Rauhallinen kotiviikonloppu

Toivottavasti viikonloppu meni teillä mukavasti! Me chillailimme perheen kesken kotona, yllättäen. Olin odottanut koko viikon sitä, että pääsen löhöämään viikonloppuna kotona ilman velvotteita ja to-do-listoja (ja okei, syömään kasan herkkuja). Oikeastaan chillailimme kotona myös siksi että poika ehti saada taas vaihteeksi viikonlopuksi järkyn flunssan. Tulipa flunssa sitten siitä influenssarokotteesta tai ei, harmitti silti. Varsinkin kun edellisestä kuumetaudista oli mennyt hurjat kaksi viikkoa. Välillä iskee näinä pimeinä viikkoina ja flunssakausina fiilis siitä kuinka haluaisi napata lapsen taas kotihoitoon, jotta välttyisi kaikilta näiltä ihme flunssataudeilta. Syksy on mennyt nimittäin enimmäkseen sairastellessa, enkä edes voi uskoa kuinka monta nuhakuumetta näihin loppuvuoden kuukausiin on ehtinyt mahtua, niin lapsella kuin itsellänikin.

Ryhdyimme vihdoin eilen varaamaan niitä ensi vuoden Uuden-Seelannin lentoja, kunnes sitten emme lopulta kuitenkaan varanneet mitään. Päinvastoin saatoimme jo ehkä vaihtaa koko reissusuunnitelmia turhauduttuamme yli kaiken noihin lentojen hakukoneisiin. Kun lähdin varaamaan eräitä lentoja, joihin sitten lopulta päädyimme, pomppasi luottokorttimaksusta viimeisellä sivulla kiva yli 200€ lisäsumma, eikä kyseistä lentotarjousta myynyt kuin tämä yksi sivusto. Viime vuosina olen turhautunut niin paljon noihin sivustoihin, joista kokemukseni mukaan noin puolet on jonkinlaista huijausta esimerkiksi piilokulujen suhteen ja nykyään olenkin siirtynyt takaisin tekemään lentovarauksia yhtiöiden omilta sivuilta, jolloin mitään yllätyksiä harvemmin tulee.


Ilmeisesti osa joidenkin bisnestä on se, että yritetään saada ihmiset maksamaan lisähintaa vain siksi, etteivät he jaksa tehdä varausprosessia uudestaan TAI vain luotetaan siihen, ettei kukaan huomaa jos hinta yhtäkkiä pomppaa satasen suuntaan tai toiseen. Olemme nyt siis takaisin alkumetreillä reissusuunnitelmien kanssa ja ehdin jo tätä(kin) kriiseillä viime yönä taas vaihteeksi herätessäni pyörimään pojan yskiessä vieressäni. Päivän pohdinta onkin, että suuntaammeko helmikuun lopulla sittenkin Kalifornia + Havaiji-yhdistelmälomalle ja Uuteen-Seelantiin sitten reilun vuoden päästä oletetun saarihyppelyn yhteydessä. Vaikka näistä vaihtoehdoista haluaisin juuri nyt ehkä enemmän Uuteen-Seelantiin, on ikävä Kaliforniaan ollut kova. Vaikkakin ehdin jo melkoisesti innostus myös siitä Samoasta, joka oli tarkoitus yhdistää Uuden-Seelannin reissuun. Tuumailu jatkuu siis edelleen 😀

Rakastan lohikeittoa yli kaiken ja torstaina hakiessani ennen lääkärikäyntiäni läppärini huollosta, hoksasin ehtiväni vielä piipahtamaan jossain lounaalla. Haahuilin pitkästä aikaa yksinäni lounaalle ja päädyin testaamaan Kampin Kortteliin Fisken På Diskenin The lohikeittoa, jota eräs kaverini oli hehkuttanut Instassa. Ja oli muuten ihan super!! Pakko käydä taas pian syömässä 😀

Tässä matkatouhotuksissani unohdin kai mainita, että olen aika innoissani siitä, että on JOULUKUU! (Ja näistä valoisammista päivistä kaiken synkkyyden jälkeen!!) Arvoin eilen hetken sitä, että lähdenkö salille vai lenkille. Sään puolesta veti lenkki pidemmän korren ja reilun tunnin reipas kävely+hölkkä sujui rattoisasti kivoissa talvimaisemissa. Pienellä pakkasella ja talviauringossa lenkkeily on ihan parasta! Ylihuomenna lähdemme sille Inarin minilomalle, josta olen tässä jo kuukausia jauhanut. Onpa tuo samalla perheemme ensimmäinen viikonloppua pidempi loma yhdessä sitten viime talven. Tällä viikolla tulossa siis Lappi-juttuja ja elämyksiä lasi-iglusta. Toivottavasti pääsen Lapissa taas hiihtoladulle, haha.

