Julkaistu

Matkapostaus Cookinsaaret: Vinkkejä, hintatasoa ja kokemuksia

Cookinsaarista on tullut paljon kyselyitä ja erityisesti lentojen hinnat, sekä yleinen hintataso kiinnostivat. Lupasin tehdä aiheesta ihan oman pakettinsa ja listasin tähän postaukseen omia vinkkejäni omatoimimatkalle Cookinsaarille. Kohteena jäi Cookinsaaret mieleen paikkana, johon ehdottomasti haluan vielä joskus palata – toivottavasti pidemmäksikin aikaa. Kohde on suomalaisille melko tuntematon, enkä itse aikanaan kohdetta tutkiessani löytänyt juurikaan tietoa tai kokemuksia Cookinsaarista suomeksi. Toivottavasti tämä infopaketti siis auttaa teitä, jotka haaveilette Cookinsaarten unelmalomasta tai suunnittelette reissua sinne.

Päällimmäisenä jäi kohteesta mieleen todella rento meininki, äärimmäisen ystävälliset paikalliset ja kaunis luonto. Hintatason suhteen yllätyimme positiivisesti, koska loppujen lopuksi ei kohde ollut kovin kallis, ainakaan verrattuna siihen mihin olimme asennoituneet. Cookinsaaret mahdollistavatkin siis myös budjettimatkailun, mikäli semmoinen Tyynellämerellä kiinnostaa. Esimerkiksi Tahitin hintatasoon verrattuna oli kohde suorastaan ”halpa”, mutta Tahiti toki olikin kalliudellaan aivan ääripäätä. Sanoisinko, että esimerkiksi Rarotongan hintataso oli suunnilleen sama kuin Uudessa-Seelannissa. Saaria pidetään myös äärimmäisen turvallisena matkakohteena ja paikalliselta taksikuskilta kuulimme, että Hillary Clintonin vieraillessa saarilla, oli kohde ainoita, joissa tämä liikkui ilman suurta turvamiesjoukkoa, koska saarten vaaraluokitus on todella minimaalinen.

Cookinsaaret lyhyesti

 

Cookinsaaret ovat itsehallinnollinen saariryhmä Tyynellämerellä ja Uuden-Seelannin itsehallintoalue. Pääkaupunki Avarua sijaitsee noin 13 000 asukkaan saarella Rarotongalla. Hajanainen saariryhmä on jaettu pohjoisiin ja eteläisiin saariin, joiden etäisyys on jopa useiden tuntien lentomatkan päässä toisistaan. Sadekausi on päällä yleensä joulu-huhtikuussa, jolloin turistien määrä on pienempi ja majoitusten hinnat alhaisemmat. Meidän lomaviikkomme aikana satoi ajoittain, pääasiassa kuitenkin nopeita trooppisia sadekuuroja, jotka menivät ohi muutamissa minuuteissa.

Valuuttana toimii Uuden-Seelannin dollari. Vaihdoin valtaosan matkavaluutasta jo Suomessa. Koska korttien toimiminen voi olla paikan päällä epävarmaa ja automaatteja on rajallisesti, suosittelen ottamaan käteinen mukaan jo saarten ulkopuolelta. Saarten virallinen kieli on englanti.

Viisumi. Cookinsaarille ei tarvitse viisumia, mutta passin on oltava voimassa 6kk reissulta paluun jälkeen. Maahantulon yhteydessä myönnetään oleskelulupa 30 päivälle, jonka ylittävältä ajalta on anottava pidennettyä oleskelulupaa. Mikäli lennät Uuden-Seelannin kautta, tulee Uuteen-Seelantiin hakea NZeTA-matkustuslupa.

