Asiaa asumisesta + vuokra- ja omistusasumisen plussat/miinukset

Tiedätte, että olen itse oman asunnon ostamiseen kannustava, mutta toki olen elämäni aikana asunut useita vuosia myös vuokralla. Olen kuitenkin haaveillut omistusasunnosta niin kauan kun muistan. Itselleni on siis aina ollut päivänselvä asia, että ostan oman asunnon. Opiskeluaikoina asuin toki vuokralla, mutta jos vain olisi ollut mahdollista niin olisin ostanut oman asunnon jo tuolloin. Eikä siinä, ei vuokra-asumisessa tietenkään ole mitään vikaa, eikä postauksen tarkoitus ole millään muotoa mollata sitä, vaan ehkä kannustaa harkitsemaan haavetta omasta asunnosta tai edes siihen säästämisen aloittamista.

 

Muutama vuosi takaperin olen kirjoittanut paljon asuntosäästämisestä ja ASP-tilistä. Itse säästin ASP:iin ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille! Laitoin palkasta säästöön kuukausittain 200-300 euroa, joista sain muutamassa vuodessa kerrytettyä käsirahan ensimmäiseen yhteiseen omistusasuntoomme, jonka ostimme Tommin kanssa Käpylän Olympiakylästä kesällä 2014. Puolisolla oli varoja aikaisemmista omistusasunnoista, joka tietysti helpotti kokonaistilannetta lainan suhteen. Vähänkö olin silloin täpinöissäni kun ostotarjouksemme ekasta omasta kodista meni läpi!! Siihen saakka olin asunut Alppilassa äitini omistamassa asunnossa, josta maksoin normaalia vuokrasummaa, reilut 700e/kk.

Asustelimme muistaakseni vuoden-pari Tommin kanssa yhdessä (kahden hauvan kanssa) tuossa 31m2 yksiössä ja itseasiassa hienosti pärjäsimme. Jos en aivan väärin muista, maksoi Käpylän 40m2 asunto remontteineen 206t (käytimme remonttiin 10t, koska asunto oli melko pommi), joka sinänsä oli tuolloin melko ”halpa” hinta. Myydessämme asunnon pari vuotta eteenpäin, saimme siitä pyyntihinnan 228t, eli voittoa tuli välittäjän palkkion jälkeen vajaat parikymmentä tonnia, jotka pistimme sitten tähän uuteen asuntoomme omana rahoituksena. Nytkin meillä on ehkä normaalia vähemmän asuntolainaa, ihan myös siksi, että myös budjettimme uuden kodin suhteen oli ihan max 300t, eikä asuntomme hinta ollut tuota lähelläkään. Emme halua taakkaa suuresta lainasta, mutta silti asumme mukavasti ihanassa kodissamme, edullisemmin kuin mitä todennäköisemmin maksaisimme vastaavanlaisesta asunnosta vuokraa.

Monet usein ajattelevat, että omistusasunnossa asuminen on kallista. Pöh! Varsinkin PK-seudulla (tai ainakin Helsingissä) ovat vuokrat suorastaan karanneet käsistä ja oma henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei vuokralla asumisessa ole mitään järkeä. Siis silloin kun on mahdollisuus ostaa oma, eli vakituinen työ ja toivon mukaan jonkin verran säästöjä. Toki, riippuu siis vähän myös siitä, millaisia kriteereitä asunnon suhteen on. Mikäli sijainniksi kelpaa vain Helsingin kalleimmat neliösijainnit, voi omistusasuminen tulla melko kalliiksi. Tai tietysti riippuu siitä, mitä tienaa ;D

Sehän nyt on selvää, että välillä elämäntilanne on semmoinen, että vuokralla asuminen on järkevä tai ”olosuhteiden pakko”. Esimerkiksi pätkätöiden tai opiskeluiden vuoksi. Tai sitten pankki on pudistellut päätään lainahakemukselle, koska omat säästöt eivät ole riittäneet? MUTTA sehän on täysi totuus, että myös omistusasunnot ovat aivan riistohinnoissa, joten aivan pikkurahoilla ei omaan kämppään pääse todellakaan kiinni. Unelma uudesta omakotitalosta voi olla monelle täällä asuvalle vain haave (varsinkin jos kyseessä ensimmäinen omistusasuno) hintojen pyöriessä usein siellä 500K paremmalla puolella, mutta kyllä, onhan omistusasuminen tosiaan kallista, silloin kun haluaa ottaa suuren lainan.

Jos olisin lapseton sinkku ja asuisin yksin, olisi tilanne hieman kinkkisempi. Yksiöiden hinnat liikkuvat jo niin suurissa summissa, ettei kanta-Helsingistä usein irtoa hyväkuntoista remontoitua yksiötä alle 200t hintaan. Tällöin myös lainan määrä on usein yhdelle ihmiselle todella suuri, vaikka olisit saanut asuntosäästöjä kasaan esimerkiksi 20t. Lisäksi tulot vaikuttavat siihen, millaista lainaa voidaan edes myöntää, joten totuus on, etteivät kaikki asuntohaaveet yksinkertaisesti välttämättä aina toteutu. Heti siis.

Jos itse ostaisin nyt yksin yksiön, ostaisin sen kehittyvältä alueelta, asuisin muutaman vuoden, säästäisin samalla, myisin pois ja tekisin saman uudelleen. Olen vuosia miettinyt sijoitusasunnon ostamista ja sanoisinko, että tämä on tällä hetkellä niitä ainoita pläänejä, joita minulla on siinä viisivuotissuunnitelmassani 😀 En olekaan hetkeen tutkaillut markkinoita, joten täytyy taas joku päivä tehdä pieni katsaus. Pitäisi myös kurkkia esimerkiksi Jyväskylän asuntomarkkinoita, koska myös opiskelijakaupungista voisi olla järkevä ajatus ostaa sijoitusasunto, jonka hyvällä tuurilla saisi varmasti vielä puoleen hintaan siitä, mitä vastaavan kokoinen täällä Helsingissä maksaa.

Omistusasunnossa asumisen plussat ja miinukset

 

+ Asuntolainan lyhennykset ovat ikäänkuin säästöön laitettua rahaa. Sen mitä maksaisit vuokrana, laitatkin omaan taskuusi ja täysin velattomana maksaisit asumisesta vain kiinteät kulut, kuten esimerkiksi vastikkeen ja sähkön.

