Lomakuulumisia ja minä ilman pidennyksiä

Minulla alkoi maanantaina virallisesti kesäloma kun poika palasi kesälomilta takaisin tarhaan. Ja voi kun onkin ollut outoa hengailla kotona ilman mitään sen kummempia pakollisia juttuja tai tehtäviä asioita. Ihanan rentouttavaa! Heräillään aamuisin viimeistään seiskalta, koska vien pojan aamuisin tarhaan ja jatkan itse siitä suoraan sitten lenkille, eli mistään myöhäisistä herätyksistä ei voisi puhua, mutta jääpähän aikaa enemmän päiviin. Eivätkä nuo herätykset millään tapaa minua haittaa, vaikka omakin unirytmi on tässä lomaillessa siirtynyt hieman myöhäisemmäksi. Se on kyllä mainittava, että nämä helteet ovat laiskistaneet varmasti itse jos kunkin. Päivät ovatkin siis menneet todella chilleissä meiningeissä, pääasiassa neuloen, aamulla meditoiden lenkin jälkeen, kuunnellen äänikirjoja ja tällä viikolla kävin myös hoitamassa asioita keskustassa. Eli todella stressivapaasti siis! En valita ollenkaan 🙂

Mietin alkuun, että pitäisinkö pojan kotona koko kuukauden kanssani lomalla, mutta totesimme sitten, että haluan itsekin viettää edes reilun viikon kotona niin, että saan hyvin tehtyä joitain hommia, kuten järjesteltyä kaappeja, luettua ja kaikkea semmoista, joiden tekeminen on vähän haastavampaa kun on lapsen kanssa. Ja toki, tarvitseehan äitikin lomaa, eikä se tarkoita sitä, että äiti olisi itsekäs. Tai joku jokaisen täytyy olla terveellä tavalla itsekäs ja huolehtia omasta jaksamisestaan.

Reissataan kuitenkin kesäloman ulkopuolella perheen kanssa ainakin pari kertaa, joten vuoteen kertyy kuitenkin reippaammin yhteistä perhelomailua, kun monille tuon kuukauden kesäloman aikana. Toinen syy pojan laittamiseen loppulomani ajaksi hoitoon oli se, että tämä oikeasti viihtyy tarhassa ja käyttäytyykin siellä kuulemma huomattavasti paremmin kuin kotona (eli ei esimerkiksi viskelele tavaroita tai lautasia :D). Vaikka usein sanotaan, ettei alle kolmevuotias oikeasti tarvitse sosiaalisesta näkökulmasta muiden lasten seuraa, olen itse kuitenkin jossain määrin eri mieltä.

Ei varmaan olla ainoita, joiden perheessä Ryhmä Hau on the thing.. Tunnari soi mulla päässä jokaikinen päivä. Mulla on jo oma lempparikin noista (Samppa) 😀

Poika on nyt alkanut jo jonkin verran leikkimään muiden lasten kanssa (vaikka se nyt vielä semmoista vähän alkeellista onkin :D), mutta varsinkin hieman vanhempien lasten kanssa leikkiminen on jotain, mistä hän tykkää hurjasti! Ja kehittää varmasti monelta kantilta myös vuorovaikutuskykyjä. Itse kun en kykene samanlaiseksi leikkikaveriksi kun joku toinen pienempi siellä tarhassa. Itse näen siis pienen lapsen sosiaaliset suhteet myös suurena plussana ja koska meillä ei ihan kamalasti ole kaveripiirissä lapsia, on tarha sitten se leikkipaikka ja on ilo huomata, että pieni tosiaan nauttii muiden seurasta.

Innostuin ekana lomapäivänä keräilemään jopa kukkia 😀 Tällä viikolla on muutenkin tullut tehtyä asioita, joita en yleensä ikinä tee arkena. Kuten kaappien järjestely, kunnon löhöily ja tavaroiden järjestely.

Ylemmissä kuvissa muuten pitkästä aikaa kuvaa täysin omasta tukastani. Pidennyshuolto oli lomien vuoksi päässyt venähtämään ja päädyin repimään roikkuvat sinetit irti. Oma tukka on tällä hetkellä siis varsin lyhyt, mutta huonon latvan katkeiltua käytännössä kokonaan pois on kunto yllättävän hyvä. Kasvattelu siis jatkuu.. Moni teistä totesi Instan puolella, että pitäisi pysyä tuolla omalla tukalla, mutta katsotaan. Jos se olisi kauttaaltaan edes 5-10cm pidempi, niin olisin niin iloinen! Onneksi tukka kasvaa.