Lennot. Kohde on Suomesta käsin kirjaimellisesti toisella puolella maapalloa, joten matka Cookinsaarille ei totisesti ole sieltä lyhyimmästä tai halvimmasta päästä. Nopein lentoreitti Rarotongalle on Aucklandistä, mutta mikäli Uusi-Seelanti ei kuulu reissusuunnitelmiin, lentää Air New Zealand (joka siis operoi kaikki Cookinsaarten ulkoiset lennot) ainakin Los Angelesista ja muistaakseni myös Sydneystä. Toki, lennot Uuteen-Seelantiin kustantavat jo melkoisesti ja lyhyimmät lentoreitit Suomesta ovat noin 25h luokkaa. Maksoimme Aucklandin lennoista noin 900€ / henkilö ja lennot Rarotongalle olivat noin 400€ / henkilö (mukaanlukien ateriat ja ruumaan checkattu laukku). Väliä Auckland – Rarotonga lentävät myös halpalentoyhtiöt Jetstar ja Virgin Australia, eli mikäli käsimatkatavaroilla (ja ilman aterioita) reissaaminen ei ole mahdoton idea, voi lennot hyvinkin saada 200€ hintaan. Cookinsaarten sisäisiä lentoja operoi Air Rarotonga, joka lentää mm. 45min päähän Aitutakille.

Majoitukset. Kivoja hotelleja ja asuntomajoituksia löytyy saarelta laidasta laitaan. Alunperin katselin itse erityisesti Airbnb-majoituksia, mutta koska emme olleet aikaisemmin käyneet saarella, emme olleet juurikaan selvillä meiningeistä, kauppojen käytännöistä ja muusta, joten perheystävällinen hotelli kivan rannan tuntumassa tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta. Hotellimme oli Moana Sands Beachfront Hotel, jonka itseasiassa bongasin ”seurantalistalleni” (kuten ehkä olenkin todennut, selailen majoituksia usein ihan huvikseni mahdollisia tulevia reissuja ajatellen :D) jo vuosi takaperin. Majoitus kustansi 8 yöltä noin 1000 euroa.

Palautteet perheystävällisyydestä, hyvästä hinta-laatusuhteesta ja erinomaisesta rannasta (tämän seikan tutkin yleensä todella tarkkaan, haha) saivat tekemään päätöksen kyseisestä majoituksesta ja olimme todella tyytyväisiä. Hotellimme kuski kertoi, että hotellin ranta on itseasiassa yksi parhaista paikoista snorklata koko saarella. Erityisesti lapsen kanssa oli ranta aivan loistava pulikointiin ja hiekkaleikkeihin! Aamiainen oli mannermainen aamiainen ja melko pelkistetty (hedelmiä, mysliä, paahtoleipää), mutta meidän makuun ihan ok. Lisämaksusta sai halutessaan tilata esimerkiksi munia ja pannukakkuja. Mikäli reissaisin uudelleen, majoittuisin ehkä Airbnb:ssä jossain samalla puolella saarta kuin missä tällä kertaa, nimittäin jos voisi jollain tapaa vetää Cookinsaarten elämyksen vielä enemmän luksukseksi, olisi se yksityinen ranta!

Vinkkejä

 

Ruokailu. Tutkiessani ruokapaikkoja Rarotongalta törmäsin useimmiten suosituksiin Muri Night Marketista, joka on paikallisten suosima ravintolakeskittymä Muri Beachillä. Kävimme kerran taksilla Muri Night Marketilla ja jos haluaa paikallista meininkiä, sekä erilaisia ruokia, on tuo luultavasti oikea paikka. Useana päivänä söimme hotellimme läheisessä suositussa Charlie’s rantabaarissa ika mataa (raakaa kalaa kookosmaidossa) ja sashimia (raakaa tonnikalaa), jotka olivatkin varmasti reissun aikana eniten syömämme ruoat. Saaren toinen night market Punanga Nui Market löytyy toiselta puolelta saarta, lentokentän lähettyviltä.

