Meidän viikonloppu

Viikonloppu oli ainakin täällä Helsingissä todella sateinen, jonka vuoksi vietimme paljon aikaa pojan kanssa kotona puuhastellen. Lauantaina kävimme pienellä kävelyllä, leikkipuistossa ja kaupassa jäätelöostoksilla. Eilen taas paketinhakureissun yhteydessä puistossa, koska en vain koskaan tohdi sanoa ei jos kerta puiston ohi mennään. (Vaikkakin se uhmiksen saaminen pois sieltä leikkipuistosta onkin usein aivan oma projektinsa.) Jäätelöjutuista postasinkin viikonloppuna storiesiin. Itseäni alkoi lauantai-iltana tehdä kamalasti mieli sitä aikaisemmin bongaamaani Oppon vhh-jäätelöä ja kysäisin pieneltä, että lähdetäänkö ostamaan kaupasta jäätelöä. Ei varmasti yllätä, että tämä oli tietysti aivan messissä. Itselleni jäätelö on ehkä niitä viimeisiä herkkuja, joita ostan ikinä. Okei, karkit kiilaavat kyllä senkin ohi, koska en osta karkkia käytännössä koskaan, jäätelöä kuitenkin joskus. Jugu on pojan suurta herkkua, mutta jäätelöä ei olla kovin usein ostettu. Ja varmasti ymmärrätte millainen elämys tuo kaupasta löytynyt soijajäätelö hänelle oli. Kävi viikonloppuna kohtuullisen monta kertaa availemassa pakastimen ovea, jospa olisin suostunut jäätelöhetkeen, hehe. Arjen pienet ilot.

Meillä kävi eilen vieraita, enkä siksi ehtinyt laittaa poikaa ajoissa päikkäreille. Välillä ollaan skipattu päiväunet viikonloppuisin siksi, ettei pieni yksinkertaisesti suostu nukahtamaan tai sitten tulee kello jo niin paljon, ettei päiväunissa yksinkertaisesti enää ole mitään järkeä yöunien kannalta. Näin kävi esimerkiksi eilen. Pyrin siihen, että päiväunet nukutaan edelleen 95% kotipäivistä, koska muuten ovat väsykiukku tai levoton meininki taattuja juttuja. Napero oli eilen jo ennen kahdeksaa aivan hulvattomalla tuulella väsymyksestä, kikatteli, hyppi sohvalla ja heitteli tyynyjä ympäriinsä, että ehdin jo tuumata, etten enää ikinä skippaa päiväunia. Ensimmäistä kertaa ikuisuuteen valvoin itse vielä hetken sen jälkeen kun olin saanut pojan puoli yhdeksän maissa unille. Ja ei, se ei ollut se jäätelö 😀

Välillä olen miettinyt näistä kotiviikonlopuista kertoessani, että olemmeko jotenkin poikkeuksellisen tylsiä viettäessämme paljon viikonloppuja ihan vain kotosalla ja tässä lähitienoolla? Jos lauantaina kirjoitin yleisesti ajatuksiani somesta ja siitä, kuinka se luo paineita olla sitä ja tätä, tehdä ja nähdä, hoksasin että olen omalla kohdallani ehkä tuumaillut asiaa juuri tästä näkökulmasta. Tiedätte, että rakastan olla kotona ja viettää viikonloppuja ilman kiirettä tai härdelliä. Varsinkin lapsen kanssa tai yleisesti äitinä tulee usein paineita siitä, että pitäisi käydä kerhoissa, kyläillä ja olla jatkuvasti jossain. Äitiys- ja hoitovapaan aikana podin ehkä jonkin sortin ahdistusta tästä ja esimerkiksi siitä, etten juurikaan sosialisoinut muiden, vieraiden äitien kanssa kerhoissa tai leikkipuistoissa. Näin jälkikäteen täytyy todeta, etten koskaan kokenut sitä omaksi jutukseni. En yksinkertaisesti keksinyt yhtään syytä, miksi olisin lähtenyt etsimällä etsimään äitikavereita, vaikka se jollekulle toiselle voi olla hyvinkin tärkeä asia. Se, mitä itse ehkä eniten kaipasin olivat juurikin ne äitiyteen liittymättömät ihmiskontaktit siinä kaiken vauva- ja taaperoarjen lomassa. Lähipiirissäni ei edelleenkään ole aivan kamalasti lapsia ja valtaosa ystävistäni ovat lapsettomia, mutta myönnän silti olevani iloinen niistä äitikavereista, joita minulla on. Ja niin, täytyy todeta etten koe jääneeni paitsi mistään, vaikken leikkipuisto- tai kerhomammaksi heittäytynytkään. Ihan näin toteamuksena, mikäli joku muu siellä kokee paineita tästä samasta asiasta.