Ja joulukuusta puheenollen. Nyt kun kerta on näillä näkymin vahvistunut se, että vietämme joulun kotosalla, olen havahtunut siihen, että kai meidän pitäisi tänä vuonna laittaa kotiin ehkä edes vähän joulua, sen suhteen olen nimittäin todella huono. En ole järin jouluihminen ja täytyy myöntää, ettei minulla ole ollut kertaakaan joulukuusta sen jälkeen kun muutin pois ”kotoa”, siis vuonna 2006 (tai tarkemmin ottaen juurikin jouluna 2005 :D). Vinkkejä minimalistiseen joulukoristeluun amatöörille? Täytyy yrittää kaivella kaapeista jouluhenkisiä koristeita ja vanhat valot. Ei nimittäin kiinnostaisi alkaa ostamaan mitään uutta vain sen tähden, että pääsee koristelemaan. Toivottavasti edes joku siellä on yhtä huono laittamaan joulukoristeita 😀

Tässäpä muuten ensimmäiset neulomani villasukat, joihin kokeilin jonkinlaista kuviota varteen! Toivoisitteko näihin ohjetta?

 

Kuinka teidän viikonloppu sujui? Entä menettääkö kukaan muu hermojaan noihin lento-hakukoneisiin piilokuluineen? 😀

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kuulumisia ja puhelinkuvia viikon varrelta

Ah, onneksi on perjantai! Tällä viikolla on taas ollut semmoisia kommelluksia, että olen muutamaan otteeseen jo miettinyt, että miten voikaan taas osua kaikenlaista säätöä samalle viikolle? (Mercury retrogade, I know :D)  Parasta kuitenkin herätä perjantaihin ihanan levänneenä sikeiden yöunien jälkeen. Vietän tänään kotitoimistopäivää ja sen vuoksi laitoin kellonkin soimaan vähän myöhemmin. Yleensä herään automaattisesti kuuden pintaan, mutta tänään nukuin melkein seitsemään ja heräsin todella virkeänä! Teimme myös eilen Tommin patistamana illalla kotona suursiivouksen koko perheen voimin ja olipas ihana herätä siistiin kotiin, kerrankin. Kämppä alkoi jo nimittäin olla kuin pommin jäljiltä, enkä liioittele ollenkaan kun aika on ollut tällä viikolla hieman kortilla siivoamisen suhteen.

Juuri kun ehdin keskiviikkoisessa postauksessa kirjoitella varakassasta hajoavien työvälineiden varalle, päätti läppärini näyttö hajota juuri samaisena päivänä. Voiko näin edes käydä? Ehdin jo kriiseillä, että millä hemmetillä hoidan seuraavan viikon työni kun läppärin näytön värit vilkkuvat siihen malliin, että saan pian jonkin epileptisen kohtauksen. Äkkiä huoltopyyntö Mcareen ja eilen kuskasin koneen sinne korjaukseen, hyvällä tuurilla sain vielä korvaavan läppärin käyttööni huollon ajaksi. Kaikki siis hyvin taas, vaikka kieltämättä ottaa melkoisesti päähän, että joudun viemään kahden tonnin tietokoneen jo toista kertaa puolen vuoden sisällä korjaukseen erinäisistä vioista, ei näin Apple. Tuotteet alkavat näköjään vuosi vuodelta olla yhä surkeampia laadultaan.

