Poikkeusarki on tuonut mukanaan hyviäkin asioita

Viikkoja kestänyt poikkeusaika vetelee ainakin suurella todennäköisyydellä pian loppuaan, askel kerrallaan tietysti. Ovathan nämä menneet viikot olleet tavallisesta poikkeavia ja ajoittain vähän turhauttaviakin, mutta toisaalta myös ehkä niitä, joita jää normaalin arjen tempossa kaipaamaan ja muistelee ehkä vielä vuosienkin päästä juurikin ”poikkeuksellisena”. Tai kuka tietää, ehkä arki ei palaudukaan täysin entiseksi, vaan jatkaa tilanteesta muokkautuneena aivan uuden äärellä? Koen, että perhe-elämä ”karanteenilaisena” ei aina ole ollut sieltä helpoimmasta päästä kun arki pyörii yhdessä lähes vuorokauden jokainen hetki, eikä omaa rauhaa tai aikaa yksinololle juurikaan ole. Tämä on ehkä niitä seikkoja, jotka vain perheelliset ymmärtävät. Alkääkä ymmärtäkö väärin, en tarkoita etteikö perheen kanssa vietetty aika olisi ihanaa, mutta näinä viikkoina on korostunut erityisesti oman rauhallisen ajan tärkeys.

Kuinka luksuksena pidänkään jatkossa edes niitä muutamaa tuntia, jotka voin viettää täysin yksin täydessä hiljaisuudessa vaikka kirjaa lukien. Kyllä, sitä omaa aikaa olen kieltämättä kaivannut. Ajoittain on pinna ollut todella kireällä tismalleen samanlaisten päivien toistuessa kerta toisensa jälkeen yhdistettynä jonkinlaiseen tulevaisuuden epävarmuuteen, joka on juurikin vaatinut sitä ”päivä kerrallaan”-elämistä. Pointin ei pitänyt olla näissä kääntöpuolissa vaan nimenomaan hyvissä jutuissa, joita olen näinä aikoina pitänyt arvossa.

Mitä hyviä juttuja on poikkeusaika tuonut arkeen?

 

Kunto on noussut kohisten. Lenkkeiltyä on tullut nimittäin oikeastaan melkein päivittäin ja huhtikuun aikana lenkkeilin hurjat 150 km! Vaikka kuntosalille onkin jo ikävä, olen kyllä viihtynyt hyvin myös lenkkeilyn ja kotitreenin parissa, jälkimmäisen suhteen olen kokeillut myös aivan uusia juttuja, kuten hyppynaruhyppelyä.

Terveellinen ruokavalio. Vaikkei ehkä uskoisi, on viime viikkoina tullut syötyä normaalia terveellisemmin, huolimatta siitä että myös herkkuja on kyllä myös tullut ostettua melkoisesti. Kasvisten määrä ruokavaliossa on kasvanut kuitenkin lähiviikkoina huomattavasti ja olenkin käyttänyt kokatessa ennätyspaljon lehtikaalia,  pinaattia ja monia muita vihreitä, sekä kotimaisia kasviksia. Juonut selleri- ja viherjuomia, sekä tehnyt oikeastaan päivittäin monipuolisia aamupalasmoothieita. Myös helpot arkiruoat ja lounaat ovat astuneet kuvioihin. Suosikkejani ovat olleet esimerkiksi uunijuurekset yrtti-valkosipulimarinaadiksi, sekaan olen heittänyt keitettyjä linssejä ja couscousia, tosi hyvää!

Kiireettömyys. Mihinkään ei ole ”pakko” mennä tai lähteä, joka tuntuu ihanalta (okei, vaikka olenkin yrittänyt ottaa lenkkeilystä semmoista ns. pakollista rutiinia, ettei menisi ihan kotona hengailuksi). Päivät kuluvat usein melko rennoissa merkeissä. Kiireen karsiminen oli jo alkuvuodesta yksi suurimmista tavoitteistani ja olen iloinen, että tämä on toteutunut!

Yhdessäolo perheen kanssa. Emme ole koskaan viettäneet perheenä yhtäjaksoisesti näin pitkää aikaa yhdessä (ainiin paitsi kylläkin maailmanympärysmatkalla vajaat 3kk :D). Itselleni on ollut suuri helpotus, että tilanne on mahdollistanut sen, että olemme voineet olla yhdessä puolison kanssa hoitamassa lasta kotona koronakriisin pahimman vaiheen yli.

Puuhastelut kotona, kuten omiin projekteihin syventyminen. Otin pitkästä aikaa Helsingin Sanomien digilehden tilauksen ja olenkin lukenut päivän näköislehden oikeastaan joka päivä. Parhautta on tiedepalsta ja tottakai myös mielipideosasto, heh. Olen yrittänyt ottaa viikkoihin erinäisiä projekteja tai uusia juttuja, oli kyse sitten uuden käsityöjutun kokeilusta tai rikkaruohojen kitkemisestä meidän pihasta.

