Stressi vs tulotaso: Näin itse tienaan yrittäjänä

Raha-aiheet ovat pyörineet aktiivisesti blogeissa viime viikkoina. Olen läpi vuosien kirjoittanut ja kertonut melko avoimesti raha-asioista, sekä säästämisestä. Alkuun ajattelin, että en lähtisi mukaan tähän raha-haasteeseen, mutta se saikin ajatukseni lähinnä aiheeseen tämän ansioseikan ympärillä ja siihen, millaiseen tulotasoon itse pyrin juuri tällä hetkellä.

Irtisanouduin loppuvuodesta päivätyöstäni ja samalla sanoin heipat myös säännölliselle kuukausipalkalle. Täydet viikottaiset työtunnit, perhe-elämä ja samalla toinen lähes täysipäiväinen työ blogin parissa ovat pitkässä juoksussa aivan mahdoton yhtälö. Reilun vuoden jälkeen tätä rumbaa ja lähes kellon ympäri vierähtäneitä työpäiviä paloin kertakaikkisen loppuun. Enää ei vain jaksanut. Oikeastaan mitään. Ja siinä samassa oivalsi, ettei se oikeasti ole kaiken sen arvoista. Raha siis.

Tottakai haluan itsekin pitkässä juoksussa vaurastua. Säästän ja sijoitan säännöllisesti, meillä on kiinni rahaa omassa omistusasunnossa ja haaveenani on jossain vaiheessa ostaa sijoitusasunto, joka turvaisi joskus esimerkiksi toimeentulon eläkkeellä. Olen aikaisemmin kertonutkin, että käsite ”eläkesäästäminen” ahdistaa jo ajatuksenakin. Siksi olenkin säästänyt ihan muuten vain, lähinnä kuitenkin tähtäimenä pitkä aikaväli. Silti raha ei ole minulle kaikki kaikessa. Joskus nuorempana ehkä ajattelin tulotason jollain tavalla määrittelevän sen, kuinka menestynyt olet. Menestynyt missä? Ihmisenä? Omassa elämässäsi? Äitinä? Mitä väliä sillä loppupeleissä on? Totuus on kuitenkin se, ettei todellista onnea ja elintasoa mitata rahassa.

Olen maininnut, että yrittäjäksi ryhtyessäni on myös tulotaso kokenut melkoisen kolauksen. Tienaan tällä hetkellä noin kolmanneksen siitä, mitä tehdessäni ohessa kokopäivätöitä, mutta tiedättekö: Olen tyytyväisempi kuin ikinä ennen. Tuoreena yrittäjänä hain ja sain starttirahaa, jota saan käteen noin 500€ kuussa. Tämä on pohjalla tietynlaisena turvana, vaikka toki starttirahakin jossain vaiheessa toki loppuu. Tämän lisäksi saan yritykseni kautta blogituloja hieman kuukaudesta vaihdellen noin 1000-2000€/kk ja pienehköjä summia tilaustyönä tekemistäni käsitöistä. Eli loppupeleissä melko pienillä tuloilla mennään tällä hetkellä, mutta rehellisyyden nimissä se ei edes tunnu siltä. Vaikkakin tulot vaihtelevat kuukaudesta toiseen todella paljon ja viime viikkoina on kieltämättä reissun vuoksi tehnyt tiukkaa ja on jo tehnyt mieli kajota rahastosäästöihin. Teen töitä aikalailla sen verran kun koen mielekkääksi, vaikkakin nuo tulevat käsityöprojektit ovat kotiinpaluun jälkeen työllistäneet melkolailla, mutta kivalla tavalla. (Ja ei, tarkoitukseni ei ole vähätellä kenenkään tulotasoa tai sitä, että parin tonnin palkka olisi millään muotoa ”huono”, mutta ymmärrätte varmasti, että jos on vuosia ollut suuremmalla palkalla, tuntuu tonnien pudotus toki huomattavalta).

Kiinteitä menoja on tällä hetkellä melko vähän. Lainanlyhennys (noin 1000€, jonka maksamme puoliksi), vastike (90€), sähkö (100€), YEL, puhelin (20€), netti (30€), ruoka ja päivähoitomaksu, joista toki suurimman osan maksamme puolison kanssa puoliksi. Tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseen, jossa voin elää elämää, jossa on varaa maksaa kaikki pakollinen, muttei silti joutua kituuttelemaan. Sanotaanko, että muutama vuosi sitten en olisi voinut uskoa, että kirjoitan julkisesti tuloistani. Minua jopa nolotti asiantuntijatason palkkani pankissa, joka oli bruttona vähän reilut 2800€ joskus vuosia taaksepäin. Tiedättekö, vaikka tällä hetkellä tienaan yrittäjänä useimmiten jopa paljon vähemmän, ei kyllä nolota ollenkaan. Miksi pitäisi? Rahani riittävät kaikkeen siihen, mihin haluan ja tämä on juuri oma valintani.

Voi olla, että aloitan jossain vaiheessa ohessa osa-aikatyöt yritykseni lukuun, mutta juuri tällä hetkellä en halua ryhtyä hakemaan aktiivisesti kokopäivätöitä, koska en yksinkertaisesti näe siihen syytä. Ellei nyt tule mitään maailmanluokan jymyä vastaan. Haluan olla vähemmän stressaantunut ja tilanteessa, jossa minulla on aikaa, sekä psyykkisiä ja fyysisiä resursseja niihin asioihin, joita rakastan ja haluan tehdä. Tilanteessa, jossa työllistän itse itseni ja teen hommia sen verran kun mitä itse haluan. Asia, jota kuitenkin kaipaan melko yksinäisen yrittäjyyden ohella on se tietty yhteisöllisyys, jonka vuoksi työpaikkaa vähän ikävöi. Että olet osana tiettyä organisaatiota. Tämän vuoksi pidän ovet avoinna osa-aikatyölle, jota voisin tehdä osan viikosta.

