Mitä te toivotte blogiltani?

Kuten ehkä olen täällä jauhanut, jään ensi viikolla lomalle ja haluan heinäkuussa omistautua vieläkin enemmän blogilleni. Olen aina saanut teiltä aivan parhaita postaustoiveita ja parhaani mukaan olenkin niitä pyrkinyt toteuttamaan. Ja koska haluan toteuttaa juuri semmoista sisältöä, joka teitä kiinnostaa, toivoisinkin teiltä palautetta sen suhteen, mistä te haluatte lukea enemmän?

Esimerkiksi seuraavia aiheita olen tuumaillut lähiviikoille:

 

Astrologinen syntymäkarttani ja mitä se kertoi minulle itsestäni?

Ystävyyssuhteet aikuisena

Näin ajattelen painostani ja kehostani

What’s in my bag – päivitetty versio

Viikon kristalli-katsaukset 

Miten hinnoittelen blogiyhteistyöni?

Kesän toimivia aurinkotuotteita

Kiinnostavatko nämä aiheet, joita olen miettinyt ja tuleeko mieleesi jotain muuta, mitä toivoisit blogiini tai kenties aihe, josta toivoisit enemmän sisältöä? Koti, perhe, kauneus, asukuvat? Olen hurjan kiitollinen jokaisesta ideasta! <3

 

Kuva Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Heivasin viisivuotissuunnitelmani romukoppaan

Täytän ensi kuussa 31 vuotta ja tässä yhtenä päivänä havahduin työni lomassa jotenkin siihen, että olen pian virallisesti ”yli 30-vuotias”. Apua! Vai eikö sittenkään kriisiä? Sanoisinko, että olen itse melko sinut ikäni ja kertyvien vuosien suhteen. En jaksa stressata asiasta, jota nyt ei nykytieteen nojalla voi pysäyttää. Normaaleinta asiaa ikinä, sitä että tulee vanhemmaksi ja tietysti myös viisaammaksi, hehe. Yleensä myös vältän lähtemästä mukaan niihin ”Voi apua, jo x vuotta täynnä”-jaaritteluihin, joita kuulee silloin tällöin. Mitä pahaa on siinä, että tulee vanhemmaksi? En minä haluaisikaan olla se sama Iines, joka oli 20-vuotiaana, vaan juuri tässä hetkessä. Viime kesänä kirjoittelin ajatuksiani kolmenkympin rajapyykistä täällä ja sanoisinko, että samoilla linjoilla mennään edelleen.

Muistatteko ne ”nuoruusvuodet” alle parikymppisenä kun 30-vuotias tuntui aivan ikälopulta? Jotenkin hassua, kuinka sitä vuosi vuodelta ajattelee enemmän niin, että ikä on vain numero. Vanheneminen on ennen kaikkea henkistä. Henkistä kasvuahan se onkin, fyysiset muutokset tulevat siinä sivussa. Oppimista, kehittymistä ja tietynlaista kypsymistä. Löytyyhän teineistäkin niitä, jotka henkiseltä tasoltaan muistuttavat enemmänkin kolmekymppistä. Itse en halua vanhentua henkisesti, enkä koe että niin olisin käynytkään. Olen edelleen se sama hassuttelija kun nuorenakin ja juuri elämänasenteella, sekä tietynlaisella lapsenmielisyydellä on paljon tekemistä sen kanssa kuinka vanhaksi itsensä tuntee. Meillä on puolisoni kanssa 10 vuotta ikäeroa, enkä koskaan edes ajattele, että olemme ”eri ikäisiä”. Juuri luonne ja persoona on se millä on väliä.

