Cash rules everything around me…


Heh, ihan alkuun kymmenen pistettä sille, joka tunnisti biisin, josta otsikon teksti on 😀 Wu-tang!

Raha. Asia, joka jollain tasolla koskettaa meitä kaikkia. Hyvässä tai pahassa. Aihe, joka puhuttaa, kiinnostaa, saa ihmiset vaikenemaan, mutta on silti jatkuvasti esillä. Yksi asia ei kuitenkaan muutu ja se on fakta, että harvemmin kukaan sanoo, että rahaa olisi liikaa. Tarpeeksi kylläkin. Varoitan jo ennakkoon, että postaus sisältää melko vahvoja mielipiteitäni rahasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Muistuttaisin kuitenkin, että kyseessä ovat vain omat mielipiteeni, aatteitä ja ajatuksia kun on aiheeseen liittyen laidasta laitaan. Käyttötapoja rahalle löytyy varmasti yhtä paljon kun meitä ihmisiäkin ja niin kauan kun yksilöllä on hallussaan omat rahansa, on täysin hänen päätettävissään kuinka rahansa käyttää. Myös suhtautumistapoja rahaan on erilaisia. Jollekulle raha voi olla vain pakollinen asia elää normaalia ja vaatimatonta elämää, toiselle taas väline vallankäyttöön.

Valitettavaa on, että monet ajattelevat vain ja ainoastaan rahaa, ikäänkuin koko maailma pyörisi sen ympärillä. Ja tottahan se valitettavasti onkin. Kuuluin itsekin ennen melko kapitalistisen ajattelumallin kannattajiin ja siihen, että jokaisella on käsissään avaimet omaan menestykseensä. Jossain määrin toki ajattelen näin edelleen ja varsinkin näin Suomen mittapuulla, kun edellytykset kouluttautua ja toteuttaa itseään löytyy, vaikkei olisikaan syntynyt kultalusikka suussa. Toki, tiettyjä sosiaalisia aspektejahan tähän liittyy, mutten tällä kertaa keskity postauksessa niihin. Viime vuosina ovat silmäni kuitenkin avautuneet sille todellisuudelle ja nykymaailmalle, jossa tuntuu, ettei millään muulla ole väliä, paitsi rahalla. Asia, joka myös ahdistaa valtavasti on se, kuinka ihminen luokitellaan rahan perusteella. Köyhä on huonompi, jolle taas varakas ja menestyvä voi nyrpistää nenänsä. Ihan kuin ihmisarvo olisi laskettavissa hintalapun kera.

En kutsuisi itseäni missään nimessä rahanahneeksi, mutta nuukaksi ja säästeliääksi kylläkin. Olen tarkka mihin laitan rahani ja tavoitteellisuus motivoi hurjasti myös rahan suhteen. Jos tavoitteena ja palkintona ahertamisesta on joku kiva asia, ei kovasti puurtaminen tunnu niin puulta. Vaikka olinkin ennen huomattavasti huolettomampi rahankäytön suhteen, ei olisi ikinä tullut kuuloonkaan jättää esimerkiksi laskuja maksamatta tai elää täysin yli varojeni. Olen monesti miettinyt, että mitä ihmisen päässä liikkuu, joka tuhlaa tilipäivänä rahat ennenkö vuokra on maksettu? Ja sitten ihmetelläänkin, että mitäs nyt ja jotenkin oletetaan, että joku toinen hoitaa hommat tämän puolesta. Omasta mielestäni pitäisi jo peruskoulussa opettaa yksinkertaista taloudenhallintaa ja rahankäyttöä, sekä kertoa säästämisestä. Toivon, että näin olisi vielä jonain päivänä ja itselleni on todella tärkeä asia opettaa omalle pojalleni vastuullista rahankäyttöä ja säästämistä, sekä ennen kaikkea sitä tervettä suhdetta rahaan.

Toki fakta on, että usein huonoon taloudenhallintaan liittyy myös muita elämänhallinnan ongelmia, esimerkiksi päihteiden, mielenterveyden tai pelaamisen kanssa, eikä rahanmenoa välttämättä kykene järjellä hallitsemaan tai koko asiaa edes tiedosta – kunnes tili on typötyhjänä ja viimeiset lantit pelattu lähikaupan pelikoneeseen. Suhtaudun itse todella jyrkästi kaikkiin rahapeleihin. Veikkaus, RAY, enkä edes aloita niistä nettikasinoista tai muista uhkapeleistä. Aivan käsittämätön asia on omasta mielestäni se, kuinka esimerkiksi Veikkaus saa monopolinsa nimissä mainostaa itseään ”hyvänä tyyppinä” ja rahapelien radikaali massamainonta on täysin ok, samalla kun moni muu, huomattavasti harmittomampi asia on kiellettyä tai laitonta. Mussutetaan vaikkapa jostain aurinkovarjoista, joissa on auringon haalistama panimon logo, hohhoijaa. Tottakai ymmärrän pointin sen suhteen, että Lotto on hauskaa ajanvietettä silloin tällöin ja ajatuspeli siitä, mitä tekisi voiton osuessa omalle kohdalleen. Silti esimerkiksi nettikasinoiden ainoa tehtävä on saada pelaajat mitä suurimmalla todennäköisyydellä pelaamaan enemmän ja lopulta menettämään kaikki rahat. Mielestäni tämä on yksinkertaisesti sairasta.

Syy, miksi ehkä suhtaudun asiaan näin jyrkästi, on vanha työni, jossa näin ihmisten tilikäyttäytymisen perusteella todella paljon mm. ongelmapelaamista. Pelataan kaikki rahat, nostetaan kaikki mahdolliset pikavipit tai vanhempien nuorelle säästämät asuntosäästöt siinä toivossa, että ”kohta se iso voitto ihan varmasti tulee”, kunnes tili on taas tyhjä. Todella surullista. Ja sitten miettii näitä ihmisiä, jotka haluavat tehdä bisnestä esimerkiksi pyörittämällä nettikasinoa, tienaamalla heikompien ihmisten kurjuudella? Tai suuremmassa mittakaavassa semmoinen ”yksittäisestä ihmisestä viis, kunhan teemme rahaa”-talous. Tämä on asiaa, joka saa ainakin minut empaattisena ihmisenä yksinkertaisesti voimaan pahoin. Vähän kuin laillista huumekauppaa. Seuraumuksista viis, kunhan omaan tilipussiin kilisee.

