Jollyroom Blackweek

Yhteistyössä Jollyroom.fi

Avaruus… tuo viimeinen rajaseutu. Kaksi tarjoustenmetsästäjää on jättänyt maapallon taakseen tutkiakseen uusia vieraita maailmoja, etsiäkseen tuotteita äärimmäisen edullisiin hintoihin ja matkustaakseen rohkeasti sinne, minne yksikään ihminen ei ole aiemmin mennyt. Lähtölaskenta vuoden Blackweekiin on alkanut. Uusia Black Friday – hintoja, joka päivä, koko viikon ajan. Matka alkaa 20. marraskuuta klo 00.01 osoitteessa www.jollyroom.fi/blackweek

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Viikon kohokohtia ja perhekuulumisia

Huomenta ja ihanaa sunnuntaita! Meillä kuuluu viikonloppuun maalaushommia, vieraita ja yleistä hengailua. Uskokaa tai älkää, mutta olkkarin seinän maalaus on vihdoin ja viimein edessä tänään! Eihän siinä kestänytkään. Seuraavaksi on proggiksena poitsun huone ja sain jo ehkä päätettyä maalinkin sinne. Postausta ja kuvia valmiista olkkarista tulossa myöhemmin. Käytiin alkuviikosta Ikeassa vähän kurkkimassa juttuja kaikkien meidän sisustusjuttujen osalta (Tommin mancave, pojan huone ja mun ”naisten nurkka” ylös) ja lähiviikkoina pitäisi pistää tilaus Ikeaan uuden lipaston ja työpöydän osalta. Voin tehdä postausta sitten lähemmin kun mun meikkinurkka-projekti etenee, tarkoitus olisi kasata itselleni yläkertaan myös työnurkkaus.

Kuten aiemmin kerroinkin, olen intoutunut tekemään etäpäiviä milloin mistäkin. Aikaisemmin tällä viikolla pystytettiin Jutan kanssa työpiste Kanavarannan Goodioon. Kesästä asti oli ollut suunnitelmissa vierailla tuolla, mutta vasta nyt sai aikaiseksi. Otin itse suklaisen ihanan smoothiebowlin ja kotiin pari pakettia suklaata. Goodiossa muuten myydään noita käsintehtyjä kookoskulhoja, arvatkaa himoitsenko?! Valikoimissa on vielä toistaiseksi vain makeita juttuja, mutta ilmeisesti jossain vaiheessa tulossa myös suolaista syötävää. Eräs juttu harmitti, nimittäin ettei valikoimassa ollut kurkumalattea! Ehkäpä tulevaisiuudessa 😉

Muita tämän viikon juttuja Ikean ja kahvilatyöskentelyn ohella oli esimerkiksi..

 

Reissusuunnitelmat joululle. Nämä suunnitelmat tosin eivät vielä toistaiseksi ole edenneet mihinkään, mutta haaveita piisaa. Pidän joulun odotuksesta, mutta sitten itse joulun viettäminen ei jotenkin ole minun juttuni. Emme ole vuosiin ostaneet toisillemme lahjoja, ei yleensä koristella kotia jouluun, enkä pidä jouluruoasta. Sekin jotenkin vähän tietyllä tapaa ahdistaa, että jouluna tulee semmonen fiilis, että on pakosta jumissa kotona päivätolkulla. Eikä siinä, en toki halua valittaa, tietysti vapaapäivät aina ovat tervetulleita, mutta mielellään viettäisin edes kerran elämässä joulua jossain muualla.

