Rukan reissun kohokohtia: Riisitunturi ja Valtavaaran huippu

Tänään olisi vuorossa lisää Ruka-juttuja pienen tauon jälkeen ja pari reissun luonto-aiheista kohokohtaa. Vuosi 2020 on ollut itselleni ennen kaikkea luontomatkailun vuosi ja mikäs nyt olisikaan tämän kaiken härdellin keskellä mukavampaa, kuin nauttia kotimaan luonnosta uusia suosikkipaikkoja löytäen? Lokakuussa retkeiltiin Saariselän suunnalla Kiilopäässä ja Pyhä-Nattasella, marraskuussa taas Rukan ja Posion suunnalla. Molemmat reissut ovat jääneet mieleen ikimuistoisina ja en malta odottaa ensi kesän seikkailuja.

Kävimme nimittäin tällä Rukan reissullani ystäväni kanssa ahkerasti retkeilemässä lähitienoilla ja paikoissa, jotka ovat itselläni pitkään olleet must-see-paikkoja Rukalla ja sen läheisyydessä, mutta joissa ei ollut vielä syystä tai toisesta päässyt käymään. Olin viimeksi Rukalla poikani kanssa, jolloin haasteellisimmat kohteet eivät tulleet kyseeseen, ilmeisesti pulkassa istuminen pakkasessa muutamia minuutteja pidempään nimittäin vaatii etelän kaupunkilaislapsille hieman totuttelua 😀 Tuolloin kuitenkin päätin, että seuraavalla kerralla sitten! Tämänkin reissun jälkeen jäi edelleen kohteita, joihin on ehdottomasti seuraavalla kerralla päästävä, kuten Pyhän Jyssäys Rukalla ja Oulangan kansallispuisto maisemat, kuten Pähkänänkallio. Ja kuinka innostunut olenkaan tänä vuonna yhä enemmän luontomatkailusta ja uusien kotimaan kohteiden bongailusta! Aivan parasta 🙂

Upea Riisitunturi

 

Suunnittelimme retkiämme oikeastaan pääasiassa säiden suhteen. Tuurillani oli valtaosa päivistä pilvisiä (tai räntä/lumisateisia), mutta lauantaille luvattiin parempaa säätä ja suuntasimme autolla jo aamupäivällä kohti Riisitunturia, joka sijaitsee virallisesti Lapin rajan puolella Posiolla. Olen koko tämän (ja viime) vuoden bongaillut yhä kauniimpia kuvia Riisitunturilta ja paikka oli jo vuosi takaperin kohde, jonka haluan nähdä pikimmiten. Riisitunturin reiteistä voit lukea lisää esimerkiksi täältä. Itse teimme huipulle lyhyemmän reitin Riisin rääpäsyn, jonka pituus edestakaisin ylös ja alas on noin 4,3 km. Reitillä ei ollut kovin haastavia nousua tai maastoa, joten sopii mielestäni hyvin myös lyhyemmäksi retkeilyreitiksi vaikka koko perheen voimin lapset mukana. Eikä ottanut siis kunnon päälle juurikaan, vaan oli enemmänkin mukavaa kävelyä ja maisemien ihailua. Sanoisinko, että meiltä koko käppäilyyn kului aikalailla 1,5h. Kuvailimme toki huipulla hetken maisemia.

Huipulta oli aivan upeat näkymät ympäri Posiota ja ehkäpä juuri tuo Riisitunturi oli reissulla oma kohokohtani. Toivon joskus vielä pääseväni Riisin huipulle ihailemaan täysin pilvetöntä talvitaivasta, revontulien bongailusta siellä en edes uskalla haaveilla! Ah, pidempi retkeilyreitti Riisille on todellakin haavelistallani – tai hiihtoreitti! Myös latuja nimittäin löytyy, sekä autiotupa ja laavuja.

