Julkaistu

Nyt tiedän mikä minusta tulee isona!

Syyskuussa olen pyöritellyt mielessä paljon opintojeni suuntautumista, sekä loppuvuoden ja ensi kevään kurssivalintoja. Ensimmäiset opintoviikot menivät osin kaoottisissa tunnelmissa kun yritti parhaansa mukaan orientoitua ikuisuuden jälkeen tähän opiskelumoodiin ja näihin uusiin aiheisiin. Vaikkeivat kaikki maataloustieteiden perusopinnot ole ehkä niitä, jotka itseäni kiinnostaisivat aivan sata lasissa, on kuitenkin ihan selvä homma, että ensimmäinen vuosi on koulutusohjelmasta riippuen semmoista eri aihealueisiin ja suuntautumisalueisiin tutustumista. Tänäänkin siis luvassa opintopainotteista juttua, mutta tällä viikolla tulossa myös muita aiheita. Mutta ah, olen viimeinkin alkanut saada selkeyttä siihen, millaisen kokonaisuuden haluan opinnoistani rakentaa! 🙂

Ja toivottavasti ette käsitä väärin, opintokokonaisuudet ovat tähän mennessä olleet todella kiinnostavia ja pointti nyt ehkä oli siinä, että ensimmäisen vuoden aikana saa konkreettisen vahvistuksen siihen mikä kiinnostaa eniten ja mikä taas ei sitten yhtään. Hakiessani olin varma, että kasvintuotanto, puutarhatiede, viherala, sekä sitten myös maaperä- ja ympäristötiede ovat aihealueet, jotka todennäköisesti ovat ”juttuni” ja tämä kyllä pätee edelleen. Kun on saanut näihin aihealueisiin ensituntumaa on myös vahvistunut fakta siitä, että nämä tosiaan kiehtovat PALJON! Vaikka itselläni on kaupallinen tausta liiketaloudesta, on ekonomia-puoli (yllättävää kyllä) taas tuntunut jopa vähiten kiinnostavalta.

Päätin ottaa valinnaisia kursseja maantieteen kandista ensinnäkin siksi, että se oli alunperin ensisijainen hakukohteeni ja kyllä, maantiede kiinnostaa itseäni edelleen valtavasti. Oikeastaan luonnonmaantieteen valinnaisen kurssin myötä olen saanut henkisen varmistuksen siitä, että se on ala, johon ehdottomasti haluan opinnoissani suuntautua. Hassua sinänsä, että ajattelin (tästäkin) näin jo ennen opiskelemaan hakemista, mutta moni juttu on kivasti saanut semmoisen lopullisen vahvistuksen nyt kun on konkreettisesti päässyt opiskelemaan aiheen parissa. Joskus kun saattaa tilanne olla se, että ajattelee jonkun alan kiinnostavaksi, kunnes oikeasti syventyy siihen ja huomaa, että todellisuus on täysin eri kuin se, mitä ehkä ennen oli ajatellut (kuten nyt esimerkiksi on käynyt tuon ekonomian suhteen). Voihan näin tietty vielä käydä noiden muiden aineiden kohdalla, joista vielä tällä hetkellä olen niin varma, haha 😀

Se miksi halusin avata tätä seikkaa on, että en tällä hetkellä ole vielä aivan varma, että haenko ensi keväällä uudelleen maantieteen kandiin. Toisaalta haluaisin, mutta toisaalta koen maataloustieteellisen opinnot kiinnostavina ja suunnittelemani opintokokonaisuuden huomioiden varsin keskeisinä, enkä usko niiden menevän hukkaan, vaikka jossain vaiheessa virallista opintosuuntaa vaihtaisinkin. Jo hakuvaiheessa oli selkeä homma, että kasvi- ja puutarhatiede, sekä sitten taas maaperätiede ovat maataloustieteiden puolella oma juttuni, eikä tämä nyt ole opintojen alettua mihinkään muuttunut. Se mihin olen ehkä saanut selkeyttä on kokonaisuus, johon haluan opinnoissani keskittyä. Maantieteen puolella ei luultavasti saa yhtä perusteellista substanssiosaamista kasvi- ja maaperätieteeseen, joten nämä yhdistettynä ekologia- ja ympäristöosaamiseen (luonnonmaantieteen ohella) ovatkin semmoinen osa-alue, joka ehdottomasti tukevat jatkossa toisiaan. Alunperin tuumailin myös metsätieteen opintoja sivuaineena, mutta nyt olen ainakin toistaiseksi päättänyt unohtaa ne. Ellen sitten ota myöhemmin esimerkiksi jotain metsäekologian kursseja (tai ah, niitä sademetsäjuttuja!). Jotain yleiskursseja olisi nimittäin kiinnostavaa ottaa myös sieltä puolelta tukemaan kokonaisuutta.