Meikittömyys. Meikkasin edellisen kerran joskus noin 2,5kk sitten ja nyt alkaa tuntua jotenkin todella kaukaiselta ajatukselta kaikki meikkaamiseen ja ehostautumiseen liittyvä näiden rentoiluviikkojen jälkeen. Toisaalta on välillä tuntunut, että olisi kivakin laittautua jonnekin lähtemistä varten, mutta sitten taas on ollut aivan ihanaa, ettei ole paineita siitä, että pitäisi laittaa meikkiä tai välttämättä edes hiuksia sen koommin. En myöskään ole itse tyyppi, joka jaksaisi meikata vain huvikseni kotiin, joten homma on yksinkertaisesti vain jäänyt, enkä ole tainnut ”ikinä” olla näin kauaa meikittä putkeen. Saa nähdä jatkuuko ”meikittömyyshaaste” nyt pitkin kesää!   

 

 Allekirjoitatteko samoja juttuja? 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Pienet jutut, jotka tuovat iloa arkeen juuri nyt

Tämä ja viime viikko ovat vierähtäneet jonkin sortin nuutuneisuudessa. Ehkä syy on tässä jo viikkoja kestäneessä korona-arjessa tai yleisesti jotain kevätväsymyksen tynkää? Luin juuri viime viikolla lehdestä jonkun jutun lukijoiden kokemuksista ja havainnoista poikkeusajalta, esiin nousivat ainakin esiin hiipivä saamattomuus ja väsähtäminen, ehkäpä on kyse jostain vastaavasta? Onko teillä moisia havaintoja? Jotenkin kamala jumitus päällä! Tajusin, etten ehtinyt edes kirjoitella vappukuulumisia ja totuushan on, ettemme tehneet mitään sen kummempaa. Tai siis hengasimme kotona, pihalla, puhalsimme saippuakuplia, katsoimme Netflixistä Rahapajaa ja syötiin herkkuja. Ainiin ja ajettiin pojan sähköautolla hurjasti päiväkodin aidan taakse moikkailemaan ikkunasta vilkuttavia tarhakavereita samalla kun kävin noutamassa sieltä pojan kumisaappaat kotiin. Olemme tosiaan ilmoittaneet lapsen poissaolevaksi päivähoidosta ainakin kesäkuun loppupuolelle saakka. Toivon mukaan pysytään siis tässä aikataulussa, vaikka tulevien viikkojen rajoitusten höllentäminen hieman jännittääkin.

Mun kotiasu jo toista kuukautta putkeen: Davidan kashmirpöksyt ja musta toppi 😀 Mulla ei tosin itselläni ole mitään ongelmaa tämän pukeutumisen kanssa, voisin tilata noita villapöksyjä parit lisää ja jatkaa näin loputtomiin. Saattaisi tulla pian puolisolta hieman sanomista 😀

Oikeastaan on ruoka ollut ainakin minulla näinä viikkoina varsinainen innostaja! Olen varma, että lohturuoan merkitystä tämmöisissä oloissa on tutkittu, itse ainakin huomaan päivä toisensa perään kuinka haaveilen siitä, mitä hyvää voisin tehdä ruoaksi sen sijaan kun normaalisti ehkä mietin, että missä sitä voisi käydä tai tehdä, haha. Ainiin ja kitkinhän vähän rikkaruohoja meidän pihasta. Heti kun vain uskaltaa niin olisi tarkoitus käydä ostamassa jotain kivoja pihakasveja ja ehkä kehitellä jonkin sortin terassikeidasta, jos nyt siis innostun.

Tänään listailin asioita, jotka tekevät minut iloiseksi juuri nyt. Ettei nyt vain menisi tämän tilanteen jaaritteluksi, taas 🙂

 

Hiljaiset aamut, joista olen yrittänyt ottaa taas tavan heräämällä aikaisin. Kerroinhan, että meidän aamurytmi on venynyt siihen, että heräämme helposti vasta yhdeksältä koko perhe. Nyt olen laittanut kellon soimaan kasiksi ja kumma kyllä – herännyt taas itsekseni kuuden-seiskan pintaan. Ainakin välillä 😀

Aurinko, tottakai. Pääsin jo kerran ottamaan hetkeksi terdelle aurinkoa bikineissä, ilman että edes paleli, joten kesäkausi kai jollain asteella startattu! Haettiin myös meidän riipputuoli varastosta terassille ja siinä onkin tullut istuttua melkeinpä päivittäin.

