiilisten sekoittama rutiini. Voin kertoa, ettei ole tosiaankaan itselleni tyypillistä todeta näin! Siis minä, joka olen aikaisemmin ahdistunut suunnilleen kaikesta laskemisesta talousmatikkaa lukuunottamatta.

Lähdenpä tästä nyt sitten jännittämään tuota kohta julkaistavaa kokeen tulosta ja laskemaan pisteitä arvosanaan 😀

Huhhei, semmoinen koulupläjäys! Mitäs teidän maanantaihin? 🌞

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Täydellinen sekatyöläisyys ja koronavuoden uramietteitä

Lähitulevaisuuden uramietteet ovat olleet viime viikkoina ja kuukausina paljon mielessä. Ihan jo siitäkin syystä, että koko tämä koronahärdelli on pakostikin ajanut pohtimaan omaa uraansa monelta kantilta. Ei varmasti yllätä, ettei vuosi 2020 varsinaisesti ole ollut yrittäjille mikään lottovoitto, eikä edelleenkään olla varmoja aikoja lähelläkään. Toki myös opinnot ovat vaikuttaneet ajatuksiin siitä, mitä haluan tehdä pitkässä juoksussa, mutta lopullinen idea siitä muovautuu vielä luultavasti pitkään. Oikeilla jäljillä ollaan kuitenkin! Tällä hetkellä olenkin alustavasti tuumaillut sitä, miten voisin ”sitten joskus” mahdollisesti hyödyntää omaa yrittäjätaustaani tuleviin urahaaveisiin ja voisiko esimerkiksi blogijuttuja jotenkin yhdistää niihin esimerkiksi matkailumielessä (esim luontomatkailun suhteen jos mantsajutut etenevät). No mutta nyt puhutaan jo todella pitkän aikavälin suunnitelmista ja luultavasti homma muuttuu vielä moneen otteeseen. Nämä nyt olivat randomheittoja, joita tässä on käynyt mielessä 😀 Niistähän ne ideat usein lähtevät!

Yllättävää kyllä, mutta olen tässä viime aikoina alkanut nauttia työn suhteen juuri siitä, että saan tehdä vaihtelevasti eri juttuja. Vaikka tuloni kertyvät tällä hetkellä vähän eri lähteistä ja projekteista, en koe sitä huonona juttuna, ennemminkin päinvastoin. Työn vaihtelevuus tuo ainakin itselleni mielekkyyttä, koska päivät tai viikot eivät ole samanlaisia. Samalla myös vaihtuvat itse projektit, jolloin harvemmin pääsee kyllästymään tilanteessa, jossa homma on yhtä ja samaa jopa vuosia. Juurikin tämä seikka on se, joka minua on aikanaan alkanut pitkällä tähtäimellä tympiä esimerkiksi palkkatöissä. Että työ saattaa jossain vaiheessa muuttua sellaiseksi, joka on päivästä toiseen yhtä ja samaa – jopa vuosien ajan. Ei enää minulle, kiitos!

Olen todennut sietäväni kyllä jossain määrin rutiininomaisuutta (koska ah, ihana turvallinen arki työssäkin) ja myös niitä aina samana pysyviä asioita tai tehtäviä, mutta se, ettei työ enää haasta tai tarjoa sitä tietynlaista vaihtelua on pitkässä juoksussa itselleni no-no ja alkaa jossain vaiheessa tuntua turhauttavalta. Tai sitten taas ääripäänä aivan liian hektisesti poukkoilevat ääripään kokonaisuudet, jotka eivät pahimmillaan tarjoa tarpeeksi aikaa fokusoitua siihen yhden jutun keskittymiseen kerrallaan. Ääripäästä toiseen perehtyminen nolla-ajassa kun voi olla melkoinen mahdottomuus. Varsinkin jos on tyypillistä, että ehkä haalii joskus enemmänkin tehtävää kuin ehkä oikeasti ehtisi, kuten itselläni. Näiden seikkojen väliltä onkin löydettävä se jonkinlainen kultainen keskitie ja testaamalla se monesti selviää. Tai sitten yksinkertaisesti kantapään kautta 😀

Toisaalta työelämässä arvostetaan jo nyt yrittäjähenkisyyttä, monialaista osaamista ja jonkinlaista multiosaajuutta. Onko se sitten realistista odottaa työntekijöiltä yhä vain enemmän vai ei, en kuitenkaan usko näiden seikkojen arvostuksen kasvun ainakaan olevan vähenemään päin. Tässä sitten ehkä nouseekin tärkeäksi se, että yksilöllä pitäisi vapaa-ajan puolella olla kunnianhimoa kehittää osaamistaan, oppia uutta ja olla aktiivinen projekteissa, joita hyödyntää myös päivätyön puolella. Yrittäjänä tämä tietysti eroaa sillä, että työ- ja vapaa-ajan ero on ainakin usein melko hämärä. Monet vapaa-ajallani puuhastelemat projektit ovat automaattisesti niitä, jotka liittyvät yritystoimintaani ja toisaalta, jotka vievät sitä myös eteenpäin.