Jos otan kantaa ulkonäköseikkoihin, voisin todeta olevani itse tyytyväisempi ulkonäkööni nyt kuin 10 vuotta taaksepäin. En koe minkäänlaista kriisiä kertyvistä vuosista, vaikka kolmekymppinen vielä nuori onkin. Toki tilanne voi muuttua ja kukapa sitä nyt varsinaisesti haluaisi rupsahtaa? Tottakai hoidan ihoani, nautin kollageenin tuotantoa tehostavia vitamiineja ja pyrin huolehtimaan itsestäni, ihan vain koska se on mahdollista ja tekee minulle hyvää. Se ei tarkoita, että ikääntyminen ja sen tuomat pienet merkit olisivat maailmanloppu tai asia, josta pitäisi saada aikaan paniikkia.

Ajanjakso ikävuosien 20-30 välillä oli jotenkin semmoista ainaista etappien ja viisivuotissuunnitelmien kyhäystä. Mitä ”pitää” saavuttaa ennen kolmenkympin rajapyykkiä. Itse olin ennen maailman pahin tulevaisuuden suunnittelija. Tein aina niitä listoja päässäni, mitä haluan saavuttaa ja mitä haluan saavuttaa sitten kun olen saavuttanut ne ensimmäisen suunnitelman asiat. Argh, kuinka kaoottista. Jotain tässä parin vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut. En enää jaksa stressata tulevasta. Ihan pakko paljastaa, että tällä hetkellä oikeasti ainoa varsinainen suunnitelmani (tai enemmänkin haave) seuraavalle kymmenelle vuodelle on se, että voisimme edes osan vuodesta asua jossain lämpimässä ulkomailla. Tai edes kerran hieman pidempään, muutaman kuukauden ajan. Ja yleisesti tehdä asioita, joita rakastamme ja noista nautimme. Olla onnellinen ja elää tasapainoista elämää.

Ei elämää ole tehty sille, että väsätään listoja tuleville vuosille, joita sitten pää jumissa ja ajatukset elämässä oikeasti vähäpätöisiin asioihin fokusoituneena yritämme paniikissa saavuttaa. Ja mitäs sitten tapahtuu? Helpottaako olo ja elämä oikeasti sen jälkeen kun saavutat sen seuraavan etapin? Todennäköisesti sen jälkeen keksii pari lisää ”sitten kun-asiaa”, jotka tulee saavuttaa. Ja valitettavasti saattaa käydä niin, että kaiken tuon suorittamisen ja vuosisuunnitelmien pakertamisen ohella oikeasti unohtaa elää sitä elämäänsä.

Mitäs sitten jos olisin valinnut toisin? Emme olisi koskaan tavanneet puolisoni kanssa ja olisin mennyt vuosipläänien perässä. No, olisin saattanut opiskella vielä toisen tai ylemmän korkeakoulututkinnon, ehkä työskennellä suuren konsernin johto- tai asiantuntijatehtävissä, joista joskus haaveilin ja mitä aikaisemmin teinkin työkseni. Mutta en jaksa uskoa, että olisin kaiken sen jälkeen yhtään onnellisempi kuin nyt, päinvastoin. Luotan ehdottomasti siihen, että elämässä asiat kyllä järjestyvät. Jos teet toisille hyviä asioita ja olet hyvä tyyppi, tapahtuu myös sinulle hyviä asioita, jos vain uskot siihen.

 Itse olen jostain kumman syystä onnistunut muuttamaan ajattelutapaani tämän kaiken suhteen. Ehkä se oli juurikin äitiys, joka oikeasti pisti elämän prioriteetit uusiksi. Enää en suostuisi vaihtamaan siihen vanhaan, ikinä. Haluan elää jokaisen päivän sillä, etten stressaa sitä mitä teen viiden vuoden kuluttua. Ennen mietin sitä lähes päivittäin. Oikeastaan, mitä väliä asialla edes on juuri tällä hetkellä? Jos teet päivittäin parhaasi siinä, minkä teet parhaiten, nautit asioista jotka teet ja tietysti teet myös töitä sen eteen, millaista haluat elämäsi olevan, todennäköisesti siitä myös tulee semmoista. Tahdonvoima on yllättävän vahva juttu ja ajaa melko tehokkaasti omia haaveita kohti, vaikkei sitä ehkä aina huomaisikaan. Toisaalta, olen elämässäni nyt siinä, missä haluankin. Siksi en näe viisivuotissuunnitelmille yksinkertaisesti mitään tarvetta.