Muistatte ehkä, että luovuin viiden vuoden suunnitelmista (jotka olivat ennen jopa pakkomielle) jo ajat sitten ja tiedättekö? On ihanaa olla näin, tehdä asioita juuri tässä ja nyt, miettiä tulevaa kuukausien, ei vuosien päähän, koska tulevaa ei valitettavasti voi ennustaa. Siksi pitäisikin ottaa kaikki irti juuri tästä päivästä. Ja koska en jaksa miettiä sitä, mitä haluan tehdä vuosien päästä, en myöskään sulje vaihtoehtoja pois. Ehkä jatkan yrittäjänä ikuisesti, kehitän omia juttujani tai sitten koen ensi vuonna intoa palata palkansaajaksi kokopäivätöihin. You never know. Eikä sitä tarvitse edes stressata tässä hetkessä.

Haluan itse painottaa myös sitä, ettei uupuminen ole leikin asia ja sen ensimmäisiin merkkeihin tulisi osata reagoida ja herätä ajoissa. Uniongelmat, rauhattomuus ja vaikeus rentoutua. Itselläni olivat nämä ensimmäisiä merkkejä pikkuhiljaa pahenevasta työuupumuksesta jo kauan ennenkö tilanne äityi pahaksi. Valitettavasti on jaksamis-asia ollut muutenkin kovin pinnalla lähipiirissäni viimeaikoina. Itselleni on yhä vahvemmin konkretisoitunut se, ettei näillä asioilla ole syytä leikkiä. Aikainen reagointi on kaiken perusta silloin kun keho alkaa oireilla.

 

Kumman valitsette: Stressittömyyden vai rahan? 🧘‍♀️💰

Vai onko tämä kohdallanne edes valinta?

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Maailmanympärysmatkan budjetti

Olen saanut paljon kyselyitä matkamme budjetista ja koska ajattelin, että tästä voisi olla monelle hyötyä, päätin avata hintoja ja budjettia omassa postauksessaan. Eiväthän nämä nyt mitään salaisuuksia ole. Maailmanympärysmatkaa nyt tuskin voi koskaan sanoa halvaksi, mutta sanoisin jopa, että reissu olisi jopa voinut maksaa enemmänkin. Ja siis aivan huomattavasti paljon enemmän!

Toki, emme ole matkalla kuin vajaat 3kk ja teen reissusta käsin töitä, joten tämä laskee hieman kustannuksia täällä reissun päällä. Olen ihan maailmanluokan lentokyylä ja jos ajankohta olisi ollut eri, lentojen hinnoissa olisi säästänyt tuntuvasti rahaa. Monet lennot reitillämme tuntuivat olevan erityisen kalliita tammi-helmikuussa (varmasti johtuen paikallisista lomista), ehkä myös reittien välien pituudesta (olen ihan varma, että vaikka mitkä seikat vaikuttavat lentohakujen algoritmeihin) ja silkasta tuurista mm. tarjousten suhteen.

Ei siis kannata missään nimessä odottaa lentojen kanssa viime tinkaan, vaan aloittaa kartoittaminen (reitit, hinnat, vertailu päivien suhteen) ajoissa ja varata lennot heti sen jälkeen kun on saanut kohteet ja hyvät ajankohdat bongattua. Kannattaa vertailla ainakin paria eri vaihtoehtoista reittiä, tiettyjen kohteiden välillä voi saada lentoja hyvään hintaan! Kyllähän pidempi reissu monen eri kohteen kera vaatii rahaa ja pitkäjänteistä säästämistä. Reissumme rahoitettiin tekemällä pirusti töitä ja säästämällä. Itse tein tosiaan yli vuoden kahta kokopäivätyötä, eli blogia ja aikaisempaa päivätyötä, josta vastikään irtisanouduin. Toki tämä auttoi siinä, että sai helpostikin joka kuu rahaa säästöön. Sain tonnin matkarahaa myymällä tavaraa kirppiksellä, budjetoin tulevat työjutut reissun ajalle hyvissä ajoin ja otin huomioon myös mahdolliset yllätysmenot, joita voi tulla vastaan. Pesämunana oli aikaisemmalta rahoitusalan työpaikaltani viime syksynä saadut henkilöstörahasto-osuudet, joilla katettiin suunnilleen lentojen osuus. Lisäksi minulla on sijoituksia ja säästöjä, jotka ovat turvana, mikäli täällä tulisi vastaan jotain yllättävää.

Lennot

 

Kolmelta ihmiseltä (pojasta menee yli 2-vuotiaana siis jo normaali lippuhinta) maksoivat kaikki lennot yhteensä noin 6500€. Alunperin oli budjettini lentoihin ihan maksimissaan reilut 5000€, mutta ajankohta ja reitti muuttuivat, sekä lisäksi ehtivät lentojen hinnat kallistua, joten budjetissa joutui joustamaan. Jos olisimme aloittaneet matkan vasta joulun jälkeen, olisimme säästäneet melkoisen summan jo sillä, koska lennot ovat aivan järkkykalliita joulun nurkilla. Emme myöskään halunneet ottaa kaikista lennoista halvimpia mahdollisia reittejä tai tiettyjä yhtiöitä (esimerkiksi halpalentoyhtiöt, koska ehdot, matkatavaramaksut, ei aterioita), joka nosti hintoja.

Myös ihan mahdottoman pitkät reitit / useat vaihdot lapsen kanssa tai säätäminen erikseen maksavien matkatavaroiden kanssa, ei kiitti! Jos on valmis hankaliinkin reitteihin tai lentämään pienemmillä yhtiöillä, voi lentopaketin saada vielä paljonkin halvemmalla. Olisin itse ollut siihen täysin valmis, mikäli olisi reissannut ilman lasta, eikä olisi ollut mukana surffilautaa, jonka kanssa saa säätää joka helkkarin kerta kun reissaa johonkin.  Ja jos nyt laskee, että tuosta paketista yhden henkilön lennot maailman ympäri ovat vähän reilut 2000€, ei hinta kyllä ole ihan järin suuri. Ottaen huomioon, että jo pelkästään Tahitille kustantavat lennot keskimäärin 1500€ tai jopa reippaasti yli, reitistä riippuen ja lentomäärä on aivan sama kuin kiertäisi kertaheitolla koko maapallon.