Huomenna suuntaan Köpikseen, joten alkuviikosta tulossa kuulumisia sieltä! Tarkoituksena koluta ainakin vintageliikkeitä ja Isabel Marantin liike, johon olen himoinnut pääseväni jo vuosia ;D Jos Köpiksen kuulumiset kiinnostaa, niin reaaliaikaisia matkajuttuja voi seurailla IG Storiesissa @iines

Kivaa viikonloppua!!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Parhaita muistoja kesältä 2017

Ajauduin tässä yksi päivä muistelemaan viime kesää ja kaikkia muistoja, joita siihen mahtui. Kesä 2017 oli yksi parhaista, jonka saimme viettää koko perhe yhdessä. Mitkä olivat parhaita muistoja viime kesältä?

Remontti valmistui. Tai ainakin melkein, lukuunottamatta siis seinien maaleja, jotka valmistuivat vasta tänä vuonna, haha. Viime kesänä saimme kuitenkin kaide- ja porrasremontin vihdoinkin valmiiksi. Vanhat puukaiteet vaihtuivat siis teettämiimme metallisiin, joka kruunasi kodin yleisilmeen. Tsiisus kuinka erilainen tämä asunto olikaan silloin kun tämän ostimme. Katto kauttaaltaan puun sävyä, samoin portaat ja kaiteet, keittiö jostain 15v takaa. Valkoiset pinnat ja kaiteiden vaihto tekivät kuitenkin tehtävänsä. Ensinhän meidän oli tarkoitus maalata myös itse portaat valkoisiksi, mutta sitten pidimmekin niitä hienompina ja persoonallisempina juuri noin.

Kroatia. Imetyksen lopettamisen jälkeen lähdin minilomalle Kroatian Dubrovnikiin. Maa oli kohteena kiehtonut jo kauan ja on todettava, että Kroatia on valtavan kaunis!! Ehdottomasti paikka, johon joskus haluan uudestaan. Kristallin kirkasta vettä, hyvää ruokaa ja muutenkin kauniit maisemat lyhyehkön lennon päässä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin erossa reilun vuoden ikäisestä pikkuisesta, joka reissun aikana oli luonnollisesti isänsä kanssa.

30v. Viime heinäkuussa täytin 30 ja synttäripäivän kunniaksi tulivat ystäväni ”kaappaamaan” minut täysin yllättäen synttäripäivän viettoon. Ensin lähdimme hyppimään trampoliinipuistoon, sitten keskustaan todelliseen jymy-ylläriin (=tatuointi, iik) ja siitä vielä dinnerille. Aivan loistava päivä ja olen muuten siitä saakka halunnut uudestaan tuonne Rush-trampoliinipuistoon 😀

Eka tatuointi. Synttäripäivän jymy-ylläri oli tatuointi, josta en siis tiennyt ennakkoon kertakaikkiaan mitään. Olin joskus maininnut Tommille, että voisin joskus ottaa pienen tatuoinnin ja vielä näyttänytkin millaisen. Ja sitten tämä oli järkännyt koko homman, iik! Itse tatuointi ei sattunut kyllä yhtään, tuntui samalta kun olisi epilaattorilla ajellut ihokarvoja ja lopputulos mieleinen, sekä juuri itselleni tärkeän merkityksen sisältävä. En kuitenkaan voisi kuvitella itseäni kovin tatuoituna, joten mikään tatskavillitys ei tuon ekan jälkeen iskenyt. Voisin ottaa yksi-kaksi aivan pientä tatuointia jonnekin enemmän piiloon ja itseasiassa tiedänkin jo mitkä merkit ottaisin, mutta saapi nähdä.

Biarritz. Kesän päätösreissu elokuun alussa oli yksi suosikkikohteistamme Ranskan Biarritz. Säät eivät oikein suosineet reissussa ja muistaakseni parina päivänä paistoi aurinko. Muuten sitten tuuli ja tihutti vettä kun viiletimme lapsen kanssa Biarritzin kaduilla kunnon sadevuoraukset vaunuissa. Eihän siinä, mukava reissu oli silti, mutta tottakai meidän tuurilla Suomessa huomattavasti lämpöisempi 😀

Uusi työ. Viiden pankkivuoden jälkeen irtisanouduin työstäni hoitovapaan loppumetreillä. Paluu vanhaan ahdisti ja olin jo saanut uuden, mieleisemmän työpaikan, jossa siis tälläkin hetkellä olen. Tyypille, joka on tottunut tietynlaiseen turvaan ja pysyvyyteen, oli tuo yksi elämäni suurimmista päätöksistä. Ajoittain olen tietty muistellut kivoja hetkiä ystäviksi muodostuneiden pankkikavereiden kanssa, jäyniä mitä joskus teimme ja kynsisalonkeja, joita pidimme tauoilla. Sekä ihan parhaita lounaita Flemarin vanhassa Bullmanissa (RIP) ja vatsakramppeja, joita sain työpaikkaruokalan ala-arvoisesta ruoasta silloin kun sinne jostain syystä ajautui syömään. Ihan parhaita muistoja! Harmi, ettei mikään pysy ikuisesti.