Alkuvuodesta ennen koronahommaa oli suunnitelmani ollut jo kauan keskittyä töiden suhteen tänä vuonna aiempaa enemmän mm. kotimaan matkailuun ja käsityöjuttujen kehittämiseen. Silloin alkuvuodesta hakiessani hetken mielijohteesta lentoemäntäkoulutukseen tuntui siltä, että nämä kaikki olisivat suorastaan täydellinen kombinaatio. Koko palettihan meni tietysti aivan sekaisin ja suunnitelmat hetkeksi karille, ehkä juuri tästä syystä otinkin kevään tapahtumat erityisen raskaasti ammatillisessa mielessä. Viime aikoina olen kuitenkin ollut iloinen päästessäni vihdoinkin taas enemmän myös näiden aiheiden pariin, joita jo alkuvuodesta paljon suunnittelin. Ja nyt tuntuu siltä, että juuri yliopisto-opiskelut ovat täydellinen sivuhaaste tässä muun ohella. Kesän jälkeen olen saanut valtavasti intoa esimerkiksi kässähommiin, tulevien mallistojen ja ohjeiden suunnitteluun, yleisesti verkkokauppa-alustan opetteluun ja sisällöntuottamiseen. Alkuvuodestahan asetin itselleni ammatillisia tavoitteita, joihin lukeutui opetella säännöllisesti uutta jostain tietystä osa-alueesta. No, nykyään tiedän valtavasti enemmän verkkokaupan toiminnasta, analytiikasta, kehittämisestä ja sisällöntuotannosta kuin vaikkapa vielä 3 kuukautta sitten. Olen myös ollut iloinen siitä, kuinka kivasti noiden ohjeiden kanssa on lähtenyt homma rullaamaan! Selkeästi ollaan siis semmoisen aiheen äärellä, jolle on paljon kysyntää. Kunhan tilausjonoa saa purettua niin keskityn taas uusien ohjeiden työstämiseen 🙂

Se onkin sitten taas se jutun juju: Tehdä kivoja juttuja, joista saa fiiliksen siitä, että olet oikean asian äärellä ja hyvällä lykyllä myös muille hyvää mieltä tekemistäsi asioista. Itselleni parhaaksi kokonaisuudeksi on muodostunut yhdistelmä täysin toisistaan erilaisia projekteja, itsensä haastaminen ja juuri se, että sinulla on itselläsi mahdollisuus viedä hommia haluamaasi suuntaan. Mietin kässäjutun kehittämistäkin jo toista vuotta ja nyt sitten ihmettelenkin, että miksen tehnyt sitä jo aikaisemmin? Ehkäpä vuosi 2020 oli (toki kaikessa kaameudessaan) juurikin sopiva etappi pohtia kaiken muun ohella esimerkiksi tätä omaa yritystoimintaa ja sen tulevaisuutta. Ideoida uusia juttuja ja jalostaa ideat käytäntöön. Juuri nyt tuntuu niin hassulta, että vielä alle puoli vuotta takaperin olin koronan vuoksi niin lannistunut kaikesta, tulevasta ja ennen kaikkea omasta yritystoiminnastani, että olin lähellä heittää hommat lopullisesti sikseen. Sitten pidinkin jonkun sortin oman ideapajan, luin sivussa ahkerasti pääsykokeisiin, pohdin uusia ideoita ja suunnitelmia tulevaan. Ja sen tuloksena olemmekin tässä.

Opetus? Vaikka välillä tulisikin niitä rajujakin alamäkiä, älä anna periksi! Luota visioosi, ota hetki pohtiaksesi kokonaistilannetta, mieti mitä uutta voisit antaa toiminnallesi? Mikä toimii ja mikä ei? Voisitko kokeilla jotain aivan uutta? Mikä on varasuunnitelmasi? Omalla kohdallani se oli opiskelupaikka, toinen taas palkkatöihin palaaminen. Vaikka luovuin varsinaisista viisivuotissuunnitelmista jo aikapäiviä sitten, olen tänä vuonna osittain joutunut palaamaan aiheen pariin, vaikkakin enemmän ehkä semmoisen ”yksivuotissuunnitelman” muodossa.