Aitutakin laguunia kutsutaan maailman kauneimmaksi ja Aitutaki on Rarotongan jälkeen Cookinsaarten eniten vierailtu saari. Erillinen postaus Aitutakin päiväretkestä löytyy täältä. Saarten sisäisiä lentoja operoi Air Rarotonga, joka lentää myös Rarotongalta Aitutakille, mikäli haluaa yöpyä Rarotongan lisäksi myös muualla. Eräs haaveeni onkin vielä joskus viettää rauhallinen saari-getaway Aitutakilla!

Muri Beach on yksi Rarotongan suosituimmista kohteista laguuni- ja motu-näkymineen. Alunperin katselin juuri Murilta meille majoituksia, mutta totesin olevan täysi mahdottomuus löytää sieltä majoitusta, joka sallisi pienen lapsen. Muri Beachin alueelta löytyy myös paljon ravintola- ja kauppakeskittymää. Murilla tehdään laguuniristeilyitä glass bottom boatilla, joilla on mahdollisuus päästä seilaamaan laguunille ja käydä vierailemassa pienillä motuilla. Jos olisin skipannut Aitutakin laguuniristeilyn, olisin ehdottomasti halunnut Murin laguuniristeilylle, joka meiltä nyt siis jäi ajanpuutteen vuoksi väliin.

Kivoja ranta-aktiviteetteja ovat esimerkiksi snorklaus ja kajakointi. Hotellimme tarjosi maksutta lainaan välineitä näihin ja snorklausapajat olivat Cookinsaarilla ehkä kauneimmat tähän astisista paikoista!

Cookinsaarten kulttuuriin pääsee tutustumaan esimerkiksi Highland Paradise-kulttuurikeskuksessa, jossa järjestetään ohjattuja kierroksia, yksityiseventtejä ja käsittääkseni myös omatoimikierroksia. Olen käynyt joskus Havaijilla Polynesian Culture Centerissä, josta jäi todella omituiset vibat ja rahastuksen maku, mutta jostain syystä olisin ollut kiinnostunut käymään Highland Paradisessa, joka nyt siis jäi meiltä sairasteluiden vuoksi väliin.

Myös erilaisia vaellusreittejä löytyy käsittääkseni monipuolisesti ainakin Rarotongalla, mikäli vaeltaminen esimerkiksi jollekin näköalapaikalle kiinnostaa.

Rarotongaa kiertää ympäri molempiin suuntiin paikallinen bussi ja koska saarta kiertää käytännössä vain yksi tie, on liikkuminen todella helppoa. Auto- ja skootterivuokraamoja löytyy saarelta runsaasti.

Huomioi erityisesti nämä seikat!

Vaikka Cookinsaaret ovat erityisesti perhematkailijoiden suosiossa ja saarilla rakastetaan lapsia, on todella monilla hotelleilla ja majoituksilla rajoituksia lasten majoittamisen suhteen. Meillä tämä rajasi pois monia hyviä majoituksia ja viime syksynä selatessani majoituksia Aitutakilta (joka oli alkuun ensisijainen himotuskohteeni Cookeilla), oli lapsille avoimia majoituksia saatavilla vain pari. Käsittääkseni johtuu tämä siitä, että kohde on monen häämatkailijan ja rauhaa etsivän suosiossa, jonka myötä majoitukset sitten rajoittavat osassa paikkoja pienten lasten majoittamista, ehkä?

Kuten olen ehkä muidenkin saarikohteiden kohdalla maininnut, kannattaa myös tänne kantaa kaikki oleellinen särkylääkkeistä ja aurinkorasvoista lähtien mukaan kotoa, koska niiden saanti voi olla rajallista. Apteekkeja löytyy saarelta muutamia ja yleisimmät apteekkitarvikkeet ovat saatavilla, mutta en missään nimessä jättäisi reseptilääkkeitä tai aurinkovoiteita täältä hankkimisen varaan. Aurinko on todella polttava, joten korkea UV-suoja (vähintään SK30-50) on aivan ehdoton. Hyttysiä on jonkin verran, joten myös hyttyssuoja kannattaa ottaa mukaan.