Itseäni jäi kiinnostamaan retken jälkeen Riisitunturin historia ja erityisesti nimen alkuperä. Lueskelinkin aiheesta ja Riisitunturin alueella eli 1600-luvulta lähtien metsäsaamelaisten kansa, jotka laidunsivat tunturin niityillä ja elivät vahvasti pyynnillä, metsästäen, marjastaen, sienestäen ja kalastaen. Itse Riisitunturin nimen alkuperästä on vain veikkauksia, mutta esimerkiksi vanhojen karttojen ”Riistunturi”-nimestä on veikattu yhteyttä saamelaisperäisiin sanoihin, jotka tarkoittavat tykkyä, heinää tai risua. Täten onkin arveltu, että olisiko saamelaisväestön harjoittamalla suoniittytaloudella, eli ”heinäsuolla” yhteys termiin ”riisisuo”. Riisitunturin rinteillä on kasvaa liekokasveja, joiden siitepölyä on kansanlääkinnässä käytetty riisitaudin hoitoon ja tämä onkin yksi uusimmista nimen alkuperään liittyvistä arvauksista.

Matkalla Riisille pysähdyttiin hetkeksi ja rämmin kuvaamaan pientä lampea, joka näytti edellisenä yönä sataneen lumen huurteisena aivan satumaiselta 🙂

Paluumatkalla alkoi tulla jo hämärä ja bongasimme tieltä poroja 🙂

 

Rukan Valtavaara

 

Seuraavan päivän retkemme suuntasi Rukan Valtavaaran huipulle, jonka reitit lähtevät kätevästi Saaruan rinteiden parkkipaikan tuntumasta. Sanoisinko, että jos tarkoituksena on käppäillä reitin alusta huipulle asti ja takaisin, kannattaa matkaan varata ainakin pari tuntia aikaan. Toki, talvella lumi hidastaa ja tuo lisähaastetta etenemiseen, verrattuna esimerkiksi Riisitunturin reittiin oli Valtavaaralla huomattavasti jyrkempää nousua ja noin yleisesti reitti kyllä rankempi. Ja noin muutenkin suositellaan reitille talvisin lumikenkiä. Eipä nyt kuitenkaan mikään ylitsepääsemätön tosiaankaan, mutta kävi kyllä treenistä!

Käppäilimme itse Valtavaaran huiputuksen, 5,7km. Muut reitit on listattu esim täällä. Tälle reitille en ehkäpä lähtisi pulkkaretkelle lapsen kanssa, koska reitti on jyrkkine nousuineen ja laskuineen ajoittain fyysisesti melko rankka. Mutta huipulle nousu kyllä kannatti, vaikka sää tuona päivänä olisi kieltämättä voinut olla parempikin.

Valtavaaran huipulta on upeat näkyvät ympäri Rukaa ja Rukajärvelle. Huipulla sijaitsee vanha palovartijan maja, joka toimii autiotupana, jossa siis kuka tahansa saa yöpyä (tosin tutkin nyt tätä Valtavaaran tupaa, joka on ainoastaan päiväkäyttöön ja sallittu yöpymiseen vain poikkeustapauksessa). Kävimmepä raapustamassa nimemme vieraskirjaan. Tänä vuonna olen todennut, että autiotuvat ovat ehkä parhainta ikinä! Haaveena olisi joskus yöpyäkin autiotuvassa 🙂

Jos lomailette Rukalla ja toiveissa on nähtävyydet aivan lyhyen matkan päässä, suosittelen ainakin Valtavaaraa, jonka reitti lähtee aivan hiihtokeskuksen itä-puolen juurelta. Jos taas haluaa lähteä autolla kauemmaksi, on Riisitunturi aivan must! Ajomatka Rukalta Riisitunturin parkkialueelle on noin 40min, eli sinänsä ajaa sinne myös nopeasti.

Oletteko käyneet Riisitunturin tai Valtavaaran huipulla? ✨

 

Kumpi on suosikki tai ovatko kenties teidän haavelistalla?

