Tällä viikolla on blogissa selvästi aiheena vauvan ruokailujutut. Niistä kaiken maailman vauvan ruokaongelmista ja imetyssekoiluista nimittäin päästäänkin sitten onnistuneempiin ruokajuttuihin, eli siihen mitkä ruoat meidän pojalle parhaiten uppoavat. Kiinteiden ruokien harjoittelu alkoi reilun 4kk iässä ja sillä tiellä (varsin maltillisella semmoisella) ollaan nyt edelleen vajaat 2kk myöhemmin. Paljon makuja nyt kuitenkin käyty tähän mennessä läpi ja sehän on kai pääasia!
Sosekokeilut alkoivat siis itsetehdyillä kasvissoseilla, bataatilla, porkkanalla, perunalla. Sitten kukkakaalia, parsakaalia, joita jäädytin jääpalamuotteihin joista on aina helppo sulattaa vähän kerrallaan sen verran kun syö tai yhdistellä eri makuja. Viikon jälkeen suunnilleen tuli kuvioihin myös hedelmäsoseet, ekana mangosose. Jostain kumman syystä nuo kasvissoseet olivat suurempi menestys kun makea hedelmä, jossain vaiheessa en taas sitten osannut sanoa mistä poika oikeasti pitää ja mistä ei kun ruokailun onnistuminen oli aina vähän tuuripeliä, joskus kelpasi varsin hyvin joku ihan randomjuttu ja joskus taas sitten ei ollenkaan edes semmoinen ”takuuhyvä”, josta olin tämän ajatellut pitävän.
Noin 5kk tienoilla oltiin päästy siihen, että ruokailukertoja soseiden kanssa oli aikalailla 1-3 päivässä, välillä ei ollenkaan. Hankalin juttu noiden kanssa oli alkuun hahmoittaa, että milloin on se sopiva aika soseilulle. Vauva kun ei saa olla liian nälkäinen, toisaalta ei myöskään liian kylläinen ja muutenkin sopivan hyvällä tuulella, muutoin koko homma menee itkuksi ja muutenkin pienelle varsin kurjaksi kokemukseksi. Lisäksi meidän poikaa joutuu aina vähän lämmittelemään tuon ruokailuhn suhteen, eka sitä suuta nimittäin pidetään aina niin perkeleen supussa, kunnes saa vähän sosetta suuhun ja maistaa, että ainiin, tätähän piti syödä!
Jos poika aluksi oli enemmän ”suolaisten” kasvissoseiden ystävä, niin nyt on tainnut mieli muuttua! Tähän mennessä suurin herkku nimittäin on ollut tuo Muksun päärynäsose, oikeastaan ensimmäisiä joita aivan selvästi oikein halusi lisää ja olisi syönyt enemmänkin. Jess! Noihin Muksuihin ei ole lisätty sokeria, joka on meillä ihan ehdoton juttu. Tietty hedelmissä nyt on itsessäänkin jonkin verran sokeria, mutta noin yleisesti. Poika taitaa siis tykätä mahdollisimman pehmeistä mauista, myös mössätty banaani on herkkua (tai yleensä). Hedelmäsoseissa olen suosinut alusta saakka purkkikamaa tuota banaanimössöä lukuunottamatta, koska on yksinkertaisesti niin paljon helpompaa kun alkaa itse väkertämään sosetta jostain tuoremangosta.
Aluksi olin jotenkin myös niiden kasvissoseiden kanssa ehdoton, että ”ei purkkikamaa” ja sillä meiningillä on kyllä menty tähänkin asti, mutta sen verran mieli on muuttunut, että varmasti sorrun kyllä jossain vaiheessa niidenkin kanssa purkkimeininkiin. Onhan se nyt vähän helpompi vaikka nyt sitten reissuun ottaa mukaan tuommoinen valmispurkki kun huonosti säilyvä itse kyhätty sose! Pääasiassa kuitenkin tarkoitus totuttaa poika sitten ihan samoihin ruokiin kun mitä itsekin syömme tai miettiä omat kokkailut sen mukaan, että poikakin voi niistä syödä.