Itselläni oli apuna lentojen kartoittamisessa Momondon lentohaku, josta voi valita ”monta kohdetta”, vertailin kyllä myös muita hakukoneita, mutta olen itse todennut Momondon ehdottomasti parhaimmaksi. Ihan koko reittiä ei voi hakuun syöttää, joten itsekin varasin lennot kolmessa eri osassa (oli muuten myös edullisempi niin). Ekat lennot HKI-LAX suoraan Norwegianilta, seuraava paketti kolmen lennon pakettina ja sitten viimeiset lennot yhdensuuntaisina. Ja huom!! Silläkin on todella paljon väliä, mistä päin lähdet maailmalle! Jos reittimme olisi lähtenyt Itään, olisivat lentojen hinnat olleet aivan huomattavasti kalliimmat, puhutaan siis useista tuhansista euroista! Kannattaa siis testata reitti myös tältä kantilta.

Majoitukset

 

Alunperin laskin, että majoituksiin tulisi menemään kaiken kaikkiaan karkeasti noin 4000-5000€. Tässäkin oli merkitystä kohteilla, jotka eivät meidän reitillämme olleet ihan halvimmasta päästä. Oma ”unelmasuunnitelmani” olisi pitänyt sisällään lopuksi vielä kuukauden Balilla, joka olisi tasannut majoituskuluja, koska kuukauden majoitus olisi siellä maksanut saman verran kuin jossain muussa kohteessamme reilulta viikollta.. Aika ei kuitenkaan antanut enää periksi, joten Bali jäi pois suunnitelmista ja ihan kiva näinkin.

Olin laskenut, että ihanteellinen majoitusbudjetti per 2 viikkoa olisi keskimäärin reilut 1000€, eli kuukaudelle 2000€. Loppupeleissä on tästä jouduttu joustamaan jonkin verran, koska en halunnut tinkiä majoituksesta esimerkiksi Ranskan Polynesian kohteissa, koska se oli oma kohokohtani koko reissulla ja joissain kohteissa oli hieman haasteellista löytää esim Airbnb-tarjontaa. Sitten taas, osassa kohteita tasaavat edulliset viikot majoitusten kuluja. Kriteereinä oli, ettei yövyttäisi missään ihan murjussa, muttei kuitenkaan lähellekään viiden tähden paikoissa. Varasin valtaosan majoituksista Hotels.comista, sekä pari Airbnb:tä (ainiin ja hei, jos rekisteröidytte Airbnb:lle tuosta linkistä, saatte 30€ kredittejä käytettäväksi ensimmäisestä varauksesta!) Sanoisinko, että yhteensä kustansivat / tulevat kustantamaan kaikki majoitukset tältä vajaalta 3 kuukaudelta noin 7000€, eli suunnilleen reilut 2300€ /kk.

Majoitusten suhteen yritimme valita kaikki majoitukset semmoisia, jotka on varustettu keittiöllä, jolloin voimme kokkailla myös itse. (Ainiin ja semmoisia, joissa ei mene pienestä lapsesta lisämaksua, koska nukumme samassa sängyssä! Tämä on yksi tärkeä pointti, koska välttämättä ei aina tarvitse edes varata 3 henkilön huonetta, joka useimmiten on paljon kalliimpi!!!) Päivittäin ravintolassa syöminen nimittäin tulisi melkoisen kalliiksi, joten aamiainen ja lounas ovat aterioita, jotka teemme lähestulkoon päivittäin itse. Useimmiten myös päivällisen. Silti, reissussa on tottakai kiva maistella uusia makuja ja nauttia myös ruoasta, joten ihan pelkästään omien kokkailuiden varassa emme koko reissua halua olla. Lapselle on kuitenkin helpoin kokkailla itse melko tuttuja simppeleitä ruokia.

Kannattaako sitten buukata matka maailman ympäri itse vai matkatoimiston kautta?

 

Sanoisinko, että jos on kokenut reissaaja, voi matkan helposti organisoida ja varata itsekin. Kun ostat valmiin palvelun, maksat toki samalla siivun matkatoimistolle heidän tekemästään työstä. Toki, tällöin he myös hoitavat ja avustavat mahdollisissa ongelmatilanteissa. Kun jokaisessa kohteessa vietetään ainakin 2-3viikkoa, ei tule ainakaan ongelmia sen suhteen, että myöhästyisi jatkolennoilta jos jokin reitin lennoista on myöhässä. Toki nämäkin seikat kannattaa ottaa huomioon, koska useimmissa usean lennon paketeissa peruuntuvat kaikki jatkoyhteydet, mikäli et saavu reitin ensimmäiselle lennolle. Ainiin ja toki myös tarkastaa ennakkoon matkavakuutus ehtoineen. Mitä kaikkea se kattaa ja paljonko esimerkiksi matkatavaroiden vakuutusssumma on.

Myös allianssit (esim Oneworld) myyvät RTW-lentopaketteja, joten kannattaa myös kurkata näiden reittien hinnat. Tällöin kaikki lennot ovat kyseisen allianssin yhtiöillä ja ehdoista riippuen ovat myös muutokset reitissä mahdollisia. Meillä ei tullut kyseeseen ottaa esimerkiksi Oneworldin lentopakettia, koska esimerkiksi Tahitia ei ollut lainkaan valittavaksi kohteeksi, eikä haluttu mitään kaikkein perinteisintä reittiä. Välillä olen muuten myös bongannut Lentodiilien kautta hyviä tarjouksia lennoista maailman ympäri. Unelmani olisi ollut yhdistää reittiin vielä Samoa tai Fidzi, mutta se sitten vähän jäi, eikä sekään olisi ollut kivaa, että joutuisi jatkuvasti olla siirtymästä paikasta toiseen kun kohteita on liian monta.

Ja mitä tulee budjettiin sen suhteen, mitä täällä matkalla kuluu rahaa syömiseen, ostoksiin ja kaikkeen muuhun, ei semmoista oikein ole 😀 Säästöjä on tottakai sen varalta, että niitä tarvitsee, mutta teen reissusta käsin normaalisti töitä yritykseni nimiin ja olen laskelmoinut tulot ja menot niiden mukaan. Päivittäinen budjetti riippuu paljolti kuitenkin siitä kuinka paljon on valmis kokkailemaan itse ja kuinka kalliista kohteesta on kyse. Jossain voi riittää päivän budjetiksi 10€, jossain ei riitä edes 100€. Sanoisinko, että meillä pyöritään koko perheen osalta keskimäärin ehkäpä semmoisessa 30€ päiväbudjetissa, sisältäen kaikkien ruoat.

