Reissussa sattuu ja tapahtuu

Kaupallinen yhteistyö: Sabora Pharma

Pakatessani matkalle varaudun aina siihen, että reissussa voi tulla eteen vaikka ja mitä. Tietyt asiat ovat niitä, jotka pakkaan mukaan varmuuden vuoksi, koska parempi pelata varman päälle sen sijaan, että harmittelisi reissussa. Kuumuus, pitkät kävelyt, vene- ja automatkat, sekä vatsataudit voivat kaikki saada lomahermon koetukselle, mutta onneksi joihinkin tilanteisiin voi varautua myös etukäteen.

Tässä muutama tuote, joilla varauduin koko perheen maailmanympärysmatkalle…

 

Sea Band-matkapahoinvointirannekkeet. Näitä vilautinkin jo Tahitin automatkalla IG Storiesissa ja sai aikaan melkoisen kiinnostuneen viestitulvan! Itse olen tiennyt rannekkeet jo vuosia, mutta näköjään tuote on kuitenkin monelle vielä melko tuntematon. Varmasti kuitenkin usealle matkapahoinvoinnista kärsivälle kuitenkin tarpeellinen. Harkitsin näiden ostoa vakavissani aikanaan raskauspahoinvoinnin kourissa, mutta muistaakseni pahoinvointi ehtikin sitten  juuri kriittisellä hetkellä mennä ohi ja unohdin koko asian (sopivat siis erinomaisesti myös sen ikävän vaivan hoitoon!). Pahoinvointirannekkeet ovat lääkkeetön ja sivuvaikutukseton vaihtoehto matka-tai raskauspahoinvointiin. Niiden teho perustuu P6-akupisteen painantaan ranteissa. En itse yleensä ole kovin herkkä matkapahoinvoinnille, mutta täällä reissussa on kyllä iskenyt autossa kiertelevillä teillä melkoiset yökötykset ja tästä eteenpäin onkin tarpeellista kantaa rannekkeet mukaan koko perheelle aina kun lähdemme autoilemaan. Varsinkin Uudessa-Seelannissa tulee nimittäin todella helposti huono olo kiertelevillä teillä. Poikamme kärsii pidemmillä automatkoilla usein matkapahoinvoinnista ja erityisesti lapsille ei mielellään käyttäisi lääkkeellistä hoitoa. Itseasiassa juuri lapset kärsivät yleisimmin matkapahoinvoinnista.

 Ja nyt moni varmaan miettii, että toimiiko akupainanta? Kyllä! Olen itse aikanaan jo ennen rannekkeita käyttänyt tuota akupisteen painantakikkaa pahoinvointiin, mutta tekniikka on haastava, koska molempia ranteita ei voi painaa samaan aikaan ja käytännössä pistettä täytyy painaa sormella kokoajan. Siksi nämä rannekkeet ovatkin kätevä vaihtoehto, varsinkin silloin kun ei voi tai halua käyttää lääkkeellistä hoitoa (ja haluaa keskittyä matkalla muuhunkin, kun akupisteen painamiseen, hehe :D). Tutkimusten mukaan jopa 75% matkapahoinvoinnista kärsivistä henkilöistä hyötyvät rannekkeista. Kokoja näistä löytyy kaksi, aikuiselle ja lapselle. Rannekkeita myyvät kaikki suomalaiset apteekit.

