Avainsana: raskaus

Talven ajan on tullut pidettyä reissua lukuunottamatta säästöbudjettia ja olen 
yrittänyt karsia oikeasti turhia ostoksia pois ihan tulevaa vuotta
silmälläpitäen. Silti jotain yllättäviä menoja ilmenee aina jostain !! Mitään varsinaista budjettia en ole tehnyt
”vauvahankintojen” suhteen, mutta tavoite olisi saada suurinosa
tavaroista hommattuna käytettynä koska olisi nyt vain järjetöntä maksaa
tuplasti enemmän uusista tavaroista, joita oikeasti voi käyttää vain
niin vähän aikaa..

Aikalailla budjetti oli alunperin kaikkeen (sänky, vaunut, mitä sitä nyt tarvitsee..) 1500 euroa, joka nyt voi olla vähän tai paljon. En oikein osaa sanoa, koska ei ole vertailukohtaa mihinkään 😀 Jokuhan voi pistää yksittäin jo pelkkiin rattaisiin noin paljon. Ja ei huhheijaa ne maksaa!!! Satuttiin löytämään tammikuussa hyvät vaunut muutamalla sadalla käytettynä, joka nyt kyllä omaa budjettiani pienentää huomattavasti. Nyt jälkeenpäin ajateltuna tuo alkuperäinen budjetti tuntuu aika suurelta, vaikka toisaalta vaikea sanoa kun ei vielä ole muuta oikeastaan hommannut kun muutamat vaatteet ja ne vaunut. Ehkä 500-600 euroa voisi olla kaikkeen jäljellejäävään realistinen, en osaa sanoa?

Itselläni nyt ei ollut tosiaan mitään tiettyä kriteeria vaunujen suhteen kunhan ovat kuitenkin niin kunnolliset, että paikasta toiseen liikkuminen ja lenkkeily onnistuvat ilman natinoita sun muuta. Toki joku suhteellisen neutraali värikin on plussaa. Nyt meillä siis odottelee varastossa Teutania Prestiget (vai olikohan ne Mistralit, en ymmäärrä näitä :D) ja vaikuttivat oikeasti huippulöydöltä! Ostettu alunperin muutama vuosi sitten ja olleet itse käytössä vain 7kk. Maastonvihreä värikin on mielestäni ihan ok, kakkosvaihtoehto kokomustalle. Kannattaa ilmeisesti jaksaa kurkkia tori.fi:tä näiden suhteen, kun itse löysin nuo niin olin varma ettei yhtä hyviä tule ainakaan hetkeen vastaan. Ja oikeasti en huomaa mitään eroa uusille joita kokeilin kaupassa, säästö kuitenkin jopa 500-700 euroa.

Lisäksi olisi tarkoitus vielä säästää puskurirahastoa loppuvuoden ja ensi vuoden reissuille, sekä tietty sen varalta (jos tai kun) ei ihan heti palaa töihin niiden tavallisten tukikausien loputtua. Tarkoitus olisi, että olisi säästössä ainakin parin kuukauden palkka, niin ei tule heti ainakaan mitään taloudellista paniikkia. Eihän sitä toisaalta tiedä vaikken tykkäisi yhtään olla kotona vaan mieltäisi töihinpaluun heti kuin vaan mahdollista ja tekisi kotona ”vahdinvaihdon” tai voihan se olla että kotielämästä ihan innostuukin 😀 Itse en kuitenkaan näe ehkä itseäni tyypiksi joka jaksaisi olla kotona ihan sitä kolmea vuotta putkeen. Sanotaan, että reilu vuosi voi olla melko maksimi, mutta tosiaan eihän sitä koskaan tiedä..

Nyt kun on saanut tuon vaunuhankinnan tehtyä, niin voisi alkaa melkeinpä miettimään mitä ihmettä muuta sitä tarvitsee ostaa! Sitteri, turvakaukalo autoon ja toki sänky, mutta varmasti myös vaikka millä mitalla kaikkea pikkutilpehööriä mitä ei edes tulisi ajatelleeksi. Apua! Äitiyspakkaus haettiin viikonloppuna postista, joten se nyt helpottaa vähän hankintojen kanssa.