Tässä kaiken draamailun keskellä olen saanut patistettua itseni tällä viikolla kerran salille ja käyttänyt meidän naperon katastrofaalisessa hammastarkastuksessa, josta ei meinannut tulla yhtään mitään. Ja siis hammastarkastuksessa, jonka minä, joka yleensä ei unohda mitään, unohdin aivan täysin kuukausi takaperin. Ups! Näitä pienoisia hetkiä kun miettii itsekseen, että olenko huono äiti kun pari päivää aikaisemmin tullut tekstiviestimuistutus ei auta pitämään kirjaa näistä menoista. No eipä onneksi ollut niin vakavaa ja saimme uuden ajan melko nopeasti.

Treenasimme edellisenä iltana hampilääkäriä ja sitä kuinka hienosti hampit esitellään, mutta napero olikin aamukiukuissaan hieman eri mieltä yhteistyön suhteen ja sai aivan maailmanluokan raivokohtauksen. Seuraavaa kertaa innolla siis odotellen. Hampaiden pesu on meillä muutenkin usein tarkkojen taktiikoiden varassa, pieni haluaa aina pitää kädessään sähköhammasharjaa samalla kun harjailen tämän hampaita lastenharjalla. Ja mieluiten onnistuu harjaus sähköhammasharja-valoshowna, jolloin kylppärin valot tulee sammuttaa. Tekniikkalaji siis ja hampaiden harjaukset ovatkin monesti hieman kinkkisiä aamuisin kun on kiire ja pieni muutenkin unenpöppörössä. Lähiaikoina olisi tarkoitus siirtyä sähköiseen hammasharjaan myös lapsen suunhoidon osalta ja elättelen toivoa siitä, että homma helpottuisi sähköhammasharjan myötä. Kuinka teillä sujuu hampaiden harjaus pienten kanssa? 😀

Meillä oli tiistaina tarkoitus käydä pienen kanssa luonnontieteellisessä museossa sillävälin kun miehellä oli keskustassa menoa. Olimme puhuneet monta päivää pienen kanssa ”dinosaurus-museosta” ja mikä pettymys olikaan kun huomasin museon menevän tiistaisin kiinni jo neljältä. Hätätekniikka oli suunnata Stockan leluosastolle etsimään dinosaurus-leluja, mutta lelukaupassa riittikin muuta ihmeteltävää seuraavaksi 20 minuutiksi. Lupasinkin pojalle, että mennään lähiaikoina katsomaan Heurekan dinosaurus-näyttelyä. Veikkaan, että voi olla melkoinen menestys. Dinosaurukset ovat nimittäin tällä hetkellä ehkä se suurin innostus lapsukaisella.

Nyt yritän saada hoidettua viikon hommat kasaan!

 

Mitäs teidän viikkoon? Ja hei, ihanaa viikonloppua 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Keskiviikon kuulumisia

Meidän pienen flunssa alkaa vihdoinkin hellittää ja eilen vietettiin jo kuumeetonta päivää, vaikka pieni nuha vielä vaivaakin. Luulin maanantaina hetken itsekin tulevani sairaaksi. Pari päivää kärsin nimittäin todella oudosta olosta, ihan kuin olisi oksennustauti tulossa, joka sitten onneksi meni ohi. Ja vihaan oksennustauteja yli kaiken. Tai siis toisaalta, kukapa niistä nyt sitten pitäisikään? Tästä päästäänkin sitten taas kerran ihmettelyyn siitä, että miten lapsilla riittää aina energiaa, vaikka kuinka olisi flunssassa ja kuumeessa? Asia, joka jaksaa kummastuttaa aina vuosi toisensa jälkeen, koska itsehän olen kuumeessa aina suorastaan surkeana ja sitten kolmevuotias hyppii riehakkaasti sohvalla, jopa vielä villimmin kuin normaalisti.

En tiedä miksi, mutta olen tällä viikolla ollut jotenkin ahdistunut ja ottanut itseeni pikkujuttuja, joista en ehkä välittäisi normaalisti ollenkaan. Viime viikolla kirjoittelin niistä ihme hormonaalisista ongelmista ja nyt onkin ollut toista päivää päällä joku ihme hormoniahdistus potenssiin miljoona. Tuntuu, että joku pieni syysväsymys on lähipäivinä alkanut katalasti hiipiä tännekin tai sitten vaan poden piilevänä tuota ihme lastentautia, eipä olisi ensimmäinen kerta.