Floridral-juoma vatsatautiin ja nesteytykseen. Vatsatautia ei koskaan toivoisi reissussa, mutta meidänkin matkoilla on viime aikoina tullut niitä koettua. Kun reissaa eri hygieniatason ja bakteerikannan maissa, ovat vatsapöpöt yleisimpiä, mutta monissa maissa on myös vaikeampi löytää käsiinsä niiden hoitoon tarkoitettuja valmisteita. Tai no, itse en ainakaan kovin mielelläni lähde vasta sairastessa metsästämään apteekkia, vaan tietyt valmisteet kannamme kotoa mukana. Yksi tuotteista, joka meillä on ollut täällä maailmanympärysmatkalla just in case mukana on Floridral elektrolyytti-maitohappobakteerivalmiste, jonka itse koen erityisen tärkeänä valmisteena pienen lapsen kanssa reissatessa. Tätä olemme pojan vauva-aikana käyttäneet vatsataudin hoitoon ja nesteytykseen. Jauhe sisältää keholle välttämättömiä sokereita ja suoloja, joita menetetään vatsataudin aikana, sekä maailman tutkituinta maitohappobakteeria Lactobacillus rhamnosus GG:tä, joka tutkimusten mukaan ehkäisee vatsataudin syntyä ja lyhentää taudin kestoa. Jauheseokset sekoitetaan 2dl vettä ja valmistetta löytyy sekä aikuisille, että lapsille ja vauvoille. Vauvojen ja lasten Floridral Baby-valmiste ei sisällä lainkaan keinotekoisia makeutusaineita ja sopii käytettäväksi lapsille 6kk iästä eteenpäin.

Footner Cool Active Massager. Kuumuus ja koko päivän kävely ottavat ainakin itselläni kohtuullisesti jalkoihin. Reissussa viettää usein pitkiä päiviä retkillä ja nähtävyyksiä kierrellen. Itselleni on ainakin tuttu tunne se, kun jalat ovat päivän päätteeksi kuin muussia. Olen tehnyt reissussa iltaisin itselleni ja Tommille jalkojen ”virkistävää spa-hoitoa” Footnerin Cool Active Massager-hierontakuulalla, joka levittää jaloille viilentävää ja rauhoittavaa vaahtoa. Tuote sopii erinomaisesti käytettäväksi esimerkiksi kuumuudesta tai rasituksesta väsyneille jaloille, liikunnan jälkeen virkistämään jalkoja tai myös korkokenkien uuvuttamille jaloille (heh, ei ole tosin täällä reissussa pelkoa korkkareista), aina vähintään 2-5 minuuttia kerrallaan. Paineluhieronnan ja viilentävän geelin yhdistelmä virkistää ja rentouttaa jalkoja, tämä täytyy allekirjoittaa! Varsinkin aktiivisen ja kuuman päivän päätteeksi on kiva tehdä koti-spahoito jaloille.

 

Onko joku tuotteista teille jo ennestään tuttu? 🌴🌈✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Wadap, Uusi-Seelanti!

Huh, vihdoinkin Uudessa-Seelannissa. Viiden tunnin lento tänne Tahitilta hujahti melko helposti, vaikka väsymys alkoikin loppua kohden painaa. Poika malttoi aivan hurjan hyvin istua paikallaan ja lento oli ehkä yksi vaivattomimmista tähän saakka. (Ainiin ja Air New Zealand on ihan huippu lehtoyhtiö!) Olimme siis vasta myöhään maanantai-iltana perillä Aucklandissä ja vietimme ensimmäisen yön lentokenttähotellissa. Oli muuten niin outoa nukkua ekaa kertaa kuukauteen kunnon hotellissa ja hyvässä sängyssä kaikkien noiden bungalowien sun muiden jälkeen. Vaikka tuo lentokenttähotelli ei todellakaan ollut mikään kovin kummoinen, niin voi jösses mitä luksusta voi tämän matkalaukkuelämän keskellä olla ”tyynybuffet” ja neljä erilaista tyynyä, joista valita, ah. Sänkyhifistelijä kiittää!

Seuraavana aamuna noudimme vuokra-automme ja lähdimme ajamaan kohti ensimmäistä etappia täällä, Waihi Beachiä. Alunperin olimme buukanneet ekaksi kohteeksi Raglanin, mutta surffiennusteet näyttivät sen verran huonoa siellä puolella, että vaihdoimme suunnitelmia ja suuntaamme sittenkin ensin Waihi Beachille. Ja täälläpä sitä nyt ollaan, pienessä rantakylässä ihmettelemässä maailman menoa niin kaukana Suomesta kuin vain voi olla.

