Suuren unelman tavoittelua säästämällä ja vaurautta tuova kristallini

Olen monesti kirjoittanut täällä unelmistani ja siitä kuinka niitä tulisi aina pyrkiä tavoittelemaan. Toki jotkut asiat voivat olla lottovoiton tavoin melko utopistisia tai muuten vaan vaatia toteutuakseen melkoista rohkeutta, mutta loppupeleissä melko harva asia on oikeasti mahdotonta toteuttaa ja saavuttaa, jos vain tekee tarpeeksi töitä niiden eteen. Tai edes jotain pieniä juttuja, jotta saattavat askeleen lähemmäs omaa unelmaa.

Eräs oma unelmani on viime kuukausina alkanut taas vaihteeksi nousta pinnalle. Nimittäin ulkomaille muutto tai edes muutaman kuukauden maailmanympärysmatka. Olen yleisesti melko suunnitelmallinen ihminen, mutta olen alkanut jopa asennoitua tilanteeseen, jossa lähtisi muutamaksi kuukaudeksi jonnekin ja antaisi fiiliksen kuljettaa eteenpäin eri paikkoihin. Asia, joka itseäni ahdistaa on juuri paikalleen juurtuminen. Semmoinen paikallaan junnaava arki, jolloin eteenpäin ajava elementti on joku tulevaisuudessa häämöttävä lomamatka. Arki on useimmilla tietysti semmoista tasapaksua, varsinkin perhearki tuo elämään tietynlaiset pakolliset rutiinit. Eihän elämän tietenkään tarvitsisi olla semmoista ja tietysti ratkaiseva juttu on aina ne valinnat, joita itse tekee ja yleisesti kuinka itse suhtautuu omaan elämäänsä.

Aloin kirjoittamaan tätä postausta eilen aamulla. Sen jälkeen suuntasin Joutsenmerkin sijoitusaamuun kuulemaan uusista vastuullisista sijoitusrahastoista ja mielenkiintoisia juttuja sijoittamisesta noin yleisesti. Vaikka olenkin itse säästänyt ja sijoittanut säännöllisesti vuosia, sekä myös työskennellyt näiden juttujen parissa, on pieni muistuttelu aina itselleenkin tärkeää. Miksi säästää, varsinkin juuri pitkässä juoksussa? Vaikka suositus onkin säästää sekä sitä varsinaista puskuria yllättäviä juttuja varten ja sitten taas pidemmällä aikavälillä, on itselläni ymmärrettävästi pääfokus juurikin tuossa pidemmän aikavälin säästämisessä rahastoihin. Alunperin piti raapustaa ihan vain niistä unelmista, mutta eilisen jälkeen nousivat pinnalle enemmän ajatukset juurikin niihin unelmiin säästämisen kannalta.

Olen aikaisemmin herätellyt teitä miettimään omia kulutustottumuksianne, miettimään mihin se raha oikeasti kuluu. Aina täytyy kuitenkin löytyä pieni budjetti myös niille elämän iloille ja hemmottelulle. Vaikka itse paasaankin säännöllisin väliajoin säästämisestä, en juurikaan säästä tilille. Sanoisinko, että käyttötileillä on yleensä vaihdellen aivan maksimissaan 500-2000e ”ylimääräistä” rahaa, loput ovat sijoitettuna eri kohteisiin ja niistä en kyllä hevillä rahaa nosta. Ainoan kerran kun olen joutunut nostamaan sijoituksiani oli äitiyslomalla kun nostin 500e reissurahaa Ranskaan.