Kuten kuvista ehkä näkyy, chillailu ja piirretyt ovat alkuviikosta olleet kova juttu!

Intouduin lauantai-iltana (ihan vain silkasta huvista) tutkimaan sitä, miten EU-maassa asuva voisi muuttaa Ranskan Polynesiaan. Tämän seurauksena näin sitten tottakai myös unta Tyynenmeren maisemista, ihan parasta! Kerroin viikonloppuna Tommillekin, että jos voisin mennä ajassa taaksepäin kymmenisen vuotta ja jostain syystä emme tämän kanssa tapaisi toisiamme, muttaisin aivan varmasti Ranskan Polynesiaan. Niinkun NYT! Eikä varmasti yllätä, että sen jälkeen kun taannoin kirjoitin haaveestani pacific island hoppingin suhteen, on kaipuu pidempään matkaan ulkomailla vain paisunut entisestään. Asia ei luonnollisesti ole ajankohtainen aivan lähiaikoina, vaan enemmänkin aikaisintaan reilun vuoden päästä. Tulevina vuosina haluan muutenkin välttää eestaas reissaamista ja panostaa enemmänkin siihen, että viettäisi kerralla pidempiä aikoja reissussa, kuten viime talvena.

Miten muuten voi olla mahdollista, että kotona tulee eteen AINA jotain fiksattavaa? Remontoidessamme kylppäriä viime talvena, toivoimme remppajuttujen olevan siinä, ainakin hetkeksi. Noh, lattioiden fiksaamisesta olen maininnut jo aikaisemminkin ja alunperin olisin halunnut hoitaa lattiajutun samalla kylppärirempan kanssa. Sitten lykättiin sitä kesälle ja noh, koko homma unohtui. Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut hioa parketti ja maalata kauttaaltaan Betoluxilla, kuten Käpylän asuntomme lautalattia, mutta nyt olemme lähinnä tuumailleet, että onko vanha parketti jo liian huonossa kunnossa ja monta kertaa hiottu uuteen operaatioon. Anyway, lattian kunto alkaa olla jo niin järkyttävä, että jotain täytyy asialle tehdä. Onko joku teistä saanut todella kuluneen parketin vielä elvytettyä hiomalla / lakkaamalla / maalaamalla? Vinkkejä kaivataan epätoivoisesti! Ensisijaisesti toki haluaisi vielä fiksata vanhan parketin kuntoon, mutta alkaa tuntua, että lattian uusiminen on varmin vaihtoehto. Laminaatti on ihan poissuljettu juttu, koska itse en henkilökohtaisesti lämpene niille ollenkaan, mutta toki myös jokin uusi juttu ja vaihtelu kiinnostaisi lattian suhteen. Ehkäpä täytyy siis lähteä joku päivä lattiakaupoille fiilistelemään 😀

 

Kaikenlaisia ajatuksia siis mielessä tänään! Palataan 💕

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Mielipide: Kuluuko lapseen paljon rahaa?

Hei ja kivaa uutta viikkoa! Meidän naperolla alkoi viikonloppuna kamala flunssa ja tänään vietämmekin pienen potilaan kanssa rauhallista saikkupäivää kotona. Minulla piti muutenkin tänään olla vapaa / etäpäivä blogijuttujen parissa, joten ihan kiva aloittaa viikko rauhallisesti kotosalla. Muiden somepäivitysten perusteella on nyt meneillään joku megalomaaninen flunssa-aalto, toivotaan että tämä olisi nopeasti ohimenevää sorttia.