Eli, koko maailmanympärysmatkamme kolmelta henkilöltä kustantaa meidän kohdallamme siis noin 12 000€ lentoineen ja majoituksineen. Joku saattaa päästä huomattavasti halvemmalla, joku taas joutua maksamaan paljon enemmän. Paljon vaikuttavat valitut kohteet, matkan kesto ja tottakai myös majoitusten taso. Laitan myöhemmin mm. hotellivinkkejä, yritän saada Moorean tietopläjäyjksen ulos viimeistään ensi viikolla 🙂

Jos on jotain mielessä matkaan tai sen varaamiseen liittyen, niin saa kysyä kommenttiboksin puolella, vastailen mielelläni!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Cash rules everything around me…


Heh, ihan alkuun kymmenen pistettä sille, joka tunnisti biisin, josta otsikon teksti on 😀 Wu-tang!

Raha. Asia, joka jollain tasolla koskettaa meitä kaikkia. Hyvässä tai pahassa. Aihe, joka puhuttaa, kiinnostaa, saa ihmiset vaikenemaan, mutta on silti jatkuvasti esillä. Yksi asia ei kuitenkaan muutu ja se on fakta, että harvemmin kukaan sanoo, että rahaa olisi liikaa. Tarpeeksi kylläkin. Varoitan jo ennakkoon, että postaus sisältää melko vahvoja mielipiteitäni rahasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Muistuttaisin kuitenkin, että kyseessä ovat vain omat mielipiteeni, aatteitä ja ajatuksia kun on aiheeseen liittyen laidasta laitaan. Käyttötapoja rahalle löytyy varmasti yhtä paljon kun meitä ihmisiäkin ja niin kauan kun yksilöllä on hallussaan omat rahansa, on täysin hänen päätettävissään kuinka rahansa käyttää. Myös suhtautumistapoja rahaan on erilaisia. Jollekulle raha voi olla vain pakollinen asia elää normaalia ja vaatimatonta elämää, toiselle taas väline vallankäyttöön.

Valitettavaa on, että monet ajattelevat vain ja ainoastaan rahaa, ikäänkuin koko maailma pyörisi sen ympärillä. Ja tottahan se valitettavasti onkin. Kuuluin itsekin ennen melko kapitalistisen ajattelumallin kannattajiin ja siihen, että jokaisella on käsissään avaimet omaan menestykseensä. Jossain määrin toki ajattelen näin edelleen ja varsinkin näin Suomen mittapuulla, kun edellytykset kouluttautua ja toteuttaa itseään löytyy, vaikkei olisikaan syntynyt kultalusikka suussa. Toki, tiettyjä sosiaalisia aspektejahan tähän liittyy, mutten tällä kertaa keskity postauksessa niihin. Viime vuosina ovat silmäni kuitenkin avautuneet sille todellisuudelle ja nykymaailmalle, jossa tuntuu, ettei millään muulla ole väliä, paitsi rahalla. Asia, joka myös ahdistaa valtavasti on se, kuinka ihminen luokitellaan rahan perusteella. Köyhä on huonompi, jolle taas varakas ja menestyvä voi nyrpistää nenänsä. Ihan kuin ihmisarvo olisi laskettavissa hintalapun kera.

En kutsuisi itseäni missään nimessä rahanahneeksi, mutta nuukaksi ja säästeliääksi kylläkin. Olen tarkka mihin laitan rahani ja tavoitteellisuus motivoi hurjasti myös rahan suhteen. Jos tavoitteena ja palkintona ahertamisesta on joku kiva asia, ei kovasti puurtaminen tunnu niin puulta. Vaikka olinkin ennen huomattavasti huolettomampi rahankäytön suhteen, ei olisi ikinä tullut kuuloonkaan jättää esimerkiksi laskuja maksamatta tai elää täysin yli varojeni. Olen monesti miettinyt, että mitä ihmisen päässä liikkuu, joka tuhlaa tilipäivänä rahat ennenkö vuokra on maksettu? Ja sitten ihmetelläänkin, että mitäs nyt ja jotenkin oletetaan, että joku toinen hoitaa hommat tämän puolesta. Omasta mielestäni pitäisi jo peruskoulussa opettaa yksinkertaista taloudenhallintaa ja rahankäyttöä, sekä kertoa säästämisestä. Toivon, että näin olisi vielä jonain päivänä ja itselleni on todella tärkeä asia opettaa omalle pojalleni vastuullista rahankäyttöä ja säästämistä, sekä ennen kaikkea sitä tervettä suhdetta rahaan.

Toki fakta on, että usein huonoon taloudenhallintaan liittyy myös muita elämänhallinnan ongelmia, esimerkiksi päihteiden, mielenterveyden tai pelaamisen kanssa, eikä rahanmenoa välttämättä kykene järjellä hallitsemaan tai koko asiaa edes tiedosta – kunnes tili on typötyhjänä ja viimeiset lantit pelattu lähikaupan pelikoneeseen. Suhtaudun itse todella jyrkästi kaikkiin rahapeleihin. Veikkaus, RAY, enkä edes aloita niistä nettikasinoista tai muista uhkapeleistä. Aivan käsittämätön asia on omasta mielestäni se, kuinka esimerkiksi Veikkaus saa monopolinsa nimissä mainostaa itseään ”hyvänä tyyppinä” ja rahapelien radikaali massamainonta on täysin ok, samalla kun moni muu, huomattavasti harmittomampi asia on kiellettyä tai laitonta. Mussutetaan vaikkapa jostain aurinkovarjoista, joissa on auringon haalistama panimon logo, hohhoijaa. Tottakai ymmärrän pointin sen suhteen, että Lotto on hauskaa ajanvietettä silloin tällöin ja ajatuspeli siitä, mitä tekisi voiton osuessa omalle kohdalleen. Silti esimerkiksi nettikasinoiden ainoa tehtävä on saada pelaajat mitä suurimmalla todennäköisyydellä pelaamaan enemmän ja lopulta menettämään kaikki rahat. Mielestäni tämä on yksinkertaisesti sairasta.