Kaikkea en suinkaan sysää rahastoihin vaan totuus on, että pääasiassa nuo likvidit säästöt kuluvat matkustamiseen. Se on suuri intohimoni ja juuri se juttu, johon oikeasti haluan laittaa rahaa. Havaijin ja Kalifronian reissua varten haalin kasaan useita tonneja tilille, yksinkertaisesti kovalla työllä, miettimällä valintojani ja juuri niitä menoja. Eilen juuri mietinkin, että jösses mitä summia sitä saisikaan säästettyä, jossei reissaisi! Mutta se ei taas ole sitä elämää, jota haluaisin elää. Jonkun toisen mielestä voi olla turha ajatus laittaa rahaa matkailuun, joka ei ole samalla tavoin konkreettinen asia, kuten nyt vaikka auto, kesämökki tai mikä tahansa muu ostettava hankinta. Jos nopeasti lasken, kuluu minulla vuodessa matkusteluun kokonaisuudessaan karkean arvion mukaan varmasti lähes 10 000 euroa. Jösses! Enpä ole aikaisemmin edes ajatellut summaa vaan elänyt sen mukaan, että niistä asioista, joita haluan tehdä, en pihistele. Toisaalta, kuinka paljon matkustaminen sitten antaakaan. Sitä ei nimittäin rahalla mitata. Ja vaikka onkin suuret summat kyseessä, ei kyllä harmita ainutkaan euro, joka on matkailuun kulunut.

Ja nyt myös paljastan: En itse säästä aktiivisesti eläkerahastoon. Ajatus eläkesäästämisestä suoraan sanoen ahdistaa. Siksi olenkin kiertänyt ajatuksen ja valinnut sijoituskohteeni niin (suuri osakepaino), että ne soveltuvat hyvin myös todella pitkän aikavälin sijoittamiseen. Näin olen pääni sisällä saanut kierrettyä tuon ajatuksen eläkesäästämisestä. Oma suunnitelmani eläkesäästämisen suhteen on ostaa seuraavan 10 vuoden sisällä 1-2 sijoitusasuntoa, jotka toivon mukaan olisivat eläkeiässä velattomia. Näin voin myydä asunnon ja elellä noilla varoilla tai vaihtoehtoisesti jatkaa vuokraustoimintaa ja saada sitäkautta lisätuloa eläkkeellä. Omaan mieleeni tämä on ehdottomasti houkuttelevampi vaihtoehto kun virallinen eläkerahasto.

Jos palaan takaisin alkuperäiseen aiheeseen, on oma tavoitteeni säästämisen suhteen juurikin tavoitella niitä unelmia. Pyrkiä tilanteeseen, jossa voisin vain tehdä päätöksen lähteä maailmanympärysmatkalle, koska olen säästänyt siihen rahaa. Pidempi reissu on juttu, joka on viime aikoina yhä enemmän pyörinyt mielessäni. Tiedättekö, lähteä esimerkiksi pariksi kuukaudeksi jonnekin, välttämättä suunnittelematta niin tarkkaan mikä seuraava kohde on? Tämä ei välttämättä ole ajankohtainen juttu tänä tai ehkä ensi vuonnakaan, mutta siksi onkin hyvä varautua jo nyt. Toisaalta jarruttavia tekijöitä on.. Vuosien päästä lapsemme oppivelvollisuus, lisäksi meillä on kaksi koiraa. Omistusasunto ei sinänsä ole mielestäni mikään este. Helpompihan se on vaihtoehtona, kuin vuokra-asunto, jonka suhteen on kaksi vaihtoehtoa: Maksat täyttä vuokraa tai muutat pois ja raahaat omaisuutesi varastoon. Omistusasuntoon voi ottaa helposti alivuokralaisen tai sitten vain maksaa asuntolainasta pelkkiä korkoja. Suurin unelmani olisi järjestää asiat ja elämäni semmoiseen tilanteeseen, että voisin työskennellä toiselta puolelta maapalloa tai mistä tahansa. Elää elämää lämpimässä, edes kerran. Rakas perheeni tietysti mukana. Tai vaihtoehtoisesti järjestää tilanne taloudellisesti säästämällä siihen, että voisi viettää jopa puoli vuotta kertakaikkiaan tehden ei mitään. Tai ei ainakaan mitään, mitä ei oikeasti halua, vaan olla vaan ja toteuttaa itseään mielekkäällä tavalla, nauttia elämästä täysillä ja keskittyä itseensä, sekä rakkaimpiinsa. Tärkein juttu on mielestäni se, että ylinpäänsä on haaveita, niitä mitä kohden tavoitella. Asioita, jotka toimivat arjen motivaattoreina.