Mitään erityisiä rokotuksia ei kohteeseen vaadita. Koko perheeltämme löytyy A+B-hepatiittirokotteet, jotka ovat oleellinen rokotussuoja täällä ja yleisesti melkein missä tahansa muuallakin reissatessa. Lisänä toki kaikki Suomen rokotusohjelman mukaiset perusrokotteet. Saaret eivät myöskään ole malaria-aluetta.

Kaiken kaikkiaan oli kohde todella mieleinen ja positiivinen yllätys. Nousi ehdottomasti kaikkien aikojen suosikkikohteideni joukkoon!

 

Mikäli teillä tulee mieleen lisää kysyttävää niin vastailen mielelläni jos postauksesta jäi jotain oleellisia seikkoja pois 🌴

 

 

     

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Cookinsaaret: Lokaalijuttuja, puhelinkuvia ja kauhunhetkiä pienkoneessa

Hellurei täältä lämmöstä! Viime päivinä olen pyrkinyt kunnolla lomamoodiin ja päätin myös parhaani mukaan olla stressaamatta blogijutuista tai oikeastaan mistään muustakaan. Olen useaan otteeseen todennut, että lomamatkoista saa halutessaan hyvinkin stressaavia esimerkiksi somen suhteen jos yhtään haluaa kirjoittaa tai jakaa kuvia päiviltä. Olen joinan päivinä heilunut itse kolmen kameran kanssa ja sitten todennut, että hitto vie – aivan sama näiden kuvailujuttujen kanssa ja yrittänyt olla stressaamatta siitä, etten muka ehtisi taltioida asioita. Enkä oikeastaan edes muista milloin olisin viimeksi oikeasti lomaillut näin montaa päivää putkeen, tässähän menee aivot jo aivan juntturaan, heh. Tuntuu, ettei meidän lomalta tähän saakka ole vauhdikkaita käänteitä puuttunut, rehellisesti olisin kyllä tyytynyt vähempäänkin. Alkureissun mentyä lähinnä kuumen kourissa halusin parannuttuani keskittyä täysillä täällä ja palailenkin viimeistään ensi viikolla Uudesta-Seelannista taas tavalliseen, säännöllisempään postaustahtiin. Kuten sanottua, on tämä viikko mennyt pääasiassa melko rennoissa merkeissä ja puuhastellessa. Olen käynyt snorklaamassa, kävelemässä pitkin hiekkarantaa ihan vain haahuillen ja melomassa rannan edustalla koralliriuttaa ihmettelemässä. Eihän siinä, kyllä tähän voisi tottua!

Seuraava ajatus yllätti myös itseni, olen nimittäin havahtunut siihen, että saatan pitää Rarotongasta jopa Mooreaakin enemmän. Ai miksikö? Edullisempi hintataso, paremmat hiekkarannat ja jollain tapaa vieläkin rennompi meinkinki, sekä ystävällisemmät ihmiset. Tähän mennessä on kohde ollut siis nappivalinta ja olen iloinen, että tulimme juuri tänne, emmekä menneet nyt uudelleen esimerkiksi Ranskan Polynesiaan.

Paikallinen (täysin ilmainen) flunssaklinikka, jolla olemme vierailleet nyt kahdesti.. Ensin olin hieman kauhuissani, mutta sitten iski symppistely, hah.