Ei varmasti yllätä, että tein taas kerran tätä maailman parasta mustikkapiirakkaa, keto-versiona ofc. Nyt olen parina kertana testannut laittaa pohjaan mukaan pähkinävoita tai tahnoja, esimerkiksi hasselpähkinävoita ja mantelitahnaa. Erityisesti mantelitahna oli huippua. Ohje tähän keto-mustikkapiirakkaan löytyy täältä, nyt oli mukana tosin myös vadelmia 🙂

Viime viikonloppuna yritin myös tehdä keto-sipsejä, joista tietysti kärtsäsin noin 90%, joten ohjeen hiominen jatkuu 😀

Jos palataan takaisin alkuperäiseen aiheeseen, mielestäni ihaninta viikonlopuissa on juuri se, että saa olla yhdessä kotona kaikessa rauhassa. Ei ole väärin viettää aikaa tutussa ja turvallisessa. Vaikka olen viikko toisensa perään töissä ja muissa sosiaalisissa tilanteissa se, joka vastaa ”Mitä teit viikonloppuna?”-kysymykseen ”Kotona”, en jaksa potea tästä mitään huonoa omatuntoa. Miksei saisi olla kotona? Olemme välillä ihmetelleet muita tuttuja, joilla on kalentereissa lukkoon lyödyt viikonloppusuunnitelmat jopa useita kuukausia eteenpäin ja yleisesti sitä, miten muut jaksavat? Eikä siinä todellakaan ole mitään väärää, enemmänkin ehkä ajattelee asiaa omalta kantilta kun jo pari viikonloppua putkeen ohjelmaa vaatii tasapainoksi ainakin pari viikonloppua ilman mitään suunnitelmia. Toiselle meneminen ja sosialisointi antaa energiaa, toiset taas käyttävät sen ajan siihen, ettei yksinkertaisesti ole mitään menoja tai suunnitelmia. Suoraan sanoen stressaannun aina kaikista iltamenoista aivan valtavasti, varsinkin viikonloppuisin. En yksinkertaisesti tykkää nykyään olla myöhään missään ja mieluiten olisin kotona aina viimeistään viiden-kuuden aikaan illalla. Viikonlopuissa parasta on se, että ne saa viettää juuri niin rentoillen tai kotimeiningeissä kuin itse haluaa 🙂

Oletteko te koskaan tunteneet syyllisyyttä siitä, että vietätte viikonloput kotosalla? Ja heh, tästä vikasta kuvasta päätellen myös Maui oli jäätelöherkkua vailla 🙂

 

Entä pidättekö ennemmin kotiviikonlopuista ilman suunnitelmia vai aktiivisista meno-viikonlopuista?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Taito, jonka haluan viedä eteenpäin lapselleni

Vietimme perjantaina pojan kanssa normaalista poiketen päivää kaksin kotona. Kuinka ihanalta tuntuikaan pitkästä aikaa tunne siitä kun Tommi herää omaan herätyskelloonsa ennen kuutta ja tiesin, ettei itselläni ole ollenkaan kelloa soimassa. Heräsin silti jo ennen seitsemää, mutta jo ajatus huolettomasta perjantai-vapaasta teki ihmeitä. Meidän vakio kirjastopäivä on nykyään maanantai ja on suorastaan muodostunut jo perinteeksi, että tehdään aina maanantai-iltana ”retki” kirjastoon. Niin, paitsi viime viikon maanantaina. Sen jälkeen kun on köpötellyt puolitoista kilometriä suuntaansa kirjastoon varmaan jo kaksi kuukautta putkeen päätin, että eiköhän välillä voi pitää kirjastopäivän jonain toisena päivänä, hah. Ainiin ja mulla on parhaillaan parin äänikirjan lisäksi varmaan kolme kirjaston kirjaa kesken, jotka yritän saada päätökseen. Jokaikinen maanantai on nimittäin kumma kyllä lähtenyt matkaan ainakin pari eri kirjaa, sekä minulle että pojalle 😀