 

Kuvat minusta Ronja Rajala

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kuvia ja kuulumisia Rukalta

Terkkuja Rukalta! Olenkin ehtinyt postailemaan Instan puolelle täältä reissujuttuja, mutta vasta tänään ennätin kirjoittelemaan kuulumisia myös tänne blogin puolelle. Jonkin sortin pienen loman yritys on nimittäin viime päivinä ollut tavoitteena. Tulin keskiviikkona tänne Rukalle ystäväni luokse ja päivät ovat vierähtäneet chillatessa, Ruka-juttuja ihmetellessä ja tietty päivisin koulu- ja työjuttujen parissa. Kuten jo viime vuonna tuli todettua, on etätyöskentely Rukalta käsin ehkä parasta ikinä! Alunperin suunnittelimme reissua tänne koko perheen voimin, mutta lumettomuuden vuoksi muutimme suunnitelmia ja lykkäsimme perhereissua myöhemmäksi. Kunnes tänne sitten tottakai satoi lumi heti seuraavana päivänä siitä kun saavuin. Perus 😀 Viime yön jäljiltä onkin sitten lunta vaikka muille jakaa. Täytyy yrittää tänään lunastaa lupaukseni hoitaa lumityöt täällä nyt kun kerran luntakin piisaa!

Nyt koronan aikana olen viettänyt niin paljon aikaa kotosalla kun oikeastaan koko arki opinnoista ja töistä lähtien pyörii kodin seinien sisällä, että pienet kotimaan reissut ovat syksyn aikana tuoneet kieltämättä ihanaa vaihtelua perusarkeen. Mikäs nyt piristäisi marraskuun keskellä paremmin kuin piipahdus luonnon (ja lumen!) keskellä pohjoisessa? Täällä nimittäin iskee aina semmoinen tietynlainen rauha, eikä arjen stressistä ole tietoakaan. Ja kyllä, nykyään aina kun lähden pois Helsingistä, alan yhä enemmän haikailla muutosta pois Pk-seudun hälinästä.

Pilvisten päivien jälkeen heräsin eilen aivan ihanaan pakkasaamuun ja lähdin heti yökkärissä ottamaan muutaman kuvan auringonnoususta. Niin kaunista! Mun missiohan on jo pari vuotta ollut epätoivoisesti bongata elämäni ensimmäisiä revontulia ja perjantaina yritin taas kerran turhaan taivaan oltua illalla ensimmäistä kertaa reissuni aikana pilvetön. Kuulemma pohjoisempana oli näkynyt alkuillasta revontulia, mutta täällä Rukalla ei vielä ainakaan onnestanut. Bongailu jatkuu siis edelleen! 😀

Uskokaa tai älkää, mutta kävin täällä myös (jopa kahdesti) pikaisesti rinteessä palauttelemassa mieleen noita viime vuoden lumilautailun alkeita. Ensin tuli turhautumista, sitten pieniä onnistumisen fiiliksiä, kunnes taas kerran fiilis, että ehkä jätän nämä lautailuhommat muille kaaduttuani jäätyneessä rinteessä pari kertaa häntäluulleni. Saa nähdä innostunko lajista vielä joskus vai pitäydynkö suosiolla muissa lajeissa, haha.

Eilen piipahdettiin päivällä Riisitunturilla ja yritän tänään illemmalla siirtää kuvasaldoa sieltä koneelle. Illan suussa lähdettiin saunomaan Rukatonttuun ja käytiin uimassa jäätävän kylmässä vedessä viidesti. Mun kylmävesiuinti-innostus sai siis vihdoinkin jatkoa ja rikoin jopa oman ennätykseni kylmäuinnin suhteen. Tänään olisikin sitten tarkoitus tehdä pieni retki Valtavaaralle ja viettää viimeistä kokonaista päivää täällä pohjoisessa ennen huomista kotiinpaluuta.