Erityisesti snorklaaminen on ollut pitkästä aikaa superkivaa ja alkoi harmittaa, etten edelleenkään omista vedenpitävää kameraa. Täytyypi kyllä hankkia! Täällä olisi jo saanut melkoisia vedenalaisia otoksia. Se täytyy mainita, etten muista milloin olisin viimeksi snorklannut näin upeilla apajilla. Aivan hotelimme edessä on aivan erinomaiset snorklauspaikat, enkä rehellisesti ole varmaan koskaan aikaisemmin nähnyt näin paljoa erilaisia värikkäitä kaloja, vaikka paljon olenkin snorklaillut. Kajakoidessa olen yrittänyt kuumeisesti bongailla kilppareita ja olen jotenkin aina muutenkin ollut niiden suhteen maailman epäonnekkain. Tuntuu, että kaikki muut onnistuvat aina bongailemaan ja minä taas en ikinä, kuten en siis nytkään 😀 Hienoja koralleja ja värikkäitä kaloja sitäkin enemmän. Ostin ennen reissua kiikarit tähtien tarkkailuun ja voin kertoa, että tähtiryhmien, sekä kuun kraatereiden bongailu ja kiikarointi on muuten täällä myös ihan parasta ikinä.

Tein eilen yksin päiväretken Aitutakin atollille, jota olin odottanut täällä reissussa aivan hurjasti. Tommia ei innostanut pienkoneella lentäminen ja poika oli muutenkin vielä vähän toipilaana kuumetaudista, joten päädyimme toteamaan, että yksin lähteminen ei ehkä ole hullumpi ajatus. Teen Aitutakin retkestä vielä oman erillisen postauksensa myöhemmin, mutta täytyy jakaa jo heti pieniä jännitysmomentteja pienkoneen kyydistä.. Lento Aitutakille kestää Rarotongalta 40min ja matka taittui Air Rarotongan potkurikoneen kyydissä, joka vetää suunnilleen noin 30 matkustajaa. En itse yleensä koskaan pelkää lentämistä, mutta eilen kieltämättä hieman jännitti. Olimme jo boardanneet aamukahdeksalta koneeseen kun kapteeni toteaa, ettei koneemme nyt sitten lähdekään käyntiin. Kone kuulosti lähinnä siltä kuin joku olisi yrittänyt käynnistää jotain patterikäyttöistä imuria, jonka virta riittää vain sekunniksi. Kaikki matkustajat ulos koneesta ja takaisin terminaaliin odottamaan lisätietoja. Hetken päästä paikalle hurauttaa toinen saman kokoluokan kone, jolla lopulta pääsemme matkaan ja kaikki toistaiseksi hyvin.

Iltapäivällä viiden aikaan koko päivän retkeilyn ja pulikoimisen jälkeen olemme matkaseurueen kanssa Aitutakin hökkeli-lentoasemalla valmiina kotimatkaan kun toteamme koneeseen boardatessa kyseessä olevan samainen ”rikkinäinen” kone aamulta, jolla emme koskaan päässeet lähtemään. Okey. Ei mene kuin minuutti kun kapteeni kuuluttaa meille kaikille (jo tietysti vöissä istuville) matkustajille, että nyt on muutamia ongelmia koneen kanssa ja joudumme siirtymään terminaaliin odottamaan lisätietoja. Kaikki jälleen ulos koneesta ja odottelemaan epätietoisena niitä tietoja – maailman pienimmällä lentokentällä kun ei tosiaan muitakaan koneita ollut, joista olisi voinut lennosta vaihtaa, heh.

Paluu hedelmäkojujen pariin <3

ja tietty Tahitin gardenioiden!

Saamme tiedon, että uusi kone on lentämässä hakemaan meitä, samalla kun kapteeni tekee molemmilla moottoreilla jotain omia testejään ja uskomatonta kyllä, saa ne toimimaan. Tämän jälkeen saapuu kentän lentomekaanikko suorastaan riemuissaan kädet innoissaan heiluen ilmoittamaan meille, että kone toimii sittenkin ja voimme kaikki palata koneeseen. Hmm. Me kaikki turistit olimme lähinnä hämmentyneen pelokkaita, erityisesti tuon aamun ensimmäisen episodin vielä muistuessa mieleemme. Sillä kerralla kieltämättä hieman jännitti nousta ilmaan ja olin todella tyytyväinen, että olin retkellä yksin. Vieressäni käytävän toisella puolella istuva mies näytti olevan jonkin sortin osittaisen paniikkikohtauksen ja zen-keskittymisharjoitusten kourissa, pysyen koko 40min lentomatkan silmät kiinni kädet kasvoillaan tismalleen samassa asennossa. Ja myönnän, vaikken pidä itseäni millään muotoa uskonnollisena, lausuin mielessäni pienen hyvän onnen rukouksen ennen lentoa 😀