Perjantaina piipahdimme siis kirjastossa, itse en onneksi löytänyt mitään (erään neuleohjekirjan lisäksi) ja poika löysi tottakai kaksi erilaista työkoneita ja kulkupelejä käsittelevää kirjaa, jotka halusi itse lainata. Mikään ei voita kirjoja, joissa on a) paloautoja b) lentokoneita c) kaivureita, traktoreita tai muita työkoneita. Viimeksi lainasimme kirjan, jossa dinosaurukset ajavat paloautoa, ambulanssia ja muita hälytysneuvoja, oli muuten aika kova. Haha. Ja tähän liittyen! Miten voi olla, että itseltäni meni eilen täysin ohi lukemisen päivä? Bongasin tämän eilen illalla aivan sattumalta erään tuttuni Instasta!

Aihe, jonka tiimoilta olen ylinpäänsä innostunut tässä kirjastossa käymisessä ensimmäistä kertaa vuosiin on juuri pelko siitä, ettei poikamme innostuisi isompana lukemisesta yhtä paljon kuin itse nuorempana, vaikkakin tämä lähtee nykyään mielummin kirjastoon kuin leikkipuistoon. Luokanopettaja-isäni kannusti minua lukemaan aina siitä lähtien kun opin lukemaan ja itse koen tämän todella arvokkaana asiana, jonka haluan ehdottomasti viedä eteenpäin omalle pojalleni. Koska olen itse ollut aina lukutoukka, ajattelee tätä seikkaa myös siitä näkökulmasta.

Päätin myös kesällä, että liitän itseni ja pojan Ursan jäseneksi syksyllä heti iltojen pimetessä. Koska olen itse maailman eniten kiinnostunut tähtitieteestä, yritän tehdä kaikkeni innostaakseni pojan samaan, jotta voisimme yhdessä pohtia maailmankaikkeuden teorioita ;D Jos täytyy mainta seikka, jossa olemme todella samanlaisia, niin järjestelmällisyydessä! Meillä kummallakin on tapana tehdä tietyt asiat todella systemaattisesti ja pieni on äärimmäisen pikkutarkka monen yksityiskohdan suhteen.

Oktonautit on lemppari 🙂

Jäin pari viikkoa takaperin juttelemaan erään kassan kanssa käydessäni ostamassa magnesiumia ja täyttaessäni (todella kamalalla käsialalla) heidän kantislomakettaan, päädyimme puhumaan kirjoitetun tekstin ja käsialan rappeutumisesta, joka ainakin omalla kohdallani on aivan konkreettinen ilmiö. Käsialani on nykyään aivan kamala, koska kirjoitan todella harvoin käsin. Kuulemma kouluissa ei enää opeteta edes kaunokirjoitusta, kirjoitusta ylinpäänsä on äärimmäisen vähän, koska kaikki tehdään koneellisesti tai pädeillä. Olin tästä aivan kauhuissani. Kun ei ole itsellään kouluikäisiä lapsia lähipiirissä, niin ei totisesti ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaista koulunkäynti nykyään on.

Tottakai maailma muuttuu, mutta lukutaito on eräs asia, jonka säilymisen koen itse äärimmäisen tärkeänä. Lukeminen vahvistaa mielikuvitusta, kehittää ajattelua, pitää aivot vetreinä, opettaa uutta ja ennen kaikkea auttaa jäsentelemään asioita kirjoitettuun, sekä suullisesti kerrottuun muotoon. Videot ja pelit ovat asioita, jotka vievät varsinkin lapsilla paljon aikaa konkreettiselta lukemiselta, vähän samaan tapaan kuin niiltä perinteisiltä ulkoleikeiltä. Itsekin olen äänikirjojen suurkuluttaja, mutta kesän aikana aktivoiduin taas myös ihan niiden perinteisten kirjojen ja kirjastossa käymisen suhteen. Nykyään vuorottelenkin näiden kahden välillä. Käyttekö te muuten kirjastossa?