Hemmetti vaan kun lennot maksavat joulun alla paljon! Haaveilin alkuun viikon reissusta Loseihin, Bangkokiin tai Singaporeen. Johonkin mihin olisi helppo mennä ja olisi edes vähän lämpimämpää kun täällä (onhan Loseissakin siis talvi, mutta ruoan ja shoppailuiden vuoksi voisin tehdä kompromissin säiden suhteen, haha!), varsinkin Singaporessa ja Bangkokissa kiehtoisi juuri suorien lentojen helppous. Mutta ovatpa helppouden lisäksi myös kivasti kalliimpia kun kaikkina muina ajankohtina.. Tällä hetkellä olisi niin ihana ajatus buukata suora kaukolento ja varata ihana hotelli. Viettää viikko rentoutuen lämpimässä, pulikoiden, hyvää ruokaa syöden ja ”ei niin perinteisissä”-joulumerkeissä. Ehkäpä jonain jouluna vielä pääsen reissuun! 😀

Käytiin tällä viikolla myös ottamassa pojalle rokotukset. Tällä kertaa oli vuorossa siis vesirokko ja influenssa. Viime vuonna tuumailin pitkään influenssarokotteen kanssa, se sikainfluenssan rokotekohu on jättänyt pysyvän kammon rokotteisiin liittyen, mutta nuo perinteiset influenssarokotteet ovat onneksi jo pitkään testattuja. Kuulemma tänä vuonna on (huhujen mukaan) tulossa todella ärhäkkä viruskanta, joten myös siksi halusin pojalle rokotteen. Alkuun mietin asiaa siltä kantilta, että kuinka pieni on todennäköisyys, että tänäkään vuonna saamme influenssaa (olen itse sairastanut influenssan viimeksi yli 10v sitten), mutta sitten taas, kuinka raju se voi olla noin pienelle lapselle.

Jos vain voin tehdä jotain toimenpiteitä, että pahimmassa tapauksessa siltä vältytään, niin miksi en sitä tekisi. Harkinnan jälkeen otettiin siis taas pojalle influenssarokote. Todennäköisyys kun on suurempi tänä vuonna yleisestikin kaikille pöpöille kun niitä pyörii tarhassa ihan kiitettävästi. Joku lievä rokkotauti pyöri meidän perheessä loppukesästä, mutta jäi epäselväksi, että mikä se loppupeleissä oli. Jos kyseessä oli vesirokko, oli se niin lievä, ettei välttämättä anna immuniteettia, joten otettiin myös vesirokkorokote, joka on nyt tullut myös normaaliin rokotusohjelmaan. Tuokin rokote on ollut markkinoilla jo iät ajat, joten sen vuoksi päädyimme senkin ottamaan.

Perhejutuista kun tuli puhetta, niin nyt 1,5v hujakoilla on ollut yöunien suhteen taas joku ihme hulinakausi meneillään. Poikaa on ollut vaikeampi saada illalla nukkumaan ja heräilee öisin itkemään. Ollaan muutamia kertoja otettu illalla viekkuun nukkumaan, koska nukahtaa siihen kyllä levollisesti. Eilen oli aivan ihanaa nukahtaa napero kainalossa tuhisten. Mulla on ollut muutenkin ikävä toisen viekussa nukkumista ja olen itse sitä mieltä, että vanhemmat on luotu nukkumaan lastensa vieressä, niinhän eläimetkin tekevät. Mutta sitten kun miettii, että nykypäivänä pyritään mahdollisimman itselleen mukaviin ratkaisuihin ja normaaleja kehitysvaiheita pidetään tavallaan ”ongelmina”, esimerkiksi nuo yöuniin liittyvät ”vaiheet”.

Ollaanhan itsekin tehty ratkaisuja helpottamaan omaa elämäämme: Nukumme pojan kanssa samassa tilassa, mutta eri sängyissä, jotta koko perhe nukkuisi paremmin. Tai siis me vanhemmat. Kolikon kääntöpuoli kun on se, että nykymaailma on niin erilainen kuin joskus muinoin kun koko perhe nukkui vieri vieressä toisiaan lämmittäen nuotion vieressä. Nykyään vaatii arki ja työelämä enemmän, uni on tärkeässä osassa jaksamisessa, eikä siitä oikein haluttaisi luopua. Siksi priorisoidaan ratkaisuja, jotka hyödyttävät myös vanhempia ja heidän jaksamistaan. Silti myönnän, että kaikkein ihaninta olisi nukkua pienen vieressä. Jossen pelkäisi jatkuvasti, että tämä möyryää unissaan sängystämme alas, heräisi omiin kääntyilyihini tai sitten taas toisaalta potkisi minua hereille jatkuvasti 😀

Joulu ulkomailla, rokotukset tai viekussa nukkuminen? Onko samoja ajatuksia näihin liittyen vai jotain muita näkökulmia?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Mielestäni äitiyden haasteita ovat..