Syy, miksi ehkä suhtaudun asiaan näin jyrkästi, on vanha työni, jossa näin ihmisten tilikäyttäytymisen perusteella todella paljon mm. ongelmapelaamista. Pelataan kaikki rahat, nostetaan kaikki mahdolliset pikavipit tai vanhempien nuorelle säästämät asuntosäästöt siinä toivossa, että ”kohta se iso voitto ihan varmasti tulee”, kunnes tili on taas tyhjä. Todella surullista. Ja sitten miettii näitä ihmisiä, jotka haluavat tehdä bisnestä esimerkiksi pyörittämällä nettikasinoa, tienaamalla heikompien ihmisten kurjuudella? Tai suuremmassa mittakaavassa semmoinen ”yksittäisestä ihmisestä viis, kunhan teemme rahaa”-talous. Tämä on asiaa, joka saa ainakin minut empaattisena ihmisenä yksinkertaisesti voimaan pahoin. Vähän kuin laillista huumekauppaa. Seuraumuksista viis, kunhan omaan tilipussiin kilisee.

Pakko todeta, että olen myös itse oman kokemukseni myötä todennut, kuinka koukuttavaa nettipelaaminen on. Saatamme välillä tehdä netissä pari riviä EuroJackpotia ja yhdessä vaiheessa pelasin silloin tällöin niitä Veikkauksen nettiarpoja kun lottorivien jälkeen jäi hiluja. Tiedättekö kun sitä ajattelee, että euro sinne tänne, mitä väliä. Varsinkin nykyään on raha ei useimmiten ole enää konkreettista ja fyysistä rahaa, vaan numeroita tilillä, jolloin sen hupenemista on ehkä myös tietyllä tavalla hankalampi hahmoittaa. Kerran voitin 60€ nettiarvasta ja huhhei, kuinka tohkeissani olin! Pienetkin voitot suorastaan tekevät himon pelata ”vielä yhden”. Yhteensä olen laittanut noihin arpoihin varmaan jotain muutaman kymmentä euroa tässä parin vuoden aikana, mutta nyt ajatellen nolottaa kyllä, että edes sen verran.

No postauksen pointtina ei pitänyt olla rahapelit, mutta ajatus ehkä hieman karkasi. Kaikesta tästä huolimatta on suhteeni rahaan muuttunut parin viime vuoden aikana hurjasti. En tiedä onko syynä se, että säästöjä alkaa olla kertynyt jo sen verran, että niillä toteuttaisi omia unelmiaan, pieni uupumus tästä jatkuvasta oravanpyörästä vai yksinkertaisesti niiden elämän tärkeimpien elementtien oivaltamisesta. Koska totuushan on se, ettei raha todellakaan tuo sitä onnea. Helpottaa kyllä elämää ja antaa oljenkorsia kivojen asioiden toteuttamiseen, mutta varmasti siihenkin kyllästyy melko nopeasti. Muistan kun yläasteella pelasin ahkerasti SIMsiä ja löysin jostain netin uumenista huijauskoodin, jolla SIMien tileille sai tehtailtua rajattomasti rahaa. Olihan se alkuun jännittävää ja koukuttavaa. Sai rakentaa hienoja taloja, ostaa niitä kalleimpia kalusteita, kunnes aika äkkiä iski semmoinen ”No mitäs nyt”-fiilis. Kun kaikki oli saatavilla helpolla, meni into koko peliin. Voisin kuvitella, että sama varmasti pätee myös todellisessa elämässä.

Silti, pyrin omallakin rahakäyttäytymisellä luomaan vastuulliset puitteet tulevaa ajatellen siltä kantilta, että myös poikamme oppisi suhtautumaan rahaan terveellä tavalla. Kun säästää, saa kivoja asioita ja niin edespäin. Kirjoittelin pari vuotta sitten postauksen siitä, kuinka säästämme pojan lapsilisän tälle tulevaisuutta ajatellen. Puolet tilille, puolet sijoitustuotteeseen. Silloin muistan nousseen esille mielipiteen siitä, että pitäisikö lapsilisä poistaa niiltä, jotka kykenevät laittamaan sen säästöön? Itse en valitettavasti näe tässä logiikkaa, koska miten lapsilisän säästäminen korreloi täydellä varmuudella perheen varallisuutta?

Ulospäin varakas saattaa hassata lapsilisät omiin laskuihinsa ja suuriin menoihin, viis välittää lapsen tarpeista, kun taas pienituloiselle on omaakin etuaan tärkeämpi taata lapselle mukavat säästöt tulevaisuuteen. Tai, pienituloinen voi laittaa lapsen hankinnat vähemmälle, jotta saisi itse ”nauttia elämästä”. Ei tämmöisiä asioita voi yksinkertaisesti olettaa tulojen perusteella. Sehän siinä onkin kun ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Perheen tulotaso ei välttämättä kerro pätkääkään siitä, millä tasolla perheen sisäinen talous on. Jos lapsilisä poistettaisiin niiltä, joiden vuositulot näyttävät ylittävän tietyn euromääräisen rajan, uskon että kärsimään joutuisivat ne lapset. Sehän siinä onkin, että moni asia voi näyttää ulospäin varsin erilaiselta. Itse en ikinä käytä lapsilisää ostaessani pojalle vaatteita, tarvikkeita, matkakuluja maksaessa, vaan ne menevät aina minun omista rahoistani. Silloin säästän joistain omista menoistani. Joskus jos edessä on ollut suurempia hankintoja (esimerkiksi vaunut tai joku reissu) olemme laittaneet sen puitteissa pari lapsilisää sivuun kattamaan kuluja.

Palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen, ahdistaa eniten kuitenkin se maailma, jossa millään muulla ei ole väliä kuin, että rikastut itse pirusti tässä ja nyt. Viis tulevasta tai siitä, millä hinnalla kaikki tapahtuu. En itse voi ymmärtää miten suuri osa ihmisistä tässä maailmassa edelleen elää ne laput silmillä täysin sokeana siitä, mitä ehkä voisi itse tehdä paremmin tai ajattelematta omien tekojen seurauksia pitkällä aikavälillä, kunhan itse kylvet rahassa. Esimerkkinä nyt vaikka jonkun geenimanipuloidun ruoan tuotanto Yhdysvalloissa, joka perustuu paljolti juuri kasvatettavien siementen monopoliin ja runsaaseen torjunta-aineiden käyttöön, joka pitkässä juoksussa tuhoaa maaperän. Se siitä kestävyydestä, kunhan rahaa tulee tilille tässä hetkessä. Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä. Itse tulen niin surulliseksi kun ajattelen, kuinka raha tuntuu määräävän nykyään ihan kaiken. Välillä tuntuu siltä, että haluaisi vain ottaa ja lähteä, muuttaa jollekin pienelle saarelle ja kerätä simpukoita elannokseen, vailla huolta suuren maailman menosta. Mutta eihän se pakeneminenkaan tietysti ole mikään ratkaisu. Vai onko? Onneksi kaikilla on vapaus tehdä valinnat omalta osaltaan.