Sain nimittäin eilen itse hurjaa lisäinspistä säästämiseen ja kevään missio olisi testailla myös uudenlaisia sijoituskohteita, sekä myös nostaa kuukausittain säästettävää summaa 🙂 Eilisen sijoitusaamun jälkeen aloin myös enemmän miettiä sijoittamisen vastuullisuutta. Sitä, että haluan sijoituksillani tehdä tietynlaisen valinnan ja vaikuttaa. Pyrkiä jatkossa siis valitsemaan sijoituskohteeni vastuullisemmin, koska asiat, joita en halua tukea, ovat esimerkiksi aseteollisuus, tupakkateollisuus tai muut arveluttavat tahot. Kävinkin heti katsomassa omia rahastojani ja oman pankkini sivuilla oli merkintä, että vastuullisuus ja ESG-periaatteet ovat otettu huomioon kaikissa rahastoissa. Hieno homma!

Ja hei, vaikka nämä kuvat kivistä ja kristalleistani eivät sinänsä liity aiheeseen mitenkään, liittyy tämä sitriini kyllä! Sitriinin sanotaan nimittäin olevan erityisesti varallisuuden ja uramenestyksen kannalta onnea tuova kivi. Jos toivot menestystä bisnekseesi, urallesi, motivaatiota työelämään tai muuten vaan taloudellista onnea, on sitriini ehdottomasti oikea kivi työpöydälle 😉 Sen nimittäin sanotan lisäävän luovuutta, tuottavuutta ja auttavan saavuttamaan unelmia, sekä muuttavan negatiivisia ajatuksia positiivisiksi. Sitriini ei ainoastaan auta tuomaan taloudellista onnea ja vaurautta, vaan myös säilyttämään sitä. Myös taiteilijoille ja luovaa työtä tekeville suositellaan sitriiniä luovuutta lisäämään, ei siis ainoastaan puhtaassa bisesmielessä, vaikka kivea kutsutaankin nimellä the merchant’s stone. Oli niin tai näin, ainakin on kaunista katseltavaa läppärillä näpyttelyn ohessa, hehe.

Mietinkin varovaisesti tiedustella, että kiinnostaisiko teitä postaus kristalleistani? Mihin tarkoitukseen mikäkin on ja mihin niiden sanotaan auttavan? 🙂

Ja sitten itse aiheesta: Motivoivatko unelmat teitä säästämään?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Mitä teen työkseni ja mikä siinä on parasta?

Työasiat ovat kiinnostaneet blogissa paljon. Aikaisemmin ja toki sen jälkeen kun vaihdoin kesällä alaa. Jotain olenkin tänne työstäni kirjoittanut, mutta ajattelin, että olisi hauska tehdä postaus siitä, mitä teen ja mikä työssäni on parasta. Mitä työni sitten käytännössä on? Teen tulospohjaista onlinemarkkinointia, eli tuotan asiakkailleni näkyvyyttä ja myyntiä eri kanavissa, pääasiassa sosiaalisessa mediassa. Asiakkaitani ovat esimerkiksi muodin ja kauneuden verkkokaupat. Pyrin miettimään heille keinoja saada lisättyä myyntiä, näkyvyyttä tuotevalikoimalle, sekä tarvittaessa erilaisia muita viestinnän tai tekniikan ratkaisuja.

