Unelmien loma Lapin Inarissa ja ajatuksia matkalta

Majoitus saatu yhteistyönä / sisältää affiliate-linkin

Meinasin eilen alkaa itkemään lähtiessämme Inarista lentokentälle päin. Sama juttu on tänä syksynä ollut joka kerta kun olen lähtenyt kotia kohti näiltä pohjoisen reissuilta. Mitä enemmän olen reissannut täällä Suomessa suurten kaupunkien ulkopuolelle, sitä enemmän olen alkanut vieroksumaan tätä kaupunkielämää. Viikonloppuna ehdin jo tuumailla, että onko Helsinki enää minua varten? Tämä harmaa ja vesisateinen Helsingin talvi nimittäin inspaa vuosi vuodelta vain vähemmän. Vaikka aina jaksankin jauhaa siitä, kuinka lämpö ja aurinko ovat juttuni, ei talvi Lapissa kuitenkaan häiritse lainkaan. Ja nyt kun pohdiskelen, en Jyväskylässä asuessani angsteillut talvesta samalla tavalla, vaan se on astunut kuvioon vasta näinä Helsingin vuosina.

Taksi Lappi-style. Kuinka cool!

Yövyimme viimeisen yön Inarissa Wilderness Hotel Inarissa. Olin varannut meille kyydin Aurora Villagesta Ivalosta Wilderness Hotel Inariin ja matka kesti pikkubussilla noin reilut puoli tuntia. On hauska huomata, kuinka maisemat muuttuivat hurjasti jo noinkin lyhyellä matkalla. Ei mennyt kauaakaan kun pääsimme ihailemaan autosta Inarijärven maisemia ja porojakin tuli bongattua. Ja ainiin, jokainen on varmasti kuullut lapsuudessaan sen vanhan jutun Inarijärvestä, kuinka sen jäälle mahtuisivat kaikki maapallon ihmiset? No, maapallon asukasluku on tänä päivänä jo liian suuri tähän, mutta laskelmien mukaan reilut 4 miljardia ihmistä mahtuisi helpostikin Inarijärven jäälle. Aika kreisiä!

Pidän matkustaessa siitä, että pääsee näkemään monipuolisesti erilaisia paikkoja ja monilla reissuilla varaankin majoituksen parista tai jopa useammasta eri paikasta, saadakseni mahdollisimman kattavan kuvan kohteesta. Piipahdus Inarissa oli mieletön, vaikkakin todella erilainen kuin Ivalo, joka ihastutti jokineen. Ainut asia, joka jäi oikeastaan harmittamaan oli, ettemme ehtineet olla Inarissa kauempaa. Tälle reissulle vähintään 3 yötä olisi ollut ideaali, eli jatkossa Lappiin siis vähintään viikon reissuille, heh! 😉 Alkuperäinen tarkoitukseni oli myös päästä käymään Inarin kylällä saamelaismuseo Siidassa, joka aikataulusyistä jäi väliin ja harmittelen sitä kovasti. Tässäpä siis yksi syy palata uudelleen!

Tässä muutamia tekemiäni huomioita Inarista ja Ivalosta:

Kaamos on outo juttu jopa näin suomalaiselle. Pimeä tulee jo yhden aikoihin iltapäivällä ja aamulla on hämärää vielä kymmeneen saakka. Valoisaa on siis vain muutaman tunnin päivästä. Lumen äärellä ei hämärä ainakaan itseäni häiritse ja fiilis on tunnelmallinen, mutta tunne siitä, että on jatkuva ilta on vain ”outo” suomalaisellekin.

Kunnon talvi ja Suomen lumisen talven arvostaminen on jotain, mitä haluan viedä eteenpäin omalle lapselleni. Lumiset talvet ja kova pakkanen olivat omassa lapsuudessani Jyväskylässä aivan perusjuttu, mutta viime vuosina olen karusti todennut, etteivät näille PK-seudulla varttuville pienille ole lainkaan itsestäänselvyys. Oli todella liikuttavaa huomata, kuinka lapsi nauttii lumesta ja talvesta, asioista jotka itselleni lapsena olivat tuikitavallisia.

