Matkapostaus: Malediivit – käytännön vinkkejä ja kokemuksia rantalomasta

Malediivit kiinnostaa kohteena varmasti teistä monia, joten ajattelin tehdä tämmöisen kootun paketin lomamatkastamme. Mitä kautta kaikki varattiin ja mitä reissu maksoi? Kaiken kaikkiaan olin reissuun todella tyytyväinen ja voisin mennä takaisin milloin vain. Tai ainakin melkein, koska pötköttelyn ja yli +30c helteen väliin haluaa jotain muutakin puuhaa.. 😀

Mietimme alkuun helppoa lomakohdetta viikon lomalle. Ajatuksissa oli ensin Barcelona ja Milano, jossain vaiheessa tuumailtiin jo Singaporea ja Bangkokiakin. Viikon reissulle ei miellään ottaisi hankalia lentoja, saati sitten suurta aikaeroa. Sitten se tuli: Malediivit! Kun Euroopassa on vielä huhtikuussa koleaa, pääsee Malediiveilla todellakin nauttimaan lämmöstä ja nimenomaan rentoutumaan. Olen ollut aikaisemmin Malediiveilla pikkuvauvana (tuolloin ehkä Meerulla?), joten ymmärrätte varmasti ettei mitään muistikuvia matkasta ole.. Nyt ihmettelenkin, että miksi kaikki nämä vuodet haaveillen ja vasta nyt Malediiveille?

Lennot. Kaikki lähti hyvistä lennoista ja saa varattua aivan superhalvalla! Itse kyttäsin lentoja Momondon kautta ja maksoimme Qatar Airwaysillä lennoista vajaat 500e. Eipä kovin paha hinta mielestäni. Pari 5h lentoa, helppo vaihto ja parin tunnin aikaero. Pian oltiinkin jo perillä. Voin suositella todella lämpimästi myös Qataria, jolla lensin nyt ensimmäistä kertaa. Aivan paras yhtiö ja valittu itseasiassa maailman parhaimmaksi (enkä muuten ihmettele). Kaikilla lennoilla oli jopa tyhjiä rivejä pötköttelyyn ja varsinkin palvelun taso oli ensiluokkaista. Ruoat, juomat, tyynyt, viltit ja muut kuuluivat mukaan hintaan, mikä on nykyään jo melkeinpä luksusta. Ruokien suhteen oli valittavissa jopa muutama eri vaihtoehto menusta (josta tosin pasta pääsi kahdella kerralla loppumaan, mikä ärsytti!! Varatkaa sitä enemmän, kun näköjään kaikki haluaa pastaa!) ja reilun 5h lennolla tarjoiltiin illallisen lisäksi myös välipala. Dohan kenttä on todella selkeä ja vaihto varsin kivutonta. Jatkossakin on lento Qatarin kautta varsinkin Aasiaan lentäessä hyvä valinta 🙂

Majoitus. Majoituksethan ovat Malediiveilla todella kalliita.. Tai sitten eivät. Riippuu ihan tosiaan siitä, mitä hakee. Majoitusten suhteen kannattaa ottaa huomioon ihan ekana paikan etäisyys lentokentästä ja se, millainen saari on kyseessä. Joillain luksusresorteilla on todella kohtuulliset hinnat, mutta sitten etäisyys onkin jotain 130km kentältä ja lentokenttäkuljetus vesitasolla voi maksaa jopa satoja euroja henkilöltä. Itse valitsimme majoituksen North Male Atollilta, joka on melko lähellä lentokentää, noin 20min pikavenematkan päässä. Kaikki sujui todella helposti, suoraan kentältä hotellin tiskille, nimet listasta ja meidät jo ohjattiinkiin veneeseen, joka oli siis noin 70m päässä tuloaulasta. Halusimme hyvän resortin läheltä pääsaarta ja varasinkin alesta meille beach bungalowin Paradise Island Resort & Spasta. Majoitus puolihoidolla rantamökissä maksoi kahdelta kuljetuksineen noin vajaat 1800e, sisältäen verot, palvelumaksut ja muut kulut (Malediiveilla muuten lisätään verot aina päälle hintaan), joka nyt ei ole halvimmasta päästä todellakaan, mutta melko kilpailukykyinen hinta verrattuna joidenkin resortien hintoihin. Tietty olisi tullut halvemmaksi ottaa halvin garden-huone, mutta läheinen sijainti rantaan on tuolla kyllä ihan must. Tarjousten kyttääminen päivittäin kannatti, onnistuin nappaamaan majoituksen nimittäin useita satoja euroja edullisemmin, kuin mitä olisi normaalisti maksanut. Paikallisten saarilla voi majoituksen napata todella halvallakin, parilla sadalla. Jos siis hakee enemmän ”aitoa menoa” resorttien ulkopuolella.