Eilinen meni melko väsyneissä merkeissä. Poika on ollut pari päivää todella huonolla tuulella ja itsellänikin on ollut jotenkin alavireinen olo. Taaperon kiukuttelut ovat myös semmoisia juttuja, jotka aika tehokkaasti tyhjentävät energiavarastot. Jos näistä blogiteksteistä saa sen kuvan, että meidän reissaaminen on aina helppoa ja täydellistä hyvän mielen matkailua, niin ei tosiaankaan. On päiviä, jolloin tuntuu ettei mikään suju, pienen päivä on silkkaa draamailua ja tuntuu, että pääsisi niin paljon helpommalla kotona, kuin reissun päällä. Huhheijaa! Onneksi nämä kaudet usein tulevat ja menevät, mutta olisi mielenkiintoista tietää miksi 2,5-vuotiaan elämä tuntuu välillä olevan niin kertakaikkisen rankkaa? Antaisin melkein mitä vain jos joku kuskaisi minua rannalle, toisi ruoan nenän eteen ja vielä kärryttelisi matkarattaissa ympäriinsä, haha!

 Käytiin tänään toistamiseen hengailemassa rannalla, piipahdettiin Waihi Beachin kylällä ja haettiin äsken take-away fish & chipsit. Nyt täytyykin sitten suunnitella, että mitä kaikkea täällä lähettyvillä kannattaisi nähdä (kiitos edelleen kaikille hurjasti vinkeistä pohjoisen saaren suhteen!!!), ainakin Coromandelissa olisi kiva käydä nyt kun ajomatka Waihista sinne ei ole ihan kamalan pitkä. Suunnitelmissa olisi ehkä huomenna ajaa sinne suunnalle 🙂

Täällä on kyllä hassua, että vaikka päivällä on melkein +30c lämmöt ja UV-indeksi paukkuu Accuweatherin mukaan pahimmillaan 11, ovat illat silti melko viileitä. Istuskelen tässä parhaillani terdellä saronki harteilla ja silti vähän viluttaa. Outoa vaihtelua päästä käyttämään pitkiä housuja ekaa kertaa 3 viikon tropiikin jälkeen 😀

 

Palaillaan myöhemmin muiden NZ-kuulumisten kera!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kuinka selvitä aikaerosta taaperon kanssa?

Sain teiltä postaustoiveen liittyen siihen, kuinka selättää jetlag taaperon kanssa. En ollutkaan aikaisemmin hoksannut kirjoittaa aiheesta, vaikka asia varmasti monia pienten lapsen kanssa reissaavia mietityttääkin. Usein jetlag on jo ilman lastakin raastava riesa ja tottakai täytyy aikaeroväsymyksen kourissakin mennä lapsen ehdoilla. Meillä ei ole jetlagin suhteen onneksi ollut mitään ylitsepääsemättömiä haasteita, vaikkakin onhan se välillä melkoista rumbaa, jos aikaero on suuri (kuten Loseihin matkatessa 10h). Uudelle aikavyöhykkeelle siirtyessä ovat pari ensimmäistä päivää usein pahimmat, mutta uuteen aikaan tottuu kyllä nopeasti, varsinkin jos siirtyy uuteen aikaan jo matkalla kohteeseen 🙂

Jetlag näkyy lapsessa usein väsymyksenä ja sanoisinko, että jos lapsi on selvästi todella väsynyt, ei tätä tule yrittää pakolla pysymään hereillä, vaikka yrittäisikin itse sinnitellä. Sisäinen kello on todella vahva ja usein (tai ainakin meidän poika) herää ensimmäisinä päivinä aamulla / yöllä melkolailla samoihin aikoihin huolimatta siitä, venyttääkö nukkumaanmenoa tunnilla-parilla vai ei. Kun pahin väsymys hellittää, voi valvomistakin pikkuhiljaa pidentää. Jos kohteessa on aamu tai päivä silloin kun saavumme perille, yritämme toki, että lapsi nukkuisi mahdollisimman pitkään jo lennolla, jotta pysyisi perillä hereillä iltaan saakka. Joskus olemme säädelleet tätä esimerkiksi niin, että lykkäämme päikkäreitä esimerkiksi alkamaan vasta lennoilla.