Pääasiassa työpäiväni koostuvat sähköpostittelusta, verkkokauppojen valikoiman ja kiinnostavien tuotteiden bongailusta, sekä tottakai myös vaikuttajien kanssa kommunikoinnista ja erilaisten yhteistöiden suunnittelusta. Mietin, mikä voisi olla ajankohtaista, mikä tuote voisi myydä hyvin ja missä kanavassa. Miten yhteistyön voisi toteuttaa ja mikä sen kohdeyleisö olisi. Kuulostaa ehkä varsin simppeliltä, mutta loppupeleissä homma vaatii jatkuvaa ideointia, ajattelutyötä, reagointia ja hurjasti näpyttelyä. Päivisin ei kyllä tarvitse peukaloitaan pyöritellä, joka sopii minulle loistavasti. Aivan huippua jokatapauksessa! Syksyllä vietin päivän I love me-messuilla, jossa kävin moikkaamassa asiakkaitani, joulun alla järkkäsin meille keväälle säännöllisen yritysjoogan, tietysti tapaan myös säännöllisesti asiakkaitani ja yhteistyökumppaneita. Kaikenlaista erilaista hommaa loppupeleissä.

Tässäpä muutama seikka, jotka ovat parasta työssäni:

 

Työnteko onnistuu käytännöstä missä tahansa. Pidän välillä etäpäiviä, jolloin työskentelen kotoa käsin, etäpäivinä säästän arvokasta aikaa kun ei tarvitse raahautua keskustaan toimistolle tai millään tapaa ehostautua. Töitä voi tehdä niin sängyssä, sohvalla kun keittiönpöydän ääressäkin. Miksei nyt periaatteessa ulkomailtakin 🙂 Juuri yksi päivä päätin hetken mielijohteesta mennä Espresso Houseen aamupalalle (ja ihanalle golden lattelle!) ja tein samalla tunnin verran töitä kahvilasta käsin. Useaan otteeseen ollaan myös Jutan kanssa pidetty kahviloissa ”kimppa-työpäiviä”. Itseäni vaihteleva työympäristö ainakin inspiroi.

Saan tehdä töitä ihanien ja inspiroivien ihmisten kanssa. Yritykset, joiden ajatusmaailman takana voin itsekin seistä, kuten esimerkiksi luonnonkosmetiikan, kauneuden ja hyvinvoinnin yritykset, bloggaajat ja muut yhteistyökumppanit. Pidän hurjasti ihmisten kanssa olemisesta, ideoinnista ja siitä, että voin kenties olla heille avuksi. Nykypäivänä kun verkostoituminen todella on tärkeää. Löysinhän itsekin työpaikkani juuri blogini kautta verkostoitumisen ansiosta. Itse en voi sietää meininkiä, jossa toiset ihmiset ovat vain tapa hyötyä itse jostain. Toisaalta, vaikka osaankin pitää puoleni, saatan joskus olla itse liiankin kiltti. Mielestäni on kuitenkin tärkeä lähestyä maailmaa sillä ajattelutavalla, että yhdessä hyvä tulee. Kun yhdistää monen tekijän hyvät taidot ja tiedot, voi saada aikaan vaikka mitä. Yhteistyö ja yhteen hiileen puhaltaminen onkin todella tärkeää, ei missään nimessä hyväksikäyttö ja oman navan ajattelu.

Saan itse suunnitella mitä teen ja milloin. Toki välillä on tapaamisia, paltsuja ja deadlineja, joista ei voi joustaa, mutta noin yleisesti voin itse suunnitella, että teenkö töitä aamuseiskalta vai iltakahdeksalta. Yleensä avaan työläppärin aamulla heti herätessä, jolloin saan yleensä tehokasta työaikaa 1-2h. Jos keskellä päivää on joku meno, voin tehdä päivän loput hommat esimerkiksi työmatkalla junassa tai Tommin kyydissä, tai sitten kotiin päästyäni. Pyrin kuitenkin siihen, että saan mahdollisimman paljon aikaan jo aamusta. Joskus saattaa mieleeni tulla sunnuntai-iltana joku homma, jonka haluan hoitaa ja silloin saatan hetkeksi kääntää työmoodin päälle. Vastavuoroisesti saatan joskus sitten käydä keskellä päivää esimerkiksi jossain blogitapahtumassa. Pääasia, että työtunnit tulevat täyteen, tekipä töitä sitten 9-17 tai silloin kun se itselleen parhaiten sopii.