Lankanfinolhun saari oli yhtä kaunis kun kuvissa, palvelu erinomaista ja kaikki toimi kuten pitikin. Periaatteessa puolihoito oli ok, useimmiten söimme erillisen lounaan resortin ravintoloissa (melko kallista kylläkin) ja omia välipalojamme. Jos haluaa olla stressaamatta mistään, voi täysihoito olla hyvä vaihtoehto. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi all inclusive ollut jopa turha valinta, koska itse en juo lomilla muuta kuin vettä ja harvemmin sitä helteellä jaksaa olla ahtamassa jatkuvasti ruokaa. (Toisaalta esimerkiksi vesiaktiviteettien välineet kuuluvat all inclusive-hintaan.) Sitäpaitsi, buffetista erillinen lounas oli kivaa vaihtelua ja varsinkin resortin italialainen ravintola oli yllättävän hyvä. Viimeisinä päivinä alkoi se noutopöytä jo pahasti tökkiä. Voin kuitenkin suositella Paradise Islandia. Jos olette tulossa häämatkalle, harkitkaa water villaa, näyttivät aivan upeilta!! Resortti saa kuitenkin miinusta joogasta, jota resortti lupasi tarjota, mutta perillä selvisi joogaopen ottaneen loparit. Myös aamupalan hedelmävalikoima oli melko suppea ja annoin tästä kahtena päivänä palautetta. Hedelmävalikoimassa oli yleensä kolmea hedelmää, jotka harvemmin olivat paikallisia, vaan esimerkiksi omenalohkoja. Tämä oli outoa, vaikka parina päivänä kävikin onni ja sai jopa papaijaa tai ananasta 😀 Resortilla järkättiin esimerkiksi rauskujen silitystä, haiden syöttöä ja kaikkea pientä kivaa. Bongasinpa muutaman rauskun meidän lähirannasta ja pieniä riuttahaita pörräsi ihan jatkuvasti rannassa, kauempana vähän isompiakin.

Hintataso. Jos ei vielä ole tiedossa, niin Malediivit elävät pääasiassa turismilla. Hinnat ovat siis varsinkin turistisaarilla melko korkeat ja ostettavaa ei juurikaan ole. Suosittelen ottamaan Suomesta mukaan kaiken tarpeellisen aina shampoosta aurinkorasvoihin ja särkylääkkeisiin, niitä ei sieltä kovin helpolla löydä tai ovat todella kalliita. Hotellissa juomavesi kuului huoneen hintaan, mutta ravintolasta ostettaessa 1,5l vesipullo maksoi 1,60$. Ruoka-annoksen sai keskimäärin 20 eurolla, pizza esimerkiksi maksoi noin 20$, eli melko paljon. Pientä purtavaa sai edullisemminkin, mutta eniten sai pulittaa meriruoasta: Annokset maksoivat keskimäärin yli 50$ kun oli kyse merenelävistä. Valuuttana  ainakin resorteilla on vahvimmin dollari, jota vaihdettiin mukaan noin 50 eurolla. Käsittääkseni myös euroja otetaan vastaan. Tarkasta hintatasosta paikallisten saarilla ei ole tietoa, mutta jos joku tietää niin saa valaista! Luulisi, että ruoka-annoksen saa muutaman euron hintaan silloin kun ei olla hotellien saarilla.

Kulttuuri. Malediivit on muslimimaa, joka tulee ottaa matkustaessa huomioon. Varsinkin paikallisten saarilla on suotavaa peittää olkapäät ja polvet  käppäillessä, erilliset bikini-rannat on myös merkitty erikseen. Lisäksi alkoholin tuominen maahan on laitonta, eikä sitä myöskään ole ostettavissa, lukuunottamatta resorteista, joissa paikallisten säännöt eivät täysin päde. Jos haluaa nähdä myös sitä paikallista kulttuuria, on hintataso paikallisten saarilla hurjasti matalampi ja majoitukset edullisia. Paikallisten saarten välejä matkaavat lautat ovat hitaampia kuin speed boatit, mutta myös edullisempia. Ennen reissua tuli tutkittua melkoisesti eri vaihtoehtoa ja paikallisten saarista alkoi kiinnostaa esimerkiksi Ukulhas, joka on melko pieni paikallisten saari, jota mainostetaan ekoystävällisenä saarena 🙂 Tällä kertaa valinta oli resortti, ihan heittämällä ja paljolti huolettomuuden vuoksi. Joskus haluaisin käydä myös paikallisten saarilla ja jollain surffisaarella katsastamassa aivan erilaista meininkiä.

Ruoka. Alkuun mietin, että minkälaista malediivilainen ruoka mahtaa olla? No, veikkasin heti jotain kala- ja riisipainotteista, kunnes totesimme, että ruokakulttuuri on melko intialaistyylistä. Erilaista naan-leivän tyylisiä leipiä, curryruokia, riisiä. Voin kertoa, että ihan hetkeen ei tee mieli intialaista tuon jälkeen 😀

 

Ainakin näitä kolmea asiaa miettisin suunniteltaessa lomaa Malediiveille:

 

Resortti vai paikallisten saari (eli ”panosta vai pihistä”)? Haluatko huolettoman helpon loman vai enemmän actionia? Jos ei halua stressata mistään, valitsisin resortin ja jos taas enemmän meininkiä, sekä kulttuuria, paikallisten saaren. Itse tykkään lomilla vain olla ja laiskotella, mutta voin silti todeta, että olisin varmasti jo parissa viikossa kyllästynyt pelkkään resortissa makoiluun. Tekeminen ja näkeminen ovat pienillä saarilla rajallista.