+Tiukan paikan tullen voit joustaa lainanlyhennyksistä. Vuokralla tämä nyt ei oikein tule kyseeseen. Itse olemme käyttäneet lyhennysjoustoa esimerkiksi hoitovapaani aikana, jolloin maksoimme välillä vain lainan korot tai valitsemamme pienemmän summan.

+Saat tehdä asunnolle periaatteessa ”mitä tahansa”, ainakin noin remonttien suhteen, eikä lupaa esimerkiksi keittiöremonttiin tai seinien maalaukseen tarvitse kysyä vuokranantajalta. Myös näistä mahdollisesti seuraava arvonnousu on omaan pussiisi päin.

+Esimerkiksi ulkomaille muuttaessa näen omistusasunnon enemmän kuin hyödyllisenä vaihtoehtona! Saat vuokratuloa sillävälin kun asut muualla ja halutessasi laittaa lainan vaikka lyhennysvapaalle tietyksi ajaksi, mikäli et ole vielä aikaisemmin lyhennysvapaata käyttänyt ja jättää asunnon vaikka tyhjilleen maksamalla vain vastiketta (tosin tässä nyt ei ole suurta järkeä taloudellisesti, mutta sama jos ottaisit vuokra-asuntoosi alivuokralaisen, silloin et usein myöskään hyödy itse taloudellisesti).

-Remontit ja huoltojutut. Paras tietysti ostaa asunto, jossa on tehty kaikki suuret remontit, mutta koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee. Vesivahinko tai joku muu yllättävä, jonka setviminen vie aikaa, hermoja ja rahaakin.

-Vuokralaisen hankkiminen voi olla työlästä, mutta toki, eihän mikään raha tule tyhjästä. Ainakaan Helsingissä ei vuokralaisen löytäminen tosin ole ongelma, kun asunnoista on jopa pulaa.

-Omaan asuntoon tarvitsee omia säästöjä ja esimerkiksi opiskelijalla voi säästäminen olla hankalaa. (Siksi säästämme esimerkiksi itse pojallemme jo nyt ja toivon mukaan tämä käyttää sitten joskus nämä säästöt juurikin omaan asuntoon.)

Vuokralla asumisen plussat ja miinukset

 

+ Vuokralaisena sinun ei tarvitse huolehtia monista asioista, kuten yhtiökokouksista, taloyhtiön kunnossapitoasioista tai tulevista suurista remonteista, asunnon omistaja tekee ne puolestasi.

+ Vuokranantaja huolehtii asunnon varustelusta, joka on määritelty ”välttämättömäksi”. Esimerkiksi jos vanha jääkaappi hajoaa, hommaa vuokranantaja (ainakin toivottavasti) uuden.

+ Vuokra-asunnosta on helppo päästä eroon, tai siis tietenkin sopimuksesta riippuen, mutta jos sinulla on normaali toistaiseksi voimassaoleva vuokrasopimus. Irtisanot vain ja muutat pois, ei huolta myymisestä tai uuden vuokralaisen hommaamisesta, ne kuuluvat omistajalle.

-Maksat vuokraa vuokranantajan taskuun, ehkä suuriakin summia. Pitkässä juosussa näistä varoista kertyy suuriakin summia, joilla rahoittaisi helposti omaa asuntoa. Kannattaa ajatella pitkällä tähtäimellä!

– Vuokra-asunnon remontoiminen ei ole usein kovin järkevää, koska kaikki omalla rahalla tekemäsi kunnostukset menevät omistajan taskuun, siis jos ne ovat esimerkiksi semmoista remonttia, joka nostaa asunnon myyntiarvoa. Toki, jotkut vuorkanantajat varmasti tulevat vastaan remonttikustannuksissa, useinhan se on heillekin järkevämpää tehdä kunnostuksia, jotka nostavat arvoa.

– Jatkuva epävarmuus. Entä jos omistaja päätääkin pistää myyntiin kotisi, jossa niin viihdyt? Näitä juttuja ei voi tietysti koskaan tietää, mutta onhan se tietty hieman harmi homma jos tulee omalle kohdalle (nimim. kokemusta on).

Itse näen asian niin, että asuntolainan maksaminen on kuin laittaisit rahaa tilillesi, siis silkkaa säästämistä. Varsinainen eläkesäästäminen ahdistaa itseäni jostain syystä, mutta näen asuntosäästämisen omalla kohdallani sopivana vaihtoehtona säästämiselle. Velaton sijoitusasunto on nimittäin muutaman kymmenen vuoden päästä kiva potti eläkkeelle, sekä tietysti muutenkin velaton koti, jonka asumiskustannukset eivät eivät hio pilviä kun parhaimmassa tapauksessa maksat siinä vaiheessa vain vastikkeen ja käyttökulut, kuten sähkön ja ehkä veden. Asia, joka tulee muistaa ovat tulevaisuuden eläkkeet, jotka eivät tule olemaan samaa tasoa kuin esimerkiksi vanhemmillamme tai isovanhemmillamme. Jos asiaa ajattelee pitkällä tähtäimellä asumisen kannalta, on mahdollisen pienen eläkkeen suhteenkin järkevää asua siinä vaiheessa velattomassa omistusasunnossa, kuin kituutella elämisen kanssa maksamalla suurta vuokraa.

Kumman asumismuodon kannattajiin te kuulutte ja miksi?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

”Miten teillä on varaa matkustaa?”

Ei ehkä tule yllätyksenä, että reissussa on tietty taas kerran mielessä seuraavat reissut. Olemme miettineet syksyn perhematkaa ja itse haluaisin niin kovasti lähteä yhdistetylle matkalle kahteen kohteeseen, joista toinen olisi ykkös-unelmapaikkani. Saa nähdä miten saisin Tommin päätä käännettyä ;D Pieni paljastus: Kevään aikana olen useaan otteeseen suunnitellut maailmanympärysmatkan reittiä.. Kerran raapustin muistikirjaan unelmareittini ja useaan otteeseen olen selannut lentoja. Niin monta vuotta olen myös haaveillut siitä, että lähtisi talveksi lämpimään tekemään hommia. Pakoon ahdistavaa kaamosta, kylmää ja talvi-ahdistusta. Mutta matka maailman ympäri olisi kyllä myös aivan mieletön juttu, toki paljon kalliimpikin..

