Kuluvan parin vuoden aikana olen jollain asteella pelätä tulevaisuutta ja sitä, mihin tämä maailma on menossa. Ilmastonmuutos, talouden loppumaton kasvubuumi ja teknologian kehitys suuntaan, josta en itse rehellisesti ymmärrä yhtikäs mitään. Milloin raja tulee vastaan ja mitä silloin tapahtuu? Ja voiko talous muka todella kasvaa loputtomiin? (Katsoin muuten juuri pari viikkoa sitten Yle Areenasta hyvän dokkarin aiheesta, Ulkolinja: Talouskasvun takaraja. Suosittelen!) Mielessä on ollut jo pitkään kirjoittaa blogiin aiheesta, mutta on tuntunut jotenkin hankalalta hahmottaa ajatuksiani tästä tekstin muotoon, kunnes sitten tänään päätin käsitellä aiheita, joita olen tämän vuoden aikana paljon pohtinut.
Talous perustuu paljolti siihen, että sen mahdollisuudet kasvaa ovat loputtomat. Täytyy myöntää, että vaikka koen tietäväni jotain taloudesta ja rahoitusmarkkinoista, ovat nämä asioita, jotka ovat oikeasti tavalliselle ihmiselle todella vaikeasti ymmärrettävissä. Koko maailman rahoitusjärjestelmä on loppupeleissä niin monimutkainen ja kaikesta muusta irrallaan oleva instanssi, että se tuntuu jopa vähän pelottavalta. Suursijoittajana voit helpostikin manipuloida markkinoita ja vaikuttaa shorttaamalla osakekursseihin. Reilun sadan vuoden aikana on rakennettu järjestelmä, joka ohjaa kaikkea. Poliitikot ja valtioiden päämiehet eivät enää hallitse maita ja maailmaa, vaan talous. Jos on rahaa, on valtaa, koska raha pyörittää maailmaa. Pörssikurssit ovat olleet kasvujohdanteisia viimeiset vajaat 100 vuotta hetkellisiä notkahduksia lukuunottamatta, mutta tarkoittaako se, että näin jatkuu ikuisesti? Työskennellessäni pankissa sijoitustuotteiden parissa, oli yksi asiakkaiden yleisimmistä kysymyksistä se perinteinen ”Voinko menettää kaikki rahani?” Vastasin, että teoreettisesti on kaikki mahdollista, mutta tilanne vaatisi suurinpiirtein sen, että koko talousjärjestelmä kokisi historian pahimman kriisin ja vakaimmatkin pankit menisivät nurin. Nyt kun ajattelen asiaa ”skeptisin silmin”, onko se loppupeleissä täysin mahdoton yhtälö? Ettei talouskasvu jatkukaan hamaan tappiin asti? En itse edelleenkään näe tätä itse kovin todennäköisenä, mutta toisaalta, useat varsin epätodennäköiset tilanteet ovat historiassa toteutuneet.
Luen parhaillani erästä kirjaa, jossa todetaan osuvasti: ”Elämä on kehittynyt niin pitkälle ja tullut niin monimutkaiseksi, että tavallinenkin mies tai nainen tarvitsee suuren määrän varallisuutta voidakseen elää elämää, joka edes lähestyy täydellisyyttä”. (Wallace Wattles) Tämä kiteyttää kaiken. Raha tosiaan ratkaisee sen, millaista elämää elät. Saatko syödäksesi tuoretta ja terveellistä ruokaa, pääsetkö sairastuessasi hoitoon tai onko lapsillasi mahdollisuus kouluttautua. Tuntuu surulliselta, että raha todella on hyvän elämän mittari. Ja toki olen itsekin hommassa mukana, esimerkiksi sijoittamalla eri sijoitustuotteisiin ja omistusasuntoon juurikin vaurastuakseni. Elääkseni mukavaa elämää ”sitten joskus”. Sitä mukavaa elämää, joka joskus muinoin ei vaatinut rahaa. Raha pakottaa menemään sinne mihin muutkin, koska muuten olet itse se, joka joutuu kärsimään. Pahin pelkoni on juurikin se, että suuryritysten valta kasvaa, rikkaat rikastuvat entisestään ja köyhät köyhtyvät, maailmassa jossa olisi yhä enemmän rahaa käyttää juurikin näiden epäkohtien parantamiseen. Suuret rahamassat ohjataan kuitenkin mielummin kohteisiin, joissa on parempi tuotto-odotus.
Ehkä juuri sen vuoksi tykkään perehtyä ja lukea kaikenmaailman hihhulijutuista; Astrologiasta, vesimiehen aikakaudesta sun muusta, koska haluan uskoa hyvään ja siihen, ettei tulevaisuus käänny meitä vastaan. Mitään kovin radikaalia tuskin tulee tapahtumaan oman elinikäni aikana, joten miksi siis turhaan menettäisin yöuniani miettimällä sitä päivää kun tekoäly valtaa maailman ja tuhoaa ihmiset. Okei, hieman kärjistettynä, mutta silti. Jos katsotaan kuinka nopeasti teknologian kehitys on edennyt jo muutamassa vuosikymmenessä, ei ole lainkaan mahdotonta, että pian kehitetään oikeasti mullistavia ratkaisuja. Hurjaa ajatella, että pari sataa vuotta taaksepäin tiedettiin hädintuskin mitä sähkö on, nyt taas kehitellään 5G-verkon kaltaisia virityksiä.
