Lapsen kanssa reissuun!

Ihanaa perjantaita! Miten onkaan, että aloitan postaukset jokaikinen perjantai, viikonloppu tai maanantai aina juuri toitottamalla kyseistä viikonpäivää tai alkavaa viikonloppua, haha. Syksy on alkanut tällä viikolla konkretisoitua ja laitoin keskiviikkona töihin lähtiessäni ensimmäistä kertaa pipon päähän ja ohuen villakangastakin päälle. Ja joo, olen jo varmaan muutaman viikon ajan törmännyt tuolla suunnilleen toppatakkeihin sonnustautuneisiin ihmisiin, samalla kun olen itse hiihdellyt vielä melkeinpä t-paidassa.

Lähdemme viikonloppuna tosiaan Rovaniemen kautta Pyhä-Luostolle ja olen tästä taas vaihteeksi melko innoissani. Olen varmaan jo pari viikkoa jauhanut pojalle päivittäin, että kohta mennään! En muista mainitsinko jo, että tarkoitus olisi käydä taas myös Lampivaaran ametistikaivoksella. Varasin meille itseasiassa pojan kanssa Luostolta kivan majoituksen, joten nähdään tällä kertaa viime vuoden Pyhätunturin lisäksi myös Luostotunturia. Tämä on muistaakseni neljäs kerta kun lennän pojan kanssa kahdestaan ja meidän vuoden takainen Rovaniemen lento oli jokseenkin katastrofi, muistaakseni jopa ihan kumpaankin suuntaan.

Pojalla oli tuolloin meneillään joku vaihe kun paikallaan ei maltettu pysyä ollenkaan ja ymmärrätte, että turvavöissä pysyminen nousun ja laskun aikana oli melkoista säätöä, koska tuohon asti olimme lentäneet lähinnä ”vauvapaikalla”, eli pitäneet lasta lennolla aina sylissä niissä vauvoille tarkoitetuissa turvavöissä, jotka kiinnitetään omaan. Koska meidän napero fanittaa lentokoneita ehkä maailman eniten, opetin tälle tuolloin viime vuoden Lapin lennolla, että kun turvavyön merkkivalo palaa, on tullut kapteenilta käsky olla kiltisti vöissä. Ja tadaa, noiden katastrofilentojen jälkeen ei ole enää ollut ainuttakaan ongelmaa edes pitkillä lennoilla ja pieni selvästi osaa kunnioittaa ”kapteenin käskyä” (okei, ja ehkä lieviä uhkauksia siitä, että lentokoneesta joutuu pois jos käyttäytyy huonosti, eikä kuuntele kapteenia :D).

Olen aikanaan kirjoittanut muutamaankin otteeseen ajatuksiani olettamuksesta, ettei lapsen kanssa voi matkustaa. Kuulin jo raskausaikana kyselyitä siitä, että mitäs nyt kun matkustelu loppuu kun perheeseen syntyy lapsi ja olin aina yhtä ihmeissäni. Miksi lapsen pitäisi muuttaa elämässä asioita? Tai siis miksi lapsen kanssa muka ei voisi matkustaa? Se on selvää, että lapsen kanssa reissaaminen on luonnollisesti hieman erilaista kuin ilman lasta, mutta ei se nyt missään nimessä mikään mahdottomuus ole.

Itse olen lapsena ollut perheeni kanssa kahdella maailmanympärysmatkalla, enkä ole koskaan kuullut vanhempieni päivittelevän sitä, että matkustaminen lapsen kanssa olisi ollut jotenkin hankalaa. Kun kerron uudelle ihmiselle meidän maailmanympärysmatkastamme on reaktio usein hämmästelyä siitä, että oli varmasti haastavaa tehdä maailmanympärysmatka 2-vuotiaan kanssa. Heh, no itseasiassa ei edes ollut. Jostain syystä en näe reissaamista pienen lapsen kanssa missään määrin ongelmana tai haasteena. Toki, asenne ratkaisee tässäkin ja jos noin muuten kokee matkustamisen stressaavana, on se pienen lapsen kanssa luultavasti kaksinverroin stressaavampaa.

Jännitin tietysti itsekin ensimmäisiä pitkiä lentoja lapsen kanssa, mutta näin reilun kolmen vuoden kokemuksella lapsen kanssa reissatessa täytyy todeta, että homma helpottuu ajan myötä. Kahden ikävuoden jälkeen on reissaaminen ollut huomattavasti helpompaa kuin ensimmäisinä ikävuosina nyt kun poika osaa jo eri tavalla nauttia asioista matkalla ja syödä ravintoloissa suurinpiirtein samaa ruokaa kun mekin. Pienen lapsen kanssa reissaaminen on toki aina erilaista ja vaatii varautumista erinäisiin skenaarioihin, muttei missään nimessä ole mikään este reissaamiselle. Ja tässäkin asiassa helpottuu homma sen myötä kun uskaltaa lähteä lapsen kanssa reissuun, eikä turhaan jännitä tai stressaa sitä, kuinka hankalaa se on 🙂

Ensi viikolla siis tulossa kuulumisia meidän Lapin syysreissusta 🙂

 

Kivaa viikonloppua!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kysymyksiä rahasta, säästämisestä ja sijoittamisesta

Tein maanantaina Instassa kyselyn, jossa saitte esittää minulle mitä tahansa kysymyksiä rahasta, säästämisestä ja taloudesta. Rahaan, sekä yleisesti säästämiseen liittyvät postaukset ovat blogissani ehdottomasti yksi suosituimmista aiheista vuodesta toiseen, joten ajattelin, että mikäs sen parempaa kuin vastailla juuri niihin teihin esittämiin kysymyksiin aiheesta. Tätä oli muuten aivan huippua tehdä, täytyy toteuttaa toistekin 🙂 Kiiiiitos siis valtavasti teille aivan erinomaisista kysymyksistä!