Pikaiset jorinat asusta. Olin nimittäin hurja ja menin ostamaan uudet housut Zarasta! Nuo nilkkamittaiset rentoiluhousut löysin Milanon lentokentältä ja olin koko kevään etsinyt juuri tuommoisia löysiä lounge pants-tyylisiä housuja, joita voi käyttää helposti arkenakin ja yhdistää monipuolisesti. Ja sitten ne löytyvät Zarasta, jossa en ole käynyt ikuisuuteen. Aivan mainio löytö kyllä, vaikka nykyään pyrinkin kuikuilemaan uusia juttuja ensisijaisesti kirppiksiltä. Näitä en ollut kuitenkaan onnistunut sieltä löytämään. Tuon Minkoffin laukun taas löysin talvella Havaijilta todella hyvään hintaan alesta. En juurikaan omista värikkäitä laukkuja, joten tämä oli siinä mielessä kiva poikkeus. Sopii todella kivasti kesälaukuksi! Huomasin muuten, että tätä myydään hyvään alehintaan eri väreissä täällä 🙂

T-paita / Monki 

Housut / Zara

Camotakki / 2nd hand kirppikseltä

Flipflopit / Havaianas

Laukku / Rebecca Minkoff (alessa eri väreissä täällä!)

Kaulakoru / Glitter

Nykymaailma on yhä enemmän suoritusyhteiskunta. Asioita täytyy saavuttaa yhä enemmän, suunnitellaan, laaditaan listoja ja keskitytään ehkä kehittämään itseämme osittain väärillä tavoilla. Loppupeleissä yllättävän moni asia lähtee siitä, että olet tyytyväinen nykyhetkeen ja siihen, millainen olet. Menneisyyttä ei voi muuttaa, sitävasten tulevaisuuteen voi vaikuttaa, mutta kaikki lähtee kuitenkin siitä, mitä tapahtuu juuri nyt. Mitä valintoja teet, miten käyttäydyt muita ihmisiä kohtaan ja kuinka hyvin teet hommasi juuri tänään.

Kuvien paidassa lukee choose peace, mutta siinä voisi yhtä hyvin lukea choose yourself 😉

Kumpaan joukkoon itse kuulut? Viisivuotispläänien laatijoihin vai niihin, jotka lompsivat eteenpäin sydämen mukaan?

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Terveisiä ja kuvia Gardajärveltä

Italian reissun ajaksi tulikin pieni blogipaussi, hups! Tarkoitukseni oli normaalisti postailla kuulumisia reissusta, mutta nuo muutama päivä menivät loppupeleissä niin hujauksessa ja muissa aktiviteeteissa, että loppupeleissä vietin hotellihuoneessa nukkumisen lisäksi suunnilleen sen ajan, että kävin pesemässä hiukset. Tapanani on aina pahoitella blogitaukoja, vaikkei niissä tietenkään mitään pahaa ole. Siinä siis, että tekee välillä jotain muutakin kun istuu koneen äärellä, reissussa varsinkin. Myönnän, että olen yleensä melko tarkka säännöllisen postaustahdin suhteen ja sikäli harmittaa, jos olen täältä useamman päivän pois. Nyt kuitenkin täällä taas!

