Mitä bloggaaminen on opettanut vuosien varrella?

Blogini täyttää ensi vuoden alussa 9 vuotta. Kävin urkkimassa salaisista arkistoistani, että olen julkaissut Bloggeriin ihkaensimmäisen blogipostaukseni 16.2.2009. Helmikuussa pyörähtääkin käyntiin kymmenes vuosi bloggaajana! Kylläpä vuodet vierivät nopeasti.

Ihkaensimmäisen blogikirjoitukseni olen aloittanut aikoinaan näillä sanoilla:

”Blogin perustaminen on ollut jo kauan mielessä, mutta hakusessa on ollut lähinnä se oleellisin, eli mistä kirjoittaa? Päätin, että alan kirjoittaa ainakin aluksi anonyymisti elämästäni ja ns. jokapäiväisistä asioista, kuten opiskelusta, töistä, ajoittaisista stressi-kausista ja yleisestä panikoinnista. (:D) Ehkä vaikeinta oli yrittää keksiä blogilleni nimi, jonka nyt päätin saavan nimen ikuisen lempikappaleeni, Nas:in ’It ain’t hard to tell’:in mukaan..”

Noh, melko samalla polulla ollaan edelleen, vaikken anonyyminä olekaan kirjoitellut enää vuosikausiin. Opiskelut ovat vaihtuneet päivätöihin, arjen kommellukset perhe-elämään ja sitä rataa. On päivänselvää, että jos teet jotain asiaa päivästä ja vuodesta toiseen, opettaa se sinulle pakostikin ajan kuluessa asioita. Kuten bloginikin on opettanut minulle. Mutta mitä? Listasin muutamia asioita, joita olen blogin kautta oppinut.

Kirjoitustaitoa. Sanoisinko, että olen aina kyllä osannut kirjoittaa tarinoita ja asiatekstejä, mutta bloggaaminen on kyllä hionut tehokkaasti tätä taitoa. Aiheesta kun aiheesta on useimmiten helppo saada sisältöä aikaan ja tarinoiden rakenteet tulevat automaattisesti. Se ei ole itsestäänselvä asia ja ellet ole eläessäsi kirjoittanut pohtivia tekstejä tai tarinoita, ei niiden luominen alkuun ole ihan helpoimmasta päästä.

Itseilmaisua. Kirjoittaminen on tavallaan kuin terapiaa. Kun asiat tai ajatukset saa julki kirjoitettuun muotoon, saa niihin tietynlaista selkeyttä. Jos joku asia on pääsi sisällä solmussa, saat sen kurottua auki kirjoittamalla tekstimuotoon. Bloggaaminen on itseilmaisua ja mielipidevaikuttamista parhaimmillaan. Saat tuoda ilmi ajatuksia ja asioita, jotka itseäsi kiinnostavat ja tavoitat samalla muita, jotka ovat kiinnostuneita samoista aiheista. Vuorovaikutus lukijoiden kanssa on myös kaiken perusta! Blogi on kuollut ilman ainuttakaan kommenttia. Olen siis todella iloinen jokaisesta kommentista, jonka teiltä saan ja pyrin aina vastaamaan niihin 🙂

Tietynlaista sensuuria, varsinkin mitä tulee omiin asioihini. Vaikka oma persoonani onkin blogin perusta, olen myös vetänyt tietyn rajan sen suhteen, mitä täällä jaan ja mitä taas en. Esimerkiksi perheemme kovin henkilökohtaiset asiat tai yksityiskohdat arjestamme eivät kuulu julkiseen blogiin, vaikka päällisin puolin täällä elämästämme kertoisinkin. En halua yksityistä elämääni ruodittavan netissä, sen vuoksi jätänkin tietyt asiat blogin ulkopuolelle. Ennen kerroin blogissa todella paljon elämästäni, enkä sinänsä kadu mitään, mutta nuorempana olisi ehkä voinut ajatella kahdesti ennenkö julkaisee jonkun kärkkään, kieli poskella kirjoitetun tekstin. Noh, elämä opettaa.

Valokuvaustaitoja. En koe, että olisin kovin hyvä kuvaamaan, mutta ihan ehdottomasti kyllä paljon parempi kuin vuosia sitten! Kuluneen vuoden aikana olen innostunut kuvaamaan kunnollisella järkkärillä ja eron vanhaan kameraan kyllä huomaa. Harjaantuneista kuvaustaidoista on ollut hyötyä myös ihan omissa ”jutuissani”, kuten kotiarkistojen lomakuvissa tai pikkuista kuvaillessa.

Markkinointia. Ja yleisesti melkein kaiken somemarkkinoinnista. Kuinka blogilla voi tienata, millaista on seuraajia kiinnostava sisältö, kuinka toteutetaan yhteistöitä tai kaupallisia kampanjoita sosiaalisessa mediassa ja niin edespäin. Enpä jotenkin jaksa uskoa, että olisin tällä urapolulla ilman blogia. Luin hetken kauppiksen pääsykokeisiin juuri blogin perustamisen aikoihin kun opiskelin vielä restonomiksi ja nyt kun muistelen, niin olinpa melko pihalla jo ihan jostain markkinoinnin perusteista! Hassua, kuinka eri asemassa ollaan nyt lähes 10v myöhemmin.

 

Loistavaa torstaita teille!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Mitä Suomi merkitsee minulle ?