Hellurei! Alkuviikosta onkin ollut täällä pientä hiljaiseloa, koska en vain ehtinyt koneen äärelle sattuneista syistä.

Kirjoittelinkin jo viikonloppuna muiden oireiden lisäksi jalkojen puutumisesta lähinnä öisin, jota oli nyt lähiaikoina ilmennyt. Maanantaina kipeytyi ja puutui alaselkä työpäivän päätteeksi istumisesta ja tiistaina taas sitten kokonaan toinen jalka, välillä ihan tunnottoman puutuneeksi. Lähdin lääkäriin ja sieltä sitten Meilahteen tarkempiin tutkimuksiin veritulppa/keuhkoveritulppaepäilyn vuoksi. Melkoisen piinaava vuorokausi sairaalassa, mutta onneksi saatiin tuhannen tutkimuksen jälkeen suljettua pois veritulppa sekä keuhkoissa, että jalassa! Epäilyä ei siis helpottanut tämä pari viikkoa kestänyt flunssasta johtunut yskä ja hengenahdistus, sekä tietty muuten vaan altistavana tekijänä juurikin raskaus ja viime viikon lennot.

Puutumisen ja kipuilun syynä on todennäköisesti se, että vauva on alkanut painaa jotain alaselän hermoja, joka säteilee jalkoihin. Istuminen on siis pitkiä aikoja aivan tuskaa! Pakko nyt kai kokeilla kuinka kauan jaksan töissä seisoa sähköpöydän kanssa, vaikka tuntuu että jaksaa olla jaloillaan aina maksimissaan 15min. Enkä muuten halua kyllä muutenkaan enää ikinä yöpymään sairaalaan, vaikka kai tässä sinne jokatapauksessa edes synnyttämään on mentävä 😀 Mutta jokatapauksessa, ilmeisen normaali vaiva vaikka tosin vähän inhottava, täytyy ottaa kävelylenkkeihin joku superspurtti jos jäät pysyvät poissa. Olen joskus kuullut, että ainakin semmoinen epätasaisessa maastossa reippailu saisi noita hermoja ehkä jotenkin vapautettua.

Loppu hyvin, kaikki hyvin jokatapauksessa! Muutamat yöt on menty myös aivan järkyttävän unettomuuden ja yövalvomisen kanssa. En tiedä onko syyllinen yökukkumiseen edelleen se aikaero vai saako syyttää hormoneja, todella ärsyttävää jokatapauksessa! Vielä ennen reissua hämmästelin kuinka uni tuli kun itsestään aina jopa jo yhdeksältä illalla ja nukkui helposti kellon soimiseen saakka paria vessakeikkaa lukuunottamatta. Nyt onkin sitten eri säveleet kun on joinain yöinä menty semmoisilla 3h yöunilla kun ei kertakaikkiaan saa unen päästä kiinni! Kaikkein ärsyttävin asia kyllä ihan tosissaan on pyöriä tuntitolkulla sängyssä saamatta unta.

Ei oikein viitsi ensinnäkään nousta ylös kun haluaa vielä yrittää saada unta, eikä selata puhelintakaan piristymisen toivossa. Sitten tulee vessahätä, jano, nälkä, huono asento 😀 Olen todennut, että oikeasti paras keino on maata paikallaan sinnikkäästi, kyllä se uni sieltä useimmiten sitten jossain vaiheessa tulee. Ja vaikka viikonloppuna saisikin valvomisen jälkeen unen päästä kiinni ja nukkuisi myöhään, niin silti väsyttää aamulla aivan tajuttomasti. Äsken kun mietinkin, että viimeistään viikonloppuna pitäisi tehdä kunnon siivous kotona, niin eka ajatus oli että millä energialla. Vielä muutama viikko sitten oli kertakaikkiaan ihan superenenerginen olo ja aivan yhtäkkiä nyt sitten aivan päinvastaista.

Mulla on muuten iskenyt lähiaikoina joku outo himo kalapuikkoihin. Olin viimeksi syönyt kalapuikkoja oikeasti varmaan 10v sitten kunnes ennen matkaa kunnes yhtäkkia hoksasin, että niitä on saatava. Nyt kävin jo toistamiseen ostamassa fileekalapuikkoja, vaikken yleensä ikinä edes mene eines- tai pakastehyllylle hakemaan oikeastaan muuta kun marjoja. Outoa!

