Kuinka minusta tuli enemmän iltaihminen?

Toivottavasti teidän viikonloppu meni kivasti! Vietimme lauantaina pitkästä aikaa sadepäivää ihan vain sisällä ja vahvasti ”pyjamat päällä koko päivän”-hengessä. Vaikka aurinkoisia päiviä rakastankin, niin myönnän myös pitäväni niistä päivistä kun sataa oikein kunnolla. Ainakin siis jossei silloin tarvitse lähteä minnekään, eikä näitä päiviä ole liian montaa putkeen. Eli niitä marraskuun tihkusateita en edelleenkään odota kovin innolla, heh. Siispä tuo rento lauantai tuli kuin tilauksesta ja oli kerrankin hyvä syy vain chillailla. Katsottiin telkkaria, luettiin kirjoja ja nukuttiin koko perhe ihan päikkäritkin. Eilinen taas meni siivoillen, trampalla hyppien ja ilmeisesti ainakin perheen pienimmän mielestä otettiin kiinni kaikessa tekemisessä, josta lauantaina jäätiin paitsi.

Sain vihdoinkin myös siivottua yläkerran kunnolla ja seuraava askel onkin käydä ostamassa lisää isoja säilytyslaatikoita, joihin saisin kunnolla organisoitua langat ja muut käsityötavarat. Tämähän on ollut listallani jo about puoli vuotta. Ikuiset kotiprojektit tuntuvat olevan joku itselleni tyypillinen juttu. Heräsin muuten viime yönä siihen aivan järkyttävään ukkoseen! En muista milloin olisi viimeksi paukkunut yhtä kovaa. Luulin hetken unisena, että nyt tulee maailmanloppu, kunnes tajusin tilanteen ja olinkin ihan tohkeissani jyrinästä ja rankkasateesta, joihin nukahdin heti uudelleen. Ah, parasta! Ja tiedän, olen maininnut saman ainakin tuhannesti 😀

Viime aikoina olen yllättänyt itsenikin toteamalla, että olen kesän aikana kallistunut enemmän iltaihmiseksi. Minä, joka olen ollut aikaisten heräämisten ja aamujen perään niin kauan kuin muistan. Aamuissa on toki sitä tiettyä mystiikkaa muun maailman vasta heräillessä ja istuessa kaikessa rauhassa kahvikupposen kanssa aivan vain omien ajatusten kanssa. Samalla todeten, että koko päivä on vielä edessä. Koin pitkään, että olen aikaansaavin juuri aamuisin, varsinkin kaiken työhöön liittyvän suhteen. Tämä on totta edelleen, mutta pikkuhiljaa olen huomannut olevani nykyään myös se tyyppi, joka juuri iltaisin jaksaa paremmin paneutua ja keskittyä tiettyihin asioihin. Ennen taas en ollenkaan nähnyt itseäni näin. Ehkäpä ainakin osittainen syy tähän on tämä kesän rennompi yrittäjyys, joka on mahdollistanut niitä rennompia hetkiä myös keskelle päivää, jolloin ehkä sitten on illalla myös enemmän energiaa vielä niihin ajatustakin vaativiin hommiin.

Myös kasa pipoja tulossa pian myyntiin! 🙂

Aloitan päiväni ja usein myös työnteon ennen aamuseitsemää, joskus jopa aikaisemminkin kuuden hujakoilla. Tästä syystä ajoittuu varsinainen työaikani pitkällekin aikavälille päivän mittaan, myös niihin iltoihin ja viikonloppuihin. Nytkin puuhastelin viikonlopun erään teknisen urakan parissa, jonka tuloksen pääsen (ainakin toivottavasti) paljastamaan myös teille tällä viikolla! Välissä teen tietysti myös muita juttuja ja myönnän, välillä saatan ottaa hetken myös aivan rennosti keskellä päivää 😀 Ja juuri tämähän on mielestäni juuri niitä yrittäjyyden hyviä puolia! Olen kesällä esimerkiksi tykästynyt siihen, että saatan käydä päivällä tunnin kävelyllä, kuunnella äänikirjaa ja palata sitten kotiin jatkamaan hommia.