Olen useaan otteeseen kirjoittanut äitiydestä ja samalla todennut, ettei äidin rooli aina ole se kaikkein helpoin. Silti äitiys on maailman paras asia, enkä vaihtaisi päivääkään pois. Sen lisäksi, että äitiys on kasvattanut minua paljon henkisesti, on sanoinkuvailemattoman antoisaa nähdä oman pienokaisen kasvu ja kehitys. Äideille osoitetaan tietynlaisia paineita suoriutumisesta ja jatkuvasti miettii, että teenkö nyt tämän tarpeeksi hyvin, vietänkö riittävästi aikaa lapseni kanssa ja onko kaikki nyt varmasti kunnossa? Monelle naiselle on tyypillistä olla perfektionisti monissa asioissa, myös äitiydessä. Halutaan olla tietysti paras, mutta sitten taas samalla ollaan epävarmoja siitä, että ollanko tarpeeksi hyviä.

Äitiys tuntuu myös nykyään olevan jonkinlainen kilpailu. Kilpaillaan siitä kenen napero kontttaa/kävelee/puhuu ensin, kuka syö parhaiten tai eniten kiinteitä, kuka kasvaa nopeiten. Kaikessa halutaan osoittaa, että se oma lapsi on kaikkein paras. Tietysti ymmärrän itsekn, että sitä ylpeänä haluaa toitottaa niitä uusia taitoja ja tottakai jokaiselle se oma lapsi onkin se paras lapsi, mutta olen itse jo ajat sitten hoksannut, ettei itseään tai omaa lastaan kannata miltään kantilta verrata muihin. Kukin tekee asiat omalla tavallaan ja omaan tahtiin, olematta yhtään sen huonompi kuin toinen. En itse jaksa vertailua ja vaikka alkuun olinkin huolissani monista asioista, kuten kasvusta, syömisestä ja sadasta muusta asiasta, olen todennut ettei sillä ole väliä miten joku toinen tekee, jokainen lapsi on yksilö. Sen lisäksi, etten vertaile itseäni tai lastani muihin, en myöskään halua tuomita tai arvostella jonkun toisen valintoja tai tapoja toimia. Ei ole minulta pois jos jonkun muun kasvatusmetodit eroavat omistani.

Myös neuvola luo tietynlaisia paineita. Milloin ei tule tarpeeksi pituutta, sitten taas painoa, tuntuu että aina on joku asia, josta tehdään järkyttävä haloo. Ihan kun se lapsi olisi jollain tapaa huonompi, jossei nyt satu noudattamaan jotain byrokraattista käyrää ja sen keskiarvoa. Toki on hyvä asia, että meillä Suomessa on erinomainen nevolajärjestelmä ja terveydenhuolto yleisesti, mutta välillä kyllä totuuden nimissä jaksetaan myös niihin epäoleellisiin syynäämisiin. Varmasti asia ei kaikkien kohdalla ole näin, mutta itselläni on alusta alkaen ollut vähän ristiriitaisia kokemuksia neuvolasta. Sen sijaan, että olisi nimeenomaan saanut niitä neuvoja, on enemmänkin luotu niitä paineita ja huolta, vieläpä täysin turhista asioista. Onneksi olen tämän (toki varsin lyhyen) 1,5v äitiyden aikana oppinut käyttämään omaa järkeäni asioissa ja olemaan stressaamatta oikeasti turhista jutuista. Alkuun se ei ollut ihan niin helppoa, kun kaikki äitiydessä ja lapsessa oli uutta.

