Pienen ihkaensimmäinen pulkka-ajelu

Yhteistyössä Jollyroom.fi kanssa
Oltiin odoteltu kovin innolla lumia takaisin, poika sai nimittäin sedältään
joululahjaksi vauvapulkan, eikä vielä oltu päästy sitä testailemaan! Viime viikolla tulikin sitten korkattua virallisesti pulkkailut ja olihan tuo pikkuiselle myös ensimmäinen kerta ikinä pulkan kyydissä. Kovin pitkälle ei vielä ensimmäisellä kerralla päästy, vaan lähinnä harjoiteltiin. Hauskaa puuhaa kuitenkin pienen mielestä tuo pulkan kyydissä istuskelu kun näkee ihan eri tyyliin ympärilleen 🙂

Ehkä suuremmista haasteista nyt talvella on ollut vauvan pukeminen. Tai lähinnä se, että osaa pukea sopivan määrän vaatetta ulos. Meidän poika on kyllä melkoinen kuumakalle muutenkin, joten haalarin alle tulee harvemmin ihan kamalaa kerrastoa puettua. Yritän kuitenkin kylmemmällä pukea poikaa vähän sillä silmällä, että ennemmin kuitenkin liikaa vaatetta kun liian vähän. Nyt tuohon pukemiseen on tietysti saanut jonkunlaisen tuntuman, mutta vielä alkusyksystä olin ihan pihalla siitä, miten pukea vauva. Pääasia nyt kuitenkin, ettei toiselle ainakaan vilu ole päässyt tulemaan 😀

Äitiyspakkauksen haalari on ollut meillä kovalla käytöllä kylmillä
keleillä, mutta toisen haalarin hankinta tuli ajankohtaiseksi kun
huomasi, että esimerkiksi yllättävien likaantumisten varalta on hyvä
olla varalla joku toinenkin lämpöinen haalari. Esimerkiksi juuri pari viikkoa taaksepäin jouti haalari pesuun ja koska kuivumisessa kestää ikuisuus, olisi ollut aivan pulassa jos olisi joutunut jonnekin vaunuilla lähtemään. Ulkoillaan myös paljon,
joten tuumailin että onkohan äitiyspakkauksen haalari sopivan lämmin
vaikka pulkassa jos pakkasta on enemmän kuin se muutama aste.

Blogiyhteistyön tiimoilta ajauduin tarkemmin selailemaan Jollyroomin lastenvaatevalikoimaa ja päädyin valitsemaan meidän poitsulle lopputalven haalariksi lämpimän Nordbjørnin Warm-haalarin
mustana. Ollaan nyt pojan kanssa melkeinpä tekstiilikaksoset kun puen
Canada goosen päälle! 😀 Otin haalarin koossa 74, joten tuo mahtuu hyvin
lopputalven. Nyt siis käytössä vaatteista suunnilleen koko 68, joistain
saattaa vielä 62 istua.

Kylläpä kelpaa pienen pulkkailla! En tiedä onko muillakin merkeillä noita vauvapulkkia (luultavasti?), mutta ainakin Stigalla olen nähnyt noita myynnissä vaikka missä.

Jos lopputalven haalariostokset ovat myös jollekulle toiselle ajankohtaisia, niin Jollyroomilta löytyy superlaaja valikoima haalareista ja nyt vielä melko roimalla alennuksella. Esimerkiksi äitiyspakkauksen haalariin verrattuna on tuossa iso plussa noista taitettavista hihansuista, tuossa kun saa käännettyä hihat tuolla tavalla suppuun. Myös kangas on todella jämäkkää ja vettä hylkivää.

Lisäksi heijastimet ovat tässä huomattavasti näkyvämmät, vaunuissa niitä nyt ei kovin huomaa muutenkaan, mutta jos pulkkailee hämärässä niin ovat heijastimet kyllä ihan pakollinen! Mikäli toinen haalari on ostoslistalla, niin voin ainakin lämpimästi suositella tätä Nordbjörniä 🙂

Olisipa viikonloppuna hyvät pulkkakelit!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 13 kommenttia.