Heräsin tällä viikolla myös karuun todellisuuteen, että Dr.Denimit alkavat ihan tosissaan olla aika kireät.. Muutaman viiikon päästä on oikeasti luovuttava niistä suosiolla ja asteltava ostamaan niitä mammafarkkuja tai pitäydyttävä legginseissä 😀 Apua! Jos nyt olisi kesä, niin pääsisi kyllä niiiiin paljon helpommalla kun voisi iskeä päälle vaan maksimekkoja ja sen päälle farkku- ja nahkatakkeja. Nyt täytyy tosissaan miettiä, että mitkä takit ylinpäänsä menevät kiinni, kesällähän sillä ei edes olisi väliä. Noh, onneksi pääsee sitten huhti- toukokuussa ehkä nauttimaan tästäkin ”edusta”.

Välillä onkin tullut ohimennen turistua aina senhetkisistä raskausoireista ja nyt keskivaiheen tienoilla ei mitään kummempaa muutosta ole olossa huomannut, jos nyt jonkinlaista pientä, yleensä ohimenevää. Lähinnä alkuraskauden oireistahan kirjoittelin jo aikaisemmin tässä postauksessa. Tällä hetkellä on tosiaan viikkoja 26 ja mennään flunssaa lukuunottamatta melko vähillä oireilla. Viikon 20 jälkeen on kuitenkin ilmennyt esimerkiksi seuraavanlaisia oireita:

– Viikon 20 tienoilla alaselkä- ja alavatsakipuja, jotka tosin ovat nyt kadonneet. Mistään ylitsepääsemättömistä kivuista ei ollut onneksi kyse, mutta ikävästä vihlonnasta, joka nyt varmasti jälkikäteen ajateltuna varmasti liittyi asiaan. Olen myös huomannut, että alaselkä saattaa aavistuksen vihloa esimerkiksi liikuntaa seuraavina päivinä, jos on esimerkiksi käynyt salilla tai pidemmällä kävelyllä. En tiedä auttaisiko tähän joku tukivyö? Mistään liikunnan aikana ilmenevästä kivusta ei kuitenkaan ole oikeastaan ollut kyse.

– Outo olo selinmakuulla. Monillehan saattaa varsinkin loppuraskaudesta tulla selinmaatessa ja -nukkuessa huono olo kohdun painaessa alavatsan verisuonia. Itse en ole huomannut maatessa erityisen huonoa oloa muuta kun ultrassa, mutta pyrkinyt välttämään selällään nukkumista. Yöllä tulee välillä väkisinkin käännyttyä selilteen, mutta nyt lähiviikkoina olen huomannut että olo on outo tai aavistuksen epämiellyttävä jos yrittää väenvänkään mennä selälleen.

– Edellisestä kohdasta tullaankin taas nukkumiseen. En siis itse tunne tällä hetkellä nukkuessa oloa mukavaksi kun ainoastaan kyljeltään nukkuessa. Toisaalta olen muutenkin kyljellään nukkuja ja vartalotyyny jalkojen välissä on kuulunut pakolliseksi univälineeksi jo vuosia. Nyt se kuitenkin on jo aivan korvaamaton! Nyt olen alkanut huomata nukkuessa välillä kylkien ja reisien puutumista, asentoa on pakko vaihtaa kyljeltä kyljelle ihan jatkuvasti! Reilu kuukausi sitten oli vielä outoa käsien puutumista ja saatoin herätä yöllä tai aamulla siihen että kädet olivat täysin puutuneet, vaikkei olisi nukkunut niiden päällä. Siitä on tosin nyt päästy, mutta tilalle on tullut välillä tuo toisenlainen puutuminen.