No, loppu hyvin – kaikki hyvin. Lento sujui loppupeleissä hyvin, mutta aivan hetkeen en lähtisi uudestaan. Ehkäpä tämä on täysin arkinen juttu täällä Cookinsaarten lentoliikenteessä, en tiedä 😀 Olen kuitenkin iloinen, että tuli lähdettyä ja nähtyä Aitutaki!

 

Pahoittelen myös sitä viivästynyttä lentäminen lapsen kanssa-vinkkipostausta! Yritän kyhätä sitä ensi viikolla kasaan 🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Cookinsaaret: Ensihuomioita ja toteamuksia Rarotongalta x 5

Terkkuja Rarorongalta! Pitkän reissaamisen jälkeen pääsimme vihdoin lauantaina perille tänne Cookinsaarille, jossa vietämme viikon näin reissun alkuun. 12h aikaerojen päälle ylitimme vielä International Date Linen Aucklandistä lentäessä, joka tarkoitti siis, että hyppäsimme täällä vielä eri päivään. Lähdimme Aucklandistä sunnuntaina ja 4h myöhemmin olimmekin taas lauantaissa, joten pää on ollut tässä alkupäivinä aina hieman pyörällä sen suhteen, että mikä aika mikä paikka. Cookinsaaret ovatkin siis maapallon viimeisiä paikkoja, joissa kuluva päivä vaihtuu yöhön. Itselläni on tämä tarkoittanut lähinnä sitä, että aina kun aamulla herään, on kyseinen päivä melkeinpä jo Suomessa ohi.

Onnistuin tietty hankkimaan itselleni tähän loman alkuun jonkun megaflunssan ja vietin kaksi kokonaista päivää lähes 39c kuumeessa lähinnä peiton alla maaten, sekä todeten, ettei ole ihan hetkeen tullut oltua noin kipeä. Pientä koronapaniikkiakin oli taas vaihteeksi täällä ilmassa, mutta mielestäni oireet eivät oikein menneet yksiin ja kävimme eilen lääkärillä, joka myöskin totesi kyseessä olevan luultavasti tavanomainen kuumetauti. Tänään on siis oikeastaan tulopäivän jälkeen ensimmäinen päivä kun on hieman terveempi olo, enkä ole käytännössä ehtinyt vielä juurikaan tehdä täällä mitään. Toki harmittaa aivan hemmetisti, että noin kolmasosa tästä meidän viikon ajasta täällä meni sairasteluun, mutta eihän sille mitään voi. Luultavasti siis joudumme jättämään väliin joitain retkiä ja paikkoja, joissa täällä oli tarkoitus käydä.

Olin itse odottanut reissulta eniten juuri tätä Rarotongan etappia ja muistaakseni tutkin kohdetta vajaan vuoden, ennenkö saimme tämän kätevästi yhdistettyä Uuden-Seelannin matkaan. Muistatte ehkä, että tuumailin ensin pitkään Samoan ja Cookinsaarten välillä, kunnes Cookinsaaret jostain syystä vetivät puoleensa enemmän. Yllätyksekseni on myös Tommi tykännyt paikasta hurjasti ja onhan täällä todella ihanaa! Kiilaa ihan ehdottomasti yhdeksi upeimmista paikoista ikinä.