Olen pyrkinyt tekemään enemmän juttuja, joita tulee tehtyä nykyään harvemmin tai joista on pitkä aika. Kuten nyt esimerkiksi ostanut kaupasta ananaksen näin paratiisikaipuussani. Ja tehnyt tsatsikia, leiponut muffinseja ja mitäköhän vielä. Ainiin! Tehnyt pizzaa täytteillä, joita ei ole aikaisemmin tullut mieleenkään laittaa kotitekoiseen pizzaan: Aurajuustoa ja päärynää. Huhheijaa, kuinka hyvää. Pizza kiilasi ehdottomasti parhaimpien pizzojen joukkoon ikinä, vain tryffeliöljy puuttui. Pakko tehdä taas tänään!

Eilen kaivoin pitkän tauon jälkeen kaapista sormivärit ja taiteilimme pienen kanssa. Lopussa vähän innostuttiin noiden kädenjälkien kanssa, lupasin että voidaan kehystää hienoin teos lastenhuoneen seinälle. Tajusin myös eilen, ettei meiltä löydy ollenkaan vesivärejä, täytyy jossain vaiheessa uskaltautua kaupoille tai urkkia niitä netistä pojalle. Jos teillä tulee mieleen hauskoja koti-aktiviteetteja lapsen kanssa niin saa vinkkailla uusista jutuista! Viime viikolla harjoiteltiin muistipelin kanssa, täytyykin taas tänään kaivaa ne esiin.

Pari viikkoa sitten aloin pitkästä aikaa myös pidentämään juoksu- ja hölkkälenkkien pituutta. Pitkään on tullut lenkkeiltyä keskimäärin 7km mittaisia pätkiä, mutta nyt olen pyrkinyt parhaani mukaan 9 kilsan matkoihin. Siitä onkin vuosia kun olen yltänyt kymppeihin. Hassua kuitenkin kun joskus oli ihan perushommaa juosta kymppikilsa jopa tuntiin, nykyään en jaksaisi ikimaailmassa. Tai ehkä kohta taas kun pääsee tämän treenin makuun taas kunnolla ja haastaa itseään pois siitä, mihin on tullut pitkään totuttua. Jätin Garminin hyvinvointikellon kotiin Uuden-Seelannin reissun ajaksi ja kuukauden tauon jälkeen olen saanut hurjasti liikuntainspistä aktiivisuuden seuraamisesta kellon ja Sportstrackerin avulla. Ehkäpä nyt laitan seuraavaksi tavoitteeksi yltää viimeistään kesäkuussa taas niihin kymppikilsoihin!

Poika on näiden kotiviikkojen aikana tomeroitunut jotenkin oikein olan takaa ja on niin isoa poikaa jo. Parasta on kun pieni kömpii viereeni nojatuoliin ja köllötellään siinä yhdessä vierekkäin, vaikka tekeekin jo vähän ahdasta.

Yksi mun lemppariherkuista viime viikkoina on ollut kotitekoiset bataattirandet (runsaalla oliiviöljyllä) ja nimenomaan niin, että sirottelen niiden päälle uuniin viimeiseksi 10 paistominuutiksi murennettua fetajuustoa. Niin hyväää!! Voisin syödä niitä päivittäin. Parasta paistetun lohen kanssa, nam! Viime viikolla tein pitkästä aikaa kotitekoista guacamolea, josta tuli aivan superduperhyvää. Täytyy taas tehdä useammin! Ohje löytyypi täältä. Ah, ainiin ja tsatsikiakin tuli väkerrettyä viikonloppuna kun paistettiin ahventa ja perunoita. Se vasta olikin hyvää (varsinkin myöhemmin sipsien kanssa :D)!

 

Mitkä pienet jutut ovat viime aikoina tuoneet iloa teidän arkeen? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Tältä näyttää arkipäivämme poikkeusaikana

Nyt kun kotoilusta on tullut melkoista rutiinia, ajattelin postausideoita tuumaillessani, että voisi olla hauska idea tehdä tämmöinen ”arkipäivämme kotona”-postaus. Siis postaus ehkä maailman arkisimmasta aiheesta, mitä meillä tapahtuu päivisin, heh. Se, mikä ehkä itselleen on varsin itsestäänselvää arjessa ja rutiinit, jotka toistuvat samanlaisina päivittäin, ovat taas ehkä jollekulle toiselle aivan erilaisia. Vaikka arki nyt poikkeusaikana onkin hyvin erilaista ”tavalliseen” verrattuna, on meillä kuitenkin tietynlainen arkirytmi ja rutiinit, joita noudatamme päivittäin. Itse teen tällä hetkellä minimimäärän töitä (eli pelkästään blogia) ja puoliso on ainakin kesäkuuhun asti lomautettuna, joten siinäkin mielessä on tämä meille todella poikkeuksellista, koska olemme kaikki yhdessä 24/7 useita viikkoja täällä kotimaisemissa. Yleensä kun emme vietä edes lomiamme kotona, vaikka olemmekin myös normaalioloissa viikonloput ja arki-illat aina tiiviisti yhdessä.