All inclusive vai ateriat erikseen? Jos resortti tarjoaa all inclusivea tai edes esimerkiksi puolihoitoa, kannattaa punnita kokonaisuus ja kuinka paljon paketti todellisuudessa maksaa per lomapäivä. Erikseen ostetut ateriat ja juomat ovat usein kalliita, joten all-incluive voi tulla jopa edullisemmaksi. Paikallisten saarilla ei all-inclusive ole aina edes vaihtoehto ja kun hintataso on edullisempi, voi olla kivempi, että majoitukseen kuuluu ainoastaan esimerkiksi aamiainen.

Kuinka kaukana saari tai majoitus on lentokentästä? Jos kuljetus paikan päälle kestää useamman tunnin, kannattaa tämä huomioida matkan pituuden kannalta. Meidän viikon lomalla olisi ollut turhaa käyttää itse kohteessa reissaamiseen useita tunteja per suunta. Siksi valikoitui meille saari läheltä kenttää. Seuraavalla kerralla haluaisin ehdottomasti mennä kauemmas ja olla pidempään. Kurkatkaa majoitusten sivuilta myös lentokenttäkujetusten hinnat, ettei tule niiden suhteen yllätyksiä. Hintoihin lisättävät kulut, verot ja maksut voivat myös olla yllättävän suuria ja tulla ilmi vasta varauksen loppuvaiheessa.

Bonus-vinkki 1: Tee varaus, jossa on peruutusmahdollisuus tai varaa vaikka kaksi eri kohdetta. Näin voit vielä bongailla tarjouksia ja uusia varauksesi, mikäli hinta laskee. Näitä kannattaa kyttäillä, koska välillä voi onnistua bongaamaan todella hyviä tarjouksia.

Bonus-vinkki 2: Varaudu siihen, että Malediiveilla on oikeasti todella kuuma ja polttava aurinko! Kunnon suojakertoimet siis mukaan. Itselläni oli joka päivä käytössä SK30 ja SK50. Mutta sitten, merivesi on aivan todella lämmintä, eikä vedestä malttaisi lähteä pois. Jos kotoa löytyy snorkkeli, niin se mukaan!

 

Ja voin todeta, että Malediivit on todellakin kohde, joka on paikan päällä aivan yhtä ihana ja kaunis kuin kuvissa. Ellei jopa vieläkin kauniimpi 🙂

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Onko uteliaisuus pahasta?

Terkkuja kotoa! Pari päivää on mennyt kotirytmiin palatessa, mutta vielä ehtii vähän lepuutellakin ennen huomenna alkavaa työviikkoa. Yritän saada Malediivien matkapostauksen lähipäivinä ulos, joten jos se kiinnostaa niin pysykäähän kuulolla! Tänään halusin postata aiheesta, joka nousi mieleeni reissussa. Nimittäin uteliaisuudesta.

Tiedättekö niitä tyyppejä, jotka välillä päivittelevät kotona naapureiden / tuttujen / kaupan kassojen elämiä ja miettivät, mitä muiden elämään kuuluu. ”Ulla Taalasmaa” on melko perinteinen käsite naapurikytälle, joka korvat höröllään odottaa uusia kuulumisia pihapiiristä tai työpaikan organisaatiosta. Ihmisten perusluonteeseen tietty kuuluu jonkinlainen uteliaisuus, jotkut ovat uteliaampia kuin toiset. Yhtä kiinnostaa kaikki, toista ei sitten taas suurinpiirtein mikään muihin liittyvä. Mitä tulee esimerkiksi blogeihin liittyen, onhan se usein tietynlainen uteliaisuus, joka ihmiset johdattaa blogien pariin. Siis semmoinen terve uteliaisuus, kyllähän varmasti kaikkia jossain määrin kiinnostaa mitä muille kuuluu, ainakin niille läheisimmille.

Mutta tiedättekö, myönnän itse olevani aivan superutelias tyyppi! Siis semmoinen, joka oikeasti haluaa tietää kaikki naapureissa asuvat tyypit, googlettaa uudet tuttavuudet, saattaa kurkkia jonkun vieraan IG-profiilia, seurailla jotain netti-gatea ja kuikuilee kaihtimien välistä naapurin asuntonäytön aikana, koska haluaa vain tietää, millaiset naapurit on potentiaalisesti tulossa. Ja näin kävi siis joku aika takaperin. Pienestä taloyhtiöstämme oli myynnissä osake ja tottakai painoin mieleeni näytön ajankohda. Kun tuli sen aika, tiirailin ikkunasta salaa näytölle saapuvaa porukkaa ja tein samalla Tommille analyysia siitä, millaisia tyyppejä uudet mahdolliset naapurimme ovat. Hulluako? Itse kutsuisin sitä enemmänkin asioista perilläoloksi. Kai nyt kaikki haluavat tietää mitä ympärillä ja lähellä tapahtuu.