Pakko todeta, että olen myös itse oman kokemukseni myötä todennut, kuinka koukuttavaa nettipelaaminen on. Saatamme välillä tehdä netissä pari riviä EuroJackpotia ja yhdessä vaiheessa pelasin silloin tällöin niitä Veikkauksen nettiarpoja kun lottorivien jälkeen jäi hiluja. Tiedättekö kun sitä ajattelee, että euro sinne tänne, mitä väliä. Varsinkin nykyään on raha ei useimmiten ole enää konkreettista ja fyysistä rahaa, vaan numeroita tilillä, jolloin sen hupenemista on ehkä myös tietyllä tavalla hankalampi hahmoittaa. Kerran voitin 60€ nettiarvasta ja huhhei, kuinka tohkeissani olin! Pienetkin voitot suorastaan tekevät himon pelata ”vielä yhden”. Yhteensä olen laittanut noihin arpoihin varmaan jotain muutaman kymmentä euroa tässä parin vuoden aikana, mutta nyt ajatellen nolottaa kyllä, että edes sen verran.

No postauksen pointtina ei pitänyt olla rahapelit, mutta ajatus ehkä hieman karkasi. Kaikesta tästä huolimatta on suhteeni rahaan muuttunut parin viime vuoden aikana hurjasti. En tiedä onko syynä se, että säästöjä alkaa olla kertynyt jo sen verran, että niillä toteuttaisi omia unelmiaan, pieni uupumus tästä jatkuvasta oravanpyörästä vai yksinkertaisesti niiden elämän tärkeimpien elementtien oivaltamisesta. Koska totuushan on se, ettei raha todellakaan tuo sitä onnea. Helpottaa kyllä elämää ja antaa oljenkorsia kivojen asioiden toteuttamiseen, mutta varmasti siihenkin kyllästyy melko nopeasti. Muistan kun yläasteella pelasin ahkerasti SIMsiä ja löysin jostain netin uumenista huijauskoodin, jolla SIMien tileille sai tehtailtua rajattomasti rahaa. Olihan se alkuun jännittävää ja koukuttavaa. Sai rakentaa hienoja taloja, ostaa niitä kalleimpia kalusteita, kunnes aika äkkiä iski semmoinen ”No mitäs nyt”-fiilis. Kun kaikki oli saatavilla helpolla, meni into koko peliin. Voisin kuvitella, että sama varmasti pätee myös todellisessa elämässä.

Silti, pyrin omallakin rahakäyttäytymisellä luomaan vastuulliset puitteet tulevaa ajatellen siltä kantilta, että myös poikamme oppisi suhtautumaan rahaan terveellä tavalla. Kun säästää, saa kivoja asioita ja niin edespäin. Kirjoittelin pari vuotta sitten postauksen siitä, kuinka säästämme pojan lapsilisän tälle tulevaisuutta ajatellen. Puolet tilille, puolet sijoitustuotteeseen. Silloin muistan nousseen esille mielipiteen siitä, että pitäisikö lapsilisä poistaa niiltä, jotka kykenevät laittamaan sen säästöön? Itse en valitettavasti näe tässä logiikkaa, koska miten lapsilisän säästäminen korreloi täydellä varmuudella perheen varallisuutta?

Ulospäin varakas saattaa hassata lapsilisät omiin laskuihinsa ja suuriin menoihin, viis välittää lapsen tarpeista, kun taas pienituloiselle on omaakin etuaan tärkeämpi taata lapselle mukavat säästöt tulevaisuuteen. Tai, pienituloinen voi laittaa lapsen hankinnat vähemmälle, jotta saisi itse ”nauttia elämästä”. Ei tämmöisiä asioita voi yksinkertaisesti olettaa tulojen perusteella. Sehän siinä onkin kun ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Perheen tulotaso ei välttämättä kerro pätkääkään siitä, millä tasolla perheen sisäinen talous on. Jos lapsilisä poistettaisiin niiltä, joiden vuositulot näyttävät ylittävän tietyn euromääräisen rajan, uskon että kärsimään joutuisivat ne lapset. Sehän siinä onkin, että moni asia voi näyttää ulospäin varsin erilaiselta. Itse en ikinä käytä lapsilisää ostaessani pojalle vaatteita, tarvikkeita, matkakuluja maksaessa, vaan ne menevät aina minun omista rahoistani. Silloin säästän joistain omista menoistani. Joskus jos edessä on ollut suurempia hankintoja (esimerkiksi vaunut tai joku reissu) olemme laittaneet sen puitteissa pari lapsilisää sivuun kattamaan kuluja.

Palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen, ahdistaa eniten kuitenkin se maailma, jossa millään muulla ei ole väliä kuin, että rikastut itse pirusti tässä ja nyt. Viis tulevasta tai siitä, millä hinnalla kaikki tapahtuu. En itse voi ymmärtää miten suuri osa ihmisistä tässä maailmassa edelleen elää ne laput silmillä täysin sokeana siitä, mitä ehkä voisi itse tehdä paremmin tai ajattelematta omien tekojen seurauksia pitkällä aikavälillä, kunhan itse kylvet rahassa. Esimerkkinä nyt vaikka jonkun geenimanipuloidun ruoan tuotanto Yhdysvalloissa, joka perustuu paljolti juuri kasvatettavien siementen monopoliin ja runsaaseen torjunta-aineiden käyttöön, joka pitkässä juoksussa tuhoaa maaperän. Se siitä kestävyydestä, kunhan rahaa tulee tilille tässä hetkessä. Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä. Itse tulen niin surulliseksi kun ajattelen, kuinka raha tuntuu määräävän nykyään ihan kaiken. Välillä tuntuu siltä, että haluaisi vain ottaa ja lähteä, muuttaa jollekin pienelle saarelle ja kerätä simpukoita elannokseen, vailla huolta suuren maailman menosta. Mutta eihän se pakeneminenkaan tietysti ole mikään ratkaisu. Vai onko? Onneksi kaikilla on vapaus tehdä valinnat omalta osaltaan.

Loppuun voisin tiivistää sitä suhtautumistani rahaan nykyään: Sitä tarvitaan jonkun verran, mutta raha ei saa mennä onnen edelle. Tasapaino ennemmin kuin ahneus.

Ajatuksia tai mielipiteitä puolesta tai vastaan?

 

Ja ettei olisi epäselvää, niin kuvien puhelimen kuoret saatu 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.