Asia, joka varmasti ottaa monilla äideillä koville on osittain omasta elämästään luopuminen. Hetkeksi siis. Kuulostaa kamalalta sanoa ääneen, että ”joutuisi lapsen tähden luopumaan jostain”, eihän se nyt niin mene ja toki aina menee lapsi edellä, mutta itse kuitenkin käsittäisin sen tietynlaisena luopumisena, että asettaa lapsen etusijalle ja omien tarpeiden edelle. Varsinkin vauvavuotena kuluu aikaa niin paljon pienokaisen kanssa iho iholla, että välillä jo ehtii unohtaa olevansa erillinen ihminen tästä pienestä. Monella äidillä voi iskeä identiteettikriisi kun tuntuu joutuvansa luopumaan omasta itsestään, vaikka se olisikin vain tilapäistä.

Asiat, jotka ovat ainakin itselleni olleet äitiydessä itsestäänselvyyksiä ovat mm: huonot tai katkonaiset yöunet, oman ajan väheneminen, asioiden uudelleen priorisointi ja suunnittelu. Koko pakka menee lapsen kanssa uusiksi ja on opeteltava uusia tapoja toimia, säästää aikaa ja soveltaa. Nämä ovat myös asioita, joiden suhteen en ole sen koommin stressaillut, koska siitä ei olisi mitään hyötyä. Jossain vaiheessa koittaa se aika kun yöt ovat taas kokonaisia, lapsi pukee itse ja menee omia menojaan. Silloin varmasti päinvastoin kaipaa niitä aikoja kun se pienokainen vielä oikeasti kaipasi äitiä.

Lappuhaalari / H&M

Polopaita / H&M

Pipo / Breden (saatu, tämä)

Kello / Suunto

Kengät / UGG mini (nämä)

Siten vielä mammajutuista ihan muihin aiheisiin. Pakko hehkuttaa tuota 100% merinovillaista pipoa! Sain keväällä pojalle virolaisen Breden Kidsin valikoimista muutaman tuotteen ja saman lähetyksen mukana myös itselleni tuon aikuisten pipon, joka onkin syksyn mittaan päässyt ahkerasti käyttöön. Voisin ehdottomasti ostaa muissakin väreissä, todella hyvä hinta-laatusuhde (25e) 🙂 Lappuhaalarit pääsivät tauon jälkeen taas käyttöön. Noista kysyttiin keväällä ahkerasti ja olivatkin silloin kovalla käytöllä, tosiaan siis lopputalvesta ostettu Hennesiltä. Vaaleanpunaiset UGGsit kaivoin myös kaapista, nuo ovat ihana ja ikumuistoinen synttärilahja Tommilta vuodelta 2014♥

Ja mikä tässä asussa oli koomisinta.. Että hiukset, kello ja kengät ovat kaikki samaa sävyä, hahah! 😀

Komppaatteko näitä äitiys-seikkoja tai onko omalta kohdaltanne jotain muita asioita?

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Asioita, joista olen todella iloinen juuri nyt x 5

Vaikka viime viikkoina onkin tullut valitettua syksystä ja flunssasta, on niitä kivojakin juttuja piisannut. Noin yleisesti pyrin keskittymään elämässä juuri positiivisiin asioihin, kun mieli on positiivinen, tuntuvat ne ikävätkin asiat usein vähäpätöisemmiltä silloin kun valtaosa jutuista on juuri niitä kivoja. Listasin tänään postaukseen muutamia asioita, joista olen tällä hetkellä erityisen iloinen. Kuvituksena muutama tunnelmallinen snapshot kimppa-työpäivästämme Jutan kanssa maanantaina Rootsissa 🙂

Pojan kehitys on lähiaikoina edennyt hurjaa vauhtia. Pienestä tiipertäjästä ja vauvasta on tullut iso poika, jolla on omia huvittavia juttuja ja joka oppii lähes joka päivä uusia juttuja. Lempparijuttuja on esimerkiksi pizzanreunat kun mennään syömään, kova höpöttely ja piiloutuminen pikkuhuoneen vaatekaapin oven taakse (ja kaappille noin yleisesti penkomaan tavaroita). Lisäksi tällä on nykyään tapana piiloitella vaatekaapin hyllylle kaikenlaista tavaraa. Kerran oli esimerkiksi penkonut mun laukusta kotiavaimet ja etsittiin niitä aamulla kissojen ja koirien kanssa. Kunnes hoksasin katsoa sinne kaappiin 😀 Eilen sinne oli sitten jemmattu mun puhelin ja hiusharja, jota myös tässä aamulla etsiskelin, haha!