Tänään siis aiheena raha, säästäminen ja sijoittaminen:

 

Koetko, että sijoittamalla saa tuntuvasti paremmin säästöä kuin pankkitilillä lepuuttamalla? Kyllä ehdottomasti. Tottakai tuotto-odotus riippuu paljolti siitä, mihin sijoittaa. Korkosijoitusten tuotto-odotus on toki osakkeisiin verraten huomattavasti maltillisempi ja sijoitustuotteiden tuotto-odotukset on laskettu aina pitkällä sijoitusajalla. Tavallisilla käyttötileillä on tuotto käytännössä ei mitään ja jos tuumailee esimerkiksi useiden vuosien säästämistä, kannattaa ehdottomasti valita parempituottoinen tuote edes osalle säästöistä. Pahimmassa tapauksessa inflaatio jopa pitkässä juoksussa syö tilisäästöjä. On tärkeää kuitenkin säästää myös varakassaa yllättäviin menoihin, eikä koskaan sijoittaa rahaa, jolle on jo tiedossa konkreettinen käyttötarkoitus, kuten se perinteinen hajonnut pesukone, josta aina jaksetaan toistella näissä esimerkeissä, haha 😀 Tosin, tällä hetkellä elämme rahoitusmarkkinoilla poikkeuksellisia aikoja ja korkotuotteiden tuotot ovat tänä vuonna olleet ajoittain jopa osakemarkkinoita paremmat.

Mitä mieltä olet ”luksuslaukku on sijoitus”-sanonnasta? Heh, itselleni luksuslaukut ovat ensisijaisesti kulutustavaraa, joka ostetaan käytettäväksi. Toki, olenhan itsekin ostanut joskus aikanaan pari Vuittonin huivia ennen sitä ”massahypeä” (+hintojen nousua) ja saanut huutokaupalla myydessäni jopa hyvät voitot huiveista. En kuitenkaan henkilökohtaisesti koe, että saisin omiani takaisin merkkilaukuista, joita olen varsin ahkerasti käyttänyt vuosikausia, mutta tietyssä tapauksessa ymmärrän tämän, jos esimerkiksi ostaa jonkun erikoisemman laukun tarkoituksena enemmänkin säilöä sitä niin, että jälleenmyyntiarvo säilyy. Itse toteamani karu fakta on kuitenkin, että massatuotannon huomaa nykyään myös todella kalliissa hyödykkeissä, enkä itse koe, että nykypäivänä luksusmerkiltä X ostettu laukku vastaisi täysin laadultaan 15 vuotta sitten valmistettua. Toki varmasti löytyy monia poikkeuksiakin. Itseltäni löytyy pari 2000-luvun alkupuolella ostettua Vuittonin laukkua, joista uskoisin ehdottomasti saavani omani takaisin mikäli ne myisin, mutta en usko tilanteen olevan sama, mikäli ostaisin kyseiset laukut tänä päivänä. Eli ei, joskus ehkä samaistuin itse tähän ”luksuslaukku on sijoitus”-väittämään, mutta en enää.

Sijoitukset ja verot. Miten toimii ja täytyykö näistä itse ilmoittaa verottajalle? Käytännössä maksetaan sijoituksista verot siinä vaiheessa kun sijoituksia lunastetaan tai myydään. Poikkeuksena tietyt vakuutustuotteet, joissa on mahdollista nostaa ulos ensisijaisesti pääomaa ja ottaa tuotot ulos vasta pääoman jälkeen, jolloin verot maksetaan vasta silloin kun pääoma on nostettu ja aletaan nostamaan varsinaisia tuottoja. Noin yleisesti toimittavat pankit Suomessa automaattisesti verottajalle tiedot sijoituksista ja niiden arvoista, jolloin nämä tulee tarkastettavaksi esitäytettyyn veroilmoitukseen. En ole verotuksen asiantuntija, mutta käsittääkseni tämä ilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia Suomessa toimivia sijoituspalveluiden tarjoajia? Eli käytännössä, jos myisin tänään sijoituksiani voitolla, olisi nämä tuotot huomioitu veroilmoituksessa, jonka saan ensi vuoden alussa.

Helppo säästövinkki aloittelijalle? Ehdottomasti vain aloittaa se säästäminen 🙂 Jos säästäminen mietityttää, kannattaa ensin aloittaa pienillä summilla, jotka eivät vaikuta kuukauden talouteen. Aloittelijana en lähtisi kikkailemaan esimerkiksi suorien osakkeiden kanssa, vaan valitsisin hyvin hajautetun rahaston, jolla voi helposti ”harjoitella”. Sijoittaminen nimittäin koukuttaa! Jos ei yhtään tiedä mihin rahansa laittaisi tai tiedä miten aloittaa, suosittelen käymään esimerkiksi omassa pankissa juttelemassa ja kartoittamassa se, minkä riskiluokan tuote voisi olla itselleen sopiva. Myös esim Nordnetissä on verkko-sijoitusneuvoja, jonka avulla voi päästä alkuun itselleen sopivan sijoitustuotteen kanssa. Pankkien tarjoamat omat rahastot ovat mielestäni oikein hyviä ensimmäisiksi sijoitustuotteiksi.