Lötköpötköilyä ja itkupotkuraivareita

Hetkeen en olekaan postaillut mitään äitiysaiheista. Enkä oikein edes tiedä miksi? Ehkäpä tämä uhmisarki on hektisyydessään semmoisella levelillä, että on jotenkin vaistomaisesti pitänyt blogin aihepiirit aivan muissa jutuissa. Eilen kuitenkin avauduin pitkästä aikaa Instagramissa turhautumisestani jatkuviin aamutaisteluihin uhmiksen kanssa. Tiedättekö kun haluaisin viimeiseen saakka välttää minkään sortin valittamista äitiydestä, koska kyllä, jälleen sadannen kerran koen olevani todella onnekas saadessani olla äiti rakkaimmalle pienelle pojalle. Mutta sitten taas sen miljoonannen kerran, ei se aina ihan helppoakaan ole. Huhheijaa kun näen ulkopuolisin jonkun toisen perhe-elämää ja mietin, että hitto vie, ovatko nämä lapset aina noin hyvällä tuulella? Harvemmin kun niitä pahimpia kiukkukohtauksia näytetään kodin ulkopuolella.

Asia, joka on viime viikkoina pistänyt todenteolla turhauttamaan ovat juurikin ne meidän aamut. Ne ovat nimittäin nykyään yhtä taistelua. Perheemme työnjako menee tosiaan niin, että minä vien pojan aina aamuisin hoitoon, oli mikä oli (koska miehen työajat). Okei, väittäsiin että ”herätät lapsen, puette, harjaatte hiukset, pesette hampaat ja lähdette tarhaan” kuulostaa monen korvaan melko helpolta hommalta. Jep. Moni varmasti tietää, että todellisuus uhmaikäisen kanssa saattaa olla melko kaukana tuosta ideaalitilasta. Olen tarkka aamun valmisteluiden suhteen, koska teen aina aamuisin heti 2-3h töitä herättyäni ja haluan, että päivän vaatteet, ulkovarusteet sun muut ovat edes jollain tapaa organisoituna siinä vaiheessa kun lapsukaisen herätys koittaa.

Poikamme on usein todella aamu-uninen ja joudun herättelemään tätä useamman minuutin ajan. Nyt tämä on tosin alkanut heräilemään taas vaihteeksi ihan itsekseenkin, mutta raivoa ei aamuistamme puutu. Tiedättekö kun kaikki on hankalaa. Ei suostuta pesemään hampaita, hiusten harjauksesta tulee raivari, pukemisesta tulee raivari, siitä tulee raivari jossei nyt laiteta juuri sitä pipoa, jonka pikkuherra olisi halunnut. Ja you know. Sitten vaan vedetään niitä lötköpötköraivareita niin kovin dramaattisesti. Saattaa kuulostaa melko koomiselta, mutta väittäisin, että nämä pitkittyneet flunssani johtuvat varmasti osittain juuri tästä. Useimpina aamuina on lähiaikoina tuntunut siltä, että päivän energiavarastot on käytetty loppuun siinä vaiheessa kun saan pojan tarhaan ja suljen portin perässäni. Huhhei. Itselläni ainakin nostaa reippaasti kortisolitasoa nuo aamun taistelut. Onneksi tämä on varmasti ohimenevää, mutta voin kyllä kertoa, että on niin paljon helpompaa hakea iloinen ja tyytyväinen lapsi iltapäivällä tarhasta, kuin kaikki tuo mitä niihin aamuihin liittyy..

Nyt olen parhaani mukaan yrittänyt keksiä ties mitä keinoja helpottamaan aamutoimia. Olen kehitellyt ihme satuja ja oman persoonallisuuden pojan hammasharjalle, joka aina muistuttelee, että nyt pitäisi taistella niitä hampimörriäisiä vastaan. Ja siis kaikkea muuta yhtä jännittävää. Sen olen kyllä huomannut, että helpottaa pienen lapsen kanssa huomattavasti juurikin se kun lapsi saa itse tehdä, kannustaa tarinoilla ja lauluilla. Tehdään niistä puuduttavista rutiineista yhteinen leikki. Aina ei siltikään mene aivan suunnitelmien mukaan. Viime viikonloppuna olimme käymässä kaksin leikkipuistossa, josta kotiinlähtö onkin aina yhtä kysymysmerkki. Useimmiten kuitenkin raivarin paikka. Kun ei suostu lähtemään kotiin, niin se on silloin jämpti. Kun raivoavan lapsen saaminen rattaisiin oli aivan mahdottomuus, kävely omin jaloinkaan ei onnistunut, kävelin loppupeleissä koko matkan kotiin sätkivä ja huutava lapsi kainalossa, toisella kädellä työnsin rattaita. Kun pääsin kotiin, tuntui vähintäänkin kun olisin vetänyt salitreenin.

Mutta sitten. Miksi näistä ei puhuta? Miksei äiti saa ilmaista, että nyt ottaa päähän tämä kiukuttelu, ilman että sinut leimataan tyytymättömäksi tai kiittämättömäksi äidiksi. Ennen aiheen IG-päivityksen tekemistä ja sen jälkeistä viestitulvaa ajattelin oikeasti, että olen varmaan ainut, joka kamppailee moisten aamudraamailuiden kanssa, koska kukaan ei puhu aiheesta. Ainakaan kovin usein.

Noh, kohtalontovereita onneksi löytyy IG-viestien perusteella. Mitkä tehokeinot olette kokeneet toimiviksi uhmisarjessa? 😅

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Mielipiteeni käsittämättömästä ilmiöstä: Someseuraajia keinoja kaihtamatta?

Eräs asia on viime kuukausina ja viikkoina pyörinyt mielessäni yhä enemmän ja hetken mielijohteesta päätin viikonloppuna alkaa luonnostelemaan ajatuksiani kyseisestä aiheesta. Nimittäin jo jopa jossain määrin ongelmaksi muodostuneeista ilmiöistä, somehuijaamisesta. Ostetut seuraajat, follow-unfollow-rumbailu ja mitä näitä vilunkikeinoja nyt nykyään onkaan. Halutaan olla somessa suosittu keinolla millä hyvänsä, mutta ensimmäisenä nousee mieleeni kysymys siitä, mitä seuraajamäärien kasvu näillä keinoin tuo tälle vaikuttajalle? Hyvää mieltä? Itsetuntoboostia? Vaikka koko homma on pelkkää illuusiota?

Ja hei tuo pipo on muuten eilen julkaisemastani mallistosta! Noita vaaleanpunaisia on vielä 2 kpl jäljellä. Tosin tuo omani on tottakai hieman lörömpi testikappale 😀 Pipot ja lisätiedot täällä!