Jotkut ovat jälleen kyselleet, että miten lomani (ja rahani) riittävät olla jatkuvasti reissussa. Malediiveilla olin toki ihan oikeasti lomalla ja revin reissuun säästöjä, mutta täällä teen viikoilla ihan normaalisti töitä. Kun tekee työtä, jota voi periaatteessa tehdä missä vain, voi pistää pystyyn toimiston mihin tahansa missä vain toimii nettiyhteys. Esimerkiksi vaikkapa Portugaliin tällä kertaa. Töitä teen täällä 7-15 välillä (plus iltaisin blogi) ja muina aikoina sitten ”lomailen”, toki myös viikonloppuisin. Täällä maksaa yleinen eläminen huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, joten periaatteessa eläminen tulee edullisemmaksi. Tietty majoitus ja lennot maksavat, mutta puhutaan muutamista satasista. Malediiveille nostin itseasiassa ekaa kertaa vuosiin rahaa rahastoista, yleensä kun olen pyrkinyt siihen, että vaikka säästän periaatteessa rahastoihin myös matkailuun, yritän viimeiseen asti olla kajoamatta niihin ja kattaa matkat tilisäästöillä.

Omistusasunnon kanssa on kätevää kun on halutessaan mahdollisuus säädellä asumiskulujaan ja maksaa pienempää lyhennystä niinä kuukausina kun lähdössä matkalle, ikäänkuin viime hetken matkakassan kartuttamisena. Sitten seuraavana kuukautena voi vuorostaan maksaa lyhennystä vähän normaalia enemmän. Meillä on käytössä asuntolainassa semmoinen joustopalvelu, jolla voi itse säädellä lyhennyksen määrää. Toki sitä ei voi loputtomiin säädellä, mutta välissä kun maksaa lainaa pois, voi taas halutessaan jättää lyhennyksiä pienemmäksi. Vastikkeemme on alle satasen, joten siihen ei ihan kamalasti kulu rahaa. Toki 99% ajasta lyhennämme lainaa, mutta mahdollisuus joustoon on kätevä. Lyhennysjousto oli näppärä myös hoitovapaalla.

Ihmisiä kiinnostaa aina muiden rahankäyttö ja varsinkin se, miten jollakulla on rahaa johonkin. Laukkuun, autoon, hulppeaan asuntoon tai matkailuun. Olen kirjoittanut aiheesta useankin postauksen, esimerkiksi täällä ja täällä. Voin ihan omasta kokemuksestani kertoa, että ei todella tarvitse olla miljonääri reissatakseen Havaijille tai Malediiveille. Paljon onkin kiinni priorisoinnista. En omista autoa (tai edes ajokorttia itseasiassa), asumme vain niin isossa asunnossa kun on tarvis (vaikkakin Helsingin ulkopuolella asuisi hurjasti edullisemmin), vältän heräteostoksia, säästän kuukausittain lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, ostan lastenvaatteet 99% käytettyinä ja teen myös itselleni paljon second hand-hankintoja. Varaa on ollut matkustaa myös vuosia sitten, vaikka palkkatulot olivat huomattavasti pienemmät. En todellakaan saa vanhemmiltani rahaa edes juhlapäivinä tai ylinpäänsä koskaan, ole ikinä perinyt rahaa tai ottanut lainaa matkoihin (poikkeuksena tietty jos olen maksanut lennot luotolla ja siirtänyt rahat seuraavasta palkasta takaisin). Olen ihan normaalista keskituloisesta perheestä, joskin olemme perheen kanssa matkustaneet aina. Luultavasti matkasäästämisen opit ovat sieltä lähtöisin? En saanut teininä juurikaan kuukausi- tai käyttörahaa, saati sitten skootteria tai muitakaan ihmeellisyyksiä, mutta sitten taas välillä sain toivoa minne lähdemme seuraavalle lomalle. Olihan se kivaa!

On vaikea sanoa, että ostaako joku toinen kalliimpia hyödykkeitä, enemmän vaatteita itselleen, tarvikkeita lapselle, onko kalliita harrastuksia? Käytän itse esimerkiksi alkoholiin vuodessa noin 0€, joten itselläni ei kulu baarikeikkoihin ollenkaan rahaa. En myöskään polta. Olen muutenkin todella säästeliäs ja pihi, välillä suorastaan raivostuttaa jos joudun esimerkiksi reissussa ostamaan jotain akuuttia, mitä tiedän löytyvän kotoa. Sitä kuulee oikeasti yllättävän paljon, ”ettei ole varaa reissata”. Mutta onko se reissaaminen silloin niin tärkeää, että sen priorisoisi niin korkealle, että siihen löytyisi jostain rahaa?

Ehkä kyse onkin tietynlaisesta asenteesta matkustamiseen? Silloin kun se on oikeasti suuri juttu ja tärkeä asia, asiat ehkä tiedostamattakin järjestää niin, että rahaa riittää siihen. Kun säästää alkuun esimerkiksi muutamien tonnien puskurin (vaikkakin siihen menisi todella pitkä aika), tietää että muutaman reissun rahat ovat jemmassa ja kun ei ole ”tyhjän päällä” on säästäminen niihin tuleviin myös helpompaa kun ei tarvitse stressata. Ehkä matkailu ei jollekulle toiselle ole yksinkertaisesti niin tärkeää, että matkakassan eteen näkisi niin paljon vaivaa? Itse aloitan ennakoinnin matkoihin jo hyvissä ajoin. Siis suunnittelemalla menoja, laskemalla budjetteja. Lasken, paljonko rahaa tulee sisään ja menee ulos tulevina kuukausina, sekä miten paljon mahdolliseen reissuun menee rahaa. Näin koko potti ei tule yhtenä könttänä eteen, onhan se tottakai kallista miettiä matkaa kertakustannuksena. Mutta jos ostaa ensin lennot ja majoitukset muutaman kuukauden päästä, tasoittuvat kulutkin. Avainjuttu säästämisessä on siirtää rahat säästöön heti palkasta. Ei sen jälkeen kun on ostanut sitä ja tätä, vaan heti kun palkka tulee ja maksaa muut pakolliset kulut. Silloin kuukauden talouden suunnittelee sen mukaan, mitä tilillä on. Meillä on esimerkiksi asuntolainaa vain sen verran, ettei se aja meitä vararikkoon edes korkojen noustessa.