Miksi sitten olen utelias? Ei aavistustakaan. Kyse ei ainakaan ole siitä, että oma elämä olisi jotenkin pitkäveteistä tai tylsää. Yksinkertaisesti olen kiinnostunut muiden elämän käänteistä, ihan siis hyvällä. En ole utelevaa tyyppiä, en juoruile kuulemiani asioita eteenpäin tai muutenkaan ole mikään urkkia, mutta kyse on kai siitä, että haluan yksinkertaisesti tietää mitä lähipiirissä tapahtuu ja olla perillä asioista. Haluan tietää mitä ihmisille kuuluu, onko joku muuttanut, suunnitteleeko joku unelmamatkaa tai onko vaihtamassa työpaikkaa. Ehkä uteliaisuus on myös tietynlainen tapa tutkailla muita ihmisiä ja analysoida, mitä he ovat miehiään tai naisiaan.

Rakastan mysteereitä, asioiden selvittämistä ja olen varsin haka etsimään tietoa googlesta. Ja nykymaailma onkin mitä oivallisin aika olla utelias. Lähes jokaisesta löytyy googlehaulla edes jotain, someprofiilit antavat paljon viitteitä ihmisten tai tuttujen elämistä ja esimerkiksi omakin elämäni on täällä urkittavissa melko laajalti vuosien ajalta. Ehkä se ei juuri oman uteliaan luonteeni vuoksi edes häiritse. Varsinkin kun tiedän itse, että asiat täällä lueteltuna ovat vain murto-osa siitä, mitä elämässäni oikeasti tapahtuu.

Ja siis tiedättekö, alueelliset Facebook-ryhmät ovat uteliaiden ihmsten aarrekammioita. Pysyy perillä jokaisesta naapuruston episodista, remonttiin menevistä lähikaupoista, kylähullujen tempauksista ja ehkä myös niistä pakollisista koirankakka-keskusteluista, jotka ehkä oikeasti haluaisi pistää sieltä toisesta korvasta ulos. Jos joku uusi asia tai käsite kiinnostaa, pistän heti googlen laulamaan ja tutkin aiheesta kaiken. Saatan tutkia jotain mysteeriä netistä jopa tunteja. Viimeisimpänä villityksenä on ollut varmaan Jari  Aarnion tapaus, joka on taas ollut Keisari Aarnion tiimoilta ajankohtainen.

Tietysti uteliaisuudessa on myös hyviä puolia. Tietysti olettaen, ettei uteliaisuus mene äärimmäisyyksiin. Utelias ottaa asioista perusteellisesti selvää ja on hollilla asioiden kokonaiskuvasta, sekä aidosti kiinnostuneita ystävien asioista. Usein, jos joku ottaa puheeksi jonkun ajankohtaisen aiheen, osaan jo kertoa siitä suunnilleen kaiken. Ja hei, uteliaan ihmisen paras asia on yhtä utelias ystävä! Asioiden tutkiminen yhdessä on mitä parhainta. Mietin myös aiempaan postaukseen liittyen, että onko uteliaisuuteni peruja pienemmästä kaupungista?

 

Myöntääkö joku muu olevansa tosi utelias? 😀

 

Ja ps. Eivätkö olekin aivan ihania nämä reissukuvat? Sain matkalle lainaan Olympuksen E-M5 MARK II-minijärkkärin, jota nyt vakavasti harkitsen seuraavaksi kameraksi!! En lomalla juurikaan jaksanut edes säätää manuaaliasetusten kanssa ja kaikki postauksen kuvat taitavat olla vieläpä automaattiasetuksilla otettuja 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Ikävä pienen kaupungin yhteisöllisyyttä

Kuten tiedätte, olen asunut suurimman osan elämästäni Jyväskylässä. Alakouluikäisenä muutimme pariksi vuodeksi Tukholmaan, mutta noin parinkymmenen JKL-vuoden perusteella voin tottakai kutsua sitä kotikaupungikseni. Olenhan syntynyt siellä ja suurin osa lapsuus- ja nuoruusmuistoistani liittyvät kyseiseen kaupunkiin.

Olen ehkä saattanut aikaisemmin kirjoittaa tästä aiheesta, mutta jostain syystä en ole ikinä asettunut Helsinkiin ”kodiksi” samalla tavalla kun Jyväskylään. Toki viihdyn Helsingissä, enkä tällä hetkellä koe, että olisi vaihtoehto muuttaa minnekään muualle, mutta silti olen viimeaikoina huomannut ikävöiväni Jyväskylää, enkä tiedä miksi? Ennen koin olevani ”suuren kaupungin tyttö”, mutta olen alkanut miettiä, kuinka arki pienemmässä kaupungissa on jollain tapaa huolettomampaa. Ihmisillä ei ole jatkuvasti niin hosuva kiire sinne ja tänne tai väenpaljous ei ole niin päällekäyvää. Vaikka kuinka yrittäisit asioida Helsingin keskustassa ei-ruuhka-aikana, on silti aina jotain härdelliä ja ruuhkaa. Jos Helsingistä lähtee pienempään kaupunkiin, voi alkuun tulla jopa järkytyksenä, kuinka pysähtyneeltä meno voi pienemmässä kaupungissa alkuun tuntua. Ottaen huomioon, ettei Helsinginkään härdelli ole mitään suurten metropolien menoon!