Luin reissussa In the frow-blogin tämän todella informatiivisen postauksen aiheesta ja siitä, kuinka esimerkiksi IG-seuraajien ostaminen vääristää vaikuttajien työmarkkinoita ja pahasti. Myös Jutta kirjoitti viime kuussa tästä paljon keskustelemastamme aiheesta postauksen blogiinsa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan luo tämä kaikki huijaaminen virheellistä kilpailua vaikuttajien keskuuteen. Somemaailmassa alkaa tämä olla jo oikeasti ongelma, jonka paljastamiseen on onneksi jo keksitty keinoja nyt kun osa mainostajistakin alkaa olla ilmiöstä kärryillä. Pahimmillaan vilppimielessä seuraajia ostanut vie yhteistyön nenän edestä siltä, joka toimii reilusti, kaikkien näiden ”kirjoittamattomien somenormien mukaan”. Vain, koska tällä on silmämääräisesti katsottuna enemmän seuraajia.

Pahimmassa tapauksessa asiakas analysoi somekampanjan päätteeksi statistiikkaa esimerkiksi sitoutuneisuuden suhteen ja tuumaa, että ”hei, vaikuttaja A:lla oli hurjasti suurempi sitoutuneisuusaste, eli enemmän tykkäyksiä ja kommentteja, verrattuna vaikuttajaan B, joten miksi jatkossa tekisimme yhteistyötä B:n kanssa?” Siis B:n, joka on toiminut rehellisesti, kun taas A:lla statistiikka sitoutuneisuudesta on pelkkää bottien luomaa huijausta. Epäreilua…? Aivan!! Ja sitten taas, kuinka epäreilua tämä on asiakasta tai mainostajaa kohtaan? Tämä luulee saavansa panostamallaan rahallisella budjetilla tietyn yleisön ostamalleen kampanjalle, mutta koko homma onkin silkkaa huijausta ja kohdeyleisö yhtä tyhjän kanssa. Jos huijaat seuraajissa hankkiessasi yhteistöitä, huijaisitko myös työhaastattelussa tai CV:ssäsi? Periaatteessa vähän sama homma.

Sitten kun mietin tätä ilmiötä omalla kohdallani, miksi haluaisin esimerkiksi ostamalla seuraajia, jotka eivät oikeasti ole kiinnostuneita seuraamaan minua tai sisältöäni? Botteja, jotka on ohjelmoitu tykkäilemään ja kommentoimaan ties mitä soopaa. Ja kyllä, näitä bottien roskakommentteja tulee minullekin päivittäin, vaikken ikinä ole seuraajia ostanut. Aina yhtä rasittavaa ja näitä tulee erityisesti reissussa jos lisään jonkun tietyn hashtagin, johon botit on selvästi ohjelmoitu ”toimimaan”.

Nykyään monet yhteistyökumppanit ovat jo onneksi kiinnostuneita esimerkiksi IG- yleisön maantieteellisestä jakaumasta, sukupuoli- ja ikäjakaumasta, eli varsinkin täällä Suomessa tulevat epämääräiset tilit todella nopsaa ilmi viimeistään tätä kautta. Tai jos vertaa omia statsejani, joissa seuraajistani ainakin noin reilut 98% ovat maantieteellisesti suomalaisia. Ostetut käyttäjät harvemmin ovat, joten homma kyllä varmasti tyssää viimeistään siinä vaiheessa kun asiakas pyytää näitä tietoja ja selviää, että suomalaisen maantieteellinen jakauma on esimerkiksi vain 50% Suomessa ja 50% jossain muualla. Toki, osalla suuremmista vaikuttajista varmasti on paljon myös ulkomaisia seuraajia, mutta veikkaisin, että tämä on melko harvinaista yleisellä tasolla. Varsinkin jos puhutaan meistä, jotka päivittävät somekanavia pääasiassa omalla äidinkielellämme.

Aikaisemmin käytin Followers trackeriä, joka kätevästi näytti esimerkiksi kaikki seuraajani, jotka ovat laittaneet unfollow. Harmi vaan ettei se enää oikein toimi, mutta oli kyllä oiva appsi saada nalkkiin tuo follow-unfollaajat. Itseasiassa ihana Jenna Claudia joskus vinkkasi tästä, joten kiitos sinne! 😀 Ja ne follow-unfollaajat sitten ovatkin aivan perkeleen rasittavia! Sekä yritykset, että ihan oikeat käyttäjät ja jotkut vielä semmoisia, joiden kanssa on jopa somekaveri, on ehkä tavattu, juteltu, kommentoitu somessa puolin toisin ja sitten yhtäkkiä pamahtaakin se unfollow. Okei, ei siinä sitten, ilmeisesti joku alkoi ottaa päähän? Haha. Kyllä itsekin käyn useimmissa tapauksissa silloin laittamassa sen unfollauksen takaisin. Noin yleisesti näistä follow-unfollow-tyypeistä: Usein jos katsoo profiilia ja sanotaan, että käyttäjä seuraa useita tuhansia käyttäjiä, haiskahtaa jo pahasti siltä, että tämä seurailee seuraajien haalimismielessä. En usko, että kukaan haluaa tai edes ehtii oikeasti seurata IG:ssä esimerkiksi 2000-3000 eri käyttäjän touhuja ja päivityksiä ihan vain silkasta kiinnostuksesta. Ei minulla ainakaan olisi aikaa semmoiseen! Pahin on ehkä se, että koko homma on niin läpinäkyvää, mutta silti sitä vaan hommaillaan. Vaikka kaikki muut huomaisivat mistä on kyse.

Tämän ärsyttävän ilmiön seurauksena olen itsekin valitettavasti vähentänyt ihmisten seuraamista Instassa. Jos joku kiva profiili, kenties jo blogin kautta ennestään tuttu tyyppi alkaa seuraamaan, seuraan toki usein takaisin. Lisäksi olen jo monia vuosia seurannut todella monia blogin vakkarilukioita, joka on ihan parasta! Aivan ihana nähdä millaista porukkaa siellä ruudun toisella puolella on. Mutta jos joku uusi (yleensä nämä ovat ulkomaisia käyttäjiä) alkaa seuraamaan ja kommentoi heti ihme hehkutusta, on luultavaa, että seuraaja katoaa sen sileän tien viimeistään parin päivän kuluttua. Sinänsä siis harmi, että on itsekin jossain määrin muuttunut hieman skeptiseksi asian suhteen.