Itsenäisyyspäivänä on kiva hetki palata viime viikonloppuun ja melkeinpä idyllisiin talvimaisemiin. Tulipas heti lumen tullen niin joulufiilis, että oli pakko leipoa pipareita. Sanoinhan, että olen alkanut höperöityä näiden kotipuuhasteluiden kanssa. Tuoksukynttilät, joululahjafiilistelyt, piparit, neulominen.. Apua, mitä tapahtuu?! 😀

Tiedättekö, kun heräsin maanantai-aamuna lähes 9 tunnin yöunien jälkeen tunsin olevani lähes uudestisyntynyt. En edes muista milloin olen viimeksi nukkunut noin maittavat yöunet. Jälleen kerran totesi kuinka yöunien laatu merkitsee paljon. Alkoi jopa nolottaa viime viikkoinen nurina väsymyksestä ja ahdistuksesta. Mutta sehän on täysin normaalia, että noita kausia tulee ja menee, välillä kaikki ärsyttää, on väsynyt, flunssakin piinaa ja tuntuu siltä kun maailma kaatuisi päälle. Sitten taas paistaa se aurinko risukasaankin.

Ajattelin aamusta kotimaatamme Suomea ja mitä se minulle merkitsee? Ensimmäinen asia, joka nousi mieleeni oli ehdottomasti turva ja turvallisuus. Tunnen oloni Suomessa turvalliseksi ja onhan tämä maailman kärkimaita turvallisuuden suhteen. Kaikilla on yhtälaiset avaimet menestykseen. Kaikille tarjotaan apua, eikä ketään jätetä puille paljaille, vaikkei byrokratiaviidakko aina sieltä helpoimmasta päästä olekaan. On mahdollisuudet opiskella ilmaiseksi melkeinpä mitä tahansa, lapsiperheitä tuetaan varsin anteliaasti monen muuhun maahan verrattuna esimerkiksi lapsilisän ja kotihoidon tuen muodossa. Sairastuessa pääset hyvään hoitoon, sekä saat tukea myös lääkkeisiin. Eipä ihan itsestäänselvyys verraten maihin, joissa jopa tuiki tavalliset antibiootit ja rokotteet, jotka ovat meille täysin arkipäivää, ovat muille ylellisyyttä tai jopa täysin saavuttamattomissa. Edes kaikissa länsimaissa ei ole itsestäänselvyys saada laadukasta terveydenhuoltoa. Jossei sinulla ole varaa maksaa hoidoista tai leikkauksesta tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja, olet käytännössä oman onnesi nojassa.

Toki aina löytyy asioita, jotka tietysti voisivat olla paremmin tai mitä pitäisi kehittää. Mielipiteitä löytyy yhtä monta kun meitä ihmisiä tässä maassa asustaa. Harmillisen usein törmää siihen kuinka Suomen järjestelmää arvostellaan tai kritisoidaan. Huomio kiinnittyy juuri niihin pieniin puutteisiin tai miinuksiin. Unohdetaan täysin keskittyä niihin hyviin asioihin ja kuinka loistavasti asiat ovat. Yleisestikin kannatan itse elämässä positiivista lähestymistapaa asioihin, sen sijaan että aina miettisin niitä huonoja ja negatiivisia puolia. Oma elämänlaatukin on loppupeleissä paljon omasta asenteesta kiinni. Miten voisi koskaan olla tyytyväinen elämäänsä ja ympärillään oleviin asioihin, jos näkee ainoastaan ne huonot puolet ja unohtaa iloita hyvistä asioista?

Kerroin muuten pienelle, että tonttu on käynyt yöllä kurkkimassa 😉 Tuskin vielä kovin ymmärsi, mutta täytyy yrittää jo opettaa, että joulun alla on oltava kiltti.

Kotimaa on tarjonnut minulle laadukkaan maksuttoman koulutuksen ja jopa kuukausittain maksanut minulle opiskelusta opintotuen muodossa. Olen aina saanut nopeaa terveyspalvelua tarvittaessa, lapselleni on tarjottu edullinen ja laadukas päivähoito, ilmaiset neuvolapalvelut, unohtamatta äitiyspakkausta! Sain olla lähes vuoden päivät vauvani kanssa kotosalla varsin kivasti äitiyspäivärahalla elellen. Hyviä juttuja voisi luetella loputtomiin.

En itsekään tietysti kannata kenenkään elintason laskemista, mutta jos ollaan realisteja, ei tällä menolla yksinkertaisesti olisi Suomen talouden puitteissa mahdollista ylläpitää samaa systeemiä loputtomiin. Ajat muuttuvat ja maailma sen mukana. Uskoisin, että moni joka kokeilisi elämää ilman näitä kotimaamme etuuksia, voisi aika nopeasti alkaa ikävöimään montaa asiaa. Kaikilla on mahdollisuus valita missä asuu, muttei kuitenkaan mahdollisuutta valita sitä, minne syntyy.