Vaikka esimerkiksi tekoälyn myötä päästään monessa asiassa aivan uusiin ulottuvuuksiin, suhtaudun aiheeseen jotenkin todella varauksella. Moni hehkuttaa tekoälyä ja sen mahdollisuuksia upeana juttuna ja osittain se varmasti sitä onkin, mutta silti joku asiassa häiritsee. Ehkä se olen vain minä, joka nuorempana pelkästi Terminaattoria kuollakseen, koska pahin pelkoni jo tuolloin oli se, että koneet ottavat maailmassa vallan, vaikka Terminaattori nyt noin leffana onkin melko koominen. Yksi kauheimmista painajaisista, joita olen nähnyt (joskus ala-asteella tosin :D) oli, että terminaattori jahtasi minua jossain tehtaassa. Haha! Muistan tuon unen edelleen. Lääketieteen ja teknologian innovaatiot varmasti helpottavat monen elämää, vähentävät päästöjä ja pidentävät elinikää, mutta millä hinnalla? Mitä tapahtuu kun algoritmit jyräävät tunteet ja inhimillisyyden? Mikä on meidän rooli maailmassa?
Täytyy myös mainita geenitestit, joita oikeastaan kuka tahansa voi nykypäivänä tilata netistä. Tutkia omaa genetiikkaa, perimää tai alttiutta sairauksille tai solumuutoksille. Itsekin olen jonkun aikaa miettinyt, että pitäisikö tilata testi, ihan silkasta mielenkiinnosta? Genetiikka ja DNA nimittäin kiinnostavat aiheena valtavasti. Silti vähän jännittäisi ”lahjoittaa” omaa DNA:tani vieraalle taholle käyttöön, koska jotenkin mietityttää, mihin tarkoituksiin DNA-pankkien materiaalia joskus tulevaisuudessa käytetään (heh, olenhan sanonut, että salaliittoteoriat ovat juttuni). Raskausaikanahan jouduin tarkempiin tutkimuksiin vauvan pienen koon vuoksi ja lääkäri antoi vaihtoehdoiksi lapsivesipunktion tai verinäytteestä otettavan NIPT-testin, jota itseasiassa stressihöyryissäni olin muutenkin tutkinut netistä alkuraskaudesta. No, about raskausviikolla 22 ei ihan kamalasti houkuttanut lapsivesipunktio keskenmenoriskin vuoksi, joten päädyin NIPT-testiin. Testi analysoi siis äidin veren kautta tietyt yleisimmät kromosomihäiriöt (laaja NIPT lisäksi muita, harvinaisempia oireyhtymiä), sekä lisäksi mm. lapsen sukupuolen. Vaikka itselleni tehtiinkin toimenpide lääkärin suosituksesta, voi kuka tahansa nykyään ”testata” lapsensa mahdollisia terveyspoikkeamia sikiö-DNA:sta yksityisellä lääkäriklinikalla. Jos jo nyt voidaan kartoittaa suurella todennäköisyydellä (ja riskittömästi) syntymättömän lapsen terveyttä, mikä on tilanne kymmenen vuoden päästä?
Eihän kukaan tietenkään tahdo sairasta lasta, mutta ajatus täydellisistä supervauvoista tuntuu kieltämättä luonnottomalta ja epäreilulta. Kuka nyt edes haluaisi tietää valmiiksi lapsensa alttiudet sairastua litanjaan asioita? Sekä mahdollisesti asioita, joita edes normaali ihminen ei edes aikuisiässä tiedä itsestään? Ja kuinka paljon haluaisin oikeastaan itse tietää? No, ehkä juuri sen, mitä tuo testi omalla kohdallani tarjosi. Johtaako tämä siihen, että ne keillä on rahaa, kehittyvät jatkossa terveiksi ja täydellisiksi yksilöiksi. Mitä enemmän lääketiede kehittyy, sitä hysteerisempiä ihmiset ovat erilaisten sairauksien suhteen. Itsekin toki odotan mielenkiinnolla uusia innovaatioita, ihmelääkettä syöpään ja toisaalta myös laajempaa tutkimustuloksia lääkkeettömien valmisteiden, kuten CBD:n käytöstä oireiden ja sairauksien hoidossa.
Mitä enemmän näihin aiheisiin on perehtynyt, sitä skeptisemmäksi on muuttunut. Onko kehitys ansa vai tie onneen? Se jää nähtäväksi!
Semmoisia kevyitä pohdintoja tälle perjantaille 😀
Kuvat Jutta
