Olimme viime viikolla pojan kanssa 8kk
neuvolassa ja sielläpä taas puheeaiheina syöminen, sekä nukkuminen.
Painoa ja pituutta ei ole enää tullut niin reippaasti, joka viittaa
siihen ettei nämä sosemäärät ja oma maito enää riitä pojan tarpeisiin. Aikaisemminkin kun olen täällä jauhanut siitä kun soseet eivät kertakaikkiaan meinaa kelvata, ei sormiruokakaan.
Minkäs teet kun toinen ei syö!
Paitsi, että neuvolan mukaan kyllä syö
soseita jos on nälkä. Varmaan siis jonkun oppikirjan mukaan, koska voin
kyllä kertoa että ei päde meillä! Myös yösyötöt pitäisi lopettaa ja
aloittaa se unikoulu, mutta minkäs teet kun toinen heräilee sen 30-60min
hysteerisenä huutamaan. Neuvolan mukaan muka nälkäänsä, mutta olen
kyllä ihan eri mieltä, joku kehitysvaihe noihin uniin vain nyt tulee
häiriköimään. Jos on juuri syönyt ison satsin iltapuuroa ja vielä päälle
maitoa, niin enpä usko että huuto tunnin päästä on nälkää. Se kun
olisikin helppoa aloittaa unikoulu siltä pohjalta, että vauva heräisi
vain sen 1-2 kertaa yössä kuten aikaisemmin!
Olen jo alkanut miettiä,
että voiko pojalla olla joku ruoka-aineallergia, joka öisin valvottaa. Tosin mitään muita oireita ei ole kun tuo heräily ja välillä ilmaa
vatsassa. Olen välillä pitänyt päiviä, jolloin en antanut esimerkiksi mitään viljoja, mutta nyt loppupeleissä en kyllä huomannut mitään eroa. Mutta nyt tätä postausta kirjoittaessa on pakko hengähtää helpotuksesta, meidän yöt ovat nimittäin vihdoin taas paranemaan päin ja poika nukkuu 3-4h pätkiä, huhheijaa!
Olin
jo toissaviikolla tulossa postailemaan tänne kuinka hyvin meillä menee
kun olen vihdoinkin saanut pojan syömään kiinteitä edes 3 kertaa
päivässä jonkin verran. Aamupala ei uppoa ikinä, vaikkei olisi saanut maitoakaan aikoihin. No, se neuvola kuitenkin lyttäsi senkin onnistumisen
fiiliksen. Ja koska tuo nyt kuulemma ei riitä (vaikkei paino/pituus
todella ole millään huolestuttavalla tasolla), niin meidän tulee tarjota
kiinteitä sen viiden kerran sijaan kymmenesti päivässä. Toisin sanoen
en siis sen neuvolakäynnin jälkeen muuta tehnytkään. Voin kertoa, että ”kyllä syö kun nälkä
tule” ei kyllä meillä päde. Imetystä olisi pikkuhiljaa tarkoitus tässä
vähentää ja viime viikolla tarjosin tuntikaupalla soseita+ omaa maitoa pullosta,
edellisestä rintaruokinnasta alkoi olla jo 6h aikaa, mutta kun ei kelpaa
niin ei kelpaa. Pelkkää huutoa kun näkeekin pullon.
Ei sitä sosetta
viitsi väkisinkään sinne suuhun työntää. Varsinkin kun poika yleensä
alkaa syömään enemmän iltaa kohden, vaikka olisi juuri saanut maitoa. Se
nyt vaan on hänen juttunsa. Se on niin helppo sanoa toiselle kuinka
joku asia tulisi tehdä, mutta aina eivät jutut mene ihan oppikirjan
mukaan tosielämässä. Harkitsin jo, että olisin yhteydessä johonkin
perhetyön työntekijään, siis semmoiseen ketkä tulevat kotiin ja auttavat
esimerkiksi näissä jutuissa. Saisi joku ”ammattilainen” nyt sitten
tulla näyttämään taitonsa, jos se nyt kerta on niin yksinkertaista tuo
soseiden lisääminen ja nukutusjutut. Huoh! Kaiken tämän jälkeen olen
myös varmasti paska äiti, koska neuvolan puheista sai sen käsityksen,
etten yrittäisi kaikkeani. Vaikka ihan tosissaan kyllä olen. Olisi mielenkiintoista kyllä nähdä kun joku
muu saa tämän toimimaan niiden neuvolan A4:sten mukaan. Sekin kun on
väärin, että yrittää vielä tässä ”harjoitteluvaiheessa” antaa aamupuuroa
klo 11, kun silloin olisi jo lounasaika. Huhheijaa! Kellonaika tässä
nyt on huolista pienin tässä vaiheessa. Hyväähän neuvola tietysti haluaa, mutta sen olen todennut jo ajat sitten, että kovin yksilöllistä ei tuo neuvolaohjaus ole. Vauvojahan on vaikka mihin lokeroon, ei koskaan löydy vauvaa jolle nuo yleiset neuvot olisivat aina ne täysin täsmälliset ja oikeat. Äitihän sen oman vauvansa loppupeleissä tuntee ja tietää, mikä tälle paras tapa 🙂
Yritän
nyt kuitenkin olla stressaamatta tästä(kin) asiasta ja antaa sen edetä
omalla painollaan eilisistä ”neuvolan” lyttäyksistä huolimatta.