Loppuun voisin tiivistää sitä suhtautumistani rahaan nykyään: Sitä tarvitaan jonkun verran, mutta raha ei saa mennä onnen edelle. Tasapaino ennemmin kuin ahneus.

Ajatuksia tai mielipiteitä puolesta tai vastaan?

 

Ja ettei olisi epäselvää, niin kuvien puhelimen kuoret saatu 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.

”Miten teillä on varaa matkustaa?”

Ei ehkä tule yllätyksenä, että reissussa on tietty taas kerran mielessä seuraavat reissut. Olemme miettineet syksyn perhematkaa ja itse haluaisin niin kovasti lähteä yhdistetylle matkalle kahteen kohteeseen, joista toinen olisi ykkös-unelmapaikkani. Saa nähdä miten saisin Tommin päätä käännettyä ;D Pieni paljastus: Kevään aikana olen useaan otteeseen suunnitellut maailmanympärysmatkan reittiä.. Kerran raapustin muistikirjaan unelmareittini ja useaan otteeseen olen selannut lentoja. Niin monta vuotta olen myös haaveillut siitä, että lähtisi talveksi lämpimään tekemään hommia. Pakoon ahdistavaa kaamosta, kylmää ja talvi-ahdistusta. Mutta matka maailman ympäri olisi kyllä myös aivan mieletön juttu, toki paljon kalliimpikin..

Jotkut ovat jälleen kyselleet, että miten lomani (ja rahani) riittävät olla jatkuvasti reissussa. Malediiveilla olin toki ihan oikeasti lomalla ja revin reissuun säästöjä, mutta täällä teen viikoilla ihan normaalisti töitä. Kun tekee työtä, jota voi periaatteessa tehdä missä vain, voi pistää pystyyn toimiston mihin tahansa missä vain toimii nettiyhteys. Esimerkiksi vaikkapa Portugaliin tällä kertaa. Töitä teen täällä 7-15 välillä (plus iltaisin blogi) ja muina aikoina sitten ”lomailen”, toki myös viikonloppuisin. Täällä maksaa yleinen eläminen huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, joten periaatteessa eläminen tulee edullisemmaksi. Tietty majoitus ja lennot maksavat, mutta puhutaan muutamista satasista. Malediiveille nostin itseasiassa ekaa kertaa vuosiin rahaa rahastoista, yleensä kun olen pyrkinyt siihen, että vaikka säästän periaatteessa rahastoihin myös matkailuun, yritän viimeiseen asti olla kajoamatta niihin ja kattaa matkat tilisäästöillä.

Omistusasunnon kanssa on kätevää kun on halutessaan mahdollisuus säädellä asumiskulujaan ja maksaa pienempää lyhennystä niinä kuukausina kun lähdössä matkalle, ikäänkuin viime hetken matkakassan kartuttamisena. Sitten seuraavana kuukautena voi vuorostaan maksaa lyhennystä vähän normaalia enemmän. Meillä on käytössä asuntolainassa semmoinen joustopalvelu, jolla voi itse säädellä lyhennyksen määrää. Toki sitä ei voi loputtomiin säädellä, mutta välissä kun maksaa lainaa pois, voi taas halutessaan jättää lyhennyksiä pienemmäksi. Vastikkeemme on alle satasen, joten siihen ei ihan kamalasti kulu rahaa. Toki 99% ajasta lyhennämme lainaa, mutta mahdollisuus joustoon on kätevä. Lyhennysjousto oli näppärä myös hoitovapaalla.

Ihmisiä kiinnostaa aina muiden rahankäyttö ja varsinkin se, miten jollakulla on rahaa johonkin. Laukkuun, autoon, hulppeaan asuntoon tai matkailuun. Olen kirjoittanut aiheesta useankin postauksen, esimerkiksi täällä ja täällä. Voin ihan omasta kokemuksestani kertoa, että ei todella tarvitse olla miljonääri reissatakseen Havaijille tai Malediiveille. Paljon onkin kiinni priorisoinnista. En omista autoa (tai edes ajokorttia itseasiassa), asumme vain niin isossa asunnossa kun on tarvis (vaikkakin Helsingin ulkopuolella asuisi hurjasti edullisemmin), vältän heräteostoksia, säästän kuukausittain lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, ostan lastenvaatteet 99% käytettyinä ja teen myös itselleni paljon second hand-hankintoja. Varaa on ollut matkustaa myös vuosia sitten, vaikka palkkatulot olivat huomattavasti pienemmät. En todellakaan saa vanhemmiltani rahaa edes juhlapäivinä tai ylinpäänsä koskaan, ole ikinä perinyt rahaa tai ottanut lainaa matkoihin (poikkeuksena tietty jos olen maksanut lennot luotolla ja siirtänyt rahat seuraavasta palkasta takaisin). Olen ihan normaalista keskituloisesta perheestä, joskin olemme perheen kanssa matkustaneet aina. Luultavasti matkasäästämisen opit ovat sieltä lähtöisin? En saanut teininä juurikaan kuukausi- tai käyttörahaa, saati sitten skootteria tai muitakaan ihmeellisyyksiä, mutta sitten taas välillä sain toivoa minne lähdemme seuraavalle lomalle. Olihan se kivaa!

On vaikea sanoa, että ostaako joku toinen kalliimpia hyödykkeitä, enemmän vaatteita itselleen, tarvikkeita lapselle, onko kalliita harrastuksia? Käytän itse esimerkiksi alkoholiin vuodessa noin 0€, joten itselläni ei kulu baarikeikkoihin ollenkaan rahaa. En myöskään polta. Olen muutenkin todella säästeliäs ja pihi, välillä suorastaan raivostuttaa jos joudun esimerkiksi reissussa ostamaan jotain akuuttia, mitä tiedän löytyvän kotoa. Sitä kuulee oikeasti yllättävän paljon, ”ettei ole varaa reissata”. Mutta onko se reissaaminen silloin niin tärkeää, että sen priorisoisi niin korkealle, että siihen löytyisi jostain rahaa?