– Sormus ei mahdu nimettömään. Ja juu, mentiin tosiaan Balilla (tai tarkemmin ottaen Gilillä) kihloihin. Vielä reissussa ja sen jälkeen oli sormus niin reiluhko, että meinasi kättä ravistaessa lentää sormesta. En halua itse joutua miettimään kokoajan sitä että putoaako sormus sormesta, joten menin sitten älykääpiönä ennen joulua pienennyttämään sormuksen. Valitsin koon sen mukaan, että se varmasti mahtuisi sormeen hyvin ja lisänä vielä ”plussan” kokoon. Vajaa kuukausi myöhemmin kun sain sormuksen takaisin, niin en meinannut sitten enää saada sitä nimettömän nivelen kohdalta sormeen! Kuulemma sormien turpoaminen on aivan normaalia, mutta lähinnä kummastuttaa se että muut vanhat sormukset mahtuvat edelleen muihin sormiin ja tuo muka ei. Saa nähdä pitääkö se suurentaa uudelleen myöhemmin, vaikka alunperinkin pienennettiin alle yhden koon verran. Huoh! Note to self (and others): älkää pienennyttäkö sormuksia vastaavanlaisissa tilanteissa, itse en ilmeisesti kuvitellut turpoavani tässä kevään mittaan lainkaan. 

– Housuun pissaaminen aivastaessa 😀 Aivan kamala vaiva, jolle ei toisaalta voi muuta kun nauraa! Tästä ei varmasti tarvitse kertoa sen enempää ;D Onneksi vaivasi lähinnä vain parina päivänä kun flunssa oli pahimmillaan.

Eikä toki unohdeta loppuun tietty potkuja, jotka ovat jo välillä melko kovia. Koko vatsa heilahtelee päivittäin noista potkuista ja aluksi naurattikin miltä se näyttää kun toinen yrittää puskea ulos vatsan läpi. Haha!

En olisi voinut uskoa, että vauva.fi-palastasta voisi oikeasti olla jotain hyötyä (:D), mutta jonkin verran on välillä tullut selailtua muiden juttuja alkuvaiheessa löydetyltä Toukokuun mammat-palstalta varsinkin juuri oireiden osalta. Sinänsä kätevä, että tuolta on voinut seurailla muiden aikalailla samassa vaiheessa olevien oireita ja huomannut, että aikalailla samoilla linjoilla mennään. Varsinkin aina joidenkin uusien oireiden kohdalla on ollut helpottavaa lukea, että muilla on ollut samaa ja kuuluu siis asiaan.

Olen reilun viikon kärsinyt taas palanneestä väsymyksestä ja nuutuneesta olosta. Ensin ajattelin, että väsymys johtuu vain vähän lyhyemmistä yöunista, mutta on se kyllä kumma kun tuntuu ettei enää kahdeksan jälkeen illalla pääse sängystä pystyyn sinne kerran hautauduttua vaikka kuinka yrittäisi. Mitään muita kummempia oireita ei onneksi ole väsymyksen lisäksi ollut paitsi pientä orastavaa nuhaa, mutta nyt on ainakin selvitetty laskenut hemoglobiini mahdolliseksi syyksi väsyyn. Täytyypi raahautua ostamaan jotain rautalisää, jos vaikka auttaisi.

Vaikkei raskauden aikana ole välttämätöntä nauttia erikseen mitään varsinaista monivitamiinivalmistetta ruokavalion ollessa kunnossa ja monipuolinen, suositellaan silti d-vitamiinin ja foolihapon syömistä purkista. Foolihapohan on tärkeä varsinkin alkuraskaudessa ja estää sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriötä, sekä muita mahdollisia epämuodostumia. Itse olen syönyt foolihappoa purkista aivan alusta saakka tai siitä asti kun sain vauvasta tietää. Samalla sain vinkin myös d-vitamiinilisän hankkimiseen ja noita kahta tulikin ensimmäiset kuukaudet popsittua purkista. 

Jossain välissä kävin ostamassa apteekista myös tuon Multivita Raskaus ja imetys-monivitamiinin, jossa itseasiassa on näppärästi myös noita kahta edellämainittua vitamiinia, sekä aikalailla myös kaikkia muita raskauden aikana suotuisia vitamiineja (muistaakseni kalkkia lukuunottamatta). Raskauden aikana suositellaan lapsen aivojen kehityksen vuoksi myös syömään kalaöljykapseleita ja jossain vaiheessa ostin myös purkin semmoisia ”raskaus-omega3:sia” kun olin varmuuden vuoksi jättänyt omat kalaöljykapselit kokonaan pois.