Jos on tottunut reissaamaan ilman lasta ja silti tuskaillut aikaeroväsymyksen kanssa, niin onhan se toki hieman eri levelillä kun mukana on myös jetlag-lapsukainen. Tottakai myös itse reissaaminen puuduttaa, vaikkei aikaero olisikaan kovin suuri. Vaikka olisit itse kuinka väsynyt, et voi nukkua milloin haluat, vaan kaikki täytyy aikatauluttaa lapsen päivärytmin kanssa. Jenkkeihin lentäessä heräillään ekoina öinä aina ensimmäisen kerran joskus aamukahden-kolmen korvilla, mutta pyrimme siihen, että nousemme sängystä vasta aikaisintaan neljän tai viiden aikoihin. Hyvällä lykyllä nukahtaa koko perhe vielä uudelleen.

Tarkoitukseni ei ole missään nimessä neuvoa ketään kuinka toimia, koska jokainen äiti tuntee lapsensa ja varmasti tietää, mikä toimii omassa tilanteessa parhaiten.

Tässä kuitenkin omia vinkkejäni aikaerosta selviämiseen taaperon kanssa, jotka ovat meidän kohdallamme tepsineet:

 

Siirry mahdollisuuksien mukaan uuden kohteen aikaan ja päivärytmiin jo heti kohteessa. Ulkoilu päivänvalossa ja puuhastelu auttavat usein piristymään lentojen jälkeen ja silloin, kun ollaan vyöhykkeellä jossa on päivä silloin kun Suomessa olisi yö. Yritämme usein ajoittaa niin, että lapsi nukkuu kunnon päiväunet (tai jopa kahdet) päiväsaikaan, muttei kuitenkaan niin pitkiä, että päikkärit söisivät yöunia. Rantaleikit ja aktiivisena pysyminen ovat kuitenkin olleet ne kaikkein tehokkaimmat keinot!

Jos kohteessa on ilta tai yö perille saavuttaessa, suosittelisin yrittää mukautua tulevaan rytmiin jo kotona tai lennoilla. Nukkua esimerkiksi kunnon päiväunet ennen matkaa niin, että lapsi pysyisi aktiviteettien ja välipalojen voimin hereillä ainakin osan lennosta, jolloin uni tulee varmasti perillä hyvin silloin, kun kohteessa mentäisiin muutenkin nukkumaan.

Rutiinit! Siirrymme ruokailujen ja muiden rutiinien kanssa myös heti uuteen aikaan. Jos perillä on aamu, syömme aamiaisen, nukutamme päikkäreille kun kello näyttää sen verran jne. Itse olen kokenut, että esim päikkäreiden lykkääminen (tai välistä jättäminen) ovat jetlagistä toipumisen suhteen huonoja juttuja! Parhaiten toimii kun pysyy kiinni normaaleissa päikkäriajoissa ja antaa lapsen nukkua reippaat unet, jos vain uni maittaa. Näin lapsi jaksaa hyvällä lykyllä valvoa illalla myöhempään kuin ei olisi nukkunut päiväunia ollenkaan, joka saattaa sekoittaa rytmiä entisestään.