Koen, että tämmöinen työskentelytapa on itselleni se paras. Teet työtä silloin kun olet kaikkein tuottavin. Silloin saatat saada tehtyä tunnissa hommat, joihin menisi 3h silloin kun et kenties taas ole sillä kaikkein tuottavimmalla tuulella. Itselleni on myös tärkeää työtiimi ja ilmapiiri, jossa luotetaan toisiin ja siihen, että jokainen hoitaa oman hommansa.

Toisaalta luovassa ajattelutyössä on myös kääntöpuolensa. Ennenhän olen tehnyt melko paljon manuaalista työtä ja prosesseja, jotka toistuvat aina samana. Työ on ollut töissä ja that’s it. Siihen ei ole liittynyt mitään, mitä voisin tai edes kiinnostaisi miettiä kotona. Pankin palveluprosessit, kuinka myisin enemmän yms. Suoraan sanottuna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa aikaisemmin miettiä työasioita kotona, koska niihin ei ollut minkäänlaista henkilökohtaista intressiä.

Syksyn mittaan olen oppinut, että jatkuva luovuus voi todella olla aivoille rasittavaa. Käytännössä mietin kokoajan uusia ideoita, miten tekisin jonkun asian ja työ on todella erilaista kun aikaisemmin tekemäni rutiininomainen manuaalityö, joka hoitui jopa melkein automaatiolla. Olen huomannut, että luovan työn kanssa on vaikeampi irtaantua työmoodista. Pää kun on jatkuvasti mukana kulkeva toimisto ja ajatus laukkaa välillä aivan jatkuvasti. Siksi ehkä arjen rentoutumiskeinot ovatkin nousseet syksyn mittaan enemmän ajankohtaiseksi. Tilanne kun on ollut itselleni myös uusi. Valtavan mieleinen kuitenkin!

Millaista työtä te teette? Mikä siinä on parasta?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

IG-arvonta: Voita liput Matka 2018-messuille

Matkamessut järjestetään parin viikon päästä, 19.-21.1 Helsingin messukeskuksessa. Pakko myöntää, että olen kieltämättä jo ennakkoon heiman odotellut eri messutarjouksia lentojen suhteen. Matkahulluna olisi tarkoitus osallistua messuille mediapäivänä, mutta sain myös teille jakoon pari loppua messuille. Päätin järjestää IG-tililläni arvonnan kahdesta lipusta, eli osallistua voit IG-tilini puolella ja seuraamalla minua Instagramissa @iines

Tarkemmat osallistumisohjeet (ja itse osallistuminen) siis Instan puolella @iines

Ps. Parin viikon päästä kuvien maisemiin.

 

Arpaonnea! 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Vuoden eka ja 2017 tykätyimmät jutut♥

Hyvää uutta vuotta teille kaikille! Tänään vietetään vuoden ensimmäistä päivää ja sen kunniaksi yritän myös tehdä paluun pieneltä ”blogilomaltani”. Räkätauti vaivaa edelleen, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Vuodenvaihdetta vietettiin meillä varsin rauhallisissa merkeissä, vähän herkkuja ja aikaisin nukkumaan.. Samoissa merkeissä menneet nämä pyhäpäivät noin muutenkin.

Julkaisin IG:n puolella vuoden 2017 best ninen, eli vuoden 9 tykätyintä kuvaa. Joukkoon mahtui pääasiassa Islantia (:D !), mutta myös muunmuassa korvapuusteja ja hiuskuvia.  Selvää on siis ainakin se, mikä teitä eniten kiinnostaa. Linkkailin postaukseen myös luetuimpia postauksia vuoden varrelta.

Mitä muuta sitten mahtui vuoteen 2017…?