Lenkkeily. Sitä nimittäin tuli harrastettua viime kesänä oikein olan takaa. Kävin juoksemassa useamman kerran viikossa ja olen melkein päässyt nyt takaisin säännölliseen juoksurytmiin. Pyrinkin siihen, että käyn viikossa ainakin 2-3 juoksulenkillä. Tosin, yleinen hyötyliikunta on nyt lomaillessa ollut hieman laiskempaa..

Touko-kesäkuun vaihteessa juhlimme myös pienen 1v-synttäreitä <3

Karviaismarjapiiras oman pihan marjoista.

Päiväreissu Tallinnaan.

Mitkä ovat teidän parhaimmat muistot viime kesältä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Viikonloppuvinkki: Korvapuustit!

Eräs asia, josta vahvasti tietää, että olen lomalla on se, että intoudun leipomaan! Kai sitä kerran vuodessa voi korvapuustit kyhätä ja viime viikolla olikin ihan kamalissa korvapuusti-himoissa pakko alkaa tekemään taikinaa. Näitä onkin sitten sen jälkeen napsittu ihan kohtalaisesti pakastimesta ”välipalaksi” 😀 Pakko myöntää, että korvapuustit ovat oma paheeni. Saatan pahimmissa pullahimoissa usein ostaa viikonlopuksi pussin niitä Gifflar-pikkupullia, joita pystyn helposti vetämään melkein pussin hetkessä.. Muita erityisherkkujani leivonnaisista ovat letut ja piirakat, erityisesti mustikka, omena ja raparperi. Mistään överimakeista cupcakeista, macaronseista tai brownieista taas en välitä ollenkaan. Tai mistään, missä on hilloa.

Blogissa on ollut tällä viikolla kunnon mammaviikko, mutta näin perjantain kunniaksi oli aivan pakko postailla tänään pullakuvia. Jospa joku intoutuisi viikonloppuna leipomaan esimerkiksi näitä korvapuusteja. Vaikka leipominen ei olekaan minulle mitään jokaviikkoista puuhaa, pitäisi sitä kieltämättä tehdä useammin. Leipomista voi verrata helposti vaikkapa neulomiseen, semmoinen tietynlainen käsillä tekeminen on todella rentouttavaa ja tuo hyvää mieltä. Oikeastaan en edes tiedä miksi ei tule leivottua useammin? Ehkä siksi, että en itse ole ihan kamala sokerihiiri, kuten ei meidän muukaan perhe ja toisaalta sitten taas, jos niitä leivonnaisia lojuisi keittiössä ympäri viikkoa, niitä varmasti kyllä söisi ihan jatkuvasti.

Leivontalistallani vielä kesän aikana ovat omenapiirakka, mustikkapiirakka ja ehkä myös raparperipiirakka. Ja tietty myös ekaa kertaa ihan liian pitkään aikaan ne maailman parhaimmat muffinsit. Jos teillä on heittää näistä edellämainituista piirakoista oma lempireseptinne (mielellään joku melko vaivaton) niin antakaa tulla!

Itse korvapuustien ohje nyt ei ole mitenkään erikoinen, ihan siis perusohje, jonka olen löytänyt netistä ja josta itseasiassa viime vuonna postailin kun intouduin leipomaan pullaa ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Löytyypi siis tästä postauksesta!

Viikonloppuna voisikin siis taas olla leivontajuttuja jos vain osaisi päättää: Omenapiirakka, mustikkapiirakka vai jotain muuta?!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Melkein kuin häämekossa