Kalaöljykapseleissa on niin paljon suotuisia vaikutuksia, että mielelläni ehdottomasti olisin syönyt niitä koko raskauden ajan. Niiden ”tavallisten” Omega3:sten kohdalla tuntuu vaan olevan kovasti kiistelyä sen suhteen onko niiden käyttö raskauden aikana oikeasti turvallista. Olen jo tähän mennessä huomannut, että kertakaikkiaan kaikessa jota markkinoidaan raskaana oleville tai lapsille, on kyllä kolminkertaiset hinnat tavallisiin tuotteisiin verrattuna, myös niissä kalaöljykapseleissa! Muistaakseni reilun kuukauden purkki raskauden ajan omega3:sia maksoi apteekissa reippaasti yli 20 euroa kun itse olen ostanut tavallisia iHerbistä tuplapakkauksen vahvempia kapseleita yli puolet halvemmalla.

Käsittääkseni ainut mutta noissa normaaleissa kapseleissa voisi olla mahdollinen lisätty a-vitamiini tai mahdolliset elohopea- tai muut raskasmetalli/saastekertymät. Esimerkiksi nuo omat kapselini ovat pakkauksen mukaan premium-laatuista kalaöljyä ilman a-vitamiinia ja laatu taattu ilman mitään metalli yms kertymiä. Periaatteessa en usko onko noilla oikeasti mitään eroa niihin ”mammakapseleihin” verrattuna, mutta kun en ole tähän saanut selkeää vastausta, niin en ole kokoaikaa viitsinyt noita normikapseleita syödä tai myöskään ostaa noita superkalliita mammakapseleita. 

Oletteko te syöneet raskauden aikana kalaöljykapseleita? Tavallisia vai niitä mammaversioita? Entäs onko muita vitamiineja ollut käytössä?

Tuntuu pelottavalta huomata kuinka oma ajatusmaailma on mullistunut koko tämän vauvahässäkän myötä. Minä kuka en ihan tosissaan tiedä vauvoista siis mitään tai minä kuka on ennen päästänyt kaikki muiden vauvajutut osittain toisesta korvasta ulos, koska ei vain kertakaikkiaan ole jostain syystä kuulunut omiin intresseihini. Tavallaan nyt on kuitenkin pakostakin oltava kiinnostunut ja otettava asioista selkoa, joten (pelottavaa tai ei) on se kai aika luonnollista että omatkin jutut ovat nykyään suuremmissa määrin jotain vauvajuttua kun niitä joutuu yllättävän paljon mielessään pyörittelemään. Käy sääliksi kaikki kaverit jo nyt 😀

Kaikkein suurin yllätys on ehkä ollut se kuinka paljon kaikista asioista joutuu oikeasti ottamaan selville! En tiedä onko syy vain minussa ja tosi neuroottisessa tai perusteellisessa luonteessa jossa haluaa varmistaa kaiken, mutta ei huhheijaa mitä netistä löytyy mitä suositellaan tehtävän tai nimenomaan ei suositella. Kuten selällään nukkumista suositellaan välttämään tai kaikki kosmetiikkavaroitukset. Jos olisi jatkuvasti googlettelemassa mitä saa ja mitä ei saa tehdä, ei todennäköisesti uskaltaisi enää tehdä mitään!

Mulla oli joulun alla lainassa Canonilta muuten uusi Canon Powershot G3 X, jolla kuvailin pari viikkoa tännekin. Aivan huippu! Viimeisin kamerahimotus itseasiassa 😀

Tähän väliin on myös pakko todeta, että tämä vatsa on nyt ihan viikon aikana muuttunut aivan palloksi! Tämäkin kuva on siis jo viikon vanha ja tuntuu että vatsa on tästäkin kasvanut parissa päivässä jo lähes silmissä. Laitoin tällä viikolla ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan vähän kireämmän paidan töihin ja huhheijaa, menin itsekin jo ihan psyykkeeseen peilikuvasta! Nyt siis 22+5 ja tilanne vielä isompi tuosta kuvasta 😀