Töiden osalta oli melkoista actionia viime viikolla, jonka huomaa esimerkiksi siitä, että meillä kotona on täysi kaaos, koska en ole työpäivän päätteeksi kokenut esimerkiksi pyykkien viikkaamista tai imuroimista aivan top-akuutteina juttuna. Olen jo parin vuoden ajan miettinyt ottavani meille siivoojan, edes yhden kerran tekemään jonkin sortin suursiivouksen. Enpä ole kuitenkaan saanut vielä aikaiseksi. Mikä siinä onkin, että varsinkin viikonloppuisin tulee hetkessä aivan kamala sekamelska, vaikka olisi juuri perjantaina siivonnut? Se on vain fakta, että jos haluaisi pitää kodin siistinä pienen lapsen kanssa, saisi jälkiä ja leluja olla keräämässä aivan joka hetki 😀 Näissä kuvissa meidän huusholli on vielä siisteimmästä päästä, hehe.

 

Ja hei, onko lukutaidon säilyminen teille tärkeä asia?

 

Kivaa viikkoa! ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kesän kirppislöytöjä ja vinkkejäni second hand-shoppailuun

Kaupallinen yhteistyö: Pivo

Vielä muutamia vuosia takaperin olin maailman surkein kirppishaukka. En löytänyt mitään kivaa, koskaan. Viime vuosina on tilanne kääntynyt oikeastaan päinvastoin, nykyään löydän lähes säännöllisesti aivan loistavia juttuja kirpputoreilta! Ja vitsi sitä fiilistä, joka tulee kun teet niitä superkivoja löytöjä. Olen tehnyt ostoksia Facebook-kirppareilta, kirpputoriliikkeistä ja myös ihan niiltä perinteisiltä kirpputoreilta. Kirppistrendi on viime vuosina noussut aivan eri tavalla suosioon ja mielestäni kierrätysmuotivillitys on parhaimpia muotivillityksiä ikinä!

Miksi suosin käytettynä tai kierrätettynä ostamista?

 

Haluan suosia hidasta muotia, kestäviä materiaaleja, välttää pikamuotiketjujen massatuotantokappaleita ja antaa kodin tuotteelle, joka kenties muuten olisi pahimmassa tapauksessa joutanut kaatopaikalle. Usein 2nd hand-vaihtoehdot ovat vieläpä huomattavasti kestävämpiä, laadukkaammista materiaaleista ja tietysti myös kappaleina persoonallisempia, joita ei aivan jokaiselta välttämättä löydy.

Itse etsin kirppareilta usein esimerkiksi..

 

– Lastenvaatteet. Pojan vaatteet ostan oikeastaan kaikki käytettynä, koska en koe järkevänä panostaa nopeasti kasvavan lapsen vaatteisiin niin, että ostaisin kaiken uutena. Usein yhdellä tai kahdella taaperolla kiertäneet vaatteet ovat vielä erinomaisessa kunnossa. Vanhat vaatteet pistän taas itse kiertämään 🙂 Valtaosan olen ostanut Facebook-kirppiksiltä ja parilta vakkari-myyjältä.

– Sisustustuotteita. Kaikki korit, säilytysrasiat ja kipot ovat heikkouteni, bongailen nimittäin aina juuri näitä ja usein sorrun ostamaan kipon tai toisenkin, vaikka nyt en rehellisesti sanoen välttämättä semmoista tarvitsisi. Jokaisessa kipossa ja kupissa on kuitenkin säilytyksessä jotain, rakastan organisoida pientavaroita juuri säilytysrasioihin 😀 Noh, kippojen ja kuppien lisäksi olen ostanut kirpputoreilta simpukka-amppelit, ryijyn, pata-alusen, villaisen torkkupeiton ja kukkaruukkuja. Ainiin ja tietty vuosia takaperin Facebook-kirppikseltä Artekin ruokapöytämme, jonka täydensin Torista löytyneillä tuoleilla. Artekin ruokailuryhmä onkin ehkä kaikkien aikojen suosikkilöytöni, enkä luultavasti luovu siitä koskaan, heh.