Kokosin yhteen muutamia ensihuomioita ja toteamuksia Cookinsaarilta ja pääsaaelta Rarotongalta:

 

Ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisia ja tarkoitan siis, että OIKEASTI! Jos vuosi sitten alleviivasin sitä kuinka ystävällisiä Uusi-Seelantilaiset ovat niin nyt ollaan ehkä vielä sitäkin nextimmällä levelillä. Kaikki ovat todella avuliaita, rentoja ja huumorintajuisia. Tästä kertoo varmasti esimerkiksi se, että kun meidät eilen ohjattiin lääkäriasemalle flunssan vuoksi, emme edes joutuneet maksamaan mitään, vaikka saimme mukaamme lääkkeetkin. Olin aivan ihmeissäni, koska moista ei ole tullut vastaan missään ja toisista huolenpito on todella vilpitöntä. Ilmapiiri saarella vaikuttaa muutenkin todella turvalliselta ja nämä olivatkin seikkoja miksi kohteeseen päädyin: Äärimmäisen ystävälliset ihmiset ja turvallisuus, myös iltaisin.

Rannoilla saa olla rauhassa, eikä tungosta ole edes kauniiden auringonlaskujen aikaan. Sadekausi on tosin vielä osittain päällä ja loppuu maaliskuun jälkeen, joka tarkoittaa myös vähemmän turisteja, mutta mitään ruuhkaa täällä ei tosiaankaan ole missään. Rannalla voi helposti kävellä ilman, että juuri kukaan tulee sinua vastaan.

Myös hiljaisuus on täällä rauhoittavaa. Ei ihmisten tai liikenteen melua. Istun juuri huoneemme parvekkeella ja ainoa ääni on koralliriuttaan iskevien aaltojen kohina. Okei, voisin ehkä tottua tähän. Kuten ehkä totesin jo joskus Moorean ja Tahitin kohdalla, on tämä ehdottomasti paikka, jossa kaikki kiire, huolet ja murheet unohtuvat hujauksessa.

Täälläkin ihmiset elävät käsittääkseni melko omavaraisesti mm. hedelmien suhteen ja varmimmin löydät hedelmiä ostettavaksi pienistä kadunvarsi-kojuista. Pienemmistä ruokakaupoista ei välttämättä löydy hedelmiä ollenkaan tai hyvällä lykyllä jotain tuontihedelmiä, kuten omenia. Mäkin haluan pystyttää oman hedelmäviljelmän ja kojun tänne 😀

Cookinsaarilta ei löydy suurien hotelliketjujen luksusresortteja. En ole aivan 100% varma, että löytyykö yhtäkään, mutta ainakaan muistaakseni en niihin majoituksia selatessani törmännyt. Kuulin, että täällä on aikanaan ollut Sheraton-hotelli, joka ilmeisesti joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja sittemmin autioitui (vastaavia tapauksia on useita myös Ranskan Polynesiassa). Ainakin toistaiseksi ovat Cookinsaaret siis pääasiassa resorttivapaata (tai siis Hilton / Four Seasons / InterContinental / Sofitel-vapaata) aluetta, joka näkyy myös siinä, että hintataso on melko edullinen, eikä turistien määrä räjähtänyt käsiin. Usein paikalliset vastustavat isoja ketjuja, joiden tuotoista vain pieni osa päätyy itse kohdemaalle hotellien rahastaessa turisteja resortin sisällä about kaikesta, mitä he reissun aika tekevätkin aina ruokailuista ja retkistä lähtien. Mutta koska monet Tyynenmeren pienet saaret kärsivät taloudellisesta ahdingosta ja elävät muiden maiden tukien varassa, ymmärrän myös sen kuinka suuret hotelliketjut pääsevät valtaamaan alaa.

Tommi tutustui eilen meidän hotellissa australialaiseen pariskuntaan, jonka mies oli käynyt kalastamassa 4kg tonnikalan, jonka hotellin kokit lupasivat kokkailla eri kypsyysmuodoissa. He kutsuivat mekin syömään kalaa ja itsekin piipahdin eilen illalla jo hieman paremmalla ololla alakertaan maistamaan. Oli kyllä aivan superhyvää!!

Nyt aamupalalle. Palataan taas! 🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.