Miten päästä ”talouskateudesta” eroon? Termi ei ole itselleni tuttu, mutta oletan tällä tarkoitettavan tunnetta siitä, että pitäisi sijoittaa ja säästää, koska kaikilla muillakin tuntuu olevan siihen mahdollisuus? Mielestäni tässäkään asiassa ei kannata vertailla itseään muihin, jokainen säästää ensisijaisesti itseään ja omaa tulevaisuuttaan varten. Ei ole oikeaa tapaa elää, kuten ei myöskään säästää tai sijoittaa. Kaikkien ei missään nimessä ole pakko sijoittaa tai säästää, vaikka aiheesta nykyään paljon enemmän puhutaankin. Silti toki itse näen, että säästäminen ja tulevaan varautuminen taloudellisesti on aina hyvä juttu. Oma vinkkini tähän on ehkä miettiä omat motiivit ja tavoitteet säästämiseen, sekä yksinkertaisesti aloittaa esimerkiksi kuukausittaisella rahastosäästämisellä, mikäli aihe kiinnostaa.

Kuinka paljon säästät kuukaudessa ja mihin? Pelkkiin rahastoihin vai myös tileille? En juurikaan säästä tilille. Varaan käyttötilille aina summan, joka vastaa kaikkia kuukauden arvioituja menoja ja vähän extraa. Yritykseni ALV-tili on toisessa pankissa ja pyrin siihen, että kun firman kassaan tulee rahaa, siirrän alvit, arvioidun normi-veron ja vähän extraa joustovarana OP:n verotilille. Maksan yrityksen arvonlisäverot kerran vuodessa, joten itselleni on selkeämpi vaihtoehto, että verot ovat erillään muista rahoista, enkä käy katsomassa verotiliä juuri ollenkaan (paitsi juuri äsken kun halusin katsoa erään seikan seuraavaan :D). Tätä en siis suosittele kenellekään, mutta koska olen hajauttanut sijoituksia myös eri pankkeihin, olen säästänyt suht. pienillä summilla myös verotililtä, vaikkakin sijoitusaika näille todennäköisesti on lyhyehkö.

Mutta! Olen varautunut mahdolliseen arvonvaihteluun siten, että siirrän aina verotilille myös extraa, joka tuo katetta tilille, mikäli verotililtä tehtyjen sijoitusten kurssit laskisivat. Tavoitteeni on, että nuo ”extrasiirrot” kattaisivat nuo summat, jotka olen sijoittanut rahastoihin, jolloin en joudu niitä lunastamaan veroja maksaessa. Näin olen myös huomannut saavani kivasti rahaa säästöön aivan huomaamattani, koska en ikinä edes muista koko verotilin säästöjä. Juuri kun aamulla kävin kurkkaamassa, oli ”verosäästöille” kertynyt neljästä eri rahastosta keskimäärin noin 3% tuotto, joka nyt ei päätä huimaa, mutta noin 4kk sijoitusajalle kuitenkin hyvä kun vertaa, ettei tililtä kerry mitään ja markkinat ovat lähikuukausina heitelleet aikalailla. Omassa pankissani säästän tällä hetkellä pienen summan vakuutuskuoreen (nyt lähikuukausina noin 100€) ja Nordnetin kautta pistän eri rahastoihin vaihdellen noin 200-500€ kuussa. Ihan järisyttävistä summista ei siis ole kyse. Lapselle säästän kuukaudessa noin 100€, joka menee 50/50 pienen käyttötilille ja hajautettuun osakepainotteiseen vakuutuskuoreen (kapitalisaatiosopimus, jossa voi muokata sijoitusjakaumaa myös kesken säästämisen ja nostoje tehdessä realisoituvat tuotot, sekä näinollen verotus vasta sen jälkeen kun kaikki pääoma on nostettu.) Anyway, kuukausittain laitan säästöön keskimäärin ehkä 300-600€.

Olet kirjoittanut ennenkin Nordnetistä ja se edelleen kiinnostaa. Mihin laittaisi siellä rahat? Kevään jälkeen olen ensisijaisesti sijoittanut Nordnetin kautta. Kesällä ostin osakkeita, mutta nyt olen pääasiassa merkinnyt rahastoja. Omia suosikkejani ovat eräs teknologia-rahasto, Kiina-rahasto, vastuullisen sijoittamisen rahasto ja Nordnet Smart 15, jota itse suosittelisin erityisesti aloittelevalle sijoittajalle.

Millä ”tuotteella” nyt aloittaisit säästämisen / sijoittamisen? Luultavasti samalla tavalla kuin aloitin aikanaan, eli säästämällä 50/50 osakepainotteiseen hyvin hajautettuun rahastoon ja ASP-tilille omaan asuntoon. Aloitin ASP-säästämisen muistaakseni 2012 ja säästin käsirahaa ensimmäiseen omistusasuntoon reilut pari vuotta noin 300€ kuussa suoraveloituksena palkkapäivänä, sekä ohessa myös rahastoihin. Jos haaveena on omistusasunto, suosittelen ihan kaikille ASP:ia!! Jos vain olisi mahdollista, avaisin meidän naperolle oman ASP-tilin ihan heti 😀