Innostuinpa itseasiassa kyselemään asiaa myös eräältä proffalta maantieteen puolelta ja tämän kanta oli, että juuri kasvi- ja maaperäpuolen opinnot ovat äärimmäisen hyvä yhdistelmä luonnonmaantieteen kanssa, johon kannustikin näiden ohella jatkossakin suuntautumaan. Ja vihdoinkin on oikeastaan todella selkeä fiilis sen suhteen, että mihin tästä edetään ja että oikeassa paikassa ollaan jokatapauksessa! Vaikka maantiede ensisijaisesti eniten kiinnostikin, on oma kiinnostukseni ollut juuri mm. ekosysteemien, maaperän ja kasvipuolen syvemmässä osaamisessa (muttei kuitenkaan liian syvällisesti esim. bilsan puolelta), joten näiden suhteen on Viikin kampus ehdottomasti oikea paikka. Meillä on itseasiassa ensi kesänä ensimmäinen harjoittelu (itselläni puutarhapuolen) ja olenkin tässä jo alustavasti haaveillut harjoittelusta kasvitieteellisessä puutarhassa (ei varmaan yllätä, että olen googlaillut näitä jo mm. Tahitilta :D), koska itseäni kiinnostaa maailman eniten esimerkiksi eristyneiden valtioiden lajisto (varsinkin trooppiset kasvit ja kukat)  ja se, mitkä seikat ovat kasvilajien kehittymiseen siellä vaikuttaneet. Plus ohella myös saarivaltioiden maantiede, tulevaisuus ilmastonmuutoksen edetessä (tai matkailun radikaalisti lisääntyessä) ja yleisesti esimerkiksi Polynesialainen kulttuuri on aihe, joka kiehtoo aivan mielettömästi! Ja nämä taas sitten menevätkin enemmän maantieteen lokeroon.

Ah, ette tiedä kuinka innoissani olen aiheesta! Ja siis olen huomannut, että kun näitä eri aiheita ja vaihtoehtoja puntaroi, miettii konkreettisia kiinnostuksen kohteita (vaikka ne nyt vähän hulluilta vaikuttaisivatkin) alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan selkeä kokonaisuus ja muutenkin innostua tulevien opintojen kanssa ihan täydellä tarmolla. Nyt olen konkreettisesti huomannut sen, että kun omat kiinnostuksen kohteet ja tietyt konkreettiset aihealueet alkavat selkiytyä, on todella kattavat mahdollisuudet viedä omia opintojaan juuri sinne suuntaan. Ja se, että juuri kyseisten alojen opettajat ja proffat tukevat vinkkeineen juuri tässä oman jutun löytämisessä. Niin inspiroivaa!! Sinänsä hassua, että vaikka jo vuosia olen jossain alitajunnassani haaveillut opiskelevani juuri näitä aiheita ja toivottavasti vielä joskus tavalla tai toisella työskenteleväni niiden parissa, olen kuitenkin jostain syystä pitänyt unelmaa täysin epärealistisena ja saavuttamattomana. Ja yhtäkkiä se ei enää tunnu lainkaan utopistiselta. Varsinaisia urapohdintoja ajattelin kirjoitella myöhemmässä vaiheessa, mutta ajatuksen tasolla olen alkanut jopa haaveilla tutkimustyöstä, mutta vankan markkinoinnin kokemuksen pohjalta kiinnostavat myös viestinnän tehtävät juuri näiden aiheiden parissa.

Unelmatilanne olisi opinto-oikeus sekä maantieteeseen, että maataloustieteeseen, jolloin voisi suorittaa opintoja kummastakin niin, että kokonaisuus täydentäisi toisiaan. Alitajuisesti ajoin ehkä takaa juuri tätä kun opiskelujutut alkoivat hahmottua mielessä. Vaikka sitten hakisinkin ensi vuonna uudelleen myös mantsan puolelle, en missään nimessä heivaa Viikin opintoja, koska juurikin näiden kasvi- ja maaperäopintojen, sekä alan tutkimuksen suhteen ollaan näissä hommissa enemmänkin kuin oikeassa paikassa 🙂

 

Ja hei, kivaa alkavaa viikkoa!

Seuraavan kerran sitten muista aiheista ✨

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Yliopisto vs AMK – ajatuksia ja ensihuomioita näiden välillä

Kuvien laukku saatu / Globe Hope

Yksi ajatuksistani opiskelemaan hakiessa oli, että opiskelisin ”vähän jotain” muun elämän sivussa, mutta yhtäkkiä olenkin havahtunut siihen, että arki pyörii tätä nykyä melkolailla koulujuttujen ympärillä. Löysempiä viikkoja on toki luvassa lokakuun jälkeen tämän kurssirupeaman päättyessä ja parhaani mukaan ainakin yritän olla valitsematta mitään valinnaisia / ylimääräistä loppuvuodeksi. Miltä opiskelu sitten on tuntunut? Ensinnäkin, kesän rennompien kuukausien jälkeen ovat semmoiset selkeät arkirutiinit tuntuneet ihanilta! Ja tarkoitan tällä sitä kun joku toinen määrittelee sen missä sinun pitää olla linjoilla milloinkin, ah. Yrittäjänä melkolailla kaikki pyörii sen ympärillä, että pitäisi itse patistaa itsensä tiettyihin juttuihin ja aikatauluttaa, joten tämmöinen ulkoinen velvollisuus on tuntunut suorastaan ihanalta vaihtelulta. Kertaakaan ei ole iskenyt mitään blaah-fiiliksiä (paitsi ehkä matikan tehtävien kanssa :D), koska itsensä vuoksihan tähän oppimishommaan on lähtenytkin. Itseäni on kiinnostanut yliopisto-opintojen suhteen erityisesti se, kuinka opiskelu eroaa ammattikorkeakoulussa opiskelusta, josta itselläni on vertailupohjaa. Tänään ajattelinkin tehdä pientä vertailua näiden alkuhuomioiden perusteella, saa nähdä miten mielipiteet tästä muuttuvat vai muuttuvatko.