Viime viikolla aloitimme myös puuron. Nuo viljat kai ovat vähän kaksipiippuinen juttu, jotkut kun saavat neuvolassa suositukset aloittaa kaurapuuron ja muita viljoja 5kk iässä, jotkut taas 6kk iässä. En nyt osaa sanoa mikä näistä on se ”oikea” suositus, ilmeisesti siis niitä suositellaan välttämään mahdollisimman pitkään, jotta lapsen vatsa olisi kehittynyt tarpeeksi käsittelemään viljoja. Me menimme tässä kultaista keskitietä ja aloitimme kaurapuurokokeilut reilun 5,5kk iässä. Nyt meillä on pyrkimys aina syödä pieni maitoon turvotettu puuro aina aamuisin ja iltaisin tai edes jompana kumpana.
Ja pakko sanoa, että olen kovin hämmästynyt. Nimittän puuro uppoaa ja on kova sana! Sain testiin tuota Muksun ensipuuroa, jolla myös kokeilumme alkoi ja olen kokenut meillä ainakin toimivaksi. Puurojauhe sekoitetaan veteen tai vauvan käyttämään maitoon ja ready to rock! Välillä pistän sekaan vielä jotain hedelmäsosetta, niin johan uppoaa. Varmaan tuon paketin jälkeen alan pikkuhiljaa kokeilla ihan tavallista kaurapuuroa, mutta aloitteluun tuo jauhe on ollut varsin näppärä ja bebekin tykkää 🙂
Virallinen täysimetyssuositushan on jonnekin sinne 6kk nurkille, jonka jälkeen ”pitäisi” alkaa tarjoamaan myös niitä muita ruoka-aineita. Kai tämä tarkoittaa myös niitä vähän säännöllisempiä ruoka-aikoja ja muutenkin enemmän systematiaa tuon ruokailun suhteen. Vielä viime viikkoon asti mentiin vähän fiiliksen mukaan ja soseita tuli syötyä vähän milloin sattuu, mutta nyt pikkuhiljaa olen pyrkinyt aloittamaan selkeämpiä rytmejä edes suurinpiirtein tiettyinä kellonaikoina. Edelleenkään noita ei missään suurissa määrin mene, mutta yritän olla stressaamatta ja pitää sitä pariakin lusikallista per ruokailukerta voittona. Parempi sekin kun ei mitään. Näissä ei ehkä juuri pitäisi vertailla kehenkään muuhun, koska maito kuitenkin on edelleen noin pienellä se tärkein juttu ja hiljaa hyvä tulee. Olen lohduttautunut ajatuksella, että harjoitteluahan tämä vielä on.
Nyt yritän siis tehdä niitä ruokarytmejä pikkuhiljaa niin, että aamupuuro syödään aina 9-10 aikoihin, soselounas (yleensä ”suolainen”) sitten 11-13 välillä, iltapäivällä ehkä joku hedelmäsose-välipala ja illalla sitten klo ehkä klo19 tienoilla iltapuuro. Ja joka aterian kruunaa tietty maito! Vettä ei olla vielä kertaakaan juotu, mutta varmaan sekin pitäisi kohta aloittaa? Hyvä sauma opetella sitä nokkamukia!
Vielä en ole uskaltanut antaa mitään kunnon syötävää kuten maissinaksuja, sormiruokaa tai edes sitä jauhamatonta omaa kaurapuuroa, vaan melko maltillisesti pysytty näissä varmoissa jutuissa. Pikkuhiljaa siis.
Mitkä ovat olleet teidän vauvoilla suurinta herkkua? Onko soseiden aloitus ollut menestys vai lähtenyt käyntiin hitaan puoleisesti, kuten meillä? 😀
Muksu-tuotteet saatu.