Pizzeria Ruka on ehdottomasti yksi parhaista jutuista Rukalla jos minulta kysyy! 🙂

Ah, tänään himottaisi niin paljon ottaa uusinta sauna+kylmävesiuinnin suhteen, oli nimittäin AIVAN IHANAA!

Kivaa sunnuntaita ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Rukan kuvapäiväkirja

Palasimme maanantaina takaisin Helsinkiin lähes viikon Ruka-chillailun jälkeen, enkä ihme kyllä edes saanut mitään sen kummallisempia paluushokkeja. Helsingissä paistoi aurinko ja pääsin illalla lumettomille teille tunnin pakkaslenkille. Käyhän se siis näinkin! Ehdin kuitenkin (taas vaihteeksi) selailla kesämökkejä Kuusamon seudulta ja oman pienen mökin hankinta kieltämättä himottaisi aika paljon..

Blogin päivittäminen on tässä parin viikon aikana ollut hieman epäsäännöllistä. Ensinnäkin siksi, että olen lähiviikkoina potenut aivan järkkyä aamuväsymystä, aamuisin jumittaa ja pahasti! Taustalla saattaa olla viikkojen mittaiseksi venähtänyt lievä nuha, joka nyt ei ole ottanut hellittääkseen. Ja niin, reissussa tuli nukuttua aamuisin myöhempään kuin kotosalla, joten työhommien lisäksi en aivan kamalasti ehtinyt keskittyä blogipostauksiin kun päivät vierähtivät naperon kanssa puuhastellessa. Ja palatakseni näin ohimennen meidän Rukan reissuun, meni matka pojan kanssa kaksin todella kivasti. Mitä nyt ehkä vähän lotrailtiin käsidesillä koronavirus-kohun syövereissä, vaikken rehellisesti itse epidemiasta jaksakaan turhaan panikoida. Pieni tykkää reissaamisesta ja meidän matkantekoa helpotti huomattavasti se kun saimme molempiin suuntiin toisen käsimatkatavaran ruumaan maksutta. Suosittelen joskus kysäisemään kiltisti jos matkustaa käsimatkatavaroilla. Helpottaa hurjasti liikkumista kentällä ja toki myös nopeuttaa lentoyhtiön näkökulmasta koneen tyhjäämistä!

Viimeisenä iltana kävimme Rukan kylällä pulkkamäessä ja haettiin reissun toiset pizzat Pizzeria Rukasta. En oikein osaa sanoa kumpi pizzoista oli parempi, mutta saatan jopa kallistua tuon mansikka-sinihomejuustopizzan puoleen, joka oli aivan mieletön! Himoitsen jo nyt takaisin ihan pelkän pizzan vuoksi, haha. Ainiin ja kaivoimme pojan kanssa eräs päivä lumitöitä tehdessä tuo tunneli lumipenkkaan. Illalla oli kiva käydä sytyttämässä tunneliin kynttilä 🙂

Palatakseni takaisin tänne nykyhetkeen, istun tässä aivan pää jumissa, kirjoittamisen suhteen kun menee flow monesti todella aalloissa. Välillä pääsee kunnolla vauhtiin ja sitten parin päivän tauon jälkeen iskee joku ihme välikooma 😀 Alkuvuoden aikana olen pyrkinyt ottamaan vähemmän paineita työjutuista ja blogistakin. Koko viime vuoden koin tietynlaista painetta päivittää blogia lähes päivittäin ja useimmiten pysyinkin kiinni lähes päivittäisessä postailussa. Talvi on ollut muiden töiden osalta melko hektinen ja huomaan tämän heti siinä, kuinka joudun tietyllä tavalla ”vapauttamaan kapasiteettia” blogijutuista, vaikken niin haluaisikaan tehdä. Huhhei, enpä muuten enää kovin usein ole viime kuukausina viettänyt niitä perinteisiä kahden tunnin datailuhetkiä aamuisin! Tähän kaavailen kuitenkin muutosta kevääksi ja toivon pääseväni tulevassa reissussa rentoon matkapäiväkirja-meininkiin. Fakta: Kaikkein eniten rakastan kirjoittaa blogia reissusta ja jos vain olisi mahdollista, eläisin kaikkein mieluiten ikuista matkapäiväkirja-arkea, haha.

