Huomenta! Tänään aloitin postauksen kyhäämisen aamulla kirjaimellisesti aivan nollista. Ilman minkäänlaista ajatusta siitä, että mitäs sitä tänään ehkä olisikaan mielessä. Viime päivät ja oikeastaan jo kokonainen viikko on mennyt pientä potilasta hoitaessa, joten en ole ihan kamalasti edes ehtinyt miettiä omia juttujani. Yleensä minulla on luonnoksissa jotain sekalaisia aiheen tynkiä valmiina, mutta tänään ei 😀
Eilen vietimme pikkuisen kanssa pyjamapäivän kotona. Koska flunssa, niin päätin että nyt sitten rentoillaan kunnolla! Poika sai tällä viikolla ensimmäisen korvatulehdus-diagnoosin ikinä, tätä ennen on menty ihan vain normiflunssilla ja vatsataudeilla, pakko myöntää näiden korvatulehdusten olevan itselleni hieman vieras juttu. Sinänsä hassua, koska tuntuu meidän olevan joku poikkeus tässä korvatulehduksettomuudessa. Mies käytti alkuviikosta pienen terveyskeskuksessa lääkärissä ja tämä määräsi viikon antibioottikuurin, vaikka tulehdusarvot eivät olleet koholla. Olin itse tästä todella ihmeissäni, siis kuinka helposti antibiootit irtosivat pienelle lapselle, vaikka flunssa kuitenkin oli parempaan päin ja korvassa pientä punoitusta? Onko korvatulehduksiin sitten joku normikäytäntö, että laitetaan kuuri kouraan, vaikka kyseessä olisikin virusinfektio? No, itsehän en luonnollisesti ole lääkäri tai halua lääkärin määräämää lääkekuuria uhmata (varsinkaan lapsen kohdalla), mutta kieltämättä pisti ihmetyttämään. Aikuisillekaan kun ei nykyään kovin hevillä määrätä ab-kuuria. Onko teillä kokemuksia tästä? Hoidetaanko korvatulehduksia muka aina antibioottikuurein?
Pohdiskelin eilen erästä asiaa kerätessäni lelusotkuja olohuoneen lattialta. Sitä, että olenko minä väsynyt ja lapsiarjen kiireiden runtelema äiti? Itseasiassa täytyy sanoa, että en ole. Aikaisemmin ehkä tunnistin itseni juurikin tuohon väsyneen äidin muottiin, mutta en enää. Työtilanteeni on tällä hetkellä aivan optimaalinen juuri tähän perhearkeen, vaikkakin valehtelisin jos väittäisin, että tämä aina kovin helppoakaan on. Kevätväsymystä ja tietysti flunssaputki on ollut päällä, mutta kokonaisuudessan koen, että näin on aika hyvä. Koti ja työ ovat optimaalisesti tasapainossa, eikä näin ollut aina ennen. Tottakai tilanne on vaatinut tietyistä (esimerkiksi taloudellisista) seikoista luopumista ja kompromisseja, mutta koen olleen täysin sen arvoista.
Äitinä ei koskaan pääse välttymään metatyön, jatkuvan ajatusvirran, toistuvien rutiinien ja kiukkukohtausten aiheuttamalta ajoittaiselta kaaokselta, mutta semmoista se arki vain on. Väittäsin, että äitinä miettii 90% ajasta asioita, jotka ehkä toisen korvaan kuulostavat pikkujutuilta, mutta sitten kun noita asioita on se sata. Varaa sitä, tarkista tätä, pakkaa tarhaan vaihtovaatteita, osta probiootteja, käy läpi kevään vaatevarastoa, pakkaa pieneksi jääneet varastoon ja pese pyykkiä.. Onhan se semmoista jatkuvaa rumbaa ja äitinä tuommoinen metatyö on ehkä se, joka vie melkeinpä eniten aikaa. Ja usein juuri äiti on se, jolle lähes kaikki metatyö jännästi aina siunaantuu.
Äitiydessä rankin tilanne onkin varmasti juuri se, kun oman uran taakka ja siihen liittyvä metatyön kuorma yltyy samanlaiseksi tuon toisen puolen kanssa. Pallottelu kahden osa-alueen välillä ei nimittäin aina ole todellakaan helppoa kun jo pelkästään kokonaisuuden toinen puoli vie lähestulkoon yhtälailla aikaa ja voimavaroja, kuin mitä lapseton ihminen ehkä käyttää kokonaisuudessaan. Enkä missään nimessä väheksy ketään, tarkoitus on lähinnä korostaa sitä, ettei ole ihmekään, ettei uraa tekevillä äideillä aina ole niin helppoa. Tämä on yksi syy, miksi ehdottomasti kannatan juurikin tasa-arvoa, erityisesti myös tulevaisuudessa perhevapaiden osalta. Itse olen todellakin onnekas sen suhteen, että on puoliso, joka osallistuu aktiivisesti poikamme arkeen ja askareisiin, mutta eihän läheskään kaikilla ole samanlaista tilannetta, vaan koko homma jää äidille 100%.
Toki on perheen sisäinen asia, miten työnjako kotona hoidetaan, mutta en itse ole edelleenkään sen kannalla, että naisen paikka olisi lieden ja hellan välissä. Tai, että naisen homma on automaattisesti hoitaa koti ja lapset. Toki tämä järjestely voi monen perheessä toimia ja olla kaikkien yhteinen, mieluinen valinta ja silloinhan kaikki voittavat. Tarkoitan enemmänkin sitä, etten pidä olettamuksesta, että tämä pätisi kaikkiin ja toisin toimiva tai ajatteleva nainen olisi jollain tapaa huonompi. Pointtina nyt kuitenkin, että äidit, huolehtikaa omasta jaksamisestanne! Lohduttavin tieto on itselleni äitiydessä ollut kuitenkin se, etten ole yksin näiden asioiden kanssa, vaikka olenkin monesti maininnut siitä, että tukiverkkomme on aikalailla nollissa.
No lopuksi vielä hieman kevyempiä aiheita 😀 Olemme alkaneet iltaisin katsomaan pitkästä aikaa Yle Areenasta meidän suosikkiamme Siltaa. Aiempi kausi jäi meiltä kesken joskus ehkä vuonna 2015 jonkun reissun vuoksi ja jaksot ehtivät poistua Areenasta. Nyt ehtikin tulla jo sitäkin seuraava kausi ja katsottiin kertauksen vuoksi myös se kesken jäänyt edeltävä, joka oli myös tullut uudestaan katsottavaksi. Niin jännä! Nyt aloitettiin tuo uusin kausi, saa nähdä onko yhtä hyvä kuin aiemmat. Nordic Noir on kyllä aivan parasta! Katsotteko te siltaa?
Entä mitä mieltä äitiys-asiasta? Oletko sinä väsynyt äiti vai onko arki balanssissa? 🌸 Entä uuvuttaako metatyö?
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.