Monta vuotta elin jonkinlaisessa kriisisuhteessa entiseen kotikaupunkiini. Sinne meno jopa ahdisti ja välissä oli useampi vuosi taukoa, etten käynyt Jyväskylässä ollenkaan. Valtaosa ystävistäni on muuttanut Helsinkiin, eikä minulla ole enää aikoihin ollut mitään ”lapsuudenkotia”, mihin mennä, joten syyt sinne menoon ovat jotenkin yksinkertaisesti puuttuneet. Viime viikolla ennen lomaani pohdiskelin, että mitä eniten kaipaan Jyväskylässä oli tietynlainen yhteisöllisyys. Sama pätee varmasti moneen muuhunkin pienempään kaupunkiin. En ole kokenut, että Helsingissä olisi esimerkiksi tapahtumia, jotka samalla tavalla yhdistäisivät asukkaita. Täällä ollaan jotenkin yhtä massaa, eikä ”me”. Tiedättekö mitä tarkoitan? Jyväskylässä oli niin paljon tapahtumia ja juttuja, jotka toivat yhteen asukkaita ja loivat semmoista yhteishenkeä. Törmäsit aina tuttuihin käydessäsi kaupungilla, olo oli aina tietyllä tavalla turvallinen ja semmoinen, että tunsi kuuluvansa joukkoon. Mielestäni semmoinen ei yksinkertaisesti ole suuremmassa kaupungissa mahdollista.

Esimerkiksi näitä kaipaan tai muuten vaan muistelen Jyväskylässä (tosin en kaikkia niin paljon, että niihin menisin, mutta ainakin edes muistojen vuoksi, haha):

 

Yötivoli. Suomen Tivoli, joka tuli Jyväskylään joka vappu. Vappuaattona sitten oli yötivoli, joka siis nimensä mukaan järjestettiin myöhään illalla/yöllä ja oli siis käytönnössä aivan järkyttävä teinien remujuhla. Kysyin juuri ystävältäni, että onko yötivolia enää olemassa ja ehkä kuulemma on, apua!! 😀

Yläkaupungin yö. Yleensä Euroviisujen aikaan järjestettävä hieman boheemin puoleinen, festari-tyyppinen tapahtuma Jyväskylän yläkaupungilla. Taide-esityksiä, musiikkia, kojuja.. Tämäkin oli ihan must-juttu joka vuonna! Ihan siis jo aikuisenakin.

Sataman yö. Korjatkaa, jos muistan väärin, mutta Sataman yö oli (tai on?) ehkä astetta enemmän vanhempien ja ehkä lähikunnista tulevien juhlijoiden juhla? Esiintyjinä saattoi olla Sataman Yössä esimerkiksi Matti Nykänen. Satamaraitti oli täynnä kojuja, telttabaareja, street food-tyylisiä juttuja ja siis ainakin nuorempana sinne mentiin vaan ravaamaan eestaas sitä pitkää kojusuoraa. Ainiin ja joskus taisi olla joku benjihyppyjuttu. Mietin juuri, että olisi tosi kiva mennä tänä vuonna Sataman yöhön!! Ekaa kertaa noin 10 vuoteen!

Rallit. Wow, nämä oli myös ihan vuoden kohokohta, koska kaupunkiin tuli niin suuri massa porukkaa muualta. Joskus rallit ärsytti, joskus taas oli kiva lähteä kaupunkiin väenpaljouteen. Jyväskylässähän ei ole ikinä yhtä paljoa porukkaa kun ralleina! Niiden jäljiltä kaupunki on aina kun pommin jäljiltä, mutta hulinaa ja aktiviteetteja kyllä riitti, vaikkei olisikaan ollut itse rallista kiinnostunut.

Harju. Kesäisin Harju oli aivan must-paikka nuorisolle. Sitten Alban ranta, kun myös Tuomiojärven ranta (apua, tämä piti katsoa googlesta kun en enää muistanut :D) Varsinkin aina koulujen loppuessa nämä olivat must-kokoontumispaikkoja.

Mikä parasta, Jyväskylässä pääsi periaatteessa kaikkialle kävellen tai pyörällä. Siitä syystä varmasti nykyäänkin tykkään ennemmin kävellä lyhyemmät matkat, vaikka olisikin vaihtoehtona ottaa spora parin pysäkin matkalle. Itselleni se ei vaan ole vaihtoehto, kun on tottunut siihen, ettei nuorena ollut juurikaan vaihtoehto käyttää bussia, tai ainakaan usein. (Asuin siis viimeisimpänä Mäki-matissa melko lähellä keskustaa ja sitä ennen Ainolanrannassa ihan siinä sillan juuressa.)