Mikä on paras tapa säästää ja helpoin tapa päästä säästämisessä alkuun? Yhdistin tähän kaksi samantyylistä kysymystä. Parhaasta tavasta en osaa sanoa, koska toki tyylejä säästää on monia ja paras tapa riippuu toki aina yksilön tavoitteesta ja monesta muusta seikasta, kuten riskinsietokyvystä ja tuottotavoitteesta. Parhaimmiksi tavoiksi mainitsisin itse säännöllisen säästämisen, eli että säästämisestä tulee rutiini ja että säästettävä summa on tasapainossa oman talouden kanssa. Helpoimmalla pääsee tekemällä kuukausisäästösopimuksen esimerkiksi hyvin hajautettuun rahastoon, jolloin säästösumma lähtee aina tililtä automaattisesti esimerkiksi palkkapäivänä, jolloin merkintöjen tai siirtojen tekeminen ei tuota ylimääräistä päänvaivaa. Myös konkreettinen tavoite säästämiselle motivoi ja suosittelen sen miettimistä, vaikka onkin ihan ok, että tavoite mahdollisesti muuttuu matkan varrella. Säästämisen konkretisoituminen on helpompi hahmoittaa ajatuksen tasolla kun pyrit johonkin konkreettiseen asiaan, kuten omaan asuntoon, maailmanympärysmatkaan tai sitten vaikka unelmiesi lepotuoliin. Tyylejä on monia 😉 Ja edelleen kartan itse termiä eläkesäästäminen, koska se jotenkin ahdistaa, enkä edelleenkään virallisesti ole eläkesäästäjä. Tavoitteeni eläkesäästämisen suhteen on edelleen asuntosijoittaminen lähivuosina.

Miten saada säästöön rahaa, kun nettona tilille tulee reilusti alle 2000€ ja toki tulee elää? Aloitin itse aikanaan sijoittamisen tienatessani nettona noin vajaat 2000€ kun aloitin työt pankissa tradenomi-opintojen loppuvaiheessa. Sanoisinko, että jo se, että säästää vähän on jo paljon. Monet aloittavat esimerkiksi 50 euron summalla, joka on hyvä siirtää sivuun heti palkkapäivänä. Tällöin tuota summaa ei tule käytettyä muuhun ja osaa suunnitella loppukuun menot sen mukaan, mitä tilille jää. Useimmissa tapauksissa tulotaso joustaa esimerkiksi 50€ säästön.Säästää voi myös esimerkiksi jokatoinen kuukausi. Toki pienten säästösummien kohdalla paras keino on olla pitkäjänteinen ja yrittää olla miettimättä sitä, ettei pienistä summista kasva suuria säästöjä, vaan ajatella säästämistä ennemminkin pitkän aikavälin juttuna ja tavallaan kuin maksaisit kuukausittain jonkin laskun.

 

Kiinnostaako aihe? Tehdäänkö tämä kysymyshaaste joskus uudelleen?

Entä paljonko te säästätte kuussa? ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Toimivia vinkkejäni tasapainoisen arjen tueksi

Kaupallinen yhteistyö: New Nordic

Työkuvioiden koettua mullistuksia syksystä on arki kieltämättä ollut hieman hektisempää kuin kesällä, mutta paljon on kuitenkin kiinni siitä miten rytmittää oman arkensa ja mihin asioihin panostaa. Pyrin edelleen siihen, että kiireestä toitottaminen olisi viimeisiä asioita, joihin sorrun.

Asiat, joihin itse luotan toimivan arjen suhteen ovat tekemisen huolellinen suunnittelu, yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan ja riittävät yöunet!! Pyrin arjessa optimoimaan kaiken mahdollisen ja ajattelemaan asioita siltä kantilta miten niitä voisi tehdä käytännöllisemmin. Oikeastaan on arki paljolti tasapainottelua hoidettavien asioiden, työn ja sitten taas terveellisten elämäntapojen, säännöllisen ruokailun, sekä riittävän levon välillä. Joskus tasapainottelu onnistuu, välillä taas ei. Omalla kohdallani on ruokavaliolla ja liikunnalla aivan merkittävä osuus arjen jaksamisessa. Kun ne jäävät vähemmälle huomiolle, nousee aivan varmasti jokin oire taustalle, oli se sitten niskan jumitus, jatkuva napostelunälkä tai yleinen nuutuneisuus.

Välillä kieltämättä tuntuu, että tarvitsisin erillisen kalenterin kaikille muistettaville asioille, joita on välillä yksinkertaisesti liikaa. Ennen olin aivan äärimmäisen tarkka kaikesta, muistin jokaisen sovitun asian, mutta nykyään tuntuu, että ”mom brain” voisi kuvailla toimintaani useinkin. Mistään sen suuremmista jutuista ei ole kyse, vaan enemmänkin arjen pikkujutuista, kuten unohdan tuoda kaupasta jotain tärkeää sen ainoan kerran kun lähden ostoksille ilman ostoslistaa tai unohdan puhtaat pyykit koneeseen kahdeksi tunniksi. You know, pieniä juttuja, jotka eivät kuitenkaan ole aikaisemmin olleet minun tapaisiani unohtaa 😀

Listasin omia vinkkejäni tasapainoisen arjen tueksi:

 

Kalenteroi treenit, jolloin ehtiminen ei ole syy jättää liikuntaa väliin. Syksyn mittaan olen ottanut käyttöön taktiikan kalenteroida treenit samalla tavalla kuin muutkin menot, jolloin niitä harvemmin tulee skipattua tai yksinkertaisesti unohdettua. Toimii! Pyrin itse siihen, että käyn viikolla 1-2 päivänä kuntosalilla, vähintään kerran lenkillä ja viikonloppuna yritän treenata jollain tapaa sekä lauantaina, että sunnuntaina.