Seuraava saattaa kuulostaa ehkä ”hieman” oudolta, mutta tietyllä tavalla luotan myös tahdonvoimaan ja affirmointiin. Siis päätän, että haluan johonkin unelmakohteeseen ja kun olen asennoitunut saavuttamaan sen, palaset jotenkin loksahtelevat paikoilleen. Tietynlainen motivaatio siis ajaa ihmistä niitä haaveita kohden. Jos toivoo tarpeeksi, tekee myös alitajuisesti enemmän työtä sen eteen ja asiat toteutuvat. Ei nyt tietysti päde kaikkeen, mutta ihan totta, kyllä se selkeiden tavoitteiden asettaminen ja unelmointi toimii.

Sehän on kuitenkin fakta, ettei raha kasva puussa. Olen tehnyt vuosien kovan työn säästäessäni puskuria ja matkakassaa, eikä sillä ole mitään päämäärää, koska säästäminen on käynnissä kokoajan. Toki olen myös onnekas, että minulla on nykyään työ, jota ajoittain voi tehdä muualta kuin toimistolta käsin. Verkostoituminen, osaamisen hankkiminen ja oma-aloitteisuus ovat avaimia siihen, eikä mikään ole tullut helpolla. Tällä hetkellä teen käytännössä kahta työtä, joten tiedätte varmasti ettei se pienen lapsen äitinä aina ole helpoimmasta päästä. Kuka tahansa voi ottaa toisen ilta- tai viikonlopputyön, mikäli haluaa lisätienestiä tai kartuttaa matkakassaa vauhdikkaammin. Matkailu onkin itselläni se arjen kääntöpuoli: Keho ja mieli lepää ympäristöä vaihtamalla, sekä samalla saa viettää aikaa perheen kanssa. Rehellisyyden nimissä romahtaisin, jos joutuisin viettämään vuoden samoissa kotiympyröissä koti-toimisto-välillä ilman mitään vaihtelua. Vaikka pidänkin vakaasta ja rauhallisesta elämästä, on asioiden paikallaan junnaaminen kamalinta mitä tiedän. Silloin tunnen oloni kuin häkkiin suljetuksi linnuksi. Voisin jopa tehdä työtä puolet pienemmällä palkalla, jos voisin samalla elellä palmujen alla.

Pian kun poika täyttää 2, kasvavat tietysti matkakustannuksetkin kun tämä ei enää reissaa sylilapsena. Varsinkin pitkillä reiteillä ovat kustannukset toki paljon kovemmat. Hieman jännittää, mutta toisaalta reissailu osittain helpottaa kun tietää, että lapsella on aina se oma paikka ja enemmän tilaa lentokoneessa.

Mutta niin.. Miten teillä on varaa? Pihistättekö tietoisesti jostain vai oletteko valinneet panostaa esimerkiksi asumiseen?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Kahden viikon kulutuspäiväkirjani

Olen tehnyt blogissani kulutuspäiväkirjan tätä ennen tasan yhden kerran. Muistaakseni tuo taisi olla vuonna 2009, joten ehkä on jo aikakin uusia kyseinen aihe täällä. Välissä vierähtänyt kuitenkin jo melkein kymmenisen vuotta. Tarkkailen kulutustani säännöllisesti, mietin mihin rahaa kuluu ja harkitsen turhia ostoksia, silti haluan mahdollisuuden ostaa silloin tällöin myös niitä ”turhia” juttuja. Kunhan niistä ei tule pitkällä aikavälillä suurta menoerää. Take-away-kahvit, limsat, tekstariliput ovat juttuja, joihin mielelläni en käytä rahaa. Toki poikkeuksia on ja syönkin lähes päivittäin lounaan ulkona, se onkin juuri asia, josta periaatteesta voisin säästää, mutten halua. Joskus saatan myös napata mukaan työmatkalla smoothien tai tehdä pieniä heräteostoksia, mutta näiden kohdalla tarkkailen lähinnä sitä, paljonko näihin kuluu rahaa pitkässä juoksussa.

Viikko 1

Maanantai: Söin poikkeuksellisesti kalliimman lounaan Roslundilla, 18€. Maanantaina ei kulunut rahaa muuhun.

Tiistai: Kävin lounaalla ramenilla, johon kului 10€. Tämä oli ihan pirun kylmä päivä ja neulotut sormikkaani hajosivat, jostain oli saatava uudet. Kävin ostamassa tarjouksesta uudet nahkahanskat (59€), jotka toivon mukaan kestävät seuraavat vuodet käyttöä. Päivän kulutus siis 69€.

Keskiviikko: Kotona ei ollut oikein kunnolla syötävää ja pienen lounaan jälkeen jäi nälkä. Nappasin ennen pilatestuntia Jungle Juice Barista mukaan smoothien, joka maksoi 5,90€. Pilateksen maksoin liikuntasetelillä (4€), jonka jälkeen maksettavaa jäi 1€. Lisäksi löysin UFF:ilta 6€ neuletakin, jota en raaskinut jättää rekkiin. Keskiviikko oli aikamoinen törsäyspäivä, hurjat 12,90€!

Torstai: Söin aamiaisen kotona ja nappasin ennen paltsuun lähtöä kotoa salaatin jämät. Laukkuun otin mukaan banaanin evääksi. Päivän aikana rahaa ei mennyt kertakaikkiaan mihinkään. Päivän kulutus: 0€

Perjantai: Söin lounaaksi hampparin Naughty BRGR:issa, 13,50€. Maksoin vitosen joogan liikuntasetelillä (4€), maksettavaksi jäi 1€. Ruokaostoksiin kului 10€. Päivän kulutus yhteensä siis: 24,50€.

Lauantai: Brunssi Relovessa, 19,50€. Päivän saldo: 19,50€.

Sunnuntai:  Käytiin perheen kesken syömässä ulkona, jonka maksoin. Ravintolaan meni 28€. Paluumatkalla kävin kaupassa hakemassa banaaneja, maitoa ja leipää. Ostosten hinta yhteensä 8€, mutta käytin 5€ Plussa-setelin, eli maksettavaa jäi 3€. Päivän suurin kulu oli kuitenkin Adlibriksen lankatilaus, johon meni 135€. Päivän saldo siis 166€, huhhuh..

Tällä viikolla sain myös palkan ja siirsin lainanhoitotilille noin 500€, sekä maksoin muutamia laskuja, joihin meni yhteensä noin 50€.

Viikko 1 kulutus yhteensä: 309, kiinteiden kulujen (asuntolaina, vastike, puhelinlasku, jotka nyt sattuivat tälle viikolle) kanssa noin 859€.