Tulipas sekalaisesti tämmöinen randompläjäys siitä, mitä mielessä on pyörinyt! Ehkä joku teistä samaistuu fiiliksiin 🙂

 

Kumpaa tyyppiä te olette ammatillisesti? ✨

 

Mielummin yhteen kokonaisuuteen keskittyviä vai niitä, jotka mielellään tekevät useita toisistaan erilaisia juttuja?

 

 Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kuulumisia ja arkikuvia puhelimen kätköistä

Hello! Alunperin oli tarkoitus kirjoitella jo perjantaina blogiin kuulumisia, mutta päivä vierähti melko intensiivisesti opiskelun merkeissä, joten lykkäsin suosiolla blogihommat viikonlopun yli. Olen pyrkinyt pitämään viikonloppuisin nyt enemmän blogivapaita, koska arki on nykyään aika intensiivistä, vaikkakin usein saatan käydä läpi kuvia tai muuta pientä juttua. Tämä viikonloppu meni kuitenkin melko vauhdikkaasti verkkokauppahommien kanssa, mutta ehtihän sitä hyvin chillaillakin. Eilinen syksyinen sadepäivä leikittiin kotosalla Tommin ollessa Hangossa surffaamassa. Maalattiin vesiväreillä, leikittiin autoleikkejä, kotihippaa ja mitäköhän kaikkea. Lauantaina ulkoiltiin puistossa, leikittiin hippaa ja heiteltiin syksyn lehtiä ilmaan, joka on pienen mielestä juuri nyt ehkä kivoin juttu ikinä 😀

Normaaliakin aikaisemmat aamuherätykset ovat tässä parin viime viikon aikana muodostaneet jo jonkinlaisen rutiinin. Olen nimittäin pyrkinyt heräilemään jo reippaasti ennen kuutta ja tänään nousinkin jo viiden jälkeen! Koska viime viikko oli hieman kiireisempi kouluhommien (ja iik, viimeisten pipojen työstämisen suhteen, joihin hurahtikin melkolailla koko loppuviikko), ovat aamun rauhalliset hetket olleetkin varsin oivallista keskittymisaikaa. Yleensä laadin aamusta listan päivän aikana hoidettavista jutuista ja lisäksi kalenteroin google-kalenteriin (johon on synkattu myös luennot) kouluhommia, kuten lukemisia, verkkotestien tekoa ja videoiden katseluita, jolloin ne tulee muistettua hoitaa esimerkiksi päivällä luentojen välissä.

Kieltämättä on kemian tehtäviin perehtyminen ja viime viikkoisen välikokeen jälkeen taas uuden aihealueen opettelu ollut melkoisen aikaavievää, joten sille on pitänyt raivata päivistä reippaasti aikaa opiskeluun. Kaikista kursseistani on siihen kulunut ehdottomasti eniten aikaa. Eli kyllä, tiettyjen aineiden opiskelu kyllä vaatii äärimmäistä perehtymistä jos lukiovuosista on vierähtänyt aikaa! Keskiviikkonakin nousinkin jo viiden jälkeen puuhastelemaan juttuja ja ihme kyllä, olin jo ennen seitsemää saanut ihan kivasti hommia kasaan. Perjantaina taas nukuin ruhtinaallisesti 6.05 asti. Voi kuulkaa, jos vielä kesällä kirjoittelin siitä, kuinka olen koronan aikana asteittain (ihan vähän vain) muuttunut aamuihmisestä vähän iltaihmisen suuntaan niin tämä homma on jo menneen talven lumia nyt taas normaaliin arkeen palattuani 😀 Mennäänhän tässä toisaalta sitten kiltisti aina iltayhdeksältä petiinkin, nykyään itseasiassa koko perhe.