Äitiysloman parhauksia ja Kelan tukiviidakosta

Itse olen kovin nauttinut tästä vauvan kanssa kotona olosta. Varsin rankkaahan se arki välillä on, tosin melko eri tavoin kun työelämä, mutta kuitenkin! Ehdottomasti puolensa molemmissa. Onhan tämä varsin ainutlaatuinen kokemus omalla kohdallani ainakin. Pikkuhiljaa sitä on kuitenkin jossain määrin alkanut ikävöidä töihinkin. Niitä aamun hetkiä työmatkabussissa musiikkia kuunnellen ja kun pääsee pukeutumaan kivoihin vaatteisiin, sekä noin muuten kommunikoimaan ihmisten kanssa muutenkin kun lässyttämällä 😀

Mutta on äippälomailussa ehdottomasti lukuisia hyviä puolia ja tässäpä niitä:

Ei stressiä töistä. Joskus aikaisemmin kun olin tekemisissä suoraan asiakkaiden kanssa, saatoin illalla stressata vaikka jotain tulevaa haastavaa asiakastapaamista tai jotain muuta tulevaa juttua töissä. Joskushan saattoi yöunetkin mennä niitä miettiessä. Nykyään suurimmat stressin aiheet on lähinnä, että ehtiikö imuroimaan, saako pojalle syötettyä yhtään aamupuurosta tai ennättääkö tekemään jonkun blogipostauksen.

Valvotun yön
jälkeen ehtii juomaan niin monta kuppia kahvia kun tahtoo ja voi
venyttää unia aamusta vaikka ylimääräisellä tunnilla jos yö on tullut
valvottua! Päikkäreitä en osaa nukkua ja melko mahdottomuus se olisi muutenkin, kun poika nukkuu päivän aikana kahdet ehkä 30min päikkärit. Enhän ehtisi siinä ajassa edes nukahtaa! Hyvin pärjää edelleen ilmankin, mutta tekisihän ne päikkärit varmasti joskus terää.

Se kun voi ulkoilla päivänvalossa,
talvellakin. On ihan eri juttu lähteä lenkille illan pimeydessä kun
(mahdollisessa) auringonpaisteessa päivällä. Onhan pimeissä lenkeissäkin
tietty oma tunnelmansa, mutta puolensa kummassakin.

Kiireettömät aamut kun ei tarvitse meikkailla tai muutenkaan kiirehtiä minnekään. Periaatteessa voisi olla vaikka koko päivän pyjamassa! Eilen muuten oltiin, ekaa kertaa 😀

Tietysti se kun saa viettää aikaa pikkuisen kanssa ja nähdä toisen ilot ja riemut! Ihanin asia on herätä aamulla siihen kun pieni höpöttelee iloisena viekussa ja tuijottaa 🙂

Äitiysloma ja hoitovapaa ovat myös ihan superhyviä mahdollisuuksia reissailuun. Tietty isän lomat ovat rajoitteena, mutta noin käytännössä. Selailin eilen jostain ihan hetken mielijohteesta ekaa kertaa varmaan kymmeneen vuoteen pakettimatkoja Thaimaahan! Olisi niin ihana päästä!!!