Loppuviikko vierähti tosiaan työreissulla Italian Gardajärvellä. Aluksi mietimme Comoa, mutta ilmeisesti suunnitelmat olivat muuttuneet jossain vaiheessa Gardaan sillävälin kun olin Portugalissa ja olin vielä päivä ennen lähtöä jotenkin siinä luulossa, että lähdetään Comolle.. Noh, kyllähän Gardakin kelpasi 😀 Tiedätte, että olen jo ikuisuuden hinkunut Amalfille ja Sardiniaan, eikä tuo into ole kyllä edelleenkään laantunut. Pakko myöntää, että kyllä Gardajärvikin on kaunis. Tukikohtamme oli Desenzano del Gardassa, joka on pieni kylä Gardajärven rannalla. Melko vähän turisteja muihin järvenrantakaupunkeihin verrattuna, joka oli ehdoton plussa. Autokyyti Milanon kentältä kesti noin pari tuntia Desenzanoon. Mainittakoon, että en ole koskaan matkustanut aikaisemmin paikkaan, jonka nimen aloin muistamaan vasta viimeisenä päivänä. (”Dese.. mikä?!” :D)

Eilinen vierähti pienessä reissukoomassa kun unirytmi kääntyi reissussa hieman päälaelleen. Vikana päivänä alkoi myös olla niin kova koti-ikävä, etten olisi malttanut olla enää päivääkään pois perheen luota. Meidän pojat on muuten semmoisia pizza- ja pastapoikia, että onhan meidän pakko suunnata Italiaan vielä perhematkallekin! Raahasin reissusta italialaista pastaa, josta eilen kokattiin shrimp scampia, N veteli nauhapastaa aivan into piukeana ja suu alkoi maiskuttelemaan kun lähetin reissusta videon, jossa kerroin syöneeni niin hyvää pizzaa, että pienikin olisi tykännyt 😀

Reissun aikana kävimme mm. Tommasin viinitilalla ja veneilemässä ympäri Gardaa mm. Sirmionessa ja muissa rannikon pikkukylissä. Jossain välissä harkitsimme myös Veronaa, mutta ei sitten sinne ehditty, mikä ehkä jäi hieman harmittamaan. Seuraavalla kerralla sitten! Verrattuna muihin pariin rantakylään joissa kävimme veneellä, oli Desenzanossa huomattavasti vähemmän turisteja. Pääasiassa paikallisia. Ero oli siis aivan huomattava. Ei mäkkäreitä, suurten ketjujen liikkeitä tai juurikaan edes matkamuistopuljuja tai krääsäkauppoja, joita esimerkiksi Sirmione oli täynnä.

Yövyimme Lido Internationalissa, joka oli kiva pienehkö rantahotelli noin 10min  kävelymatkan päässä Desenzanon keskustasta. Iso plussa uima-altaasta ja erinomaisesta aamupalasta. Suositus siis tuolle majoitukselle, jos suuntaatte kyseiseen paikkaan 🙂

Tämä oli eka syömäni pizza reissussa ja myös paras. Täytteenä vihreä omena, pistaasipähkinä, pekoni, mozzarella ja gorgonzola. Oli aivan pakko testata jo noiden täytteiden puolesta ja kannatti! Nyt tosin yritän pitää edes muutaman päivän pientä paussia vehnästä, ymmärrätte varmasti 😀 (Tätä omenapizzaa alkoi kyllä kieltämättä taas tehdä mieli..)

Säiden suhteen kävi todella hyvä tuuri. Aurinko paistoi paria satunnaista ja nopeasti ohi mennyttä pikaista sadekuuroa lukuunottamatta. Lämmintä oli lähimmäs +30c ja altaalla oli jopa tukalan kuuma viimeisenä päivänä kun ehti hieman köllötellä.

Loput kesäkuun viikot chillailaankin sitten kotosalla ja ensi kuussa sitten lomaillen. Jotenkin alkaa alitajuisesti olemaan jossain ihme kesälomamoodissa (varsinkin tuon viime viikon jälkeen), että pakko yrittää päästä taas takaisin tähän normaaliin arkeen ja blogirumbaankin. Miten se aina onkin niin vaikeaa muutaman päivän tauon jälkeen..

Energistä uutta viikkoa kaikille jokatapauksessa!

Onko siellä muita Gardajärvellä käyneitä?