Vaikka itse yleensä kuulun arkisin niihin, jotka heräävät aivan viimeistään seitsemältä, ellen jo kuudelta, en ole nyt herännyt aikaisin viikkokausiin. Aikaerot ovat sekoittaneet aamurytmiäni jo kohta parin kuukauden ajan, enkä ole juuri jaksanut kantaa siitä mitään stressiä. Tästä tosin ehkä johtuu myös jonkinlainen saamattomuuteni blogijuttujen suhteen; siinä vaiheessa kun nousemme koko perhe aamulla ylös, on mahdollisuus hiljaisuuteen ja kunnolliseen keskittymiseen kyllä täysin tipotiessään. Nykyään heräämme pojan kanssa viimeistään vähän ennen yhdeksää, jolloin nousemme ylös aamutoimiin. Tommi saattaa jäädä vielä hetkeksi torkkumaan. Tämän hetkisessä arjessa pidän eniten siitä, etteivät aamut ole kiireisiä (vaikkakin ajoittain hieman kaoottisia ja aina äänekkäitä :D) ja ei tarvitse lähteä mihinkään heti aamutoimien jälkeen. Tähän loppuun on pakko paljastaa, että tänään yritin laittaa kellon soimaan puoli kahdeksaksi, että olisin saanut tehdä rauhassa juttuja ja kirjanpitoon liittyviä hommia, mutten tietenkään jaksanut herätä silloin 😀 Apua! Niin ei-tyypillistä minua. Loppupeleissä heräsimme kaikki tänään siis 9.20, haha.

Viime viikolla koettiin aivan poikkeuksellinen aamu kun heräsin jo ennen muuta perhettä ja ehdin istua rauhassa kahvikupin kanssa läppärin äärellä jopa 10 minuuttia, ennenkö napero päättää herätä. Sen jälkeen kun olet noin 7 viikkoa noussut jokaikinen aamu samaan aikaan lapsen kanssa, tuntui tuo pieni hiljainen hetki melkoiselta luksukselta! Päätin, että näiden parin lipsuneen viikon jälkeen on yritettävä ottaa kiinni vanhoista rytmeistä ja aloitettava aikaisemmat aamuherätykset, jos nyt vaikka viimeistään kasiksi pääsisi sängystä ylös.

Ensimmäiset asiat, jotka teen noustuani: Laitan kahviveden kiehumaan, pesen kasvot, pissatan koiran (ja lapsen :D) ja laitan pojalle aamupalan valmiiksi piirrettyjen kera. Itse juon samalla kahvia ja syön aamupalan yleensä vasta myöhemmin. Lapsen aamupala on yleensä hieman vaihdellen joko pari leipää, itse tehtyjä banaanipannareita, karjalanpiirakka + banaani-yhdistelmä tai lautasellinen jugua kaurahiutaleilla. Tällä kertaa oli vuorossa jugu. Aamupalan jälkeen usein chillaillaan hetki ja katsotaan ehkä telkkarista piirrettyjä. Itse teen töitä tai luen päivän Hesaria. Yritän hoitaa työ- ja blogijutut pois alta kuitenkin aina aamun aikana.

Aamurutiinini on viime viikkoina ollut lusikallinen omenasiiderietikkaa veteen sekoitettuna, sekä aamiaisen yhteydessä lusikallinen öljyä ja ”vitamiinishottina” lusikallinen Kiki Healthin superfood-viherjauhetta sekoitettuna veteen (ihan paras!). Aamupalan ja aamuhengailun jälkeen tehdään aamutoimet, kuten vaihdetaan vaatteet, harjataan hiukset ja valmistaudutaan ulkoiluun. Käymme ulkoilemassa ja pihassa leikkimässä yleensä juuri aamupäivällä, yleensä omassa pihassa ja läheisillä poluilla, leikkipuistoja olemme pyrkineet nyt välttämään. Joskus lähdemme ulos vasta lounaan jälkeen, riippuu vähän pojastakin, miten tämä intoutuu sisäleikkeihin ja malttaako lähteä.

Puolenpäivän tienoilla syömme lounaan. Itse syön nykyään monesti vasta aamiaisen samaan aikaan pojan lounaan kanssa, koska olen jonkin aikaa testaillut pätkäpaastoilua. Iltapäivä menee usein leikkiessä, hengaillen, siivoillen, kotitöitä ja muita random-juttuja tehden. Pojan päiväunet ovat pikkuhiljaa jääneet vähemmälle ja olen huomannut näiden parin kuukauden aikana, että tämän saaminen päiväunille on vaikeutunut, ehkäpä merkkinä siitä, että ne aletaan hiljalleen jättää pois. En edes tiedä missä vaiheessa päiväunista luovutaan? Käsittääkseni osa lapsista lopettaa päiväunien nukkumisen jo heti kolme vuotta täytettyään kun taas moni nukkuu vielä pari vuotta pidempään. Varmasti hyvin yksilöllistä ja voi tietysti olla, että tarve päikkäreille kasvaa taas sitten joskus kun paluu kuormittavampaan päiväkotiarkeen palaa.