Ensinnäkin. Täytyy sanoa, että olen ensinnäkin ollut todella yllättynyt siitä, etten näiden ensimmäisten kolmen viikon aikana ole joutunut kirjoittamaan yhtä ainutta raporttia tai edes vielä avaamaan koko Wordiä, hah! Noh, oikeastaan en ole tainnut kyllä kirjoittaa yhtään mitään. Erilaisia verkkotestejä ja tehtäviä olenkin sitten tehnyt Moodlessa senkin edestä. Ja ne onkin kyllä hauskoja! Amkissa kun pistettiin aikanaan kirjoittamaan sivujen raportti aiheesta x jo ensimmäisellä kurssiviikolla ja sanoisinko, että ne olivat jokseenkin arkipäivää. Paaaaljon raportteja mahtui amkiin ainakin omien hatarien muistikuvieni perusteella. Aikaisemmin luulin, että myös yliopisto painottuu tähän, mutta ainakin toistaiseksi olen ollut varsin väärässä 😀 Osaako joku kommentoida tätä raportti-asiaa? Onko ero tosiaan näin vai kirjoitetaanko amkissa muutenkaan enää raportteja? Vai onkohan ne jo kuopattu? Jäi häiritsemään tämä kun kysyin ystävältäni mielipidettä raportti-asiaan, eikä tämä muistanut sen koommin mitään raportti-tulvaa (opiskelimme tosin eri alaa).

Olen itse opiskelijana ja oppijana ehkä enemmän yksilötekijä. Opin helpoiten siten, että luen ja opiskelen asiat itsekseni. Toisin sanoen on itsenäinen työskentely ehdottomasti juttuni myös opiskelun suhteen, vaikkakin pidän myös keskustelutehtävistä, joissa saa hyvin jäsenneltyä omien ja muiden tietämystä aiheista. Eniten rakastan opiskelumuotoa, joka on kuuntelun, keskustelun, muistiinpanojen tekemisen ja itsenäisen lukemisen yhdistelmää. Jos on aivan pakko valita, on ryhmätyöskentely (laajat semmoiset) ehkä inhokkini ja juuri tätähän oli amk-opiskelu (ainakin ennen) täynnä. Toisaalta koen, että ryhmätyöskentelytaitojen opettelusta on ollut paljon myös hyötyä, mutta noin lähtökohtaisesti en pitänyt semmoisesta yleisestä säätämisestä, epäselvistä tehtävien jaoista ja siitä, että joutui aina jännittämään millainen ryhmä osuu eteen. Ja sillähän oli tietysti väliä jos kurssiarvosana painottui esimerkiksi ryhmätyön arvosanalle.

Itse olen ehkä ennemmin tyyppi, joka mielellään hoitaa itse omat hommansa ja ainakin näin alkuun täytyy todeta, että yliopistossa painottuu tekeminen juuri siihen yksilötekemiseen. Tämä ei tietysti tullut minään yllätyksenä, mutta positiivinen juttu kuitenkin huomata, että pidän itse juuri tästä! Itseäni henkilökohtaisesti motivoi huomattavasti enemmän panostaa lukemalla ja itsenäisesti oppimalla tehtäviin, verkkotesteihin ja tentteihin, kuin väkertämään tuntitolkulla powerpointeja johon ryhmäesitelmään, joka nyt vain on ollut ”pakko” kasata kokoon. Eikä siinä, tässähän nyt ollaan juuri siinä asian ytimessä, ammattikorkeakoulun ja yliopiston välisissä eroissa. Toinen tähtää käytäntöön, toinen taas teoriaan ja tutkimuspohjaan. Ja täytyy mainita, että amk-opinnot ovat ehdottomasti tuoneet hyviä valmiuksia työelämään juuri ryhmädynamiikan, esiintymisen ja käytännön tekemisen suhteen, eli juuri niiden seikkojen osalta, joihin ne tähtäävätkin.

Siinä mielessä en voisi koskaan sanoa, ettei opinnoista olisi ollut paljonkin hyötyä, vaikka näin oppimismetodien suhteen onkin mielenkiintoista pohtia sitä, mikä menetelmä on itselleen tehokkaampi tai mielekkäämpi. Toki aikanaan koin myös tradenomipinnot mielekkäänä ja ehdottomasti omana juttunani, vaikka nuo ainaiset ryhmätyöt ja presentaatiot välillä rassasivatkin. Työelämään siirtyminen oli AMK:in jälkeen helppo homma, koska käytännöstä, työelämätaidoista ja esiintymisestä oli opintojen kautta vankka, valmentava pohja. En toki väitä, ettei näin olisi yliopiston kohdalla, mutta toistaiseksi en itse osaa sanoa siitä mitään.