 

Postaus sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kaksi vuotta sitten..

Tällä viikolla vietimme juhlapäivää kun pienokaisemme täytti hurjat 2v. Jee! Totean tähän jälleen kerran (sen tsiljoonannen kerran) kuinka nopeasti aika rientääkään. Tottakai vuosi sitten ihmettelin samaa, mutta ihmettely vain jatkuu. Edelleen muistan tuon päivän Kätilöopistolla pari vuotta taaksepäin kuin eilisen. Kuinka olin onnellinen, hämmentynyt ja samalla peloissani kaikesta uudesta. Maailmamme oli mullistunut täysin. Muistan kun Tommi sai kunnian vaihtaa pojalle ensimmäisen kerran vaipan ja kuinka hienosti se meni. Katselin itse vieressä edelleen yön synnytyksestä pää pökkyrässä ja mietin, että miten ihmeessä osaan vaihtaa vauvalle vaippaa, edes nostaa tätä rikkomatta, saan itkun loppumaan tai saati sitten opetella imetysasentoja.

Ekat yöt synnärillä menivät lähinnä huutaessa, kärräsin pojan mukaani yöllä jopa mennessäni vessaan ja olin jotenkin aivan ylihysteerinen. Muistan kun samassa huoneessa kanssani oli ulkomaalainen nainen, joka toisena yönä huusi minulle kaikesta itkusta ilmeisesti ärsyyntyneenä (ja vissiin ”kokeneempana äitinä” :D), että ”Your baby is hungry!”. Tämä nyt oli melko ilmiselvä juttu, mutta vaikka meillä olikin reilun vuoden mittainen intensiivinen imetysjakso, ei se alkuun ollut kovin helppoa minullakaan. Onneksi kätilöt tsemppasivat, eivätkä missään vaiheessa edes ehdottaneet lisämaitoa, sitten kun taikaiskusta heti kotiutuessa kaikki alkoi sujua kuin itsestään.

Voinkin todeta, että äitiys tuo mukanaan niin paljon huolta, vastuuta ja pelkoa, josta osa on oikeasti täysin turhaa. Kuinka selviydyn? Olenko riittävän hyvä äiti? Kaikki menee hyvin kun vaan uskoo itseensä. Jos minä, vauvoista tai lapsista mitään aiemmin tietämätön olen selvinnyt kaikista vauvavuoden ja taaperoiän juonenkäänteistä huolimatta, voin kertoa, että niin selviät sinäkin. En juurikaan lukenut vauvakirjoja, kasvatusoppaita, perehtynyt syvällisesti synnytysasioihin (muuta kuin katsomalla HUS:in tarjoamat opetusvideot) tai ottanut todesta kaikkia neuvolan ohjeita. Luotin itseeni, vaistoihini ja maalaisjärkeen. Ja silti olemme selvinneet.

Tänä vuonna emme vietä yhtä suuria synttärijuhlia kuin vuosi sitten, mutta ystäville ja kummeille pidämme tänään pienet kemut. Ehkä jo vuoden päästä synttärikemut ovat jo saaneet ihan uuden merkityksen pojallekin ja alkaa virallisesti semmoinen ”synttärirumba” 🙂 Kuvituksena juttuja meidän viime viikonlopulta.

 

Rentouttavaa sunnuntaita!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Luopuisinko lentämisestä?