Okei, joinain päivinä saatamme kyllä olla pyjamassa vielä lounasaikaan 😀

Puolenpäivän hujakoilla käymme Tommin kanssa vuorotellen noin tunnin ”omilla ulkoiluilla” esimerkiksi juoksemassa, jonka lisäksi ainakin toinen meistä käy ulkoilemassa lapsen kanssa. Viikonloppuna pidin välipäivän lenkkeilystä ja tein terassilla kotijumppaa, johon myös napero osallistui!

Mun 15 min pikatreeni oli seuraavanlainen:

5 x 50 hyppyä narulla (yllättävän rankkaa ainakin näin aloittelijalle :D)

5 x 10 vatsalihaksia vatsalihasrullalla

Muuta en sillä kertaa jaksanut ja laiskottelin ihan hyvällä omalla tunnolla, koska muuten lenkkeilen lähes päivittäin noin tunnin päivässä, joka on mielestäni kuitenkin ihan minimi ottaen huomioon, että arkiliikunta on tällä hetkellä melko vähäistä.

Päivällisen kokkaamme yleensä klo 17-18, jonka jälkeen vietämme iltaa koko perhe olohuoneessa ja saatamme katsoa muutaman jakson jotain sarjaa. Harvemmin oikeastaan katsomme yhdessä mitään telkkarista päivisin, vaan vasta illalla. Ihan poikkeuksena jotkut päivät kun syystä tai toisesta saan pojan päikkäreille ja katson hetken yksinäni jotain dokkaria YLE Areenasta. Ilta hujahtaa kuitenkin yleensä melko rennosti ja useimmiten telkkaria tai sarjoja katsellen, tai sitten kukin tekee omia juttujaan. Itse katsoin yksi ilta yläkerrassa sängyssä läppäriltä Ruotsin miljonääriäitien uusia jaksoja Viafreeltä (vihdoin katsottavissa Suomi-sijainnilla!!!).

Poika nukahtaa yleensä yhdeksän maissa illalla, itse menen sänkyyn usein samoihin aikoihin, vaikkakin tässä suunnilleen viikon aikana on rytmimme jotenkin hassusti päässyt venähtämään siihen, että kömmimme ylös vasta kymmeneltä ja nukuttaa aamulla helpostikin melkein kymmeneen.. Illalla kuitenkin luemme sängyssä kirjaa ennen nukkumaanmenoa ja pian tuleekin uni 🙂

 

Semmoinen on meidän arkipäivä, ainakin useimmiten.

Mitenkäs teillä muilla, jotka olette parhaillaan kotosalla?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Huhtikuun parhaita juttuja

Huhtikuu on ollut ainakin omassa mielessäni aina semmoinen talven ja kevään jakava kuukausi, jolloin ryhdytään odottamaan kesää, aloitellaan ehkä juoksulenkkejä tauon jälkeen (jota esim tänä talvena ei edes tullut :D) ja grillaillaan ensimmäisiä kertoja. Tai näin ainakin meillä. Ainiin ja huhtikuu on usein myös aurinkokauden korkkausta, jolloin hengailen ensimmäistä kertaa bikineissä terdellä, jos siis käy hyvä tuuri kelien suhteen. Olen perinteisesti ollut huhtikuussa aina reissussa, viime vuonna Balilla ja sitä edellisenä vuonna Malediiveillä. Tänä vuonna vietetään kevät hyvillä mielin kotona, vaikka ehkä ajatuksen tasolla ennen tätä kaikkea pienestä kotimaan tai pohjoismaisesta kevätreissusta haaveilinkin. Näin on kuitenkin varsin hyvä ja havahduin jotenkin vasta tällä viikolla faktaan siitä, että huhtikuu on jo puolivälissä ja parin viikon päästä on vappu!

Sillä välin listailin kuitenkin muutamia huhtikuun ja kevään kynnyksen parhaita juttuja, ehkäpä joku teistäkin yhtyy näihin?

 

Hyvä ruoka ja leipominen. Parsakausi on yksi kevään parhauksista! Grillasimme viime viikolla ensimmäistä kertaa ja Tommi kokkasi meille parasta ruokaa sitten kotiinpaluun: Grillattua lohta ja parsaa kotitekoisen bearnaisekastikkeen kera. Bearnaise on ehdottomasti kastike-suosikkini ja voisin syödä sitä about kaiken kanssa, haha. Nämä muutama viikko kotiinpaluun jälkeen ovat muutenkin hujahtaneet suosikkiruokia, kuten lohikeittoa, pastaa ja kotitekoisia lohkoperunoita (namiii) syödessä. Olen tässä kuussa myös leiponut ennätyspaljon: Korvapuusteja, siemensämpylöitä ja kotitekoista pizzaa. Juuri parhaillaan mietinkin, että mihin seuraavaksi käyttäisin jääkaapissa kököttävän hiivan 😀 Mustikkapiirakkaakin tekisi hurjasti mieli!