Hiljaisuus ja silmänkantamattomiin jatkuva luonto ovat jotain niin älytöntä (ainakin näin nykyisin kaupunkilaiselle), että Lapin luonnon keskellä suorastaan mykistyy. Käppäillessäni lenkillä ja hiihtämässä Inarijärven jäällä tuumasin, että Lapissa jos jossain unohtaa kaikki suuren maailman murheet. Ja sitä nimenomaan ainakin itse arjessani nykyään kaipaan.

Wilderness Hotel Inari oli juuri semmoinen paikka, jossa olisin helposti viettänyt unelmieni joulun.  Kerroinkin IG-storieseissani, että minuun hiipi reissussa joulufiilis ensimmäistä kertaa vuosiin. Samalla sain myös jotain tunne-flashbackejä sieltä lapsuuteni Saariselän matkalta (about vuodelta 1997, heh) ja tunnelma oli todella samanlainen. Ehkäpä olen kaikki nämä vuodet haahuillut juuri sen samaisen Lappifiiliksen perässä. Pääsimme yöpymään upouusissa, vasta viikko takaperin valmistuneissa Panorama Chaleteissa, jotka soveltuvat 2-4 hengen yöpymiseen. Chaletissa on erillinen makuuhuone, sekä olohuoneessa levitettävä sohva. Lisäksi mökeistä löytyy (upea) oma sauna, sekä sisustustakka. Ihastuin mökkiin niin kovin, että haaveilin jo jääväni asumaan tuonne järvimaisemiin. Aivan mielettömän hieno majoitus! Itseäni kiinnostaisi testata myös muut Wilderness Hotellit, erityisesti Nangussa ja Nellimissä.

Ensimmäistä majoitusta Aurora Villagea ja Wilderness Hotel Inaria on mahdoton verrata keskenään, koska ovat todella erilaisia. Siinä missä Aurora Village on intiimimpi ja rauhallinen Lappi-elämys, on taas Wilderness Hotel Inari enemmän lomakylämäinen ja soveltuu todella hyvin myös lapsiperheille. Se, kumpi näistä soveltuu parhaiten kellekin, riippuu paljolti siitä, mitä lomaltaan hakee. Jos toivot enemmän yksityisyyttä ja rauhaa, voi Aurora Village olla sinua varten, jos taas enemmän menoa, muita ihmisiä ja aktiviteettejä, voi taas Wilderness Hotel Inari olla hyvä valinta. Molemmat kuitenkin erinomaisia! Jos näistä kahdesta täytyy puntaroida sopivampi pienen lapsen kanssa yöpymiseen, on valintani ehkä Wilderness Hotel Inari, vaikkei ensimmäisessäkään majoituksessa ollut ongelmia lapsen kanssa yöpymisen suhteen. Ravintolan kupeessa oli myös pieni leikkinurkkaus lapsille, jossa meidän napero viihtyi niin hyvin, ettei meinannut saada sieltä ollenkaan pois 😀

Parasta Wilderness Hotel Inarissa oli ehdottomasti Inarijärven läheisyys, hotelli sijaitsi siis aivan järven rannalta, josta pääsi helposti jäälle kävelemään, hiihtämään tai moottorikelkkailemaan. Myös majoitusta löytyy monipuolisesti aina perinteisestä kelomökistä moderneihin Panorama chaleteihin. Lisäksi löytyy myös lasi-igluja / revontulimökkejä! Se täytyy mainita, että ruoka ja varsinkin aamupala olivat aivan erinomaisia. Kulkuyhteydet Ivalossa ja Inarissa ovat loistavat. Olin varannut meille eilen paikallisen lentokenttäkuljetuksen, joka on helppo tapa matkata Ivalon lentokentän ja Inarin välillä. Kuljetus maksoi aikuiselta 27€ ja lapselta 10€.