Elokuun jälkeen en ole käynyt kampuksella fyysisesti kovinkaan montaa kertaa, kunnes sitten pari viikkoa takaperin alkoi eräs kurssi, joka sinnikkäästi pyrittiin aloittamaan lähiopetuksena. Sinänsä mukava ajatus, mutta tilanteen huomioiden ei taas niinkään. Kun kaikki muut kurssit yhtä ainoaa toteutusta lukuunottamatta olivat etätoteutuksena, tuntui jotenkin ajankäytöllisesti kurjalta, että pitäisi raahautua yhden ainoan kurssin vuoksi todella lyhyillä siirtymäajoilla koululle usean kerran viikossa. Eipä tosin mennyt aikaakaan kun tuokin kurssi viikko takaperin sitten muutettiin etätoteutukseen. Tästä huolimatta joudun todennäköisesti tässä lokakuussa piipahtamaan vielä pari kertaa koululla kemian tukkarissa, koska kemian laskuharjoitusten työstäminen ja opettelu ominpäin on osoittautunut ainakin itselleni melko mahdottomaksi hommaksi pelkkää tekstiä lukemalla. Toisaalta en näiden kaikkien viikkojen ja kymmenien tuntien pänttäämisen jälkeen halua ottaa mitään riskiä siitä, etten pääsisi kurssista läpi. Onneksi kampuksella on käsidesit, maskit ja muut varotoimet aktiivisesti käytössä tämmöisissä tilanteissa kun sinne syystä tai toisesta on ”pakko” mennä piipahtamaan.

Lähden tällä viikolla muutamaksi päiväksi Lappiin ja olenkin tässä jo hetken fiilistellyt tulevaa reissua. Eihän tässä ole aikoihin tullut käytyä Jyväskylää kauempana ja tämä tuleva reissu tuntuu kieltämättä yhtä eksoottiselta kuin olisin lähdössä jonnekin maapallon toiselle laidalle. Ehkäpä siis ihan kiva näin. Jouduin tänä vuonna skippaamaan perinteisen Pyhä-Luoston reissun, samoin Vuokatin, jonne alunperin harkitsimme viime viikolla lähtevämme pojan kanssa. Molemmat ovat edelleen kohteita, jotka ovat korvan takana loppuvuodelle. Olisi kiva päästä kokemaan Luosto talviaikaan, tähän mennessä kun olen käynyt siellä kahdesti vain syksyllä ruskan aikaan. Viime vuonna kun ihme ja kumma innostuin Rukalla jopa käymään hiihtämässä, olenkin tässä vähän haaveillut Luoston hiihtopoluista! Ja okei, vähän myös siitä, että pääsisin taas vähän harjoittelemaan rinteessä niitä lautailun alkeita.

Täytyy myös jakaa teille aivan ihana kahvilavinkki Vallilasta! Olin monesti kulkenut Vallilassa Kahvila Päijänteen ohi ja miettinyt, että sinne olisi kiva mennä joku päivä tekemään töitä lounaan lomassa. Viime viikolla otimmekin Jutan kanssa tuonne suunnan ja suositus! Lounaan lisäksi löytyy kahvilasta salaattibaari ja ihanan näköisiä leivoksia (täytyy testata ne seuraavalla kerralla!). Rakastuin myös tuohon sisustukseen. Osoite on Päijänteentie 1 🙂

Mitäs kuului teidän viikonloppuun? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Nyt tiedän mikä minusta tulee isona!

Syyskuussa olen pyöritellyt mielessä paljon opintojeni suuntautumista, sekä loppuvuoden ja ensi kevään kurssivalintoja. Ensimmäiset opintoviikot menivät osin kaoottisissa tunnelmissa kun yritti parhaansa mukaan orientoitua ikuisuuden jälkeen tähän opiskelumoodiin ja näihin uusiin aiheisiin. Vaikkeivat kaikki maataloustieteiden perusopinnot ole ehkä niitä, jotka itseäni kiinnostaisivat aivan sata lasissa, on kuitenkin ihan selvä homma, että ensimmäinen vuosi on koulutusohjelmasta riippuen semmoista eri aihealueisiin ja suuntautumisalueisiin tutustumista. Tänäänkin siis luvassa opintopainotteista juttua, mutta tällä viikolla tulossa myös muita aiheita. Mutta ah, olen viimeinkin alkanut saada selkeyttä siihen, millaisen kokonaisuuden haluan opinnoistani rakentaa! 🙂

Ja toivottavasti ette käsitä väärin, opintokokonaisuudet ovat tähän mennessä olleet todella kiinnostavia ja pointti nyt ehkä oli siinä, että ensimmäisen vuoden aikana saa konkreettisen vahvistuksen siihen mikä kiinnostaa eniten ja mikä taas ei sitten yhtään. Hakiessani olin varma, että kasvintuotanto, puutarhatiede, viherala, sekä sitten myös maaperä- ja ympäristötiede ovat aihealueet, jotka todennäköisesti ovat ”juttuni” ja tämä kyllä pätee edelleen. Kun on saanut näihin aihealueisiin ensituntumaa on myös vahvistunut fakta siitä, että nämä tosiaan kiehtovat PALJON! Vaikka itselläni on kaupallinen tausta liiketaloudesta, on ekonomia-puoli (yllättävää kyllä) taas tuntunut jopa vähiten kiinnostavalta.