Ainakin näin lyhyen kokemukseni perusteella voisin ajatella, että yliopisto huomioi erilaiset oppimistavat kenties monipuolisemmin. Voin toki olla väärässäkin ja onhan omista AMK-vuosistani jo aikaa. Näiden ensimmäisten kurssien myötä olen kuitenkin todennut, että pääpaino oppimisessa on varsinaisen kurssimateriaalin (kirjat, oheismateriaalit, artikkelit) oppimisessa, jolloin kurssin tenttiminen pelkästään kirjaan perustuen on mahdollista kun taas AMK:issa ei kaikilla kursseilla välttämättä edes ollut kurssikirjaa ja pääpaino arvosanalle saattoi olla esimerkiksi juurikin ryhmätyö, sen esittely ja kirjallinen raportti. Jos eteen sattui huono ryhmä tai epäselvä tehtävänjako, niin se oli vähän voivoi tai tarkoitti sitä, että joudut tekemään itse enemmän. Tähän mennessä ovat näiden omien kurssieni pienet ryhmätyöt olleet lähinnä luentojen aikana tapahtuvia, keskustelumuotoisia pohdintatehtäviä, joiden tarkoitus on lähinnä käsitellä aihetta x, eikä tehtävät ole pakollisia tai vaikuta arvosanaan. Toisinsanoen siis aivan eri levelillä ja oikeastaan aika kivoja!

Mietin myös ennakkoon paljon sitä, että onko yliopistossa opiskelu vaikeampaa kuin ammattikorkeakoulussa opiskelu? Alun perusteella voisin ainakin todeta, että ei tosiaankaan! Jos joku teistä on joskus miettinyt jättävänsä välistä yliopistoon hakemisen siinä ajatuksessa, että se on jotenkin äärimmäisen vaikeaa niin kannattaa ainakin omasta mielestäni unohtaa moiset ennakkoajatukset. Sinänsä esimerkiksi ammattikorkeaan verrattuna itsenäisempää työskentelyä on yliopistossa huomattavasti enemmän ja jos käytännönläheinen lähestymistapa tuntuu itselleen teoriaa mielekkäämmältä, saattaa teoreettisempi opiskelutapa toki tuntua työläämmältä, koska konkreettinen käytäntö on minimissään. Kiteyttäisin siis, että kyse on enemmänkin opetuksen ja aihekokonaisuuksien lähtökohdista, itselleni se itsenäisyys on tärkeä juttu kun taas joku toinen voi kokea sen ahdistavana. Tietty myös koulutusohjelmissa on eroa (ja itse puhun vain tästä omasta), sekä jokaiseen koulutusohjelmaan (sekä amkissa, että yliopistossa) mahtuu niitä ikävämpiä tai haastavampia kursseja, mutta toisaalta sitten taas helpompia. Jos nyt vaikka sitten vertaan liiketalouden amk-ohjelmaan niin en nyt itse koe, että tämä nykyinen olisi kokonaisuudessaan (toistaiseksi) ainakaan yhtään sen vaikeampi. Itseasiassa jopa toistaiseksi helpompi kun ei ole tarvinnut säätää niiden raporttien ja laajojen ryhmätöiden kanssa 😀

Käytännöt vaihtelevat varmasti paljon koulutusohjelmien ja koulujen välillä, sekä moni asia on varmasti jo ehtinyt muuttua sen jälkeen kun itse valmistuin AMK:ista (esim. ehkä ne raportit?! :D). Siinä mielessä peilaankin vain niihin omiin ”vanhoihin” kokemuksiini näissä pohdinnoissa.

Kuulen mielelläni jos teillä on korjata jotain seikkaa ”tähän päivään”  tai omia mielipiteitä aiheesta! ✨

 

Ps. Tällä viikolla olen pohtinut paljon tulevaa opintokokonaisuuttani ja saanut vihdoin selkeän punaisen langan sen suhteen! Aiheesta tulossa postausta ensi viikolla 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 11 kommenttia.

Julkaistu

Randomjuttuja viime viikolta ja pari sanaa ajanhallinnasta

Uusi viikko ja uudet jutut taas kerran. Loppuviikosta iski pieni nuha ja otinkin sen myötä rennommin treenien suhteen, sekä viikonloppukin meni lähinnä chillaten ja lautapelien perissa. Allerginen krooninen nuha vaivaa oikeastaan ympäri vuoden, mutta aina syksyn kynnyksellä ilman kylmetessä tuntuu, että olen nuhainen jatkuvasti. En osaa sanoa oliko kyseessä pientä flunssaa vai vaan joku kehoni psyykkinen allergiareaktio tähän syksyn starttaamiseen 😀

Opiskelukauden alun jälkeen on tuntunut, että viikot hujahtavat aivan silmissä, koska hommaa ja opiskeltavaa kyllä riittää. Eikä sillä, itselleni tämä on ollut ainoastaan positiivinen juttu ja itseni haastaminen juurikin yksi niistä sekoista, joita olen opinnoilta hakenutkin. Vaikka tämä ensimmäinen jakso onkin melko hektinen ja tahdiltaan intensiivinen, en ole kuitenkaan kokenut työmäärää olevan liikaa, vaikka sitä paljon onkin. Yhden valinnaisen jätin kuitenkin heti alkuunsa pois, koska luennot menivät sittenkin päällekkäin erään toisen kanssa, eikä niitä taltioitu myöhemmin katsottavaan muotoon. No mutta ehkä näissä muussa kahdessa valinnaisessa riittää tähän alkuun tekemistä aivan tarpeeksi, heh. Toisen periodin suhteen ajattelin ottaa hieman rennommin ja panostaa silloin enemmän myös työtunteihin. Saa nähdä maltanko!