Jos palataan niihin iltojen hetkiin ja juurikin tähän iltainnostukseeni, olen huomannut viehättyväni niissä juuri niistä rennoista hetkistä kun olemme koko perhe koolla, kesäpäivä on jo viilenemään päin, katsomme telkkaria, chillaamme ja valmistelen seuraavaa päivää. Okei, nämä hetket ovat tietysti olleet päivän parhaita hetkiä jo aikaisemminkin, mutta nyt ajattelen asiaa ehkäpä eri kantilta. Jos joskus kirjoitin odottavani illalla nukkumaan menoa jo sen vuoksi, etten malta odottaa seuraavaa aamua, on tilanne ehkäpä kääntynyt niin, etten päivällä malttaisi odottaa niitä illan rauhallisia hetkiä. Ehkäpä juurikin nämä molemmat ovat tasavertaisia suosikkejani nykyään! Aikaiset aamut ja rennot alkuillat. Molemmistahan löytyy ne ehdottomat plussapuolensa.

Aikaisten aamujen hiljaisuus, rauhallinen kahvihetki ja oma aika, aamun tehotunteja hyödyntäen. Ja sitten taas iltojen yhteinen aika, rentoutuminen ja fiilis siitä, että päivän pakolliset jutut ovat jo takanapäin. Useimmiten painun pehkuihin jo yhdeksän maissa illalla, joten mistään yökukkujasta ei kohdallani todellakaan voi puhua. Mutta siinä missä itse vaadin juuri noita aikaisia aamuja ja omaa rauhallista aikaani, ymmärrän täysin toisen kaipuun niihin myöhäisiin iltoihin tai yön pikkutunteihin samassa tarkoituksessa.

Lähtipä juttu vähän sivuraiteille, mutta asiasta kukkaruukkuun! Opintoni yliopistolla nimittäin alkoivat tänään orientaatioviikon merkeissä. En itse suoranaisesti ole mikään tutustumisleikkejen ja perusjuttuihin perehtymisen fanittaja, vaan haluaisin mieluiten päästä aina mahdollisimman pian ”itse asiaan”. Sen vuoksi en malta odottaa ensi viikolla alkavia varsinaisia kursseja! Vaikkain itse orientaatio tulee kyllä ihan todelliseen tarpeeseen, koska myönnän olevani vielä melkoisen hukassa kaikkien teknisten juttujen kanssa. Ehkäpä se tästä pikkuhiljaa. Opintosyksy kyllä jännittää positiivisessa mielessä paljon! Tänne bloginkin puolelle on tulossa varmasti enemmän opiskeluaiheisia juttuja kunhan pääsen hommissa alkuun 🙂

 

Kivaa uutta viikkoa teille ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Vihdoinkin käyttöä kirppislöydöille

Täytyy paljastaa, että yksi omituisista kirppiskoukutuksistani on erilaisten pitsilappusten ja virkattujen kukka-alustojen bongailu. Harrastin tätä jo viime kesänä ja yritin pitkään pähkäillä hauskoja käyttöideoita pitsiliinoille, niitä siis kuitenkaan keksimättä. Tuumailin niiden ompelemista yhteen tyynynpäällisiksi, vaatteiden tuunaamista ompelemalla niihin pitsivirityksiä ja mitähän vielä. Edelleenkään en ole keksinyt tuota nerokasta käyttötarkoitusta näille hamstraamilleni lappusille, siispä otin ne viime viikolla käyttöön aivan tähän niiden perinteiseen tarkoitukseen. Mummola-tyyliin viherkasvien alustoiksi siis! Ja vitsi, tykkästyin näihin juuri tämmöisenään!

Olen jo pitkään haaveillut jonkinlaisesta ”kukkapöydästä” viherkasveille, jotka tähän mennessä ovat vallanneet lähinnä keittiön pöydän kulmaa. Nyt kesällä olen aina aamulla nostanut kasvit aurinkoisella säällä ulos ja harmitellut jo valmiiksi syksyn pimeneviä päiviä. Olen muuten saanut tänä kesänä aivan uutta intoa viherkasvien hoitoon ja huomannut nauttivani salaa siitä, että vaihtelen niille multia, istutan pistokkaita ja nostan kasvit nauttimaan auringosta. Viimeisimpänä kävin ostamassa Viherpajasta banaanipuun, jolle pitäisi vaihtaa mullat ja isompi ruukku asap, jostain syystä tuntuivat jättiruukut nimittäin olevan kaikkialta loppu. Kesän aikana olen myös juurruttanut gardeniasta pari pistokasta ja hauska nähdä kuinka ne lähtevät kasvamaan. Elättelen myös aurinkoisen kesän jälkeen, että gardeniani intoutuisi syksyllä tekemään pitkästä aikaa kukkia.