Kun lapsi on yliväsynyt tai selvästi todella väsynyt, anna tämän nukkua. Ei ole sen arvoista pitää pientä väkisin hereillä, pian se kostautuu yliväsy-raivareilla, joille on vaikea saada loppua. Ensimmäisille päiville ei ehkä kannata reissuissa buukata mitään hienoja illallisia, voin nimittäin kokemuksella kertoa, että voi mennä hieman plörinäksi, vaan suosiolla antaa aikaerosta toipumiselle aikaa.

Yleensä lykkäämme (varsinkin Jenkeissä) nukkumaanmenoa iltaisin aina asteittain. Tunti päivässä myöhemmin nukkumaan, usein pahin jetlag on muutamassa päivässä selätetty. Pikkuhiljaa unet siirtyvät myöhemmäksi. Meille kotiinpaluu on ollut Jenkeistä usein helpompi. Viimeksi nukuttiin koko perhe paluumatkan jälkeen 12h yöunet putkeen, sen jälkeen parina päivänä menimme vähän aikaisemmin nukkumaan ja jetlag oli aikalailla sillä selätetty.

Onko teillä jotain muita vinkkejä jetlagin voittamiseen?

 

Onko ollut samoja keinoja käytössä ja kuinka teidän perheessä on selvitty? 🌎

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Onko D-vitamiinivalmisteesi tutkitusti tehokas?

Kaupallinen yhteistyö: Nordic Health Sprays

Parhaillaan eletään vuoden pimeintä aikaa, enkä ole varmasti ainoa, joka toivoisi edes hieman aurinkoa näihin hämäriin päiviin. Kesäisin tuo aurinko virkistystä mielelle valona, mutta toki siitä on meille hyötyä myös D-vitamiinin muodossa. Itse kaivoin D-vitamiinin kaapista jo aikapäiviä sitten, mutta näin vuoden loppupuolellakaan ei voi tarpeeksi peräänkuuluttaa sen tärkeyttä meille suomalaisille.

Koska D-vitamiinin merkittävin lähde auringon lisäksi on kala, suositellaan D-vitamiinilisää erityisesti kaikille kasvispainotteista ruokavaliota noudattaville, sekä raskaana oleville tai imettäville, joiden kohdalla tarve kasvaa erityisesti pimeänä vuodenaikana. Usein on ravinnosta saatava D-vitamiinin määrä alle suositusten, joten ellei monipuoliseen ruokavalioon kuulu säännöllisesti kala, olisi D-vitamiinilisä suositeltavaa. Myös kalsiumin imeytymiselle on D-vitamiini välttämätön ja juuri sen vuoksi on näiden kummankin saanti erityisen tärkeää kasvavalle lapselle, mielellään ympäri vuoden. Kasvava lapsi tarvitsee D-vitamiinia luuston ja hampaiden normaalin kasvun tueksi, kehon motoristen toimintojen kehitykseen, sekä tehostamaan immuunijärjestelmää. Uusia tutkimuksia julkaistaan jatkuvasti ja on mahdollista, että D-vitamiinin liian vähäinen saanti altistaa myös lukuisille muille sairauksille.

Olen usein kirjoittanut eri ravintolisien eroista imeytymisen suhteen. Valmisteiden ilmoittamilla ravintosisällöillä ei ole juurikaan hyötyä, mikäli imeytyvyys on huono, eikä elimistö kykene ottamaan tuotteesta sen täyttä hyötyä irti. Myös erilaiset suolistovaivat voivat heikentää valmisteiden imeytymistä suolistossa. Sen vuoksi pyrin itse panostamaan juuri niihin valmisteisiin, joiden teho on tutkittu. DLuxin D-vitamiinisuihkeiden imeytyvyys on tutkitusti tehokasta ja tuoreimpien tutkimusten mukaan imeytyy D3-vitamiini parhaiten posken limakalvolta kehon hyödynnettäväksi.