En olekaan tainnut täällä mainita, että jään helmikuussa kesään asti hoitovapaalle. Kesän alkaessa mies taas jää kotiin ja bebe menee hoitoon näillä näkymin syksyllä. Alunperin olisin palannut töihin helmikuun lopussa, virallisesti loppuu vanhempainvapaa jo helmikuun alussa, mutta käytän sen loppuu kaikki jemmassa olevat vuosilomapäivät viime vuodelta.
Nyt on pakko sanoa, että olen kyllä ymmälläni. Sain nimittäin päätöksen kodinhoidon tuesta ja suuni meinasi loksahtaa auki kun näin summan. Tai loksahti meillä kummallakin. Perusosa kuntalisän kanssa yli 600 euroa! Lapsilisän kanssa siis 700e. Bruttona siis vajaat 500e käteen kuussa, kaikille. Tekemättä mitään. Siis maksetaan siitä, että on kotona vanhempainvapaan jälkeen ja hoitaa itse lastaan. Huhhuh! Olin luullut tuon summan olevan nettona lähempänä jotain 100 euroa ja se summa takaraivossa tässä säästänytkin sen varalle. Olen jo aikaisemmin ollut positiivisesti ymmälläni tästä Suomen systeemistä, jossa saa viettää jopa kahdeksan kuukautta kotona lapsen kanssa varsin hyvin toimeen tullen. Monessa kehittyneessä maassa kun lapsi on tavallista laittaa hoitoon jo ihan muutaman kuukauden ikäisenä. Suomessa taas kauhistellaan sitä, jos joku oikeasti laittaa lapsen päivähoitoon alle vuoden ikäisenä, sekin on monelle vielä liian aikaista, mutta sitä vartenhan on näinkin loistava systeemi, että kullakin on mahdollisuus tehdä kuten parhaaksi näkee. Olen ollut superkiitollinen, että äideille (tai tietysti isälle myös) on Suomessa olemassa näin loistava juttu. Nyt sen vasta huomaa  ja osaa arvostaa kun on itse päässyt kokemaan.
Tarkoitukseni ei ole millään tapaa yrittää olla ärsyttävä näsäviisastelija ja tiedän kyllä varsin hyvin, ettei tuo kht:n summa vetele vertoja monen ihmisen palkalle tai edes sille vanhempainpäivärahalle, koska eihän tuen tarkoituskaan ole tehdä töihinpaluusta kannattamatonta suuruudellaan, mutta onhan tämä nyt silti aika ennenkuulumatonta. Tuon tuen tarkoitus kun on toimia kannustinvaihtoehtona päivähoidolle ja semmoinen se kyllä onkin! Monessa maassa kun on ennenkuulumatonta, että saisi mitään, siis euroakaan siitä että jäät kotiin. Usein se ei olekaan mahdollista, ellei miehellä ole erityisen hyvä palkka, vaan töihin on palattava jo pian. Tietysti itsekin rehellisyyden nimissä nautin tästä kotona olosta ja tottakai aion repiä kaikki mahdolliset etuudet kun kerrankin on itse mahdollista noista kaikista maksetuista veroeuroista hyötyä. Silti olen sitä mieltä, etten kyllä näe mitään syytä että varsinaisen vanhempainvapaan tulisi olla yhtään sen pidempi mitä se on nytkään tai tuon kodinhoidontuenkaan yhtään enempää (ja puhun siis tuosta summasta Helsinkilisän kanssa). Siihen kyllä pitäisi panostaa, että saataisiin kotiäiditkin kannustavammin takaisin työelämään, monelle kun töihinpaluu saattaa olla ahdistava ajatus sen jälkeen kun on ollut vuositolkulla kotona. Monilla naisvaltaisilla aloilla kun on muutenkin naurettava palkkataso, varsinkin jos tukiin peilaa. Itse en kyllä ehkä kovin pitkään yli vuotta kotona viihtyisi yhteen putkeen.

Olin
itse hakenut kht:ta vasta siitä eteenpäin kun vuosilomani loppuu (eli
kun olisin palannut töihin), mutta Kela tiesi kertoa, että sitä kyllä
maksetaan jo lomankin ajalta ja halusivat oikoa päätöksen, että saan
tuet jo tuolta 3 viikon loma-ajalta. Kerrankin näin päin Kelan kanssa
asioidessa, olen oikeasti aivan pöyristynyt 😀 Onhan
500e käteen tietty vähän eri summa kun se mihin tässä on totuttu, mutta
huomattavasti enemmän kuitenkin kuin odotin. Järjestelyjä se tietty vaatii ja yritän
kyllä viimeiseen asti, etten joutuisi säästöjäkään nostamaan. Onhan
tässä kyllä 8kk tullut harjoiteltua tätä pienemmällä toimeentulolla
elämistä, ettei tulisi aivan shokkina tuo hoitovapaa. Omistusasunnossa
saa kuitenkin lyhennysvapaalla asumismenot  melko nimimiin, tähän asti
kun ollaan maksettu ihan normaalisti asuntolainaa pois ja jemmattu noita
lyhennysvapaita juurikin ensi kevääseen, pahin olisi se ettei laina
lyhenisi ollenkaan pitkään aikaan. Vastike tietysti tulee aina maksaa,
mutta siinäpä se sitten onkin. Varsin pientä vuokraan verrattuna kuitenkin. Korot ovat niin alhaalla, että
asuntolainallinen pääsee tosi helpolla lyhennysvapaallakin. Tietty niitä
muitakin kiinteitä kuluja on, kuten puhelin, sähkö, netti ja jotainhan sitä
pitäisi syödäkin. Omien laskelmieni mukaan perukuluista pitäisi kyllä
selvitä ihan hyvin, varsinkin jos peliin tulee vaikka ruokakulujen
suhteen vähän sitä suunnitelmallisuutta ja edullisempia ruokia. Varmasti jää kyllä shoppailut väliin 😉 Lisäksi
myös pojan säästämiseen tulee keväällä paussi kun lapsilisä menee
luonnollisesti varmasti meidän talouden menoihin. Ja kyllä mielestäni
töissäkäyvän puolison tulee osallistua enemmän talouden menoihin,
varsinkin jos tekee kovin tiukkaa!