Lisäksi panostan arjessa hyötyliikuntaan, kuten siihen, että valitsen hissin sijaan portaat ja kävelen lyhyehköt matkat julkisten sijaan. Hyötyliikunta on ehdottomasti pop varsinkin niinä viikkoina kun tuntuu, ettei treeniin oikein olisi aikaa aivan niin usein kun olisi toivonut. Mikä parasta, usein kävellen pääsee jopa nopeammin, kuin että jäisi odottamaan lyhyelle matkalle bussia tai sporaa. Itselleni aktiivisuus on yksi arjen tärkeimmistä jutuista, kehoamme ei yksinkertaisesti ole tehty istumaan valtaosaa päivästä ja olemaan paikallaan, vaan tekemään asioita fyysisesti. Aktiivisuuden puute tekee huonoa sekä keholle, että mielelle.

Tee lista hoidettavista asioista, tärkeysjärjestyksessä. Itse teen yleensä viikon alussa listauksen siitä, mitä on tarkoitus saada tehtyä. Toki myös päiväkohtainen lista voi toimia ja teen välillä itse myös niitä. Itse omaksun asioita parhaiten konkretian kautta, kuten tekemällä kauppalistoja, to-do-listoja ja kirjoittamalla ylös muistiinpanoja, jotka omalla kohdallani helpottavat arjen askareiden muistamista. Ah, on ihana viivata yli tai deletoida asioita to-do-listalta sitä mukaa kun niitä saa hoidettua!

Keskity yhteen ajatusta vaativaan tehtävään kerrallaan. Itselläni ainakin kestää aina jonkin aikaa, että pääsen kiinni johonkin hommaan ja monen eri asian välillä suhaaminen on ajankäytön suhteen todella huono idea. Joskus jos on kamalasti hommaa, on päällimmäinen ajatus tehdä vähän kaikkea, joka pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että on käyttänyt kamalasti aikaa siihen, ettei loppupeleissä ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Siispä koen ainakin omalla kohdallani passeliksi varata aikaa vieviin hommiin aina vähintään pari tuntia kerrallaan aikaa, jolloin keskityn vain ja ainoastaan yhteen suurempaan juttuun tai sitten hoidan pienempiä hommia pois tärkeysjärjestyksessä.

Panosta yöuniin. Olen itse todella tarkka riittävien yöunien suhteen ja omalla kohdallani olen todennut, että 8h on melkoisen passeli. Vähäiset unet huomaa arjen tekemisessä heti. Olo on vetämätön, ajatus ei oikein kulje ja on vaikea keskittyä oikein mihinkään. Itselläni tavoite on olla sängyssä ihan viimeistään yhdeksän jälkeen illalla. Läppäriä en nykyään ota koskaan mukaan sänkyyn.

Simppelit vinkkini parempiin yöuniin: Liikunta, viileä + pimeä makuutila ja älylaitteiden näyttöjen välttäminen. Itse kylläkin sorrun välillä selailemaan puhelinta sängyssä, mutta viime talvena hoksasin säätää näytön yöasetuksille ajastetusti niin, että näyttövalo muuttuu joka ilta kahdeksalta automaattisesti yömoodiin keltaiselle valolle. On ehdottomasti auttanut nukahtamista! Usein myös kuuntelen sängyssä äänikirjoja, jotka myös tehokkaasti edistävät itselläni unta.

Rauhallisempien aamujen neuvo on valmistella jo illalla asioita seuraavaksi päiväksi niin hyvin kuin vain mahdollista. Pakkaan illalla laukun valmiiksi, valitsen vaatteet itselleni ja pojalle, sekä annostelen kahvin valmiiksi pressopannuun. Itselläni auttaa aamuissa jo se, että on muutama asia vähemmän muistettavaa.

Luin kevään ja kesän aikana muutamia kirjoja yrttien ja rohdosten käytöstä, sekä innostuin jopa keräilemään ulkoa hyötykasveja käyttöön, kuten nokkosta, kuusenkerkkiä, koivunlehtiä ja voikukkaa. Erilaisia yrttejä ja rohtoja on käytetty lukuisiin eri tarkoituksiin jo tuhansia vuosia ja vaikka yrttien käyttöä ei saa sekoittaa lääketieteeseen, ovat monet lääkkeetkin alunperin keksitty kasveista löytyneiden ainesosien ja yhdisteiden ansiosta. Luonnossa ja kasveissa on tehokkaita ainesosia, joista voi olla luonnollinen ja hellävarainen tuki terveellisille elintavoille.

New Nordic on kasvi-yhdisteiden käytön edelläkävijä ja valmistanut laadukkaita kasviuutevalmisteita jo yli 25 vuoden ajan. Tuotteet valmistetaan niin, että niissä käytettävien rohtojen ja uutteiden aktiiviset ainesosat saadaan talteen. Kesällä käytin New Nordicilta Perfect Tan-aurinkokapseleita ja Wild Biotic-probiootteja, nyt seuraavaksi taas on lähdössä kokeiluun Hair Volume-tabletit. Kesän jälkeen normaaliin arkeen palattuani on minulla ollut käytössä nämä kaksi alla esiteltyä valmistetta, jotka toimivat loistavasti yhdessä ja tukevat erityisesti hektistä arkea.