Moimoimoi! Nukuimme tänään naperon kanssa ennätyspitkään, hurjasti puoli yhdeksään. Tähän mennessä kun olen viikonloppuja lukuunottamatta useimmiten noussut jo reippaasti ennen seiskaa puuhailemaan omia juttujani. Eilen oli vähän semmoinen olo, että olisi tulossa kipeäksi, joten päätin että nyt kerrankin nukun ”pitkään” jos poika vain sallii. Semmoisen yleisen kolotuksen lisäksi huomaan heti olevani tulossa kipeäksi semmoisesta määrittelemättömästä alakuloisesta olosta. Se iskee aina pienen flunssan alla ja on ihan kamalaa. On jotenkin aivan nuutunut ja mieli maassa, vaikka olisi kyse vain jostain pikkunuhasta. Ehkäpä tämä tästä. Sinänsä on myös koomista, että äiti nousee useimmiten aikaisemmin kuin lapsi, vieläpä lomalla. Itse olin loppupeleissä se, joka heräsi silloin puoli yhdeksältä herättämään pientä vierestäni. Toisaalta, sama äiti menisi varmaan joka ilta nukkumaankin jo ennen lasta, jos se vain olisi mahdollista. Olen kyllä ihme mummeli ja aamuihminen 4 life, haha.

Nyt lomalla on pojalla mennyt rytmi jotenkin aivan sekaisin, vaikka sinänsä noudatetaankin samoja aikatauluja kuin normaaliarjessakin. Herätys viimeistään kahdeksalta, parin tunnin päikkärit, mutta silti tämä on kukkunut iltaisin reippaasti yli kymmeneen. Aikaisemmin kun olen antanut toisen nukkua päiväunia jopa 3h tai niin kauan kunnes itse herää, ei ole ollut tämmöistä ”ongemaa”, että se olisi vaikuttanut iltauniin. Ehkäpä tarha-arki on yksinkertaisesti pienelle niin paljon rankempaa, että untakin tarvitsee enemmän? Tai sitten kyse on taas kerran jostain vaiheesta 😀 Kuinka pitkiä päikkäreitä muut taaperot nukkuvat? Rajoitatteko niitä vai annatteko nukkua niin kauan, että lapsi herää itse? Meidän päiviin kuuluu usein ainakin pari tuntia ulkoilua, siis semmoista kun kävellään / juostaan kilpaa lenkkipolulla ja puuhaillaan puistossa, sekä lisäksi kotona ja omassa pihassa leikkimiset. Eli liikuntaakin kuitenkin tulee reippaasti, mutta ehkä sitten tarhassa vieläkin enemmän? Siinä tapauksessa en ole varma olisiko minusta kotiäidiksi, tuntuu jo nyt, että ollaan jatkuvasti liikkeessä ja tekemässä jotain, mutta taaperon väsyttäminen on silti aivan mahdoton tehtävä! Vinkkejä?

Köpiksen reissu kolkuttelee vajaan parin viikon päässä ja tarkoitus olisi ehtiä kartoittaa hieman kaupungin tarjontaa. Ravintoloita ja 2nd hand-liikkeitä lähinnä. Oletteko te käyneet Köpiksessä kirppistelemässä? Onko jotain hyviä vinkkejä niiden suhteen tai ihan noin yleisesti?


Tämän aivan mielettömän kauniin mekon löysin muuten kesäkuun Italian reissulta ja oli muuten parin pastapussin lisäksi kertakaikkiaan ainut asia, jonka reissusta ostin. Poikkesimme Jutan kanssa aivan sattumalta pieneen vaateputiikkiin, jossa katseeni kiinnittyi tähän mekkoon salamana. Viimeiset varmasti lähes kymmenisen vuotta olen nimittäin etsinyt juuri tämmöistä valkoista mekkoa ja viimeinkin se tuli vastaan. Huvittavaa, että mainitsen hääjutuista jo toistamiseen lyhyen ajan sisään, mutta en ole itse ikinä haaveillut mistään rimpsumekko ja laahus-häämeiningistä. Päinvastoin juuri tämmöisestä puuvillamekosta ja seppeleestä päässä, joissa voisi mennä naimisiin rauhallisissa merkeissä siellä Malibussa tai Tahitilla. Ilmamn kenkiä 😀 Eli kai olen nyt tavallaan jo hankkinut valmiiksi potentiaalisen häämekkoni, jos semmoiselle joskus tulee tarvetta, haha!

Sandaalit ovat nuo Sam Edelmanin pom pom-sandaalit, jotka pari vuotta sitten löysin Net-a-porterin kesäaleista. Vaikka pampulavillitys sen jälkeen hieman laantuikin, ovat sandaalit edelleen suosikkini ja juuri oman tyyliseni.