En koe, että olisin aikaisemmin kokenut mitään suuria ongelmia ajanhallinnan kanssa, mutta jo nyt alkuun olen huomannut, että yliopisto-opintojen kohdalla (ja nyt tietysti opintojen yleensä) tarvitaan erityisesti niitä ajanhallinnan taitoja. Varsinkin jos tarkoitus on jakaa niitä vuorokauden rajallisia tunteja myös perheen, treenin ja töidenkin kesken. Ennen olen kalenteroinut tekemisiä jossain määrin, mutta ennemmin ehkä keskittynyt to-do-listaus-tyyppiseen tehtävien asioiden listaamiseen ja ylivetämiseen sitä mukaa kun ne on hoidettu. Nyt olen kuitenkin aivan suosiolla ryhdistäytynyt asiassa kunnolla, synkronoinut opintojen viikkosuunnitelman sähköiseen kalenteriin, johon myös laadin aikataulut aina päivittäisellä tasolla. Kun joku asia on kalenteroitu tiettyyn hetkeen, niin se tulee todennäköisesti myös hoidettua silloin ja semmoinen tulevaisuuteen lykkääminen vähenee, ainakin itselläni.

Monella kurssilla on luettavaa, tehtäviä ja verkkotestejä, joilla on tietty deadline, näitä on PALJON ja tulee jatkuvasti lisää, joten tietty systematiikka on ehdottomasti tarpeen, että saa ne aina ajoissa alta pois. Itse vihaan asioiden jättämistä viime tippaan ja pyrinkin siihen, että aikataulutan hommat aina mahdollisimman nopeasti alta pois, koska aina tulee myös niitä yllättäviä juttuja tai muuta, johon ei ole varautunut. Voin kertoa, että vielä toistaiseksi ei kyllä ole ollut päiviä kun olisi joutunut miettimään, että mitäs tässä nyt tekisi. Toisaalta rakastan juuri sitä, että on itse valta suunnitella tekemisiään ja toki homma on yrittäjänä jo tuttuakin. Se, että parin pidemmän ja intensiivisemmän päivän jälkeen voi raivata kalenterista pari löysempää päivää, jolloin ehtii nähdä ystäviä tai tehdä muita juttuja.

Vaikka alkuun harmittelinkin etäluentoja, olen nykyään suuri zoom-luentojen fanittaja! Mikäs nyt olisikaan parempaa kun seurata luentoja samalla aamupalaa syöden tai vaikka iltapäivällä sängystä, haha. Juuri ajankäytön näkökulmasta kyllä äärimmäisen tehokasta kun esimerkiksi siirtymäajat voi käyttää työntekoon sun muuhun ja olla jotenkin rennommalla otteella. Ainakin näin perheellisen ja ohella kotoa käsin töitä tekevän näkökulmasta on asetelma täydellinen. Jos tilanne olisi ollut aikaisemminkin tämä niin harmittelisin sitä, etten ole hakenut opiskelemaan jo vuosia sitten! Olen käyttänyt tuon aamun reilun tunnin, joka käytännössä säästyy tavaroiden kasaamiseen ja matkoihin, yleensä treenaamiseen. Yleensä se treeni tuleekin silloin tehtyä kun kalenteroi sen mielessään aamun ohjelmaan.

Kirjoittelinkin perjantaina hiusjuttuja ja kävin viime viikolla kampaajalla ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Edellinen kerta oli siis helmikuun puolivälissä ennen Uuden-Seelannin matkaa ja tuntuu, että siitä on aikaa jo ikuisuus. Ja niinhän siitä nyt tietysti onkin 😀 Hiukseni olivat vielä vuosi takaperin pituudeltaan niin lyhyet, ettei teippien testaaminen vuosien tauon jälkeen vielä tullut kyseeseen, mutta nyt ollaan kasvatusprojektin suhteen siinä pisteessä, että päädyin sinettien sijaan kokeilemaan pitkästä aikaa niitä! Vaikka kasvatus edelleen jatkuu, tuntuu kieltämättä aika ihanalta olla taas isommalla ja pidemmällä tukalla, joka ehdottomasti on kyllä juttuni. Olen tukkaan aivan äärimmäisen tyytyväinen ja yksi asia, josta en luovu on luottokampaaja! Minä olenkin juuri se tyyppi, joka käy samalla kampaajalla hamaan tappiin asti, kunnes kampaaja esimerkiksi muuttaa ulkomaille, kuten kävi siis kolme vuotta takaperin. Sen jälkeen löysinkin pidennysguru-Marian, jolla olenkin käynyt uskollisesti nämä seuraavat vuodet.

Kävin jo eilen vähän läpi tulevan viikon koulujuttuja, mutta nyt sitten kunnolla niiden pariin!