Sohwi. Oikeasti, en edelleenkään ole näiden Helsinki-vuosien jälkeen onnistunut löytämään täältä yhtä hyvää ravintolaa kun Sohwi. Huhheijaa! Viime kesänä raahasin Tomminkin mukaan Sohwiin ja tykkäsi! Ykköslemppari on edelleen kanaleipä. Jos voisin teleportata Woltilla Helsinkiin saakka, voisin vaikka elää pelkillä Sohwin kanaleivillä.

Mitkä sitten ovat niitä syitä, joiden vuoksi muutto Jyväskylään ei ehkä ole varteenotettava vaihtoehto? Rasittavan pitkät matkat Helsinki-Vantaalle, ettei ole merta lähellä ja huonompi työllisyysaspekti. Siinäpä ne sitten ovatkin!

Tuttuja juttuja kenellekään JKL-tyypille?! 😀

 

Kuvat Jutta

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 22 kommenttia.

Parhaita juttuja äitiydessä? Ainakin nämä 4 asiaa

Yhteistyössä Jollyroom.fi / (=Kuvien tuotteet saatu)

Kun tulee äidiksi, tulee mammajutuista aivan väistämätön asia elämässä. Itsekin sanoin silloin joskus raskauden alkumetreillä ne perinteiset ”minusta ei ainakaan tule sitä äitiä, joka puhuu jostain imetyksestä tai vaippajutuista kenenkään kanssa”! Yeah right.. Jokainen äiti varmasti tietää, että äitiys ja oma lapsi ovat (tottakai) todella suuri osa elämää, joten siinä vaiheessa on lähes mahdotonta välttää puhumasta niistä vauvajutuista. Jossei nyt ihan kokoajan, niin ainakin usein. Huomasin itse vauvavuoden aikana, että 99% ajatuksistani, puheenaiheistani ja yleisesti kaikesta liittyi jollain tapaa vauvaan. Tiedättekö, kun on vauvan kanssa 24/7, niin harvemmin sitä nyt ehkä edes ehtii muuta miettimään. Omalla kohdallani töihinpaluu oli ehkä semmoinen rajapyykki, jonka myötä palasi jossain määrin maan pinnalle sieltä vauvakuplasta, mutta hei, äitiys on ja pysyy ikuisesti. Blogissa pyrin tasapainoittelemaan aiheita, ettei täällä olisi ihan liikaa jotain tiettyä ja toivottavasti tämä jako on ollut myös teille mieleinen.

Vaikkei äitiys aina ole helppoa, on se kyllä ihanaa ja ehdottomasti parasta mitä minulle on tapahtunut. En ajattele niin, että kaikkien tulisi perustaa perhe tai jokaisen naisen tulisi saada lapsia. Meitä on moneen junaan, eikä äitiys missään nimessä määrittele sinua naisena tai ihmisenä niin, että olisit jotenkin parempi, koska olet äiti. Ei koskaan ole ainoaa ja oikeaa vaihtoehtoa. Sehän nyt vain olisi hullua, jos ihmiset alkaisivat lisääntymään vain sen tähden, että muut uskottelevat sen olevan ainoa hyväksytty suunta elämälle. Enhän 5v sitten itse edes voinut kuvitella itseäni äitinä, saati ollut koskaan edes ajatellut asiaa tosissani. Ja nyt tässä ollaan kohta parivuotiaan villin taaperon äiti, enkä ikimaailmassa vaihtaisi elämääni pois entiseen. Silti ymmärrän täysin jos joku toinen valitsee toisin, olinhan itsekin aikaisemmin siinä tilanteessa.

Saimme valita Jollyroomilta muutamia ulkoiluvaatteita- ja asusteita Petite Cherien uudesta kevätmallistosta. Väriksi valikoitui vaalea mintunvihreä, tietty kurahanskat ja hattu samaa sävyä! Kuvien sadehaalari on ollut kätevä valinta alkukevään puistoleikkeihin.

Ajatus lähti hieman laukkaamaan, koska koko postauksen pointti ei edes ollut miettiä ihmisten erilaisia valintoja, vaan niitä äitiyden ihania juttuja, jotka itse koen ihan parhaiksi jutuiksi arjessani! Mitkä asiat sitten ovat äitiydessä niitä ihan parhaita asioita? Listasin alle 4 asiaa. Toki näitä olisi keksinyt vaikka kuinka pitkän listan!

Siellä on näköjään jotain mielenkiintoista!

Oma lapsi saa aina hyvälle mielelle. Vaikka olisit kuinka surullinen tai huonolla tuulella, sydämeni pakahtuu aina onnesta kun vietän aikaa poikani kanssa. Itselleni äitiys on ikäänkuin muistutus siitä, että pitäisi olla murehtimatta pienistä, koska oikeasti, harvemmin maailma oikeasti kaatuu siihen, että sait ennätysison puhelin- tai sähkölaskun, joku työjuttu ei mennyt kuten piti tai mitä ikinä. Äitiyden myötä olen itse ainakin kokenut melkoisen herätyksen elämän realiteeteista.