Kyllä ihan tosissaan rehellisyyden nimissä pistää joskus ärsyttämään se kun välillä tuntuu, ettei mikään ilmainen raha ole tarpeeksi. Aina halutaan lisää! Ja puhutaan nyt näistä etuuksista, joita ei kertakaikkiaan ole tarkoitettu miksikään kattavaksi toimeentuloksi tai palkankorvikkeeksi kenellekään jatkuvalla syötöllä, vaan nimenomaan tilapäiseen hätään takaamaan katon pään päälle ja sen, että saa ruokaa syödäkseen. Ei mielestäni vaikka nyt sitten opiskelijalla tai työttömällä pitäisikään olla kaikkia samoja mukavuuksia kun työssäkäyvällä, miksi kukaan siinä tapauksessa edes kävisi töissä? Ymmärrän kyllä, että oikeasti melko paskamainen homma jos on vaikkapa vammautunut ja työllistyminen mahdottomuus, näissä tapauksissa vastustan ehdottomasti tukien leikkaamista. Välillä pitäisi jättää iltalehdistä lukematta kaikki ne jutut perheestä, jolla jää tuista elämiseen 2000e asumiskulujen jälkeen, eikä silti riitä tai Minna näkee nälkää kun täytyy maksaa pikavipit pois. Monella työssäkäyvälläkin perheellä voi jäädä vähemmän viivan alle! Niissä tapauksissa kun ”raha ei riitä”, pitäisi vähän vaikka piirtää paperille, että mitkä niitä ralouden rahareikiä oikein on.

Tai miettii vaikka seuraavaa kuviota: Pekka ei vaan yksinkertaisesti tule toimeen toimeentulotuella. Ai miksi, kun raha kuitenkin riittää viiteen röökiaskiin viikossa ja lähikapakan bisseihin. Ulosottovelkoihin menee satoja euroja kuussa kun ”on tullut nuorena vähän hölmöiltyä”, nekö sitten on reilua maksaa veronmaksajien selkärangasta? Suomessa on kuitenkin semmoinen puskurimeinikinki, että lähes kaikkiin ongelmiin on kyllä apu saatavilla ja viimeistään sossun täti kyllä auttaa todellisten ongelmien kanssa, jos vaan osaa ja jaksaa sitä apua hakea. Se nyt olisi jotenkin hävyttömyyden huippu, että valtio maksaisi muiden velkojakin tai sen, että pääsee elämään leveästi ja saa kyllä savun nousemaan korvistani. Kyllä vähän pistää ihmettelemään, että mihin rahaa kuluu, jos näkee oikeasti nälkää kaikilla näillä tuilla! Toivon kyllä, että perustulo menisi läpi, koska auttaisi nimenomaan niitä kaikkein pienituloisimpia ja kannustaisi ottamaan vastaan pätkä- ja osa-aikatöitä.