Valitettava totuus on kuitenkin, että nykyään on oikeasti todella hankalaa kasvattaa seuraajamääriä IG:ssä. On todella harvinaista, että jonkun seuraajat kasvaisivat lyhyessä ajassa useita tuhansia. Sinänsä myös välillä harmittaa ajattelutapa siitä, että esimerkiksi IG:n seuraajamäärät määrittelisivät vaikkapa blogisi suosion. Tai että jos sinua seuraa IG:ssä 2000 käyttäjää, on blogillasi vain 2000 lukijaa. Tämä on niin suuri harhaluulo! Olen esimerkiksi itse pitänyt blogia jo kauan ennenkö Instagram edes tuli, joten luonnollisesti tämä on aina ollut ”pääkanavani”, jolloin IG-seuraajien määrä on vain murto-osa blogini kuukausittaisista uniikeista kävijöistä. Toki myyn yhteistyökampanjoita myös Instaan, mutta tällöin asiakas arvostaa sitä, että seuraajakuntani on juuri niitä, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita tuottamastani sisällöstäni ja niitä aitoja (ihania) tyyppejä. Luvut eivät siis loppupeleissä merkkaa mitään, vaan kohdeyleisösi laatu ja sitoutuneisuus. Toki välillä harmittaa, etteivät seuraajamäärät enää kasva samaan malliin kuin silloin joskus kun ne perhanan mystiset algoritmit toimivat eri tavalla, mutta syynä on myös ihmisten käyttäytymisen muuttuminen. Monet seuraavat nykyään vain ystäviä ja tuttuja, kun taas niitä somesuosikkeja ja bloggaajia käydään muuten vain kurkkaamassa IG:n tai blogin puolella, vaikkei olisikaan heidän ”virallinen seuraaja” Instagramissa. Ihmiset myös seuraavat hyvin erilaisia kanavia. Monet omat lukijani ovat uskollisia blogille, mutta sitten taas eivät seuraa sisältöäni Instagramissa. Ja sitten toisinpäin.

Nyt kun muistelen, olen ehkä viime vuonna kirjoitellut tästä samaisesta aiheesta juuri siltä kantilta, että toivoisin mainostajien tulevaisuudessa keskittyvän yhä enemmän lukujen sisään siihen kohdeyleisön laatuun. Ja onneksi näin onkin nykyään yhä enemmän! Laatu siis ennen määrää. Feikkiys ei kannata pitkässä juoksussa, tässäkään asiassa. Ja hei, seuraajien määrä on vain numero, ei se ole niin vakavaa!

 

Mitä ajatuksia ostetut seuraajat, follow-unfollow-rumbailu ja yleisesti tämä ”susoituksi keinolla millä hyvänsä”-ilmiö teissä herättää?

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Uusia tuulia yrittäjänä, iik!

Kaupallinen yhteistyö: OP Starttipaketti

Kerroin teille kesällä ohimennen pienimuotoisista suunnitelmistani syksylle. Nyt ajattelin paljastaa erään asian, joka on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Kunnes sitten tässä syksyn kynnyksellä hoksasin, että mitäs sitä nyt enää jahkailemaan. Siispä ryhdyin vastikään yrittäjäksi. Mistään kovin mullistavasta ei sinänsä ole kyse, mutta itselleni kuitenkin suuresta jutusta. Vaikka perustamani yritys onkin vasta tällä hetkellä toiminimi, ei voi tietää mitä homma tuo tullessaan. Tästä eteenpäin voinkin (hassua kyllä) kutsua siis itseäni yrittäjäksi. Yritykseni toimenkuvana on blogin kirjoittamisen lisäksi sisällöntuotanto, sekä sosiaalisen median konsultaatiotyö. Jatkan toki edelleen myös muita töitäni, mutta koska jo lähes 10 vuotta kestänyt bloggaaminen jo itsessään on melko yrittäjämäistä, kuten myös päivätyöni, on tuntunut jotenkin hassulta, etten ole perustanut toiminimeä jo aikaisemmin. Syy on ehkä ollut siinä, että kaikki yrityksen perustamiseen liittyvät termit, proseduurit ja asioista selville ottaminen on tuntunut jotenkin todella hankalalta. Voin kuitenkin kertoa, että omalla kohdallani kaikki kuitenkin sujui varsin helposti ja yksinkertaisesti! Jos joku siellä ruudun toisella puolella on haaveillut yrittäjäksi ryhtymisestä, seuraa nyt joitakin vinkkejä vielä kun asiat ovat tuoreessa muistissa.

Uskokaa tai älkää, mutta vielä muutama vuosi takaperin en olisi ikinä voinut ajatella itseäni yrittäjänä. Ajatus pelotti ja tuntui kovin epävarmalta. Mitä jos en osaa hoitaa yrityksen asioita, jotain menee mönkään tai muuten vain ”epäonnistun”? Kunnes sitten reilu vuosi sitten aloin ajatella asiaa uudelleen ja yhtäkkiä asia oli ihan päivänselvä. Miten voi ikinä tietää onnistuuko jos ei edes yritä ja pelkää vain sitä epäonnistumista jo ennakkoon? Asia jotenkin jäi muiden kiireiden jalkoihin, kunnes kesällä päätin, että nyt se tapahtuu: Syksyllä perustan yrityksen! Viime vuosina olen myös hoksannut, että olen oikeasti ennen kaikkea yrittäjätyyppi. Rakastan tehdä asioita omaan tyyliini, minua motivoi itse tekemäni työn onnistumiset, vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa ja tietysti se, että teen asiaa josta itse pidän ja sisältöä, joka kiinnostaa teitä. Ja ennen kaikkea se, että omalla panoksellaan saa asioita aikaan. Se, joka sanelee säännöt ja suuntaukset, olet sinä itse.

Syy, miksi päädyin yrittäjäksi on ensinnäkin taloudellinen. Haluan laskuttaa blogini tuotot yritykseni nimiin, jolloin säästän rahaa kun en maksa välistä palkkiopalvelulle, kuten tähän asti. Toisekseen, jos haluaa kasvattaa ”omaa juttuaan” otetaan yrittäjä enemmän tosissaan kuin vain ”tämmöinen tyttönen, joka kirjoittelee blogia”, eikä siinäkään mitään pahaa ja toki tuokin asetelma toimi minulla hienosti, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan. Joskus on vain oikea hetki ottaa askel eteenpäin ja se hetki oli nyt. Ja itse perustamisprosessi onkin ollut vireillä jo jonkin aikaa, jo ennen itse yrityksen perustamista. Laadin liiketoimintasuunnitelman, kannattavuuslaskelman ja pänttäilin itse tietoa kaikesta yrittäjyyteen liittyvästä. Vasta nyt onkin sitten päästy vasta näihin konkreettisiin asioihin, kuten perustamisjuttuihin, tilien avaamisiin ja vakuutusten hommaamiseen. Sinänsä on esimerkiksi laskuttaminen jo melko tuttua hommaa. Melko hyvä nyrkkisääntö on, että asiakkaalta laskuttamastasi summasta käteen jää noin puolet. Kuulostaa siis melko hurjalta. Yrittäjä siis maksaa itse verot ja lakisääteiset maksut, jotka tulee myös ottaa huomioon omaa työtään hinnoitellessa.