Saatoitte ehkä huomata, ettei ruokaan mene juurikaan rahaa.. Tämän suhteen saamme olla onnekkaita, nimittäin saamme suurimman osan kotona syötävistä ruoista viikolla puolison työn kautta. Käytännössä ruokaostokset ovat niitä Wc-paperi, banaanit ja maito-tyylisiä. Myönnän, etten muutenkaan ihan kamalasti nauti ruokaostosten tekemisestä.

Viikko 2

Maanantai: Kävin ostamassa pipo-projektiin yhden lankakerän lisää, 10,90€. En enää muista missä kävin lounaalla (ehkä ramenilla :D), mutta olen kirjannut ylös, että siihen meni 10,30€. Yhteensä siis 21,20€.

Tiistai: Rahaa ei kulunut mihinkään. Söin aamiaisen kotona ja otin myös lounaaksi mukaan jämiä. 0€!!

Keskiviikko: Kävin pilateksessa, jonka maksoin liikuntasetelillä (4€), maksettavaksi jäi 1€.  Kotimatkalla kävin kaupassa ostamassa maitoa, banaaneja, voita ja muuta sälää, yhteensä noin 15€. Keskiviikkona meni siis rahaa noin 16€.

Torstai: Jouduin käymään lääkärissä, johon kului yksityisellä noin 170€ kaikkiaan. Minulla on vakuutus ja saan koko summan sieltä takaisin, joten käytännössä tuo ei ollut kulu. Kävin myös lounaalla, hinta 13,50€.

Perjantai: Olin etänä, joten söin aamiaisen ja lounaan kotona. Kävin viemässä Ärrälle paketin postitukseen ja samalla latasin matkakortille kautta, vaikka oikeasti kausi olisi loppunut vasta seuraavalla viikolla. Yhteensä meni näihin 60€. Perjantain ruokaostoksiin meni noin 10€ (lähinnä siis herkkuja :D). Yhteensä meni perjantaina siis noin 70€.

Lauantai: Käytiin täydentämässä kaappeja ruokakaupassa, ostosten summa 15€.

Sunnuntai: Sunnuntaisin saatetaan käydä perheen kesken jossain syömässä tai laiskana tilata ruokaa kotiin. Tänä sunnuntaina syötiin Fafa’sia, perheen ruoat 28€. Muuhun ei kulunut sunnuntaina rahaa.

Viikko 2 kulutus: 126,5€. Tästä suurin investointi oli ehdottomasti matkakortin lataus, johon meni yli 50€.

Kahden viikon aikana kulutin siis kaiken kaikkiaan 435,50€, ilman asumisen kuluja ja muita ylempänä mainittuja kiinteitä kuluja. Kuten ehkä huomata saattaa, suurin osa rahoistani on mennyt: Ulkona lounastamiseen / perheen kanssa syömiseen ja lankoihin 😀 Toisaalta, nämä ovat niitä mihin sallitusti käytän rahaa. Jos haluaisin pihistellä ja olla himosäästäjä, en söisi ulkona ja keksisin harrastuksia, jotka eivät maksa mitään (nuo euron joogat ovat aika lähellä :D), mutta haluan käyttää rahaa juuri niihin juttuihin, jotka ovat tärkeitä ja yrittää välttää esimerkiksi turhia heräteostoksia.

En oikein tiedä ostanko muihin verrattuna vähän asioita? Toki välillä saattaa mennä jollain viikolla parikymmentä euroa kirppikselle tai tarttua mukaan jotain muuta akuuttia, kuten nuo hanskat, mutta en koe, että nämä olisivat niitä juttuja, mihin se talous kaatuu. Toki, tämäkin seuranta sai hieman hahmotettua, että kuinka paljon rahaa oikeasti kuluisi, jos esimerkiksi tekisin aina kotona lounaan mukaan töihin.

Mihin teillä kuluu eniten rahaa ja jos oma ”sallittu törsäyskohteeni” on ulkona lounastaminen, mikä on teidän?

 

Kuvat Jutta.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 18 kommenttia.

Piensijoittamisen ABC / Mihin itse säästän ja sijoitan?

Vaikka paljon säästämisestä ja sijoittamisesta kirjoitankin, en muista olenko tarkemmin avannut aihetta mihin itse säästän ja sijoitan. Todella yleiset kommentit säästämisaiheisissa postauksissa ovat kuitenkin niitä ”Säästäminen kiinnostaa, mutten oikein tiedä kuinka sen kanssa lähtisi vauhtiin?”. Usein neuvon varaamaan aikaa omaan pankkiin, jossa osataan kartoittaa juuri omalle riskinsietokyvylle sopiva vaihtoehto. Usein asiat myös selkiintyvät kun käydään läpi diagrammeja, laskelmia ja on mahdollista esittää pankkivirkailijalle ihan myös niitä ”tyhmiä kysymyksiä”. En halua latoa kenellekään täällä sijoitusvinkkejä, mutta voisin hieman avata sitä, mihin omat rahani oikein menevät säästöön ja samalla hieman kertoa, mistä rahastosijoittamisessa oikein on kaikessa yksinkertaisuudessaan kysymys.

Säästän kuukausittain vaihdellen noin 200-500 euroa rahastoihin. Säästöt menevät noin 50/50 suoriin rahastoihin ja verotehokkaamman sijoituskuoren alle. Olen lisännyt sijoituskuoren alle säästämistä, koska yritän välttää suorien rahastomerkintöjen kuluja. Tämän lisäksi säästän tilille matkakassaa ja hätäkassaa, koska oma periaatteeni on, etten halua kajota sijoituksiin kun ihan äärimmäisen hädän edessä. Rahasto-osuuksien ja tilisäästöjen lisäksi olen sijoittanut muutaman yrityksen osakkeisiin, yhteensä siis noin parillasadalla. Osakesijoittamisen kulut ovat todella korkeat ja toki myös riskit, siksi en missään nimessä suosittele aloittavalle sijoittajalle/säästäjälle osakkeita. Jos haluaa osakkeista tuntuvat tuotot, täytyy hieman perehtyä osakemarkkinoihin ja sijoittaa suurempia summia, jolloin tuotto kattaa ainakin kulut. Oma mielipiteeni on, että pankin yhdistelmärahastot ovat hyvä ja helppo tapa tutustua sijoittamiseen ja päästä alkuun. Pankin omilla rahastoilla on usein salkunhoitaja, joka tekee sijoituspäätökset puolestasi ja hallinnoi rahaston sisältöä jatkuvasti sen mukaan, mitä kannattaa sillä hetkellä ottaa sisään ja mitä vaihtaa pois. Tällöin voi itse vain ottaa rennosti, eikä sijoitustensa vuoksi tarvitse menettää yöuniaan.