Ilmeisesti olisi parempi vaan silmät kirkkaina vakuuttaa siellä, että
kaikki sujuu oikein hyvin. Saapi nähdä miten meidän rinnasta vieroitus + unikoulu
lähtevät sitten ensi kuussa etenemään. Siihen kyllä olisin valmis ottamaan
avuksi jonkun tyypin, joka tulisi meille kädestä pitäen kotiin
auttamaan pulloon totuttamisessa, kuulemma kun semmoista apua siis on
mahdollista tuolta jostain saada, vaikkei noin muuten olisi mitään
”todellisia ongelmia” perheessä. Tietysti nyt ensin yritän itse, mutta jos siitä kertakaikkisesti ei tule mitään. Ennemmin kuitenkin melkein nukun
jatkossakin huonosti kun menen mihinkään leikkipuistossa kokoontuvaan
vauvojen uniryhmään kuuntelemaan ”hyviä vinkkejä”, todennäköisesti niitä
samoja oppikirja-viisauksia jotka voi lukea kotona 10minuutissa läpi
noista neuvolan printatuista lappusista.
Nyt kun tuo neuvolakäynnin jälkeinen tuohtumus on päässyt vähän laantumaan, on itsekin huomannut, että eihän nämä asiat nyt niin huonosti olekaan. Poika syö kyllä kun se tälle itselleen sopii, eihän vauvaakaan voi pakottaa syömään. Ainakaan jos on tarkoitus saada se siitä innostumaan. Ennen tuota neuvolaakin olivat ne sosemäärät kyllä lyhyessä ajassa kasvaneet hurjasti, joten en todellakaan jaksa uskoa, ettei paino kehittyisi tällä meidän omalla systeemillä ihan ideaalisti. Tällä hetkellä mittaa siis 67cm, 8,3kg tai jotain sinne suuntaan (vajaa 8kk).
Aluksihan
sanoin, että aikomus olisi valmistaa kaikki ainakin suolaiset soseet
itse pojalle. Näinhän se alkuun menikin. Jossain vaiheessa alkoi
kuitenkin turhauttaa se, että kokkailet tunnin omin pienin kätösin
jotain sosetta, joka samantien lentää roskikseen ja sorruttiin sitten
ostamaan valmiita soseaterioita kaupasta, jotta ainakin voisi vähän
testailla mistä mauista toinen tykkää. Siinä vaiheessa kun neuvola kerta
toisensa jälkeen hiillostaa lisäämään kiinteitä, mutta poika on täysin
eri mieltä, on kyllä valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa. Ja huhhei,
kylläpä helpotti hommaa, vaikka kuinka olisi ”teollista moskaa”. Kelpaa
nimittäin vallan mainiosti! En tässä vaiheessa kyllä jaksa kantaa
minkäänlaista syyllisyyttä siitä, että napero saa napaansa muutaman
lusikallisen valmissosetta päivässä. Pääasia, että syö jotain! Ehtiihän
niitä kotiruokia syömään myöhemminkin.
Aamupuuron
teen pojalle omasta puurostani, lusikallinen tavallista kaurapuuroa
mössätyn banaanin sekaan. Joskus menee alas lusikallinen, useimmiten ei
enempää, mutta ainakin yritetään. Päivällä ja illalla syödään jotain
suolaista sosetta ja ne niitä valmiita purkkiruokia. Ne ovatkin
osoittautuneet lemppareiksi! Ei olla annettu ollenkaan mitään punaista
lihaa pojalle, vaan pääasiassa ruokia, joissa on kanaa, kalkkuaa tai
lohta. Tarkoitus olisi myös alkaa testailemaan erilaisia puuroja, jospa
uppoaisivat paremmin kuin tuo kaurapuuro. Onko teillä vinkata jotain
hyviksi todettuja puurojuttuja?
Joku ihana teistä muuten vinkkasi The wonder weeks-sovelluksesta, jonka latasin. Sovelluksesta voi seurailla vauvan eri kehitysvaiheita, vaiheiden ”tuntomerkkejä”, eri oppimiseen liittyviä kehitysaskelia yms. Pojalla vaihtui itseasiassa ihan juuri viikon sisällä uusi kehitysvaihe ja yöt paranivat heti!! 😀 Uskomatonta! Kyse siis ilmeisesti oli juurikin kirjaimellisesti jostain vaiheesta.
Ja tähän loppuun mainita, että se millä olen tässä reilun kuukauden aikana saanut kasvatettua niitä sosemääriä on sinnikkyys. Istutaan siis ruokapöydän ääressä jopa tuntikaupalla päivisin. Syön yleensä itse samalla ja yritän vaan jatkuvasti tarjota pojalle siinä samassa omaa ruokaansa. Aikaahan tähän on mennyt, mutta sehän nyt on selvää. Yleensä se sose alkaa jossain vaiheessa maistumaan kun ollaan istuskeltu se 30min ja pieni varmaan itsekin tajuaa ettei pääse pöydästä syömättä pois. Myös lelut ovat ihan must, että ruokahetkestä saadaan mieluisa.
No mutta tämmöisiä juttuja, huoh 😀