Tässä muutamia käsitteitä ja käytännön asioita, jotka aloittelevan yrittäjän tulee ottaa huomioon ja jotka vaativat perehtymistä:

 

Toiminimen / Y-tunnuksen perustaminen. Toiminimellä yrittävä on yksityinen elinkeinonharjoittaja, eli yrittäjä itse on yhtäkuin yritys. Toiminimen perustaminen on todella yksinkertaista ja onnistuu netissä pankkitunnusten avulla ihan hetkessä. Itse maksoin Y-tunnuksen / toiminimen perustamisesta 75€. Samalla tein myös ilmoituksen kaupparekisteriin ja verohallinnolle.

YEL. Lukeuduin ennen itsekin niihin, joille TEL:it ja YEL:it menivät kategoriaan ”tellit ja lellit, sekä kaikki ne ihme maksut ja kirjainyhdistelmät, joita palkasta vähennetään”. Okei, tottakai TyEL (eli työntekijän eläkelaki) on näin palkansaajana tuttu juttu, eli lakisääteinen eläkemaksu, jonka työnantaja maksaa puolestani työeläkeyhtiölle kerryttämään tulevaa eläkettäni. Yrittäjän puolesta ei kukaan tätä tietenkään tee, vaan yrittäjän tuleekin turvata oma eläkkeensä YEL:illä, eli yrittäjän eläkevakuutuksella. Lisäksi YEL turvaa toimeentulosi sairauden, yritystoiminnan keskeytymisen vuoksi tai jäädessä vanhempainvapaalle. YEL täytyy ottaa puolen vuoden sisällä siitä kun on ryhtynyt päätoimiseksi yrittäjäksi.

Kirjanpito. Vaikka ainakaan omalla yritykselläni ei näin alkuun ihan järisyttäviä potteja ole kassavirtaa, olen päättänyt etten halua itse edes yrittää hoitaa kirjanpitoa, vaan haluan palkata siihen ammattilaisen. Ensi viikon agendalla onkin hieman huudella suosituksia näistä. Jos joku siellä osaa suositella kirjanpitäjää, niin saa ilmiantaa! Jatkossa alkaa siis armoton kuittien hamstraaminen. Ennakkoverot ovat nimittäin asia, johon minun täytyy vielä perehtyä ja mielellään ottaisin osaavan kirjanpitäjän, joka maksaisi ne puolestani. Sain tänä vuonna ensimmäistä kertaa mätkyjä (16€ :D), koska ilmoitan osan blogituloistani aina jälkikäteen muutosilmoitukseen, joka aina muuttaa tilannetta palautusten suhteen. Olen verojen suhteen todella tarkka ja yleensä viilaan veroprosentin palkansaajana todella yläkanttiin, enkä todellakaan halua jatkossakaan tämän suhteen mitään ikäviä yllätyksiä.

Yritystili. Koska en luonnollisesti halua sotkea yrityksen varoja omiin päivittäisiin raha-asioihin, tarvitsee yritys oman pankkitilin. Itse olen muutenkin ahkera hajauttamaan varoja eri tarkoituksiin eri tilille, joten minulle tämä on melko itsestäänselvä juttu. Yrityksen jutut ovat siis yritystilillä.

Työn laskuttaminen asiakkailta. Yrittäjähän laatii asiakkailleen konkreettisia laskuja tekemästään työstä. Laskuttamiseen löytyy eri vaihtoehtoja aina ihan perinteisistä laskupohjista sähköisiin laskutuspalveluihin. Yrittäjänä on kuitenkin velvollinen maksamaan myös ALV:it, eli myös ne tulee laskea mukaan laskuihin, muulloin ne jäävät maksettavaksi yrittäjän omasta pussista.

Nyt viimeisimpänä olen hoitanut yrityksen pankki- ja vakuutusasioita kuntoon. Ostin käyttööni OP:n juuri lanseeratun aloitteleville yrittäjille suunnatun Starttipaketinjoka auttaa suuresti tuoretta yrittäjää pääsemään nopeasti ja helposti alkuun yrityksen pankki- ja vakuutuspalveluiden kanssa tarjoamalla oleelliset tuotteet ja palvelut yhtenä simppelinä pakettina. Vaikka itse olinkin vuosikaudet pankissa töissä, olen myös tyyppi, jota ärsyttää lähteä konttoriin jonottelemaan, jotta saisin asiakkuuden avattua. OP:n pankkitunnukset minulla löytyy jo ennestään, joten yritysasiakkuuden avaus onnistui todella helposti ja yksinkertaisesti verkossa. Aikaa tähän meni kotisohvalta noin 10minuuttia. Seuraavana päivänä sain tili- ja korttisopimukset sähköisesti allekirjoitettaviksi. Starttipaketin voi ottaa käyttöön kun sinulla on Y-tunnus hallussasi. 

Avausprosessissa käydään läpi kaikki pankki- ja vakuutuspalveluiden tarpeet aina kortista vakuutuksiin. Halutessaan saa myös jättää soittopyynnön OP:n asiantuntijalle, joka kertoo palveluista lisää. Asiantuntijat ovat käytettävissä, mikäli tarvitsee apua tai neuvoja esimerkiksi rahoituksessa tai vakuutusasioissa. Starttipaketin hinta on ensimmäisen vuoden ajan alkaen 7,90€. /kk. Hinta sisältää yksinkertaisesti paketoituna kaiken, mitä aloitteleva yrittäjä tarvitsee pankkiasioihin, kuten yritystilin, verkkopankin, OP- Visa Business debit-kortin, e-laskutussopimukset, sekä tuntuvia etuja yrittäjän tärkeimmistä vakuutuksista, kuten 22% alennuksen ensimmäisen vuoden YEL-vakuutuksesta. Oma kokemukseni palvelusta on todella positiivinen. Säästää nimittäin aloittelevalta yrittäjältä aikaa paperihommista, jotta voi keskittyä juuri siihen oleelliseen, eli yritystoiminnan aloittamiseen. Starttipaketin käyttöönotto onnistuu verkossa yritysmuodon ollessa toiminimi, muilla yritysmuodoilla varaamalla ajan konttoriin. Lisää tietoa löydät OP:n sivuilta täältä.