Tutustuin ensimmäisen kerran DLux-vitamiinisuihkeisiin raskauteni aikana, jolloin käytössäni oli odottavien DLux Raskaana-suihke, joka sisältää D3-vitamiinin lisäksi foolihappoa, sekä K- ja B-vitamiineja. Pojan pikkuvauva-aikana otimme käyttöön vauvojen D-vitamiinisuihkeen, josta olin kuullut paljon suosituksia. Tavalliset D-vitamiinivalmisteet aiheuttivat pojalla ikäviä vatsanväänteitä, jotka yhdistimme aina juuri D-tippoihin. Kun pidimme pienen paussin, katosivat oireet, mutta palasivat jälleen uudemman D-vitamiiniannoksen jälkeen. DLuxin suihkeen myötä vatsavaivat kuitenkin katosivat tyystin ja kirjoitin tästä aikanaan postauksenkin. Mikäli siis mietit hyvää D-vitamiinia vauvan ensimmäiseksi valmisteeksi, kokeilkaa tätä! Suosittelen lämmöllä.

Sen lisäksi, että vitamiinin ottaminen on pienestä suihkupullosta äärimmäisen helppoa ilman vettä, ovat nämä erityisen näppäriä kantaa myös mukana perinteisen tablettipurkin sijaan. Tällä hetkellä on pojalla käytössä DLux Junior-suihke, joka sisältää 10mcg D3-vitamiinia per suihkaus. Itse taas käytän vahvaa DLux 3000 D-suihketta, joka sisältää 75mcg tehokkaasti imeytyvää D3-vitamiinia per suihkaus. Suihkepullot sisältävät noin 100 suihkausta, eli nämä ovat myös riittoisa vaihtoehto!

Jos teidän perheessänne kaivataan täydennystä D-vitamiineihin (tai muihin vitamiinisuihkeisiin) sain jakoon alennuskoodin, jolla saatte -20% alennuksen Nordic Healthin tuotteista, joihin kuuluu D-vitamiinituotteiden lisäksi myös paljon muita vitamiinivalmisteita, kuten magnesiumtuotteita, sekä uutuutena ylivertaisesti imeytyvä rautasuihke ja kurkuma-suusuihke. Koodi IINES20 on voimassa 31.12.2018 asti ja koskee koko verkkokaupan valikoimaa, joka löytyypi täältä.

Oletteko jo ottaneet suihkeet käyttöön?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Lötköpötköilyä ja itkupotkuraivareita

Hetkeen en olekaan postaillut mitään äitiysaiheista. Enkä oikein edes tiedä miksi? Ehkäpä tämä uhmisarki on hektisyydessään semmoisella levelillä, että on jotenkin vaistomaisesti pitänyt blogin aihepiirit aivan muissa jutuissa. Eilen kuitenkin avauduin pitkästä aikaa Instagramissa turhautumisestani jatkuviin aamutaisteluihin uhmiksen kanssa. Tiedättekö kun haluaisin viimeiseen saakka välttää minkään sortin valittamista äitiydestä, koska kyllä, jälleen sadannen kerran koen olevani todella onnekas saadessani olla äiti rakkaimmalle pienelle pojalle. Mutta sitten taas sen miljoonannen kerran, ei se aina ihan helppoakaan ole. Huhheijaa kun näen ulkopuolisin jonkun toisen perhe-elämää ja mietin, että hitto vie, ovatko nämä lapset aina noin hyvällä tuulella? Harvemmin kun niitä pahimpia kiukkukohtauksia näytetään kodin ulkopuolella.

Asia, joka on viime viikkoina pistänyt todenteolla turhauttamaan ovat juurikin ne meidän aamut. Ne ovat nimittäin nykyään yhtä taistelua. Perheemme työnjako menee tosiaan niin, että minä vien pojan aina aamuisin hoitoon, oli mikä oli (koska miehen työajat). Okei, väittäsiin että ”herätät lapsen, puette, harjaatte hiukset, pesette hampaat ja lähdette tarhaan” kuulostaa monen korvaan melko helpolta hommalta. Jep. Moni varmasti tietää, että todellisuus uhmaikäisen kanssa saattaa olla melko kaukana tuosta ideaalitilasta. Olen tarkka aamun valmisteluiden suhteen, koska teen aina aamuisin heti 2-3h töitä herättyäni ja haluan, että päivän vaatteet, ulkovarusteet sun muut ovat edes jollain tapaa organisoituna siinä vaiheessa kun lapsukaisen herätys koittaa.