Useamman pitäisi miettiä näitä realiteetteja ja muistaa, ettei asioita tulisi pitää itsestäänselvyyksinä, vaikka itsekin siihen joskus olen sortunut. Toki nyt itsekin olen täällä useita kertoja maininnut haaveistani asua ulkomailla ja tietysti rakastan nähdä myös muita paikkoja. Silti koen Suomen olevan maailman paras maa asua ja kasvattaa lapsi. Suomessa kaikki on mahdollista kun vain uskoo itse itseensä ja omaan juttuunsa. Koen itseni todella onnekkaaksi kun olen saanut syntyä Suomeen 🙂

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kiinnostavia matkakohteita vuodelle 2018

Tiedätte, että yksi suurimmista matkahaaveistani toteutuu ensi viikolla kun suuntaan pidennetyksi viikonlopuksi Islantiin. Miten vaikeaa olikaan saada tuo haave toteutettua, varsinkin kun puhutaan kohteesta, jonne oikeasti lentää sen muutaman tunnin. Vaikkei Islannin reissu vielä edes ole alkanutkaan, ovat ajatukset jo tulevissa matkoissa. Himotuskohteita kun tulee must-see-listalleni ihan jatkuvasti. Islannin lisäksi olen jauhanut täällä jo varmaan teidänkin kyllästymiseen saakka siitä Sardiniasta, se (ja/tai Amalfi) on eräs ehdoton matkakohde ensi vuodelle. Jätin sen tästä listauksesta pois, koska kyseisestä kohteesta on jo jauhettu täällä ihan riittämiin. Sen lisäksi olen jo haaveillut myös muista paikoista.. Postauksen kuvituksena tb-matkakuvia, joita julkaisin alkuviikosta IG Storiesissani.

 Soul, Korea. Olen jo vuosia ollut lumoutunut Pohjois-Koreasta ja ahminut lukusia P-Korea-kirjoja. Rohkeuteni ei ehkä riittäisi reissata ihan sinne pohjoisen puolelle, mutta myös Etelä-Korea on alkanut kiehtomaan. Haluaisinkin reissata kbeautyn ihmemaahan, joka varmasti olisi todella erilainen elämys aikaisempiin matkoihini verrattuna. Korealainen kulttuuri on itsessään tullut jo vähän tutuksi (vaikka kyllä paljon eroaakin pohjoisen ja etelän välillä, mutta yhtenäisyyksiä silti löytyy). Tommi sanoi heti, ettei ole kyllä tulossa mukaan Koreaan, mutta itselleni se on ehdottomasti kohde, jonka joskus haluan nähdä.

Kööpenhamina, Tanska. Alunperin suunnittelin Köpiksen reissua tälle syksylle, mutta sitten ajoikin Islanti edelle. Lähimatkailu on kuitenkin nostanut päätään, mitä tulee näihin omiin reissuihini. En olisi voinut viisi vuotta taaksepäin kuvitellakaan, että lähtisin Kööpenhaminaan! Nyt se taas olisi siistein juttu ikinä, esimerkiksi juuri viikonlopuksi. Köpiksen reissu nyt ei paljoa kustannakaan, joten on ihan helppo toteuttaa esimerkiksi alkuvuodesta pidennetyn viikonlopun muodossa.

Marrakech, Marokko. Myös tämä on jo pitkään roikkunut himotuslistalla, silti en muista olenko ollenkaan sitä blogin puolella maininnut? Norwegianhan aloitti joku aika tapaperin suorat lennot Marrakechiin, joten nykyään sinne myös pääsee melko vaivattomasti! Marokko on kuitenkin maa, johon en ehkä ensimmäisenä uskaltaisi kaverin kanssa kaksin lähteä, mutta jollain keinolla on sinnekin vielä reissattava. Jossei nyt vielä ensi vuonna, niin sen jälkeen.

Singapore. Pari vuotta taaksepäin piipahdimme yhden yön verran Singaporessa Balille lentäessä. Ennen tätä olen lomaillut Singaporessa joskus ihan pikkuisena. Viimeksi kuitenkin päätimme, että Singaporeen on tultava vielä uudelleen ”kunnolla” ja yövyttävä ainakin yksi yö kuuluisassa Marina Bay Sands-hotellissa, joka on jo pelkän arkkitehtuurinsa puolesta aivan älytön. Kohteena Singapore ei ole ihan edullisimmasta päästä verraten moneen muuhun Aasian kohteeseen, mutta kiehtoo kyllä itseäni ainakin kovasti.

Ibiza, Espanja. Jostain kumman syystä on Ibiza alkanut kiehtomaan ja voisi olla leppoisa matkakohde keväälle kun Välimerellä alkaa jo olla lämpimämpi. Saarihan on aikaisemmin ollut tunnettu nimenomaan biletysmekkana, mutta käsittääkseni viime vuosina rauhoittunut huomattavasti ja muuttunut aavistuksen boheemimmaksi lomakohteeksi. Itse en todellakaan välitä bilelomista, mutta sanoisinko, että Ibiza voisi olla kiva vaihtoehto vajaan viikon reissulle esimerkiksi Barcelonalle.

Seychellit. Viime tammikuun kohteemme oli kyllä mitä täydellisin valinta. Jos haluat oikeasti kirkasta vettä, valkoista hiekkaa ja vähän turisteja, niin suuntaa Seychelleille. Yksi kauneimmista paikoista, jossa ikinä olen käynyt. Juuri eilen illalla taas selailin Seychellien kuvia ja totesin, että sinne täytyy kyllä lähivuosina päästä taas uudelleen. Keho ja sielu suorastaan lepäsi Seychelleillä.