Pari viikkoa takaperin etenin vihdoinkin kukkapöytä-projektini kanssa ja raahasin Tommin keväällä nettikirppikseltä bongaaman penkin tuohon ikkunan eteen ainakin nyt toistaiseksi toimittamaan tätä tärkeää virkaa. Ja jess, kukkapöytä on aika kiva! Myös nuo pitsilaput sopivat siihen aivan täydellisesti, eivätkä ole ainakaan omaan silmääni yhtään liian mummolaa 😉 Itseasiassa haaveilen jo hamstraavani niitä meille lisää, haha! Noita on kirpputoreilla yleensä ihan kivasti tarjolla ja usein paljon erilaisia, joten tuntuu kivalta saada tämmöisille vanhoille retrojutuille uudestaan käyttöä. Ainakaan vielä toistaiseksi ei itselläni riittäisi kärsivällisyys näiden väkertämiseen, joten kaikki kunnioitus niille, jotka nämä laput ovat käsin tehneet. Tuntuu pahalta ajatella, että tämmöinen käsityö on hiljalleen katoavaa. Siispä suuremmalla syyllä pitsiliinat uuteen nousuun!

Muistin vasta nyt, että kesän käsityölistallani oli tehdä itse kukka-amppeli. Tietysti siis unohdin koko homman! Olen yrittänyt bongailla jo yli vuoden kirppiksiltä lisää näitä simpukka-amppeleita, kuitenkaan siinä vielä onnistumatta. Ehkä vielä jollain kerralla löydän näitä vielä muutaman!

 

Jos teille tulee mieleen muita hauskoja käyttöideoita pitsiliinoille ja -lapuille niin saa ihmeessä jakaa! Jospa joku muukin inspiroituisi niitä käyttämään 🙂

 

Ja mitä mieltä pitsiliinoista? Liian mummo vai cool? 😀

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Muuttohaaveita (?)

Viimeisen puolen vuoden aikana olen alkanut hiljalleen haaveilla omakotitalossa asumisesta. Apua, mitä? Minä?! Tuntuupa oudolta sanoa näin! En ole oikeastaan koskaan nimittäin ollut oman talon perään kaipaava ja siksi olenkin ollut hieman hämmästynyt tästä itsekin. Kotona on tänä vuonna tullut vietettyä aivan ennätyspaljon aikaa ja siinä samassa on myös todennut realiteetin meidän kodin neliöiden suhteen. Niitähän on siis virallisesti 55m2, yläkerran epäviralliset mukaanlaskettuna noin 20 lisää. Tällä hetkellä haaveilenkin juuri niistä lisäneliöistä (mieluiten vähintään 150m2), sekä tietysti siitä ettei joku kolkka kotona jatkuvasti vaatisi remppaa tai fiksaamista, kuten tämmöisissä vähän vanhemmissa asunnoissa nyt näköjään tuppaa olemaan. Ehkäpä eniten kuitenkin on rassannut tilanpuute ja erityisesti säilytystilan vähyys. Käytännössä joudun pelaamaan jokaikisen ostamani isomman tavaran tai huonekalun kanssa täällä tetristä, että saisin sen mahtumaan meille. Enkä edes käytännössä osta juurikaan mitään, vaan olen enemmänkin pyrkinyt kunnostautumaan siinä, että pääsisin ylimääräisestä tavarasta eroon. Nytkin olen jo pari vuotta tuskaillut, että saisin erään pienehkön hyllyn kiinnitettyä seinään, mutta meillä ei yksinkertaisesti ole ainuttakaan paikkaa, mihin se mahtuisi. Niinkin simppeleistä asioista, kun kirjahyllystä ja kokovartalopeilistä olen haaveillut vuosia, mutta tullut jo lopputulokseen, ettei kumpaakaan tulee luultavasti koskaan mahtumaan tänne. Onpas siis kinkkistä! Todellisia maailmanluokan pulmia siis täällä suunnalla 😀

