Beben 5kk kuulumiset ja kuinka meidän arki nykyään sujuukaan?

Vietimme viikonloppuna Halloweenin lisäksi myös beben 5kk syndejä! Kokoajan sitä vaan jauhaa sitä samaa kuinka aika kuluu niin nopeasti, mutta tottahan se on. Ihan älytöntä, että kuukauden päässä ollaan puolivälissä yhden vuoden rajapyykistä. Reilu kuukausi on menty huonommilla yöunilla ja kyllä se alkaa pikkuhiljaa tuntua, vaikka sinänsä ihan ok nukutaan edelleenkin ja saan kuitenkin nukuttua ekan pätkän yöstä edes 3-4h putkeen. Yhdistettynä tähän hämärään, treeneihin, kotihommiin ja kaikkeen muuhun mitä tässä nyt on, niin kylläpä on muutamana päivänä väsyttänyt! 
Pakko silti saada liikuttua vaikka olisi kuinka nuhjuinen olo, pian sitä nimittäin väsähtää entistäkin enemmän ja on sitä kyllä treenin jälkeen energisempi. Tekisi vain karhunpalveluksen jäämällä kotiin jumiin. Väsy iskee yleensä sitten iltapäivästä, vähän samaan tyyliin kun joskus töiden jälkeen väsytti. Eniten sen ehkä huomaa semmoisista asioista kuten tekstin lukeminen tai yleisesti järkevien lauseiden muodostus, tuntuu että on vaan jotenkin tosi jumissa kokoajan ;D Väitän kyllä, että suurimmaksi osaksi tästä on kyllä syyttäminen tätä syksyn pimeyttä!
Vaikka tämä meidän babylife jatkuvasti
saakin uusia haasteita, on tämä vauva-arki kuitenkin edelleen ollut ehkä
helpompaa kun mitä odotin. Ehkä siis parempi, että olin kuunnellut
kaikkia niitä ”odota vaan..”-juttuja ja asennoitunut oikeasti pahimman
mukaan. Sekin on jo suuri helpotus kun saa nukuttua putkeen öisin edes
sen muutaman tunnin ja on perustyytyväinen vauveli, joka itkee
suhteellisen harvoin. Sanoisinko, että ehkä viikon-parin välein tulee
semmoisia kausia kun on huomattavasti enemmän kiukkuisuutta ja itkua. Ne
kestää yleensä parisen päivää ja ollaan taas takaisin normaalitilassa. 
Tähän
saakka voisin sanoa, että ”helpointa” tämä vauvan kanssa elo on ollut
ehkä 2-3kk iässä kun nukuttiin superhyvin, poika oli tyytyväinen niin
kauan kun oli lähellä ja ruokaa oli saatavilla. 4-5kk ikäinen alkaa
vaatia aivan eri tavalla huomiota ja kaivata oikeasti sitä seuraa ja
ihmiskontaktia, huomaa muuten heti jos olet vieressä ja keskityt
hetkeksi johonkin muuhun! 😀 Toisaalta taas tuo alkuaika oli
haastavampaa, vauvat (tai ainakin meidän) itkevät ekat kuukaudet
huomattavasti enemmän (kuvittelin, että meidän vauva oli vähäitkuinen, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna sitä itkua kuitenkin oli melko paljon) ja oli ihme jos selvittiin esimerkiksi reilun
tunnin kaupunkireissusta ilman itkuraivaria. Nykyään ollaan
huomattavasti pidempään tyytyväisenä ja tarkkaillaan ympäristöä. 
Eri
vaiheissa on puolensa, hyvät sekä huonot, joten loppupeleissä kyllä
todella hankala sanoa milloin on helppoa ja milloin vaikeutuu. Itse olen
huomannut, että kun tietyt asiat helpottuvat niin toiset asiat taas
muuttuvat haastavammiksi. Esimerkiksi nyt vaikka se pikkuvauvan
itkuisuus. Kun siitä päästään, niin alkaakin sitten uniongelmat
hulinoiden siivittämänä jne.. Ja sitten tuokin jo haastetta se, ettei baby pysy paikoillaan! Jos olisi alunperin asennoitunut tähän
vauvaelämään sillä, että aikaa riittää (myös itselleen), naama ja
hiukset ovat aina mintissä, samoin koti ja elämä vauvan kanssa on
pelkkää chillailua, niin olisi voinut iskeä melkoinen shokki. Tottahan
se on, että välillä tämä on myös sitä chillailumeininkiä, mutta
useimmiten jos haluaa saada jotain muutakin aikaiseksi (tai taloudessa
on sotkeva puoliso ja edes yksi koira :D) niin ei useinkaan!
Soseiden
maistelut etenee meillä myös vauhdikkaasti ja nyt uusina soseina
kokeiltiin juuri kukkakaalia ja parsakaalia. Tähän mennessä maisteltu
siis bataattia, perunaa, porkkanaa ja sitten paria eri hedelmäsosetta.
Edelleen nuo kasvissoseet uppoavat huomattavasti paremmin kun
hedelmäsoseet, todella erikoista! Puuron ja yleisesti viljojen
maistelunhan saa aloittaa pikkuhiljaa 5kk iässä, mutta itse ajattelin
odotella niiden kanssa ainakin vielä pari viikkoa.
Uusina juttuina on lähiaikoina on tullut kieriminen. Tai siis kun käännytään selältä vatsalteen, niin osataan (useimmiten) sitten kierähtää toiselle puolelle takaisin selälleen. Vielä ei poika ryömi, mutta siihen malliin kyllä sätkii käsillä ja jaloilla pidellen painoa vatsallaan, että varmaan ihan näinä päivinä tulee lähdettyä liikkeelle, apua! 😀

Milestone-kortit saatu Camala storesta
Näin juuri viime yönä unta, että menin jostain syystä mun ystävän luokse yöksi ja tajusin kesken kaiken paniikissa, että olen ilman poikaa! Kiirehdin sitten kotiin ja tämä oli aivan tyytyväisenä hoidossa kotona ja oli suostunut syömäänkin, Ssaa nähdä kuinka paniikissa olen siinä vaiheessa kun pieni oikeasti menee jonnekkin ekaa kertaa yökylään 😀 Ainiin ja poitsulle on puhjennut kaksi hammastakin! Syy viimeaikojen kiukkuihin ja huonoihin yöuniin on  varmasti ollut niissäkin.
Meillä on juuri meneillään tässä jumppahetki matolla, jännittää että milloin se ryömiminen alkaa 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.