Clear Brain on monipuolinen yrtti- ja kasviuutteita, kivennäisaineita, sekä vitamiineja sisältävä valmiste, joka tukee vireyttä ja kognitiivista toimintakykyä, varsinkin silloin kun suorituskyky joutuu haastavina päivinä koetukselle. Valmiste sisältää B-vitamiineja, jodia ja pantoteenihappoa, jotka tukevat hermoston toimintaa, aivojen suorituskykyä, muistia ja keskittymiskykyä. Yrtti- ja kasviuutteista sisältää Clear Brain antioksidanttipitoista granaattiomenaa, rannikkomännynkuoriuutetta ja saksanpähkinää. Käytän Clear Brainia erityisesti niinä päivinä kun työ vaatii erityistä keskittymiskykyä tai haluan lisätä koginitiivista suoritustehoa.

Melissa Dream on levollista unta tukeva rohdos- ja yrttivalmiste, joka ei sisällä melatoniinia. Melissa Dream sisältää mm. sitruunamelissaa ja kamomillaa, jotka molemmat ovat tunnettuja unta edistävinä, kehoa ja mieltä rentouttavina yrttikasveina. Olen itse käyttänyt molempia iltaisin myös rentouttavan yrttiteen muodossa, esimerkiksi kamomillatee on perinteisesti tunnettu unta vauhdittavana juomana. Lisäksi valmiste sisältää B-vitamiineja ja magnesiumia, jotka auttavat kehoa palautumaan yön aikana ja ehkäisevät lihaskramppeja. Valmistetta suositellaan otettavaksi 2 tablettia noin tunti ennen nukkumaanmenoa.

New Nordicin tuotteita myyvät valmistajan oman verkkokaupan lisäksi eri hyvinvointialan verkkokaupat, kuten Life ja Hyvinvoinnin Tavaratalo. Ainakin nämä kaksi valmistetta ovat vegaanisia ja gluteenittomia.

 

Mitkä ovat teidän vinkkinne tasapainoiseen arkeen?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Täydellinen illuusio

Hellurei ja ihanaa, viikonloppu! Olin eilen aamulla 5.45 herätessäni aivan silmät ristissä ja viikonlopun myöhäisemmät aamuherätykset tulevat kyllä niin hyvään saumaan. Yllättäen tuli aamulla myös niin hoppu, etten ehtinyt saada postausta ulos ja työpäivä koostui 6 tunnin palaveriputkesta. Viikko on ollut parin deadlinen vuoksi pientä härdelliä ja olen joutunut tekemään töissä vähän enemmän tunteja kuin normaalisti. Jo yli viikon olen potenut pientä eipäs/juupas-flunssaa, joka on yrittänyt tehdä tuloaan, muttei kuitenkaan sitten ole äitynyt pientä kurkkukipua ja nuhaa pahemmaksi. Välillä tuntuu, että olen todella herkkä säiden vaihtelulle, tulen nimittäin heti kipeäksi viileämpien ja varsinkin kosteampien syyspäivien saapuessa. Huomaan orastavan vilustumisen heti siitä, että olen normaalia nuutuneempi, eikä ajatus oikein laukkaa ihan niin vilkkaasti, kuin mitä normaalisti. Jätin suosiolla salinkin torstaina väliin ja päätin sen sijaan lepäillä ja hengailtiin poijan kanssa mm. kirjoja lukien. Flunssavalittelu kuitenkin viis!

Viime viikkoina ja kuukausina on sosiaalinen media puhuttanut täällä blogin puolella enemmän tai vähemmän. Riittämättömyys, kateus, kilpailu ja täydellisen elämän illuusio ovat kaikki termejä, jotka pyörivät some-keskustelun ympärillä. Elämme nykyään melko homogeenisessä yhteiskunnassa, jossa tuntuu olevan turvallista mennä monen asian suhteen ”kuten kaikki muutkin”. Tietyllä tavalla on sosiaalinen media (ainakin näin oman näkemykseni mukaan) vahvistanut tätä. Muiden tekemisiä ja kokemisia on helppo seurailla ja inspiroitua, mutta voiko se johtaa omien haaveiden unohtamiseen tai todellisen minänsä hukkaamiseen? Tai alkavatko ne tuntua huonoilta tai riittämättömiltä vain siksi, että jonkin marginaaliryhmää edustavan elämä tuntuu niin paljon upeammalta? Maailmassa, joka on yhä enemmän keskittynyt siihen, mitä muut tekevät. Paine menestyä, näyttää hyvältä 24/7, nähdä ja kokea, koska kaikki muutkin tuntuvat tekevän niin. Joka tuutista tuputetaan täydellisyyttä, yksinkertaisia elämänohjeita, joiden noudattamisen pitäisi ratkaista jokaisen arjen murheet ja ilmapiiriä, jossa jopa arkaillaan niiden ikävien asioiden esille nostamista.

Vaikka olenkin luonteeltani melko uteliasta sorttia, en loppupeleissä ole aivan kamalan kiinnostunut seurailemaan, mitä muut ihmiset tekevät, vaikka toki pieni spekulaatio välillä kuuluu naisten elämään, hah. Ei siksi, etten olisi kiinnostunut ystävien tai tuttujen tekemisistä, vaan oikeastaan koska oma elämä ja oma tekeminen tuntuu paljon tärkeämmältä. Toki, inspiroituminen on parasta vastapainoa arjelle, mutta olen oppinut pitämään tietyn rajan ja terveen järjen mukana somessa. Kuten me kaikki tiedämme, on harva asia loppupeleissä sitä, miltä näyttää, varsinkaan somessa. Ja juuri tämä on se kuuluisa sosiaalisen median loukku, luodaan illuusio täydellisyydestä, elämästä, joihin vain harvoilla on loppupeleissä mahdollisuus. Vähän kun lottoa pelaisi. Ja kun ruoditaan ilmiötä vieläkin syvemmälle on faktaa, että jopa kaikkein kreiseimmät asiat ovat nykyään täyttä totta aina luksuselämän tai matkakuvien lavastamisesta valeuutisiin. Voiko sitä loppupeleissä enää luottaa mihinkään mitä näkee tai lukee?