Ahtaasti asuminen on tietysti osittain oma valinta. Itse olen asunut melko ahtaasti suurimman osan aikuisiästäni yksiöissä ja pienissä kaksioissa. Tietysti neliöiden vähyys on Pk-seudulla huomattavasti yleisempää kuin muualla Suomessa. Jossei rahaa tai lainahalukkuutta ole rajattomasti, täytyy väistämättä tinkiä joko sijainnista tai neliöiden määrästä. Näiden noin seitsemän vuoden aikana kun olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti seurannut pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoita, olen todennut kantakaupungin neliöiden käyvän yhä saavuttamattomammiksi. Ja silti tuntuu, että hintojen nousu on ollut todella rajua myös täällä kantakaupungin ulkopuolella. Ihan hullua, että enää ei välttämättä ole vaihtoehto muuttaa Helsingin tai edes Pk-seudun sisällä mikäli tavoite on tuntuvasti kasvattaa elintasoaan. Ainakaan siis ilman jättimäistä lisälainaa.

Kun muutimme Käpylästä tänne nousi asuntolainamme määrä (sisältäen remontin osuuden) noin 40 000 eurolla. Nyt taas olen laskeskellut, että vaatisi samainen upgrade tuntuviin lisäneliöihin jopa 200 000€ lisälainan, vähintäänkin. Riippuen toki kohteen iästä, koosta ja sijainnista. Huh, pelkästään jo sillä saisi pohjoisemmasta jo melkoisen lukaalin! Mitä siis tulee omakotitalosta haaveiluun, voi täällä pääkaupunkiseudulla nopeasti lannistua asian suhteen. Ellei nyt siis halua megalomaanista asuntolainaa tai muuten vain ole todella hyvin toimeentuleva. Ennen haaveilin vielä uudehkosta omakotitalosta tästä meidän kulmilta kunnes sitten totesin, ettei puoli miljoonaakaan ole edes lähellä realistista hintaa. Sen jälkeen olenkin sijoittanut talohaaveiluni lähinnä esimerkiksi Klaukkalaan tai Jyväskylään 😀 Toisaalta olen kyllä tykännyt paritaloasumisesta ja vaikka vielä muutama vuosi sitten ehkä jossain määrin edelleen haikailin kantakaupunkiin, en ehkä enää kovinkaan mielelläni lähtisi kerrostaloon ainakaan niin kauan kun on koiria.

Sen jälkeen kun remontoimme täällä keittiön, kylppärin, portaat ja maalasimme seiniä, ajattelin ettei mitään remontti-ideoita tule hetkeen, mutta kuinka väärässä olinkaan! Meidän alakerran parketti (joka toki on melkein 30v vanha) on parin vuoden aikana mennyt järkyttävään kuntoon ja viime kuukausina olen kiinnittänyt siihen yhä enemmän huomiota. Todellisuudessa kiinnitän lattiaan huomiota melkein kokoajan ollessani kotona ja asia on alkanut vaivata aivan todenteolla. Lattian fiksaus onkin ollut suunnitelmissa jo yli vuoden, mutta ajankohta on vain odotellut sopivaa. Itse asiassa melkein jo löimme lukkoon homman nyt koronakeväänä, kunnes ongelmaksi osoittautui lähinnä se, että minne olisimme lähteneet evakkoon kun Uusimaa ja koko Suomi oli tsäpissä. No, ehkäpä vielä tässä ehtii! Pulmana on myös ollut päättää, että yritämmekö hioa vielä kerran jo aikaisemmin hiotun, todella kuluneen parketin ja näin säästyä koko lattian vaihdolta? Entä sävylakkaus vai parketin maalaus esimerkiksi valkoiseksi? Vielä viime kesänä tuumailimme vakavissamme parketin maalaamista valkoiseksi, mutta nyt olemme kääntyneet kuultolakkauksen suuntaan. Tai oikeastaan itse olen jo alkanut kääntyä täysin uuden puulattian kannalle. Saa siis nähdä mihin päädymme ja milloin, haha.