Olen viimeaikoina potenut myös pitkästä aikaa Aussi-kuumetta! Viimeksihän olin Sydneyssä ja Cairnsissa, mutta seuraavana himottaisi Länsirannikko, esimerkiksi Perth. Ah, niitä kauniita valkoisia rantoja! Juuri viime viikolla selailin kuvahaulla. Aivan käsittämättömän kaunista. Myöskään tämä ei ehkä ole ihan ensi vuoden to-go-listalla, mutta ehdottomasti listalla kuitenkin. Myös Sveitsi on alkanut kiinnostaa hurjasti ja voisi toimia esimerkiksi pitkän viikonlopun muodossa. En tosin laskettele, joten pitäisi keksiä alppiloman sijaan joku toinen teema matkalle.

Kyttäsin juuri alkuviikosta Lentodiileistä tarjouksia ja nyt olisi päässyt TUI:n lomalennolla Mauritiukselle 450 eurolla jouluksi. Huhheijaa! Olisin niin varmasti lähtenyt, ellei meillä nyt olisi ollut jo tammikuun lomaa suunnitteilla. (Silti ehkä jäi vähän himottamaan..)

Mikä kohde teillä on ensi vuoden reissulistalla?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kuinka tienaan rahaa blogillani + muutamia faktoja aiheesta

Ne päivät ovat olleet jo ikuisuuden historiaa kun blogien tai somen kaupallisuudesta ei vielä ollut tietoakaan. Nykyään kun ala on elinkeino ja ammatti yhä useammalle suomalaisellekin ja mielestäni se on aivan mielettömän hieno asia. Vaikka olen itse koko blogiurani ajan tehnytkin ohella muita töitä, olen itse tienannut blogillani rahaa enemmän tai vähemmän nyt noin seitsemän vuoden ajan. Alkuvuosina tein ainoastaan affiliatemainontaa, jossa tuloni kertyivät postausteni mainoslinkeistä ja bannereistä. Viime vuosina olen tehnyt myös kaupallisia rahaa vastaan tapahtuvia yhteistöitä. Ennen vanhaan kun blogimainonta oli vielä ihan alkutekijöissään, antoivat yritykset bloggaajille tuotteita näkyvyyttä vastaan, useinhan bloggaajat myös näistä kirjoittivat. Tuolloin päästiin kyllä yritysten taholta melko helpolla! Nykyään kun joutuu lähes poikkeuksetta laittamaan rahaa peliin, mikäli haluaa taatun näkyvyden suuressa blogissa ja vieläpä toivotun viestin kera.

Edelleen teen itse pääasiassa affiliatea ja voin rehellisesti kertoa, etten kyllä elättäisi itseäni  pelkästään blogillani. Toisaalta en myöskään haluaisi viedä blogiani siihen pisteeseen, jossa tämä olisi sisällöltään vain yhtä mainospaikkaa. Sanoisinko, että saan blogini kautta kuukausittain noin muutaman sadan euron tulot. Riippuu siis todella paljon kuukaudesta, yhteistöistä ja kaikesta muustakin. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Keskimäärin pyöritään ehkä jossain 500 euron tuntumassa, mikä sekin on toki ihan kivaa pientä korvausta tekemästäni ”työstä”. Mutta sitten taas kun miettii sitä, kuinka monta tuntia oikeasti käytän blogiini kuukaudessa.. Nopeasti laskettuna varmaankin noin 50-70h, joka loppupeleissä on melko paljon ottaen huomioon, että teen ohella myös täyspäiväisesti muita töitä. Tuntimäärän kun jakaa noilla tuloilla, niin eipä tuolla tuntipalkalla juhlita. Ja ei sillä, toki tämä on oma valintani ja siksi teen ohella myös päivätyötä, pääasia kuitenkin, että saan tehdä jotain josta nautin.

Asia, joka minua välillä harmittaa on se, etteivät bloggaajat vielä välttämättä osaa hinnoitella työtään järkevästi. Nyt ei puhuta kaikista bloggaajista, toki työkseen bloggaavat varmasti tietävät työnsä arvon. Eihän hullukaan tee työtä riistopalkalla tai ilmaiseksi. Varsinkaan siis jos tekee sitä oikeasti työkseen. Tällöin se on elantosi, jolla maksat vuokran, ruoan ja muut päivittäiset kulusi. Verrattuna muihin mainoskanaviin, on blogimainonta oikeasti halpaa verraten sen tehokkuuteen. Silti on pöyristyttävää, etteivät läheskään kaikki yritykset ole vieläkään heränneet siihen. Olen täällä aiemminkin kertonut, että silloin tällöin saa kuulla kyllä varsin naurettavia yhteistyöehdotuksia. Bloggaajalle tarjotaan nimetön rahapalkkio tai kenties vain tuotepalkkio sitä vastaan, että sinulle käytännössä syötetään suuhun se, mitä tuotteesta täytyy kertoa. Ei kiitos! Itse olen ehdottomasti ennemmin ilman sitäkin pientä rahasummaa, kuin alennun alipalkatuksi. Usein sääntö on se, että jos vastaanotat tuotteita testiin, ei sinulla ole niistä postauspakkoa. Jossei sinulle erikseen makseta sisällöstä, ei ole perusteltua esittää miten ja mitä kerrot tuotteesta. Vai kerrotko ollenkaan. Kerrot sitten jos oikeasti siihen tykästyt ja luulet aiheen kiinnostavan myös lukijoitasi.