Tämän vuoden aikana olen vähentänyt somen käyttöä aivan huomattavasti ja oppinut katsomaan asioita tietynlaisen somefiltterin läpi. En juurikaan ole kokenut somen vuoksi alemmuuskomplekseja tai kateutta, ehkäpä juuri sen vuoksi, että olen melko tyytyväinen omaan elämääni ja tiedostan, että kiiltokuvien takaa löytyy monesti muutakin. Ehkäpä syy on myös siinä, että olen tehnyt somea niin pitkään, että on jotenkin päivänselvää, että sisältöä täytyy tutkia juuri sen filtterin läpi. Ahdistusta olen kokenut enemmänkin sen vuoksi, että on paine päivittää somekanavia ja olla aktiivinen. Pitäisi olla jatkuvasti raportoimassa kaikesta. Ja erityisesti liian suunniteltu ja siloteltu sisältö ahdistaa, myös omalla kohdallani.

Ja ne perhanan algoritmit, joiden seurauksena yhä useampi pohtii, mikseivät kuvani enää saa tykkäyksiä? Eikö ketään enää yhtäkkiä kiinnosta? Joskus muinoin kytättiin, että paljonko muilla on Facebook-kavereita, nykyään taas tykkäykset ja seuraajamäärät ajavat samaa. Ja onko sillä nyt loppupeleissä mitään väliä? Olisiko elämäsi muka erilaisempaa, parempaa tai onnellisempaa, jos saisit kuviisi enemmän tykkäyksiä tai jos sinulla olisi tuhansia seuraajia lisää? Enpä usko. Nykymaailma nojaa vahvasti analytiikkaan ja lukuihin. Asioita analysoidaan ja mitataan aina unenlaadusta, liikunnasta, DNA:stasi ja somen engagementista lähtien ja toki, onhan tästä paljon etuakin. Tietysti jokainen haluaisi elää parempaa elämää, optimoida arkea ja nykyteknologia tuo tähän loistavia mahdollisuuksia. Mutta entäs jos unohtaa elää kaiken analysoinnin keskellä?

Olen monesti päättänyt, että pyrin suuntana enemmän sinne extemporeen ja reaaliaikaisiin juttuihin, toki tähän panostankin juuri esimerkiksi stories-sisältöni osalta. Moni hakee sosiaalisesta mediasta inspiraatiota, mutta mikä sitten on liikaa? Oma tavoitteeni syksylle on edelleen pyrkiä enemmän siihen spontaaniin suuntaan, vaikka tietynlainen suunnitelmallisuus on osittain jo ajankäytöllisestikin pakollista silloin kun teet jotain työksesi. Asia, joka kuitenkin ehkä eniten harmittaa yleisellä tasolla, on se tietynlainen syvällisyyden väheneminen, jonka huomaa sekä sosiaalisessa mediassa, että arjessa muutenkin. Haetaan esimerkiksi ihmissuhteilta enemmän niitä pinnallisia seikkoja, kuin oikeasti syvempää yhteyttä. Asiat, jotka ensisijaisesti merkitsevät, ovat status, ulkonäkö tai jopa oman edun tavoittelu. Itse voin todeta, että olen ennemmin yksin kuin pintapuolisissa ihmissuhteissa.

Oma päätökseni tähän: Haluan keskittyä tekemään omaa juttuani ja tavoittelemaan omia unelmiani sen sijaan, että miettisin, mitä muut ihmiset tekevät tai mitä he ovat mieltä siitä, mitä minä itse teen. Saati sitten stressaisin sitä, etten ole jossain asiassa yhtä hyvä / menestynyt / aktiivinen / whatever, kuin mitä joku toinen on. Miksi omia unelmiaan pitäisi puntaroida muihin tai ajatella, mitä muut siitä ajattelevat? Eikö se kaikki aika ole pois siitä rajallisesta ajasta, jonka voisit käyttää oman elämän ja itselle tärkeiden asioiden edistämiseen?

Puhuttaako aihe teitä?

Onko some teille hyvis vai pahis? ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Suuria ja pieniä unelmia bucket listilläni x 6

Huh, eilinen oli poikkeuksellisen pitkä päivä ja tulin kotiin vasta vähän yli kahdeksalta illalla. Olin päivän Marketing Dayssä ja illalla eräässä tapahtumassa. Suoraan sanoen en pidä ollenkaan päivistä, jolloin tulen kotiin vasta seitsemän jälkeen (tai muutenkaan ympäri kellon päivistä, joista olen muutenkin pyrkinyt luopumaan), jolloin perheajalle ei jää ihan kamalasti aikaa. Onneksi näitä on kuitenkin harvakseltaan.