Päätin ottaa valinnaisia kursseja maantieteen kandista ensinnäkin siksi, että se oli alunperin ensisijainen hakukohteeni ja kyllä, maantiede kiinnostaa itseäni edelleen valtavasti. Oikeastaan luonnonmaantieteen valinnaisen kurssin myötä olen saanut henkisen varmistuksen siitä, että se on ala, johon ehdottomasti haluan opinnoissani suuntautua. Hassua sinänsä, että ajattelin (tästäkin) näin jo ennen opiskelemaan hakemista, mutta moni juttu on kivasti saanut semmoisen lopullisen vahvistuksen nyt kun on konkreettisesti päässyt opiskelemaan aiheen parissa. Joskus kun saattaa tilanne olla se, että ajattelee jonkun alan kiinnostavaksi, kunnes oikeasti syventyy siihen ja huomaa, että todellisuus on täysin eri kuin se, mitä ehkä ennen oli ajatellut (kuten nyt esimerkiksi on käynyt tuon ekonomian suhteen). Voihan näin tietty vielä käydä noiden muiden aineiden kohdalla, joista vielä tällä hetkellä olen niin varma, haha 😀

Se miksi halusin avata tätä seikkaa on, että en tällä hetkellä ole vielä aivan varma, että haenko ensi keväällä uudelleen maantieteen kandiin. Toisaalta haluaisin, mutta toisaalta koen maataloustieteellisen opinnot kiinnostavina ja suunnittelemani opintokokonaisuuden huomioiden varsin keskeisinä, enkä usko niiden menevän hukkaan, vaikka jossain vaiheessa virallista opintosuuntaa vaihtaisinkin. Jo hakuvaiheessa oli selkeä homma, että kasvi- ja puutarhatiede, sekä sitten taas maaperätiede ovat maataloustieteiden puolella oma juttuni, eikä tämä nyt ole opintojen alettua mihinkään muuttunut. Se mihin olen ehkä saanut selkeyttä on kokonaisuus, johon haluan opinnoissani keskittyä. Maantieteen puolella ei luultavasti saa yhtä perusteellista substanssiosaamista kasvi- ja maaperätieteeseen, joten nämä yhdistettynä ekologia- ja ympäristöosaamiseen (luonnonmaantieteen ohella) ovatkin semmoinen osa-alue, joka ehdottomasti tukevat jatkossa toisiaan. Alunperin tuumailin myös metsätieteen opintoja sivuaineena, mutta nyt olen ainakin toistaiseksi päättänyt unohtaa ne. Ellen sitten ota myöhemmin esimerkiksi jotain metsäekologian kursseja (tai ah, niitä sademetsäjuttuja!). Jotain yleiskursseja olisi nimittäin kiinnostavaa ottaa myös sieltä puolelta tukemaan kokonaisuutta.

Innostuinpa itseasiassa kyselemään asiaa myös eräältä proffalta maantieteen puolelta ja tämän kanta oli, että juuri kasvi- ja maaperäpuolen opinnot ovat äärimmäisen hyvä yhdistelmä luonnonmaantieteen kanssa, johon kannustikin näiden ohella jatkossakin suuntautumaan. Ja vihdoinkin on oikeastaan todella selkeä fiilis sen suhteen, että mihin tästä edetään ja että oikeassa paikassa ollaan jokatapauksessa! Vaikka maantiede ensisijaisesti eniten kiinnostikin, on oma kiinnostukseni ollut juuri mm. ekosysteemien, maaperän ja kasvipuolen syvemmässä osaamisessa (muttei kuitenkaan liian syvällisesti esim. bilsan puolelta), joten näiden suhteen on Viikin kampus ehdottomasti oikea paikka. Meillä on itseasiassa ensi kesänä ensimmäinen harjoittelu (itselläni puutarhapuolen) ja olenkin tässä jo alustavasti haaveillut harjoittelusta kasvitieteellisessä puutarhassa (ei varmaan yllätä, että olen googlaillut näitä jo mm. Tahitilta :D), koska itseäni kiinnostaa maailman eniten esimerkiksi eristyneiden valtioiden lajisto (varsinkin trooppiset kasvit ja kukat)  ja se, mitkä seikat ovat kasvilajien kehittymiseen siellä vaikuttaneet. Plus ohella myös saarivaltioiden maantiede, tulevaisuus ilmastonmuutoksen edetessä (tai matkailun radikaalisti lisääntyessä) ja yleisesti esimerkiksi Polynesialainen kulttuuri on aihe, joka kiehtoo aivan mielettömästi! Ja nämä taas sitten menevätkin enemmän maantieteen lokeroon.