Sain teiltä postausaiheen liittyen lentomatkailuun ja miten nykyään suhtaudun siihen, eli tänään olisi luvassa postaus tuosta ajankohtaisesta aiheesta. Sitä ennen haluan kuitenkin jorista hieman kevyemmistä jutuista. Olen nimittäin superinnoissani uudesta kesähameesta, jonka löysin viime viikolla UFF:ilta! En ole aikoihin tehnyt juurikaan mitään hyviä kirppislöytöjä, joka tekee tästä tietysti vielä kivemman. Talvella oli joku ennätysmäinen tuuri kirppisjuttujen suhteen. Löytyi juuri nappiin istuvat nahkahame, mokkahame, villahame, neuleita ja vaikka mitä, sitten hetkeen en taas onnistunut löytämään juuri mitään. Jos on  hakusessa joku erikoisempi hame kesäksi, niin käy kurkkaamassa kirppikseltä! Ainakin UFF:illa oli tuon tyylisiä iso rekki. Tämä omani oli tosin melko ”kallis” eli hurjat 8€ kun on tottunut niihin tasarahapäivien muutaman euron juttuihin.Nyt kun ajattelen, niin en tainnut tätä ennen edes omistaa mid-hametta, joten tämä oli myös sen suhteen kiva löytö.

Olen jonkin verran kirjoitellut vihreistä valinnoista, joita teen arjessani. Otan aina kauppaan mukaani kankaiset kauppakassit, suosin kotimaista aina kun mahdollista, en omista autoa, suosin hyötyliikuntaa, en polta, suosin eettisesti tuotettua luonnonkosmetiikkaa (ja muita hyödykkeitä), kannatan pieniä ympäristöystävällisesti toimivia yrityksiä, syön punaista lihaa melko harvoin ja oikeastaan aina kun tarvitsen uusia vaatteita, käyn ensin kiertämässä kirppiksellä. Jos en jotain halua tukea, on se semmoinen kertakäyttöteollisuus, jossa vaatteita ja sälää ostetaan vain kerran huvin vuoksi. Sanoisinko, että valtaosa vaatteistani on useita vuosia vanhoja. Esimerkiksi kuvan musta toppi on ostettu H&M:ltä vuonna 2009 ja edelleen käytössä. Itse pyrin juurikin siihen kestävään vaatekaappiin, vaikka toki välillä saatan jotain uuttakin ostaa. Pääasiassa pyrin siihen, että vaatteet kestävät käytössä vuosikausia. Mutta sitten.. Kyllä, matkustelen paljon ja yleisesti lentopäästöt ovat viime aikoina olleet melkoisen paljon tapetilla. Myönnän, että olen alkanut pohtimaan tätä asiaa enemmän ja tuntenut myös pientä huonoa omaatuntoa siitä, että suosin lentomatkailua.

Todella nostan hattua niille, jotka oikeasti pyrkivät välttämään lentämistä ihan vain ympäristösyistä. Hieman jännittää sanoa mielipiteeni tästä aiheesta, koska haluan sanoa tämän suoraan ja rehellisesti myönnän, etten itse pystyisi täysin lopettamaan matkustamista lentäen. Valitettavasti useimmat matkakohteeni vaativat sen lentomatkan ja itselleni matkustaminen on niin suuri henkireikä elämässä, että lopettamalla maailman näkemisen, kuolisi minusta sen myötä pala. Olen itse päässyt elämäni aikana näkemään paljon maailmaa yli neljässäkymmenessä maassa ja ilman muuta haluan tarjota samaa myös omalle lapselleni. Jos jollekulle toiselle on tärkeää opettaa lapselleen mahdollisimman monta kieltä sujuvasti, on itselläni taas se, että lapsi näkee eri kulttuureita, ihmisiä ja saa mahdollisuuden avarampaan maailmankuvaan. On täysin eri asia katsoa netistä kuvia suurkaupungista tai kauniista saaresta kun se, että pääsisit itse tuntemaan ja tutkailemaan paikan menoa jokaisella aistillasi. Tietty voisi käyttää lomapäivänsä matkaillen junalla Suomen sisällä, mutta ymmärrätte varmasti pointin, eihän se oikein ole sama asia (minulle)..