Ja hei, kerrankin onni suosii ja pian luvattu helteitä lomani aikana. Jess! Meillä on päivät melkoista hulinaa, joten välillä saattaapi tulla tekstillisesti tämmöisiä hieman suppeampia kun ei ehdi pitkiä aikoja keskittyä kirjoittamaan syvempiä pohdintoja 🙂

Mitä tuumaatte asusta ja mekosta?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Ihan vain niitä arkisia lomakuvia ja kuulumisia

Huomenta! Toivottavasti viikonloppu ja maanantai menivät teillä mukavissa merkeissä. Me vietimme perinteisesti perheviikonloppua ja ensimmäinen lomaviikko suorastaan hujahti silmissä. Perus.. Minulla kestää aina muutama päivä siinä, että irtaannun työmoodista ja pääsen lomailumeininkiin, mutta loppuviikosta ehti jo päästä kunnolla lomafiiliksiin. Ehdin myös jo kauhistella, että mitenkäs sitten kun kesäloma pian onkin ohi? Lomalla ei pitäisi ikinä ajatella sen loppumista, vaan keskittyä jokaiseen päivään ja ottaa niistä kaikki irti. Onneksi vielä kokonaiset kolme viikkoa lomailua edessä. Lomalla kun kerran ollaan, näkyy lomameininki myös kuvissa.

Viime viikolla leikimme, mietimme aktiviteetteja ja kävimme pikaisesti myös Linnanmäellä, joka osaltamme oli täysi katastrofi. Lähdimme heti lounaan jälkeen pojan kanssa Alppilaan ystäväni luokse, jossa yritin saada lapsukaista päikkäreille, huonoin tuloksin. Lähdimme sitten köpöttelemään Linnanmäkeä kohti ja tottakai alkoi heti sataa kun pääsimme perille 😀 Eihän siinä, kierreltiin hetki siinä pienessä sateessa, kunnes poika simahti rattaisiin. No, suunta kotiin sitten. Olimme olleet monta tuntia menossa ja matkalla kotiin sain itse jonkun ihme huimauskohtauksen, eikä banaanikaan auttanut. Huhheijaa, eipä ole helppoa tämä lomailu, haha. Toisekseen täytyy myös todeta, että taaperon kanssa ei kannata lähteä kahdestaan Lintsille. Jos meinaa yhteenkään laitteeseen, on joku kolmas henkilö vaunuvahtina kyllä ihan must.

Kyselinkin Instagramin puolella museovinkkejä taaperon kanssa ja kiitos kaikista vinkeistä! Suosituksina tuli mm. Töölön ratikkamuseo, luonnontieteellinen, Kiasma ja Designmuseo. Tutustuin myös näihin Pienten Helsinki ja Lasten Helsinki-sivustoihin, joissa on kivasti koottuna Helsingin aktiviteetteja ja vinkkejä lapsen kanssa puuhaamiseen. Ratikkamuseo voisi olla meillä ehdottoman kova sana ja luonnontieteellinen on myös ollut jo kauan listalla. Kävin itse pienenä paljon museoissa ja varsinkin Tukholman Naturhistoriska on yksi suosikeistani! Muita Tukholman museoiden ehdottomia suosikkejani ovat Teknista Museet, Aquaria-vesimuseo (siellä on aivan ihana sademetsä!!!) ja toki myös Junibacken. Myös Gröna Lund oli pienenä kesien parhautta! Mikä siinä onkin, että on melkeinpä helpompi lähteä toiselle puolelle maapalloa kuin naapurimaahan? Olen jo ikuisuuden haaveillut perusteellisesta Tukholman reissusta tuttuihin lempparipaikkoihin pitkästä aikaa, mutta jotenkin ei vain ole saanut aikaiseksi.

Voin kertoa, että jo ihan ulkoisestikin olen ollut todellisessa lomamoodissa. Tukka takussa ja ilman meikkiä, päällä tuo sama musta mekko jo ties monettako päivää. Haha! Loman parhaita juttuja on, että saa olla juuri niin rönttöisenä kun haluaa. Koti-minäni on kyllä aikamoinen vastakohta sille, millainen olen taas kun lähden kotoa.

Viikonloppuna kävimme koko perheen voimin myös rantsussa! Poika kertakaikkiaan rakastaa rantaleikkejä ja pääsin itsekin viimeinkin heittämään talviturkin. Jo oli aikakin 😀 Kylmäähän se tietysti oli, mutta kerran se vain kirpaisee. Siitä taitaa olla jopa vuosia aikaa kun olen viimeksi käynyt Suomessa  pulahtamassa, muualla siis kun Kumpulan maauimalassa.

Voin kertoa, että tuo lapio ei hevillä kädestä irtoa… 😀

Myös pipotehdas on ollut taas vauhdissa ja nyt on tekeillä tuommoiset mustat tiimi-beaniet koko meidän perheelle.

Saa nähdä mitä tämä lomapäivä tuo meille tullessaan. Mukavaa tiistaita!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.