Useinhan sanotaan, että paniikki on suurin juuri ensimmäisen lapsen kanssa kun kaikki on uutta eikä oikeastaan ole mitään vertailukohtaa. Monet ovat sanoneet, ettei sitten toisen kanssa edes jaksa stressata mistään. Itse toivoisin, että olisi varsinkin alussa jättänyt kaikki mahdolliset googlettelut yksinkertaisesti kokonaan väliin. Varsinkin kaikki ultrat ja tutkimukset ovat jotenkin aiheuttaneet ihan kamalaa jännitystä ja pelkoa, olen aina ollut ennen Kättärin käyntejä kädet aivan hiessä ja pyörtymispisteessä.

 

Itselläni ainakin on jotenkin jatkuvasti pieni huoli päällä kaikesta ja pakko myöntää etten vielä ole aivan kamalasti päässyt rentoutumaan stressaamatta mitään, ehkä joitain muutaman viikon jaksoja kerrallaan. Usein kaikki panikointi on aivan turhaa, mutta minkäs sitä itselleen voi. Ehkä se on aivan normaalia?

Laivalta löytyi tuommoinen ihana siro riipus (tai itseasiassa kaksi), joka pitääkin esitellä pikkimmiten tarkemmin!

 Meidän Bixu-tyttö täytti viime viikolla 8v ♥

Itselläni ei asiaa ole myöskään parantanut melko heppoiset kokemukset neuvolasta, josta on saanut terkkarilta ja lääkäriltä todella ristiriitaista tietoa tai ei tietoa ollenkaan. Neuvolassani ei esimerkiksi tiedetty lainkaan mitä ensimmäinen neuvolalääkärin käynti pitää sisällään ja aikalailla kaikkiin kysymyksiini rytmihäiriöistä sun muista kehoitettiin kysymään sitten lääkäriltä ”laajassa terveystarkastuksessa” jossa kaikki käydään läpi. Lopulta tuo laaja tarkastus oli siis alle 10minuutin käynti sisältäen verenpaineen mittauksen, punnitsemisen ja sydänäänten kuuntelun ja päättyi sitten kysymykseen siitä onko jotain mitä haluaisin kysyä.

Kysymyksiin ei kuitenkaan saanut mitään kunnollista vastausta ja mm. rytmihäiriöiden ja muiden suhteen kehoitettiin olemaan yhteydessä omaan terveysasemaan tyyliin ”joo kai se on normaalia”. Lisäksi tein pari viikkoa astmaan liittyviä pef-mittauksia, jotka kuulemma Helsingin kaupungin käytäntöjen mukaan sitten käydään läpi lääkärin kanssa. Paikanpäällä lääkäri ei sitten edes tiennyt miksi olin mittaukset tehnyt ja yritti sitten selitettyäni keksiä niistä jotain sanottavaa. Ei huhheijaa kuinka turhanpäiväistä! Välillä noista käynneistä ihan tosissaan tulee semmoinen olo, että mitä järkeä. Onhan se hyvä että verenpaineita, painoa yms seuraillaan, mutta kyllä tarvittaessa pitäisi saada ihan vastauksiakin. Tuntuu että nuo käynnit ovat aikalailla lappujen tulostelua ”lue nämä kotona” ja ”käy lukemassa netistä, sieltä löytyy”-meininkiä ja kaavakkeiden täyttelyä, ei oikeastaan mitään kovin informatiivista.

Yleisesti, jos mieltä askarruttaviin asioihin oikeasti saisi luotettavia vastauksia, ei ajautuisi niin usein sinne googlen ja keskustelupalstojen syövereihin tutkimaan asioita itse (koska pakkohan ne on varmistaa :D) ja siellähän sen tiedän luotettavuutta ei ainakaan voi taata! Ei sen mielestäni pitäisi ihan niinkään mennä.

 

Onneksi olen kuitenkin saanut myös tosi kattavasti tietoa ja neuvoja tässä matkan varrella esimerkiksi yksityisellä käydessä, tämmöisiä ajatuksia kuitenkin heräsi nyt.

 

Monilla kuitenkin varmasti aivan päinvastaisia kokemuksia ja ajatuksia 🙂