Mikä on rahasto?

 

Rahasto on sijoituspaketti, joka sijoittaa rahojasi osuuksina eri kohteisiin. Näitä voivat olla osakkeet, muut rahastot, joukkolainat ja ihan melkein mitä vain. Usein rahastot sisältävät niin paljon eri kohteita, toimialoja ja instrumentteja, ettei esimerkiksi yhden yrityksen tai edes toimialan raju notkahdus juurikaan vaikuta rahastoon merkittävästi.  Kun ostat osakkeita, ostat palan tiettyä yritystä, mutta rahastoa ostaessasi (eli merkitessäsi) ostat osuuden, joka sijoittaa todella moneen kohteeseen. Varmasti yleisin kysymys pankkivuosinani oli: Voinko menettää kaikki rahani? Noh, periaatteessa kyllä, ainahan kaikki on mahdollista, mutta käytännössähän tuo tilanne vastaisi suunnilleen jo maailmanloppua, siis että kaikki hajautetun rahaston sisältämät osakkeet menettäisivät arvonsa ja koko maailmantalous romahtaisi. Tietysti arvonvaihtelu täytyy aina tiedostaa ja sijoituskohde valita sen mukaan, kuinka paljon riskiä on valmis ottamaan. Tuotto-odotukset osakkeita sisältävissä tuotteissa on aina pitkän aikavälin odotuksia. Siis sanotaan vuosien. Osakkeiden arvot heiluvat hurjasti, mutta pitkällä aikavälillä on osakemarkkinoiden suunta usein noususuuntainen. Kukaan ei voi odottaasadan euron sijoitukselleen muutamassa kuukaudessa järisyttäviä tuottoja, usein puhutaan ehkä eurosta-parista ja suuremmat tuotot alkavat kertyä vasta vuosien sinnikkään sijoittamisen tuloksena, kun korko kasvaa korkoa ja pääoma kasvaa.

 

pankin Yhdistelmärahasto vai indeksirahasto?

 

Tämähän on jatkuva puheenaihe. Monet ovat sitä mieltä, etteivät yhdistelmärahastot kannata, esimerkiksi sen vuoksi, että usein hallintapalkkio on korkeampi, eikä tuotto kulje aina markkinoiden mukaan. Indeksirahasto on siis offline-rahasto, joka seuraa suoraan markkinoiden tapahtumia. Jos sijoitat Suomen osakemarkkinoiden indeksirahastoon ja markkinaa hallisevien suurten yritysten osakkeet lähtevät laskuun, seuraa lasku usein myös indeksirahastoa. Yhdistelmärahastossa on taas salkunhoitajalla mahdollisuus vaihtaa sisältöä lisäämällä esimerkiksi hyvän tuotto-odotuksen omistuksia ja vaihtaa pois niitä laskusuhdanteen. Toisaalta voi salkunhoitaja tehdä huonoja valintoja ja toki hallituissa rahastoissa on aina hallinnointipalkkio, joka tosin on niin minimaalinen ja leivottu sisään tuottoon, ettei sitä konkreettisesti huomaa.

Mihin sitten itse sijoitan?

 

Juurikin niihin yhdistelmärahastoihin ja muihin pääasiassa hallinnoituihin rahastoihin. Enemmistö osuuksistani ovat esimerkiksi seuraavanlaisissa rahastoissa: Pankin Oma 75/25 (75% osakemarkkina, 25% korkomarkkina, suurin sijoitusosuuteni on tässä), Pankin oma 25/75 (sama toisinpäin, eli 25% osakkeet, 75% korot). Melkeinpä kaikilla pankeilla on vastaavanlaisia rahastoja. Mitä enemmän osakepainoa, sitä suurempi riski arvonvaihteluun, mutta toisaalta myös sitä suurempi tuotto-odotus. Suorien rahastojen lisäksi olen viime vuosina pääasiassa sijoittanut pankin sijoituskuoren alle rahastoon ja muihin instrumentteihin. Nämä tuotteet yleistyivät muutama vuosi sitten ja tuolloin itsekin lähdin hommaan mukaan. Erona rahastoihin on se, että sijoituskuoren sisällä voi vaihdella kohteita kesken sijoituksen, ilman että sinun tarvitsee nostaa säästöjä ulos ja samalla mahdollisesti maksaa niistä veroa. Jos haluat viiden vuoden matalan riskin sijoittamisen jälkeen lisätä riski- ja tuotto-odotuksen tasoa, voit itse hallinnoida sijoitusten jakaumaa. Itse olen esimerkiksi laittanut pienillä prosenttiosuuksilla kuoren sisällä muutamaan osakekoriin ja niitä olen pari kertaa käynyt vaihtamassa, sekä hieman tilanteesta riippuen tasapainoitellut korkojen ja osakemarkkinoiden välillä. Lisäksi yksi lempparirahastoistani on ollut Maailma Osinko A, joka sijoittaa maailmanlaajuisesti osakemarkkinoille, erityisesti erityisen hyvää osinkoa maksaviin yrityksiin (tosin todella hajautetusti).  Muutama vuosi sitten kun Euroopan talous oli vielä huonommassa jamassa, laitoin muutamaan otteeseen Euroopan osakemarkkinoille sijoittamaan rahastoon ja se on kehittynyt hurjasti! Harmittaa, etten laittanut siihen silloin kuukausittain 😀 Sijoituskuoren sisällä taas on näiden aikaisemmin mainittujen lisäksi Pohjoismaihin sijoittava rahasto, sekä osakekoreja, muistaakseni ainakin esimerkiksi Sampo ja sitten joku mm. asuntomarkkinoille sijoittava tuote. Pitäisikin katsoa kuoren tilanne taas ja päivittää kohteet!

Itse suosin pankin omia tuotteita juuri siksi, että olen varsin laiska seuraamaan markkinoita ja kohteita. Haluan itse tuotteet, joita joku pitää yllä ja hallinnoi. Siti olen miettinyt, että pitäisi kyllä itsekin perehtyä enemmän indeksirahastoihin. Itse olen sijoittajana melko kylmähermoinen, enkä stressaa rahojeni menetyksestä, koska tiedän, että todennäköisyys on varsin pieni. Silti myönnän tunteneeni pientä painetta reilut pari vuotta taaksepäin kun kurssit vuonna 2015 heiluivat melko rajusti. Tuolloin mietinkin jo tosissani sijoitusten nostamista. Noh, sen sijaan päätinkin pistää vieläkin enemmän likoon ja ostaa lisää osuuksia ”alennusmyynnistä”. Kun kurssit ovat laskussa, saa halvemmalla osuuksia, jotka taas noususuhdanteessa nostavat enemmän arvoaan.