 

Pikkuinen täytti 1v. Vuonna 2016 juhlistettiin pienokaisen syntymää, mutta vuonna 2017 ikimuistoisia 1v-kemuja! Vuoteen mahtui myös imetyksen lopettaminen ja päivähoidon aloittaminen.

Monta reissua. Tammikuussa olimme ensimmäisellä kaukomatkalla naperon kanssa Seychelleillä, kesäkuussa olin Kroatiassa, elokuussa suuntasimme perhelomalle Biarritziin ja sen perään piipahdin Tallinnassa blogireissulla. Loppuvuodesta toteutui pitkä haaveeni Islannin reissusta.

Koska tukkajutut olivat vuoden tykätyimpiä, otan lyhyesti kantaa myös niihin 😀 Kriiseilin tukkani kanssa tuttuun tapaan. Vuoden aikanaa blondailtiin paljon, sitten päädyttiin pitkään haaveiltuun long bobiin, jonka jälkeen kriiseiltiin taas tukan perään kun imetyksen jälkeinen hormonimyllerrys katkaisi vaalennetun hiukseni kauttaaltaan reilun 10cm mittaiseksi. Noh, sen perään päätin lopettaa vaalennuksen kokonaan ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Otin lopputilin pankkityöstäni hoitovapaan aikana kesällä ja vastaanotin unelmieni työn onlinemarkkinoinnin parista. En ole katunut päätöstäni päivääkään. Joidenkin juttujen kanssa täytyy ehdottomasti seurata sydäntään ja omalla kohdallani hoitovapaa oli asia, joka auttoi hahmottamaan, että mitä oikeasti haluan elämältäni.

Täytin heinäkuun lopulla 30. Tommi järkkäsi ystävieni kanssa pyöreiden kunniaksi yllärisynttärit, joihin kuului esimerkiksi ensimmäinen tatuointini, iik! Ehdottomasti kivoimpia juttuja viime vuodelta.

Kotijuttuja nähtiin myös paljon ja koko vuoden kestänyt kotiprojekti jatkuu edelleen.. Jotain juttuja saatiin kuitenkin päätökseen, kuten portaiden ja yläkerran metallikaiteet, sekä viimeisimpänä olohuoneen seinän maalaus.

Toki myös blogi itsessään koki suuren mullistuksen viime maaliskuun lopulla, jolloin uudistin sivun täysin ja samalla siirryin tutusta turvallisesta Bloggerista oman domainin alle WordPressiin. Samalla jäi unholaan It ain’t hard to tell.

Siinäpä muutama viime vuoteen mahtunut juttu. Jäikö teillä erityisesti joku juttu mieleen viime vuodesta?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Mitä bloggaaminen on opettanut vuosien varrella?

Blogini täyttää ensi vuoden alussa 9 vuotta. Kävin urkkimassa salaisista arkistoistani, että olen julkaissut Bloggeriin ihkaensimmäisen blogipostaukseni 16.2.2009. Helmikuussa pyörähtääkin käyntiin kymmenes vuosi bloggaajana! Kylläpä vuodet vierivät nopeasti.

Ihkaensimmäisen blogikirjoitukseni olen aloittanut aikoinaan näillä sanoilla:

”Blogin perustaminen on ollut jo kauan mielessä, mutta hakusessa on ollut lähinnä se oleellisin, eli mistä kirjoittaa? Päätin, että alan kirjoittaa ainakin aluksi anonyymisti elämästäni ja ns. jokapäiväisistä asioista, kuten opiskelusta, töistä, ajoittaisista stressi-kausista ja yleisestä panikoinnista. (:D) Ehkä vaikeinta oli yrittää keksiä blogilleni nimi, jonka nyt päätin saavan nimen ikuisen lempikappaleeni, Nas:in ’It ain’t hard to tell’:in mukaan..”