Ah, ette tiedä kuinka innoissani olen aiheesta! Ja siis olen huomannut, että kun näitä eri aiheita ja vaihtoehtoja puntaroi, miettii konkreettisia kiinnostuksen kohteita (vaikka ne nyt vähän hulluilta vaikuttaisivatkin) alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan selkeä kokonaisuus ja muutenkin innostua tulevien opintojen kanssa ihan täydellä tarmolla. Nyt olen konkreettisesti huomannut sen, että kun omat kiinnostuksen kohteet ja tietyt konkreettiset aihealueet alkavat selkiytyä, on todella kattavat mahdollisuudet viedä omia opintojaan juuri sinne suuntaan. Ja se, että juuri kyseisten alojen opettajat ja proffat tukevat vinkkeineen juuri tässä oman jutun löytämisessä. Niin inspiroivaa!! Sinänsä hassua, että vaikka jo vuosia olen jossain alitajunnassani haaveillut opiskelevani juuri näitä aiheita ja toivottavasti vielä joskus tavalla tai toisella työskenteleväni niiden parissa, olen kuitenkin jostain syystä pitänyt unelmaa täysin epärealistisena ja saavuttamattomana. Ja yhtäkkiä se ei enää tunnu lainkaan utopistiselta. Varsinaisia urapohdintoja ajattelin kirjoitella myöhemmässä vaiheessa, mutta ajatuksen tasolla olen alkanut jopa haaveilla tutkimustyöstä, mutta vankan markkinoinnin kokemuksen pohjalta kiinnostavat myös viestinnän tehtävät juuri näiden aiheiden parissa.

Unelmatilanne olisi opinto-oikeus sekä maantieteeseen, että maataloustieteeseen, jolloin voisi suorittaa opintoja kummastakin niin, että kokonaisuus täydentäisi toisiaan. Alitajuisesti ajoin ehkä takaa juuri tätä kun opiskelujutut alkoivat hahmottua mielessä. Vaikka sitten hakisinkin ensi vuonna uudelleen myös mantsan puolelle, en missään nimessä heivaa Viikin opintoja, koska juurikin näiden kasvi- ja maaperäopintojen, sekä alan tutkimuksen suhteen ollaan näissä hommissa enemmänkin kuin oikeassa paikassa 🙂

 

Ja hei, kivaa alkavaa viikkoa!

Seuraavan kerran sitten muista aiheista ✨

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Yliopisto vs AMK – ajatuksia ja ensihuomioita näiden välillä

Kuvien laukku saatu / Globe Hope

Yksi ajatuksistani opiskelemaan hakiessa oli, että opiskelisin ”vähän jotain” muun elämän sivussa, mutta yhtäkkiä olenkin havahtunut siihen, että arki pyörii tätä nykyä melkolailla koulujuttujen ympärillä. Löysempiä viikkoja on toki luvassa lokakuun jälkeen tämän kurssirupeaman päättyessä ja parhaani mukaan ainakin yritän olla valitsematta mitään valinnaisia / ylimääräistä loppuvuodeksi. Miltä opiskelu sitten on tuntunut? Ensinnäkin, kesän rennompien kuukausien jälkeen ovat semmoiset selkeät arkirutiinit tuntuneet ihanilta! Ja tarkoitan tällä sitä kun joku toinen määrittelee sen missä sinun pitää olla linjoilla milloinkin, ah. Yrittäjänä melkolailla kaikki pyörii sen ympärillä, että pitäisi itse patistaa itsensä tiettyihin juttuihin ja aikatauluttaa, joten tämmöinen ulkoinen velvollisuus on tuntunut suorastaan ihanalta vaihtelulta. Kertaakaan ei ole iskenyt mitään blaah-fiiliksiä (paitsi ehkä matikan tehtävien kanssa :D), koska itsensä vuoksihan tähän oppimishommaan on lähtenytkin. Itseäni on kiinnostanut yliopisto-opintojen suhteen erityisesti se, kuinka opiskelu eroaa ammattikorkeakoulussa opiskelusta, josta itselläni on vertailupohjaa. Tänään ajattelinkin tehdä pientä vertailua näiden alkuhuomioiden perusteella, saa nähdä miten mielipiteet tästä muuttuvat vai muuttuvatko.