Palatakseni neliöihin ja tilanpuutteeseen, olen aikaisemmin ollut varsin sopeutuvainen tämmöiseen intensiiviseen asumiseen ja jopa elätellyt ties mitä tiny house-haaveita. Viimeisen vuoden aikana (tai viimeistään kevään jälkeen) olen havahtunut siihen, että ahtaus ja täynnä pursuavat kaapit ovat alkaneet tosissaan ahdistaa. Kun tilaa on vähän, näyttää kotikin lähes poikkeuksetta aina kaoottiselta ja siivoamassa saa olla jatkuvasti. Olisipa ihanaa elää kerrankin niin, että tilaa olisi niin paljon, että kodin täyttäminen jo olemassaolevilla tavaroilla ja huonekaluilla olisi enemmänkin positiivinen ongelma, eikä pulma siitä mikä järjestys laitetaan, että saadaan kaikki nippanappa mahtumaan. Toisaalta olen viime vuosina alkanut kaivata yhä enemmän myös luonnonrauhaan. Sitä, että kodin tuntumasta pääsisi vaivattomasti metsään ja tämä on valitettavasti asia, joka muuttuu pääkaupunkiseudulla yhä harvinaisemmaksi tiiviin rakentamisen lisääntyessä.

Olen tullut siihen tulokseen, että voisin varmasti viihtyä pienemmälläkin paikkakunnalla. Äitinä mietityttää Helsingin levottomuus, mutta toisaalta pienemmissä kunnissa taas palveluiden vähyys tulevaisuudessa. Pandemia lisäsi kuitenkin merkittävästi etätyövalmiuksia ja itse elättelenkin toivoa siitä, että teknologia voisi tulevina vuosina mahdollistaa yhä laajemman työskentelyn kotoa käsin, joka toisaalta voisi lisätä nuorten halukkuutta asuttaa muuttotappiokuntia ja tätä kautta estää palveluiden lakkauttamista. Tällöin ei haave unelmien omakotitalosta, luonnonrauhasta ja ehkäpä vähän kiireettömästä arjestakaan olisi kovin kaukainen unelma. Tietysti palveluiden saatavuus on Helsingissä ihanaa kun kaikki löytyy läheltä, mutta tänä keväänä on tullut herättyä myös siihen, kuinka harvoin näitä samaisia palveluita on todellisuudessa tullut käytettyä. Ehkäpä niitä kaipaisi juuri sitten kun sitä mahdollisuutta niiden hyödyntämiseen ei yhtäkkiä olisikaan? 😀

Nyt uskallan ehkä paljastaa ymmärtäväni ihmisten elinikäisen haaveen ”omasta talosta” ja ehkä juurikin siitä ”lopullisesta” kodista, jossa on riittävästi tilaa vuosikymmenien asumiseen. Moinen ei nimittäin enää nykyään ole Helsingissä aivan itsestäänselvyys.

 

Muita ahtaudesta ahdistuneita? 

 

Entä haaveiletteko pienempiin kuntiin muutosta? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Kevään sisustusinspistä ja himotuksia kotiin

sisältää affiliate-linkkejä

Tässä kotona möllöttäessä on kieltämättä alkanut pohtia kevään pieniä sisustusmuutoksia kotiin ja terassille. Luultavasti tulemme viettämään melkoisesti aikaa omalla pihalla ja terassilla tulevana kesänä (tai toki riippuu vähän säistä, haha), joten haluaisin tänäkin kesänä tehdä terassista viihtyisän, viime vuonna ostin paljon juttuja kierrätyskeskuksesta, kuten hyllyn kasveille, jonka maalasin itse vanhoilla jämämaaleilla. Yleensä pyrin sisustamaan minibudjetilla kierrätettyä suosien ja eniten ehkä harmittaakin, ettei tänä keväänä oikein pääse kirppiksiä kiertelemään. Toria olen selaillut viime viikkojen aikana ahkerasti ja todennut, että näköjään selaa muutama muukin!  Tänä vuonna haluaisin uusia joitakin tekstiilejä ja hommata ehkä muutamia sisustusesineitä tai juttuja keittiöön. Tarkoitus olisi myös raivata tässä kevään mittaan järkysti tursuavaa liinavaatekaappia ja laittaa pois / kierrätykseen vanhoja pussilakanoita, jotka alkavat jo olla kuluneita tai pesussa kulahtaneita 😀

Riipputuoli / lasinen maljakko / punottu kattovalaisin / bambu-seinähylly / rahi

Jos joku viehättää tällä hetkellä eniten sisustusjutuissa, on se kaikki bambusta punottu! Rakastuin tuohon bambu-seinähyllyyn, jonka tahtoisin kipeästi tilata, olen nimittäin jo pitkään etsinyt seinähyllyä, jolle saisin kätevästi kirjoja ja kaikkea muuta sälää pöydiltä pyörimästä. Tuo sopisi siihen täydellisesti. Tuon riipputuolin/keinun tilasin viime vuonna ja se oli ahkerassa käytössä koko viime kesän. Suositus! Muistaakseni se myi nopeasti loppuun viime kesänä, mutta juuri nyt ainakin löytyy varastosta.