Piensijoittamisen suhteen kärsivällisyys on kuitenkin kaiken a ja o. Jos aloittaa pienillä summilla, voi homma alkuun tuntua turhauttavalta, koska säästöt tuntuvat kertyvän niin hitaasti. Kun aloittaa piensijoittamisen, kannattaakin asennoitua siihen, että alkamassa on pitkän aikavälin projekti. Sinnikkäästi säästämällä kertyy pienistäkin kuukausittaisista summista vuosien saatossa tuottoineen suuret säästöt. Itse haluan säästämällä ja sijoittamalla varautua tulevaan, kartuttaa varallisuutta ja tietysti saada säästöille huomattavasti tiliä paremman tuoton. Oma vinkkini empivälle ja aloittavalle säästäjälle, joka tähän saakka on säästänyt tilille: Aloita pienellä summalla kuussa, esimerkiksi 50€. Säästä esimerkiksi vuosi ja yritä antaa säästämisen mennä omalla painollaan, vuoden tai asettamasi tavoitteen jälkeen voit tutkailla tuottoja ja toivottavasti olet jo innostunut hommasta enemmän. Pienet summista ne suuret potit kertyvät! 😀 Toinen vinkkini on säästää vain semmoisilla summilla, jotka itse ovat kohtuullisia. Muista, ettei pitkän aikavälin säästöjä ole tarkoitus nostaa pois heti tiukan paikan tullen, vaan säästä semmoinen summa, joka ei kaada kuukauden talouttasi.

Olen myös itse ollut ensiasuntoon säästäjä ASP-tilillä, esimerkiksi tässä vanhassa postauksessa kerron enemmän ASP:ista ja ensiasuntoon säästämisestä. Näiden vuosien aikana on varmasti tosin tullut siihenkin paljon muutoksia, mutta jos aihe kiinnostaa, niin käy lukaisemassa tuo ikivanha postaus!

Oliko tässä teille uusia juttuja?

Rahasto vai tili, kumpaan itse säästät?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Suuren unelman tavoittelua säästämällä ja vaurautta tuova kristallini

Olen monesti kirjoittanut täällä unelmistani ja siitä kuinka niitä tulisi aina pyrkiä tavoittelemaan. Toki jotkut asiat voivat olla lottovoiton tavoin melko utopistisia tai muuten vaan vaatia toteutuakseen melkoista rohkeutta, mutta loppupeleissä melko harva asia on oikeasti mahdotonta toteuttaa ja saavuttaa, jos vain tekee tarpeeksi töitä niiden eteen. Tai edes jotain pieniä juttuja, jotta saattavat askeleen lähemmäs omaa unelmaa.

Eräs oma unelmani on viime kuukausina alkanut taas vaihteeksi nousta pinnalle. Nimittäin ulkomaille muutto tai edes muutaman kuukauden maailmanympärysmatka. Olen yleisesti melko suunnitelmallinen ihminen, mutta olen alkanut jopa asennoitua tilanteeseen, jossa lähtisi muutamaksi kuukaudeksi jonnekin ja antaisi fiiliksen kuljettaa eteenpäin eri paikkoihin. Asia, joka itseäni ahdistaa on juuri paikalleen juurtuminen. Semmoinen paikallaan junnaava arki, jolloin eteenpäin ajava elementti on joku tulevaisuudessa häämöttävä lomamatka. Arki on useimmilla tietysti semmoista tasapaksua, varsinkin perhearki tuo elämään tietynlaiset pakolliset rutiinit. Eihän elämän tietenkään tarvitsisi olla semmoista ja tietysti ratkaiseva juttu on aina ne valinnat, joita itse tekee ja yleisesti kuinka itse suhtautuu omaan elämäänsä.

Aloin kirjoittamaan tätä postausta eilen aamulla. Sen jälkeen suuntasin Joutsenmerkin sijoitusaamuun kuulemaan uusista vastuullisista sijoitusrahastoista ja mielenkiintoisia juttuja sijoittamisesta noin yleisesti. Vaikka olenkin itse säästänyt ja sijoittanut säännöllisesti vuosia, sekä myös työskennellyt näiden juttujen parissa, on pieni muistuttelu aina itselleenkin tärkeää. Miksi säästää, varsinkin juuri pitkässä juoksussa? Vaikka suositus onkin säästää sekä sitä varsinaista puskuria yllättäviä juttuja varten ja sitten taas pidemmällä aikavälillä, on itselläni ymmärrettävästi pääfokus juurikin tuossa pidemmän aikavälin säästämisessä rahastoihin. Alunperin piti raapustaa ihan vain niistä unelmista, mutta eilisen jälkeen nousivat pinnalle enemmän ajatukset juurikin niihin unelmiin säästämisen kannalta.

Olen aikaisemmin herätellyt teitä miettimään omia kulutustottumuksianne, miettimään mihin se raha oikeasti kuluu. Aina täytyy kuitenkin löytyä pieni budjetti myös niille elämän iloille ja hemmottelulle. Vaikka itse paasaankin säännöllisin väliajoin säästämisestä, en juurikaan säästä tilille. Sanoisinko, että käyttötileillä on yleensä vaihdellen aivan maksimissaan 500-2000e ”ylimääräistä” rahaa, loput ovat sijoitettuna eri kohteisiin ja niistä en kyllä hevillä rahaa nosta. Ainoan kerran kun olen joutunut nostamaan sijoituksiani oli äitiyslomalla kun nostin 500e reissurahaa Ranskaan.