Jos täytyy kiteyttää koko reissu en voi kuin todeta, että täydellinen! Juuri semmoinen Lappiloma, josta olin haaveillutkin ja ikimuistoisia elämyksiä koko perheelle. Myös kahdessa erilaisessa kohteessa yöpyminen oli hyvä valinta, vaikkakin toisessa etapissa olisi mielellään viettänyt pidemmänkin aikaa. Ivalo ja Inari veivät ainakin oman sydämeni. Pakko päästä uudestaan!

 

Ps. Kurkkaa myös aikaisempi postaukseni Ivalon etapista ja lasi-iglussa yöpymisestä täältä.

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Rauhallinen kotiviikonloppu

Toivottavasti viikonloppu meni teillä mukavasti! Me chillailimme perheen kesken kotona, yllättäen. Olin odottanut koko viikon sitä, että pääsen löhöämään viikonloppuna kotona ilman velvotteita ja to-do-listoja (ja okei, syömään kasan herkkuja). Oikeastaan chillailimme kotona myös siksi että poika ehti saada taas vaihteeksi viikonlopuksi järkyn flunssan. Tulipa flunssa sitten siitä influenssarokotteesta tai ei, harmitti silti. Varsinkin kun edellisestä kuumetaudista oli mennyt hurjat kaksi viikkoa. Välillä iskee näinä pimeinä viikkoina ja flunssakausina fiilis siitä kuinka haluaisi napata lapsen taas kotihoitoon, jotta välttyisi kaikilta näiltä ihme flunssataudeilta. Syksy on mennyt nimittäin enimmäkseen sairastellessa, enkä edes voi uskoa kuinka monta nuhakuumetta näihin loppuvuoden kuukausiin on ehtinyt mahtua, niin lapsella kuin itsellänikin.

Ryhdyimme vihdoin eilen varaamaan niitä ensi vuoden Uuden-Seelannin lentoja, kunnes sitten emme lopulta kuitenkaan varanneet mitään. Päinvastoin saatoimme jo ehkä vaihtaa koko reissusuunnitelmia turhauduttuamme yli kaiken noihin lentojen hakukoneisiin. Kun lähdin varaamaan eräitä lentoja, joihin sitten lopulta päädyimme, pomppasi luottokorttimaksusta viimeisellä sivulla kiva yli 200€ lisäsumma, eikä kyseistä lentotarjousta myynyt kuin tämä yksi sivusto. Viime vuosina olen turhautunut niin paljon noihin sivustoihin, joista kokemukseni mukaan noin puolet on jonkinlaista huijausta esimerkiksi piilokulujen suhteen ja nykyään olenkin siirtynyt takaisin tekemään lentovarauksia yhtiöiden omilta sivuilta, jolloin mitään yllätyksiä harvemmin tulee.


Ilmeisesti osa joidenkin bisnestä on se, että yritetään saada ihmiset maksamaan lisähintaa vain siksi, etteivät he jaksa tehdä varausprosessia uudestaan TAI vain luotetaan siihen, ettei kukaan huomaa jos hinta yhtäkkiä pomppaa satasen suuntaan tai toiseen. Olemme nyt siis takaisin alkumetreillä reissusuunnitelmien kanssa ja ehdin jo tätä(kin) kriiseillä viime yönä taas vaihteeksi herätessäni pyörimään pojan yskiessä vieressäni. Päivän pohdinta onkin, että suuntaammeko helmikuun lopulla sittenkin Kalifornia + Havaiji-yhdistelmälomalle ja Uuteen-Seelantiin sitten reilun vuoden päästä oletetun saarihyppelyn yhteydessä. Vaikka näistä vaihtoehdoista haluaisin juuri nyt ehkä enemmän Uuteen-Seelantiin, on ikävä Kaliforniaan ollut kova. Vaikkakin ehdin jo melkoisesti innostus myös siitä Samoasta, joka oli tarkoitus yhdistää Uuden-Seelannin reissuun. Tuumailu jatkuu siis edelleen 😀

Rakastan lohikeittoa yli kaiken ja torstaina hakiessani ennen lääkärikäyntiäni läppärini huollosta, hoksasin ehtiväni vielä piipahtamaan jossain lounaalla. Haahuilin pitkästä aikaa yksinäni lounaalle ja päädyin testaamaan Kampin Kortteliin Fisken På Diskenin The lohikeittoa, jota eräs kaverini oli hehkuttanut Instassa. Ja oli muuten ihan super!! Pakko käydä taas pian syömässä 😀