rottinkisohva / seinään kiinnitettävä meikkipeili+valo / bambunojatuoli / bambusivupöytä / rottinkinen riipputuoli / punottu kattovalaisin

Lisää bambu-henkistä tavaraa 😀 Tuo sivupöytä olisi erinomainen meille sohvapöydäksi tai sitten terdelle. Meikkipeilistä taas haaveilen muuten vaan, vaikka tuo todellisuudessa ei tulisi meidän kotiin kyseeseen tilanpuutteen vuoksi.

tyynyliina / pussilakana / vohvelikankainen kylpytakki / patakinnas / patalappu / kahvimuki

RAKASTAN Marimekkoa yli kaiken ja voisin hamstrata kotiin pelkästään Marimekon tekstiilejä, jos lompakko vain antaisi periksi. Esimerkiksi patalaput ja kintaat ostan aina Marimekkoa, samoin usein myös keittiöpyyhkeet. Viime keväänä tilasin tuommoisen Marimekon kahvimukin, joka oli suosikkini pari viikkoa, kunnes harmikseni onnistuin hajottamaan sen, enkä ole raaskinut tilata uutta vieläkään :/ Tällä hetkellä eniten himottaisi tuo kylpytakki (jota harkitsen äärimmäisen vakavasti erään hieman edullisemman ohella!!!!) ja pitkästä aikaa Marimekon petivaatteita <3 Ps. Koko Marimekko-valikoima löytyy Ellokselta täältä.

Kaikki nämä allaolevat tuotteet ovat tarjouksessa ja jopa -70%. Osasta ale- ja poistotuotteista lähtee vielä -40% lisäalennus, josta tarkempi maininta postauksen lopussa.

 

Kuviopussilakanasetti satiinipuuvillaa / kuviollinen tyynyliina satiinipuuvillaa / aluslakana ekopuuvillaa / punottu juuttimatto

Tällä hetkellä haaveilen noista kuviollisista pussilakanoista! Rakastan satiinipuuvillaisia petivaatteita ja erityisesti tuota kuviota. Olen pyrkinyt vaihtamaan kotimme harvoja mattoja vähemmän pölyä kerääviin ja harkinnassa on ollut jonkinlainen juuttimatto, tuo pyöreä olisi täydellinen ja sopisi mainiosti myös terassille.

Kylpytakki pellava-puuvillasekoitetta / oranssi matto hapsuilla / mustavalkoinen ryijymatto villaa / oranssi sisustustyynynpäällinen samettia / vihreä sisustustyynynpäällinen samettia

Uusi kylpytakki on ollut hankintalistalla jo ikuisuuden, nykyisen (jo todella nuhjaantuneen ympärivuotisen päivittäisen käytön jälkeen :D) ollessa tekokuituisena melko lämmin varsinkin kesäisin. Jo viime vuonna tiirailin noita Elloksen pellava-puuvillasekoitteisia, jotka ovatkin edelleen vakavassa harkinnassa!

pellavapussilakanat / vaaleanpunaiset puuvillapussilakanat hapsuilla / torkkupeitto-huopa villaa / roosa tyynynpäällinen puuvilla-vohvelikangasta / harmaa tyynynpäällinen puuvilla-vohvelikangasta

Pellavapetivaatteet ovat kesällä aivan parasta! Olen jo pari vuotta harkinnut ostavani toiset, mutten ole vielä raaskinut. Meiltä löytyy juurikin nuo Elloksen pellavapussilakanat, jotka ovat olleet laadultaan aivan erinomaiset. Ainiin ja nuo vaaleanpunaiset röyhelölakanat omistan myös, ovat yhdet lemppareistani 😀

Elloksella on juuri nyt suuri valikoima ale- ja poistotuotteita mm. kodin valikoimasta, joista saa nykyisen alennuksen lisäksi vielä -40% lisäalen koodilla 415723. Tarjous on voimassa 20.4 saakka. Valikoima löytyy täältä!

Ps. Elloksella on edelleen voimassa uuden asiakkaan alennus, eli rekisteröityessäsi My Ellos-asiakkaaksi saat ensimmäisen tilauksesi kalleimmasta tuotteesta -40% alen! Voit hyödyntää edun täällä.