Niin kauan, kun riittää myös niitä, jotka suostuvat yhteistöihin alihintaan, riittää myös niitä yrityksiä ja toimistoja, jotka kinnaavat palkkioiden nousua vastaan ja joiden tilipussiin suurin osa mainospalkkioista valuu. Toki suurimmassa osassa tapauksia viestintä- ja mediatoimistojen palkkiot ovat täysin perusteltuja. Hehän tekevät asiakashankinnan, neuvottelevat hinnat, ideoivat kampanjat ja hoitavat niiden jälkeen myös mahdollisen raportoinnin. Tottakai kaikki haluavat tehdä bisnestä ja rahaa. Silti väittäisin, että jos palkkiosuhde on enemmänkin 90/10 kuin 50/50, on tilanne hieman epäreilu. Ja puhutaan siis tilanteesta, jossa toimisto vetää välistä sen 90% ja bloggaajalle maksetaan tämän tekemästä työstä se 10% viipale. Itsekin noudatan nykyään yhteistöiden suhteen tiettyä hinnastoa. En lähde tekemään kaupallista, rahaa vastaan tapahtuvaa yhteistyötä ilman tiettyä x hintaa. Minulla on myös laadittu hinnat sille, mitä esimerkiksi veloitan IG-näkyvyydestä. Ainoastaan silloin kun olen merkinnyt postauksen ”kaupallinen yhteistyö x kanssa” saan rahallisen korvauksen postauksesta. Tällöin postaus on toteutettu ja suunniteltu yhdessä asiakasyrityksen kanssa. Muulloin toteutan postaukset omasta tahdostani tai esimerkiksi tuotetestauksen muodossa. Minulla on useita yhteistyökumppaneita, joiden kanssa homma sujuu ja pelaa, joiden kanssa haluan tehdä pitkäaikaista yhteistyötä, vaikken siitä varsinaista rahallista korvausta saisikaan. Toki mainitsen yhteistyöstä aina erikseen.

Miksi blogi tai yleisesti some sitten on oiva mainostila yrityksille?

Tuotteen tai palvelun mainostaminen luonnollisessa ympäristössä on aina tehokkaampaa, kuin perinteinen printtimainonta. Verratkaapa itse, ostatteko mielummin kalliin kasvovoiteen sen perusteella, että joku oikea ihminen kehuu sitä toimivaksi vai siksi, että naistenlehden koko aukeaman kokoinen mainos väittää sitä kymmenen eri faktan kera parhaimmaksi voiteeksi ikinä? Itselläni on ainakin tapana melko tehokkaasti jättää huomioimatta suurin osa mainoksista. Usein kiinnitän esimerkiksi tuotteisiin huomiota silloin jos joku mainitsee niistä somessa, esimerkiksi IG-feedissäni. Koen ainakin omalla kohdallani, että tuotteet ovat huomattavasti kiinnostavampia silloin kun joku oikea ihminen kertoo niistä. Ja jos yhteistyö on toteutettu kuten pitää, täytyisi niihin kokemuksiin osata myös luottaa. En itse ainakaan haluaisi tai suostuisi sanomaan susihuonoa tuotetta hyväksi rahasta. Toki mielipiteitä on aina monia, eivätkä kaikki välttämättä esimerkiksi kosmetiikan suhteen pidä samoista asioista. Lisäksi blogimainonta antaa yrityksille ja verkkokaupoille valtavan hakukone-hyödyn, usein kun blogit rankaavat aika korkealle esimerkiksi googlen haulla. Jos olen itse kiinnostunut jostain tuotteesta tai palvelusta, tottakai googlaan sen ensin. On yritykselle suuri hyöty, jos heidän tuotteista tai palveluista on löydettävissä hakukoneissa kivoja kokemuksia. Blogipostaukset ja artikkelit kuitenkin pysyvät netissä käytännössä ”ikuisesti” löydettävänä julkaisun jälkeen.

Täytyy myös muistaa, että usein kohdeyleisö on somemainonnassa tehokkaasti kohdennettua. Eli kun esimerkiksi mammabloggaaja mainostaa raskausvitamiinia tai lastenvaatteita, voidaan olettaa suurimman osan seuraajista olevan niitä, joita nämä aihealueet oikeasti kiinnostavat ja jotka ovat potentiaalista asiakaskuntaa. Kun tuote ja blogi on valittu oikein, voidaan tehokkaasti edesauttaa tuotteen brändäämistä. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että tuote on valittu tarkasti mainostajalle sopivaksi tämän omaan imagoon ja on todettavissa, että tämä on aidosti tuotteesta kiinnostunut. En itse lähtisi erävaatteiden lähettilääksi tai mainostajaksi, koska tiedätte varmasti itsekin, ettei se lainkaan olisi minua, kuten sitten taas esimerkiksi joku kauneuteen tai matkailuun liittyvä asia, jonka tiedätte muutenkin olevan kiinnostuksen kohteeni. Yhteensopivuus ja uskottavuus on siis kaiken perusta.