Tämän viikon agendalla on ainakin buukkailla Aucklandin ensimmäisen yön majoitus ja liittyä vihdoin Ursaan! Ja hitto vie, Ursa-jäsenyys oli listallani koko viime syksyn, mutta jotenkin lannistuttuani mielestäni kuukausien pilviseen keliin päätin, että liityn jäseneksi vasta kun tulee vihdoinkin (mukamas) talvi tuon ikuisen marraskuun päätteeksi ja tähtitaivas kirkastuu. Tällä viikolla onkin ollut lähes pilvetöntä ja parina iltana olen jäänyt ulkona suorastaan töllöttelemään tähtitaivasta. Jutun pointtina siis oli (näin tähtifanittajana), että haaveeni on jo pitkään ollut ostaa kompaktit kiikarit mukaan reissuille, joilla voin kurkkia tähtitaivasta. Vähänkö olen tästä tohkeissani, pitää tänään pistää kiikarit tilaukseen!

Tuolta lumen keskeltä palattua tuntuu kyllä oudolta kun säiden puolesta mennään Helsingissä ihan huhtikuisissa meiningeissä..

Palataan! ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on yksi kommentti.

Lumen keskellä

Terkkuja Rukalta! Enpäs itseasiassa ollut edes tainnut mainita blogissa kun päätin pari viikkoa takaperin hieman extempore, että lähdemme naperon kanssa vajaaksi viikoksi ystäväni luokse tänne Rukalle. Nyt tammikuussa ollaan taas vaihteeksi oltu ihme flunssakierteiden kourissa ja kuten mainitsin edellisessä postauksessa töiden vähentämisestä, haluan nyt keväällä olla tarvittaessa myös enemmän kotona pojan kanssa. Sain järjestettyä etätyöviikon niin, että hoidan hommat samalla kun hengailemme täällä pakkasessa lumen keskellä. Heippa vesisade ja harmaus – ainakin loppuviikoksi! Reilun kymmenen asteen pakkaset tuntuvat tähän saumaan varsin passeleilta sen jälkeen kun on ihmetellyt viikkokausia ankeita plussakelejä, vaikkakin viima on yllättävän pureva kun on tässä viime vuosina vieraantunut lumesta ja pakkasesta.

Olen saanut joskus kyselyitä lapsen kanssa kaksin reissaamisesta ja olenkin monesti sivunnutkin aihetta blogissa. Jonkin verran on tullut reissattua lapsen kanssa kaksin, joka on toki antoisaa, mutta kieltämättä välillä myös hieman haastavaa.. Kuten tiistaina kun raahasin noin 20 kilon matkatavaroita työntäen samalla (maailman surkeimpia) matkarattaita ensin vesisateessa ja sitten lumessa. Sinnikkyyttä tässä ainakin tarvitaan 😀

Haaveammattina: Lentokapteeni!

Teimme tänne saavuttuamme kauppareissun pulkalla, ihmettelimme takkatulta ja tilasimme pizzat Pizzeria Rukasta. Oli muuten paras pizza hetkeen ja kiilasi ehdottomasti parhaimpien pizzojen listalle ikinä! Ainiin ja rakastan yli kaiken käydä täällä ruokakaupassa. Lappasin ostoskärryihin taas ties mitä Kuusamon lähiherkkuja, rieskaa ja juustoja, nam! Juuri tuommoiset pienet ruokajutut ovat reissussa parasta, vaikka ihan täällä Suomessa reissaisikin.