Kivaa viikkoa ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Auringonkukkia ja syysmietteitä

Viime viikko vierähtikin melkolailla työn touhussa tuon meidän pienen flunssaepisodin jälkeen. Viikonloppuna taas fiilistelin meidän pihan auringonkukkia, joista ensimmäinen on nyt vihdoinkin alkanut kukkia! Olen ravannut ihastelemassa kukkaa varmaan kymmenesti päivässä ja samalla tiiraillut, että alkaisivatko loputkin kukkia ensi viikon aikana. Tänä vuonna olin muutenkin jossain ihme koronakoomassa pihajuttujen kanssa ja havahduin vasta alkukesästä siihen, etten ollut vieläkään tehdä niitä istutusjuttuja, joita olin suunnitellut ja sitten homma vaan jotenkin jäi. Auringonkukat sain kuitenkin kylvettyä ajoissa ja jos olen jotain tehnyt tunnollisesti kesän aikana, niin hoitanut viherkasvejani, heh. Ensi vuonna olisi tarkoitus istuttaa pihaan ainakin ne jo vuosia suunnittelemani marjapuskat ja paaaljon kukkia! Ainiin ja jopa vieläkin massiivisempi aurinkokukkakeidas kuin tuo tämän vuoden.

En vielä halua miettiä syksyä tai varsinkaan mitään marraskuun pimeyttä, mutta kieltämättä olen huomannut pientä haikeutta kesän viimeisten päivien vilistäessä ohi. Kohta ei enää lenkkeillä t-paidassa ja shortseissa tai hypitä trampoliinilla, mutta toivon mukaan näillekin on vielä aikaa. Jostain kumman syystä en juurikaan ole vieläkään haikaillut rantalomien perään, mutta näin syksyn kynnyksellä olen miettinyt yhä enemmän kivoja syys- ja talvireissuja Lappiin luonnon äärelle. Ja nykyisin iskee juurikin tämä Lappi-intoilu juuri näihin aikoihin vuodesta. Viime vuoden Lapin reissut olivat niin parhautta, että innostuin viikonloppuna jopa kaivelemaan kalenterista väljempiä viikkoja ja selailemaan majoituksia. Joku rauhallinen luontoreissu olisi kyllä varsin tervetullut tähän syksyyn.

Kävin perjantaina perinteisellä 11km juoksulenkillä, lauantaina ja sunnuntaina taas raahauduin kumpanakin päivänä salille kun lenkkeily epämääräisissä sadekuuroissa ei oikein houkutellut. Aloin kesäkuussa käymään pitkän tauon jälkeen kuntosalilla ja sen jälkeen olenkin aloittanut taas hieman tavoitteellisemman treenin. Salitreeni on kevään pitkän tauon jälkeen tuntunut todella hyvältä ja edistystäkin tullut kivasti! Toivon, että saan syksyn mittaan pidettyä samanlaista tempoa näissä treeneissä, liikunta ainakin itselläni on paras tapa käsitellä stressiä ja edistää jaksamista. Varsinkin näiden etäviikkojen aikana on liikunnan ja muiden hommien yhteensovittaminen ollut huomattavasti helpompaa kun ei mene aamuisin aikaa matkoihin, ehostautumiseen ja muuhun. Siinä mielessä on etäily kyllä ollut ajankäytön suhteen varsin tehokasta ja itselleni mieleistä 😀

Ensimmäiset kurssini alkoivat tosiaan viime viikolla ja päivät ovatkin menneet lähinnä etäluennoilla, tehtäviä ratkoessa ja yleisesti tähän opiskeluun totutteluun pitkän tauon jäljiltä. Ainakin näin alkuun on tuntunut, että hommaa on kieltämättä ajoittain paljon koulujuttujen suhteen, mutta toisaalta osasyynä tähän ovat pari valinnaista kurssia, jotka otin tähän ensimmäiseen periodiin. Ja sitten taas kun muistelen taaksepäin aikaisempia kokemuksiani opiskelun aloittamisesta, niin oikeastaan kai aina tuntuu alkuun samalta. Itselleni on ainakin tyypillistä olla ensimmäiset kouluviikot normaalia väsyneempi ja tämän huomaa esimerkiksi siitä, että saatan nukkua päivän päätteeksi päiväunet. Tätä en toistaiseksi ole vielä tehnyt, mutta muistelisin olleen aikanaan AMK:in aloittaessa tyypillistä 😀

Toisaalta ehkä ihan kivakin päästä nyt kertaheitolla kunnolla hommiin noiden leppoisempien kesäviikkojen jälkeen. Tällä hetkellä uuden opettelu ja ”läksyjenkin” tekeminen on tuntunut jotenkin todella palkitsevalta. Tai siis silloin kun jopa hoksaa jotain, haha. Olen tuskaillut todella pitkän tauon jälkeen erityisesti kemian ja matikan suhteen, joista kemian juttuihin uppouduin loppuviikolla useiksi tunneiksi. Paneuduin yksi päivä atomiorbitaaleihin ja sijoittelemaan eletroneja elektronikuorille ja olin aivan fiiliksissä tajutessani, ettei tämä nyt (ainakaan toistaiseksi) mitään ydinfysiikkaa ole, vaikka vähän samojen käsitteiden äärellä ollaankin, lol.