Kuten olen aiemmin maininnutkin, ehdotan itse paljon yhteistöitä yritysten kanssa. Tällöin saan tehdä yhteistyötä juuri semmoisten tuotteiden ja brändien kanssa, jotka oikeasti kiinnostavat. Joihinkin ehdotuksiin joudun kiittämään ei, koska en halua kirjoittaa mistään epäkiinnostavasta aiheesta vain sen tähden, että saisin rahaa tai ilmaista tavaraa. Olisihan sekin naurettavaa joutua keksimään päästään, että miten voisi tuotteesta x kertoa. Mielestäni yhteistyöjuttuihin täytyy olla itsellään jo valmiina jonkinlainen kiinnostus tai edes mielenkiinto sen testaukseen. Valtaosan kosmetiikkatuotteistani tulee blogin kautta PR-lahjoina ja toki aina mainitsenkin asian postausten yhteydessä. Niitäkin tapauksia löytyy, kun lukija ei itsepäisesti halua uskoa blogin käyttökokemuksia jostain tuotteesta vain siksi, että tuote on saatu. Miten se vähentää kokemusten uskottavuutta? Varsinkin kun mitään postauspakkoa tuotteista ei ole. Jossei jokin tuote miellytä, ennemmin sitten jättää siitä postaamisen väliin. Tuskin yksikään yritys tahtoo tuotteistaan huonojakaan kokemuksia ilmoille.

Itselläni on blogin kautta suhteita eri maahantuojiin ja pr-toimistoihin, joiden työ on nimenomaan saada heidän edustamilleen tuotteille näkyvyyttä lehdistössä ja somessa. Jos minua kiinnostaa tietyt brändit, joiden kanssa teen yhteistyötä, miksi ostaisin näitä tuotteita kun on mahdollisuus saada samoja tuotteita testiin, nähdä vaivaa siihen, että otan niistä kuvat, kerron tuotetietoja ja omia kokemuksiani? Vastineeksi tuotteista, saatan toiminnallani edistää niiden myyntiä, antaa näkyvyyttä, sekä auttaa teitä lukijoita mahdollisesti löytämään sopivia ja kiinnostavia tuotteita. Toki edelleen tulee paljon testituotteita, joiden tiimoilta lähestytään minua, mutta paljon tiedustelen myös itse tuotteita testiin ja tämä on itseasiassa melko yleistä. Onhan sekin järkevää, että bloggaaja valikoi tuotteita aidon kiinnostuksen siivittämänä, verrattuna siihen, että saat postissa jonkun random-lähetyksen. Eihän yrityksillekään ole kannattavaa lähettää tavaraa sokkona olematta täysin varma siitä, että tuote oikeasti kiinnostaa kyseistä vaikuttajaa.

Kuinka kuka tahansa sitten voi tehdä blogillaan rahaa?

Sitten takaisin tämän postauksen alkutekijöihin eli siihen kumppanuusmarkkinointiin, jota kerroin itse pääasiassa tekeväni. Olette varmasti huomanneet esimerkiksi kauneuspostausteni sisältävän kaupallisia affiliatelinkkejä, joiden avulla voin tienata rahaa. Vaikka joku ehkä voisi ajatella toisin, en kuitenkaan tienaa senttiäkään sillä, että joku klikkaa linkkejäni. Mielestäni ei ole keneltäkään pois, että bloggaaja saattaa tienata jotain sillä, että suosittelee lukijoilleen tuotteita, joista ajattelee näiden pitävän ja joita suosittelisi ihan ilman niitä mainoslinkkejäkin. Hommahan menee niin, että jos joku teistä ajautuu ostamaan linkkini kautta jonkin linkittämäni tuotteen, saan ostoksesta komissiona jonkun pienen osan, esimerkikisi 10%. Eli jos joku tilaa kauttani 15 euron kasvovoiteen, saan siitä ehkä parhaimmillaan euron-parin luokkaa. Vaikkei suurista summista olekaan kyse, on mielestäni kyseessä todella reilu ansiomalli bloggaajille, jotka jokatapauksessa suosittelisi niitä samoja tuotteita. Ottaen huomioon, että blogien lukeminen on kaikille ilmaista. Ei kukaan valita siitä, että joutuu maksamaan lehtitilauksesta, joka on pullollaan maksettua mainosta, sisältäen huomattavasti vähemmän oikeaa ja aitoa sisältöä blogeihin verrattuna.

Oma tuntumani on, että bloggaajien työpanosta saatetaan pitää itsestäänselvyytenä, eikä ehkä ajatella kuinka paljon hommaan oikeasti kuluu bloggaajan aikaa ja nimenomaan välttämättä ilman mitään korvausta tästä työstä. Siksi esimerkiksi mainoslinkkien tulot eivät oikeasti ole konkreettisesti kenenkään pussista pois. Jos joku lukee mielellään blogin kauneustuotevinkkejä, mutta ihan silkasta periaatteesta välttää linkkejä ”ettei bloggaaja vain saisi mitään” ja näpyttelee samaiseen verkkokauppaan jotain muuta kautta, on mielestäni hieman syytä mennä itseensä. Miksi joku toimisi näin? Onko sekään reilua, että mielellään hyödyntää kaiken blogin tuottaman sisällön, vieläpä ilmaiseksi ja yritetään viime hetkeen asti taistella sitä vastaan, että bloggaaja saisi euroakaan tekemästään tuntien työstä (joka ei kuitenkaan oikeasti ole keneltäkään pois). Mielestäni jokaisen pitäisi miettiä tätä. Itse teen affiliatea pääasiassa kahden verkoston kautta: Performission ja Awin.. Kuka tahansa voi liittyä näihin verkostoihin mukaan ja tienata blogillaan tai somellaan. Itse teen Performissionin kautta yhteistyötä kauneuden, sekä hyvinvoinnin ohjelmien, kuten eleven, Jolie, Naturelle, NaturalGoodsCompany, Hyvinvoinnin tavaratalo ja sitten Stockmannin kanssa, Awinin kautta taas pitkäaikaista yhteistyötä Zalandon ja Elloksen kanssa. Olen tehnyt kumppanuusmarkkinointia niin monia vuosia, että itselleni se on jo täysin selkeä juttu ja pidän tästä toimintatavasta. Ostolakossa-Virve itseasiassa kirjoitti mielenkiintoisen postauksen samaisesta aiheesta ja toimi inspiraationani tähän postaukseen. Käykää lukaisemassa myös hänen ajatuksensa aiheesta 🙂