Päivähoito+työarki, joka nyt kuukauden jälkeen on lähtenyt todella hienosti käyntiin. Nykyään poika jää todella mielellään hoitoon ”kavereiden” kanssa ja hoitajan mukaan on sopeutunut todella hienosti! Tietty välillä on kiukkuisempia aamuja ja joku aika sitten ilmeni protestia juuri aamuisin ennen tarhaan lähtöä, mutta sitäkään ei ole nyt hetkeen taas ollut. Nyt sitten kokeilen sitä, että totutan pienen yhä aikaisemmin yöunille.

Todella mielenkiintoiset työproggikset. Olen onnekas saadessani työskennellä useamman kotimaisen luonnonkosmetiikan toimijan kanssa ja mikäs nyt olisi luonnonkosmetiikkahullulle (tai kosmetiikkahullulle noin yleisesti) mieluisampaa. On ollut hauska huomata, että Suomi on luonnollisen kauneuden suhteen huomattavasti esimerkiksi Ruotsia edellä! Toki se on sielläkin yleistä, mutta ei kai ihan vielä samassa mittakaavassa kun täällä meillä. Kuulemma Tanskassa pusketaan kovaa tässä asiassa, mutta hauska juttu, että Suomessa ollaan kerrankin Ruotsia edellä jossain 😀

Tuleva Islannin matka. Vaikka onkin tiedossa varsin hyinen reissu normaaleihin rantalomiin verrattuna, niin ei haittaa! Hotellikin on jo alustavasti buukattu ja seuraavaksi pitäisikin miettiä sitä varsinaista ohjelmaa reissulle. Ja yleisesti ehkä lukea joku matkaopas-tyylinen julkaisu Islannista! Millaista perinteinen islantilainen ruoka esimerkiksi on? Luultavasti kyllä tietysti kalaa, mutta noin muuten. Kuumat lähteet on tietysti ihan must-juttu kokea, mutta noin muuten ollaankin vielä varsin takki auki suunnitelmien suhteen.

Rauhalliset ja hiljaiset aamut. Kuten tiedätte, rakastan aamuja. Viime aikoina olen herännyt ilman kelloa aina noin 5.30 (enkä onneksi edes aikaisemmin, haha!) ja rehellisesti sanoen, ei edes haittaa nousta noin aikaisin. Aamun ekoina tunteina päässä vilisee ideoita, olen parhaimmalla tuulella ja yleinen fiilis on ihanan tunnelmallinen, jopa rauhoittava muun maailman ollessa vielä unessa. Jos valoisia kevät- ja kesäaamuja kuvaa parhaiten ”energisoiva”, on se pimeiden syys- ja talviaamujen kohdalla ehkä juuri ”rentouttava”.

Energistä keskiviikkoa! (Itse elin ihan tiistaissa :D)

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Perheviikonlopun kuulumisia + päivitystä päivähoidosta 3 viikon jälkeen

Huomenta ja ihanaa sunnuntaita. Meidän perhe nukkui tänään ennätyspitkään, melkein kymmeneen! Kyllä nyt kelpaa lötkötellä ja rentoutua kun on taas univajeet viikolta kuitattu. Viikonloppuna on ollut juuri optimaaliset syyskelit, aurinkoista ja viileää. Kylmyyskään ei haittaa, pääsipä kaivamaan kaapista vihdoinkin UGGsitkin käyttöön. Toppatakkiakin olen jo viikon verran käyttänyt koirien kanssa ulkoillessa. Käytiin eilen keskustassa piipahtamassa perhelounaalla Naughty BRGR:ssä, jossa vedettiin melkoiset burgerimätöt. Sitten kotiin hengailemaan, katsomaan KHL-peliä (tosin varmasti tiedätte, etten itse ollut siinä vaiheessa liimautuneena ruudun ääreen) ja saunomaan. Melko perinteinen perhe-viikonloppu siis.