Kaikkea en suinkaan sysää rahastoihin vaan totuus on, että pääasiassa nuo likvidit säästöt kuluvat matkustamiseen. Se on suuri intohimoni ja juuri se juttu, johon oikeasti haluan laittaa rahaa. Havaijin ja Kalifronian reissua varten haalin kasaan useita tonneja tilille, yksinkertaisesti kovalla työllä, miettimällä valintojani ja juuri niitä menoja. Eilen juuri mietinkin, että jösses mitä summia sitä saisikaan säästettyä, jossei reissaisi! Mutta se ei taas ole sitä elämää, jota haluaisin elää. Jonkun toisen mielestä voi olla turha ajatus laittaa rahaa matkailuun, joka ei ole samalla tavoin konkreettinen asia, kuten nyt vaikka auto, kesämökki tai mikä tahansa muu ostettava hankinta. Jos nopeasti lasken, kuluu minulla vuodessa matkusteluun kokonaisuudessaan karkean arvion mukaan varmasti lähes 10 000 euroa. Jösses! Enpä ole aikaisemmin edes ajatellut summaa vaan elänyt sen mukaan, että niistä asioista, joita haluan tehdä, en pihistele. Toisaalta, kuinka paljon matkustaminen sitten antaakaan. Sitä ei nimittäin rahalla mitata. Ja vaikka onkin suuret summat kyseessä, ei kyllä harmita ainutkaan euro, joka on matkailuun kulunut.

Ja nyt myös paljastan: En itse säästä aktiivisesti eläkerahastoon. Ajatus eläkesäästämisestä suoraan sanoen ahdistaa. Siksi olenkin kiertänyt ajatuksen ja valinnut sijoituskohteeni niin (suuri osakepaino), että ne soveltuvat hyvin myös todella pitkän aikavälin sijoittamiseen. Näin olen pääni sisällä saanut kierrettyä tuon ajatuksen eläkesäästämisestä. Oma suunnitelmani eläkesäästämisen suhteen on ostaa seuraavan 10 vuoden sisällä 1-2 sijoitusasuntoa, jotka toivon mukaan olisivat eläkeiässä velattomia. Näin voin myydä asunnon ja elellä noilla varoilla tai vaihtoehtoisesti jatkaa vuokraustoimintaa ja saada sitäkautta lisätuloa eläkkeellä. Omaan mieleeni tämä on ehdottomasti houkuttelevampi vaihtoehto kun virallinen eläkerahasto.

Jos palaan takaisin alkuperäiseen aiheeseen, on oma tavoitteeni säästämisen suhteen juurikin tavoitella niitä unelmia. Pyrkiä tilanteeseen, jossa voisin vain tehdä päätöksen lähteä maailmanympärysmatkalle, koska olen säästänyt siihen rahaa. Pidempi reissu on juttu, joka on viime aikoina yhä enemmän pyörinyt mielessäni. Tiedättekö, lähteä esimerkiksi pariksi kuukaudeksi jonnekin, välttämättä suunnittelematta niin tarkkaan mikä seuraava kohde on? Tämä ei välttämättä ole ajankohtainen juttu tänä tai ehkä ensi vuonnakaan, mutta siksi onkin hyvä varautua jo nyt. Toisaalta jarruttavia tekijöitä on.. Vuosien päästä lapsemme oppivelvollisuus, lisäksi meillä on kaksi koiraa. Omistusasunto ei sinänsä ole mielestäni mikään este. Helpompihan se on vaihtoehtona, kuin vuokra-asunto, jonka suhteen on kaksi vaihtoehtoa: Maksat täyttä vuokraa tai muutat pois ja raahaat omaisuutesi varastoon. Omistusasuntoon voi ottaa helposti alivuokralaisen tai sitten vain maksaa asuntolainasta pelkkiä korkoja. Suurin unelmani olisi järjestää asiat ja elämäni semmoiseen tilanteeseen, että voisin työskennellä toiselta puolelta maapalloa tai mistä tahansa. Elää elämää lämpimässä, edes kerran. Rakas perheeni tietysti mukana. Tai vaihtoehtoisesti järjestää tilanne taloudellisesti säästämällä siihen, että voisi viettää jopa puoli vuotta kertakaikkiaan tehden ei mitään. Tai ei ainakaan mitään, mitä ei oikeasti halua, vaan olla vaan ja toteuttaa itseään mielekkäällä tavalla, nauttia elämästä täysillä ja keskittyä itseensä, sekä rakkaimpiinsa. Tärkein juttu on mielestäni se, että ylinpäänsä on haaveita, niitä mitä kohden tavoitella. Asioita, jotka toimivat arjen motivaattoreina.

Sain nimittäin eilen itse hurjaa lisäinspistä säästämiseen ja kevään missio olisi testailla myös uudenlaisia sijoituskohteita, sekä myös nostaa kuukausittain säästettävää summaa 🙂 Eilisen sijoitusaamun jälkeen aloin myös enemmän miettiä sijoittamisen vastuullisuutta. Sitä, että haluan sijoituksillani tehdä tietynlaisen valinnan ja vaikuttaa. Pyrkiä jatkossa siis valitsemaan sijoituskohteeni vastuullisemmin, koska asiat, joita en halua tukea, ovat esimerkiksi aseteollisuus, tupakkateollisuus tai muut arveluttavat tahot. Kävinkin heti katsomassa omia rahastojani ja oman pankkini sivuilla oli merkintä, että vastuullisuus ja ESG-periaatteet ovat otettu huomioon kaikissa rahastoissa. Hieno homma!

Ja hei, vaikka nämä kuvat kivistä ja kristalleistani eivät sinänsä liity aiheeseen mitenkään, liittyy tämä sitriini kyllä! Sitriinin sanotaan nimittäin olevan erityisesti varallisuuden ja uramenestyksen kannalta onnea tuova kivi. Jos toivot menestystä bisnekseesi, urallesi, motivaatiota työelämään tai muuten vaan taloudellista onnea, on sitriini ehdottomasti oikea kivi työpöydälle 😉 Sen nimittäin sanotan lisäävän luovuutta, tuottavuutta ja auttavan saavuttamaan unelmia, sekä muuttavan negatiivisia ajatuksia positiivisiksi. Sitriini ei ainoastaan auta tuomaan taloudellista onnea ja vaurautta, vaan myös säilyttämään sitä. Myös taiteilijoille ja luovaa työtä tekeville suositellaan sitriiniä luovuutta lisäämään, ei siis ainoastaan puhtaassa bisesmielessä, vaikka kivea kutsutaankin nimellä the merchant’s stone. Oli niin tai näin, ainakin on kaunista katseltavaa läppärillä näpyttelyn ohessa, hehe.

Mietinkin varovaisesti tiedustella, että kiinnostaisiko teitä postaus kristalleistani? Mihin tarkoitukseen mikäkin on ja mihin niiden sanotaan auttavan? 🙂

Ja sitten itse aiheesta: Motivoivatko unelmat teitä säästämään?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 22 kommenttia.