-Nahka- ja mokkahameet. Ja no, hameet yleisesti. Nämä ovat ehkä parhaimpia löytöjä, joita olen viime vuosina kirppareilta tehnyt. En ole halunnut ostaa nahkahameita uutena ja pari vuotta takaperin bongasin kirpparilta aivan täydellisen nahka- ja mokkahameen, jotka ovat olleet monipuolisesti yhdisteltävissä erilaisiin asuihin. Vaatekappaleet, jotka kestävät aikaa (ja kulutusta) ovat ehdottomasti bongaamisen arvoisia. Juuri elokuun alussa löysin tuon ensimmäisten kuvien lyhyemmän kotimaisen vintage-nahkahameen, joka on täydellinen!

-Neuleita. Käsin neulotut villapaidat ja oversized-villatakit ovat mielestäni melko helppoja löytää kirpputoreilta ja toki myös kestävä hankinta! Villapaidan neulominen on työläs homma ja villaneuleista saa usein maksaa paljon, mutta kirppareilta löytää helposti villaneuleita pieneen hintaan.

Yleisesti kiinnitän kirpparishoppailussa huomiota erityisesti: Tuotteen laatuun, materiaaleihin ja siihen, tuleeko tavaralle käyttöä? Kirppareilla on myynnissä myös paljon huonolaatuista tavaraa ja houkutus voi tulla löytöihin, joille ei loppupeleissä tule paljoa käyttöä. Vaikka tuote olisi halpa, jätän sen silti ehdottomasti ostamatta, mikäli en sitä oikeasti tarvitse tai arvioin, ettei sille tule käyttöä. Joitakin hyviä kirppislöytöjä olen pistänyt myös kiertämään myymällä itse kirpputorilla ja hyvänlaatuisilla, laadukkaista materiaaleista valmistetuilla tuotteilla on aina myös hyvä jälleenmyyntiarvo!

Olen aikaisemmin kirjoitellut Pivosta arjen kaverimaksamisessa ja verkkomaksamisessa. Kotimainen maksusovellus on myös kirpparihaukan paras kaveri. Pivo käy nimittäin mainiona ja turvallisena maksuvälineenä kirpputoreilla ja Facebook-kirppareilla, ilman käteistä tai pitkiä IBAN-tilinumeroita. Pivolla voit siirtää rahaa toiselle pelkän puhelinnumeron perusteella Siirto-maksuna, jolloin maksu välittyy reaaliaikaisesti Osuuspankin ja Nordean tileille.

Mikä parasta, soveltuu Pivo kaikkien pankkien asiakkaille ja mukautuu käyttäjänsä tarpeisiin, koska Pivo on omanlainen. Lisäksi toimii Pivo turvallisena ja helppona maksuvälineenä jo useissa verkkokaupoissa, joka nopeuttaa ja turvaa verkkomaksamista kun maksajan korttitietoja ei koskaan luovuteta myyjälle tai kolmansille osapuolille. Pivosta löydät myös useita lisäsovelluksia, kuten CityShopparin, Kotipizzan, TableOnlinen sovellukset, sekä mahdollisuuden lisätä Pivoon opiskelijakorttisi tai ostaa paikallisliikenteen bussilippuja.

Mitä juttuja olen kesän aikana löytänyt kirpparilta?

 

Kerroinhan, että erinäiset säilytysrasiat, kipot ja kupit ovat ehdottomasti heikkouteni kirppareilla! Kesällä löysin tuon kristallikulhon (=sokerikon?) muistaakseni neljällä eurolla ja oli täysin selvä homma, että siitä tulee uusi säilytyskippo koruilleni. Noita kristallikippoja on muuten kirppareilla aika paljon myynnissä, tekisi mieli ostaa vielä toinen. Tuon pienen sydämen muotoisen puisen rasian ostin muistaakseni eurolla ihan vain siksi, että se oli niin söpö. Hauska esimerkiksi sormusten säilytykseen tai muille ”pienille aarteille”.