Tänään halusin kirjoittaa ajatuksiani ja mielipiteitäni siitä, että kuluuko (pieneen) lapseen paljon rahaa? Tai siis meidän mielestämme. Ainakin omassa arjessani todella usein kuultu väittämä on nimittäin, että lapsiin menee tuhottomasti rahaa. Vanhempana voisin todeta, että tätä kuulee melkeinpä viikottain. Tämä on yksi niistä aiheista, jonka kuullessamme katsomme aina Tommin kanssa toisiamme ja kohotamme kulmiamme. Kertoo ehkä jotain siitä, että olemme hieman eri mieltä asiasta. Näin näppituntumalta voisin todeta tämän menevän jo melkein epäsuosittujen mielipiteiden kastiin. Kukaan ei nimittäin koskaan puhu siitä, kuinka lapsiin ei mene rahaa. Koska jotenkin tuntuu, että on olettamus, että lapsiin kuuluu mennä paljon rahaa. Ennen poikamme syntymää kuulimme joka puolelta varoitteluita siitä, kuinka lapseen sitten kuluu aivan järkyttävästi rahaa. Tottakai tämä kauhistutti, varsinkin kun pienelle vauvalle hankittavien tavaroiden määrä on oikeasti pahimmillaan loputon. Halusin tänään käsitellä täällä myyttiä siitä, että kuluuko lapseen oikeasti tuhottomasti rahaa? Vai olenko minä kenties ainoa, joka ajattelee ettei ”vanhemmuus ole kallista”? Tai ainakaan vielä toistaiseksi.

Vauvavuoden aikana totesimme pienen ostopaniikin jälkeen (jopa varsin yllättyneinä), ettei pieneen vauvaan kulu rehellisyyden nimissä käytännössä ollenkaan rahaa, joka kieltämättä yllätti kaikkien pelotteluiden jälkeen. Okei, mitä nyt vaippoihin, vakuutukseen ja vaatteisiin. Tottakai vauvalle täytyy alkuun hankkia sitä sun tätä, tavaraa johon varmasti saa halutessaan uppoamaan vaikka pienen omaisuuden, mutta itse täytyy näin jälkeenpäin todeta monen asian olleen oikeastaan täysin turhia. Itse hamstrasin tutteja, tuttipulloja, vaatteita ja söpöjä pehmoleluja vain todetakseni, ettei vauva koskaan suostunut syömään tuttia, tuttipulloa, saati sitten välittänyt söpöistä pehmoleluista (joita ilmeisesti ostin enemmänkin itseni vuoksi :D).

Toki on täysin loogista pohtia asiaa myös talouden suhteen. Se, että olet aikaisemmin huolehtinut taloudellisesti vain itsestäsi ja yhtäkkiä vastuullasi on seuraavat 20 vuotta pieni ihminen, on suuri muutos ja mullistus. Ja tästä tullaan aiheeseen siitä, että lastentarvikkeet ovat aivan valtava bisnes. Missään muualla kaupallisen tavaran osa-alueella ei osata yhtä hyvin markkinoida juuri sinun tarvitsevan vähintään tätä ja tuota, jotta pienokaisesi olisi mahdollisimman tyytyväinen ja onnellinen. Tottakai tästä syntyy fiilis, että rahaa menee, koska moni loppupeleissä varsin turha tuote markkinoidaan helpottamaan elämää, sekä istumaan täydellisesti juuri sinun ja vauvasi tarpeisiin.

Jostain syystä en ole itse koskaan sortunut tähän lastentarvike-hifistelyyn ja hyvä niin. Jokainen tekee asiat tyylillään, toiselle voi olla tärkeä ja kiva juttu panostaa esimerkiksi vauvan vaatteisiin. Olemme ostaneet alusta alkaen noin 90% vauvan tarvikkeista ja vaatteista käytettynä, enkä voi sanoa niihin kuluneen aivan kamalasti rahaa. Ostan edelleen valtaosan lastenvaatteista käytettynä ja jollain tapaa tuntuisi jopa hölmöltä ostaa kaikki uutena, koska pienellä vaivalla löytää todella hyviä vaatteita, jotka ovat olleet käytössä yhdellä tai kahdella lapsella. Käytön jälkeen myyn tai lahjoitan hyväkuntoiset vaatteet taas sitten edelleen eteenpäin.

Kallein yksittäinen lapselle uutena hankkimani tuote on Patagonian untuvatakki (noin 80€), joka on ollut käytössä nyt vuoden ja varmasti vielä ensi vuoteen asti. On muuten ollut jokaisen euron arvoinen ulkoillessa ja takin kohdalla täytyy rehellisesti mainita, että kyllä, nautin ulkoilutakki-hifistelijänä ostaessani pienelle tuon takin 😀 Mutta niin, ei vauva ei oikeasti loppupeleissä tarvitse yhtään mitään muuta kuin lämpimän sylin, rakkautta, maitoa, puhtaita vaatteita ja vaippoja. Elämää toki helpottaa esimerkiksi ne vaunut ja turvakaukalo.