Koska ympäristöasiat ovat itselleni todella tärkeitä, pyrin siihen, että teen niitä vihreitä valintoja muilla osa-alueilla. Ja jos joku nyt tulee ilmoittamaan, että lentopäästöjen kompensoiminen millään muulla on lähes mahdotonta, hold your horses, olen tästä tietoinen. Silti jokainen ihminen tekee ne omat valintansa ja edistää asiaa niillä keinoilla, jotka ovat omaan tilanteeseen sopivimmat. Mielestäni asioiden ja ilmiöiden nostaminen esille on aina hyvä asia. Silloin ihmiset ajattelevat enemmän valintojaan ja miten niihin voisi omalla kohdallaan vaikuttaa. Siis juurikin itse. Jos sinä valitset olla seuraavat 5v lentämättä, on se minulle täysin ok, mutta ihminen ei voi vaatia samoja asioita toiselta. On minun mielestäni lapsellista kritisoida jonkun toisen valintoja vain sen tähden, että joku toinen tekee jotain, mitä itse ei tekisi. Aina riittää niitä, jotka tekevät toisen mielestä väärin, olipa asia sitten äitiys tai kokkaaminen. Jotakuta voi ärsyttää se, että ostat kaupasta ranskalaisia tai muita ruoka-aineita, jotka sisältävät sademetsiä tuhoavaa palmuöljyä tai luontoon päätyvät tupakan tumpit. Jos kaiken nostaa tapetille, tekee joku aina jotain väärin jonkun toisen mielestä ja elämä on yksinkertaisesti pelkkää kinastelua. Sen sijaan voisi sen ajan käyttää siihen, että miettii omalla kohdallaan asioita, joita kenties voisi tehdä paremmin tai toisin? Jokaiselta meiltä löytyy paheita, eikä kukaan meistä ole täydellinen.

Tottakai ymmärrän pointin, että esimerkiksi lentopäästöt ovat oikeasti globaali ongelma ja tämä on juuri asia, johon voi itse vaikuttaa. Kokonaiskuvassa näen kuitenkin, että se että teet yksittäisiä pieniä valintoja, on jo kokonaisskaalassa suuri vaikutus. Helposti ajattelee, että miksi minä korjaisin tuon roskan maasta kun ei kukaan muukaan niitä korjaa? Mitä väliä sillä on vaikka minä ostan muutaman näitä ketjuliikkeen polyesteritoppeja, ”ettei yhden ihmisen teko vaikuta”. Sehän se juju onkin, kun miljoonat ihmiset tekevät niitä ”omia pieniä vihreitä valintojaan” muuttuu maailma pala palalta. Enkä sano sitä, että aikoisin loputtomiin matkustaa lentäen. Mielipiteeni asian suhteen voi muuttua nopeastikin. Ensiaskel on asian tiedostaminen ja sen olen nyt kokenut. Vaikka en itse ole juuri tänään valmis lopettamaan lentomatkailua, ehkä joku teistä siellä ruudun toisella puolella pistää tämän postauksen innoittamana asian hautumaan mieleensä? Koen kuitenkin olevani ihminen, joka on tietoinen ympäristöasioista ja oikeasti tekee omalta osaltaan niiden eteen asioita päivittäisessä arjessa.

Sitten ihan muihin aiheisiin. Nuo rannekorut olen ostanut kivikauppa Seraphinesta ja ovat ranteessa melkeinpä päivittäin. Ensin ostin tuon roosan ruusukvartsisen aiemmin keväällä, mutta tykästyin siihen niin kovasti, että viime kerralla tarttui sitten matkaan myös tuo toinen koru ametistia. Tilasin itseasiassa joku aika sitten myös Etsytstä vähän tuon tyylisen, se on vielä tosin matkalla postissa.

Toppi / H&M

Hame / 2nd hand

Tennarit / Vans (nämä, juuri eri väreissä alessa 63e! )

Kello, Swatch

Mitä ajatuksia lentäminen ja ympäristöasiat herättävät teissä? Mitkä ovat teidän arjen vihreitä valintoja?

Olisitko itse valmis luopumaan lentomatkailusta?

Ps. Ja mitä tykkäätte hameesta? 😉

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.