Viikonloppuisin parasta ikinä on se kun pieni pörröpää herättää sinut halauksella. Oikeasti, vaikka vielä vähän väsyttäisi, niin eipä harmita tippaakaan herätä pikkumiehen kanssa. Arkisin se olen tosin minä, joka herään aikaisemmin, mutta haluan aina olla lähellä heti kun poika herää. Tästä syystä emme ole yksinkertaisesti raaskineet perhepedistä luopua. Itselläni on yleensä iltaisin semmoinen ”oma hetki” yläkerrassa. Saatan lukea, katsoa telkkaria tai kuunnella äänikirjaa. Ilmeisesti yläkerta on myös naperon mielestä maailman kivoin paikka, koska nykyään tuo iltaköllöttely on meidän yhteinen juttu. Heti kun pyjama on puettu, alkaa poika hinkumaan ylös. Kun on hetki hengailtu, käydään sitten yhdessä unille 🙂

Lapsi muistuttaa niistä arjen  ja elämän pienistä jutuista. Tiedättekö kun nykyään harvemmin kiinnittää huomiota niihin pieniin asioihin. Ihmiset selaavat puhelinta bussissa, kävellessä, tauoilla, ajatukset ja mieli on jatkuvasti jossain ihan muualla. Lapset taas havainnoivat maailmaa ja ympäristöä täysin avoimin mielin. Taivaalla lentävä lentokone tai tien toisella puolella kävelevä hauva ovat ihan maailman siisteimpiä juttuja. Lapsen kanssa olen itsekin oppinut taas enemmän kiinnittämään huomiota näihin pieniin, usein niin näkymättömiin arjen juttuihin ja iloitsemaan niistä.

Nykyään on aivan käsittämätön juttu, että käydään taaperon kanssa ”lenkillä”! Poika rakastaa kävelylenkkejä ja jos mennään puistoon, on se samalla kyllä melkoista sykkeen nostavaa puuhaa myös minulle. Poika juoksee niin kovaa vauhtia eestaas, etten meinaa perässä pysyä! Taaperon kanssa pysyy ainakin kilot kurissa, sen voin sanoa 😀 Viime kesänä kun istuttiin kaikessa rauhassa hiekkalaatikolla, nyt on taas päästävä juoksemaan, tutkimaan, kiipeilemään ja remuamaan. Yhteislenkit ovat ihan parhautta! Tarhamatka kävellään aina ja kuulemma suositus onkin, että vanhemmat kävelyttäisivät pieniä lapsia enemmän lyhyempiäkin matkoja niiden vaunujen sijaan. Motoriikka kehittyy nopeammin.

Kuvien ”käppäilyasussa” päällä samaisen Petite Cherien kevätmalliston vettä hylkivä mintunvihreä tikkitakki, joka soveltuu mainiosti huhti- ja toukokuun ulkoiluihin. Tykkään tuosta hurjasti, kätevä kevyt takki, jota voi kantaa mukana vaikka läpi kesän viileiden iltojen lämmittäjänä ja toki vielä syksylläkin.

Lähipäivinä tulossa reaaliaikaisempaa postausta. Tällä hetkellä vietän hyvällä omallatunnolla pientä lomaa! 🙂

Loistavaa maanantaita <3

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Elämää hetkessä vai kalenterin kautta?

Ekaa kertaa aikoihin istuin tässä kuuden jälkeen kahvini kanssa ja mietin monta minuuttia, että mistä ihmeestä kirjoittaisin? Kummallinen ajatus, että vielä muutama vuosi taaksepäin aloitin jokaisen blogikirjoituksen täysin puhtaalta pöydältä, päivittäin. Uusi päivä, uusi blogiteksti. Huh, oliko aamuissani oikeasti niin paljon aikaa? Tuntuu, että nykyään yrittää sohia kaikki aamuhommat kokoon mahdollisimman nopeasti pojan nukkuessa. Minä, joka olen aina ollut aamuihminen, joka nauttii aamuista ja herää pirteänä kukonlaulun aikaan, olen ollut tämän talven aikana aivan äärimmäisen aamuväsynyt! Ovat aamut edelleenkin niitä mukavia päivän rauhallisia ja hiljaisia hetkiä muun maailman vielä nukkuessa, mutta hieman jo odottelen niitä vieläkin valoisampia kevätaamuja.

 Sitten takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Mitä tulee siihen hetkessä elämiseen, olivathan blogit ennen enemmän juuri sitä hetkessä elämistä. Sen sijaan, että suunnittelisin seuraavan kolmen päivän postaukset ennakkoon (ihan vain säästääkseni aikaa), meni homma ennen huomattavasti enemmän fiilispohjalla. Mikä tänään mietityttää, mikä fiilis ja mistä kiinnostaisi kirjoittaa? Läppärin kansi auki ja naputtelemaan. En nyt väitä, etteikö hetkessä bloggaaminen olisi enää ollenkaan mukana, tottakai päivitän tänne ajatuksenvirtaa, mutta olen huomannut, ettei se ole enää niin hetken mielijohteesta tehtyä kuin ennen. Nykyään jopa hieman stressaannun siitä kun muistan, etten ole luonnostellut aamun postausta valmiiksi ja joudun aloittamaan homman ”tyhjästä”. Tämä oma aikani aamulla pojan nukkuessa on kuitenkin melko rajallista, joten siinä mielessä on valmistautuminen ja suunnitelmallisuus vain järkevää.