Tässä matkatouhotuksissani unohdin kai mainita, että olen aika innoissani siitä, että on JOULUKUU! (Ja näistä valoisammista päivistä kaiken synkkyyden jälkeen!!) Arvoin eilen hetken sitä, että lähdenkö salille vai lenkille. Sään puolesta veti lenkki pidemmän korren ja reilun tunnin reipas kävely+hölkkä sujui rattoisasti kivoissa talvimaisemissa. Pienellä pakkasella ja talviauringossa lenkkeily on ihan parasta! Ylihuomenna lähdemme sille Inarin minilomalle, josta olen tässä jo kuukausia jauhanut. Onpa tuo samalla perheemme ensimmäinen viikonloppua pidempi loma yhdessä sitten viime talven. Tällä viikolla tulossa siis Lappi-juttuja ja elämyksiä lasi-iglusta. Toivottavasti pääsen Lapissa taas hiihtoladulle, haha.

Ja joulukuusta puheenollen. Nyt kun kerta on näillä näkymin vahvistunut se, että vietämme joulun kotosalla, olen havahtunut siihen, että kai meidän pitäisi tänä vuonna laittaa kotiin ehkä edes vähän joulua, sen suhteen olen nimittäin todella huono. En ole järin jouluihminen ja täytyy myöntää, ettei minulla ole ollut kertaakaan joulukuusta sen jälkeen kun muutin pois ”kotoa”, siis vuonna 2006 (tai tarkemmin ottaen juurikin jouluna 2005 :D). Vinkkejä minimalistiseen joulukoristeluun amatöörille? Täytyy yrittää kaivella kaapeista jouluhenkisiä koristeita ja vanhat valot. Ei nimittäin kiinnostaisi alkaa ostamaan mitään uutta vain sen tähden, että pääsee koristelemaan. Toivottavasti edes joku siellä on yhtä huono laittamaan joulukoristeita 😀

Tässäpä muuten ensimmäiset neulomani villasukat, joihin kokeilin jonkinlaista kuviota varteen! Toivoisitteko näihin ohjetta?

 

Kuinka teidän viikonloppu sujui? Entä menettääkö kukaan muu hermojaan noihin lento-hakukoneisiin piilokuluineen? 😀

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kuulumisia ja puhelinkuvia viikon varrelta

Ah, onneksi on perjantai! Tällä viikolla on taas ollut semmoisia kommelluksia, että olen muutamaan otteeseen jo miettinyt, että miten voikaan taas osua kaikenlaista säätöä samalle viikolle? (Mercury retrogade, I know :D)  Parasta kuitenkin herätä perjantaihin ihanan levänneenä sikeiden yöunien jälkeen. Vietän tänään kotitoimistopäivää ja sen vuoksi laitoin kellonkin soimaan vähän myöhemmin. Yleensä herään automaattisesti kuuden pintaan, mutta tänään nukuin melkein seitsemään ja heräsin todella virkeänä! Teimme myös eilen Tommin patistamana illalla kotona suursiivouksen koko perheen voimin ja olipas ihana herätä siistiin kotiin, kerrankin. Kämppä alkoi jo nimittäin olla kuin pommin jäljiltä, enkä liioittele ollenkaan kun aika on ollut tällä viikolla hieman kortilla siivoamisen suhteen.

Juuri kun ehdin keskiviikkoisessa postauksessa kirjoitella varakassasta hajoavien työvälineiden varalle, päätti läppärini näyttö hajota juuri samaisena päivänä. Voiko näin edes käydä? Ehdin jo kriiseillä, että millä hemmetillä hoidan seuraavan viikon työni kun läppärin näytön värit vilkkuvat siihen malliin, että saan pian jonkin epileptisen kohtauksen. Äkkiä huoltopyyntö Mcareen ja eilen kuskasin koneen sinne korjaukseen, hyvällä tuurilla sain vielä korvaavan läppärin käyttööni huollon ajaksi. Kaikki siis hyvin taas, vaikka kieltämättä ottaa melkoisesti päähän, että joudun viemään kahden tonnin tietokoneen jo toista kertaa puolen vuoden sisällä korjaukseen erinäisistä vioista, ei näin Apple. Tuotteet alkavat näköjään vuosi vuodelta olla yhä surkeampia laadultaan.