Poikamme on usein todella aamu-uninen ja joudun herättelemään tätä useamman minuutin ajan. Nyt tämä on tosin alkanut heräilemään taas vaihteeksi ihan itsekseenkin, mutta raivoa ei aamuistamme puutu. Tiedättekö kun kaikki on hankalaa. Ei suostuta pesemään hampaita, hiusten harjauksesta tulee raivari, pukemisesta tulee raivari, siitä tulee raivari jossei nyt laiteta juuri sitä pipoa, jonka pikkuherra olisi halunnut. Ja you know. Sitten vaan vedetään niitä lötköpötköraivareita niin kovin dramaattisesti. Saattaa kuulostaa melko koomiselta, mutta väittäisin, että nämä pitkittyneet flunssani johtuvat varmasti osittain juuri tästä. Useimpina aamuina on lähiaikoina tuntunut siltä, että päivän energiavarastot on käytetty loppuun siinä vaiheessa kun saan pojan tarhaan ja suljen portin perässäni. Huhhei. Itselläni ainakin nostaa reippaasti kortisolitasoa nuo aamun taistelut. Onneksi tämä on varmasti ohimenevää, mutta voin kyllä kertoa, että on niin paljon helpompaa hakea iloinen ja tyytyväinen lapsi iltapäivällä tarhasta, kuin kaikki tuo mitä niihin aamuihin liittyy..

Nyt olen parhaani mukaan yrittänyt keksiä ties mitä keinoja helpottamaan aamutoimia. Olen kehitellyt ihme satuja ja oman persoonallisuuden pojan hammasharjalle, joka aina muistuttelee, että nyt pitäisi taistella niitä hampimörriäisiä vastaan. Ja siis kaikkea muuta yhtä jännittävää. Sen olen kyllä huomannut, että helpottaa pienen lapsen kanssa huomattavasti juurikin se kun lapsi saa itse tehdä, kannustaa tarinoilla ja lauluilla. Tehdään niistä puuduttavista rutiineista yhteinen leikki. Aina ei siltikään mene aivan suunnitelmien mukaan. Viime viikonloppuna olimme käymässä kaksin leikkipuistossa, josta kotiinlähtö onkin aina yhtä kysymysmerkki. Useimmiten kuitenkin raivarin paikka. Kun ei suostu lähtemään kotiin, niin se on silloin jämpti. Kun raivoavan lapsen saaminen rattaisiin oli aivan mahdottomuus, kävely omin jaloinkaan ei onnistunut, kävelin loppupeleissä koko matkan kotiin sätkivä ja huutava lapsi kainalossa, toisella kädellä työnsin rattaita. Kun pääsin kotiin, tuntui vähintäänkin kun olisin vetänyt salitreenin.

Mutta sitten. Miksi näistä ei puhuta? Miksei äiti saa ilmaista, että nyt ottaa päähän tämä kiukuttelu, ilman että sinut leimataan tyytymättömäksi tai kiittämättömäksi äidiksi. Ennen aiheen IG-päivityksen tekemistä ja sen jälkeistä viestitulvaa ajattelin oikeasti, että olen varmaan ainut, joka kamppailee moisten aamudraamailuiden kanssa, koska kukaan ei puhu aiheesta. Ainakaan kovin usein.

Noh, kohtalontovereita onneksi löytyy IG-viestien perusteella. Mitkä tehokeinot olette kokeneet toimiviksi uhmisarjessa? ?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.