Ja oikeasti, tämä aamuinen ajatuksenvirta on todella rauhoittavaa. Rakastan kirjoittamista ja asioiden pähkäilemistä ja jos se vain olisi mahdollista, voisin mielelläni työskennellä kotoa etänä ja käyttää päivästä ne pari tuntia, jotka saan kulumaan työmatkoihin, meikkiin ja vaatteiden valitsemiseen, juuri tähän hetkessä tapahtuvaan ajatusvirtaan. Ehkäpä vietän kevään tullen muutaman tuommoisen päivän terassimme auringossa. Elämän liiallinen suunnitelmallisuus pistää välillä ehkä aavistuksen ahdistamaan. Tiedättekö kun kaikki on kovin aikataulutettua, kalenteri täynnä menoja seuraavat kolme viikkoa, välillä joku reissu buukattu jonnekin kuukausien päähän ja ennalta lukkoon lyödyt lomat tai vapaat häämöttävät jossain kuukausien päässä. Lapsiperheenä (tai yleisesti työssäkäyvänä) nyt voi harvemmin olla ihan kamalan impulsiivinen ja tehdä suuria juttuja hetken mielijohteesta, mutta kieltämättä joskus houkuttelisi rikkoa kaavaa. Ei nyt mitään kovin radikaalia, mutta varata hetken mielijohteesta lennot unelmakohteeseen muutaman viikon päähän tai ostaa se laukku, johon on säästänyt ikuisuuden. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Onhan elämän tarkoitus olla seikkailua ja jokaisella on kuitenkin vastuu juuri omista valinnoistaan, mutta ennen kaikkea kuitenkin oikeus tehdä niitä valintoja. Haluaisin olla jatkossa enemmän se tyyppi, joka tekee juttuja hetken mielijohteesta, rikkoo arjen suunnitelmallisuutta ja elää enemmän hetkessä, eikä kalenterin mukaan. Enkä missään nimessä tarkoita, etteikö arkemme olisi ihanaa. Toki nautin turvallisesta ja vakaasta perhearjesta, muutenkin olen paljon rutiinien kautta eläjä, tavat ja rutiinit ovat kuitenkin niitä, jotka myös tietyllä tapaa tuovat elämään turvallisuuden tunnetta. Pienillä jutuilla on kuitenkin mahdollista tuoda jännitystä elämään ja hei, unelmointi on ehdottomasti elämän suola! Ja tosiaan, kotiäiteys oli itselleni juuri semmoista päivässä ja hetkessä elämistä. Jokainen päivä oli uusi tyhjä sivu ja uudet seikkailut. Se oli kyllä ehdottomasti ihana asia kotimammailussa. Sanoisinko, että tämmöisessä työt, tarha ja muut menot -kombossa tietynlainen ajanhallinta ja suunnitelmallisuus on kyllä ihan must. Ihan jo pelkästään ajankäytön vuoksi. Sen kyllä myönnän, että tuo reilu vuosi kotona pikkuisen kanssa oli ehdottomasti elämäni paras vuosi.

Kerroin muuten pari viikkoa sitten tilanneeni sen meikkipeili-valosysteemin. Se on tämä. Aivan loistava ostos! Peilin takana on siis himmennettävä LED-valo ja USB-liitännät, joilla onnistuu meikatessa esimerkiksi puhelimen lataaminen (tämä nyt ehkä vähän turha ominaisuus). Tähän muuten toimii se Elloksen uuden asiakkaan tarjous, joka on nykyään -30% alennus ja tulee kailleimmasta tuotteesta koodilla 379601! Jos peilisysteemi kiinnostaa, niin on tosiaan tämä.

Ja hei, sain tehtyä tämän tekstin alusta loppuun ennenkö napero heräsi. Jee! Ehkäpä yritän jatkossa olla stressaamatta vähemmän postausten suunnitelmallisuudesta ja antaa aamun intuition johdattaa aiheeseen, joka sinä päivänä on relevantti.

Oma extreme-suunnitelmani arjen irtiotoksi olisi varata lennot ainakin Tahitille, pakata läppäri ja perhe mukaan suunnaten sinne samalla töitä tehden muutamaksi kuukaudeksi. Ajatuksella unelmointi suorastaan kutkuttaa vatsassa! Ja ei sillä, että se arki olisi yhtään sen kummallisempaa pitkässä juoksussa toisella puolella maailmaa, mutta yksi asia on selvä: Menestys ja onni elämän eri osa-alueilla heijastuu kokonaisuuteen. Jos menestyt työssäsi ja teet mistä nautit, vaikuttaa se varmasti energiaa tuovana asiana myös perhe-elämään, jos eläisit arkea perheesi kanssa ympäristössä, joka on sinulle täyttä unelmaa, vaikuttaisi se ihan varmasti koko tuohon palettiin. Onnellisuus on kuitenkin monen tekijän yhteissumma, joten miksei tavoittelisi sitä? 🙂

 

Mikä on teidän extempore-unelma?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.