Olen tainnut joskus aikanaan tehdä postauksen isoista ja pienistäkin unelmista, mutta ajattelin tänään listailla joitakin unelmiani ja asioita, jotka ehdottomasti ovat bucket-listilläni vielä joskus. Unelmointi on nimittäin aivan parasta, oli kyseessä sitten iso tai pieni juttu. Ja toki, pienistä ajatuksista ne suuretkin unelmat lähtevät. Ja unelmista pitäisi muutenkin puhua enemmän ääneen, jolloin kynnys toteuttaa niitä toivon mukaan madaltuu 🙂

Yksi unelmistani toteutuu joulukuussa kun lähdenne Inariin yöpymään lasi-iglussa! Olen tästä aivan superinnoissani ja toivon niin kovasti, että olisi jo vähän lunta maassa tuolloin. Revontulet ovat myös yksi juttu, joita toivon hurjasti näkeväni. Tämä Lappi-innostus on noussut pintaan ihan tässä parin vuoden aikana ja olenkin aivan fiiliksissä lähiaikoina tutkinut Lapin kohteita 😀

Olen aina halunnut päästä käymään tähtiobservatoriossa ja vielä joskus näkemään omin silmin useampia planeettoja (kuin sen Santorinin kadulla eurolla kaukoputkesta näkemäni Jupiterin, haha) ja galakseja. Tosin, Venuksen ja Marsin osaankin jo bongata tähtitaivaalta. Tämä on asia, joka oikeasti kiehtoo maailman eniten! Kesällä päätin, että käyn syksyllä kaukoputkikurssin ja liityn Ursan jäseneksi (kuten maanantaina itseasiassa mainitsinkin), mutta en ole vielä ehtinyt, eikä toisaalta vielä ole ollut niin pimeitä iltojakaan, että kovin aikaisin näkisi kunnolla tähtiä.

Haluaisin edelleen muuttaa joskus Kaliforniaan 3 kuukaudeksi ja tämä on ollut haaveeni vuosikaudet. Vuokrata kiva talo, tehdä ehkä hommia Suomeen sieltä käsin ja nauttia kerrankin Cali-meiningistä kauemmin kuin sen muutaman viikon ajan. Olen käynyt Loseissa todella monesti, mutta silti rakastan paikkaa kerta toisensa jälkeen yhä enemmän, vaikka tietyissä asioissa todella Usa-kriittinen olenkin. Tämä on todella ristiriitainen aihe, koska tietyllä tavalla olen aina halunnut asua hetken Yhdysvalloissa, mutta sitten toisaalta taas en, koska kaikki suuren maailman paha ahdistaa. Mutta ehkä muutaman kuukauden aikana saisi hieman objektiivisemman näkökulman tähän. Minua oikeastaan harmitti todella paljon, ettei tänä vuonna päästy Loseihin, koska olin haaveillut mielessäni Cali-lomasta syksylle, mutta ehkä ensi vuonna. Silti mielessä päivittäin ;D Ainiin ja 3 kuukautta Uudessa-Seelannissa on ehdottomasti myös bucket listilläni!

Tämäkin liittyy näköjään yllättäen matkailuun, mutta yksi suurimmista matkailuun liittyvistä haaveistani on jo pitkään ollut päästä vielä joskus (edes sitten joskus eläkkeellä :D) kiertelemään kunnolla Tyynenmeren saaria. Ranskan Polynesiaa, Cookinsaaria, Samoaa, Fidziä, ehkä myös Tongaa, Salomonsaaria ja Uutta-Kaledoniaa. Ah! Tämä olisi niiiiiiin ihanaa !! Viikonloppuna juuri mietin, että mikä näistä olisi ensisijainen saarikohde, mutten oikein osannut päättää. Ehkä Samoa tai Cookinsaaret (joista siis tosiaan olen jo ajat sitten urkkinut potentiaaliset majoituksetkin valmiiksi, heh).

Sinänsä hassua, mutta ainakaan toistaiseksi ei minulla ole mitään tiettyjä konkreettiseen asumiseen liittyviä unelmia. Tiedättekö niitä, että haluaisin asua jollain tietyllä alueella tai tietynlaisessa asunnossa tai kodissa. Olen todella tyytyväinen nykyiseen kotiini ja vaikka usein selailenkin myytäviä asuntoja lähinnä huvikseni, en haluaisi muuttaa kodistamme mihinkään. Mutta siitä kyllä haaveilen, että asuisin vielä joskus niin tilavasti, että esimerkiksi vuodevaatteet ja muut tavarat mahtuisivat kaappeihin niin, että saisi aina ovet kaapeista kiinni, haha. Mulla on ollut aina ongelmia juuri säilytystilan suhteen 😀

Olen oikeastaan lapsesta asti haaveillut kirjoittavani joskus kirjan. Ala-asteella aloitin parinkin eri kirjan käsikirjoitukset (hahaha) ja koska olin junnuna melko toimelias tapaus, otin jo selville eri kustantamoita, joihin voisin kässärit lähettää. (Kuten myös joskus 9-vuotiaina soitimme ystäväni kanssa eräälle tuottajalle ja kerroimme, että haluamme perustaa bändin. Tuottaja sitten kysyi, että onko meillä jo joku demo valmiina ja homma tottakai tyssäsi siihen. Apua, en ole kertonut varmaan koskaan kenellekään!) Ja siis en tietenkään lähettänyt niitä kässäreitä eteenpäin, eivätkä kustantamot luultavammin (lol) olisi lähteneet kustantamaan 10-vuotiaan koomista väkerrystä, mutta kai sitä aina haaveilla saa. Pari vuotta takaperin oli aivan hilkulla, etten lähtenyt luonnostelemaan mielikuvituksen tasolla olevaa kirjaani, ehkäpä vielä joskus. Aihetta en tosin halua paljastaa 🙂 Ja hassua, etten ole tainnut koskaan sanoa ääneen tätäkään haavetta.

 

Onko teillä jotain pieniä tai suuria unelmia, joita haluaisitte paljastaa? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.