Näin 3,5-vuotiaan lapsen kohdalla täytyy todeta, ettei rahaa kyllä edelleenkään kulu juurikaan. Verraten vauva-aikaan, tarvitsee suurempia investointeja tehdä harvemmin ja hankinnat ovat pääasiassa vaatevaraston täydennystä. Sanoisinko, että pojan käytettynä ostettuihin vaatteisiin, kenkiin ja varusteisiin kuluu vuositasolla about 150-200€, maksimissaan. Joka siis vastaa noin parin kuukauden lapsilisää. Suurimmat yksittäiset kulut ovat hoitokuluvakuutus (noin 250€/vuosi) ja päivähoitomaksu (289€/kk). En koe tarvetta käyttää lapsilisää ”turhaan” ostaakseni vaatteita tai tarvikkeita varmuuden vuoksi. Siksi säästän pojan lapsilisän tilille ja rahastoihin, jolloin ne ovat käytettävissä myöhempinä vuosina jos ja kun menotkin kasvavat. Pääasiassa toivon itse kartuttavani tällä keinolla pojalle säästöjä autokoulua ja ensimmäisen omistusasunnon omarahoitusosuutta varten.

Pienen lapsen ruokakulut menevät siinä sivussa kun meidän aikuistenkin, joten eipä siihenkään mielestäni mene juurikaan rahaa, ottaen toki huomioon myös hoitomaksuun sisältyvät ateriat. Oikeastaan en tällä hetkellä keksi näiden aikaisemmin listaamieni asioiden lisäksi ainuttakaan, johon tällä hetkellä kuluisi rahaa. Kirjat lainaamme kirjastosta, useimmat lelut tulevat lahjoina ja niissä suosikeissa pysytään yleensä pitkään. Kuukaudessa kattaa lapsilisä heittämällä sen, mitä 3-vuotiaaseen kuluu rahaa jos hoitomaksu otetaan pois laskuista. Suurin konkreettinen kuluerä meille vanhemmille ja lapselle on näiden lisäksi varmaankin matkailu.

Sehän on selvää, että 2-vuotiaaseen menee aivan huomattavasti vähemmän rahaa, kuin 12-vuotiaaseen ja kulut varmasti nousevat tasaisesti vuosi vuodelta. Siks käsittelinkin postauksessa asiaa näin taaperoikäisen äidin näkökulmasta, koska tilanne on varmasti hyvin erilainen perheessä, jossa on esimerkiksi teini-ikäisiä. Lähivuosina tulee varmasti myös meidän perheeseen ajankohtaiseksi miettiä esimerkiksi lapsen harrastuksia, joihin toki kuluu rahaa kuukausittain. Mutta noin yleisesti, en itse koe pieneen lapseen menevän juuri ollenkaan rahaa.

 

Mitä mieltä te olette? Kuluuko pieneen lapseen paljon rahaa? Ja mikäli näin, mihin raha konkreettisesti kuluu?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Lapsen kanssa reissuun!

Ihanaa perjantaita! Miten onkaan, että aloitan postaukset jokaikinen perjantai, viikonloppu tai maanantai aina juuri toitottamalla kyseistä viikonpäivää tai alkavaa viikonloppua, haha. Syksy on alkanut tällä viikolla konkretisoitua ja laitoin keskiviikkona töihin lähtiessäni ensimmäistä kertaa pipon päähän ja ohuen villakangastakin päälle. Ja joo, olen jo varmaan muutaman viikon ajan törmännyt tuolla suunnilleen toppatakkeihin sonnustautuneisiin ihmisiin, samalla kun olen itse hiihdellyt vielä melkeinpä t-paidassa.