Tässä kaiken draamailun keskellä olen saanut patistettua itseni tällä viikolla kerran salille ja käyttänyt meidän naperon katastrofaalisessa hammastarkastuksessa, josta ei meinannut tulla yhtään mitään. Ja siis hammastarkastuksessa, jonka minä, joka yleensä ei unohda mitään, unohdin aivan täysin kuukausi takaperin. Ups! Näitä pienoisia hetkiä kun miettii itsekseen, että olenko huono äiti kun pari päivää aikaisemmin tullut tekstiviestimuistutus ei auta pitämään kirjaa näistä menoista. No eipä onneksi ollut niin vakavaa ja saimme uuden ajan melko nopeasti.

Treenasimme edellisenä iltana hampilääkäriä ja sitä kuinka hienosti hampit esitellään, mutta napero olikin aamukiukuissaan hieman eri mieltä yhteistyön suhteen ja sai aivan maailmanluokan raivokohtauksen. Seuraavaa kertaa innolla siis odotellen. Hampaiden pesu on meillä muutenkin usein tarkkojen taktiikoiden varassa, pieni haluaa aina pitää kädessään sähköhammasharjaa samalla kun harjailen tämän hampaita lastenharjalla. Ja mieluiten onnistuu harjaus sähköhammasharja-valoshowna, jolloin kylppärin valot tulee sammuttaa. Tekniikkalaji siis ja hampaiden harjaukset ovatkin monesti hieman kinkkisiä aamuisin kun on kiire ja pieni muutenkin unenpöppörössä. Lähiaikoina olisi tarkoitus siirtyä sähköiseen hammasharjaan myös lapsen suunhoidon osalta ja elättelen toivoa siitä, että homma helpottuisi sähköhammasharjan myötä. Kuinka teillä sujuu hampaiden harjaus pienten kanssa? 😀

Meillä oli tiistaina tarkoitus käydä pienen kanssa luonnontieteellisessä museossa sillävälin kun miehellä oli keskustassa menoa. Olimme puhuneet monta päivää pienen kanssa ”dinosaurus-museosta” ja mikä pettymys olikaan kun huomasin museon menevän tiistaisin kiinni jo neljältä. Hätätekniikka oli suunnata Stockan leluosastolle etsimään dinosaurus-leluja, mutta lelukaupassa riittikin muuta ihmeteltävää seuraavaksi 20 minuutiksi. Lupasinkin pojalle, että mennään lähiaikoina katsomaan Heurekan dinosaurus-näyttelyä. Veikkaan, että voi olla melkoinen menestys. Dinosaurukset ovat nimittäin tällä hetkellä ehkä se suurin innostus lapsukaisella.

Nyt yritän saada hoidettua viikon hommat kasaan!

 

Mitäs teidän viikkoon? Ja hei, ihanaa viikonloppua 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Keskiviikon kuulumisia

Meidän pienen flunssa alkaa vihdoinkin hellittää ja eilen vietettiin jo kuumeetonta päivää, vaikka pieni nuha vielä vaivaakin. Luulin maanantaina hetken itsekin tulevani sairaaksi. Pari päivää kärsin nimittäin todella oudosta olosta, ihan kuin olisi oksennustauti tulossa, joka sitten onneksi meni ohi. Ja vihaan oksennustauteja yli kaiken. Tai siis toisaalta, kukapa niistä nyt sitten pitäisikään? Tästä päästäänkin sitten taas kerran ihmettelyyn siitä, että miten lapsilla riittää aina energiaa, vaikka kuinka olisi flunssassa ja kuumeessa? Asia, joka jaksaa kummastuttaa aina vuosi toisensa jälkeen, koska itsehän olen kuumeessa aina suorastaan surkeana ja sitten kolmevuotias hyppii riehakkaasti sohvalla, jopa vielä villimmin kuin normaalisti.