En nyt tiedä mistä ajatus tähän vuodatukseen lähti, mutta ei tätä tukiviidakkoa ennen osannut samalla tavalla arvostaa. Olinhan tietty nostanut opintotukea, mutta jotenkin sitäkin piti nuorena aivan itsestäänselvyytenä samaan tyyliin kun moni muukin pitää näitä kaikkia muita etuuksia. Rehellisyyden nimissä välillä tuntuu, että monilta unohtuu se vastuu omasta elämästään kun koko systeemi on tehty pehmustetuksi leikkikehäksi, jossa aina autetaan jos vähän kolahtaa. Enkä nyt tarkoita, ettei saisi auttaa, tietysti apua tarvitsevia täytyy tukea. Lähinnä nyt sitä, ettei edes yritetä pärjätä itse kun opiskelupaikat, asunnot ja työpaikat pitäisi kaikki tuoda nenän eteen, eikä siltikään oikein kelpaa. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 34 kommenttia.

Mietteitä vuodesta 2016

Taas on yksi vuosi vierähtänyt taakse ja aivan meganopsaa. Tasan
vuosi sitten paljastin blogissa raskausuutiset ja elettiin jotain
suunnilleen rv23 (en enää edes muista niin tarkkaan :D). Tällä hetkellä
pieni pötkylä höpötteleekin sitten tuossa vieressä kovasti kirahvilelu
heiluen. Saa nähdä millainen meno sitten ensi vuonna! Pidämme tänään
pienimuotoiset illanistujaiset ystäville. Kerrankin siis meillä, nyt kun
on enemmän tilaa. Itse olen kylläkin viime aikoina kyllä nukkunut niin
kertakaikkisen huonosti, että nukahdan varmaan jo ennenkö vuosi edes
vaihtuu. Saapi nähdä kuinka käy!
Vuoteen 2016 on mahtunut pääasiassa paljolti vauvaa, mutta myös
muita kivoja, mullistavia juttuja, sekä ihania reissuja. Ostimme uuden
kodin, joka on myös alusta saakka kirjaimellisesti tuntunut kodilta. Poika on myös
päässyt ensimmäisenä vuotenaan reissaamaan jo kolmeen maahan: Ranskaan,
Portugaliin ja Ruotsiin. Periaatteessa kyllä myös Jenkkeihin, koska
viime tammikuussahan piipahdimme vauva masussa Loseissa ja Havaijilla.

 

kuvat Ronja Rajala
Innolla odotan, mitä vuosi 2017 tuo tullessaan. Matkahulluna tietysti
reissujen kannalta, mutta noin muutenkin tottakai. Uusi koti valmistuu
pikkuhiljaa, joten projektia kyllä riittää vielä hetken aikaa sen parissa. Kevään
mittaan uusia juttuja on tietysti myös oman pihan korkkaus ja uudet
meiningit pojan kanssa tämän kasvaessa ♥ Vajaan kuukauden päästä
suunnataan kuitenkin nauttimaan lämmöstä Seychelleille, joten sitä
odotellessa. En kyllä malttaisi odottaa! Samalla saapi nähdä kuinka vauvelin kanssa sujuu kauemmas suuntaava reissu.
Vuodelle 2017 muita reissuhimotuksia olisi taas kerran lempparikohteet Kalifornia ja Havaiji, sekä viime kesän helppo kohde Biarritz, johon ihastuin. Saapi siis nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Näillä näkymin tietysti myös paluun töihin kesän kynnyksellä, mutta vielä ehtii viettää aikaa kotona pojan kanssa kuukausikaupalla.
Onnellista uutta vuotta siis teille kaikille! Ensi vuonna
palataan 😉

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Jouluviikon kuulumisia ja kuvia

Kuinkas teillä sujui joulu ja pyhä? Meillä oli tänä vuonna varsin vaatimaton joulu täällä keskeneräisessä kodissa, mutta muutosta aiempaan oli kuitenkin joulusauna ja takkatuli. Keittiökin saatiin käyttöön juuri jouluksi. Kylläpä kelpaa! Tänäkin vuonna päätimme olla ostamatta toisillemme lahjoja, mutta pojalle tuli silti pieniä lahjoja hankittua. Ei nyt sillä että tämä mitään niiden lahjojen päälle ymmärtäisi, mutta olipa kiva kuitenkin päästä rapistelemaan jotain ja omat lahjani nyt olivat semmoisia, joita olisin hankkinut jokatapauksessa.