Olen nyt tammikuussa pyrkinyt vähentämään ruutuaikaa ja yleisesti somen käyttöä (postausta muuten tulossa aiheesta). Täällä olisikin tarkoitus tehdä akuutit työjutut, mutta välttää turhaa somettelua ja keskittyä sen sijaan ulkoiluun. Tästä syystä keskityn blogissakin tällä viikolla pääasiassa rentoihin kuulumisiin. Eilen kävimmekin iltapäivällä jo ensimmäisellä pulkkaretkellä, joka tosin päättyi aivan maailmanluokan raivariin kun napero alkoi olla väsynyt ja pulkassa ei olisi kiinnostanut istua enää sekuntiakaan pidempään. Noh, tämmöistä välillä 😀

Haluaisin käydä taas piipahtamassa rinteessä, mutta saapi nähdä saanko lähdettyä. Ehdin päästä hyvin vaihtiin viime kerran lautailukoulun jälkeen ja olisi kiva ottaa joku intensiivikurssi tälle viikolle nyt kun on päässyt homman makuun!

 

Palataan! ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kaamosmasennusta ilmassa

Taas takaisin kotona ja ette usko kun kerron, että meidän napero on sairaana, taas. Pieni oli nukkunut kuumeessa koko sunnuntain ja piristyi hieman illaksi tullessani kotiin, mutta illalla nousi taas uudelleen kuume. Eilen olin muutenkin vapaalla ja jäin hoitamaan pienokaista kotiin, joka tosin eilen illalla riehui jo siihen malliin, että alkaa (onneksi) olla jo huomattavasti parempi. Silti harmittaa, että koko syksy on ollut meidän perheessä enemmän tai vähemmän sairastelukierrettä. Mies jäikin tänään vielä pienen toipilaan kanssa kotiin.

Kieltämättä koin pienen shokin palatessani lumen keskeltä takaisin tänne harmauteen. Kuulin matkalla Kuusamosta erään miehen ja naisenkin puhuvan Helsingin harmaudesta, sekä siitä kuinka marraskuu Helsingissä on erityisen hankala pohjoisessa varttuneille ja asuville. Noh, eivät tosiaan ole ainoita. Nämä marraskuun harmaudesta valittamiseni alkavat pian olla aivan nextillä levelillä ja olen pahoillani jos joku teistä on jo kyllästynyt aiheeseen.  Viikonloppuna asiaa pohdittuani totesin, että kaamosmasennushan tässä taitaa olla takana. Olen nyt nimittäin ollut useamman viikon todella allapäin, mikään ei oikein innosta ja vaikka aamulla heräisi aikaisin ilman kelloa, on silti todella vaikea päästä ylös sängystä.

Samanlaisia tuntemuksia on ollut aiempinakin vuosina, mutta koen kaamoskriiseilyn vain pahentuneen tässä kolmenkympin hujakoilla. Se, että pojalla ja / tai itselläni pyörii jatkuvasti jotain ihme flunssa- tai kuumetauteja, ei ainakaan tee tilannetta yhtään helpommaksi. Koko tämän kaamoskriiseilyn kourissa olen alkanut kyseenalaistaa ja analysoida about kaikkea maan ja taivaan välillä. Kysymyksiä tulevaisuudesta, blogiani ja noh, mitä kaikkea sitä nyt kriiseillessään ajautuukaan pohtimaan. Olen jo vuosia tiedostanut sen, kuinka valon määrä säätelee välillä todella radikaalistikin kehoni toimintaa ja mielialaa, tyyppinä olen varmasti siis erityisen herkkä juuri vuodenaikojen vaihtelulle erityisesti valon vähenemisen suhteen. Tästä samaisesta syystä olen jo aivan liian pitkään haaveillut viettäväni talvet auringossa, koska onhan se melko masentava ajatus joutua tuskailla ja olla jossain määrin alakuloinen noin kolmanneksen jokaisesta vuodesta.