Voi sitä riemua kun huomaat oikeasti sisäistäväsi jotain laskutoimituksia ja kemian teoriaa, joiden kanssa olet tuskaillut viimeksi joskus vuonna 2003 lukiossa. Vielä pari vuotta takaperin en olisi ikinä voinut kuvitella olevani tässä pisteessä puurtamassa kemian ja matikan äärellä, saati sitten varailemassa kirjastosta tukimateriaaliksi lukion kemian ja lyhyen matikan kirjoja, mutta tässäpä sitä taas ollaan 😀 Toki olin jo kevään ja kesän aikana tutkinut hakemieni koulutusohjelmien kurssisisältöjä perusteellisesti, eivätkä esimerkiksi nämä kaksi ainetta tulleet siis yllätyksenä, mutta olin ehkä salaa yrittänyt uskotella itselleni, että voisin lykätä ärsyttävät kurssit tältä ensimmäiseltä syksyltä pois hamaan tulevaisuuteen, mutta eiköhän näistä nyt yritetä selvitä kertaheitolla läpi! Saa nähdä miten käy! Ensimmäiset tentit ovat sitten lokakuussa ja mielenkiintoista päästä vertailemaan esimerkiksi niitä, sekä millaisia arvosanoja tulee kymmenen vuoden takaisiin tradekursseihin verrattuna.

Koulujuttuja on edelleenkin paljon toivottu, joten jatkossakin on luvassa tämmöistä reportaasia opiskelun etenemisestä ja muustakin. Mutta jos teillä on mielessä joitain aivan muita postausideoita niin saa mielellään ehdottaa! Koulujutut ovat nimittäin pyörineet mielessä tässä melko ahkeraan, mutta tietysti välillä on kiva paneutua muihinkin juttuihin 🙂

 

Kivaa alkavaa viikkoa! ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Kuulumisia viikon varrelta

Hello! Vietin juuri semmoiset 6 päivää kotosalla pojan flunssan vuoksi ja olin jo menettänyt uskoni koko viime viikon koronatestin tuloksen saamisen suhteen.  Kunnes tulos negatiivisesta tuloksesta sitten oli vihdoin tänään tullut tekstiviestinä klo 06.02. Meidän viime viikkoinen näytteenotto oli muutenkin täysi katastrofi. Soitin viime viikolla terveyskeskukseen, josta suositeltiin testiin menemistä ja sainkin lähetteellä Mehiläisen drive-iniin ”ajanvarauksen”. Iltapäivällä sitten lähdimme ruuhkassa sinne ajelemaan vain kuullaksemme, ettei koko ajanvaraushommaa edes ole olemassa ja kuulemma HUS edelleen ohjeistaa tästä väärin. Kuulemma näytteenotto oli jo sulkenut ja meidät vaan lähetettiin pois. Puhelimessa kysyttiin, että päästäänkö seuraavana päivänä uudelleen ja sanoin, että ei kyllä päästä kun täällä jo ollaan.

Vasta kun soitimme itse uudelleen, selvisi parin näytteenottopisteen vielä olevan auki ja pääsimme lopulta sieltä sitten drive-in-näytteenottoon Tapiolaan. Tällä hetkellä kun lupaillaan tuloksen saamiseen menevän 1-4 päivää, niin meillä meni (tälläkin kertaa) vajaat 6 päivää. Oikeasti. Melkein viikko. Jos näitä tilanteita vielä tulee tässä syksyn varrella, niin ainakaan meidän perheen arki ei yksinkertaisesti jousta kököttää säännöllisin väliajoin kotona melkeinpä viikkoa jo oireettoman lapsen kanssa (vieläpä karanteenissa, ettei oikein edes voi käydä missään) samalla hoitaen omat työhommat ja kaiken muun toisella kädellä siinä sivussa. Tietty lasten testausten kriteereihin on nyt tullut päivitystä, mutta kuumeen ja yskän vuoksi testiä kuitenkin meille suositeltiin. Eilen aamulla pieni totesikin, ettei enää halua mennä tarhaan, vaan katsoa kotona Mashaa ja karhua, joka on tällä hetkellä piirretyistä ylivoimainen suosikki 😀

En ehtinyt alkuviikosta ollenkaan blogin pariin kun yritin aamulla ennen luentoja orientoitua jo valmiiksi materiaaleihin ja hoitaa joitain rästijuttuja pois pojan vielä nukkuessa. Sairastelun vuoksi siirtyivät opiskelujututkin sitten etähommiksi. Tai no oikeastaan, melkeinpä kaikki noista syksyn kursseista ovat muutenkin osoittautuneet pääasiassa etäluennoiksi tai kokonaan verkkokursseiksi, mutta onneksi on suunnitelmissa myös käyntejä aivan paikan päälläkin. Ja luentojen seuraaminen kotona lapsen kanssa sujui yllättävän hyvin, vaikka lukemiseen keskittyminen olisikin ollut jo hieman vaikeampi juttu. Pientä tuntumaa on jo kuitenkin saanut ensimmäisiin kursseihin. Olen samalla innoissani ja hieman peloissani 😀 Eniten pelottaa kemian ja matikan kurssit, jotka eivät tosiaan ole aivan peruskauraa ainakaan näin kevään 2006 ylioppilaalle, joka tuskaili lukiossa jo lyhyen matikan kanssa ja kävin aikanaan sen yhden ainoan pakollisen kemian kurssin. Myönnän, että nämä takkusivat aikanaan ihan jo pelkän kiinnostuksen puuttumisen ja motivaatiopulan vuoksi, joten toivon hieman parempaa menestystä tällä kertaa.