Ehkä kyse onkin tietynlaisesta asenteesta matkustamiseen? Silloin kun se on oikeasti suuri juttu ja tärkeä asia, asiat ehkä tiedostamattakin järjestää niin, että rahaa riittää siihen. Kun säästää alkuun esimerkiksi muutamien tonnien puskurin (vaikkakin siihen menisi todella pitkä aika), tietää että muutaman reissun rahat ovat jemmassa ja kun ei ole ”tyhjän päällä” on säästäminen niihin tuleviin myös helpompaa kun ei tarvitse stressata. Ehkä matkailu ei jollekulle toiselle ole yksinkertaisesti niin tärkeää, että matkakassan eteen näkisi niin paljon vaivaa? Itse aloitan ennakoinnin matkoihin jo hyvissä ajoin. Siis suunnittelemalla menoja, laskemalla budjetteja. Lasken, paljonko rahaa tulee sisään ja menee ulos tulevina kuukausina, sekä miten paljon mahdolliseen reissuun menee rahaa. Näin koko potti ei tule yhtenä könttänä eteen, onhan se tottakai kallista miettiä matkaa kertakustannuksena. Mutta jos ostaa ensin lennot ja majoitukset muutaman kuukauden päästä, tasoittuvat kulutkin. Avainjuttu säästämisessä on siirtää rahat säästöön heti palkasta. Ei sen jälkeen kun on ostanut sitä ja tätä, vaan heti kun palkka tulee ja maksaa muut pakolliset kulut. Silloin kuukauden talouden suunnittelee sen mukaan, mitä tilillä on. Meillä on esimerkiksi asuntolainaa vain sen verran, ettei se aja meitä vararikkoon edes korkojen noustessa.

Seuraava saattaa kuulostaa ehkä ”hieman” oudolta, mutta tietyllä tavalla luotan myös tahdonvoimaan ja affirmointiin. Siis päätän, että haluan johonkin unelmakohteeseen ja kun olen asennoitunut saavuttamaan sen, palaset jotenkin loksahtelevat paikoilleen. Tietynlainen motivaatio siis ajaa ihmistä niitä haaveita kohden. Jos toivoo tarpeeksi, tekee myös alitajuisesti enemmän työtä sen eteen ja asiat toteutuvat. Ei nyt tietysti päde kaikkeen, mutta ihan totta, kyllä se selkeiden tavoitteiden asettaminen ja unelmointi toimii.

Sehän on kuitenkin fakta, ettei raha kasva puussa. Olen tehnyt vuosien kovan työn säästäessäni puskuria ja matkakassaa, eikä sillä ole mitään päämäärää, koska säästäminen on käynnissä kokoajan. Toki olen myös onnekas, että minulla on nykyään työ, jota ajoittain voi tehdä muualta kuin toimistolta käsin. Verkostoituminen, osaamisen hankkiminen ja oma-aloitteisuus ovat avaimia siihen, eikä mikään ole tullut helpolla. Tällä hetkellä teen käytännössä kahta työtä, joten tiedätte varmasti ettei se pienen lapsen äitinä aina ole helpoimmasta päästä. Kuka tahansa voi ottaa toisen ilta- tai viikonlopputyön, mikäli haluaa lisätienestiä tai kartuttaa matkakassaa vauhdikkaammin. Matkailu onkin itselläni se arjen kääntöpuoli: Keho ja mieli lepää ympäristöä vaihtamalla, sekä samalla saa viettää aikaa perheen kanssa. Rehellisyyden nimissä romahtaisin, jos joutuisin viettämään vuoden samoissa kotiympyröissä koti-toimisto-välillä ilman mitään vaihtelua. Vaikka pidänkin vakaasta ja rauhallisesta elämästä, on asioiden paikallaan junnaaminen kamalinta mitä tiedän. Silloin tunnen oloni kuin häkkiin suljetuksi linnuksi. Voisin jopa tehdä työtä puolet pienemmällä palkalla, jos voisin samalla elellä palmujen alla.

Pian kun poika täyttää 2, kasvavat tietysti matkakustannuksetkin kun tämä ei enää reissaa sylilapsena. Varsinkin pitkillä reiteillä ovat kustannukset toki paljon kovemmat. Hieman jännittää, mutta toisaalta reissailu osittain helpottaa kun tietää, että lapsella on aina se oma paikka ja enemmän tilaa lentokoneessa.

Mutta niin.. Miten teillä on varaa? Pihistättekö tietoisesti jostain vai oletteko valinneet panostaa esimerkiksi asumiseen?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Kahden viikon kulutuspäiväkirjani

Olen tehnyt blogissani kulutuspäiväkirjan tätä ennen tasan yhden kerran. Muistaakseni tuo taisi olla vuonna 2009, joten ehkä on jo aikakin uusia kyseinen aihe täällä. Välissä vierähtänyt kuitenkin jo melkein kymmenisen vuotta. Tarkkailen kulutustani säännöllisesti, mietin mihin rahaa kuluu ja harkitsen turhia ostoksia, silti haluan mahdollisuuden ostaa silloin tällöin myös niitä ”turhia” juttuja. Kunhan niistä ei tule pitkällä aikavälillä suurta menoerää. Take-away-kahvit, limsat, tekstariliput ovat juttuja, joihin mielelläni en käytä rahaa. Toki poikkeuksia on ja syönkin lähes päivittäin lounaan ulkona, se onkin juuri asia, josta periaatteesta voisin säästää, mutten halua. Joskus saatan myös napata mukaan työmatkalla smoothien tai tehdä pieniä heräteostoksia, mutta näiden kohdalla tarkkailen lähinnä sitä, paljonko näihin kuluu rahaa pitkässä juoksussa.

Viikko 1

Maanantai: Söin poikkeuksellisesti kalliimman lounaan Roslundilla, 18€. Maanantaina ei kulunut rahaa muuhun.