Käsityöt. Koska vietämme tällä hetkellä aikaa pääasiassa kotona, olen tehnyt myös ennätyspaljon käsityöjuttuja. Välillä on ihana kyhätä niitä helppoja ”aivot narikkaan”-töitä, mutta nyt olen pyrkinyt myös opettelemaan hieman haastavaampia töitä ja uusia juttuja, kuten villapaidan raglan-kavennuksia 😀 Olen myös intoutunut eri (tietysti mahdollisimman yksinkertaisten ja päästä keksittyjen) raita-kuvioiden suhteen ja pyrkinyt ensisijaisesti keksimään juttuja, joita voisin tehdä kotona löytyvistä jämälankakeristä. Seuraavia haaveprojekteja on neuloa ensimmäinen villatakki ikinä ja testata raglan-villapaitaa myös aikuisten koossa! Viikonloppuna muuten luvassa taas käsityöohjetta ✨

Sarjamaratonit ja hömppää telkkarista. Ennen reissua saimme katsottua kaikki jaksot Sorjosesta ja Rahapajan ensimmäiset kaksi kautta. Nyt kotiin palattuamme jatkettiin Rahapajan seuraavalla kaudella, jota ennen oli tietysti aivan pakko katsoa Tiger King, jota kirjaimellisesti oli aina pakko katsoa useampi jakso putkeen vain siksi, että oli kerta toisensa jälkeen yhtä äimän käkenä siitä, että mitä hittoa just tapahtui ja voiko tämä kaikki muka oikeasti olla totta (tai yleisesti koko homma siitä, että noin monet ihmiset Jenkeissä haluavat tiikereitä ja muita suuria kissaeläimiä lemmikeiksi, tosiaankin sairasta, että moinen edes on laillista :D). Ensin nauratti, mutta sitten tulin lähinnä surulliseksi.

En olisi halunnut myöntää, mutta kaiken tämän ohella olen katsonut Ex on the beach Suomea ja todennut suunnilleen joka jakson kohdalla, että miksi hemmetissä edes katson tätä, haha. Tähän vielä dokkarivinkki Yle Areenasta: Silicon Valley, Baby! Dokumentti kertoo suomalaisesta startup-yrittäjästä, joka lähtee tyttöystävänsä kanssa Piilaaksoon kehittämään yritystään. Itseäni kiehtoo suuresti Piilaakson startup-kulttuuri ja oikeastaan juuri siitä syystä, kuinka kreisiä se on. Tuo dokumentti oikeastaan kiteyttää kaiken nuorten startup-yrittäjien elämästä ja siitä, ettei Piilaaksossa oikeasti millään muulla ole väliä kuin sillä, kuinka paljon tunteja vuorokaudesta omistat työnteolle vain toivoaksesi, että vaivannäkö (ehkä) joskus kantaa hedelmää. Kreisiä!

Päivittäiset tunnin mittaiset kävely- ja juoksulenkit ovat olleet rutiinina reissun jälkeen, ettei nyt menisi aivan sohvalla löhöämiseksi tämä kotoilu. Olemme retkeilleet kävellen metsään myös koko perhe ja tehty Tommin kanssa jonkin sortin kuntopiiriä metsässä puun rungoilla kuntosalin puutteessa 😀 Kuinka ikävä voikaan olla muita liikuntamuotoja juuri silloin kun niihin ei ole mahdollisuutta? Olen haikaillut erityisesti kuntosalin ja uimahallin perään, vaikkei tässä lenkkeilyssäkään tietty mitään vikaa ole. Pitäisi ottaa jonkin sortin rutiini kotijumpasta ja kevyestä lihaskunnosta, toistaiseksi olen yksinkertaisesti ollut liian laiska siihen!

Sen sijaan, jutut jotka eivät ole huhtikuussa ehkä olleet niitä lemppareitani ovat järkky siitepölyallergia, ajoittainen jumitus ja saamattomuus kotona hengaillessa, sekä lähes päivittäinen sotku. Ehkäpä näistä nyt tämän kerran selvitään. Vastaavanlaista mahdollisuutta kotihengailuun kun ei välttämättä tule enää koskaan! 🙂

 

Mitkä ovat olleet teillä huhtikuun parhaita juttuja? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kun unelmat on peruttu – ajatuksia korona-ahdistuksesta

Pahoittelen jo ennakkoon tätä ”koronapainotteisuutta” blogin puolella. Kuten ehkä moni teistäkin ymmärtää, ei tähän elämään ja arkeen aivan kamalasti ole viime viikkoina mahtunut, vaikka kuinka yrittäisi muuta miettiä. Kyllä, koronaähky vaivaa ehdottomasti myös täällä, mutta silti sitä joka päivä selaa uusimmat uutiset yhtä innokkaana puhelimesta. Myönnän kuitenkin vähentäneeni uutissivustojen päivittämistä ja olen tehnyt sen nyt kotiin palattuani about kerran päivässä. Reissussa kun helposti skrollasi Suomen ja Uuden-Seelannin uusimpia käänteitä useamman kerran päivässä, huhhei 😀 Otin eilen itseasiassa HS:n digitilauksen ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen ja lupasin itselleni, että luen jatkossa uutiset pääasiassa sieltä.