En tiedä miksi, mutta olen tällä viikolla ollut jotenkin ahdistunut ja ottanut itseeni pikkujuttuja, joista en ehkä välittäisi normaalisti ollenkaan. Viime viikolla kirjoittelin niistä ihme hormonaalisista ongelmista ja nyt onkin ollut toista päivää päällä joku ihme hormoniahdistus potenssiin miljoona. Tuntuu, että joku pieni syysväsymys on lähipäivinä alkanut katalasti hiipiä tännekin tai sitten vaan poden piilevänä tuota ihme lastentautia, eipä olisi ensimmäinen kerta.

Kuten kuvista ehkä näkyy, chillailu ja piirretyt ovat alkuviikosta olleet kova juttu!

Intouduin lauantai-iltana (ihan vain silkasta huvista) tutkimaan sitä, miten EU-maassa asuva voisi muuttaa Ranskan Polynesiaan. Tämän seurauksena näin sitten tottakai myös unta Tyynenmeren maisemista, ihan parasta! Kerroin viikonloppuna Tommillekin, että jos voisin mennä ajassa taaksepäin kymmenisen vuotta ja jostain syystä emme tämän kanssa tapaisi toisiamme, muttaisin aivan varmasti Ranskan Polynesiaan. Niinkun NYT! Eikä varmasti yllätä, että sen jälkeen kun taannoin kirjoitin haaveestani pacific island hoppingin suhteen, on kaipuu pidempään matkaan ulkomailla vain paisunut entisestään. Asia ei luonnollisesti ole ajankohtainen aivan lähiaikoina, vaan enemmänkin aikaisintaan reilun vuoden päästä. Tulevina vuosina haluan muutenkin välttää eestaas reissaamista ja panostaa enemmänkin siihen, että viettäisi kerralla pidempiä aikoja reissussa, kuten viime talvena.

Miten muuten voi olla mahdollista, että kotona tulee eteen AINA jotain fiksattavaa? Remontoidessamme kylppäriä viime talvena, toivoimme remppajuttujen olevan siinä, ainakin hetkeksi. Noh, lattioiden fiksaamisesta olen maininnut jo aikaisemminkin ja alunperin olisin halunnut hoitaa lattiajutun samalla kylppärirempan kanssa. Sitten lykättiin sitä kesälle ja noh, koko homma unohtui. Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut hioa parketti ja maalata kauttaaltaan Betoluxilla, kuten Käpylän asuntomme lautalattia, mutta nyt olemme lähinnä tuumailleet, että onko vanha parketti jo liian huonossa kunnossa ja monta kertaa hiottu uuteen operaatioon. Anyway, lattian kunto alkaa olla jo niin järkyttävä, että jotain täytyy asialle tehdä. Onko joku teistä saanut todella kuluneen parketin vielä elvytettyä hiomalla / lakkaamalla / maalaamalla? Vinkkejä kaivataan epätoivoisesti! Ensisijaisesti toki haluaisi vielä fiksata vanhan parketin kuntoon, mutta alkaa tuntua, että lattian uusiminen on varmin vaihtoehto. Laminaatti on ihan poissuljettu juttu, koska itse en henkilökohtaisesti lämpene niille ollenkaan, mutta toki myös jokin uusi juttu ja vaihtelu kiinnostaisi lattian suhteen. Ehkäpä täytyy siis lähteä joku päivä lattiakaupoille fiilistelemään 😀

 

Kaikenlaisia ajatuksia siis mielessä tänään! Palataan 💕

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Mielipide: Kuluuko lapseen paljon rahaa?

Hei ja kivaa uutta viikkoa! Meidän naperolla alkoi viikonloppuna kamala flunssa ja tänään vietämmekin pienen potilaan kanssa rauhallista saikkupäivää kotona. Minulla piti muutenkin tänään olla vapaa / etäpäivä blogijuttujen parissa, joten ihan kiva aloittaa viikko rauhallisesti kotosalla. Muiden somepäivitysten perusteella on nyt meneillään joku megalomaaninen flunssa-aalto, toivotaan että tämä olisi nopeasti ohimenevää sorttia.