Ensinnäkin. Täytyy sanoa, että olen ensinnäkin ollut todella yllättynyt siitä, etten näiden ensimmäisten kolmen viikon aikana ole joutunut kirjoittamaan yhtä ainutta raporttia tai edes vielä avaamaan koko Wordiä, hah! Noh, oikeastaan en ole tainnut kyllä kirjoittaa yhtään mitään. Erilaisia verkkotestejä ja tehtäviä olenkin sitten tehnyt Moodlessa senkin edestä. Ja ne onkin kyllä hauskoja! Amkissa kun pistettiin aikanaan kirjoittamaan sivujen raportti aiheesta x jo ensimmäisellä kurssiviikolla ja sanoisinko, että ne olivat jokseenkin arkipäivää. Paaaaljon raportteja mahtui amkiin ainakin omien hatarien muistikuvieni perusteella. Aikaisemmin luulin, että myös yliopisto painottuu tähän, mutta ainakin toistaiseksi olen ollut varsin väärässä 😀 Osaako joku kommentoida tätä raportti-asiaa? Onko ero tosiaan näin vai kirjoitetaanko amkissa muutenkaan enää raportteja? Vai onkohan ne jo kuopattu? Jäi häiritsemään tämä kun kysyin ystävältäni mielipidettä raportti-asiaan, eikä tämä muistanut sen koommin mitään raportti-tulvaa (opiskelimme tosin eri alaa).

Olen itse opiskelijana ja oppijana ehkä enemmän yksilötekijä. Opin helpoiten siten, että luen ja opiskelen asiat itsekseni. Toisin sanoen on itsenäinen työskentely ehdottomasti juttuni myös opiskelun suhteen, vaikkakin pidän myös keskustelutehtävistä, joissa saa hyvin jäsenneltyä omien ja muiden tietämystä aiheista. Eniten rakastan opiskelumuotoa, joka on kuuntelun, keskustelun, muistiinpanojen tekemisen ja itsenäisen lukemisen yhdistelmää. Jos on aivan pakko valita, on ryhmätyöskentely (laajat semmoiset) ehkä inhokkini ja juuri tätähän oli amk-opiskelu (ainakin ennen) täynnä. Toisaalta koen, että ryhmätyöskentelytaitojen opettelusta on ollut paljon myös hyötyä, mutta noin lähtökohtaisesti en pitänyt semmoisesta yleisestä säätämisestä, epäselvistä tehtävien jaoista ja siitä, että joutui aina jännittämään millainen ryhmä osuu eteen. Ja sillähän oli tietysti väliä jos kurssiarvosana painottui esimerkiksi ryhmätyön arvosanalle.

Itse olen ehkä ennemmin tyyppi, joka mielellään hoitaa itse omat hommansa ja ainakin näin alkuun täytyy todeta, että yliopistossa painottuu tekeminen juuri siihen yksilötekemiseen. Tämä ei tietysti tullut minään yllätyksenä, mutta positiivinen juttu kuitenkin huomata, että pidän itse juuri tästä! Itseäni henkilökohtaisesti motivoi huomattavasti enemmän panostaa lukemalla ja itsenäisesti oppimalla tehtäviin, verkkotesteihin ja tentteihin, kuin väkertämään tuntitolkulla powerpointeja johon ryhmäesitelmään, joka nyt vain on ollut ”pakko” kasata kokoon. Eikä siinä, tässähän nyt ollaan juuri siinä asian ytimessä, ammattikorkeakoulun ja yliopiston välisissä eroissa. Toinen tähtää käytäntöön, toinen taas teoriaan ja tutkimuspohjaan. Ja täytyy mainita, että amk-opinnot ovat ehdottomasti tuoneet hyviä valmiuksia työelämään juuri ryhmädynamiikan, esiintymisen ja käytännön tekemisen suhteen, eli juuri niiden seikkojen osalta, joihin ne tähtäävätkin.