 

Kivaa viikonloppua! ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Sisustus-update: Vihdoinkin valmis lastenhuone!

Kaupallinen yhteistyö: Jollyroom & sisältää affiliate-linkkejä

Lasteenhuoneen osalta alkaa vihdoin ja viimein olla valmista! Lupasin aikaisemmin palata lopputulokseen ja hassua kyllä, on lopputulos melkoisen lähellä alkutilannetta, öhöm. Järjestyksen suhteen tuli hieman mutkia matkaan ja jouduimme lopulta palauttamaan järjestystä takaisin siihen, mistä lähdettiin. Lastenhuone on pinta-alaltaan todella mini, joten pyörittelimme eri variaatioita sängyn ja kaapin kanssa, kunnes lopulta totesimme, että tämä alkuperäinen on ainoa järkevä, haha. Eihän siinä, taulut uusille paikoille ja vaikka hieman harmistuinkin siitä, että jouduin vaihtamaan uuden työnurkkauksen pois, on lopputulos sängyn kanssa kuitenkin todella kiva! Mies totesi tällä viikolla, että tämän mielestä kotimme hienoin osa on juurikin pojan huone. Ja onhan se minunkin mielestäni ihana.

Lastenhuone odotti vielä tuota uutta Minituden sänkyä, jonka saimme reilu viikko takaperin vihdoin kasaan pinnasängyn lähdettyä uudelle omistajalle. Kuten tiedätte, nukumme edelleen kaikki perhepedissä, vaikka tavoitteeni onkin tässä yli vuoden ajan ollut aloittaa treenaaminen oman sängyn suhteen. Aivan rehellisesti en vain ole tohtinut, mutta kieltämättä alkaa tässä pikkuhiljaa tulla tila vastaan meidän 160cm leveässä sängyssä. Tarkoitus olisikin pikkuhiljaa aloittaa nukkumisen harjoittelu omassa sängyssä ja pieni onkin ollut omasta ”isojen sängystä” todella ylpeä ja innoissaan.

Mikä muuten parasta (ja yksi syy, jonka vuoksi valitsin juuri tuon sängyn) on, että siitä saa rakennettua helposti majan asettamalla katon päälle ison viltin! Pari kertaa onkin pieni mennyt majakyhäelmään fiilistelemään ja häätänyt muut pois huoneestaan ihmettelemästä 😀 Pakko myös paljastaa, että olen muutaman kerran käynyt itsekin köllöttelemässä tuolla sängyssä, esimerkiksi eilen illalla luin siellä illalla hetken tunnelmavalot päällä muiden mentyä jo nukkumaan. Jostain syystä tuntuu, että tuo on jopa mukavampi kuin oma sänkyni, heh. Olen itseasiassa vuosia haaveillut sängystä, jossa olisi katos. Ehkäpä siksi ihastuin tähänkin niin kovin. Alunperin ostin nuo köynösvalot meidän yläkertaan, mutta sitten keksimme niiden sopivan kivasti koristeeksi pojan sänkyyn!

Sain tammikuun alussa myös vihdoin alulleen erään ikuisuusprojektin, nimittäin lelujen lajittelun, huhheijaa. Tai siis erinäisten palikoiden, pikkuautojen ja muun sälän lajittelun. Nyt ovat kaikki duplot siististi omissa laatikoissaan, isommat lelut noissa kankaisissa lelukoreissa (ovat muuten Jollyroomilta nämä) ja pienemmät autot taas omassaan. On muuten auttanut paljon palikka-kaaoksessa, vaikkakin leluja ja palikoita edelleen saa päivittäin korjailla ympäri kämppää, mikä varmasti lapsiperheessä on täysin normaalia 😀

Pienen uusi sänky (joka siis saatu yhteistyönä) on siis tämä Minitude Nordic-juniorisänky ja petivaatteina Minituden Scallop-puuvillapussilakanat (saatu).

Nyt alkaa olla fiilis, että lastenhuone on vihdoinkin valmis! Lisävalaistusta haluaisin vielä jossain vaiheessa hommata huoneeseen, mutta tällä erää alkaa huone olla sillä mallilla, että tällä mennään toistaiseksi eteenpäin 🙂

 

Mitäs tuumaatte lopputuloksesta?

 

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.