Tänään olisi vuorossa tapettien repimistä, toivottavasti kiva kävelylenkki pojan kanssa ja yleistä chillailua. Melko tavallisia juttuja ilman sen kummempaa stressiä siis. Pojalla on viimeaikoina ollut taas enemmän semmoinen itsenäinen vaihe ja on viihtynyt pidempiä aikoja omien leikkien parissa, kunhan ollaan lähellä. Jossain vaiheessa oli mahdottomuus, että pystyisi istumaan edes viittä minuuttia sohvalla telkkarin ääressä kun oli oltava leikeissä mukana ihan jokaikinen hetki. Nyt sitten taas tykkääkin vaihteeksi puuhailla pidempiä pätkiä itsekseen, kunhan on isi tai äiti parin metrin etäisyydellä.

Perjantai vierähti kokonaan I love me-messuilla väenpaljoudessa. Yllättävän rankkaa olla messuilla kokonaisen työpäivän ajan 😀 Mulla oli tarkoitus jakaa Instaan enemmän tarjousvinkkejä messuille, mutta jotenkin sitten unohdin kun oli semmonen yleinen häslinki päällä ja niin paljon ihmisiä. Vuosi vuodelta noilla messuilla on yhä enemmän porukkaa ja eihän siinä, tosi kivat messut tänäkin vuonna! Harmittaa, että unohdin lähtiessä käydä hakemassa Foodinin pisteeltä kilon pussin chiaa, oli 10eurolla. Jos joku on menossa vielä tänään, niin käykää hakemassa!

En ole myöskään muistanut raapustaa tänne päikkäri-kuulumisia. Nythän meillä on vajaa kuukausi päivähoitoa takana ja kaikki on mennyt tosi kivasti. Alussa oli pientä haastetta ruokailun suhteen, mutta se sujuu jo hyvin! Sanoisinko, että eka viikko-pari oli semmoista sopeutumisen aikaa, mutta sen jälkeen kaikki meni jo ihan rutiinilla. Poika alkaa edelleen itkeä kun tämä näkee aamulla, että lähden, mutta yleensä itku loppuu siinä vaiheessa kun laitan kenkiä jalkaan. Noin pienet lapset ei tietysti vielä leiki, mutta olen kyllä huomannut naperon selvästi oppineen uusia juttuja, joissa on varmasti jäljitellyt tarhassa isompia lapsia. Napero on myös ollut todella hyvällä tuulella viime viikot. Selvästi päikkäri on tuonut sopivissa määrin uutta ja kivaa tekemistä pienen arkeen. Suurin miinus on ollut sairastelu. Näiden muutaman viikon aikana on takana jo kaksi räkätautia. Molemmat ovat siis ihkaensimmäisiä kunnon flunssia.. Aika pitkään siis vältyttiin niiltä.

Eräs ihan ykkösvinkki syksyyn on kanelilatte! Itse palaan aina syksyn tullen siihen ja noinkin pienellä jutulla voi saada niin kivaa twistiä aamukahviin. Keitä haluamasi kahvi, itse suosin espressoa, vaahdota maito ja lisää ripaus kanelia maitovaahdon pinnalle. Tosi hyvää ja ihanaa luksusta arkeen 🙂 Instassa on ollut kunnon pommitus myös Starbucksin pumpkin spice lattesta ja munkin on ehkä ensi viikolla sorruttava ja käytävä joku aamu sitä kautta.

Onko joku muukin koukussa kanelilatteen?

Ja kuulostaako meidän päivähoidon ekojen viikkojen kuulumiset tutuilta?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.