Kaikki mooleista yhtälöihin on kertakaikkisesti melkoisen huonossa muistissa. Varasinkin kirjastosta aivan suosiolla lukion kemian ja lyhyen matikan kirjoja kertausmielessä, koska oikeasti haluaisin yrittää nyt paremmalla onnella oppia, mutta saa nähdä miten käy. Tuutorimmekin varoittelivat tuosta matikasta, jonka reputusprosentti oli viime vuonna ollut jotain 80% luokkaa. Että niin 😀 Jos joku on vaikeaa pitkän matikan kirjoittaneille, niin en edes osaa kuvitella mitä se on muille. Lukion jälkeen vannoin, etten enää koskaan tarvitse yhtälöitä mihinkään, mutta tässäpä sitä taas ollaan. Enpä olisi vielä vuosia takaperin uskonut, haha. Eikä sillä, olen itseasiassa viime vuosina innostunut esimerkiksi fysiikasta uudella tavalla kosmologian kirjoja lukiessani, joten ehkäpä sama innostus kantaa myös näiden yli. Ainakin jaksan elätellä tästä toivoa. Luultavasti saan jonkin sortin paniikin taas heti kun edes näen ne tulevat fysiikan kaavat 😀 Vähän sama juttu kävi nimittäin aiemmin tällä viikolla kemian kaavojen kanssa. Onneksi meillä on jo pieni vertausryhmä kasassa, jossa on tarkoitus tuskailla yhdessä kurssikamujen kanssa kemiaa ja matikkaa,  jee siis tämän osalta.

Toki mukaan mahtuu myös muita kursseja ja päädyin itseasiassa hetken mielijohteesta sittenkin ottamaan ensimmäiseen jaksoon pari peruskurssia maantieteen kandiohjelman puolelta. Alkuun tuumin, että keskityn valinnaisiin vasta ensi vuoden puolella tai aikaisintaan vasta ensi keväällä, mutta en vain voinut vastustaa kiusausta! Jos vaan suinkin on mahdollista, niin on tavoitteeni yrittää saada kandiopinnot kasaan hieman tuota 3 vuoden tavoiteaikaa aikaisemmin, esimerkiksi juuri ottamalla sinne tänne opintojen kannalta relevantteja valinnaisia. Saa nyt nähdä, että osoittautuuko tämä ensimmäinen periodi liian raskaaksi kurssien osalta. Sittenpähän on ainakin viisaampi tulevan kannalta. Muistelisin, että suoritin ammattikorkeassa välillä suht.suuria opintopistemääriä per lukuvuosi, enkä ainakaan muistaakseni repinyt hiuksiani päästä liiallisen määrän vuoksi, vaikka kävinkin ohessa myös töissä. Sinänsä, vaikka yliopisto nyt monelta osin eroaakin AMK:ista, on opiskelu kuitenkin jossain määrin samanlaista, enkä koe semmoiseen ns. opiskelun opetteluun menevän aivan kamalasti aikaa. Ja kun jättää kaikki bailumeiningit väliin, niin suorittaa samassa ajassa helposti kurssin jos toisenkin. Kunnon seniori-logiikkaa, haha!

Alkutuntumani onkin, että opiskelu on aivan erinomainen valinta varsinkin näin yrittäjyyden ohelle. Lisäksi koen, että työurasta on apua monen asian osalta ja semmoinen tietynlainen ”haluan yrittää parhaani”-asenne, joka ei aina nuorempana ollut läsnä kun ajoittain halusi yksinkertaisesti vain päästä läpi niistä tylsimmistä kursseista. Nyt on fiilis enemmänkin se, että haluaa oikeasti oppia ja soveltaa asioita, eikä fokuksessa ole vain saada sitten joskus niitä papereita ulos. Ensimmäinen vuosi toki on monessa koulutusohjelmassa ajoittain vähän tylsää toistoa ja perusasioiden läpikäymistä myös niiltä osa-alueilta, joiden parissa ei ehkä itse näe tulevaisuudessa syventyvän, mutta ehkä senkin vuoksi halusin noiden valinnaisten avulla ottaa myös hieman toisenlaista perspektiiviä ja vaihtelua syksyn opintoihin.

Vaikka viime viikolla ehkä vähän harmittelinkin sitä, että myös osa fuksivuoden opinnoista järjestetään joko osittain tai kokonaan etänä, olen näiden ensimmäisten luentojen myötä tykästynyt etäopiskeluun. Haluan käydä kampuksella paikan päällä näkemässä muita ainakin parina päivänä viikossa, mutta uskon, että myös näiden etäopintojen avulla saa tehostettua kivasti ajankäyttöä ja hoidettua samalla myös paremmin työjuttuja tässä sivussa kun ei mene päivittäin aikaa matkoihin 🙂

Opiskelujutuille on tullut paljon toivetta, joten tänään siis niihin keskittyvää juttua. Eikä tässä viikossa rehellisesti nyt muuta ole mahtunutkaan kun leikkimistä pojan kanssa ja sivussa näitä opiskelujuttuja, hehe.

 

Kivaa keskiviikkoa ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.