Koreja jahtaan myös aina! Kesällä aloin bongailla myös kivoja vintage-kukkaruukkuja, mutta toistaiseksi olen löytänyt vain yhden, tuon taustalla olevan punaruskean. Säilytyskoreja olen ostanut pari pojan huoneeseen. Niille kun varmasti tulee tarvetta kun alkaa kertyä kaikenlaista keräilytavaraa. Tuo kullan sävyinen ”säilytyskattila” oli jotenkin niin random, mutta silti niin hauska, etten voinut jättää sitä ostamatta. Toistaiseksi olen säilyttänyt siellä esimerkiksi tarot-kortteja piilossa pojalta, joka tykkää heitellä kortit aina ympäriinsä 😀

Näiden simpukka-amppelien bongaamisesta olin aivan tohkeissani kesällä. Sopivat nimittäin aivan täydellisesti meille kotiin. Jäi hieman harmittamaan, etten ostanut vielä kolmatta tämmöistä ja olenkin yrittänyt bongailla näitä lisää.

Tämä kotimaista tekoa oleva vintage-nahkahame on ehkä suosikkini kesän löydöistä! Muistaakseni maksoin hameesta 15€ ja olin niin iloinen tämän oltua oikeaa kokoa! Kirppiksellä on aina arpapeliä sen suhteen mitä eteen sattuu tulemaan ja karuinta on se kun löytää jotain aivan mieletöntä, mutta tietysti aivan väärässä koossa. Seuraavaksi pitää varmaan hankkia ompelukone ja alkaa kustomoimaan kirppislöytöjä 😉

 

Löytyykö sinulta jo Pivo? Voit ladata sovelluksen maksutta sovelluskaupasta Pivon sivujen kautta täältä

 

Mitä te bongailette kirppareilta?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Minä tänään

Pari päivää on yrittänyt jokin pieni syysflunssa tehdä tulojaan ja olen yrittänyt kamppailla sairastumista vastaan. Sunnuntaina olin kotona aivan jäässä ja menin kahden tunnin päikkäreille, jonka jälkeen olo normalisoitui. Eilen olin taas aivan koomassa vietyäni pojan tarhaan ja mittasin lievää lämpöä. Menin viltin alle, katsoin hetken Netflixin dokkaria ja yritin neuloa, mutten jaksanut sitäkään, joten menin päikkäreille, kunnes herätyskello soi kahdelta kun oli aika lähteä hakemaan poika tarhasta ja suunnata asioille. Oikeasti olisin voinut nukkua vielä varmaan monta tuntia.

Tiedättekö, mua on alkanut jollain tapaa alkanut ahdistaa. Ei sinänsä blogi tai bloggaaminen, vaan se suunta, johon koko tämä homma on mennyt ja menee edelleen. Siloteltuun ja tarkkaan suunniteltuun sisältöön. Toki allekirjoitan tämän kehityssuunnan myös oman blogini suhteen ja olen jo pitkään haikaillut niiden vanhojen aikojen perään. Kun blogeista sai enemmän irti. Ei ollut kyse vain niistä elämän ruusuisista asioista, täydellisistä kuvista ja siitä, kuinka elämä on ihanaa päivästä toiseen.

Tänään olin aamulla pää jumissa sen suhteen, että mistä kirjoittaisin ja päätin, että jumaliste soikoon, otan kuvat ja julkaisen ne tänään. En huomenna, viikon päästä, vaan tunnin päästä ja kerron täysin reaaliaikaisia juttuja. Aihetta paljon tänä vuonna tuumailleena olen todennut, että parhaimmat jutut ovat ehdottomasti niitä spontaanisti, ilman sen kummempaa suunnittelua tapahtuvia. (Heh, vähän kuin pukemisen kanssa, ne randomisti valitut asukokonaisuudet tuntuvat aina olevan onnistuneimmat :D) Tavoitteeni kesälle oli pyrkiä tekemään asioita enemmän extempore ja olen tässä onnistunutkin, mutta tavoite jatkuu myös syksyyn.