Onko siellä muita vastikään yrittäjäksi ryhtyneitä?

Kuinka aloitushommat hoituivat teillä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Los Angeles: Kokemuksia, nähtävyyksiä ja vinkkejä

Ensin mietin, etten tällä kertaa tekisi ollenkaan virallista ”matkapostausta”, koska olen tehnyt Los Angelesista jo roppakaupalla postauksia ja sivusin matkaa muutenkin jo reissun päällä. Mutta, koska tällä kertaa kiersimme myös niitä ”perinteisiä” nähtävyyksiä ajattelin, että postauksesta voisi olla jollekulle hyötyä. Tässäpä tulee siis perinteinen matkapostaus, heh.

Lensimme Tukholman kautta SAS:illa, viimeksi valitsimme reitiksi Norwegianin, mutta koska surffilauta, oli kuulemma SAS parempi vaihtoehto. Tunti Tukholmaan ja sieltä reilun 10h lento, joka sujui tosi kivasti molempiin suuntiin, enkä ollut edes nuutunut lennon jälkeen, whaat! Ihan ihme juttu, varsinkin pienen lapsen kanssa reissatessa. Enemmän toki verotti ekoina päivinä se 10h aikaero..  Lennot varaamme tosiaan aina Momondon kautta.

Majoituimme samassa Airbnb:ssä kuin viimeksi, majoitus ei ole edullisemmasta päästä varsinkaan Hermosassa ja meidän majoitus kustansi 175€ yöltä ja oli siis ”edullinen”, tosin jaoimme hinnan neljään, eli totisesti kyllä oli edullinen jos miettii, että hotelli olisi maksanut kahdelta saman hinnan. Los Angelesin monissa rantakaupungeissa kiellettiin lyhytaikaiset majoitukset tänä vuonna määräajaksi, joka tarkoittaa että Airbnb:t sun muut ovat kiellettyjä alle 30 päivän ajalta, mutta minulla oli tallessa edellisen vuokraajan sähköposti, niin sain tähän sitä kautta yhteyden ja kämppä hoidettua. Sijainti on ihan ideaali, rantsuun kävelee ehkä 2min ja muutenkin kaikki tarvittava varustus, harmi kyllä ettei enää kovin helpolla irtoa vuokrakämppää ihan rannasta :/

Nähtävyydet, jotka tällä kertaa jäivät pois, olivat Universal Studios ja Venice Beach. Veniceen meidän oli tarkoitus tehdä rantastrandiä pitkin koko päivän pyöräretki Hermosasta käsin (ajomatka pyörällä on kuulemma noin 2h suuntaansa), mutta koska matkaseurueestamme kaikki paitsi yksi onnekas sairasti sen ikävän oksennustaudin, jäi tuo odotettu pyöräreissu sitten väliin.. Olen itse käynyt Venicessä viimeksi joskus 2002 (olin silloin yläasteella ja muistan kuinka ihmettelin kaikkia ihme bongikauppoja ja hihhuliliikkeitä siellä silloin :D) ja sinänsä harmi, että ollaan ajettu siitä ohi varmaan joka kerta autolla matkalla Santa Monicasta Hermosaan ja aina ollaan kuikuilemassa auton ikkunasta, hei, tuolla on se Californicationin talo, hei kohta tulee Venice-merkki!! Ja silti ei taaskaan käyty siellä, vaikka nytkin ajettiin ohi, tosin kello oli siinä vaiheessa jo liian paljon. No, ehkä ensi kerralla sitten !!!! Pakko! 😀

Santa Monica. Tästä on hyvä aloittaa ja mielestäni Loseissa on aivan must nähdä ainakin pari erilaista rantakaupunkia. Ehkä yleisimmät ovat Santa Monica ja juuri se Venice.. Ja Santa Monicasta löytyy se erinomainen ostari, Santa Monica Place! Odotin sitä niin innolla, mutta loppupeleissä ostin vain sen pojan Patagonian. Keskitimme ”shoppailupäivän” kuitenkin tuonne ja kävimme samalla pierillä ihmettelemässä. Santa Monicassa törmää paljon kodittomiin, mutta näky ei ole vielä mitään Hollywoodin hörhöihin verrattuna. Jenkeissä on oikeasti todella surullista juuri niiden huono-onnisten näkeminen. Kaikkialla ei tosiaankaan ole asiat ja yhteiskunnan tuki yhtä vahva kun meillä Suomessa. Sormet eivät riittäneet laskemaan, montako laitapuolen kulkijaa nukkui tuossa kivenheiton päässä tämän kuvan ottamispaikasta, puun alla, koska ilmeisesti muuta paikkaa ei heillä ilmeisesti ole :/ Omaisuutta kärrätään ympäriinsä ostoskärryyn survottuna, aina mukana seuraavaan tilapäiseen ”kotiin”.

Ja toki, mitä tulee näihin ei-niin-onnekkaisiin tapaamisiin, johtuu kadulle ajautuminen luultavasti edes osittain omista valinnoista, päihdeongelmista ja usein myös mielenterveysongelmista. Mutta jos meillä Suomessa joudut työttömäksi, et todellakaan joudu kadulle. Toki moni meillä Suomessa kamppailee ongelmiensa lisäksi myös byrokratian kanssa, mutta ymmärrätte varmasti pointtini, kaikilla ei ole valita, että menenkö Kelan toimistoon vai roskakatokseen seuraavaksi yöksi. Olen itsekin aina haaveillut muuttamisesta Kaliforniaan, mutta ajatus Jenkeissä asumisesta on niin ristiriitainen. Vaikka aina hehkutetaankin sitä amerikkalaista unelmaa, on moni asia siellä kuitenkin tosi huonosti ja Suomen mittapuulla ihan hullua. Jos sinulla riittää rahaa, ei varmasti ole mitään huolta, mutta niin monet asiat, jotka ovat meille suomalaisille niin päivänselviä, ovat muualla vain etuoikeutettujen saatavilla. No, kaikella siis hyvät ja huonot puolensa. Tuolla Hermosassa, jossa aina majoitumme, elää tosin semmoisessa omassa kuplassa. Alue on siisti, ei hörhöjä (satunnaisia harmittomia rantapummeja lukuunottamatta) ja on melko turvallista. Toki, tonttien hinnat liikkuvatkin sitten useissa miljoonissa.. Eron huomaakin sitten heti kun ajaa esimerkiksi Santa Monicaan ja muille enemmän ”liike-elämän alueille”.