Vaikka noin päällisin puolin haluaisin pysyä tilanteen suhteen optimistisin mielin ja olla realisti, halusin kuitenkin tänään purkaa ajatuksiani aiheesta korona-ahdistus. Se on viimeistään tässä viikon aikana hiipinyt mieleeni, huolimatta siitä kuinka olen pyrkinyt olla murehtimatta tilanteesta sen enempää kuin mihin itse juuri nyt voisin vaikuttaa. Toisaalta ehkä huomaan suuressa mittakaavassa jo pientä höllentymistä ihmisten suhtautumisessa tähän kaikkeen (joka kyllä hieman karmii!!), toisinaan tunnen tietysti myös itse eläväni aivan tavanlaista ”superpidennettyä viikonloppua” täällä neljän seinän sisällä ja alitajuisesti odotan, että milloin koittaa maanantai ja ne tutut arkirutiinit. Ja voi myös olla, että elän muutenkin tätä tilannetta pienellä viiveellä vasta reilu viikko takaperin Suomeen palattuani.

Tietynlainen vakauden ja epävarmuuden sietäminen on ollut itselläni jonkinlainen ”henkisen kasvun” kohta vasta tässä reilun vuoden aikana. Ennen olin vahvasti varman päälle pelaaja, mutta yrittäjyyden myötä olen pyrkinyt opettelemaan epävarmuuden sietämistä. Luottaa siihen, että asiat kääntyvät parhain päin ja jossei muuta, niin ainakin yrittää tehdä toimenpiteitä, jotka voisivat vähentää epävarmuuden tunnetta. Järjestellä vaikkapa raha-asioita, edistää riittävää toimeentuloa, varautua erilaisiin skenaarioihin ja olla realisti. Tietty olen tähän pyrkinytkin myös nyt lähiviikkoina, vaikka myönnän muutama viikko takaperin hieman panikoineeni työrintamaan ja rahaan liittyviä asioita.

Mutta niin. Eniten kuitenkin tässä koronakriisin keskellä ahdistaakin juuri yleinen epätietoisuus ja epävarmuus kaikesta. Mitä tapahtuu huomenna, mitä kuukauden päästä ja mitä ensi syksynä? Kuinka huonoon jamaan Suomen tai koko maailman talous ajautuu? Vai nousemmeko tästä ylös entistä eheämpinä ennätysvauhtia? Kuinka voisin osata varautua mihinkään kun maailma on sekaisin, eikä edes huomisesta ole varmuutta? Pitäisi osata varautua asioihin ja suunnitella tulevaa, mutta juuri nyt se on täysin mahdotonta. Mitään suunnitelmien tai reissujen peruuntumista en ole oikeastaan edes ehtinyt harmitella, yritän suhtautua tähän niin, että vaikka nyt sitten sinne reissuun ehtii kyllä myöhemminkin. Ne kaikki uutisvirran huonot uutiset, kauhistelut tulevista konkursseista ja taloustilanteesta tilanteen pitkittyessä kyllä ahdistavat. Sana, joka ehkä tällä hetkellä kuvaa koko hommaa kiteytettynä pääni sisällä on: Kaikki unelmat on peruttu. Kyllä, hieman kärjistetysti. Kaikki on epävarmaa, myös se, mitä tässä nyt pitäisi tehdä ja mikä olisi oikea ratkaisu. Voih. Tietysti pyrin edelleen unelmoimaan ja miettimään asioita, joita haluan tehdä ”sitten joskus” ja se onkin asia, joka tässä antaa voimaa, mutta entäs jos osa unelmista eivät tule enää koskaan mahdollisiksi? Tuntuu, että koko pakka on tällä hetkellä niin sekaisin, ettei tosikaan.

Silti, ehkä ajatus siitä, että olet tässä hetkessä pakotettu tiettyyn lokaatioon ilman vapautta liikkua on se, joka myös aiheuttaa ahdistusta. Vapaus, joka meille suomalaisille ja yleisesti länsimaisille on varsin itsestäänselvyys. Se, että saa tehdä mitä haluaa ja mennä mihin haluaa. Kyllähän se ravisuttaa kun tekemisiä äkillisesti rajoitetaan ja koetaan, että tuo aiemmin niin päivänselvä vapaus on hetkellisesti viety. Asia, jota juuri tässä hetkessä kaipaa kaikkein eniten on tietenkin juuri se, mitä ei silloin voi saada. Perus 😀 Ehkäpä tämä saa meidät arvostamaan juuri niitä ”tavallisia” juttuja, joita ei normaalissa arjessa edes osaa arvottaa, koska suomalaiselle on päivittäin mahdollisuus valita satojen, ellei jopa tuhansien vaihtoehtojen välillä. Samaan aikaan kun miljoonilla ihmisillä ei tavanomaisessakaan arjessa ole välttämättä mahdollista päättää edes sitä, mitä haluaisi sinä päivänä syödä nälkäänsä. Saati sitten tehdä valintoja sen suhteen mitä haluaisi opiskella, missä viettää seuraava loma tai millä hemmottelisi itseään palkkapäivänä.