Tänään halusin kirjoittaa ajatuksiani ja mielipiteitäni siitä, että kuluuko (pieneen) lapseen paljon rahaa? Tai siis meidän mielestämme. Ainakin omassa arjessani todella usein kuultu väittämä on nimittäin, että lapsiin menee tuhottomasti rahaa. Vanhempana voisin todeta, että tätä kuulee melkeinpä viikottain. Tämä on yksi niistä aiheista, jonka kuullessamme katsomme aina Tommin kanssa toisiamme ja kohotamme kulmiamme. Kertoo ehkä jotain siitä, että olemme hieman eri mieltä asiasta. Näin näppituntumalta voisin todeta tämän menevän jo melkein epäsuosittujen mielipiteiden kastiin. Kukaan ei nimittäin koskaan puhu siitä, kuinka lapsiin ei mene rahaa. Koska jotenkin tuntuu, että on olettamus, että lapsiin kuuluu mennä paljon rahaa. Ennen poikamme syntymää kuulimme joka puolelta varoitteluita siitä, kuinka lapseen sitten kuluu aivan järkyttävästi rahaa. Tottakai tämä kauhistutti, varsinkin kun pienelle vauvalle hankittavien tavaroiden määrä on oikeasti pahimmillaan loputon. Halusin tänään käsitellä täällä myyttiä siitä, että kuluuko lapseen oikeasti tuhottomasti rahaa? Vai olenko minä kenties ainoa, joka ajattelee ettei ”vanhemmuus ole kallista”? Tai ainakaan vielä toistaiseksi.

Vauvavuoden aikana totesimme pienen ostopaniikin jälkeen (jopa varsin yllättyneinä), ettei pieneen vauvaan kulu rehellisyyden nimissä käytännössä ollenkaan rahaa, joka kieltämättä yllätti kaikkien pelotteluiden jälkeen. Okei, mitä nyt vaippoihin, vakuutukseen ja vaatteisiin. Tottakai vauvalle täytyy alkuun hankkia sitä sun tätä, tavaraa johon varmasti saa halutessaan uppoamaan vaikka pienen omaisuuden, mutta itse täytyy näin jälkeenpäin todeta monen asian olleen oikeastaan täysin turhia. Itse hamstrasin tutteja, tuttipulloja, vaatteita ja söpöjä pehmoleluja vain todetakseni, ettei vauva koskaan suostunut syömään tuttia, tuttipulloa, saati sitten välittänyt söpöistä pehmoleluista (joita ilmeisesti ostin enemmänkin itseni vuoksi :D).

Toki on täysin loogista pohtia asiaa myös talouden suhteen. Se, että olet aikaisemmin huolehtinut taloudellisesti vain itsestäsi ja yhtäkkiä vastuullasi on seuraavat 20 vuotta pieni ihminen, on suuri muutos ja mullistus. Ja tästä tullaan aiheeseen siitä, että lastentarvikkeet ovat aivan valtava bisnes. Missään muualla kaupallisen tavaran osa-alueella ei osata yhtä hyvin markkinoida juuri sinun tarvitsevan vähintään tätä ja tuota, jotta pienokaisesi olisi mahdollisimman tyytyväinen ja onnellinen. Tottakai tästä syntyy fiilis, että rahaa menee, koska moni loppupeleissä varsin turha tuote markkinoidaan helpottamaan elämää, sekä istumaan täydellisesti juuri sinun ja vauvasi tarpeisiin.

Jostain syystä en ole itse koskaan sortunut tähän lastentarvike-hifistelyyn ja hyvä niin. Jokainen tekee asiat tyylillään, toiselle voi olla tärkeä ja kiva juttu panostaa esimerkiksi vauvan vaatteisiin. Olemme ostaneet alusta alkaen noin 90% vauvan tarvikkeista ja vaatteista käytettynä, enkä voi sanoa niihin kuluneen aivan kamalasti rahaa. Ostan edelleen valtaosan lastenvaatteista käytettynä ja jollain tapaa tuntuisi jopa hölmöltä ostaa kaikki uutena, koska pienellä vaivalla löytää todella hyviä vaatteita, jotka ovat olleet käytössä yhdellä tai kahdella lapsella. Käytön jälkeen myyn tai lahjoitan hyväkuntoiset vaatteet taas sitten edelleen eteenpäin.