Ja jos kuvien kalenteri herätti mielenkiintonne, niin on Nunucon juuri ilmestynyt ensi vuoden kalenteri (saatu). Minullahan oli tuo samainen kalenteri myös tälle vuodelle ja on kulkenut mukana laukussani suunnilleen vuoden jokaisena päivänä. Vuosi sitten jo hehkutin, että Nunucon kalenteri on kaunein kalenteri, jonka olen omistanut!

Herättääkö blogilla tienaaminen teissä minkälaisia ajatuksia? Nyt saa kertoa mielipiteitään anonyyminä tai omalla nimellään.

Ansaitsevatko bloggaajat mielestänne palkkansa tämän postauksen luettuanne? 😀

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Asiat, joita en voi sietää x 7

En muistanut olenko aikaisemmin tehnyt postausta asioista, jotka ärsyttävät suunnattomasti? Nyt kun ajattelin, niin voi olla mahdollista, mutta tehdäänpä sitten uudestaan! Listasin tähän postaukseen siis muutaman asian, joita en voi sietää tai ymmärtää! Enjoy 😀

Aamuhengitys. Esimerkiksi bussissa on ihan kamalaa istua henkilön vieressä, joka ei ole pessyt hampaitaan. Sen nimittäin haistaa! Aamuhengityksen haju on jostain syystä asia, joka ällöttää suunnattomasti. Ainoana poikkeuksena poika, jonka kohdalla tämä on ”söpöä”, mutta noin muuten en voi kertakaikkiaan sietää. Jos joudun olemaan vierekkäin (varsinkin vieraan) ihmisen kanssa, jolla haisee aamuhengitys, tulee kertakaikkiaan semmoinen fiilis, että pakko karata ja kauas.

Kärpäset. Oikeasti, ne on maailman ärsyttävimpiä!! Mua ärsyttää kärpäset siis aivan mielettömästi. Jos syön ulkona ja ympärillä pörrää kärpäsiä, en pysty yksinkertaisesti keskittymään syömiseen. Sama juttu jos kotona surraa yöllä kärpänen, en voi nukkua. Mulle on kehittynyt niin tarkka kuulo kärpäsille, että kuulen heti jos semmonen surruttelee jossain!

Valehtelu. En vain ymmärrä ihmisiä, jotka valehtelevat! Varsinkin aikuisia. En yksinkertaisesti ymmärrä mikä menee ihmisessä pieleen, että tästä tulee patologinen valehtelija. Tuntuu, että osa näistä tyypeistä uskoo jopa itse omia tarinoitaan? Valehtelun lisäksi en myöskään itse jaksa liian mielisteleviä tyyppejä, joista paistaa kilometrin päähän, etteivät oikeasti ole kiinnostuneita sinusta tai asioistasi, kunhan yrittävät mielistellä ja saada sinut jotenkin lumoihinsa. Sen verran koen itse olevani perinteistä suomalaista luonnetta, että sanon oikeasti vain asioita, joita rehellisesti tarkoitan.

Hikka. Se on todella ärsyttävää, varsinkin jos hikkakohtauksen saa juuri kun on menossa nukkumaan. Harvemmin tosin saan hikkaa, mutta silloin kun se iskee, on se kyllä rasittavaa. Sitten yrittää tehdä niitä hengityksen pidätys-juttuja kun lapsenakin, joista tulee vain huono olo. Hikka on kyllä tosi rasittava 😀

Instagramin Follow-unfollow ja tykkäyspommitus. Eli ensinnäkin tuo seuraajien kalastelu, jossa aletaan seuraamaan ja sitten hetken päästä laitetaankin unfollow. Toinen on, että käydään tykkäämässä useammasta kuvasta, muttei aleta seurata, ihan siis selkeänä tarkoituksena saada se toinen seuraamaan sinua. Toki nyt itsekin välillä tykkään jostain randomkuvista jos selaan sitä IG:n inspispuolta, mutta harvemmin kyllä käyn roppakaupalla tykkäämässä ventovieraiden kuvista. Varsinkaan tarkoituksena saada lisää seuraajia. Voin rehellisesti myöntää, että ainakin omat seuraajani ovat niitä, jotka oikeasti seuraavat omasta tahostaan, eikä siksi että olisin tarkoituksella metsästänyt seuraajia itselleni 😀