Huomaan, että allergiani ovat taas jostain ihmeen syystä pahentuneet ja silloin herkistyn aina kaikille ärsyttäville pikkuflunssille, jotka aiheuttavat ihme koomaa. Rauta-arvoni ovat olleet oikeastaan aina hyvät, mutta lähiaikoina olen alkanut miettiä, että voisiko tämä ajoittainen aamukooma olla yhteydessä raudanpuutteeseen? Jätin punaisen lihan pois ruokavaliosta helmikuun alussa ja sen jälkeen on ilmaantunut myös tämä ”sisäisen kellon mullistus”, jolloin olen muuttunut aamuihmisestä yhä enemmän iltaihmiseksi. Toki, koen syöväni melko monipuolisesti, mutta hassua kyllä on mieleni alkanut viimeisten viikkojen aikana aivan yhtäkkiä tehdä mieli punaista lihaa! Olen ollut tästä aivan ihmeissäni, koska luovuttuani lihasta, en kokenut minkään sortin mielitekoja lihaan, siis useisiin kuukausiin. Pitäisikin varata aika labraan ja käydä katsastamassa, että onko tämä joku kehoni keino kertoa rautavajeesta?

Maanantaina aloin lukea Johann Harin Mielen yhteydet – Masennuksen todelliset syyt-kirjaa bongattuani tuon kirjaston bestseller-hyllystä. Aivan huippu!!! Suosittelen aivan jokaiselle meille, jotka ovat käyneet läpi ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden tunteita tai jaksoja. Kirjassa pureudutaan masennuksen syihin, masennuslääketeollisuuden karuihin totuuksiin ja alan vanhoihin uskomuksiin, jotka ovat jääneet ilmaan totuuksina.

En muuten ole hetkeen kirjoitellut aromaterapiasta! Tässä ovat suosikkini ”päiväöljyistä”, neroli, greippi ja jasmiini. Sekoitan näitä keskenään tai usein ehkä kahta erilaista. Greippi piristää kivasti, mutta tykkään siitä kun greipin seassa on joku pieni twisti 🙂

Villasukkasesonki korkattu! Nuo villasukat neuloin Ranskan Polynesiassa, ohje löytyypi täältä jos villasukkien neulominen talveksi houkuttelee.

Päivän kortti enteilee kaaosta, mullistusta, tutun ja turvallisen romahdusta. Heh, ehkäpä teen tänään jotain radikaalia tämän postauksen lisäksi :D:D

Yritän ottaa nyt loppuviikon vähän chillimmin. Ja oikeasti, en ole kotona oikeastaan IKINÄ niin, etten tekisi ”mitään”. Tunsin eilen ihan kamalaa morkkista kaivautuessani peiton alle kun olisi oikeasti pitänyt tehdä muutamia työjuttuja, siivota ja pestä pyykkivuori. Perfektionistille ja suorittajalle yksi suurimmista haasteista onkin välillä vain olla ja opetella sivuuttamaan ne tiski- ja pyykkivuoret edes joskus. Se on nimittäin takuuvarma juttu, että lisää hommaa ja tekemistä keksii kyllä aina.

Tänään päätin, että pidän pitkästä aikaa self-care päivän ihan vain itselleni. Höyryttelen diffuuserissa lemppariöljyjä, kuuntelen old school rap-lemppareitani, luen kirjaa, leivon keto-sämpylöitä ja otan aikaa ihan vain itselleni, sekä samalla hätistelen tätä mahdollista kytevää flunssaa. Mitä te teette tänään?

 

Kivaa torstaita 💕

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Kotikuvia ja helleviikonlopun juttuja

Huh hellettä! Mitenkäs teidän viikonloppu hurahti? Käppäilin eilen iltapäivällä trikoissa ja t-paidassa salille tuumaten, että jos laittaisin silmät kiinni, voisin lämmön puolesta helposti olla Balilla. (Ainiin ja oli melkoinen hikinen meno treenata salilla, mutten antanut lämmön estää, haha!) En oikeasti muista milloin Helsingissä olisi ollut näin lämmin. Ihanaa! Lämmön keskellä on taas iskenyt fiilis siitä, että kunpa tämä jatkuisi. Kesä. Sitten taas eilen illalla ilman jo viiletessä kävin koirien kanssa kävelyllä ja tuli jotenkin taas kerran hämmentynyt fiilis syksystä, sama juttu jokaikinen vuosi kun eletään kesän viimeisiä viikkoja.