Kallein yksittäinen lapselle uutena hankkimani tuote on Patagonian untuvatakki (noin 80€), joka on ollut käytössä nyt vuoden ja varmasti vielä ensi vuoteen asti. On muuten ollut jokaisen euron arvoinen ulkoillessa ja takin kohdalla täytyy rehellisesti mainita, että kyllä, nautin ulkoilutakki-hifistelijänä ostaessani pienelle tuon takin 😀 Mutta niin, ei vauva ei oikeasti loppupeleissä tarvitse yhtään mitään muuta kuin lämpimän sylin, rakkautta, maitoa, puhtaita vaatteita ja vaippoja. Elämää toki helpottaa esimerkiksi ne vaunut ja turvakaukalo.

Näin 3,5-vuotiaan lapsen kohdalla täytyy todeta, ettei rahaa kyllä edelleenkään kulu juurikaan. Verraten vauva-aikaan, tarvitsee suurempia investointeja tehdä harvemmin ja hankinnat ovat pääasiassa vaatevaraston täydennystä. Sanoisinko, että pojan käytettynä ostettuihin vaatteisiin, kenkiin ja varusteisiin kuluu vuositasolla about 150-200€, maksimissaan. Joka siis vastaa noin parin kuukauden lapsilisää. Suurimmat yksittäiset kulut ovat hoitokuluvakuutus (noin 250€/vuosi) ja päivähoitomaksu (289€/kk). En koe tarvetta käyttää lapsilisää ”turhaan” ostaakseni vaatteita tai tarvikkeita varmuuden vuoksi. Siksi säästän pojan lapsilisän tilille ja rahastoihin, jolloin ne ovat käytettävissä myöhempinä vuosina jos ja kun menotkin kasvavat. Pääasiassa toivon itse kartuttavani tällä keinolla pojalle säästöjä autokoulua ja ensimmäisen omistusasunnon omarahoitusosuutta varten.

Pienen lapsen ruokakulut menevät siinä sivussa kun meidän aikuistenkin, joten eipä siihenkään mielestäni mene juurikaan rahaa, ottaen toki huomioon myös hoitomaksuun sisältyvät ateriat. Oikeastaan en tällä hetkellä keksi näiden aikaisemmin listaamieni asioiden lisäksi ainuttakaan, johon tällä hetkellä kuluisi rahaa. Kirjat lainaamme kirjastosta, useimmat lelut tulevat lahjoina ja niissä suosikeissa pysytään yleensä pitkään. Kuukaudessa kattaa lapsilisä heittämällä sen, mitä 3-vuotiaaseen kuluu rahaa jos hoitomaksu otetaan pois laskuista. Suurin konkreettinen kuluerä meille vanhemmille ja lapselle on näiden lisäksi varmaankin matkailu.

Sehän on selvää, että 2-vuotiaaseen menee aivan huomattavasti vähemmän rahaa, kuin 12-vuotiaaseen ja kulut varmasti nousevat tasaisesti vuosi vuodelta. Siks käsittelinkin postauksessa asiaa näin taaperoikäisen äidin näkökulmasta, koska tilanne on varmasti hyvin erilainen perheessä, jossa on esimerkiksi teini-ikäisiä. Lähivuosina tulee varmasti myös meidän perheeseen ajankohtaiseksi miettiä esimerkiksi lapsen harrastuksia, joihin toki kuluu rahaa kuukausittain. Mutta noin yleisesti, en itse koe pieneen lapseen menevän juuri ollenkaan rahaa.

 

Mitä mieltä te olette? Kuluuko pieneen lapseen paljon rahaa? Ja mikäli näin, mihin raha konkreettisesti kuluu?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.