Noh, melko samalla polulla ollaan edelleen, vaikken anonyyminä olekaan kirjoitellut enää vuosikausiin. Opiskelut ovat vaihtuneet päivätöihin, arjen kommellukset perhe-elämään ja sitä rataa. On päivänselvää, että jos teet jotain asiaa päivästä ja vuodesta toiseen, opettaa se sinulle pakostikin ajan kuluessa asioita. Kuten bloginikin on opettanut minulle. Mutta mitä? Listasin muutamia asioita, joita olen blogin kautta oppinut.

Kirjoitustaitoa. Sanoisinko, että olen aina kyllä osannut kirjoittaa tarinoita ja asiatekstejä, mutta bloggaaminen on kyllä hionut tehokkaasti tätä taitoa. Aiheesta kun aiheesta on useimmiten helppo saada sisältöä aikaan ja tarinoiden rakenteet tulevat automaattisesti. Se ei ole itsestäänselvä asia ja ellet ole eläessäsi kirjoittanut pohtivia tekstejä tai tarinoita, ei niiden luominen alkuun ole ihan helpoimmasta päästä.

Itseilmaisua. Kirjoittaminen on tavallaan kuin terapiaa. Kun asiat tai ajatukset saa julki kirjoitettuun muotoon, saa niihin tietynlaista selkeyttä. Jos joku asia on pääsi sisällä solmussa, saat sen kurottua auki kirjoittamalla tekstimuotoon. Bloggaaminen on itseilmaisua ja mielipidevaikuttamista parhaimmillaan. Saat tuoda ilmi ajatuksia ja asioita, jotka itseäsi kiinnostavat ja tavoitat samalla muita, jotka ovat kiinnostuneita samoista aiheista. Vuorovaikutus lukijoiden kanssa on myös kaiken perusta! Blogi on kuollut ilman ainuttakaan kommenttia. Olen siis todella iloinen jokaisesta kommentista, jonka teiltä saan ja pyrin aina vastaamaan niihin 🙂

Tietynlaista sensuuria, varsinkin mitä tulee omiin asioihini. Vaikka oma persoonani onkin blogin perusta, olen myös vetänyt tietyn rajan sen suhteen, mitä täällä jaan ja mitä taas en. Esimerkiksi perheemme kovin henkilökohtaiset asiat tai yksityiskohdat arjestamme eivät kuulu julkiseen blogiin, vaikka päällisin puolin täällä elämästämme kertoisinkin. En halua yksityistä elämääni ruodittavan netissä, sen vuoksi jätänkin tietyt asiat blogin ulkopuolelle. Ennen kerroin blogissa todella paljon elämästäni, enkä sinänsä kadu mitään, mutta nuorempana olisi ehkä voinut ajatella kahdesti ennenkö julkaisee jonkun kärkkään, kieli poskella kirjoitetun tekstin. Noh, elämä opettaa.

Valokuvaustaitoja. En koe, että olisin kovin hyvä kuvaamaan, mutta ihan ehdottomasti kyllä paljon parempi kuin vuosia sitten! Kuluneen vuoden aikana olen innostunut kuvaamaan kunnollisella järkkärillä ja eron vanhaan kameraan kyllä huomaa. Harjaantuneista kuvaustaidoista on ollut hyötyä myös ihan omissa ”jutuissani”, kuten kotiarkistojen lomakuvissa tai pikkuista kuvaillessa.

Markkinointia. Ja yleisesti melkein kaiken somemarkkinoinnista. Kuinka blogilla voi tienata, millaista on seuraajia kiinnostava sisältö, kuinka toteutetaan yhteistöitä tai kaupallisia kampanjoita sosiaalisessa mediassa ja niin edespäin. Enpä jotenkin jaksa uskoa, että olisin tällä urapolulla ilman blogia. Luin hetken kauppiksen pääsykokeisiin juuri blogin perustamisen aikoihin kun opiskelin vielä restonomiksi ja nyt kun muistelen, niin olinpa melko pihalla jo ihan jostain markkinoinnin perusteista! Hassua, kuinka eri asemassa ollaan nyt lähes 10v myöhemmin.

 

Loistavaa torstaita teille!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.