Pahoittelen vähän epäsäännöllistä postaustahtia tässä jouluna. Kodin järkkäily ja muut jutut ovat lähiviikkoina vieneet yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Ravasin viime viikolla lääkärissä ja labroissa näiden kaikkien ”oireiden” vuoksi, jotka parin kuukauden aikana ovat pahentuneet huomattavasti. Musitihäiriöt, väsymys, turvotukset, kolotukset, rytmihäiriöt.. Veikkasimme aluksi lääkärin kanssa vahvasti joko pahaa raudanpuutetta tai kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Eilen sain sitten kuitenkin ”terveen paperit” eli sekä rauta-, että kilpirauhasarvot olivat lääkärin mukaan normaalin puitteissa. Kuulemma kaikki johtuvat (edelleen…) valvomisesta, noin muuten tosi katkonaisista yöunista, hormoneista ja yleisesti palaavasta omasta hormoonitoiminnasta, joka kuulemma on syy siihen että väsymys pahenee. Ensimmäisinä kuukausina vauvan kanssa kun ne raskaushormonit (tai mitkä ikinä) suojaavat äitiä väsymykseltä, mutta kun ne pikkuhiljaa hiipuvat elimistöstä niin alkaa se ”todellinen väsymys” pikkuhiljaa hiipiä esiin kuukausien nukkumattomuuden jälkeen.

Näitä kaikkia juttuja ei ainakaan paranna seuraavat ongelmalliset seikat: a) kiinteät maistuvat edelleen äärimmäisen huonosti. Jokaikinen päivä on täyttä taistelua soseiden kanssa. Pidin parin viikon tauon kiinteiden kanssa ja aloitin vastikään puhtaalta pöydältä, mutta yhtään paremmin ei mene tämä toinenkaan startti… b) myöskään tuttipullo tai nokkamuki ei edelleenkään maistu yhtään. Myöskään hörppyyttäminen ei kiinnosta meidän poikaa tippaakaan. Kaikki mitä yritetään viedä edes lähelle suuta, kuten se lusikka tai hammasharja (siis kaikki paitsi rinta…) on niiiiin kertakaikkisen ärsyttävää! En tiedä voisiko syy olla hampaissa, jos suu aristaa tai jotain, mutta silti HUOH. c) tutti ei myöskään edelleenkään sitkeän treenaamisen jälkeen suju oikeastaan yhtään sen paremmin. Selkeästi poika haluaisi sen usein suuhun, mutta ei vaan hoksaa sitä imemistä. Rintaruokituilla vauvoilla kieli kehittyy vissiin vähän eri tavalla, joka tietty voi selittää sen ettei tutti tai pullot kertakaikkiaan vaan kelpaa. 
Ongelma näissä jutuissa on tietty se, ettei imetyksen vähentäminen ainakaan siis toistaiseksi tule kyseeseen, kuten ei myöskään yösyöttöjen vähentäminen kun ei ole mitään kättä pidempää jolla rauhoittaa öisin kun tutti ei kelpaa. Täytyy pikkuhiljaa alkaa kokeilemaan jos rauhoittuisi öisin takaisin uneen sylillä ja silittelyllä. Jotenkin on väsyneenä ollut vaan helpompi ottaa viereen yöllä. Omaan korvaani yösyöttöjen vähentäminen/lopettamienn 6kk iässä on kyllä melko aikaista, joten mikään kiire itsellä ei asian suhteen kyllä ole, vaikka neuvolassa kuinka neuvottiin jo lopetusyrityksissä. Yritän edelleen olla kärsivällinen ja rauhallinen näiden juttujen suhteen, se kyllä jo rauhoittaa mieltä kun tietää että aika auttaa! Mitään todellisia ongelmia kun nämä eivät ole ja pääasia, että poika syö hyvin edes jotain! Aikansa kuitenkin kutakin ja helmikuussa saisi kyllä tulla pikkuhiljaa nämä rintaruokinnatkin tiensä päähän.