Malibu. Yksi lemppareistani (samoin kuin Holen Malibu, jota on yksi kaikkien aikojen lempparibiiseistäni, juuri eilen viimeksi kuuntelin <3). Leppoisa rantakaupunki ja ökyrikkaiden asuinalue. Hieman erillään muista kaupunkikeskittymistä, Santa Monicasta ajaa ehkäpä 20min Malibuun. Joskus haluaisin majoittua Malibussa, silloin tosin pitäisi melkolailla vuokrata auto, koska tuolta on hankala muuten päästä yhtään mihinkään. Sinänsä en ole ihan kamalasti Malibussa seikkaillut rantaa lukuunottamatta ja siksi haluaisin joskus viettää siellä enemmän aikaa. Ehkäpä siis jos pitäisi valita vaihtoehtoinen paikka missä yöpyä, olisi se varmasti Malibu! Ihana, rento ja leppoinen meininki.

Silver Lake on kasvava trendialue (tai no okei, hipster-alue) Sunset Bulevardin alkupäässä. Ja sinne oli päästävä! Okei, Silver Lake on edelleen äärimmäisen rähjäinen, mutta kaduille on alkanut ilmestyä hieman skandityylisiä trendikahviloita, erikoisia myymälöitä ja vähän semmoista Kallio/Punavuori-meinkinkiä. Myös Moon Juicella on myymälä Silver Lakessa ja silloin puhutaan oikeasti trendialueesta. Uskon, että tulevina vuosina alue kehittyy huimaa vauhtia, kuulemma asuntojen hinnat ovat jo lähteneet hurjaan nousuun.

Hollywood. Ja tämä minun on aivan pakko sanoa, sekä varoituksena ja ihan vain siksi, että jos joskus sinne suuntaat, on pettymyksesi ehkä pienempi. Koska Hollywood Boulevard ja tähtikatu ovat ehkä kamalin turistinähtävyys. Oikeasti. Täyteen ahdettu katu, jossa ihmiset tunkevat tähdille ottamaan kuvia, samalla ties mitkä tyypit repivät sinua hihoista ja yrittävät tyrkyttää ties mitä. Hörhöjä on todella paljon ja tuon, sanoisinko parinsadan, maksimissaan muutaman sadan metrin mittaisen kadun ”pääosan” jälkeen. Krääsäliikkeitä, melko turha ostari ja siis oikeastaan silkkaa turismia.

Jos Hollywood kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti käydä katsomassa. Ihan vain siksi, että voit kertoa käyneesi. Enää en itse mene sinne kertaakaan, ellei ole ihan pakko. Aivan järkky paikka, josta haluaa pois heti ensimmäisten minuuttien aikana. Kaikki semmoinen luksus, glamour sun muu, joka yleensä yhdistetään Hollywoodiin, ovat niin kaukana todellisuudesta. Jos etsit semmoista, suuntaa mielummin esimerkiksi Rodeo Drivelle tai yleisesti Beverly Hillsiin. Tai jos leffajutut kiinnostaa, niin käytä päivä vaikka Universalilla, samalla reissulla voit käydä piipahtamassa Hollywood Boulevardilla pikavisiitillä 😀

Ainiin ja mitä vielä tulee Hollywoodiin, niin Hollywood-kylttihän on tottakai yksi huisi nähtävyys. Alkuun mietittiin, että olisimme käyneet kyltin näköalapaikalla, mutta sitten tuumattiin, että voi mennä liian hankalaksi alkaa etsiä reittiä sinne kun ei päästy puhelimilla nettiin. Näköalapaikkoja on nimittäin pari ja se toinen kai on huonompi. Olen joskus yläasteella käynyt siellä kyltillä ja niin, onhan se aika pieni todellisuudessa. Pitääkin kaivaa eräs todella koominen kuva minusta kasiluokkalaisena kyltin kanssa, täytyy laittaa vaikka IG Storiesiin, haha 😀 Joku saattaa ehkä bongata kyltin häämöttämässä tuolla muutama kuva ylempänä Silver Lakesta otetussa Sunset Boulevardin kuvasta.

Beverly Hills. Kaikki varmasti tietää, että Beverly Hills on julkkisten ja rikkaiden alue. Silti tykkään semmoisesta perinteisestä ”Cali-fiiliksestä” siellä. Ikonisin shoppailukatu on tietty monista leffoistakin tuttu Rodeo Drive, jonka varrelta löytyy ihan kaikki luksusputiikit. Parin korttelin päästä löytyy myös isompia tavarataloja, kuten Saks 5th Avenue, Neiman Marcus. Barneys jne.. Eli jos etsii luksushoppailua, on tuo ehdottomasti paikka, johon suunnata. Ja tietty noin muutenkin kiva paikka nähdä.

Ja jos joku siellä miettii, että haluaisi reissata Loseihin, muttei oikein tiedä mihin majoittua.. Paljon toki riippuu siitä, mitä lomaltasi haet, mutta jos itse saisin neuvoa, älä ainakaan Hollywoodissa. Tai jos haluat ottaa sieltä hotellin, niin älä ainakaan koko lomasi ajaksi. Pian saat todella huonon näkemyksen kaupungista, eikä Hollywood ole paikka, jossa olisi kovin mukava viettää aikaa, ainakaan montaa päivää. Olen joskus yöpynyt siellä ja myös Santa Monicassa, enkä rehellisyyden nimissä oikein välitä kummastakaan. Ennemmin kuitenkin Santa Monica, kuin Hollywood, mutta jos itse saisin suositella (ja varsinkin jos reissaatte perheenä!!), valitsisin jonkun rauhallisen rantakaupungin, jossa voi heposti rentoutua ja josta pääsee sitten kiertelemään paikkoja vuokraamalla auton. Esimerkiksi Hollywoodista taas on todella hankala päästä mihinkään, taksit ovat todella kalliita ja etäisyydet pitkiä. Meidän vuokra-auto maksoi 100 dollaria päivältä ja vuokrasimme siis kahdeksi päiväksi.

Harmi, etten sinänsä osaa sanoa siitä Venicestä sen enempää, näppituntumani kuitenkin on, että se voisi olla kiva paikka majoittua esimerkiksi pariskunnille, jotka hakevat boheemia kokemusta. Miksei ehkä perheellekin? Jos joku on lähivuosina käynyt siellä, niin kertokaa toki!! Ainiin ja Venicessä on myös Moon Juice ja yllin kyllin ties mitä psychic- ja tarotjuttuja, siksi myös harmittaa, ettei ehditty sinne, haha.

Muita L.A-faneja? 

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.