Lähdemme viikonloppuna tosiaan Rovaniemen kautta Pyhä-Luostolle ja olen tästä taas vaihteeksi melko innoissani. Olen varmaan jo pari viikkoa jauhanut pojalle päivittäin, että kohta mennään! En muista mainitsinko jo, että tarkoitus olisi käydä taas myös Lampivaaran ametistikaivoksella. Varasin meille itseasiassa pojan kanssa Luostolta kivan majoituksen, joten nähdään tällä kertaa viime vuoden Pyhätunturin lisäksi myös Luostotunturia. Tämä on muistaakseni neljäs kerta kun lennän pojan kanssa kahdestaan ja meidän vuoden takainen Rovaniemen lento oli jokseenkin katastrofi, muistaakseni jopa ihan kumpaankin suuntaan.

Pojalla oli tuolloin meneillään joku vaihe kun paikallaan ei maltettu pysyä ollenkaan ja ymmärrätte, että turvavöissä pysyminen nousun ja laskun aikana oli melkoista säätöä, koska tuohon asti olimme lentäneet lähinnä ”vauvapaikalla”, eli pitäneet lasta lennolla aina sylissä niissä vauvoille tarkoitetuissa turvavöissä, jotka kiinnitetään omaan. Koska meidän napero fanittaa lentokoneita ehkä maailman eniten, opetin tälle tuolloin viime vuoden Lapin lennolla, että kun turvavyön merkkivalo palaa, on tullut kapteenilta käsky olla kiltisti vöissä. Ja tadaa, noiden katastrofilentojen jälkeen ei ole enää ollut ainuttakaan ongelmaa edes pitkillä lennoilla ja pieni selvästi osaa kunnioittaa ”kapteenin käskyä” (okei, ja ehkä lieviä uhkauksia siitä, että lentokoneesta joutuu pois jos käyttäytyy huonosti, eikä kuuntele kapteenia :D).

Olen aikanaan kirjoittanut muutamaankin otteeseen ajatuksiani olettamuksesta, ettei lapsen kanssa voi matkustaa. Kuulin jo raskausaikana kyselyitä siitä, että mitäs nyt kun matkustelu loppuu kun perheeseen syntyy lapsi ja olin aina yhtä ihmeissäni. Miksi lapsen pitäisi muuttaa elämässä asioita? Tai siis miksi lapsen kanssa muka ei voisi matkustaa? Se on selvää, että lapsen kanssa reissaaminen on luonnollisesti hieman erilaista kuin ilman lasta, mutta ei se nyt missään nimessä mikään mahdottomuus ole.

Itse olen lapsena ollut perheeni kanssa kahdella maailmanympärysmatkalla, enkä ole koskaan kuullut vanhempieni päivittelevän sitä, että matkustaminen lapsen kanssa olisi ollut jotenkin hankalaa. Kun kerron uudelle ihmiselle meidän maailmanympärysmatkastamme on reaktio usein hämmästelyä siitä, että oli varmasti haastavaa tehdä maailmanympärysmatka 2-vuotiaan kanssa. Heh, no itseasiassa ei edes ollut. Jostain syystä en näe reissaamista pienen lapsen kanssa missään määrin ongelmana tai haasteena. Toki, asenne ratkaisee tässäkin ja jos noin muuten kokee matkustamisen stressaavana, on se pienen lapsen kanssa luultavasti kaksinverroin stressaavampaa.

Jännitin tietysti itsekin ensimmäisiä pitkiä lentoja lapsen kanssa, mutta näin reilun kolmen vuoden kokemuksella lapsen kanssa reissatessa täytyy todeta, että homma helpottuu ajan myötä. Kahden ikävuoden jälkeen on reissaaminen ollut huomattavasti helpompaa kuin ensimmäisinä ikävuosina nyt kun poika osaa jo eri tavalla nauttia asioista matkalla ja syödä ravintoloissa suurinpiirtein samaa ruokaa kun mekin. Pienen lapsen kanssa reissaaminen on toki aina erilaista ja vaatii varautumista erinäisiin skenaarioihin, muttei missään nimessä ole mikään este reissaamiselle. Ja tässäkin asiassa helpottuu homma sen myötä kun uskaltaa lähteä lapsen kanssa reissuun, eikä turhaan jännitä tai stressaa sitä, kuinka hankalaa se on 🙂

Ensi viikolla siis tulossa kuulumisia meidän Lapin syysreissusta 🙂

 

Kivaa viikonloppua!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.