Keittiökin on jo suurinpiirtein valmis! Pientä fiksausta on edelleen, kuten keittiön katon ja muidenkin kattojen, sekä seinien maalausta. Eilen saimme vihdoinkin suurimman osan valaisimista paikalleen, myös keittiön ledit (tosin ei näissä kuvissa näy kun ovat viime viikolta), mutta noin pääpiirteittäin alkaa uudessa kodissa olla hommat niin hanskassa, että kykenee jo normaaliin arkeen. Jee! Yläkerta on edelleen aivan hujan hajan, joten voipi vierähtää hetki ennenkö sieltä tulee kuvaa 😀

idperhe

Paras juttu ikinä on nykyään tuo mun uusi kamera ja puhelimen etälaukaisin puhelimesta! Pääsee ottamaan perhepotretteja haha 😀 Myös tuo takka on kyllä aivan loistojuttu.

Vauvan lahjoja oli mm. tuommoinen kipsisetti, jolla saa valettua kipsistä taulun vauvan jalan- tai kädenjäljestä, häkkyräpallo (joka on ihan lemppari nyt, helppo tarttua kiinni!), Lindexin karhupipo ja kummeilta aivan ihana kuvakirja, jossa kuvia pojasta ihan ekasta päivästä synnäriltä ekoihin kuukausiin asti. Ihana!!

Yritän huomenna lisäillä parempia kuvia keittiöstä, joten stay tuned! 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Vauvakuulumisia 6kk ja unijuttuja

Kuinkas teillä vietettiin itsenäisyyspäivää? Itse en rehellisyyden nimissä edes muistanut maanantaina koko päivää vasta kun illan suussa, niin putkiaivona täällä aina mennään 😀 Innostuin vähän eilen pakkailemaan ja nyt onkin suurin osa tavaroista jo laatikoissa ja säkeissä. Ei ehkä olisi kannattanut vielä intoilla kun joutuu päiväkaupalla asustelemaan täällä säkkien seassa. Enää muutama päivä onneksi!

Uskokaa tai älkää, mutta Käpylässä asumisen aikana olen karsinut vaatteeni niin minimiin, etten eilen löytänyt vaatekaapistani oikeastaan ainuttakaan vaatetta joka olisi lähtenyt kirppiskassiin! Varastossa sen puoleen onkin kassikaupalla kirppiskamaa ja voi olla, että tulen useiden vaatteiden kanssa toisiin aatoksiin myynnin suhteen kun pääsee penkomaan. Toisaalta miksi nyt pitäisi ”turhaan” omista vaatteistaan luopua, varsinkin jos loppupeleissä sitten kävisi niin, että laittaisi jonkun keräykseen vain ostaakseen vastaavanlaisen sitten uutena jonkun ajan päästä..

Harjoiteltiin pojan kanssa viikonloppuna uuden kameran kanssa kuvausta! Aika mahdoton tehtävä täällä meidän maailman huonoimmassa sisävalaistuksessa, mutta hauskaa puuhaa silti ;D Uusi kamera on siis Canonin 70D, jota alunperinkin harkitsin. Ihanaa kun on kunnolla toimiva kamera eikä enää tarvitse menettää hermojaan!

Meillä on kovaa vauhtia konttausharjoitukset meneillään tai ollut jo jonkin aikaa. Poika ei ole sitä ryömimistä edelleenkään kunnolla oppinut ja veikkaan, että käy niin että alkaa suoraa konttaamaan. Asemissa nimittäin jo ollaan! Ehkä parempikin tässä muuttorumbassa, ettei vielä pääse kovin hyvin eteenpäin täällä. Jonkun matkaa pääsee kyllä eteenpäin ihme möyrynnällä, pyörimällä napansa ympäri tai kierimällä 😀

En muista milloin ja mitä olen viimeksi kirjoitellut tänne vauvan nukkumisesta. Kaiken maailman hulinoita tulee ja menee, nyt juuri on ollut 6kk hulinat meneillään (milloinka niitä nyt ei olisi :D) ja poika on muutaman viikon nukkunut levottomammin. Nyt jo ehkä unijutut parempaan päin, mutta vielä joku aika sitten valvottiin kyllä öitä niiden tosi levottomien unien kanssa kun poika heräsi ihan kokoajan hulinoimaan.