Siinä mielessä en voisi koskaan sanoa, ettei opinnoista olisi ollut paljonkin hyötyä, vaikka näin oppimismetodien suhteen onkin mielenkiintoista pohtia sitä, mikä menetelmä on itselleen tehokkaampi tai mielekkäämpi. Toki aikanaan koin myös tradenomipinnot mielekkäänä ja ehdottomasti omana juttunani, vaikka nuo ainaiset ryhmätyöt ja presentaatiot välillä rassasivatkin. Työelämään siirtyminen oli AMK:in jälkeen helppo homma, koska käytännöstä, työelämätaidoista ja esiintymisestä oli opintojen kautta vankka, valmentava pohja. En toki väitä, ettei näin olisi yliopiston kohdalla, mutta toistaiseksi en itse osaa sanoa siitä mitään.

Ainakin näin lyhyen kokemukseni perusteella voisin ajatella, että yliopisto huomioi erilaiset oppimistavat kenties monipuolisemmin. Voin toki olla väärässäkin ja onhan omista AMK-vuosistani jo aikaa. Näiden ensimmäisten kurssien myötä olen kuitenkin todennut, että pääpaino oppimisessa on varsinaisen kurssimateriaalin (kirjat, oheismateriaalit, artikkelit) oppimisessa, jolloin kurssin tenttiminen pelkästään kirjaan perustuen on mahdollista kun taas AMK:issa ei kaikilla kursseilla välttämättä edes ollut kurssikirjaa ja pääpaino arvosanalle saattoi olla esimerkiksi juurikin ryhmätyö, sen esittely ja kirjallinen raportti. Jos eteen sattui huono ryhmä tai epäselvä tehtävänjako, niin se oli vähän voivoi tai tarkoitti sitä, että joudut tekemään itse enemmän. Tähän mennessä ovat näiden omien kurssieni pienet ryhmätyöt olleet lähinnä luentojen aikana tapahtuvia, keskustelumuotoisia pohdintatehtäviä, joiden tarkoitus on lähinnä käsitellä aihetta x, eikä tehtävät ole pakollisia tai vaikuta arvosanaan. Toisinsanoen siis aivan eri levelillä ja oikeastaan aika kivoja!

Mietin myös ennakkoon paljon sitä, että onko yliopistossa opiskelu vaikeampaa kuin ammattikorkeakoulussa opiskelu? Alun perusteella voisin ainakin todeta, että ei tosiaankaan! Jos joku teistä on joskus miettinyt jättävänsä välistä yliopistoon hakemisen siinä ajatuksessa, että se on jotenkin äärimmäisen vaikeaa niin kannattaa ainakin omasta mielestäni unohtaa moiset ennakkoajatukset. Sinänsä esimerkiksi ammattikorkeaan verrattuna itsenäisempää työskentelyä on yliopistossa huomattavasti enemmän ja jos käytännönläheinen lähestymistapa tuntuu itselleen teoriaa mielekkäämmältä, saattaa teoreettisempi opiskelutapa toki tuntua työläämmältä, koska konkreettinen käytäntö on minimissään. Kiteyttäisin siis, että kyse on enemmänkin opetuksen ja aihekokonaisuuksien lähtökohdista, itselleni se itsenäisyys on tärkeä juttu kun taas joku toinen voi kokea sen ahdistavana. Tietty myös koulutusohjelmissa on eroa (ja itse puhun vain tästä omasta), sekä jokaiseen koulutusohjelmaan (sekä amkissa, että yliopistossa) mahtuu niitä ikävämpiä tai haastavampia kursseja, mutta toisaalta sitten taas helpompia. Jos nyt vaikka sitten vertaan liiketalouden amk-ohjelmaan niin en nyt itse koe, että tämä nykyinen olisi kokonaisuudessaan (toistaiseksi) ainakaan yhtään sen vaikeampi. Itseasiassa jopa toistaiseksi helpompi kun ei ole tarvinnut säätää niiden raporttien ja laajojen ryhmätöiden kanssa 😀

Käytännöt vaihtelevat varmasti paljon koulutusohjelmien ja koulujen välillä, sekä moni asia on varmasti jo ehtinyt muuttua sen jälkeen kun itse valmistuin AMK:ista (esim. ehkä ne raportit?! :D). Siinä mielessä peilaankin vain niihin omiin ”vanhoihin” kokemuksiini näissä pohdinnoissa.

Kuulen mielelläni jos teillä on korjata jotain seikkaa ”tähän päivään”  tai omia mielipiteitä aiheesta! ✨

 

Ps. Tällä viikolla olen pohtinut paljon tulevaa opintokokonaisuuttani ja saanut vihdoin selkeän punaisen langan sen suhteen! Aiheesta tulossa postausta ensi viikolla 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 11 kommenttia.