Tutkiskelin viikonloppuna kirkasvalolamppuja netistä ja totesin, että semmoinen on käytävä ostamassa ja äkkiä. Jospa siitä saisi akuuttia apua tähän pimeyteen! Sain vihdoin eilen myös varattua ajan naistentautien erikoislääkärille näiden kuukautishäiriöideni vuoksi. Normaalisti en ikinä kirjoittaisi täällä kuukautisistani, mutta elättelen toivoa, että vertaistukea saattaisi löytyä, joten siksi olen nostanut esille näitä ihme hormonihäiriöitäni, jotka voivat olla osasyynä näihin ankeisiin viime viikkoihin. Minulla on nyt nimittäin (taas vaihteeksi) ollut menkat päällä kolme viikkoa, aikalailla siis siitä lähtien kun podin sitä katastrofi-viikkoa. Elättelen siis toivoa jostain pitkittyneestä menkka-angstista, vaikka toki haluan nyt varmuuden siitä, ettei taustalla ole mitään muuta, joka tämän aiheuttaa. Toki sekin on tässä painanut viime viikkoina ja kuukausina mieltä 🙁

Palatakseni Ruka-juttuihin en muistanutkaan mainita sitä kun heräsin varhain sunnuntai-aamuyöstä siihen kun ulkoa kuului jonkun matkan päästä ulvontaa! Ensimmäinen ajatukseni oli, että joku on päästänyt ulos koiria, mutta toisaalta kuka päästäisi koiria ulos ulvomaan keskellä yötä ja (saa korjata jos olen väärässä), mutta kotikoirat harvemmin harrastavat ulvomista (paitsi Bixu joskus jos kuulee paloauton äänen, hahah :D). Mysteeriksi siis jäi, että ulvoiko ulkona metsän rajassa pieni susilauma. Kuinka jännää! Kävimme sunnuntaina ennen lähtöäni vielä reilun tunnin vaelluksella metsässä, harmittaa ettemme ehtineet pidemmälle vaellukselle, koska nähtävää kyllä riittäisi.

Reissun aikana kävimme kahdesti hiihtämässä iltahämärässä (niiin mielettömän siistiä!!) ja lauantaina varasin itselleni kahden tunnin opetuksen lumilaudalla. Ja kyllä, vaihdoin sittenkin suksi-tuumailut lautaan. Alkukommellusten ja pienten tuskailuiden jälkeen alkoi sujua jo huomattavasti paremmin, vaikka ehkä hieman nolottaakin, että todistin 2-vuotiaan laskevan laudalla paremmin kuin minä itse (ja todettuani, että olen ehkä Suomen viimeisin aikuinen, joka opettelee lumilautailua) 😀 Ottaen huomioon, että meinasin heittää hanskat tiskiin jo heti alkuunsa ollessani niin pihalla about kolmen tiskin kautta kierrettyäni, että mitä lippuja ja välineitä ylinpäänsä tarvitsen.

Vinkki Ruka-keskukselle: Selkeämpiä prosesseja ja neuvontaa niille, jotka eivät oikeasti tiedä mistään mitään. (Okei, voi myös olla, että olin itse poikkeustapaus, joka on näin hukassa.) Saatuani monot jalkaan meinasin saada jonkin sortin paniikkikohtauksen ja ehdin jo manailla, että jos surffaaminen on mielestäni hankalaa, on tämä sama potenssiin tuhat. Okei, nyt jo vähän naurattaa koko homma. Ja täytyy myöntää, että lautailu oli kyllä tosi kivaa kun sitä alkoi hoksata! En malta odottaa, että ehkä jo ensi kerralla pääsee etenemään lasten mäestä pois ja ylinpäänsä laskettua edes yhden kerran alas kaatumatta kertaakaan. Nimim. Kivat mustelmat muistona kankussa.

 

Toivottavasti Helsinkiin sataisi lähiviikkoina lumi! Rukalla ei nimittäin lumen ansiosta ollut synkkyydestä tietoakaan ✨

 

Ja loppuun täytyy todeta, että Rukan maisemat olivat niin kauniita! En kestä <3

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.