Tilanteessa ahdistaa myös se, että kaiken tämän keskellä yritetään hakea sitä porukkaa, joilla on kriisin keskellä kaikkein kurjinta. Väittäisin, että luultavasti kaikilla on tällä hetkellä jossain määrin ahdistusta tai epävarma fiilis. Viimeinen asia, joka itselleni tulisi mieleen olisi yrittää kilpailla oman kurjuuden tasolla tai vähätellä toisen pahaa mieltä, koska fakta on se, että tämä vaikuttaa kaikkien elämään tavalla tai toisella. Ihmiset reagoivat lisäksi asioihin ja tilanteisiin hyvin eri tavoin. En tietysti vähättele esimerkiksi riskiryhmän asemaa ja se onkin yksi niistä syistä, joiden vuoksi tulee edes yrittää pitää yhtä. Noudattaa suosituksia ja rajoituksia niin kauan kun niin suositellaan, vaikka kuinka ahdistaisi tai kyllästyttäisi. Itselleni ei tulisi mieleen lähteä karanteenin jälkeen koko perheen kokoonpanolla edes kauppaan, joten en voi uskoa, miten kenellekään on vielä lähiviikkoinakaan tullut edes mieleen lähteä esimerkiksi baariin tai ravintolaan illallistamaan? Huhheijaa!

Tilanne koskettaa varmasti esimerkiksi yksin asuvia ja voi aiheuttaa yksinäisyyttä. Ymmärrän ehdottomasti ahdistuksen yksinolosta, mutta itse taas näen, että on hieman tietämätöntä ajatella tilanteen olevan ns. ”normaali” tai ”ideaali” meillä perheilläkään. Tietysti meillä on kotona toisemme, mutta tämän reilun 10 päivän karanteenin jälkeen voin todeta, ettei neljän seinän sisällä ja lähiympäristössä hengailu samoissa ympyröissä todella aktiivisen kohta neljävuotiaan helposti turhautuvan lapsen kanssa aivan helpoimmasta päästä ole. Olen itseasiassa ollut aivan pulassa esimerkiksi työjuttujeni kanssa, koska keskittyminen täällä hulinassa on jopa aivan mahdotonta. Siispä olen tässä kaiken ohessa potenut kamalaa motivaatiopulaa ja todennut samaan aikaan, että karanteenielämä on omalta osaltani oikeastaan sitä kun yritän vuorotellen miehen kanssa siivoilla kotona sotkuja 24/7 silti saamatta siistiä kotia edes puoleksi tunniksi, sekä siinä sivussa yrittää säheltää jotain omia pakollisia työhommia (usein melko huonolla menestyksellä).

Joinan päivänä olen itseasiassa haaveillut siitä, että voisin vaihtaa päiväksi osia yksinasuvan kanssa ja olla edes puolikkaan päivän kotona täydessä hiljaisuudessa, enkä tehdä mitään, hah. Eräs ystäväni kysyi parin päivän karanteenin jälkeen, että onko aikani käynyt jo pitkäksi? Vastaus on edelleen: Eipä kyllä kertaakaan 😀 Että niin, itse voin ainakin todeta, ettei me perheellisetkään tässä tilanteessa mitään luksuselämää eletä. Jos joku niin uskoo tai ajattelee, niin ei ole selkeästi elänyt lapsiperhe-elämää päivätolkulla kotiin suljettuna. Olen tällä hetkellä ehkä hieman jopa kade teille, jotka saatte halutessanne viettää vaikka kokonaisen päivän sängyssä Netflixiä katsellen! Haaveenani olisi viettää moinen päivä edes kerran vuodessa tai kolmessa ;D Eli, vaikka se toisen henkilön tilanne ehkä tuntuisi paremmalta, tulee muistaa, että asioista löytyy aina omat hyvät ja huonot puolensa. Harva on tässä tilanteessa voittaja.

 

Semmoisia ajatuksia tänään. Samaistutteko?

Tai aiheuttaako tilanne teille ahdistusta tai epävarmuuden tunnetta?

 

Kuvitukseksi kaivelin arkistoihin jääneitä kuvia helmikuulta 😀 Jos jollakulla siellä on käynyt aika pitkäksi, löytyy esimerkiksi tuon pinkin pörröpipon ohje täältä!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.