 Päätin tänä kesänä, että vaikka mikä tulisi, niin en valita lämmöstä. Semmoinen ”aina joku huonosti”-mentaliteetti nimittäin risoo pahasti. Kun on kylmä, valitetaan ja kun on kuuma, valitetaan siitäkin. Kun ei sada hetkeen, pitäisi sataa ja sitten kun sataa, on sekin väärin. Tietysti helle koettelee varmasti ikävästi odottajia ja vanhuksia, mutta jos moni suomalainen lähtee kesäisin lämmön perässä aurinkolomalle, niin onko se loppupeleissä niin eri asia jos samanlaisista lämmöistä saa nauttia muutamana päivänä vuodessa täällä Suomessa? Toki, valitan itsekin kylmyydestä ja pimeydestä, mutta aurinko ja lämpö ovat asioita, joista en suostu nurisemaan. Suomen kesä on kuitenkin äärimmäisen lyhyt, sadetta, kylmyyttä ja pimeyttä ehtii kyllä ihmetellä ne loput 9kk vuodesta.

Ostin eräästä Kamarin rantaputiikista meille kotiin tuommoisen simpukka-tuulikellon, joka täytyy vielä sijoittaa terassille roikkumaan.

Hauvoista on toivottu kuvia ja perjantaina sain ihme kyllä otettua Mauista muutaman vähemmän heilahtaneen otoksen. On monesti nimittäin mahdoton tehtävä 😀

Vietimme pienen kanssa pitkästä aikaa viikonloppua kotona kaksin Tommin ollessa Kotkan meripäivillä. Syötiin herkkuruokaa, ajeltiin sähköautolla kolmesti päivässä (haha), käytiin koirien kanssa ulkona ja tehtiin kaikkea muuta kivaa, kuten kasteltiin terassin kasveja. Homma, jonka poika haluaa tehdä itse ja suuttuu jos näkee, että olen menossa itse kastelemaan yrttejä 😀


Pitikin jo ajat sitten postailla jotain yrttiviljelmistäni, mutta jotenkin se sitten vain jäi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Vaihdoin ennen Kreikan reissua kasveja isompiin ruukkuihin ja tällä viikolla pitäisi itseasiassa käydä ostamassa lisää suurempia ruukkuja. Tällä hetkellä on kasvamassa basilikaa, salviaa, chilipuska, tomaatteja, korianteria, pari kesäkurpitsaa ja auringonkukkia. Tuholaiset söivät timjamin ja rucolan taimeni kahdesti, enkä ymmärrä miksi juuri ne olivat niin toukkien mieleen? 😀 Olin hieman myöhään liikkeellä taimien istuttamisen kanssa, joten vielä ei ole tullut satoa. Toivottavasti lähiviikkoina saadaan kuitenkin ensimmäiset kesäkurpitsat ja chilit.

Vanhat lukijat saattavat muistaa joskus 10 vuotta takaperin kun olin aivan intohimoinen chilin kasvattaja. Chilit ovat kyllä aivan parhaita ja niiden kasvattaminen todella koukuttavaa puuhaa. Loppupeleissä on yleisimpien lajikkeiden kasvattaminen vielä melko helppoa. Joinain vuosina sain pussikaupalla eri chililajikkeita pakkaseen asti! Tänä vuonna tosin ostin valmiin chilin taimen, koska en olisi enää toukokuun alussa ehtinyt alkaa idättämään siemenestä asti. Ensi keväänä on ihan pakko pistää taas omat chilit kasvamaan 🙂

Onko teillä yrttejä tai kasviksia kasvamassa pihassa tai parvekkeella? Jos, niin mitä?

 

Energistä alkavaa viikkoa! 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.