Latasin joku aika taaksepäin Followers-sovelluksen, joka näyttää kaikki, jotka ovat alkaneet seurata ja ne ketkä ovat lopettaneet seuraamisen! Hyvä keino ”ilmiantaa” ne kalastelijat 😀 Toinen mitä en voi ymmärtää, on seuraajien ostaminen! Nykyään useat yhteistyökumppanit vaativat myös IG-statsejä, joista näkee julkaisuiden oikean levikin, harvemmin esimerkiksi feikkiprofiilit ovat niitä oikeasti aktiivisia, jotka selaavat feediäsi. Tulevaisudessa ei siis pitkälle pötki niillä feikeilläkään noin yhteistöiden suhteen! Jos joku haluaa ennemmin tehdä yhteistyötä semmoisen kanssa, jolla on 10K seuraajaa (joista 95%) ostettuja, kuin minun kanssani, on se minulle ihan se ja sama. Ennemmin olen ilman semmoista yhteistyöproggista.

Epämukavassa asennossa nukkuminen. Tai siis tottakai kaikki haluavat nukkua mahdollisimman mukavasti, mutta itseäni ahdistaa jos joudun nukkumaan esimerkiksi yhdellä tyynyllä ja tietyssä asennossa. Ennen en saanut nukuttua ilman semmosta pötkylätyynyä, mutta ihme kyllä olen päässyt siitä eroon! Nolottaa jopa vähän myöntää, että joskus jännitän etukäteen vieraassa paikassa tai hotellissa nukkumista, koska se nukkumismukavuus on mulle ihan ehdoton. Illalla silmälaput silmille, vaatteet pois, vielä riepu naaman päälle ja sitten vielä toinen tyyny pään päälle blokkaamaan loputkin äänten ja valon rippeet. Semmoinen on paras nukkumamoodi 😀

Röökaavat mammat ja röökaavat mammat raskaana. En voi ymmärtää kumpaakaan, sitä että tupakoidaan lapsen lähellä, mutten varsinkaan sitä, että poltetaan raskaana. WTF oikeesti! Jotenkin vielä enemmän ihmetyttää ne tekosyyt, joita tupakoinnin lopettamiseen saattaa liittyä (esimerikiksi siis raskaana), tyyliin ”Lopettaminen olisi vauvalle jopa huonompi, koska äiti stressaantuu”. Höpöhöpö, polttaminen raskaana ei ole koskaan parempi vaihtoehto kuin lopetus, kaikki muu höpötys on vaan p-puhetta, joilla yritetään oikeuttaa tämä pahe itselleen. Kukaan ei oikeasti kuole tupakoinnin lopettamisen vieroitusoireisiin, vaikkei varmasti kivaakaan ole alkuun. Näin se vaan on.

Jossei kykene lopettamaan polttamista, pitäisi miettiä mun mielestä, että onko silloin valmis priorisoimaan ylinpäänsään elämässään lapsen ennen itseään? Vaikka tämä nyt oli melkoinen saarna, en nyt toki tuomitse äitejä,  jotka polttavat, omasta mielestäni sen pitäisi vaan tapahtua muualla kun lasten lähellä. Kemikaalit ja myrkyt kuitenkin kulkeutuvat varsinkin vastasyntyneeseen myös vaatteiden mukana ja altistaa mm. kätkytkuolemalle, joten omasta mielestäni suoraan partsilta röökiltä vauva syliin-meno ei mielestäni myöskään ole ok. Mielestäni tätä pitäisi miettiä enemmän. En itse taida tuntea ketään tupakoivaa äitiä, joten taitaa onneksi olla nykyään melko harvinaista, raskaana polttaviin en itse ole onneksi omassa lähipiirissäni törmännyt. Pahoittelen ärhäkkää vastausta, mutta oma mielipiteeni tästä on melko vahva.

Joku aika taaksepäin kun olin tulossa illalla kampaajalta, tuli samaan bussiin Rauttikselta ysin jälkeen kaksi naista, jotka olivat molemmat raskaana ja aivan sekaisin, luultavasti kamapäissään. Arvioisinko, että molemmat olivat vähintään noin 7. kuulla raskaana. Toinen joutui menemään pysäkillä maahan makaamaan, koska ilmeisesti sai jotain supistuksia tai vastaavia kipuja. Menin näkemästäni jotenkin aivan pois tolaltani koko loppuillaksi ja aloin miettiä, että onko tämä oikeasti näin yleistä myös meillä Suomessa? Aivan järkyttävää! Käyvätkö nämä tyypit edes neuvolassa tai menevätkö sairaalaan synnyttämään? En edes halua miettiä lasten kohtaloa. Paljon myös mietityttää se, ettei tämmöisiin tilanteisiin käsittääkseni oikein raskauden aikana voi edes puuttua? 🙁 Eipä paljoa auta, vaikka lapset otettaisiin huostaan jos he ovat jo saaneet raskauden aikana pysyviä vaurioita. Huoh.

Onko ärsytyslistallanne samoja juttuja?

 

Ps. Roosat marmorikuosiset iPhonen kuoret ovat muuten uudet Ideal of Swedeniltä! Kyseessä ovat nämä kuoret ja sain teille jakoon myös alekoodin, joka antaa tilauksesta -20% alennuksen 30.11 saakka. Koodi on: AWFI 🙂 Kuorivalikoimaan pääset tästä!

 

Kuoret saatu. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.