Tiistai: Kävin lounaalla ramenilla, johon kului 10€. Tämä oli ihan pirun kylmä päivä ja neulotut sormikkaani hajosivat, jostain oli saatava uudet. Kävin ostamassa tarjouksesta uudet nahkahanskat (59€), jotka toivon mukaan kestävät seuraavat vuodet käyttöä. Päivän kulutus siis 69€.

Keskiviikko: Kotona ei ollut oikein kunnolla syötävää ja pienen lounaan jälkeen jäi nälkä. Nappasin ennen pilatestuntia Jungle Juice Barista mukaan smoothien, joka maksoi 5,90€. Pilateksen maksoin liikuntasetelillä (4€), jonka jälkeen maksettavaa jäi 1€. Lisäksi löysin UFF:ilta 6€ neuletakin, jota en raaskinut jättää rekkiin. Keskiviikko oli aikamoinen törsäyspäivä, hurjat 12,90€!

Torstai: Söin aamiaisen kotona ja nappasin ennen paltsuun lähtöä kotoa salaatin jämät. Laukkuun otin mukaan banaanin evääksi. Päivän aikana rahaa ei mennyt kertakaikkiaan mihinkään. Päivän kulutus: 0€

Perjantai: Söin lounaaksi hampparin Naughty BRGR:issa, 13,50€. Maksoin vitosen joogan liikuntasetelillä (4€), maksettavaksi jäi 1€. Ruokaostoksiin kului 10€. Päivän kulutus yhteensä siis: 24,50€.

Lauantai: Brunssi Relovessa, 19,50€. Päivän saldo: 19,50€.

Sunnuntai:  Käytiin perheen kesken syömässä ulkona, jonka maksoin. Ravintolaan meni 28€. Paluumatkalla kävin kaupassa hakemassa banaaneja, maitoa ja leipää. Ostosten hinta yhteensä 8€, mutta käytin 5€ Plussa-setelin, eli maksettavaa jäi 3€. Päivän suurin kulu oli kuitenkin Adlibriksen lankatilaus, johon meni 135€. Päivän saldo siis 166€, huhhuh..

Tällä viikolla sain myös palkan ja siirsin lainanhoitotilille noin 500€, sekä maksoin muutamia laskuja, joihin meni yhteensä noin 50€.

Viikko 1 kulutus yhteensä: 309, kiinteiden kulujen (asuntolaina, vastike, puhelinlasku, jotka nyt sattuivat tälle viikolle) kanssa noin 859€.

Saatoitte ehkä huomata, ettei ruokaan mene juurikaan rahaa.. Tämän suhteen saamme olla onnekkaita, nimittäin saamme suurimman osan kotona syötävistä ruoista viikolla puolison työn kautta. Käytännössä ruokaostokset ovat niitä Wc-paperi, banaanit ja maito-tyylisiä. Myönnän, etten muutenkaan ihan kamalasti nauti ruokaostosten tekemisestä.

Viikko 2

Maanantai: Kävin ostamassa pipo-projektiin yhden lankakerän lisää, 10,90€. En enää muista missä kävin lounaalla (ehkä ramenilla :D), mutta olen kirjannut ylös, että siihen meni 10,30€. Yhteensä siis 21,20€.

Tiistai: Rahaa ei kulunut mihinkään. Söin aamiaisen kotona ja otin myös lounaaksi mukaan jämiä. 0€!!

Keskiviikko: Kävin pilateksessa, jonka maksoin liikuntasetelillä (4€), maksettavaksi jäi 1€.  Kotimatkalla kävin kaupassa ostamassa maitoa, banaaneja, voita ja muuta sälää, yhteensä noin 15€. Keskiviikkona meni siis rahaa noin 16€.

Torstai: Jouduin käymään lääkärissä, johon kului yksityisellä noin 170€ kaikkiaan. Minulla on vakuutus ja saan koko summan sieltä takaisin, joten käytännössä tuo ei ollut kulu. Kävin myös lounaalla, hinta 13,50€.

Perjantai: Olin etänä, joten söin aamiaisen ja lounaan kotona. Kävin viemässä Ärrälle paketin postitukseen ja samalla latasin matkakortille kautta, vaikka oikeasti kausi olisi loppunut vasta seuraavalla viikolla. Yhteensä meni näihin 60€. Perjantain ruokaostoksiin meni noin 10€ (lähinnä siis herkkuja :D). Yhteensä meni perjantaina siis noin 70€.

Lauantai: Käytiin täydentämässä kaappeja ruokakaupassa, ostosten summa 15€.

Sunnuntai: Sunnuntaisin saatetaan käydä perheen kesken jossain syömässä tai laiskana tilata ruokaa kotiin. Tänä sunnuntaina syötiin Fafa’sia, perheen ruoat 28€. Muuhun ei kulunut sunnuntaina rahaa.

Viikko 2 kulutus: 126,5€. Tästä suurin investointi oli ehdottomasti matkakortin lataus, johon meni yli 50€.

Kahden viikon aikana kulutin siis kaiken kaikkiaan 435,50€, ilman asumisen kuluja ja muita ylempänä mainittuja kiinteitä kuluja. Kuten ehkä huomata saattaa, suurin osa rahoistani on mennyt: Ulkona lounastamiseen / perheen kanssa syömiseen ja lankoihin 😀 Toisaalta, nämä ovat niitä mihin sallitusti käytän rahaa. Jos haluaisin pihistellä ja olla himosäästäjä, en söisi ulkona ja keksisin harrastuksia, jotka eivät maksa mitään (nuo euron joogat ovat aika lähellä :D), mutta haluan käyttää rahaa juuri niihin juttuihin, jotka ovat tärkeitä ja yrittää välttää esimerkiksi turhia heräteostoksia.

En oikein tiedä ostanko muihin verrattuna vähän asioita? Toki välillä saattaa mennä jollain viikolla parikymmentä euroa kirppikselle tai tarttua mukaan jotain muuta akuuttia, kuten nuo hanskat, mutta en koe, että nämä olisivat niitä juttuja, mihin se talous kaatuu. Toki, tämäkin seuranta sai hieman hahmotettua, että kuinka paljon rahaa oikeasti kuluisi, jos esimerkiksi tekisin aina kotona lounaan mukaan töihin.

Mihin teillä kuluu eniten rahaa ja jos oma ”sallittu törsäyskohteeni” on ulkona lounastaminen, mikä on teidän?

 

Kuvat Jutta.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 18 kommenttia.