En kyllä osaa sanoa monestiko yössä heräilen pojan ollessa vieressä, koska laskeminen jäänyt jo ajat sitten, mutta veikkailisin että noin viidesti. Nuo heräilyt menee nykyään niin automatiolla, ettei niitä oikeastaan edes mieti. Viime yönä siirsin aamuyöstä pojan takaisin omaan sänkyyn ja olin ihan ihmeissäni kun ehdin nähdä untakin vielä tuon ehkä vajaan parituntisen aikana! Nykyään muistan unet ehkä pari kertaa kuussa, aina varmaan juuri sopivasti herää kun alkaisi se univaihe. Kyllä se väsymys on alkanut painamaan tässä puolen vuoden kohdalla, ekat kuukaudet kun menivät tuosta vaan. Sen väsymyksen huomaa selkeimmin juuri kognitiivisella tasolla, muisti, lauseiden muodostaminen ja yleisesti ajatuksen kulku takkuaa useimmiten.

Nyt poika on nukahtanut taas iltaisin vähän levollisemmin (hulinoiden aikaan siis saattoi herätä huutamaan vähän väliä täyttä ekat 2-3h yöunista ja sitten sama heti puolenyön jälkeen) ja nukutan pikkuisen siis useimmiten omaan petiin sänkyni viereen. Yöllä ekalla syöttökerralla nostan sitten loppuyöksi viereen. Mitään ihan virallista unikoulua ei vielä olla aloteltu, mutta ainakin muutaman kerran viikkoon saan pojan nukahtamaan itsekseen omaan petiin. Välillä on pieniä kiukkupäiviä, jolloin ei vaan onnistu ja vauva ei suostu nukahtamaan muualle kun rinnalle. Jossain vaiheessa lähiaikoina ajattelin perehtyä Tracy Hoggin unikoulumetodeihin 🙂 Ajattelin, että odottelisin unikoulujen kanssa vielä 7-8kk ikään ja ylinpäänsä uuteen kotiin ettei tule liikaa uutta ja muutakin hälinää lyhyen ajan sisään.

Olen maailman huonoin ihminen kyllä arvioimaan vauvan (edes oman) perusluonnetta siinä mielessä, ettei oikeastaan mitään hajua mitkä ovat semmoisia piirteitä joita ”kaikissa vauvoissa” on ja kuinka erilaisia vauvat loppupeleissä ovat tämän ikäisinä. Tai siis varmasti todella erilaisia, mutta kun ei tosiaan ole muista kokemusta niin osaa vain listata millainen tuo oma on. En tiedä millainen oikeasti haastava vauva on in real life tai sitten taas superhelppo vauva. Ainakin mitä voisin tämän yhden vauvan perusteella sanoa, niin hän on kyllä maailman tyytyväisin ja kiltein vauva! 
Poika ei koskaan kitise tai kiukuttele mielestäni turhasta ja on aina tyytyväinen kun saa vaan olla vieressä, sylissä tai muuten vaan mukana menossa. Tämä useimmiten ottaa rennosti, leikkii leluilla, höpöttelee ja hymyilee paljon, tarkkailee äitiä ja chillailee. Ei siis stressaile turhista! Kun kaikki on hyvin, turva lähellä ja kaikki hyvin, niin ei tarvitse kiukutella. Vielä ei ole vierastamistakaan tullut vaan kaikkien sylit kelpaa vallan mainiosti. Ainut asia, joka edelleen takkuaa, on se soseiden syöminen. Se on tullut selväksi, että jos joku nyt ei vaan ole pojan makuun, niin sitä ei ole kyllä aikomuskaan syödä 😀
Päivisin leikitään, jumppaillaan, ”luetaan” (eli katsotaan kirjojen kuvia), syödään, syödään ja vielä kerran syödään. Vaikka mammalaiffi onkin paperilla melko yksinkertaista, saa noihin ihan perus hoitorutiineihin  kuten ruokailuun kyllä ihan kiitettävästi aikaa uppoamaan!
Semmoisia vauvakuulumisia meiltä 🙂 Jotenkin viime viikot ovat menneet niin kohinalla, että sen lisäksi että unohdin itsenäisyyspäivän, olen unohtanut myös tavallaan koko joulun odotuksen. Eiköhän se joulufiilis tästä parin viikon kuluttua ala viimeistään kolkuttelemaan.
Kivaa keskiviikkoa!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.